Wednesday, February 6, 2013

HERRAN LAUPEUS

”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee”(Jaak.1:14). Kaikkia meitä houkuttelee oma himomme, ei ole yhtään poikkeusta!

Jaakob lisää: ”Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin”(Jaak.1:15). Hän puhuu tässä syntymätapahtumasta. Jokaisen meidän sydämessä on himojen kohtu. Jokainen synti, johon lankeamme, syntyy tässä kohdussa. Niin kuin kaksi vauvaa eivät ole samanlaisia, niin eivät ole synnitkään. Jokainen ihminen tuottaa omanlaisiansa syntejä. Vuosien mittaan uskova mieltyy Lootin tapaan yhä enemmän omaan salaiseen syntiinsä. Me sokeudumme sille ja otamme sen kevyesti.

Tällaisia esimerkkejä on Kristuksen ruumiissa. Me emme pidä pahana odottaa toisten kiitosta tai himoita asemaa seurakunnassa. Me emme pidä pahana hengellisten juuriemme, Raamatun tuntemuksemme, ahkeran rukouselämämme tuottamaa ylpeyttä. Me saatamme nähdä itsemme nöyrinä, ystävällisinä, opettavina, mutta emme ole sitä.

Jumala ei ota kevyesti mitään syntiämme. Olen oppinut tämän vaikeimman kautta. Tänään, kun katson taaksepäin melkein viisikymmenvuotista julistustyötäni, pahoittelen aikoja, jolloin ylpeyden synti sai minut petetyksi.

Muistan olleeni tärkeä puhuja työtekijäkokouksissa. Ajattelin: ”Herra on siunannut minua niin suurella ilmestyksellä. Ei kukaan täällä olevista suurista nimistä vakuuta minua. Jumala erotti minut jo syntymässäsi voidelluksi saarnaajaksi”.

Vähän sen jälkeen jouduin Pyhän Hengen tutkivan valon alle. Se loisti suoraan minun ylpeyteeni. Jollen olisi ollut niin kiinnittynyt Paavalin opetukseen unohtaa kaikki takana oleva, olisin joutunut epätoivoon. Jumala näytti minulle kuitenkin armonsa, ja kiitän häntä hänen rakkaudestaan ja pitkämielisyydestään minua kohtaan silloin ja nyt.

Tänään sydämeni rukous on: ”Herra, tiedän, etten ole nöyrä, epäitsekäs julistaja, jollainen olen kuvitellut olevani. Olen ollut kopea, itsevarma, määrätietoinen. Nyt tajuan, että voiteluni on pelkästään sinun laupeuttasi!”