KOETUS

Israelin lapset olivat täysin avuttomia, isät, äidit, päämiehet, johtajat, kaikki, koska heillä ei ollut paikkaa, mihin palata. Ei ollut matkaeväillä lastattuja kameleita. Ei kuivattuja hedelmiä, kuivattua kalaa, leipää, viikunoita, taateleita, rusinoita tai pähkinöitä. Varmaankin he olivat nähneet faaraon karavaanin joutuvan huiskaistuksi mereen: valtavia vaunuja, joihin oli lastattu ruokaa, ajelehtimassa Punaisen meren rannalla. He varmaan ajattelivat: ”Jumala tiesi tarkalleen päivän ja tunnin, jolloin meidän piti lähteä Egyptistä. Mooses puhuu Jumalan kanssa. Miksei hän käskenyt meitä tuomaan mukanamme puolen vuoden ruokatavaroita? Jopa Egyptin jumalat kohtelivat paremmin sotilaitaan. Miksi meidän piti lainata vain kultaa, hopeata ja jalokiviä? Emmehän me voi syödä niitä. Ne ovat aivan hyödyttömiä täällä!”

Ei ollut näkyvissä ruohon tupsuakaan, ei riistaeläimiä, ei hedelmäpuita, ei muukalaisia käymässä kauppaa heidän kanssaan. He eivät olisi voineet palata Egyptiin, vaikka olisivat tahtoneet, koska Punainen meri esti heidän pääsynsä sinne. Jos he olisivat halunneet mennä merenlahden ympäri, egyptiläiset olisivat estäneet heidän paluunsa seipäin ja kivin, koska olivat saaneet tarpeekseen vitsauksista.

Nyt olisi siis jäljellä vain kolkko, uhkaava erämaa edessä. Lapset itkivät ja vaimot vääntelivät käsiään. Jokainen isä ja aviomies tunsi itsensä avuttomaksi ja nöyryytetyksi. He olivat kaikki kokoontuneet Mooseksen ympärille ja valittivat: ”Te olette tuoneet meidät tähän erämaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään"(2 Moos.16:3).

Tämä oli nöyryytys Israelille ja oppitunti meille tänä päivänä. ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niin kuin he himoitsivat… Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”(1 Kor.10:6, 11).

Jumala toi Israelin täydellisen nöyryytyksen paikkaan.

Israelilaisten koetuksessa ei ollut kyse rohkeudesta kohdata voimakkaita vihollisia, koska Jumala oli jo luvannut taistella heidän taistelunsa heidän puolestaan. Oli kyse siunauksista, joihin he eivät olleet valmistautuneet: hyvät talot, suuret täydet viinileilit, maitoa virtaavat joet, hunajan runsaus, vilja ja karja, puhumattakaan kaikenlaisista hengellisistä siunauksista.

”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee”(5 Moos.8:3).