Monday, February 28, 2011

ANTAUTUNUT ELÄMÄ

“Antaudu”. Mitä se merkitsee sinulle? Kirjaimellisesti antautuminen merkitsee ”antaa itsesi toiselle henkilölle”. Se tarkoittaa myös luopumista jostakin sinulle kuuluvasta, omaisuudesta, voimasta, päämääristä, jopa elämästäsi.

Uskoville puhutaan nykyään paljon antautuneesta elämästä. Mitä se tarkkaan sanoen merkitsee? Siinä annat Jeesukselle takaisin sen elämän, jonka hän on antanut sinulle. Silloin luovut elämäsi hallinnasta, oikeuksistasi, voimastasi, johdatuksesta, kaikesta, mitä sanot tai teet. Silloin annat elämäsi täydellisesti hänen käsiinsä. Hän saa tehdä sillä, mitä tahtoo.

Jeesus itsekin eli antautunutta elämää: ”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen ”tahtonsa, joka on minut lähettänyt”(Joh. 6:38). ”Minä en etsi omaa kunniaani” (Joh 8:50). Kristus ei koskaan tehnyt mitään omaansa. Hän ei tehnyt yhtään liikettä tai puhunut yhtään sanaa saamatta ohjetta Isältä. ”En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut… minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh. 8:28 - 29).

Jeesuksen täydellinen antautuminen Isälle on annettu meille esimerkiksi. Näin meidänkin kuuluisi elää. Saatat sanoa: ”Jeesus oli lihaan tullut Jumala. Hän oli antanut koko elämänsä jo ennen maailmaan tuloaan.” Ei ketään voi pakottaa antamaan elämäänsä, myöskään Jeesusta.

”Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni" (Joh. 10:17 -18).

Jeesus sanoi meille: ”Älkää käsittäkö väärin. Itseni antaminen on kokonaan omassa vallassani. Olen päättänyt uhrata elämäni. En tee sitä siksi, että kukaan olisi käskenyt minua. Kukaan ei ota minulta elämääni. Isäni antoi minulle oikeuden uhrata elämäni. Hän antoi minulle myös kieltäytyä tämän maljan juomisesta ja välttää ristin. Minä olen kuitenkin päättänyt tehdä sen, rakkaudesta ja täydellisestä antautumisesta hänelle.”

Taivaallinen Isämme on antanut meille saman oikeuden. Mekin voimme elää antautunutta elämää. Ketään ei pakoteta antamaan elämäänsä Jumalalle. Herra ei pane meitä uhraamaan tahtoamme ja antamaan häneltä saamaamme elämää takaisin. Hän tarjoaa meille vapaasti Luvattua Maata, täynnä maitoa, hunajaa ja hedelmiä. Me voimme kyllä kieltäytyä menemästä tuohon täyteyden paikkaan.

On totta, että me voimme saada Kristusta juuri niin paljon, kuin haluamme. Voimme mennä niin syvälle häneen, kuin haluamme, elää kokonaan hänen sanansa ja johdatuksensa mukaan.

Friday, February 25, 2011

HERRA ON MIELISTYNYT SINUUN!

Pyhä Henki antoi Daavidille ilmoituksen, joka on avain kaikkeen vapautukseen. Daavid kykeni todistamaan: "Jumala on vapauttanut minut kaikista vihollisistani, kaikista murheistani ja helvetin voimista, koska minä olen hänen silmissään arvokas. Minun Jumalani on mielistynyt minuun!" "Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun" (Ps.18:20). Tarvitsetko vapautusta himosta, houkutuksesta tai koetuksesta, jostain henkisestä tai hengellisestä, tunne- tai fyysisen tason ongelmasta. Voiton avain on tässä jakeessa: Herra on mielistynyt sinuun. Olet hänelle arvokas!

Korkeassa Veisussa, Herra sanoo morsiamestaan: "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi!" (Kork.v.7:6). Nämä kolme sanaa ovat hepreankielessä synonyymejä: kaunis tarkoittaa "arvokas", suloinen viittaa "nautintoon" ja riemuinen. Nämä sanat kuvaavat Jeesuksen ajatuksia morsiantaan kohtaan hänen katsellessaan tätä. Hän katsoo häneen ja sanoo: "Kuinka kaunis, suloinen ja riemuinen sinä olet. Sinä olet minulle arvokas, rakkaani." Morsian vastaa tähän: "Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa" (7:10). Tämän lauseen merkitys: "Hän juoksee minun perässäni riemuissaan. Hän tavoittelee minua, koska olen niin kallisarvoinen hänelle." Nämä samat ajatukset löytyvät psalmeista: "Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa" (Ps.147:11). "Sillä Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella" (149:4).

Voin yrittää vakuuttaa sinulle, että Jumala riemuitsee sinusta kertomalla, että "Sinä olet kallisarvoinen Herralle." Saatat kuitenkin ajatella:" Sepä ihanaa mutta vain kiva ajatus." Ei, tämä totuus on paljon enemmän kuin kiva ajatus. Se on avain vapautukseen kaikista taisteluista, jotka raivoavat sielussasi. Se on salaisuus, joka avaa sinulle ovet Jumalan lupaamaan lepoon. Et voi kestää elämän taisteluja, ellet tartu tähän, ellei tästä tule totuuden perustaa sydämeesi.

Jesaja sai ilmoituksen Jumalan meistä saamasta suuresta riemusta. Hän ennusti: "Israel, älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta" (Jes.43:1-2).

Jesaja ei puhunut kirjaimellisesta tulvasta tai tulesta. Hän puhui siitä, mitä ihmiset käyvät läpi hengellisellä ja henkisellä tasolla. Israel oli tuohon aikaan vangittuna. Heidän tulvansa olivat koettelemuksia, heidän tulensa kiusauksia, heidän jokensa koetuksia. Kaikki nämä olivat saatanan yrityksiä tuhota ja hämmentää Jumalan kansaa. Jesajan sanat olivat puhtaan armon viesti israelilaisille. Heidät oli vangittu oman typeryytensä ja tyhmyytensä vuoksi. Jumala kuitenkin lähetti tämän sydämeltään särkyneen profeetan sanomaan: "Jumala tahtoo minun kertovan teille, että te kuulutte hänelle."

Juuri nyt saatat olla keskellä omien vesiesi tyrskyjä. Saatat tuntea itsesi hämmentyneeksi koetuksen tai kiusauksen vuoksi, joka uhkaa tuhota sinut. Sinun täytyy ymmärtää näistä raamatullisista esimerkeistä, ettei Herra aina tyynnytä vesiä. Hän ei aina estä tulvia nousemasta tai sammuta tulia. Silti hän lupaa tämän: "Minä kuljen kanssasi sen kaiken läpi. Tämä koetus tai olosuhde ei tuhoa sinua. Se ei polta sinua poroksi. Jatka vain kulkuasi. Tulet ulos toisella puolella, ja olen edelleen vierelläsi!"

Thursday, February 24, 2011

ASETAMMEKO RAJOJA JUMALAN VOIMALLE JA LUPAUKSILLE?

Uskon, että rajoitamme Jumalaa epäilyllämme ja epäuskollamme. Raamattu sanoo Israelista: ”Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän” (Ps.78:41). Israel kääntyi pois Jumalasta epäuskossaan.

Luotamme Jumalaan monilla elämämme alueilla. Vain uskomme asettaa rajoja. Meillä on ainakin yksi pienen pieni alue, jota suojaamme. Emme usko Jumala laittavan meitä vastuuseen siitä. Monet lukijat ovat esimerkiksi rukoilleet parantumista vaimolleni Gwenille. Silloin, kun on kyse oman aviomiehen, vaimon, pojan tai tyttären parantumisesta, he rajoittavat Jumalaa.

Itse rajoitan Jumalaa eniten parantamisen alueella. Olen rukoillut monille fyysistä parantumista ja nähnyt Jumalan tekevän ihmeitä. Oman kehoni kohdalla rajoitan Jumalaa. Pelkään antaa hänen olla Jumala itselleni. Lääkitsen itseäni rohdoilla tai juoksen lääkärille sen sijaan, että rukoilisin itseni puolesta. En sano, että on väärin käydä lääkärillä. Joskus koen sopivani kuvaukseen hänestä ”joka ei taudissaankaan etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä”(2 Aik.16:12).

Kysyn sinulta: rukoiletko Jumalaa tuhoamaan Kiinan muurit tai Kuuban? Sen sijaan, kun on kyseessä oman perheesi pelastus, sinulla ei ole grammaakaan uskoa. ”Jumala ei varmaan halua tehdä tätä. Rakas omaiseni on niin kova pala. Jumala ei näytä kuulevan minua tässä asiassa.” Jos se on totta, et näe häntä Jumalana. Et ota huomioon hänen teitänsä. Jumalan tahto on ”tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa (Ef.3:20).

Jumala sanoi minulle: ”David, sinä olet sitonut minun käteni, olet laittanut minut käsirautoihin. Kuinka voin parantaa sinut, jos et oikeasti usko minuun.? Epäilyksesi estää minua olemaan sinulle Jumala. Sanonpa sinulle: et tunne minua, jollet tiedä että tahdon antaa sinulle enemmän kuin tahdot ottaa vastaan.”

Israel valitti jatkuvasti: ” Voiko Jumala…? Hän kyllä teki meille tien Punaisen Meren läpi, mutta voiko hän antaa meille leipää?” Jumala antoi heille leipää. Itse asiassa hän levitti heidän eteensä ruokapöydän erämaassa. ”Mutta voiko hän antaa meille vettä?” he kysyivät. Hän antoi heille vettä kalliosta. ”Mutta voiko hän antaa meille lihaa?” Hän antoi heille lihaa taivaasta. ”Mutta voiko hän pelastaa meidät vihollistemme vallasta?” Kerran toisensa jälkeen Jumala antoi heille heidän tarpeensa kaikilla eri alueilla. Kuitenkin kansa vietti neljäkymmentä vuotta sanoen: ” Voiko Jumala sitä… ja voiko Jumala tätä?

Rakkaani, meidän pitäisi sanoa: ”Jumala voi! Jumala voi!” Hän teki niin ennen ja tekee niin taas! Jumala voi ja tahtoo tehdä kaiken, mitä me pyydämme häneltä anoen uskossa.

Wednesday, February 23, 2011

JUMALA HALUAA OPETTAA MEIDÄT TUNTEMAAN HÄNEN ÄÄNENSÄ

Ne, jotka todella tuntevat Jumalan, ovat oppineet tunnistamaan hänen äänensä yli kaikkien muiden äänien. Hän tahtoo sinun tietävän varmasti, että hän haluaa puhua sinulle. Hän tahtoo kertoa sinulle asioista, joita et ole ennen nähnyt tai kuullut.

Vähän aikaa sitten Herra näytti minulle, että edelleen epäilen hänen äänensä kuulemista sisimmässäni. Tiedän kyllä, että hän puhuu. Lampaiden täytyy tuntea Mestarinsa äänen. Epäilin silti omaa kykyäni kuulla häntä. Käytin paljon aikaa ”varmistaen” kuulemaani ääntä. Kun se oli mielestäni liian voimakas tai liian kummallinen, ajattelin mielessäni: "Ei tämä voi olla Jumalasta. Sitä paitsi paholainenkin voi puhua. Liha puhuu, ja valheen henget puhuvat." Monet äänet tulevat meitä kohti kaiken aikaa. Kuinka voin tunnistaa Jumalan äänen?

Uskon, että tarvitaan kolme asiaa, jotta Jumalan ääntä voisi kuulla:

1. Sinun tulee olla järkkymättömän varma siitä, että Jumala haluaa puhua sinulle. Sinun täytyy olla täysin vakuuttunut siitä. Hän on puhuva Jumala. Hän haluaa sinun tuntevan äänensä, jotta voisit tehdä hänen tahtonsa. Jumala ei koskaan kerro sinulle mitään, mikä poikkeaisi Raamatun sanasta. Sinun ei tarvitse olla pappi tai filosofian tohtori ymmärtääksesi hänen ääntänsä. Tarvitset vain sydämen, joka sanoo: "Minä uskon, että Jumala haluaa puhua minulle."
2. Sinun täytyy viettää laatuaikaa hiljentyen. Sinun tulee olla halukas sulkemaan itsesi Jumalan läsnäoloon ja antaa kaikkien muiden äänten mykistyä. Totta on, että Jumala puhuu meille kaiken päivää. Kuitenkin joka kerta, kun hän on halunnut rakentaa minun elämässäni jotain, hänen äänensä on tullut vasta sen jälkeen, kun olen hiljentänyt kaikki muut äänet mielestäni.
3. Sinun tulee pyytää uskossa. Meidän täytyy uskoa, että Jumala voi ilmaista meille mielensä ja auttaa meitä ymmärtämään hänen täydellistä tahtoaan. Muutoin emme voi ottaa vastaan häneltä mitään (emme myöskään hänen äänensä kuulemista).

Jeesus sanoi: "Kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa, antaa hänelle skorpionin?" (Luuk.11:11 -12). Toisin sanoen: "Jos pyydät taivaalliselta Isältä sanaa, selvää suuntaa, jumalallista kehotusta tai jonkin erityisen asian puolesta, uskotko hetkeäkään, että hän sen sijaan antaisi paholaisen tulla ja petkuttaa sinua?"

Jumala ei ole kiusantekijä! Hän ei salli paholaisen eksyttää sinua. Jumalan puhetta seuraa aina rauha! Ei saatana pysty jäljittelemään sellaista rauhaa. Kun olet hiljaisuudessa ja levossa, vakuuttuneena siitä, että Jumala voi puhua sinulle, se varmuus ei ikinä muutu. Voit palata Jumalan luokse tuhat kertaa ja saada aina saman sanan, koska se on totuus.

Tuesday, February 22, 2011

KUINKA SUURI KRISTUS SINULLA ON?

"Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen" (Joh.14:14). Meidän Kristuksemme mitta käy ilmi siitä, mitä pyydämme hänen nimessään. Meitä on kehotettu pyytämään ja odottamaan suuria. Kristuksen suuruus tulee ilmi anomisiemme suuruudessa. Meillä on pieni Kristus, koska pyydämme niin vähän.

Me rajoitamme rukouksemme aineellisiin asioihin. On tietysti totta, että meidän tulee kertoa tarpeistamme. Jos pyydämme vain ruokaa ja suojaa, näkymme hänen suuruudestaan pienenee.

Jumalan valtakunta on "iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä!" Me palvelemme voittanutta Kristusta, ja meitä kutsutaan saamaan osamme tästä voitosta. Onko sinulla ilo ja rauha Pyhässä Hengessä? Menetkö hänen valtaistuimensa luokse pyytäen iloa ja rauhaa? Rukoiletko Isää "Jeesuksen nimessä"?

Kristus ei voittanut itsensä tähden. Hän teki sen sinulle ja minulle. Me saamme siitä hyödyn. Pyydätkö itsellesi yhä enenevää Kristuksen kaltaisuutta? Pyydätkö uskoen Jeesuksen nimessä Hebrealaiskirjeen lupaamaa lepoa?

Jumala odottaa ja haluaa meiltä suurempia pyyntöjä. Pyytäminen Jeesuksen nimessä on kutsu jakaa Jumalan suurta hyvyyttä. Se on valmistettu niitä varten, jotka uskovat ja jotka pyytävät suuria. Pyydä tänään enenevää ilon henkeä, keskellä erittäin koettelevia aikoja.

Miten sitten on Uuden Testamentin 5000 nälkäisen joukon? Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, mitä heidän tulisi tehdä? Toisin sanoen, miten olette suunnitelleet ruokkia heidät. Miten tällainen kriisi voidaan kohdata? Hän koetteli heidän uskoaan.

Jeesuksella oli suunnitelma kaiken aikaa! Kenelle siinä ihmisjoukon keskellä olisi tullut mieleen ruokkia heidät viidellä leivällä ja kahdella kalalla?

Rakkaani, Jumalalla on etukäteissuunnitelma jokaiseen elämämme tilanteeseen. Saatat miettiä tapoja, joita Jumala voisi käyttää sinun vaikeuksiesi ratkaisemiseen. Jumalan sana sanoo, että ihmisen mieli ei voi käsittää Jumalan teitä.

Jumala ei kerro meille suunnitelmaan. Hän ei anna meille vihjeen vihjettä. Hän vaatii meiltä uskoa lupauksiinsa, majesteettisuuteensa ja meille aiemmin näyttämiinsä ihmeisiin. Hänen sanoo meille: Usko! Sinun Herrallasi on tie valmiina. Hänellä on voima toteuttaa suunnitelmansa. Hän haluaisi raottaa verhoa ja vilauttaa näkymättömiä teitään, mutta ei voi.

Usko on todistusta siitä, mikä on näkymätöntä. Emme saa rauhaa koettelemuksissamme, ennen kuin todella uskomme, että hän on valmiina suorittamaan käsittämättömän ja mahdottoman. Meidän osamme on vain luottaa siihen, että hän tekee sen, mitä on luvannut.

Monday, February 21, 2011

KIITTÄEN AINA

"Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef.5:20).

Lakkaamattoman kiittämisen aihe oli Paavalin teologiassa niin tärkeä, että hän sanoo sen kolmesti: 1) "Puhuen psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla", 2)"veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle", 3)"kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef.5:19 -20).

Ilman uskoa emme voi kiittää, niin kuin meidän pitäisi. Olemme maahan painettuja lukuisien ongelmien ja vaikeuksien vuoksi. Ei Jumala tietenkään halua meidän teeskentelevän. Paavali näyttää mielestäni antaneen meille avaimen kaikkeen sanoessaan:"...tee se Isälle." Suuri saarnaaja John Calvin sanoi laulamisen ja ainaisen kiitoksen antamisen olevan vain teeskentelyä ja tekopyhyyttä, jos emme täysin ymmärrä Jumalaa Isäksemme.

Joskus suumme vääntyy surusta niin, ettemme pysty laulamaan. Emme tunne halua antaa kiitosta. Kovat olosuhteet laskevat mielialaamme. Joskus sydämemme itkee: "Herra, odotatko todella minun laulavan ja tekevän säveliä, kun minuun koskee niin kovasti?" "Herra, huolenaiheet raskauttavat minua niin, että tuskin jaksan nostaa päätäni." "Herra, minusta on vaikeata ylistää ja laulaa hengellisiä lauluja sydämessäni, kun minussa on niin paljon pelkoa, surua ja epäilyä."

Ei todellakaan ole helppoa ottaa vastaan tätä tärkeää totuutta. Jumala ei ole ankara meille, kun meillä on vaikeaa. Me olemme hänen lapsiaan. Nämä sanat on annettu, jotta löytäisimme niistä lohdutusta ja helpotusta niinä aikoina. Keskitymme omiin ongelmiimme niin, että menetämme enemmän kuin kykymme laulaa. Ajaudumme kauemmas ja kauemmas Jumalan ikuisista lupauksista. Huolimatta siitä, mitä kohtaamme, Herramme sanoo: "Kiitä aina."

Lakkaamme kiittämästä siitä, mitä hän on tehnyt menneisyydessä. Alamme rukoilla ainoastaan itsemme, omien tarpeidemme sekä perheidemme puolesta. Niin emme saa nostetuksi katsettamme toisten kärsimyksiin, jotka kärsivät enemmän kuin me itse.

Tämä Paavalin sana kosketti minua syvästi. Minä haluan kohdata huomisen lujasti päättäen laulaa Herralleni ja antaa kiitosta koko päivän - kaikista asioista ja kaikissa asioissa. Se saattaa olla äänetöntä laulua, aluksi heikkoa, mutta uskon kautta saamme siitä voimaa. Muuten sitä ei olisi sanottu kolmeen kertaan.

Oi, jospa kymmenet tuhannet, jotka lukevat tämän sanoman, voisivat sitoutua laulamaan kanssani. Mikä ilo siitä koituisi Isän sydämelle. Jättäytyä sitten lepäämään sen totuuden varaan, että Jumala on kuullut huutosi. Hän tekee työtään ratkaisun hyväksi, nyt ja joka päivä. Jatkakaamme siis kiitoksen antamista aina. Älkäämme ikinä lopettako rakkauslaulujen laulamista rakkaalle Herrallemme ja Vapahtajallemme.

Friday, February 18, 2011

USKOTKO VIELÄ?

Jonkin aikaa sitten hiljentyessäni Herran edessä minulla oli epätavallinen kokemus. Hänen hiljainen pieni äänensä kysyi minulta: "Uskotko vielä minuun?"

"Uskotko, että yhä rakastan sinua pyyteettömästi, että Pyhä Henki johdattaa sinua juuri nyt? Uskotko, että jokainen kyyneleesi on kerätty talteen, että juuri nyt tässä, juuri tällä hetkellä olet täysin Jumalan tahdossa?”

”Uskotko, että kaikki edelleen vaikuttaa toimivat yhdessä niiden parhaaksi, jotka rakastavat minua, että minä kuulen sinun rukouksesi? Kuulen ne jopa silloin, kun et pysty lausumaan sanoja, kun kaikki näyttää pimeältä ja olet hämmentynyt. Silloinkin, kun pelot saartavat mieltäsi ja sieluasi, kun vaikuttaa siltä, että olen sulkenut sinulta taivaat?”

"David, uskotko, että minä yhä ravitsen kaikki elävät olennot: meren kalat, karjan, kaikenlaiset siivelliset ja matelevat eläimet? Uskotko, että minä yhä lasken pääsi jokaisen hiuksen? Huomaan jokaisen linnun, joka putoaa maahan? Uskotko siihen todella?”

"Uskotko yhä, kun kuolema tulee hakemaan rakkaitasi? Uskotko yhä siihen, mistä olet todistanut, että minä annan lohdutuksen ja voiman kohdata jopa haudan?”

"Uskotko yhä, että minä rakastan sinua, että minä annan anteeksi menneisyyden ja nykyhetken syntisi ja annan kaikki tulevaisuuden syntisi anteeksi, jos vain lepäät minussa ja luotat minuun? Uskotko, että minä ymmärrän, kun saatana lähettää viestintuojiaan sinua vastaan kylvääkseen valheita, epäilyä, jumalanpilkkaa, pelkoja ja epätoivoa?”

"Uskotko yhä, että sinut on piirretty kätteni uurteisiin? Olet Vapahtajallesi kultaa kalliimpi, että tulevaisuutesi on ikuinen elämä? Ei mikään voima saa kättäni herpoamaan sinusta, että minuun yhä koskee jokainen epävarmuuden hetkesi ja vaikeuksien kokemuksesi? Uskotko yhä, että nämä asiat ovat totta?"

Minun vastaukseni oli empaattisesti KYLLÄ! Kyllä Herra, minä uskon sen ja enemmän - paljon enemmän!

Lue Psalmi 103 ja kysy itseltäsi:" Uskotko yhä siihen? Kaikkeen?"

Thursday, February 17, 2011

TAIVAALLISELLÄ ISÄLLÄMME ON SUUNNITELMA SINUN VARALLESI

Jumala on edeltä käsin suunnitellut meille vapautuksen kaikista tulisista koetuksistamme. Käytpä läpi mitä hyvänsä, Jumalalla on suunnitelma räätälöitynä jokaiseen vaikeuteen. Se on sellainen suunnitelma, jota ei ihmismieli ikinä voisi luoda tai keksiä.

Mietipä vaikka israelilaisten kohtaamia hurjia koetuksia erämaassa. Ei ollut leipää, ei minkäänlaista ruokaa. Mille komitealle tai esirukoilijaryhmälle olisi tullut mieleen tällainen ajatus "Rukoillaan, että huomenna herätessämme on maa enkelien ruoan hiutaleiden peitossa - hunajan makuisten."

Jumalalla oli ihmeellinen, käsittämätön suunnitelma. Uskomatonta!

Ei ollut vettäkään. Kuuma erämaa kuivatti heidän huuliansa. Ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä hengissä, ihmisjärjellä ajatellen. Sadat tuhannet itkivät elämän ja kuoleman kriisin edessä.

Kuka olisi voinut kuvitella, kuinka Jumala pelastaisi päivän? Kuka olisi näyttänyt Moosekselle suurta kalliota ja sanonut: "Menepäs lyömään tuota kalliota, niin siitä alkaa virrata vettä"?

Jumalallapa oli suunnitelma, jonka hän oli luonut mielessään jo kauan ennen kriisiä.

Ajattele, kuinka he seisoivat Punaisen meren rannalla, edessä ylitsepääsemätön meri ja takana faaraon armeija aivan heidän kannoillaan. Mahdotonta! Toivotonta!

Eikö Jumalalla kuitenkin ollut suunnitelma valmiina kaiken aikaa?

Wednesday, February 16, 2011

SANOMA HÄMMENTYNEILLE USKOVILLE

Puhun nyt niille uskoville, jotka ovat hämmentyneitä kasaantuvista vaikeuksistaan. Psalmista Daavid kertoo olleensa sietämättömien vaikeuksien keskellä:

"Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut" (Ps.55:4-5).

Tutkiessasi Raamattua voit todeta, ettei yksikään Jumalan mies puhu Jumalaan luottamisesta enempää kuin Daavid. Kukaan muu kuin Daavid ei puhunut niin paljon Herran etsimisestä ja odottamisesta puutteen aikoina. Daavid todisti siitä, että hän ei pelkäisi mitään pahaa, vaikka hän kulkisi kuoleman laaksossa, koska Herra oli hänen kanssaan.

Daavid kuitenkin kävi läpi syviä ja kivuliaita ahdistuksen aikoja, jotka järisyttivät hänen uskoaan. Ollessaan kerran hyvin syvällä hän vaikutti lähes toivottomalta ja itki: "Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita!" Hän puhui omasta ylitsekäyvästä kivustaan ja surustaan. Mitkään sanat lohdutuksesta ja toivosta eivät kosketa. Kaikki tuntuu valheelta.
Daavidin uskoa vastaan hyökättiin joka puolelta. Hän ei syyttänyt Jumalaa valehtelemisesta, vaan kaikkia hänen ympäriltään kuuluvia ääniä. Daavid oli epätoivon paikassa. Hän halusi päästä pakoon: "Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon." (Ps.55:6 -7)

Puhuessani hämmennyksestä, tiedän mistä puhun. Tyttäreltäni Devilta on juuri leikattu syöpäkasvain. Minun 29-vuotias pojanpoikani on käymässä läpi sytostaattihoitoa neljännen asteen syövän takia. Daavid oli oikeassa: "Pelko ja vavistus valtaa meidät."

Mitä uskova Jumalan lapsi tekee näinä hämmennyksen tunteina? Me teemme kuten Daavid teki:

"Mutta minä huudan Jumalaa ja Herra pelastaa minut. Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni. Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan" (Ps.55:17 -19).

Mene rukoilemaan, etsiydy Herran läsnäoloon. Vaikka tekisit sen ääneti, huuda sisimpäsi kipu ja pyydä rauhaa tulemaan yllesi. Meidän tulee tehdä enemmän kuin vain uskoa. Meidän tulee pitäytyä Jumalan Sanassa ja rukoilla hänen lupauksiensa toteutumista.

Perheeni ja minä kuljemme uskossa ja luottaen, että Jumala on uskollinen Sanalleen. Jumala on hyvä!

Tuesday, February 15, 2011

USKO ON ENEMMÄN KUTSU KUIN KÄSKY

Usko on käsky. On kirjoitettu: "Vanhurskas on elävä uskosta." Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa. Raamattu lisää: "Jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen" (Hebr.10:38).

Minä värisen ajatellessani, minkälaista kauhua ja vaaraa epäusko aiheuttaa. Epäusko on pohjaton kuilu täynnä pelkoa, ahdistusta ja pettymystä. Epäuskon seuraukset ovat hirvittävät. Se alkaa pelosta kaikkea näkymätöntä kohtaa. Yksi pelko tänä päivänä johtaa kahteen pelkoon huomenna, sitten kolmeen. Lopulta se vie pohjattomaan kuiluun täynnä hallitsematonta ahdistusta ja epätoivoa.

Yhä paremmin näen, kuinka pelko ja epäusko johtaa toivottomuuteen. Se johtaa hämmennyksen ja tyhjyyden erämaahan. Tämä ei ole mahdollisuus, eikä se ole pieni asia Jumalalle. Se on elämän ja kuoleman kysymys. Se johtaa kaiken pelkäämiseen, nykyisen ja tulevan. Pelko on tuskaa.

Kaikki Jumalan lapset käyvät läpi monenlaisia vaikeuksia ja ongelmia. On sydäntä särkevää kuulla kivuliaista asioista, joita vanhurskaat nyt kärsivät. Minun perhettänikin koetellaan ja testataan monesti.

Jotkut, jotka kohtaavat hämmentäviä ja pelottavia kärsimyksiä, niin fyysisiä kuin hengellisiäkin, ovat menettämäisillään rohkeutensa. Jos sinä olet käymässä läpi näitä puhdistuksen tulia, minulla on sana sinulle.

USKO ON MYÖS KUTSU OTTAA OSAA JUMALAN SUUREEN HYVYYTEEN

Viittaan yhteen kaikkein rohkaisevimmista Jumalan Sanan lupauksista. Anna tämän lupauksen upota syvälle sieluusi:

"Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväsillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta" (Ps.31:20-21).

Tämä on upea rohkaisu pitää lujasti kiinni uskostasi. Tämä on rohkea, ihmeellinen lupaus. Jumala sanoo:

"Luota minuun ihmisten edessä ja minä avaan varastohuoneeni suuren hyvyyden ja jaan siitä sinulle. Minä peitän sinut salaiseen läsnäolooni. Minä en anna vaikeuksien hämmentää sinua."

Jotkut saattavat sanoa: "Ei meidän tule luottaa Jumalaan odottaen hyvyyttä häneltä." Ei näin! On kirjoitettu:" Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri" (Hebr.10:35). On myös kirjoitettu: "Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät" (Hebr.11:6). Meidän täytyy uskoa, että hän on palkitsija. Nuo uskon palkinnot ovat hengellisiä, kuten voiman palkinto -rauha ja tyyneys myrskyn keskellä.

Rakkaani, Jumala riemuitsee uskostamme. Hän odottaa antaakseen meille toivoa ja avatakseen silmämme näkemään hänen rakastavaa huolenpitoa. Meidän tulee valita, tälläkin hetkellä. Me voimme valita luottamuksen Jumalaan nykyisissä ja tulevissa koettelemuksissa. Voimme valita joko epätoivon erämaan tai Herran hymyn ja avoimen taivaan.

Jumala auta meitä kaikkia pitämään kiinni uskostamme. Älä anna periksi. Olemme liian lähellä kilvan loppua.

"Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa: minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee" (Ps.32:7-8).

Monday, February 14, 2011

EPÄUSKON VAARALLISUUS

Jumala on juurruttanut minuun kammon epäuskoa kohtaan. Tämän kammon on saanut aikaan Raamatun tutkiskelu. Sen tuloksena olen nähnyt esimerkkejä epäuskon kauheista seurauksista.

Kiitän Jumalaa koko olemuksellani siitä, että hän on näyttänyt minulle epäuskon aiheuttaman harmin ja tuhon. Me uskovat olemme ottaneet tämän aiheen aivan liian kevyesti. Olemme ajatelleet, että Jumala jättäisi huomioimatta suurien vaikeuksien ja kärsimyksien takia nousevan epäilyn.

Aiemmin ajattelin, että Herra vähän ”löysäisi” niille, jotka kohtaavat näennäisesti toivottomia tilanteita. Esimerkiksi opetuslapset olivat uppoamaisillaan veneessä, myrskyssä ja. Minä ajattelin: "Herra, he ovat vain ihmisiä. He ovat hämmennyksissään kaikesta. Näytti toivottomalta ja se oli vain ihmisen tapa reagoida." Jeesus kuitenkin nuhteli heitä heidän vähäisen uskonsa vuoksi.

On kyllä aikoja itkullekin – silloin, kun Jeesus kuiskaa rakastavasti: "Ei se mitään, itke vain; minä kerään kyyneleesi talteen." On murheen aikoja, jolloin olemme hämmentyneitä ja itkemme: "Missä olet kaiken tämän keskellä, Herra?" Me palvelemme rakastaa Isää, jota tunteemme koskettavat. Joskus uskomme hämärtyy, kun pelot tuntuvat ylitsekäyviltä.

Meidän ei kuitenkaan tule viivytellä näissä peloissa ja ohimenevissä epäuskon hetkissä. Meidän tulee nousta ylös ja "mennä hänen siipiensä suojaan". Jumala ei tunne sääliä epäuskoa kohtaan. Koko Raamattu todistaa siitä. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta hän ei hyväksy tekosyitä. Hän hyväksyy vain uskon.

Israelilaiselle annettiin kymmenen mahdollisuutta luottaa Jumalaan hirveissä olosuhteissa. Jokainen kriisi oli Herran tekoa. Heidän epäuskonsa seuraus oli 40 vuotta toivottomuudessa, hämmennyksessä ja surussa. He jäivät paitsi Jumalan siunauksesta. He eivät voineet epäuskonsa takia päästä sisälle Jumalan lepoon, rauhaan ja suureen hyvyyteen elämässään. Jumala kutsui epäuskoa pahaksi. "Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän" (Hebr.3:12).

Epäusko johtuu useimmiten Jumalan Sanan hylkimisestä. On mahdotonta uskoa ilman Jumalan sanan ravintoa ja sen lupauksiin tukeutumista.

Minä valitsen luottamuksen Jumalaan. Minä en tahdo "ruumiini kuolevan erämaassa" niin kuin israelilaisille kävi. Jumala käski minua: "vyötä kupeesi...heitä kaikki huolesi minun huomaani...lakkaa tuijottamasta olosuhteisiisi...älä enää kysy miksi. Ravitse itseäsi joka päivä minun sanallani muista lupaukset. Rukoile luottaen...usko kaikesta sydämestäsi, että Jumala rakastaa sinua...hän ei ole sinua hylännyt. Ehtoolla on itku vieraana...mutta aamulla ilo."

Mitä ikinä käyt läpi, vaikka kulkisit pimeässä ja kuoleman varjon laaksossa, Jumala on luvannut olla kanssasi. Tänään, nouse ylös ja ala luottaa. Sinun epäuskosi ei muuta mitään, vain usko avaa ovet vapautukseen.

"Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväsillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät

Friday, February 11, 2011

KRIISEIHIN VARAUTUNEET

Kriisien yllättäessä meillä ei ole aikaa rakentaa itseämme rukouksessa ja uskossa. Ne, jotka ovat olleet Jeesuksen kanssa, ovat aina valmiita.

Eräs pariskunta kirjoitti työyhteisöllemme hengessä, josta heti huomasi heidän olleen Jeesuksen kanssa. Heidän 24-vuotias tytär oli ollut ulkona ystävänsä kanssa. silloin joku hullu kidnappasi heidät. Sitten mielipuoli tappoi heidän tyttärensä raa’alla tavalla.

Pariskunta oli shokissa. Heidän ystävänsä ja naapurinsa miettivät: "Kuinka kukaan vanhempi voisi selvitä tällaisesta tragediasta?" Kuitenkin vain tunnin sisällä Pyhä Henki oli tullut lohduttamaan yliluonnollisella tavalla murheen murtamaa pariskuntaan. Totta kai seuraavien kivuliaiden päivien aikana, nämä surevat vanhemmat halusivat tietää Jumalalta syyn tapahtumaan. Koko ajan he kokivat sydämessään jumalallista lepoa ja rauhaa.

Kaikki, jotka tunsivat nämä vanhemmat, olivat ihmeissään heidän rauhallisuudestaan. Tämä pariskunta oli valmistautunut kriisin varalle. He olivat tienneet kaiken aikaa, että Jumala ei antaisi tapahtua mitään, ilman suurempaa tarkoitusta. Kun nämä kauheat uutiset saavuttivat heidät, he eivät hajonneet palasiksi.

Itse asiassa, nämä vanhemmat ja heidän elossa olevat lapsensa alkoivat rukoilla tappajan puolesta. Saman kaupungin ihmiset eivät voineet hyväksyä sitä. Jumalinen pariskunta puhui ja opetti, että Jumala voi antaa voimaa missä tahansa tilanteessa. Kaupunkilaiset ymmärsivät, että heidän voimansa tuli vain Jeesukselta. Kohta he jo sanoivat tästä pariskunnasta: "He ovat ihme. Nämä ihmiset totisesti ovat Jeesuksen omia."

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat" (Ps.46:1-3).

Thursday, February 10, 2011

JUMALA ON HEIDÄN KANSSAAN

"Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa" (Ap.t. 4:13).

Voimme lukea Apostolien tekojen neljännestä luvusta, kuinka Pietari ja Johannes seisoivat odottamassa tuomion julistamista. Juuri parannettu mies oli heidän vierellään. Siinä hän, lihaa ja verta, seisoi elävänä todistuksena siitä, että Pietari ja Johannes olivat olleet Jeesuksen seurassa. Pyhäkön johtomiehet, "nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa, eivät voineet mitään sanoa" (Ap.t. 4:14).

Mitä Pietari ja Johannes tekivät päästyään vapaaksi? "He menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet" (4:23). Jerusalemin pyhät iloitsivat kahden opetuslapsen kanssa. Sitten he rukoilivat: "Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta" (4:29 -30). He rukoilivat: "Jumala, kiitos siitä rohkeudesta, jonka olet antanut veljillemme. Tiedämme, että se on vain alkua. Oi Herra, pidä meidät kaikki rohkeina puhumaan pyhällä varmuudella. Anna kaikille ilmeinen todistus siitä, että sinä olet meidän kanssamme."

Pietari ja Johannes olivat epäilemättä nähneet ylimmäisen papin ilmeen muuttuvan ymmärtäessään heidän olleen Jeesuksen kanssa. Pietarin varmaan vilkutti Johannekselle silmää ja sanoi: "Jospa he tietäisivät. He muistavat ainoastaan sen, että olimme Jeesuksen kanssa viikkoja sitten. Eivät he käsitä, että olemme olleet ylösnousseen Mestarin kanssa siitä lähtien. Me olimme juuri hänen kanssaan yläsalissa. Olimme hänen kanssaan tänä aamuna rukoillessamme sellissämme. Heti päästyämme täältä ulos, tapaamme hänet jälleen."

Juuri näin käy miehille ja naisille, jotka viettävät aikaa Jeesuksen kanssa. Kun he ovat viettäneet aikaa Kristuksen kanssa, Hän on heidän kanssaan kaikkialla, mihin he menevät.

Wednesday, February 9, 2011

PYHÄ ROHKEUS JA HENGELLINEN ARVOVALTA

The more someone is with Jesus, the more that person becomes like Christ, in purity, holiness and love. In turn, his pure walk produces in him a great boldness for God. Scripture says, “The wicked flee when no man pursueth: but the righteous are bold as a lion” (Proverbs 28:1). The word for bold in this verse means “secure, confident.” That’s just the kind of boldness the synagogue rulers saw in Peter and John as they ministered (see Acts 4:1–2).

In the previous chapter (Acts 3), Peter and John prayed for a crippled beggar and he was instantly healed. The healing caused a great stir around the temple, and in an attempt to stop the disciples from sharing their faith in Christ, the religious leaders had them arrested and put on a public trial.

Peter and John met with the synagogue rulers but the Bible doesn’t go into much detail about this scene in Acts 4. Yet I can assure you, the religious leaders orchestrated it to be all pomp and ceremony. First, the dignitaries solemnly took their velvety seats. Then the high priests’ relatives followed. Finally, in a moment of hushed anticipation, the robed high priests strutted in. Everyone bowed as the priests passed by, walking stiffly up the aisle toward the seat of judgment.

All of this was meant to intimidate Peter and John. But the disciples were not intimidated at all. They’d been with Jesus for too long. I imagine Peter thinking, “Come on, let’s get this meeting started. Just give me the pulpit and turn me loose. I’ve got a word from God for this gathering. Thank you, Jesus, for allowing me to preach your name to these Christ-haters.” Acts 4:8 begins with: “Then Peter, filled with the Holy Ghost…” and this tells me he wasn’t going to deliver a lecture. It wasn’t going to be quiet or reserved. Peter was a Jesus-possessed man, bursting with the Holy Ghost.

God’s servants are secure in their identity in Christ. And they stand confident in Jesus’ righteousness. Therefore, they have nothing to hide; they can stand before anyone with a clear conscience.

Tuesday, February 8, 2011

NÄMÄ MIEHET OVAT OLLEET JEESUKSEN KANSSA

Apostolien kolmannesta luvussa näemme Pietarin ja Johanneksen menossa pyhäkköön ylistämään. Temppelin portin pielessä istui kerjääjä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Tämä mies ei ollut kävellyt askeltakaan koko elämänsä aikana. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, hän pyysi heiltä almuja. Pietari vastasi hänelle:" Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan" (Ap.t.3:6). Hän rukoili kerjääjän puolesta sanoen: "Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy" (3:6). Mies parantui välittömästi! Silkasta ilosta hän alkoi juosta pyhäkössä hyppien ja huutaen: "Jeesus paransi minut!"

Kaikki temppelissä ihmettelivät nähdessään tämän, koska he tunnistivat ramman miehen. Nähdessään kansanjoukon kerääntyvän Pietari ja Johannes alkoivat saarnata Kristuksesta, ja tuhannet pelastuivat. Kun he vielä saarnasivat, muutamat synagogan vartioston päälliköt ja hallitusmiehet "närkästyneinä siitä… kävivät heihin käsiksi" (Ap.t.4:1-2). Nämä korkea-arvoiset ja valtaa pitävät miehet kysyivät opetuslapsilta: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?" (4:7). Pyhän Hengen rohkaisema Pietari vastasi heille: "Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, joka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (4:10 -12).

Hallitusmiehet istuivat hämmentyneinä. Raamattu sanoo: "He ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa" (4:13). Sana tuntea tässä lauseessa tulee sananjuuresta jonka merkitys on "tuntea joku tunnusmerkistä (suom. huom. esim. arpi tai luomi)".

Mikä oli se merkki, joka oli tunnusomaista Pietarille ja Johannekselle? Se oli Jeesuksen läsnäolo. Heillä oli Kristuksen kaltaisuus ja Henki.

Ne, jotka viettävät aikaa Jeesuksen kanssa, eivät saa hänestä tarpeekseen. Heidän sydämensä rukoilee jatkuvasti Mestarin parempaa tuntemista, päästä lähemmäksi häntä ja kasvaa hänen teittensä tuntemisessa. Paavali lausuu: "Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan" (Ef.4:7, ks. myös Room. 12:3). Mistä mitasta Paavali puhuu? Mitta tarkoittaa rajallista määrää. Toisin sanoen, olemme kaikki saaneet tietyn määrän Kristuksen pelastavaa tuntemusta.

Joillekin uskoville tämä alkuperäinen mitta riittää. He haluavat Jeesusta vain sen verran, että pääsevät pakoon tuomiota, tuntevat saaneensa anteeksi, pitävät hyvän maineen ja jaksavat olla joka sunnuntai tunnin kirkossa. Tällaisilla ihmisillä on päällä "ylläpitovaihde", ja he toivovat Jeesuksen täyttävän vain perusvaatimukset.

Paavali sen sijaan toivoi jokaiselle uskovalle seuraavaa: "Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytysten kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus" (Ef.4:11 -15).

Paavali sanoi: "Jumala on antanut nämä hengelliset lahjat, jotta voisitte saada Kristuksen Hengen täyteyden. Tämä on elintärkeää, koska eksyttäjät haluavat ryöstää teiltä uskon. Jos olette juurtuneet Kristukseen ja kasvatte hänessä, mikään eksyttävä oppi ei teitä ”hetkauta”. Sellaiseen aikuisuuteen voi kasvaa vain haluamalla lisää Jeesusta."

Monday, February 7, 2011

”JOOSEFLAISET”

Joosefilla oli näky siitä, että Jumala tulisi käyttämään hänen elämäänsä voimallisesti. Näky vain näytti toiveunelta hänen kateellisten veljiensä myydessä hänet orjuuteen. Tulevat vuodet olisivat vaikeita ja täynnä epäoikeudenmukaisuutta Joosefin elämässä. Joosef näytti juuri päässeen jaloilleen, kun häntä syytettiinkin väärin perustein raiskausyrityksestä. Sen johdosta hän joutui vankilaan.

Koko tämän ajan Jumala valvoi Joosefin elämää. Lopulta kaaosmaisten vuosien jälkeen Joosef päätyi palvelemaan faaraon taloon. Aikanaan faarao nimitti hänet koko Egyptin hallitsijaksi.

Rakkaani, näin juuri Jumala työskentelee. Hän valmisti tätä miestä pelastamaan jäljelle jääneet. Jokaisesta sukupolvesta Herra nostaa ”joosefilaisia”. Hän vie nämä sitoutuneet palvelijat läpi vaikeuksien ja kiusausten vuosien koetellen ja vahvistaen heidän uskoaan.

Mitä tämä tarkoittaa? Raamattu sanoo Joosefin käyneen läpi tällaista: " hän oli lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi"(PS. 105:17- 19).

Herralla on myös näinä päivinä ”jooseflaisensa”. Siihen kuuluu vanhurskaita miehiä ja naisia, joita Herra on koskettanut ja kutsunut. He eivät juokse maineen tai onnen perässä. He haluavat vain elää ja kuolla täyttääkseen sen kutsumuksen, minkä Jumala on pannut heidän sydämellensä. Herra on luvannut, että heidän elämänsä on merkittävä Jumalan valtakunnassa.
Joosef kertoi veljilleen: "niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi" (1 Moos. 45:7-8).

Joosef pystyi katsomaan menneitä kärsimyksen vuosiaan ja todistamaan: "Herra lähetti minut tälle matkalle. Hänellä oli oma tarkoituksensa viedessään minut kaikkien näiden vaikeuksien läpi. Näen nyt, että kaikki minkä kävin läpi, on ollut johdatusta tähän hetkeen asti. Veljet, Herra on valmistanut minua auttamaan teitä. Hän järjesti kaikki nämä asiat, tuodakseen teidät armonsa alle, kuten hän teki minullekin."

Miten ihmeellinen oivallus Joosefilta. Mikä olisi tämän tarinan opetus Jumalan ihmisille tänään? Se on seuraava: Herramme on varjellut meitä menneisyydessämme ja hän tulee varjelemaan meitä tulevina päivinä. Kaikkein tärkein on hänen ikuinen tarkoituksensa kaiken takana. Hän on varjellut sinua, koska hänellä on tarkoitus sinua varten. Hän on asettanut jumalalliset teot valmiiksi sinua varten. Vain koeteltu, kiusaukset kestänyt ja kokeen läpäissyt uskova voi saavuttaa sen.

Nyt ei ole aran uskon aika. On aika jokaisen suuria koetuksia läpi käyneen uskovan astua esiin. Meidän Kapteenimme kutsuu meitä nousemaan ylös pelokkaan yhteiskunnan keskellä ja sitoutua "voiman uskoon". Meidän tulee tehdä Joosefin julistus: "Jumala lähetti minut teidän edellänne... pelastukseksi monille" (1 Moos. 45:7).

Friday, February 4, 2011

VARJELTU PÄÄMÄÄRÄÄ VARTEN

Daavid rukoili: ”Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan”(Ps.16:1). Daavidin käyttämä heprean sana ”varjella” on täynnä merkityksiä. Ytimeltään se tarkoittaa: ”Laita ympärilleni aita, suojeleva piikkiaita.
Varjele ja suojele minua. Tarkkaa jokaista liikettäni, tulemisiani ja lähtemisiäni.”

Daavid uskoi täysin, että Jumala varjelee vanhurskaan. Raamattu sanoo, että Daavid sai avun ja varjelun kaikilla teillään. Tämä siunattu mies julisti: ”Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi” (Ps.121:4-7).

Sama heprean sana ”varjella” esiintyy tässäkin kohdassa. Taas kerran Daavid puhuu Jumalan aidasta, yliluonnollisesta suojamuurista. Hän vakuuttaa meille: ”Jumala pitää silmänsä sinussa, minne menetkin.”

Tosiaankin, Jumala on meidän kanssamme kaikkialla: työssä, seurakunnassa, ostoksilla ollessamme. Hän on kanssamme autossa, bussissa, maanalaisessa. Daavid sanoo Jumalan suojelevan meitä pahalta. Niinpä Jumala varjelee meitä kaikissa paikoissa. Hän on luvannut suistaa kaikki lapsiinsa suunnatut aseet.

Ajasta aikaan Jumalamme on todistanut olevansa kansansa varjelija. Minkähän tähden? Miksi Herra niin innokkaasti suojelee meitä? Löydämme Mooseksen sanoista viitteen: ”Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja peljätä Herraa, meidän Jumalaamme, että me aina menestyisimme ja hän pitäisi meitä elossa, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut” (5 Moos.6:24). Mooses sanoo Jumalan antaneen heille käskyt erityisestä syystä: ne varjelisivat ja suojelisivat heitä. Mistä syystä? Samasta syystä kuin Jumala haluaa pelastaa ja varjella meitä.

Mieti kaikkia tapoja, joilla Jumala suojeli valittua kansaansa. Hän varjeli heitä kymmeneltä vitsaukselta Egyptissä. Hän vapahti heidät faaraon armeijan kynsistä Punaisella Merellä. Hän paransi heidät kuolettavista käärmeenpuremista erämaassa. Kansa todisti Jumalan varjelevasta voimasta lapsilleen ja lapsenlapsilleen: ”Herra vapahti meidät kaikista vihollisistamme. Hän antoi meille ruokaa ja vettä. Hän jopa antoi vaatteemme kestää kulumatta. Hän varjeli Israelin kansaa kaiken läpi.”

Tässäkö oli koko Israelin saama todistus? Varjeltuivatko nämä ihmiset erämaassa vain kuollakseen siellä? Mooses lausui: ”Meidät hän vei sieltä pois ja johdatti meidät siihen maahan, jonka hän valalla vannoen oli luvannut meidän isillemme, ja antoi sen meille”( 5 Moos.6:23). Mooses kertoi Israelille: ”Katsokaa kaikkia ihmeellisiä tapoja, joilla Jumala on päästänyt teidät kahleista? Mitä ajattelette siitä? Miksi hän teidän mielestänne valitsi teidät ja antoi teille erityisaseman aina maailman perustamisesta asti? Miksi hän vapahti teidät orjuudesta? Miksi hän siunasi teitä, vaikka olisitte ansainneet hylkäämisen?

Herra varjeli teitä, jotta voisi viedä teidät jonnekin. Hän haluaa tehdä teidän elämässämme jotain suurempaa kuin ihmeet. Herra varjeli israelilaiset ja pani heidän ympärilleen suojamuurin erityisestä syystä: Hän halusi viedä heidät käyttökelpoisuuden paikkaan. Hän johdatti heidät Luvattua Maata kohti, määräpaikkaansa.

Thursday, February 3, 2011

KÄÄRMEIDEN KÄSITTELIJÄT

Et voi olla tehokas työntekijä Kristukselle, jollet ole valmis ottamaan siitä aiheutuvia riskejä. Jeesus varoitti käärmeiden kohtaamisen riskeistä.

Yritän sanoa tämän mahdollisimman hienovaraisesti, mutta Raamattu sanoo, että pahat ihmiset ovat kuin myrkyllisiä käärmeitä. Meidän tulee siksi olla käärmeiden käsitteljöitä. Mielestäni on merkittävää, että Raamattu nimittää saatanaa "vanhaksi käärmeeksi" (Ilm. 12:9). Kristus lupasi: "he nostavat käsin käärmeitä…" (Mark.16:18).

Jeesus sanoi: "Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisään" (Luuk.14:23). Valitusvirsissä varoitetaan: "Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme. (Val.10:8)
Muurit ovat täynnä käärmeitä, mutta ihmistenkalastajina meille sanotaan: "kuka teistä on isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen?" (Luuk. 11:11).

Sielunvoittajille on luvattu: "...jos he juovat jotain kuolettavaa, ei se heitä vahingoita…" (Mark.16:18). Tämä viittaa siihen, että joku lähetti tai muu uskova juo vahingossa myrkkyä. Tähän Raamatun kohtaan on kätketty suurempi merkitys. Samoin kuin uskovat juovat Kristuksen verta – elämän virrasta, hänen jumalallista rakkauttaan ja ihanuuttaan, me tietämättämme juomme myös tämän maailman myrkkyä lähtiessämme saarnaamaan evankeliumia.

Me suodatamme paljon tämän maailman henkeä ja saamme samalla hengellistä elämäämme kuolettavia asioita. Ellemme ota vastaan Pyhää Henkeä suojelemaan, emme voi mennä syntisten luo. Et voi olla juomatta henkeesi joitakin näitä lausumattomia asioita. Sen sijaan, jos juot jotain kuolettavaa ajaessasi takaa käärmeitä Kristuksen voimassa, niiden myrkky ei vahingoita sinua. Herran alkaessa näyttää tätä totuutta minulle, menin kotiin rukoilemaan. Sain tuntea Pyhän Hengen tuulen virtaavan ruumiiseeni. Myrkky valui ulos ja pystyin nousemaan ylös puhdistettuna ja vahingoittumattomana.

Wednesday, February 2, 2011

KUOLEMA ON VOITTO?

Paavali sanoi näin: "Kuolema on voitto" (Fil.1:21). Tällainen puhe on täysin vieras nykyajan hengellisessä sanastossamme. Meistä on tullut tämän puoleisen elämän palvelijoita, ja niin menettäneet halumme päästä olemaan Herran kanssa.

Paavali sanoi: "Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi" (Fil. 1:23). Uskoon tulleiden takia hän kuitenkin ajatteli, että on parempi ehkä "pysyä kuoressaan" eli, niin kuin hän sanoo "elää lihassa".

Oliko Paavalin tapa suhtautua kuolemaan jotenkin sairas tai epäterve? Eikö hän kunnioittanut elämää, jolla Jumala oli siunannut häntä? Ei todellakaan! Paavali eli elämäänsä täysillä. Hänelle elämä oli lahja ja hän käytti sitä hyvin taistellakseen hyvän taistelun. Hän oli voittanut "kuoleman odan" pelon ja pystyi nyt sanomaan, että on "parempi kuolla ja olla Herran kanssa kuin pysyä lihassa."

Ne, jotka kuolevat Herrassa, ovat voittajia. Me tänne jääneet taas olemme häviäjiä. Lopullinen parantuminen ei ole kuolemassa: ylösnousemuksessa on! Kuolema on taival, joka saattaa joskus olla kivulias. Sillä ei ole väliä, kuinka paljon kipu ja kärsimys aiheuttavat tuhoa tälle ruumiille. Sitä ei kannata edes verrata siihen sanoin kuvaamattomaan kirkkauteen, joka odottaa tuon taipaleen läpi käyneitä.

Mikä hyvänsä kuolemanviesti huolettaa meitä. Yritämme olla miettimättä sitä. Ne, jotka puhuvat paljon kuolemasta, ovat mielestämme jotenkin sairaita. Joskus saatamme puhua siitä, minkälainen taivas mahdollisesti olisi, mutta suurimman osan aikaa kuoleman aihe on tabu.

Kuinka erilaisia ensimmäiset uskovat olivatkaan! Paavali puhuu paljon kuolemasta. Itse asiassa meidän ylösnousemustamme kuolleista on Uuden Testamentissa sanottu "siunatuksi toivoksi". Nykyään kuolemaa pidetään tunkeilijana. Se katkaisee siteemme hyvään elämään, johon olemme tottuneet. Olemme täyttäneet elämämme materialla siinä määrin, että vajoamme pohjalle elämämme painosta. Maailma on saattanut meidät ansaan materialismillaan. Emme enää kestä ajatusta siitä, että joutuisimme jättämään kauniit kotimme, ihanat tavaramme ja rakkaamme. Me näytämme ajattelevan: "Olisi liian suuri menetys kuolla juuri nyt. Rakastan kyllä Herraa, mutta tarvitsen aikaa nauttiakseni omaisuudestani. Olen naimisissa. Minun täytyy koetella vielä härkiäni. Tarvitsen lisää aikaa."

Oletko huomannut, että nykyään puhutaan hyvin vähän taivaasta tai tämän maailman jättämisestä? Sen sijaan meitä pommitetaan neuvoilla, kuinka voisimme käyttää uskoa hyväksemme saadaksemme lisää kaikkea. Miten vääristynyt tämä kuva onkaan Jumalan iankaikkisuustarkoituksista! Ei ihme, että niin moni uskova pelkää kuoleman ajatustakin. Totuus kuitenkin on se, että olemme kaukana Kristuksen kutsusta hyljätä maailma ja kaikki sen houkutukset. Hän kutsuu meitä kuolemaan. Kuolemaan rakennuttamatta itsellemme muistomerkkejä tai murehtimatta siitä, kuinka paljon meitä muistetaan kuoleman jälkeen. Jeesus ei jättänyt itsestään omaelämänkertaa, päämajarakennuksia, yliopistoa tai raamattukoulua. Hän ei jättänyt mitään muuta muistonsa vaalimista kuin leivän ja viinin.

Tuesday, February 1, 2011

TUHLAAJAPOJAN OPPITUNTI

Raamattu kertoo: "Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi" (Luuk.15:20).

Uskon tuhlaajapojan palanneen kotiin, koska hänellä oli yhteinen historia isänsä kanssa. Tämä nuori mies tiesi isänsä luonteen ja oli nähtävästi saanut häneltä paljon rakkautta. Hän tiesi varmasti, ettei häntä soimattaisi tai tuomittaisi syntiensä tähden.

Huomaa, miten isä otti säälittävässä tilassa olevan tuhlaajapojan vastaan. Nuorukainen aikoi tehdä isälleen sydäntä särkevän tunnustuksen. Kohdatessaan isänsä hän ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta täydelliseen tunnustukseen. Hänen isänsä keskeytti hänet juosten vastaan ja syleillen häntä.

Nuorimies ehti vain aloittaa puheensa sanomalla: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse että minua pojaksesi kutsutaan" (j. 21). Hänen isänsä ei odottanut lauseen loppuun asti. Hänelle nuorukaisen synti oli jo sovitettu. Isän ainoa vastaus oli käsky palvelijoille: "Pukekaa pojalleni viitta ja pankaa sormukset hänen sormiinsa. Valmistakaa ateria, sillä nyt on aika juhlia. Iloitkaa kaikki - minun poikani on kotona." Hän tiesi poikansa sydämen, että tämä oli todella katunut.

Isälle synti ei ollut tärkeä asia. Hänellä oli mielessään vain rakkaus. Hän halusi poikansa tietävän, että hänet oli hyväksytty jo ennen tunnustusta. Jumala haluaa tehdä tiettäväksi meille kaikille: Hänen rakkautensa on suurempi kuin kaikki meidän syntimme. "Jumalan hyvyys, vetää sinua parannukseen" (Room. 2:4).