Monday, October 31, 2011

KIELEN PARANTAMINEN

Profeetta Jesaja antaa esimerkin siitä, miten voimme parantaa kielemme.

1. Jesaja meni Herran eteen ja rukoili häneltä näkyä Jumalan pyhyydestä. ”Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella” (Jes. 6:1).

Sen, joka haluaa elää Herralle mieliksi, pitää mennä jatkuvasti hänen läsnäoloonsa, kunnes käsittää Jumalan pyhyyden. Kaikki parantuminen, kaikki todelliset siunaukset, kaikki voitot alkavat hänen valtaistuimeltaan. Siellä me näemme Jumalan pyhyydessään.

2. Jumalan pyhyyden läsnäolossa Jesaja varmistui siitä, että hänellä on epäpuhtaat huulet. ”Niin minä sanoin: ’Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin’ " (Jes.6:5).

Miksi Jesaja huudahtaa: ”Minulla on saastaiset huulet”? Siksi, että hän näki Kunnian Kuninkaan! Syntimme tulevat erityisen raskaiksi, kun tulemme Jumalan läsnäoloon! Hänen pyhien kasvojensa valkeus nostaa esille kaiken, mikä ei ole hänen mukaistaan.

Jesaja antoi Herran koskea ja puhdistaa hänet pyhällä tulellaan. ”Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ’Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu’(Jes.6:6-7).

Jumalan sanan on elävä kivi ja Pyhä Henki on sen tuli! Juuri nyt Pyhä Henki on koskettanut sinua tämän sanoman kautta. Jumala tahtoo panna tulensa sinun kielellesi ja pyhittää sen. Hän tekee sen, jos annat Jumalan sanan tuomita itsesi! Hän on ainoa, joka voi tehdä sen. Sinun osasi on tunnustaa, niin kuin Jesaja: ”Voi minua, minä olen saastainen!”

Anna tämän sanan mennä suoraan sydämeesi ja puhdistaa sinut tulellaan. Tunnusta: ”Kyllä, juuri minä! En tahdo tämän sanan menevän ohitseni. Puhdista huuleni ja kieleni. Puhdista suuni ja sydämeni!”

Thursday, October 27, 2011

DE L'ABONDANCE DU COEUR

Quand j'étais enfant, ma mère me lavait la bouche avec du savon chaque fois que je disais quelque chose de grossier. Mais ce n'était pas ma bouche qui avait besoin d'être lavée, c'était mon cœur! En fait, la langue dit seulement ce qui se trouve sur notre cœur. C'est ce qu'exprime notre Seigneur Jésus Christ lorsqu'il dit que des paroles lâches, mauvaises, négligentes proviennent d'un cœur souillé.

En tant que croyant, nous ne prenons pas assez au sérieux ce que dit notre Seigneur concernant l'apprivoisement de nos langues. C'est pourtant une question capitale! Non seulement ma langue négligente discrédite toute ma spiritualité, mais elle me met également face au fait que mon cœur est souillé.

Si je colporte des rumeurs, si je racontes des histoires douteuses, si je dénigre d'autres personnes, élève ma voix et crie après les membres de ma famille, je dois me demander : “Quelle chose sale et dégoutante demeure encore en moi pour que je sois capable de parler de cette façon?”

Je dois examiner mon cœur et me demander : “D'où cela provient-il? Il doit y avoir quelque chose qui n'est pas réglée ou je ne dirais pas de telles choses. Pourquoi est-ce que je continue à colporter des ragots ? Pourquoi est-ce que je prononce des mots si négligents ? Quelles places fortes non sanctifiées ont encore une telle emprise sur mon cœur ?”

Jésus attribuait beaucoup d'importance à ce sujet : “Races de vipères, comment pourriez-vous dire de bonnes choses, méchants comme vous l'êtes ? Car c'est de l'abondance du cœur que la bouche parle. L'homme bon tire de bonnes choses de son bon trésor, et l'homme méchant tire de mauvaises choses de son mauvais trésor.”(Matthieu 12:34-35) Jésus dit en fait : “si tu est négligent dans ce que tu dis, te querellant, te plaignant, murmurant, commérant, alors tu as un sérieux problème au niveau de ton cœur ! Ton cœur n'est pas entier pour Dieu, et le problème est ancré profondément. Il y a en toi un mauvais trésor, caché de la même manière que le poison dans les joues des serpents. Si tu dégages un poison mortel, c'est que le sac le contenant n'a pas été vidé!”

A chaque fois que je permets à quelque chose d'impur de sortir de mes lèvres, je dois m'arrêter et dire au Seigneur : “Maître, il doit encore y avoir une racine de jalousie, d'envie ou de convoitise dans mon cœur. Creuse profondément à l'intérieur de mon cœur et retire toutes les racines d'amertume, d’orgueil ou quoi que soit d'autre !” Dieu veut arriver jusqu'à ce mal ancré dans ton cœur, cette réserve de poison cachée au plus profond de toi! Il veut enlever ces racines et te guérir entièrement.

Wednesday, October 26, 2011

HUOLIMATTOMAT SANAT

“Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi"(Matt.12:36 - 37).

Me näytämme ajattelevan, että sanamme vain putoavat maahan ja kuolevat, tai häviävät tyhjään ilmaan ja liukenevat olemattomiksi. Näin ei ole. Sanamme elävät, ne eivät kuole!

Saatat sanoa: ”Kerroin tämän juorun ainoastaan yhdelle ystävälle, ja hän lupasi olla kertomatta sitä eteenpäin. Häneen se jää.” Ei, sekään ei pidä paikkansa! Meidän jokainen sanamme tallennetaan, kirjoitetaan muistiin iankaikkisuudessa. Tuomiopäivänä ne toistetaan meille.

Muistan joutuneeni tunnontuskiin juoruttuani eräälle ystävälleni. Se mitä sanoin, oli totta. Siinä oli kyse erään työntekijän moraalisesta tilanteesta, johon jouduin ottamaan kantaa. Hänen nimensä mainittiin keskustelussamme ja sanoin: ”En luota häneen. Tiedän jotakin hänestä!”

Kun lausuin tämän, tunsin jo tuomion kohdistuvan itseeni. Pyhä Henki kuiskasi minulle: ”Lopeta heti paikalla. Ei kenenkään tarvitse tietää sitä. Älä puhu enempää, koska siinä ei ole mitään järkeä. Vaikka se on totta, älä toista sitä!”

Jo sanomani oli tarpeeksi paha asia. Kuitenkin menin lavertelemaan pikkuyksityiskohdatkin! Tiesin, että olisi pitänyt vaieta. Siksi Pyhä Henki tuomitsi minut. Myöhemmin soitin ystävälleni ja sanoin: ”Anteeksi, että juorusin. Se oli väärin. Älä kerro sitä eteenpäin. Koeta olla ajattelematta sitä!”

Peittääkö Jeesuksen veri syntini? Kyllä, koska tunnustin sen ja annoin Pyhän Hengen näyttää lainalaisen ylpeyteni. Annoin hänen nöyryyttää itseni ja parantaa! Nyt, milloin sanon jotakin jotakuta toista vastaan, tottelen Pyhää Henkeä, kun hän sanoo minulle kovaa ja selvään: ”Lopeta!”

KESYTÄ KIELESI

"Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä" (Jaak. 3:8).

Tässä kirjeensä jakeessa Jaakob puhuu uskovien kielestä. Hän kutsuu seurakuntaa hallitsemaan kielensä, ennen kuin se tuhoaa heidät! Saatat kysyä, kuinka vakava asia kielen kesyttäminen on?

Voiko "kuriton kieli" todella olla niin synnillinen asia?

Sopimaton kieli tekee uskomme täysin arvottomaksi! Se tekee hengellistä työstämme Jumalan silmissä kelvotonta: "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha"(Jaak.1:26).

Jaakob tarkoittaa tässä nimenomaan seurakunnan jäseniä. Ei narkomaaneja eikä kadun ihmisiä, vaan Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka ulospäin näyttävät hartailta ja hengellisiltä. He ovat aktiivisia Herran työssä, mutta heidän kielensä on hillitön, hallitsematon! Jaakob mitätöi niitä, jotka näyttävät olevan pyhiä, lempeitä, hyviä ja rakastavia, mutta jotka samalla liikkuvat seurakunnassa, työpaikalla tai perheensä parissa kieli happamana. He kertovat huhujen herkkupaloja tai ainakin kuuntelevat niitä halukkain korvin. He valittavat ja murehtivat. Jumala sanoo heidän uskontonsa, kaiken heidän esittämänsä hengellisyyden olevan tyhjää ja arvotonta!

Rakas lukija, en tahdo seistä Kristuksen tuomioistuimen edessä ja huomata, että kaikki työni Herralle, koko hengellinen urani, on ollut turhaa! En tahdo kuulla Hänen sanovan: "David, teit suuria tekoja minun nimessäni. Sinä ruokit nälkäiset, puetit alastomat, ajoit ulos pahoja henkiä ja rakennutit kuntoutuskeskuksia huumeiden käyttäjille ja koteja alkoholisteille. Kyllä, saarnasit lukemattomille tuhansille ja voitit monta valtakuntaani, mutta kaikki turhaan! Monet rohkaisevat sanat tulivat ulos suustasi, mutta ne olivat myös katkeria, epäystävällisiä, vihaisia ja kateellisia sanoja! Otit varoitukseni tässä kielen hallitsemisen asiassa aivan liian kevyesti!"

Saatat väittää vastaan: "Ei kai Jumala sentään ole niin rakkaudeton, että hän alentaisi hengellisyyteni arvon, koska sanoin jotain rakkaudetonta!" Puhun nyt uskovista, joiden kieltä ei ole koskaan kesytetty, jotka puhuvat Jumalan kansaa vastaan silmää räpäyttämättä! Näin sanoo Jumalan Sana: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi" (1 Kor. 13:1-3).

Tuesday, October 25, 2011

HISKIA – MIES, JOKA VÄLTTI KUOLEMAN KOLKUTTELUN

”Niihin aikoihin sairastui Hiskia ja oli kuolemaisillaan; ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane". Niin Hiskia … rukoili Herraa” (Jes.38:1-2).

Hän oli voittoihin ratsastanut kuningas,
Jumalan ihmeellisesti pelastama
Kuningas Sanheribin sotajoukon kourista.
Hän oli rikas ja kuuluisa.
Kun sairaus iski häneen
Vieden hänet kuoleman partaalle,
Profeetta varoitti:
”Valmistaudu kuolemaan
Elämäsi loppuu.”
Mutta kuningas rakasti elämää,
Ja kääntäen päänsä seinään päin
Itki ja rukoili Herralta
Uutta mahdollisuutta elää.
Jumala kuuli ja antoi hänelle viisitoista vuotta lisää.
Mutta kuinka pitää elää ihmisen,
Joka on välttänyt kuoleman?
Niin kuin monet elävät,
Vaikka ovatkin joutuneet lähelle kuolemaa.
Eikö hänen pitäisi elää joka päivä kiitollisena,
Antaa itsensä nöyrästi Jumalalle ja ihmiskunnalle?
Mutta ihmisen lihan mieli ei ole sellainen.
Kuningas alkoi antaa kunniaa omalle itselleen
Hän vaipui aineellisuuden mutaan
Esitellen aarteitaan vierasmaalaisille.
Tuli toinen viesti profeetalta
Tuomio hänen tulevaisuudelleen
Ylpeydestä ja kiittämättömyydestä.
Ja kuinka monet tänään ovatkaan saaneet
Uuden mahdollisuuden elämään,
Kuitenkin viettävät lainatut vuotensa
Hankkien Itsekkäästi tavaraa,
Jolla ei ole arvoa?
Iankaikkisuus näyttää,
Että olisi ollut parempi
Toisille kuolla,
Kuin välttää sen kolkutukset.

Monday, October 24, 2011

MINNE MENEMME SYÖMÄÄN?

Miikan profetian seitsemäs luku sisältää yhden voimallisimmista sanomista, mitä uudesta liitosta on koskaan saarnattu. Tässä ihmeellisessä julistuksessa Miika puhuu luonnollisesta Israelista. Silti hän itse asiassa puhuu viimeisten päivien Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta. Hän alkaa saarnansa sydäntä särkevällä huudolla. Tänä päivänä se huuto kuuluu hengellisesti uupuneiden uskovien sydämestä ympäri maailmaa: ”Voi minua, …ei ole rypälettä syödäkseni” (Miika 7:1).

Miika kuvailee nälänhädän vaikutusta Israelissa, leivän ja Jumalan Sanan nälän. Siinä kaikuu aiemman profeetan, Aamoksen sanat: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he … samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä”(Aam.8:11- 12).

Israelissa oli sadonkorjuun aika ja viinitarhojen olisi kuulunut olla täynnä hedelmää, mutta siellä riippui vain joitakin surkeita rypäleitä. Miika näki ihmisten menevän viinitarhaan poimimaan rypäleitä, mutta palaavan takaisin tyhjin korein. Profeetan silmällä Miika näki viimeisten päivien ihmisten juoksevan paikasta paikkaan saadakseen kuulla tosi sanan Jumalalta. Hän kuvasi ihmisiä kiiruhtamassa seurakunnasta seurakuntaan, herätyksestä herätykseen, kansasta kansaan. Kaikki he etsivät saadakseen tyydyttää nälkänsä ja janonsa jollakin, mikä ravitsisi heidän sielujaan. Vieläkin tuo huuto kuuluu: ”Voi minua ei ole rypälettä syödäkseni!”

Maassa on kova nälänhätä. Ihmisjoukot juoksentelevat ympäriinsä etsien hengellistä ruokaa. Niitä, jotka todella haluavat Jumalan sanaa, on vain pieni jäännös (ks. Miika 7:14, 18). Tämä on nyt yhtä totta kuin aiemmin Israelissa. Harvat uskovat haluavat todella kuulla puhdasta Jumalan sanaa. Sen sijaan enemmistö lihottaa itseään Sodoman omenilla, ravitsee itseään vääristetyllä evankeliumilla.

Friday, October 21, 2011

PYHÄN TOTUUDEN LÄPITUNKEVAT NUOLET

Uskon, että Jumalan on saatettava meissä loppuun työnsä, ennen kuin voimme ottaa käyttöömme yhtään uuden liiton lupauksista. Mitä on työ, johon kaikki muut perustuvat? Jeremia sanoo:
”Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu”(Jer.32:40). Jumala tekee työtään edeltä käsin laittamalla meidän sydämiimme pelkonsa Pyhän Hengen kautta.

Jeremia puhuu tässä Jumalan uuden liiton varustuksista, ei vanhan. Jumala sanoo tässä hyvin selvästi, kuinka uuden liiton ensimmäinen työ tapahtuu: ”Minä panen pelkoni heidän sydämiinsä”. Hän antaa meidän tietää, ettemme itse voi saada sitä aikaan kätten päälle panemisella tai omilla yrityksillämme. Sen voi vaikuttaa meissä ainoastaan Jumalan Hengen työ.

Jumala sanoo meille tässä Raamatun kohdassa: ”Aion tehdä sinussa ihmeellisiä tekoja. Minä lähetän oman Henkeni asumaan sinuun ja annan sinulle uuden sydämen. Hän kuolettaa sinussa kaikki lihan teot ja johtaa sinut täydelliseen vapauteen synnistä. Hän jopa vaikuttaa sinussa tahtomisen ja tekemisen, että minun hyvä tahtoni tapahtuisi.

Henkeni tosin täytyy tehdä yksi työ sinussa ennen kaikkia muita töitä. Hän laittaa sydämeesi todellisen Jumalan pelon syntiin nähden. Hän istuttaa sisimpääsi syvän pelon pyhyyttäni kohtaan. Niin et joudu pois käskyjeni tieltä. Muutoin syntisi johtaa sinua jatkuvasti poispäin minusta.”

Yksinkertaisesti, Pyhä Henki muuttaa tapamme nähdä oma syntimme. Hän tietää, että me emme koskaan pääse vapaaksi, jollemme lakkaa katsomasta syntiämme liian kevyesti. Miten Pyhä Henki tekee tämän? Hän käyttää Jumalan Sanan tuomiota, pyhän totuuden läpitunkevia nuolia.

Thursday, October 20, 2011

KUOLLEET LUUT VOIVAT ELÄÄ

Hesekielin 37. luku kertoo Jumalan haluavan, että me voisimme ottaa vastaan hänen uuden liittonsa lupaukset, voisimme oppia nauttimaan liiton siunauksesta.

Olemme kuulleet Hesekielin kertomuksen ”kuivista luista”. On tärkeätä huomata, että ne makasivat elottomina maassa ja kuitenkin kuuluivat uuteen liittoon. Herra oli näet sanonut heille: ”Kuivat luut, kuulkaa Herran sana”(Hes.37:4). He olivat kuulleet Jumalan liiton lupauksen: ”Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi”.

Vaikka siis kuivat luut olivat kuulleet saarnan uuden liiton lupauksesta, he eivät olleet käyneet sisälle sen siunausten osallisuuteen. Tänäänkin monet uskovat tuntevat Jumalan uuden liiton. Kuitenkaan he eivät kunnolla usko siihen, koska se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. He sanovat: ”Tiedän kyllä, että Jumala antoi Henkensä asumaan meissä. Tiedän myös, että Pyhä Henki on ottanut vastatakseen meidän kuuliaisuudestamme Kristukselle. Haluan kovasti tuon siunauksen, mutta kuinka voin saada sen elämääni?”

Meidän itsemme täytyy tehdä jotakin. Hesekiel kirjoittaa, että Jumala käski hänen profetoida: ”Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi"(Hes.37:9). Sitten Hesekiel sanoo: ”Minä ennustin, niin kuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylen määrin suuri joukko”(Hes.37:10).

Yhtäkkiä Hesekielin edessä seisoi suuri sotajoukko, elävä ja hengittävä! Pyhä Henki oli täyttänyt kaikki nuo kuolleet ruumiit elämällä ja nyt he olivat valmiina taisteluun. Yhdessä hetkessä he olivat päässeet sisälle nauttimaan uudesta liitosta ja sen siunauksesta. Jumalan Henki oli ottanut oikeutetun sijan heidän sisimmässään ja hän suoritti kaikki luvatut muutokset heissä.

Wednesday, October 19, 2011

OLE VALMIS KUOLEMAAN

Kun Jumala teki uuden liiton, hän sitoi itsensä valaan. Hän lupasi varata kaiken vallan ja voiman, mitä tarvittaisiin liiton kaikkien tilanteiden ja vaatimusten täyttämiseksi. Niinpä Jumala sanoo vannoen valalla: ”Minä teen sen” ja meissä oleva usko vastaa: ”Tapahtukoon niin”.

Haluan esittää ihmeellisen totuuden tästä uudesta liitosta. Se väittää, ettei Herra koskaan pääse tarpeeksi lähelle omiaan eikä koskaan niin lähelle, kuin itse haluaisi. Siksi hän yhdistää, sitoo ja vetää meidät lähelle itseään, ja itsensä meihin tällä sitovalla sopimuksella.

Uusi liitto puhuu vain Herramme sitoutumisesta varjella lapsiaan lankeamasta. Hän tahtoo lohduttaa ja vakuuttaa meitä siitä, että meissä asuva Pyhä Henki voi särkeä synnin voiman ja hallintavallan.

Tämä totuus on ainoa toivo uskoville, jotka ovat murtuneet ponnistellessaan helmasyntiään vastaan. Kun uusi liitto kirkastuu meille, opimme synnin voittamisen salaisuuden.

Kuolema on ainoa tie ulos vanhasta liitosta, ja sisälle uuteen liittoon. Lihallisen uskon on kuoltava. Sen ei pidä enää yrittää uskoa. Jos aion omistaa uskon, todellisen, Kristuksen uskon, hänen pitää antaa se minulle. Meille on annettu uskon määrä. En kuitenkaan voi tehdä itse mitään, koska tässä on kysymyksessä hänen uskonsa. Siksi Raamattu puhuu ”Kristuksen uskosta”.

Oletko syntisairas? Haluaisitko mieluummin elää pyhää elämää, vapaana totutuista himoista? Valmistaudu sitten kuolemaan. Ole valmiina ottamaan vastaan risti. Uusi liitto vie sinut voimiesi loppuun, mitättömyyteen. Kun olet hylännyt kaiken toivon päästä irti synnistä omalla inhimillisellä voimallasi ja tahdollasi, silloin olet valmis astumaan sisään vapauden ihanaan valtapiiriin uuden liiton kautta.

Tuesday, October 18, 2011

SAAMME KAIKKI EDUT

Jumala antoi Poikansa, Poika antoi henkensä ja me saamme kaikki edut!

Yhteisellä sopimuksella Isä ja Poika tekivät keskenään liiton varjelemaan ja ylläpitämään Kristuksen siementä. Tällä varmistettiin, että me kestämme loppuun asti.

”Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'. Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi. Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niin kuin aurinko”(Ps.89:26- 36).

Isä teki tämän liiton vakuudeksi Pojalleen: ”Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi”(Jes. 42:6). Jumala siis sanoi: ”Käteni on oleva aina sinun kätesi tukena, etkä sinä joudu koskaan minun varjelevan voimani ulkopuolelle. Minä vakuutan pitäväni sinut suojassa kaikilta sielunvihollisen juonilta”.

Isän antama vakuus on meidänkin ulottuvillamme nyt, koska Pojan uhri ristillä on tuonut meidät tämän liiton osallisuuteen. Jumala vakuutti Pojalleen: ”Jos menet, minä varjelen ja yllä pidän kaikki sinun siemenesi, niin kuin olen varjellut ja pitänyt yllä sinua. En koskaan siirrä uskollisuuttani sinusta tai sinun lapsistasi.”

Monday, October 17, 2011

YHTEYTEEN KUTSUTUT

Apostoli Paavali kirjoittaa: "Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen"(1 Kor. 1:9).

Tämä lause avaa meille totuuden, joka voi auttaa meidät läpi elämän kaikkien myrskyjen. Tämä on yksinkertainen totuus, joka säilyttää sydämemme levon silloin, kun kaikki ympärillämme olevat asiat järkkyvät. Tämä Jumalan Sana pitää kaukana meistä pelon, joka vavisuttaa nyt koko maailmaa.

Totuus on tämä: Me opimme tuntemaan Jumalan uskollisuuden vastaamalla kutsuun pysyä Jeesuksen yhteydessä. "Kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen" (1 Kor.1:9).

Meitä ei ole kutsuttu luottamaan omaan järkeemme, ei lihaan, ei ihmisiin eikä mihinkään, mikä on tästä maailmasta. Jeesus kutsuu meitä: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon"(Matt.11:28).

Kristus yksin on meidän rauhamme, luottamuksemme ja tyytyväisyytemme. Olen kokenut suurta tyytyväisyyttä nähdessäni, uskon kautta, Herrani kunniassaan. Hän rakastaa minua, kutsuu minua suloiseen läsnäoloonsa, kertoo minulle olevansa tarpeeksi. Minun ei tarvitse anella tai pyydellä tai olla peloissani. Mitä enemmän kohdistan katseeni Jeesukseen kaikissa asioissa, sitä enemmän tiedän hänen olevan hyvillään, koska ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Häntä.

On surullista, että monet Jeesusta rakastavat uskovat joutuvat pois raiteiltaan kriisiaikoina. He murehtivat ja ovat huolissaan. He tuhlaavat aikaa yrittäessään löytää pakokeinon tai tavan, jolla selviytyä koetuksesta. He eivät kuuntele hänen kutsuansa "tulla aterioimaan" hänen kanssaan. En tarkoita, että viettäisit joka päivä yhden tunnin rukouksessa. Tarkoitan keskittymistä häneen koko päivän: "Rukoilkaa lakkaamatta" (1 Tess. 5:17). Se on yksinkertaista, hiljaista puhetta, vain puhumista hänelle, tulemista yhä tutummaksi hänen kanssaan. Silloin meidän ei kriisiaikoina tarvitse kiiruhtaa järkyttyneinä rukouskammioomme ja anella apua kuin vieraalta.

Hän kuulee kaikki itkut, kovaääniset ja hiljaiset ja vastaa meille aina uskollisuudessaan.

Friday, October 14, 2011

KUIVALLA MAALLA

Jumala vaatii, että Punaisen Meren läpi pitää kulkea "kuivaa maata" pitkin. "Israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten" (2 Moos. 14:16). Merkillisesti Jumala käyttää tätä lausetta neljään otteeseen kertoessaan kansalleen: "Tulette kulkemaan kuivaa maata pitkin".

Voimme nähdä tämän saman lauseen uudelleen, kun Israelia käskettiin mennä Kanaanin maahan. He ylittivät Jordanin kuivaa maata pitkin matkallaan Luvattuun Maahan.

Yksinkertaisesti sanottuna, kuiva maa on polku. Jos olet sillä, olet menossa jonnekin. Et menetä maata jalkojesi alta tai kulje taaksepäin. Sinun kuiva maasi on Herran suunnitelma, hänen työtään sinun elämässäsi ihmeiden tekemistä varten. Liikut kohti ilmestystä, uutta voittoa Kristuksessa, kohti jotain suurempaa.

Raamattu todistaa tästä. Huoma, missä faarao ja hänen armeijansa hävisivät taistelun: Jumalan antamalla kuivalla maalla. Kuiva maa on juuri se paikka, missä paholainen jahtaa sinua. Hän haluaa hyökätä kimppuusi, kun olet heikoimmillasi. Tällä samalla kuivalla maalla Herra poistaa saatanan valtojen ja voimien "voitokkaat vaunut" ”Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut”(1 Moos.14:28).

Jumala siis sanoo: "Haluan sinun oppivan liikkumaan uskossa. Ei vain saadessasi näyn tai kuullessasi äänen, vaan silloin, kun olet matkasi kuivassa jaksossa. Haluan sinun olevan varma siitä, että minä johdatan sinua jonnekin, vaikket kuule minun ääntäni tai näe eteenpäin, ollessasi kuivalla maalla."

Herra lupaa muuttaa meidän kuivan maamme virvoittaviksi vesilähteiksi: "Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä.… Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi”(Jes. 41:17 -18).

Rakas pyhä, oletko keskellä kuivuutta? Jumala sanoo sinulle: "Kohta näet sadon. Missä kerran oli kuivaa maata, elämä pulppuaa jalkojesi juuressa. Minä olen luonut sen. Odota hiljaa ja katso, mitä aion tehdä sinun kuivalle maallesi.

Wednesday, October 12, 2011

AJATUKSIA RAKKAUDESTA JA USKOSTA

Haluan jakaa muutaman hyvin parantavan ajatuksen uskosta ja rakkaudesta. Uskon Jumalan tekevän ihmeitä vastaamalla uskon rukoukseen. Uskon myös kaikkiin Jumalan Sanan lupauksiin. Olen tajunnut kärsittyäni ja itkettyäni paljon jotain ihmeellistä Jumalan työskentelytavasta. Seuraavan tulisi auttaa uudistamaan varmuuttasi Herrassa. Sen tulisi myös vapauttaa sinut yrittämästä ymmärtää uskoa.
Nämä ovat päätelmäni:

  • Jos et pysty antamaan Jumalalle täydellistä uskoa, anna Hänelle täydellinen rakkaus. ”Täydellinen rakkaus poistaa kaiken pelon.” Täydellinen rakkaus on se lepo, jonka Jumala antaa kansalleen. Hän haluaa meidän lepäävän Hänen rakkaudessaan. Saamme myös luottaa siihen, että hän tulee aina avuksemme, niin kuin isä tulee kipuja kärsivän lapsensa luo, vajavaisesta uskostamme huolimatta.

Lopeta uskosi arvioiminen ja pisteyttäminen. Lakkaa yrittämästä ymmärtää uskoa. Raamattu sanoo: ”Näin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus; mutta suurin niistä on rakkaus” (1 Kor. 13:13). Jos haluat erikoistua johonkin, erikoistu rakkauteen. Usko toimii rakkaudesta.

  • Jos Jumala ei vastaa johonkin tiettyyn rukoukseemme, voimme olla varmoja, että hänellä on jokin suurempi iankaikkinen tarkoitus tehdessään niin.

Kaiken ydin on siinä, että Jumalalla on kaikki voima ja hän voi tehdä mitä vain. Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Hän on luvannut vastata kaikkiin rukouksiin Kristuksen nimessä. Meidän tulee siis pyytää täydessä uskon varmuudessa ja odottaa vastausta. Jos Jumala viivyttää vastaustaan tai valitsee toisen tien meille, hänellä on syynsä siihen. Mitä hyvänsä Jumala salliikin elämäämme, meidän tulee uskoa, että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme (Room. 8:28).

Meidän taivaallinen Isämme tietää tarkalleen, missä olemme ja mitä tarvitsemme. Hän antaa meille sen, mikä on parasta Pyhän Hengen aikataulun mukaisesti (Matt.7:11).

Jumala ei salli koetusten lannistavan sinua. Saatat ajatella tulleesi sietokykysi rajoille, mutta sinä selviät. Elät kertoaksesi hänen uskollisuudestaan, jos et paaduta sydäntäsi, vaan heittäydyt hänen käsivarsilleen luottaen hänen ikuiseen rakkauteensa.

Tuesday, October 11, 2011

KATASTROFI

Eräs tiedemies sanoi katastrofin “järisyttäneen koko maailmaa”. Toinen sanoi sen olleen ”maailman historian pahin luonnonmullistus”. Näillä lauseilla he kuvailivat merenalaista maanjäristystä, joka tuhosi laajoja rannikoita Aasiassa muutama vuosi sitten.

Kymmeniätuhansia ihmisiä kuoli. Me yhä näemme tuhoa ympärillämme.

Kauheiden tapahtumien yllättäessä, menen Isän luokse kysymään häneltä: ”Herra, mitä tämä kaikki on? Oliko tämä vain selittämätön luonnon onnettomuus, vai onko jotain, mitä kansasi tulisi tietää tapahtuneen syystä?”

Me suremme sanoin kuvaamatonta kipua ja murhetta, joita suuri joukko ihmisiä joutui kestämään. Me rukoilemme hartaasti niiden puolesta, jotka kärsivät. Työyhteisömme on lähettänyt kristillisten avustusjärjestöjen kautta tuhansia dollareita auttamaan kirkkojen ja kotien uudelleen rakentamista tuhoalueilla. Raamattu sanoo, että haavoitettujen tunteet koskettavat taivaallista Isäämme. Pyhä Henki vuodattaa lohdutustaan uskoville tuhojen kohtaamissa maissa.

Amerikka on myötätuntoinen ja avulias kansa. Kiitän Jumalaa niistä, jotka osallistuivat rukoilemalla, antamalla ja menemällä auttamaan. Kuitenkin olen huolestunut syvällä sielussani. Tuhojen valtavuus ei näytä kolahtavan meihin. Se kaikki vain mykistää ja tympäännyttää meitä.

Kiitän Jumalaa kaikista hyvistä siunauksien uutisista eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Amerikan. Jos emme suostu polvillemme irtipäästettyjen voimien edessä, jos emme pysty nöyrtymään hirvittävien luonnontuhojen tähden, mikä voi hiljentää Jumalan pilkkaajat? Onko meistä tullut järkytyksenkestäviä`

Mieti näitä:

  • Jumalan poistaminen yhteiskunnastamme poliittisen oikeudenmukaisuuden vuoksi
  • Koko maailman kääntyminen sekularismiin ja materialismiin
  • Seurakunnan muuttuminen maailmallisemmaksi kuin maailma itse
  • Väkivallan ja välinpitämättömyyden kasvu
  • Raamattua ei tunnusteta enää Jumalan Sanaksi
  • On murennettu ajatus päivästä, jolloin kaikki voidaan järkyttää
  • Kun ajattelevilla ihmisillä kaikkialla on intuitiivinen ajatus siitä, että ”joku peukaloi luontoa. Tapahtuu jotakin selittämätöntä”
  • Kun yhteiskunta jatkaa toimiaan ilman ainuttakaan ”taukoa Jumalalle”, ajattelematta sitä, että Jumala ei anna itseään pilkata

Näiden asioiden tapahtuessa olemme tulleet lähelle tai ylittäneet hengellisen kovakorvaisuuden rajan, jolloin ei mikään määrä jumalallista armoa voi enää auttaa.

Jumala on armollinen, laupias ja valmis antamaan anteeksi. Osoittakoon Jeesus rakkautensa ja myötätuntonsa opetuslastensa kautta Herran päivän lähestyessä.

Friday, October 7, 2011

JUMALA KUVAA RAKKAUTTAAN OMALLE KANSALLEEN

Jumala kuvaa itseään näin: “Minä opetin Efraimin kävelemään. - Hän otti heidät käsivarsillensa. - Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin”(Hoos.11:3).

Alkukielessä tämä jae kuuluu seuraavasti: ”Minä tulin heidän luokseen, kun heillä oli ahdistus ja hoidin heidät hellästi pahojen paikkojen ohi. Minä pidin heitä käsivarsillani kuin sairaanhoitaja!” Hoosea 11:7 sanoo: ”Minun kansani on taipuvainen luopumaan minusta.” Sana ”taipuvainen” tässä merkitsee ”riippuu luulevaisuudessa, epäilevänä”.

Israel ei ollut varma Herran rakkaudesta ja hellyydestä. Siksi Jumala sanoi Hoosealle: ”Minun kansani epäilee rakkauttani heitä kohtaan. He eivät oikein tunne minua ja ovat epävarmoja rakkaudestani.”

Se oli totta! Israel ei voinut uskoa, että Jumala rakasti heitä yhä. He olivat palvelleet epäjumalia, olivat luopuneita ja epäilijöitä. Ilmeisesti he ajattelivat: ”Jumala ei enää ole mielistynyt meihin. Olemme tehneet syntiä tahallamme. Jumala varmaan tuomitsee meidät.” Jumalapa sanoi: ”Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim?… Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää”(Hoos.11:8).

Kuuntele hänen lohduttavia ja parantavia sanojaan sinulle:

”Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen (Jes. 57:16). Herra sanoi heille: ”Jos et näkisi minussa muuta kuin vihaa, henkesi nääntyisi, koska se olisi liian murskaavaa.”

”Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa”(Jes.57:17- 18). Kuulostaako tämä siltä, kuin Jumala olisi hyljännyt kansansa, kun he hylkäsivät hänet?

Saatat kulkea syvissä vesi juuri nyt. En tarkoita ehdottomasti kiusauksia tai koetuksia. Puhun yli voimien käyvistä tapahtumista, jotka heitetään päällesi. Et ymmärrä niitä. Kaikenlaiset tuulet ja aallot tulvivat yllesi, asiat, joita et ymmärrä. Ne tulevat kotiisi, seurakuntaasi, työpaikallesi, joka puolelta. Jumala tahtoo kantaa sinut kaiken läpi! Hän haluaa palauttaa sinun hengellisen terveytesi. Jospa voisit tällä hetkellä uskoa, että hän rakastaa sinua kaikesta niskoittelustasi huolimatta. Hän pyytää sinua katsomaan häntä omana taivaallisena sairaanhoitajana, sillä se riittää.

Thursday, October 6, 2011

TOIVON, ILON JA RAUHAN TÄYTTÄMÄNÄ

Jos haluat Jumalan rauhan vallitsevan elämääsi, sinun pitää luopua monista asioista:

  • Sinun pitää lakata ymmärtämästä, miten Jumala järjestää kaikki asiat.
  • Sinun pitää lakata murehtimasta ja huolehtimasta: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil.4:6).
  • Sinun pitää lakata sanomasta Jumalalle, mikä sinun mielestäsi olisi hyvä itsellesi.
  • Ennen kaikkea, sinun pitää lakata ajattelemasta, että sinusta ei ole mihinkään. Lakkaa luulemasta, ettet voi miellyttää Jumalaa!

Saatanan tehokkaimpia ansoja, joilla hän ryöstää uskovan rauhan, on saada hänet vakuuttuneeksi, miten kovasti hänen pitää ponnistella lihassa miellyttääkseen Jumalaa! Tämän ansan hän heittää päälleni jatkuvasti.

Joskus, kun tarvitsen rauhaa hiljentymiseen, menen autooni ja ajan johonkin yksinäiseen paikkaan. Voin ylistää Herraa ja nauttia hänen läsnäolostaan katsellessani vihreitä peltoja ja metsiä. Joskus minuun kuitenkin iskee ajatus, etten tällä tavalla tee mitään Herralle kelpaavaa!

Rukoilen: ”Herra, en todellakaan tee kovin paljon valtakuntasi hyväksi. Minä vain rukoilen, kokoan saarnan juuria ja menen kirkkoon saarnaamaan. Koko maailman on menossa helvettiin, mutta minä en tee mitään sinulle!”

Iskevätkö tällaiset ajatukset joskus mieleesi? Teetkö kaikkesi ollaksesi mieliksi Herralle? Silti et tunne itseäsi pyhäksi? Minä tunnen itseni kovin harvoin pyhäksi. Se pitää paikkansa jopa parhaimpina hetkinäni, jopa silloin, kun saarnaan Pyhän Hengen voitelussa!

Kysyt: ”Sinäkö veli David? Tunnet usein, ettet tee mitään Jumalalle?” Paholainen tulee ja saa meidät kaikki tuntemaan itsemme arvottomiksi, epätäydellisiksi. Menetämme rauhan, kun annamme periksi näille kamalille tunteille.

Kuuntele, miten Paavali rukoilee meidän puolestamme: ”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta” (Room.15:13).

Luota hänen hyvyyteensä. Usko hänen rakkauteensa ja armoonsa. Älä väitä hänen olevan vihainen ja järkyttynyt tähtesi tai puhumaton sinulle. Anna hänen rauhansa vallita sydämessäsi ja koko elämässäsi!

Wednesday, October 5, 2011

HÄNEN RAUHANSA LAHJA

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil.4:6-7).

Kun vastikään luin tämän Raamatunkohdan, huomasin jotain, mitä en ollut ennen tajunnut. Paavali neuvoo meitä lakkaamaan murehtimasta. Meidän tulee mennä Jumalan luo rukouksessa ja anomisessa ja kiittää häntä vastauksesta. Paavali ei sano mitään johdatuksen sanan, vapautuksen, ihmeiden tai paranemisen saamisesta. Sen sijaan hän puhuu meille Jumalan rauhan lahjasta.

Jumala vastaa kaikkiin meidän pyyntöihimme ja anomisiimme oman rauhansa lahjalla: ”Saattakaa pyyntönne Jumalalle tiettäviksi; ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa.” (Fil.4: 6-7).

Toisin sanoen Jumalan ensimmäinen vastaus meidän jokaiseen rukoukseemme ja pyyntöömme on hänen rauhansa. Kaikille rukoileville ihmisille on yhteinen asia: Kuinka pahalta heistä tuntuukaan rukouskammioon mennessä, he tulevat sieltä ulos Jumalan rauha sydämessään! Jumala on rajoittunut omaan hallitsemiseensa. Tätä sanotaan Jumalan huolenpidoksi. Hän tekee asioita siellä ja täällä, valmistaa ihmisten sydämiä ja pane liikkeelle tapahtumia. Vihdoin viimein hänen huolenpitonsa aikaan saa vastaukset rukouksiisi. Siihen asti hän sanoo: ”En anna sinulle, mitä ajattelet tarvitsevasi, vaan mitä tiedän sinun tarvitsevan: sydämen ja ajatusten rauhan”.

Monet meistä painivat rukouksessa Herran kanssa. Me anomme häneltä itkien ja kyynelehtien. Me kolkutamme taivaan porteilla, tartumme joka lupaukseen. Kun päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat, me alamme ihmetellä: ”Miksi et vastaa, Herra? Mikä estää minun rukoukseni? Millä olen murehduttanut sinut tai rikkonut sinun mieltäsi vastaan?

Totuus on, että Jumala on jo sanonut meille: ”Tässä on minun rauhani, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Ota se ja anna sen vallita sydäntäsi sillä aikaa, kun minä toimin kaikessa sinun hyväksesi!” Meidän tulee pysytellä Jumalan rauhassa, kunnes hänen lupauksensa on täyttynyt Pyhän Hengen kautta!

Pidä kiinni hänen rauhastaan ja anna sen vallita sydämessäsi!

Tuesday, October 4, 2011

ANTAKAA JUMALAN RAUHAN VALLITA SYDÄMISSÄNNE

“Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset”(Kol.3:15).

Tässä lauseessa on ihmeellinen käsky: Jumala kutsuu Jeesuksen Kristuksen koko ruumista antamaan Hänen rauhansa vallita sydämiämme, mieliämme ja ruumiitamme! Jumalan rauhan tulee olla elämämme rauhantekijänä, hallitsijana kaiken yläpuolella. Juuri tänään on päivä, jolloin tämä kutsu kuuluu sekasorron ja hämmennyksen keskellä!

Miksi Herra käski alkuseurakunnan antaa hänen rauhansa vallita heidän elämäänsä? Siksi, että hän tiesi, mitä oli tulossa, ja hän halusi valmistaa heitä siihen. Muutaman vuoden kuluttua valtava sekasorto tulisi heidän päälleen. Heitä kidutettaisiin ja vainottaisiin. He joutuisivat kohtaamaan vaikeita aikoja, menettäisivät kotinsa ja heidän omaisuutensa takavarikoitaisiin. He joutuisivat pahojen ihmisten hyökkäysten kohteeksi. Nämä luulisivat tekevänsä Jumalalle mieliksi tappaessaan heidät. Jumala varoitti heitä etukäteen: ”Teidän täytyy elää minun rauhani perustuksella, koska se yksin voi auttaa teidät läpi edessänne olevista muutoksista.”

”Mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne”(Fil.4:9).

Juuri nyt väärää rauhaa levitetään moniin seurakuntiin. Rauhaa, joka pettää ahdistuksen päivänä. Se on uppiniskaisten, synnin sokaisemien uskovien rauhaa! Mooses nimitti sellaista uskoa ”itsesiunaukseksi”, mikä itse asiassa tarkoittaa itsepetosta. Hän varoitti Israelia kirouksesta, joka tulisi kaikkien pahojen, tottelemattomien Jumalan lasten päälle, jotka harjoittivat epäjumalanpalvelusta. Hänen mukaansa he laittavat väärän rauhan laastarin oman syntisen vaelluksensa päälle: ”Niin että se, joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseänsä sydämessään sanoen: 'Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa'. Siten hän hukuttaisi kaikki, sekä kostean että kuivan maan”(5 Moos.29:19).

Mooses kuvaa tässä Jumalan lasta, joka päättää tyydyttää pahan himonsa. Hän löytää sopivan opin, joka antaa hänelle luvan tehdä mitä vain. Silti hän olisi pelastettu, matkalla taivaaseen, vaikka jatkaisikin syntielämäänsä. Hän sanoo itselleen: ”Voin tehdä, mitä huvittaa, enkä silti menetä sydämeni rauhaa.”

Tapahtuu Amerikassa tai muualla maailmassa mitä tahansa, ei mikään helvetin valta voi ryöstää sinulta rauhaa Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Sen rauhan hän istuttaa sieluusi! Jumala haluaa hallita kansaansa rauhalla.

”Vallitkoon teidän sydämissänne Jumalan rauha”.

Monday, October 3, 2011

EPÄUSKOSTA PARANTUMINEN

Tutkin kommentaarejani ja löysin listan tapoja epäuskosta ”parantumiseen”. Mikään niistä lukuisista asioista ei kolahtanut minuun. Niinpä pyysin Jumalalta yksinkertaista ratkaisua. Hän antoi minulle kaksi ajatusta eroon pääsyyn sydämeni epäuskosta:

1. Kokoa kaikki huolesi, pelkosi ja taakkasi ja vie ne Jeesukselle hänen kannettavikseen!

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1Pe 5:7).

Rakkaani, Jumala kutsuu tässä sinua henkilökohtaisesti: ”Pane kaikki minun päälleni! Älä kanna mitään enää hetkeäkään pidempään. Minä huolehdin sinusta, kaikesta, mitä sinulle tapahtuu ja olen tarpeeksi iso kantamaan kaiken sinun puolestasi!”

Vähän aikaa sitten eräs ystävä soitti minulle perin juurin vaikeassa tilanteessa ja pyysi rohkaisun sanaa. Sinä päivänä olin kuitenkin niin monien huolten saartama, etten pystynyt ottamaan vastaan enempää. Niin vastasin hänelle: ”Olen pahoillani, mutta sinun täytyy soittaa minulle uudestaan. Olen liian raskautettu tällä hetkellä.” Kiitos Herralle, ettei hän koskaan stressaannu. Hänellä ei ole koskaan liikaa tehtävää! Hänen olkapäänsä voivat kantaa kaikkien lastensa taakat! Hän kehottaa: ”Heitä ne kaikki minun päälleni!”

”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua” (Ps.55:22). Käy läpi huoliesi lista juuri nyt: ”Jumala, annan sinulle tämän ja tämän ja tuon. Annan sinulle tämän taakan, tämän huolen, tuon ihmissuhteen, tuon ongelman.” Pidä sitten totena, että Hänen tosiaan huolehtii niistä!

2. Pitäydy täydessä uskossa Jumalan sanaan. Ota vastaan Herran haaste elää hänen sanansa mukaan!

'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee' " (Matt.4:4). Sinun täytyy pystyä sanomaan: ”Aion elää ja kuolla Jumalan sanan mukaan!”

Kysyn sinulta: ”Miten voimme luottaa hänen sanaansa lupauksiin iankaikkisesta elämästä, mutta ei jokapäiväisistä tarpeistamme ja ongelmistamme? Uskomme häneen vain vaikeimmissa asioissa. Miksi on vaikeampaa uskoa, että hän auttaa ja johdattaa ja antaa voiman syntiä vastaan? ”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen” (Juud.1:24). Jumala lupasi tämän sinulle. Anna hänen ottaa itsestäsi huolehtimisen taakka! Mene Herran luo ja haasta hänet hänen omista sanoistaan. Kerro hänelle, että aiot luottaa koko elämäsi niiden varaan! Näytä hänelle, että uskot hänen sanansa, jokaisen niistä ja ole siunattu!