Monday, October 24, 2011

MINNE MENEMME SYÖMÄÄN?

Miikan profetian seitsemäs luku sisältää yhden voimallisimmista sanomista, mitä uudesta liitosta on koskaan saarnattu. Tässä ihmeellisessä julistuksessa Miika puhuu luonnollisesta Israelista. Silti hän itse asiassa puhuu viimeisten päivien Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta. Hän alkaa saarnansa sydäntä särkevällä huudolla. Tänä päivänä se huuto kuuluu hengellisesti uupuneiden uskovien sydämestä ympäri maailmaa: ”Voi minua, …ei ole rypälettä syödäkseni” (Miika 7:1).

Miika kuvailee nälänhädän vaikutusta Israelissa, leivän ja Jumalan Sanan nälän. Siinä kaikuu aiemman profeetan, Aamoksen sanat: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he … samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä”(Aam.8:11- 12).

Israelissa oli sadonkorjuun aika ja viinitarhojen olisi kuulunut olla täynnä hedelmää, mutta siellä riippui vain joitakin surkeita rypäleitä. Miika näki ihmisten menevän viinitarhaan poimimaan rypäleitä, mutta palaavan takaisin tyhjin korein. Profeetan silmällä Miika näki viimeisten päivien ihmisten juoksevan paikasta paikkaan saadakseen kuulla tosi sanan Jumalalta. Hän kuvasi ihmisiä kiiruhtamassa seurakunnasta seurakuntaan, herätyksestä herätykseen, kansasta kansaan. Kaikki he etsivät saadakseen tyydyttää nälkänsä ja janonsa jollakin, mikä ravitsisi heidän sielujaan. Vieläkin tuo huuto kuuluu: ”Voi minua ei ole rypälettä syödäkseni!”

Maassa on kova nälänhätä. Ihmisjoukot juoksentelevat ympäriinsä etsien hengellistä ruokaa. Niitä, jotka todella haluavat Jumalan sanaa, on vain pieni jäännös (ks. Miika 7:14, 18). Tämä on nyt yhtä totta kuin aiemmin Israelissa. Harvat uskovat haluavat todella kuulla puhdasta Jumalan sanaa. Sen sijaan enemmistö lihottaa itseään Sodoman omenilla, ravitsee itseään vääristetyllä evankeliumilla.