Tuesday, July 8, 2014

TUHLAAJAPOIKAVERTAUKSEN OPETUS

Raamattu sanoo: “Mutta kun hän [tuhlaajapoika] vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa” (Luuk.15:20- 23).

Luulenpa, että tuhlaajapoika tuli kotiin siksi, että hänellä oli historia isänsä kanssa. Tämä nuori mies tunsi isänsä luonteen ja oli ilmeisesti saanut osakseen tältä hyvin paljon rakkautta. Hän varmaan tiesi, että häntä ei kotiin palatessa soimattaisi ja tuomittaisi tekojensa tähden.

Pane merkille, kuinka tuhlaajapojan isä otti hänet vastaan hänen säälittävästä olemuksestaan huolimatta. Nuori mies tarjosi aivan sydäntä särkevää tunnustusta isälleen. Kun hän sitten oli kasvokkain isänsä kanssa, hänelle ei jäänyt tilaa tunnustaa tekojaan, sillä isä keskeytti hänet juoksemalla häntä vastaan ja syleilemällä häntä.

Nuori mies ehti vain aloittaa puheensa sanomalla: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan”(Luuk.15:21). Isä ei kuitenkaan odottanut hänen puheensa päätöstä. Hänelle nuoren miehen synti oli jo annettu anteeksi. Isä vastasi aiheeseen vain antamalla palvelijoille käskyn: ”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa (Luuk.15:22 -23). Iloitkoon jokainen, sillä minun poikani on palannut kotiin!” Isä tunsi poikansa sydämen ja tiesi, että tämä oli tehnyt täyden parannuksen.

Synti ei ollut mikään juttu isälle. Ainoa tärkeä asia hänen mielessään oli rakkaus. Hän tahtoi poikansa tietävän olevansa hyväksytty jo ennen kuin hän pystyi ilmaisemaan tunnustustaan. Tämä Jumala tahtoo meidän oppivan: Hänen rakkautensa on suurempi kuin kaikki meidän syntimme. ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room.2:4).