Thursday, March 31, 2011

JUMALA SUURI TARKOITUS KANSALLENSA

Uskon, että Jumalalla on ollut ristin päivistä asti suuri tarkoitus kansaansa varten. Se ei muutu, ennen kuin Kristus tulee takaisin. Jumalan tarkoitus on evankeliumin salaisuuden käsittäminen. Apostoli Paavali sai ensimmäisenä ymmärtää sen. Nyt se ei ole enää mikään salaisuus.

Paavali sanoi: ”Tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi… jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niin kuin se nyt Hengessä on ilmoitettu … julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito…”(Ef.3:3-9).

Tämä salaisuus on yksinkertaisesti se, että Kristuksen ruumis on yhä maan päällä! Sen pää on taivaassa, mutta hänen muu ruumiinsa edelleen täällä maan päällä. Me, jotka rakastamme ja palvelemme häntä, olemme hänen ruumiinsa. Se osa, jonka ihmiset näkevät Kristuksesta maan päällä.

”Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä” (Ef.5:30).

”Hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää…”(Kol.1:18).

Jumala koko tarkoitus näitä viimeisiä päiviä varten on summattu tähän lauseeseen: Koska olemme Kristuksen ruumis maan päällä, Jumala tahtoo, että jokaisesta jäsenestä tulee Kristuksen kaltainen!

Jumala tahtoo meidän olevan Kristuksen kaltaisia. Jokainen syntinen voi nähdä meissä Herran Jeesuksen Kristuksen, joka kerran vaelsi täällä ihmisenä. Meidän tulee niin samaistua hänen kaltaisuuteensa, kirkkauteensa ja täydellisyyteensä, että maailman näkee meissä toivon ja vastauksen tarpeisiinsa.

Kristuksen tunteminen ei nyt riitä. Meistä täytyy tulla täysin hänen kaltaisiaan. Meidän tulee katsoa kaikkea, mitä sanomme ja teemme, ja kysyä: ”Näyttääkö tämä Kristuksen kuvalta? Tämänkö haluan syntisten näkevän Kristuksesta?” Menisikö Kristus fyysisessä ruumiissaan katsomaan K-18 elokuvaa? Vierailisiko hän pornosivustoilla? Käyttäisikö Kristus ruumistaan mitenkään väärin? Sortuisiko hän aviorikokseen, irstauteen, juopotteluun? Pettäisikö tai juoruilisiko hän, kertoisiko likaisia vitsejä tai valehtelisiko hän? Eläisikö Kristus valheessa ja yrittäisi kuitenkin saarnata totuutta? Yrittäisikö hän levittää valkeutta pimeyden tasku omassa sydämessään? Kieltäisikö hän ihmisiä tekemästä aviorikosta, vaikka itse tekisi sitä salaa?

Meidän täytyy jatkuvasti pitää katseemme tässä Jumalan suuressa tarkoituksessa. Meidän, hänen ruumiinsa, pitää heijastaa todellisesti ja puhtaasti hänen kuvaansa. Päätä nyt olla täysin Jeesuksen Kristuksen kaltainen.

Wednesday, March 30, 2011

MAAILMANMIELISYYDEN SYNTI

Vanhassa Testamentissa ei ole mitään yhtä voimakasta vakavaa kuin Paavalin varoitukset maailmanmielisyydestä:

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani`" (2 Kor. 6:14 -16).

Kun Jumala Vanhassa Testamentissa halusi näyttää läsnäolonsa voiman pahojen egyptiläisten edessä, hän veti erottavan linjan. Se erotti Jumalan kansan muusta Egyptistä ja asetti heidät Gooseniin.

"Herra on tekevä erotuksen israelilaisten...ja egyptiläisten välillä... Minä tällä kertaa lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua...tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä" (2 Moos. 9:4, 14).

Jumala haluaa maailman huomaavan eron häntä rakastavan kansan ja uskottoman maailman välillä. Hän haluaa meidän olevan vapautetun ja voitokkaan kansan esimerkkeinä. Se uskoo hänen voimallisen kätensä vapauttavan meidät kaikesta vaivasta ja pahasta.

Syy erotukseen maailmasta (Egyptistä) on tänä päivänä sama kuin ammoisina aikoina. Jumala piirtää jälleen linjan oman kansansa ja tämän pahan ajan välille. Siitä tämä sukupolvi tietäisi, ettei ole olemassa hänen vertaistaan vapauttajaa koko maan päällä. Tämän ajan jumalattomien tulee saada vielä suurempi kokemus Herran läsnäolosta. Mikään muu ei voi herättää heidän huomiotaan. Mikään muu ei iske heitä synnin tunnolla. Pyhä Henki on vuodatettu, jotta kaikki ihmiset voisivat tulla tuntemaan Kristuksen läsnäolon voiman sekä synnin, vanhurskauden ja tuomion!

Puhuessaan todellisista opetuslapsistaan, Jeesus sanoi: ”He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole”(Joh.17:16). Toisen kerran hän sanoi: ”Minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa"(Joh.15:19).

Maailma rakastaa omiaan, mutta me emme ole maailmasta. Auttakoon Jumala meitä iloiten hyväksymään tämän erotettuna ja erilaisena olemisen. Vain niillä, jotka ovat täysin erossa maailmasta, erotetut Kristukseen, on voimaa pelastaa se!

"Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä" (1 Joh.2:15).

Tuesday, March 29, 2011

JEESUKSEN TAKAISINTULEMINEN

Uskon, että Jeesus tulee hyvin pian. Me näemme Herran kokoavan kansoja Israelia vastaan. Tapahtumat kulkevatnopeasti kohti Harmageddonia.

"Kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä" (Matt.24:33).

"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin" (j. 36).

Kaikki merkit viittaavat Lähi-idän sotaan Israelia vastaan.Sekasortoiset arabikansat kuulevat kutsun tuhota yhdessäIsrael. Me näemme toteutuvan profetioiden, joista olemme saarnanneet jo vuosia.

Niillä, jotka tuntevat Raamatun, on Pyhän Hengen sisäinentuntemus Herran paluusta. Me kuulemme sisimmässämmeasuvan Pyhän Hengen kutsuhuudon: "Tule, Herra Jeesus."

Jeesus sanoi:

"Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee" (j.42).

"Olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee" (j.44).

"Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!" (j.46).

Rakkaani, koetko tai aistitko, että elämme viimeisimpiäpäiviä? Odotatko sinäkin hartaasti hänen tulemistaan?

Katso, meidän vapautuksemme on lähellä!

Monday, March 28, 2011

KOKEMUS VASTAAN RAAMATTU

Luin lähetyssaarnaaja George Bowen yli 150 vuotta sitten kirjoittaman väitteen:

" USKOVAISTEN INHIMILLISET KOKEMUKSET ON TESTATTAVA RAAMATUN VALOSSA."

Hän kysyi esimerkiksi sitä, kestääkö syventyvä pelkomme Raamatun testin? Kestääkö aaltoileva uskomme Raamatun testin? Kestäisikö minkäänlainen epäily tätä testiä?
Kun olosuhteet käyvät sietämättömiksi ja epäusko valtaa sydämemme, olemme taipuvaisia antamaan sille oikeutuksen kovien kokemustemme tähden. Meillä on kipua, kaikenlaisia vaikeuksia ja murskaavia koetuksia. Kysymys kuuluu: Kuinka me reagoimme siihen? Kestääkö reaktiomme Raamatun valon?

Mitä sinä kohtaat elämässäsi tänään? Taloudellisia vaikeuksia? Työttömyyttä? Terveysongelmia? Ahdistuskohtauksia? Kuinka sinä käsittelet niitä? Onko sinun suhtautumisesi niihin Raamatun mukaista?

Raamattu sanoo esimerkiksi: "…joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee” (Jaak.1:6). Hyppäätkö tämän jakeen yli ja jatkat epäuskossa kovien kokemustesi vuoksi?

Olen monesti epäillyt, kun asiat näyttivät toivottomilta. Sitä enemmän minä nyt luotan siihen, että Pyhä Henki muuttaa minun kokemukseni Raamatun mukaiseksi. Raamattu päihittää kaiken kokemuksen.

Jumala auttakoon meitä kaikkia koettelemaan tunteemme Jumalan Sanan valossa. Kysy itseltäsi: "Onko tämä reaktio Raamatun mukainen? Ovatko tunteeni Sanan mukaisia?" Jos näin ei ole, rukoile voimaa myöntää se ja tehdä muutoksia.

Friday, March 25, 2011

ASTU ARKKIIN

Suuri puritaanijulistaja John Owen piti 9. huhtikuuta v. 1680, seurakunnalleen seuraavanlaisen saarnan:

"Tiedätte, kuinka viime vuosina jatkuvasti olen varoittanut teitä tulevista hädän päivistä ja niistä synneistä, jotka ovat aiheutuneet sen... Olen sanonut teille, että tuomio alkaa Jumalan huoneesta; että Jumala näyttää paaduttaneen sydämemme hänen pelostaan… ja ettei kukaan tiedä, minkälaisella voimalla hänen vihansa tulee. Olen ennalta kertonut teille hengenvaarallisista, tuskallisista, hädän päivistä... Ja tämä kaikki on ovella ja valmis tulemaan päällemme."

Jumala totisesti lähetti hirvittävän tuomionsa sen yhteiskunnan ylle. John Owen eli kyynelehtien läpi tulisen vainon, joka peitti Lontoon.

Ennen kuin hän näki yhdenkään näistä kauhuista toteutuvan, Owen uskollisesti huusi saarnastuolistaan: "Minä näytän teille, kuinka meidän tulee valmistautua kestämään nämä kauhut, jotka ovat tulossa yllemme. Ne saattavat ulottua kurkkuumme asti."

Rakkaani, me elämme hyvin samanlaista aikaa kuin Owen. Tällaisina aikoina on vain yksi tapa suhtautua tulevaan myrskyyn. "Vanhurskas on elävä uskosta!"

Owen kehotti kansaansa kyynelin: "Tehkää itsellenne arkki - valmistakaa se turvaksi itsellenne ja perheillenne." Sitten hän lisäsi: "Tämä arkki on Jeesus Kristus. Ei ole muuta tietä, ei muuta arkkia. Profeetta Jesajakin sanoi meidän Herrastamme: "Silloin on jokainen heistä oleva (Kristuksessa) turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa" (Jes.32:2). Siinä on meidän arkkimme! Siunattuja ne, jotka luottavat vain häneen… En tiedä mitään muuta turvaa, vapautusta niistä koetuksista ja ahdistuksista, jotka ovat tulossa maan päälle, kuin uskoa Kristukseen ainoana turvapaikkana."

Saatamme nähdä vaaroja joka puolella. Paholainen valtoineen yrittää hukuttaa meidät epäuskoon. Meillä on kuitenkin hurja enkelivartio ympärillämme. Jumala on luvannut kantaa meidät läpi minkä tahansa katastrofin.

Minä kysyn sinulta, haluatko kohdata tulevat myrskyt hiljaisessa luottamuksessa ja mielenrauhassa? Kuole sitten tänään kaikille omille teillesi ja yrityksillesi pelastaa itsesi ja sitoudu antamaan elämäsi täydellisesti Herran huomaan. Hän on sinun hyvä, rakastava Paimenesi ja hän vie sinut kaiken sen läpi!

Käännä katseesi Jeesukseen. Hän yksin on meidän toivomme.

Thursday, March 24, 2011

JUMALA PALKITSEE

Rukoilemisessa on hyvin vähän mieltä, jos emme usko Jumalan palkitsevan niitä, jotka häntä etsivät ahkerasti.

Olen varma, että Jumala iloitsee osoittaessaan hyvyyttään rakkaille lapsilleen. Psalmista Daavid väitti, että Jumala on antelias ja taipuvainen laupeuteen. Hänen armonsa on suuri. Jumalan on mahdotonta hyljätä ketään, joka rukoilee hänen apuaan. Hän riemuitsee saadessaan antaa syntejä anteeksi - hän on aina suopea.

Yksi lempijakeistani Raamatussa on Psalmi 31:20-21:

"Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta."

Mieti tätä! Ensin Jumala haluaa meidän uskovan, että hän palkitsee uskon. Sitten psalmista kertoo meille: "Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi...ja sinuun turvaaville."

Varastohuone täynnä ihmeellistä hyvyyttä. Hän osoittaa sitä kansalleen, ei vasta kirkkaudessa, vaan jo nyt, tällä hetkellä ja joka päivä!

Minä rukoilen päivittäin: "Herra, sinä lupasit palkita uskoni, jos luotan sinuun ihmislasten edessä. Silti tarvitsen kaiken, mitä lupasit. Minä tarvitsen uutta voimaa ja uutta toivoa. Enemmän sitä rauhaa, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Herra, minä pyydän sinulta vain, mitä olet luvannut. Parasta mitä tiedän, on suloisen läsnäolosi tuore kokemus. Tätä minä toivon palkkiokseni."

Wednesday, March 23, 2011

MUISTA, MITEN JUMALA ON AIEMMIN AUTTANUT

Mikään ei rohkaise meitä menemään armonistuimen eteen yhtä paljon, kuin Jumalan entisen avun muisteleminen.

Uskomme menehtyisi vastoinkäymisissä, ja suru tukahduttaisi sydämemme, ellei meitä olisi opetettu uskomaan menneisyyden kokemuksien tähden. Se auttaa meitä uskomaan, että hän kuulee kansansa rukoukset. Hän on yhtä rakastava eilen, tänään ja tulevaisuudessa.
Mitä Jumala on tehnyt sinulle menneisyydessä? Millainen on vaelluksesi hänen kanssaan menneinä vuosina? Eikö hän pitänyt sanaansa? Jättikö hän koskaan pitämättä sanaansa?

"Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?"(Ps.85:6).

Olen rukoillut näin: "Herra, tee se uudelleen! Herätys? Tee se uudestaan. Pyhän Hengen voima ja virvoitus? Herra, tee se uudestaan! Ihmeet menneisyydessä? Herra, tee se uudelleen!"

Mene aina takaisin Mooseksen kirjoihin ja kuule, mitä siellä on kerrottu hänen olemuksestaan: "Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa. joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit...’ " (2 Moos.34:6-7).

Sellainen Jumala oli, ja on nyt ja aina! Jumala on huolehtinut sinusta aina tähän asti. Miksi hän nyt kääntäisi sinulle selkänsä?

Siunattu se, joka luottaa Herraan!

Tuesday, March 22, 2011

VANHURSKAAN KYYNELEET

Raamattu selittää empaattisesti, ettei yksikään Jumalan lasten kyynelistä valu maahan. Daavid sanoo:

"Pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi" (Ps.56:8). Vanhurskaan kyyneleet ovat Jumalalle niin arvokkaita, että hän säilyttää ne. Jos Jumala säilyttää kyyneleenikin, eikö hän pitäisi minusta huolta?

Tämän kaiken vastaanottaminen on melkein liian uskomatonta. Tässä sanan kohdassa minua puhuttelee kovasti se, että hän laskee kaikki kyyneleeni. Kuinka arvokkaita hänelle sitten ovatkaan henkeni, elämäni jatarpeeni.

Jumala pullottaa jokaisen kyyneleemme. Hän huomaaerityisesti jokaisen vaikeuden, jonka käymme läpi. Tämän pitäisi lisätä luottamustamme häneen. Saatammeko uskoa, että Jumala, joka laskee jokaisen hiuksen päässämme japullottaa jokaisen kyyneleemme, toimii muutoinkin kaikin tavoin meidän hyväksemme?

Kuule tämä sana hengelläsi: Jokainen entisten syntiesi tähden, vaikeuksien ja stressin aikana, jokainen kadotettujen sielujen vuoksi vuodatettu kyynel, on kirjoitettuna hänen kirjaansa.

Saatat väittää: "En minä itke, harvoin vuodatan kyyneleitä." Minä uskon sielun kyyneleisiin, jotka vain Jumala näkee. Sisäiset, hiljaiset kyyneleet vuotavat usein ongelmien ja tarpeiden aikana.

Ei yksikään kyyneleesi ole mennyt hukkaan! Ei yksikään ole ollut turha. Uskoaksemme Jumalaan meidän tulee uskoa myös tämä ihmeellinen totuus!

Monday, March 21, 2011

ORJAN MERKKI

Psalmista Daavid kirjoitti: "Minun korvani sinä avasit (lävistit)" (Ps.40:7). Tämä voidaan kääntää myös seuraavasti: "Sinä olet hyväksynyt minut orjaksesi". Siinä on viittaus vanhaan tapaan, jossa isäntä lävisti orjan korvan merkiksi siitä, että tämä ei ottanut vastaan tarjottua vapautta(ks. 2 Moos. 21:6). Toisin sanoen: "Minun korvani on lävistetty merkiksi siitä, että kuulun Herralle, elämässä ja ikuisuudessa." Oletko sinä antanut Pyhän Hengen lävistää korvasi?

Palvelija sitoutui antamaan itsensä ja aikansa isännän palvelukseen. Tällaisessa elämäntavassa ei ole mitään mystistä. Se alkaa lupauksella antaa Herralle paras aikamme ja toteutuu jokapäiväisessä käytännön elämässä!

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että meidän kaikkien tulisi lopettaa työmme ja aloittaa kokopäiväinen julistustyö. Näinä aikoina liian monet joutuvat pois Jumalan tahdosta. He jättävät yliolkaisesti perheen kasvatusvastuun ja katkaisevat juurensa lähtien muka "uskon tielle”. Tärkeämpää on pysyä aloillaan ja antaa Herralle enemmän laatuaikaa juuri siinä, missä olet. Kristuksesta pitäisi tulla kaiken keskus. Silloin perhe, työ ja kaikki pyörii hänen ympärillään. Ajatuksemme kohdistuvat Kristukseen. Vietämme aikaa hänen läsnäolossaan kuunnellen hänen ääntään ja noudattaen hänen käskyjään.

Orja on enemmän antava kuin vastaan ottava henkilö. Paavalin tavoin hän voi sanoa: "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna” (ks. 1 Kor.2:2). Tämä palvelija ei ole kiinnostunut palvelemisesta palkkion tai henkilökohtaisen edun vuoksi. Hänen palkkansa ovat kunnia ja kirkkaus, jotka hän antaa Mestarilleen. Herra on merkinnyt jollain erityisellä tavalla elämänpituiseen palvelukseen sitoutuneen orjan. Et voi olla huomaamatta palvelijaa, koska hän kantaa ruumiissaan Mestarinsa merkkiä.

Mikä olisi tämän päivän ja ajan orjan merkki? Sana ilmoittaa selvästi, että se on särkynyt, katuvainen sielu. Se itkee kaikkien kauhistuksien tähden, joita tehdään hänen Herraansa vastaan. Mestarimme ei lävistä korviamme neulalla, vaan rikkoo sydämemme vasarallaan.

"Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä; ja Herra sanoi hänelle: `Kierrä kaupungin, Jerusalemin läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauheuksia, mitä sen keskuudessa tehdään’ " (Hes.9:3-4).

Toinen orjan merkki on ilman käsiä tehty ympärileikkaus. Se puhuu täydellisestä erottautumisesta maailmasta ja sitoutumisesta Kristukseen. Kaikki itse tehdyt suunnitelmat ja unelmat on hyljätty, ja Herran huolenaiheet ja taakat ovat tulleet tärkeimmiksi.

Friday, March 18, 2011

VAPAAEHTOISESTI ORJANA

”Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä tahdo päästä vapaaksi' ” (2 Moos.21:5). Tällä orjalla ei ole ongelmaa, hän ei epäröi. Hän oli tehnyt päätöksensä. Isäntä oli koko hänen elämänsä, ja hän oli sitoutunut tähän iankaikkisella rakkauden siteellä. Hän ei mitenkään olisi voinut lähteä isäntänsä talosta.

Orjan elämän täytti kokonaan rakkaus isäntää kohtaan. Niin kuin Paavali, hänkin piti kaikkea muuta ”roskana”, jotta voittaisi isäntänsä suosion.

Palvelija piti isännän lähellä olemista kaikkea maallista siunausta tärkeämpänä. Kuka välittäisi laumoista, viljasta tai viinistä ja öljystä, jos voisi olla jatkuvassa ateriayhteydessä isännän kanssa. Orjan sydämen täytti kiintymys isäntään, ja hänelle oli itsestään selvää: ”Minä rakastan isäntääni enkä halua päästä vapaaksi.”

Hän sanoo meille yksinkertaisesti: Kristus riittää! Ei mikään tässä maailmassa ole sen arvoista, että sen takia kannattaisi menettää hänen läsnäoloansa. Ei koko maailman kaikki rikkaudet ja menestys ole verrattavissa yhteen päivään Kristuksen seurassa. Hänen vieressään olemisen ihanuus ylittää inhimillisen hurmoksen. Hänen tuntemisensa, hänen luonaan olemisensa, asetettuna taivaallisiin hänen kanssaan, on enemmän kuin elämä itse. Hänen palvelemisensa, Hänen johdatettavanaan oleminen, tulla ja mennä ainoastaan hänen käskystään, on korkeimman tason elämää.

Haluaisitko nyt muistuttaa minua nyt siitä, ettet ole orja vaan lapsi? Silloin muistuttaisin sinua siitä, että Jeesus, vaikka hän oli Poika, ”ei … katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen”(Fil.2:6-7). Hänestä olisi voinut tulla Kaikkivaltiaan mahtava Poika, joka olisi voinut murskata kaikki vihollisensa. Siitä huolimatta Kristus halusi tulla orjaksi ja antautua täysin Isänsä tehtäviin.

Orja, josta luimme toisessa Mooseksen kirjassa, ajatteli elämässään olevan vain yhden tehtävän. Hänen tuli palvella isäntäänsä. Hän ei ollut perinyt sitä, vaikka olikin kirjoitettu: ”Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla”(San.17:2). Rakkaus teki helpoksi totella. Aamusta iltaan, koko valveilla olonsa ajan, hän tahtoi palvella isäntäänsä. Häntä ajoi vain rakkaus, ei syyllisyys tai velvollisuuden tunto. Ei ihme, että Jeesus sanoi: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni”(Joh.14:15).

Thursday, March 17, 2011

ORJA

Jumalan tiet näyttävät ihmismielestä paradoksaalisilta. Hän sanoo: "Elääksesi, sinun tulee kuolla. Löytääksesi elämäsi, sinun tulee kadottaa se. Tullaksesi voimakkaaksi, sinun pitää ensin tulla heikoksi."

Yksi suurimmista paradokseista on tämä: Ollaksesi todella vapaa, sinun tulee ensin tulla sidotuksi. Saadaksesi vapauden Jumalassa, sinun tulee luopua oikeuksistasi ja ruveta loppuelämäksesi Herran Jeesuksen Kristuksen orjaksi. Tällainen rakkauden orjuus johtaa vapauden korkeimpaan muotoon. Se on vapaaehtoista antautumista, joka syntyy rakkaudesta ja kiintymyksestä. Se saa ihmisen näkemään palvelemisen suurempana kuin lapseuden.

Jumalan kansa joskus keskittyy lapsenoikeuksiinsa. Se haluaa saada Herran siunauksen ja lapsenedut. Meidän kaikkien kannattaisi antaa Pyhän Hengen avata silmämme näkemään Jumalasta jotain ennen huomaamatonta. Kaiken hyvän vastaanottaminen Jumalan kädestä on osa jumalallista järjestystä. Yhdenkään Herran lapsen ei tulisi tuntea syyllisyyttä saamistaan siunauksista ja etuuksista.

Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että on olemassa jotain paljon parempaa kuin siunaukset ja menestys. Se on paljon palkitsevampaa kuin kaikki muut moninaiset asiat, joita hän meille päivittäin antaa.

Orja on astunut sisälle palveluksen sakramenttiin isäntänsä hyväksi. Tämä on kauniisti kuvattu seuraavassa Raamatun kohdassa:

"Jos sinä ostat hebrealaisen orjan, niin hän palvelkoon kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta. Jos hän on tullut yksinäisenä, niin yksinäisenä lähteköönkin, mutta jos hän on nainut, niin lähteköön vaimo hänen kanssaan. Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon, ja tämä on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, niin vaimo lapsinensa jääköön isännän omaksi, ja hän lähteköön yksinänsä.

Mutta jos orja vakuuttaa: Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä tahdo päästä vapaaksi, niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan" (2 Moos. 21:2-6).

Tässä ilmaistaan jotain paljon suurempaa kuin Jumalan huolenpitoa orjista ja palvelijoista. Se kuvaa selvästi Herran Jeesuksen Kristuksen orjia.

Tässä Kristus on isäntä, ja me palvelijoita, joilta on riistetty vapaus. Risti on Jumalan sapatti, vapautusvuosi, kaikille vangeille, orjille ja palvelijoille. Sitä se on myös meille, jotka myytiin Lain alaisuuteen, mutta jotka saimme vapauden armon kautta!

Meidät on vapautettu synnistä, vaikka samalla olemmekin Kristuksen orjia koko elinaikamme, vapaaehtoisesti.

Wednesday, March 16, 2011

ELÄ HÄNEN LÄSNÄOLOSSAAN

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2 Kor. 3:18). Meistä tulee sitä, mitä katselemme! Mielenkiintomme kohde vaikuttaa koko elämäämme. Se, mitä katselemme hengellisillä silmillämme, pitää meitä otteessaan ja saa vallan! Paavali tahtoi olla Kristuksen vallassa. Vapahtajasta tuli hänen ajattelunsa, saarnaamisensa ja opetuksensa ainut kohde. "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna" (1 Kor. 2:2). Hän piti katseensa ruumiin Päässä, ei ruumiin ongelmissa.

Jumalan tahtoisi, että me olisimme puetut Kristuksen läsnäoloon. Haluatko voiton synneistä ja vapautuksen kaikesta vihollisen voimasta? Rukoile ahkerasti Kristuksen läsnäolon ilmausta. Jos olet siinä tosissasi, hänen rakastavat silmänsä sulattavat sinut ja vievät sinut rikkinäisyyden ja synnintunnon paikkaan.

Sama suloinen Herran läsnäolo on sielusi autuus ja elämä. Et tahdo enää lähteä hänen läsnäolostaan. Sinä nojaat hänen käsivarteensa ja kaikki pelko kaikkoaa. Tilalle tulee täydellinen rauha ja lepo. Puettuna hänen ihmeellisen läsnäoloonsa voit kohdata synnin ja Saatanan. Jumalan Sana lupaa: "Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä" (Ilm. 3:5).

Seurakunta matkaa viimeisiin päiviin kuin "vaimo vaatetettu auringolla..." (Ilm. 12:1). Se on Kristus, meidän valkoinen vaatteemme! Me olemme pukeneet yllemme Kristuksen ja olemme Hänen läsnäolossaan, kaikkien valtojen ja voimien yläpuolella.

Se ei ole lainkaan monimutkaista. Itse asiassa, tämän voi ilmaista lyhyesti: PYSY LÄHELLÄ JEESUSTA! Elä hänen läsnäolossaan ja ota uskossa paikkasi hänen rinnallaan taivaallisissa. Katso, kuinka hän seisoo Isän oikealla puolella, niin mikään ei voi estää sinua. Olet kaiken yläpuolella niin kuin Stefanus. Sinä katselet häntä taivaallisissa (ks. Ap.t.7:56).

Tuesday, March 15, 2011

HERRAN VOIMALLINEN KÄSI

"Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen" (2 Moos. 15:6).

Joiltakin uskovilta puuttuu voiman tunne lihallisuutta vastaan, vaikka he tietävätkin saaneensa syntinsä anteeksi ja olevansa turvassa. He eivät koe "täydellistä vapautusta" pahasta luonnostaan. Ensin hänen verensä antaa meille turvan. Sitten hänvoimallisella kädellään murtaa synnin kahleet meissä. Synti asuu yhä meissä, mutta ei hallitse meitä!

"Vapautettu orjuudesta hänen voimallisen kätensä kautta." Miten ihmeellisen rohkaiseva sana synnistä vapautumiseen näinä valhekuvia ja yli-inhimillisyyttä korostavina päivinä. Kuitenkin me olemme niin vastahakoisia tunnustamaan Jumalan käden työtä. Käy ylpeytemme, oikeuden tuntomme ja teologiammepäälle hyväksyä synnin vallasta vapautumista minkään muun kuin oman voimamme kautta. Katsokaamme kuitenkin esimerkkiämme: Israel lähti aseistautuneena, mutta kaikki taistelut olivat Herran. "Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran" (1 Sam. 17:47). Toinen Mooseksen kirja kertoo, että "israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa" (2 Moos.14:8) ja lauloivat ylistyslauluja Jumalalle ylitettyään turvallisesti Punaisen Meren.

Veri antoi Israelin kansalle turvan Jumalan tuomiolta, muttahänen voimallinen kätensä vapautti heidät lihan käsivarren vallasta. He olivat kokeneet turvallisuutta ja iloitsivat siitä. Nyt he tarvitsivat voiman! Voiman päästä vapaaksi vanhasta vihollisestaan ja voiman aseistautua uusia vihollisia varten. Sevoima on Herran korkeassa ja voimallisessa kädessä.

Meille on annettu suuria ja kalliita lupauksia, pidemmälle meneviä kuin Israelille. Jumala on luvannut vapauttaa meidät kaikesta pahasta ja asettaa meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, vapaana synnin vallasta.

Ensin meidän tulee kuitenkin oppia vihaamaan syntiä - ei enäämyönnytyksiä eikä kompromisseja. Jos hellit syntiäsi, leikit sen kanssa, annat sen olla ja kieltäydyt hävittämästä sitä, niin eräänä päivänä huomaat, että siitä on tullut elämäsi kivuliaimpia asioita.

Älä rukoile voittoa lihan synneistä, ennen kuin olet kasvattanutvihaa niitä kohtaan. Jumala ei halua olla missään tekemisissä meidän tekosyidemme ja lepyttely-yritystemme kanssa. Orjuuttaako sinua salainen synti, joka aiheuttaa kaaosta ja kärsimystä sekä fyysisesti että hengellisesti? Vihaatko sitä kaikella voimallasi? Tunnetko Jumalan pyhän vihan sitä kohtaan?

Jos et, niin voittoa ei ikinä tule.

Monday, March 14, 2011

VAPAA TUOMIOSTA

Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Se on meidän sovituksemme. Ennen kaikkea se on meidän turvamme. Sen kautta Jumala on varmistanut kansansa täydellisen lunastuksen. Muista, että israelilaiset eivät pääsiäisyönä olleet vielä vapautettuja, vaikka olivatkin turvassa. Heidän piti vielä kohdata Punainen meri, erämaa, sodankäynti jättiläisiä vastaan, valtavat muurit ja vihollisen varustukset.

Olen aivan varma siitä, ettei henkivaltoja ja voi vastustaa voimia, ennen kuin pystyy vastustamaan himoja ja kiusauksia (nykyajan jättiläisiä). Minun tulee tietää, että olen turvassa veren alla! Vaikken ole vielä täysin vapahdettu, pääsen kuitenkin alta tuomion. Lihalliset viholliset väijyvät edessäpäin, mutta veri on tehnyt minusta turvatun sotilaan.

Et voi sotia jättiläisiä vastaan, jaottaa maahan vihollisen varustuksia etkä seisoa suorana tyrmistyttävän outojen asioiden edessä, jollei sinulla ole täyttä varmuutta veren turvasta. Mitä sydämeni sanookin, olen sitten syyllinen tai tuomittu, kuuluu korvissani minkälaisia kuiskauksia tahansa, minun tulee tietää ilman epäilyksen häivääkään, että olen turvassa! En joudu tuomiolle, koska sydämeni ovelle piirretty veri antaa minulle turvan sen katseilta.

Me puhumme aina turvallisuudesta. Jos Jumala olisi perustanutturvamme rakkauteemme häneen tai omaan hyvyytemme, olisimme suuremmassa vaarassa kuin ne, jotka rikkoivat lakia. Armon alla olevilta vaaditaan enemmän. Jumala ottaa vastuunturvallisuudestamme pois meidän käsistämme. Sen täytyy perustua yksinomaan hänen puhtaaseen armoonsa. Ei meidän hartauteemme, kuuliaisuuteemme tai hyvyyteemme, vaan pelkästään hänen armoonsa. Kuuliaisuus ja hartaus ovat Kristuksen rakkauden meissä aikaansaamia asioita.

Ei happamaton leipä pelastanut israelilaisia, vaan veri. Heidän pelastumisensa ei vähentynyt tai enentynyt siitä, oliko heissä mahdollisesti jotakin syntiä. He olivat kaikki turvassa, kunnes tuomio oli kulkenut ohitse. Kuuliaisuus siveli ovenpielet verellä. Meitä kaikkia kutsutaan tunnustamaan syntimme ja luottamaan Kristuksen lunastavaan vereen.

Jumala ei aikonut antaa lastensa elää pelossa, ahdistuneina ja syyllisinä. Hän valmisti heille levon, täydellisen turvan oman Poikansa veressä. Jumala sanoi tämän teon kautta israelilaisille: ” Nyt näette, että olette täydellisesti minun turvissani. Teidät on päästetty tuomion pelosta. Antakaa minun nyt vapauttaa itsenne myös ruumiinne puolesta. Olen valmistanut teille pääsyn pyhyyteen.”

Vääjäämätön tosiasia on, ettei Kristuksen vereen voi lisätä mitään, mikä voisi parantaa turvaamme. Veri suojelee meitä täydellisesti. Se tekee meidät Jumalalle kelpaaviksi ja pelastaa meidät vihasta. Apostoli Paavali sanoo: ”Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta” (Room. 5:9).

Friday, March 11, 2011

ME KIITÄMME JUMALAA HÄNEN SANOMATTOMASTA ARMOSTAAN JA HYVYYDESTÄÄN

Pyhä Henki on johtanut minut kirjoittamaan Jumalasta, joka avaa lukittuja ovia. Ehkä joku lukijoista on juuri nyt yhden tai monen suljetun oven edessä. Siinä se on juuri silmiesi edessä, ovi, joka näyttää olevan tiukasti lukossa. Tämä voi olla vakava taloudellinen tilanne, jossa olet rukoillut jonkin ratkaisun löytymistä. Kaikki näyttää olevan turhaa. Ovet pysyvät kiinni.

En tiedä, mikä sinun suljettu ovesi on käytännössä. Monille sekä taivaan ovet että ikkunat näyttävät olevan kiinni. Taivas on kuin rautaa eikä rukouksesi pääse läpi. Suljettu ovi on jokin asia, jokin tilanne, jokin tarve, johon olet rukoillut ratkaisua. Se saattaa myös olla kriisi, jonka selvittämiseen tarvitaan ihme. Et ole edelleenkään saanut Herralta vastausta hartaisiin rukouksiisi ja anomisiisi.

Ilmestyskirjassa Kristus sanoo itse olevansa SE JOKA AVAA JA SULKEE OVIA (3:7). Tämä sisältyi kirjeeseen, joka oli lähetetty entisen Filadelfian uskoville. Tätä seurakuntaa Herra kiitti siitä, että se oli pitänyt hänen sanansa eikä koskaan kieltänyt hänen nimeään. Eli nämä ihmiset seisoivat uskollisesti Jumalan sanan perustuksella, olivat ajat sitten kuinka vaikeat hyvänsä. He eivät syyttäneet Herraa siitä, ettei hän olisi kuullut heidän rukouksiaan.

Ilmeisesti Saatana oli syytänyt heille valheitansa. Hänen pimeyden henkivaltansa ja voimansa, valheen henget nousevat suoraan syvimmästä helvetistä. Ne sanoivat, että Jumala on sulkenut kaikki ovet. Hän ei ole ylistämisen eikä luottamuksen arvoinen. Nämä uskovat, joita Jeesus kuvaili heikoiksi, eivät hellittäneet, vaan luottivat Jumalaan. He odottivat hänen laittavan avaimen oveen ja aukaisevan sen. Hänellä on avain jokaiseen suljettuun oveen. Hän yksin avaa meidän edessämme olevat ovet.

Tämän Herra lupasi heille ja myös meille:

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm.3:10).

Kiusauksen hetki on käsillä nyt, meilläkin. Siihen kuuluu uskomattomia uskonkoetuksia, jotka ovat niin suuria ja kauheita, että monet sortuvat kuolettavaan epäuskoon. Koko maailmaa uhkaa nyt valtava uskosta luopumisen vaihe.

Kuitenkin sinä, koska edelleen luotat hänen lupauksiinsa ja tahdot kuolla uskossa, vaikket vielä näe lupauksien täyttyvän. Sinä varjellut tästä maailmanlaajasta kiusauksesta joutua epäuskon valtaan. Jumala on kuullut rukouksesi. Hän tietää kaikkien ovien aukaisemisen ajan aivan hetken tarkkuudella. Älä siis luovu. Äläkä epäile. Seiso hänen lupauksiensa varassa. Hän ei hylkää sinua.

Thursday, March 10, 2011

YLISTYS JUMALALLE HÄNEN LEMPEÄSTÄ LAUPEUDESTAAN

Minulla on lyhykäinen viesti niille, jotka kokevat parhaillaan tuskaa ja ylitsekäyvää ahdistusta. En puhu nyt niille, joilla on levon aika kärsimyksistä, joilla ei ole minkäänlaista kipua tai murhetta. Kiitos Jumalalle noista hiljaisen levon hetkistä.

Saan monia kirjeitä ihanilta Jeesuksen seuraajilta, jotka elävät uskomattomien sisäisten surujen ja kriisien keskellä: avioero, lapset huumeiden vallassa tai vankilassa, aviopuolison kuolema. Eräs nainen, joka rakastaa Herraa syvästi, suree kolmea tulipalossa kuollutta lastaan. Muuan pastori suree vaimoaan, joka jätti hänet ja lapsensa lesborakastajan vuoksi. Näitä tarinoita riittää lukemattomiin. Niin monet vanhurskaat ihmiset ovat murheen ja kipujen raskauttamina.

Minulla on viesti teille, jotka kärsitte surusta tai elätte kipujen kanssa. Psalmissa 40 Daavid itkee: "Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat... Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra riennä minun avukseni" (Ps.40:13 -14). ”Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät… Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy" (Ps.40:16 -17).

Sain paljon siunausta ja lohdutusta jakeesta 17: "Herra pitää minusta huolen." Ajattele sitä. Herra Jumala, joka on luonut kaiken, tämän universumin Jumala, pitää huolen minusta.

Juuri nyt, tällä hetkellä hänen ajatuksensa ovat keskittyneet sinuun, sinun tarpeesi hetkellä.

Kun Israel oli vankeudessa, Babyloniassa surren kotiensa ja perheidensä menetystä, käydessä läpi surua ja ongelmia, Jumala antoi sanan heille Jeremialle: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer.29:11). Jumala sanoi kansalleen: "Sinun painajaisesi on lopussa. Minulla on hyviä, rakastavia ajatuksia sinua kohtaan ja jos etsit minua kaikesta sydämestäsi, sinä löydät minut" (Jer.29:11 -13).

Jumala ei ole vihainen sinulle. Pyhätkin joutuvat kohtaamaan ahdinkoa, joten älä anna sen horjuttaa luottamustasi häneen. Kun sinulla on stressiä, koet yksinäisyyttä tai kadut jotakin, mene rukoilemaan. Vuodata sydämesi Herralle. Hän pitää sinusta huolen ja työskentelee sinun hyväksesi.

Wednesday, March 9, 2011

JUMALAN RAKKAUS KANSAANSA KOHTAAN EI IKINÄ SAMMU

Luin Psalmia 13 ja sain ajatuksen lähettää teille rohkaisun sanan, jotka sain tästä siunatusta luvusta.

Daavid kirjoitti tämän Psalmin sanat. Hän kysyi: "Kuinka kauan Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan?"

Kuulostaa siltä, että Daavidista tuntui, kuin Jumala olisi täysin jättänyt hänet kärsimään, heräämään joka päivä tumman pilven riippuessa hänen yllään. Tänä aikana Daavid puhui epätoivostaan: Jumala, kestääkö tämä eristyksen tunne iankaikkisesti? Milloin minun rukouksiini vastataan?"

Kun ongelmat kasautuvat päällemme, kun vapautus näyttää kaukaiselta ja toivottomalta, me vajoamme paineen alla. Tämä tapahtuu, vaikka tunnemme rakastavamme Herraa. Tälläkin hetkellä joku näitä rivejä lukeva on vaipumassa hirmuisen paineen alla. Hän ei usko tilanteensa olevan ratkaistavissa. Hän on täydellisen epätoivon laidalla, toivoen rauhallisen hetken tulevan edes toviksi koetuksen keskelle.

Keskellä omaa koetustaan Daavid kysyi: "Kuinka kauan minun täytyy kantaa murhetta sydämessäni?" Hän oli tehnyt suunnitelman toisensa jälkeen, yrittänyt löytää tien ulos vaikeuksistaan, mutta turhaan. Nyt hän ei osannut ajatella enää mitään, ei mitään ratkaisua. Hän oli kaiken lopussa.

Kuinka lohdutonta on nähdä toivon säde, vilaus auringon paistetta. Sitten epätoivo saa taas vallan. Muista, että kaikki tämä tapahtui vanhurskaalle miehelle, joka oli Jumalan mielen mukainen. Daavid oli mies, joka todisti suuresta luottamuksesta Herraan. Niin kuin me, myös Daavid kävi läpi vaikeita aikoja, kuten hän kuvaa tässä psalmissa.

Kuinka Daavid pääsi ylös epätoivon kuopasta? "Minä turvaan sinun armoosi. Minä veisaan."

Anna minun jakaa kanssasi muutama hyvä syy jatkaa luottavasti nykyisessä koetuksessasi:

• Olkoon myrsky kuinka kova hyvänsä, meidän ihana Herramme ruokkii silti taivaan linnut, pukee niityn liljat ja pitää huolta siitä, että kaikki meren kalat saavat päivittäisen ravintonsa. "Teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne..." Eikä yksikään lintu putoa maahan Isän huomaamatta.

Minkälainen Isä ravitsisi kaikki elävät oliot maan päällä, mutta syrjisi omia lapsiaan? Jeesus kehotti meitä olemaan murehtimatta jokapäiväisistä tarpeistamme ja ongelmistamme, "sillä hän pitää teistä huolen".

Tosiasia on, että Herra rakastaa sinua, eikä jätä kuulematta huutojasi. Pitäydy hänen lupauksiinsa. Kulje eteenpäin uskossa. Odota häntä kärsivällisesti. Hän ei ikinä petä sinua.

Tuesday, March 8, 2011

ME KOROTAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN MEIDÄN HERRAMME NIMEÄ!

Joku tämän lukija tarvitsee Jeesuksen kosketusta. Kun Herramme palveli täällä maan päällä, hän paransi ja eheyttiraihnaisia ihmisiä vain koskettamalla heitä. Jeesuksen koskettaessa Pietarin äitiä "kuume lähti hänestä". Hän kosketti kuolleen lapsen ruumisarkkua, ja tämä heräsi eloon. Hän kosketti sokeiden ihmisten silmiä, ja he saivat näkönsä. Hän kosketti kuuron miehen korvia, ja yhtäkkiätämä kykeni kuulemaan. Vanhemmat toivat lapsiaan Jeesuksen tykö, ja "hän koski heitä." Hänen lempeä kosketuksensa muutti kaiken. Kansanjoukot toivat sairaitaja vaivaisia, ja Jeesus otti aikaa koskettaakseen heitä kaikkia, parantaakseen heidät.

Jos todella tunnet Herran henkilökohtaisesti, olet kokenut Jeesuksen käden kosketuksen. Yksinäisyyden, epätoivon ja hämmennyksen aikoina, kivun ja epävarmuuden aikoina, olet huutanut sielusi syvyydestä: "Herra Jeesus, minä tarvitsen sinun kosketustasi. Minä tarvitsen kokemuksenläsnäolostasi. Tule, Jeesus, ja kosketa minun janoavaa sieluani."

Jotkut tarvitsevat sitä, että Jeesus koskettaisi heidän mieltään. Saatana on tullut pahoine henkivaltoineen kiusaamaan ja ylikuormittamaan mieliä helvetillisillä ajatuksilla. Ne ovat epäuskon, epäkristillisyyden, pelon, arvottomuuden ajatuksia. Ajatuksia siitä, ettei Jumala ole mieltynyt heihin. Rehelliset uskovat voivat kertoa sinulle,että he ovat kokeneet tällaista mieleen kohdistuvaa hyökkäystä. Saatanan päämäärä on tuhota uskomme ja luottamuksemme Herraan.

Raamatussa, Jeesuksen kosketus tuli vastauksena huutoon.Raamattu ei kerro, että hän ikinä olisi jättänyt huomiotta tai hyljännyt sellaisen huudon. Hän koskaan käännä selkäänsäsinun huudoillesi, vaan armollisesti vastaa sinun tarpeeseesi. Matteuksen kahdeksannesta luvusta luemme,kuinka pitaalitautinen tuli hänen luoksensa sanoen: "Herra, jos tahdot, sinä voit minut puhdistaa". Jeesus ojensi kätensä ja kosketti häntä sanoen: "Minä tahdon; puhdistu", ja kohta hän puhdistui pitaalistaan.

Etsi itsellesi paikka, jossa voit olla Jeesuksen kanssa tänään. Sano hänelle sama, mitä pitaalitautinenkin sanoi:"Herra, sinä voit. Tee minut puhtaaksi." Odota sitten, että hän, joka ei katso ihmiseen, koskettaa ja parantaa sinut, mieleltäsi, ruumiiltasi, sielultasi ja hengeltäsi. Herran käsi on ojentunut sinua kohti. Hän vain odottaa sitä huutoa,joka nousee avun tarpeesta ja odotuksesta.

"Mutta egyptiläiset kohtelivat meitä pahoin ja rasittivat meitä ja teettivät meillä kovaa työtä. Silloin me huusimme Herran, isiemme Jumalan, puoleen, ja Herra kuuli meidän huutomme ja näki meidän kurjuutemme, vaivamme ja kärsimämme sorron. Ja Herra vei meidät pois Egyptistä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljästyksellä, tehden tunnustekoja ja ihmeitä. Ja hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä" (5 Moos. 26:6-9).

Monday, March 7, 2011

RAUDANLUJA LUPAUS

Jumala on antanut raudanlujan lupauksen elämäämme tässä maailmassa. Hän sanoo: ”Minun kansani on tunteva minun nimeni, sen tähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä minä olen’”.(Jes.52:6). Tämä meidän tulee muistaa, kun vihollisemme yrittää kävellä ylitsemme. Toisin sanoen Jumala sanoo: ”Kun olette pimeimmässä koetuksessanne, minä tulen ja puhun sanani teille. Te kuulette minun sanovan: ’Minä se olen, Jeesus, teidän Vapahtajanne. Älkää pelätkö.”

Matteuksen evankeliumin 14. luvussa opetuslapset ovat veneessä kauhean myrskyn silmässä. Tuulen puuskat ja aallot riepottavat heitä ylös ja alas. Yhtäkkiä miehet näkevät Jeesuksen kävelevän heitä kohti veden päällä. Raamattu kertoo: ”Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ’Se on aave’, ja huusivat pelosta”(Matt.14:26). Mitä Jeesus teki tuolla pelon hetkellä? ”Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ’Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö’” (Matt.14:27, kursiivi kirjoittajan).

Miksi Jeesus käytti juuri noita sanoja? ”Olkaa turvallisella mielellä”. Miksi hän sanoi tällaista miehille, jotka luulivat kuolevansa siinä paikassa?

Englanninkielisessä Raamatussa, jonka käännös tässä on kyseessä, on sana ”cheer”, iloinen, pirteä. Se tarkoittaa ”olla helpottunut, onnellinen, vapautunut pelosta”. Tällä opetuslasten ahdingon hetkellä Jeesus sitoo tämän sanan omaan henkilöönsä. Muista, että miehet tunsivat hänet henkilökohtaisesti. Hän odotti heidän ottavan hänen sanansa vastaan uskoen. Hän siis sanoi: ”Isä on luvannut, että tulen luoksenne myrskyynne. On kirjoitettu: ’Minun kansani on tunteva minun nimeni, sen tähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: Katso, tässä minä olen’(kursiivi kirjoittajan). Nyt olen tullut luoksenne myrskyssänne. Minä se olen, Jeesus, tässä teidän kanssanne kaiken keskellä. Olkaa iloisia.” Vapahtajamme odottaa meiltä aivan samanlaista luottamusta omien ahdistustemme aikana.

Friday, March 4, 2011

TÄYSIN RIIPPUVAINEN HÄNESTÄ

Jumala on aina tahtonut ihmisiä, jotka vaeltaisivat hänen kasvojensa edessä maailmassa luottaen häneen. Siksi hän valitsi vähäpätöisen Israelin kansan ja eristi sen erämaahan. Hän pani heidät koetuskouluun tehdäkseen heistä kansan, joka luottaisi häneen kaikissa olosuhteissa. Hän tahtoi Israelin todistavan: ”Voin mennä minkä koetuksen, jopa oman kykyni ylittävän vaikeuden läpi tahansa. Miten? Tiedän, että Jumalani on minun kanssani jokaisessa koetuksessa. Hän auttaa minut läpi.”

Mieti Mooseksen sanoja Israelille: ”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää”(5 Moos.8:3). Herra sanoi heille: ”Minä olen suunnitellut koetuksesi. Ei se ollut paholainen. Minun oli kaikki leipä ja liha, jota tarvitsitte koko ajan. Olin valmis pudottamaan sen taivaasta millä hetkellä hyvänsä. Se oli valmiiksi varastoituna, odottamassa teidän vastaanottamistanne. Minä kuitenkin pidätin sen joksikin aikaa. Tein tämän määrätystä syystä. Odotin, kunnes joutuisitte myöntämään, etteivät omat voimanne riittäneet. Halusin saattaa teidät kriisiin, josta vain minä voisin auttaa teidät ulos. Annoin teidän kokea oman kykynne rajat, inhimillisen avuttomuuden paikan. Vapautukseen tarvittiin minun tekemäni ihme.”

Tänä päivänä Herra etsii yhä ihmisiä, jotka luottavat täysin häneen. Hän tahtoo seurakunnan, joka todistaa niin sanoin kuin teoinkin, että Jumala on kaikkivaltias heidän puolellaan. Hän tahtoo pelastumattoman maailman näkevän hänen mahtavat työnsä niiden keskuudessa, jotka rakastavat häntä.

Job julisti: ”Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin”(Job.23:10). Tämä väite on uskomaton, erityisesti siinä yhteydessä, missä Job lausui sen.

Job joutui kärsimään ihmisen pahimman koetuksen. Hän menetti kaikki lapsensa murheellisessa onnettomuudessa. Sitten hän menetti rikkautensa ja omaisuutensa. Lopulta hän menetti ruumiillisen terveytensäkin. Kaikki tämä tapahtui niin lyhyessä ajassa, että se oli aivan uskomatonta.

Jumala oli kuitenkin laittanut Jobin kulkemaan tätä polkua pitkin. Herra yksin tiesi, mihin lopulta johtaisi. Suunnitelma oli laadittu sellaisella jumalallisella viisaudella, että Jumala antoi saatanallekin luvan lyödä Jobia. Siksi Job ei voinut nähdä Jumalaa koetuksen aikana: ”Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. Sillä hän tietää, kussa minä kuljen”(Job.23:8 -10).

Job sanoi siis: ”Uskon, että Jumala tietää kaikki kärsimykseni. Hän tuntee tien perille. Herrani koettelee minua juuri nyt. Olen varma, että hän saattaa minut tästä läpi ja uskoni vahvistuu. Tulen ulos puhdistuneena sellaisen uskon kera, joka on paljon kallisarvoisempaa kuin kulta.”

Thursday, March 3, 2011

VOIMAA MATKALLE

Kukaan maailmassa ei voi korvata sinun palvelustehtävääsi. Olet saattanut saada todistuksen seminaarista. Piispa on saattanut vihkiä sinut papiksi. Jokin kirkkokunta on voinut asettaa sinut tehtävääsi. Paavali kuitenkin osoittaa ainoan todellisen tehtävänannon palvelustyöhön: ”Minä kiitän häntä, joka on voimaa antanut … Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa”(1 Tim.1:12).

Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan Jeesuksen antaneen hänelle voimaa ja katsoneen hänet uskolliseksi? Mietitäänpä apostolin kääntymistä. Kolmen päivän kuluttua Kristus asetti Paavalin palvelustyöhön - erityiseen kärsimyspalvelukseen: ”Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden" (Ap.t.9:16). Tähän palveluksen työhön Paavali viittaa sanoessaan: ”Sen tähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut” (2 Kor. 4:1) ja jatkaa: ”me emme lannistu”. Hän puhuu kärsimyksen palvelustehtävästä. Hän tähdentää, että meillä kaikilla on sama tehtävä.

Paavali sanoo Jeesuksen tehneen lupauksen tätä palvelutehtävää silmällä pitäen. Kristus kehotti pysymään uskollisena hänelle. Niin hän auttaisi läpi kaikkien koetusten. Kreikan sana, jota Paavali käyttää “antaa voimaa” merkitsee itse asiassa ” jatkuvaa varustamista voimalla”. Paavali selittää: ” Jeesus lupasi antaa minulle enemmän kuin tarpeeksi voimaa matkalleni. Hän antaa minulle voimaa pysyä uskollisena palvelutehtävässäni. Hänen takiaan en aio menettää toivoani tai luovuttaa. Aion päästä läpi ja todistaa.”

Kaikkien meidän elämässämme tapahtuu muodonmuutos. On totta, että muutumme sen kautta, mikä pitää meitä vallassaan. Meistä tulee niiden asioiden kaltaisia, jotka askarruttavat mieltämme. Se, mikä on sydämissämme, vaikuttaa luonteeseemme.

Kiitän Jumalaa jokaisesta, joka ravitsee mieltään ja sieluaan hengellisillä asioilla. Sellaiset palvelijat ovat kiinnittäneet katseensa siihen, mikä on puhdasta ja pyhää. He pitävät katseensa kohdistettuina Kristukseen, viettävät aikaa ylistäen häntä ja rakentaen itseään uskossa. Pyhä Henki tekee työtään näissä pyhissä muuttaen heitä jatkuvasti Kristuksen kaltaisuuteen. Nämä uskovat ovat valmiina kovaan, räjähtävään kärsimykseen. Penseät, laiskat, rukoilemattomat uskovat varmasti saavat sydänkohtauksen tai uupuvat. He murskaantuvat, koska Pyhä Henki ei tee työtään heissä, muuttaen heitä. Kun kovat ajat koittavat, he eivät selviä.

Tässä vielä viimeinen sana Paavalilta tähän teemaan: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, … murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken” (2 Kor. 6: 3-5,10). Kuinka me voimme ”tehdä monia rikkaiksi”? Siten, että loistamme Kristuksen toivoa keskellä kärsimyksiemme. Tarjoamme todellista rikkautta, kun saamme toiset kysymään: ” Mikä on hänen salaisuutensa? Mistä hän löytää tuollaisen rauhan?”

Wednesday, March 2, 2011

TYYTYVÄISYYS

Tyytyväisyys oli suuri koetus Paavalin elämässä. Olihan Jumala sanonut, että hän käyttäisi Paavalia voimallisesti: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen" (Ap.t.9:15). Paavalin saadessa tämän tehtävän tuota pikaa "hän saarnasi synagogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan poika" (9:20).

Paavalilla ei ollut kiire nähdä kaiken täyttymystä elämässään. Hän tiesi, että hänellä oli Jumalalta raudanluja lupaus ja hän piti siitä kiinni. Sillä hetkellä hän oli tyytyväinen saadessaan saarnata missä ikinä olikin: todistaen vanginvartijalle, merimiehelle ja muutamalle naiselle joen rannalla. Tällä miehellä oli maailmanlaajuinen tehtävä, mutta hän tyytyi julistamaan yhdelle ihmiselle kerrallaan.

Paavali ei myöskään ollut kateellinen nuoremmille miehille, jotka näyttivät ohittavan hänet. Näiden matkustaessa ympäri maailmaa voittamassa juutalaisia ja pakanoita Kristukselle, hän itse istui vankilassa. Hänen täytyi kuunnella uutisia suurten kansanjoukkojen kääntymisestä niiden kautta, joiden kanssa hän oli taistellut armon evankeliumin julistamisesta. Paavali ei kuitenkaan kadehtinut näitä miehiä. Hän tiesi, että Kristukselle antautunut mies tietää, kuinka elää sekä niukkuudessa että runsaudessa: "Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa...kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin" (1 Tim.6:6,8).

Maailma saattaisi tänä päivänä sanoa Paavalille: "Olet nyt elämäsi lopulla. Sinulla ei ole säästöjä, eikä sijoituksia. Sinulla on vain vaihtovaatteet." Tiedän, että Paavali olisi vastannut: "Kyllä, mutta minä olen voittanut Kristuksen. Minä se olen voittaja. Olen löytänyt kallisarvoisen helmen. Jeesus antoi minulle voiman luopua kaikesta, saadakseni sen takaisin. Niin, minä luovuin kaikesta, ja nyt kruunu odottaa minua. Minulla on vain yksi päämäärä elämässä, ja se on nähdä Jeesus kasvoista kasvoihin. Kaikki nykyiset kärsimykset eivät ole mitään verrattuna siihen iloon, joka minua odottaa."

Tuesday, March 1, 2011

ANTAUTUMISEN TIE

Jumala alkaa antautumisprosessin heittämällä meidät korkean hevosemme selästä. Tämä tapahtui Paavalille kirjaimellisesti. Hän ratsasti itsevarmana tietään Damaskosta kohti, kun yhtäkkiä sokaiseva salama iski taivaasta. Paavali kaatui maahan, vapisevana. sitten ääni taivaasta sanoi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”(Ap.t. 9:4).

Paavali tiesi, että hänen elämästään puuttui jotakin. Hänellä oli tietoa Jumalasta, muttei henkilökohtaista kokemusta. Nyt siinä polvillaan ollessaan hän kuuli taivaasta sanat: ”Olen Jeesus, jota sinä vainoat” (Ap.t.9:5). Sanat käänsivät Paavalin maailman nurin niskoin. Vapisten ja ihmeissään hän kysyi: ”Herra, mitä tahdot minun tekevän?”(Ap.t.9:6, Suomenkielisestä raamatunkäännöksestä nämä sanat puuttuvat) Paavalin kääntymys oli Pyhän Hengen dramaattinen teko.

Pyhä Henki johdatti Paavalin antautumaan. Hän kysyi: ”Mitä haluat minun tekevän?” Samalla hänen sydämensä huusi: Jeesus, miten voin palvella sinua? Miten voin tuntea sinut ja olla sinulle mieliksi? Mikään muu ei enää merkitse mitään. Kaikki, mitä olen tehnyt lihassa, on roskaa. sinä olet nyt minun kaikkeni.”

Paavalilla ei enää ollut muuta halua, eteenpäin vievää voimaa elämässä. Hänelle merkitsi jotain vain tämä: ”...että voittaisin omakseni Kristuksen”(Fil.3:8). Nykypäivän menestymiskäsityksen mukaan Paavali oli täydellinen hylkiö. Hän ei rakentanut taloja. Hänellä ei ollut omaa yhtiötä. Hänen käyttämänsä työtavat
olivat toisten johtajien mielestä halveksittavia. Oikeastaan sanoma, jota Paavali julisti, loukkasi monia hänen kuulijoitaan. Häntä väliin jopa kivitettiin sen tähden. Mistä hän puhui? Rististä.

Kun joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen, meitä ei tuomita julistustyömme, saavutustemme tai kääntyneiden määrän mukaan. Sinä päivänä menestystä mitataan vain yhdellä mitalla: oliko sydämemme täysin antautunut Jumalalle? Panimmeko syrjään oman tahtomme ja toimintasuunnitelmamme ja otimmeko ohjenuoraksi hänen tahtonsa? Pystyimmekö olemaan seuraamatta joukon vaikutusta vai etsimmekö yksinomaan hänen johdatustaan? Kuljimmeko seminaarista toiseen elämän tarkoitusta etsimässä vai löysimmekö tyydytyksemme Hänessä?

Minulla ei ole mitään muuta kunnianhimoa kuin oppia puhumaan vain niitä sanoja, jotka Isä antaa sanottavakseni. Omat sanani ja tekoni ovat arvottomia. Haluan pystyä väittämään: ” Tiedän, että Isäni on kanssani, koska teen vain hänen tahtonsa.”