Tuesday, April 30, 2013

KURITTOMAT USKOVAT

”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa”(2 Moos.32:25). (suom. huom. englanninkielisessä Raamatussa käytetään sanaa ”alaston”). Alkukielen heprean sanana käytetty para merkitsee ”irrottaa, paljastaa, hyljätä kaikki estot”. Se merkitsee myös ”uutta alkua”. Israelilaiset sanoivat: ”Mikään ei ole niin kuin pitäisi. Me olemme väsyneitä taisteluun, väsyneitä odottamaan Jumalaa. Nyt aiomme nauttia olostamme. Pois kaikki vanha meno! Me haluamme uutta vapautta, uuden alun ja me haluamme sen nyt!”

Raamatussa alastomuus merkitsee myös sitä, ettei ole kilpeä taistelussa. Kaikki miehet ilman kilpeään olivat kuin alastomia. Yllämainitut israelilaiset olivat kirjaimellisesti alastomia, he olivat riisuneet vaatteet yltään ja olivat tanssimassa kultaisen vasikan edessä. Heillä ei ollut enää haarniskaakaan yllään.

Voitko kuvitella, miltä he näyttivät vihollistensa, amalekilaisten edessä, jotka katselivat heidän menoaan ympäröiviltä vuorilta? Amalekilaiset vapisivat aiemmin israelilaisten näkemisestäkin. Jumala oli pannut heidän sydämeensä pelon omaa kansaansa kohtaan. Nyt he näkivät Israelin ottavan päältään haarniskansa ja riisuvan pois vaatteensa. Amalekilaiset pilkkasivat ja nauroivat heitä: ”Katsokaa, he ovat aivan kuin me! He haluavat nautintoa ja huveja ja käyttäytyvät aivan kuin mekin. Mitä pyhyyttä tämä on? Ei, vaan teeskentelyä!”

Yhdessä alastomuuden hetkessä israelilaiset pienensivät Jumalansa jumalattomien silmien edessä. He tekivät Herrasta sydämettömän, julman, välinpitämättömän, avuttoman. He tarhasivat hänen kunniansa, hänen mahtinsa, hänen kaikkivaltiutensa. He eivät olleet enää esimerkkinä maailmalle.

Näin juuri mekin teemme, kun riisumme yltämme uskon vaipan ja lakkaamme luottamasta Jumalaan. Jos uskovalla ei ole lapsenomaista luottamusta Jumalaan, hän seisoo alastomana maailman edessä, alttiina kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle!

Monday, April 29, 2013

HULLU USKO by Gary Wilkerson

Onko sinulle aavistus siitä, että Jumala päästää irti jotain valtavaa sinun elämässäsi? Ehkä hän on puhunut sydämellesi: ”Olen valmistanut jotakin erityistä sinua varten. Pian pääset vaelluksessasi minun kanssani vaiheeseen, jota et ole tuntenut ennen”. Ehkä elämäsi on ollut jo Jumalan suuresti siunaamaa. Nyt Pyhä Henki lausuu pitkäntähtäimen lupauksen siitä, että pääset täyteen hedelmän kantamiseen, ja se ihmetyttää sinua. Jos tämä kuvaa elämääsi juuri nyt, sanon sinulle Raamatun auktoriteetilla: ”Ala valmistautua sydämesi tarkastelemiseen.”

Seuraa osa, jota nimitän ”hulluksi uskoksi”. Hullu usko odottaa vielä parempaa, vaikka asiat ovat jo aivan hyvin. Se sanoo: ”Vaikka me kuinka unelmoisimme ja tekisimme suuria tekoja Jumalan valtakunnassa, hänen näkynsä on aina suurempi.” Se, mitä Herra on tehnyt johtamassani seurakunnassa, ylittää villeimmätkin odotukseni. Ei kulu yhtään viikkoa, ettei joku anna elämäänsä Jeesukselle. Kun me jaamme ruokaa köyhille, monet heistä kysyvät: ”Miksi teette tätä?” Me vastaamme: ”Jeesus sen tekee”, ja he antavat elämänsä hänelle.

Kaikki tapahtuu ihmeenomaisesti. Kolmessa vuodessa seurakuntamme on kasvanut muutamasta pariskunnasta melkein 1 500 ihmiseen. Uudet uskovat kasvavat nopeasti uskollisiksi opetuslapsiksi, jotka oppivat tuntemaan Jumalaa.

Jumala ei vain ylitä odotuksiamme. Hän näyttää meille, mitä hän odottaa, ja sen näkeminen on hämmästyttävää. Edelleen neljännesmiljoona alueemme ihmistä ei tunne Kristusta. Viime vuonna Herra nosti mieleemme kahden uuden seurakunnan perustamisen.

Nyt tulee hulluin osa tätä uskoa: Uskon, että on tulossa vieläkin suurempia asioita. Olen vakuuttunut siitä, että Jumala aikoo näyttää itsestään vielä enemmän ja voimallisemmin, ei vain pelastumisissa vaan avustustyössä köyhille ja koko kaupungille.

Kuulostaa uskomattomalta, eikö vain? Niin se kuulostaakin. Nyt tulee kova pala. Juuri tässä kohdin Jumala käskee kansaansa tarkastelemaan sydäntänsä.

Olen tietoisia siitä, että oma vanhurskautemme on vain saastaisia riepuja. Me tarvitsemme hänen armoansa. Tosiasia on kuitenkin, että juuri kun asetumme vastaanottamaan Jumalan suurinta tekoa elämässämme, hän pyytää meitä miettimään kysymyksiä: ”Onko minun sydämessäni jotakin, mikä ei ilahduta Herraa? Olenko jättänyt tekemättä jotakin, mitä hän pyytänyt minulta?” En halua minkään asian elämässäni estävän sitä, mitä Jumala haluaa tehdä!

Friday, April 26, 2013

PYSÄHDY KUUNTELEMAAN

Ihmettelen usein, väsyykö Herra siitä, että hänen lapsensa tulevat hänen läsnäoloonsa, eikä koskaan lakkaa kuuntelemasta heitä. Mikään ei ole tyhjempää ja epätyydyttävämpää kuin yhdensuuntainen keskustelu. Yritä kuunnella jotakuta muutama tunti saamatta yhtään sanaa väliin. Se panee sinut tuntemaan yksinäisyyttä. Henkilö, joka sai ”laskettua kuorman omalta sydämeltään” menee pois tuntien olonsa paremmaksi, mutta kuuntelijaparka jää saamatta tyydytystä.

Kuinka usein me jätämme Herran yksin salaiseen kammioomme, yksinäiseksi ja vaille tyydytystä? Me kiirehdimme hänen läsnäoloonsa sanoen: ”Ylistys sinulle, Jeesus! Rakastan sinua, Herra! Tässä olisi minun ostoslistani ja paranemiskorttini. Aamen! Kuinka monta kertaa hän on ollut valmis ja innokas avaamaan omaa sydäntään, kun ihme ja kumma, ketään ei ollutkaan paikalla?

Jos rukoilemme tunnin, me puhumme tunnin. Jos rukoilemme tuntikausia, me puhumme tuntikausia. Jos rukoilemme koko yön, puhumme koko yön: miljoonia ääniä puhumassa ja ylistämässä! Kaiken julistustyöni ajan olen yrittänyt saada ihmisiä rukoilemaan. Nyt näen, ettei vika olekaan siinä. On ongelmallista jättää Vapahtaja yksin salaiseen kammioon, vaille tyydytystä siitä, että olisi voinut sanoa sanan meille.

Olemme lähteneet salaisesta kammiostamme sitten, kun olemme kertoneet kaiken meitä painavan taakan. Me kerroimme hänen toiveistamme, unelmistamme, haluistamme. Me lähdimme tuosta pyhästä rukouksen paikasta tyytyväisinä. Herramme vain jäi odottamaan intoa täynnä saadakseen jakaa sydäntään yhteydessä meihin. Uskon, että Herramme sanoo: ”Kyllä, kyllä, kiitos ylistyksestäsi. Otan sen vastaan. Olen niin iloinen, kun otit aikaa sulkeutuaksesi minun kanssani kahdenkeskeiseen oloon. Olen kuullut pyyntösi, ja Isä on antava sinulle, mitä haluat sydämessäsi. Odota kuitenkin! Älä lähde aivan vielä. Minulla on muutamia asioita, joita haluaisin jakaa sinulle. Sydämeni on halkeamaisillaan halusta kertoa niitä sinulle. Olen pullottanut kaikki kyyneleesi, olen lohduttanut huolekasta mieltäsi. Nyt on minun vuoroni puhua! Anna minun kertoa sinulle, mitä minulla on sydämelläni”.

Herramme Jeesus haluaa puhua. Hän tahtoo kertoa meille, mikä särkee hänen sydäntään meidän sukukunnassamme. Hän haluaa puhua jokaiselle lapselleen suunnitelmastaan niitä varten, jotka uskovat häneen. Hän haluaa näyttää ihania totuuksia. Hän haluaa antaa meille johdatusta ja auttaa meitä kasvattamaan lapsiamme, ratkaisuja ongelmiimme, uusia työntekijöitä ja toimintoja, jotka voivat pelastaa kadotettuja. Hän haluaa puhua erityisiä sanoja työpaikastamme, urastamme, kodistamme, elämänkumppanistamme, totuutta taivaasta, helvetistä ja tulevista kauheuksista. Ennen kaikkea hän haluaa puhua meille siitä, kuinka hän rakastaa meitä ja välittää omistaan.

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

Thursday, April 25, 2013

KAKSIMIELINEN IHMINEN

Kaksimielinen ihminen uskoo, että Jumalan ja Saatanan välillä on jaettu. Hän on aina epävakaa kaikissa teissään. Tämä selittää, miksi hän ”kiusauksen hetkellä luopuu” (Luuk.8:13). Hän lankeaa pelkoon ja lakkaa näkemästä Jumalan kaikkivaltiuden.

Jeesus opetti meille, että meidän tulee ”valvoa ja rukoilla”, että emme joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha heikko(Matt. 26:41). Sinussa oleva Jumalan Henki haluaa opettaa sinulle luottamusta hänen voimaansa, mutta liha etsii luottamuksen antamista pelolle. Uskon, että pelko aiheutti opetuslapsille sen, että he vaipuivat uneen Jeesuksen rukoillessa puutarhassa, ei väsymys. Hehän olivat juuri saaneet tietää, että Jeesus kavallettaisiin ja annettaisiin syntisten käsiin, että Pietarista tulisi petturi ja että he kaikki loukkaantuisivat Jeesukseen ja hajaantuisivat kuka mihinkin. Yhtäkkiä he kaikki unohtivat Jeesuksen tekemät ihmeet, hänen valtavan voimansa parantaa sairaita ja herättää kuolleita, hänen voimansa enentää leipää ja kalaa. He olivat kauhun vallassa, kun Jeesus hylkäsi heidät. He nukkuivat tuomittujen unta. Kun Jeesus pyysi heitä rukoilemaan, jotta he eivät joutuisi kiusaukseen, hän oikeastaan sanoi: “Rukoilkaa, että oppisitte luottamaan Jumalan voimaan nyt. Muutoin joudutte menemään uudestaan ja uudestaan kiusauksen tantereelle, kunnes opitte läksyn.”

Raamattu sanoo, että Jumala ”tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät”(2 Piet.2:9). Miten? Hän panee meidät tulen alle, kunnes me tulemme siitä ulos laulaen: ”Sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa”(1 Joh. 4:4), kunnes me opimme, että voimme voittaa vain uskon kautta.

Ei sinun tarvitse langeta kiusaukseen, mutta sitä tapahtuu silloin tällöin! Pyhimmätkin Jumalan ihmiset lankeavat joskus! Siksi Jumala varasi erityislahjan niille, jotka lankeavat. ”Mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas”(1 Joh.2:1).

Herramme ei ole ollenkaan niin murheissaan meidän lankeamisestamme kiusaukseen, kuin siitä, että ettemme opi kuinka toimia sen suhteen. Häntä loukkaa enemmän se, että emme luota hänen voimaansa vapahtaa meidät. Jumalaan sattuu enemmän se, mitä emme tee kuin se, mitä teemme. Voittoisa uskova on se, jonka elämä todistaa: ”Jumalan on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Wednesday, April 24, 2013

KAKSI TOSIASIAA

Mitä pidempään elän Kristukselle, sitä vaikeampi minun on hyväksyä helppoa, kaiken kattavaa ratkaisua. Omissa taisteluissani olen löytänyt suurta lohtua ja apua kahdesta ihanasta tosiasiasta.

Ensimmäinen niistä on: JUMALA RAKASTAA MINUA TODELLA. Jumalan tarkoitus ei ole tuomita lapsiaan, olivat he epäonnistuvia tai ei. Hän on rakastava Isä, joka haluaa vain nostaa meitä pois heikkouksistamme.

Näin vilahduksen tuosta rakkaudesta, kun kävelin taannoin maatilaamme ympäröivässä metsässä. En pysähtynyt kertaakaan miettimään, kuinka linnut lentelivät ympärilläni vapaina ja terveinä. Yhtäkkiä kuitenkin, maassa värähti rampa linnunpoikanen. Se yritti niin kovasti lentää, mutta saattoi vain pyörähtää ympäri maassa. Kumarruin nostamaan sen ylös. Silloin tuttu Raamatun kohta välähti mieleeni. ”Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta” (Matt.10:29).

Luulin aiemmin, että jae kuului: ”Ei yksikään varpunen putoa maahan Isän tietämättä.” Matteuksen kohta vain sanoo: ”Isän sallimatta.”

Jumala on meidän kanssamme silloinkin, kun lankeamme. Isä ei lankea meidän syntiimme, mutta hän tulee alas meidän langenneeseen tilaamme. Hän ei hylkää meitä, kun liu’umme alaspäin. Me nimittäin olemme tuo varpunen.

Joskus tunnemme hänen suuren rakkautensa vasta, kun putoamme pohjalle. Olet voittanut suuren voiton, jos voit olla varma Jumalan rakkaudesta itseäsi kohtaan, vaikka olet haavoittunut ja rampa. Meidän voimamme uudistuu hänen iankaikkisessa rakkaudessaan. Lepää vain tuossa ihanassa rakkaudessa. Älä hermostu. Vapautus on lähellä.

Toinen tosiasia: HÄNTÄ ILAHDUTTAA ENITEN MINUN USKONI. ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:6). Jumala lukee meidän uskomme vanhurskaudeksi. "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"(Room.4:3).

Ehkä en aina ymmärrä, miksi hän joskus näyttää aikailevan toimissaan, mutta tiedän, että hän pitää sanansa minua kohtaan.

Tuesday, April 23, 2013

OTRZYMUJĄC BŁOGOSŁAWIEŃSTWO KRZYŻA

Bóg bardzo lubi wykorzystywać nieudaczników – mężczyzn i kobiety, którzy myślą, że nie potrafią prawie nic zrobić dobrze. Pewna kobieta napisała do mnie niedawno tak: „Moje małżeństwo się rozpada. Wydaje mi się, że wszystko robię źle w sprawie wychowania moich dzieci. Mam takie odczucie, że nic nie jestem warta dla nikogo. Nie byłam bardzo dobrą żoną, matką ani chrześcijanką. Chyba jestem największym nieudacznikiem na świecie.”

Ona jest właśnie taką osobą, jakich szuka Pan – ludzi, którzy wiedzą, że jeżeli przez nich stanie się cokolwiek dobrego, to musi to być od Boga. Ci wszyscy gorąco głowi chrześcijanie, którzy chlubią się swoimi wielkimi zdolnościami, nigdy nie robią na Bogu żadnego wrażenia. Bóg spoglądał na chytrego, marnego, słabego człowieka o imieniu Jakub i powiedział: „Nie bój się robaczku Jakubie, ... Ja cię wspomogę ... Oto zrobiłem z ciebie ostre brony, nowe, z zębami w dwóch rzędach, abyś młócił ... będziesz się radował w Panu” (Izajasz 41:14-16).

Ludzie często wykorzystują Boga, żeby zdobyć fortunę, sławę, zaszczyty i szacunek. Talent, osobowość i spryt są wykorzystywane do tego, żeby głosić królestwo Boże, ale na Nim to nie robi wrażenia. Jego siła jest udoskonalana w naszej słabości, naszej niezdolności do posłuszeństwa Jego przykazaniom w naszej własnej sile.

Bóg nas wzywa do świętości i oddzielenia. Mówi nam, że możemy być wolni od więzów grzechu. Jego Słowo zwraca się do nas z niektórymi niemożliwymi wyzwaniami: „Dajcie odpór diabłu. Chodźcie w Duchu. Wyjdźcie spośród nich. Miłujcie waszych wrogów. Zostawcie za sobą wszystkie wasze obawy. Odrzućcie wasze grzeszne pragnienia. Niech grzech nie panuje nad wami.”

Kiedy pomyślisz szczerze o tym jak mało możesz zrobić sam, aby wykonać te wyzwania, to zdajesz sobie sprawę jak słaby jesteś. Twoje serce zaczyna wołać, „Panie, jak możemy wykonać tak wielkie święte rzeczy?” Wtedy nasz Pan przejmuje kontrolę! Przychodzi z takim pocieszającym poselstwem: „Odłóż swoją broń. Przestań próbować bycia samowystarczalnym i mocnym. Ja jestem twoją bronią i twoją siłą. Pozwól Mi dokonać tego, czego ty nigdy nie będziesz mógł sam. Ja ci dam Moją sprawiedliwość, Moją świętość, Moje odpocznienie, Moją siłę. Ty nie możesz sam siebie zbawić, ani podobać się Mnie w żaden inny sposób, jak poprzez przyjęcie błogosławieństw krzyża przez wiarę. Pozwól Mi pokierować twoim wzrostem i świętością.”

Monday, April 22, 2013

DAAVIDIN KÄDESSÄ EI OLLUT MIEKKAA by Gary Wilkerson

”Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he. Mutta Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka; ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin ja Ekroniin saakka”(1 Sam.17:50 -52).

Kun Daavid löi Goljatin, tilanne muuttui niin dramaattisesti, että Israel saattoi kompastelevat filistealaiset pakenemaan. Tärkein asia tässä Raamatunkohdassa on: ”Eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään”. Jumala osoitti olevansa uskollinen Daavidin luottamuksen kautta. Hän täytti kaikki israelilaiset sotilaat uskolla. Pilkka ja häpeä olivat poissa, ja israelilaiset soturit saivat takaisin luottamuksensa siihen, että heidän Jumalansa taistelisi heidän puolestaan.

Kun näemme Jumalan voiman toimivan meidän puolestamme, se vaikuttaa meihin syvästi. Se uudistaa meidän luottamuksemme lähteä taisteluun. Taistelu on Kristuksen, joka huutaa meille: ”Tulkaa, katsokaa minun käteni voittoa! Olen lyönyt pään poikki teidän syyttäjältänne!” Nyt meillä on voimaa seurata häntä sanoen: ”Herra sinä et hyljännyt minua. Sinä annoit tämän kaiken tapahtua: vastoinkäymiset ja jopa vihastumiset. Sinä teit sen armossasi, jotta minä voisin uskoa sinuun.”

Silti monet meistä ihmettelevät: ”Milloin Herra alkaa toimia minun hyväkseni?” Vastaus siihen on: Jeesus on jo toiminut! Sinun voittosi varmistettiin kaksi tuhatta vuotta sitten ristillä. Hänen voittonsa ristillä on se sama voitto, joka saattaa oman elämämme kaikki jättiläiset pakenemaan. Sinun avioliittosi voi olla yhtä kärsimystä, mutta Kristus on voittanut pimeyden vallat, jotka käyvät sinun ja aviopuolisosi kimppuun. Raha-asiasi eivät ehkä ole järjestyksessä, mutta Herra on valmistanut sinulle tulevaisuuden ja toivon. Lapsesi eivät ehkä vietä jumalista elämää, jota olet yrittänyt opettaa heille, mutta Jeesus on ostanut heidät pelastuksensa. Meillä saattaa olla taisteluja monilla rintamilla, mutta Kristus on varmistanut voittomme.

Pystytkö näkemään vihollisesi voitettuna? Ajattele kaikkia kuulemiasi syyttäviä ääniä. Voit vastata niille kaikille: ”Tämä on loppusi, paholainen. Jeesuksen voitto panee sinut pakenemaan. Minun voittoni on jo sinetöity ja voitettu. Minun sankarini voi osoittaa tähän voittoon, milloin vain haluaa. Maailma näkee hänet silloin kaikessa kunniassa. Kaikki saavat silloin tietää, ettei taistelua voiteta miekan, vaan Herran avulla.

Friday, April 19, 2013

TÄMÄ ON VOITTO

”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme”(1 Joh. 5:4).

Oletko joskus epäonnistunut? Onko sinulla jokin synti, joka helposti päihittää sinut? Tunnetko itsesi heikenneeksi pelkuriksi, kykenemättömäksi voittamaan salaista syntiäsi? Onko sinulla heikkoudestasi huolimatta samalla jäytävä nälkä Jumalan puoleen? Kaipaatko hänen luokseen, haluatko päästä häntä lähelle? Tuo nälkä ja jano ovat avain voittoosi. Se tekee sinusta erilaisen suhteessa muihin, jotka ovat syyllistyneet Jumalan pettämiseen. Se erottaa sinut heistä. Pidä tuota nälkää yllä. Janoa vanhurskautta. Älä koskaan vanhurskauta heikkouttasi, älä koskaan anna sille peräksi äläkä koskaan anna sen tulla osaksi elämääsi.

Usko on voittosi. Aabrahamilla oli heikkoutensa: hän valehteli, saattoi vaimonsa melkein aviorikkojaksi. Aabraham ”uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Jumala kieltäytyi lukemasta hänelle hänen syntiään, koska hän uskoi!

Tietenkin olet epäonnistunut, ehkä eilen, tai tänään! Uskotko, että Jeesuksella on voima vapauttaa sinut lopulta synnin vallasta? Uskotko, että Jeesuksen risti merkitsee synnin siteiden murtumista? Hyväksytkö tosiasian, että Hän on luvannut vapauttaa sinut Saatanan ansasta?

Annapa minun kertoa, missä voitto on minun mielestäni? Anna sydämesi hyväksyä kaikki Jeesuksen voiton lupaukset. Anna uskosi sitten sanoa sydämellesi: ”En ehkä ole vielä juuri sellainen, kuin haluaisin, mutta Jumala toimii minussa yhä. Hänellä on voima kirvoittaa synnin lieat minusta. Se tapahtuu vähä vähältä, mutta tulee vielä päivä, jolloin usko voittaa. En ole orja ikuisesti. En ole paholaisen marionetti enkä uhri. Olen heikko Jumalan lapsi, joka haluaa Jeesuksen voimaa. Lopulta minusta tulee yhtä puhdas kuin kullasta tulessa. Jumala on minua varten! Minä annan kaiken hänelle, joka voi varjella minua lankeamasta ja esittää minut Jumalan valtaistuimen edessä virheettömänä’, valtavasti iloiten!

Thursday, April 18, 2013

HÄNEN ARVOKKAAT AARTEENSA

Jumala on päättänyt päästä päämääräänsä täällä maailmassa heikkojen ihmisten kautta.

Jesaja, suuri rukoustaistelija, oli aivan samanlainen ihminen kuin kuka meistä tahansa. Daavid, Jumalan oman sydämen mukainen mies, oli murhaava avionrikkoja, jolla ei ollut moraalista oikeutta mihinkään Jumalan siunaukseen. Pietari kielsi taivaan Herran, kiroten sitä, joka rakasti häntä eniten. Aabraham, kansojen isä eli valheessa käyttäen vaimoaan pelinappulana oman nahkansa pelastamiseksi. Jaakob oli petturi. Adam ja Eeva muuttivat täydellisen avioliittojärjestelyn painajaiseksi. Salomo, maailman viisain mies, teki muistiin merkityistä historian teoista typerimmät. Joosef raivostutti veljensä melkein poikamaisella onnellisuudellaan, kunnes peli kääntyi häntä itseään vastaan. Joona halveksi Jumalaa, kun tämä armahti katuvia ihmisiä. Hän tahtoi nähdä kokonaisen kaupungin palava poroksi, jotta hänen ennustuksensa täyttyisi. Loot tarjosi kahta neitsyt-tytärtään sodomalaisen seksihullun väkijoukon kynsiin.

Lista jatkuu edelleen. Ihmiset, jotka rakastivat Jumalaa, ihmiset, joita Jumala käytti suuresti, joutuivat melkein perikatoon heikkouksiensa takia. Kuitenkin Jumala oli aina lähellä: ”Minä kutsuin sinut, minä haluan olla kanssasi. Minä täytän tahtoni sinusta huolimatta!”

Rohkaisevimpia Raamatunkohtia on 2 Kor.4:7: ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä”(2 Kor.4:7). sitten Paavali kuvaa näitä saviastioita, kuolevaisia, kaikin tavoin vaikeuksissa, ihmeissään, vainottuina,
masentuneina. Vaikka näitä miehiä ei koskaan hyljätty tai jätetty epätoivoon, Jumalan käyttäminä he kuitenkin jatkuvasti valittivat ruumiinsa taakkaa, odottaen päästä puetuksi uuteen.

Jumala pilkkaa ihmisen voimaa. Hän nauraa meidän itsekkäille yrityksillemme olla hyviä. Hän ei koskaan käytä ylväitä ja voimakkaita, vaan heikkoja, tämän maailman asioita hämmästyttääkseen viisaita.

”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä”(1 Kor.1:26 -29).

Jumala panee äärettömän arvokkaat aarteensa saviastioihin, koska hän iloitsee tehdessään mahdottoman mahdolliseksi.

Wednesday, April 17, 2013

MYRSKYN KESKELLÄ

“Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö"(Matt.14:24- 27).

Opetuslapset olivat uppoamaisillaan, yhtäkkiä peloissaan. Ajatus Jeesuksen olemisesta lähellä valvomassa heitä tuntui heistä mahdottomalta. Joku varmaan sanoi: ”Tämä on Saatanan työtä. Paholainen haluaa tappaa meidät kaikkien ihmeitten takia, joissa olimme osallisia”. Joku toinen sanoi: ”Missä menimme vikaan? Kenellä meistä on syntiä elämässään? Jumala on vihainen jollekulle tässä veneessä!” Joku muu saattoi kysyä: ”Miksi me? Mehän teimme juuri niin kuin hän käski. Me tottelimme. Mistä tämä myrsky tuli yhtäkkiä?”

Pimeimmässä hetkessä “Jeesus tuli heidän luokseen”. Kuinka vaikeaa Jeesuksen olikaan odottaa myrskyn liepeillä, rakastaen heitä niin paljon, tuntien jokaisen tuskan, haluten niin kovasti suojella heitä loukkaantumiselta, kaivaten heitä niin kuin isä ikävöi lapsiaan näiden ollessa vaikeuksissa. Kuitenkin Hän tiesi, etteivät opetuslapset koskaan oppisi tuntemaan Häntä ja luottamaan Häneen, ennen kuin myrskyn raivo olisi heidän päällään. Hän näyttäytyisi vasta, kun he olisivat saavuttaneet uskonsa äärirajan. Vene ei olisi uponnut, mutta heidän pelkonsa olisi hukuttanut heidät nopeammin kuin venettä piiskaavat aallot. Hukkumisen pelko oli epätoivoa, ei pelkoa vettä kohtaan.

”Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ’Se on aave’ ”(Matt.14:26).

He eivät tunnistaneet Jeesusta tuossa myrskyssä. He näkivät aaveen, haamun. Ajatus Jeesuksen olemisesta niin lähellä, niin paljon osallisena siihen, mitä he olivat joutuneet kokemaan, ei tullut heidän mieleensäkään.

Tässä on vaara, jonka kaikki kohtaamme, kun emme näe Jeesusta vaikeuksissamme. Sen sijaan näemme haamuja. Pelon kauheimmalla hetkellä, kun yö on pimein, myrsky kiukkuisin, tuulet vinkuvimmat ja toivottomuus on ylitsepääsemätön, Jeesus aina tulee lähelle meitä näyttääkseen itsensä tulvan Herrana, Vapahtajana myrskyissä.

”Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti” (Ps.29:10).

Tuesday, April 16, 2013

VOIMME KUULLA HÄNEN ÄÄNENSÄ TÄNÄÄN

Miljoonat ihmiset ovat kääntyneet, koska eräs mies kuuli Hänen äänensä. Saulus ”kaatui maahan ja kuuli äänen”(Ap.t. 9:4). Kun hänestä tuli Paavali, hän kuuli jatkuvasti Herran äänen. Hän tunnisti Paimenensa äänen.

Pietari antoi Vapahtajan äänen tulla itselleen. ”Seuraavana päivänä nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan… Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle” (Ap.t.10:9, 13). Kaikki pakanat toivotettiin tervetulleiksi Jumalan valtakuntaan Korneliuksen perhekunnan kanssa, koska yksi mies totteli Hänen ääntään. Meidänkin pitää antaa Hänen äänensä tulla meille. ”Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä”(Ps. 95:7). Mitä Jumala voisikaan tehdä uskoville, jotka oppisivat kuulemaan taivasta!

Me juoksemme sielunhoitajien ja psykologien luona, luemme kirjoja ja kuuntelemme äänitteitä, toivoen kuulevamme hänen äänensä sen sijaan, että odottaisimme äänen taivaasta tulevan meille. Me haluamme johtajan, jota voimme seurata, suunnitelman tulevaisuutta varten, selvän johdatuksen sanan. Vain harvat tietävät, miten mennä Herran luokse ja kuulla hänen äänensä.

Jumala tahtoo vavisuttaa maata vielä kerran. Koko maailmankaikkeus on valmis Pyhän Hengen synnytyskivuille. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin"(Hebr.12:25 -26).

Hän on luvannut: ”Taas kerran minun ääneni kuullaan. Ne, jotka kuulevat, järisyttävät maata. Taivas ja maa järisevät. Kuulemalla minun ääneni se, joka pääsee vapaaksi siteistä maan päällä, on vapautettu myös taivaissa.”

Viimeiselle, Laodikean seurakunnalle Herra huutaa: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

Se on Kristuksen viimeinen huuto seurakunnalle: ”Avatkaa. Antakaa minun tulla salaiseen kammioonne. Puhukaa minulle ja antakaa minun puhua teille. Ollaan yhteydessä. Sillä lailla minun suojelen teitä kiusauksen hetkestä, joka on tuleva kaikkeen maailmaan.”

Monday, April 15, 2013

“CHRISTUS VICTOR” by Gary Wilkerson

“Christus Victor” on latinankielinen lause, jota alkuseurakunnan kirkkoisät käyttivät kuvaamaan Jeesusta ja hänen sovitustyötään. Karkeasti käännettynä se merkitsee: ”Voittomme ei ole meidän, vaan Kristuksen”. Jos voitamme vihollisen, kun mahdollisuudet ovat ”fifty-fifty”, olemme alttiita ajattelemaan: ”Minä voitin taistelun”. Meidän vihollisemme on jättiläinen. Kun olemme haukkuneet häntä, hän tulee takaisin entistä voimakkaampana. Kun olemme käyttäneet loppuun kaikki varastomme, olemme nostaneet kädet ylös ja sanoneet: ”En pysty tähän”, silloin Jumala sanoo: ”Olet juuri siinä, missä haluankin sinun olevan.”

Vanhan Testamentin kertomuksia opetetaan yleensä lapsille, ei niinkään hengellisinä vaan moraalisina opetuksina. Esimerkiksi kertomus Joonasta esitetään yleensä teemalla: ” Älä ole tottelematon Jumalaa kohtaan tai joudut pahoihin hankaluuksiin.”

Useimmat meistä ovat kuulleet pyhäkoulussa kertomuksen Daavidista ja Goljatista. Sen opetus on: ”Ole rohkea ja peloton”. Tämän vika on siinä, että opetamme lapsillemme jotakin, mihin he eivät pysty. Ei kukaan Israelin sotilaista olisi pysynyt elossa lähitaistelussa Goljatia vastaan. Rohkeinkaan mies ei olisi pystynyt siihen.

Samoin, kun meillä on hengellinen taistelu, rohkeus ja sankarillisuus eivät riitä. Daavid tiesi, ettei hänestä ollut vastusta Goljatille. Hänhän ei ollut edes sotilas. Hän oli liian nuori. Kun Daavid tuli sotarintaan, hänellä oli vain leipää ja juustoa veljille. Daavidin ero muihin nähden oli siinä, että hän tiesi, ettei taistelu ollut hänen, vaan Jumalan. Kun hän kuuli Goljatin herjaukset, hän todisti: ”Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään …; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme"(1Sam.17:46 – 47).

Hengellinen voitto ei ole koskaan meidän omamme. Se tulee meidän Vapahtajaltamme. Tässä kertomuksessa Daavid on Vapahtajamme, Kristuksen esikuva. Hän katkaisee kaiken ahdistuksemme ja epätoivomme vallalla, jota demonit eivät voi vastustaa. Goljatilla ei ollut sinä päivänä minkäänlaista mahdollisuutta voittoon, yhdestä syystä: ”Taistelu oli Herran.”

Friday, April 12, 2013

HEDELMÄN KANTAMINEN

Yksi Raamatunkohta on vaikuttanut minuun erityisen syvästi. Jeesus sanoi: ”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat”(Joh 15:2, 6).

Olen lukenut uudestaan ja uudestaan nuo Kristuksen voimalliset sanat enkä voi paeta niiden synnintuntoa vaikuttavaa voimaa. Pyhä Henki on vakuuttanut minut näiden sanojen ymmärtämisen tärkeydestä: ” Minun Isäni on viinitarhuri… Jokaisen oksan, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois.”
Uskovan hedelmän kantamisasia ei ole Jumalan mielestä valinnainen. Hän tarkkailee viinipuutaan ja kaikkia oksastamiaan oksia suurella mustasukkaisuudella ja huolella. Hän odottaa kärsivällisesti oksien kantavan hedelmää. Hän seisoo vierellä oksasakset kädessään, seuraten rakastavasti, onko näkyvissä minkäänlaista huonoa kohtaa, virhettä tai tautia, joka voisi estää kasvun. Jumala odottaa hedelmää joka oksasta. Ilman hedelmää on mahdotonta tuottaa kunniaa hänelle ja kirkastaa häntä, olla Kristuksen todellinen opetuslapsi. Jeesus sanoi: ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni”(Joh.15:8).

Hedelmän kantaminen on tärkeätä Jumalan miellyttämistä, Kristuksen tehtävän täyttämistä ja rukouksiemme ja pyyntöjemme vastaamista silmällä pitäen. Jeesus sanoi: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi. Että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi”(Joh 15:16).

Itse asiassa hedelmän kantaminen on pikemminkin sitä, mitä meistä tulee, kuin, mitä teemme. Kannan hedelmää, kun mikään ei estä Kristuksen elämän virran tulemista minuun. Sitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut”(Joh 15:3). Hän sanoo: ”Koska uskoitte minun sanani, vavisten kuulitte sitä ja annoitte sen näyttää kaikki salatut asiat, tuoda valon jokaiseen pimeään nurkkaan, Jumalan sanan puhdistaa teidät. Silloin kaikki esteet häviävät.

Thursday, April 11, 2013

KRISTUKSEN HERRUUS

Ne, jotka antautuvat Kristuksen herruuteen, saavat lisää voimaa ja hänen tuntemistaan. He kirjaimellisesti saavat uuden mielen ja fyysisen voiman.

”Sen tähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla”(Kol.1:9 -11).

Jumala pitää hänen herruuteensa antautuvat moitteettomina Kristuksen tulemuksen päivään asti. Jos luotamme Jeesukseen, pidämme hänen käskynsä emmekä nojaa omaan ymmärrykseemme, meiltä ei koskaan puutu mitään. Hän varaa meille kaiken, mitä tarvitsemme ollaksemme hänelle mieleen. Herra itse varjelee ja pitää meidät nuhteettomina aivan loppuun asti!

”Että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen”(1Kor.1:5 -9).

Meidän tulee uskoa elämämme Jeesuksen hoitoon Silloin hän ottaa vastuun suojella ja varjella meitä: ”Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta”(2 Tess. 3:3). Hän sanoo: ”Sen tähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on”(1 Piet. 4:19).

Wednesday, April 10, 2013

JEESUS ON ELÄMÄNI KUNINGAS

Ehkäpä sanot: “Haluan Jeesuksen elämäni kuninkaaksi. Haluan tehdä kaiken, mitä hän käskee.” Haluan näyttää sinulle kaksi ihmeellistä siunausta, jotka tulevat kaikille, jotka asettavat Jeesuksen elämänsä valtaistuimelle.

Ensiksi, Raamattu sanoo, että saat osasi Jeesuksen pyhyydestä, jos antaudut hänelle, odotat hänen neuvojaan ja ohjaustaan. ”Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään”(Hebr.12:9- 10).

Paavali kehottaa meitä Jeesuksen luo pyytääksemme häntä ottamaan hallintaansa syntimme ja pelkomme: ”Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla”(Room.6:13- 14).

Jumala sanoo tässä: ”Jos haluat yltäkylläisen elämän, todellisen, täyden elämän, antaudu minulle. Minä annan sinulle elämän, jossa ei ole pelkoa, syyllisyyttä eikä tuomiota.”

Toiseksi, ne jotka antautuvat Kristuksen johdatettaviksi, saavat vaeltaa rauhassa, ilman pelkoa ja ahdistusta. ”Suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme… meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." (Luuk. 1:74 -75, 78- 79).

Mikä ihmeellinen lupaus! Jos annamme elämämme hänelle, hän antaa valonsa paistaa meidän pimeyteemme ja johdattaa meidät rauhaan ja lepoon. Tiedät kyllä, kuka on antanut sydämensä valtaistuimen Kristukselle. Sellainen elämä tuottaa rauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen ja voit nähdä rauhan hänen kasvoillaan ja ulkonäössään.

Tuesday, April 9, 2013

KÄYKÄÄMME USKALLUKSELLA

Hebrealaiskirjeen 10. luku sisältää uskomattoman lupauksen. Se sanoo, että Jumalan ovi on aina auki meitä varten. Se antaa meille täyden pääsyn Isän tykö:

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä”(Hebr.10:19- 22).

Muutama jae myöhemmin meitä varoitetaan Herran päivän nopeasta lähestymisestä: ”Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”(Hebr.10:25). Jumala sanoo: ”Nytkin, kun Kristuksen paluun aika tulee lähemmäksi, sinun pitää etsiä minun kasvojani. On aika mennä salaiseen kammioosi ja päästä tuntemaan minut.”

Uskon, että näemme jo merkkejä siitä, että olemme lähellä oman talousjärjestelmämme tuhoutumista. Väkivalta ja moraalittomuus lisääntyvät, ja yhteiskuntamme hakee vain nautintoja. Väärät profeetat, ”valkeuden enkelit” ovat pettäneet monet demonisilla opeillaan. Milloin hyvänsä voimme odottaa ahdistuksen ajan alkavan. Se panee ihmisten sydämet pakahtumaan pelosta. Ennen kuin tämä tapahtuu, Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

”Älkää antako totuuden lipua käsistänne! Valvokaa ja olkaa valmiina. Teillä on avoin ovi Jumalan pyhään läsnäoloon. Käykää siis Hänen luokseen täynnä uskon varmuutta, saattaen pyyntönne hänen tietoonsa. Kristuksen veri on jo tehnyt tien valmiiksi teitä varten. Mikään ei enää ole teidän ja Isän välissä. Teillä on joka aika oikeus käydä sisälle kaikkein pyhimpään, saadaksenne avun, jota tarvitsette.”

Monday, April 8, 2013

VAELTAKAA HENGESSÄ by Gary Wilkerson

Useimmat meistä tunnustaisivat, ettei ole kovin usein kokenut Jumalan armoa omassa itsessämme. Siksi kallistumme epäilemään, ettei hänen läsnäolonsa ole meissä. Paavali puhuu tästä ongelmasta kirjoittaessaan galatalaisille: ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä”(Gal.5:16).

Kuulostaa kyllä helpolta, mutta meillä on silti taipumus ottaa Paavali hoitava sana kovana käskynä. jota pitää totella. Niinpä kiristämme hampaitamme ja sanomme: ”Tänään vaellan Hengessä.” Sitten kun kompastumme, ajattelemme, ettemme ”ole hengellisiä” ja yritämme kovempaa. Yhtäkkiä löydämme itsemme taas lain alta, koska olemme kääntyneet oman lihallisen taidon puoleen sen sijaan, että olisimme uskoneet jo olevamme Hengessä.

Paavali sanoo: ”Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla”(Gal.5:18). Toisin sanoen, Jumalan Henki on sinussa, sallien sinun joka hetki olla osallinen hänen voimaa antavasta armostaan. Kun Paavali sanoo: ”Vaeltakaa Hengessä”, hän tarkoittaa: ”Vaeltakaa armon eikä lain alla.”

Sitten Paavali näyttää meille Hengessä vaeltamisen tuloksen: ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki”(Gal.5:22- 23). Huomaa: Nämä asiat eivät tapahdu siksi, että teemme jotakin. Ne ovat Jumalan vanhurskauden hedelmä, jonka hän laittaa meihin. Se on siis hänen työnsä tulos meissä.

Et koe olevasi kovin rakastava, mutta rakkaus on sinussa, koska Jumala laittoi sen sinuun. Et ehkä koe iloa ja rauhaa, mutta Jumala on istuttanut kummatkin näistä syvälle sinuun. Hänen Henkensä tekee työtä sinussa joka hetki, joka päivä, itselleen kiitokseksi ja sinulle syväksi siunaukseksi.

Paavali antaa Raamatun ihmeellisimmässä kohdassa Jumalan vastauksen ihmisen tilaan: ” Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! … Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”(Room. 7:25, 8:1-2).

Friday, April 5, 2013

HE EIVÄT USKO, ETTÄ JUMALA KUULEE HEIDÄN RUKOUKSENSA

Jotkut uskovat menettävät rohkeutensa, kun heidän rukouksiinsa ei vastata. Lopulta he vain antavat peräksi. He ajattelevat: ”Rukous ei päde minun kohdallani. Miksi rukoilisin, kun se toimi?”

Jesajan ajan israelilaisilla oli sama asenne. Jesaja kirjoitti: ”Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:
’Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?’ ” (Jes.58:2-3).

Nämä ihmiset siis sanoivat: ”Rakastan Jumalaa. Haluan tehdä oikein ja välttää syntiä. Aivan viime aikoihin asti olen todella etsinyt häntä rukouksessa. Tiedätkö mitä? Hän ei koskaan vastaa minulle. Miksi siis jatkaisin sydämeni raskauttamista hänen edessään?”

Jaakob kirjoittaa, että Jumala ei vastaa niiden rukouksiin, jotka pyytävät asioita ainoastaan itsensä tyydyttämiseksi: ”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne”(Jaak.4:3). Toisin sanoen: ”Ette pyydä Jumalan tahdon tapahtumista. Ette ole valmiita antamaan hänelle, mitä hän pyytää. Pikemminkin te yritätte sanella hänelle asioita, joista oma sydämenne nauttii.”

Jumalamme on täysin uskollinen. Paavali kirjoittaa: ”Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija”(Room.3:4). Hän siis sanoo: ”Ei se mitään, vaikka kuulisit miljoonan äänen rukoilevan: ’Rukous ei toimi. Jumala ei kuule minua!’ Olkoon jokainen ihminen valhettelija, koska Jumalan sana pysyy. Hän kyllä kuulee uskollisesti rukouksemme.”

Jeesus sanoi: ”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte”(Matt.21:22). Yksinkertaisesti ilmaistuna Kristus sanoo: ”Jos todella uskot, olet valmis odottamaan vastausta taivaalliselta Isältäsi. Vaikka se kestäisi kauankin, sinä olet vahva uskossasi, luottaen hänen vastaavan.”

”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!”(Ps.31:19). ”Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu”(Ps.34:10).

Thursday, April 4, 2013

VÄÄRISTYNYT TÄRKEYSJÄRJESTYS

Uskova, joka laiminlyö rukouksen, on väärinarvioinut tärkeimmän. Monet uskovat lupaavat rukoilla, jos ja kun he saavat siihen aikaa. Silti Kristuksen etsiminen käy joka viikko heille vähemmän tärkeäksi kuin auton peseminen, kodin siivoaminen, ystävien tapaaminen, ulkona syöminen, ostoksilla käyminen, urheilutapahtumien katselu. He eivät vain varaa aikaa rukoukseen.

Nykyajan ja Nooan ja Lootin ajan ihmisillä ei ole eroa. Heidän tärkeimpiä asioitaan oli syöminen ja juominen, ostaminen, myyminen, naimisiin meneminen ja perheestä huolehtiminen. Heillä ei ollut aikaa kuulla Jumalan sanomaa tulevasta tuomiosta. Niin kukaan ei ollut valmistautunut, kun tuomio lankesi.
Mikään ei selvästi ole muuttunut vuosisatojen kuluessa. Jumala jää aivan pohjalle tänäänkin monien uskovien tärkeysjärjestyksessä. Kärjessä ovat toimeentulo, turvallisuus, nautinto, perhe.

Rakas lukija, Herra ei halua meidän rääppeitämme: ajan palasia ja murusia, kun meille avautuu lyhyt hetki pikarukoukseen. Se ei ole rukousuhri.
Profeetta Malakia kirjoittaa: ”Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot”(Mal.1:8).

Malakia sanoo: ”Sinä tuot uhriksi Jumalan läsnäoloon vain jonkun vanhan karjaeläimen, huolimattomasti, ajattelemattomasti, kierrätyslahjoja. Koeta antaa niitä esimiehellesi, niin näet mitä tapahtuu!”

Jumala odotti kansansa käyvän läpi laumansa huolellisesti, tarkastaen jokaisen eläimen, valiten täydellisimmät yksilöt uhrilahjaksi hänelle. Jumala odottaa meiltä samaa tänä päivänä. Hän haluaa kiireetöntä laatuaikaa. Meidän tulee asettaa se aika etusijalle.

Tapasin kerran erään Amerikan suurimman kirkkokunnan pastorin. Hän oli kiireisimpiä työntekijöitä, mitä olen koskaan nähnyt. Hän sanoi minulle häpeämättä: ”Ei minulla ole aikaa rukoilla.” Hän tosiasiassa tarkoitti, ettei hän pitänyt tärkeänä rukoilla. Kun kävin hänen kirkossaan, en tuntenut Jumalan Hengen liikettä seurakunnan keskellä. Se oli itse asiassa kuollein seurakunta, jossa olen ikinä saarnannut. Miten siellä olisi voinutkaan olla elämää, jos pastori ei rukoillut?

Uskova ei halua varata aikaa rukoukseen, jollei siitä tule hänen elämänsä tärkeintä asiaa, ennen perhettä, uraa, vapaa-aikaa, kaikkea. Muutoin hänen uhrinsa on vääristynyt!

Wednesday, April 3, 2013

HALPA RAKKAUS

Kun käytän sanaa “penseä” kuvaamaan jonkun ihmisen rakkautta Jeesukseen, en tarkoita, että hän on kylmä Herraa kohtaan. Tarkoitan pikemminkin, että hänen rakkautensa on halpahintainen, ei kallis. Annan sinulle esimerkin: Kun Jeesus puhuu Efeson seurakunnalle Ilmestyskirjan 2. luvussa, hän ensin mainitsee heidän tekonsa. Hän tunnustaa, että he ovat tehneet työtä uskossa, vihaavat syntiä ja kompromisseja, kieltäytyvät hyväksymästä vääriä oppeja, koskaan kaatumatta ja lannistumatta vainonkaan edessä, silloinkin pitäen esillä evankeliumia. Kristus sanoo, että hänellä on kuitenkin yksi heitä vastaan: He ovat hyljänneet palavan, kalliin rakkautensa häntä kohtaan! ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi”(Ilm.2:4).

Kaikkien hyvien tekojensa keskellä he jotenkin unohtivat rakastavan, kurinalaisen vaelluksensa Jeesuksen kanssa. Nyt hän sanoo heille: ”Olette hyljänneet ensimmäisen rakkautenne ja jättäneet kallisarvoisimman tapanne tulla läsnäolooni, yhteydessä minuun.”

Huomaa: Jeesus puhuu tässä uskovista, jotka alkoivat palavassa rakkaudessa häneen, ei kylminä nimikristittyinä, jotka eivät koskaan rakastaneetkaan häntä. Hän sanoo: ”Sen, joka on kerran saanut sydämen rakkauden minua kohtaan, on mahdollista antaa intonsa väljähtyä penseyteen, ja rukoilla harvoin, jos ollenkaan.”

Ajattele, kuinka loukkaavaa se mahtaakaan olla Kristuksesta, Yljästämme. Minkälainen avioliitto se on, jossa ei ole ollenkaan intiimiä yhteyttä vaimon ja miehen välillä? Siitä juuri Jeesus tässä puhuu. Hän haluaa, että sinulla on aikaa olla hänen kanssaan kahden.

On aivan sama, kuinka kovaa ylistät häntäkirkossasi, kuinka sanot rakastavasi häntä, kuinka monia kyyneleitä vuodatat. Voit antaa avokätisesti, rakastaa toisia, vihata syntiä, moittia väärintekijöitä. Jos et koe sydämessäsi jatkuvaa vetoa Kristuksen läsnäoloon, silloin olet kadottanut rakkautesi häneen.

Kaikki tekomme ovat turhia, jos emme mene takaisin kirkkaaseen, palavaan rakkauteen Jeesusta kohtaan. Meidän täytyy tajuta: ”Jeesuksen rakastaminen ei ole vain asioiden tekemistä. Se edellyttää päivittäistä suhteen ylläpitämistä ja se kyllä maksaa minulle jotakin.”

Tuesday, April 2, 2013

MIKSI USKOVISTA ON NIIN VAIKEA RUKOILLA

Raamattu väittää hyvin yksiselitteisesti, että vastaus kaikkeen elämässämme on rukous yhdistyneenä uskoon. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi”(Fil.4:6). Paavali sanoo tässä: ”Etsikää Herraa kaikilla elämänalueillanne ja kiittäkää hän jo etukäteen siitä, että hän kuulee teitä”.

Paavali korostaa, että meidän tulee aina ensin rukoilla, ei vasta viimeisenä ratkaisuna. Ei pidä siis mennä ensin ystävien, sitten papin tai sielunhoitajan luokse ja vasta viimeksi polvillemme. Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33). Meidän tulee mennä ensiksi Herra luokse.

Meidän julistustyöhömme tulee sydäntä särkeviä kirjeitä murtuneilta uskovilta. Perheet ovat rikkoutumassa. Ihmiset, jotka vaelsivat uskollisesti Kristuksen kanssa, elävät nyt pelossa ja tappiossa. Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet tappiolle, synnin, masennuksen, maallisuuden tai kateuden voittamiksi. Vuosien mittaan heidän ongelmansa näyttävät pahenevan.

Kuitenkin minua järkyttää näissä kirjeissä eniten se, ettei monikaan mainitse rukousta. He ovat hakeneet apua äänitteistä, kirjoista, sielunhoitajilta ja radio-ohjelmista, joihin voi soittaa, eri terapioista, mutta harvoin rukouksesta.

Miksi uskovien on niin vaikea etsiä Jumalaa tarpeisiinsa kriisin aikana? Onhan Raamattu yksi pitkä todiste siitä, että Jumala kuulee lastensa huudon ja vastaa heille hellällä rakkaudellaan.
”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps.34:15).
”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa”(jae 17).
”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).
”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt.21:22)

Nämä ovat todisteena Jumalan ylitse ymmärryksen käyvästä huolenpidosta.

Monday, April 1, 2013

HÄN TEKI SINUSTA UUDEN by Gary Wilkerson

Onko sinut vapautettu? Ajattelet varmaan: “Tietysti! Jeesus on pessyt, sovittanut, tehnyt minut pyhäksi, ja nyt elän häntä varten.”

Kysyn seuraavaksi: heijastaako sinun jokapäiväinen elämäsi ihanaa vapautta, jonka juuri kuvasit? Sanoisivatko sinun ystäväsi, aviopuolisosi, lapsesi, että olet päässyt vapaaksi? Vai oletko niin kuin uskovien joukot, jotka kokevat olevansa hengellisellä hyppylaudalla? Onko vaelluksesi Kristuksen kanssa jatkuvaa liikettä ylös – alas, yhtenä hetkenä ilmeisen hengellinen ja seuraavana lihallinen?

Me hyväksymme suuret totuudet Jeesuksen tekemistä töistä meidän hyväksemme: pelastuksen, sovituksen, pyhityksen, lunastuksen. Silti monille meistä nämä hengelliset totuudet ovat olemassa ”toisessa maailmassa”. Me laulamme ja iloitsemme kirkossa joka viikko siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme, mutta onko hänen vapauden lahjansa totta päivittäisessä elämässämme?

Joskus me kaikki ponnistelemme pysyäksemme puhtaina ajatuksissa ja teoissa. Ehkäpä tällä viikolla sanoit aviopuolisollesi jotakin epäystävällistä. Sen jälkeen olet ihmetellyt, mitä vikaa sinussa on tai mikset voi olla siunaukseksi avioliitossasi.

Aina kun hairahdumme vaelluksessamme Jumalan kanssa, ihmettelemme: ”Onko Jumala tosiaan vapauttanut minut?” Joskus ehkä jopa kyseenalaistat koko pelastuksesi. Ystäväni, se ei ole vapautta. Mitä siis oikeasti tarkoittaa olla päästetty vapaaksi Kristuksessa? Ensimmäinen todiste tästä tulee Jeesukselta, joka sanoo: ”Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? …Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt. 6:27,33).

Kristus tarjoaa samat sanat kaikille meille, jotka murehdimme hengellistä elämäämme: ”Älä ole huolissasi! Ei väliä, kuinka murtuneeksi koet vaelluksesi hänessä”. Hän julistaa: ”Olet uusi luomus”(ks.2 Kor.5:17). Kun päätit seurata Jeesusta, hän teki sinusta uuden eikä se muutu koskaan. Silloinkin, kun ajattelet poikenneesi liian kauas, Jeesus sanoo päinvastoin: ”Älä huolehdi. Minä olen varannut sinulle kaiken, mitä tarvitset minun seurassani.”