Friday, May 31, 2013

KYPSÄN USKOVAN MERKKI

Kypsän uskovan merkki on, ettei hän anna ”viskellä itseään kaikissa opintuulissa”(Ef.4:14). Sellaiset uskovat eivät suostu kenenkään opettajan manipuloitavaksi. Heidän ei tarvitse juosta ympäriinsä, koska he nauttivat vihreistä laitumista, kasvaen itse Kristuksessa. He ovat oppineet tuntemaan Kristuksen. He eivät ole musiikin, ystävien, henkilöllisyyden tai ihmeiden, vaan ainoastaan puhtaan Jumalan sanan nälän valtaamia.

Paavali sanoi: ”Että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat” (Tiit.2:10). Mitä on kristillinen oppi? ”Jumalan armo… kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa”(Tiit.2:11 -12). Kristillinen oppi muokkaa sinua Kristuksen kaltaisuuteen. Se paljastaa jokaisen kätketyn synnin ja kaiken pahan haikailun.

Moittiiko opettajasi sinua arvovallalla, puhuen ja taivutellen sinua hylkäämään synnin ja laskemaan maahan epäjumalat, niin kuin Tiitus opetti kirjeensä toisessa luvussa? Opitko vihaamaan syntiä innokkaasti? Vai lähdetkö kirkosta edelleenkin tuntematta syvää synnintuntoa? Kristuksen opin sanoma on: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”(2 Kor.7:1).

Monet kirjoittavat meille, että heidän seurakuntansa pappi sanoo: ”En ole täällä saarnaamassa syntiä vastaan. Olen korottamassa Jeesusta.” Tai ”Tästä saarnatuolista et tule kuulemaan tuomionjulistusta. Minä olen täällä poistamassa seurakuntalaisistani pelkoa ja masennusta.” Helluntailaisetkin julistajat edustavat kahta ääripäätä. Toiset huutavat kovaa, lakihenkistä evankeliumia, jossa ei ole rakkautta, vain tekoja. Toiset taas julistavat synnistä kuin pelkurit, peruuttaen sanomansa puheen lopussa.

Kristuksen oppi on jumalisuuden ja pyhyyden oppi. ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja”(1 Tim.6:3-4)

Kristuksen opin julistaminen siunaa, vahvistaa ja rohkaisee sinua, mutta se myös tuomitsee sinut synnistäsi niin syvästi, ettet voi vain istua sen alla ja silti pitäytyä jossakin salaisessa synnissä.

Thursday, May 30, 2013

KRISTUKSEN KASVOJEN KATSELEMINEN

Paavali puhuu julistustyöstä, joka ei vaadi erityisiä lahjoja tai taitoja. Paremminkin sitä voi tehdä kuka hyvänsä uudestisyntynyt. Tämä on jokaisen uskovan ensimmäinen tehtävä, eikä mikään palvelutyö miellytä Jumalaa, jollei sitä synnytä tämä kutsumus.

Puhun palvelutyöstä, jossa katsotaan Kristuksen kasvoihin. Paavali sanoo: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta”(2 Kor. 3:18).

Mitä tarkoittaa katsella Herran kirkkautta? Paavali puhuu tässä hartaasta, keskittyneestä ylistyksestä, ajasta, joka annetaan Jumalalle vain hänen katselemisekseen. Apostoli sitten lisää äkkiä: ”Sen tähden, kun meillä on tämä virka ”(2 Kor. 4:1). Paavali selventää, että Kristuksen kasvojen katseleminen on palvelutehtävä, johon meidän on antauduttava.

Kreikankielen katselemista tarkoittava sana yllä olevassa jakeessa on hyvin vahva ilmaisu. Se ei viittaa vain ”katseen kiinnittämiseen”. Se merkitsee päätöstä: ”Minä en liiku pois tältä paikalta. Ennen kuin teen mitään muuta, ennen kuin yritän suorittaa yhtään asiaan, minun pitää päästä Jumalan läsnäoloon.”

Monet uskovat tulkitsevat väärin sanan ”kuvastimesta”. He ajattelevat peiliä, josta Jeesuksen kasvot heijastuvat takaisin. Sitä ei Paavali tässä kuitenkaan tarkoita. Hän puhuu hyvin tarkkaan keskitetystä katseesta, ikään kuin tosissaan lasin läpi tarkkaamisest yrittäen nähdä selvemmin. Meidän tulee ”kiinnittää katseemme” sillä tavoin, päättäen nähdä Jumalan kirkkauden Kristuksen kasvoissa. Meidän pitää sulkeutua kaikkein pyhimpään päämääränämme katsoa niin tarkkaan, ja olla yhteydessä niin hartaana, että me muutumme.

Mitä tapahtuu, kun uskova katselee Kristuksen kasvoja? Paavali kirjoittaa: ”Mutta me kaikki … muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor.3:18).

Kreikan sana muuttua tässä merkitsee ”muuttua toiseksi, toisen muotoiseksi tai toisennäköiseksi.

Jokainen, joka usein kiinnittää katseensa tarkkaavasti Kristukseen, muuttuu toiseksi. Se tapahtuu siinä. Hän muuttuu siis jatkuvasti Jeesuksen kaltaiseksi ja luonteiseksi.

Wednesday, May 29, 2013

PAHEMPAA KUIN EPÄONNISTUMINEN

Istuin autossa ja itkin. Ajattelin olevani kauhean epäonnistunut. Minut oli poistettu oikeussalista ilman selitystä sen jälkeen, kun olin luullut Jumalan lähettäneen minut todistamaan seitsemän teini-ikäisen murhaajan vuoksi. Kauhistuttaa ajatella, millaista siunausta olisin jäänyt vaille, jos olisin tuona pimeänä hetkenä lannistunut. Kuinka iloinen olenkaan tänään, että Jumala opetti minut kohtaamaan epäonnistumiseni ja ottamaan hänen kanssaan seuraavan askeleen.

Tiedän kaksi erityisen hyvää Jumalan miestä. Molemmat ovat julistaneet sanaa tuhansille. Kumpikin sortui syntiin, jonka Daavid teki Batseban kanssa. Toinen heistä päätti, ettei voisi enää jatkaa. Tänä päivänä hän juo ja kiroaa Kristusta, jota kerran niin innokkaasti julisti. Toinen taas teki parannuksen ja alkoi uudestaan alusta. Hän on nyt kansainvälisen, tuhansia Kristukselle saavuttavan lähetysohjelman johtajana. Hän epäonnistumisensa on jäänyt taakse, ja hän menee eteenpäin.

Työssäni huumeriippuvaisten ja parantumattomien narkomaanien keskuudessa olen nähnyt useimpien niistä, jotka palaavat vanhoihin tottumuksiinsa, kuitenkin vahvistuvan kohdatessaan oman epäonnistumisensa, ja palaavan Herran luo. Heillä on erityinen tietämys saatanan voimasta, ja siksi hylkäävät täysin luottamuksensa lihaan.

Kun Adam lankesi syntiin, hän yritti piiloutua Jumalalta. Kun Joona kieltäytyi saarnaamasta Niinivessä, hänen pelkonsa ajoi hänet merelle pakenemaan Herran kasvojen edestä. Kun Pietari kielsi Kristuksen, hän pelkäsi kohdata tätä.

Jumala on näyttänyt minulle totuuden, joka on auttanut minua monesti: epäonnistumista paljon pahempaa on pelko, joka seuraa sitä. Adam, Joona ja Pietari eivät paenneet Jumalaa siksi, että he olivat kadottaneet rakkauden häntä kohtaan, vaan koska he olivat peloissaan. He pelkäsivät, että hän olisi liian vihainen heille ymmärtääkseen. Saatana käyttää tätä pelkoa, jotta ihmiset lannistuisivat eivätkä yrittäisi enää.

Jos Daavid olisi lannistunut epäonnistumisiensa jälkeen, emme olisi ehkä koskaan kuulleet hänestä. Hän juoksi Jumalan huoneeseen, tarttui alttarin molempiin sarviin ja löysi anteeksiantamuksen ja rauhan. Sen jälkeen hän palasi elämänsä kaikkein hienoimpiin tilanteisiin. Sama voi olla totta myös sinulle.

Tuesday, May 28, 2013

MIETI EPÄONNISTUMISTA

Pitäisitkö Moosesta epäonnistujana? Tuskinpa! Hän oli Israelille sitä, mitä Washington ja Lincoln olivat yhdessä Amerikalle, ja enemmänkin. Katsotaanpa tarkemmin lainantajan elämää. Hänen uransa alkoi murhalla, jota seurasi neljänkymmenen vuoden oikeuden piileskely.

Mooses oli pelokas ja epäuskoinen. Kun Jumala kutsui hänet johtamaan israelilaisia orjuudesta, hän väitti: ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies…, sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli"(2 Moos.4:10). Koko elämänsä ajan Mooses halusi päästä luvattuun maahan, mutta epäonnistumisensa takia hän ei päässyt sinne. Silti Herb.3:1-2:ssa Jumala vertaa Mooseksen uskollisuutta Kristukseen. Mooseksen epäonnistumiset eivät sulkeneet häntä pois Jumalan Sankarien Salista.

Usein pidämme Jaakobia suurena rukouksen sankarina, joka paini Herran enkelin kanssa ja selvisi voittajaksi. Kuitenkin hän elämänsä oli täynnä selviä epäonnistumisia. Nuorena Jaakob petti isäänsä varastaakseen veljensä perinnön. Hän halveksui vaimoaan Leeaa, kun taas rakasti salaa suuresti hänen sisartaan, Raakelia. Hän ei pitänyt aviomiehenvastuutaan.

Siinä meillä mies, joka joutui juonien, varkauden, uskottomuuden ja moniavioisuuden verkkoon. Silti me edelleen palvelemme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa.

Kuningas Daavid, voittoisa soturi ja psalmilaulaja, iloitsi Herran laista, ja hänellä oli asema vanhurskaana miehenä, joka ei voisi seistä syntisten keskuudessa. Kuitenkin tällä suurella miehellä oli järkyttävä heikkous. Ottaessaan Batseban tämän mieheltä, Uurialta, hän lähetti pahaa aavistamattoman miehen kuolemaan armeijansa eturiveissä. Profeetta Naatan julisti, että tämä kaksinkertainen synti antoi Herran vihollisille suuren aiheen jumalanpilkkaan.

Näemme suuren kuninkaan seisomassa kuolleen aviottoman lapsen arkun ääressä. Varastettu vaimo on hänen vierellään, ja maailma täyttyy vihollisista, jotka kiroavat Jumalaa Daavidin ilmeisten syntien tähden. Kuitenkin Jumala nimitti Daavidia mielensä mukaiseksi mieheksi (1 Sam.13:4).

Jos omat epäonnistumisesi ovat lannistaneet sinut, minulla on hyviä uutisia sinulle. Ei kukaan mies tai nainen ole lähempänä Jumalan valtakuntaa, kuin se, joka joutuu katsomaan tappiota silmiin, kohtaaman sen ja jatkamaan rauhallista ja voittoisaa elämää. Jatka eteenpäin epäonnistumisestasi huolimatta. Usein ihminen tekee suurimmat työnsä Jumalalle juuri epäonnistumisen jälkeen.

Monday, May 27, 2013

TODELLINEN JEESUS -LIIKE by Gary Wilkerson

Kuka kipuja kärsivä mies, nainen tai lapsi ei juoksisi paikkaan, jossa vastaus elämän pitkän ajan vaikeuksiin löytyy Jumalalta? Siellä syvä ihmeenomainen parantuminen tapahtuu. Tämä on todellista ”Jeesus-liikettä”. Se ei tapahdu suunnitelmallisesti, luovina tai järjestettyinä tapauksina, vaan Jumalan ilmestyessä. Missä hänen kunniansa ilmestyy, uskollisen julistustyön tai yksinkertaisen todistuksen kautta, ihmiset juoksevat maistamaan sitä.
”Kaikki kansa riensi hämmästyksen vallassa heidän luoksensa” (Ap.t. 3:11). Merkityksellisyys on sanassa ”heidän luoksensa”. Nämä ihmiset eivät käyttäneet kyynärpäätaktiikkaa päästäkseen toistensa ohi. He menivät yhdessä nöyrinä Jumalan valtavan voiman läsnäoloon.

Jumalan kunnia saa sen aikaan. Se yhdistää meidät Jumalan pelossa. Tosiaan, Jumala tahtoo juuri sitä, panna syrjään erilaisuutemme, antaa anteeksi loukkaukset ja mennä niiden luo, jotka tarvitsevat meidän anteeksiantamustamme tai joiden on tarpeen antaa meille anteeksi.

Emme voi odottaa Jumalan pelkoa herättävän kunnian liikkuvan keskuudessamme, jos me sallimme itsemme puhua pahaa. Jos meillä on sydän, jossa muhii kauna, henki, joka kieltäytyy antamasta anteeksi toisille. Miksi ei-uskovat tulisivat juosten kirkkoon, jossa hallitsee pahuus ja eriseuraisuus? Jumalan kirkkauden toiminta kutoo yhteen meidän sydämemme, miten se voi tapahtua, jos me kieltäydymme panemasta syrjään eri seurat?

Miksi Jumalan kunnia ilmestyy joihinkin kirkkoihin, mutta ei toisiin? Pietari antaa vastauksen tässä temppelikohtauksessa.”Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: ’Israelin miehet… Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen” (Ap.t.3:12- 13).

Jumala on pannut kaiken valtansa, kunniansa ja voimansa yhteen lähteeseen: Kristukseen. Hänen kunniaansa ei voi tuntea siisteissä ja mahtavissa miehissä tai loistavien suunnitelmien ja luovien menetelmien kautta. Hänen kunniansa löytyy ainoastaan yhdessä lähteessä: Jeesuksessa.

Jos haluamme Kristuksen kunniaa elämäämme ja kirkkoomme, se ei tapahdu meidän voimamme tai juoniemme kautta. Kun tyhjennämme itsemme, hän voi täyttää meidät. Meidän tulee sanoa Johannes Kastajan lailla: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”(Joh.3:30).

Wednesday, May 22, 2013

KOHTALOKAS KISA

Sana “kisa” viittaa kilpailemiseen ja Hebr.12:1:ssä Jumalan kansaa verrataan pitkän matkan juoksijaan. Tänä päivänä kilpaileminen on vääristynyt, ja palkinnosta on tullut lihallinen.

Jos voisimme päästä vain muutamaksi minuutiksi taivaaseen, emme ikinä enää kilpailisi lihallisissa lajeissa. Jos voisimme päästä vaeltamaan lyhyesti Jumalan kaupungin porteista sisälle, juomaan rauhassa, kauneudessa, taivaallisessa loistossa, kuuntelemaan enkelien suurkuorojen laulavan Herran kunniaa. Jos voisimme päästä patriarkkojen, marttyyrien, apostolien ja niiden seuraan, jotka ovat tulleet siitä suuresta ahdistuksesta. Jos voisimme nähdä omat kuolleet omaisemme, tuntea Jumalan pyhän valon hehkun ja lämmön ja aistia hänen läsnäolostaan paistavan turvallisuuden!

Tulisimmeko koskaan takaisin tähän maailmaan ja jatkaisimme kohtalokasta kilpailua? Ei koskaan! Sinä ja minä eläisimme vain Herralle. Hylkäisimme maailman ja kaikki sen nautinnot ja lihalliset asiat. Me juoksisimme hänen kisaansa.

Jos voisimme viettää edes muutaman minuutin helvetissä, emme koskaan olisi enää samoja kuin ennen. Kuvittele, miltä tuntuisi joutua siihen mustaan pätsiin ja ikuiseen pimeyteen. Jos meidät yhtäkkiä syöstäisiin demonien jumalattomaan, kiroilevaan, vihaavaan, korruption maailmaan. Jos kuulisimme ikuisesti tuomittujen voihkinaa, todistaisimme heidän kauhuaan, hampaitten kiristelemistä. Me joutuisimme hieromaan pahantekijöiden, Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsijoiden hartioita. Kuulisimme toivottomien loputtomia ääniä, tuomittujen hyödyttömiä rukouksia, kun he heristäisivät nyrkkiä oikeudenmukaiselle Jumalalle, kiroten syntymäpäivänsä. Jos joutuisimme kokemaan, miltä tuntuu olla kadotettu, irti Jumalasta ja totuudesta, rakkaudesta ja rauhasta ja kaikesta mukavasta.

Kuinka voisit palata maailmaan lyhyeltä vierailultasi helvettiin ja koskaan enää olla sama? Menisitkö takaisin laiminlyömään Jumalan sanaa, hänen huonettaan ja rakkauttaan? Jatkaisitko itsekästä sopeutumistasi, kullan ja hopean kahmimista ja rukoilemista saada niitä vielä lisää. En usko. Ei, sinä ja minä eläisimme jokaisen hetkemme, kuin se olisi viimeinen.

Lakkaatko juoksemasta turhaan ja hosumasta ilmaan? Päätä etsiä Herraa koko sydämestäsi niin kuin ei koskaan ennen!

Tuesday, May 21, 2013

ODOTTAA HÄNTÄ

Profeetta Samuelin käsky kuningas Saulille kuului: “Mene sitten minun edelläni Gilgaliin, niin …. minä tulen sinun luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä"(1 Sam.10:8). Saulin ainoana vastuuna oli odottaa! Jumala halusi kuulla Saulin sanovan: ”Jumala pitää sanansa. Ei koskaan Samuelin huulilta ole langennut sanaa maahan. Jumala sanoi, että minun pitää odottaa ohjeita ja minä odotan.”

Ylpeys tulee järkeilemään: ”Ei Jumala varmaankaan sitä tarkoittanut. Ehkä kuulin väärin”. Sen sijaan, että seisoisimme tiukasti Jumalan sanan päällä, alamme miettiä. Maatessamme vuoteella yön tunteina me sanomme: ”Herra, minusta pitäisi tehdä näin.” On tosi pahaa järkeillä loogisesti mitään, kun ei ole selvää ohjetta Jumalalta. Jos haluat olla miksikään hyödyksi Jumalalle, sinä odotat kärsivällisesti hänen toimintaansa.

”Mutta Samuel sanoi: ’Mitä olet tehnyt?’ Saul vastasi: ’Kun näin, että kansa hajaantui pois minun luotani etkä sinä tullut määrättynä aikana, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen, niin minä ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran mielisuosiota; ja minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin’.

Samuel sanoi Saulille: ’Sinä olet tehnyt tyhmästi.… nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet on Herra määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi"(1 Sam.13:11- 14).

Saul odotti seitsemän päivää, mutta se ei ollut pyhää odotusta. Hän oli kärsimätön, vihainen, pelokas ja mutristi huuliaan. Meillä pitää odottaessamme uskoa, että Jumala välittää meistä ja rakastaa meitä ja tulee ajallaan. Odottaminen on niin tärkeää, että minun pitää nyt näyttää sinulle joitakin Raamatun jakeita todistaakseni sen.

”Ja sinä päivänä sanotaan: ’Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi"(Jes.25:9).

”Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle”(Jes.64:4).

Monday, May 20, 2013

NÄYTÄ MEILLE KUNNIASI by Gary Wilkerson

Pietari ja Johannes olivat menossa temppeliin, kun he kohtasivat ramman kerjäläisen. Kun Pietari kuuli miehen pyytävän almuja, hän vastasi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy"(Ap.t. 3:6).

Kerjäläinen parantui siinä samassa! Se oli ihme, jolla oli valtavat seuraukset: ”Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään”(Ap.t. 3:11). Jumalan kunnia ilmentyi tässä ihmeellisessä tapahtumassa.

Parantunut mies ”pysyttäytyi” Pietarin ja Johanneksen seurassa. Se kuvaa jonkun riippumista omassa, kalliissa elämässään, takertuen siihen häpeilemättä. Tämä mies ikään kuin sanoo: ”Jumalan läsnäolo on todellista! Olen istunut vuosikausia kerjäämässä apua, mutta en ole kokenut mitään tämän kaltaista. Hän kosketti sydäntäni niin kuin koskaan ennen elämässäni.”

Jumala rakastaa sydäntä, joka riippuu hänessä ja pyytää anoen: ”Herra, sinun kunniasi on liian suuri, että kulkisin sen ohi. Minä riipun kiinni toivossa, jonka annat minulle, parantumisen, muuttumisen, sinun läsnäolosi elämässäni ja maailmassani.”

”Kaikki kansa” tuli katsomaan, mitä oli tapahtunut(Ap.t.3:11). Kun Jumala näyttää kunniansa voimallisesti, sen vaikutus ei ole vähäpätöinen. Hänen voimansa suuruus vaatii jokaisen läsnä olevan huomion.

Mitä, jos tuo ramman ihmeenomainen parantuminen tapahtuisikin omassa seurakunnassani. Emme varmaan voisi ostaa tarpeeksi tuoleja, kun väkijoukot tulvisivat kirkkoomme. En tarkoita sellaisia tuijottelijoita, jotka uteliaita näkemään eri tilanteita. Me kaikki haluaisimme Jumalan kosketuksen elämäämme. Uskovat ja ei-uskovat ovat samanlaisissa vaikeuksissa tänä päivänä, vaeltaen kuin lampaat ilman paimenta, etsien sitä, mikä on todellista. Kun siis Jumalan kunnia ilmestyy tuoden uudistusta elämäämme, se aina herättää huomiota kaikissa, ei vain joissakin.

”Kaikki kansa riensi hämmästyksen vallassa”(Ap.t. 3:11). Kun ihmiset näkivät, että kerjäläinen oli parantunut, he ihmettelivät: ”Emme ole koskaan nähneet mitään tämän kaltaista. Varmaankin Jumala on tässä paikassa.”

Kysyn sinulta: ”Haluatko enemmän elämältäsi Jumalassa? Haluatko hänen kunniansa tulevan sinun kotiisi, avioliittoosi, lastesi elämään, ja muuttavan asioita niin, että kaikki hämmästyvät? Arvaa mitä? Sitä Jumalakin tahtoo! Hän tahtoo sinun hämmästyvän hänen kunniaansa ja muuttuvan sen kautta. Hän tahtoo, että maailma ympärilläsi hämmästyisi hänen ihmeellisestä voimastaan, joka tuo uutta elämää siihen, missä yleensä on totuttu vain tappiomielialaan.

Friday, May 17, 2013

LOPUTON MYÖTÄTUNTO

Kaunis, 19-vuotias sairaanhoitaja pysäytti minut erään kokoussarjan esirukouspalvelussa. Hän sopersi kyynelehtien säälittävän tunnustuksen: ”Herra Wilkerson, olen lesbo. Koen itseni niin likaiseksi ja epäpuhtaaksi. Seurakunta, jossa olen käynyt, käski minua poistumaan. Pastori sanoi, ettei hän voi ottaa sitä riskiä, että viettelisin muita hänen seurakunnassaan. Minulla ei taida olla muuta tietä ulos tilanteesta kuin itsemurha. Elän kovan pelon ja tuomion alaisena. Pitääkö minun tappaa itseni löytääkseni rauhan?”

Hän perääntyi minusta koko ajan kuin tuntien itsensä liian epäpuhtaaksi minun lähelläni. Kysyin, rakastiko hän edelleen Jeesusta. ”Voi, kyllä”, hän vastasi. ”Jokaisen valveilla olon hetken sydämeni huutaa hänen puoleensa. Rakastan Kristusta kaikella voimallani, mutta silti olen sidottu tähän kauheaan tapaani.”

Oli ihanaa nähdä, miten hänen kasvonsa alkoivat loistaa, kun kerroin, kuinka paljon Jumala rakastaa häntä huolimatta hänen taistelustaan. Sanoin hänelle: ”Älä anna itseäsi syntisi valtaan. Jumala piirtää rajan juuri sinun kohdallesi. Mikä hyvänsä lisääntynyt yrityksesi hänen puoleensa luetaan vanhurskaudeksi. Rajan ylitys taaksepäin, poispäin hänen luotaan taas on synti. Jos me lähestymme häntä, hän lähestyy meitä. Pidä huolta hengellisestä lähestymisestäsi. Rakasta Jeesusta edelleen, vaikka et ole voittanut tapaasi kokonaan. Ota vastaan hänen päivittäinen anteeksiantamuksensa. Elä päivä kerrallaan! Ole varma siitä, että Jeesus rakastaa syntisiä. Siksi hän varmasti rakastaa myös sinua.”

Hän hymyili huojentuneena ja sanoi: ”Herra Wilkerson, te olette ensimmäinen pastori, joka on tarjonnut minulle toivon sädettä. Syvällä sydämessäni tiedän, että hän rakastaa minua yhä, ja tiedän, että hän voi päästää minut tästä siteestä. Kaikki muut ovat tuominneet minut. Kiitos teille toivon ja rakkauden sanomasta.”

Tämän hartauden lukija, elätkö sinä tuomion alla? Oletko tehnyt syntiä Heraa vastaan? Oletko murehduttanut Pyhän Hengen elämäsi aikana? Arveletko häviäväsi taistelun ylitse käyvää kiusausta vastaan?

Sinun pitää vain lukea Jumalan Sanaa ja löytää siitä armon, rakkauden ja loputtoman myötätunnon Jumala. Daavid sanoi: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:3-4).

Thursday, May 16, 2013

HÄNEN ARMOLLISUUTENSA

Meidän tulee julistaa Herran armollisuutta kaikelle maailmalle. Daavid sanoi: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta”(Ps.40:10).

Daavid ei pitänyt tätä ihanaa sanomaa vain omana tietonaan, hän tiesi että koko seurakunta tarvitsee sitä niin kuin koko tuskainen maailmakin. Daavid oli kiitollinen Jumalalle siitä valtavasta rakkaudesta, koska hän tunsi olevansa omien epäonnistumisiensa ympäröimänä:
”Minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni”(Ps.40:12). Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon ihmiset ovat tehneet syntiä, Jumala rakastaa heitä silti. Siksi hän lähetti Poikansa. Siksi me myös saarnaamme maailmalle!

Voitko sanoa Daavidin kanssa: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni”?

Ehkä kaikkein eniten siteerattu ja laulettu jae Jumalan sanassa on tämä: ”Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua”(Ps.63:3). Saatat kysyä: ”Mitä tarkoitat, hänen armonsa muka parempi kuin elämä?” Elämä on lyhyt! Se kuihtuu kuin ruoho, joka kukoistaa hetken ja kuihtuu pian. Hänen armonsa sen sijaan pysyy iankaikkisesti. Miljardin vuoden päästä tästä Jeesus on yhtä hellä ja rakastava meitä kohtaan kuin juuri nyt. Toiset voivat ottaa sinulta hengen, mutta he eivät voi ottaa sinulta hänen armoaan.

Parhaiten voit ilmaista hänen armoaan iloisesti ylistäen. Pysähdy hetkeksi ajattelemaan: Jumala ei ole enää vihainen sinulle. Jos olet valmis hylkäämään syntisi, voit saada anteeksi ja kaikki uudistuu juuri tällä hetkellä.

Jumalan Sana sanoo, ettei mikään voi tulla meidän ja Heramme väliin: ei synti, ei syyllisyys, ei tuomitsevat ajatukset. Voit sanoa: ”Minun elämäni on siunaus Herralle, ja voin iloita ja ylistää häntä. Olen puhdas, vapaa, olen saanut anteeksi, minut on vanhurskautettu, pyhitetty ja vapahdettu.”

Jos oikein ymmärtäisit, kuinka hellä, kuinka kärsivällinen, kuinka huolehtivainen hän on sinua kohtaan, kuinka valmis antamaan anteeksi ja siunaamaan, et pystyisi hillitsemään itseäsi. Sinä huutaisit ja ylistäisit häntä äänesi käheäksi.

Rakas lukija, Jeesus tulee ja me olemme valmiit lähtemään. Sinulla on rakastava, hellä Isä, joka välittää sinusta. Hän on pannut talteen kaikki kyyneleesi, jotka olet vuodattanut. Hän on nähnyt kaikki sinun tarpeesi ja tiennyt kaikki ajatuksesi, ja hän rakastaa sinua.

Wednesday, May 15, 2013

VOITONLAULU

Israelin kansa oli toivottomassa välikädessä.

Punainen Meri oli heidän edessään, vuoret kummallakin sivulla ja faarao rautavaunuineen lähestyi takaa. Jumalan kansa näytti joutuneen surkeasti ansaan. Kuitenkin, usko tai älä, Jumala oli tarkoituksellisesti ajanut heidät tähän vaaralliseen tilanteeseen.

Israelin leirissä syntyi paniikki. Miehet vapisivat pelosta, ja naiset ja lapset itkivät isovanhempiensa ja muiden lähiomaisten sylissä. Yhtäkkiä Mooseksen ympärille kerääntyi hyvin vihaisia sukujen johtajia, jotka huusivat: ”Varmasti tämä on meidän loppumme! Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Anna meidän olla rauhassa... Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan."(ks. 2 Moos.14:10 -12).

Mahtoiko Mooseskin pelätä näissä olosuhteissaan? Kun tämä Jumalan mies itki, Herra näyttää moittineen häntä: ”Miksi huudat minulle? "(2 Moos.14:15).

Ei kukaan Israelin kansasta voinut tietää, minkälaisen pelastuksen Jumala aikoi tuoda! Yhtäkkiä tuulet jakoivat meren kahtia, ja kansa kulki vesimassojen välissä kuivaa pitkin toiselle rannalle. Kun faarao ja hänen voimallinen armeijansa yrittivät seurata, vedet alkoivat tyrskytä jälleen sulkien tien ja hukuttaen heidät kaikki.

Minkälaista sen näkeminen olikaan! Jumalan kansa katsoi taaksensa meren toiselta puolen ja näki mahtavan vihollisensa tuhottuina kuin tinasotilaat. Silloin leiristä kohosi laulu, kun he taaskin tajusivat, että Jumala oli pelastanut heidät mahdottomasta tilanteesta! Raamattu kertoo heidän reaktiostaan. He lauloivat laulun:

"Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä”(2 Moos.15:1-2).

Tuesday, May 14, 2013

RUKOILEVA PAYSON

Tohtori Edward Payson, lempinimeltä “Rukoileva Payson”, oli pappina Portlandissa, Mainessa melkein 200 vuotta sitten. Vuonna 1806, vain muutama vuosi itsenäisyysjulistuksen jälkeen Amerikka oli syvän masennuksen kourissa. Se oli pimeää aikaa, ja tohtori Payson kirjoitti muistiin oman alueensa murhenäytelmää:

”Liike-elämä on taantumassa, monet luhistuneet. Satoja… on syösty työttömyyteen. He ovat epätoivoisia. Minä vapisen oman köyhän maani takia. Pelkään, että meidän syntimme ovat tuoneet tuomion meidän yllemme. Jotkut ihanista nuorista uskovista ovat menettäneet kaiken, ja heiltä on viety koti. Kuitenkin minusta tuntuu hyvältä nähdä heidät iloisina ja rauhallisina kaiken sen alla. Toiset, joilla ei ole Jumalaa, ovat kadottaneet syyn elämään. He ovat jatkuvasti huolissaan ja näköjään kuolevat särkyneeseen sydämeen.”

Tohtori Payson ja hänen seurakuntansa kärsivät omaisuutensa tärvelemisestä. Tohtori Payson eli itse muutamalla pennillä noiden vaikeiden aikojen läpi. Joulukuun 28. päivänä vuonna 1807 hän kirjoitti äidilleen:

”Olosuhteet huononevat. Suuri joukko rikkaita kauppiaita elää nyt köyhyydessä. Joka päivä joku liike lopettaa. Vaivaistentalo on jo täynnä ja satoja pitäisi vielä saada sijoitetuksi johonkin. Monet, jotka kasvoivat vauraudessa, joutuvat nyt turvautumaan toisiin saadakseen ruokaa.

Ehkäpä, äiti, sinä murehdit minun puolestani ja sanot: ’Edward-parka! Silti sinulla ei ole koskaan ennen ollut suurempaa syytä iloita minun puolestani ja huutaa: ’rikas Edward”, kuin nyt. Siunattu olkoon Jumala, minun uskoni ei perustu horjuviin asioihin, joten tämä sekasortoinen tila ei kolauta minua. Jumala pitää minua hiljaisena, varautuneena, ja jopa onnellisena näiden vaikeuksien keskellä. En tarkoita, ettenkö tuntisi kipua, kyllä tunnen. Kaikki maallinen toivoni on tuhoutunut. Näissä olosuhteissa on mahdotonta olla tuntematta tuskaa. Luulin tietäväni aiemmin, että maailman petollinen ja sen ilo vain hetken kestävä. Nämä vaikeat ajat ovat opettaneet minua vieroittautumaan maailmallisista ja keskittymään Jumalan asioihin. Rukoilen, että Jumala antaisi minulle armoaan eikä siunaisi minua maallisilla.”

Edward Payson oli lakannut juoksemasta kilpaa omin voimin (ks. Hebr.12:1). Hän saattoi antaa riistää itseltään kaiken omistamansa, koska hän eli tässä maailmassa, mutta ei siitä.

"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan”(2 Kor.12:9).

Monday, May 13, 2013

SUUREMPIA ASIOITA ON TULOSSA by Gary Wilkerson

Jumala tahtoo tehdä kauttamme mahtavia asioita. Hän tahtoo ilmaista rakkautensa maailmalle meidän kauttamme. Jos riipumme kiinni jossakin, joka estää häntä suorittamasta sitä, esimerkiksi pahansuopaisuudessa, siinä ettemme luota häneen kaikissa asioissa, hän kyllä antaa meidän ymmärtää sen.
Joskus Jumala tahtoo meidän lisäävän jotakin elämäämme, ennen kuin hän tuo esille parhaansa. On kyseessä asia, jonka olemme jättäneet tekemättä. Silloin hän haluaa meidän kysyvän itseltämme: ”Olenko ollut liian hidas vastaamaan johonkin, mitä Jumala on pyytänyt minua tekemään?”

Tästä löydämme esimerkin Apostolien teoissa, kun opetuslapset ottivat uuden apostolin Juudaksen sijaan. Ollessaan yläsalissa he heittivät arpaa ja valitsivat Mattiaan. Se näytti heistä pikkuasialta. Samat miehet olivat nähneet Jeesuksen tekevän ihmeitä, avaavan sokeiden silmiä. ajavan ulos riivaajia, jopa herättävän kuolleista. He olivat nähneet Jumalan valtakunnan edistyvän maan päällä enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Kun Kristus astui ylös taivaisiin, hän antoi heille ihmeellisen sanan: ”Te tulette tekemään suurempiakin tekoja, koska minä lähetän Pyhän Hengen. Hän antaa teille voiman. Suurempia asioita on tulossa!” (ks. Ap.t.1:1-8).

Tosiaankin nämä samat opetuslapset lähtisivät Israelin rajojen ulkopuolelle ja Lähi-itään, Eurooppaan ja Intiaan ja Afrikkaan, saarnaamaan hyvää uutista Kristuksesta kansoille vielä heidän omana aikanaan. Miksi olisi ollut tärkeätä valita yksi opetuslapsi? He tekivät sen siitä yksinkertaisesta syystä, että Pietari koki Jumalan tahtovan sen tehdyksi.

”Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä… ja sanoi: ’Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta …Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran’”(Ap.t. 1:15- 17). Pietari tarkoitti Psalmia 109: 8: ”Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.”

Tässä on nykyisen seurakunnan opittava tärkeä läksy. Ei pidä koskaan ohittaa sydämessä kuuluvaa nalkutusta, kuinka pientä hyvänsä. Jumala asettaa sormensa näihin asioihin syystä: näyttääkseen sydämemme vastauksen hänelle. Vielä suurempia asioita tapahtuu!

Friday, May 10, 2013

EPÄILYSTEN KÄSITTELEMINEN

Jos et käsittele epäilyjäsi, sinut annetaan valittajahengen haltuun. Sillä tavalla sitten elät ja kuolet. Epäilyjäsi ei voi panna piiloon maton alle, ne pitää juurittaa pois tykkänään.

Katso Israelia vain kolme päivää Egyptistä lähdön jälkeen. He olivat laulaneet, helisyttäneet tamburiinejansa ja todistaneet mahtavan Jumalan voimasta ja vahvuudesta, kehuen hänen johdattaneen ja suojelleen heitä. Sitten he saapuivat Maaraan, mikä merkitsee ”katkera vesi”. Tämä oli koetuspaikka heille.

Jumala antaa meille kriisin toisensa perään opettaakseen meille jotakin. Jos kieltäydymme oppimasta, tulee aika, jolloin hän jättää meidät oman valituksemme ja katkeruutemme haltuun. ”Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" (2 Moos.15:22, 24).

Sunnuntaina israelilaiset pitivät hauskaa, lauloivat, tanssivat ja ylistivät. Sitten tuli keskiviikko ja he olivat vaikeuksissa. Seuraava kriisi sai heidät liitoksistaan.

Kuinka jotkut voivat kadottaa luottamuksensa niin nopeasti? Siksi, ettei heillä ollut koskaan ollutkaan sitä. He eivät olleet koskaan laskeneet perustustaan. Niinpä he eivät kestäneet koetusta. He eivät olleet oppineet yhtään mitään aiemmista vaikeuksistaan. He eivät pystyneet taaskaan käyttämään tilaisuutta Jumalansa suuruuden ilmaisemiseen.

Siitä päivästä lähtien Israel ei enää oppinut mitään Jumalalta. He alkoivat päinvastoin pitää hänen hyvyyttään itsestäänselvyytenä. Heillä ei ollut ruokaa, mutta hän lähetti heille mannaa taivaasta. Hän pudotti taivaasta viiriäisiä suurina puolentoista metrin korkuisina röykkiöinä leirin ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kulunut yhtään kiitoksen sanaa! Sen sijaan kansa tuli ahneeksi kahmien kaiken, mitä Jumala antoi heille. Israelin kansasta tuli uppiniskainen!

Voi, miten häpeällistä on kulkea kriisistä toiseen oppimatta niistä mitään. Se kantaa mukanaan kirousta, jonka saat, kun olet ensin antanut peräksi valittamisen hengelle.

Thursday, May 9, 2013

AUTA MINUN EPÄUSKOANI

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa”(Jaak.1:6-7)

Maailma on täynnä uskovia, jotka eivät pitäydy Jumalan sanassa. He ajattelevat viattomaksi jutuksi istua Jumalan huoneen pöydässä ja murista sekä valittaa, ikään kuin Jumala ei kuulisi. Jumala kuulee meidän murinamme! Ne ovat syytöksiä häntä kohtaan siitä, että hän ei välitä, vihjailua, että hän on hyljännyt minut.

Jumala on varoittanut minua lausumasta nalkuttavia epäilyjä ja pelkoja, ei vaimolleni, ystäville, läheisille eikä työtovereille. Jumala käskee meidän viedä nuo epäilykset ristille ja sanoa: ”Jeesus, auta minun epäuskoani. Ota se pois”.

Israel vietti neljäkymmentä vuotta sekasortoa: epämiellyttävää, valitusta, täynnä katkeruutta ja kateutta. Mitä surkeata heillä olikaan, kun he toisaalta väittivät olevansa Jumalan lapsia, pyhiä. Se oli heidän todistuksensa, ei Jumalan.

Sinun pitää tulla paikkaan, jossa voit luottaa häneen. Jos opit sen nyt, seuraavan kriisin tullessa voit laulaa ja huutaa ylistyksiä Vapahtajallesi. Voitto on siinä, mutta tärkeämpää on, että olet antanut kuoliniskun kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle.

Mistä alkaisit? Katso ensin Jumalan sanan peiliin. Mieti sitten sanojasi ja tekojasi viimeisten kolmenkymmenen päivän aikana: Oletko murissut tai valittanut? Voit vastata: ”Kyllä, mutta en ole murissut Jumalalle!” Kyllä vain olet! Olet valittanut jostakin asiasta tai henkilöstä, mutta kaikki kohdistuu lopulta Jumalaan.

Mihin käännynkin Raamatun sivuilla, näen aina sanat: ”Luota minuun ja minä autan sinut perille. Anna vain kaikki tiesi minun haltuuni.” Mitä se vaatii? Yksinkertaisesti: Seiso paikallasi ja näe Herran pelastus. Sinä kysyt: “Jos ei tapahdukaan mitään?” Tuo vastaus osoittaa epäilyn ja pelon.

Rakas lukija, käänny tänään Jumalan puoleen ja sano: ”Herra, olen tehnyt kaiken voitavani tässä tilanteessa. En osaa ratkaista tätä ongelmaa missään tapauksessa. Minä aion luottaa sinuun ja odottaa sinun voittoasi.”

Anna Jumalan todistaa maailmalle, todistaa omasta uskollisuudestaan. Rakasta häntä kaikesta sydämestäsi juuri nyt. Anna hänelle kaikki ongelmasi, uskosi ja luottamuksesi.

Wednesday, May 8, 2013

LAULUA VAIKEIDEN AIKOJEN KESKELLÄ

”Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ’Veisatkaa meille Siionin virsiä’. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?”(Ps.137:3-4).

Jumalan kansa oli elämänsä vaikeimmassa paikassa. Kun heitä vietiin pois, heidän vangitsijansa vaativat heitä laulamaan. Heissä ei ollut enää mitään elämää, vain masennusta, epätoivoa, toivottomuutta.

Tänään uskovien joukot ovat samassa tilanteessa. Ehkä olet joutunut olosuhteittesi ansaan tai paholainen tulee luoksesi vanhojen kiusausten kanssa. Olet melkein antamassa periksi ajatellen: ”En pysty siihen. Kaikista rukouksistani ja huudoistani huolimatta vanha side vainoaa minua ikuisesti!”

Kun Israel joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, heidän vangitsijansa huusivat heille: ”Laulakaa meille! Soittakaa meille! Olemme kuulleet teistä kaiken. Myös sen, mitä Jumala teki teille. Ottakaa nyt tamburiininne, ottakaa esiin harppunne. Soittakaa meille laulu. Näyttäkää ilonne Jumalassanne!”

En usko, että tämä pyyntö esitettiin vain pilkkana. Uskon, että siinä oli mukana sääliä. Babylonian jumalat eivät antaneet heille mitään, vaan olivat tyhjiä ja kuivia. Heillä ei ollut toivoa. He olivat kuulleet Israelin laulavan Jumalalleen, joka oli vienyt heidät läpi mahdottomien olosuhteiden. He sanoivat: ”Näillä on Jumala, joka voi avata meren heidän kulkea läpi. Hänen tulensa tulee alas taivaasta, ja hän seisoo heidän vihollisiansa vastassa. Heidän Jumalassaan on oltava jotakin erityistä”.

Niin kuin koko maailma, hekin halusivat nähdä kansan, joka oli kärsinyt samoja ongelmia kuin he itse ja kohdannut samoja taisteluja kuin he. Kuitenkin nämä lauloivat ja huusivat ja pysyivät uskossaan pimeimpänä hetkenä! Babylonialaiset vaativat laulua, koska jokaisen ihmisen sydämessä on jotakin, mikä huutaa: ”Mikä maailmassa voi panna sinut laulamaan, vaikka olet menettänyt kaiken?” He halusivat todisteen! Jumalan lapsille on tärkeätä laulaa Siionin lauluja aikana minä hyvänsä: ”Jumala, luotan sinuun, tapahtui mitä tahansa.”

Maailma huutaa meille: ”Voitteko näyttä jonkin ihmeen! Ei meitä vakuuta Punaisen meren halkaiseminen. Eikä sokean silmien avautuminen tai ramman parantaminen. Meille riittää todisteeksi vain se, että voit nähdä elämäsi pimeimmän hetken, tilanteen, joka on toivoton kaiken inhimillisen mittapuun mukaan, ja kuitenkin hymyillä ilosta, laulaen ylistystä Jumalalle. Se on ihme, jonka haluamme nähdä”.

Tuesday, May 7, 2013

PALVELIJANA

Ylpeys on palvelemisen pahin vastustaja. Tänä päivänä jokainen tahtoo olla kaikkea muuta kuin palvelija. Lasten keskuudessa suosittu peli on ”Masters of Universe”, maailmankaikkeuden hallitsijat. Siitä on kuitenkin tulossa monien kristittyjen teologiaa. Luemme Raamatusta näin: ” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta”(Gal.4:7). Tässä Paavali sanoo oikeastaan, että lapsi, joka on oppinut oikein, tietää, että hän kuninkaan lapsi kaikilla oikeuksilla, mutta hän rakastaa isäänsä niin paljon, että valitsee palvelijan osan. Paavali sanoi, että hän oli ”Jeesuksen Kristuksen palvelija”(Room.1:1) ja Jaakob nimitti itseään ”Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi”(Jaak.1:1).

Palvelijalla ei ole omaa tahtoa. Hänen isäntänsä sana on hänen tahtonsa. Risti kuvaa kaikkien omien suunnitelmieni, omien ajatusteni, halujeni, toiveideni ja unelmieni kuolemaa. Se merkitsee ennen kaikkea oman tahtoni ehdotonta kuolemaa. Tämä on todellista nöyryyttä. ”Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti”(Fil.2:8). Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon”(Joh.4:34). Toisin sanoen: ”Kieltäydyn ottamasta asioita omiin käsiini. Odotan Isältäni johdatusta kaikkeen.”

Johannes kirjoitti: ”Sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa”(1 Joh. 4:17). Jokaisen tosi uskovan pitää pystyä sanomaan: ”Haluan todella tehdä hänen tahtonsa”. Tässä kohdin kuitenkin kadotamme sen. Panemme sydämemme johonkin, jota haluamme, mikä näyttää hyvältä, mikä kuulostaa loogiselta, mutta ei ole Jumalan tahto. Paastoamme, rukoilemme ja pidämme esirukouksia. Me itkemme kyynelvirtoja. Pidämme sen totena. Siteeraamme Raamattua. Saamme toiset olemaan kanssamme samaa mieltä. Pahin ansa uskoville on hyvä ajatus, joka ei ole Jumalasta. Hyvä menetelmä, joka ei ole hänestä, hyvin kehitelty suunnitelma, joka ei ole Jumalan. Voitko haluta jäädä eloon ristillä? Voitko mennä tiehesi ja jättää kuolematta sillä? Sinun pitää pystyä sanomaan rehellisesti: ”Ehkä paholainen ei olekaan se, joka estää minua, vaan sinä itse. Jos tämä ei ole sinun tahtosi, se voi tuhota minut. Annan sen ristille. Tee, Herra oman tahtosi mukaan!”

Monday, May 6, 2013

KESTÄVÄ USKO by Gary Wilkerson

“Olenko lyönyt laimin jotakin, mitä hän on pyytänyt minulta? En halua mitään estämään sitä, mitä Jumalan haluaa minun tekevän elämässäni!”

Jumala tuo kansansa jatkuvasti tähän pisteeseen. Miksi? Koska hänen pitää tehdä meissä jotakin hyvin syvää, ennen kuin hän voi tuoda näkyviin parhaansa. Hän tahtoo antaa meille voittonsa, mutta tahtoo meiltä myös täydellisen vakauden.

Joosuan kirjan kuusi ensimmäistä lukua kuvaavat sitä valtavaa työtä, jonka Jumala teki kansansa keskuudessa muutaman vuoden kuluessa. Israel oli juuri päässyt vapaaksi neljän sadan vuoden vankeudesta. He olivat käyneet läpi neljänkymmenen vuoden erämaavaelluksen. Tämän kaiken jälkeen Jumala oli siunannut heidät. Nyt he olivat Kanaanin, heille vuosia sitten luvatun maan rajalla, joka vuotaa maitoa ja mettä. Niinpä he kulkivat yli rajan, ja mitä tapahtui? Heti Joosua kääntyi nuoremman sukupolven puoleen ja erotti heidät Jumalalle. Raamattu käyttää sanaa ”ympärileikkaus” kuvaamaan heidän valmistautumistaan. Sillä on syvempikin merkitys: ”Heidät tehtiin valmiiksi”.

Miksi Joosua teki tämän? Nyt, kun he olivat tulleet yli, heidän edessään seisoivat Jerikon kaupungin paksut, läpipääsemättömät muurit. He ajattelivat tuollaisille nukkavieruille israelilaisille olevan mahdoton voittaa vihollista. Jumala sanoi heille: ”Olen siunannut teitä menneinä vuosina. Olette kokeneet minun valtavia rikkauksiani. Teidän työnne ei ole loppuun suoritettu.”

Miten israelilaiset valmistautuivat taisteluun? He eivät teroittaneet miekkojaan eivätkä kiillottaneet haarniskojaan. Sen sijaan he valmistivat sydämensä. Jumala käski heidät piirittää kaupunkia laulaen, rukoillen ja odottaen häntä. Lopulta Hän käski heidän kohottaa torvensa ja puhaltaa kovaa yhteen ääneen. Tuolloin kaupungin mahtavat muurit murtuivat!

Joosua ja hänen miehensä suorittivat monta kaappausta, voittivat vihollisensa, pääsivät suurten maitten perilliseksi ja saivat voittoja, joita eivät olleet nähneet koskaan ennen. Itse asiassa Joosua teki jotakin sellaista, mitä Mooses ei ollut tehnyt: hän voitti kolmekymmentäyksi kuningasta. Se oli kymmenen kertaa enemmän, kuin Mooses oli saavuttanut. Mielestäni tämä kuvaa sitä, mitä Herra tahtoo tehdä meidän elämässämme. Hän tahtoo lisätä kymmenkertaisesti, vuodattaa Henkeään ihmeellisillä tavoilla ja saada meidät uskomaan, että hän tahtoo tehdä sen. Lyhyesti, hän haluaa meidän omistavan kestävän, epäröimättömän uskon.

Friday, May 3, 2013

HÄN EI UHANNUT

Tässä on Kristuksen kärsimykseen yhdistetty ihmeellinen totuus: “Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut”(1 Piet.2:23).

Mikä ihmeellinen lause: ”Kun hän kärsi, hän ei uhannut.” Hän ei koskaan puolustautunut niitä vastaan, jotka kohtelivat häntä väärin. Hän ei rankaissut ketään eikä kostanut kenellekään.

Me olemme erilaisia! Me uhkaamme, kun kärsimys käy sietämättömäksi. Me puolustaudumme, suojelemme oikeuksiamme ja mainettamme. Pahinta kaikesta, me uhkaamme Jumalaa. Se on aika paha juttu, eikä useimmat meistä edes huomaa tekevänsä niin. Kun rukouksiimme ei tule vastausta, kun vaikeudet ja odottamattomat tapahtumat kohtaavat elämäämme, kun Herra näyttää hyljänneen meidät ja meistä tulee yksinäisiä ja kivun kalvamia, me peräydymme Jumalan luota. Me laiskistumme rukoilemisessa ja Raamatun lukemisessa. Silti rakastamme häntä, mutta annamme intomme laskea. Me alamme ajelehtia ja uskomme tylsistyy, passivoituu. Näillä tavoin juuri uhkaamme Herraa.

Joka kerta, kun peräydymme etsimästä Herraa kaikesta sydämestämme, me uhkaamme häntä. Se on inhottava tapa sanoa: ”Herra, minä tein parhaani, mutta sinä hylkäät minut”.

Jumalalla on loputtomasti kärsivällisyyttä niitä kohtaan, joilla on kipuja. Hän odottaa rakastaen, kunnes palaamme hänen hellään hoitoonsa. Jumalan uskollisuuden uhkaamisesta voi kuitenkin tulla elämäntapa, jos emme suostu heräämään ja uudistumaan uskossamme ja toivossamme häneen. Jotkut meistä pettyvät niin, että he antavat himoilleen ja haluilleen vallan. He tyydyttävät halujaan, koska taistelu näyttää niin toivottomalta. Sillä tavoin he sanovat: ”Mitä kannattaa? Me pyydämme Jumalaa auttamaan, vapahtamaan, mutta apua ei tule. Edelleenkin minussa on jäljellä sama, kaikkien kyyneleiden ja rukousten jälkeen.”

Lopulta päädymme tähän: ”Minulla on oikeus tehdä se, koska minua on satutettu niin pahasti.” Tämä taas on uhkaus Jumalalle, tapa päästä hänen kanssaan tasoihin, koska hänkään ei vastannut rukouksiimme aikanaan.

Rakas lukija, on vielä toivoa! Sotajoukkojen Jumala on kanssamme! Hän yksin on varjelijamme. Hän ei anna lastensa liukastua tai langeta. Hän pitää meitä kämmenellään.

Tehkäämme, niin kuin Kristus teki. Hän ”jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee” (1Piet.2:23). ”Jättää asiansa” tarkoittaa, että annamme elämämme kokonaan hänen käsiinsä. Lopeta taistelusi, lakkaa yrittämästä suorittaa mitään omassa voimassasi. anna ruumiisi ja sielusi varjeleminen kokonaan Sotajoukkojen Jumalan haltuun!

Thursday, May 2, 2013

HERRA VALITSEE EDELLEEN HEIKKOJA

”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään”
(1 Kor.1:27).

Jumala valitsee edelleen heikkoja näyttääkseen voimansa. Oletko koskaan ollut murheissasi oman heikkoutesi takia? Oletko kokenut olevasi Jumalalle vähäpätöinen, surkea ja tarpeeton? Oletko katsonut toisia, jotka näyttävät niin vahvoilta ja täydellisiltä, ja ajatellut olevasi liian syntinen, liian tylsä Jumalan käyttöön? Jumala ei etsi hengellisiä jättiläisiä, vaan pikemminkin tavallisia pyhiä, joilla on lapsenomainen usko ja jotka ovat menettäneet luottamuksensa lihan käsivarteen.

Jumala yllättää vahvat ja viisaat voitelemalla työkaluikseen niitä, joita pidetään heikkoina ja hölmöinä. Herra ohittaa ne, jotka nojaavat lihan käsivarteen, jotka luottavat omiin kykyihinsä, tietoonsa, taustaansa, perheen maineeseen. Sen sijaan hän nostaa esiin ne, joilla on särkynyt sydän, jotka ovat heikkoja ja surkeita. Hän vuodattaa heidän ylleen ylistyksen hengen ja rakkauden kasteen. Hän näyttää heille suuruutensa, uskollisuutensa, liittonsa ja heistä tulee väkeviä Herrassa ja hänen valtansa voimassa.

Onko sinussa henki, jotka haastaa sinua uusiin ja korkeampiin paikkoihin Herrassa? Onko sinun sisälläsi palo Jumalan puoleen? Koetko vetoa uudistumiseen uskossa ja luottamuksessa Jumalaan? Ole kiitollinen! Se on Herran Jeesuksen Kristuksen kutsu!

Hän lupaa meille suuria ja ihania asioita: ”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).

”Niin kuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin”
(1 Kor.2:9- 10).

Wednesday, May 1, 2013

KUKA SEISOO HERRAN RINNALLA?

”Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni". Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset”(2 Moos.32:26).

Miten Jumala voisi rusentaa Israelin korruption? Kenet hän valitsisi työvälineekseen pahana aikana? Tulisivatko enkelit alas ja suorittaisivat oikeudenmukaisen tuomion? Aaron ja hänen poikansa olivat jo korruptoituneet. Kenet siis Jumala nostaisi säteilemään hänen sotaväkensä pyhyyttä?

Kaikista ihmisistä hän valitsi Leevin pojat, murhaajan pojat. Hänhän veljensä Simeonin kanssa aiheutti Jaakobin perheelle suuren häpeän pakanoiden silmien edessä. Simeon ja Leevi ottivat miekkansa ja löivät kuoliaaksi Siikemin sisarensa Diinan raiskaamisesta. He surmasivat myös tämän isän, Hamorin ja ottivat heidän lampaansa, härkänsä ja aasinsa, heidän rikkautensa ja vaimonsa ja lapsensa.

Voi, sitä Jumalan armon äärettömyyttä, kun hän valitsee työvälineekseen arvottoman, kaikista heikoimman. ”Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset. …Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan”(2 Moos.32:26, 28).

Ehkä heidän sisimmässään oli jotakin, joka sanoi: ”Me emme petä Jumalaamme, niin kuin isämme tekivät! Me emme saata Jumalamme nimeä häpeään. Me astumme esiin ja seisomme Herran puolella!”

Mooses oli luvannut heille: "Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille"(2 Moos.32:29). Jumala tosiaankin palkitsi heidät papillisella nimityksellä ”leeviläiset”, joille annettiin tehtäväksi palvella Jumalan huoneessa.

Jos olemme Herran puolella, otamme miekkamme ja käytämme sitä taistelussa epäuskon voimia vastaan, pannen pois kaiken epäilyksen ja pelon. Se merkitsee uskollisuutta Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan, välittämättä siitä, mitä ihmiset sanovat. Silloin ei katsota, kuinka uskollisia ystävämme, kuinka maailmallisia rakkaimpamme ovat. Meidän täytyy astua esiin ja julistaa: ”Minä olen Herran puolella! Minä lähden torjumaan kaikkia meidän Jumalamme kaikkivaltiutta ja uskollisuutta vastaan tehtyjä hyökkäyksiä!”