Monday, March 31, 2014

KERSKUMISENARVOINEN TODISTUS by Gary Wilkerson

Elämme ajassa, jolloin Raamatun ennustukset tulevat näkyviin. Paavali kirjoitti, että näinä viimeisinä päivinä tulee maan päälle vaarallisia aikoja (ks. 2 Tim.3:1). Juuri nyt tapahtuu asioita, joita emme olisi voineet kuvitella muutama vuosi sitten.

Jeesus ennusti, että ihmisistä tulisi itserakkaita, rahaa rakastavia, vihamielisiä ja röyhkeitä. Tänä päivänä kansamme johtajat eivät pysty sopimaan perusasioista. Jos jollakin on otsaa mainita sana synti, häntä nimitellään suvaitsemattomaksi ja hänet hyljätään porukoista. Kun Jumala sana siirretään kulttuurista syrjään, synti pääsee enemmän esiin.

Pastorit kohtaavat hengellistä pommitusta. Viikko viikon jälkeen kuulen uutisia siitä, että se ja se avioliitto on hajoamassa. Lapset viiltelevät itseään itseinhossa. Huumeet ovat levinneempiä kuin koskaan ennen. Avunantajia on vähemmän, kun joka kuukausi n. tuhat viisisataa pappia lopettaa työnsä.

Kristuksen ruumina emme voi ohittaa näitä asioita. Vanha Testamentti puhuu Isaskarin pojista, ryhmästä, jolla oli tieto ajoista ja käsitti, mitä pitää tehdä (ks.1 Aik.12:32). Voiko samaa sanoa Kristuksen ruumiista tänä päivänä? Jos mietimme aikoja, tiedämme, että nyt ei ole varaa velttoiluun. Meidän täytyy ymmärtää, ettei seurakunta voi olla vain tavallinen liikeasia. Jeesus sanoi tietyistä riivaajista: ”Tätä lajia ei ulos muuta kuin rukouksella ja paastolla” (Matt.17:21). Näinä aikoina meidän pitää rukoilla palavina, koska tilanne on todella vakava, jos ei hengellistä muutosta tapahdu.

Keskellä pimeyttä Jeesus kutsuu meidät olemaan valona. Tällaista aikaa varten on olemassa sana: ”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa”(1 Joh.4:4). Jumala on tehnyt ihmeellisiä tekoja kansansa elämässä, ja jokainen meistä on kutsuttu julistamaan hänen kirkkauttaan kerskauksenarvoisella todistuksella.
Millainen se on? Viittaan tällaiseen kerskaukseen: ”Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra”(2 Kor.10:17). Jotta voisimme kerskata sillä tavalla, mitä Paavali kuvaa, meillä pitää olla Jumalan kirkkauden arvoinen kerskaus.

Wednesday, March 26, 2014

EI PUOLISYDÄMISTÄ RUKOUSTA

Herran palvelijana me olemme jatkuvasti vaarassa vihollisen suunnalta. Rakkautemme Jeesukseen on uhka helvetille, emmekä voi tehdä yhtään pyhää työtä kohtaamatta kaikenlaisia Saatanan juonia.

Eräs avioliittoneuvoja soitti minulle äskettäin. ”Minne vain käännynkin seurakunnassa, avioparit päätyvät eroon”, hän sanoi, ”se on juuri nyt kirjaimellisesti ruttona Kristuksen ruumiissa.”

Kuulen kaikenlaisia syitä uskovien kotien sekasortoiseen tilaan: yhteensopimattomuus, keskustelun vähyys, tunteiden puute, uskottomuus. Totuus on kuitenkin, että se on paljon enemmän kuin tätä. Kaiken takana on helvetin hyökkäys Jumalan pyhiä vastaan.

Syy ei-uskovien kotien rikkoutumiseen ei ole mikään salaisuus. Vanhurskaitten kotien keskuudessa sen sijaan on eri syitä. Mieti tätä. Kuinka antautuneet uskovat, jotka vuosikaudet ovat istuneet kuulemassa Jumalan mielen mukaista opetusta, yhtäkkiä menettävät kaiken auktoriteetin kodeissaan? He tietävät aivan hyvin, että Jumalan liiton vala on heidän voimansa. He tietävät, että hän lupaa tuhota kaiken Saatanan voiman, joka kohtaa heitä. Niin, miksi sitten paholainen voittaa? Miksi heidän avioliittonsa ovat jatkuvasti uhan alla?

Uskon, että syynä on se, että ainakin toinen puolisoista on jollakin tavalla avannut oven Saatanan valheelle. Ehkä molemmat ovat tehneet kompromisseja elämässään, tai he ovat laiskistuneet hengellisesti. Ehkä raivostunut paholainen on saanut sillanpääaseman heidän sydämiinsä ja koteihinsa.

Jos nyt olet tällaisen hyökkäyksen kohteena, sinun pitäisi kysyä opetuslasten tavalla: ”Herra, miksi me emme voineet ajaa ulos tuota riivaajaa?” Jeesus vastasi, että riivaajat eivät tottele, kun puolisydämiset panevat kätensä heidän päällensä, kertarukouksena. Sellaisten sillanpääasemat on ojitettu niin syvälle, että niiden ulosajamiseen tarvitaan tueksi rukous ja paasto.

Rukouksen voima on tänä päivänä hämärtynyt seurakunnassa. Verho on laskeutunut miljoonien silmien päälle. Aina kun he kohtaavat vaikeuksia, he kääntyvät viimeisenä Jeesuksen puoleen.. He ovat luopuneet salaisesta rukouskammiosta. Sen sijaan he ovat panneet toivonsa psykologiaan, sielunhoitajiin, kirjoihin, ystäviin, kaikkialle muualle, mutta ei Herraan.

Jos sanot, että avioliittosi on hajalla ja haluat, että se eheytyy, kysyn, kuinka paljon vietät aikaa kahden Jumalan kanssa. Kuinka monta kertaa olet pannut televisiosi kiinni tunniksi vain istuaksesi Jeesuksen edessä ja vuodattaaksesi sydämesi hänelle? Kuinka monta ateriaa olet jättänyt syömättä, jotta voisit paastota avioliittosi puolesta?

”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”(Jaak.5:16).

Tuesday, March 25, 2014

RUKOUKSEN KESKITTÄMINEN

Usein uskovan elämän itsekkäin alue on rukous. Kun mietit tätä, huomaat, että meidän rukouksiemme kohteena ovat usein omat tarpeemme. Meidän esirukoustemme kaksi pääaihetta ovat oman hengellisen elämän kasvu ja perheidemme ja ystäviemme tarpeet.

Satunnaisesti saatamme ulottua omien kapeitten huoliemme yli ja rukoilla toisten puolesta. Useimmiten kuitenkin sanomme: ”Rukoilen puolestasi”, emmekä sitten rukoile. Tai me rukoilemme kerran ja sitten nopeasti unohdamme heidän tarpeensa.

Aivan äskettäin tutkin omaa rukouselämääni Raamatun valossa ja vakuutuin oman rukoilemiseni kapeudesta ja rajoittuneisuudesta. Niin kuin useimmat uskovat, minäkin vietän aikaa rukouksessa etsiäkseni Herraa oman vaellukseni tähden. Pyydän tulla pyhäksi, hänen kaltaisekseen, saada johdatusta elämään, voitelua omaan palvelustyöhöni. Minulla on ihana yhteys häneen, hiljainen ylistyshetki, ja virkistyn hänen läsnäolostaan.

Rukoilen päivittäin myös oman perheeni puolesta. Pyydän Herraa suojelemaan lapsiani paholaisen juonilta, tekemään pojistani Jumalan puron varrelle istutettuja tammia, tyttäristäni puhdistettuja kiviä hänen palatsiinsa ja lapsenlapsistani Jeesusta rakastavia. Rukoilen meidän seurakuntaruumiimme tarpeitten puolesta. Rukoilen myös sellaisten henkilöiden puolesta, joilla on kriisejä, ja monien lähetyssaarnaajien ja työntekijöiden puolesta, joiden työtä tuemme.

Voisit sanoa: ”Tämä kaikki on hyvin suositeltavaa, veli Dave. On rauhoittavaa tietää, että sulkeudut Herran läsnäoloon, olet yhteydessä häneen ja rukoilet kaikkien näiden tarpeiden vuoksi.”

Kuitenkin Jumalan sanan mukaan pelkkä ihana yhteys ei riitä. Niin, se on kyllä hengellisen kasvun salaisuus eikä meillä voi olla hienompia kokemuksia maan päällä. Jos menemme valtaistuimen eteen vain oman henkilökohtaisen elämän parannuksen ja tarpeitten vuoksi, olemme itsekkäitä. Emme voi jättää rukoilematta kaikkialla ympärillämme näkyvän hädän puolesta
”Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa"(Matt. 9:37- 38).

Monday, March 24, 2014

JUMALAN ANTAMAT UNET by Gary Wilkerson

1 Moos. 37:5 kertoo meille: ”Kerran Joosef näki unen”. Jumala puhui Joosefille tämän unissa suoraan eikä peräytynyt siitä. Hän antoi unien sytyttää sydämeensä Jumalan mielen mukaisen intohimon. Sana uni esiintyy 113 kertaa Raamatussa ja 30 niistä on Joosefin yhteydessä.

Jakeemme jatkuu: ”(Hän) kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. (1 Moos.37:5). Monet meistä häpeävät niitä unia tai unelmia(englanninkielessä sanalla ”dream” myös tämä toinen merkitys, suom. huom.), joita Jumala on laittanut sydämellemme. Osa häpeästä tulee muitten ihmisten mielipiteitten pelosta. Se ei kuitenkaan toteudu ennen kuin puhumme intohimostamme. Kun sanoitamme une(lma)mme, otamme itse asiassa uskon askeleen.

Vuosikaudet minulla oli unelma johtaa elävää seurakuntaa kuten Springs Church’iä, mutta kun sanoin sen ääneen, saatoin nähdä epäilyä ihmisten silmissä. Olisi ollut helppoa mennä mukaan heidän epäilyynsä. Enhän ollut johtanut aiemmin kuin pieniä seurakuntia. Kiitos Jumalalle, hänen Henkensä rohkaisi minua sanomaan jatkuvasti ”kyllä” sille unelmalle, jonka hän oli laittanut minun sydämelleni, ja luottamaan hänen toteuttavan sen.

Jumalan antamaa unelmaa ei tuhoa niin helposti mikään muu kuin siveettömyys. Se, mikä sinusta saattaa näyttää pitkältä koetuksen ajalta, voikin olla sitä, että Jumala pitää sinulle paikkaa hänen kunniakkaaseen palvelemiseensa. Pelkäätkö unelmaa? Pyydä Jumalaa vaihtamaan pelkosi uskoksi. Onko menneisyydessäsi huonosti toimiva yhteisö? Luota Jumalaan, että hän johtaa sinua huolimatta jäljelle jääneistä arvista. Pelkäätkö, että olet elänyt synnissä liian pitkään? Muista hänen lupauksensa mennä jokaisen lampaansa perään, joka on lähtenyt omille teilleen.

Jumala toivottaa tervetulleeksi uskonelämään jokaisen syntisen ja hän päästää kaikki luottavat palvelijansa niistä kuopista, joihin he ovat langenneet. Älä anna minkään estää sitä kutsua, joka Herralla on sinun varallesi. Hän haluaa asettaa sinut pikapolulle, joka tuo hänen nimellensä kunniaa.

Friday, March 21, 2014

IKUISESTI HÄNEN!

Saatat miettiä, kuinka monta kertaa Herra haluaa antaa anteeksi sinun viihtymisesi saman synnin tekemisessä kerran toisensa jälkeen. Ole rauhassa. Hänen uskomaton anteeksiantamuksensa on rajaton. Joka kerta, kun teet syntiä, voit mennä Jeesuksen luo ja löytää vapautuksen. Herran anteeksiantamus ei ole kuitenkaan epäviisas tai sokea. Tietenkin taivaallinen Isämme antaa anteeksi, mutta tietyssä pisteessä Hän rankaisee meitä, jotta emme jatkaisi synnissä.

Kun minun neljä lastani olivat kasvuiässä, minun piti rangaista heitä vääristä teoista. Silloin kutsuin heidät huoneeseeni selkäsaunaa varten, ja he puhkesivat itkuun sanoen: ”Isä, ei. Olen pahoillani. Anna anteeksi.”

Annoin heille anteeksi, se ei estänyt minua piiskaamasta heitä.. Tiesin, että anteeksiantamuksesta tulisi merkityksetöntä, jos en myös antaisi heille selkäsaunaa, se olisi vain vitsi eikä kuritus. Samoin Jumalan laki on aina muistuttamassa meitä hänen pyhyydestään, hänen tiestään ja siitä, että hän tarkoittaa, mitä sanoo!

Anna minun jättää sinut nyt ilman toivon sanaa. Jos olet juuri nyt syvyyksissä syntisi tähden, rohkaise itsesi. Hän kurittaa sinua hellän rakkautensa tähden. Hän haluaa sinun tietävän, mitä Herran pelko on.

Mitä se sitten merkitsee? Se merkitsee, että pystyt sanomaan: ”Tiedän, että minun Isäni rakastaa minua. Olen aina turvallisesti hänen ja tiedän, että hän ei koskaan hylkää minua. Hän tuntee minun tuskani, kun joudun taistelemaan, ja hän on kärsivällinen minun kanssani, kun olen sodassa syntiä vastaan. Hän on aina valmis antamaan anteeksi, milloin hyvänsä rukoilen häntä. Tiedän kuitenkin myös sen, että Hän ei anna minun jatkaa tottelemattomuudessa. Taivaallinen Isäni ei säästä minua, koska hän rakastaa minua syvästi.”

Tässä juuri on pääasia. Jumalan tahtoo meidän ottavan vastaan hänen anteeksiantamuksensa niin, että me pelkäämme häntä.”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin” (Ps.130:4). Kun pelkäämme Herraa, haluamme vain totella häntä. Haluamme miellyttää häntä, saada hänet hymyilemään. Siinä on siunattu Herran pyhän pelon tulos.

Thursday, March 20, 2014

YKSIN USKOSTA

Yksi Uuden Liiton perustavista lupauksista löytyy Jer.31:34: “Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä”. Paavali lisää Uudessa Testamentissa: ”Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset”(Kol.2:13). Jumala on luvannut meille anteeksiantamuksensa, kaikkiin synteihin.

Kuitenkin tämä lupaus rajoittuu vain tiettyihin ihmisiin. Se sopii vain niihin, joiden synnit ovat murtaneet ja kyllästyttäneet heidät, jotka ovat masentuneet syyllisyyden syvyydestä, ovat kestäneet Pyhän Hengen tutkimisen, ovat katuneet ja kääntyneet uskossa Kristukseen!

Jeesus itse sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan”(Matt.7:21). Valitettavasti kristittyjen joukot eivät ole ollenkaan huolissaan synneistään. Helmasynnit eivät voisi vähempää kiinnostaa heitä. He ovat vakuuttuneita, että Jumala on niin armollinen ja täynnä armoa, että hän kyllä antaa heille anteeksi, vaikka he uppiniskaisesti jatkavat syntielämäänsä.

Ei ikinä! He ovat suoneet itselleen väärän rauhan, tukahduttaen Pyhän Hengen syytökset, etsinnän ja toiminnan. He ovat etsineet anteeksiantoa, ennen kuin heidän syyllisyytensä on voinut kypsyttää heissä Jumalan mielen mukaista murhetta.
Kuitenkin samaan aikaan, Jumalan anteeksiantamus voidaan ottaa vastaa vain uskon kautta. Emme voi järkeillä sitä pois. Kristuksen lahja meille verensä sovituksessa on niin syvä, niin armollinen ja ihmeellinen, että se on kaiken inhimillisen ymmärryksen yläpuolella. Me voimme tuntea tuomiota, pelkoa ja syyllisyyttä rikkomuksistamme, mutta taivaallinen Isämme seisoo rakastavana meidän vierellämme kaikkina aikoina, valmiina antamaan anteeksi. Kristuksen veri, Isän rakkaus, Herran halu antaa anteeksi, kaikki nämä siunaukset voidaan tuntea vain uskon kautta: ”Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta"(Gal.3:11).

Wednesday, March 19, 2014

JUMALA ON HYVÄ JA VALMIS ANTAMAAN ANTEEKSI

Monet uskovat hämmentyvät niin kovasti omista epäonnistumisistaan, että he ajan pitkään tuntevat olevansa kaiken avun saavuttamattomissa. Jesaja kirjoitti sellaisista uskovista: ”Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton!”(Jes.54:11).

Muutamat suuttuvat Jumalalle. He eivät jaksa odottaa Hänen toimiaan ja he huutavat syyttäen: ”Herra, missä sinä olit, kun tarvitsin sinua? Minä pyysin vapahdusta, mutta sinä et koskaan vastannut. Olen tehnyt kaiken niin kuin pitikin enkä siltikään ole vapaa. Olen väsynyt katumukseen ja rukoukseen, kun en koskaan näe muutosta”. Monet sellaiset uskovat lannistuvat, lakkaavat yrittämästä ja antautuvat himonsa valtaan.

Toiset putoavat hengellisen apatian sumuun. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala ei enää välitä heistä. He sanovat itselleen: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?(Jes.40:27). "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut"(Jes.49:14).

Silti monet päätyvät katsomaan vain syntiään, yrittävät pitää itseään jatkuvassa synnintunnossa. Tämä sitten aiheuttaa vain sen, että he menevät aivan sekaisin ja itkevät: ”Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?”(Hes.33:10). Tosiasia on, että synnintunto ei ole minkään loppu. Kun syyllisyys ja synnin suru nöyryyttää meitä, meidän ei pidä jäädä noihin tuntoihin. Niiden on määrä vain ajaa meidät omien keinojemme loppuun ja ristin voittoon.

Kaiken itkemisensä ja Herralle huutonsa jälkeen Daavid päättää todistukseen: ”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:4). Pyhä Henki alkoi vuodattaa hänen sieluunsa muistoja Jumalan armosta. Hän muisti kaiken, mitä hän oli oppinut Isän anteeksi antavasta luonteesta. ”Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa”(Neh.9:17).

Pian Daavid riemuitsi, muistuttaen itseään: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutava”(Ps.86:5).

Tuesday, March 18, 2014

JUMALA EI OLLUT VIHAINEN JOONALLE

”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?”(Ps.130:3).

Monet uskovat taistelevat Daavidin lailla. Kun heidän sydämiinsä on istutettu Jumalan pyhä ja vanhurskas pelko, Hänen hirmuinen suuruutensa on aina heidän silmiensä edessä. Daavidin tavalla hekin rukoilevat: ”Herra, kuka voi seistä sinun edessäsi? Kuka kestää sinun pyhyyttäsi?”

Joonakin kysyi samaa. Hän oli meren pohjassa, kykenemättömänä pakenemaan ongelmaansa, kun hän rukoili: ”Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. Minä vajosin alas”(Joona 2:3 ja 6).

Kuka syöksi Joonan alas pimeyden syvyyteen? Se oli Jumala! Taivaallinen Isä vei profeetan alas pohjalle ja valmisti suuren kalan nielaisemaan hänet.

Jumala ei ollut vihainen Joonalle. Miksi hän sitten antoi tämän kohdata Joonaa? Siksi, että hän halusi estää palvelijaansa pakenemasta Hänen tahtoaan. Hän halusi Joonan seuraavan hänen suunnitelmaansa, niin että hän saisi siunauksen. Lyhyesti sanottuna, Jumala vei Joonan syvyyteen saattaakseen hänet ennalleen.

Joonan 2:2 sanoo tarkalleen, mitä Jumala tarkoitti: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni”. Herra odotti Joonan kääntyvän Hänen puoleensa, rukoilevan yksin Häntä. ”Minä ajattelin: Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi”(jae 4). “Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa”(jae 7).

Tänä päivänä Herra tekee saman tempun meidän kanssamme: Hän antaa meidän vajota syvälle epätoivoon syntiemme tähden, kunnes meillä ei ole muuta keinoa kuin kääntyä hänen puoleensa. Lopulta, aivan helvetin kuilussa me huudamme: ”Oi, Herra, kuule minua. Minulla ei ole enää toivoa! Sinun täytyy pelastaa minut”.

Ehkä olet joutunut kalliopohjalle syntisi takia. Et vain näytä saavan voittoa siitä helmasynnistäsi, ja Herra on antanut sinun vajota syvyyksiin. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Hän toivoo, Joonan lailla, että ”saat katsella Häntä”.

Lepää varmana. Kun Joona rukoili Herraa, Jumala vapautti hänet nopeasti: ”Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle”(jae 10). Jumala sanoi kalalle: ”Riittää! Sylje hänet nyt ulos! Palvelijani on rukoillut minua ja minä vastaan hänelle”.

Monday, March 17, 2014

JUMALAN ELÄMÄNHENKÄYS by Gary Wilkerson

”Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut” (Hes.37:8). Näkymä on todella traaginen! Tiedän paljon seurakuntia, joissa ohjelmat ja strategia ovat paikoillaan, mutta elämä puuttuu. Niin monissa seurakunnilla on seminaareja, konferensseja, kirjoja, nettisivustoja, radio- tai video-ohjelmia ja kokouksia jokaiselle ikä- ja tarveryhmälle. Kaikkia näitä on suunniteltu tarkoittamaan hyvää, mutta ne eivät ole mitään, jollei Jumalan Henki puhalla niihin elämää. Tosiaan, nämä asiat toisaalta ryöstävät meiltä sitä elämää, jota Jumala haluaisi antaa meille.

Kun tarkastelemme liikehdintää seurakunnassa, me hairahdumme ajattelemaan sitä hengelliseksi. Näyttää siltä, että kuivat luut kokoontuisivat yhteen, mutta todellisuudessa niistä puuttuu Jumalan eläväksi tekevä Henki. Arvelisin, että tuhat jumalanpalvelusta ja kymmenentuhatta strategiaa vastaa yhtä ainoaa Jumalan Hengen puhallusta. Vain Jumala voi puhaltaa elämän siihen, mitä teemme – että nämä kuivat luut tulisivat eläviksi.

”Niin hän sanoi minulle: ’Ennusta hengestä" (Hes.37:9). Hepreankielinen sana ”henki” on ruuach, joka tarkoittaa Jumalan Henkeä. Taas Jumala käski Hesekielin profetoida. Ensi kerralla hänen piti ennustaa luille, jotka merkitsivät ihmisiä, toisella kertaa käsky ennustaa kohdistui Jumalaan itseensä, ruuachiin, Pyhään Henkeen.

Mitä Jumala sanoikaan tässä jakeessa? Hän kertoi meille, ettei opinkappaleiden lausuminen toisille riitä. Emme voi puhua ihmisille vain Jumalan asioista. Meidän pitää myös puhua Jumalalle ihmisistä, pyytäen Häntä toimimaan. Jumala kutsuu kaikkia uskon miehiä ja naisia rukoilemaan Häntä eri elämän tilanteissa ja muuttamaan siten asioita. Vain Pyhä Henki voi tuoda elämän. Silmämme eivät voi nähdä, korvamme eivät voi kuulla, suumme ei voi puhua mitään Hänestä, jos hän ei ensin tee meitä eläviksi.

Kun hän tekee sen, tulos hämmästyttää meitä: ”Minä ennustin, niin kuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa”(Hes.37:10).

Jumalan henkäys nostaa meidät rohkeuteen. Sama tapahtui Ap.t. 2:ssa: ”Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa”(jae 14). Pietarin helluntaina julistama evankeliumi ei mitenkään eronnut hänen tuntemastaan, mutta nyt hän nousi ylös ja puhui voimalla korkeudesta.

Jumala tahtoo tässä elämässä puhaltaa meihin niin, että kuivista luista tulee eläviä. Se henkäys tuo elämää pimentyneeseen, epätoivoiseen ympäristöön. Jeesus tuo elämän kaaoksesta. Hän tuo tuhkasta esiin kauneuden. Kauheassa tilanteessa, jonka vihollinen on tarkoittanut tuhoamaan, Jeesus puhaltaakin uuden elämän!

Friday, March 14, 2014

HUUDA AVUKSI HÄNEN NIMEÄÄN

“Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa”(Ps.38:8-9).

Onko sinusta tullut yhtä epätoivoinen kuin Daavidista? Oletko sulkeutunut Herran läheisyyteen, langennut kasvoillesi ja rukoillut häntä? Tylsä, hiljainen, laiska rukous ei auta. Jos et tyhjennä sydäntäsi Jumalalle, et oikeasti haluakaan parantua, vaan haluat vain ulos!

Sinun pitää huutaa ääneesi, niin kuin Daavid teki. ”Herra, kuule minun ääneni! En päästä sinua ennen kuin vastaat minulle”.

Haluan kuvata sinulle, millaisessa epätoivossa Daavid oli. Olet menossa kotiin ja kun käännyt kadun kulmasta kotiisi päin, huomaat, että talosi edessä on paloauto. Musta savu tulvii ulos ikkunoista, ja koko paikka on tulessa. Tiedät, että puolisosi ja lapsesi ovat sisällä satimessa.

Kerropa, miten rauhallinen ja hiljainen kuvittelisit olevasi sillä hetkellä? Kuinka kauan seisoisit tekemättä mitään, toivoen, että tuli sammuisi itsestään? Istuisitko siinä hiljaa ja rukoilisit: ”Jeesus, toivon, että sinä sammutat palon”? Ei! Jos sydämessäsi olisi yhtään rakkautta, sinä ryntäisit savun läpi taloosi ja yrittäisit tehdä jotakin!

Jos avioliittosi on vaikeuksissa, talosi on tulessa, ja sinun suhteesi palaa poroiksi. Jos annat palon jatkua, menetät kaiken.
Onko sinulla Jumalan pelkoa itsessäsi avioliittoosi nähden? Oletko syyllisyyden ja tuomion taakan alas painama roolisi tähden tässä hajotuksessa? Jos, niin älä yritä itse huojentaa omaatuntoasi. Jumala lähettää sinulle voimakkaan sanansa, koska hän rakastaa sinua. Hän varoittaa sinua armollisesti, yrittää herättää sinut itsetuhosta. Niinpä, juokse hänen luokseen ja rukoile hartaasti. Kaikki paraneminen alkaa siitä, että huudat avuksi hänen nimeään!

Thursday, March 13, 2014

ONKO ENÄÄ TOIVOA?

Epätoivoissaan Daavid huudahti: “Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä”(Ps.130:2). Minusta tämä kuulostaa kuolevan miehen puheelta. Daavid ei lausunut vain ”ajatusrukouksia”. Hän makasi kasvoillaan maassa, murtuneena, katuvana, anoen Jumalalta sydämensä syvyydestä.

Daavid tiesi, että hänen sielunsa tarvitsi huojennusta ja hän kääntyi Jumalan puoleen löytääkseen sen. Hän päätteli: ”Olen niin kurjassa kunnossa, että vain Herra voi auttaa minut tästä. En voi luottaa sielunhoitajiin, ystäviin, en edes perheeseeni. Ainoa toivoni on rukouksessa. Niinpä aion huutaa yötä päivää, kunnes Jumala kuulee minun pyyntöni”.

Monien uskovien avioliitot tarvitsevat huojennusta, jota Daavid etsi. Kaikkialla maassamme näen aviopareja, jotka vaipuvat epätoivon kuiluihin. Puolisot kyllä väittävät rakastavansa toinen toistaan, mutta heidän keskinäinen kanssakäymisensä ei ole edes normaalia. He osoittavat enemmän ystävällisyyttä vieraille kuin toinen toisilleen. Ajan pitkään heidän kotinsa muuttuvat suorastaan ilkeyden syväjäädyttämiksi. He eivät tiedä sitä, mutta he ovat vapaassa pudotuksessa tuhoon. Heidän suhteensa pyörii hyrrän lailla hallitsemattomasti. Olet ehkä itse pudonnut avioliitossasi niin syvälle kuin vain voi. Sinä ja puolisosi olette tömähtäneet pohjalla peruskallioon. Heräätte joka päivä ihmetellen, onko enää toivoa.

Rakas lukija, sinun täytyy herätä tajuamaan tilasi. Jos olet pudonnut mustaan aukkoon, joka on täynnä jumalattomia asenteita, tämä tila ei itsestään heltiä. Jollet toimi, kaikki kääntyy pahemmaksi, kunnes se lopulta tappaa avioliittosi.
Herää nyt Pyhän Hengen ääneen! Avioliitossasi on syntiä, jota sekä sinä että aviopuolisosi olette tehneet. Sitä pitää käsitellä, muuten jäätte pimeän pohjalle ikuisiksi ajoiksi.

Niin, kenelle viet murheesi? Tyhjennätkö reppusi parhaalle ystävällesi? Jos niin teet, rakennatko vain asiaasi puolisoasi vastaan. Jos menet avioliittoneuvojalle, etsitkö oikeastaan vain kaiken lopettamista?
Älä nyt tulkitse väärin minun huomautuksiani. Minä uskon avioliittoneuvontaan. Jos kuitenkin tosissasi haluat päästä ongelman ytimeen, on vain yksi paikka, mihin mennä. Sinun ei tarvitse katsoa sen pidemmälle kuin omaan sydämeesi. Synti on juuri siellä sisälläsi, ja niin kuin Daavid, sinun pitää rukoilla Herralta armoa.

Wednesday, March 12, 2014

TOTUUDEN NUOLI

Monet uskovat helpottuvat kuullessaan, etteivät he ole mukana Paavalin kuoleman synneissä: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorin tekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avion rikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa?”(1 Kor. 6:9- 10). Monet vilpittömät uskovat yrittävät olla kääntämättä hänen armoaan luvaksi syntiin ja kuitenkin tajuavat, ettei heidän vaelluksensa täytä Hänen pyhää mittaansa.

Kun he lukevat seuraavan jakeen, he tuntevat totuuden pistävän nuolen: ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä”(1 Kor.6:11). Yhtäkkiä he muistavat helmasyntinsä, jota eivät ole pystyneet karistamaan yltään. He ajattelevat: ”Hetkinen, minut on vapautettu ja pyhitetty. Miksi en sitten pysty lakkaamaan tästä tavasta? En olekaan oikeasti vapaa.”

Ehkä olet palannut vanhaan himoosi aivan äskettäin. Ehkä olet käynyt Internetin pornosivuilla tai joutunut tekemisiin aviorikoksen tai homoseksuaalisen synnin kanssa. Ehkä olet varastanut jotakin työnantajaltasi tai otat salaa drinkin matkalla työstä kotiin. Mikä huono tapasi onkin, tiedät, ettet ole vapaa juuri sillä alueella.

Älä ihmettele, jos alat tuntea samalla tavalla kuin Daavid. ”Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy”(Ps.77:3).

Aina, kun Herra näkee jonkun lapsensa painivan jonkin himon tai kahleen kanssa, hän tulee nopeasti apuun tuomaan meidät takaisin kuuliaisuuden, rauhan ja levon polulle. Miten hän sen tekee? Hän tuo elämäämme olosuhteita, jotka pakottavat meidät kohtaamaan syntimme.

Usein tämä merkitsee sitä, että joudumme syvyyteen, niin kuin Jumala vei Joonan. Hän antaa meidän tuntea hänen moitteensa ja joutua olosuhteittemme nieltäväksi. Siellä pimeimmässä syvyydessä Joona rukoili Jumalaa. Herra vastasi palvelijansa rukoukseen nopeasti, antaen hänelle jälleen siunauksensa ja tahtonsa.

Tuesday, March 11, 2014

HERRA, KUULE MINUN ÄÄNENI

”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:1-4).

Daavid oli ahdistunut Israelissa aiheuttamansa skandaalin takia. Hänen syntinsä oli paljastunut, ja koko maailma tiesi siitä. Aiheuttamansa häpeän tähden hän murehti niin ylitsekäyvästi, että hän pyysi Jumalalta: ”Älä pane minua houkkain pilkaksi”(Ps.39:8).

Tiedän lukuisia uskovia, jotka ovat kuin Daavid. He rakastavat Jeesusta, ja kuitenkin ovat tehneet kauheasti syntiä sitä valkeutta vastaan, joka on annettu heille. He ovat kuulleet monta vanhurskasta saarnaa, lukeneet Raamattua päivittäin vuosikaudet, viettäneet lukemattomia tunteja rukouksessa. Silti he ovat tehneet syntiä kaikkia Jumalan siunauksia vastaan. Miten? Siten, että heillä on helmasynti, jota eivät ole koskaan käsitelleet!

Ajan pitkään heidän syntinsä on sulkenut oven yhteydeltä Jeesukseen, ja nyt Pyhä Henki on koskettanut heidän pahaa tapaansa ja nostanut sen heidän eteensä. Hän varoittaa heitä: ”Ei enää. Tämän synnin täytyy loppua! En enää katso sormieni läpi sen hellimistä. Tästä lähin sinulla on enää vähän armon aikaa. Olen paljastanut syntisi sinulle, mutta pian se paljastetaan koko maailmalle!”

Kun he nyt tulevat Jumalan huoneeseen, he eivät voi edes nostaa päätään. He rukoilevat kuin Daavid aikoinaan: ”Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida” (Ps.40:12).

He ovat kadottaneet kaiken ilon, hilpeyden ja vapauden, josta he ennen nauttivat. He eivät pysty rukoilemaan tai laulamaan elävästi tai voimallisesti. He kantavat ympäriinsä epäonnistumisen tunnetta. Heistä on tullut heikkoja, sielunsairaita, alas kumartuneita, valmiita pyörtymään. He tietävät sen johtuvan siitä, että synti on katkaissut heiltä yhteyden Jumalaan!
Kuvaako tämä sinun sielusi tilaa tällä hetkellä? Jos niin on, kiitä Jumalaa hänen armostaan. Hän juuri nyt istuttaa sinuun pyhää pelkoa Herran edessä!

Monday, March 10, 2014

VOIVATKO NÄMÄ LUUT TULLA ELÄVIKSI? by Gary Wilkerson

Jumala kysyi Hesekieliltä: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" (Hes.37:3).

Kysymys on aivan läpitunkeva! Jumala kysyy samaa meiltä tänään: “Voivatko oman tilanteesi kuivat luut tulla eläviksi? Voiko kapinoiva lapsesi herätä? Voidaanko pelastumattomat omaisesi saada tulemaan Kristuksen luokse?”

Se on uskon kysymys: ”Uskotko tämän voivan tapahtua?” Se on myös tahdon kysymys: ”Haluatko tämän tapahtuvan? Oletko murehtinut näitä elämäsi kuivia luita?” Jos vastauksesi on: ”En”, se on merkkinä kuivuudestasi, hengellisen innon puutteesta maailman pimeästä tilasta.

Hesekiel vastasi näin: "Herra, Herra, sinä sen tiedät"(Hes.37:3). Tämä oli luottava vastaus: ”Herra, vain sinä tiedät nämä asiat. Sinä annoit minulle näyn kauheasta kuolemasta. Voivatko nämä luut sinun mielestäsi tulla eläviksi? Onko se todella mahdollista?” Juuri tämä kysymys herätti Hesekielin uskon. Sitä juuri Jumala tahtoikin kuulla ja hän tekee samoin, jotta meidän uskomme heräisi.

”Niin hän sanoi minulle: ’Ennusta näistä luista’ ”(Hes.37:4). Heti kun usko tulee mukaan, kun olemme etsineet Jumalaa, ja hän herättänyt meidän uskomme, hän kutsuu meitä toimintaan. Hän käskee meitä ”ennustamaan”, mikä tarkoittaa, että puhumme kuivien luitten tilanteelle uskossa. Meidän tulee puhua elämää omiin perheisiimme, uskoen, että Jumala vahvistaa meidän sanamme. Meidän tulee puhua elämää työpaikallamme, tietäen, että Jumala pitää meitä kädessään pimeimmästäkin tilanteesta huolimatta. Tehdäkseen tämän Jumalan pitää puhaltaa elämänsä meihin: ”Minä … annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi" (Hes.37:6).

Tämän juuri Jumala teki Hesekielille. Profeetta todistaa: ”Minä ennustin, niin kuin minua oli käsketty”(Hes.37:7). Voitko kertoa jotakin tällaista omasta vaelluksestasi Herran kanssa? ”Minä puhuin siunausta ja rauhaa ihmisten elämään. Sanoin myös vaikeita asioita. Sanoin kaiken, mitä Herra halusi minun sanovan. Siitä tiesin, että hän oli minun kanssani”. Siinä on evankeliumin julistamisen voima.

Mitä tapahtui, kun profeetta Hesekiel ennusti uskossa? ”Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina”(Hes.37:7). Sana ”humahdus” muistuttaa meitä Ap.t.:2:sta, kun Pyhä Henki Helluntaina puhalsi uutta elämää opetuslapsiin. Hesekiel todisti vähän samanlaista, kun kaikki laakson kuivat yhtäkkiä tulivat eläviksi, täyteen elämää. Ne kokoontuivat yhteen muodostamaan eläviä kehoja: ”Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra" (Hes.37:6).

Saturday, March 8, 2014

TARTUTTAVA USKO by Claude Houde

Aivan liian kauan monissa evankelikaalisissa kirkoissa säälittävä ja siirappinen asenne väärää nöyryyttä vastaan antoi uskoville luvan, oikeuden ja rohkeuden sanoa: ”Älkää katsoko minua! Älkää katsoko ihmistä, katsokaa yksinomaan Jumalaa!” Minäpä teen nyt selväksi mitä tarkoitan. On oikein, tervettä ja raamatullista keskittää katseemme, hartautemme ja täysi luottamuksemme Jumalaan ja häneen yksin. Ihmiset ovat aina lankeilevia ja epätäydellisiä. He voivat aiheuttaa meille pettymyksiä ja haavoja. Apostoli Paavali muistuttaa meitä siitä, että Jumalan valtakunnan ikuiset ja täydelliset aarteet on annettu ja eletään ihmisyyden ja sen heikkouden ja epätäydellisyyden saviastioissa (ks. 2 Kor. 4:7).

Kuitenkin huomiotta jättämisen ja selkämme kääntämisen ajan vastuulle ja raamatulliselle kutsulle viedä eteenpäin uskoa, rakkautta, anteeksiantamusta, puhtautta, jalomielisyyttä ja antautunutta sydäntä Jumalaa ja hänen huonettaan kohtaan lapsillemme ja läheisillemme täytyy päättyä. Ilman röyhkeyttä tai teeskentelyä, lähinnä omaten sisäisen ja akuutin hengellisen aistin Jumalasta riippumisesta apostoli Paavali intoa täynnä kutsui nuoria uskovia, jotka ympäröivät häntä: ”Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja”(1 Kor.11:1). Myöhemmin Paavali sanoi Timoteukselle: ”Minkä olet kuullut minulta … usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan”(2 Tim.2:2).

Meidän täytyy ruveta näkemään itsemme tällä tavalla. Kun tajuamme ja tulemme ymmärtämään oman elämämme merkityksen, sen mittaamattoman mahdollisuuden vaikuttaa, jota me kaikki kannamme itsessämme, sielujemme syvyydestä kohoaa rukous Jumalan puoleen: ”Oi, Herra lisää meille uskoa!” Rakas lukija, anna minun sanoa se näin: Jokaisen meistä tulee olla tartuttaja!

Haluan kysyä sinulta: mitä sinun arvosi, intohimosi ja prioriteettisi kertovat niille, jotka katsovat sinun vaellustasi ja puhettasi jokapäiväisessä elämässä? Kysyn aivan suoraan, jos olisin sinun ympäristössäsi, oppisin sinusta ja alkaisin imitoida sinua, mitä saisin ”saaliiksi”? Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että joidenkin miesten ja naisten usko, rakkaus, ilo ja intohimo ovat tarttuvia. Heidän lähellään oleminen tekee meille hyvää, innostaa meitä, parantaa meitä ja sovittaa meitä ihmisrodun kanssa! Meistä on ihanaa olla heidän lähellään ja kiitämme Jumalaa heidän uskostaan, joka tuottaa toivoa ja vauhdittaa meidän vaellustamme kohti uusia korkeuksia halussamme, antaumuksessamme ja Jumalan mahdollisuuksissa!


__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, March 7, 2014

LAMPUNJALAN SIIRTÄMINEN PAIKALTAAN

Ilmestyskirjan toisessa luvussa Kristus antaa meidän tietää, että meidän olisi paras kuunnella häntä. Hän sanoo: ”Tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan”(Ilm. 2:5).

Jeesus sanoo tässä, hän aikoo ottaa meiltä pois kaiken saamamme hengellisen auktoriteetin, jos emme tee parannusta. Siihen kuuluu meidän kaupunkimme, yhteisömme, naapurustomme, koko vaikutusalueemme evankeliointi. Kaikki vaikutuksen mahdollisuudet, joita meillä on, otetaan pois.

Juuri nyt seurakunnat kaikkialla maailmassa sulkevat oviaan. Heidän valonsa on kirjaimellisesti sammunut, koska se tuomio tulee jokaiselle, joka ei suostu katumukseen. Jumala sanoi, että he myös menettäisivät kaiken hengellisen erottamisen, hengelliset siunauksensa, taloudellisen tilansa, puhumattakaan hänen läsnäolostaan. Nyt ne ovat kuolleita, vain muisto entisistä siunauksen ajoista jäljellä.

Olen saarnannut monissa sellaisissa seurakunnissa kolmekymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan ne olivat tupaten täynnä innokkaita uskovia, kun taas tänään vain muutama tusina ihmistä istuu penkeissä. Pian ne vähenevät mitättömyyteen, ja ovet sulkeutuvat iäksi. Jumala on kirjoittanut niiden ovien päälle sanan ”Iikabod”, mikä tarkoittaa ”Herran Henki on lähtenyt”.

Jumala saarnaa tätä samaa jokaiselle yksityiselle kristitylle. Hän sanoo: ”Jos kieltäydyt tekemästä parannusta, jos jäät apatiaasi, minä siirrän sinun lampunjalkasi pois paikoiltaan. Ei sinulla sitten enää ole vaikutusta perheessäsi, työpaikallasi – ei missään.”

Kun me nyt luemme näitä sanoja, meidän ei tule pelätä. Jeesus lopettaa varoituksensa tällä tavalla: ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa” (Ilm.2:7). Rakas pyhä, Jeesus on se puu! Hän sanoo meille: ”Jos teet parannuksen, minä annan sinulle jatkuvan elämän omasta olemuksestani. Niin kauan kuin rakastat minua, minä annan sinuun yliluonnollisen elämän. Tämä elämä ilmenee siinä, että sinä pystyt erottamaan hengelliset asiat, rakkaudessasi ihmisiä kohtaan, hyvissä teoissa minun valtakunnassani!” Tämä on se laadullinen asia, joka leimaa jokaista Jeesusta todellisesti rakastavaa kristittyä.

Jeesus lupaa, että sinun Jumalan mielen mukainen murheesi, sinun katuva sydämesi ja sinun uudistunut rakkautesi häntä kohtaan johtaa sinut elämään. Niinpä rukoile juuri nyt: ”Herra anna minulle todella katuva sydän. Muuta minut takaisin siksi, mikä olin ensirakkaudessani sinua kohtaan. Vie minut myös syvemmälle sinuun, kuin olen koskaan ollut.”

Kun teet parannusta, Jumala Henki alkaa tuottaa sinussa uutta ilmestystä Kristuksen kirkkaudesta ja hän tekee sen tiettäväksi jokaiselle omassa elinympäristössäsi.

Thursday, March 6, 2014

EFESON SEURAKUNTA

Muistatko ne seitsemän seurakuntaa, jotka Johannes mainitsee Ilmestyskirjan alussa, luvussa 2? Niiden joukossa on Efeson seurakunta, jota Jeesus kovasti kehuu.

Ajattelen mielelläni, että meidän Times Square’mme on kuin Efeson seurakunta. Tuo uskovien ruumis työskenteli maailman suosituimmassa kaupungissa, joka ei koskaan langennut pahuuden keskellä. Kansa eli rituaalisesti puhtaana, vihasi syntiä ja kieltäytyi hyväksymästä vääriä oppeja. He seisoivat vahvoina uskossa, rakastivat Jumalaa koko sydämestään, vaikka Saatana heitti heidän päälleen minkälaisia kiusauksia hyvänsä.
Kuitenkin Kristus tiesi, mikä oli vikana näiden ihmisten keskuudessa. Hän niin rakasti tätä seurakuntaa. Se oli niin kirkas lamppu kansoille, ettei hän aikonut jäädä toimettomasti istumaan ja antamaan heidän kuolla. Niinpä hän sanoi efesolaisille: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi”(Ilm.2:4).

Jeesus sanoi: ”Sinun tulesi on sammunut! Rakkaus minua kohtaan, joka kerran motivoi sinun uskollisuuttasi, on hiipumassa. Ennen sinä kannoit minun taakkaani kadotetuista, mutta sinulle riittää, että istut ja kuuntelet saarnoja. Keskityt vain omiin asioisi. Minun asiani taas lyöt laimin. Olet langennut kauas siitä, missä seisoit aiemmin.”

Jeesus sanoo sitten: ”Muista siis, mistä olet langennut”(Ilm.2:5). Hän siis sanoo: ”Mieti asioita taaksepäin! Sinulla oli tapana ikävöidä minun huoneeseeni, olla minun pyhieni kanssa, kantaa taakkaani. Nyt yksi tunti sunnuntaiaamuisin on mielestäsi riittävä aika.”

Niin, rakas uskova, palatko sinä edelleen Jeesukselle? Oletko rakastunut häneen intohimoisesti niin kuin silloin, kun tulit uskoon? Vai oletko menettänyt mielenkiintosi hänen asioihinsa, hyljäten koko palvelutyösi? Onko sinun elämässäsi niin paljon muuta menossa? Jos niin on, Herra sanoo sinulle: ”Minulla jotakin sinua vastaan. Sinä olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.”

Kuule, mitä Jeesus sanoo meille tässä: ”Tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja”(jae 5). Hän sanoo: ”Murehdi kasvavasta apatiastasi. Kadu ja ota se vakavasti. Anna sitten murheesi johtaa sinut takaisin sinne, missä olit, kun rakastit minua ensi kertaa!”

Wednesday, March 5, 2014

“SYVÄKYNTÖ”

“Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?”(Room.2:4).

En hyväksy puritaanien kirjoittajien oppia, mutta pidän kovasti siitä, että he korostavat pyhyyteen pyrkimistä. Nämä Jumalaa pelkäävät saarnaajat nimittivät julistustaan ”syväkynnöksi”. He uskoivat, etteivät voisi kylvää uskon todellista siementä, ennen kuin heidän kuulijoidensa sydämen maaperä oli kynnetty syvältä.

Puritaanit pitivät huolta siitä, että heidän saarnansa meni syvälle, murtaen kuulijoiden sielun kesannoituneen maaperän. Heidän saarnansa tuotti aitoa parannusta seurakunnissa ja tämä tuotti vuosien kuluessa vuorostaan vahvoja, kypsiä, uskollisia uskovia.

Tänä päivänä, kuitenkin suurin osa saarnoista on kaikki vain kylvämistä, eikä kyntämistä. Kuulen tänä päivänä hyvin harvoin julistusta, joka kaivautuu yhtään syvemmälle kuin pintamultaan. Syväkyntö ei vain osoita syntisairautta, se kaivaa syvälle taudin aiheuttajaan. Tänä päivänä kuulemamme saarnat keskittyvät lääkkeeseen, mutta eivät huomioi sairautta. Ne tarjoavat reseptiä ilman leikkauksia.

On surullista, että me saatamme ihmiset ajattelemaan tulleensa parannetuiksi synnistä, vaikkeivät he tienneet edes olevansa sairaita. Me vaatetamme ihmiset vanhurskauden vaatteeseen, vaikkeivät he tienneet edes olevansa alastomia. Me kehotamme heitä luottamaan Kristukseen, kun he eivät tajua edes luottamuksen tarvettaan. Sellaiset ihmiset alkavat ajatella: ”Ei kai siitä mitään haittaa ole, vaikka ottaisin Jeesuksen elämääni.”

C. H. Spurgeon, voimallinen englantilainen saarnaaja sanoi parannuksen tarpeellisuudesta:

”Uskon, että vielä on olemassa murehtivaa katumusta, vaikken olekaan kuullut siitä paljon viime aikoina. Ihmiset näyttävät nykyään hyppäävän hyvin nopeasti uskoon… Toivon, että vanha ystäväni Parannus ei ole vielä kuollut. Olen toivottoman rakastunut parannukseen. Se tuntuu olevan uskon kaksoissisar.

En ymmärrä paljonkaan kuivasilmäisestä uskosta. Tiedän, että tulin itse Kristuksen luokse itkevän ristin kautta… Kun tulin Golgatalle uskon kautta, se tapahtui suuren itkun ja anomisen, syntieni tunnustamisen ja halun kautta löytää pelastus Jeesuksessa ja vain Jeesuksessa.”

Tuesday, March 4, 2014

PARANNUKSEN EVANKELIUMI

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen”!(2 Kor.7:10). Kun luin tämän Raamatunkohdan, löysin itseni tutkimasta omaa palvelutyötäni ja kysymästä: ”Olenko minä vähentänyt Jeesuksen saarnaamaa parannuksen evankeliumia? Olenko itse asiassa saksinut Raamattuani ja leikannut pois Kristuksen seuraamisen korkeamman hinnan? Olenko alentanut hänen tasoaan kertomalla ihmisille, että pelkkä uskominen pelastaa?”

Olemmeko madaltaneet aidon synnintunnon? Olemmeko hosuneet ja tarjonneet pelastusta niille, jotka eivät ole oikeastaan tehneet parannusta, jotka eivät ole murehtineet rikkomuksiaan, jotka ovat etsineet uskoa vain piilottaakseen himonsa sen taakse?

Kuulemme jatkuvasti suurentelua lukuisista ihmisistä, jotka ovat tulleet Jeesuksen luokse erilaisten seurakuntien kautta. Kristityt ovat raportoineet suurien joukkojen kääntymisestä, kun he ovat saarnanneet vankiloissa, kouluissa ja muissa tilanteissa. He sanovat: ”Kaikki paikalla olleet antoivat elämänsä Jeesukselle. Kun päätin saarnani, he kaikki tulivat eteen ottamaan vastaan pelastuksen.”

Aivan liian usein siinä vain toistetaan edellä lausuttu rukous. He rukoilevat vain, mitä käskettiin sanoa, eikä monikaan tajua, mitä lausuvat. Sitten useimmat heistä palaavat pakanallisille teilleen!

Sellaiset ihmiset eivät koskaan koe Pyhän Hengen syvää työtä. Sen seurauksena he eivät koskaan tunnusta syntejään, eivät murehdi niitä eivätkä koskaan oikeasti usko. Surullista kyllä, me olemme tarjonneet heille sellaista, mitä Jeesus ei koskaan antanut: pelastusta ilman katumusta.

Uskon, että seurakunta on ottanut pois jopa synnintunnon kokemisen. Ajattele sitä: Et useinkaan enää näe kyyneleitä niiden poskilla, jotka pelastuvat. Tietenkin tiedän, etteivät kyyneleet pelasta ketään, mutta Jumala teki meistä kaikista ihmisiä, joilla on todelliset tunteet. Kaikki helvettiin matkalla olleet syntiset, jotka ovat tulleet Pyhän Hengen koskettamiksi tietenkin tuntevat syvää surua niistä asioista, joilla he ovat murehduttaneet Herraa.

Apostoli Pietari tunsi tällaista Jumalan mielen mukaista murhetta, kun hän kielsi Jeesuksen. Yhtäkkiä hänen mieleensä tulvi muisto siitä, mitä Jeesus oli sanonut hänelle: ”Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: ’Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät’. Ja hän ratkesi itkuun” (Mark.14:72).

Monday, March 3, 2014

HYVIN KUIVAT LUUT by Gary Wilkerson

Hesekielin näyssä, luvussa 37, Jumala johti profeetan laaksoon, joka oli täynnä kuivia luita. 

”Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia”(Hes.37:1 -2). Mikä kauhea näky, valtava laakso täynnä luurankoja niin pitkälle, kuin Hesekiel saattoi nähdä.

Ehkä sinäkin Hesekielin lailla ihmettelit: ”Jumala, en näe edessäni mitään muuta kuin vaikeuksia. Miksi olet johtanut minut tähän synkkään laaksoon?” Tuossa kuivien luitten laaksossa ei ole mitään elämänlähdettä. Siellä sinulla ei ole omaa hengitystä, ei voimaa eikä valtaa. Kuoleman laakso tuo meidät täydellisen riippuvaisuuden paikkaan. Vuosi 2013 oli minun elämäni vaikein. Kun nyt katson taaksepäin, kiitän Jumalaa joka hetkestä. Kaikkien elämäni kuivien luitten keskellä näen nyt, että Jumala suunnitteli ja laittoi minulle paikan, jossa elämäni loppuu ja hänen elämänsä alkaa.

Hesekielin näky kuivista luista ilmentää kahta asiaa:

Ensinnäkin, se ilmaisee Jumalan kansan tilaa. Minä rakastan Kristuksen seurakuntaa. En voi tarpeeksi tutkia sitä tai rukoilla sen puolesta. Se on Jumalan suurin työväline maan päällä ilmaisemaan hänen luonnettaan ja osoittamaan hänen voimaansa. Minulla on myös taakka, koska tänään monet seurakunnat ovat täynnä kuivia luita. Tämä ei ole arvostelua, se on realismia. Uskovina me voimme käydä kuiviksi, ennen kuin huomaammekaan. Jeesus sanoi sen näin: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi”(Ilm.2:4). Me voimme käydä läpi kaikenlaisia prosesseja, mutta kuitenkin jäädä sisältä kuolleiksi.

Toiseksi näen Hesekielin näyssä kuivista luista meidän kulttuurimme. Joskus meillä oli kansakunta, joka kunnioitti Jumalaa. Seitsemän kymmentä prosenttia amerikkalaisista on joskus tunnustanut Kristusta ja käynyt kirkossa. Viimeisimmät tilastot näyttävät, että prosentti on enää kahdeksan. Elämme siis hengellisen pimeyden ympäröiminä, me asumme kuivien luitten laaksossa!

Kuinka tällainen kuivien luitten seurakunta, kuollut, rukoilematon, penseä voisi koskaan puhua kuivien luitten kulttuurille? Se voi tapahtua vain, jos Pyhä Henki uudistaa henkemme ja me heräämme.

Saturday, March 1, 2014

TODELLINEN VOIMA by Jim Cymbala

Saatanan pääasiallinen toimintaperiaate Jumalan kansan kanssa on aina ollut kuiskaus: ”Älä rukoile, älä pyydä, älä odota Jumalan tekevän suuria asioita. Selviät erinomaisesti omalla älykkyydelläsi ja voimallasi.” Tosiasia on, että paholainen ei pelkää meidän ihmisyrityksiämme tai mitään suosituksia. Hän tietää, että hänen valtakuntansa luhistuu aina, kun me nostamme sydämemme Jumalan puoleen.

Kuuntele Daavidin luottavaa varmuutta Psalmissa 4:3: ”Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan”. Tässä oli Daavidin koko asenne, hänen vaistonsa ja erityisesti hänen suhteensa sodankäyntiin. Ei väliä, millaiset armeijat filistealaisilla oli. Jos me huudamme avuksi Jumalaa, hän antaa meille voiton. Jos me luovumme uskosta, emmekä huuda apua, meidät voittaa aivan pieni armeija.

Melkein kuulen Daavidin sanovan: ”Sinä voit kurittaa minua, voi vainota minua, voit tehdä mitä haluat, mutta kun huudan avuksi Jumalaa, olet hukassa! Herra kuulee, kun rukoilen häntä.”

Huomaa, kuinka Jumala määrittelee pahat ihmiset Psalmissa 14:4: ”Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?” Siinä on Jumalan määritelmä jumalattomista ihmisistä. He voivat tehdä monia asioita, mutta eivät nöyrry ja havaitse Jumalan kaikkivoipuutta, jotta huutaisivat häntä avukseen kaikesta sydämestään.

Pelastus on mahdoton siihen asti, kun ihminen nöyränä huutaa avuksi Herran nimeä(ks. Ap.t. 2:21), sillä Jumala on luvannut erityisesti olla armossa rikas niille, jotka huutavat avukseen hänen nimeään(ks. Room.10:12- 13).

”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä”, Jumala sanoo Psalmissa 50:15, ”niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Jumala haluaa ylistystä meidän elämästämme. Ainoa tapa tuoreen ylistyksen ja kunnioituksen saamiseen tulee siitä, että me tulemme aina ja uudelleen hänen luokseen hädän ja vaikeuksien aikana. Silloin hän tulee väliin näyttääkseen, kuinka voimakkaasti hän puolustaa meitä, ja me tulemme myös tietämään, että hän on tehnyt sen.


__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu säännöllisesti World Challengen tukemissa työntekijäkonferensseissa ympäri maailmaa.