Wednesday, July 31, 2013

KIRJE, JOKA SAAPUI TYÖYHTEISÖÖMME

”Rakas Dave – pastori, muutama vuosi sitten mieheni menetti työpaikkansa, joka oli hyvin tärkeä hänelle. Tämä surullisen tapahtuman kautta hän menetti omanarvontuntonsa ja hyvän toimeentulonsa eikä hän ole koskaan selvinnyt siitä. Vaikka hän saikin uuden työpaikan, hänen nykyinen palkkansa on vähemmän kuin puolet entisestä. Nyt minusta on tullut perheen elättäjä.

Muutama viikko sitten etsin itselleni jotakin luettavaa, niin Herra johti minut katsomaan laatikkoa, johon olin pannut säilöön papereita. Vedin kasasta sinun vanhan saarnasi ”Paikka, jossa omat keinot loppuvat”. Kun luin tuon saarnan, Jumalan Henki puhui minulle, että olen siinä juuri nyt, omien keinojeni lopussa.

Jumala näytti minulle sinun saarnasi kautta, että olin alkanut pitää vihaa aviomiestäni kohtaan. Olin turvautunut häneen aineellisesti. Minun tulee kääntyä vain Jeesuksen puoleen ja toivoa ainoastaan häneen, joka voi antaa minulle kaiken tarvitsemani ja viedä myös näiden vaikeuksien läpi. Nyt tiedän, että aviomieheni ei koskaan pysty antamaan sitä minulle. Kun luin saarnaasi, sain varmuuden siitä, että Jumala on minun kanssani.

En ole päässyt vielä koko koetukseni läpi. Se on kova. Joskus katson tulevaan ja näen vain kauheita asioita häilyvän päällämme niin kuin aikoinaan Israelin kansan päällä. Kuitenkin Jumala on näyttänyt minulle, ettei minun tarvitse epäillä hänen rakkauttaan minua kohtaan ja hänen uskollisuuttaan kaikkien tarpeitteni täyttämisessä.

Olen myös tajunnut, niin kuin sinä opetit, että olen piilottanut pelkoni hyvin enkä ole koskaan antanut kuoliniskua epäilyilleni. Nyt tahdon lopettaa sen. Tahdon ylistää Jumalaa rakkaudestaan ja huolenpidostaan minua kohtaan, vaikken näe sitä vielä.”

Rakas pyhä, sinunkin pahat päiväsi ovat ehkä vielä edessäpäin. Niinä aikoina sinun pitää mennä paikkaan, jossa voit sanoa: ”Jeesus, heitän kaikki murheeni nyt sinun päällesi. Olen Jumalan aarteiden perijä Kristuksessa. Tiedän että noihin aarteisiin kuuluu myös täydellinen fyysisistä tarpeistani huolehtiminen. ”

Voitko sinä uskoa ja luottaa, että Jumala antaa tämän sinulle?

Tuesday, July 30, 2013

ISÄN LOHDUTUS

Kuvittele mielessäsi adoptoitua poikaa, joka on kasvanut ja perinyt hallintavallan isänsä kaikkeen omaisuuteen. Kuitenkin hän jatkaa säästeliästä elämäänsä palvelijoiden kanssa, ikään kuin olisi itse palvelija.

Onko tämän nuoren miehen isältä oikein lohduttaa häntä orjuudessa, vakuuttaa rakkauttaan ja, että kaikki on ihan OK? Ei tietenkään! Jokainen poikaansa rakastava isä haluaisi tämän ottavan täyden hallinnan perintöönsä ja lopettavan köyhäilyn. Hän varmasti kehottaisi tätä ottamaan kaiken hyödyn omistamastaan rikkaudesta.

Samoin Jumalakaan ei lohduta meitä meidän orjuudessamme, vaan tulee luoksemme sanoen: ”Poikani, tyttäreni, milloin aiot ottaa paikkasi rinnallani? Milloin tulet minun talooni ja otat hallintaasi kaiken, mikä on oikeutetusti sinun?

”Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta(Gal.4:6- 7).

Jos Jeesus on Herrasi ja Vapahtajasi, sinä olet Jumalan lapsi. Koska olet hänen lapsensa, olet automaattisesti Isän kaiken rikkauden perijä ja Kristuksen kanssaperijä.

Tietenkään meidän perinnöllämme ei ole mitään tekemistä aineellisen rikkauden kanssa. Jos sanotaan, että Kristus kuoli hankkiakseen meille kultaa ja hopeaa, se on jumalanpilkkaa. Raamattu sanoo: ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”(Kol.2:9). Se merkitsee, että Jumala on antanut Jeesukselle kaiken rikkauden kirkkaudessa. Siksi hänellä on kaikki tarpeellinen, jolla hän voi päästää meidät pahoista päivistä, joita kohtaamme.

Sittenkin kysyt: ”Eikö Jumalaa kiinnosta meidän fyysinen hyvinvointimme? Kaikki huonot päiväni johtuvat taloudellisesta ahdingosta. Joudun jatkuvasti olemaan huolissani siitä, miten selviydyn.”

Rakas lukija, Isäsi lähtee siitä, että hän antaa sinulle kaikki fyysiset tarpeesi. Hänen sanansa lupaa: ”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa”(Fil.4:19). Kreikankielen sana tarve tässä tulee sanajuuresta ”hoitaa kaikki asiat, kaikki, joissa on puutetta tai tarvetta”.

Paavali sanoo: ”Jumala hoitaa meitä uskollisesti, huolehtii meidän työelämästämme, taloudellisista asioista ja muutoinkin. Siihen kuuluu työpaikka, ruoka, vaatteet ja koti. Hänellä on sen lisäksi paljon rikkautta, kuten voimaa, viisautta ja armoa, samoin kuin täydellinen pelastusvarmuus. Kaiken tämän lisäksi hänellä on vielä salattujakin rikkauksia.”

Monday, July 29, 2013

VOIMAA VAIKEISIIN AIKOIHIN by Gary Wilkerson

Vierailin El Salvadorissa eräässä seurakunnassa, jossa jäsenten keskimääräinen tulotaso on neljä dollaria päivässä(n.3€). Olin ihmeissäni, kun minulle kerrottiin, että ihmiset antavat puolet siitä hyväntekeväisyyteen. Kun kysyin heiltä, miksi he antavat niin paljon, kaikki vastasivat: ”Koska Jeesus käski antaa köyhille.”

Kun sanoin, että he itse olivat tarpeessa, he vastasivat: ”Ei suinkaan! Meitä on siunattu ja me haluamme siunata vuorollamme.”

Heillä oli pyhä sydän, joka ei paisu ylpeydestä. Voimmeko sanoa samaa itsestämme? Olemmeko uskovina innokkaita siunaamaan toisia, kun itsellämme on vähän omassamme? Vetäydymmekö pois, kun omasta siunauksestamme tulee siunausta?

Tulevat vaikeat ajat näyttävät sydämemme tilan. Ensimmäistä kertaa historiassa vähemmän kuin puolet kansastamme ilmoittaa olevansa jonkinlainen uskova. Luku on vielä pienempi (n. 30% ), kun kysytään alle kolmekymmenvuotiailta. Monet heistä rastittavat ”ei mihinkään”, kun kysytään, mihin uskonnolliseen ryhmään he kuuluvat. On arvioitu, että vuosikymmenen päästä koko tämä sukupolvi kuuluu täysin maallistuneisiin ja jumalattomiin. Silloin suvaitsemattomuus kristittyjä kohtaan lisääntyy.

Mitä meidän pitäisi tehdä? Hebrealaiskirjeen kirjoittaja vastaa: ”Muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset”(Heb.10:32). Jumala muutti noiden alkuaikojen uskovien kärsimykset evankeliumin voiman työkaluiksi: ”Kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina… te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on… mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi”(Hebr.10:33 - 39).

Tämä on vaikea kohta, mutta siihen on kätkettynä hyviä uutisia. Jumala sanoo meille, että Hän itse tekee jotakin mahtavaa lisääntyvän pimeyden keskellä. Hän nostaa viimeisten päivien seurakunnan todistamaan hänen voimastaan vaikeina aikoina.

Friday, July 26, 2013

HÄN OTTI MEIDÄT LAPSEKSEEN

Uskon, että vaikeudet ovat usein tarkoitetut viemään meitä kohti kypsyyttä ja pois lapsellisista siteistä. Mieti, miten lapset reagoivat. Yhtenä hetkenä he nauravat, seuraavana itkevät. He loukkaantuvat helposti ja itkevät paljon. Kaikesta huolimatta jumaliset vanhemmat rakastavat ja lohduttavat lapsiaan kaikkien elämän kokemusten läpi.

Samoin uskovina me joskus mutristamme huuliamme tai käyttäydymme lihallisesti, kun kohtaamme vaikeuksia. Rukoilemme: ”No niin, Jumala, jos aiot kohdella minua tällä tavalla, jos jatkat pahojen asioiden sallimista, niin miksi edes rukoilisin sinua?”

Kuitenkin sinun taivaallinen Isäsi rakastaa ja lohduttaa läpi näiden kohtausten, läpi taakkojen, lapsellisten mielialojen vaihtelun. Hän suuri halunsa on, että koetusten keskellä alamme tajuta, keitä olemme ja mitä meillä on hänen lapsinaan. Hän tietää, että usein unohdamme olevamme hänen lapsiaan, kun tunteiden tuulet ja aallot heittelevät meitä edestakaisin. Silloin alamme elää paljon etuoikeuksiemme alapuolella. Hänen sanansa kertoo meille, että olemme hänen perillisiään ja vanhemman veljemme, Jeesuksen kanssaperillisiä.

”Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra”(Gal.4:1). Paavali puhuu silloisesta roomalaisesta tavasta. Rikas mies saattoi adoptoida lapsen ja antaa hänelle opettajan kahdeksan vuoden iässä. Siitä lähtien kahteenkymmeneen viiteen vuoteen asti lapsi oli huoltajan vallan alla. Noiden vuosien aikana lapsi säilytti perintöoikeuden omaisuuteen, vaikka hänellä ei ollut hallintavaltaa omaan elämäänsäkään.

Paavali sanoo, että tällainen lapsi on meille esimerkki henkilöstä, joka on lain alla. Laki on kasvattajana Jumalan käskyihin. Tulee kuitenkin aika, jolloin meidän koulutuksemme loppuu, ja meidän tulee ottaa paikkamme Jumalan rikkauksien perillisinä, Kristuksen armon kautta. Silti monet uskovat elävät edelleen hyvistä töistään ja sääntöjen noudattamisestaan ymmärtämättä asemaansa Jumalan lapsina. ”Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle”(Gal.4:3). He palvelevat Jumalaa orjina, pelon, syyllisyyden ja epätoivon sitomina, koska he eivät ymmärrä lapseksi ottamista.

Paavali sanoo sellaisille uskoville: ”Te olette edelleen lapsellisia, kun ajattelette ja työskentelette lain siteiden kanssa, jotka olette itse asettaneet itsellenne. Ette näe, että olette nyt kaiken herroja, kykeneviä ottamaan osaa kaikkeen, mikä on teidän Isänne. Hän on adoptoinut teidät, rakastanut teitä ja laittanut teidät kouluun valmistaakseen teitä.”

Thursday, July 25, 2013

APOSTOLI PAAVALILLAKIN OLI PAHOJA PÄIVIÄ

Paavalia kohtasi paha päivä, kun hän oli matkalla Makedoniassa. ”Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa” (2 Kor.7:5). Tämä jumalinen mies tunnusti, että hänen sisäinen ihmisensä oli pelon, vieläpä useiden pelkojen ahdistama.

Paavali ei todellakaan ollut superihminen. Hän joutui kohtaamaan samanlaisia tunteita kuin me. Eräässä vaiheessa kaikki Vähän Aasian uskovat kääntyivät häntä vastaan. He olivat ihmisiä, joiden puolesta hän oli luopunut elannostaan. Hän kirjoitti: ”Senkö tähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?” (2 Kor.12:15).

Niin, Paavalillakin oli pahoja päiviä. Hän ei kuitenkaan antanut koskaan peräksi tunteilleen ja kiusauksilleen, jotka seurasivat niitä. Hän todisti pahimmalla ajallaan: ”Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme”(2 Kor. 7:4). Sitten hän vielä lisäsi: “Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä” (2 Kor.7:6).

Onko sinulla juuri menossa paha päivä, viikko, pidempi toivoton aika? Oletko masentunut, lannistunut ja vaalitko ajatuksia uskosta luopumisesta? Jos niin on, miten luulet Jumalan suhtautuvan sinun koetukseesi? Moittiiko hän sinua tai soimaa? Ei, koskaan! Paavali julistaa:
“Herra ei ole koskaan ollut lähempänä sinua, ei koskaan vähemmän valmiina auttamaan sinua, kuin silloin, kun olet maassa ja tuskainen.”

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat”(2 Kor.1:3- 4). Tässä lohduttaa sanan alkukielen merkitys on ”lohduttaa tai rohkaista, tulla viereen”. Mikä ihmeellinen totuus! Kun meillä on pahoja päiviä, taivaallinen Isämme käyttää niitä hyödykseen vetääkseen meitä lähemmäs itseään.

Wednesday, July 24, 2013

KUN PAHAT PÄIVÄT TULEVAT

Minulle pahat päivät tulevat useimmin silloin, kun olen yksin Herran kanssa etsien hänen sanaansa. Saatan kokea tietämättömyyttä, kun tunnen kokonaisen totuuden valtameren edessäni. Tiedän, etten voi mitenkään tajuta sitä, koska siinä on niin paljon asiaa.

Turhaudun aina vain lisää, kun luen sellaisten julistajien kirjoituksia, jotka elivät kolme sataa vuotta sitten. Lopulta huudan: ”Herra, minulla on kuin vauvan ymmärrys verrattuna näihin hengenjättiläisiin. He elivät näköjään valistumattomassa ajassa ja kuitenkin he jo nuorina kirjoittivat asioista, joita en käsitä vielä vanhana miehenäkään. Miksi minun on niin vaikeaa käsittää?”

Ainoa vastaus, jonka saan, kuuluu Paavalin sanoissa: ”Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi”(Ef.2:9). Kaikki voima on Jumalassa, myös totuuden ymmärtämisen ja jumalisen elämän säilyttämisen voima. Tämä suuri aarre on saviastioissa, niin että Jumala saisi kaiken kunnian.

Jos sinun paha päiväsi liittyy demonien hyökkäykseen, saatat ajatella olleesi epähengellinen, kun se on kohdannut sinua. Se on kuitenkin kaukana totuudesta.

Eräs jumalinen nuori mies soitti minulle itkien ja päästi suustaan sanat: ”Minulla on tänään ollut elämäni huonoin päivä enkä tiedä, mitä tulisi tehdä. Päälleni tuli kummallinen tunne tänään, enkä pysty ravistamaan sitä pois. Veli Dave, en tiedä, onko Jumalaa olemassa!”

Nuorella miehellä ei ollut aavistustakaan, mistä hänen epäuskoiset ajatuksensa johtuivat. Hän oli järkyttynyt niiden takia. Hän tunnusti: ” En tunne Jumalan läsnäoloa. Nyt en pysty olemaan epäilemättä hänen olemassa oloaan. Mitä pitäisi tehdä? En halua helliä näitä kamalia ajatuksia!”

Sanoin hänelle: ”Älä pelkää äläkä lannistu. Usko minua, tämä on paholaisen vanha temppu, jonka hän tekee nuorille uskoville, jotka ovat arvokkaita Jumalalle. Hän yrittää iskeä uskoosi ja hämmentää sinut.”

Pystyin kertomaan tälle nuorelle miehelle saman asian, jonka olin kertonut pojalleni Garylle, kun hänellä oli elämässään pahoja aikoja: ”Kestä vain. Sinun taivaallinen Isäsi tietää tarkalleen, mitä olet käymässä läp, ja hän auttaa sinut siitä pois. Muista, Jumala on luvannut, ettei hän koskaan hylkää sinua. Mene vain hänen luokseen, yksin uskossa.” 

Tuesday, July 23, 2013

AARRE SAVIASTIASSA

Uskovan elämä ei ole aina suoraa purjehdusta. Jokainen uskova joutuu kohtaamaan pahoja päiviä, oli hän kuinka pyhä tahansa. Useimmat uskovat tietävät, ettei Jeesus ole vain Vapahtaja ”hyviä aikoja varten”. Hän ei ole meidän kanssamme vain, kun kaikki menee hyvin, vaan myös huonoina päivinä. Kun vaikeat ajat iskevät kyntensä meihin, Jeesus ei mene piiloon ja sano: ”Tulen takaisin, kun olet selviytynyt pahimmasta”. Ei. Hän on uskollinen ja huolehtii meistä kaikissa tilanteissa.

Apostoli Paavali sanoo: ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä”( 2 Kor.4:7). Paavalin tarkoittama aarre on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja läsnäolo.

Paavali käyttää kreikankielen sanaa savi, ”hauras, savinen”. Se merkitsee ”heikkoa, helposti särkyvää, helposti houkuteltavaa”. Hän sanoo: ”Niin, Jeesus on läsnä meidän ruumiissamme, mutta ruumiimme on heikko, helposti houkuteltava ja rikkoutuva.”

Tosiasiassa me kärsimme Raamatun mainitsemaa ”vaivaa”. Monille uskoville tämä merkitsee yleistä elämän vaivaa, jota on huono kunto tai terveys. Paavali puhui Timoteuksen jatkuvista sairauksista nimittäen niitä usein ”vaivoiksi”(1 Tim.5:23). Alkukielen sana on tässä ”sairaalloinen, voimaton, ruumiillisesti ja mieleltään heikko”.

On kuitenkin olemassa muitakin vaivoja kuin fyysisiä. Niitä on kuitenkin hyvin vaikea hallita. Minusta mielenvaivat ovat kaikkein laajimmalle levinneitä. Puhun selittämättömistä ajoista, jolloin tunteesi pettävät sinut ja tekevät temppuja mielessäsi. Anna, kun selitän.

Syyllisyys, pelko ja ahdistuneisuus ovat kaikki mielenvaivoja. Ehkä menneisyytesi ajaa sinua takaa tai jokin elämääsi edelleen kahlitseva synti sitoo sinua. Nämä vaivat vain vaikeuttavat tunne-elämääsi.

Jos olet tällaisen koetuksen keskellä, sinun pitää ymmärtää, ettet ole silti epähengellinen näiden hyökkäysten aikana. Olet edelleen taivaallisen Isän lapsi eikä hän anna sinun taistella yksin. Hän lähettää Pyhän Henkensä ajamaan pois kaikki epäilysi. Älä yritä riidellä paholaisen kanssa, koska et voi todistaa hänelle mitään. Sen sijaan juokse Taivaan Isän syliin, kun seuraava hyökkäys tulee. Odota sitten hiljaa kärsivällisesti ja toivorikkaasti. 

Monday, July 22, 2013

ELÄMÄÄ JUMALAN VOIMASSA by Gary Wilkerson

Monet meistä tahtovat tietää Jumalan tien ja kuulla evankeliumin totuuden, mutta välttelevät sen mukaan elämistä. Valitettavasti seurakunnassa on aivan hyväksyttävää nauttia saarnoista ja ylistyksestä ja silti mennä kotiin muuttumattomana.

Paavali sanoi omassa todistuksessaan: ”Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista”(1 Kor.2:4). Jos emme elä Jumalan voimassa, se on meidän ongelmamme, ei Herran.

Jumala ei lakannut antamasta voimaansa v. 100 jKr. Jeesus ei sanonut: ”Teette suurempia tekoja kuin nämä, mutta vain Uskonpuhdistukseen asti.” Paavali saarnasi evankeliumin voimaa ja hän halusi Timoteuksen saavan sen erityisestä syystä: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, … hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta”(2 Tim.3:1-5).

Paavali puhuu tässä kirkossa kävijöistä, mutta kuvaa heillä olevan vain ”jumalisuuden ulkokuoren”. Nämä uskovat eivät välittäneet mennä synagogaan, lukemaan tekstejä tai ottamaan osaa uskonnollisiin menoihin. Paavali neuvoi Timoteusta: ”Senkaltaisia karta”. Hän sanoi siis: ”On vaarallista olla noiden ihmisten lähettyvillä. Alat pian ajatella, että heidän elämäntapansa on hyväksyttävä. He saattavat näyttää jumalisilta, mutta Herra katsoo sydämeen. Hän näkee epäpyhän ja petollisen sydämen.”

Paavali sanoi, että nämä uskovat ovat ”aina opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen”(2 Tim.3:7). Toisin sanoen, he kyllä kuuntelevat evankeliumin opetusta, mutta eivät ota siitä vaarin. Se tekee heistä voimattomia, Paavali sanoo, koska he ”vastustavat totuutta” (2 Tim.3:8).

Huomaa, kuinka Paavali alkaa tämän kappaleen: ”Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2 Tim.3:1). Hän tekee selväksi, että ”normaalia” kristillisyyttä ei ole silloin mahdollista jatkaa. Vaaralliset ajat näivettävät pintapuolisen uskon. Olen varmasti vähiten profeetallinen vielä elossa oleva uskova, mutta jopa minä voin nähdä horisontissa pahat ajat. Kun globaali talouselämä joutuu heiluvalle alustalle, Amerikkaa kohtaa taloudellinen tuho. Poliittinen kuohunta nousee, jostain täytyy luopua.

Mitä useimmat uskovat tekevät, kun asiat menevät tosi huonosti? Onko sydämemme valmis vaikeihin aikoihin? Rukoile, että reagoisimme niin kuin seurakunta apostolien teoissa, kun he kuulivat nälänhädän tulevan. He eivät hamstranneet itselleen ruokaa, vaan kantoivat kolehdin toisille seurakunnille, joiden kuulivat kärsivän. 

Friday, July 19, 2013

OTTAKAA VAARI

Kiitos Jumalalle profeetta Haggaista. Siinä oli Jumalan mies, joka eli voitollisesti, mies, jolla oli Jumalan mieli, vaelsi armossa ja jolle taivas oli avoinna. Hän tuli keskeneräisen temppelin luo ja antoi Serubbaabelille ja Joosualle varoituksen: "Onko sitten aika teidän asua paneelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone on rauniona? Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: ’Ottakaa vaari teistänne’ ” (Hagg.1:4-5).

Tässä sanomassa oli kutsu lakata keskittymästä itseensä, omaan mukavuuteensa, mutta myös omaan epätoivoonsa. Haggai sanoi: ”Unohtakaa menneet! On aika nousta apatiastanne. Vaikka olettekin tehneet syntiä, Jumala tahtoo teidän jatkavan hänen työtään siitä, mihin sen jätitte. Nostakaa nyt työkalut ja uudistakaa luottamuksenne Herraan. Menkää takaisin salaisiin kammioihimme rukoilemaan, luottamaan Jumalaan. Pian saatte jälleen kuulla hänen äänensä!”

Raamattu sanoo: ”Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä”. Sitten Jumala antoi heille tämän lupauksen: ”Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, … Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen"(Hagg.2:18- 19).

Serubbaabel ja Joosua vaelsivat taas uskossa ja vanhurskaudessa. Nyt profeetta antoi heille parhaan mahdollisen sanan: Jumala aikoi poistaa esteen, jotka olivat lähes tuhonneet heidät! ”Mikä olet sinä, suuri vuori, Serubbaabelin edessä? Lakeudeksi sinä! Hän on paneva paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: "Suosio, suosio sille!" (Sak.4:7).

Rakas lukija, juuri sitä on sinun tämänhetkinen koetuksesi. Jumala koskettaa sydäntäsi uudelleen, ja saat nähdä kutsusi toteutuvan. Pyhä Henki tuhoaa kaikki vääryyden sillanpääasemat elämässäsi, ei sinun voimallasi, vaan omalla voimallaan. Sitten päätät kurssin, jonka Jumala on pannut käytäväksesi. Sinäkin olet huutava Sakarjan tavoin: "Suosio, suosio sille! Jumala on ollut armollinen ja uskollinen minua kohtaan.” 

Thursday, July 18, 2013

EI SOTAVÄELLÄ EIKÄ VOIMALLA

”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot”(Sak.4:6).

Herra lähetti kaksi miestä tehtävänään jälleen rakentaa Jerusalemin särjetty temppeli. Serubbaabel ja ylipappi Joosua, olivat jumalisia johtajia, jotka tottelivat Herraa ja täyttivät hänen työnsä innolla ja uskollisesti.

Ensin heidän täytyi kohdata kovaa vastustusta. Ryhmät uskostaan luopuneita, epäjumalan palvelijoita, juutalaisia ja kateellisia samarialaisia vastustivat työtä koettaen kaikin tavoin estää sen. Lopulta nämä ryhmät onnistuivat Kooreksen voittamisessa puolelleen näitä kahta miestä vastaan. Sen jälkeen Serubbaabel ja Joosua väsyivät taistelemiseen, koska heitä vastustettiin, heistä puhuttiin valheita ja heitä tuomittiin väärin. Seuraavien seitsemäntoista vuoden aikana Jumalan työ oli pysähdyksissä.

Kuitenkaan Serubbaabel ja Joosua eivät saaneet Jumalalta lupaa lopettaa. Raamattu ei kerro mitään erityistä Kooreksen antamaa asetusta, joka olisi estänyt heitä rakentamasta. Niinpä heidän työllään ei olisi ollut mitään syytä keskeytyä. Tosiasiassa Jumalalla oli edelleen voimaa auttaa heitä eteenpäin.

Sellaisina aikoina Saatana näyttäytyy tarjoten vääristynyttä teologiaa tukemaan lupaavaa elämäntapaa. Tällä kertaa oppi oli tämä: ”Ei ole vielä Jumalan aika. Kooreksen sana on tehnyt sen aivan selväksi. Herra antaa meidän tietää, milloin on oikea aika rakentaa. Sillä aikaa meidän on syytä rakentaa omia talojamme. Meidän pitää saada nauttia uskonnostamme.”

Yksinkertaisesti Israelin kansa, nämä kaksi jumalista miestä mukaan lukien, syyllistyi röyhkeään epäuskoon. He olivat kadottaneet kaiken luottamuksen Jumalaan, joka ohjaisi ja tukisi heitä.

Näen saman epäuskon hengen tekevän työtä tänä päivänä. Julistajat ovat sanoneet minulle röyhkeästi: ”Minä lasken vain päiviä eläkkeelle jäämiseeni. Olen saanut tarpeekseni! En halua sietää heidän asioitaan enää. Niin pian kuin pääsen eläkkeelle, lähden pois täältä.”

Ei! Älköön tämä olko koskaan Jumalan tosi palvelijan asenne. Pyhä Henki on voimaa antava Henki. Jos sinä elät ja julistat Hengessä, tulet kaiken kautta sitä vahvemmaksi, mitä vanhemmaksi tulet ja mitä pitempään olet Jumalan työssä. Jumalan työn pitäisi tulla sinulle jännittävämmäksi joka kuluvan vuoden aikana. - See more at: http://sermons.worldchallenge.org/en/node/23612#sthash.1R6CONb9.dpuf

Wednesday, July 17, 2013

TAKAISIN EGYPTIIN

Jesaja puhuu Kristuksesta, joka parantaa sopertavan kielen (ks. Jes.33:19) Heprean sana ”sopertaa” tässä kohdassa tarkoittaa ”vajavaista ilmaisua”. Se on epävarma ja epäröivä ääni, joka puhuu ilman sanan voimaa tai minkäänlaista totuutta.

Kuule profeetan vakavia sanoja tästä aiheesta: ”Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta”(Jes.32:6). Hepreankielen sana, jota käytetään houkasta tarkoittaa tässä ”typerää, pahaa rikollista”. Se tulee sanasta nabal, ”hölmö, tyhmä”.

Jesaja kertoo meille: ”Vain paha, tyhmä mies yrittää viedä Jumalan sanaa, samaan aikaan kuin harjoittaa syntiä. Hänen sanansa tulevat ulos täytenä typeryytenä”. Sellainen mies ”harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa vaille” (Jes.32:6). Hänen oma erehdyksensä johtaa muita harhaan.

Olen vakuuttunut siitä, että yksi ainoa synti aiheuttaa totuuden vääristelyä enemmän kuin mikään muu. Se synti on epäusko, joka leviää monien julistajien kautta tänä päivänä.

Jumala nimittää epäuskon syntiä ”Egyptiin palaamiseksi”. ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään … mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta”(Jes.31:1).

Jesaja oli ymmällään, kun hän näki monien Israelin johtajien nousevan hevosensa selkään ja laukkaavan Egyptiin saamaan neuvoa kansallisen politiikan ja turvallisuuden asioihin. Nämä olivat niitä samoja miehiä, jotka kertoivat profeetalle, ettei heillä ollut aikaa etsiä Herraa ja pyytää hänen neuvoaan. Jumala ei kuitenkaan ottanut heidän toimiaan kevyesti. Hän nimitti sitä kapinallisuudeksi ja lausui heille varoituksen sanan.

Tänä päivänä mikään ei ole muuttunut. Uskovien joukot kulkevat ristiin rastiin pitkin maata osallistuen seminaareihin ja suuriin kokouksiin tällä ”Egyptiin menemisen” mentaliteetilla. He verkostoituvat, laativat strategioita, lainaavat maallisia metodeja saadakseen lihallisia neuvoja. Lyhyesti sanoen, he etsivät kaikenlaisia uusia asioita, jotka voisivat innostaa heitä.

Rukoileva Herran palvelija, joka luottaa Jumalaan täysin, tietää, ettei hänellä ole aikaa seurata Egyptin mallia. Ainoa paikka, johon hänellä on kiire, on hänen salainen kammionsa. Siellä hän saa ohjeet polvillaan ollen. 

Tuesday, July 16, 2013

JUMALAN TOSI PALVELIJA

Kun profeetta Jesaja ennusti Kristuksen ja hänen valtakuntansa tulemuksesta, hän kertoi, millaisia Kristuksen todelliset palvelijat olisivat. Tämän tehdessään hän määritteli meidän palvelumme näinä viimeisinä päivinä sanoen: ”Tahdon teidän huomaavan, millaisia ovat Jumalan todellisten ihmisten merkit, niiden, jotka palvelevat juuri ennen Rauhan Ruhtinaan tulemista hallitsemaan”.

Jesaja alkaa sanoilla: ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan”(Jes.32:1). Sitten hän lisää: ”Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa”(jae 2).

Minusta on selvää, että Jesaja puhuu tässä Kristuksesta. Hän jatkaa kertomalla, että Jumalan tosi palvelija tulee julistamaan Kristuksen riittävyyttä kaikkeen. Tosiaankin, tämä uskova sulkee itsensä Jeesukseen, luottaen Herransa tekevän hänen sielustaan hyvin kastellun puutarhan kaltaisen. Hän elää rauhaisassa luottamuksessa, hänen henkensä lepää ja on täynnä rauhaa.

Tämä Jumalan tosi palvelija ei koe sielussaan synnin aiheuttamaa myrskyä. Päinvastoin hän uskoo, että Pyhä Henki kuolettaa hänen syntinsä täysin, ja niin hänen henkensä on vapaa kuin lintu. Hän ei pelkää mitään eikä murehdi, koska kaikki on selvää hänen ja hänen Herransa välillä. Hänen sydämessään soi laulu, koska Kristus on hänen ilonsa.

Pikemminkin tämä palvelija tietää, ettei kukaan voi aiheuttaa hänelle harmia, koska hän on takertunut siihen turvaan ja lohdutukseen, jonka Jumala on luvannut puolustavan vanhurskaita. Ei mikään häntä vastaan nostettu ase mahda mitään, koska Jumala itse käy jokaista häntä vastaan puhuvaa. Jumala on hänen puolustuksensa kurjassa maassa.

Jesaja näyttää kahta erityistä merkkiä, joita vanhurskas palvelija kantaa. Ensinnäkin hänellä on harkintakyky ja toiseksi hän erottaa Jumalan äänen selvästi: ”Silloin eivät näkevien silmät ole sokaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan”(Jes. 32:3).

Näemme esimerkin tästä, kun Jeesus kohtaa ensimmäisen kerran Natanaelin. Kun hän näkee Natanaelin lähestyvän, hän huutaa: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole! "(Joh.1:47). Toisin sanoen: ”Katsokaa, veljet! Tässä tulee mies, joka ei teeskentele. Hänessä ei ole petosta, ei moraalittomuutta. Hän on puhdas astia”.

Monday, July 15, 2013

USEIMMAT USKOVAT OVAT VOIMATTOMIA by Gary Wilkerson

”Jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään”(Luuk.12:48).
Useimmat uskovat ovat voimattomia. Joistakin lukijoista tämä väite saattaa kuulostaa rohkealta ja toisista se taas on ilmeistä. Oli niin tai näin, en haluaisi ollenkaan kommentoida seurakuntaa.

Mieti, millaista on ”normaali” kristillisyys tämän päivän tyypillisen uskovan kohdalla. Hän on vähän itsekeskeinen ja vähän materialistinen ja päivän valinnat hän tekee parantaakseen omaa elämäänsä. Siihen kuuluu myös hengellisen elämän asiat, hän valitsee seurakuntansa äänitteitä, jotka hän tallentaa ja käy seminaareissa.

Eihän tässä ole mitään vikaa. Herra tahtoo meidän elävän siunattua elämää, mutta toiset heistä pitävät sitä ainoastaan maallisena siunauksena. Se merkitsee itsensä, ei Jumalan valtakunnan parhaan etsimistä. He myös litistävät totisen evankeliumin voimaan uskovan peukalonsa alle.

Tämän päivän normaalin kristillisyyden elämäntapa varmaankin raivostuttaa Jumalaa. Se ei ole ainoastaan voimatonta, vaan innotonta. Itsensä uhraaminen puuttuu kokonaan. Toisin sanoen siinä ei ole ristiä ja siksi ei Kristustakaan. Älä ymmärrä minua väärin. Pidän kovasti Jumalan armosta enkä tahtoisi raskauttaa ketään aiheettomasti. Nyt on kuitenkin aika, että seurakunta tekee hengellisen inventaarion nähdäkseen, vievätkö hengelliset pyrkimyksemme meitä lähemmäs Jumalan sydäntä vai ajavatko ne meitä vain juoksemaan ympyrää.

Anna, kun asetan kysymyksen. Luuletko, että sinun on parempi käydä seurakunnassa, jossa ei saarnata paljon evankeliumia, opeteta Jumalan sanaa tai jossa ei välitetä hänen valtakunnastaan? Seurakunnassa, joka ei oikeastaan elä hänen käskyjensä mukaan? Olisiko sittenkin parempi, että kävisit seurakunnassa, joka korottaa Jumalan sanaa, julistaa evankeliumia ja jossa voit osallistua sinulle sopivaan uskovien pienpiiriin?

Ehdottaisin nöyrästi, että jälkimmäinen vaihtoehto voisi olla vaarallisempi omalle hengelliselle elämällesi. Miksi niin? Siksi, että Jeesus julistaa, että siltä vaaditaan enemmän, jolle on annettu enemmän. Sille, jonka elämä ei ole sopusoinnussa Raamatun totuuden kanssa, jota hänelle on opetettu, tuomiopäivä voi olla tosi pelottava. 

Friday, July 12, 2013

KUN JUMALA EI ENÄÄ PUHU

Jesaja ennusti uskollisesti Israelille, että “niiden korvat, jotka kuulevat” avautuisivat eräänä päivänä. Surullista kyllä hänen kuulijansa olivat sulkeneet korvansa Jumalan äänelle. He halusivat pysyä synneissään.

”Kun minä kutsuin, ette kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne”(Jes.65:12- 14).

Kuinka surkeata onkaan kieltäytyä kuulemasta Pyhän Hengen varoituksia. Aina kun suljemme korvamme Jumalan käskyiltä kuolettaa lihamme synnit, me joudumme tuomion alaiseksi kokemaan kaikenlaista murhetta ja tuskaa.

Ymmärrä nyt, etten puhu Jumalan palvelijasta, jonka on saanut valtaansa synti, jotka hän vihaan. En myöskään viittaa uskovaan, joka ei anna itselleen rauhaa, ennen kuin Pyhä Henki päästää hänet vapaaksi. Puhun pikemminkin uskovasta, joka on oppinut rakastamaan syntiään, joka on pannut päänsä Delilan syliin. Sellaisella ihmisellä on piintynyt omatunto.

Palvelija, joka jatkaa syntisiä tapojaan kuulee kyllä ääniä, mutta ne eivät ole Jumalalta. Sen sijaan henkilö joutuu suureen vaivaan: ”Niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista”(Jes.66:4).

Kuinka kauheaa se onkaan, kun Jumala ei enää puhu. On kuitenkin hyvin rohkaisevaa, että Pyhä Henki kuitenkin pitää meistä huolta rakkaudessaan ja pitää meidät irti synnistä. 

Thursday, July 11, 2013

PIMEYDEN TEOT

“Jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!”(Matt.6:23). Raamattu tekee hyvin selväksi, että salaiset synnit ovat ”pimeyden tekoja”. Me tiedämme Jumalan sanasta, ettei valkeudella ole mitään yhteyttä pimeyden kanssa.

Pietari sanoo, että Kristus ”saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset”(1 Piet. 3:19- 20). Tottelemattomuus heitti nämä sielut pimeyden vankilaan. Samoin tänään, jokainen tahallinen tottelemattomuus aiheuttaa valkeuden näkemisen vähenemistä. Ajan pitkään totuudentajumme vinoutuu ja ”avoin taivaamme” synkistyy.

Herra kärsii suuresti, kun salaiset synnit tuovat pimeyttä sieluihimme. Mikään ei murehduta häntä enempää kuin se, että me vastustamme ja hylkäämme hänen varoituksensa ja omantunnon kolkutuksen. Ajattele, miten surullinen tarina meille tuli luettavaksi kirjeessä:

”Aviomieheni on antautunut kokonaan nettipornolle. Nyt olen hakenut eroa, hän ei välitä siitä. Me olimme onnellisessa avioliitossa kaksikymmentä viisi vuotta, ennen kuin tämä alkoi. En saattanut ymmärtää, miksi hän vietti niin paljon aikaa tietokoneensa ääressä huoneessaan ovet kiinni. Eräänä päivänä menin sinne ja kauhistuin nähdessäni, mitä saastaisuutta näin tietokoneen ruudulla.

Hän joutui koukkuun. Hänen persoonallisuutensa muuttui, ja hänestä tuli hyvin ilkeä. Tiesin, että hänestä oli tullut pornoriippuvainen. Hän väitti, ettei voinut auttaa sitä ja halusi jatkaa sitä, mistä piti.”

Apostoli Paavali osoittaa kauhistavan väitteensä niille, jotka ”vaeltavat mielensä turhuudessa” (Ef.4:17). He vanhurskauttavat syntinsä eivätkä enää yritäkään etsiä siitä pois pääsyä. Paavali sanoo heistä: ”nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden”(Ef.4:18).

Miten heistä on tullut niin pimeitä ja sokeita? He lankesivat sokeuteen, joka tulee kaikille, jotka antautuvat synnin valtaan, jotka ”ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa”(Ef.4:19).

John Owen, puritaanikirjoittaja, ilmaisee tämän surullisen päätöksen selvästi: ”Ihminen, joka on jonkun hallitsevan himon vallassa, on väärän luulon alla eikä huomaa vaarallisten aikojen tulemista.” 

Wednesday, July 10, 2013

AVOIN TAIVAS

Jeesus kääntyi Natanaeliin päin ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle" (Joh 1:51). Alkukielen, kreikan lause rakentuu sanajuuresta, joka tarkoittaa ” uudestaan ja uudestaan”. Toisin sanoen Jeesus sanoi Natanaelille: ”Jumala avaa sinulle jatkuvasti uusia ilmestyksiä.”

Samoin Jumala tekee liiton jokaisen evankeliumin julistajan kanssa, jonka elämä on moitteeton, ei salaisia syntejä tai pimeitä salaisuuksia. Sellaiselle palvelijalle vuodatetaan jatkuvasti Kristuksen kirkkauden ilmestyksiä. Tällöin hän saa toimia Jumalan puhetorvena, jakaen jatkuvasti tuoreita sanomia taivaasta.

Olen ihmetellyt kuullessani nykypäivänä niin monien tuntemattomien julistajien suusta tuoreen, voitelussa puhutun sanan. Me saamme joka puolelta maata julistusäänitteitä, ja joskus ne sisältävät tällaisia puheita. Kun kuulen tuollaista selvää, puhdasta Kristuksen näkyä, soitan puhuneelle julistajalle ja pyydän saada lisää äänitteitä.

Jos äänitteissä esiintyy jatkuvasti näkyä ja sanomaa, julistajaa ehkä pyydetään puhumaan Times Square – kirkkoon. Sillä tavalla tulimme yhteyteen oman vanhemman pastorimme, Carter Conlonin kanssa.

Sellaiset palvelijat ovat eteenpäin pyrkiviä ja vaeltavat yksinkertaisesti Jumalan kanssa. Heidän elämänsä on kuin avoin kirja. He ovat omistautuneet perheilleen eikä heillä ole merkkiäkään kunnianhimosta. Sen sijaan he palvelevat mielellään pientä seurakuntaa, viettävät monia tunteja valveilla oloajastaan yksin rukouksessa. He ovat täynnä Jumalan Hengen läsnäoloa ja Kristuksen ilmestys vuotaa heistä niin kuin elämän veden virta.

Meidän seurakunnassamme on myös hyvin jumalinen vanhimmisto. Kuullessani näiden miesten opettavan, pyöritän usein päätäni ihmetyksestä ja ajattelen: ”Mistä näillä palvelijoilla on sellainen uskomaton ilmestyksen kirkkaus, Kristuksen täyteys ja voima? Heillä ei ole teologista koulutusta, ja kuitenkin heidän opetuksensa on puhdasta, pyhää ja tihkuu ilmestystä”

Niin kuin Natanael, nämä ovat palvelijoita, joissa ei ole moitteen sijaa, ei salaista huonoa tapaa tai syntiä. Siksi he voivat nähdä, kuulla ja erottaa Jumalan äänen ja tunnistaa hänen sydämen lyöntinsä hyvin kirkkaasti.

Tuesday, July 9, 2013

ARMO ON VAPAA!

”Niin hän (isä) sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt'"(Luuk.15:31 -32).

Nuori veli, tuhlaajapoika, rypi synnin aiheuttaman yksinäisyyden liejussa. Hänen oma tahtonsa oli kuollut, ja kurjuudessaan hän koki jotakin tuskaansa pahempaa. Hän tunsi olevansa hukassa!

Ajatellessaan isäänsä hän halusi mennä takaisin kotiin, antautua kokonaan. Hän tiesi, ettei voisi koskaan maksaa isälleen tuhlaamaansa perintöä tai miellyttää häntä tekemällä hyviä töitä. Hän tajusi myös, hän oli täysin riippuvainen isänsä armosta ja rakkaudesta, jotta minkäänlaista paluuta kotiin voisi ajatella.

Vanhempi velipä ei ollut koskaan tuntenut veljensä lailla hukassa olemista, sitä, kuinka toivotonta oli yrittää rakentaa siltaa itsensä ja isän välille. Niinpä hän ei koskaan kohdannut tarvetta kuolla itselleen.

Rakas lukija, sitä repeämää ei voi koskaan kuroa umpeen tekemisellä, lupauksilla tai omilla yrityksillä. Isä hyväksyy meidät rakkauteensa vain Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Ei ole olemassa muuta tapaa. Risti rakentaa sillan laakson yli.

Saatat vastustaa kaikkea kirjoittamaani. Sanot ehkä: ”Veli Wilkerson, sinä siis kerrot syntisille, että kaikki on yhtäkkiä kunnossa, jos he vain katuvat. Jumala pyyhkii heidän menneisyytensä pois ja vie heidät saman tien suosioonsa ja siunaukseensa.”

Aivan niin väitän, koska sitä Jeesus opettaa tässä vertauksessa! Kun syntinen kääntyy Herran puoleen totisessa parannuksessa, särkyneenä ja nöyränä, hänet saatetaan heti Hyvän Paimenen käsivarsille.

Armo on varattuna vapaasti vastaanotettavaksi.

Monday, July 8, 2013

PITÄISIKÖ VIETTÄÄ TALVI FOINIKSISSA? by Gary Wilkerson

Paavalia ja ”muutamia muita vankeja” oltiin viemässä Roomaan, mutta he kohtasivat matkallaan monia vastuksia. Koska purjehtiminen oli vaarallista, Paavali halusi jäädä paikoilleen Kauniisiin Satamiin, mutta hänen mielipidettään ei kuultu.

”Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin”(Ap.t. 27:12).

Kun me joudumme myrskyyn, saatamme kadottaa tajun siitä, että olemme laivassamme keskellä taistelua. Olemme sodassa Saatanaa vastaan, niin me kohtaamme jatkuvasti taisteluja pimeyden valtojen kanssa. Siksi meillä ei ole varaa ”viettää talvea Foiniksissa”.

Me käymme kohti vihollista, joka tuo masennusta, hyökkää avioliittoja vastaan ja orjuuttaa uuden teini-ikäisten sukupolven heroiiniin, kasvavaan ongelmaan monissa kaupungeissa. Olemme lähteneet sotaan uskoen Kristuksen ihanaan evankeliumiin, joka vapauttaa vangit. Uskomme, että hän on uskollinen ja murtaa sidoksissa olevien kahleet, nostaa perheet vaikeuksien mudista ja avokätisellä rakkaudellaan ulottuu niihin asti, jotka ovat kaikkein eniten tarpeessa. Tässä taistelussa on tärkeintä kohdistaa huomio tehtäväämme, jonka hän on antanut meille ja kuulla hänen ohjeitansa. Kutsumuksemme on aina toissijainen. Pääasia on, että ”minä tunnen hänet, johon minä uskon” (2 Tim.1:12).

Puhutteleeko tämä sinua? Onko sinun laivasi ensisijaisella paikalla sydämessäsi asuva Jeesus? Oletko joutunut valitsemaan onko tärkeintä pitää huolta maallisista asioista, miten ansaitset elantosi vai onko Jumalan valtakunnan työ tärkeämpää? Ei myöskään Jumalan korkea kutsu sinulle? Älä käsitä väärin. Hän ei halua sinun lakkaavan työskentelemästä ahkerasti tai palvelemasta hartaasti. Voisiko hän silti puhua sydämellesi juuri nyt siitä, mikä on tärkeintä?

Jos vietit talvesi Foiniksissa, hän kutsuu sinua takaisin matkallesi Roomaa kohti. Hylkää kaikki, mikä estää sinua olemasta ”Jeesuksen antamassa tehtävässä”.

Friday, July 5, 2013

TUHLAAJAPOIKA JA HÄNEN VELJENSÄ

Niin tuhlaajapoika kuin hänen veljensäkin olivat yhtä syntisiä. Nuorempi poika ei ollut ymmärtänyt armon merkitystä. Senhän pitäisi kasvaa pyhyyden kypsyyteen. Vanhempi poika ei ollut koskaan tuntenut isänsä sydäntä. Hän oli aina yrittänyt ansaita isänsä rakkautta tottelemalla ja tekemällä. Hän ei voinut hyväksyä, että isä oli aina rakastanut häntä ilman ehtoja, täysin ilman hyviä tekoja. Totuus oli, että isä oli aina rakastanut häntä vain siksi, että tämä oli syntynyt hänen pojakseen.

”Hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'(Luuk.15:28- 30).

Vanhempi poika sanoi itse asiassa isälleen: ”Kaikki nämä vuodet olen työskennellyt sinulle miellyttääkseni sinua, mutta et ole koskaan osoittanut minulle tällaista rakkautta. Ainakaan en ole kokenut sitä.” Tästä käy ilmi vanhemman pojan ongelman ydin. Hän ajatteli ansainneensa hyvillä teoillaan saman, mitä nuorempi veli oli saanut armosta.

Kaikilla lakihenkisien on todella vaikeata hyljätä lihan tekoja. Miksi? Siksi, että liha haluaa esittää Jumalalle. Me haluamme voida sanoa: ”Olen ansainnut rauhan Herrassa. Olen paastonnut, rukoillut, tehnyt kaiken saadakseni voiton. Olen työskennellyt ahkerasti ja nyt olen vihdoin onnistunut.”

Jos olemme rehellisiä, näemme, että lihamme aina vastustaa Herrasta riippumista. Me emme halua turvautua hänen armoonsa tai tunnustaa, että vain hän voi antaa meille voimaa, viisautta ja vallan elää voittajina.

Meidän tulee pitää huoli siitä, ettemme protestoi niin kuin vanhempi veli. Se on inhimillisen suoraselkäisyyden mielen mukaisuutta, mikä on pahanhajuista Jumalan sieraimissa!

Thursday, July 4, 2013

PARANNUKSEN TEKIJÄN SYDÄMEN RUKOUS

“Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle”(Luuk.15:25 -28).

Tuhlaajapojan vanhempi veli vihastui koko ajan enemmän ja enemmän. Hänhän oli sentään palvellut isäänsä ahkerasti vuosikaudet eikä koskaan rikkonut yhtään tämän käskyä. Hän oli elänyt lain vaatimusten mukaan ja pitänyt itsensä moitteettoman puhtaana.

Kun vanhempi veli nyt katsoi ikkunasta, hän näki tapahtuman, jossa ilmeni ihmiskunnalle annetun armon suuruus. Isä syleili kääntynyttä, kadonnutta poikaansa. Hän ei tehnyt yhtään kysymystä eikä luennoinut hänelle. Hän puetti pojan uusiin vaatteisiin ja antoi takaisin tämän aiemman aseman mielisuosiolla ja siunauksella. Sitten hän vielä järjesti juhlat.

Vanhemman veljen näkemä tapahtuma kuvasi ihmistä, joka voi tehdä parannuksen, oli hän sitten vajonnut kuinka alas hyvänsä. Jos hän vain lakkaa elämästä entisellä tavalla ja tulee takaisin isän luokse. Vanhempi veli protestoi kovasti tätä vastaan ja kieltäytyi menemästä mukaan juhliin. Miksi? Hän ei halunnut olla osallisena siihen, mikä näytti hänestä armonvarkaudelta.

Lakihenkisyydelle on tyypillistä vastustaa avokätistä armon vuodatusta palanneelle luopiolle. Monet kirkossa huumeiden orjan tai alkoholistin vieressä istuvat uskovat ajattelevat: ”Kiitos Jumalalle, etten minä ole koskaan tehnyt tällaista syntiä. Hän voi langeta huomenna uudelleen.”

Raamattu sanoo, että tämän kaltainen ylpeys on kuolettavampaa kuin mitään riippuvuus: ”Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”(1 Kor.10:12).

Kun tuhlaajapoika näki ikkunasta vanhemman veljensä pilkan, hän varmaankin ajatteli: ”Voi, veliseni, jospa tietäisit, kuinka minä kunnioitan sinua! Sinä et koskaan lähtenyt pois kotoa ja tehnyt sellaisia syntejä kuin minä. Sinulla on parempi todistus. Joudun tästä eteenpäin elämään muistaen, miten tuotin häpeää perheemme hyvälle nimelle. Tiedän, etten ansaitse mitään tästä. Oikeastaan sinun pitäisi olla tässä minun paikallani. Kuinka toivoisinkaan pääseväni takaisin sinun ystävyyteesi!”

Tässä on todella parannuksen tehneen nöyrän sydämen rukous! 

Wednesday, July 3, 2013

NÄLKÄISET USKOVAT

Luukas kirjoittaa tuhlaajapojasta: ”Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut”(Luuk.15:14- 16).

Olen nähnyt tällaista nälkää uskovien keskuudessa. Aiemmin he todistivat ihanasti armosta, mutta synnin tähden heistä tuli hengellisiä luurankoja, joissa ei ollut enää elämää.

Luukas kirjoittaa: ”Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi'(Luuk.15:17 -19).

Nuori tuhlaajapoika joutui tunnustamaan: ”En sittenkään pysty hallitsemaan näitä siunauksia. Olen tehnyt syntiä Jumalaa ja perhettäni kohtaan ja tuhlannut kaiken, mitä olin saanut.”

Parannuksen tekeminen on enemmän kuin vain kääntymistä ja menemistä takaisin Jumalan luokse. Se on täydellistä luopumista itsehallinnasta, Jumalan luokse menemistä tunnustaen näin: ”Herra, olen sotkenut kaiken elämässäni ja nyt tulen nöyränä sinun luoksesi pyytäen: ’Ota hallintaasi minun elämäni’. Silloin juuri Jumala alkaa tehdä aivan erityistä eheytystyötään sinussa.

Kun tuhlaajapoika palasi, hänet otettiin avosylin vastaan isänsä kodissa, ei palvelijana, vaan poikana. Hän halusi antautua isälleen ja olla hänen hallinnassaan. Lisäksi hän halusi läheisyyttä isänsä kanssa. Hän oli kadottanut kaiken mielenkiinnon maailman asioihin ja oli valmis tekemään, mitä hänen isänsä käski (ks. jakeet 20- 23).

Siinä oli ihana täydellinen uudelleen armoihin ottamisen näytelmä! 

Tuesday, July 2, 2013

MITÄ ARMO MEILLE OPETTAA

Times Square -seurakunnassa me julistamme Jumalan armoa, myötätuntoa ja laupeutta meitä kohtaan, hänen vanhurskautustaan, pyhitystään ja hyväksyntäänsä Poikansa tähden. Kaikki nämä opinkohdat keskittyvät Jumalan armoon meitä kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Mitä meille tapahtuu, kun yritämme kahmia itsellemme tätä rikasta perintöämme?

Mieti, mitä tapahtui tuhlaajapojalle Luuk.15:11- 32:ssa. Silloin kun hän kokosi mukaansa isänsä rikkauden, se alkoi polttaa reikää hänen taskuunsa. Niinpä hän päätti kääntyä maailmaan tyydyttämään sydämensä haluja. Hän sanoi itselleen: ”Siunaukseni kestää varmaan pitkän aikaa.”

Olen vakuuttunut siitä, että monet uskovat eivät osaa käsitellä armon siunauksia. He arvostavat sanomaa Jumalan ansaitsemattomasta armosta. He täyttävät mielensä Raamatunkohdilla, jotka kuvaavat Jumalan armoa ja myötätuntoa. He mielellään kuulevat kertomusta paimenesta, joka lähtee etsimään kadonnutta lammasta, koska se lohduttaa heitä. Kun he sitten pinoavat itselleen totuutta Jumalan armosta heitä kohtaan, se alkaa polttaa reikää heidän lihantaskuihinsa. Siitä tulee heille sitten lupa synnintekoon.

Tuhlaajapoika käytti omaisuutensa tällä tavalla. Hän tuhlasi isänsä rikkauden juhlissa, peleissä, juopuen, käyden ilotaloissa. Yö yön jälkeen hän tuhlasi siunauksensa langeten syntiin yhä syvemmälle. Joka aamu hän nousi ylös, karisti harteiltaan synnintunnon, meni takaisin entiseen menoonsa ja sanoi itselleen: ”Minulla on vielä paljon jäljellä. Kaikki on hanskassa.”

Samalla tavoin monet tämän päivän uskovat antautuvat johonkin kiellettyyn nautintoon, päättäen käyttävää rahansa hulvattomaan elämään. Heidän himonsa ajaa heidät huorin tekijän sänkyyn, vetämään kokaiinia, homoseksuaalisuuteen, pornografiaan, alkoholiin ja huumeisiin. He kuitenkin alituiseen lohduttautuvat synnissään sanoen: ”Jumalan armo riittää minulle. Hän rakastaa minua huolimatta siitä, mitä teen lihassani. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.”

Ei! Jumalan armo ei tarkoitettu vääristelyä ja tuhlausta varten. Itse asiassa, sillä piti olla aivan päinvastainen vaikutus. Paavali kirjoittaa: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa”(Tiit.2:11- 12). Jumalan armo opettaa meille jumalisuutta, vanhurskautta ja Herran pyhää pelkoa! 

Monday, July 1, 2013

ÄLÄ ANNA PERÄKSI by Gary Wilkerson

Paavali ei silmäänsä räpäyttänyt, kun tuli yllättävä tilanne. Mieti seuraavaa tapahtumaa: ”

”Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt minä kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua" (Ap.t.27:21 -26).

En tiedä, mitä sinä ajattelet, mutta ainakin minä olisin järkyttynyt kuullessani: ”Minun laivani joutuu pian haaksirikkoon? Herra, mitä nyt tapahtuu?”

Mitä sinä tekisit, jos sinulle kerrottaisiin, että laivasi hukkuu? Miten suhtautuisit siihen, että sinun kutsumuksesi olisi uhattuna hallitsemattomien olosuhteitten takia? Monille meistä ilmaantuisi identiteettikriisi, koska identiteettimme riippuu kutsumuksestamme, on se sitten perhe tai työ tai julistustehtävä. Laivamme voi olla kotimme, uusi automme, lastemme menestys urheilussa, tai sata muuta asiaa. Meidän tulisi kiittää Jumalaa elämämme laivoista. Niillä ei kuitenkaan ole sitä arvoa Kristukselle ja ihmisille, joita hän on kutsunut meidät palvelemaan. Meidän identiteettimme ei voi olla missään muussa kuin Kristuksessa.

Paavali tiesi tämän, ja kun hänen laivansa meni säpäleiksi, hänen katseensa ei hetkeksikään hervonnut kutsumuksestaan. Paavali pysyi tyynenä koko myrskyn ajan, koska hänellä oli huoli laivassa olevista. Hän oli saanut Jumalalta vakuutuksen siitä, ettei kukaan heistä hukkuisi. Jonkun kallisarvoinen laiva kyllä hukkuisi, mutta Paavali rohkaisi heitä kaikkia: ”Meidän täytyy mennä eteenpäin”.

Jos Jumala on kutsunut sinut tekemään jotakin, ei ole väliä, minkälainen myrsky nousee. Hän sanoo: ”Loppu ei ole tässä. Kun kaikki muut näyttävät olevan sekasorrossa, minä hallitsen asioita. Älä anna periksi!”