Wednesday, April 30, 2014

ÄLÄ ANNA SAATANALLE NELIÖSENTTIÄKÄÄN TONTISTASI

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. (Joh 14:30). Hän siis sanoi: ”Kun saatana tulee minua kohti, hän ei löydä paikkaa, johon saisi jalansijan. Olen täysin Isäni auktoriteetin alla.”

Saatana ei voi myöskään tulla kenenkään uskovan kehoon tai henkeen, kun hän on täysin alistunut Jumalan sanan alle. Viholliselle pitää antaa tilaa, jotta hän voisi saada jalansijan. Tämä tapahtuu ainoastaan siten, että henkilö jättää itselleen ”osan voittoa”. Anna minun selittää.

Ap.t. 5:ssä eräs aviopari nimeltään Ananias ja Safiira myivät maatilansa ja antoivat osan sen hinnasta Jerusalemin uudelle seurakunnalle. Kun toivat rahat Pietarin jalkojen juureen, apostoli oli ymmällään. Hän kysyi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?”(Ap.t.5:3). Heti, kun Pietari oli sanonut nämä sanat, Ananias kaatui kuolleena maahan ja vähän myöhemmin hänen vaimonsakin.

Mitä Jumala halusi opettaa seurakunnalle tämän kautta? En usko, että siinä oli kyse Ananiaan ja Safiiran maailtasta. Pikemminkin oli kyse heidän sydämensä hallinnasta.

Tämä aviopari luuli voivansa olla 95 % kuuliainen Jumalalle ja jättää pienen alan turvallisesti itselleen. He olivat kuulleet Jumalan puhdasta opetusta, mutta kapinoivat sitä vastaan, minkä tiesivät totuudeksi. He vakuuttivat itselleen: ”Me voimme palvella Herraa, mutta silti pitää kiinni myös tästä.” Se oli Pyhän Hengen pettämistä.

Niinpä, se osa maatilan hinnasta, jonka he jättivät itselleen, ei ollut rahakysymys, vaan ahneus, joka oli heidän sydämessään. Se oli tarpeeksi suuri ala, jolle saatana saattoi rakentaa jalansijan. Uppiniskaisen kautta he antoivat vihollisen täyttää sydämensä.

Siksi Paavali varoittaa: ”Älkääkä antako perkeleelle sijaa”(Ef.4:27). Ananiaan ja Safiiran esimerkki on selvä: voittoisan elämän hinta ei pieni asia. Se merkitsee, että alistamme koko elämämme Jumalan sanan alle. Ei enää pimeitä kohtia, kätkettyjä himoja tai kapinaa. Älä anna saatanalle senttiäkään alaa. Sen hän vain tarvitsee päästäkseen sisälle pystyttääkseen itselleen linnoituksen.

Tuesday, April 29, 2014

PIENI JALANSIJA

Jaakob sanoo meille: ”Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno” (Jaak.3:14 -16).

Huomaa, keitä Jaakob tässä puhuttelee. Jakeessa 13 hän sanoo: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?” Hän sanoo siis: ”Teillä voi olla suurta hengellistä viisautta ja tietoa, mutta jos kotonanne on katkeruutta, riitaa sydämessänne, kateutta työpaikallanne, älkää luulko itseänne hengellisiksi. Te olette valheellisen petoksen alaisia.”

Kun Jaakob puhuu riitaisuudesta ja katkeruudesta, hän puhuu torasta ja vikoilusta. Hän sanoo kaiken sen olevan pirullista, aistillista, pahan tekoja. Lyhyesti sanottuna: kuka ikinä pysyy katkeruudessa, aiheuttaa riitaa ja pahempaa: hän avaa sydämensä riivaajille.

Tiedätkö ihmisiä, joiden katkeruus on johtanut riivaajan hallintaan? Vähitellen heidän ulkoinen persoonansa alkaa näyttää uloskin pimeyttä, joka heillä on sisäpuolella. Lopulta heidän kehonsakin alkaa menehtyä, sairastua ja kuivettua. He kärsivät myös mielialahäiriöistä. Kun paholaiselle annetaan sellainen jalansija, hän saa kyllä aikaan täydellisen tuhon.

Pidä siis vain kiinni marinastasi, pidä katkeruutesi. Jatka riitaisuutta. Jos niin teet, olet täydessä kapinassa Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan ja avaat itsesi paholaiselle. Sinusta tulee hengellisesti sokea ja sydämeltäsi kovettunut.
Toisaalta, jos olet hengellinen, halukas tottelemaan Jumalan sanaa, ei se haittaa, kuinka rampa olet, silti osoitat rauhaisaa hellyyden viisautta antamalla anteeksi.

Matkalla Jerusalemiin näin voimakkaan esimerkin siitä, miten Saatana voi saada pirullisen jalansijan pienimmissäkin maatilkuissa. Kun katsoin Pyhää kaupunkia Öljymäeltä käsin, näin maa-alueen, jolla muslimien Kalliomoskeija sijaitsee.

Tuo pienen pieni maapala on ehkä vain 4000 neliömetrin kokoinen. Kuitenkin Saatana sai jotenkin otteen siihen ja rakensi itselleen temppelin, josta nyt on tullut hävityksen kauhistus, niin kuin Raamattu sanoo. Paholainen on onnistunut keskittämään voimansa juuri Jumalan valitun kansan, Israelin keskelle. Se kaikki tapahtui, koska hän sai ensin pienen jalansijan. Tämä on elävä kuva siitä, mitä Saatana tekee, kun hän saa itselleen pikkuriikkisen palan maata.

Monday, April 28, 2014

MINÄ TULEN SINUN MUKAASI by Gary Wilkerson

Paavali sanoi Timoteukselle: ”Niin kuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesoon”(1 Tim.1:3), mutta Timoteus, joka rakasti opettajaansa, vastasi: ”Minä tulen sinun mukaasi”.

En tiedä, miksi Timoteus halusi lähteä Paavalin mukaan. Ehkä siksi, että hän rakasti Paavalia tai oli jo ruvennut kyllästymään Efesoon. Näyttää siltä, että Efeson seurakuntalaiset olivat kovin itsekeskeisiä, elivät omavanhurskasta elämäänsä ja yrittivät näyttää hyviltä. Kun sinusta tulee omavanhurskas, se usein merkitsee sitä, että sinua on petetty, sinusta on tullut ahne ja itsekkään kunnianhimoinen.

Tuohon aikaa Makedoniaa koetteli nälänhätä ja myös Jerusalemia. Niinpä seurakunnat kärsivät kovasta köyhyydestä. Kun Makedoniassa ponnisteltiin, oli Efeson talous hyvällä tolalla. Heillä oli kaikkea kyllälti.

Paavali sanoi Timoteukselle: ”Kehota niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme. Kehota heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat”(1 Tim.6:17 -18).

Joissakin käännöksissä tämä jae kuuluu näin: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä ajassa, antamaan omastaan.” Miksi Paavali sanoo jotakin niin järjetöntä? Näyttää luonnottomalta kehottaa ihmisiä olemaan anteliaita eikä pitämään omaisuuttaan itsellään, vaan levittämään ympärilleen tätä Jumalan antamaa lahjaa. Miksi Paavali kehottaisi heitä antamaan?

Kun Paavali käski Timoteusta ”kehottamaan” efesolaisia antamaan, ei ollut kyse vain antamisesta, vaan siitä, että he oppisivat näkemään siinä armon, joka puuttui heidän elämästään.

Makedonian seurakunnalla oli sitä, mikä puuttui Efeson seurakunnalta. Totta on, että Makedonian seurakunta oli köyhyyden vaivaama kaikessa maallisessa, mutta uskomattoman antelias. He eivät ainoastaan antaneet, vaan antoivat yli varojensa(ks.2 Kor.8:1-3). Me luemme, että makedonialaiset ”paljolla pyytämisellä anivat meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen”(2 Kor.8:4).

Makedonian seurakunta ymmärsi ilmeisesti armon. He vaelsivat armossa, ja Timoteus halusi nähdä sen omin silmin.

Tuesday, April 15, 2014

OLEMME JATKUVASSA MUUTOKSESSA

Pidät tästä tai et, me olemme kaikki muuttumisprosessissa tavalla tai toisella. Hengellisellä alueella ei ole olemassa pelkkää olemassaoloa. Meitä muutetaan joko huonoon tai hyvään suuntaan. Joko meistä tulee enemmän Herramme tai maailman kaltaisia, joko kasvamme Kristuksessa tai luopumuksessa.

Niin, oletko muuttumassa lempeämmäksi, niin kuin Jeesus oli? Katsotko joka päivä vakavasti peiliin ja rukoilet: ”Herra, minä haluan sinun kuvasi tulevan vahvemmaksi kaikilla elämäni alueilla”?

Vai onko katkeruutesi juurtunut, muuttanut sydämesi kapinalliseksi ja kovaksi? Oletko oppinut suojaamaan itsesi Jumalan Hengen ääneltä, joka tuomitsee sinut synnistäsi? Suollatko nyt suustasi asioita, joita et luullut uskovan koskaan pystyvän sanomaan? Tuletko koko ajan kovemmaksi, niin ettet ehkä voi enää muuttua?

Jos tämä kuvaa sinua itseäsi, anna minun sanoa vain: Et koskaan pääse vapaaksi, jos et muutu. Elämäsi syöksyy aina vain enemmän kaaokseen, ja tilanteesi pahenee. Lakkaa rakentamasta itsellesi lupaa osoittaa sormella muita, vanhurskauttaen itsesi. Jumala ei kohtaa sinua, ennen kuin heräät ja tunnustat: ”Mikään ei muutu, ellen minä muutu”.

Rukoile Herraa rehellisesti: ”Muuta minut, Jumala. Kaiva minuun syvälle, näytä, missä olen epäonnistunut ja mennyt omalle tielleni. Paljasta ylpeyteni, vihani, uppiniskaisuuteni ja syntini. Auta minua luopumaan siitä kaikesta.”

Kuinka monen asiantuntijan, sielunhoitajan, yksinäisen yön ja hedelmättömän yrityksen läpi sinun täytyy käydä, ennen kuin heräät totuuteen? Jos tapahtuu jotain parantumista ja ennalleen asettamista, sinun täytyy ottaa siitä vastuu. Ihmeesi riippuu omasta muuttumisestasi.

”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista”(Ps.34:17 -19).

Monday, April 14, 2014

HUOMAA, MITÄ JUMALA TEKI TÄNÄÄN by Gary Wilkerson

Hebrealaiskirje mainitsee kahdenlaisia todistuksia. Me pidämme ensimmäistä parempana, kun pyhät voittivat valtakuntia, tuhosivat vihollisia, löivät kuoliaaksi jättiläisiä. Toinen todistus on täysin erilainen: Uskovia sahattiin kahtia, he näkivät nälkää, paleltuivat kuoliaaksi, piileksivät luolissa.

Tämän päivän kristittyjen on helppo pysyä hengissä toisten todistuksilla. Kuinka usein me saamme itsemme kiinni sanoista: ”Oletko kuullut hengellisestä herätyksessä Afrikassa?” ”Amerikan seurakunnat tekevät hienoa työtä köyhien parissa”. ”Meidän seurakuntamme on aukaissut ovensa saavuttaakseen huumeriippuvaisia.” Meidän tulisi tietenkin iloita niistä, jotka muuttavat asioita Jeesuksen nimessä, mutta Paavali kieltäytyi elämästä toisten tekemisillä: ”Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi”(2 Kor.10:15).

Saatat ajatella, ettei sinun elämäsi täytä mittaa, että et ansaitse kerskauksen arvoista todistusta, mutta ei siitä ole kyse. Kaikki voi muuttua yksinkertaisen uskonrukouksen kautta. Äskettäin juuri ennen saarnaani eräs seurakuntamme nainen kertoi minulle, mitä hänelle oli tapahtunut sillä viikolla. Jumala oli vapauttanut hänet kolme kymmentä kahdeksan vuotta kestäneestä marihuanan käytöstä. Se tapahtui yksinkertaisesti, kun kaksi meidän seurakuntamme maallikkojäsentä vieraili hänen luonaan. Kun he alkoivat rukoilla hänen kanssaan, hän tuli tietoiseksi huoneistossaan olevasta piipusta ja heitti sen heti ulos.

Naisen vapautus on todellinen ja kestävä. Hän on saanut itselleen kerskauksen arvoisen todistuksen Jumalan voimasta vapauttaa. Myös ne kaksi maallikkoa saivat todistuksen. Jumala käytti heitä tavalla, jota he eivät itse olleet suunnitelleet. Kaikki kolme voivat sanoa: ”Katso, mitä Jumala teki tänään meidän keskellämme.”

Usko alkaa kasvaa mitä pienimpien askelien kautta meidän sydämissämme. Me tajuamme: ”Jumala teki sen viime viikolla ja hän voi tehdä sen tälläkin viikolla.” Minä haluan kerskata sillä, että seurakuntamme työskentelee tehokkaasti. Se alkoi juuri tällä tavalla, koska yksi ihminen oli uskollinen auttaessaan toista ihmistä. Uskovan rukoustoiminta johtaa joka tapauksessa sielunhoitotehtävään, lähimmäisen auttamiseen, opetuslapseuttamiseen ja enemmänkin. Sama voi olla totta jokaisen uskovan kohdalla. Kun rakennamme todistusten historiaa, uskomme kasvaa odottamaan Jumalalta suurempia asioita.

Friday, April 11, 2014

VOITOKKAAN KRISTUKSEN ÄÄNI

Kun Jumala sanoi: ”Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin"(Hebr.12:26). Hän tarkoitti sanoa: ”Minä järisytin maan Siinain vuorella. Näinä viimeisinä päivinä, kun minä puhun, ääneni järkyttää sekä luonnolliset että hengelliset maailmat. Kaikki olevainen vapisee, mikään ei jää entiselleen. Mikä on ollut uskonnollista, koko Kristuksen seurakunta, järkkyy minun Poikani äänen voimasta, kun hän puhuu taivaasta”.

Jumala oli varoittanut Israelia siitä, että ne, jotka eivät suostuisi kuuntelemaan hänen profeettansa sanoja, joutuisivat tilille: ”Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille”(5 Moos.18:19). Hän siis tarkoitti: ”Aion ottaa kiinni jokaisen, joka ei tottele, ja voit olla siitä aivan varma.”

Raamattu paljastaa, että ne, jotka torjuivat Jumalan profeetan, tuhoutuivat. Heistä tuli kuivettuneita ja katkeria, ilottomia ja rauhattomia kuollessaan. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista”(Hebr.12:25).

Rakas lukija, emme voi paeta Jumalan vihaa, emme kansana emmekä yksityisinä henkilöinä. Juuri nyt Jeesuksen ääni järisyttää kaikkia kansoja, vaikuttaen järkytyksen instituutioille, johtajille ja taloushallinnolle. Hän sanoo tuulelle ja luonnonvoimille: ”Puhaltakaa maan päälle”. Hän sanoo pilville: ”Pidättäkää sateenne”. Hän sanoo maailmantaloudelle: ”Kaikki ahneus tuomitaan.”

Jumala käskee: ”Vankilat, järiskää. Hallitukset, vapiskaa. Talousjärjestelmät, järkkykää. Koulut vapiskaa. Sotavoimat, vapiskaa. Oikeusistuimet ja – laitokset, järiskää. Kaikki maan päällä järkkyy, kunnes ei jää muuta perustusta kuin Herra.”
Kaiken järisyttäjänä ei ole paholainen, vaan voitokkaan Kristuksen ääni. Kirkastettu Ihminen on noussut valtaan istuimellensa, ja hän puhuu sanan, joka järisyttää koko maailman.

Thursday, April 10, 2014

JUMALA PUHUU SELVÄSTI

Jumala puhuu edelleen selvästi tänäkin päivänä. Hänen taivaallinen äänensä kaikuu valtavana läpi koko maailman. Tämä ääni tulee ihmisen, Jeesuksen kautta, joka istuu Isän oikealla puolella. Mieti Hebrealaiskirjeen sanoja: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasuunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ’Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön’; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: ’Minä olen peljästynyt ja vapisen’!

Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’.
Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät”(Hebr.12:18- 27).

Tajuatko tämän Raamatun kohdan kuvan? Kun Jumala puhui ensimmäisen kerran, ihmiset vastasivat: ”Älä puhu meille enää taivaasta. Puhu meille ihmisen kautta.” Mooses ennusti: ”Niin kuin olette anoneet, Jumala herättää teille profeetan. Hän on oleva täysi ihminen, ja hän puhuu teille Jumalan sanoja.”

Jeesus oli tämä luvattu profeetta. Hän oli lihaan tullut Jumala, Herra inhimillisessä ruumiissa. Hänellä oli tehtävä maan päällä ihmisenä, ja todistajien joukot näkivät hänen nousevan taivaaseen ihmisen muodossa. Nyt hänellä on ihmeellinen ruumis, joka on hänen seurakuntansa. Silti Jeesus on edelleen lihaan tullut ihminen, hänellä on edelleen niitä inhimillisiä tunteita, joita me kaikki koemme.

Tänä päivänä, näinä viimeisinä päivinä, Jumala puhuu vielä kerran taivaasta ja kertoo meille, että hän järkyttää kaiken, mikä on näkyvää.

Wednesday, April 9, 2014

SAARNAA MEILLE MUKAVIA ASIOITA

Eräs mies kirjoitti äskettäin meidän toimistoomme: “En tiedä, kuka pani minut teidän postituslistallenne, mutta pyydän teitä poistamaan nimeni siitä heti paikalla. En kestä lukea teidän kolkkoa evankeliumianne ja teidän moukaroimistanne syntiä vastaan. Ei meistä kukaan ole täydellinen, ette edes te itse. Olen saanut tarpeekseni vanhan käännöksenne tuomion evankeliumista.”

Jesaja puhui juuri tällaisesta vastauksesta: ”Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä" (Jes.30:9 - 11).

Sana ”mieluisa” tässä jakeessa merkitsee ”mukavaa, imartelevaa”. Israelin kansa sanoi lyhyesti: ”Älä puhu ikävistä asioista. Kuvaile sitä, kuinka me menestymme, kuinka suuria asioita on tulevaisuudessa. Jos et näitä puhu, häivy silmistämme.”

Ei uskova, joka salaa sydämessään syntiä, halua kuulla pyhää, synnit paljastavaa sanaa. Hän haluaa aina paeta Pyhän Hengen ääntä totuudesta. Hän kääntyy sellaisten saarnamiesten puoleen, jotka katsovat syntiä läpi sormiensa, tarjoavat pehmeätä puhetta ja imartelevia ennustuksia.

Niin, kysyt, minkä kovan saarnan Jumalan ääni antoi kansalleen Siinain vuorella. Hän sanoi yksinkertaisesti näin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa… Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä”(5 Moos.5:6-9).

Siinä oli Herran puhdas, ehdoton sana, joka tuli suoraan hänen suustaan. Sen olisi pitänyt saada kansan tulemaan ulos teltoistaan ja murskaamaan veistetyt kuvansa. Sen olisi pitänyt vaikuttaa heidän sydämissään ja saada heidät polvilleen. Sen sijaan he huusivat: ”Ei enää ukkosta, tulta, maanjäristystä, ei enää ääntä puhumassa meille. Anna meille puhemies, meidän kaltaisemme, joka puhuu meille. Sitten me kuulemme ja tottelemme.”

Tuesday, April 8, 2014

TARVITSEMME PEHMEÄMPÄÄ SAARNAA

”Mutta Mooses vastasi kansalle: ’Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmienne edessä, ja ettette syntiä tekisi"(2 Moos.20:20).

”Vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne"(5 Moos.5:33).

Mooses sanoi tiivistettynä: ”Jumala ei ole vihainen teille. Sitä kokemuksenne ei todellakaan tarkoita. Ei, Hän haluaa vahvistaa teitä Jumalanpelolla. Hän yrittää rakentaa teihin voimallisen aseen ja Hän aikoo tehdä niin, että te voitte elää elämänne voitokkaasti kaikkina päivinänne.”

Sitten seurasi Raamatun kummallisinta logiikkaa. Johtajat sanoivat Moosekselle: ”Katso, Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan, niin kuin me, kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?”(5 Moos.5:24- 26). He siis sanoivat Moosekselle: ”Me tiedämme, että voimme kuulla Jumalan puhuvan tulesta ja jäädä silti henkiin. Silti, jos joudumme olemaan hänen suoran, puhtaan, pyhän äänensä alla, me menehdymme. Miksi meidän pitäisi kuulla? Kaikista maailman ihmisistä me olemme ainoat, jotka olemme kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon.”

Herra antaa meille sitten vihjeen siitä, mitä oikeasti tapahtui: ”Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”(5 Moos.5:29).

He antoivat Jumalalle kunnian vain huulillaan, mutta heidän sydämensä oli kaukana hänestä. Siteeraan Jesajaa: ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä”(Jes.29:13).

Israelilaiset palvelivat niin hartaasti omia pieniä kultaisia kuviaan, ettei mikään voinut pitää heitä erossa epäjumalanpalvelemisesta. Lopulta he eivät halunneet kuulla Jumalan ääntä, kaikessa sen pyhyydessä ja valtasuuruudessa.

Kun Israelin vanhimmat sanoivat: ”Me tarvitsemme pehmeämpää saarnaa, muutoin kuolemme”, kuinka oikeassa he olivatkaan. Joka kerta, kun istut kuulemassa Pyhän Hengen saarnaa, kun kuulet Jumalan voidellun, synnintunnon herättävän sanan, olet kuoleman oma. Se tarkoittaa, että kuolet synteihisi.

Friday, April 4, 2014

SALATTU SYNTI

Kun Israelin kansa oli leiriytyneenä Siinain vuorella, heidät ympäröi yhtäkkiä paksu pimeys ja uskomaton leiskuva tuli. Näiden ihmeellisten luonnonvoimien keskeltä Jumala puhui: ”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä”(5 Moos.5:22).

Tämän tapahtuessa israelilaiset jäykistyivät pelosta. He olivat varmoja, että he kuolisivat, ennen kuin Herran ääni lakkaisi puhumasta. Lopulta ääni hiljeni, salamat lakkasivat sinkoilemasta, järistys loppui, ja ennen pitkää aurinko alkoi paistaa. Kun ihmiset katselivat ympärilleen, he näkivät kaikkien olevan elossa. He olivat siis todella kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon!

Ilmeisesti tämän uskomattoman ilmestyksen päätyttyä Israelin vanhimmat ja sukujen päämiehet kokoontuivat. Varmaan luulit, että se olisi ollut ihmiskunnan historian suurin ylistyskokous. Siitä ei kuitenkaan muodostunut ylistyskokousta, ei sinne päinkään. Vaikea uskoa, mutta vanhimmat sanoivat Moosekselle: ”Me emme pysty ottamaan vastaan tällaista kokemusta. Emme halua kuulla enää Jumalan pelottavaa ääntä. Jos hän puhuu meille uudestaan tällä tavoin, kuolemme. Tästä lähin haluamme kuulla hänen sanansa ihmisen äänellä”.

Heidän reaktionsa on täysin hämmästyttävä. Miksi kukaan suhtautuisi tällä tavalla sellaiseen Jumalan tekemään ihmeeseen? Kerronpa miksi: Israelilaisten salaisten syntien takia, joita heillä oli sydämessään. He palvelivat salaa epäjumalia.

On aivan uskomatonta, että tämä kansa edelleen piti kiinni pienistä kultaisista jumalankuvistaan, joita he olivat tuoneet Egyptistä. Apostoli Stefanus sanoi näiden jumalankuvien olleen ”kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne”(Ap.t.7:43). Israelilaiset olivat veistäneet ne egyptiläisten jättikokoisten kultaisten vasikoiden näköisiksi, joita siellä oli palvottu. He rukoilivat: ”Sinä veit meidät pois Egyptistä. Sinä olet meidän Jumalamme.” Nyt erämaassakaan he eivät olleet päästäneet irti tuosta kauheasta epäjumalanpalveluksesta.

Stefanus nimitti tätä kansaa ”erämaan seurakunnaksi”( jae 38). Hän ihmetteli, että senkin jälkeen, kun Herra oli puhunut heille kuuluvasti, heidän sydämensä olivat kääntyneinä Egyptiin. Hän sanoi heille: ”Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan … kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin (jae 39).

Voit nähdä, miksi Jumalan ääni pani nämä ihmiset vapisemaan. He myös luulivat, että he kuolisivat pyhän, voimallisen Jumalan, ei minkään elottoman, veistetyn jumalankuvan edessä. Jumalan Henki tarttui heidän sieluunsa, ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi.

Thursday, April 3, 2014

AUTAMME TOISIAMME RUKOUKSESSA

Eräs pastorinvaimo jätti surkean viestin meidän toimistomme puhelinvastaajaan. Hän sanoi hyvin sammaltavalla puheella: ”Veli Dave, tuhannet julistajien vaimot juovat salaa peittääkseen tuskaansa. Niin minäkin teen tukahduttaakseni kivun.” Toiset julistajien vaimot kirjoittavat heidän hajoavasta avioliitostaan tai aviomiestensä riippuvuudesta pornoon.

Rakas lukija, nämä ovat ihmisiä, joiden puolesta rukoilen. Rukoilen julistajien ja heidän perheidensä puolesta, koska tiedän heidän tarvitsevan sitä. Olen oppinut, että esirukous auttaa. Raamattu sanoo, että ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa Pietarin edestänsä”, kun hän oli sidottuna vankilassa (Ap.t.12:5). Jumala pelasti Hänet ihmeen kautta!

Paavali ei vain pyytänyt ihmisiä esirukoilijoiksi, vaan hän oli itsekin esirukoilija. Hän tiesi, että se oli osa hänen evankeliumin julistustyötään. Hän kirjoitti filippiläisille: ”Kaikille pyhille … sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille. Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta … koska te olette minun sydämessäni”(Fil.1:1, 3,4,7).

Tiedätkö jonkun veljen tai sisaren, jonka avioliitto on sekaisin? Jos, niin mitä aiot tehdä sen puolesta? Kerrotko vain toisille, miten suuri harmi on, että he aikovat erota? Vai vietkö heitä jatkuvasti rukouksessa Herran eteen ja ponnistelet heidän puolestaan rukoillen?

Haluatko palvella esirukoilijana? Jos et tiedä ketään, joka on esirukouksen tarpeessa, ala rukoilla ensin kaikkien uskovien avioliittojen puolesta ja kaikkien Jumalan pyhien puolesta. Rukouksiesi ei tarvitse olla pitkiä. Sano vain pyyntösi ja luota, että Jumala kuulee sinua.

Tämä näytettiin minulle, kun oli sairasvuoteella. Eräs lapsenlapseni tuli sisään ja sanoi: ”Isoisä, minä aion rukoilla puolestasi”. Pieni esirukoilijani laittoi kätensä minun pääni päälle ja rukoili: ”Jeesus, paranna hänet.” Hymyilin ja kiitin häntä, mutta hän ei lakannut katsomasta minuun. Lopulta hän sanoi: ”Sinä parannuit. Nouse ylös!” Niin nousin vuoteesta ja olin terve! Hänen uskon rukouksensa sai minut takaisin jaloilleni!

Ihmeellisiä vapautuksia tapahtuu, kun Jumalan pyhät etsivät häntä ahkerasti lapsenomaisella uskolla veljien ja sisarten tarpeitten puolesta.

Wednesday, April 2, 2014

VAIKEUKSIEN KESKELLÄ PAAVALI OPPI SUURIA ASIOITA

Paavalin vaikeuksien keskellä oppimista asioista kaikkein merkittävin oli se, että hänen piti kääntyä Herran ja hänen liittonsa lupauksien puoleen. Hän tiesi, ettei enää voisi luottaa omaan lihaansa, kykyihinsä tai tahtoonsa. Hän kirjoittaa: ”Itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää”(2 Kor. 1:9).

Paavali koetus oli vienyt hänet oman kestokykynsä loppuun. Hän tiesi, ettei hänellä ollut enää voimaa jäljellä taistella pimeyden voimia vastaan. Niinpä hän tuomitsi oman lihansa kuolemaan. Jumala pelasti hänet ihmeellisesti: ”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa”( jae 10).

Miten hän pelasti Paavalin? Siihen kuului monta asiaa: Ensinnäkin, hän oli valtava rukouksen mies ja toiseksi, hänellä oli suuri luottamus Herraan. Paavali tiesi, että Jumala pitäisi liittonsa lupaukset. Hän saattoi sanoa: ”Niin kuin Herra pelasti minut aiemmin, niin hän pelastaa minut tästä nykyisestäkin koetuksesta. Kuolinpäivääni asti elän Hänen pelastavan voimansa alla.”

Paavalin tavoin meillekin suodaan näitä vaikeuksien aikoja, niin että luottamuksemme inhimilliseen taitoon kuolee varmasti. Herra antaa meidän murskautua, tulla avuttomiksi ja heikoiksi. Silloin hän saa meidät vakuuttumaan siitä, ettemme voi voittaa vihollista vain lihan ponnistuksilla.

Kun vertaamme omaa elämäämme Paavalin elämään, saatamme joutua kiusaukseen ajatella: ” En koskaan pääse kokemaan sellaista pelastusta kuin tämä mies. Hän oli hyvin oppinut Raamatuissa ja sai vielä suuria ilmestyksiä Herralta Jeesuksesta, evankeliumista ja Uudesta Liitosta.

”Paavali julisti Pyhän Hengen voimassa ja ilmestyksessä. Hän yksinään järkytti kaupunkeja ja kansoja. Häntä ei paholainen pystynyt tappamaan, edes kivityksien jälkeen, kansanjoukkojen hyökkäyksissä, kolmessa haaksirikossa. Jumala käytti häntä jopa kuolleiden herättämiseen, Tämä mies oli historian suurimpia Jumalan voitelemia miehiä. Hän oli niin hengellinen.”

Ei niin, Paavalin mukaan. Apostoli tekee selväksi, että hänen pelastumiseensa oli toisia tärkeitä syitä: rukoilevien ystävien voimallinen esirukous. ”Kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut”(jae 11). Tässä Paavali siis sanoi: ”Uskon, että Jumala pelastaa minut. Te autatte sen tapahtumista rukouksillanne.”

Tuesday, April 1, 2014

ESIRUKOILIJOIDEN KAUTTA VAPAUTETTU

”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin”(2 Kor. 1:8). Kreikan sana ”rasitus” merkitsee tässä kohdassa ”raskaan taakan alla, pahasti murskana”. Paavali kertoo näille pyhille: ”Kriisimme oli niin vakava, että se melkein murskasi minut. Ajattelin jo loppuni tulleen.”

Kun Paavali sanoo, että hän oli epätoivoissaan elämästään niin suuren taakan alla, tiedoistamme hänen olleen aivan kalliopohjalla. Toisissa Raamatun kohdissa hän vähättelee kärsimyksiään. Saatat muistaa, kuinka hän yksinkertaisesti ravisti kädestään myrkyllisen käärmeen, joka oli tarttunut siihen. Hän joutui kolme kertaa haaksirikkoon, mutta mainitsee tämän tosiasian vain ohimennen. Paavalia ruoskittiin, ryöstettiin, kivitettiin ja vangittiin. Kuitenkaan hän ei koskaan valittanut.

Tässä Raamatunkohdassa kuitenkin apostoli oli täydellisen uupumuksen kourissa. Uskon, että hänen mainitsemansa ”ahdistus” oli enemmänkin mielen tila. Emme voi tietää tarkasti, mikä Paavali vaiva oli, mutta 2 Kor.7:5 antaa meille vihjeen: ”Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa”.

Uskon, että Paavali viittasi kipuun, jonka aiheuttivat hänen paimentamansa lampaat. Väärät opettajat olivat nousseet esiin Korintossa ja olivat yrittäneet käännyttää ihmiset häntä vastaan. Nyt Paavali pelkäsi laumansa hylkäävän myös hänen sanomansa ja seuraavan miehiä, joilla ei ollut sydämen kiinnostusta heistä.

Häntä lohdutti Tiituksen saapuminen. Tämä toi hyviä uutisia ”rakkaista lapsista” Korintossa. Paavali kirjoittaa: ” Mutta Jumala, … lohdutti meitä Tiituksen tulolla, eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myös sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän”(2 Kor. 7:6-7).

Minä olen tuntenut tällaista ahdistusta elämässäni. Joskus tunsin, että rakastamieni ja auttamieni ihmisten sanat pistivät minua kuin veitsi selkään. Voin sanoa Daavidin kanssa: ”Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat”(Ps.55:21). Noina vaikeina aikoina tarvitsin ”esirukoilijoita”.