Thursday, October 31, 2013

IISEBELIN HENKI

Iisebelin henki vihaa Jumalan profeettoja ja jumalisia profetioita. ”Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat,

lähetti Iisebel sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: ’Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty"(1 Kun.19:1-2).

Iisebelin hengen sitomat uskovat eivät ota huomioon Jumalan pyhiä profeettoja. He istuvat Iisebelin lailla kylmänä, tunteettomana, kun Ahab joutui Karmelin vuorella ihmeellisen, korkeimman auktoriteetin vaikuttaman näytelmän yksityiskohtiin. Se ei tehnyt vaikutusta Iisebeliin. Se vain kivetti hänen päätöksensä.

Niin on nytkin. Iisebelin opin julistajat ja ne, jotka pitävät Ahabista eivätkä halua avautua Pyhän Hengen vaikutukselle tai katumukseen ja pyhyyteen tähtäävälle saarnalle, kuulevat sen ja menevät pois, yhä vakuuttuneempina omasta opistaan. Heidän silmiensä edessä ei ole enää edes Jumalan pelkoa.

Varmin merkki väärästä opettajasta ja Iisebelin opista on profeetallisten varoitusten ja tuomion julistuksen hylkääminen. He sanovat niitä maailmanlopun meiningiksi. He nauravat ja pilkkaavat. Jeremia sanoo sellaisia paimenia sokeiksi ja mykiksi. Herra on käskenyt heitä tottelemaan: ”Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa”(Jer.7:24).

Ne, jotka opettavat Iisebelin oppia, väittävät olevansa profeettoja, mutta oikeat ja väärät profeetat voi testata. Iisebelin profeetat ennustavat vain hyviä asioita, rauhaa ja menestystä. ”Mutta Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot profeetoista: ’Katso, minä syötän heille koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä; sillä Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus levinnyt koko maahan’. Näin sanoo Herra Sebaot: ’Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta. He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus”(Jer.24:14 - 17).

Iisebelin hengenvallassa olevat eivät käännä ihmisiä heidän pahuudestaan. He puhuvat utopiaa ja käyttäytyvät saarnatuolissa hölmösti.

Wednesday, October 30, 2013

SUURIN PETOS

Nykyaikaisen seurakunnan suurin petos on käyttää Jumalan sanaa kateuden hyväksymiseen. Pinnallisesti katsottuna Iisebelin oppi toimii(ks.1 Kun.21:14 -16). Se antoi Ahabille, mitä hän halusi. Hänellä oli oikeutensa, kun mies tuomittiin kivitettäväksi petoksen vuoksi kuningasta vastaan. Kaikki hänen omaisuutensa tuli kuninkaalle.

Jisreeliläinen Naabot sanoi Ahabille, ettei antaisi hänelle isiensä perintöä, koska Herra kielsi häntä tekemästä niin.

”Niin Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: ’En minä anna sinulle isieni perintöosaa’. Ja hän pani maata vuoteellensa, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään. Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: ’Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?… Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan’ (1 Kun.21:4 -7).

Kuuntele Iisebelin oppia: ”Sinä olet kuningas, ykkönen ja sinulla on oikeuksia. Älä anna minkään estää sinua saamasta, mitä haluat”. Hän sanoi siis Ahabille: ”Ole iloinen! Minä hankin sen sinulle!” Siinä on väärä oppi pähkinänkuoressa. “Älä huolehdi sen takia. Älä tunne itseäsi surulliseksi tai noiden sydäntäsi kalvavien halujesi tuomitsemaksi. Minä hankin sen sinulle!” Iisebelin käyttämän väärän opin tavoin ne vääntävät ja käyttävät väärin Raamattua.

Ahab ei kuitenkaan pystynyt nauttimaan saamastaan Jumalan ärsyttävän profeetan takia. ”Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: ’Nouse ja mene tapaamaan Ahabia… Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa. Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön? Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi'. Ahab sanoi Elialle: ’Joko löysit minut, sinä vihamieheni?’ Hän vastasi: Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä’(1 Kun.21:17 -20).

Kuvittele Ahab katsastamassa uutta omaisuuttaan puhuen itsekseen: ”Eikö elämä ole ihanaa? Voi, Iisebeliä. En kyllä hyväksy kaikkia hänen menetelmiään, mutta kyllä hän silti saa paljon aikaan.” Hänen jokaista askeltaan seurasi profeetta Elia.

Niin on tänäänkin. Jumalan on lähettänyt profeettoja, huutamaan kovaan ääneen, vastustamaan Iisebelin aineellisuuden oppia, tekemään epämiellyttäväksi kenenkään uskovan nauttia leikkikaluistaan tai saavutuksistaan. He ovat myyneet itsensä niille. He eivät pysty näkemään, että synti on kaiken takana. Joka kerta, kun huudan menestysoppia vastaan, tunnen Elian hengen ja voiman laskeutuvan ylleni. Kaikkialla kuullaan profeetallisia huutoja, selkeitä ja kovia: ”Synti! Olet joutunut synnin valtaan myymällä itsesi sille.”

Tuesday, October 29, 2013

SALAISESSA SYNNISSÄ ELÄMISEN VAARA

Kolme Iisebelin opin erottavaa merkkiä löytyy Vanhan Testamentin Iisebelissä, väärien oppien äidissä ja ruumiillistumassa. Jeesus samaisti hänen nimensä väärään oppiin, mihin hyvänsä, joka opettaa jonkin pahan olevan hyvää tai että Jumalaa halveksiva voi olla puhdas.

Iisebelin nimi merkitsee heprean kielellä ”seksuaalisesti puhdas, neitseellinen, epäjumalan palveluksesta vapaa”. Ajattele, koko Raamatun jumalattomin, epäjumalan palvontaan antautunein, juonitteleva, vihamielinen on nimeltään hyveellinen, synnitön. Jokin paha on nimetty hyväksi ja ironista kyllä ”seksuaalisesti puhtaaksi”?

Kuinka hänestä olisi tullut seksuaalisesti puhdas? ”Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin … ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä”(1 Kun.16:30 - 31). Nimi Ahab merkitsee ”isänsä luonteella leimattu”. Iisebel edustaa väärää oppia ja Ahab on sen uhri. Raamattu kertoo, ettei riittänyt Ahabin sydämen taipuminen syntiin, epäjumalanpalvelukseen ja kompromisseihin. Hän tuo elämäänsä vielä saatanallisen tehon, joka vahvistaa hänen syntiään. ”Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä”(1 Kun.21:25).

Sanoman ydin on siinä, että salaisiin synteihin ja himoihin pitäytyvät uskovat ovat alttiita syleilemään ja liittoutumaan vääriin oppeihin, jotka vain lisäävät ja vahvistavat heidän syntejään. Iisebel oli viimeisin asia, mitä Ahab olisi tarvinnut. Hän se toi Ahabissa esiin kaikkein pahimmat puolet, moninkertaisti ne ja tuhosi hänet. Niin käy väärän opin kanssa. Jos sinussa on syntiä, himoa tai maailmallisuutta, huonoin asia, mitä voit ottaa vastaan, on väärä oppi, joka tuo esiin kaikkein huonoimmat puolesi.

Kun Daavid teki syntiä Batseban kanssa, hän ei tarvinnut väärää profeettaa tuomaan lohduttavaa sanomaa siitä, kuinka Jumala rakasti häntä. Hän tarvitsi kompromisseja tekemättömän Naatanin profeetaksi osoittamaan sormellaan ja huutamaan: ”Sinä olet se mies”.

Ne, jotka saarnaavat Kristuksen oppia, näyttävät ihmisille pahan ja hyvän välisen eron. Heidän huulillaan ei ole näiden kahden sekoitusta. ”Ja opettakoot he minun kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta” (Hes.44:23).

Meillä on nyt kokonainen sukupolvi lapsia, jotka eivät osaa tunnistaa pahaa, kun sen näkevät. Väärät profeetat ovat pettäneet heidät. He nimittävät hyväksi sitä, kun violettihiuksiset rokkaajat, puettuina sadomasokisteiksi, kulkevat rinta rottingilla ja keikuttelevat lantiotaan seksikkäästi jopa saarnatuolista. Heille on kerrottu, että seksi avioliiton ulkopuolella on hyvää, niin kauan kuin rakastat ja todella kunnioitat tuota henkilöä. Vääristä profeetoista on tullut synnin puolustajia.

Monday, October 28, 2013

TODELLINEN HELLUNTAI

Apostolien tekojen 11. luvussa näemme historiallisen muutoksen, joka kohtasi seurakunnan nimettömiä Hengen täyttämiä uskovia. Näiden piti ensimmäisinä viedä hyviä uutisia Jeesuksesta juutalaisuuden rajojen yli pakanoille: ”Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia … jotka tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta” (Ap.t.11:20). Minä pidän kovasti tässä käytetystä sanasta ”muutamia”. Näillä uskollisilla, nimettömillä uskovilla ei ollut aavistustakaan siitä, miten tärkeä osa heillä olisi historiassa.

Helluntai ei ole vain tapahtuma, joka sattui kaksi tuhatta vuotta sitten, vaan se on elävä ilmiö, joka esiintyy edelleen ympäri maailmaa. Tällä hetkellä jossakin päin maailmaa pieni joukko ihmisiä rukoilee Jumalaa, ja Hänen Henkensä lankeaa heidän päälleen, antaen voiman olla hänen todistajiaan pelastumattomalle maailmalle.

Helluntai tapahtuu juuri nyt Varanasissa, eräässä Pohjois-Intian kaupungissa, jossa vierailin jonkin aikaa sitten. Vähemmän kuin yksi prosentti asukkaista oli kirkkokävijöitä, kun nuori uskova nainen tuli sinne muutama vuosi sitten. Hän alkoi johtaa ihmisiä Jeesuksen luo yhden kerrallaan. Nämä kääntyneet alkoivat vuorostaan johtaa uusia ihmisiä Herran luo. Tämä nuori nainen ei pidättänyt Helluntaita itsellään. Nyt sillä seudulla on tuhansien uskovien dynaaminen joukko, joka todistaa voimallisesti Kristuksesta. Joka puolella maailmaa on hänen kaltaisiaan ihmisiä, uskovia, jotka rukoilevat Henkeä viemään Isän rakkautta eteenpäin.

Monissa yhteyksissä isäni, David Wilkerson kertoi minulle, mikä murehdutti häntä eniten ollessaan pienen seurakunnan pastorina Pennsylvaniassa 1950-luvulla. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelukset seurasivat määrättyä kaavaa. Sisar Se ja Se soitti urkuja, ja seurakunta lauloi muutamia perinteisiä lauluja. Joku nousi ylös antamaan kielillä puhutun profetian, jonka joku toinen taas selitti. Isä saarnasi sen jälkeen. Sitten hän ilmoitti esirukouspalvelun alkavan, ja ihmiset tulivat alttarille rukoilemaan Pyhää Henkeä tulemaan alas. Sen jälkeen kaikki menivät kotiinsa.

Seurakunnalla ei ollut minkäänlaista evankelioimis- eikä hyväntekeväisyystyötä. Sillä aikaa kun isäni oli siellä pastorina, hyvin vähän ihmisiä tuli Kristuksen luo. He olivat ihmisiä, jotka etsivät, mutta eivät olleet koskaan tulleet tuntemaan Jumalan mielessä olevaa helluntaita. Sydämeltä särkyneen isäni rukous ilmaisi sen: ”Herra, jos tämä on helluntai, en halua sitä. Jos on kyse vain ”siunaa minua”- kerhosta viikosta toiseen, minä en halua olla siinä mukana.”

Vain sulasta halusta saada kokea oikeaa helluntaita isäni lakkasi katsomasta televisiota ja alkoi viettää aikaa rukouksessa sen sijaan. Loppu onkin historiaa. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin hänen kirjaansa Risti ja linkkuveitsi on myyty monia miljoonia kappaleita. Yli tuhat Teen Challenge Centerin, nuorisolähetyksen toimipistettä tekee työtä ympäri maailmaa kadotettujen ja särkyneitten keskuudessa. Kaikki tämä toiminta julistaa Jumalan aktiivista voimaa Pyhän Hengen kautta.

Friday, October 25, 2013

IISEBELIN OPPI

Lue Ilmestyskirjan 2:18 - 29 ja näet, että Kristus varoitti seurakuntaa Iisebelin opista. ”Sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua”(Ilm. 2:20). Kreikan sana Iisebel merkitsee samaa kuin ”väärä opettaja”. Hän siis selvästi edustaa väärää oppia. Jeesus jatkaa vielä selvitystään: ”Kaikille, joilla ei ole tätä oppia”(Ilm. 2:24).

Tässä on ryhmä Jumalan ihmisiä, hyvää tekeväisiä, hyvän uskon ja kärsivällisyyden omaavia.

Vaikka kaikki näyttää olevan hyvää ja suositeltavaa, heidän keskuudessaan on jotakin hyvin vaarallista. Se on niin viettelevää, että Kristus varoittaa lähettävänsä tuomion ja tekevänsä heistä esimerkin kaikille seurakunnille. Tietyt seurakunnan jäsenet olivat myymässä itseään Saatanalle. Heidän hyvät työnsä, palvelunsa, uskonsa ja kärsivällisyytensä olivat joutuneet väärän opin varjoon. He olivat joutuneet väärän opin lumouksen alle. Tämä väärä oppi oli oikea Sana valepuvussa, mutta oli itse asiassa pahaa.

On vaarallista olla väärän opin kuulossa. Kristus ei pidä asiaa ollenkaan pikkujuttuna. Hänen silmänsä lävistävät seurakunnan, ja hän on tullut varoittamaan, paljastamaan ja pelastamaan omiansa tästä hirveästä viettelyksestä. Sillä on merkitystä, mihin kirkkoon menet, ketä kuuntelet. Se oppi, joka on syöpynyt sydämeesi, on hyvin, hyvin vakava asia.

Vietellyn uskovan merkki on, että hän on ”antanut vietellä itsensä” etsimään jotakin uutta, erilaista, vierasta oppia. Raamattu varoittaa: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä” (Hebr. 13:9). Tämä tarkoittaa juoksemista paikasta toiseen, seminaareista tapahtumiin, kirkosta kirkkoon ilman mitään juurta. Sellaisten ihmisten korvat haluavat korvasyyhyynsä jotakin uutta, sensaatiomaista, viihdyttävää, lihalleen mieluista. Me saamme heitä myös Times Square – seurakuntaamme: kaduilla viihtyvät, inhimilliset tuulenpesät, jotka liikkuvat opin tuulten mukana. He muistuttavat kovasti ateenalaisia, joilla ”ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan”(Ap.t.17:21). Paavali varoitti Timoteusta: ”He eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia”(2 Tim.4:3).

Thursday, October 24, 2013

MASENTUNUT JA LANNISTUNUT

Väsyneisyys, särkyneisyys, huolet, murhe, kaikki nämä masensivat Daavidin hengen. Hän tunsi itsessä kuivaksi, suuntaa ilman olevaksi, ikään kuin ei olisi oppinut yhtään mitään menneistä vuosistaan. ”Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt”(Ps.38:10). Daavid itse asiassa tarkoitti: ”Olen kadottanut hengellisen ymmärrykseni. En ylety Jumalaan, niin kuin ennen.”

Tiedän, miltä Daavidista tuntui. Olen vetänyt evankelioimistapahtumia, joissa tuhannet ovat tulleet yhdellä kertaa Kristuksen luo. Olen auttanut johtamaan huumeriippuvaisten ja alkoholistien joukkoja vapauteen Jeesuksessa. Elämäni on ollut täynnä rikkaita siunauksia. Usein muutama päivä näiden tapahtumien jälkeen olen joutunut lannistumisen hengen vaikutukseen ja lopulta ajatellut: ”Herra, en ole saanut mitään aikaan sinulle.”

Tässä toimii Saatanan lähettämä lannistumisen henki. Se tekee miestä helvetin voimien kohteita ollessamme lähellä suurimpia hengellisiä voittojamme!

Tämä raskas, demoninen henki saattoi Daavidin niin alas, että hän ei saanut sanaa suustaan Jumalan läsnäolossa. ”Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole” (Ps.38:13- 14).

Jakeen loppu ”jonka suussa ei vastausta ole” merkitsee hepreankielellä: ”Mies, jolla ei ole enää vastauksia eikä perusteluita”. Daavid sanoi siis: ”Herra, olen niin lannistettu, etten pysty edes nostamaan kättäni sinun puoleesi. En pysty rukoilemaan, koska olen liian sekaisin puhuakseni. Voimani on valunut loppuun, olen tyhjä eikä minulla ole mitään sanomista.”

Daavid ilmaisee tässä aivan yleisen, vanhurskaan sielun rukouksen, kun hän on joutunut lannistumisen hyökkäyksen alle: ”Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni”(Ps.38:17). Daavid sanoi Jumalalle: ” En pysty tähän, Herra. Olen aivan lopussa ja kaatumaisillani.”

Kun voimme puhua Jumalalle kaikesta, mitä haluamme, tunteistamme ja epäonnistumisistamme. Me voimme kertoa hänelle epätoivostamme syntimme tähden ja tyhmistä erehdyksistämme. Emme kuitenkaan saa koskaan helliä ajatusta, että hän olisi hyljännyt meidät.

Daavid on esimerkkimme ihmisestä, joka lannistui, mutta piti uskonsa. Kaikkein surkeimmillaan ollessaan hän ei antanut itsensä vajota epäuskoon. Hän rukoili: ”Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani”(Ps.38:15).

Wednesday, October 23, 2013

HYVÄ SANA

Herrallamme on ihmeellinen suunnitelma jokaiselle lapselleen, joka rakastaa häntä. Saatanan hyökkäykset eivät koskaan muuta tuota suunnitelmaa. Jumala tuntee surut ja taistelut ja tuskan, jota saatamme kohdata tänään. Hän kuitenkin tietää myös kaikki ihanat asiat, joita on varannut meidän tulevaisuuteemme. Hän tietää saamamme ilmestyksen, käyttökelpoisuutemme, josta nautimme, näkemämme hedelmän, omistamamme ilon ja rauhan. Hänellä on ”hyvä sana” kaikille, jotka rakastavat häntä.

”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta”(1 Kor.2:10). Herra haluaa näyttää meille ”hyvän sanansa” siitä, mitä hän on varannut meille. Hänen Henkensä on sanansaattaja, joka tuo hyvän sanoman. Pyhä Henki antaa siivet meidän alas painuneelle hengellemme. Hän tekee sen Jumalan ilmestyksen kautta, ja me lennämme kuin kotkat ulos Saatanan ansasta!

Kuuntele näitä ihmeellisiä sanoja profeetta Jesajan kirjasta:

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimaa voimattomalle yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy”(Jes. 40:28 -31).

Pyhän Hengen työ on rohkaista meitä, ja meidän työmme on vain uskoa hänen toteuttavan sen, mitä Isä on lähettänyt hänet tekemään.

Mene nyt salaiseen kammioosi, vaikka olisit lannistunut, ja hiljenny Herran edessä. Jos sinulla ei ole voimaa puhua, voit ojentaa kätesi häntä kohden hengessä tämän rukouksen kautta:

”Herra, minä tiedän, että Henkesi asuu minussa ja tiedän, että olet lähettänyt hänet lohduttamaan minua, vahvistamaan minua ja ilmaisemaan minulle Kristuksen mielen. Niinpä käännyn nyt puoleesi yksinkertaisesti, lapsenomaisessa uskossa. Puhu minun sydämelleni lohdutusta, koska minulla ei ole enää mitään voimaa jäljellä. Nosta minut pystyyn ja johda minua.”

Et sinä pyörry! Sinä selviät koetuksistasi voittajana, koska sinun uskosi on käynyt läpi testauksen ja on koeteltu kuin kulta. Sinä näet vielä Herran toteuttavan kaikki lupaukset, jotka hän on antanut sinulle!

Tuesday, October 22, 2013

LANNISTUMISEN AIKOINA

Lannistumisen aikoina Pyhä Henki tuo usein ensimmäisenä muistiisi Jeesuksen kallisarvoiset lupaukset. Hän teki tämän minulle tulvimalla sieluuni Jumalan sanan lupauksia. ”Sinun elämäsi ei ole ohi”, hän vakuutti minulle, ” et tiedä sitä, mutta parhaat ajat ovat edessäpäin.” Pyhän Hengen tehtävä on tehdä tyhjäksi vihollisen valheet ja tuoda rohkaisun ylhäältä.

Uskovien joukot tulevat Jumalan läsnäoloon joka päivä odottaen saavansa häneltä vain moitteita. Kuinka se murehduttaakaan Herraamme. Kun menemme rukoilemaan, meidän tulisi olla valmiit kuulemaan hyvä sana rakastavalta Isältämme. Vuosikaudet odotin moitteita Herralta joka kerta, kun menin rukouskammiooni. Kiitos Jumalan. joka on opettanut minulle parempaa.

Toisaalta on kirkkokuntia, joissa varotaan mainitsemasta pyhää moitetta. He puhuvat hyvin vähän synnistä, koska haluavat saarnata vain positiivisia, ylentäviä saarnoja. Siinä samalla he välttävät kaikkea Uuden Testamentin kirjoittajien synnintuntoon johtavaa, elämää antavaa kehotusta. Nuo kirkkokunnat väittävät saarnaavansa rakkauden, armon ja anteeksiantamuksen evankeliumia. Surullista kyllä, he vääristävät Jumalan armon, kääntämällä sen luvaksi synnin tekemiseen.

Käsitän, että en kirjoita tätä puhetta heille. Pikemminkin puhun voittoisille uskoville, jotka välttävät syntiä yhtenä tapana osoittaa rakkauttaan Herralle. Puhun niille, jotka nauttivat Kristuksen läsnäolosta, koska he isoavat ja janoavat häntä jatkuvasti. Jos kuvaukseni sopii sinuun, joka olet masentunut ja maassa, ymmärrä olevasi hyökkäyksen kohteena, koska rakastat Jeesusta.

Ole varma siitä, että kaikki Herraa odottavat saavat vastaanottaa hänen ihanat lupauksensa:

”Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle”(Jes.64:4).

”Niin kuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin”(1 Kor.2:9- 10).

Monday, October 21, 2013

VOIMAAN PUETTUINA by Gary Wilkerson

Kiitän Jumalaa siitä lupauksesta, että meidän päällemme ”puetaan voima” (ks. Luuk.24:49). Se pukeminen ei loppunut Apostolien tekojen seurakuntaan. Jossakin mielessä se kuitenkin on loppunut monissa tämän päivän seurakunnissa. Me liitämme Jumalan voiman julistajiin, johtajiin, kaikkiin, jotka ovat ”korokkeella”. Tekeekö Jumala työtä myös penkeissä? Toimiiko Pyhä Henki Herran tarkoittamalla tavalla jokaisen uskovan kautta, oli hän sitten mies, nainen tai lapsi? Jos olemme pelastettuja, meidät on tarkoitettu olemaan täynnä Jumalan voimaa hänen tekojaan varten.

Apostolien teoissa se tapahtui näin: ”Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit”(Ap.t. 8:1). Tämän jakeen mukaan apostolit jäivät Jerusalemiin. Muut uskovat sen sijaan hajaantuivat ympäröivälle seudulle. ”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta”(Ap.t.8:4-5).

Lisään tähän vielä, että tässä mainittu Filippus oli maallikko. Merkit ja ihmeet seurasivat hänen saarnaansa. Riivaajien vallassa olevat pääsivät vapaiksi. Rammat paranivat ja hyppivät ilosta. Myöhemmin, kun Pietari tuli Samariaan todistamaan näitä tekoja, hän näki, että ”syntyi suuri ilo siinä kaupungissa”(Ap.t.8:8). Koko kaupunki sai kosketuksen Jumalan ilosta! Se oli aikamoinen tulos tavallisen maallikon työstä!

Seuraavaksi näemme Ananiaan, Damaskoksessa asuvan Jeesuksen seuraajan. Meille ei kerrota kovin paljon hänestä. Tiedämme, että hän oli täynnä Pyhää Henkeä. Hänellä oli myös edessään vaikea tehtävä. Jumala kutsui hänet todistamaan Saulille, kuuluisalle kristittyjen vainoajalle, joka raivosi seurakuntaa vastaan. Ananias sai kutsun tulilinjalle ja tiesi kuolevansa, jollei kuullut Jumalan ääntä oikein.

Ananiaan piti voittaa pelko henkensä tähden. Hän teki sen Jumalan rakkauden avulla ja voimassa. Yhtäkkiä Ananias täytettiin myötätunnolla miestä kohtaan, joka oli julistanut olevansa jokaisen kristityn vannoutunut vihollinen. Niinpä hän lähti uskossa, ja Saulin kääntyminen on hyvin tunnettu tarina. Hän muuttumisensa Paavaliksi, kaikkien aikojen kuuluisimmaksi Jeesuksen seuraajaksi, oli ehkä historian tärkein uskoon tulo. Paavali ei vain pelastunut, vaan hän kirjoitti suurimman osan siitä, mikä sitten muotoutui Uudeksi Testamentiksi.

Friday, October 18, 2013

KAIKKI, MITÄ TARVITSET

”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut”(Joh.14:26).

Olen kokenut erityisen kovan lannistushyökkäyksen eräässä kohdin elämääni. Se tapahtui, kun olin yhtä lähellä Jeesusta kuin muulloinkin. Eräänä aamuna, kun valmistin saarnaani, päälleni tuli yhtäkkiä kova epätoivo. Se tuli yllättäen, ei mistään, painaen minut maahan. Vaikka kuinka yritin ravistaa sitä yltäni, ei mikään auttanut.

Kun siinä istuin työpöytäni ääressä avoin Raamattu edessäni, yritin jatkaa saarnaani, mutten päässyt siinä eteenpäin. Yhtäkkiä minuun iski epäilys, pystyisinkö saamaan aikaan rehellistä saarnaa Herrasta. Mieleni täytyi hirveistä ajatuksista, jotka sanoivat: ”Et ymmärrä Paavalin kirjoituksia. Et ole käsittänyt mitään ”vanhan ihmisen” ja uuden ihmisen” asioista. Et ymmärrä edes ”synnille kuolemista”, kun synti on vielä elossa. Kuinka luulet voivasi saarnata Jumalan Sanaa?”

Istuin siinä kolme tuntia, päättäen kaivaa saarnan vaikka mistä, mutta en saanut mitään aikaan. Puolessa välissä aamupäivää kaikki Raamattuni sivujen sanat näyttivät kasautuvan. Mieleni oli kovin sekava ja henkeni tylsä, kykenemätön kuulemaan mitään Jumalalta.

Vaivuin yhä syvempään epätoivoon, olin varma siitä, ettei minulla olisi mitään annettavaa seurakuntamme ihmisille. Niin suljin Raamattuni ja menin pois työhuoneestani.¨

Kun kävelin ympäriinsä talossamme, lannistukseni vain kasvoi. Yritin järkeillä, mistä se oli yleensäkin tullut päälleni, mutta ei käsitystä. Lopulta menin rukouskammiooni ja istuin lattialle. En kyennyt muodostamaan yhtään ajatusta Herralle. Sen sijaan huusin hänelle hengessäni: ”Herra, en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen niin masentunut, että en pysty edes kurottamaan sinun puoleesi, vaikka en ole koskaan ennen rakastanut sinua yhtä paljon kuin nyt. Auta minua!”

Kun paholainen tulee luoksesi lannistuksen hengen kautta, hän pommittaa sinua yhdellä valheella toisensa perään. Kun hän on saanut hommansa päätökseen, huudat: ”Oi, Herra en ikinä pysty tähän!”

Juuri näin paholainen teki minulle. Ollessani rukouksessa, jouduin hänen pommittamakseen helvetinmoisilla valheilla noin puolen tunnin ajaksi. Sitten Jumalan hiljainen, pieni ääni murtautui henkeeni näillä rakastavilla ja myötätuntoisilla sanoilla: ”David, olet minulle hyvin rakas. Älä huolehdi, käteni on päälläsi. Olet kovan hyökkäyksen kohteena, mutta älä pelkää. Et tarvitse omaa voimaasi tähän taisteluun, minulla on kaikki, mitä tarvitset.” 

Thursday, October 17, 2013

HYÖKKÄYKSEN KESKELLÄ

Kun vihollinen hyökkäyksen lannistumisen hengen välityksellä, sinulle ei tule mieleen rukoilla. Silti sinun tulee mennä salaiseen kammioosi ja olla Jeesuksen läsnäolossa. Älä yritä rukoilla itsellesi tietä ulos epätoivosta. Nyt on Jumalan Hengen aika toimia sinussa ja nostaa sinut kuopasta.

Kun menet Herran eteen, kerro hänelle rehellisesti, kuinka heikoksi ja avuttomaksi tunnet itsesi. Sano hänelle: ”Jeesus, olen kuiva. Minulla ei ole enää voimia jäljellä. En ikinä pääse tästä masennuksesta, jollet sinä vaikuta siihen.”

Sellaisina alakulon aikoina Herra on hyvin kärsivällinen meitä kohtaan. Hän ei odota meidän yrittävän mitään innokasta, tulista rukousta. Hän tietää meidän tilamme ja tuntee myötätuntoa meitä kohtaan. Mene vain hänen läsnäoloonsa ja luota, että hänen Henkensä tekee sinussa sen, mitä varten hänet on lähetetty. Olet kuinka masentunut hyvänsä, hän ei hylkää sinua!

Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että Pyhä Henki murehtii tähtemme ja livahtaa linnun lailla pois heti, kun lankeamme. Kuinka Jumalan Henki voisi hyljätä meidät silloin, kun tarvitsemme häntä eniten? Jos hän jättää minut aina, kun lankean ja vaivun syvään masennukseen, kuinka hän silloin voi olla Lohduttajani?

Jeesus lupasi meille: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti… En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne (Joh.14:16, 18).

Kun vihollisen raskas lannistumisen henki asettuu elämäsi päälle, saatat olla niin sekaisin, ettet voi rukoilla edes kuiskaten. Silloin voit kuitenkin puhua Jeesukselle hengessäsi. Sano hänelle vain hiljaa: ”Herra, auta minua. Tämä hyökkäys on liian kova minulle. En pysty tekemään muuta kuin istumaan tässä uskossa. Luotan, että sinun Henkesi voi ajaa sen ulos minusta.”

Wednesday, October 16, 2013

TULINEN KOETUS

Lannistumisen hetkillään Daavid ei pystynyt käsittämään, miksi hän oli niin masentunut. Hän kysyi: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton”(Ps.42:5). Eivät hänen kysymyksensä nousseet epäilyksistä Jumalaa kohtaan. Daavid alkaa psalmin ilmaisten syvää janoa Herraa kohtaan: ”Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?” (Ps.42:1-2).

Lannistumisen hetkellä Daavid rukoili Herralta ilmestystä. Hän sanoi: ”Jumala, en ole koskaan rakastanut sinua enemmän kuin nyt. Miksi siis joudun kärsimään tällaista lannistumisen tuskaa?”

Joskus Daavid koki epätoivoa ja masennusta oman syntinsä tähden. Hän joutui Herran kurituksen kohteeksi oman ylpeytensä tähden, kun hän suoritti väenlaskun, mikä oli Jumalan lakia vastaan. Hän tunsi tuskaa Jumalan vitsasta, kun hän teki aviorikoksen Batseban kanssa ja järjesti tämän aviomiehen tapettavaksi. Hänen sydämensä särkyi tuomioista, jotka hän itse veti perheensä päälle omien syntiensä tähden.

Monet uskovat ovat tänä päivänä masentuneita, koska Pyhä Henki on halunnut viedä heidät voittoon, mutta he ovat vastustaneet sitä. He ovat valinneet lihan tien, ja se aina johtaa kipuun ja lannistumiseen.

Puhun tässä kuitenkin katuville uskoville, jotka etsivät Jumalaa koko sydämestään. Nämä uskolliset palvelijat ovat joutuneet jonkinlaisen lannistumisen hengen valtaan, sellaisen, joka kohtaa heidät yhtäkkiä, yllättäen, ilman mitään selvää syytä.

Kun hyökkäys tulee, en usko sen olevan kovin epätavallista. Jumala antaa tällaisia tulisia koetuksia kaikille omilleen. Pietari kirjoittaa: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa”(1 Piet.4:12).

Jos tämä sopii sinuun, voit olla aivan varma siitä, että on kyseessä hyökkäys. Saatana on lähettänyt lannistamisen pilven hämmentämään sinua. Se on ollut vihollisen pääasiallinen ase Jumalan valittuja vastaan vuosisatojen ajan, mutta Jumala voittaa aina! 

Tuesday, October 15, 2013

LANNISTUMISEN HENKI

”Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. … Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.… Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt.… minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole”(Ps.38:6, 8, 10, 13 - 14).

Kun luin tämän psalmin, näin Daavidin tuupertuneena epätoivossaan. Ehkä häntä huoletti eniten se, että ei ymmärtänyt syytä yhtäkkiseen masennukseensa. Tämä mies janosi Herraa, vuodatti joka päivä sydämensä hänen eteensä rukouksessa. Hän kunnioitti Jumalaa ja kirjoitti psalmeja korottaen hänen kunniaansa. Nyt, tässä masennuksen tilassaan, hän saattoi vain huutaa: ”Herra, minusta ei ole enää mihinkään, enkä ymmärrä, miksi tämä kaikki tapahtuu.”

Niin kuin monet muutkin uskovat, Daavid yritti järkeillä, miksi tunsi sellaista tyhjyyttä ja särkyneisyyttä hengessään. Hän kävi ehkä läpi kaikki elämänsä epäonnistumiset, synnit ja typeryydet ja ajatteli: ”Voi Herra, ovatko minun ajattelemattomat tekoni haavoittaneet omaa itseäni niin pahasti, että olen kaiken toivon ulkopuolella?”

Lopulta Daavid tuli siihen tulokseen, että Jumala kuritti häntä. Hän rukoili: ”Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua”(Ps.38:1).

Alleviivaan sitä, ettei Daavid kirjoittanut tässä psalmissa ainoastaan omasta tilastaan. Hän kuvaa sitä, mitä monet Jeesukselle antautuneet kohtaavat jossakin vaiheessa elämäänsä. Silloin he joutuvat suoraan helvetin syövereistä nousevan lannistumisen hengen kiusaavien hyökkäysten kohteiksi. Ei kukaan hanki sitä itselleen eikä Herra sitä lähetä. Sellaisella hyökkäyksellä ei yleensä ole mitään tekemistä uskovan erityisten syntien tai epäonnistumisten kanssa.

Yksinkertaisesti, lannistumisen henki on saatanan mahtavimpia aseita Jumalan valittuja kohtaan. Useimmiten hän käyttää sitä vakuuttamaan meitä siitä, että olemme itse vetäneet Jumalan vihan päällemme, kun emme ole täyttäneet hänen mittaansa. Apostoli Paavali kehottaa meitä olemaan antautumatta paholaisen juonien uhriksi: ”Ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat”(2 Kor.2:11). 

Monday, October 14, 2013

ME VOIMME KUULLA HÄNEN ÄÄNENSÄ TÄNÄÄN by Gary Wilkerson

Miljoonat ovat tulleet uskoon, koska yksi mies odotti, kunnes kuuli Herran äänen. Saul ”kaatui maahan ja kuuli äänen"(Ap.t.9:4). Kun hänen nimensä muuttui Paavaliksi, hän edelleen kuuli tämän äänen. Herra puhui hänelle niin kuin mies miehelle.

Pietari antoi Vapahtajan äänen tulla luokseen. ”Pietari nousi noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan … Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: ’Nouse, Pietari, teurasta ja syö’ ” (Ap.t.10: 9 ja 13).

Jumalan valtakuntaan avautui ovi, koska yksi mies totteli ääntä. Elämme samoja Uuden Testamentin aikoja kuin Paavali ja Pietari. Meidänkin pitää antaa hänen äänensä tulla luoksemme. Mitä Jumala voisikaan tehdä uskovilla, jotka oppivat kuuntelemaan taivaasta!

Me juoksemme sielunhoitajille ja uskoville psykologeille sen sijaan, että odottaisimme Herran äänen tulevan luoksemme. Juoksemme yhdestä istunnosta toiseen, luemme kirjoja, kuuntelemme äänitteitä odottaen saavamme kuulla Jumalalta. Haluamme elämäämme selvän johdatuksen sanan ja kysymme papeilta, mikä on oikein ja väärin. Haluamme johtajan, jota seurata, diagrammin tulevaisuudestamme. Vain harvat tietävät, miten mennä Herran luo kuulemaan hänen ääntänsä. Monet tietävät, miten saada Jumalan huomio itselleen, oikeasti koskettaa häntä, mutta he eivät tiedä mitään siitä, miten Jumala koskettaa heitä.

”Jolla on korvat, se kuulkoon”(Matt.11:15).

Jumala tahtoo järisyttää maan vielä kerran. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’ "(Heb.12:25- 26).

Viimeiselle, Laodikean seurakunnalle, Herra huutaa: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20). 

Friday, October 11, 2013

ME VOIMME KUULLA HÄNEN ÄÄNENSÄ TÄNÄÄN

Miljoonat ovat tulleet uskoon, koska yksi mies odotti, kunnes kuuli Herran äänen. Saul ”kaatui maahan ja kuuli äänen"(Ap.t.9:4). Kun hänen nimensä muuttui Paavaliksi, hän edelleen kuuli tämän äänen. Herra puhui hänelle niin kuin mies miehelle.

Pietari antoi Vapahtajan äänen tulla luokseen. ”Pietari nousi noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan … Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: ’Nouse, Pietari, teurasta ja syö’ ” (Ap.t.10: 9 ja 13).

Jumalan valtakuntaan avautui ovi, koska yksi mies totteli ääntä. Elämme samoja Uuden Testamentin aikoja kuin Paavali ja Pietari. Meidänkin pitää antaa hänen äänensä tulla luoksemme. Mitä Jumala voisikaan tehdä uskovilla, jotka oppivat kuuntelemaan taivaasta!

Me juoksemme sielunhoitajille ja uskoville psykologeille sen sijaan, että odottaisimme Herran äänen tulevan luoksemme. Juoksemme yhdestä istunnosta toiseen, luemme kirjoja, kuuntelemme äänitteitä odottaen saavamme kuulla Jumalalta. Haluamme elämäämme selvän johdatuksen sanan ja kysymme papeilta, mikä on oikein ja väärin. Haluamme johtajan, jota seurata, diagrammin tulevaisuudestamme. Vain harvat tietävät, miten mennä Herran luo kuulemaan hänen ääntänsä. Monet tietävät, miten saada Jumalan huomio itselleen, oikeasti koskettaa häntä, mutta he eivät tiedä mitään siitä, miten Jumala koskettaa heitä.

”Jolla on korvat, se kuulkoon”(Matt.11:15).

Jumala tahtoo järisyttää maan vielä kerran. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’ "(Heb.12:25- 26).

Viimeiselle, Laodikean seurakunnalle, Herra huutaa: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20). 

Thursday, October 10, 2013

PAREMPAA KUIN HELLUNTAI

Johannes Kastaja ei koskaan päässyt helluntaihin saakka! Hän ei nähnyt tulisia liekkejä eikä kuullut valtavaa tuulispäätä. Hän ei nähnyt Jerusalemin järisevän eikä ihmisjoukkojen kääntyvän parannukseen. Johannes sanoi kuitenkin, että hänen ilonsa oli täydellinen! Hän oli kuullut jotakin parempaa kuin tuulispään huminaa, parempaa kuin hyvät uutiset, parempaa kuin iloitsevan morsiamen äänen. Hän oli kuullut Vapahtajan äänen.

”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi”(Joh.3:29).

Johannes sai maistaa Jeesuksen seuraajan suurinta iloa. Hän sanoi: ”Seisoin paikallani ja kuulin hänen puhuvan minulle. Hänen äänensä sai sydämeni hypähtämään, kun hän puhui minulle henkilökohtaisesti.. Minä kuuntelin Herraani. Se on iloni, vain kuulla hänen äänensä”.

Johannes saattoi sanoa: ”Minä rakastin häntä ja polvistuin hänen jalkojensa juureen. Sanoin hänelle, kuinka arvoton olin. Kuitenkin iloni ei ole siinä, mitä minä sanoin hänelle, vaan siinä, mitä hän sanoi minulle. Minä kuulin hänen puheensa ja iloitsen vain juuri sen äänen kuulumisesta”.

Jotkut opettavat, ettei Herra enää puhu ihmiselle paitsi kirjoitetun Sanan kautta. He eivät voi uskoa, että se pieni hiljainen ääni vieläkin voisi johtaa ja siunata heitä.

Jeesus sanoi: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. he kuulevat, kun kutsun heitä, mutta eivät seuraa vierasta ääntä”. Nykyään pelkäämme kaikenlaista väärinkäytöstä, vaikka Jumala ei ole saanut sitä aikaan. Jokainen teeskennelty näky, väärä profetia, väärä johdatus on suoraan ihmisen oman ylpeyden ja omantahdon tulosta. Ihminen käyttää väärin Jumalan kaikkia lahjoja. Hän silti puhuu suoraan niiden sydämelle, jotka haluavat kuulla.

”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut”(Heb.1:1-2).

”Sentähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa’ ” (Heb.3:7-8).

Wednesday, October 9, 2013

KUUNTELEMISEN OPPITUNTI

Jumalan täytyi antaa Elialle oppitunti kuuntelemisesta. Siksi hän vei tämän Hoorebin vuorelle ja esitti konkreettisen saarnan.

”Hän sanoi: ’Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen’. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.

Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ’Mitä sinä täällä teet, Elia’ "(1 Kun.19:11- 13).

Kun tuuli alkoi ulvoa, luulen Elian ajatelleen: ”Nyt on aika Herran puhaltaa Iisebel alas valtaistuimeltaan ja heittää hänet ja hänen syntiset ystävänsä tuuliin. Puhalla heidät kaikki pois!” Mutta Jumala ei ollut tuulessa!

Yhtäkkiä tuli suuri maanjäristys. Elia sanoi: ”Tämä kyllä pelästyttää heidät iäksi. Jumala saa tasoituksen, hän järisyttää heitä niin, että sukat pyörivät jaloissa”. Mutta Jumala ei ollut maanjäristyksessä.

Maanjäristyksen jälkeen, tulta! Taivas hehkui valkoisena liekeissä! Elia sanoi sydämessään: ”Herra, he eivät ottaneet vastaan tulta, joka lankesi alttarille, polta heidät pois! Polta pois paha Ahab! Polta Iisebel karrelle! Anna tulenkiekkisi polttaa pahat ihmiset poroiksi.” Mutta Jumala ei ollut tulessa!

”Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa”(jakeet 12 ja 13).

Pystytkö kuvittelemaan tätä? Profeetta ei pelännyt hurrikaania tai maanjäristystä, ei edes taivallista ilotulitusta vaan hiljaista tuulen hyminää! Silloin Elia veti vaipan päänsä yli. Mitä varten? Eikö profeetta ollut puhunut Jumalan kanssa monta kertaa aiemmin? Eikö hän ollutkin suuri rukouksen mies, eikö Jumala ollut käyttänyt häntä voimakkaasti? Kyllä! Elia vain ei ollut tuttu tuon hilljaisen tuulen hyminän kanssa. Kun hän vihdoin antoi tuon äänen puhua, yksin, hiljaa, ilman kaikkia voimanosoituksia, hän sai työlleen kaikkein erityisimmän johdatuksen.

"Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa” (1 Kun.19:15- 16).

Kuinka moni tämän päivän Jumalan kiireinen lapsi ei ole koskaan kuullut tuon äänen tulevan heille? He touhuavat todistamisensa kanssa, tehden hyvin, rukoillen herätystä, paastoten. Niin hartaasti, niin antautuneesti! Kuitenkaan he eivät ole koskaan kuulleet Herran ääntä! 

Tuesday, October 8, 2013

KATSAHDUS JEESUKSEN SYDÄMEEN

”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'?”(Luuk 17:7-8).

Meidän ei ole vaikeata samaistua palvelijaan täyttämässä isäntänsä antamia tehtäviä. Meidän ei ole vaikeata laittaa esiliinaa päällemme ja palvella Herraa ylistyksen täydessä pöydässä, palvonnan hyvässä juhlassa. Meistä on ihanaa tarjoilla Herrallemme! Se on meidän suurin ilomme, täyttymyksen täyttymys.

Vaikeata sen sijaan on täyttää sitä Herran osaa. ”Sitten syö ja juo sinä”. Sitä meidän on mahdotonta käsittää. Emme osaa istuutua sen jälkeen, kun olemme palvelleet häntä, ja antaa hänelle samaa iloa, minkä olemme saaneet palvellessamme häntä! Me ryöstämme Herraltamme ilon palvella meitä!

Me luulemme, että Herramme saa riittävästi iloa siitä, mitä me teemme hänelle, mutta on paljon enemmän. Hän vastaa uskoomme: hän iloitsee, kun teemme parannusta. Hän puhuu Isälle meistä, hän iloitsee meidän lapsenomaisesta luottamuksestamme. Olen kuitenkin varma siitä, että hänen suurin tarpeensa on päästä aivan henkilökohtaiseen yhteyteen niiden kanssa, jotka jäivät häneltä tänne maan päälle. Enkelit taivaassa eivät voi täyttää tuota tarvetta. Jeesus haluaa puhua niiden kanssa, jotka ovat taistelukentällä.

Mistä sain päähäni, että Kristus on yksinäinen ja tarvitsee puhekumppania? Katsokaamme hänen ylösnousemuksensa päivää. Kaksi opetuslasta oli kulkemassa Jerusalemista Emmaukseen, hyvin murheellisina siitä, että heidän Herransa oli kuollut. Sitten kun hän tuli lähelle, he eivät tunnistaneet häntä. Hän halusi jutella, hänellä oli niin paljon sanottavaa heille: ”Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa… Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu”(Luuk.24:15 ja 27).

Noiden opetuslasten ei olisi ollut mahdollista saada hienompaa kokemusta (ks. jae 32): "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä?” Me ajattelemme opetuslasten iloa, mutta entä sitten Jeesuksen ilo? Näen ylösnousseen Herran, ja kyynelten virtaavan hänen kirkasteluilla poskillaan, ilon täyttäessä hänen sydämensä. Hän oli saanut tyydytyksen, hänen tarpeensa oli tyydytetty. Näen Jeesuksen ylitsevuotavan iloisena. Hän oli palvellut. Kirkastetussa muodossaan hän oli kokenut ensimmäisen molemminpuolisen yhteyden. Hän oli tyhjentänyt yksinäisen sydämensä, saanut kosketuksen. Myös hänen tarpeensa oli tullut tyydytetyksi.

Monday, October 7, 2013

MITEN VOITTAA KIUSAUS

Voima kiusausten voittamiseen ei tule siitä, että pakkaamme mielemme täyteen Raamatun lauseita, teemme lupauksia, annamme itsemme johonkin suureen hengelliseen asiaan. Se ei tule edes siitä, kun vietämme tunteja rukouksessa ja paastossa. Nämä asiat ovat kaikki suositeltavia ja normaaleja uskovan kasvussa, mutta ne eivät ole voittomme lähde.

Yksinkertainen salaisuus kiusauksen voittoon on siinä, että murramme pelkomme Saatanaa kohtaan. Jumala ei anna meille pelkuruuden henkeä, sen tekee vain Saatana. Ihminen pelkää paholaista ja demoneja. Hän pelkää epäonnistumista, sitä, että sisäiset halut murtautuvat esiin ja hallitsevat hänen elämäänsä.

Kun ihminen pelkää, ettei hän ei voi lakata synnistänsä, hän vain antaa Saatanalle lisää valtaa, jota sillä ei ole. Ihminen huutaa: ”Olen koukussa. Olen sidottu ja Paholaisen vallassa. Paholainen panee minut tekemään syntiä”.

Pelossa on rangaistusta! Niin kauan kuin pelkäät Saatanaa, et koskaan pysty murtamaan yhdenkään kiusauksen voimaa. Saatana ajaa meitä pelkoon, ja uskovilla, jotka pelkäävät paholaista, ei ole juurikaan voimaa vastustaa sitä.

Kaikki perustuu kuitenkin valheeseen, että Saatanalla olisi valta murtaa uskova paineen alla. Ei suinkaan! Jeesus tuli tekemään tyhjäksi kaikki paholaisen teot omiensa, verellä pestyjen lastensa yli. Ihmettelen usien, miksi Jumala antaa hengellisten ihmisten joutua sellaisiin kiusauksiin. Miksei hän poista kaikkia kiusauksia sen sijaan, että ”salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”(1 Kor.10:13). Vastaus on yksinkertainen. Kun opit, miten voimaton Saatana on, ettei hän pysty tekemään sinulle yhtään mitään, että Jumalalla on kaikki valta varjella sinut lankeamiselta, pysyt pystyssä, heittää Saatana sitten mitä hyvänsä päällesi! Menet sen läpi pelkäämättä lankeavasi siihen!

Ei meitä säästetä kiusauksilta, vaan pelolta, että paholainen saisi meidät lankeamaan siihen. Joudumme kohtaamaan kiusauksia, kunnes tulemme uskossamme ”levon” paikkaan. Se lepo takaa järkähtämättömän luottamuksen, että Jumala on voittanut Saatanan, ettei tällä ole mitään oikeutta meihin. Me käymme ikään kuin tulen läpi, niin kuin kulta, joka tulessa koetellaan. 

Friday, October 4, 2013

TÄYSI ILMESTYMINEN

Miksi Mooses halusi niin epätoivoisesti nähdä Jumalan kirkkauden? Uskon syyn löytyvän seuraavasta jakeesta: ”Siinä minä ilmestyn israelilaisille, ja se on oleva minun kirkkauteni pyhittämä”(2 Moos. 29:43). Sana pyhittämä tässä tarkoittaa ”puhdistettu”. Jumala sanoi: ”Mooses, kun sinä ja kansa palvelette minua, minä tahdon kohdata teidät ja antaa teidän tuntea läsnäoloni. Kun näytän teille kirkkauteni, se puhdistaa teidät.”

Tämä on Raamatun voimakkaimpia jakeita. Se tarjoaa toivon jokaiselle, joka ponnistelee helmasyntinsä kanssa ja ikävöi puhdistusta ja vapautusta. Jumala lupaa: ”Teidän temppelinne puhdistuu minun kirkkauteni ilmestyessä. Se on varattuna teitä varten juuri nyt Pojassani, Jeesuksessa Kristuksessa.”

Me löydämme tämän Kristuksen ilmestyksen ainoastaan, kun tulemme Raamatun luo. Paavali sanoo, että me muutumme kirkkaudesta kirkkauteen, kun annamme Jumalan sanan heijastaa aina enenevää Jeesuksen ilmestymistä: ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen niin kuin muuttaa Herra joka on Henki”(2 Kor.3:18).

Tämä Jumalan kirkkauden ilmestyminen varjelee meidän elämäämme hänen voimassaan: ”Sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite”(Jes.4:5). Toisin sanoen, Jumalan kirkkaus pitää meitä puhtaina pahimpinakin hetkinämme. Saatana varmaan valehtelee meille: ”Olet aivan hukassa! Olet petturi, valehtelija, avionrikkoja!” Sillä hetkellä voimme antaa vastauksen: ”Ei paholainen, minulla on Ylimmäinen pappi ja minä puhdistun hänen kirkkautensa katselemisella.”

Kun Jumala näytti Moosekselle kaikki nämä olemuksensa puolet, hän antoi tälle myös täyden ilmestyksen siitä, että hän ”ei kuitenkaan jätä rankaisematta” (2 Moos.34:7). Asarja profetoi kuningas Aasalle hänen menestyksellisimpänä hetkenään: ”Herra on teidän kanssanne, kun te olette hänen kanssansa; ja jos häntä etsitte, niin te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, niin hän hylkää teidät”(2 Aik.15:2). Toisin sanoen: ”Jos te halveksitte Jumalan kirkkautta, jos annatte itse omat syntinne anteeksi ja hylkäätte Herran, hän ei puhdista teitä!”

Jumala sanoo tässä yksinkertaisesti: ”Varatkaa aikaa tutustuaksenne minun Poikaani! Etsikää minun sanaani ja etsikää minua salaisessa rukouskammiossanne. Sitten ollessanne minun läsnäolossani, teidän silmänne alkavat avautua näkemään minun kirkkauteni. Se ilmestyy Kristuksessa, joka on rakkauteni, armoni, laupeuteni ja myötätuntoni täydellinen ilmestys.” 

Thursday, October 3, 2013

HÄNEN LÄSNÄOLONSA ILMESTYMINEN

Mooses etsi Jumalaa saadakseen hänen jatkuvan läsnäolonsa ilmestymisen: ”Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." (2 Moos.33:13). Jumala vastasi hänelle: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" (2 Moos.33:14).

Mooseksen pyyntö olisi aika lailla riittävä useimmille uskoville. Me kaikki haluamme Jumalan läsnäoloa, johtamaan, ohjaamaan, antamaan voimaa, siunaamaan meitä. Mitä uskova voisi toivoa enemmän kuin tätä? Moosekselle ei riittänyt vain varmuus Jumalan läsnäolosta. Hän tiesi, että voisi saada enemmän ja rukoili: “Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi"(2 Moos.33:18).

Jumala näytti kirkkautensa Moosekselle. Se ei kuitenkaan ilmestynyt valoisana pilvenä tai maanjäristyksenä osoittaakseen voimaansa. Ei, Jumala ilmaisi kirkkautensa näyttämällä oman luontonsa: ”Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen’"(2 Moos.34:6-7). Jumalan kirkkaus olikin hänen hyvyytensä, armonsa, rakkautensa ja myötätuntonsa osoitusta!

Olen kuullut monen uskovan sanovan: ”Oi, kuinka Jumalan kirkkaus tuli alas meidän kirkossamme eilen illalla. Siellä ylistettiin uskomattomasti ja Pyhä Henki kaatoi ihmisiä.” Se ei ole kuitenkaan Jumalan kirkkauden ilmestymisen tae. Sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa yli ihmisen tunteiden. Ei siihen kuulunut mitään ilmestystä siitä, kuka hän on!

Jotkut ehkä väittävät: ”Entä opetuslasten kirkastusvuorikokemus? Eikä se ollut Jumalan kirkkauden ilmestyminen? Siihen tuli valtava valkeus ja ihmeellinen Mooseksen ja Elian ilmestyminen paikalle”

Jumalan kirkkaus ei ollut Mooseksessa eikä Eliassa tai näyttävässä valossa. Pikemminkin hänen kirkkautensa oli Jeesuksessa: ”Hänen kasvonsa loistivat niin kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo.… ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä’ "(Matt.17:2, 5).

Jumala sanoi tässä: ” Tässä on kirkkauteni henkilöityneenä Kristukseen!” Todellakin, Jeesus on kaiken sen toteutuma, minkä Jumala oli sanonut olevansa Moosekselle: armollinen, armahtava, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit ja nyt Herra sanoi: ”Tässä on minun kirkkauteni elävä kuva. Se on ruumiillistunut minun Pojassani!” 

Wednesday, October 2, 2013

HÄNEN LÄSNÄOLONSA PILVI

Kun Israel oli erämaassa, Jumala näytti läsnäolonsa pilvenä. Sillä Jumala ilmensi lupauksen siitä, että hän olisi kansansa luona. Se tuli alas ja peitti ilmestysmajan öin ja päivin. Se myös toimi heidän oppaanaan, kun piti lähteä liikkeelle. Kun pilvi liikkui, he lähtivät ja kun pilvi pysyi, hekin jäivät paikoilleen. Kansan ei tarvinnut pitää johtokunnan kokouksia päättääkseen tulevaisuutensa suunnasta. He luottivat tuohon Jumalan läsnäolon pilveen.

Tänä päivänä sama pilvi pysyttelee yläpuolellasi, kun olet salaisessa kammiossasi. Se odottaa joka päivä, että saisi kietoa sinut rauhaansa. Se ohjaa sinua, antaa sinulle voimaa ja rauhaa. Se myös johdattaa sinua yksityiskohtaisesti kotona, työssä ja ihmissuhteissasi.

Salainen kammiosi voi olla missä tahansa, suihkussa, bussissa tai metrossa tai kun ajelet töihin ja takaisin. Voit sulkea ulkopuolelle kaiken muun ja sanoa: ”Herra, minulla on nyt puoli tuntia aikaa. Minä rakastan sinua, Jeesus ja ylistän sinua. Tämä on nyt minun salaisen kammioni aikaa sinun kanssasi!”

On ihanaa sulkeutua Jumalan läsnäoloon, opetella jatkuvaa rukouselämää. Jumala lupaa, että hänen läsnäolonsa murtautuu elämääsi, sulkien ja avaten ovia ja suorittaen omaa taivaallista tahtoaan kaikkialla ympärilläsi, kun tulet etsien, rukoillen. Sitten tapahtuu jotakin vielä suurempaa: Jumalan läsnäolo johtaa sinut hänen kirkkautensa ilmestykseen!

Jumalan läsnäolon ja hänen kirkkautensa välillä on suuri ero. Useimmat uskovat tuntevat hänen läsnäolonsa, hänen suuret tekonsa heidän elämässään, mutta harvat tuntevat hänen kirkkautensa. 2:ssa Mooseksen kirjassa meille annetaan pilkahdus siitä erosta: ”Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen”(2 Moos. 40:34).

Apostoli Paavali kirjoittaa, että jokaisen uskovan ruumis on Jumalan asumus: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1 Kor. 3:16). Niin kuin israelilaiset elivät Jumalan läsnäolon pilven alla, meitäkin peittää jatkuvasti Jumalan armo. On kuitenkin erilaista, kun katsomme Jumalan läsnäoloa tai hänen kirkkauttaan. 

Tuesday, October 1, 2013

KOKO SYDÄMESTÄNSÄ

Jumala tekee erityisiä lupauksia niille, jotka ovat päättäneet etsiä häntä koko sydämestänsä. Yksi tällainen on hänen läsnäolonsa liitto. Siinä on kuitenkin ehtoja. Raamattu selittää, että saamme elämäämme uskomattoman siunauksen Jumalan läsnäolosta, jos noudatamme tämän liiton sääntöjä. Tämä ei päde ainoastaan pelastukseen. Se puhuu sellaisesta Jumalan etsimisestä, jossa Jumalan ihmeellinen läsnäolo vuodatetaan meihin, se näkyy ja tulee kaikkien tietoon.

Jumala ilmaisi läsnäolonsa liiton erään nimettömän profeetan kautta, joka ilmoitti sanoman Eelille, Israelin ylimmäiselle papille. Siihen aikaan Eeli oli luopumuksessa. Herra oli puhunut hänelle, varoittanut häntä suosimasta syntiä ja kompromisseja. Eeli oli kuitenkin jättänyt ottamatta huomioon kaikki Jumalan sanat. Nyt tämä tuntematon profeetta sanoi Eelille: ”Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: ’Minä olen tosin sanonut: sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat vaeltaa minun edessäni iäti. Mutta nyt Herra sanoo: Pois se! Sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi’.” (1 Sam.2:30).

Lauseella “tulevat halveksituiksi” on jotakin tekemistä Jumalan läsnäolon poistamisen kanssa. Tämä ei tarkoita, että henkilö joutuisi tuomituksi, vaan että hänen täytyy vaeltaa oman lihansa voimassa. Jumala sanoi Eelille: ”Aioin siunata sinua ja sukuasi suosionosoituksensa sinulle. Sinä olet kuitenkin pilkannut minua käymällä pehmeäksi syntiin nähden ja antamalla himojesi työntää minut sivuun. Nyt otan läsnäoloni sinulta pois.”

Monet tulevat Kristuksen luokse suuressa uskon alkuinnostuksessa. Ajan pitkään he kuitenkin laantuvat innostansa ja alkavat laiminlyödä Herraa. He ylenkatsovat hänen käskynsä ja kääntyvät takaisin vanhoihin syntisiin menoihinsa. Silti he uskovat, että Jumalan läsnäolo pysyy heissä. Se on kuitenkin valhetta, luulottelua. Raamattu sanoo selvästi, että Jumala hylkää sinut, jos sinä hylkäät hänet.