ME OLEMME HÄNEN RUUMIINSA
”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä”(1 Kor.12:27). Me olemme juuri Kristuksen ruumiin jäseniä! Uskon kautta, meistä on tehty luu hänen luustaan ja liha hänen lihastaan. Meidät on otettu osallisiksi ja perillisiksi yhteen perheeseen. ”Niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä”(Room.12:5).
Haudasta näet tuli esiin uusi Ihminen. Ristin ajasta lähtien kaikki, jotka tekevät parannuksen ja uskovat uuteen Ihmiseen, kootaan hänessä yhdeksi. ”Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta”(1 Kor.12:13- 14).
Nyt ei enää ole mustaa, keltaista, ruskeaa, juutalaista, muslimia tai pakanaa. Me kaikki olemme yhtä Kristuksen Jeesuksen veressä. Kristuksen ristintyön tähden ihminen ei enää voisikaan yrittää olla pyhä pitämällä lain ja käskyt. Hän ei voisi tulla pyhäksi hyvien, vanhurskaitten tekojensa, ihmisponnistelujen tai lihan pinnistelemisten ansiosta.
”Yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden”(Ef.2:16). ”Kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan”(Ef.2:15).
Isä hyväksyisi vain yhden Ihmisen, uuden ylösnousseen Ihmisen! Kun tämä uusi ihminen sitten esittelisi Isälleen kaikki, jotka uskoivat häneen, Isä vastaisi: ”Otan teidät kaikki vastaan pyhinä oman pyhän Poikani tähden!” ”Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa”(Ef.1:6).
Vielä enemmänkin. Pyhän Hengen sinetti on pantu meihin: ”Siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki... Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti”(Ef.1:10, 13).
Niin siis näet, että pyhyys ei ole mitään, mitä me teemme tai saavutamme tai saamme aikaan. Se on pikemmin sitä, että me uskomme. Jumala hyväksyy meidät pyhinä vain, kun meillä on usko Kristukseen ja seuraamme häntä. Polku pyhyyteen ei käy ihmistaidon, vaan uskon kautta.
Haudasta näet tuli esiin uusi Ihminen. Ristin ajasta lähtien kaikki, jotka tekevät parannuksen ja uskovat uuteen Ihmiseen, kootaan hänessä yhdeksi. ”Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta”(1 Kor.12:13- 14).
Nyt ei enää ole mustaa, keltaista, ruskeaa, juutalaista, muslimia tai pakanaa. Me kaikki olemme yhtä Kristuksen Jeesuksen veressä. Kristuksen ristintyön tähden ihminen ei enää voisikaan yrittää olla pyhä pitämällä lain ja käskyt. Hän ei voisi tulla pyhäksi hyvien, vanhurskaitten tekojensa, ihmisponnistelujen tai lihan pinnistelemisten ansiosta.
”Yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden”(Ef.2:16). ”Kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan”(Ef.2:15).
Isä hyväksyisi vain yhden Ihmisen, uuden ylösnousseen Ihmisen! Kun tämä uusi ihminen sitten esittelisi Isälleen kaikki, jotka uskoivat häneen, Isä vastaisi: ”Otan teidät kaikki vastaan pyhinä oman pyhän Poikani tähden!” ”Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa”(Ef.1:6).
Vielä enemmänkin. Pyhän Hengen sinetti on pantu meihin: ”Siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki... Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti”(Ef.1:10, 13).
Niin siis näet, että pyhyys ei ole mitään, mitä me teemme tai saavutamme tai saamme aikaan. Se on pikemmin sitä, että me uskomme. Jumala hyväksyy meidät pyhinä vain, kun meillä on usko Kristukseen ja seuraamme häntä. Polku pyhyyteen ei käy ihmistaidon, vaan uskon kautta.