Friday, September 28, 2012

EPÄJUMALANPALVELUS TUO PETTYMYKSEN

Epäjumalanpalvelijat elävät petoksessa, luulevat valheen olevan totuutta!
”Sillä kuka ikinä israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, luopuu minusta ja sulkee kivijumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja sitten menee profeetan tykö kysymään itsellensä neuvoa minulta, hänelle minä, Herra, itse annan vastauksen”(Hes.14:7).

Tämä kappale tarkoittaa: ”Koska olet kovettunut synnissäsi, et halua kääntyä ja katua, kaikki, mitä kuulet tästä lähin, vain vahvistaa sinua petoksessasi. Saarnatkin, jotka kuulet, puhuvat vain epäjumalistasi.”

Näemme tästä kuvan kuningas Ahabin elämässä 1 Kuningasten kirjassa luvussa 22. Hän oli ilmeisesti Israelin historian pahin kuningas. Tuohon aikaan hän oli liittoutunut kuningas Joosafatin kanssa taistellakseen Gileadin Raamotia vastaan.

Raamattu sanoo: ”Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin. Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?' Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin’ ”(1Kun.22:20 - 22).

Näemme tässä kaikkien aikojen pahimman epäjumalan palvelijan, miehen, jonka sydän oli kateuden ja himon valtaama, pyytämässä vastausta Herralta. Niin, mitä Jumala antoi Ahabille? Hän antoi neljäsataa profeettaa, jotka valehtelivat hänelle ja toistivat hänen omansa sydämensä kaiun: ”Lähde taisteluun! Kaikki näyttää hienolta. Edessä on rauha ja menestys.”

Mikä kauhea tragedia! Ahab ei voinut kuulla Jumalan ääntä, koska epäjumalat olivat juurtuneet hänen sydämeensä. Jumala vastasi hänelle lähettämällä hänelle vahvan luulevaisuuden hengen, joka tuhosi hänet.

”Sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen”( 2 Tess.2:10 -11).

Thursday, September 27, 2012

JUMALAN VASTAUS EPÄJUMALAN PALVELIJOILLE

“Heidän on kannettava syntinsä – niin kuin kysyjän synti, niin on profeetankin synti - etteivät he, Israelin heimo, enää eksyisi minusta pois eivätkä enää saastuttaisi itseänsä kaikilla rikkomuksillaan, vaan olisivat minun kansani ja minä olisin heidän Jumalansa; sanoo Herra, Herra" (Hes.14:10- 11).

Jumala sanoo meille lempeästi: ”Teen mitä tahansa saadakseni teidät pois saastaisten epäjumalienne edestä. Minä annan teidän langeta petokseen ja tuhoon. Minä aion suostutella teidät takaisin itselleni. Jos se ei tehoa, joudun antamaan teille rangaistuksia.”

”He lohduttavat teitä, kun näette heidän vaelluksensa ja tekonsa. Ja te tulette tietämään, etten minä syyttä ole tehnyt sitä kaikkea, minkä olen sille tehnyt; sanoo Herra, Herra" (Hes.14:23).
Tässä Herra sanoo: ”Te tulette tietämään, että minun ankarat toimenpiteeni ovat siitä syystä, että en halua teidän menevän pois”.

Onko sinun sydämessäsi rikkomusten kompastuskivi? Onko sinut pettänyt sidos, joka voisi tuhota sinut? Jos niin ja jos tämä kirjoitus tuomitsee sinut, sinulla on toivoa.

Sillä ei ole väliä, mikä sinun epäjumalasi on, kateus, seksuaalielämän synti, porno, alkoholi, huumeet, katkeruus tai anteeksiantamattomuus. Pyydä Pyhää Henkeä vahvistamaan Jumalan pelkosi, pehmentämään sinun sydämesi hänen syyttävälle äänelleen. Sinun pitää vihata syntiäsi ja päättää olla tekemättä rauhaa sen kanssa.

Rukoile häntä nyt: ”Herra, älä jätä minua sokeaksi. Jos minussa on väärää luuloa itsestäni tai petän itseni, ilmaise se minulle. En halua uskoa enää valheita. Minä haluan vain kuulla sinun äänesi ja saada sinun voimasi ja valtasi hallitsemaan elämääni.”

Sinua varten on vapautus, jos todella haluat sitä. Eräänä päivänä tajuat pian, ettet enää ole orja vaan Jumalan lapsi, jonka totuus on tehnyt vapaaksi.

Wednesday, September 26, 2012

ANTAUTUKAAMME RUKOUKSEEN

Jerusalemin alkuseurakunnassa kreikkalaisia leskiä sorrettiin päivittäisessä ruoanjakelussa. Tietenkin he etsivät apua tilanteeseensa seurakunnan vanhimmilta.

Apostolit kokivat, ettei heidän sopinut laiminlyödä Jumalan sanan tutkimista ja rukoushetkiä vain johtaakseen tätä hallinnollista tehtävää. He kutsuivat koolle seurakunnan vanhimmat ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta”(Ap.t.6:2). Niin asetettiin seitsemän miestä, joista oli ”hyvä todistus” järjestämään seurakunnan käytännön asioita. Sillä aikaa apostolit pyysivät lupaa saada ”pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa" (Ap.t. 6:4).

Tämän järjestelyn seurauksena ”Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa”(Ap.t. 6:7). Seurakunta kasvoi, koska apostolit kieltäytyivät laiminlyömästä varsinaista tehtäväänsä.

Harvat papit tekevät tällaisia ratkaisuja tänä päivänä. Eräs julistaja katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa rukoilla. Olen liian kiireinen. Minulla on liikaa vaatimuksia ajan käytölleni.” Eräs toinen pastori tunnusti minulle: “En ole rukoillut kuukausiin. Minä meditoin ja otan lyhyitä hartauksia satunnaisesti, mutta en pysty pakottamaan itseäni kuriin rukoillakseni.”

En tahdo tuomita ketään ahkeraa, työhönsä antautunutta Jumalan saarnaajaa. Totuus on kuitenkin, että jokainen palvelija seisoo tai kaatuu oman isäntänsä edessä. Monet evankeliumin saarnaajat eivät ole tänä päivänä tietoisia siitä, että heistä on tullut saatanallisen, keskeytyksien salaliiton uhreja. He ovat alati liikkeellä, velvollisuuksien ja yksityiskohtien vyöryn painostamia.

Kiitän Jumalaa siitä, ettemme ole koskaan Saatanan emmekä kenenkään muunkaan juonien armoilla. Voimme paljastaa hänen taktiikkansa, puhua maailmalle uskosta ja pysäyttää Kristuksen nimessä joka ainoan keskeytyksen. Meissä asuvan Jumalan Hengen voimalla me voimme aurata tien Herran porttien luo. Voimme tulla ”uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Heb.4:16). Tätä Herra toivoo meille kaikille.

Tuesday, September 25, 2012

JOKU SEURAAMAAN MINUA KATSEELLAAN

“Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa”(Ps.73:13).

Aasaf, tämän psalmin kirjoittaja, oli kärsimyksiensä hämmentämä. Siksi hän, vertaillessaan omaa elämäänsä pahojen helppoon elämään, melkein luiskahti täydellisen epäuskon syöveriin. Hän oli valmis syyttämään Jumalaa hylkäämisestä, huomioon ottamattomuudesta. Hän oli hetken valmis keskeyttämään taistelunsa ja luopumaan siitä kokonaan.
Tämä Jumalaa pelkääväinen mies ajatteli varmasti: ”Olen tehnyt oikein ja kestänyt kovia aikoja koko elämäni ajan. Oliko se turhaa? Kaikki ahkeruuteni, ylistykseni, Jumalan sanan tutkimiseni on ollut hyödytöntä, turhaa. Olen tehnyt vain oikein, mutta silti joudun edelleen kärsimään, eikä siinä ole mitään järkeä. Mitä kannattaa jatkaa?”

Rakas lukija, sinun pitää olla varuillasi. Kun tuho tulee, kun sinua koetellaan, kun olet suruissasi, sinun pitää ennen kaikkea suojella sydäntäsi lipsahtamasta.

Et ehkä ole ihan samanlaisessa tilassa kuin Aasaf: kärsimyksissä ja kiusauksissa, mutta saatat tuntea jonkun, jolla on samanlaisia kokemuksia. Yhtäkkinen tuhoisa tapahtuma on kohdannut jumalista sukulaista, ystävää tai seurakunnan jäsentä, jotakuta, josta tiedät, että hän tekee oikein. Olet silloin kysynyt: ”Miksi, Jumala? Kuinka saatoit sallia tämän? Tämä henkilö on niin vanhurskas!”

Aasaf meni temppeliin rukoilemaan. Rakas lukija, kun sinun kärsimys- tai suruaikasi tulee, sinun täytyy mennä salaiseen kammioosi. Vetäydy yksinäisyyteen Jumalan kanssa ja huuda häntä avuksi. Jos tahdot olla Isäsi kanssa yksin, hän antaa sinulle ymmärrystä. Silloin juuri Pyhä Henki puhui Aasafille: ”Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset”(Ps.73:18). Aasaf tajusi: ”En olekaan se, joka liukastuu, pahat liukastuvat. He joutuvat suoraan tuhoon.”

Aasaf alkoi nähdä kokonaisuuden ja riemuitsi: ”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti”(Ps.73:26). Hän saattoi sanoa: ”Oma voimani kyllä pettää, joudun kestämään suurta taistelua, mutta en ole siinä yksin. Minulla on taivaassa rakastava Isä ja hän seuraa minua katseellaan.”

Monday, September 24, 2012

MENESTYS JA KUULIAISUUS by Gary Wilkerson

”Ja Kiisiltä, Saulin isältä, olivat aasintammat joutuneet kateisiin, ja Kiis sanoi pojallensa Saulille: "Ota palvelijoista joku mukaasi, nouse ja mene etsimään aasintammoja"(1 Sam.9:3).

Aina kun Raamattu kertoo meille jotakin menneen hukkaan, niin kuin tässä tarinassa tai Jeesuksen vertauksessa kadonneesta lampaasta, meille opetetaan, millainen Jumalan sydän on kadonneita kohtaan. Jumala tahtoo kansansa olevan halukkaita pelastamaan kadonneita. Näin tapahtui kertomuksessa Saulista.

”Niin hän kulki Efraimin vuoriston halki”(jae 4). Ylös ja alas kulkeminen Efraimin vuoristossa oli aika vaikeaa, mutta Saulin isä oli antanut hänelle tehtävän, ja se piti täyttää.

Sitten jae 4 jatkuu: ”Ja hän kulki Salisan maan halki; mutta he eivät löytäneet niitä”. Saul oli kulkenut läpi vuoriston ja oli jo toisella alueella löytämättä aasintammoja. Hänestä varmaan tuntui epätoivoiselta. Siksi hän sanoi itsekseen: ”Mahdanko milloinkaan löytää näitä aaseja?”

Saul oli sydämessään sitoutunut etsintään, koska ”Minun isäni pyysi minua tekemään tämän. Tahdon totella häntä. Nämä kadonneet aasit ovat tärkeitä isälleni. Siksi tahdon etsiä niitä koko sydämestäni.”

”Ja he kulkivat Saalimin maan halki, eikä niitä ollut sielläkään; sitten he kulkivat Benjaminin maan halki eivätkä löytäneet niitä”(1 Sam.9:4).

Lopulta Saul sanoi palvelijalleen: "Tule, palatkaamme kotiin; muutoin isäni käy levottomaksi meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat" (1Sam.9:5).

Saul siis sanoi: ”Me yritimme tosissamme. Meillä oli näky, ja uskoin, että pystyisimme suorittamaan tämän tehtävän, muttemme kyenneet.”

Kuuntele nyt tarkasti. Kun Jumala kutsuu sinua johonkin tehtävään, hän ei aina kutsu sinua menestykseen, vaan tottelemaan! Menestys on hänen varassaan, totteleminen sinun asiasi.

Friday, September 21, 2012

YLPEYDEN JA KATEUDEN EPÄJUMALAT

Jokainen, joka pitää kiinni synnistä, ei koskaan ota vastaan totuutta, vaikka kuuleekin sen. Miksi? Koska jokainen synti kuljettaa mukanaan valhetta, joka pitäisi hyväksyä totuutena.

Kun Pyhä Henki haluaa näyttää uskovalle jonkin synnin tai huonon tavan, hän tulee luoksemme uudestaan ja uudestaan rakastavin kehotuksin. Jumalan Henki on herkkä, kärsivällinen, rakastava ja hän odottaa kyllä uskovaa kuuliaisuuteen, ennen kuin tuo kurituksen. Hän vasaroi jatkuvasti tuon henkilön tekemiä kompromisseja rakastavalla puheellaan.

Kun Hengen varoitukset ja huokaukset jäävät kuulematta, ja synti pääsee juurtumaan, rangaistuksena on kuristus ja lopulta tuomio. Jumala sallii kyllä silmien sokeutumisen ja sydämen kovettumisen, kunnes tilanne muuttuu mahdottomaksi. Silloin tapasyntinen alkaa nähdä oman moraalittomuutensa. Loppu viimeksi sydämen kovuus muuttuu läpipääsemättömäksi.

Saulin sydän oli ylpeyden ja kateuden epäjumalien vallassa. Ylpeys kasvoi jatkuvasti tässä miehessä. Se teki hänet kateelliseksi Daavidille ja kenelle hyvänsä, joka vaelsi pyhyydessä. Epäjumalan palvelus voitti hänen sydämensä.

Tässä on epäjumalanpalvelijakuninkaan surullinen todistus. ”Saul vastasi: ’Minä olen suuressa hädässä.… Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa’ "(1 Sam.28:15). Saul saattoi itkeä, etsiä vastausta profeetoilta ja rukoilla itselleen unia, mutta Herra vastasi: ”Ei, Saul, en puhu sinulle enää, koska sydämesi on epäjumalan hallinnassa.”

Jeremian kirjassa kerrotaan, että Efraim joutui Herran ankaran kurituksen alle synnin tähden. Efraim kuitenkin katui, kääntyi pois epäjumalistaan ja murskasi ne palasiksi. Hän todisti: ”Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni”(Jer.31:19).

Ymmärrätkö, mitä Efraim sanoi tässä? Lyhyesti näin: ”Kun sydämessäni oli epäjumalia, menin Herran eteen saadakseni kehotusta. En kuitenkaan saanut sanaa taivaasta. En kuullut mitään Jumalalta, ennen kuin kaduin ja löin epäjumalankuvat pirstaleiksi. Sen jälkeen sain selviä neuvoja.”

Thursday, September 20, 2012

JUMALAN KANSSA JÄTTILÄISEKSI

”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme”(Ps.62:8).

Sinun tulee pitää päivittäisiä kohtaamisiasi Jumalan kanssa pyhempinä ja tärkeämpinä kuin tapaamisia muiden ihmisten kanssa, olkoot he keitä hyvänsä.

Kuinka noloa taivaassa olevien onkaan seurata, kuinka me uskovat laiminlyömme Jumalamme, Kunnian Kuninkaan majesteettisuuden huomaamisen ja kunnioittamisen. Usein annamme hänen odottaa välinpitämättömyytemme takia. Päälle päätteeksi yhtäkkiä muutamme suunnitelmiamme emmekä kohtaakaan häntä hänen hovissaan. Täysin käsittämätöntä!

Voitko kuvitella, että joku panee koko maailmankaikkeuden Luojan odottamaan ja katselee itse suosikkiohjelmaansa televisiosta? Näin useat meistä kuitenkin tekevät! Vielä pahempaa: emme viitsi vaivautua tulemaan Jumalan läsnäoloon ollenkaan. Emme niinkään unohda tapaamistamme hänen kanssaan, vaan tahallisesti kieltäydymme ilmestymästä hänen eteensä!

Jesaja vaikeroi: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet”(Jes.53:3). Jos sallin keskeytyksen tulla Herran tapaamisen tielle, piilotan häneltä kasvoni enkä pidä häntä siinä arvossa kuin minun kuuluisi.

Totuus on, että on mahdotonta tuhlata aikaa, kun etsimme Jumalaa rukouksessa. Kun mies tai nainen rukoilee salaisessa kammiossaan, hän saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa, vähemmällä kiireellä, ponnistuksella ja hiellä, sen ulkopuolellakin.

Teemme tehokkaimmin työtä Jumalalle polvillamme. Sen sijaan rukoilemattomuus panee meidät juoksemaan umpimähkään, edestakaisin, yrittäen suorittaa suuria. Vain rukoileva uskova tekee kovaa työtä vaikuttaen kuningaskuntiin, tuhoten varustuksia, tehden suuria tekoja ja niiden aikana hänestä tulee Jumalassa suuri jättiläinen.

Wednesday, September 19, 2012

KESKEYTYSTEN SALALIITTO

Koko helvetti järisee, kun yksi uskova rukoilee palavasti ja tehokkaasti. Yhden ainoan esirukoilijan voimallinen rukous kuuluu raivoavan ukkosen äänenä tuomittujen loukoissa. Ei millimetriäkään jää koskettamatta helvetissä, kun itsensä kieltävä uskova rukoilee, ottaa ristinsä ja seuraa Kristusta kokosydämisesti.

Meidän tulee kuitenkin muistaa: Sielu, joka rukoilee ahdistavin anomuksin Kristuksen syvyyttä, joutuu Saatanan huomion keskipisteeksi, kun on puhe keskeytysten salaliitosta.

Eräs pastori kirjoitti minulle: ”Suurin taisteluni ei ole lihan salaisen synnin tähden, vaan että voisin jatkuvasti olla rukouksessa ja tutkia jatkuvasti Jumalan sanaa. Saatana yrittää harvoin kiusata minua seksuaalisilla synneillä. Hän paremminkin muistuttaa minua niin paljon jokapäiväisen elämän asioista, ettei minun rukoushetkistäni ja Raamatun luvustani tule yhtään mitään. En anna tämän tapahtua tieten tahtoen, vaan joudun puuhaan monenlaisten projektien ja keskeytysten vaatiessa. Tämä kierre pyörii toistuvasti, ja Saatana ryöstää minulta ajan Jumalan kanssa.”

Tämä pastori on miljoonien muiden uskovien tavoin demonisen keskeytyssalaliiton uhri. Paholaisen pääkohde näissä hyökkäyksissä on sabotoida rukouskammion hiljaisuutta. Niin, miten paholainen pystyy pitämään uskovat poissa tästä pelottavan salaisesta paikasta? Houkuttaako hän eroottisilla kuvilla, lempeillä pakoajatuksilla alkoholin tai huumeiden kautta. Vai ovatko hänen aseensa unelmia maineesta ja menestyksestä?

Ei, ikinä! Paholainen tietää, että Kristuksen yhteydessä olevaa ihmistä ei voi kiusata tuollaisilla mauttomuuksilla. Sen sijaan tuo vanha kettu yrittää keskeyttää ja estää uskovan kaikki yritykset venntäytyä Jumalan läsnäoloon ja hänen sanansa tutkittavaksi.

Rukousyhteys ja Jumalan sanan lukeminen eivät ole valinnaisia. Ajatuksesi eivät voi olla vain siinä, että sinun pitäisi rukoilla, vaan siinä, ettet voi pysyä hengissä ilman rukousta. Job sanoi: ”Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni” (Job 23:12).

Alat järjestää aikaa rukoukselle vasta sitten, kun siitä tulee sinulle tarpeeksi tärkeä asia.

Monday, September 17, 2012

LÄHTEÄ LIIKEELLE USKOSSA by Gary Wilkerson


Vähän aikaa sitten kerroin alkua siitä, miten Herra johti vaimoni ja minut Lontooseen perustamaan seurakuntaa. Kun meille tuli ajatus, että joutuisimme peruuttamaan koko suunnitelmamme, koskei meillä ollut asuntoa, Jumala hoiti tämän ihmeellisellä tavalla. Hän käytti välineenään liikemiestä, jonka tapasimme Etelä-Afrikassa.

Olimme ajatelleet, ettei ollut mitään toivoa, ettemme voisi toteuttaa suunnitelmaa ja meidän pitäisi peruuttaa koko juttu. Sitten tapasimme liikemiehen. Vain Jumala voi suunnitella ja johdattaa avioparin New Yorkista Etelä-Afrikkaan, jotta he voisivat löytää kodin Lontoossa.

Muutimme Lontooseen, ja muutama päivä saapumisemme jälkeen vein poikani kotimme lähellä olevaan puistoon. Annoin hänelle vauhtia keinussa ja rukoilin: ”Herra, sinä kutsuit meidät perustamaan seurakuntaa. Kiitos talosta, mutta emme tunne täällä ketään. En tiedä missä seurakunnan pitäisi olla.”

Vanhahko mies tuli keinuille lastenlapsensa kanssa. Hän kääntyi minuun päin, esitteli itsensä ja kysyi, mitä tein Lontoossa.

”Olen pastori”, vastasin, ”tulimme tänne perustamaan seurakuntaa.”

”Olen pastori, ja tuossa on kirkkomme”, hän sanoi ja osoitti suurta kaunista kirkkoa kadun varrella. Sen nimi oli Holy Trinity Brompton.

Kerroin hänelle työstämme nuorison keskuudessa ja Times Square – seurakunnasta, ja siitä mitä me teimme siellä. Pastori kutsui minut myöhemmin kotiinsa teelle. Kun olimme siellä, hän sanoi: ”Olen rukoillut koko iltapäivän, ja Pyhä Henki pani minun sydämelleni hyvin voimakkaasti tämän ajatuksen. Meillä on tässä lähistöllä kahvila, jossa nuoriso kokoontuu käyttämään huumeita ja ”bilettämään”. He tulevat Kristuksen luo, mutta ei ole seurakuntaa. Olemme rukoilleet, että voisimme aloittaa seurakuntatoiminnan siellä, mutta meillä ei ole pastoria. Haluaisitko auttaa meitä perustamaan tämän seurakunnan? Haluaisitko olla sen pastori?”

Olin ollut huolissani siitä, että Jumalalla ei ollut ehkä kaikkea hallinnassaan! On totta, että jos emme lähde uskossa liikkeelle, jollemme uskalla ottaa riskiä, jäämme paitsi Jumalan parhaasta.

Friday, September 14, 2012

MENE TAKAISIN BEETELIIN


Jumala tuli unessa Jaakobin luo ja sanoi: “Mene takaisin Beeteliin, paikkaan, jossa ensi kertaa kohtasit minut. Rakenna sinne alttari, niin kuin lupasit” (ks.1 Moos. 28:10 -22 ja 31:13).

Jaakob oli kuullut selvän sanan Herralta ja toimi totellen sanaa täydellisesti. Hän tiesi, että Jumala varjelisi häntä, olisi hänen kanssaan ja toteuttaisi suunnitelmansa. Silti Jaakob kohtasi vaaran, joka vei hänet melkein tuhon partaalle.

Hän oli palaamassa kohtaamaan veljensä Eesaun ja isänsä, molemmat, joita hän oli pettänyt. Silloin sanansaattaja toi hänelle varoittavan viestin: ”Eesau on tulossa neljänsadan miehen armeijan kanssa. Hän hakee sinua.”

Raamattu sanoo: ”Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko…”(1 Moos.32:7). Hän jakoi väkensä nopeasti kahteen ryhmään ajatellen: ”Jos Eesau tappaa toisen ryhmän, kuitenkin toinen pääsee pakoon”. Tälläkin pelottavimman kokemuksen hetkellä näemme todistuksen Jaakobin särjetystä ja nöyrästä hengestä:


  • ”Ja Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!' Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa.
  • Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen. Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden' "( 1 Moos.32:9- 12). 

Jaakob piti kiinni liitosta, jonka Jumala oli tehnyt hänen kanssaan. Hän sanoi: ”Herra, sinä lupasit minulle ja sanoit, että kulkisit minun kanssani. Nyt näyttää siltä, että menetän kaiken. En pyydä mitään hyvyyttä itselleni, mutta minä rakastan sinua ja tottelen sinua. Missä on siis liittosi, Jumala?”

Elämänsä lopulla Jaakob, mies, jolla oli särjetty ja nöyrä henki, katsoi taaksepäin ja saattoi sanoa: ”Kun veljeni Eesau uhkasi minua, luulin elämäni olevan jo lopussa, mutta Jumala toi minut vapauteen. Hän oli minun kanssani koko matkan ajan!”

Thursday, September 13, 2012

MISSÄ OLET JUMALA?


Eräänä iltana Jaakob istui avoimella niityllä ja paini Herran kanssa: “Jumala, kuinka jouduin tähän liemeen? Annoit minulle niin suuret lupaukset. Sanoit, että johdattaisit minua, varjelisit minut ja toteuttaisit suunnitelmasi minussa. Miten mikään tästä voisi olla sinun johdatustasi? Minkälaista vaellusta liitossa tämä oikein on? Herra, minulla ei ole tulevaisuutta”(ks.1 Moos.32:24 -26).

Voit miettiä vastausta itseksesi: Ehkä Jaakob ei etsinyt Jumalan tahtoa joissakin valinnoissaan. Ehkä hän toimi lihan mukaan.” Ehkäpä hän teki niin, mutta se ei ole tämä juttu. Jumala olisi voinut tulla Jaakobin avuksi minä hetkenä hyvänsä, mutta ei tullut.

Totta on, että meillä voi olla särjetty ja nöyrä henki ja silti ongelmia. Käyt ehkä läpi kauheata koetusta aviopuolisosi kanssa. Olet rukoillut: ”Herra, en ymmärrä. Tiedän, että sydämeni on puhdas. Minä vaellan sinussa. Miksi siis annat minulle tällaisia koetuksia?”

Useimmat meistä ajattelevat niin kuin Jaakob, etteivät nöyrät, rukoilevat uskovat voi joutua kestämään suuria murheita. Ei meidän kuuluisi joutua kohtaamaan kauheita aikoja tai pelottavia olosuhteita, joiden kautta tulevaisuutemme on uhattuna. Totuus on kuitenkin, että nöyrät, katuvat, rukoilevat uskovat joutuvat kärsimään suuria menetyksiä ja murheita.

Ei Jumala missään kohdassa Raamattua lupaa säästää meitä ongelmilta. Hän ei koskaan lupaa meille tasaista tietä työpaikallamme tai urallamme. Ei hän myöskään lupaa meille pääsyä vaikeuksista. Hän sanoo: ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista”(Ps.34:19). Tämä jae ei sano, että Jumala säästää meidät niistä, vaan vapahtaa.

Paavali puhuu Jumalan rakkauden korkeuden ja syvyyden tuntemisesta. Jumala ei kuitenkaan pelastanut Paavalin laivaa haaksirikosta. Itse asiassa hän antoi apostolin joutua kivitettäväksi, ruoskittavaksi ja pilkatuksi. Paavali sanoo, että hän oli alttiina kaikenlaisille vaaroille maalla ja merellä, ryöstäjien ja omien kansalaistensa kautta.

Joskus me itkemme ihmetellen: ”Jumala, missä sinä olet? Mikset olet päästänyt minua pois tästä tilanteesta?” Vaikka Herra antaa meidän joutua kulkemaan läpi koetusten, hän tavalla tai toisella vapahtaa meidät niistä, niin kuin hän vapahti Jaakobin ja Paavalin.

Wednesday, September 12, 2012

SÄRJETTY JA NÖYRÄ HENKI


Miksi Jumala katsoi niin suosiollisesti Jaakobiin, pettäjään? Luemme Jesajan kirjasta: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi”(Jes.57:15).

Tämä Raamatunkohta kertoo samanlaisesta miehestä kuin Jaakob. Hän on pettynyt, pakenee, ja Jumala virvoittaa hänet, siunaa häntä, antaa hänelle kunnian. Jesaja lisää: ”Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä”(Jes.66:2).

Me tiedämme, että ihmiset pitävät arvossa ulkonäköä, mutta Jumala katsoo aina sydämeen. Voimme nähdä vain Jaakobin kateuden, ahneuden ja toisten hyväksi käyttämisen. Jumala sen sijaan näki hänen olemuksensa ohi siihen, mikä oli hänen sydämessään, särjetyn ja nöyrän hengen. Jumala tiesi, että jokin Jaakobin sydämessä halusi muuttua.

Juuri sitä Jumala etsii meistä. Hän etsii särjettyä, katuvaa sydäntä, jossa hän voisi toimia. Hän ei voi tehdä mitään Eesaun kaltaisten kanssa. He ottavat Jumalan asiat itsestään selvyyksinä ja itkevät krokotiilin kyyneleitä muka katuessaan. Eesau oli aistillinen ja hänen sydämensä oli kova. Hän oli monien tämän päivän uskovien kaltainen, ajelehtimassa elämän halki ilman päämäärää, haluten vain saada nauttia aistillisista asioista pitkin matkaa.

Jaakob kunnioitti Jumalan sanaa. Mistä tiedän sen? Ajattelen näin: Jaakob oli varmaan kuullut isänsä Iisakin kertovan, miten Jumala teki liiton Jaakobin isoisän, Aabrahamin kanssa. Hän oli kuullut, että Iisak oli pantu alttarille teurastettavaksi. Kun Aabraham sitten kohotti veitsen, Jumala keskeytti hänet ja näytti hänelle lampaan, jonka hän voisi uhrata. Päälle päätteeksi Jaakob oli varmaan kuullut myös pyhästä siemenestä, joka tuli patriarkaalisesta sukuhaarasta.

Kaiken tämän lisäksi Jaakobin äiti varmaan muistutti häntä unesta, jonka Jumala oli antanut hänelle, että Jaakobista tulisi se pyhä siemen. Jaakob oli varmaan hyvin innoissaan ajatuksesta, että hän oli eräänä päivänä heimon päämies, joka kantaisi suvun soihtua, jonka kautta Messias tulisi maailmaan!

Tuesday, September 11, 2012

JAAKOBIN TIKAPUUT


Vanhan Testamentin kiintoisimpia henkilöitä on Jaakob, petollinen, katala, toisia hyväksikäyttävä mies. Kuitenkin Jumala rakasti hän syvästi.

Jaakob oli temppuillut itselleen veljensä Eesaun esikoisuuden. Kun Eesau tuli nälissään metsältä, Jaakob tarjosi hänelle linssipataa vaihtokauppana esikoisoikeuteen. Siinä kulttuurissa esikoisoikeus oli ensin syntyneen miespuolisen perillisen oikeus olla koko heimon päämies. Tähän kuului ”kaksoissiunaus”, mikä tarkoitti isän omaisuuden puolikkaan saamista. Vielä tärkeämpää oli, että kuka hyvänsä oli saanut esikoisoikeuden, sai myös patriarkaalisen siemenen esi-isän aseman. Hänen kauttaan Kristus tulisi maailmaan: ”Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä”(1 Moos.28:14).

Jaakob oli puijannut myös patriarkaalisen siunauksen isältään Iisakilta. Tuo siunaus olisi kuulunut Eesaulle, mutta Jaakob sai sen teeskentelemällä olevansa Eesau. Kun tämä kuuli, että Jaakob oli varastanut hänen siunauksensa heidän isältään, hän päätti tappaa veljensä.
Heidän äitinsä, Rebekka suostutteli Iisakin lähettämään Jaakobin pois tämän enon, Laabanin luokse. Hän halusi, että Jaakob löytäisi sieltä vaimon itselleen ja eläisi rauhassa. Matkalla sinne Jumala antoi Jaakobin nähdä ihmeellisen näyn. Hän näki taivaasta maan päälle ulottuvat tikapuut. Enkelit kulkivat niitä pitkin ylös ja alas Jumalan valtaistuimen luota toteuttamassa hänen tahtoaan (ks. 1 Moos. 28:12).

Jumala veti syrjään verhon ja näytti Jaakobille, mitä taivaassa tapahtuu koko ajan.
Kaikki nuo enkelit olivat palvelustyössä. He kulkivat edestakaisin maan päälle ohjaten ja johdattaen Jumalan ihmisiä, palvellen heitä, ympäröiden heidät, varoittaen heitä, suojellen heitä, täyttäen heidän tarpeensa.

Rakas lukija, tikapuut ovat edelleen paikallaan! Nuo samat enkelit eivät ole vanhentuneet tuntiakaan siitä, kun Jaakob näki heidät. Itse asiassa he palvelevat ja toimivat meidän hyväksemme tänään.

Jumala sanoi Jaakobille ja hänen kauttaan meille: ”Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennen kuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut" (1 Moos. 28:15).