ARVOTTOMUUDEN TUNNE
Yhtäkkiä meitä kiusaa arvottomuuden tunne. Käännymme sisäänpäin ja ajattelemme; “Taas minä tein sen! En ole muuttunut yhtään! Ei minusta koskaan tule Kristuksen kaltaista. Reagoin edelleen vauvamaisesti, en kypsän uskovan tavoin. Miksi en muutu?”
Rakas lukija, paholainen haluaa sinun jatkuvasti murehtivan omia rikkomuksiasi ja kasvun puutetta, kilvoittelun mahdottomuutta, niin että lannistut ja lakkaat kokonaan yrittämästä.
Varmaa on, että kompastumme aika ajoin kilvoittelun jatkuessa aina Herramme paluuseen asti. Meidän pitää aina vain nousta jaloillemme ja jatkaa liikkumista.
Jumala sana sanoo: ”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”(1 Joh. 5:4). ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani”(Ilm.21:7).
Tämä tarkoittaa ”kaikkien kiusausten ja vaikeuksien voittamista ja parhaan oppimista niistä”. Mitä ovat vaikeudet? Ne ovat lihan uusia reaktioita, Kristuksen kaltaisuuden puutetta, vihantunteen nousemista, katkeruutta ja ärtymystä.
Daavid kirjoitti: ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni” (Ps.51:3). Hänet paljastettiin kaiken maailman edessä aviorikkojaksi ja murhaajaksi. Hän kirjoitti myös: ”Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat… minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää”(Ps.38:4-6).
Mitä, jos Daavid olisi vain valittanut ja murehtinut kaikkien lankeemustensa tähden? Hän katui kokosydämisesti ja siksi hän saattoi sanoa: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla”(Ps.30:11).
Nopein tapa päästä eroon ”arvottomuuden tunteesta” on uskoa Kristuksen anteeksiantamukseen. Hän on aina valmis antamaan anteeksi: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat”(Ps.86:5).
Rakas lukija, paholainen haluaa sinun jatkuvasti murehtivan omia rikkomuksiasi ja kasvun puutetta, kilvoittelun mahdottomuutta, niin että lannistut ja lakkaat kokonaan yrittämästä.
Varmaa on, että kompastumme aika ajoin kilvoittelun jatkuessa aina Herramme paluuseen asti. Meidän pitää aina vain nousta jaloillemme ja jatkaa liikkumista.
Jumala sana sanoo: ”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”(1 Joh. 5:4). ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani”(Ilm.21:7).
Tämä tarkoittaa ”kaikkien kiusausten ja vaikeuksien voittamista ja parhaan oppimista niistä”. Mitä ovat vaikeudet? Ne ovat lihan uusia reaktioita, Kristuksen kaltaisuuden puutetta, vihantunteen nousemista, katkeruutta ja ärtymystä.
Daavid kirjoitti: ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni” (Ps.51:3). Hänet paljastettiin kaiken maailman edessä aviorikkojaksi ja murhaajaksi. Hän kirjoitti myös: ”Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat… minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää”(Ps.38:4-6).
Mitä, jos Daavid olisi vain valittanut ja murehtinut kaikkien lankeemustensa tähden? Hän katui kokosydämisesti ja siksi hän saattoi sanoa: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla”(Ps.30:11).
Nopein tapa päästä eroon ”arvottomuuden tunteesta” on uskoa Kristuksen anteeksiantamukseen. Hän on aina valmis antamaan anteeksi: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat”(Ps.86:5).