Friday, March 29, 2013

“NICKY, JEESUS RAKASTAA SINUA!”

En vastusta uusia menetelmiä julistustyössä. Me käytämme useita välineitä työssämme, mutta ne eivät anna meille johdatusta. Me vietämme aikaa polvillamme, etsien Herran johdatusta kaikessa työssämme. Monesti juuri rukous on se väline, joka on hukassa julistajilta tänään. He luottavat tietokoneisiinsa ja uudenaikaisiin menetelmiin enemmän kuin Kristukseen.

Tänä päivänä ”ekspertit” ovat ottaneet haltuunsa ohjat seurakunnassa. Synti nähdään psykologisena terminä ja sitä kutsutaan ”sairaudeksi”. Huumeiden orjalla sanotaan olevan ”heikkous”. Alttarit on korvattu sielunhoitohuoneilla. Pyhyyden profeetat on korvattu psykologeilla ja sosiaalityöntekijöillä, jotka syytävät suustaan viimeisintä ihmiskeskeistä erityissanastoaan. Lyhyesti sanoen: Jeesus on pudotettu valtaistuimeltaan ja Freud on korotettu kunniaan.

Viisikymmentä vuotta sitten Jumala johti minut työhön narkomaanien ja alkoholistien keskelle New Yorkin kaupungissa. Meillä ei ollut rahaa eikä taitotietokirjoja, vain täydellinen riippuvuus Pyhästä Hengestä. Toimistossamme oli kyltti: ”Täällä ei saa loistaa kukaan muu kuin Pyhä Henki”.

Kappelijumalanpalvelustemme aikana rukoilimme: ”Herra, meitä ei auta psykologia tai psykiatria, vaan Pyhä Henki. Emme voi työskennellä aivoillamme, ellet sinä muuta sydäntämme.”

Nicky Cruz, ensimmäisiä saavuttamiamme jengin jäseniä, oli sydämeltään tappaja. Tuttu psykiatri otti hänet erityiseen hoivaansa. Vietettyään kokonaisen päivän Nickyn kanssa, psykiatri päätti, että tämä on parantumaton, toivoton tapaus. (Mies ei tiennyt, että Nickyn lempipuuhaa oli sekoittaa ”tohtorien päät”).

Jeesuksellapa oli toiset suunnitelmat Nickyä varten. Kristus suoritti viidessä minuutissa sen, mitä ekspertit eivät pystyneet tekemään. Nickylle ei tehty psykoanalyysiä, hänen päätänsä ei tutkittu. Ei, vaan Jumala lähetti nuolen hänen sydämeensä, ja se nuoli oli evankeliumin totuus: ”Nicky, Jeesus rakastaa sinua.”

Yhdessä hetkessä Nickyn kivinen sydän hävisi ja sijaan tuli lihasydän. Nicky itki, halasi meitä kaikkia. Jumalan voima oli muuttanut hänet yliluonnollisesti sen jälkeen, kun yhteiskunnan ekspertit olivat julistaneet hänet toivottamaksi tapaukseksi.

Thursday, March 28, 2013

PALKKAPÄIVÄ

Tahdon kertoa sinulle, miten järkyttävät seuraukset ovat niille, jotka pudottavat Herran valtaistuimeltaan.

1. ”Israel oli rehevä viiniköynnös, joka teki hedelmiä”(Hoos.10:1).

Israelissa kaikki katsoivat omaa parastaan, ja tuloksena oli täydellinen tyhjyys. Hoosea puhui uskoville, näyttäen heille kuvan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka pudottavat Herran oman elämänsä valtaistuimelta. Sellaisista ihmisistä tulee itsekkäistä, onnettomia ja heidän kaikki pyrkimyksensä päättyvät tyhjyyteen.

2. ”Liukas oli heidän sydämensä. Hän särkee heidän alttarinsa, hävittää heidän patsaansa”(Hoos.10:2).

Meidän kansamme sydän on jakautunut. Amerikkalaiset tekevät vain huulten jumalanpalvelusta Jumalalle ja uskonnolle. Eivät he palvele Herraa totuudessa. Tämä on johtanut täydelliseen tuhoon kaikissa ylistetyissä instituutioissamme. Kun menetät uskosi Jumalaan ja panet toivosi johonkin muuhun, siitä muusta tulee sinun epäjumalasi. Tätä tapahtuu tänä päivänä maassamme. Yhteiskuntamme ei enää luota Jumalaan, vaan hallitukseen, presidenttiin, koululaitokseen ja sosiaaliturvaan. Yritetään löytää edes jonkinlaista tasapainoa. Jumala sanoo: ”Jos et luota minuun, minä murskaan sinun kaikki laitoksesi, joihin turvasit.”

3. ”Te olette kyntäneet jumalattomuutta, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmää; sillä sinä olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen”(Hoos.10:13).

Hoosea sanoo: ”Sinä lakkasit luottamasta Herraan ja nyt joudut korjaamaan rikkomuksiesi satoa!” Ihmiskunta tänään on hienostunut, koulutettu, varma tiedoistaan. Me olemme pudottaneet Jumalan valtaistuimeltaan. Olemme hyljänneet Raamatun ja rukouksen. Sen sijaan olemme nostaneet valtaistuimelle tieteen, psykologian ja koulutuksen. Kysyn nyt: ”Mikä onkaan ollut sen antama sato? Mitä kaikki hienostunut koulutuksemme on antanut meille?

4. ”Ei ole meillä kuningasta, sillä me emme ole peljänneet Herraa" (Hoos.10:3).

Israelin kuninkaan sydän oli täynnä epäjumalanpalvelusta. Kun Israelin luopumus alkoi, hän oli voimaton pysäyttämään sitä. Hänen sanoissaan ei ollut auktoriteettia. Kun hän puhui, kansa vain pudisti päätään ja sanoi: ”Ei meillä ole johtajaa, ei suuntaa. Me ajelehdimme.”

Tämä tapahtuu parhaillaan Amerikassa ja kirkossa. Monet uskovat pilkkaavat pastoriaan, irvaillen heidän auktoriteettiaan. Miksi! Siksi, että näiden miesten sanoissa ei ole voimaa. Ihmiset sanovat: ”Ei meillä seurakunnassa ole enää johtajaa. Olemme hukassa, sekaisin”. Tämä on palkkapäivä Herran valtaistuimelta suistamisesta.

Wednesday, March 27, 2013

HERRAN NEUVON HYLKÄÄMINEN

Profeetta Hoosea kuvasi kauhean sadonkorjuun, joka aiheutui Jumalan alentamisesta hänen herruudestaan ja kääntymisestä lihan käsivarren puoleen. Hän puhui kansalle, jota Herra oli kantanut käsivarsillaan vuosikaudet.

Jumala oli siunannut ja antanut Israelin menestyä. He olivat saaneet talot, joita eivät olleet rakentaneet ja viinitarhat, joita eivät olleet istuttaneet. Hän oli nostanut jumalisia miehiä puhumaan profeettoina ja antanut kansalle selvän johdatuksen sanan. Vuosia kansa oli myös ollut Herralle uskollinen. He olivat kuunnelleet hänen neuvoaan, eivätkä koskaan kääntyneet lihallisuuteen. Kun Jumala puhui heille, he tottelivat. He myös pelastuivat vihollisistaan kuin ihmeen kaupalla.

Nyt luopumus oli saanut vallan Israelissa ja Herra syytti heitä kauheasta pahuudesta: ”He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon … ”(Hoos.9:9). ”Kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita” (Hoos.9:15).

Mikä oli se kauhea synti, johon he olivat langenneet? Oliko sen juopumus, sukupuolinen vääristymä, kateus, aviorikkominen, murha? Ei, Jumala sanoi, että heidän pahuutensa oli siinä, että he kääntyivät pois hänen neuvostaan, eivätkä enää noudattaneet hänen sanaansa. Sen sijaan he tottelivat ihmiskäskyjä: ”Minun Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole häntä totelleet”(Hoos.9:17). Pahin synti, minkä uskova saattoi tehdä Jumalan silmissä, oli se, ettei hän enää olut riippuvainen Jumalasta.

Herra sanoi Israelille: ”Ette enää pane luottamustanne minuun. En ole enää teidän johdattajanne, teidän viisautenne lähde. Nyt olette kääntyneet noudattamaan ihmisen viisautta. Juoksette takaisin Egyptiin apua saamaan, takaisin paikkaan, josta olen pelastanut teidät. Olette hyljänneet minun sanani ja kääntyneet pois minusta.”

Suuri puritaaniprofeetta kirjoitti kerran: ”Puhdas voima ei koskaan suostu yhteistyöhön. Se vain käskee”. Toisin sanoen, Jumala ei sano meille: ”Te teette oman osamme, minä omani. Tulkaa vain tarkistamaan läsnäoloni silloin tällöin.” Ei! Jumala on puhdas, raaka voima, ja hän käskee meitä seuraamaan kaikessa, mitä teemme, ennen kaikkea häntä. Meidän tulee olla täysin riippuvaisia hänestä ja siitä poikkeaminen vähentää hänen kuninkuuttaan meidän elämässämme.

Tuesday, March 26, 2013

KUNINKAAKSI ASETETTU

Apostoli Paavali kirjoittaa Jeesuksen toisesta tulemisesta: ”Jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra”(1Tim.6:15). Paavali sanoo siis lyhyesti: ”Kun Kristus tulee, hän näyttää kaikille, kuka on Herra.”

Isä Jumala asetti Kristuksen valtaistuimelle kaikkien kansojen ja kaiken luomakunnan kuninkaaksi ja seurakunnan pääksi. Paavali sanoo: ”Ei se vaikuta mitään, miltä asiat näyttävät ulospäin. Kaikki näyttää ehkä olevan kaaoksessa, ja paholainen päässeen valtaan. Totuus on kuitenkin, että Jumala on pannut kaiken Jeesuksen jalkojen alle ja Hän on edelleen kuningas yli kaiken.”

”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen”(Kol.1:16). ”Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen”(Kol.1:18).

Nämä Raamatunkohdat todistavat, että Kaikkivaltias Jumala on asettanut Jeesuksen Herraksi ja kaikki valta on annettu hänen käsiinsä. Kuitenkin näemme kaikkialla yhteiskunnan ja hallituksen alentavan Kristuksen, kieltäytyvän tunnustamasta hänen valtaansa ja kuninkuuttaan. Olemme poistaneet Jumalan kouluistamme ja oikeussaleistamme ja säätäneet lakeja ottamatta huomioon häntä. Nyt saamme korjata hirvittävää satoa.

Uskon, että kaiken verenvuodatuksen, väkivallan, rotuvihan, moraalisen alennustilan, huumeiden käytön ja hirvittävien kuolemaan johtavien sukupuolitautien räjähdysmäisen lisääntymisen takana on yksinkertaisesti se, että Amerikka on hyljännyt Kristuksen herruuden. Lainsäätäjät, opettajat ja media ovat tehneet Jumalasta asian, josta ei puhuta.

Kuitenkin huoleni kurottaa kauemmas kuin, että Amerikka on hyljännyt Jeesuksen auktoriteetin. Uskon, että Kristuksen alentaminen vallasta on paljon pahempaa, paljon murheellisempaa, koska se tapahtuu hänen seurakunnassaan. Se on totta! Korotettu Herramme joutuu alennustilaan kaikissa maan seurakunnissa ja uskovien suurten joukkojen elämässä.

On ymmärrettävää, että jumalattomat ihmiset haluavat tuoda Kristuksen alas valtaistuimeltaan. Kuinka valtavasti se murehduttaakaan Jumalan sydäntä nähdä, että Kristuksen alentavat ne, jotka kutsuvat itseään hänen nimellään.

Monday, March 25, 2013

USKOSTA VANHURSKAS by Gary Wilkerson

Monet uskovat ovat tänä päivänä uupuneet yrityksistään pysytellä erossa synnistä. He käyttävät kaiken energiansa, kunnes heistä on puristettu ilon viimeinenkin mehu. Kristuksen voitto joutuu kadoksiin, kun he ponnistelevat määrättömästi pystyttääkseen omaa vanhurskauttaan.

Vanhurskaus, jota yritetään hankkia muutoin kuin uskon kautta, epäonnistuu aina. Ei näet voi olla olemassa Jumalan vanhurskautta ja omaa vanhurskauttamme. Silloin evankeliumeja olisi kaksi: hänen ja meidän omamme. Emme voi sekoittaa omaa vanhurskauttamme Jumalan pyhään vanhurskauteen.

Mietit ehkä: ”Eikö meidän sitten pitäisi yrittää mitään? Eikö Raamattu sano, että meidän tulee karttaa syntiä?” Ainoa tapa synnin karttamiseen on Jeesus! Hän ei ole vain totuus, jonka otat vastaan. Hän on elävä Jumala ja sinun Pyhittäjäsi. Hänen pyhittävä työnsä ei lakkaa yöllä eikä päivällä.

Paavali vastaa kysymykseen omasta yrittämisestä Room.9:ssä. Hän puhuu ihmisistä, jotka saavuttivat vanhurskauden: ”Pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta”(Room.9:30). Nämä ihmiset eivät väsyttäneet itseään omilla yrityksillään eikä heitä masentanut heidän oma epäonnistumisensa. He panivat uskonsa Jeesuksen ristintyöhön heidän puolestaan. Siten he ottivat vastaan hänen yläkylläisen elämänsä.

”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4). Kristus on siis loppu. ei ole mitään muuta! ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen”(Room.9:16). Nämä jakeet ovat antaneet vapauden kaikille uskovien sukupolville.

Ystäväni, olet väsynyt yrittäessäsi tehdä kaiken paremmin? Oletko uupunut kierteestä, jossa ensin aina sitoudut ja sitten epäonnistut? Heitä kaikki se selkäsi taakse! Lopeta ponnistelusi. Oikea asemasi Herran edessä ei riipu omasta tahdostasi vaan Jumalan tahdosta, joka on armollinen. Luota vain häneen, niin voitat.

Friday, March 22, 2013

EPÄTAVALLINEN SANA

Jonkin aikaa sitten Pyhä Henki antoi minulle epätavallisen sanan, sellaisen, jota en olisi halunnut kuulla. ”Sinun käsityksesi Herran hellän, rakastavan armon merestä on huvennut hyvin rajalliseksi. Olet joutunut kärsimään paljon syyllisyyttä, tuomiota ja pelkoa, koska et ole antanut Pyhän Hengen ilmaista sinulle anteeksiantavaa, sovittavaa armoani. Et tunne minun hellyyttäni.”

Jumala näytti minulle, että tämä on vaikuttanut monen lannistumiseen ja luopumiseen. Kun synti iskee, kun Saatana tulee kuin tulva, kun lankeat takaisin vanhoihin tapoihisi, paholainen tekee siitä siteen. Ensin syyllisyys tulee tulvien sisään, sitten pelko täyttää sydämesi. Täydellisen epäonnistumisen ja avuttomuuden tunne valtaa sielusi. Tässä kohdin, useimmat uskovat kääntävät selkänsä armolle, koska heidän näkemyksensä Jumalan armosta on niin kapea.

Saatana tulee luoksesi ja sanoo: ”Olet tullut mahdollisuuksiesi loppuun. Olet tunnustanut syntisi kerran toisensa jälkeen. Jumala ei mitenkään voi antaa sinulle anteeksi nyt, koska olet langennut valoa vasten. Jos palaat ja tunnustat enemmän, sinä vain palaat tekemään taas syntiä. Lakkaa yrittämästä!”

Paholainen ei halua sinun näkevän Jumalan armon merta, hän haluaa sinun näkevän pienen noron! Me menehdymme, koska hylkäämme Kristuksen anteeksiantavan, eheyttävän rakkauden voiman. Kadotamme armon, koska olemme sidottuja kauhean rajoittuneeseen näkökykyymme. Silmämme eivät ole vielä avautuneet hellän Isämme loputtomalle armolle! Olemme niin sidottuja väärään, kapeaan käsitykseen hänen armostaan, ettemme pysty uskomaan tai hyväksymään Jaakobin sanaa: ”Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen”(Jaak.5:11).

Tämä jae tarkoittaa: ”Jumalan murskaa helposti meidän huolemme ja kipumme. Hän tuntee tuskamme ja epäonnistumisemme. Hän on lempeä ja hyväsydäminen meitä kohtaan. Hän rakasti meitä jo silloin, kun olimme vielä hänen vihollisiaan. Silloinkin, kun loukkaamme häntä, hän tulee kiireesti avuksemme, eheyttää meidät ja antaa anteeksi.”

Sana armo tarkoittaa ”ystävällistä ja hyväsydämistä kohtelua sille, joka on loukannut toisen vallan alla”. Jumalalla on valta tuomita meidät helvettiin joka kerta kun teemme syntiä. Hän hallitsee meitä ja voi tehdä meille mitä haluaa. Hänen sydäntään miellyttää olla hyväsydäminen, rakastava ja ystävällinen niitä kohtaan, jotka ovat loukanneet häntä eniten.

Thursday, March 21, 2013

VAHVANA LOPPUUN ASTI

Jumala vihaa epäuskoa sen pienimmässäkin muodossa. Se on kadotukseen tuomitseva synti, joka turmelee sielun. Se estää Jumalan työtä meissä ja on synti, joka on kaiken Jumalasta luopumisen takana.

Olet luopunut maallisesta omaisuudesta ja odotat ikävoiden Jeesuksen paluuta. Voit istua kuuntelemassa voimakasta saarnaa ja laulaa Jumalan ylistystä Hänen huoneessaan. Voit jopa kuluttaa Jumalan Sanaa joka päivä. Ei sillä ole mitään vaikutusta, jos et rukoile: ”Oi, Jumala, anna minun kuulla tämä sana sisällisen ihmiseni hyväksi. Anna minun uskoa, että voin käyttää sitä, että siitä tulee minun elämäni”. Sen, mitä kuulet, pitää sulautua sinuun uskossa.

”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”(Hebr.4:2). Anna noiden sanojen upota syvälle itseesi: ”Jos se, mitä luet tai kuulet saarnattavan, sulaudu sinuun uskossa, sillä ei ole mitään arvoa.”

Raamattu sanoo: ”Joka (Jeesus)on uskollinen asettajalleen, niin kuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa"(Hebr.3:2). Millä mitalla heidän uskollisuutensa mitattiin? Kuinka he olivat todella uskollisia kaikessa?

Heidät luettiin uskollisiksi, koska he eivät koskaan epäilleet Taivaallisen Isän sanaa heille. He tiesivät, että Jumala tekee, mitä hän lupaa. Uskollisuus on näet yksinkertaisesti luottamusta siihen, että Jumala pitää Sanansa.

Tässä mielessä Jeesus ja Mooses pysyivät ”luottamuksessa vahvoina loppuun asti”(Hebr.3:14). He eivät olleet ylös - alas – kuuma – kylmä - uskossa. Heidän uskonsa ei ikinä horjunut!

Niin kuin Jeesus oli uskollinen luottamuksessaan Isään, meidänkin uskollisuutemme mitataan saman mitan mukaan: ”Mutta Kristus on uskollinen, Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen”(Hebr.3:6).

Kun koetuksemme kiihtyvät ja taistelu kovenee, lihamme voi väsyä. Ajan pitkään monet uskovat antavat pelon ja epäilyn hiipiä sisään. He menettävät rikkautensa Jumalassa, lapsenmielisen uskonsa häneen, ja niin kaiken kyseenalaistus hiipii heidän sydämeensä.

Kun katson elämäni tietä, näen jäljellä vain rajallisen ajan. Haluan enemmän kuin mitään muuta iloita toivossa, vahvana loppuun asti.

Wednesday, March 20, 2013

VARTIJAT MUUREILLA

Vanha Testamentti päättyy Malakian ihmeelliseen profetiaan: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi”(Mal.4:5-6).

Profetia täyttyi suuressa määrin Johannes Kastajassa. Enkeli ilmestyi Johanneksen isälle ja ennusti, että hänen poikansa kääntäisi Israelin Herran puoleen. Hän sanoi, että ”hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan" (Luuk.1:17).

Jeesus sanoi puhuessaan opetuslapsilleen Johannes Kastajasta: ”Ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva”(Matt.11:14). Hän lisäsi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon”(Matt.11:15). Uskon, että Jeesus pyysi heitä näkemään Johanneksen ennustetun tulemisen hengellisen merkityksen: Elian hengessä ja voimassa.

Johannes voideltiin samalla pelottomuuden Hengellä ja voimalla, joka oli Elian yllä. Hän puhui avoimesti oman aikanansa ihmisten tottelemattomuuden, nautinnonetsimisen synnistä. Kristus ilmestyisi pian, ja tämä mahtava totuuden ihminen tulisi näyttämölle valmistamaan kansaa Herralle. Tämä erämaan profeetta lähetettiin kääntämään ihmisten sydämiä Herran puoleen. Tämä ilmaisu on todellisin määritelmä parannuksesta. Johannes saarnasi parannusta, kääntymistä, sydämen puhtautta ja käytännön elämän vaellusta joka vaikuttaa avointa syntien tunnustamista.

Uskon, että profeetta Malakia, niin kuin muutkin Vanhan Testamentin profeetat, puhuu pyhien seurasta, joka nousee vähän ennen Kristuksen toista tulemista. He julistavat samassa Hengessä voimassa, joka oli Elian ja Johannes Kastajan päällä.

Viimeisten päivien uskovien Elia-seura ottaa esimerkikseen Jesajan profetian: ”Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niin kuin pasuuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä”(Jes.58:1). Nämä ovat vartijat muureilla: ”Älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. … Älkää antako hänelle lepoa, ennen kuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa”(Jes.62:6-7).

Tuesday, March 19, 2013

KUULIAINEN USKOVA

“Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan”(Joh 15:10). Jeesus totteli uskollisesti kaikkia Isältään saamiaan käskyjä. Tätä hän nimitti kuuliaisuudeksi.

Jotkut uskovat ajattelevat voivansa valita, mitä Kristuksen käskyjä haluavat noudattaa. Jos he eivät pidä siitä, mitä on säädetty, he vain jättävät sen kohdan silleen tai selittävät, miksi he eivät ole kuuliaisia. ”En näe sitä juuri noin, en usko sen olevan niin.” Jos ihmiset eivät pidä pastorinsa kehotuksesta olla pyhiä, he lähtevät etsimään pastoria, joka pitää esillä myönteisiä asioita. Siksi kauhea apatian rutto leviää tänä päivänä seurakunnissa. Olemme pelänneet niin paljon tekoja, ärsyyntyneet lakihenkisyydestä, että olemme antaneet kuuliaisuudelle pahan leiman.

Kuinka on mahdollista, ettei jokin hänessä oleva oksa tottele häntä? Jeesus sanoi: ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat”(Joh 15:6). Voisiko sen sanoa selvemmin? Kuuliaisuus edellyttää lepoa ja vastuuta. On mahdollista olla hänessä, kiinnittyneenä viinipuun runkoon, mutta ei silti yhteydessä elämän nesteen virtaan, jolla kantaa hedelmää. Kuuliaisuus on Kristuksen käskyjen ehdotonta tottelemista, koska jokaisella oksalla on vapaa tahto, elämänvoima itsessään. Oksa ei ole passiivinen, sen pitää vetää elämää itseensä viinipuun rungosta. ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä”(Joh 15:7). Tässä tulee esiin se, että Jumalan Sana on Isän leikkausveitsi. Kuinka mikään oksa voisi kantaa hedelmää, jos Jumalan Sanaa ei tunneta vaan hyljätään ja laiminlyödään?

Me näemme kuivuuden hedelmien kumpuavan esiin kaikkialla Herra viinitarhassa, aviorikokset, haureus, juominen, huumeet, koska oksien leikkaaminen on loppunut niin monissa. Jumalan Sana on hänen veitsensä, kaksiteräinen miekka. Suurin osa uskovia tänä päivänä ei tunne Jumalan Sanaa, koska he eivät lue sitä. On mahdotonta kantaa vanhurskauden hedelmää ilman, että Sana asuu meissä. Sanan laiminlyöminen aiheuttaa hedelmättömyyttä, ja se kuihduttaa Jumalan kansan.

Kuuliainen uskova on se, joka rakastaa ja pelkää Jumalaa, joka isoaa Sanaa ja vapisee tuntiessaan syntinsä. Hän iloitsee, kun Jumalan Sana viiltää pois kaikki esteet, rukoilee, että Kristuksen elämä ja kaltaisuus voisi aina vain lisääntyä hänessä. Niinpä hän kasvaa kypsyydessä kuuliaisena ja rakastavana.

Monday, March 18, 2013

KRISTUS ON LAIN LOPPU by Gary Wilkerson

Paavali käyttää Israelia esimerkkinä opettaakseen, mitä todellinen vanhurskaus on. ”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan. Kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:1-4).

Paavalin teksti haastaa meitä monenlaisilla kysymyksillä. Tekeekö vanhurskautus meistä vanhurskaita? Kyllä, vanhurskautus asettaa meidät vanhurskaan asemaan. Tekeekö pyhitys meistä vanhurskaita? Kyllä, siinä mielessä, että pyhitys on prosessi, jossa koetaan Kristuksen vanhurskauden toiminta jokapäiväisessä elämässämme. Jeesus on sekä vanhurskautuksen että pyhityksen lähde. Me saamme molemmat itsellemme hänen armonsa lahjan kautta.

Useimmat uskovat palvelevat vain huulillaan sanoen: ”Jeesus on minulle kaiken lähde.” Näkyyköhän tämä sitten heidän jokapäiväisessä vaelluksessaan? Surullinen totuus on, että monet uskovat elävät ikään kuin vanhurskautus tulisi Jumalalta, ikään kuin se toteutuisi heidän oman päivittäinen suorituksensa kautta. He sanovat: ”Olen saanut armon uskon kautta Jeesukseen. Nyt minun pitää noudattaa lakkaamatonta henkilökohtaista ponnistusta tullakseni pyhitykseen.”

Eräässä mielessä he sanovat Jumalalle haluavansa maksaa takaisin sen suuren lahjan, jonka ovat saaneet häneltä: ”Kiitos, että pyhitit minut, Herra. Olet asettanut minut eteesi oikeaan asemaan ristin kautta, ja vastalahjana minä tulen pyhäksi, kun olen sinulle kuuliainen. Sinä teet ensimmäisen puolen ja minä toisen puolen työstä.”

Tällainen asenne johtaa suoraan sidottuun elämään. Kuinka monta kertaa sinua on ajanut eteenpäin kirkon seinällä ollut juliste, jossa sanotaan: ”KRISTUS KUOLI TÄHTESI, MITÄ SINÄ OLET TEHNYT HÄNEN TÄHTENSÄ?” Siitä on tullut yleinen asia koko kirkossa.

Jeesus naulittiin ristille, haudattiin ja nousi kolmantena päivänä, jotta me saisimme iankaikkisen elämän. Mitä voisit tehdä vastapalvelukseksi? Antaa kymmenyksiä, mennä rukouskokoukseen, evankelioida enemmän? Sitähän juuri Israel yritti tehdä. Se ”tavoitteli vanhurskauden lakia, mutta ei ole sitä lakia saavuttanut” (Room.9:31). He yrittivät taivuttaa tahtonsa saadakseen vanhurskauden, mutta eivät sitä saavuttaneet.

Tämä jae on tuonut vapauden kaikkien aikojen uskoville: ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4). Kristus on kaiken loppu. Ei ole muuta! “Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen”(Room.9:16).

Friday, March 15, 2013

TEEN HYVÄÄ ENEMMÄN KUIN ALKUAIKOINANNE

”Ja… teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra”(Hes.36:11). Tässä on lupaus Jumalan suurista teoista, suuremmista kuin Helluntai, jotka tapahtuvat näinä viimeisinä päivinä.

Ajattele hengellistä ”alkuaikaasi”, kun olit juuri tullut uskoon. Sinä olit niin onnellinen ja Jeesuksen valtaama. Nyt Jumala sanoo sinulle: ”Teen sinulle vieläkin enemmän hyvää!” Hän on tekevä seurakunnassaan parempia asioita kuin koskaan ennen. Suurempia kuin Punaisen Meren ylittäminen? Parempia kuin tulen lankeaminen taivaasta ja sateen estäminen Elian kautta? Kyllä, Jumalalla on jotakin vielä parempaa.

”Mikä voisi olla parempaa?” kysyt. ”Uskommehan perustuu juuri näille suurille esimerkeille.” Rakas lukija, tulemme näkemään Jeesuksen täydellisimmän ilmestymisen koko ihmiskunnan historiassa. Ihmeen suuruus on tässä: Jumala ottaa kaikkien aikojen, kaikkein saastuneimman, perverssimmän sukukunnan, jolla on historian kovin sydän ja puhdistaa heidät, antaa heille rakastavan sydämen ja tekee heistä lauman.

”Minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa. Niin kuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa…" (Hes.36:37- 38). Jumala on pelastava ”lauman”, suuren ihmisjoukon, miehiä ja naisia. Tulemme näkemään eri elämän alojen syntisiä pelastuvan: juutalaisia, muslimeja, rikkaita, köyhiä, murhaajia, ihmisiä kaikenlaisista taustoista.

Sanot: ” Ei siinä mitään uutta ole. Pahat syntiset ovat aina puhdistuneet Kristuksen kautta. Jumala on tehnyt sitä aina rististä asti.” Totta, mutta muista, että synti lisääntyy: pahuus kasvaa pahemmaksi ja pahemmaksi. Missä synti tulee suureksi, siellä Jumalan armo tulee vielä suuremmaksi.

Punaisen Meren rannalla paholainen lähestyi ja uhkasi suistaa Jumalan kansan mereen. Ero tähän päivään on siinä, että hän on jo voittanut luopuneen kirkon, ottanut vangiksi ja orjuuttanut miljoonia. ”Koska - niin, koska teitä on hävitetty ja poljettu joka taholta, että joutuisitte muiden kansain omaisuudeksi... ja kansan panettelun alaisiksi”(Hes.36:3).

Nytpä Jumala aikoo toimia vain yhden ainoan syyn takia: ”Koska vihollinen on sanonut teistä: 'Kas niin!' ja: 'Ikuiset kukkulat ovat tulleet meille perinnöksi”(Hes.36:2). Saatana ja hänen joukkonsa ovat pilkanneet ja nauraneet, sanoen: ”Me olemme tuhonneet Kristuksen työn maan päältä!” Jumala sanoo: ”Minun nimeni tähden, aion toimittaa valtavan pelastuksen.”

Teillä pitää olla uskoa ymmärtääksenne tämän ihmeen, koska se tulee kirkkohistorian kaikkein tarpeellisimmalla ja kriittisemmällä hetkellä. Jumala saattaa laumansa vaeltamaan vanhurskaasti. Hän toteuttaa sellaisen tuomion, että uskovat kirjaimellisesti halveksivat menneitä syntejään. ”Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti … ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset... teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne”(Hes.36:10- 11).

Thursday, March 14, 2013

TEE SE TAAS

Kun Israel nousi Punaisesta Merestä, kansa lauloi ylistystä Jumalalle valtavasta pelastuksesta, jonka hän toimitti. He varmaan sanoivat toisilleen: ”Ei milloinkaan ole ollut niin suurta ihmettä kuin tämä! Ei mikään muu sukukunta koko tulevan historian aikana voi saada todistaa suurempaa, Jumalan voiman valtavuuden osoitusta, ja vielä niin näkyvällä tavalla.”

Daavid palasi muistoissaan Israelin ihmeelliseen pelastukseen Punaisesta Merestä ja sanoi: ” Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan. Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä(Ps.66:5-6).

Israelin piti kertoa jokaiselle nousevalle polvelle Jumalan suuresta, heidän hyväkseen ihmeitä tekevästä voimasta. Heidän piti käyttää juuri Punaisen Meren pelastumiskertomusta esimerkkinä. ”Sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt”(Ps.78:4).

Lapsena Daavid itse istui kuuntelemassa ihastuneena tätä tarinaa uudestaan ja uudestaan. Nyt hän kertoi omille lapsilleen samaa tarina: ”Te tiedätte, että Jumala elää, koska hän vei teidän esi-isänne Punaisen Meren läpi kuivaa pitkin. Kertokaa tämä vuorostanne lapsillenne ja lastenne lapsille.”. He tekivät niin.

Ei ollut tärkeää vain puhua Jumalan teoista menneisyydessä. Psalmin kirjoittaja halusi nähdä Jumalan pelastavan kansansa juuri nyt: ”Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä. Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit(Ps.44:1-2).

Psalmista sanoo tässä: ”Herra, koko elämäni ajan olen kuullut, mitä teit aikoinaan, kuinka nämä uskomattomat tapahtumat vakuuttivat isämme näkyvällä tavalla. Minun lapseni ovat kuulleet siitä ja nyt myös lapsenlapseni saavat kuulla siitä”.

Sitten psalmin kirjoittaja puhkeaa sanomaan: ”Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu”(Ps. 44:4). Toisin sanoen: ”Jumala sinä olet myös minun kuninkaani. Tee tämä taas kansallesi!”

Kun tämä psalmi kirjoitettiin, Israel oli kovassa ahdistuksessa. Jumala kansa kohtasi suuren kriisin, ja he tarvitsivat heti tapahtuvan pelastuksen. Niinpä psalmista tulee Herran luokse järkisyitä esittäen, rukoillen Herraa: ”Voi, Herra, sinun lapsesi varmaan ajattelivat siellä Punaisen Meren rannalla, ettei heitä enää koskaan kohtaisi yhtä vaikea kriisi. Me tarvitsemme nyt sinun voimallisen valtasi osoituksen, sinun ojennetun käsivartesi pelastuksen. Herra, tee se taas tänään!”

Wednesday, March 13, 2013

HUOLEKAS SYDÄN

Jeesus sanoi: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö”(Joh 14:27). Totta on kuitenkin, että monilla uskovilla on murheellinen sydän ja he elävät pelossa. Jeesus sanoi myös samassa jakeessa: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille”. Silti vain harvat uskovat voivat sanoa rehellisesti, että heidän sydämessään on aina rauha. Monilla rauha tulee ja menee, jättäen heidät huoliinsa, levottomiksi ja stressin vaivaamiksi.

Sakarias ennusti tulevasta Messiaasta: ”Suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme”(Luuk.1:74- 75).

Rakas lukija, Jeesus tuli tänne maailmaan ja kuoli syntitsen puolesta, jotta me voisimme vaeltaa Jumalan kanssa pelotta, nauttien hänen rauhastaan kaikkina elämämme päivinä.

Ei pelkoa, vain mielen ja sydämen rauhaa kaikkina päivinämme. Tähän kuuluvat hyvät ja pahat päivät, kärsimyksen, sekasorron, koetusten ja epävarmuuden päivät. Mitä sitten tiellemme tuleekin, meidän kuuluu saada nauttia rauhaa koko ajan.

Sakarias lisäsi vielä Jeesuksesta nämä sanat: ”Loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle" (Luuk.1:79). Hän sanoi siis, että Jeesus johdattaisi kaikkia lapsiaan rauhan teille, ei levottomuuteen, tyhjyyteen ja pelkoon.

Jeesus on Rauhan Ruhtinas. Hänen syntyessään enkelit lauloivat: ”Maan päällä rauha”. Hänen evankeliuminsa on nimeltään rauhan evankeliumi, ja hän lupasi itsestään: “Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha"(Joh.16:33). Evankeliumissa on kyse ennen kaikkea rauhasta. ”Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa”(Ap.t.10:36).

Tässä maailmassa me kohtaamme Paavalin mukaan ahdistuksia, vainoja ja pelottavia oikeudenkäyntejä, ”ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa”(2 Kor. 7:5). Meitä voidaan koetella, me saatamme kärsiä Kristuksen tähden ja vastoinkäymisten tuulet voivat yrittää kellistää uskon talon, jonka rakennamme pelastuksen Kalliolle, Jeesukseen, mutta saamme vaeltaa rauhassa hänen tähtensä.

Tuesday, March 12, 2013

VOIMA PYSYÄ PYSTYSSÄ

Raamattu sanoo, että ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Ilman sitä emme pysy pystyssä. Rakas lukija, meidän pitää valvoa, koska syyllisyys ja synnin tuomio pilaavat täydellisesti ilon Herrassa!

Monet uskovat ovat näiden sitomia juuri nyt. He eivät pysty hyväksymään täyttä, vapaata anteeksiantamusta ja uskovat, ettei heillä ole oikeutta olla iloisia. Koko Raamatun läpi Jumala vuodattaa iloöljyään niiden päälle, jotka ovat oppineet vihaamaan syntejään ja rakastavat hänen vanhurskauttaan. Jumalan Sana sanoo Jeesuksesta: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen tähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi" (Hebr.1:9).

Ne, jotka ovat luovuttaneet syntinsä ja vaeltavat Herran kanssa, saattavat silti joutua taisteluun. Se ei ole vielä päättynyt. Jokin ihmeellinen veto heillä kuitenkin on Herraa kohti, sellainen nälkä, että lopputulos on ilmeinen: heillä on oleva ilo!

Kuvittele, että Jeesus ilmestyy lihassa, vaatetettuna ihan tavallinen ihmisen tapaan ja istuutuu viereesi. Haavoitettuna, tappiolle joutuneena uskovana, onnettoman näköisenä, syyllisenä, tuomittuna ja peloissasi et tunnista häntä, kun hän alkaa jutella sinun kanssasi:

”Rakastatko todella Herraa?” hän kysyy.
Ehkäpä vastaisit: ”Tosi paljon”.
”Etkö olekin tehnyt syntiä?”
”Ky-y-llä”, vastaat.
”Uskotko, että hän antaa anteeksi kaikille, jotka tunnustavat ja kääntyvät pois synnistään?”
”Kyllä, mutta… olen pahoillani. Olen tainnut loukata Vapahtajaani ja haavoittanut häntä todella kovasti.”
”Jos olet tunnustanut syntisi, miksi et ole ottanut vastaan hänen anteeksiantamustaan?”
”Olen tehnyt niin, liian monta kertaa!”
”Uskotko, että hän antaa anteeksi 499 kertaa, joka kerta kun tunnustat ja kadut?”
”Uskon.”
“Vihaatko syntejäsi? Haluatko vielä Jeesusta?”
“Voi, kyllä haluan!”
”Miksi sitten annat paholaisen ryöstää sinulta ristin voiton, Karitsan veren voiman? Miksi et huoli hänen ilostaan ja huolenpidostaan?”

Rakas lukija, älä lannistu ja luovu ilostasi Herrassa. Sinulla on oikeus ylistää häntä, laulaa, huutaa ja olla onnellinen Herrassa, koska sinulla on Isä, joka antaa anteeksi!

Friday, March 8, 2013

TUOKAA PARHAANNE HERRALLE

Vanhan Testamentin ihmiset eivät voineet lähestyä alttaria sellaisen uhrieläimen kanssa, jossa oli jokin virhe tai joka oli sokea ja raajarikko. Heidän piti tuoda Herralle kaikkein parhain.

Millaista aikaa sinä tuot Herralle rukouksessa? Onko se sinun parasta aikaasi, kun olet täysin valveilla? Vai, tuletko Jumalan eteen aamulla rukoillaksesi pyhiä asioita, kun mielesi on täynnä päivän tehtäviä? Vai tuletko hänen luokseen väsyneenä ja uupuneena kiireisen päivän jälkeen, raahautuen hänen läsnäoloonsa?

Rakas lukija, mielesi ja sydämesi pitää olla siellä, missä huulesikin ovat! Jesaja sanoi Herran sanoina: ”Heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi”(Jes.56:7). Ne, jotka tuovat otollisia uhreja ovat niitä, ” jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä” (Jes.56:6).

Tämä otollinen uhri Herran alttarille ei ole raajarikko, puolisydäminen, unisilmäinen, viimeisen minuutin pakollinen uhri. Pikemminkin se tulee sydämestä, jota kuluttaa rakkaus Jeesukseen. Se huutaa jatkuvasti: ”Jumalan tulen luoksesi tänään tunteakseni sinut. Haluan enemmän sinua!”

Herra sanoo niistä, jotka tuovat uhreja: ”Ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani”(Jes.56:7). Hän kuulee rukouksemme ja vie meidät pyhyyden, ilon ja voiman paikalle.

”Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä”(Ps.119:2).

Sitten kun olet saanut tavaksesi rukoilla ja sulkeutua kaikilta häiriötekijöiltä, Jumala haluaa sinun etsivän häntä koko sydämestäsi: ”Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi”(5 Moos.4:29).

Thursday, March 7, 2013

RUKOUSKAMMIO

Jeremia ennusti, että kaikki paimenet, jotka kieltäytyivät etsimästä Jumalaa rukouksessa, joutuivat tuhoon. ”Sillä paimenet olivat järjettömät eivätkä etsineet Herraa; sen tähden he eivät menestyneet, vaan koko heidän laumansa hajotettiin”(Jer.10:21).

Jeremian kuvaama on totta tänä päivänä seurakunnassa, Kristuksen ruumiissa. Monet paimenet ovat käyneet laiskoiksi ja välinpitämättömiksi. He näkevät tehtävänsä vain palkkakuittina, ei kutsumuksena. He nojaavat omaan voimaansa sen sijaan, että pyrkisivät tuntemaan Jumalan sydämen rukouksen kautta. He ovat kadottaneet kaiken voiman ravita ja pitää lampaansa järjestyksessä, ja lauma on hajonnut.

Se yhteys, joka aikoinaan piti seurakuntia voimakkaina, on nyt murtumassa. Jeremia sanoi omista päivistään: ”Minun telttani on hävitetty, ja kaikki minun telttaköyteni ovat katkotut; minun lapseni ovat lähteneet luotani, eikä niitä enää ole. Ei ole enää, kuka telttani pystyttäisi ja nostaisi seinieni kankaan”(Jer 10:20). Katkotut telttaköydet olivat Jumalan voiman side, joka piti yllä ihmisten välistä yhteyttä. Lauma oli hajotettu, ja papiston keskuudessa oli sellaista saastaisuutta, ettei kukaan enää uskaltanut lähestyä Jumalan pyhyyksiä. Ei kukaan papeista ollut arvollinen koskemaan pyhiä esirippuja.

Haluan osoittaa tämän sanoma niille, jotka etsivät Jumalaa: Onko sinulla rukouskammio? ”Salainen kammio” tarkoittaa yksinkertaisesti sulkeutumista Jumalan kanssa jonnekin, joskus, laatuajan antamista hänelle ja hänen nimeään avuksi huutamista (ks. Matt.6:6).

”Rukouskammio” merkitsee ”rukoustapaa”. Onko sinulla käytäntönä rukoilla päivittäin yksin Jumalan edessä? ”Käytäntö” merkitsee itsekuria tulla Jumalan eteen sydämellä, joka sanoo: ”Minun pitää päästä kaksin Jumalan kanssa. Minun pitää saada puhua Isäni kanssa tänään”.

Joskus oma rukouskammioni on ollessani yksin autossa. Toisinaan se voi olla työhuoneeni kotona tai kotikaupunkini kaduilla. Muutama viikko sitten se oli Floridan rantahiekalla, jossa kävelin tuntikausia sulkeutuneena Jumalan läheisyyteen.

Tällainen rukous vaatii yhteyttä Jumalan kanssa, yksin olemista hänen kanssaan. Jeesus varoitti teeskennellystä rukouksesta. Hän teki eron niiden välillä, jotka etsivät Jumalaa salaisessa kammiossa, ja niiden, jotka rukoilevat vain, että toiset pitäisivät heitä pyhempinä kuin muita.

Wednesday, March 6, 2013

JOS ETSIT HÄNTÄ

”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle”(Matt.6:6).

Kun Jeesus puhuu menemisestä salaiseen kammioon etsimään Isää, hän tarkoittaa jotakin paljon suurempaa kuin fyysistä paikkaa. Vanha Testamentti kertoo, että Jumala jakoi kansansa kahteen ryhmään: niihin, jotka käyttivät säännöllisesti salaista kammiotaan rukoukseen ja niihin, jotka eivät tehneet niin.

Kun Jumala vihastui israelilaisiin heidän epäjumalan palveluksensa takia, Mooses pystytti rukousteltan leirin ulkopuolelle. Raamattu sanoo: ”Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle”(2 Moos. 33:7). Kaiken epäjumalanpalveluksen keskelläkin Jumalan kansa varasi aikaa Herran etsimiseen. Tämä jäännös tiesi, että heidän oli mentävä leirin ulkopuolelle, etteivät lankeaisi kansaa vallitsevaan luopumukseen.

Vuosisatoja myöhemmin kansa ymmärsi kuningas Aasan aikana, miksi Jumala siunasi heitä ja antoi heidän menestyä. Heillä oli myös rauha kaikkien vihollistensa kanssa: ”Me olemme etsineet häntä, ja hän on suonut meidän päästä rauhaan joka taholla." Niin he rakensivat, ja se heille onnistui”(2 Aik. 14:7).

Eräässä Aasan hallitusajan vaiheessa Etiopian yksimiljoonainen armeija tuli Israelia vastaan. ”Ja Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: ’Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. … Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta.’ Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat … Herra ja hänen sotajoukkonsa tuhosivat heidät” (2 Aik.14:11- 13). Kun Aasaa vastaan hyökättiin, hän kaatui kasvoillensa ja rukoili Jumalaa, ja Jumala vastasi antamalla hänelle voiton.

Kuitenkin vähän tämän voiton jälkeen profeetta Asarja tuli Aasan luo ja sanoi: ”Herra on teidän kanssanne, kun te olette hänen kanssansa; ja jos häntä etsitte, niin te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, niin hän hylkää teidät”(2 Aik.15:2). Toisin sanoen: ”Jos lakkaatte etsimästä Jumalaa ja huutamasta hänen nimeään avuksi kaikessa, mitä teette, hän hylkää teidät.”

Joka kerran, kun Israel etsi Herraa, Jumala siunasi heitä: ”Mutta kun he ahdistuksessansa palasivat Herran, Israelin Jumalan, tykö ja etsivät häntä, niin he löysivät hänet”(2 Aik.15:4). Israel nautti lepoa, kun etsi Jumalaa rukouksessa. Hän pelasti heidät aina ja antoi heille käskyjä ja voimaa.

Tuesday, March 5, 2013

SAMMUTA LIEKKI

Läheinen ystäväni sanoi minulle puhelimessa jotakin yllättävää. Se satutti minua, ja minä loukkaannuin syvästi. En kuitenkaan pannut puhelua poikki, vaan lopetin keskustelun lyhyeen, mistä hän tiesi, että olin todella provosoiduin siitä.

Keskustelu sytytti ihoni alla tulen. Olin järkyttynyt, satutettu ja ärsyyntynyt. Viha, suuttumus ja murhekin alkoivat vuotaa ulos ja lyhyesti sanottuna, aloin keittää sitä.

Kuljin pitkin työhuonettani, yritin rukoilla, mutta olin niin huolen ja harmin täyttämä, että en pystynyt keskittymään Herraan. Rukoilin: ”Jumala, läheinen ystäväni masensi minut ja ilman syytä. Paholainen varmaankin yritti ärsyttää minua. Ei minun tarvitse kuunnella sellaista.”

Annoin näiden ajatusten muhia tunnin ajan. Sitten lopulta, tulin aivan kiehumispisteeseen ja huusin: ”Herra, minulta menee hermot tämän takia.”

Silloin kuulin Herran hiljaisen, pienen äänen sanovan: ”David, sinun pitää sammuttaa se tuli heti paikalla. Kiehut omissa liemissäsi, vihassa, loukkaantumisessa, koska sinuun sattui syvästi. Sinun ei pidä jatkaa tätä vaarallista touhua, sinua pitää lopettaa.”

Opin kauan aikaa sitten, että pitää kuunnella, kun Pyhä Henki puhuu. Kaduin siinä paikassa ja pyysin anteeksiantamusta. Sitten istuin alas ja aloin miettiä: ”Mikä oikein ärsytti minua? Miksi annoin sen muhia sisälläni? En voi olla vihainen tälle ystävälleni. Me olemme olleet niin läheisiä pitkän aikaa. Tiedän, että aion antaa hänelle anteeksi. Miksi olen niin poissa tolaltani?”

Yhtäkkiä se valkeni. Ei se sisäinen kiehuminen ollut loukkaavan keskustelun tulosta. Olin vihainen, koska olin antanut ärsyttää itseäni niin helposti. Olin huolestunut ja murheissani, koska olin niin äkkiä langennut vanhoihin tapoihini, jotka olin jo luullut voittaneeni.

Nopein tapa ”sammuttaa liekki” on luottaa Kristuksen anteeksiantamukseen. Hän on valmis antamaan anteeksi milloin hyvänsä. ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat”(Ps.86:5).

Monday, March 4, 2013

TODELLINEN VANHURSKAUS by Gary Wilkerson

Jokaisella Jeesusta seuraavalla on sydämessään tietty nälkä. Se on intohimoinen halu olla pyhä Jumalan edessä: vapaa synnistä, lihallisuuden voittaja, puhdas ja moitteeton Herran edessä.

Pyhä Henki istuttaa tämän halun, sisäisen kaipuun oikeudenmukaiseen elämään. Se on jokaisen ihmisen sisimmässä. Ihmiset kaikissa uskonnoissa, jopa uskonnottomat, haluavat elää hyvin, tehdä oikein, rakastaa lähimmäistä, olla mahdollisimman hyviä ihmisiä. Jotkut ilmeisesti pakenevat tätä halua ja tekevät päinvastoin. Syvällä sisimmässään heillä kuitenkin on selvä tunto halusta tehdä oikein.

Tietenkin lankeamme pois tästä halusta oman synnillisen luontomme tähden. Ei-uskovien mielen tämän maailman henki on pimittänyt niin, etteivät he tunne mitään oikeamielistä. Uskovissa taas tällainen Jumalan kunnian vastainen elämä aiheuttaa lannistumista.

Halu elää oikein on perustana sanassa oikeamielinen, vanhurskas. Se tarkoittaa Jumalan edessä oikeassa tilassa olemista. Silloin elää oikealla motiivilla, tunteella ja käytöksellä, suorassa linjassa hänen päämääriensä kanssa.

Jotta voisimme olla oikeasti vanhurskaita, meidän tulee tietää, mitä se on ja mitä ei. Onko vanhurskaus oikeanlaista käytöstä? Ei, voit tehdä oikeita tekoja, vaikka motiivisi olisivat vääriä. Jotkut uskovat tekevät oikeita tekoja, mutta heitä motivoi farisealainen henki. Heidän ulkonainen käytöksensä on oikea, mutta sisältä he ovat ”täynnä kuolleitten luita”. Onko siis vanhurskaus halua tai tahtoa tehdä oikein? Ei, monet ihmiset etsivät vanhurskautta suurella innolla, mutteivät onnistu saamaan sitä.

Raamattu kuvaa meidän vanhurskauttamme kahdella sanalla: vanhurskautus ja pyhitys. Uskovina me tarvitsemme kumpiakin elämässämme. Ensimmäinen termi osoittaa meidän asemaamme, tai tilaamme Jumalaan nähden. Toinen viittaa vaellukseemme Jumalan kanssa, jatkuvaa suhdetta häneen.

Jos meitä ei ole vanhurskautettu, emme voi olla vanhurskaita. Voimme tehdä hyviä tekoja ja viettää tuntikausia rukouksessa, mutta nämä asiat eivät tee meistä vanhurskaita. Siksi, että vanhurskautus liittyy siihen, että asiat pannaan oikealle tolalleen. Jotta tämä voisi tapahtua, Jumalan vihan syntiä vastaan pitää tulla ilmeiseksi. Meidän syntiemme rangaistus pitää maksaa, niin että Jumala voi antaa ne anteeksi.

Me kaikki tiedämme, että Jeesus suorittaa tämän maksun synneistämme. Hänen uhrinsa ristillä sammutti Jumalan pyhän vihan syntiämme vastaan. Vapahtajamme on täyttänyt kaikki vaatimukset, jotta Herra voisi hyväksyä meidät täysin, ja me pääsisimme oikeaan suhteeseen häneen kerta kaikkiaan.

Friday, March 1, 2013

VAKUUTTUA SYNNISTÄ JA TULLA SYNNINTUNTOON

Me emme pelastu lain kautta, mutta se vakuuttaa ja tuomitsee meidät syntisiksi. ”Sillä lain kautta tulee synnin tunto”(Room.3:20).

Laki annettiin, ”että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä” (Room.3:19). ”Laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme”(Gal.3:24).

”Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylen määrin synnilliseksi käskysanan kautta”(Room.7:12 -13).

Paavali sanoi siis: ”En pystynyt tunnustamaan syntejäni, ennen kuin tunnustin ne synneiksi. En voinut etsiä Jumalan pyhyyttä, ennen kuin näin, kuinka kaukana oli hänestä. Laki kolahti minuun ja tuhosi välinpitämättömyyteni synnin suhteen. Kun näin Jumalan pyhyyden hänen käskyissään, synti tuli minulle tavattoman raskaaksi.”

Tästä vakuuttuminen ajaa sinut suoraan Kristuksen syliin ja rukoilet: ”Armoa, Herra! En pysty pelastamaan itse itseäni. En pysty täyttämään sinun lakiasi. Olen nähnyt sydämessäni olevan synnin.”

Uskoa on määritelty ”synnintuntoon tulleen, katuvan syntisen pakona Jumalan armoon Kristuksessa Jeesuksessa”. Ainoastaan Jumalan lain tuomitsema syntinen, joka tunnistaa syntinsä, voi ”paeta Kristuksen” turviin.

Helluntaipäivänä Pietari nousi ja julisti kansanjoukolle Jumalan armon evankeliumin. Ensin hän kuitenkin asetti heidät lain paljastavan valon alle. Hän osoitti sormellaan ja sanoi: ”Hänet te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t. 2:23). Kansa sai piston sydämeensä ja sanoi: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" (Ap.t. 2:37).

Adam sai armon evankeliumin sen jälkeen, kun hänen ”silmänsä aukenivat ” (1 Moos.3:7). Se tapahtui vasta, kun hän oli nähnyt säälittävän tilansa ja syntinsä seuraukset. Silloin Jumala toi hänelle armon ja toivon sanoman!