Thursday, February 28, 2013

VANHURSKAUTTAVA USKO

Vanhurskautus ja vanhurskaus saadaan vain uskon kautta. Minä pelastun uskon kautta, minut tehdään vanhurskaaksi uskon kautta ja varjellun vain uskon kautta Kristuksen vereen. Siinä on evankeliumin perusta. Ei kuitenkaan kaikki usko ole vanhurskauttavaa uskoa. Raamattu puhuu hyvin selvästi kahdenlaisesta uskosta: toisesta, joka vanhurskauttaa ja toisesta, jolla ei ole mitään arvoa, koska paholainenkin harjoittaa sitä.

Apostolien teoissa kerrotaan Simon -noidasta, joka ”uskoi”, mutta hänen uskonsa ei ollut vanhurskauttavaa uskoa. ”Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa”(Ap.t.8:13). Simon tarjosi apostoli Pietarille rahaa saadakseen Pyhän Hengen voiman, mutta Pietari vastasi hänelle: ”Minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä." (Ap.t.8:23). Hän siis sanoi: ”Sydämesi on synnin sitoma”.

Pietari sanoi Simonille, että sekä hän itse että hänen rahansa joutuisivat kadotukseen, jollei hän tekisi parannusta. Simon siis uskoi, mutta hän ei saanut Jumalan vanhurskautta Kristuksessa. Hänen uskonsa ei ollut vanhurskauttavaa uskoa, joka puhdistaa sydämen ja antaa Kristuksen vanhurskauden.

Raamattu sanoo, että ”monet uskoivat hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on”(Joh. 2:23- 25). Nämä ihmiset uskoivat Kristukseen, mutta se ei ollut niiden uskoa, jotka saivat ”voiman tulla Jumalan lapsiksi”(Joh 1:12),

Vanhurskauttava usko on enemmän kuin vain jonkin asian uskomista. Se tekee enemmän kuin vain tunnustaa Jumalan. Jaakob väitti: ”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat”(Jaak.2:19). Jaakob puhui kuolleesta, väliaikaisesta uskosta, ei iankaikkisesta. Jeesus itse asiassa varoitti sellaisesta uskosta, joka uskoo vain vähän aikaa: ”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat”(Luuk.8:13).

On olemassa vanhurskauttavaa uskoa, joka ”puhdistaa sydämen” (ks. Ap.t. 15:9), ”sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi”(Room.10:10).

Vanhurskauttavaa uskoa siis pitää seurata halu totella Jumalaa ja olla uskollinen hänelle. Sellaisessa uskossa on elinvoimaa, iankaikkisen tottelevaisuuden periaate ja rakkaus Jumalaan.

Wednesday, February 27, 2013

ÄLÄ OLE AASI

”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee. Älkää olko niin kuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty”(Ps.32:8-9).

Näissä kahdessa lyhyessä jakeessa Jumala antaa meille suuren johdatusta koskevan opetuksen. Voimme rakentaa uskomme sille perustalle, että hän on halukas johtamaan ja johdattamaan meitä kaikessa.

Kuitenkin Jumalan sana kertoo, että joku voi olla uskova, jolla on kaikki hengelliset etuudet Jumalan lapsena olemisesta. Silti hän voi pysyä uppiniskaisena aasina, kun tulee kysymykseen antautuminen Jumalan johdatukseen ja ohjaukseen. Jumala sanoi Israelista: ”Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: ’He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni' ”(Ps.95:10).

Ajattele, mitä Jumala sanoi: ”Neljänkymmenen pitkän vuoden jälkeen minun hellää johdatustani ja ihmeellisiä pelastustekojani he eivät edelleenkään ymmärtäneet yhtään hiukkaa minun toimintatavoistani. Heistä minun johdatukseni oli vain sarja toisiinsa mitenkään suhteessa olevia siunauksia, ei muuta kuin ovien avautumista ja pois pääsyä kriiseistä.”

Minä itse olen tosi kyllästynyt olemaan aasimainen uskova, jolla ei ole tajua Jumalan johdatuksen periaatteista. En halua Jumalan sanovan minusta: ”Niin, David sai anteeksi. Hän rukoili ja minä päästin hänet vaikeuksista, kerran toisensa jälkeen. Minä todella johdatin häntä ihmeellisiä teitä ja minun käteni oli hänen päällänsä. Ei hänen sydämensä kuitenkaan koskaan tullut selvyyteen minun teistäni.”

Rakas lukija, älä pidä Jumalaa ankarana johdattajanasi. Älä ole tajuton aasi. Jumala ei halua kiljua ohjeitansa lapsilleen tai käyttää voimaa, jotta he tekisivät hänen tahtonsa. Jumala tahtoo kansaa, joka tuntee hänet tarpeeksi hyvin liikkuakseen hänen pienimmänkin kehotuksensa mukaan.

Tuesday, February 26, 2013

ARVOTTOMUUDEN TUNNE

Yhtäkkiä meitä kiusaa arvottomuuden tunne. Käännymme sisäänpäin ja ajattelemme; “Taas minä tein sen! En ole muuttunut yhtään! Ei minusta koskaan tule Kristuksen kaltaista. Reagoin edelleen vauvamaisesti, en kypsän uskovan tavoin. Miksi en muutu?”

Rakas lukija, paholainen haluaa sinun jatkuvasti murehtivan omia rikkomuksiasi ja kasvun puutetta, kilvoittelun mahdottomuutta, niin että lannistut ja lakkaat kokonaan yrittämästä.

Varmaa on, että kompastumme aika ajoin kilvoittelun jatkuessa aina Herramme paluuseen asti. Meidän pitää aina vain nousta jaloillemme ja jatkaa liikkumista.

Jumala sana sanoo: ”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”(1 Joh. 5:4). ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani”(Ilm.21:7).

Tämä tarkoittaa ”kaikkien kiusausten ja vaikeuksien voittamista ja parhaan oppimista niistä”. Mitä ovat vaikeudet? Ne ovat lihan uusia reaktioita, Kristuksen kaltaisuuden puutetta, vihantunteen nousemista, katkeruutta ja ärtymystä.

Daavid kirjoitti: ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni” (Ps.51:3). Hänet paljastettiin kaiken maailman edessä aviorikkojaksi ja murhaajaksi. Hän kirjoitti myös: ”Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat… minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää”(Ps.38:4-6).

Mitä, jos Daavid olisi vain valittanut ja murehtinut kaikkien lankeemustensa tähden? Hän katui kokosydämisesti ja siksi hän saattoi sanoa: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla”(Ps.30:11).

Nopein tapa päästä eroon ”arvottomuuden tunteesta” on uskoa Kristuksen anteeksiantamukseen. Hän on aina valmis antamaan anteeksi: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat”(Ps.86:5).

Friday, February 22, 2013

KRISTUKSEN RAKKAUS

“Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien… Joka (Kristus) ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee” (1 Piet.2:19- 23).

Pietari kuvaa sitä, miten Jeesus selvisi elämän kaikista tilanteista. Kun ihmiset loukkasivat ja pilkkasivat häntä, hän ei puolustautunut tai uhkaillut heitä. Kun he halusivat kiistellä hänen kanssaan, hän ei antanut provosoida itseään. Sen sijaan hän yksinkertaisesti lähti tiehensä.

”Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä”(1 Piet.2:21). Pietarin selventää: Meidän tulee ottaa esimerkkiä Jeesuksen käyttäytymisestä.

Apostoli Paavali vielä lisää: ”Jos sinulla ei ole rakkautta, siis Kristuksen rakkautta, et ole mitään”(1 Kor. 13:2). 1 Kor. 13:n mukaan rakkaus tarkoittaa hyvyyden osoittamista jokaiselle, ilman poikkeusta… se ei kadehdi… ei helposti kerskaile tai tuo esiin itseänsä… ei etsi omaa etuaan vaan toisten… ei iloitse jonkun lankeamisesta, edes vihollisen.

Sekä Pietari että Paavali julistivat hyvin selvästi näissä Raamatun kohdissa: ”Meidän käskymme teille on, ettei teidän keskuudessanne pidä olla riitelyä, ei kostoa, ei uhkailua. Teidän tulee sen sijaan viedä kaikki ärtymisenne, pelkonne ja katkeruutenne Kristukselle”.

Sydämemme ehkä vastaa: ”Herra, sitä juuri tahdon”. Onnistumme saamaan joitakin voittoja ja alamme tuntea itsemme luottavaisiksi. Sitten, aivan kuin tyhjästä, joku sanoo tai tekee jotakin, mikä syöksee ruman, odottamattoman sapekkaan nuolen meitä kohti. Äkkiä mielemme on täynnä vihaisia ajatuksia. Ennen kuin tiedämmekään, lähetämme samanlaista viestiä takaisin sille, joka loukkasi meitä.

Tajuamme epäonnistuneemme, vaikka yritimme tosi hartaasti, rukoillen, etsien Jumalaa, pitäytyen totuudessa ja iloiten monesta onnistumisesta. Kun vihollinen tuli ylitsemme kuin tulva, epäonnistuimme täydellisesti yrityksessämme olla Jeesuksen kaltainen.

”Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa”(Hebr.12:1). Sinun pitää vain oppia kärsivällisyyttä niin itseesi kuin kasvuusikin nähden. Kilpajuoksuhan jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. Kompastelet, kyllä, kaatuilet ja joudut tappiolle, mutta jos niin käy, sinä nouset jälleen ja menet eteenpäin.

Thursday, February 21, 2013

OLETKO VIHAINEN JUMALALLE?

Uskovalle ei mikään ole mielestäni niin vaarallista kuin katkeruuden kantaminen Jumalaa kohtaan. Olen järkyttynyt uskovien kasvavasta joukosta, jolla on jotakin hampaankolossa Jumalaa vastaan. Miksi? He ovat varmoja siitä, että hän ei välitä, koska ei ole vastannut heidän erityisiin rukouksiinsa eikä toiminut heidän hyväkseen.

Joona sai Jumalalta kutsun lähetystyöhön ja lähti Niiniveen saarnaamaan saamaansa tuomion julistusta. Julistettuaan sanoman hän istuutui mäelle odottamaan Jumalan tuomion alkamista. Neljäkymmentä päivää meni, eikä mitään tapahtunut. Miksi? Koska Niiniven asukkaat olivat tehneet parannuksen. Jumala oli muuttanut mielensä eikä tuhonnutkaan heitä.

Useimmiten viha Jumalaa kohtaan alkaa siitä, että petytään häneen. Jumala saattaa kutsua meitä, antaa kuormia ja lähettää meidät. Kun asiat eivät sujukaan omien suunnitelmiemme mukaan, koemme Jumalan johtaneen meitä harhaan tai pettäneen meitä. Jumala ymmärtää meidän tuskan- ja ahdistuksenhuutomme. Onhan se lopulta inhimillistä. Se on sitä paitsi samaa huutoa, jota Jeesus huusi ristillä: ”Isä, miksi hylkäsit minut?”

Jos ravitsemme mieliharmiamme, se yltyy raivoksi. Jumala kysyy meiltä silloin saman kysymyksen kuin Joonalta: "Onko vihastumisesi … oikea?" (Joona 4:9). Toisin sanoen: ”Luuletko, että sinulla on oikeus olla niin vihainen?”

Joona vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti"(sama jae). Profeetta oli niin täynnä raivoa Jumalaa kohtaan, että hän sanoi: ”En välitä elänkö vai kuolenko. Työni on mennyt hukkaan. Minulla on oikeus olla vihainen hänelle”.

Jumalan sanan mukaan on toivoa: ”Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palaavat vihollisen maasta”(Jer. 31:16). toisin sanoen: ”Lakkaa valittamasta. Minä kyllä palkitsen uskollisuutesi.”

”Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa”(1 Kor.15:58).

Rakas lukija, huutosi ja rukouksesi eivät ole olleet turhia. kaikki kipusi ja kyyneleesi ovat olleet määrättyä tarkoitusta varten. Jumala sanoo sinulle: ”Luulet, että kaikki on ohitse. Näet vain epäonnistumisesi ja tuhosi, et mitään tulosta. Niin sanot: ’Kaikki on lopussa’. Minä taas sanon, että se on alku. Näen palkan, jonka olen juuri vuodattamassa päällesi. Minulla on mielessäni hyviä asioita sinun varallesi, ihmeellisiä asioita, joten lakkaa itkemästä!”

Wednesday, February 20, 2013

TÄYSI LUOTTAMUS KRISTUKSEEN

Kun puhun täydellisestä luottamuksesta Kristukseen, en tarkoita ainoastaan luottamusta hänen pelastavaan, vaan hänen varjelevaan voimaansa.

Ennen olit vieraantunut, pahojen tekojesi takia leikattu pois Jumalan yhteydestä. Minkä hyvän työsi tähden sinut on siis sovitettu hänen kanssaan? Ei minkään! Kukaan ei koskaan ole pystynyt pyhittämään itseään. Pikemminkin pääsemme Kristuksen pyhyyteen ainoastaan uskon kautta, kun otamme vastaan Jumalan sanan: ”Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’ "(1 Piet.1:16).

Hän siis odottaa sinun jokapäiväisen käytännön elämäsi olevan oikeassa suhteessa uskon vaellukseesi. Kuitenkin on totta, että meidän pitää luottaa häneen tässäkin asiassa. Meidän tulee uskoa, että hän antaa lupauksensa mukaan meille Pyhän Hengen ja muuttaa meitä Kristuksen kaltaisuuteen päivittäisessä vaelluksessamme.

”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut”(Kol.1:21- 23).

”Jos vain pysytte uskossa”. Huomaa tämä Jeesuksen lause: ”Jatka vain luottamuksessa minuun, elä uskossa ja minä asetan sinut puhtaana ja moitteettomana, pyhänä Isän eteen”. Tässä on kyse Pyhän Hengen pyhittävästä vaikutuksesta.

Kukaan uskova ei ole toistaan pyhempi, koska pyhyydessä ei ole asteita, vain kypsyydessä Kristuksessa on. Voit olla ihan vauva Kristuksessa ja silti täysin pyhä Jeesuksessa. Meitä mitataan ainoastaan yhdellä mitalla, Kristuksen pyhyydellä. Jos olemme Kristuksessa, hänen pyhyytensä on yhtä paljon meidän omamme.

Älä koskaan katso toista kristittyä johtajaa tai maallikkoa ja sano: ”Voi, kunpa olisin yhtä pyhä kuin hän”. Ehkä sinulla ei ole samanlaista rukouselämää kuin hänellä. Saatat tehdä enemmän virheitä kuin hän, mutta Isä ei hyväksy häntä yhtään enemmin kuin sinua. Sinun ei pidä verrata itseäsi kehenkään muuhun, koska kukaan ei ole yhtään sen enempää rakastettu Isän silmissä kuin sinä!

Tuesday, February 19, 2013

AINOA TIE PYHYYTEEN

Meidän kenenkään on mahdotonta saavuttaa pyhyyttä Jumalan silmissä omilla voimillamme tai tahdollamme. Meidän täytyy tulla hänen luokseen sanoen: ”Herra, minulla ei ole mitään antamista sinulle. Sinun täytyy tehdä kaikki”.

Kuitenkin aina ajattelemme: ”Jos minä vain voisin voittaa tämän viimeisen jäljellä olevan synnin, minun olisi mahdollista elää pyhänä”. Niin otamme käteemme tahdonvoiman, lupauksien ja hyvien tarkoitusten miekan ja lähdemme tappamaan sydämessämme olevaa vihollista. Ei meistä kuitenkaan koskaan tule pyhiä niin kauan, kuin seisomme omavanhurskauden maaperällä.

Me, sinä ja minä, kohtaamme saman palavan pensaan kuin Mooses. Tuo pensas on esikuva Jumalan kiivaasta vihasta kaikkea lihallista vastaan, joka on tuotu hänen läsnäoloonsa teeskenneltynä pyhyytenä. Hän sanoo meille: ”Sinä et voi seistä minun edessäni tuollaisella lihallisella maaperällä. On ainoastaan yksi pyhä maaperä, ja se on usko minun Poikaani ja hänen työhönsä ristillä.”

Se on ainoa tie, jolla Jumala on voinut pelastaa ja sovittaa koko maailman. Jos meidän tekomme mittaisivat pelastustamme, vain muutamat pääsisivät edes yrittämään. Uskon, että Kristus kuoli kaikkien puolesta.

Voimme katsoa pahinta varasta, raiskaajaa, murhaajaa, huumeiden orjaa tai alkoholistia, ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan hyviä tekoja ja todistaa: ”Parannuksen ja uskon kautta heidät voidaan esittää vanhurskaina Kristuksessa Jeesuksessa.”

Se on Jumalan todellinen pelastava voima. Monet uskovat elävät silti ikään, kuin heidän omat tekonsa riittäisivät. Tuomiopäivänä he seisovat Jumalan edessä omassa lihassaan ja sanovat: ”Katso, mitä kaikkea olen tehnyt sinulle, Herra. Olen ahkeroinut pysyäkseni puhtaana ja pyhänä. Olen profetoinut, ruokkinut köyhiä, parantanut sairaita, ajanut ulos riivaajia. Kaiken olen tehnyt miellyttääkseni sinua.”

Jumala vastaa tähän: ”Et tehnyt noista teoista yhtäkään minun Henkeni voimalla. Teit kaiken omassa voimassasi. Minä hyväksyn ainoastaan yhden Ihmisen, Poikani, enkä näe sinussa Häntä.”

”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niin kuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra"(1 Kor.1:30 -31).

Monday, February 18, 2013

ÄLÄ PELKÄÄ by Gary Wilkerson

"Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä”(Luuk.1:30).

Kun Jumala ilmoittaa meille tästä armonvuodesta, hän tarkoittaa tätä vuotta. Jumala puhuu sinulle hänen armonsa löytämisestä juuri nyt, tässä kuussa, tällä viikolla, tänä päivänä.

Kun julistin tätä sanomaa Jumalan armosta Springs Church’issä Colorado Springs’issä, eräs alkoholistinainen istui kirkossamme. Hän kuuli Pyhän Hengen puhuvan hänen sydämellensä: ”Vaikka olet ollut epätoivoinen, sinulla on minun armoni. Tulet näkemään 180 asteen käännöksen elämässäsi.” Nainen antoi elämänsä Herralle siinä jumalanpalveluksessa, ja nyt hän on ollut selvänä kuukausia.

New Yorkissa eräs nuori mies, joka oli ollut asunnoton vuoden ajan, kompuroi Times Square Church’iin. Hän istui siellä koko jumalanpalveluksen ajan, mutta lähti sen loputtua ajatellen: ”Minä vihaan tätä paikkaa. En tule enää tänne.” Jokin silti veti hänet takaisin. Hän tuli uudestaan seuraavalla viikolla, ja tapahtui aivan samoin. Taaskin hän lähti ja sanoi: ”En ikinä enää tule tänne”.

Tämä kaava toistui ja lopulta kokonaisen vuoden kuluttua tuo nuori mies nousi tuoliltaan jumalanpalveluksen lopussa. Tällä kertaa hän sanoikin: ”Minä rakastan sinua, Jeesus ja tarvitsen sinua elämääni.” Hän meni alttarille ja antoi elämänsä Jeesukselle.

Times Square Church’in pastorit tunsivat selvän kutsun tämän nuoren miehen elämässä. He auttoivat häntä pääsemään Raamattukouluun, jossa hän osoittautui eteväksi oppilaaksi. Hänen keskiarvonsa oli yhdeksän, hän pyrki seminaariin ja suoritti kolmen vuoden oppijakson puolessatoista vuodessa. Häntä pyydettiin jäämään seminaariin opettajaksi, mutta hän kieltäytyi sanoen: ”Ei, olen pastori”.

Samana päivänä, jolloin itse saarnasin Springs Church’issä, tuo nuori mies saarnasi Times Square Church’issä. Jumala armo oli langennut asunnottoman, vähäpätöisen elämän ylle ja tehnyt hänestä toisenlaisen.

Anna tämän totuuden virittää laulu sydämessäsi, niin kuin tapahtui Marialle. Jumala luo uutta, muuttaa sinun koetuksesi hänen kirkkaudekseen. Et ehkä tunne hänen läheisyyttään, mutta hänen kätensä on ylläsi. Anna hänelle kaikkesi: sydämesi, perheesi, tilanteesi ja näet pian hänen kirkkautensa.

Friday, February 15, 2013

HÄNEN LÄSNÄOLOSSAAN

”Ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä”(1 Kor.1:29). Tämä jae ei ole vain Uuden Testamentin totuuksia. Se oli totta myös Mooseksen päivänä. Mooses ei olisi pystynyt vapauttamaan Jumalan kansaa omassa voimassaan. Hänet piti opettaa kerta kaikkiaan siihen, että Jumalan työhön ei kykene kukaan ihmisvoimin, vaan täydellisen luottamuksen ja riippuvuuden kautta Herraan.

Tämä pitää paikkansa jokaiseen uskovaan nähden tänäänkin. Jumalan luo pääsemisessä kaikki lihallinen yrittäminen pitää hyljätä. Tosiaan, Jumala sanoo meille, niin kuin hän sanoi Moosekselle: ”Voit lähestyä minua ainoastaan yhdellä perustalla, ja se on pyhä maaperä. Et voi luottaa omaan lihaasi, koska mikään liha ei pysy elossa minun läsnäolossani!”

Puhuessaan Moosekselle Jumala kiinnitti huomion kenkiin(ks.2 Moos.3:5), koska jalkamme ovat ruumiimme. herkimpiä jäseniä Eiväthän kengät ole muuta kuin niiden suojelemista varten? Ne suojaavat meitä ilmastolta, kiviltä, käärmeiltä, lialta ja pölyltä ja kuumalta katukiveykseltä.

Näetkö, mitä Jumala sanoi Moosekselle tässä? Hän käytti aivan jokapäiväistä asiaa opettaakseen hengellisen asian. Niin Jeesuskin teki myöhemmin, kun hän käytti rahoja, helmiä, kameleita ja sinapin siementä. Jumala sanoi: ”Mooses, sinulla on jalkojasi suojeleva pukine, joka estää sinua saamasta haavoja. Ruumiin suojelu ei voi kuitenkaan varjella sinua, kun lähetän sinun Egyptiin. Se on pahuuden luola, jossa joudut kohtaamaan paatuneen diktaattorin. Minä panen sinut tilanteeseen, josta ainoastaan minä itse voin pelastaa sinut. Niinpä, jos et lakkaa luottamasta lihaasi, nöyryyteesi, intoosi ja vaatimattomuuteesi, et voi tehdä sitä, mihin olen kutsunut sinut. Kaikki omat taitosi ovat arvottomia, jollen pyhitä niitä”.

Mooses tosiaankin kohtasi kaikenlaisia koetuksia, kun hän johti kolmen miljoonan hengen kansan erämaahan. Siellä ei ollut sekatavarakauppoja, kauppakeskuksia, ei edes kaivoa, joten hän joutui luottamaan Jumalaan kaikessa.

Mooses oli jo koettanut saada aikaan vapautumista oman lihansa voimalla. Neljäkymmentä vuotta aiemmin hän oli ottanut miekan ja surmannut julman, egyptiläisen orjapiiskurin. Nyt Jumala sanoi: ”Mooses, sinun oma himosi pitää pyhittää, muutoin se tuhoaa sinut. Haluatko laskea miekkasi ja luottaa yksinomaan minuun?”

Thursday, February 14, 2013

ME OLEMME HÄNEN RUUMIINSA

”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä”(1 Kor.12:27). Me olemme juuri Kristuksen ruumiin jäseniä! Uskon kautta, meistä on tehty luu hänen luustaan ja liha hänen lihastaan. Meidät on otettu osallisiksi ja perillisiksi yhteen perheeseen. ”Niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä”(Room.12:5).

Haudasta näet tuli esiin uusi Ihminen. Ristin ajasta lähtien kaikki, jotka tekevät parannuksen ja uskovat uuteen Ihmiseen, kootaan hänessä yhdeksi. ”Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta”(1 Kor.12:13- 14).

Nyt ei enää ole mustaa, keltaista, ruskeaa, juutalaista, muslimia tai pakanaa. Me kaikki olemme yhtä Kristuksen Jeesuksen veressä. Kristuksen ristintyön tähden ihminen ei enää voisikaan yrittää olla pyhä pitämällä lain ja käskyt. Hän ei voisi tulla pyhäksi hyvien, vanhurskaitten tekojensa, ihmisponnistelujen tai lihan pinnistelemisten ansiosta.
”Yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden”(Ef.2:16). ”Kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan”(Ef.2:15).

Isä hyväksyisi vain yhden Ihmisen, uuden ylösnousseen Ihmisen! Kun tämä uusi ihminen sitten esittelisi Isälleen kaikki, jotka uskoivat häneen, Isä vastaisi: ”Otan teidät kaikki vastaan pyhinä oman pyhän Poikani tähden!” ”Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa”(Ef.1:6).

Vielä enemmänkin. Pyhän Hengen sinetti on pantu meihin: ”Siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki... Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti”(Ef.1:10, 13).

Niin siis näet, että pyhyys ei ole mitään, mitä me teemme tai saavutamme tai saamme aikaan. Se on pikemmin sitä, että me uskomme. Jumala hyväksyy meidät pyhinä vain, kun meillä on usko Kristukseen ja seuraamme häntä. Polku pyhyyteen ei käy ihmistaidon, vaan uskon kautta.

Wednesday, February 13, 2013

PYHÄT OKSAT

Kun luet kohdan: ”Tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi”(1 Piet.1:15), olet varmaan pelästynyt. ”Tarkoitatko, että minun pitäisi olla pyhä, niin kuin Jeesus oli? Mahdotonta! Hän oli tahraton, täydellinen. Kuinka ihmeessä kukaan elää sellaisella tasolla?”

Lain tarkoitus juuri on näyttää meille, että se on mahdotonta. Emme me pääse Jumalan tasolle pyhyydessä. Ei mikään määrä ihmisen tahdonvoimaa, vahvuutta tai kykyä voisi koskaan tehdä meistä pyhiä. Siksi meille on olemassa vain yksi tie pyhyyteen: Meidän pitää olla Kristuksessa ja hänen pyhyydestään pitää tulla meidän pyhyytemme.

”Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat”(Room.11:16). Paavali sanoo näin, koska Jeesus, juuri on pyhä. Silloin me, oksatkin olemme pyhiä. Johannes kirjoittaa: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat”(Joh.15:5). Toisin sanoen, koska me olemme Kristuksessa, meidät tehdään pyhiksi hänen pyhyytensä perusteella.

Itse asiassa Jumala tunnustaa ainoastaan yhden ihmisen pyhäksi ja se on Jeesus Kristus. Jumalan silmissä ihmiskunnan edustajina on ollut vain kaksi ihmistä: ensimmäinen, kirjaimellinen Adam
ja toinen Adam, joka on Jeesus. Koko ihmiskunta oli ensimmäisessä Adamissa, ja hän lankesi syntiin, meistä kaikista tuli syntisiä. Sitten Jeesus tuli uutena ihmisenä, ja hänen sovitustyönsä kautta ristillä koko ihmiskunta koottiin häneen. Tänään Jumala tunnustaa vain tämän ihmisen, Jeesuksen, ja hän on pyhä.

Niin kuin Adam, mekään emme koskaan voi olla pyhiä, paitsi silloin, kun Kristus on sovittanut meidät. Ei auta se, miten kuinka kauan ja kuinka kovasti yritämme elää hyvin. Ei auta, kuinka monia rukouksia lausumme tai kuinka usein luemme Raamattua. Ei auta, vaikka kuinka paljon nujerramme himoamme, täysin pyhiä ei meistä tule koskaan.

Jeesus on ainoa täydellisesti pyhä. Jos kuka haluaa koskaan seisoa taivaallisen Isän edessä ja tulla hyväksytyksi, hänen täytyy olla Kristuksessa. Me seisomme Isän edessä ilman omia saavutuksia tai vaatimuksia. Me seisomme siinä vain Kristuksen armossa.

Tuesday, February 12, 2013

KAIKKI ELÄMÄNI PÄIVÄT

Vanha Testamentti on täynnä Uuden Testamentin totuuden esikuvia ja varjoja. Kun minulla joskus on vaikeuksia ymmärtää jotakin Uuden Testamentin kohtaa, käännyn sen Vanhan Testamentin esikuvien puoleen. Itse asiassa uskon, että Vanhan Testamentin kaikki tapahtumat ja kertomukset merkitsevät täyttä, ymmärrettävää totuutta Uuden Testamentin uskoville.

Eräs tällainen esimerkki on Mooses palavan pensaan ääressä. Uskon, että tämä kertomus on täynnä syvää Uutta Testamentin totuutta pyhyydestä.

Kun Mooses oli yksinään Hoorebin vuorella kaitsemassa appensa lampaita, kummallinen näky herätti yhtäkkiä hänen huomionsa: pensas paloi kirkkaasti, ikään kuin ilmiliekeissä, mutta se ei kulunut, ei palanut poroksi.

Mooses päätti mennä katsomaan sitä lähemmin. Kun hän astui sitä kohti, Jumala huusi hänelle pensaasta. ”Niin Mooses sanoi: ’Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi’. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta" (2 Moos.3:3-4).

Pensas oli tulessa, mutta ei palanut poroksi, koska Jumala oli siinä läsnä. Siinä näkyi hänen pyhyytensä ilmaisu. Missä ikinä hän on läsnä, se paikka on pyhä.

Uusi Testamentti sanoo meille, että meidän tulee olla pyhät ”niin kuin Jumala on pyhä”.

• ”Vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä"(1 Piet.1:15- 16). Toisin sanoen: ”On kirjoitettu, tallennettu kerta kaikkiaan ja kaikkia varten: Me olemme pyhiä niin kuin meidän Jumalamme on pyhä”.

• ”Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen”(1 Tess.4:7). Jumala ei siis ole kutsunut meitä vain pelastukseen, taivaaseen, tai hänen anteeksiantamukseensa. Pikemminkin nämä ovat todellisen kutsun etuisuuksia. Meidän kutsumme on olla pyhiä niin kuin hän on pyhä.

Jokainen uskova Jeesuksen Kristuksen kirkossa on saanut kutsun olla puhdas ja moitteeton Jumalan silmissä. Niinpä, jos olet uudestisyntynyt, sinun sydämesi rukouksen pitäisi olla: ”Jumala, haluan olla Jeesuksen kaltainen ja vaeltaa pyhänä sinun edessäsi, kaikki elämäni päivät.”

Monday, February 11, 2013

TÄSTEDES by Gary Wilkerson

Kun enkeli oli lausunut: ”Sinä olet saanut armon Jumalan edessä”(Luuk.1:30), Raamattu sanoo, että Maria ”tuli raskaaksi”. Tämä tapahtuu meille, kun löydämme Jumalan mielisuosion. Hän synnyttää meissä uutta elämää. Jos sinulla on lapsia, tiedät, että heidän saapuessaan mikään ei ole enää samaa kuin ennen. Maailma kääntyy ylösalaisin. Sama tapahtuu Jumalan mielisuosion langetessa yllemme.

Maria käsitti tämän. Hän näki, että kaikki muuttuisi toiseksi, mitä vaikeata se sitten toisikaan tullessaan. Enkeli sanoi hänelle, että hänen lapsensa päästäisi vangitut vapaiksi. Se kolahti Marian sydämeen. Hän puhkesi laulamaan: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.

Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät”(Luuk.1:46 -50, kursiivit kirjoittajan).

Jumalan mielisuosiossa voimme todistaa Marian kanssa: ”Herra on siunannut minua, koska hän näkee minut kaikissa olosuhteissani. Hän voi tehdä muutoksia elämässäni milloin vain ja synnyttää sellaista, jota en ole koskaan voinut kuvitellakaan.”

Marian julisti kiitosvirren toisessa säkeessä tajutessaan, että Jumala muuttaa hänen elämänsä: ”Tästedes vaellan Jumalan mielisuosiossa. Laitan syrjään omat yritykseni saada turvallisuutta ja antaudun kaikkine haluineni ja toiveineni hänelle.”

Tämä on se perustava hetki, jolloin Jumalan mielisuosio tule elämäämme. Julistus: ”Tästedes” merkitsee 180 asteen käännöstä. Kuka hyvänsä Jumalan mielisuosiossa vaeltava voi sanoa: ”Tästedes omat mieltymykseni eivät enää sido minua. Jumalan rakkauden takia vaikea avioliittoni pehmenee. Jumalan luota pois juokseva lapseni tuntee hänen kutsunsa.”

Friday, February 8, 2013

PYHÄN HENGEN VOIMA

Yläsaliin matkaavat rakastivat Jeesusta sydämestään. He olivat rakastavia, itsensä uhraavia sielujen voittajia. Tosin heitä ei vielä ollut asetettu hänen todistajikseen. On oltava enemmän kuin rakkaus Jeesukseen ja halu pelastaa sieluja, jotta kelpaisi hänen todistajakseen.
Kristus oli opettanut heitä koulussaan. He olivat parantaneet sairaita, ajaneet ulos riivaajia ja tehneet ihmeitä. He olivat nähneet Jeesuksen kirkastusvuorella ylösnousemusruumiiseen puettuna.

He olivat olleet lähistöllä, kun Jeesus rukoillessaan hikoili verta, ja he olivat nähneet hänen riippuvan ristillä. He olivat nähneet hänet ylösnousseena, katsoneet tyhjään hautaan, syöneet hänen kanssaan ja puhuneet hänen kanssaan, kun hän ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan. He olivat nähneet hänen astuvan taivaaseen! Kuitenkaan he eivät olleet vielä valmiita todistajiksi.

Miksi Pietari ei voinut mennä Jerusalemin kohisevien ihmisjoukkojen keskelle ja todistaa heti hänen ylösnousemuksestaan? Eikö hän ollut todistanut sitä ensimmäisenä? Näyttää siltä, että hän olisi voinut julistaa, että Jeesus eli. Hän astui taivaaseen! Tee parannus!”

Pietari lausuu voimallisen julistuksen ylimmäisille papeille: ”Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat" (Ap.t. 5:32).

Pietarin Pyhässä Hengessä puhumat sanat vaikuttivat, että…” kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät”(Ap.t 5:33). Pyhä Henki oli puhunut Pietarin kautta Helluntaipäivänä, ja ”kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä" (Act 2:37).

Stefanus, täynnä Pyhää Henkeä saarnasi uskonnollisille johtajille: ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niin kuin teidän isänne, niin tekin… Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa”(Ap.t 7:51, 54).

Jos lähdet liikkeelle etsien Jumalaa, täynnä Pyhää Henkeä, voit seistä rohkeana työtovereittesi, perheesi, kenenkä hyvänsä edessä, ja sinun todistuksesi aiheuttaa kahdenlaisia reaktioita. He joko huutavat: ”Mitä minun pitää tehdä, jotta pelastuisin?” tai he haluavat tappaa sinut! Sinä puhut sanan, joka viiltää heidän sydäntänsä. Tämän aiheuttaa Pyhän Hengen voima.

Thursday, February 7, 2013

VIE SE RISTILLE

Vanhan Liiton aikana vaadittiin ehdotonta tottelemista. Jumalan laki ei sallinut pienintäkään tottelemattomuutta. Yksienkertaisesti lausuttuna syntiä tekevä sielu kuoli.

Nuo käskyt ilmoitettiin selvästi kuvaten täydellistä kuuliaisuutta, jota pyhä Jumala vaatii. Laki ei kuitenkaan antanut lihalle mitään varustusta tällaiselle tottelevaisuudelle ja niin ihminen huomasi, että hän oli täysin kykenemätön pitämään lain vaatimuksia. Paavali sanoo lain olevan: ”… ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa” (Ap.t. 15:10).

Silti Paavali sanoo, että laki on “kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme” Gal.3:24). Laki paljastaa sydämemme, opettaa meitä heikkotahtoisia, avuttomia kuin vauvat, Vapahtajaa tarvitsevia.

Tässä kohden ehkä ihmettelet: ”Miksi Jumala vaatii meiltä täydellistä kuuliaisuutta, vaikkei varusta meitä siihen tarvittavalla voimalla?” Raamattu sanoo selvästi: ”Jumalan täytyi saattaa meidät tilaan, jossa tajuamme olevamme kykenemättömiä pääsemään synnistämme”.

Israelilta meni neljäsataa vuotta orjuudessa sen oppimiseen, etteivät he voineet vapahtaa itse itseään. He eivät pystyneet irrottamaan itseään käskijöistään omin neuvoin. Heille piti tulla pelastaja, Jumala, joka kurottuisi alas ja vapauttaisi heidät heidän kahleistaan.

Kului vuosisatoja aina Sakariaan aikaan asti, ennen kuin Israel tunnisti vapahtajan tarpeensa. Lopulta he vakuuttuivat siitä, että he tarvitsivat Vapahtajan, joka olisi ”tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä”(Sak.2:5). Jumala itse olisi tuli heidän ympärillään ja kunnia heidän keskellään!

Tämän päivän uskovatkaan eivät ole oppineet tätä läksyä. He elävät lain alla, kiusaavat lihaansa, tekevät lupauksia Jumalalle, yrittävät päästä vapaaksi synnistään. He heräävät joka päivä sanoen: ”Tämä on se päivä, Herra! Uskon tänään pystyväni löytämään voiman ja tahdon murtaa nämä kahleet. Vähän enemmän yritystä ja olen vapaa!”

Ei! Sitä ei tapahdu koskaan. Siinä joutuu vain vielä syvemmälle syyllisyyden tuntoon. Laki on annettu ajamaan meidät ristin luo tunnustamaan avuttomuutemme, Vapahtajan tarpeemme.

Wednesday, February 6, 2013

HERRAN LAUPEUS

”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee”(Jaak.1:14). Kaikkia meitä houkuttelee oma himomme, ei ole yhtään poikkeusta!

Jaakob lisää: ”Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin”(Jaak.1:15). Hän puhuu tässä syntymätapahtumasta. Jokaisen meidän sydämessä on himojen kohtu. Jokainen synti, johon lankeamme, syntyy tässä kohdussa. Niin kuin kaksi vauvaa eivät ole samanlaisia, niin eivät ole synnitkään. Jokainen ihminen tuottaa omanlaisiansa syntejä. Vuosien mittaan uskova mieltyy Lootin tapaan yhä enemmän omaan salaiseen syntiinsä. Me sokeudumme sille ja otamme sen kevyesti.

Tällaisia esimerkkejä on Kristuksen ruumiissa. Me emme pidä pahana odottaa toisten kiitosta tai himoita asemaa seurakunnassa. Me emme pidä pahana hengellisten juuriemme, Raamatun tuntemuksemme, ahkeran rukouselämämme tuottamaa ylpeyttä. Me saatamme nähdä itsemme nöyrinä, ystävällisinä, opettavina, mutta emme ole sitä.

Jumala ei ota kevyesti mitään syntiämme. Olen oppinut tämän vaikeimman kautta. Tänään, kun katson taaksepäin melkein viisikymmenvuotista julistustyötäni, pahoittelen aikoja, jolloin ylpeyden synti sai minut petetyksi.

Muistan olleeni tärkeä puhuja työtekijäkokouksissa. Ajattelin: ”Herra on siunannut minua niin suurella ilmestyksellä. Ei kukaan täällä olevista suurista nimistä vakuuta minua. Jumala erotti minut jo syntymässäsi voidelluksi saarnaajaksi”.

Vähän sen jälkeen jouduin Pyhän Hengen tutkivan valon alle. Se loisti suoraan minun ylpeyteeni. Jollen olisi ollut niin kiinnittynyt Paavalin opetukseen unohtaa kaikki takana oleva, olisin joutunut epätoivoon. Jumala näytti minulle kuitenkin armonsa, ja kiitän häntä hänen rakkaudestaan ja pitkämielisyydestään minua kohtaan silloin ja nyt.

Tänään sydämeni rukous on: ”Herra, tiedän, etten ole nöyrä, epäitsekäs julistaja, jollainen olen kuvitellut olevani. Olen ollut kopea, itsevarma, määrätietoinen. Nyt tajuan, että voiteluni on pelkästään sinun laupeuttasi!”

Tuesday, February 5, 2013

PIDÄ HUOLTA SUHTEESTASI HÄNEEN

”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta”(Ilm.2:5).

Jeesus sanoo: ”Mieti, millainen olit, kun olin juuri pelastanut sinut. Sinä iloitsit siitä, että olin tullut asumaan sydämeesi! Et miltei saattanut odottaa sunnuntain jumalanpalvelusta. Vietit kaiken vapaan aikasi kaivautumalla sanaani, oppimalla lisää rakkaudestani sinuun. Et koskaan pitänyt rukousta kuormana, koska se merkitsi sinulle jotakin. Sinä rakastit minua enemmän kuin elämää. Nyt olet langennut pois kaikesta siitä. Saan sinun ajastasi niin vähäisen, niin vähän huomiotasi. Sinusta on tullut kylmä minua kohtaan. Sydämessäsi on jotakin muuta!”

Katso vakavasti varoitusta, joka on tässä jakeessa: ”Tee parannus… muutoin tulen tykösi pian ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” Vuosikaudet teologit ovat yrittäneet pehmentää tätä varoitusta, haluten sen merkitsevän jotakin muuta. Ei sitä kuitenkaan voi pehmentää, se tarkoittaa juuri sitä, mitä sanoo.

Jeesus sanoo siis meille: ”Jos väität, että sinussa on Jumalan tuli, mutta minä en ole enää sydämesi ilo, otan sinulta pois kaiken valosi! Vaikka olisit tehnyt minulle hyviä töitä, sinä et enää todista minusta. En tunnista mitään siitä, mitä teet, koska olet kadottanut rakkautesi minuun.”

Onko rakkautesi Jeesuksen kaiken muun pois sulkeva? Otatko säännöllisesti aikaa hänen kanssaan olemiseen? Vai ovatko muut asiat hiipineet sydämeesi, vieden ajatuksesi ja rakkautesi?
Jeesus pyytää sinua tekemään parannuksen ja aloittamaan uudelleen juuri nyt. Hän tahtoo sinun pysähtyvän ja tajuavan: ”Odota hetki. Käsitän, kuinka tuo ja tuo asia ovat hiipineet elämääni. Ne ryöstävät minulta erityisrakkauden Jeesusta kohtaan. Näin ei voi jatkua! Herra, anna anteeksi! Sytytä kynttiläni uudelleen!”

Palaa ensimmäiseen rakkauteesi tänään. Pyydä häneltä armoa ja voimaa alkaa uudestaan huolehtia suhteestasi Kristukseen.

Monday, February 4, 2013

SUOSIO TEKEE ELÄMÄN VAARALLISEKSI by Gary Wilkerson

Enkeli Gabriel puhui Marialle, Jeesuksen äidille ja sanoi: " ’Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.’ Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa”(Luuk.1:28- 29).

Maria varmaan hämmästyi enkelin puheesta, koska oli tietoinen oman kansansa historiasta. Hän tiesi, mitä israelilaisille oli tapahtunut, kun he saivat Herran suosion. Tulos oli kylläkin siunaus, mutta se ei ollut aina mukava. Mieti vaikka esimerkkejä:

Aabel sai Jumalan suosion uhrattuaan Herralle kelpaavan uhrin. Hänen veljensä Kain oli kateellinen, koska ei saanut samaa suosiota. Siitä Aabel joutui maksamaan hengellään.

Nooa sai armon Jumalalta. Hän eli vanhurskaasti pahan sukukunnan keskellä, ja hänet pelastettiin vedenpaisumuksen tuholta. Kaikki Nooan tuntemat lohdulliset asiat maailmassa kuitenkin pyyhkäistiin pois. Kertomus valtavan arkin rakentamisesta ei ollut mikään lastensatu. Se oli kertomus surullisesta, maailmanlaajuisesta tuomiosta. Vaikka Nooa ja hänen perheensä jäivät eloon, he menettivät kaiken, mikä oli heille rakasta.

Loot sai armon Jumalan silmissä, ja kykeni pelastautumaan tuomiosta. Jumala pelasti hänet Sodomasta, kaupungista, joka joutui kohtaamaan hirveän tuhon. Lootkin joutui paetessaan luopumaan melkein kaikesta rakastamastaan, myös vaimostaan.

Joosef sai armon Jumalan silmissä, ja häntä siunattiin profeetallisilla unilla. Tämä lahja ilmensi hänen saamaansa suosiota ja sai hänen lähimmäisensä vihaamaan häntä.

Viestini on siis suosion vaarallisuudessa, ja Maria tiesi sen. Hepreankielinen Raamattu puhuu selvästi kunkin kertomuksen jälkeen: Suosiota seuraa vaara, vaikeudet, painostus, vaino, tuska ja ahdistukset. Surullista kyllä, Amerikan seurakunnat eivät tunnista tätä Jumalan suosioksi. Monet pastorit julistavat, että suosio merkitsee vaurautta. Silloin sinulla on hieno talo tai auto, sinua ei koskaan vainota, elät vaikeuksitta, aina ensimmäisillä sijoilla.

Maria tiesi paremmin, ja se näkyy hänen vastauksessaan enkelille: ”Silloin Maria sanoi: ’Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan’ "(Luuk.1:38). Minä haluan tuota vastausta! Olkoon Jumalan suosio miten vaarallista vain. En halua vaihtaa sitä helppoon, mukavaan elämään. En halua elää oman mieleni mukaan, jos se merkitsee olemista Jumalan suosiota vailla.

Friday, February 1, 2013

PYHITÄ LEPOPÄIVÄ

Kun Jumalan sana puhuu levosta, siihen kuuluu myös fyysinen lepo. Herran pyhä lepo alkaa sielussa: ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva”(Heb.4:9). Mitä tämä lepo on? Se on kaikkien syntikuormiemme laskemista Kristuksen päälle!

Jeesus itse sanoo: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon”(Matt.11:28). Hän sanoo: ”Sinun pitää tulla sisälle Isän sapatin lepoon uskon kautta. Sinun pitää lakata kantamasta enää kuormiasi kotoa ja kotiin. Laske ne sen sijaan kaikki minun päälleni. Minä olen sapatin Herra ja ainoa, joka voi kantaa sinun kuormasi.”

Kysyn sinulta: Miksi niin monet uskovat hylkäävät Jeesuksen tarjouksen? Jos Jeremia eläisi tänä päivänä, hän olisi äimän käkenä nähdessään ne uskovat, jotka edelleen kantavat syntikuormiaan ja kiusauksiaan. Hän varmaan huudahtaisi: ”Miksi kannatte näitä kuormia tällaisena ihanana sapatinpäivänä? Eikö Jeesus sano teille samaa kuin minä Israelille: ”Älkää tuoko kuormianne kotiin”? Miksi edelleenkin kannatte tuollaisia lasteja ympäriinsä? Älkää kantako taakkoja sapattina, sillä se on Herralle pyhä päivä!”

Sanoman kärki osoittaa tässä siihen, että sapattina meidän on lopetettava omien töittemme tekeminen, omat ponnistelumme ihmisvoimin ja annettava kunnia Jumalan pelastukselle: ”Älkää viekö sapatinpäivänä mitään kantamusta taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä”(Jer.17:22).

Tässä on salaisuus, jonka mukaan meidän tulisi viettää sapattia: Meidän tulee antaa kaikki taakkamme Jeesukselle ja uskoa hänen Pyhän Henkensä antavan meille voimaa elämään. Juuri niin! Me pyhitämme lepopäivän, kun luovumme kaikesta omasta yrittämisestämme synnin ja kiusausten läpi.

Meidän tulee noudattaa tätä käskyä sunnuntain lisäksi joka päivä!