Friday, June 17, 2011

OLEMME YHTÄ PERHETTÄ

Kristuksen nimen voiman käyttöön ottaminen ei ole vaikeaselkoinen, salattu teologinen totuus. Kirjastossani on kirjoja, jotka ovat keskittyneet Jeesuksen nimeen. Ne kirjoitettiin, jotta uskovat ymmärtäisivät Kristuksen nimeen kätketyt syvät merkitykset. Useimmat näistä kirjoista ovat niin "syvällisiä", että ne menevät täysin yli lukijan ymmärryksen.

Minä uskon, että totuus, joka meidän tulisi tietää Jeesuksen nimestä, on jotain niin yksinkertaista, että lapsikin voi ymmärtää sen. Se on yksinkertaisesti tämä: Kun pyydämme jotain Jeesuksen nimessä, meidän tulee olla täysin vakuuttuneita, että se on sama asia kuin Jeesus itse pyytäisi jotain Isältä. Saatat kysyä, kuinka tämä voi olla mahdollista? Annahan kun selitän.

Me tiedämme, että Jumala rakasti Poikaansa. Hän puhui Jeesuksen kanssa ja opetti häntä koko hänen maallisen vaelluksensa ajan. Jumala ei ainoastaan kuullut häntä, vaan vastasi jokaiseen Poikansa pyyntöön. Jeesus todisti tästä sanoen: "Hän kuulee minua aina." Lyhyesti Isä ei koskaan kieltäytynyt täyttämästä Poikansa pyyntöjä.

Tänä päivänä kaikki Jeesukseen uskovat ovat saaneet hänen lapseutensa. Isä ottaa meidät vastaan yhtä läheisesti kuin oman Poikansa. Miksi? Koska meillä on hengellinen yhteys Kristuksessa. Jeesus teki meidät yhdeksi Isän kanssa ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa kautta. "Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat..minä heissä ja sinä minussa" (Joh. 17:21 - 23).

Yksinkertaisesti, olemme nyt perhe: yhtä Isän kanssa ja yhtä Pojan kanssa. Meidät on adoptoitu, täysin oikeutettuina lapsen perintöosaan. Tämä tarkoittaa, että kaikki taivaan voimavarat ovat meille avoinna, Kristuksen kautta.

Rukoileminen "Jeesuksen nimessä" ei ole mikään kaava. Se ei ole fraasi, jonka lausumisella itsessään olisi voima. Voima on siinä, että me uskomme Jeesuksen ottavan kaikki pyyntömme ja vievän ne Isän eteen omassa nimessään. Hän on asianajaja. Hän pyytää meidän puolestamme. Voima on uskomisessa siihen, ettei Jumala kiellä omaa Poikaansa ja että Isän pelkästä uskollisuudesta Poikaansa kohtaan me olemme perillisiä.