Tuesday, December 31, 2013

UUDEN LIITON SIUNATTU LAHJA

Sen jälkeen kun Jumalan Henki lähti kuningas Saulista, hänen puolisydäminen kuuliaisuutensa avasi hänet Saatanan vaikutukselle. Pian paha henki vaivasi Saulia, ja hän päätyi hakemaan neuvoa noidalta(ks. 1 Sam.28).

Ehkä lukiessasi Saulin elämänkertaa mietit: ”Saulhan yritti parhaansa, eikä se niin huonosti mennyt. Miksi Jumala oli niin ankara häntä kohtaan?”

Jumala sanoo meille tämän Raamatunkohdan välityksellä, että hän tarkoittaa, mitä sanoo! Hän sanoo: ”Minä osoitan, miltä minusta tuntuu sinun kuuliaisuutesi minua kohtaan. Haluan koko sydämesi, rakkautesi, ei vain puolisydämistä kuuliaisuutta!”

Jos Herran viesti Saulille olisi ollut epäselvä, voisimme vanhurskaasti sanoa, että hänen olisi pitänyt katsoa Saulia vähän läpi sormien. Tämä oli kuitenkin saanut erittäin tarkat ohjeet, eikä ollut epäilyn häivää siitä, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä. Meidänkään ei sovi tänä päivänä epäillä sitä, mitä Jumala on puhunut meille. Me tiedämme, mitkä hänen käskynsä ovat, koska hän on ilmaissut ne meille Sanassaan ja Henkensä kautta meidän sydämessämme.

Saatat kysyä: ”Saulin tapaushan oli Vanhan Liiton aikaa, lain alla. Me elämme nyt armon alla. Varmaankaan Herra ei ole niin ankara meitä kuin Saulia kohtaan, kun me emme ole kuuliaisia.”

Jumalan Sana sanoo tästä asiasta Uuden Liiton, armon liiton aikana: ”Hänen, ’joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön”(Room.2:6- 11).

Yritän nyt vääntää rautalangasta, mikä on ero Vanhan Testamentin Saulin ja kaikkien Uuden Liiton uskovien välillä: Kun joku haluaa todella sydämestään totella Jumalan käskyjä, hän rakastaa ja kunnioittaa Jumalan Sanaa, ja Pyhä Henki antaa hänelle kaiken voiman ja taidon täyttää nuo käskyt. Siinä on Uuden Liiton siunattu lahja.

Monday, December 30, 2013

YLÖS KUOPASTA by Gary Wilkerson

Teini-ikäisenä vietin kesäni apupoikana eräällä karjatilalla, Itä-Texasissa. Tilanjohtaja, Jimmie, oli suuri, ladonoviharteinen mies, joka ei nähnyt oikein hyvin, mutta osasi kaikenlaiset tehtävät tilalla. Hän opetti minulle heinänkaadon ja - noston.

Eräänä päivänä me lapioimme maata saadaksemme aikaan noin kaksi metriä syvän kuopan kaivoa varten. Kun pidimme juomataukoa, Jimmie erehtyi kuopan paikasta ja astui sitä kohti. Oma suuni oli liian täynnä vettä varoittaakseni häntä, ja niin hän putosi kuoppaan. Pelkäsin, että häneltä oli murtunut joku raajoista suuren pudotuksen takia, ja ryntäsin heti apuun. Kun katsoin kuoppaan, Jimmie jo kiipesi ylös kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sellainen oli Jimmien elämä. Hänen edessään oli monia kuoppia päivittäin, koska näön lisäksi hänen kuulonsakin oli huononemassa. Silti Jimmie kiipesi jokaisesta kuopasta, johon oli pudonnut, ja jatkoi matkaansa. Minulle hän on uskon esimerkkinä jokaiselle Kristuksen ruumiin jäsenelle. Meille kaikille sattuu noita kuoppaan putoamisia. Sellaista elämä vain on. Jumalan Sana osoittaa meille, että meidän tulee kohdata kuoppamme uskon silmien kautta.

Ehkä olet juuttunut kuoppaan juuri nyt. Se voi olla vaikea ihmissuhde, taloudellinen kuoppa, sairaus, jotakin, johon olet joutunut vähäksi aikaa. Ihmettelet, pääsetkö koskaan kiipeämään ylös. Aikaisempi läheinen vaellus Kristuksen kanssa näyttää nyt kaukaiselta unelta. Jumala haluaa kuitenkin sanoa jotakin voimallista nykyisestä kuopastasi.

Me luomme noita kuoppia välillä ihan itse. Saatamme pudota vanhaan syntiimme tai epäterveelliseen elämäntapaan, joka pitää meitä kiertämässä kehää. Huomaamme ajelehtivamme, vaeltavamme, liikkuvamme aina vain kauemmaksi Jumalan antamasta rikkaasta elämästä. Ei ole väliä, millaisessa kuopassa me olemme. Armollinen Herramme avaa meille tien ulos niistä kaikista.

"Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?” (Matt.12:11). Jeesus sanoo siis: ”Vaikka olisit itse luonut kuoppasi, ei edes laki pysty estämään minua tulemasta ja nostamasta sinua ylös siitä”.

Wednesday, December 18, 2013

RUKOUS ILMAN VASTAUSTA

Eräs teini-ikäinen tyttö tunnusti minulle: “Kaksi vuotta sitten äitini ja isäni saivat surmansa auto-onnettomuudessa. He olivat parhaat vanhemmat, mitä tyttö ikinä voi saada. Kuinka Jumala saattoi antaa heidän kuolla niin väkivaltaisella tavalla? Viimeiset kaksi vuotta olen kantanut kaunaa hänelle. Suojeleeko Jumala omiaan? En voi enää rukoilla todella luottaen häneen, koska uskon, että hän petti minut. Mitä voin tehdä? Voin varmaan sanoa olevani vihainen Herralle”.

Eräs tuntemani nuoripari on kantanut kaunaa Herralle jo melkein kymmenen vuotta. Heidän kaunis, viisivuotias tyttärensä kuoli aivokasvaimeen, ja he katkeroituivat. He ovat kyllä pysyneet seurakunnassa ja ovat käsitelleet asiaa kaikin tavoin, mutta eivät enää voi uskoa rukouksen tehoon. He eivät uskalla luopua Jumalasta, sanoa häntä valehtelijaksi tai uskottomaksi isäksi, mutta he eivät ole koskaan voineet antaa hänelle anteeksi ”heidän ainoan lapsensa pois ottamista”.

Melkein kaikilla uskovilla on elämässään joskus sellainen kokemus, ettei hänen rukoukseensa ole vastattu. Rukoukseen ei tule vastausta viikkoihin, kuukausiin - ei edes vuosiin. Odottamaton sairaus tai tragedia koskee läheistä. Asioita tapahtuu ilman selvää syytä, ja silloin usko alkaa horjua. Raamattu tekee aivan selväksi, että epäilevä ihminen ei koskaan saa mitään Jumalalta.

Jeesus ymmärsi, että hänen opetuslastensa joutuvat helposti kantamaan kaunaa taivasta vastaan, kun vuoret eivät siirtyneetkään ajoissa. Hän varoitti Pietaria pyytämästä mitään Jumalan edessä, jos hänellä olisi jotakin lähimmäistään vastaan.

”Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne" (Mark.11:25).
Uskon Jeesuksen tarkoittaneen sanoa: ”Älä pyydä Jumalalta vuorten siirtymistä tai omien syntiesi anteeksi antamista, jos kannat kaunaa taivasta vastaan. Poista se ensin! Anna anteeksiantamuksen Hengen virrata lävitsesi. Rukoile uskollista Isääsi. Hän ei ole pettänyt sinua. Kyllä hän vastaa. Hän antaa runsaudestaan. Antaudu ja pyydä häneltä anteeksi, että olet antanut näiden epäilyksien nousta mieleesi”.

Tuesday, December 17, 2013

JEESUS JA ANTEEKSIANTAMUS

Koko maailman vaikein asia uskovalle on anteeksiantamus. Huolimatta seurakunnan kaikesta puheesta anteeksiantamuksesta, eheytymisestä ja parantumisesta, siitä näkyy vähän mitään todellista. Me kaikki pidämme itseämme rauhantekijöinä, langenneitten nostajina, aina anteeksi antavina ja unohtavina. Silti vakavimmatkin hengelliset ihmiset ovat syyllistyneet veljien ja sisarten haavoittamiseen, kun eivät ole osoittaneet anteeksiantamuksen henkeä.

Parhaimmatkaan uskovat eivät koe voivansa antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet heidän ylpeyttään. Jos kaksi hyvää uskovaa ystävystä joutuu riitaan, niin on odotettavissa koko eliniän kestävä kauna. He tuskin tunnustavat sitä, koska he peittävät anteeksi antamattoman henkensä kohteliaisuuskäyntien, mukavien sanojen ja vierailukutsujen ”tule joskus käymään” alle. Mikään ei kuitenkaan ole enää samaa kuin ennen. Emme me oikeastaan vihaa vastapuolta. Me vain sanomme: ”Ei minulla ole mitään häntä vastaan, mutten halua olla tukkanuottasilla hänen kanssaan. Annan hänen kulkea omaa tietään ja kuljen itse omaani.” Me jätämme huomiotta ne ihmiset, joille emme voi antaa anteeksi.

Kaikkein vaikeinta on antaa anteeksi henkilölle, joka on kiittämätön. Sinä rakastit jotakuta saamatta vastarakkautta. Sinä uhrauduit auttamaan ystävää hädässä, mutta sait vain arvostelua ja olit hänelle itsestäänselvyys. Hyvät aikomuksesi tulkittiin ja hyvät tekosi ymmärrettiin väärin, itsekkäistä motiiveista tehdyiksi. Annammeko koskaan anteeksi tuolle kiittämättömälle ihmiselle? Tuskinpa. Me hymyilemme hänelle, heilautamme kättä tervehdykseksi kaukaa, mutta “päätämme olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan”.

Sitten ovat ne, jotka pettävät meitä. Heille meidän on melkein mahdotonta antaa anteeksi. Itse haluamme ehdottomasti saada anteeksi omat valheemme ja epäonnistumisemme, mutta mikään ei raivostuta meitä enempää kuin sen huomaaminen, että joku on valehdellut meille.

Entä sitten se, joka väittää meidän olevan väärässä? Meidän on ylettömän vaikeata antaa anteeksi sille, joka arvelee meidän tehneen jonkin virheen, koska itse pidämme tekojemme syitä oikeina. Sen sijaan, että katsoisimme rehellisesti, mitä joku sanoo meille, me vanhurskautamme tekemisemme.

Opetuksessaan rukouksesta Jeesus sanoi: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (Matt.6:11- 12).

Monday, December 16, 2013

PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN by Gary Wilkerson

”Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? “(Matt.6:25).

Jeesus ei halua sinun olevan huolissasi elämästäsi. On helppo huolestua pienistä asioista, mitä laittaisit yllesi tai mitä söisit. Hän jatkaa jakeessa 27: ”Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” Jeesus sanoo tässä: ”Älä tee niin! Et voi lisätä vuosiesi määrää murehtimalla”. Hän vapauttaa meidät huolista ja kutsuu meitä Jumalan lasten ihanan vapauden kokemiseen.

Jakeessa 33 Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”. Hän sanoo tietävänsä jo tarpeesi ja, kun etsit häntä, hän antaa sinulle tarvitsemasi.

Halleluja! Kristus lisää oman vanhurskautensa häntä etsivän elämään, kun tämä isoaa ja janoaa häntä. Kun me kohtasimme Jeesuksen ristillä ja meistä tuli hänen verellään ostettuja, pyhitettyjä seuraajiaan, saimme voiton!

Jotkut ehkä sanovat: ”Tiedän, että hän toi minulle vanhurskauden, mutta jos teen jotakin, mikä ei miellytä häntä, hän ottaa sen pois”. Ei, Raamattu ei sano niin. Se sanoo: ”Älä ole huolissasi vanhurskaudestasi”. Pyhä Henki osoittaa sinulle syntisi. Jumala tietää, kuka sinä olet ja mitä olet käymässä läpi. Tahdon vakuuttaa sinulle tänä päivänä, että hän on syntiä ja synnin luontoa voimakkaampi. ”Sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa”(1 Joh.4:4).

Jeesuksen tunteminen vaikuttaa lepoa ja rauhaa. Voit siksi painaa pääsi tyynyyn illalla ja nukkua rauhallisesti. Tiedät, että hän puhdistaa sinut ja tekee kaiken uudeksi. Hän ei tee sitä elämässäsi ainoastaan kerran, vaan joka päivä uudestaan. Hän vaeltaa kanssasi, tekee työtä kanssasi ja huolehtii kaikesta elämässäsi.

Saturday, December 14, 2013

USKO MIELLYTTÄÄ JUMALAA by Claude Houde

Kristus moitti Laodikean seurakuntaa, joka edustaa lopun ajan kirkkoa. Hän antoi sille varoituksen, joka ulottuu vuosisatojen yli puhumaan sinulle ja minulle tänään: ”Koska olet penseä, … olen minä oksentava sinut suustani ulos”(Ilm. 3:16). Miten uskomattomat sanat nämä ovat! Mikä on uuden ajan seurakunnan tekemä rikos, käsittämätön synti? Kuuntele hänen sanojaan, joka on kaiken yläpuolella, etsii meidän uskoamme, luottamustamme ja antautumistamme: ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:17, 20).

Tämä Raamatunkohta, jota on siteerattu niin usein ja niin paljon täysin irti yhteydestään, ei ole tarkoitettu kadotetulle maailmalle, jolla olisi syytä ”päästää Jeesus sisälle”. Pikemminkin se on suora ja vakava huuto nykyajan uskoville, jotka makaavat laiskoina välinpitämättöminä vuoteillaan, melko tyytyväisinä itseensä ja siihen osaan, mikä heillä on. Tämä sukupolvi on paholaisen sokeuttama. Se ei näe hengellistä ilmestystä, että ilman palavaa uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa. Jeesus on kirjaimellisesti ja dramaattisesti itseriittoisen ja niin itseensä tyytyväisen seurakunnan ovella. Seurakunta luottaa metodeihin, strategioihin ja uusimpien sanavalintojen ja taktiikkojen voimaan. Ne on lainattu maallisilta kauppatoreilta. Jeesus huutaa: ”Päästäkää minut sisään! Tehkää parannus! Kääntykää pois rikkinäisten vesiastioiden luota, jotka eivät tarjoa elävää vettä! Minä kutsun ihmisiä, jotka luottavat ja uskovat, pitämään vakavasti kiinni lupauksistani. Minä haluan ihmisiä, joiden usko sallii nähdä näkymättömän, uskoa uskomattoman ja vastaanottaa mahdottoman!”

Seurakunnan ohjelmassa voi olla ylistystä, suurenmoisia musiikkiesityksiä, näyttäviä rakennuksia, huomattavia osanottajamääriä, aktivoivaa opetusta, mitä tahansa seurakunta- ja sosiaalista ohjelmaa, jopa uskovien ”kaanaankieltä” ja Raamatun sitaatteja, mutta ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa! Jumala iloitsee saadessaan siirtää vuoria ja vapauttaa erityisiä taivaallisia voimia tullen ihmeellisesti väliin, kun vilpitön ihmisen yksinkertaisesti kääntyy hänen puoleensa totisessa ja palavassa uskossa.

Palava, rohkea usko avaa edelleenkin taivaat, liikuttaa hänen sydäntään ja kättään ja antaa meille rajattoman pääsyn yllättäviin, ehtymättömiin, selittämättömiin, ihmeenomaisiin ja yliluonnollisiin varantoihin. Jumala sanoo: ”Minä rakastan uskoa! Usko liikuttaa minua! Usko näkee minun voimani ja saa suosioni!” Kun olin pastorina Montrealissa, minun tarvitsi vain katsoa siihen monituhantiseen joukkoon, joka kokoontui sunnuntaiaamuisin, ja tulla muistetuksi tämän päivän ihmeistä, kertomuksista ja todistuksista, jotka iloisesti julistavat kyyniselle ja epäuskoiselle maailmalle, että usko miellyttää Jumalaa!


__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, December 13, 2013

JUMALAN KIUSAAMISEN MERKITYS

Psalmista kirjoittaa Israelin synnistä: “He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi”(Ps.78:18). Hepreankielen merkitys tälle lauseelle osoittaa, että israelilaisia ”koeteltiin aivan kestokyvyn rajoille” asti. Tämä tarkoittaa, ettei heillä ollut inhimillisiä keinoja käytettävissään. Kun he tulivat tähän paikkaan, he uskoivat, että Jumala oli hyljännyt heidät ja pysytteli hiljaa, kauempana.

Lyhyesti: tätä tarkoittaa Jumalan kiusaaminen. Se tapahtuu, kun hänen valittunsa, siunattunsa joutuvat koetusten tuleen, ja heidän kriisinsä vain syvenee, kunnes pelko kouristaa heidän sydäntään. Silloin he rukoilevat: ”Herra, missä sinä olet? Missä on vapautukseni? Mikset ole tässä? Oletko minun kanssani vai etkö?”

Pelastumattoman ihmisen on mahdotonta kiusata Herraa, koska sellainen henkilö ei tunnusta Jumalaa millään elämänalueella. Hänelle, kaikki mitä tapahtuu, on joko hyvää tai huonoa onnea. Vain ne, jotka ovat lähimpänä Herraa, voivat kiusata häntä. Ne jotka ovat nähneet hänen voimansa, maistaneet hänen armoaan ja laupeuttaan. Ne, jotka on kutsuttu vaeltamaan uskossa.

Jopa vanhurskas Johannes Kastaja kohtasi koetuksen, joka saattaa johtaa Jumalan kiusaamiseen. Kun hän istui vankilassa, hän varmaan ihmetteli, missä Jumala oli siinä tilanteessa. Hänelle oli tuotu sanoma Jeesuksen ihmeellisistä teoista: hän paransi, teki ihmeitä, kansanjoukot kokoontuivat hänen luokseen, niin kuin he kerran olivat olleet Johanneksen laumassa. Nyt hän istui yksin, odottamassa kuolemantuomiota.

Johannes oli tiennyt, että hänen pitää vähetä, jotta Kristus voisi kasvaa. Nyt hänen mieleensä tuli ajatus: ”Vähentyä kyllä, mutta kuolema? Miksi minun pitäisi kuolla, jos Jeesus on todella Jumala? Jos hän tekee kaikkia näitä ihmeitä toisille, miksei hän voi vapauttaa minuakin? Herra, tämä on liikaa kestettäväksi.” (Muista, että Kristus ei ollut vielä poistanut kuoleman otaa)”.

Jeesuksen Johannekselle lähettämät viimeiset sanat olivat uskomattoman merkitykselliset: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt.11:6). Kristus sanoi tälle jumaliselle palvelijalle: ”Älä loukkaannu minuun, Johannes. Tiedät, että teen ainoastaan sen, mitä näen ja kuulen Isältä. Hänellä on suunnitelma tässä kaikessa ja häneen kannattaa luottaa. Jos hän haluaisi minun tulevan ja vapauttavan sinut, sinä tiedät, että olisin siellä heti paikalla. Sinä voit levätä varmana siitä, että mitä ikinä tästä tulee, se on hänen kunniaksensa. Se myös merkitsee ikuista kunniaa sinulle!

Sinä käyt juuri läpi viimeistä koetustasi, Johannes. Älä anna epäilyn ryöstää uskoasi. Lepää sen sijaan Isän rakkaudessa ja uskollisuudessa sinuun. Ei hän sinua tuomitse. Päinvastoin, hän arvostaa sinua kovasti. Pysy vain lujana!”

Uskon, että Johannes kesti. Kun Herodes lopulta lyötti häneltä pään poikki, hän meni kotiin kirkkauteen täynnä uskoa ja kunniaa!

Thursday, December 12, 2013

JEESUS TIESI, MITÄ HEIDÄN SYDÄMISSÄÄN OLI

Opetuslapsilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä heidän sydämissään oli, mutta Jeesus tiesi ja hän johdatti heidät koetuksen paikkaan, kaiken paljastukseen. Hän käski niiden kahdentoista mennä veneeseen ja ylittää järven tietäen aivan hyvin, että myrsky nousisi aivan tuota pikaa.

Nyt nuo miehet luulivat olevansa Mestarin luottavaisia seuraajia. Olivathan he nähneet, miten tuhannet ihmiset saivat ruokaa kourallisesta kaloja ja muutamasta pienestä leivästä. Niinpä he astuivat veneeseen ja ajattelivat, etteivät enää koskaan epäilisi Jeesusta.

On kaksi eri asiaa nähdä pastorinne elämässä ihmeitä tekevää voimaa kuin kokea itse sitä samaa. Nyt, kun tuulet alkoivat puhaltaa ja aallot nousivat korkeammiksi, opetuslapset joutuivat koetukseen. Pian vene oli aivan täynnä vettä. Miehet alkoivat äyskäröidä sitä niin nopeasti, kuin pystyivät. Muutamassa minuutissa heidän veneensä näytti olevan vajoamassa.

Kuuntele, mitä näiden miesten sydämistä kumpusi koetuksen hetkellä: ”Herra, etkö välitä siitä, että olemme kuolemaisillamme? Me hukumme! Auta, Jeesus. Oletko Jumala vai etkö? Etkö välitä meistä?”

Jeesuksen omat opetuslapset kiusasivat häntä! Tosiaankin, he lausuivat melkein samoja sanoja, kuin israelilaiset olivat sanoneet Moosekselle, ja kiusasivat Herraa sanoen: "Onko Herra meidän keskellämme vai ei?” (2 Moos.17:7).

Kuitenkin Jeesus tiesi koko ajan, mitä hän aikoi. Hän olisi voinut käskeä tuulia ja aaltoja laantumaan kauan ennen. Hänellä oli voima ja valta tehdä milloin vain. Sen sijaan hän antoi opetuslapsien joutua testiin, kirjaimellisesti keskelle elämää tai kuolemaa.

”Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: ’Minä se olen; älkää peljätkö’. Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla”(Joh. 6:16- 21).

Wednesday, December 11, 2013

KOETUKSEN JA TESTIN PAIKKA

Monet uskovat tulevat koetuksen ja testin paikkoihin. Joskus Herra vie meidät Maaran tapaiseen paikkaan, jossa elämän vedet ovat katkeran makuisia(ks. 2 Moos.15:22 -23). Siellä kohtaamme tyydyttämättömän janon, kalvavia kysymyksiä ja syviä epäilyksiä. Saatat vastustaa: ”Ei, et voi verrata minua noihin epäjumalanpalvelijoihin, irstaisiin israelilaisiin! Et voi sanoa, että olen heidän kaltaisensa”.

Eivät nuo israelilaisparatkaan tunnistaneet näitä asioita itsessään. He eivät tajunneet, mitä heidän sydämessään oli, ennen kuin koetuksen ajat tulivat. Uskon, että sama pätee tämän päivän Jumalan kansaan. Profeetta Jeremia kirjoittaa: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer.17:9).

Muista, että nämä samat ihmiset vapisivat Herran edessä Siinain vuorella kuultuaan hänen käskynsä. He vastasivat nopeasti: ”Kaikki mitä Jumala on sanonut, me teemme. Me tottelemme joka käskyä!” He todella vilpittömästi tarkoittivat jokaista sanaansa. He olivat täynnä Jumalan pelkoa ja varmoja siitä, etteivät epäonnistuisi hänen kunnioittamisessaan. Heillä vain ei ollut mitään tajua siitä, mitä heidän sydämessään asui. Tosiasiassa he olivat hengellisessä vararikossa.

Israelilaiset näet elivät pastorinsa ja opettajansa, Mooseksen uskossa. Heillä ei ollut omaa uskoa. Kun Jumala sitten otti Mooseksen pois heidän keskuudestaan, he luopuivat siitä 40 päivässä.

Sama tapahtuu monille uskoville tänä päivänä. Kun he kuulevat Jumalan sanaa julistettavan, he innokkaina lupaavat noudattaa sitä koko sydämestään, mutta todellisuudessa he elävät jonkun toisen uskossa. He ruokkivat itseään kuuntelemalla äänitteitä, seminaareja, pastoriensa ilmestyksiä eikä heillä itsellään ole omaa, syvää kokemusta Kristuksen kanssa.

Rakas lukija, et voi saada Jumalan todellista ilmestystä joltakulta toiselta. Niin kauan kuin sinulla ei ole omaa kokemusta eikä historiaa Jeesuksen kanssa, et voi tuntea häntä. Hänen sanansa täytyy tehdä tietä sinun sydämeesi, kunnes saat elävän kokemuksen siitä.

Tuesday, December 10, 2013

ONKO HERRA MEIDÄN KESKELLÄMME

Keitä Paavali kuvaili 1 Kor.10:8- 10:ssä, kun hän mainitsi tuhansia, jotka kaatuivat samana päivänä”? Ihmiset kuolivat käärmeenpuremista ja toiset ”saivat surmansa tuhoojalta”. He eivät olleet mooabilaisia, kanaanilaisia, filistealaisia eikä mitään muutakaan pakanakansaa Israelin ympärillä. Ei, Paavali puhui tässä Jumalan itse valitsemista uskovista!

Jumalan kansa sai todistaa erämaassa uskomattomia ihmeitä. He saivat syödä yliluonnollisella tavalla tullutta hengellistä ruokaa ja he saivat juoda hengellistä vettä kalliosta, jonka Paavali sanoo olleen itse Kristus. Heitä opetettiin ja heistä pidettiin hyvää huolta. Kuitenkin samat ihmiset joutuivat Jumalan kiivaan vihan kohteiksi, ja käärmeet tappoivat heitä.

Apostoli kertoo meille 1 Kor.10:5:ssä, että nämä israelilaiset murehduttivat Jumalaa niin, että hän antoi heidän ”hukkua” erämaahan. Tässä käytetty heprean sana tarkoittaa ”hän heitti heidät kädestään, sirotellen heidät maahan niin kuin saman määrän pölyä.”

Mitä se merkitsee? Herra sanoi tässä Israelille:” Minä en hyväksy teiltä tällaista. Jos olisitte viattomat, jos ei teitä olisi opetettu niin hyvin tai jos ette olisi saaneet hengellistä ruokaa kädestäni tai nähneet todisteita kunniastani, silloin armahtaisin teitä. Koska olette valinneet kaikesta paljosta siunauksesta huolimatta himot ja epäjumalat, niin minä hajotan teidät ja heitän teidät kokonaan pois kädestäni.”

Miten se olisi mahdollista? Miksi Herra olisi niin julma omalle kansalleen sen jälkeen, kun he olivat saaneet häneltä niin paljon hyvää? Paavali kertoo selvästi 9. jakeessa, että he kiusasivat Kristusta! ”Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niin kuin muutamat heistä kiusasivat.”

Mitä Paavali tarkoittaa, kun hän sanoo, ettei meidän tule ”kiusata Herraa”? Hän viittaa tapahtumaan 2 Moos. 17:ssä, kun israelilaiset olivat juuri kokeneet mannan ihmeen, valkoisia ohuita hiutaleita, jotka sisältävät kaiken ravinnon, mitä he tarvitsivat pitämään heitä hengissä. Näitä ”pieniä, valkoisia pyöreitä” ilmestyi maahan heidän keskelleen joka aamu. Ihmiset eivät ansainneet tätä yliluonnollista ruokaa tai olleet sen arvoisia. Herra ruokki heitä vain armostaan, eikä heidän tarvinnut muuta kuin koota sitä maasta. Sitten heillä ei ollut vettä. He tulivat paikkaan, nimeltä ”Maara, jossa oli vain karvasta vettä. Taas he olivat joutuneet kriisiin, jossa heitä koeteltiin.

Heti paikalla kansa alkoi haukkua johtajaansa, Moosesta syyttäen häntä sydämettömäksi valehtelijaksi, joka oli tuonut heidät erämaahan tuhotakseen heidät. Sitten he sanoivat ”kiusaten Herraa: ’Eikö Herra ole meidän keskellämme?" (2 Moos.17:7).

Monday, December 9, 2013

ONKO SINUT VAPAUTETTU? by Gary Wilkerson

Teen sinulle yksinkertaisen mutta tärkeän kysymyksen: Oletko päässyt vapaaksi? Vastauksesi saattaa olla ensi kuulemalta ”olen”, mutta todellisuudessa monet meistä elävät jonkinlaisessa unelma-luulousko-maailmassa. Meidät on päästetty vapaiksi. Meidät on pesty puhtaiksi, meidät on lunastettu, me olemme puhtaita, pestyjä. Me elämme Jumalalle jonkinlaisessa toisesta maailmasta olevassa tilassa, jossakin varjomaailmassa. Sinne ei ymmärryksemme ylety.

Todellisuudessa alamme saada erilaisen tuntuman elämään, kun elämme taivaan kohdatessa maan. Olenko päässyt oikeasti vapaaksi? Monet meistä anovat ja kiusaavat Jumalaa päivittäin: ”Herra, vapauta minut! Päästä minut vapaaksi siteistä, irrota minut synnin vallasta, näistä huonoista tavoista ja riippuvuuksista”. Me pyydämme Jumalaa alinomaa vapauttamaan meidät.

Totuus on, että sinut on jo vapautettu, jos olet kohdannut Jeesuksen Kristuksen, jos sinut on pesty Karitsan verellä ja puhdistettu hänen kalliissa veressään. Sinä olet voitokas ja uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa!

”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran ”(2 Kor. 5:17 -18).

Sinun ei tarvitse tulla alttarille ja pyytää ja anoa ja velloa epätoivossa, syyllisyydessä ja rukoilla: ”Voi, Herra päästä minut vapaaksi! Jumala, muuta minut!” Ei, koska hän on jo muuttanut sinut. Hän on jo tehnyt sinut uudeksi. Hän on jo antanut sinulle synnintunnon syyllisyydestäsi ja istuttanut sinuun vanhurskautensa. Jeesukseen Kristukseen uskovana et voi käskeä häntä tekemään sinua vanhurskaaksi. Jos olet kohdannut hänet, hän on jo tehnyt sinut vanhurskaaksi ja täydeksi. Halleluja! Tämä on hyvä uutinen!

Saturday, December 7, 2013

UUSI ALKU by Jim Cymbala

Yli sata vuotta sitten Charles Haddon Spurgeon, suuri brittiläinen pastori sanoi eräässä saarnassaan: “Seurakunnan tilaa voidaan mitata hyvin tarkkaan sen rukouskokouksilla.”

Brooklyn Tabernaclen ensimmäisessä tiistain rukouskokouksessa viisitoista - kahdeksantoista ihmistä tuli yhteen. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Nousin vain ylös ja johdin ihmiset laulamaan ja ylistämään Jumalaa. Siitä syntyi pitkällinen rukous. Tunsin aivan uuden yhteyden ja rakkauden, kun Jumala näytti kutovan meidät yhteen.

Sitä seuraavina viikkoina rukouksiin tuli paljon vastauksia. Meidän joukkoon liittyi uusia taitavia ja kyvykkäitä ihmisiä, jotka auttaisivat tilannettamme. Pelastumattomia sukulaisia ja täysin vieraita alkoi ilmestyä paikalle. Aloimme ajatella itseämme jonkinlaisena ”Pyhän Hengen ensiapuasemana, jossa ihmiset voisivat saada pelastuksen hengelliseen traumaansa. Niinpä viikko toisensa jälkeen rohkaisin ihmisiä rukoukseen.

Emme olleet tulleet yhteen vain kuulemaan toinen toistemme ääntä hienoin sanakääntein muotoilluissa rukouksissa. Meillä oli liian suuri hätä tehdäksemme niin. Me keskityimme ylöspäin, Jumalaan enemmänkin kuin ihmisiin vieressämme. Suuuren osan ajasta huusimme Herraa yhteänä joukkona, kaikki rukoillen ääneen yhtaikaa, mitä tapaa noudatamame edelleen. Toisin ajoin otamme toisiamme käsistä kiinni rukouspiireissä tai useat eri ihmiset, joilla on erityisiä taakkoja, avaavat sydämensä ja puhuvat niistä. Rukouspiirin muoto ei ole ollenkaan niin tärkeä kuin sen ydin, Kaikkivaltiaan kosketus, rukoileminen yhtenä miehenä.

Noina aiempina aikoina seurakunnassamme, kun ihmiset tulivat lähelle Herraa, saatiin kokea Hengen täyteyttä ja ensimmäinen rakkautemme syttyi uudestaan palamaan. He luonnollisesti alkoivat puhua siitä työpaikoilla, asuintaloissaan, suvun kokoontumisissaan. Pian he toivat mukaan uusia ihmisiä.

Siitä päivästä lähtien aina tähän asti ei ole koskaan ollut sellaista aikaa, että seurakunta olisi pienentynyt, kiitos Jumalalle. Hänen armostaan meillä ei ole noussut ryhmiä, jotka olisivat halunneet erota meistä. Jumala on aina lähettänyt ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Useinkaan emme edes saaneet selville, mistä he olivat kuulleet meistä.


__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Tuesday, December 3, 2013

MINÄ EN LUOVUTA

Uskon, että Paavalilla oli kauheat ajat Kristuksen kanssa vaelluksensa alkutaipaleella. Niin kuin useimmat meistä, hänkin varmaan uskoi, että hän pääsisi kaikista vaikeuksista, kunhan vain luottaisi tarpeeksi Herraan.

Kun Paavali esimerkiksi joutui ensi kertaa vankilaan, hän saattoi rukoilla vapautusta: ”Herra, avaa tämän vankilan ovet. Hommaa minut pois täältä evankeliumin takia!” Samoin hänen ensimmäinen haaksirikkonsa merellä koetteli häntä kovin. Saatuaan ensimmäisen kerran raippoja hän varmaan kyseli, pitääkö Herra ollenkaan sanaansa: ”Herra, sinä lupasit suojella minua. En ymmärrä, miksi joudun sietämään tällaista kauheaa koettelemusta.”

Kaikki asiat kääntyivät aina vain huonompaan suuntaan Paavalin elämässä. Raamattu antaa vähän todisteita siitä, saiko apostoli kokea helpotusta vaikeuksissaan.

Uskon, että Paavali ajatteli toisen haaksirikon tapahtuessa: ”Tiedän, että Herra on minussa ja että hänellä täytyy olla jokin hyvä syy tähän koetukseen. Hän on sanonut minulle, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja ovat kutsutut hänen aivoituksensa mukaan (ks. Room.8:28). Jos hän näin saa aikaan suurempaa Kristuksen elämän ilmentymistä minussa, niin olkoon sitten niin. Upotaan tai uidaan, elämäni on hänen käsissään.”

Kolmannen haaksirikon aikaan Paavali varmaan sanoi: ”Katsokaa minua, kaikki kirkkauden enkelit! Katsokaa minua kaikki helvetin pahat riivaajat. Katsokaa minua, kaikki veljet ja syntiset. Joudun taas kerran alas syviin, synkkiin vesiin ja haluan teidän kaikkien tietävän, ettei kuolema voi minua pidättää. Jumala on sanonut, etten ole vielä elämäni lopussa, enkä aio luovuttaa. En kysele Herralta, miksi minua koetellaan tällä tavalla. Tiedän vain, että tämä kuolemantilanne päättyy suureksi kunniaksi hänelle. Niin, että katsokaa, kuinka minun uskoni tulee esiin puhtaana kultana!”

Yksinkertaisesti sanottuna, meidän kuolemantilanteemme ovat tarkoitetut lopettamaan omat henkilökohtaiset ponnistuksemme. Isämme vie meidät paikkaan, jossa tajuamme, että meidän pitää riippua kokonaan Kristuksessa. Muuten emme koskaan selviydy. Hän tahtoo meidän sanovan: ”Jeesus, jos et sinä vapauta minua, ei ole toivoa. Minä luotan, että sinä teet kaiken.”

Monday, December 2, 2013

NOUSE JA MENE SARPATIIN by Gary Wilkerson

Profeetta Elia sai Jumalalta profetian, että maahan oli tulossa nälänhätä. Tämän tehtävän suorittaminen ei tehnyt Eliasta kovin suosittua, mutta hän pysyi kuuliaisena Herralle. Tämä suojeli häntä ja lähetti hänet erääseen paikkaan Keritin puron varrelle. Nimi on hyvin kaunis, vaikka me emme tiedäkään, oliko puro niin kaunis, kuin miltä nimi kuulosti. Sitten purokin kuivui(ks.1 Kun.17:3-7). Jokainen voi kestää jonkin aikaa syömättä, mutta vain muutamia päiviä ilman vettä. Ilman sitä elämä ei voi jatkua. Kuvittelen Elian huolestuneen kovasti, kun hänen vesivarantonsa kuivui.

Hänelle tuli HERRAN sana: "Nouse ja mene Sarpatiin… Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä" (1 Kun.17:9). Elia, jolla oli itsellään kovin vähän eväitä, luotti ja totteli Jumalaa, vaikka hänet lähetettiinkin köyhän leskivaimon luokse. ”Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni"(1Kun.17:10).

Elia pyysi häneltä vesikannullista ja leipäpalasta, ja hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa" (1 Kun.17:12).

Leskivaimo vastasi oman elämänsä kivun keskeltä. Hän ja hänen poikansa olivat kuolemaisillaan nälkään, ja Elia oli tullut sanomaan hänelle: ”Jumala lähetti minut tänne, että sinä ruokkisit minua.” Vaimo katsoo varastoaan ja miettii: ”Ihan mahdotonta!”. Sitten hän sanoo Elialle: ”Katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme" (jae 12).

Elian vastaus oli aika outo: ”Älä pelkää; mene ja tee, niin kuin olet sanonut” (jae 13).

Miksi hän sanoin näin? Siksi, että hän tiesi, ettei Jumala hylkäisi tätä naista eikä hänen lastaan. Hän tiesi, että vaimo saisi siunauksen, jos hän tottelisi Jumalaa ja siunaisi toisiakin sen vähän kautta, mitä hänellä oli. Mitä enemmän hän antoi pois, sitä enemmän Jumala lisäsi sitä, mitä hänellä oli (ks. jakeet 14- 16).

Tottele Jumalaa ja tulet näkemään taivaan ikkunoiden avautuvan. Jumala ei pidätä kättänsä sinulta. Hän haluaa vuodattaa siunauksiaan sinulle ja sillä tavalla näyttää mielisuosiotansa.