ARMO ON VAPAA!

”Niin hän (isä) sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt'"(Luuk.15:31 -32).

Nuori veli, tuhlaajapoika, rypi synnin aiheuttaman yksinäisyyden liejussa. Hänen oma tahtonsa oli kuollut, ja kurjuudessaan hän koki jotakin tuskaansa pahempaa. Hän tunsi olevansa hukassa!

Ajatellessaan isäänsä hän halusi mennä takaisin kotiin, antautua kokonaan. Hän tiesi, ettei voisi koskaan maksaa isälleen tuhlaamaansa perintöä tai miellyttää häntä tekemällä hyviä töitä. Hän tajusi myös, hän oli täysin riippuvainen isänsä armosta ja rakkaudesta, jotta minkäänlaista paluuta kotiin voisi ajatella.

Vanhempi velipä ei ollut koskaan tuntenut veljensä lailla hukassa olemista, sitä, kuinka toivotonta oli yrittää rakentaa siltaa itsensä ja isän välille. Niinpä hän ei koskaan kohdannut tarvetta kuolla itselleen.

Rakas lukija, sitä repeämää ei voi koskaan kuroa umpeen tekemisellä, lupauksilla tai omilla yrityksillä. Isä hyväksyy meidät rakkauteensa vain Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Ei ole olemassa muuta tapaa. Risti rakentaa sillan laakson yli.

Saatat vastustaa kaikkea kirjoittamaani. Sanot ehkä: ”Veli Wilkerson, sinä siis kerrot syntisille, että kaikki on yhtäkkiä kunnossa, jos he vain katuvat. Jumala pyyhkii heidän menneisyytensä pois ja vie heidät saman tien suosioonsa ja siunaukseensa.”

Aivan niin väitän, koska sitä Jeesus opettaa tässä vertauksessa! Kun syntinen kääntyy Herran puoleen totisessa parannuksessa, särkyneenä ja nöyränä, hänet saatetaan heti Hyvän Paimenen käsivarsille.

Armo on varattuna vapaasti vastaanotettavaksi.