Friday, August 30, 2013

JUMALAN SANAN HYLKÄÄMINEN

Olen varma siitä, että Joosafat oli vakuuttunut toimintansa oikeutuksesta, kun pyysi saada päästä mukaan Ahabin sotaan. Oikeastaan Raamattu sanookin: ”Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: ’Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo’ "(2 Aik.18:4). Eli hän sanoi: ”Kysytään Herralta hänen neuvoaan tässä asiassa. Emme toimi, ennen kuin kuulemme, mitä hän sanoo”.

Jumala esitti asiansa Joosafatille ja Ahabille hyvin selvästi. Ei ollut mitään epäilystä siitä, mitä hän ajatteli koko jutusta: ”Se retki on tuhoon tuomittu! Mene omalla vastuullasi. Teitä ei odota taistelukentällä mikään muu kuin kuolema ja tappio”(ks. 2 Aik. 8:16).

Tässä kohdin Joosafat näytti halukkaalta tottelemaan oikeaa profeetallista sanaa ja tekemään kaiken, mitä Jumala käski hänen tehdä. Vuosisatoja Raamatun tutkijat ovat ihmetelleet, mitä tapahtui seuraavaksi: Kun selvä sana tuli, Joosafat hylkäsi sen.

Rakas lukija, voit hyvin kehuskella sillä, miten haluat ainoastaan rakastaa Jumalaa ja totella häntä. Jollet irrottaudu ei-uskovien ystävien petoksesta ja etsi Pyhän Hengen neuvoa, sinäkin lopulta hylkäät Jumalan sanan!
Voit mennä mukaan ystäväsi sotaan. Lopulta hän kuitenkin luovuttaa sinut vihollisen käsiin. Niin tapahtui Joosafatille, kun hän lähti sotaan Ahabin kanssa. Paha kuningas asetti Joosafatin tapettavaksi. Ahab käski ystävänsä pukeutua kuninkaan viittaansa, kun hän itse pukeutui sotilaaksi. Sillä tavoin Ahab järkeili, että vihollinen yrittäisi saada kiinni Joosafatin ja hän pelastuisi.

Ironista kyllä, Ahab sai surmansa nuolesta, joka lävisti hänet pienen, haarniskassa olleen raon kautta. Yhtäkkiä Joosafatia ympäröivät vihollisen sotilaat, jotka olivat valmiit leikkaamaan hänet palasiksi. Silloin Joosafat arveli kohtaavansa kuoleman ja huusi Jumalaa avuksi. Raamattu kertoo: ”Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä”(2 Aik.18:31).

Se sota epäonnistui täydellisesti. Israelin armeija pakeni hajaannuksessa, niin kuin lampaat ilman paimenta. Joosafat vetäytyi Jerusalemiin, hänen ystävänsä Ahab oli kuollut ja hänen armeijansa lyöty. Hän pelastui kuolemasta ainoastaan Jumalan armosta!

Voin kuvitella, mitkä ajatukset risteilivät Joosafatin mielessä, kun hän kiiruhti takaisin Jerusalemiin: ”Voi, kiitos Jumala, että pelastit minut! Nyt näen, mikä vaara piilee siinä, että vaeltaa ei-uskovan kumppanin kanssa. Ei koskaan enää, Herra! En halua enää olla osallisena maailman menoon. Se on loppu nyt!”

Thursday, August 29, 2013

USKOLLINEN YSTÄVYYS

Jos olet Jeesuksen seuraaja, jos nyt kuulut Kristuksen sukuun, saatana tuo kyllä elämääsi jonkun, jonka kautta hän yrittää tuhota sinusta kaiken jumalisen!

Saatat nyt ajatella: ”Hetkinen! En halua lähteä epäilemään ystäviäni tai pitää heitä yhtäkkiä epäilyttävinä.” Jos he ovat todellisia ystäviä, sido sydämesi Kristuksen Henkeen, eikä sinun tarvitse pelätä mitään, kun alat tutkia suhdettasi heihin. Sinun pitäisi katsoa ystävyyttäsi Raamatun valossa.

On helppo päätellä, ovatko läheiset ystäväsi Jumalasta, vai onko vihollinen istuttanut heidät tuhotakseen sinut. Mieti vain parasta ystävääsi ja vastaa näihin kysymyksiin:
  • Juoruileeko hän tai puhuu pahaa selän takana toisista? 
  • Kyseenalaistaako hän Raamatun, väittelee jatkuvasti siitä eikä pääse koskaan totuuden tuntoon? 
  • Nimittääkö hän jumalisia ihmisiä ”fariseuksiksi”? 
  • Erotatko hänen sanoissaan tottelemattomuuden, kateuden tai epäilyn henkeä? 
  • Heitteleekö hän myrkyllisiä sanoja aviopuolisolleen? 
  • Onko hän onnistunut kylvämään mieleesi epäystävällisiä ajatuksia muista? 
  • Oletko lähtenyt kimppaan hänen kanssaan syytämään ulos katkeruutta? 
Jos ystäväsi sopii tähän kuvaukseen ja sinä itse olet joutunut kauemmaksi Jeesuksesta tämän ystävyyden takia, niin tiedät, että paholainen on istuttanut hänet elämääsi. Hänellä on Ahabin henki, ja hänet on lähetetty tuhoamaan Kristuksen työn sinussa.

Toisaalta, todellinen jumalinen ystävä menee joka tilanteessa Jumalan sanan puolelle eikä vain sinun puolellesi siksi, että olette ystäviä. Sellainen ystävä ei anna neuvoja sinulle synnin katkeruuteen. Sen sijaan, hän rakastaa sinua tarpeeksi kertoakseen sinulle totuuden.

”Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset”(San.27:6). 

Tuesday, August 27, 2013

SE PURKAUTUU ESIIN

Miika tuo huomiomme kohteeksi erään Vanhan Testamentin ihanimman profetian. Hän ennusti kansasta, joka seuraisi Herraa uudelle laitumelle: ”Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen, niin kuin lampaat tarhaan, niin kuin lauman laitumellensa” (Miika 2:12).

Miika näki Jumalan kansan vapautuvan, ihmiset, joiden sydän löi yhtä tahtia, joukon, niin Hengen kuljettaman, että luopiokirkko heittäisi heidät ulos. ”Sinä päivänä, sanoo Herra, minä tahdon koota ontuvat ja kerätä hajalleen ajetut ja ne, joille minä olin tuottanut onnettomuutta. Minä teen ontuvista talteen jäävät ja kauas joutuneista väkevän kansan. Ja Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja iankaikkisesti”(Miika 4:6-7).

Keistä tämä pyhä jäännös koostuu? Ei ylpeistä, itsekeskeisistä julistajista, sliipatuista, kohutuista tähdistä! Ei! Näitä ihmisiä on koeteltu tulessa. Heihin kuuluvat myös tuntemattomat, hylkiöt, ne joita pidetään surkeina verrattuna korkeisiin ja mahtaviin ryhmiin, jotka kohottavat äänensä Jumalan huoneen korruptiota vastaan.

Jumala sanoo: ”Minä saatan heidät yhteen”. Kaikki inhimilliset ponnistukset Jumalan palvelijoiden tuomiseksi yhteen ovat turhia. Jumalan täytyy tehdä se. Se, mikä tuo jäännöksen yhteen näkemään silmästä silmään, on katuva sydän, joka on yhteydessä Kristukseen.

Hieronymos, eräs alkukirkon ajan kirkkoisistä ja suuri Raamatun tuntija, kuvaa heitä ”niiksi Jumalan lapsiksi, jotka tekevät parannusta ja nousevat maallisten asioiden yläpuolelle ja ikävöivät taivasta”. Nämä ovat taivasmielisiä ihmisiä, kevytmielisyyttä ja kompromisseja vierovia, ihmisiä, jotka kaipaavat pyhyyttä Jumalan huoneeseen. Nytkin on olemassa pyhä jäännös, joka hypähtää pois ihmisten keskuudesta. Jokainen Jumalan mies tai nainen, jonka sydän on särkynyt Jumalan huoneen synnin ja korruption tähden, voi tuntea tämän Hengen hypähdyksen! Se on tulossa, juuri purkautumassa esiin! 

Monday, August 26, 2013

ARMON RIKKAUDET by Gary Wilkerson

”Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi”(Ef.1:7-8).

Luulenpa, ettemme seurakunnassa ole raapaisseet edes pintaa tästä armosta. Me vain otamme muutaman kulauksen armon maljasta silloin tällöin vaeltaessamme Jumalan kanssa. Sitten vähitellen alamme luottaa omaan taitoomme ajatellessamme matkan jatkoa.

Emme voi itse valita kuuliaisuuden alueita. Meidän odotetaan tekevän, mitä Herra käskee. Jeesus sanoo, että meidän tulee olla uudestisyntyneitä, meillä tulee olla uskoa, meidän tulee rukoilla ja etsiä hänen kasvojaan, rakastaa lähimmäistämme, rakastaa vaimoamme niin kuin Kristuskin rakastaa seurakuntaa. Hänen kaikki käskynsä ovat Niin ja Aamen. Jotkut seurakunnat pitävät joitakin kuuliaisuuden alueita muita tärkeämpinä. He korostavat evankelioimista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, poliittista aktiivisuutta, köyhien auttamista tai rukousta. He eivät ehkä tunnusta sitä, mutta he pitävät muiden seurakuntien korostuksia Jumalan silmissä huonompina kuin omiaan.

Ei mikään seurakunta voi olla mieleen Jumalalle, jos se toimii vain yhdellä sylinterillä kahdeksan asemesta. Hän ei halua meidän laiminlyövän joidenkin hänen käskyjensä noudattamista. Lue Ilm.3, niin saat käsityksen siitä, miten pahoillaan hän on, kun teemme niin. Jos joku henkilö ja jokin seurakunta ei tottele Jumalan käskyjä, niin hän elää tottelemattomuudessa. Toisaalta me emme pysty tottelemaan häntä täydellisesti. Me korostamme joitakin kuuliaisuuden alueita elämässämme enemmän, koska ne ovat meille helpompia kuin muut. Meitä jopa palkitaan niiden tekemisestä. Silloin vain joudumme harhapoluille.

Ilon ja voiton saaminen ei kuitenkaan johdu siitä, onnistuuko meidän totella Jumalan käskyjä vai ei. On kysymys siitä, miten suhtaudumme Jumalan käskyjen noudattamiseen. Lapsena minulle opetettiin seurakunnassa, että voisin muuttaa itseäni hengellisesti omin voimin. Nuorisonohjaajat sanoivat meille: ”Voit muuttua niin, että kiusauksia ei enää tule. Voit nostaa itsesi ylös ihan mistä tahansa.” Ei meiltä ota kauan huomata, että tämä on turhaa.

Ei ole kyse siitä, että tekisimme itse muutoksia itsessämme. Meidän pitää sen sijaan antaa Jumalan armon antaa meille voimaa muutokseen, itsessämme ja maailmassamme.

Friday, August 23, 2013

MIIKAN PROFETIA

Miika oli profeetta, joka näki seurakunnan Jumalan silmillä. Se pani hänen sielunsa valittamaan ja suremaan! Hän näki Hengessä, mitä Jumala näki: kansan, paimenten ja johtajien syvät, hirveät synnit. Hän näki epäjumalanpalveluksen! Porttoseurakunta ottamassa portonpalkkaa!

”Tämän tähden minä tahdon valittaa ja voivotella, käydä avojaloin ja vaipatta… Sillä parantumaton on sen haava; se ulottuu Juudaan asti, se käy minun kansani porttiin saakka, aina Jerusalemiin saakka”(Miika 1:8-9).

Kuule Miikan valitusta: ”Onnettomuus tulee Herralta Jerusalemin portille… sillä sinussa tavattiin Israelin rikokset”(Miika 1:12- 13).

Miika näki Jumalan kansan parantumattoman taudin ja tuomion, jota ei voinut paeta. Katso, mitä Jumala nimittää kapinaksi, ja näe syy siihen, miksi hän käy heitä soimaamaan:
  1. Uusi Jumalan palkkapalvelijoiden keksimä kateuden malli, jonka kohteena olivat raha, omaisuus, menestys. 
  2. Oman itsensä korostaminen: ”Voi niitä, jotka miettivät turmiota …sillä heillä on siihen valta. He himoitsevat peltoja ja … taloja, ja ottavat ne; he sortavat (minun kansaani)” (Miika 2:1-2). 
  3. Profeetan varoitukset hylättiin ja kerrottiin kansalle, että tuomionjulistus ei ole Jumalasta, että se on vastoin hänen olemustaan! ”Älkää saarnatko", saarnaavat he, "sellaisista ei pidä saarnata; eikö väisty pois häpäiseminen?" … Eivätkö hänen puheensa ole hyvät?”(Miika 2:6-7). 
Väärät profeetat ja ryöstelevät paimenet käskivät Miikan tukkia suunsa. ”Älä saarnaa niin paljon tuomiota! Me olemme Jumalan kansaa, hän rakastaa meitä. Ei meidän osallemme tule tuomiota.” Sanatarkka käännös merkitsee: ”Lopeta! Lopeta saarnaamasta tätä sanomaa tuomiosta Jumalan kansalle! Lakkaa soimaamasta hyviä ihmisiä! Se ei ole Jumalasta!”

Kuulepa Miikan vastausta: ”Älkää saarnatko", saarnaavat he, "sellaisista ei pidä saarnata; eikö väisty pois häpäiseminen?"(Miika 2:6). Toisin sanoen jos tätä saarnaa ei julisteta, tähän paikkaan kohdistuva moite ei lakkaa. ”Eivätkö hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” (Miika 2:7). 

Thursday, August 22, 2013

KIRKKAUDESTA KIRKKAUTEEN

Paavali puhuu tehtävästä, johon jokainen uskova on kutsuttu. Siihen ei tarvita erityisiä lahjoja tai taitoja. Kaikkien uudestisyntyneiden kuuluisi ottaa siihen osaa sekä työntekijöinä että maallikoina. Itse asiassa tämä tehtävä on tärkein jokaiselle uskovalle, ja kaikkien muiden pyrkimysten pitäisi jäädä toissijaisiksi.

Jumalaa ei miellytä mikään työ, joka ei ole saanut syntyään tästä kutsusta. Puhun Kristuksen katsomisen tehtävästä. Paavali sanoo: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta”(2 Kor.3:18).

Mitä tarkoittaa Herran kirkkauden katseleminen? Paavali puhuu hartaasta, keskittyneestä Jumalan palvelemisesta. Se on aikaa, jonka annamme Jumalalle pelkästään katsoaksemme häntä. Apostoli lisää vielä pikaisesti, että Kristuksen kasvojen katseleminen on palvelutehtävä, johon meidän kaikkien pitäisi antautua.

Kreikan sana katsella tässä jakeessa on hyvin voimakas ilmaisu. Se ei ole vain katsomista, vaan ”katseen kiinnittämistä”. Siinä joutuu päättämään: ” En lähde tästä. Ennen kuin teen mitään muuta, ennen kuin yritän suorittaa yhtään mitään, minun täytyy saada olla Jumalan läsnäolossa.”

Monet selittävät väärin lauseen ”katselemme kuin kuvastimesta”(2 Kor.3: 18). He ajattelevat peiliä, josta kuvastuisivat Jeesuksen kasvot. Sitä Paavali ei kuitenkaan tarkoita tässä. Hän puhuu erityisen tarkkaavasta katseesta, niin kuin katsoisi jotakin lasin läpi hyvin tarkkaan, yrittäen terästää katsettaan. Meidän pitää ”kiinnittää katseemme” tällä tavoin, päättää nähdä Jumalan kirkkaus Kristuksen kasvoissa. Meidän tulee sulkea itsemme kaikkein pyhimpään päämääränä katsoa niin tarkkaan, että muutumme siinä.

Paavali sanoo, että Kristuksen läsnäoloon, häntä katselemaan sulkeutuva muuttuu. Mitä tapahtuu, uskovan katsoessa Kristuksen kasvoihin? Paavali kirjoittaa: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor.3:18). 

Wednesday, August 21, 2013

KRISTUKSEN KUTSU LAODIKEAN SEURAKUNNALLE

Laodikean seurakunnalle Herra huutaa: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

Tämä on Kristuksen viimeinen kutsu seurakunnalleen. Penseyden henki tulee ja uskovien joukot kylmentyvät. Hän sanoo omilleen: ”Haluan, että kuulet minua. Avaa ovi. Anna minun tulla salaiseen kammioosi. Anna minun puhua kanssasi ja sinun minun kanssani. Olkaamme yhteydessä toisiimme. Minä suojaan sinua koetuksen hetkellä, joka on tuleva kaikkeen maailmaan.”

Johannes puhuu ilmestyksessään päivästä, jolloin Herramme sydän ei enää ole yksinäinen. ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu … Jumala itse on oleva heidän kanssaan… Ja hän sanoi: ’Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi’ ”(Ilm.21:2-6).

Tämä merkitsee vapaata ja täydellistä yhteyttä ilman minkäänlaista väliseinää. Ei tummia laseja, ei osittaista tuntemista, vaan kasvoista kasvoihin puhumista! Me ajattelemme, kuinka loistavaa on viettää kokonainen iäisyys ylistäen Herraa, kumartuen hänen eteensä. Oletko koskaan yrittänyt tajuta, mitä tämä suuri kotiinpaluu merkitsee Vapahtajalle? Kaikki hänen lapsensa ovat kotona, vapaina jakamaan hänen läsnäolonsa. Hän asettaa meidät kaikki istumaan ja hänen sisimmästään juoksevat ihanat totuuden virrat. Vapahtajamme alkaa Mooseksesta ja vie meidät läpi profeettojen, niin kuin hän teki Emmauksen tiellä. Hän jakaa meille maailmankaikkeuden salaisuudet. Hän paljastaa kaikki suunnitelmansa. Kaikki pimeät pilvet hälvenevät. Kristus jakaa koko ikuisuuden.

Taivaan todellinen ilo ei ole ainoastaan meidän, vaan hänen. Suurin ilomme taivaassa on oleva siinä, kun näemme hänen ilonsa, kun hän puhuu meidän kanssamme vapaasti, kasvoista kasvoihin. Me näemme Kristuksen tyydytyksen, kaikki hänen toiveensa toteutuneena. 

Tuesday, August 20, 2013

HE LASKIVAT ASEENSA

”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa, niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ’Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni’. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset”(2 Moos.32:25- 26).

Alkukielessä käytetty sana para tarkoittaa alastomuutta, merkiten ”irrottaa, paljastaa, hyljätä arvottomana”. Se viittaa myös ”uuteen alkuun”.

Nykyajan olutmainos kehottaa tätä sukupolvea ”irrottelemaan tänä iltana”. Se merkitsee kaiken moraalisen estyneisyyden pois heittämistä, lain kahleista irrottautumista, oman nautintonsa ottamista. Mikä ikinä tekeekin sinut onnelliseksi, tartu siihen.

Vaatteiden riisuminen ei ollut väärin. Se oli vain signaali, sanoma, jonka he lähettivät, kun pakanat katsoivat heidän menoaan. Näetkö amalekilaiset kaukana ympäröivien vuorien laella katsomassa tätä kummallista tapahtumaa? Nämä viholliset, jotka olivat vapisseet pelosta, kun he näkivät Jumalan toimivan heidän keskellään, nauroivat ja pilkkasivat nyt: ”Katsokaa nyt heitä. He ovat meidän kaltaisiamme! Heidän Jumalallaan ei ole voimaa. Eivät he luotakaan häneen! He haluavat tyydyttää himonsa ja juhlia, olla niin kuin mekin. Mitä teeskentelyä!”

Tuolla alastomaksi riisumisellaan he vähensivät Jumalansa arvoa jumalattomien silmissä! He panivat Jumalan näyttämään sydämettömältä, julmalta, välinpitämättömältä ja avuttomalta. He tahrasivat kaikkivaltiaan Jumalan kunnian ja suuruuden. He eivät olleet enää esimerkillisiä, eivät enää ihailtavia, pelkoa ja kunnioitusta herättäviä.

He olivat laskeneet aseensa juhliakseen. He riskeerasivat Jumalan suunnitelman pelastaa heidät. He sanoivat maailmalle: ”Me emme halua enää taistella vihollisiamme vastaan! Me annamme periksi! Olemme jo saaneet tarpeeksi vastustamisesta, uhrautumisesta, tulevaisuuden toivosta ja kaukana edessä olevasta siunauksesta. Me haluamme elää nyt! Me haluamme nauttia tästä! Haluamme hyviä aikoja eteenpäin!”

Vääristyneisyys oli tässä: Tämän piti olla heidän uusi alkunsa. Ei enää taistelua! Jos heidän pitäisi pysyä elossa kovassa, julmassa erämaassa, he lakkaisivat nyt taistelemasta ja tekisivät parhaansa omin päin! 

Monday, August 19, 2013

ARMON PORTTI by Gary Wilkerson

Jesaja ennusti: “Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen”(Jes.61:4). Jesajan kuulijat eivät pystyneet tajuamaan hänen kuvaamaansa vapautta ja menestystä. Sukupolvien ajan Jumalan kansa oli ollut painettuna lain alle, sen taakan rusentamana.

Sama päti Jeesuksen ajan ihmisiin. He olivat kovia itseään kohtaan, hyväksyen uskonnollisten johtajien heidän päälleen sälyttämät lain taakat. Siksi Kristuksen sanat olivat niin vallankumouksellisia, kun hän antaessaan ohjelmajulistuksensa siteerasi suoraan Jesajasta: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta”(Jes.61:1).

Jeesus tiesi, että armon lahja vapauttaisi meidät täysin. Hänen sanomansa ei kohdistunut vain pelastumattomiin. Kun hän puhui vankien vapauttamisesta, hän puhui uskoville: ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi”(Joh.8:36).

Me olemme tänä päivänä aivan yhtä kovia itseämme kohtaan kuin Jeesuksen ajan ihmiset olivat. Me ajattelemme armon tekevän meistä pehmeitä, rentoja ja sovittelevia. Armo on kuitenkin valtavin voima, mitä ikinä näet toimivan elämässäsi. Se on myös ainoa voima, joka kantaa todellista hedelmää vaelluksessasi Jumalan kanssa, rukouselämääsi, todistukseesi, hyviin tekoihisi hänen nimessään. Vasta kun pääsemme sisään Jumalan armoon, hänen seurakuntansa alkaa elää ja lähtee uudistunein voimin kulkemaan niissä ihanissa teoissa, jotka hän on valmistanut meille.

Kun olet nyt lukenut tämän, kysyn, haluatko olla täydellinen? Täydellisyyden polku avautuu armon portilta. Olet jo täydellinen Jumalan silmissä hänen vanhurskaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Sinun vastuullasi on vain lakata yrittämästä.

Kaikki ponnistelusi vievät sinua vain taaksepäin, ei eteenpäin. Ne itse asiassa aiheuttavat sen, että jäät kokonaan paitsi Jumalan armoa. Armoa, joka antaa vapauden, ilon ja voiman tehdä kaikkea, mitä Jumalan on kutsunut sinut tekemään. Tulet itse asiassa tarvitsemaan armoa armon päälle mennessäsi eteenpäin Jeesuksen kanssa. Nyt on siis aika kaksinkertaistaa tarmosi. On aika luottaa siihen, että Kristus on antanut sinulle kaiken tarvitsemasi armon joka askeleella, kutsumisessa, joka on ainutlaatuinen sinua varten. 

Friday, August 16, 2013

JUMALATON LIITTO

Kuningas Joosafat oli vanhurskas mies, joka hallitsi Juudaa, kun Israelin valtakunta oli jaettuna. Tämän miehen sydän oli täysin antautunut Jumalalle. Hänen aikalaisistaan häntä siunattiin ja kunnioitettiin ennen kaikkia muita: ”Ja Herra oli Joosafatin kanssa, sillä hän vaelsi isänsä Daavidin aikaisempia teitä eikä etsinyt baaleja”(2 Aik.17:3).

Kuitenkin Raamattu sanoo, että Joosafat teki liiton pahan, kuningas Ahabin kanssa, joka oli Israelin pohjoisvaltion hallitsijana: ”Niin Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa”(2 Aik.18:1). Raamattu sanoo Ahabista: ”Ahab teki myös aseran. Ja Ahab teki vielä paljon muuta ja vihoitti Herraa, Israelin Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä”(1 Kun.16:33).

Ihmettelet varmaan, miksi niin vanhurskas kuningas kuin Joosafat teki liiton niin jumalattoman miehen kanssa. Luulenpa, että yhdestä ainoasta syystä. Se oli paholaisen juoni vanhurskaan Joosafatin tuhoamiseksi.

Joosafat näet oli puhdistanut maan kaikista Baalin epäjumalankuvista ja tappanut sen profeetat. Ahabin paha vaimo, Iisebel palveli Baalia ja tiesi, mitä Joosafat oli tehnyt hänen epäjumalilleen. Niinpä hän asetti päämääräkseen hävittää tämän jumalisen miehen!

Iisebel solmi salaliiton Joosafatin pahan tyttären, Ataljan kanssa, jonka kautta hän pääsi vaikuttamaan Joosafatin hovissa. Atalja kohtasi Joosafatin pojan, Jooramin ja käytti kaiken hurmauskykynsä voittaakseen tämän sydämen. Suunnitelma onnistui, ja Jooram päätti naida Ataljan. Hän pyysi isältään siunausta liitolle, ja typerästi menetellen Joosafat antoi hänelle luvan.

Tämän avioliiton kautta paha oli päässyt Joosafatin sisäpiiriin, ja paholainen varmaan tanssi riemuisaan. Joosafat olisi voinut varoittaa poikaansa Ataljasta, joka kapinallisena naisena varmaan veisi tämän pois Jumalan luota, mutta hän ei tehnyt niin. Hän olisi voinut neuvoa poikaansa katkaisemaan suhteen heti paikalla, mutta Joosafat ei sanonut sanaakaan.

Joosafatilla oli ulottuvillaan Raamattu. Daavid oli selvästi julistanut: ”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat”(Ps.1:1). Joosafat tiesi tämän, eikä kuitenkaan noudattanut sitä! 

Thursday, August 15, 2013

LÄHEISIMMÄT YSTÄVÄT

Kenet nimeäisit läheisimmäksi ystäväksi? Usko tai älä, tämä kysymys on erittäin tärkeä Herralle, koska sinun ystävyytesi puhuu sydämesi tilasta kovalla äänellä sekä Jumalalle että maailmalle.

”Herra, mitä ajattelet minun ystävyydestäni? Miellytänkö sinua?” Oletko koskaan ajatellut kysyä häneltä näitä kysymyksiä? Tosiasiassa vanhurskas ystävä voi antaa vinkin siunaukseen ja Jumalan suosioon, koska hän rohkaisee sinua jumaliseen elämäntapaan. Toisaalta taas epävanhurskas ystävä voi viedä kaikenlaiseen pahaan, kauheisiin siteisiin.

Kun käytän sanaa ystävä koko tämän saarnan aikana, en tarkoita läheisiä perheenjäseniä.

Määritelmäni ystävästä on, että hän on joku, johon olet yhteydessä läheisesti, joku, johon luotat luontaisesti. Lyhyesti sanoen, ystävä on se, jonka kanssa vaellat ja puhut ja jolle paljastat sielusi.
Sinulla on varmaan erilaisia ystäväpiirejä: työympyröissä työtoverisi, yhtiötoverisi tai asiakkaasi. Toiseksi on sosiaalinen piiri, joka käsittää ne, joiden kanssa olet tekemisissä pinnallisella tasolla. Sinulla on ehkä myös ei-uskovia tuttavia. Apostoli Paavali sanoo, että on mahdotonta välttää näitä kontakteja, muutoin sinun pitäisi lähteä maailmasta!

Eniten Jumala on kiinnostunut siitä piiristä, joka sinulle intiimein, sydänystäväsi. Nämä ovat niitä, joita rakastat eniten ja joilla on suurin vaikutus elämääsi. Pidätte luonnollisesti toisistanne, ja sinä voit avata sydämesi heille turvallisesti melkein mistä asiasta tahansa.

Raamattu käskee meidän olla myös hyvin tietoisia Saatanan viettelyksistä. Hänen tavallisin hyökkäyksensä tuo jonkun omaan sisäpiiriimme jonkun, joka vaeltaa petoksessa. Hän on helvetin agentti, jonka päämääränä on tuhota meidät. Saatana käyttää tätä keinoa erityisesti yksinäisiin tai myötätuntoisiin uskoviin. Hän yrittää kääntää pahaa aavistamattoman henkilön hyvyyden hyväksymään pahan hengen!

”Älkää eksykö! Huono seura hyvät tavat turmelee" (1 Kor.15:33). 

Wednesday, August 14, 2013

MAKSA YLISTYKSELLÄ

Jumala ei koskaan valita vihollistensa voimaa, vaan pikemminkin omiensa kärsimättömyyttä. Jumala tahtoo meidän luottavan hänen rakkauteensa, koska rakkaus on se periaate, jolla hän toimii koko ajan ja josta hän ei koskaan taivu. Kun hänen rypistää otsaansa, soimaa huulillaan tai lyö kädellään, tämänkin hän tekee sydän rakkaudesta palaen, ja kaikki hänen ajatuksensa meitä kohtaan ovat rauhan ja hyvyyden ajatuksia.

Teeskentelijät luottavat epäluottamukseen, ja Jumalaan luottamaton sielu ei pitkään voi olla uskollinen hänelle. Kun alamme kyseenalaistaa hänen uskollisuuttaan, alamme elää oman viisautemme varassa ja oman itsemme huolehtimisesta. Sanomme Israelin kansan luopuneiden lailla: "Nouse, tee meille jumala... me emme tiedä, mitä on tapahtunut…" (2 Moos.32:1).

Miten rakkaus Jumalaan voi pysyä sydämessä, joka marmattaa? Raamattu kutsuu sitä ”oikeuden käynniksi Jumalan kanssa”. Vain typerä henkilö uskaltaa edes yrittää löytää vikaa Jumalasta. Jumala käskee sellaisen henkilön panna käden suulleen, muutoin katkeruus kuluttaa hänet.
Pyhä Henki rukoilee meissä sanattomilla, taivaan kielen huokauksilla Jumalan täydellisen tahdon mukaan. Lihallisen sydämen valittaminen, joka nousee innottomasta uskovasta, on myrkkyä. Valitus piti kokonaisen kansa poissa Luvatusta Maasta. Tänä päivänä se pidättää suurilta joukoilta Herran siunauksen. Jos sinun täytyy mutista, tee se, mutta älä valita Jumalalle.

Jumalan lupaukset, jotka hän lausuu, kestävät kuin jäätynyt järven kansi. Uskova lähtee matkaan rohkeasti, mutta ei-uskova peläten, että jää murtuu hänen allaan ja hän joutuu veden varaan.

Jos Jumala viivyttää vastaustaan, se merkitsee, että pyyntösi on saanut huomiota hänen siunausten pankissaan. Jumalan pyhät voivat olla varmoja, että hän on uskollinen lupauksissaan. He iloitsevat jo ennen kuin näkevät mitään tapahtuvan. He jatkavat iloisina, kuin olisivat jo saaneet vastauksen. Jumala haluaa meidän ylistävän häntä, ennen kuin lupaus täyttyy.

Pyhä Henki auttaa meitä rukouksessa. Eikö Hän olekin tervetullut armoistuimen eteen?
Voiko Isä kieltää mitään Hengeltä? Ei koskaan! Sydämessäsi oleva mutina on varmaan Jumala itse, ja Hän ei voi kieltää itseänsä. 

Tuesday, August 13, 2013

USKOLLA PITÄISI OLLA HYVÄ MUISTI

Uskova sielu antautuu uskollisuuteen, hyvyyteen ja Jumalan viisauteen sen jälkeen, kun hän on heittänyt taakkansa rukouksessa Herralle. Todellinen uskova jättää vastauksen sorvaamisen Jumalan armolle. Uskova hyväksyy ja ottaa vastaan sen, minkä Jumala valitsee vastaukseksi.

Daavid rukoili ahkerasti perhekuntansa puolesta ja jätti sitten kaikki Jumalan huomaan: ”Eikö minun sukuni ole näin Jumalan edessä? Sillä hän on tehnyt minun kanssani iankaikkisen liiton” (2 Sam.23:5).

Ne, jotka kuvailevat Jumalalle, miten ja milloin hänen pitäisi vastata rukoukseen, oikeastaan rajoittavat Israelin Pyhää. Koska Jumala ai tuo vastausta etuovelle, he eivät tiedä hänen palanneen. He luottavat vain omiin johtopäätöksiinsä, ei lupauksiin. Jumala kuitenkaan ei suostu sitomaan itseään aikaan, tapaan tai vastauksen muotoon. Hän tekee aina ”enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme. Hän vastaa terveydellä tai armolla, joka on terveyttäkin parempaa. Hän lähettää rakkautta tai jopa enemmän kuin sitä. Hän vapauttaa tai tekee vieläkin suurempaa.

Hänen halunsa on, että me jätämme pyyntömme hänen voimakkaille käsivarsilleen, heitämme kaikki murheemme hänen päällensä. Silloin voimme mennä eteenpäin rauhassa ja tyynin mielin odottaen hänen vastaustaan. Kuinka surullista, että meillä on niin suuri Jumala ja kuitenkin niin vähän uskoa häneen.

Kun olet maassa ja saatana kuiskii korvaasi, että Jumalan on hyljännyt sinut, sulje hänen suunsa sanoen: ”Paholainen, ei Jumala ole unohtanut, vaan minä. Olen unohtanut kaikki hänen entiset siunauksensa, muutoin en voisi nyt kyseenalaistaa hänen uskollisuuttaan.”

Uskolla pitäisi olla hyvä muisti. Äkkinäiset ja pikaiset sanamme ovat osoitus siitä, että olemme unohtaneet hänen antamansa entiset rikkaudet. Meidän tulisi rukoilla Daavidin kanssa: ”Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut. Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi”(Ps.77:10 - 11). 

Monday, August 12, 2013

HÄNEN ARMONSA VOIMASSA by Gary Wilkerson

Jumalan armo kattaa kaiken, mitä hän käskee meidän tehdä. Katso, kuvaavatko nämä sanat sinun vaellustasi Herrassa: raskautettu, stressaantunut, raskassydäminen, henkisesti uupunut, voimaton. Nämä ovat tuloksena, kun yritämme kaksinkertaistaa ponnistelumme miellyttääksemme Jumalaa. Ne ovat selviä merkkejä siitä, että laki toimii, ei Jumalan armo.

Vapaus, jonka Kristus voitti meille ristillä, ei ole vain hyvä uutinen kadotetuille, vaan jokaiselle uskovalle. Silti monet jatkavat elämäänsä pilven alla. He luulevat, että eivät ole sen arvoisia, että heitä kutsuttaisiin Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. He ajattelevat Jumalan rakastavan heitä, koska hänen täytyy rakastaa. Evankeliumit kertovat meille toista. Jeesus kutsui tykönsä kaikki kaksitoista opetuslastaan syntisinä, vajavaisina, epätäydellisinä, koska hän halusi heidän ystävyyttään: ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni”(Joh.15:15).

Jeesus tahtoi jakaa Isänsä sydämen syvän halun näiden ystäviensä kanssa. Hän on tehnyt saman sinun kanssasi silloin, kun tahdoit seurata häntä. Kun siis menet hänen luokseen rukoilemaan tai kirkkoon, hänen asenteensa ei ole: ”Taasko sinä tulet?” Aivan päinvastoin! Hän haluaa olla sinun kanssasi, istua vieressäsi, olla ystäväsi, koska hän on sinuun mielistynyt.

Ajattelet ehkä: ”Kuinka se voi olla mahdollista? En näe elämässäni mitään, mikä voisi miellyttää Herraa”. Siksi Raamattu sanookin meille: ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4). Ei kukaan ihminen pysty elämään lain vaatimusten mukaan kovin pitkään. Voimme kyllä sanoa itsellemme, ”Huomenna pystyn siihen, kunhan kerään voimani”, mutta emme sittenkään kykene pitämään sitä. Lopulta olemme mahdottoman taakan alla ja kulutamme itsemme loppuun. Jeesus odottaa meitä sitten siellä, missä omat ponnistelumme päättyvät. Vain Hänessä löydämme todellisen vapauden. 

Friday, August 9, 2013

RUKOUKSEN VOIMA

Kun kyseenalaistamme rukouksen voiman, me menetämme sen. Paholainen yrittää ryöstää meiltä toivon näyttäen meille, ettei rukouksessa ole enää tehoa.

Kuinka ovela Saatana onkaan, kun hän yrittää pettää meidät valheilla ja tarpeettomilla peloilla. Kun Jaakob sai väärän tiedon Joosefin kuolemasta, se sairastutti hänet epätoivoon, vaikka olikin valhetta. Joosef oli elossa ja menestyi, kun taas hänen isänsä murehti koko ajan suruissaan uskottuaan valheen.

Epäuskon aiheuttamat pelot ryöstävät uskovan ilon ja luottamuksen Jumalaan. Jumala ei kuule kaikkia rukouksia. Hän kuulee vain uskovat rukoukset. Rukous on ainoa aseemme vihollista vastaan. Sitä pitää käyttää suuressa luottamuksessa, muutoin emme voi puolustautua Saatanan valheita vastaan.

Me ajattelemme, ettei Jumala ole kuullut meitä, koska emme näe todistuksia vastauksesta. Voit kuitenkin olla varma siitä, että mitä pitempään vastauksen tuleminen viipyy, sitä täydellisempänä se lopulta tulee. Mitä syvempi hiljaisuus, sitä kovaäänisempi vastaus!

Kärsivällisyyden puute meissä on riittävä todiste siitä, ettemme odota rukoukselta kovinkaan paljon. Me lähdemme salaisesta rukouskammiostamme valmiina selviytymään tiellämme jollakin tavalla. Näyttää, kuin olisimme shokissa, jos Jumala vastaisi.

Aabraham rukoili lasta ja Jumala vastasi. Montako vuotta kului, ennen kuin hän sai pidellä lasta sylissään? Kaikki hartaat rukoukset kuullaan samalla hetkellä, kuin ne esitetään, mutta Jumala valitsee vastauksensa tavan ja ajan. Sillä aikaa hän odottaa meidän iloitsevan pelkistä lupauksista ja juhlivan toivossa, odottaessamme täyttymistä. Hän käärii myös kieltämisensä rakkauden suloiseen pakettiin, estäen meitä vaipumasta epätoivoon.

”Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on”(Hebr.10:36). 

Thursday, August 8, 2013

RUKOUS JA KUULIAISUUS

Joskus käymme rukouksessa Jumalan luo ikään kuin hän olisi rikas sukulainen, joka haluaa tukea meitä ja antaa meille, mitä pyydämme, vaikkemme itse nosta sormeammekaan auttaaksemme. Me nostamme kätemme Jumalan puoleen rukouksessa ja sitten panemme ne taskuun.

Me odotamme rukouksiemme saapuvan Jumalan luokse, joka tekee kaiken työn sillä aikaa, kun me istumme toimettomana ajatellen itseksemme: ”Hänellä on kaikki valta, minulla ei ole mitään, niinpä pysyn hiljaa aloillani ja annan hänen tehdä työn.”

Se kuulostaa hyvältä teologialta, mutta ei ole sitä. Jumala ei tahdo ovelleen toimettomia kerjäläisiä. Hän ei myöskään halua meidän osoittavan täällä maailmassa huolenpitoa niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä.

”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä”(2 Tess.3:10).

Ei ole epäraamatullista lisätä hikeä kyyneliimme. Esimerkiksi, rukoilemme sydämessämme asuvan salaisen synnin voittamiseksi. Pyydätkö Jumalaa ottamaan sen vain pois ihmeenomaisesti ja sitten istut ja odotat, että se kuolee itsestään? Ei mitään sydämessä olevaa syntiä ole koskaan tuhottu ilman ihmisen oman käden apua, niin kuin Joosuan tapauksessa. Hän makasi koko yön kasvoillaan, valittaen Israelin tappiota. Jumala nosti hänet jaloilleen ja sanoi: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt. Nouse, pyhitä kansa”(Joos.7: 10- 13).

Jumalalla on oikeus nostaa meidät polvillemme ja sanoa: ”Miksi istut laiskana, odottaen ihmettä? Enkö käskenyt sinun paeta kaikkea pahalta näyttävää? Sinun pitää tehdä enemmän kuin vain rukoilla himosi takia. Sinun pitää juosta sitä pakoon. Et voi levätä, ennen kuin olet tehnyt kaiken, mitä on käsketty.”

Älä moiti Jumalaa siitä, että hän ei kuule rukouksiasi, jos et itse noudata hänen antamaansa kuuliaisuuden käskyä. Lopulta alat pilkata Jumalaa ja syyttää häntä välinpitämättömyydestä, vaikka olet itse kuitenkin syyllinen. 

Wednesday, August 7, 2013

RUKOUSVASTAUKSET, JOTKA VIIVÄSTYIVÄT TAI JÄIVÄT TULEMATTA

”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne”(Jaak.4:3).

Jumala ei vastaa rukouksiin, joka lisäisi meidän kunniaamme tai aiheuttaisi meille kiusauksia. Edelleenkään Jumala ei vastaa sellaisen ihmisen rukouksiin, joka hellii himoa sydämessään. Kaikki rukousvastaukset riippuvat siitä, että juuritamme sydämestämme pois pahaa, himoa ja helmasyntejä.

”Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi”(Ps.66:18).

On hyvin yksinkertaista testata, perustuuko rukouksesi himoon. Ensimmäinen vihje on siinä, miten me suhtaudumme rukouksen hylkäämiseen tai viipymiseen. Himoon perustuva rukous vaatii pikaista vastausta. Jos himoitseva sydän ei saa haluamaansa nopeasti, se valittaa ja huutaa menettää tajuntansa. Toisaalta se voi myös päästä valloilleen murinana ja valituksena, mikä lopulta johtaa Jumalan kuuroutumiseen.

"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" (Jes.58:3).

Himokas sydän ei voi nähdä Jumalan kirkkautta hänen kielloissaan ja viivytyksissään. Eikö Jumala saanutkin enemmän kunniaa, kun kieltäytyi vastaamasta Kristuksen rukoukseen pelastaa hänet kuolemasta? Minua puistattaa, kun ajattelen, missä olisimme tänä päivänä, jos Jumala ei olisi kieltäytynyt vastaamasta siihen?

Jumalalla on oikeus viivästyttää tai kokonaan kieltää vastausta rukouksiimme, kunnes ne on puhdistettu kaikesta itsekkyydestä ja himosta.

Voisiko tässä olla syy siihen, että vastaus rukouksiimme estyy? Voisiko olla kyseessä meidän jatkuva kanssakäymisemme himojen tai helmasynnin kanssa? Olemmeko unohtaneet, että vain ne, joilla on puhtaat kädet ja sydän, saavat tulla Jumalan pyhälle vuorelle? Vain täydellinen lempisyntiemme hylkääminen avaa taivaan ovet ja siunaukset.

Antautumisen sijaan juoksemme sielunhoitajalta toiselle, yrittäen löytää keinoa peitellä epätoivoamme, tyhjyyttämme ja levottomuuttamme. Se on aivan turhaa, jos emme ole vielä juurittaneet sydämestämme syntiä ja himoa. Synti on kaikkien vaikeuksiemme syy. Rauha tulee vasta, kun antaudumme ja hylkäämme salaiset syntimme.

Tuesday, August 6, 2013

HYLÄTYT RUKOUKSET

Meillä ei ole lupa rukoilla umpimähkään, mitä hyvänsä itsekkääseen mieleemme on juolahtanut. Meillä ei myöskään ole lupa tulla Jumalan läsnäoloon ilmaisemaan typeriä ajatuksiamme ja mielettömiä loruilujamme. Jos Jumala allekirjoittaisi kaikki meidän pyyntömme rajoituksetta, hänen pitäisi kaiken päätteeksi luopua kirkkaudestaan.

Rukouksen lain on määrä poistaa meidän itsekeskeiset pyyntömme, kun taas samaan aikaan se mahdollistaa rehellisten etsijöiden luottamukselliset anomiset. Toisin sanoen, voimme rukoilla, mitä ikinä haluamme, jos se on vain hänen tahtonsa mukaista.

”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).

Opetuslapset eivät rukoilleet Jumalan tahdon mukaan, kun he rukoilivat jotakin sopimatonta. He kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?’ Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä”(Luuk.9:54 -55).

Job murheessaan pyysi Jumalaa ottamaan pois hänen henkensä. Mitä jos Jumala olisi vastannut hänen rukoukseensa? Sellainen rukous oli vastoin Jumalan tahtoa. Sana varoittaa meitä: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä”(Saarn.5:2).

Daniel rukoili oikealla tavalla. Ensin hän luki Raamattua ja etsi siitä Jumalan mieltä. Sitten kun hän oli saanut selvän ohjeen ja oli varma Jumalan tahdosta, hän juoksi tämän valtaistuimen luo täydessä luottamuksessa: ”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa”(Dan.9:3).

Me tiedämme liian paljon siitä, mitä me haluamme ja liian vähän siitä, mitä Jumalan haluaa. Rukouksemme hylätään, kun ne eivät ole hänen tahtonsa mukaisia. 

Monday, August 5, 2013

ARMO JA VASTUU by Gary Wilkerson

Minulla on käytössä hälytysjärjestelmä, joka herää eloon aina, kun joudun hakotielle vaelluksessani Herran kanssa. Puhun siitä, että mieluummin käännän aikomukseni teoiksi kuin annan Jumalan uskomattoman armon asettaa minut uudelleen oikeaan suhteeseen hänen kanssaan.

Uskon, että meillä useimmilla on juuri tällainen hälytysjärjestelmä. Siksi Paavali korostaa Jumalan armoa kerran toisensa jälkeen läpi koko Uuden Testamentin. Kirje kirjeeltä hän vasaroi mieliimme armon riittävyyttä suhteessamme Herran kanssa.

Silti tämä hälytysjärjestelmä, joka mieluummin kääntyy tekojen puoleen saadakseen anteeksi erehdyksensä, toimii meissä jatkuvasti. Julistan armoa niin usein, koska itse tarvitsen sitä. Joskus seurakunnastani se menee usein yli, koska he sanovat minulle: ”Tiedän, että olen armon alla, mutta mikä on vastuuni?” Hyvä kysymys. Armoliitossa Jumala on tehnyt pelastuksemme suhteen kaiken valmiiksi. Mikä on meidän osamme?

Monille meistä armon käsitteellä ei ole tilaa jokapäiväisessä vaelluksessamme. Tiedämme, että Jumala on antanut meille kallisarvoiset lahjat Pojassaan ja Pyhässä Hengessä. Siksi ajattelemme, ettei meidän sovi langeta. Jos sitten lankeamme, olemme yllättyneitä. Ei oikein tunnu sopivalta, että me olemme edelleen kauheita syntisiä, vaikka Jumala on tehnyt kaiken meitä varten. Me luulemmekin hänen pudistavan valittaen päätään.

Me vakuutamme itsellemme, että voimme elää paljon paremmin, jos vain kaksinkertaistamme yrityksemme rukoilla, lukea Raamattua ja ottaa osaa palvelutyöhön. Vaikka tiedämme, etteivät tekomme paina mitään suhteessamme Jumalaan. Luulemmeko Jumalan todella haluavan meiltä enemmän tekoja? Pitäisikö rukoilla kaksi tuntia yhden sijaan? Haluaako hän meidän olevan kiireisempiä?

Näistä itsemme pelastusyrityksistä on tuloksena ainoastaan kaksi asiaa. Ensiksi kieltäydymme näkemästä omaa syntisyyttämme. Toiseksi, ja se on paljon pahempi, ryöstämme itseltämme mahdollisuuden juoda Jumalan syvästä armonlähteestä. Paavali joutui kohtaamaan tämän kysymyksen jo alkuseurakunnan aikana. Kun Galatian uskovat yrittivät miellyttää Jumalaa lain teoilla, Paavali soimasi heitä: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? ”(Gal.3:1-2). Paavali kysyi heiltä siis: ”Luuletteko todella voivanne panna paremmaksi ristiä?” 

Friday, August 2, 2013

ISRAELIN RIIDANKYLVÄJÄT

Ketkä ovat nykyajan riidankylväjiä Jumalan huoneessa? Elian seuraan eivät kuulu ne, jotka huokailevat ja itkevät seurakunnassa esiintyviä inhotuksia. He eivät ole niitä, jotka paljastavat synnin ja todistavat hengellisten johtajien pahoja tekoja vastaa ja niitä vastaan, jotka ovat vapaina Siionissa. Kaikki vaikeudet Jumalan huoneessa johtuvat luopumuksesta ja Herran käskyjen hylkäämisestä: ”Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno”(Jaak.3:16).

Paavali varoittaa veljiä: ”Pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä … vetäytykää pois heistä”(Room.16:17). Keitä olivat ne, ”jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet?” Ne olivat itsekeskeisiä, luopuneita, jotka ”eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa”(Room.16:18). Tämä todistaa, että erimielisyyttä saavat aikaan ylpeät, itseänsä ruokkivat röyhkeät ihmiset. Paavali sanoi: ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet”(Room.16:18). Ne jotka olivat pehmeitä syntiä kohtaan, katsoivat sormien läpi pahoja tekoja ja kuitenkin rukoilivat yhteyttä, ne olivat oikeita riidankylväjiä. Kristuksen todellinen ruumis ei ole koskaan ollut eikä koskaan ole erimielinen. Kristuksen kanssa pyhässä yhteydessä olevat, ovat jo yhdistyneet toisiinsa. Synti on erottaja!

Paavali ja Silas vietiin Filipin kaupungin hallitusmiesten eteen syytettyinä siitä, ”he häiritsevät kaupungin rauhaa” (Ap.t.16:20). Heidät piestiin ja heitettiin vankilaan aiheuttamansa häiriön
takia. Mitä tämä rauhan häiritseminen oli? Paavali ja Silas olivat ajaneet eräästä naisesta ulos ennustajahengen, joka ”tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan… Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan”(Ap.t.16:16, 19).

Heti kun oma kiinnostuksen kohde joutuu uhatuksi, alkaa huuto: ”Riidankylväjiä! Erimielisyyttä! Uhka yhteydelle!” Paavali ja Silas olivat paljastaneet silmänkääntötempun, uskonnollisuuteen verhotun demonisen petoksen. Se oli ollut hyödyllinen juoni niille, jotka osasivat manipuloida ymmärtämättömiä ihmisjoukkoja. Mikä nosti huudon: ”Erimielisyys?” Se oli puhdistava herätys. Niillä, jotka syyttivät Paavalia ja Silasta erimielisyyden aiheuttamisesta, oli itse asiassa salaisia aikeita ja he kieltäytyivät tekemästä parannusta ja vaeltamasta pyhyydessä.

Jumala, anna meille lisää Israelin riidankylväjiä, jotka eivät pelkää nousta vastustamaan uskonnollista teeskentelyä ja tottelemattomuutta! 

Thursday, August 1, 2013

ELIA

Elian viha Israelin syntejä kohtaan nousi hänen suuresta rakkaudestaan Jumalan kansaan.

Hän ei ollut mikään kansanvihaaja, hän vihasi vain syntiä. Hän ei ollut koston mies, vaan mies, jonka sydän kaipasi nähdä Israelin kansan palaavan Herran luokse. Jotta ymmärtäisit, minkälainen henki ja voima Elian yllä oli, sinun pitää kuulla hänen särkyneen sydämensä huuto Karmelin vuorella. ”Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin’. Silloin Herran tuli iski alas … Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: ’Herra on Jumala! Herra on Jumala!’ " (1 Kun.18:37- 39).

Eliaa ei kiinnostanut tunnustettuna profeettana oleminen. Hän halusi vain nähdä Jumalan kunnian palautuvan ja luopuneiden sydämien ”palaavan Herran luo”. Todelliset profeetat, vaikka he kuulostavat kovilta synnin suhteen, ovat armahtavia, hyväsydämisiä ja kärsivällisiä. Kun he näkevät totista raamatullista parannuksen tekemistä, heistä tulee langenneitten rakentajia ja eheyttäjiä.

Uskon, että tänäkin päivänä on olemassa todellisia, Elian kaltaisia paimenia. Eivät kaikki julistajat ole luopuneita tai itseään palvelevia. Kuulen jatkuvasti lisääntyvästä määrästä pyhiä paimenia, joita välinpitämättömät lampaat ovat haavoittaneet ja hyljänneet. Jotkut on kirjaimellisesti ajettu ulos seurakunnasta, koska he julistivat pyhiä periaatteita. Kaikista julmimpia ovat ns. kovien ”profeetallisten äänien” profetiat ja arvostelut, joissa ei ole mitään armeliasta tai sovittavaa.

Jos kuulet ”profeetan” lausuvan kirouksia kenenkään päälle, voit olla varma, että hän ei vaella Kristuksen Hengessä. Hän on usein ylpeä, itsensä Eliaksi julistaja, joka on täynnä röyhkeyttä ja himoa. Raamattu sanoo selvästi: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko” (Room.12:14). Niiden, jotka kulkevat ympäriinsä lausuen kirouksia, tulisi pelästyä näiden varoitusten edessä: ”Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. Hän puki kirouksen yllensä niin kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niin kuin vesi ja hänen luihinsa niin kuin öljy”(Ps.109:17 -18).

Elian seuraan kuuluvat itkevät ihmiset, ja kaikki heidän huuliltaan tuleva profetia on kyynelien kostuttama. He vaeltavat särjetyllä sydämellä ja Jumalan mielen mukaisessa murheessa. He kieltäytyvät hyväksymästä syntiä eivätkä pelkää ketään ihmistä tai paholaista, kun on puolustettava Kristuksen kunniaa.