“HERRA ON TÄÄLLÄ”
Jotta voit olla todellinen Jumalan seurakunnan jäsen, sinut pitää tuntea nimellä Jahve Sammah, hepreaksi ”Herra on täällä"(Hes.48:35). Toisten pitää voida sanoa sinusta: ”On selvää, että Herra on tämän henkilön kanssa. Joka kerta, kun näen hänet, tunnen Herran läsnäolon. Hänen elämänsä todella heijastaa Jumalan kunniaa ja läsnäoloa”.
Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy tunnustaa, ettemme aisti Herran suloista läsnäoloa toisissamme kovin usein. Miksi niin? Uskovat viettävät aikansa hyvissä uskonnollisissa harrastuksissa, rukouspiireissä, raamattupiireissä, evankeliointityössä, kotiryhmissä ja kaikki se on kovin suositeltavaa. Moni näistä samoista uskovista viettää kovin vähän aikaa palvellen Herraa salaisessa kammiossa ja tutkistelussa.
Herran läsnäoloa ei voi teeskennellä. Tämä totuus sopii niin yksityisen kuin seurakunnankin elämään. Kun puhun Jumalan läsnäolosta, en puhu jostakin hengellisestä kehästä, joka mystisesti ympäröi jotakuta tai tulee alas seurakunnan kokouksessa. Puhun pikemminkin yksinkertaisen uskonvaelluksen tuloksesta. Jos se on ilmeistä yhden uskovan tai koko seurakunnan elämässä, sen kuitenkin huomaa. Ihmiset sanovat itselleen: ”Tämä henkilö on ollut Jeesuksen kanssa” tai ”Tässä seurakunnassa tosiaan uskotaan siihen, mitä siellä puhutaan.”
Tarvitaan enemmän kuin vain hurskas pastori tuottamaan Jahve Sammah – seurakunnan. Siihen tarvitaan vanhurskaita, Jumalan kanssa kammioon sulkeutuneita ihmisiä. Jos vieras tulee seurakunnan tilaisuudesta ja sanoo: ”Minä tunsin Jeesuksen läsnäolon siellä”, voit olla varma, ettei se johtunut saarnasta tai ylistyksestä. Se johtui siitä, että seurakunta oli mennyt sisälle Jumalan huoneeseen, ja Herran kirkkaus asui heidän keskellään.
Ap.t. 4: 13:ssa me luemme Pietarista ja Johanneksesta, kuinka heidät vietiin Ylimmäisen papin muiden johtajien eteen: ”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”.
Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy tunnustaa, ettemme aisti Herran suloista läsnäoloa toisissamme kovin usein. Miksi niin? Uskovat viettävät aikansa hyvissä uskonnollisissa harrastuksissa, rukouspiireissä, raamattupiireissä, evankeliointityössä, kotiryhmissä ja kaikki se on kovin suositeltavaa. Moni näistä samoista uskovista viettää kovin vähän aikaa palvellen Herraa salaisessa kammiossa ja tutkistelussa.
Herran läsnäoloa ei voi teeskennellä. Tämä totuus sopii niin yksityisen kuin seurakunnankin elämään. Kun puhun Jumalan läsnäolosta, en puhu jostakin hengellisestä kehästä, joka mystisesti ympäröi jotakuta tai tulee alas seurakunnan kokouksessa. Puhun pikemminkin yksinkertaisen uskonvaelluksen tuloksesta. Jos se on ilmeistä yhden uskovan tai koko seurakunnan elämässä, sen kuitenkin huomaa. Ihmiset sanovat itselleen: ”Tämä henkilö on ollut Jeesuksen kanssa” tai ”Tässä seurakunnassa tosiaan uskotaan siihen, mitä siellä puhutaan.”
Tarvitaan enemmän kuin vain hurskas pastori tuottamaan Jahve Sammah – seurakunnan. Siihen tarvitaan vanhurskaita, Jumalan kanssa kammioon sulkeutuneita ihmisiä. Jos vieras tulee seurakunnan tilaisuudesta ja sanoo: ”Minä tunsin Jeesuksen läsnäolon siellä”, voit olla varma, ettei se johtunut saarnasta tai ylistyksestä. Se johtui siitä, että seurakunta oli mennyt sisälle Jumalan huoneeseen, ja Herran kirkkaus asui heidän keskellään.
Ap.t. 4: 13:ssa me luemme Pietarista ja Johanneksesta, kuinka heidät vietiin Ylimmäisen papin muiden johtajien eteen: ”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”.