Friday, May 30, 2014

RUNSAASTI KAIKKEA

Miksi niin monet uskovat kokevat heikkoutta, epätoivon tunteita ja tyhjyyttä, etteivät he jaksa jatkaa? Siksi, että heillä ei ole sitä ilmestystä, jonka Pyhä Henki antoi Paavalille. Se ilmoittaa, että Jumalan varaamat asiat ovat mahdollisia kaikille, jotka ottavat ne vastaan uskossa.

Sovitko sinä Paavalin kuvaukseen palvelijasta, jolla on runsaasti kaikkea, mitä hän tarvitsee ja vielä enemmänkin aina kaikissa kriiseissä? Oletko tehnyt tämän noston taivaan pankista?

Monta vuotta sitten työskentelin yhdessä Kathryn Kuhlmanin, amerikkalaisen evankelistan kanssa. Minä julistin sydämeni tyhjäksi hänen kokoussarjoissaan Pittsburgh’issa, PA ja Youngstown’issa, OH. Kokouksia pidettiin sekä aamuisin että iltaisin ja monta kertaa päivän päättyessä olin aivan kuitti. Eräänä iltana Kathryn sanoi minulle ja vaimolleni Gwenille: ”Mennään ulos syömään”. Minä sanoin: ”Olen pahoillani, mutta olen liian väsynyt. Minun pitää mennä hotellille ja nukkua vähän.”

Hän katsoi minua arvoituksellisesti ja kysyi: ”David, saarnasitko tänä iltana Hengen voitelussa?” Minä vastasin: ”Tiedät, että olin voitelussa. Esirukousalttarit täyttyivät!”

Hän sanoi hiljaa: ”Sinulta puuttuu jotakin. Jos julistat Pyhän Hengen voimassa, sinun pitäisi olla lopussa vahvempi kuin alussa, koska Pyhä Henki on virvoittava Henki! Sinä voit nousta lihasi yläpuolelle, koska voit ottaa vastaan sen vapauden Pyhässä Hengessä.” Siitä illasta lähtien olen huomannut tämän olevan totta työssäni.

”Ja Jumala on voimallinen antamaan …, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää”(2 Kor. 9:8). Ylenpalttinen tässä merkitsee ”aina enenevää, joka on lopussa enemmän kuin alussa”. Toisin sanoen, kun taistelu kiihtyy, Jumalan armo enenee! Kun heikkous tulee yllesi, hänen voimansa tulee yhä vahvemmaksi, jos uskot siihen.

Wednesday, May 28, 2014

USKON PITÄÄ PERUSTUA SANAAN

Jumalaa huolestuttaa se, että hänen kansansa usko järkkyy, etteivät he tukeudu häneen kriiseissään. Rakas lukija, pahin syntimme on haluttomuutemme uskoa, että Jumala tekee sen, minkä lupaa. Tämä loukkaa häntä enemmän kuin aviorikos, irstailu, huumeet ja alkoholin väärinkäyttö tai mikä muu lihan synti tahansa.

Hänen sanansa sanoo: ”Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta”(2 Piet.2:9). ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”(1 Kor.10:13).

Nämä jakeet ovat joko totta tai sitten valhetta. Jos ne ovat totta, meidän pitää seistä niiden päällä. Jumala tahtoo meidän pystyvän sanomaan: ”Herra, jos kuolen seisoessani tässä, anna minun sitten kuolla uskossa. Luotan sinun auttavan minut läpi kaikesta. Jos kuolen tai elän, olen sinun”.

Tulkoot kaikki helvetin tuulet ja aallot sinua vastaan. Anna niiden tulla. Jumalamme sanoi, että hän on kykenevä ja tietää miten vapauttaa sinut.

Hän tarkoitti, että sinulla olisi ilo, rauha, voitto ja lepo vaeltaessasi hänen kanssaan. Hän etsii miehiä ja naisia, jotka seisovat kaikkea sitä vastaan, mikä tulee tänä pimeänä aikana, palvelijoita, jotka seisovat tyyninä ja rauhallisina, koska Kristus asuu heissä.

Jumala tahtoo, että sinä tulet sellaisen luottamuksen paikkaan, jossa et koskaan enää pelkää, vaan lepäät totisesti hänen voimassaan ja taidossaan. Hän tietää, kuinka vapahtaa sinut kaikista ansoista, koetuksista ja kiusauksista, jos tahdot luottaa häneen.

”Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme”(Ps.62:6-8).

Tuesday, May 27, 2014

HERRAN SILMÄ VALVOO LAPSIAAN

Mikä on Jumala suuri huoli kaiken tämän maailmanlaajuisen ”kaiken järkkymisen” keskellä? Ovatko niitä Lähi-idän tapahtumat? Ei! Raamattu sanoo, että Jumalan katse kohdistuu hänen lapsiinsa: ”Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa”(Ps.33:18).

Herramme on tietoinen jokaisen elollisen olennon jokaisesta liikkeestä maan päällä. Kuitenkin hän katsoo ensisijaisesti lastensa hyvinvointia. Hän kiinnittää katseensa hengellisen ruumiinsa jokaisen jäsenen tuskaan ja tarpeisiin. Yksinkertaisesti sanottuna: kaikki, mikä koskee meihin, sattuu häneen.

Todistaakseen tämän meille Jeesus sanoi: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin”(Matt.10:28). Jopa suuren sodan keskellä Jumalan ensisijainen kohde eivät ole tyrannit. Hän kohdistaa katseensa omien lastensa elämän jokaiseen tilanteeseen.

Kristus sanoo heti seuraavassa jakeessa: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta”(Matt.10:29). Kristuksen päivinä varpuset olivat köyhien ruokaa, ja niitä myytiin kaksi yhdellä pennillä. Kuitenkin Jeesus sanoi: ”Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta”.

Jeesuksen käyttämä sana ”putoa maahan” tässä jakeessa merkitsee enemmän kuin vain linnun kuolemaa. Arameakielinen sana tarkoittaa ”pudota maahan”, eli se merkitsee pienen linnun jokaista hypähtelyä.

Kristus sanoo meille: ”Isäni silmät ovat varpusessa, eivät ainoastaan silloin, kun se kuolee, vaan silloinkin, kun se putoaa maahan. Kun varpunen oppii lentämään, se putoaa pesästä ja alkaa hyppiä maassa. Jumala näkee sen ponnistelut ja hänellä on huoli sen elämän jokaisesta yksityiskohdasta.”

Sitten Jeesus lisää: ”Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta”(Matt. 10:31). Hän jopa sanoo: ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut”(Matt.10:30). Lyhyesti sanottuna: Hän, joka teki tähdet ja luki niiden määrän, joka seurasi Rooman valtakunnan kaikkea toimintaa ja joka pitää galaksit radoillaan, hänen silmänsä on kiinnittynyt sinuun. Jeesus kysyykin: ”Etkö ole hänelle suurempiarvoinen?”

Monday, May 26, 2014

SINUT ON SIUNATTU SIUNAUKSEKSI by Gary Wilkerson

”Ja hän [Jeesus] puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin” (Luuk.12:16).

Jumala on antelias, armelias isä, joka rakastaa runsaitten lahjojen antamista lapsilleen. Haluan nyt näyttää sinulle vastakohdan, koska tämä kertomus kääntyy väärään suuntaan. Jae 17 sanoo: ”Niin hän mietti mielessään”.

Jumala alkaa siunata ja sitä alat miettiä itseksesi: ”Mitä minä teen tämän kaiken kanssa? Mihin menen seuraavaksi?” Tämä ajatteluprosessi johtaa sinut alas väärälle tielle, ja usein se johtaa itsekkyyteen. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 26 kerrotaan Iisakista, joka viisaasti kysyi Herralta, mitä hänen pitäisi tehdä kaiken omaisuutensa kanssa, päinvastoin kuin tyhmä rikas mies, josta Jeesus puhuu.

Kun alamme ajatella itseksemme, menetämme Pyhän Hengen antaman ymmärryksen. Kun alamme ajatella sitä, mitä haluamme, me suistumme tieltä. Juuri se tapahtui rikkaalle miehelle. Katsopa tarkkaan sanoja: ”Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'(Luuk.12:17).

Kenen viljaa se oli? Se kuului Jumalalle. Kaikki kuuluu Jumalalle! Niinpä tämä mies alkoi tulla itsekkääksi. Hän alkoi nähdä tämän Jumalan lahjan, kaikki taitonsa ja ihmissuhteensa asioina, joilla hän voisi toimia omaksi hyödykseen ja itsekkäästi. Nämä ajatukset alkoivat kyllästää hänen jokaisen solunsa.

”Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse' ”(Luuk.12:18 -19).

Joissakin opetuksissa Jumalan siunauksista on ongelmana se, että niissä ei ole sitä todellisuutta, jonka Jumala tahtoo siunata, vaan miksi Jumala tahtoo siunata. Onko Jumalan siunaus minulle kaikki kaikessa? Onko se sitä, että kasaan kaikki nämä hyvät asiat päälleni? Onko se sitä, että kehitän itselleni maailmasta täydellisen pienen toukankotelon, jollaisen olen aina halunnut?

Sinua on siunattu! Sinut on siunattu Jumalan liiton siunauksella, joka tuli ihmiskunnan osaksi aivan alusta asti. Sinut on siunattu olemaan siunauksena, seurakunta.

Sanon toistamiseen. Sinut on siunattu olemaan siunauksena.

Saturday, May 24, 2014

PYHÄ TOIVOTTOMUUS by Carter Conlon

Sinä ja minä elämme ajassa, jota sanon ”pyhän toivottomuuden hetkeksi”.

Yhteiskuntamme murenee nopeasti, ja hirveitä rikoksia tapahtuu niin usein, että olemme turtuneet kaikkeen. Epänormaalista on tullut normaalia, pahasta, hyvää. Kun katsot ympärillesi, ihmettelet: ”Miten sovin tähän aikaan? Mitä Jumala voi tehdä elämäni kautta? Jos hän aikoo tehdä jotakin, miksi en saa vastausta rukouksiini, jotka tiedän olevan Jumalan tahdon mukaisia?

Saadaksemme vastauksia joihinkin näistä kysymyksistä, katsokaamme toista aikaa historiassa, kun kansaa kohtasi epätoivoinen hetki. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo aikakaudesta, jolloin ei ollut selvää sanaa tai näkyä Herralta. Pappeus, jonka piti edustaa Jumalaa, oli vaipunut syvälle kompromisseihin (ks. 1 Sam.2:22- 24, 3:1). Jumalan luonne, tarkoitus ja mieli olivat piilossa kansalta. Se oli jätetty ilman vastauksia heidän sydämensä kysymyksiin: ”Mitä nyt tapahtuu yhteiskunnallemme, minne olemme menossa?”

Tilanne oli hyvin samanlainen kuin päivä, jota elämme nyt. Näyttää siltä, että Jumalan läsnäolo, hänen voimansa ja runsas antamisensa, jonka tunnemme läpi historiamme, on yhtäkkiä poissa. Näyttää siltä, että Jumalan viholliset ovat niskan päällä. Ne sanelevat meille, mitä voimme opettaa lapsillemme, mikä on oikein ja väärin. Tämän tuloksena syvä huuto alkaa nousta kansan sydämistä.

Psalmi 107 puhuu tällaisesta pyhän toivottomuuden ajasta, jota on ollut läpi historian. Psalmin kirjoittaja kuvailee kansaa, joka on vaeltanut nälkäisenä, uupuneena ja vangittuna. Tätä aikaa leimaa Jumalan totuuden typerä käsittely. Kuitenkin juuri noina epätoivon hetkinä tavallinen kansa alkaa rukoilla Jumalaa. Se näkyy tänä päivänä. Tästä sukupolvesta nousee rukous, jota luonnollinen korva ei välttämättä kuule, mutta Jumala kuulee. Niin kuin silloin, kun hän tuli Mooseksen tykö ja sanoi: ”Minä olen kuullut heidän huutonsa, sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät”(2 Moos.3:7-8). Toisin sanoen, olen kuullut heidän epätoivoisen huokauksensa. Tänä päivänä Herra kuulee niiden rukoukset, joiden unelmat ovat särkyneet, vanhempien huudon, kun heidän lapsensa ovat poikenneet väärälle tielle, niiden, jotka kysyvät: ”Mitä meille on tapahtunut?”

"Minä olen nähnyt kansani kurjuuden … ja kuullut heidän huutonsa”(2 Moos.3:7).


__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, May 23, 2014

SINÄ TARVITSET PYHÄÄ HENKEÄ

Jos haluat olla hyvä sotilas Herran Jeesuksen Kristuksen palveluksessa, ei riitä, että olet pelastunut. Paljon muuta on sinua varten: Sinä tarvitset Pyhän Hengen kastetta!

Paavalin aikaan jotkut uskovat eivät edes tienneet, kuka Pyhä Henki oli. ”Ja hän sanoi heille: ’Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?’ Niin he sanoivat hänelle: ’Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan’ "(Ap.t.19:2). Nämä ihmiset olivat pelastettuja, mutta on selvää, etteivät he olleet täyttyneet Pyhällä Hengellä.

Uskon, että me pelastumme Pyhän Hengen voiman ja hoidon kautta. Raamattu lisää tähän, että on olemassa myös Pyhän Hengen kaste. Pyhä Henki voi myös täyttää uskovia.

Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan maailmaan, ennen kuin he olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen. Opetuslapsilla oli puhdas sydän ja usko sairaiden parantamiseen, ja he olivat myös hänen ylösnousemuksensa todistajia. He olivat valmiit jopa kuolemaan hänen puolestaan, joten mitä muuta voisi olla?

Selvästikin oli enemmän! ”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka"(Ap.t.1:8).

Haluatko todella Pyhää Henkeä? Sinun pitää olla aivan varma siitä, että tämä kuuluu sinulle. Sinun pitää joutua paikkaan, jossa tiedät, ettet ole mitään, tiedä mitään etkä voi tehdä mitään ilman Pyhän Hengen voimaa ja johtoa.

Päivän jokaisena hetkenä maailman laajuiset ihmisjoukot ovat lukeneet Raamatustaan tämän lupauksen tai ovat kuulleet siitä julistettavan. Niinpä he rukoilevat ja saavat Pyhän Hengen kasteen.

”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, … niinä päivinä minä vuodatan Henkeni”(Ap.t. 2:17 -18). Sinun pitää vain pyytää häntä: ”Kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Luuk.11:13)

Thursday, May 22, 2014

ANKKURI MYRSKYSSÄ

”Se toivo meille on ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti”(Hebr.6:19).

Sielun ankkuri, johon tässä jakeessa viitataan, on toivo. Se ei ole tämän pahan maailman toivoa, jossa elämme. Se on toivoa, joka perustuu Jumalan lupausten pysymiseen, siunaukseen ja hallintaan niille, jotka luottavat häneen. Raamatullinen toivo ei ole hyväntahtoista ajattelua tai optimistinen näkökulma. Pikemminkin se on luottavaista odotusta, joka perustuu Jumalan sanan varmuuteen siitä, että hän on ankkuroinut meidät menneessä ja niin hän tekee myös tulevaisuudessa.

Tämä toivo yksin on ankkurimme myrskyissä, jotka lankeavat maan päälle nykyisenä aikana. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja julisti: ”Ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”(Hebr.6:12).

Jumala vannoi lupauksen perinnöstä kaikille, jotka ovat Kristuksessa. Hän vannoi tämän valan lopettaakseen kaiken ponnistelun, kaiken epäilyn, niin että ”saisimme voimallisen kehotuksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta”(Hebr. 6:18).

Tämä on toivomme: Jumala on vannonut, että hän toteuttaa lupauksensa, ja hän ei voi valehdella!

Hän piti sanansa Aabrahamille ja pitää sanansa sinulle, kun luotat häneen. Me tarvitsemme vahvaa kehotusta näinä vaikeina aikoina.

Kaiken sanotun ja tehdyn jälkeen ja kaikkien toivosta pitämieni saarnojen jälkeen, se kulminoituu tähän: Olemme halukkaita antautumaan kokonaan hänen käsiinsä, lepäämään hänen sanassaan ja seisomaan epäilemättä Jumalan rakkaudessa, täysin vakuuttuneina siitä, että hän pitää lupaamansa sinullekin!

”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on”(Hebr.10:35- 36).

Wednesday, May 21, 2014

JUMALAN ARMO

Apostolien tekojen luvussa 9 näemme miehen nimeltä Saulus Tarsolainen, uskonnollisimpia koskaan eläneitä miehiä, matkustamassa Damaskokseen. Miksi hän teki tämän matkan?

Saulus oli niin täynnä vihaa Jeesusta kohtaan, että hän päämäärätietoisesti vainosi Jumalan seurakuntaa, jopa juutalaisen alueen ulkopuolella. Niinpä hän oli matkalla Damaskoon tuhotakseen Herran kansan.

”Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia [kristittyjä], miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin”(Ap.t. 9:1-2).

Mietipä Jumalan toimintaa tätä miestä kohtaan, josta myöhemmin tuli suurin koskaan elänyt kristitty evankelista. Yhtäkkiä sokaisevan kirkas valo taivaasta loisti kaikkialla hänen ympärillään: ”Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ " (Ap.t.9:3-4). Saulus sanoi tästä myöhemmin: ”Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti"(Ap.t.23:1).

Mikä tarkoitus tällä loistavalla valolla oli? Sekoittaa Sauluksen mieli? Alistaa hänet syyllisyyden ja tuomion alle? Tuhotako hänet? Julistaa hänelle vihaa ja tuomiota? Ei, vaan sitä, että hänen rikkomuksensa oli annettu anteeksi ja hänen syntinsä peitetyt.

Kuvitelkaamme Saulus makaamassa kasvoillaan häikäisevän valon edessä, kuulemassa Jeesuksen äänen. Sen sijaan, että olisi kuullut pyhän Jumalan moitteen valitsemastaan tiestä, hän kuuli ihmeelliset sanat: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat!” Ei puhuttu sanaakaan siitä pahasta elämäntavasta, jossa Saulus eli, vainosta ja uhkailusta. Miksi näin? Siksi, että se, jota hän vainosi, oli hänen paras ystävänsä.

Rakas lukija, tämä sama Jeesus tarjoaa meille samaa armoa. Kun olisimme ansainneet tuomion, kuulemme hänen sanovan: ”Minä olen Jeesus, sinun Lunastajasi.”

Kiitä häntä tänään armosta, jota hän osoittanut sinulle.

Tuesday, May 20, 2014

ISÄN SUUDELMA

Osaksemme tulee suuri siunaus, kun meidät asetetaan taivaallisiin. Mikä tällainen siunaus on? Se on etuoikeus tulla hyväksytyksi: ”Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa” (Ef.1:6). Alkukielessä sana hyväksyntä tarkoittaa ”hyvin korkeasti suosion kohteena”. Paavali käyttää sanaa jakeessa, jonka käännös olisi ”Jumala on osoittanut meille korkeata suosiota. Me olemme hyvin erityisiä hänelle, koska meillä on paikkamme Kristuksessa.”

Koska Jumala hyväksyi Kristuksen uhrin, hän nyt näkee vain yhden yhtenäisen ihmisen, Kristuksen ja ne, jotka ovat sidotut häneen uskossa. Meidän lihamme on kuollut Jumalan silmissä. Kuinka? Jeesus poisti meidän vanhan luontomme ristillä. Niinpä Jumala, katsoessaan meitä, näkee nyt ainoastaan Kristuksen. Meidän tulee omalta puoleltamme nyt oppia näkemään itsemme, niin kuin Jumala näkee. Se merkitsee, että emme vain keskity synteihimme ja heikkouksiimme, vaan siihen voittoon, jonka Kristus voitti meille ristillä.

Tuhlaajapoikavertaus (Luuk.15:11 -31) antaa voimallisen kuvauksen siitä hyväksymisestä, jonka saamme, kun meidät asetetaan taivaallisiin, Kristuksessa. Sinä tunnet kertomuksen: Nuori mies otti isältään perintönsä ja tuhlasi sen syntisessä elämässä. Sitten, kun poika joutui täysin vararikkoon, moraalisesti, tunteen ja fyysisen tasolla, hän ajatteli isäänsä. Hän oli tosin täysin vakuuttunut siitä, että hän oli menettänyt isänsä suosion.

Raamattu kertoo meille, että tämä murtunut nuori mies oli täynnä murhetta syntinsä tähden ja huusi: ”Olen arvoton. Minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi”. Sitten tuhlaajapoika sanoi itsekseen: ”Minä nousen ja menen isäni tykö” (Luuk.15:18). Näin tehdessään hän harjoitti hyväksymisen siunausta. Ymmärrätkö, mitä tässä tarkoitetaan? Tuhlaaja oli kääntynyt synnistään ja palannut isänsä lupaaman avoimen oven eteen. Hän vaelsi katumuksessa ja otti vastaan hyväksynnän.

Mitä tuhlaajapojalle tapahtui? ”Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi” (Luuk.15:20). Mikä ihana näky tämä onkaan! Isä antoi syntiselle pojalle anteeksi, syleili ja rakasti häntä ilman tuomiota tai vihaa. Kun hän sai isänsä suudelman, hän tiesi että oli saanut hyväksymisen.

Monday, May 19, 2014

PERINTÖNI by Gary Wilkerson

Jaakob, Iisakin poika, paini Jumalan kanssa suuren osan elämäänsä. Jo äitinsä kohdussa, kun hänen veljensä oli syntymässä esikoisena, Jaakob tarttui Eesauta kantapäästä ja yritti vetää hänet takaisin kohtuun. Miksi? Siksi, että Jaakob halusi olla ensimmäinen, hän paini siunauksesta (ks. 1 Moos. 25:24- 26).

Sinä tunnet tarinan siitä, kuinka Jaakob lahjoi veljensä keitolla (1 Moos. 25:29- 34) ja sitten petti isänsä antamaan hänelle, oikeuden mukaan Eesaulle kuuluneen siunauksen (1 Moos. 27:27 -29). Jaakob oli mies, joka koki sisällään aina tyhjyyttä ja siunauksesta osattomuutta. Hän ei tuntenut Jumalan suosiota itseänsä kohtaan ja kulutti elämänsä tuhlaten aikansa ja voimansa saadakseen sen, jonka oli jo saanut. Hän paini jatkuvasti, paini Jumalan kanssa… miksi? Voit kuulla hänen sanovan kerran toisensa jälkeen: “Siunaa minut, Herra! Anna minulle perintöni.”

Jumalan kanssa painiminen saattaa meidät joskus menettämään juuri sen siunauksen, jonka hän on valmistanut meille. Meidän pitää rauhoittua lepoon ja sanoa: ”Jumala en välitä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, minä haluan luottaa sinuun”.

Muistatko sen painin, jonka Jaakob kävi Jumalan kanssa? Enkeli laskeutui taivaasta, ja taistelu jatkui koko yön. Raamattu sanoo, että Jaakob paini Jumalan kanssa ja voitti (1 Moos.32:23- 30).

Jumala sanoi Jaakobille: ”Anna olla, Jaakob. Taistelu on ohi. Olet koko ikäsi paininut saadaksesi siunauksen, jonka olen jo antanut sinulle. Olen antanut sinulle perintöni, rakkauteni, armoni ja voimani. Olen antanut sinulle kaiken, mitä tarvitset oman rikkauteni mukaan kirkkaudessa. Lopeta siis painiminen. Ota se vain vastaan uskossa ja vaella kuuliaisena minun kanssani. Tee kuten isäsi teki, kuten Aabraham teki ja näet Jumalan siunauksen elämässäsi.” Lopulta Jaakob luotti Jumalaan.

Jumalan haluaa antaa sinulle mielisuosiotaan ja vahvistaa sinun hengellistä elämääsi. Hän tahtoo sinun hengellisen ymmärryksesi olevan niin selvän, että teet viisaita päätöksiä, jotka johtavat siunaukseen elämässäsi. Muista, että Jumala tahtoo siunata sinua!

Saturday, May 17, 2014

MUUTOKSESTA VOITTOON by Claude Houde

"Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi" (Luuk.22:31- 32).

Jeesus kiinnitti profeetallisen katseensa Pietariin ja näki jotakin kauhistavaa. Hän näki Pietarin kieltävän hänet ja pilkkaavan hänen nimeänsä todistaakseen, ettei vaeltanut Kristuksen kanssa. Jeesus näki vilauksen välittömästä tulevaisuudesta, saatanan ansasta ja tarkoituksesta, kun hän näki Pietarin itkevän katkerasti, pakenevan ja jättävän kaiken palatakseen kalastusveneelleen. Pietari meni menneisyytensä verkoille, lannistumisen ja epätoivon syvään tilaan. Saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi.

Jeesus näki pimeän, demonisen, synkän ja tuhoavan uhan leijuvan Pietarin yllä. Hän näkee ja tietää, mikä voisi tuhota meidät. Hän on Alfa ja Omega, olemassaolomme ensimmäinen ja viimeinen sivu. Meidän tekomme, salaisuutemme ja epäonnistumisemme eivät koskaan hämmästytä tai inhota häntä. Hän ei koskaan ”huomaa” meistä mitään. Hänellä on kaikki tieto, kaikki rakkaus, ja hän ei koskaan lannistu eikä hylkää meitä tai tulevaisuuttamme.

Jeesus ei ole naiivi, ei mikään suloinen ”mamma”, jota joskus sokaisee epärealistinen rakkaus, ”vauvaansa” kohtaan. Se panee hänet menettämään kaiken selkeyden ja objektiivisuuden. Ei, päinvastoin, Jeesuksella on jumalallinen ja vapauttava kyky nähdä elävästi Pietarin elämän pahimman uhan. Hän kuitenkin myös rukoili tämän puolesta. Hän näki ennalta, yliluonnollisesti, Herran Hengen ollessa hänen yllään, että vain viisi päivää myöhemmin, Helluntaipäivänä, Pietari seisoisi kiihkoilevan ja sekasortoisen kansanjoukon keskellä ja puhuisi sanoja, jotka kirjaimellisesti synnyttävän seurakunnalle! ”Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi".

Jeesus näki Pietarin jo muuttuneena voittajaksi, itkusta ylistykseen, kieltämisestä vapautukseen, heikkoudesta uskoon, jumalanpilkasta siunaukseen, rauniosta herätykseen ja melkein kuolleesta arvovaltaan ja päämäärään. Näin Jeesus näkee sinutkin! Hän ei koskaan näe vain, kuka olet ollut tai olet nykyään. Hän näkee, mitä sinusta tulee uskon kautta häneen. Hän tietää, mitä sinua varten on valmistettuna näkymättömässä maailmassa. Hän tahtoo meidän oppivan näkemään itsemme, niin kuin muutkin, uskon ulottuvuuden kautta.


__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän onnistuneita protestanttisia seurakuntia.

Friday, May 16, 2014

ANNA TÄYTTÄÄ ITSESI PYHÄLLÄ HENGELLÄ!

Vanhassa ja Uudessa Testamentissa Pyhä Henki lankesi ihmisten päälle mitä epätavallisimmilla tavoilla. Kansa alkoi ylistää häntä uusilla kielillä, kun Pyhä Henki otti täyden hallinnan.

Helluntaina hän tuli tuulispäässä. Tuli lankesi! Kun Pyhä Henki tulee alas, kaikki järkkyy. ”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”(Ap.t. 4:31).

Johannes Kastaja saarnasi: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella”(Luuk.3:16).

Rakas lukija, Raamattu tekee hyvin selväksi: Kun Jeesus tulee sinun luoksesi, hän haluaa kastaa sinut Pyhällä Hengellä ja tulella! Pyhä Henki tuo tulen, punaisen, kuuman, Jeesuksen kuluttavan rakkauden. Miksi niin monet uskovat ovat kuumia yhden minuutin ja seuraavana hetkenä kylmiä, koskaan täysin antautumattomina ja myytyinä Jeesukselle! Onko se siksi, että he kieltäytyvät antamasta Jeesuksen kastaa heidät Pyhällä Hengellä!

”Ja kun hän [Pyhä Henki] tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ”(Joh.16:8). Voisiko olla, että nämä uskovat eivät vakuuttuneet, koska Pyhää Henkeä ei ollut kutsuttu ottamaan oikeudenmukaista paikkaansa heissä? Hän on Jumalan putkisto. Hän ilmaisee kaiken, mikä ei kelpaa Kristukselle. Hän myös saattaa meidät synnintuntoon ja vahvistaa meitä luottamaan hänen sanaansa! Tässä hän totisesti tulee meidän Lohduttajaksemme, koska hän vakuuttaessaan meidät synnistä, antaa meille myös voiman hyljätä sen. Siinä on todellinen lohdutus!

Pyhä Henki ei koskaan tee sinusta typerältä näyttävää, mutta hän saattaa tulla yllesi sellaisella tavalla, että syntiset voivat ajatella sinun olevan juovuksissa. Hän ei ole tervetullut moniin seurakuntiin, koska hänen ajatellaan olevan liian äänekäs, liian hämmentävä, liian ennalta arvaamaton!

Thursday, May 15, 2014

TYYTYVÄINEN LIIAN VÄHÄÄN!

Jumalalla on niin paljon annettavaa sinulle. Hänen halunsa on: “Totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti”(Mal.3:10). Hän seisoo täydessä varastohuoneessa ja sanoo: ”Minä olen antelias Jumala, mutta niin harvat saavat minulta mitään. He eivät anna minun olla heille Jumala”!

Tietenkin meidän tulee kiittää Jumalaa kaikesta, mitä hän on tehnyt ja antanut tähän mennessä. Meidän ei vain pidä tyytyä siihen, minkä ajattelemme olevan paljon. Monet uskovat tyytyvät istumaan kirkon penkissä Jumalan läsnäolon siunauksessa. Sellaiset ihmiset ovat vain ”pesusieniä”, jotka imevät itseensä kaiken, mutta he rajoittavat Jumalan oman elämänsä mukaan, kun hän haluaisi voidella heidät palvelukseensa.

Kun opetuslapset hämmästelivät Kristuksen ihmeitä, Jeesus vastasi:

”Jumalalla on vielä suurempiakin tekoja varastossa teitä varten”(ks. Joh.14:12). Moni meistä on kuin opetuslapset. Näemme yhden ihmeen ja tyydymme puhumaan siitä lopun ikäämme. Jos me todella tuntisimme Jumalan ja antaisimme hänen olla Jumala meille, pyytäisimme häneltä paljon enemmän.
  • Me voisimme ulottua taivaallisiin uskon kautta, luottaa Jumalan suistavan maahan kaikki jumalattomat paikalliset ja valtion johtajat. Me kukistaisimme valtoja ja voimia, niin kuin Jumala sanoi! 
  • Me uskoisimme Jumalan auttavan meidän kyllästämään kaupunkimme Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla. Me nousisimme uskossa kaikkea meitä kohti suunnattuja aseita vastaan ja tuhoaisimme saatanalliset sillanpääasemat perheissämme ja seurakunnissamme. 
Näkymme olisi rajaton. Me uskoisimme, että Jumala tekisi vieläkin suurempia tekoja valtakunnassaan!

”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen”(Ef.3:20- 21).

Wednesday, May 14, 2014

HÄNEN ÄÄNENSÄ TUNTEMINEN

”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua”(Joh.10:27).

Ne, jotka todella tuntevat Jumalan, ovat oppineet erottamaan hänen äänensä kaikista muista äänistä. Hän haluaa sinun olevan täysin vakuuttunut siitä, että hän haluaa puhua sinulle, kertoa sinulle asioita, joita et ole koskaan nähnyt ja kuullut aiemmin.

Uskon, että Jumalan äänen kuulemiseen tarvitaan kolme asiaa:
  1. Järkkymätön luottamus siihen, että Jumala haluaa puhua sinulle. Tästä sinun pitää olla täysin vakuuttunut. Hän on tosiaankin puhuva Jumala ja hän haluaa sinun tuntevan hänen äänensä niin, että voit tehdä hänen tahtonsa. Jumalan antamat käskyt eivät koskaan riko Raamatun rajoja. 
  2. Laatuaika ja hiljentyminen: Sinun pitää haluta sulkeutua hänen kanssaan ja antaa muitten äänten vaieta. Jumalahan puhuu meille pitkin päivää. Joskus, kun hän haluaa rakentaa jotakin erityistä, hänen äänensä tulee esiin vasta, kun suljet ulos kaikki muut äänet. 
  3. Pyydä uskossa. Me emme saa Jumalalta mitään (mukaan lukien hänen äänensä kuulemisen), jollemme todella usko hänen voivan valaista mieltänsä meille, tehdä meidät kykeneviksi ymmärtämään hänen täydellistä tahtoaan! 
Ei Jumala kiusaa! Hän ei halua antaa vihollisen pettää sinua. Kun Jumala puhuu, sitä seuraa aina rauha. Saatana ei pysty jäljittelemään sitä rauhaa!

”Mutta, joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä" (Joh.10:2-5).

Tuesday, May 13, 2014

KIITÄ JUMALAA HÄNEN HYVYYDESTÄÄN

”Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella. Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.

Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon” (Ps.145:5-7). Tässä käytetty sana peljättävä tarkoittaa, että hänen työnsä ovat niin suuret, että ne herättävät ihmetystä ja pelkoa.

Emme voi kieltää Jumalan käskyä, että häntä tulee ylistää kaikesta hänen erinomaisuudestaan, mutta meidät on erityisesti kutsuttu ylistämään häntä hänen hyvyydestään.

Huomaa, että psalminkirjoittaja vaatii ylistyksen runsautta, kun muistamme Isän hyvyyttä. Daavidin oli tapana veisata näitä ylistyksiä viljavin ilmaisuin, panna ylistys kuohumaan esiin kuin vesi, joka syöksyy alas vuorelta.


Psalmissa 107:8-9 Daavid kirjoittaa: ”Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä”.

Puhe Jumalan ylistämisestä hänen hyvistä teoistaan menneisyydessä kosketti sydäntäni, ja se vaikutti minussa halun tehdä Daavidin tavoin. Meidät on kutsuttu juhlimaan hänen hyvyyttään!

Daavid selittää lisää hyvyyttä, josta hän puhuu: Jumalan halusta käyttää armoa, kun hän säälii meidän vaikeuksiamme ja kärsimyksiämme. Daavid lainasi 2 Moos. 34:6:tta, jossa Jumala puhui Moosekselle: ”Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ‘Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa’ ”.

Rakas lukija, katso taaksepäin ja muista, kuinka hyvä Herra on ollut sinua kohtaan. Mieti hänen myötätuntoaan, joka ei koskaan pettänyt, kun hän kuljetti sinut läpi vaikeuksien. Minusta on ihana ylistää Jumalaa kaikesta, mutta erityisesti hänen hyvyydestään. Ei vain menneestä hyvyydestä, vaan siitä, mitä näen päivittäin ympärilläni tämän hetken elämässä.

”Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti”(Ps.23:6).

Monday, May 12, 2014

OLET SIUNATTU by Gary Wilkerson

”Maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut aikaisemmin” (1Moos.26:1). Jos olet maanviljelijä ja koko toimeentulosi riippuu sadosta, et halua kuulla, että maassa oli nälänhätä. Et varsinkaan, että sen lisäksi oli ollut ”toinen… aikaisemmin”.

Tämän Iisak joutui kohtaamaan. Hänen isänsä oli käynyt läpi nälänhädän, ja nyt tämä toinen oli hänen osansa. Varmaan hän muisti, miten vaikeaa oli ollut ensimmäisen aikana. Se huolestutti hänen sydäntään.

Raamattu sanoo jotakin kiinnostavaa: ”Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin. Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ’Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.

Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sen tähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani’ " (1Moos.26:1-5).

Jakeen 5 avainsana on ”noudatti”. Aabraham totteli Herraa, ja niin teki myös Iisak. Oikeastaan Iisak oli upeasti kuuliainen Jumalalle. Tahdon sanoa tämän niin selvästi ja yksinkertaisesti, kuin voin. Kun sinä tottelet Jumalaa, tuloksena on siunaus. Sinä pelastut armosta, mutta Jumala kutsuu sinua olemaan kuuliainen hänelle.

Kun otat uskon askeleen ja sanot: ”Jumala, tämä on vaikeaa. En tiedä pystynkö tähän, mutta tottelen kuitenkin”, silloin taivaan ikkunat aukeavat sinulle.
Mitä ikinä Jumala pyytääkään sinua tekemään, tottele. Jos hän käskee sinun antaa, tottele. Jos hän käskee sinua menemään, tottele. Älä elä oman tahtosi mukaan. Elä Jumalan tahdon mukaisesti. Silloin siunaukset tulevat sinulle, yllesi ja ympärillesi.

Friday, May 9, 2014

JUMALA EI OLE KULKENUT OHITSESI

Suurimpia taakkoja minulla on pastorina: “Voi, Jumala, miten voisin tuoda toivoa ja lohdutusta uskoville, jotka ovat kovan kivun ja kärsimyksen alla? Anna minulle sanoma, joka häivyttää heidän epäilynsä ja pelkonsa. Anna minulle totuus, joka kuivaa murheen kyyneleet ja virittää laulun toivottomien huulille.”

Pyhä Henki puhuu minulle hyvin yksinkertaisen sanoman annettavaksi Jumalan kansalle: ”Mene sanani luokse ja seiso lupauksieni perustuksella. Heitä pois epäilevät tunteesi.” Toivo syntyy Jumalan lupauksista.

Sain vähän aikaa sitten kirjeen, joka sisälsi hyvin kauniin, elävän kuvauksen tästä. Se tuli äidiltä, joka kirjoitti: ”Minun kuusitoistavuotias tyttäreni sairastaa lihasten, jänteiden ja nivelten surkastumistautia. Hänellä on jatkuvat, kovat kivut ympäri vuorokauden. Hän oli balettitanssija ja odotti pääsyä Juillard School’iin New Yorkissa. Nyt hänen unelmansa ovat sirpaleina, kun hän joutui tämän sairauden kynsiin. Lääkäri sanoi, että skaalalla 1-10 hänen kipunsa on 14. Kipulääkkeiden määrä tämän lievitykseen tuhoaisi hänen munuaisensa. Siksi hän ei voi ottaa lääkkeitä.”

Tätä silmällä pitäen on ihmeellistä, että ruumista ja sielua ravistelevan, jatkuvan kivun keskellä tämä äiti ja hänen tyttärensä todistavat, että he ovat panneet toivonsa Jumalan sanaan ja Hän on antanut heille sanomattoman rauhan.

Onko vihollinen yrittänyt kertoa sinulle, että Jumala on ohittanut sinut? Onko sinulla ollut kiusaus päätellä, ettei Herra ole kanssasi? Oletko melkein luopunut uskosta? Pane toivosi Herran sanaan sinua varten: ”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’ "(Hebr.13:5).

”Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra”(Ps.9:9 -10).

Thursday, May 8, 2014

HYVYYDEN SIUNAUKSET

”Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun” (Ps.21:3). (Englanninkielisessä tekstissä tässä on sanan suot tilalla estät, suom. huom.). Estäminen ei oikein sopisi siunauksen kanssa. Uudempi käännös kuuluisi: Herra esti Daavidia hyvyyden siunauksella.”

Raamatun sana ”estää” kuvaa aivan toisenlaista sisältöä. Se tarkoittaa ”odottaa, edeltää, nähdä ennalta ja toteuttaa etukäteen, maksaa velka, joka on langennut maksettavaksi”. Edelleen, se melkein kaikissa tapauksissa, viittaa johonkin nautintoon.

Jesaja antaa meille pilkahduksen tällaisesta nautinnosta, kun hän selittää, että Jumala ennalta tietää meidän tarpeemme ja täyttää ne etuajassa. ”Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen”(Jes. 65:24).

Tässä jakeessa meille annetaan uskomaton kuva Herramme rakkaudesta meitä kohtaan. Ilmeisesti hän on niin innokas siunaamaan meitä, niin valmis täyttämään mielisuosionsa meidän elämässämme, ettei hän ehdi odottaa meidän pyyntöjämme. Hän hyppää joukkoon ja tekee armon työn, rakkauden meitä kohtaan, ennen kuin me edes pyydämme. Se on hänen päällimmäisin nautintonsa.

Siitä juuri Daavid sanoo Psalmissa 21: ”Herra, sinä vuodatat meille siunausta ja suosiotasi ennen kuin edes anomme. Sinä tarjoat enemmän kuin minulle tulee koskaan edes mieleen pyytää.”

Daavid viittaa johonkin ihmeelliseen asiaan, jonka Jumala oli tehnyt hänelle hengellisellä alueella. Se oli jotakin, joka antoi Daavidille vastauksen rukoukseen, voittava voima vihollisista ja sanomaton ilo. Jumala teki sen kaiken, ennen kuin Daavid ehti rukoukseen vuodattamaan sydämensä tai esittämään pyyntönsä. Kun Daavid lopulta avasi sydämensä, hän huomasi, että Jumala oli jo tehnyt valmisteluja hänen vihollisten pään menoksi. Daavidin voitto varmistui, ennen kuin hän saattoi olla lähelläkään taistelukenttää.

Wednesday, May 7, 2014

PEITE OTETAAN POIS

Paavali kuvaa muutosta, joka pitäisi tapahtua, ennen kuin muut muutokset ovat mahdollisia:

”Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois”(2 Kor.3:12- 16).

Paavali puhuu tässä etupäässä juutalaisten sokeudesta, kun he eivät tunnista Jeesusta Messiaakseen. Kuitenkin hänen laskemansa perustus sopii kaikkiin ihmisiin, juutalaisiin ja pakanoihin. Hän puhuu sokeudesta Raamatun totuutta kohtaan. Huomaa jae 14: ”Heidän mielensä paatuivat”.

Ymmärrä, että Paavalin kirjeiden vastaanottajat olivat tosissaan. He tutkivat uskollisesti Mooseksen kirjoja, lakia ja profeettoja, Daavidin psalmeja. He kunnioittivat Jumalan sanaa, opettivat ja siteerasivat sitä vapaasti. Silti heidän silmillään oli peite.

Me ajattelemme hengellisen verhon olevan juutalaisten, muhamettilaisten ja muiden silmillä. Se estää heitä näkemästä totuutta Jeesuksesta. Myös monien uskovien silmillä on peite. He lukevat Jumalan selviä varoituksia Raamatusta, kuulevat niitä voimallisissa saarnoissa. Silti se ei kosketa heitä. Tosiasiassa he jatkavat juuri niiden asioiden tekemistä, joista Jumalan sana käskee sanoutua irti.

Paavali sanoo, että meidän tulee kääntyä Herran puoleen, ennen kuin sokeus voi hälvetä. ”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois” (2 Kor.3:16). Kreikan sana kääntyä tässä tarkoittaa ”mennä päinvastaiseen suuntaan”. Lyhyesti sanoen Paavali ilmaisee:

”Teidän pitää tunnustaa, että valitsemanne tie on vienyt tyhjyyteen, raunioihin ja epätoivoon.”
Jos sinun elämäsi on sekasortoisessa tilassa, jos jokin on todella väärin ja kaikki asiat näyttävät hajoavan käsiin, tiedät, että sinun on vaihdettava suuntaa. Saatat ajatella: ”Mielestäni aviomieheni on pahassa jamassa. Odotan hänen muuttuvan”. Tai “Vaimoni kulkee tuhoon, jollei hän muutu”. Tai ”Pomoni on aivan väärässä. Hänessä pitäisi tapahtua jotakin muutosta”. Niinpä me selvästi näemme muutoksen tarpeen muissa, mutta emme näe omaa muuttumistarvettamme. Meidän pitää myöntää Jumalalle: ”Minun, Herra, tarvitsee muuttua. Isä, näytä, missä olen väärässä.”

Tuesday, May 6, 2014

VASTUSTA JA UUDISTU

Jos kysyt uskovalta, miten hän taistelee paholaista vastaan, hän varmaan siteeraa Jaak.4:7:ää: “Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee”. Mitä Jaakob tarkoittaa vastustamisella ja, kuinka meidän tulee vastustaa saatanan voimaa?

Kun olet yksin rukouksessa Jumalan kanssa, olet täysin immuuni paholaisen konsteille. Niinpä juokse uskossa hänen valtaistuimensa eteen, huuda häntä avuksi ja seiso Kristuksen veren voimassa.

Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä”(Ilm.12:14).

Uskon noiden kotkansiipien, joista Johannes tässä kirjoittaa, olevan Jumalan sanan Vanha ja Uusi Testamentti. Kun paholainen tulee meitä vastaan, pystymme lentämään hänen ylitsensä Jumalan sanan siivillä paikkaan, jossa Jumala ravitsee meitä.

Apostoli Paavalikin käyttää sanaa ravita, kun hän kirjoittaa ”joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla”(1 Tim.4:6). Kreikan sana ravita tässä kohdassa tarkoittaa opettaa. Paavali puhuu siitä, että koulutamme itseämme Raamatulla, Jumalan tuntemisen sanalla.

Jeesus on tässä esimerkkinämme. Kun hän vastusti kiusausta Jumalan sanalla, paholainen pakeni. Miksi? Siksi, että totuus paljasti saatanan ja pani hänet häpeään. Hebrealaiskirje sanoo, että kaikki, jotka panivat luottamuksensa Jumalan sanaan ”uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat”(Hebr.11:33). Me kukistamme helvetin vallat seisomalla Jumalan sanan päällä.

Kun siis kuulet leijonan ärjyntää, lankea kasvoillesi Isän eteen. Upottaudu hänen sanaansa ja hänen kotkansiipensä kantavat sinut kaikkien ylitsepääsemättömien kiusausten tulvien poikki.

”Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy”(Jes.40:31).

Monday, May 5, 2014

ON ARMO SUURI IHMEINEN! by Gary Wilkerson

Jeesus sanoo, että hän vuodattaa päällemme armon, joka on vailla vertaa koko ihmiskunnan historiassa. Sanasta ”armo” on tullut melkein yhtä yleinen kuin sana ”rukous” on Raamatussa. Kaikkihan me sanomme: ”Tietenkin uskon armoon.” Tietenkin me laulamme laulua On armo suuri ihmeinen ja korostamme toisena olevaa sanaa. Olemme samaa mieltä siitä, että armo on ihmeellinen asia, josta kaikki nautimme.

Odota vähän! Ei armo vain sitä ole! Se on paljon enemmän, kuin osaamme koskaan kuvitella! Miksi sydämemme ei innostu ylistyksestä tai rakastu armoon? Siksi, että armosta on tullut meille jollakin lailla hyväksytty pikkujuttu. Siitä on tullut normaalia, keskivertoa, jotakin, johon tyydymme.

Kun puhun tästä vallankumouksellisesta, ansiottomasta armosta, tästä Jumalan antamasta lahjasta, joka muuttaa sydämemme ja tuottaa hedelmää teissä, monet teistä sanovat: ”Armo… niin… mutta!” Jos olet yksi näistä, olet suistumassa lakihenkisyyden alueelle. Sinä pakenet armon hallinta-aluetta ja olet joutumassa omin voimin yrittämisen ansaan.

Katso, mitä Paavali sanoo tästä galatalaisten seurakunnalle: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal.3:1-3).

Valitettavasti useat meistä sanovat: “Kiitos, Jeesus, armostasi ja rististäsi. Se armo on puhdistanut minut ja antanut minulle puhtaan pinnan. Kiitos sinulle uudesta alusta… nyt pystyn jo itse”.

Ongelma on siinä, ettet voi tehdä sitä itse. Monet loukkaantuvat armoon, koska armo sanoo, ettemme voi tehdä sitä omin voimin. Joka kerta, kun yritämme, epäonnistumme surkeasti.

Haluatko olla tänään vapaa? Jos, niin sano: ”Itsessäni olen epäonnistunut, en pysty pitämään Jumalan lakia omin päin. Kiitos Jumalalle, hänen armostaan”.

Friday, May 2, 2014

KUN KUULET LEIJONAN ÄRJYVÄN

Nuorena pappina en ajatellut paljonkaan hengellistä sodankäyntiä. Ei kenelläkään, joka vaelsi voittoisasti, pitänyt mielestäni olla minkäänlaisia ongelmia paholaisen kanssa. Minusta kyse oli vain hänen vastustamisestaan. Pian kuitenkin huomasin ärjyvän leijonan hyökkäävän heikkouksiani vastaan kaikella voimallaan. Tunsin itseni täysin avuttomaksi taistelemaan häntä vastaan.

Aivan liian usein näen paholaisen tekevän saman toisille vilpittömille uskoville. Tiedän lukuisia Jumalan palvelijoita, puhdassydämisiä, armon alla vaeltavia, jotka joutuvat yhtäkkiä hämmennyksen ja epätoivon demoniseen tulvaan.

Sellaiset uskovat voivat tehdä ahkerasti työtä Herralle vuosikausia. Sitten yhtenä päivänä saatana yhtäkkiä ujuttaa syyttäviä ajatuksia heidän mieliinsä. Yhdessä yössä heihin iskee kauheita ongelmia: odottamattomia kiusauksia, kateutta, masennusta. Heidän koetuksensa ovat niin syviä, outoja ja mystisiä, että näillä pyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mistä ne tulevat.

Uskon, että asiaan on yksi ainoa selitys. Heidän vaikeutensa ovat demonisia hyökkäyksiä. Kerran toisensa jälkeen olen nähnyt tällaista tapahtuvan uskoville, jotka ovat kasvaneet hengellisesti pitkin loikin. Hengellisen kasvun huipulla saatana panee heidän polulleen vanhan viettelyksen. Se saattaa olla vanha himo, jotakin, josta he ovat luulleet päässeensä jo aikoja sitten. Nyt, elettyään vuosia voitokkaasti, he yhtäkkiä joutuvat ansaan, horjuvat lankeamisen partaalla, joka voisi viedä heidät takaisin kauheisiin siteisiin.

Olen itse kokenut tämän tulvan. Lukemattomat uskovat joutuvat siihen juuri nyt. Heitä koetellaan vainoilla, fyysisillä hyökkäyksillä, henkisellä väkivallalla, kiusauksilla suoraan helvetistä. Ystävät kääntyvät heitä vastaan vihollisina. Saatana on pannut liikkeelle kaikki voimansa, viimeisten päivien vääryydet, joiden tarkoituksena on saattaa meidät silkkaan epätoivoon.

Miten voimme vastustaa saatanan voimaa? Johannes antaa meille vastauksen Ilm.12: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti”(jae 11). Kun kuulet leijonan ärjyvän, kun tulva syöksee ja peittoaa sinut, juokse kiireesti kaikkein pyhimpään. Käy uskossa Jumalan valtaistuimen eteen, hänen läsnäoloonsa, koska Karitsa on avannut sinulle tien, oman verensä kautta.

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta”(Hebr.10:19- 20).

Thursday, May 1, 2014

HÄN EI PYSTYNYT VOITTAMAAN JUMALAN POIKAA

”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi”(Ilm.12:1-4).

Saatana tiesi, että Vanhan Testamentin jäännöksestä olisi syntymäisillään uusi, uskomaton kirkko, kirkastunut ruumis. Niin paholainen julisti taas kerran sodan, järkeillen, että hän voisi käydä taistelun omalla maaperällään, maassa.

Tämä Raamatunkohta viittaa saatanan tietäneen, ettei hän pääsisi käsiksi Marian kohdussa olevaan lapseen. Niinpä hän päätti tuhota Kristuksen, heti kun tämä olisi syntynyt. Hän siis kokosi kaikki demoniset joukkonsa Betlehemin ympärille, lähetti petoksen henkiä sokeuttamaan kirjanoppineet, papit ja farisealaiset. Sitten hänen oma henkensä meni kuningas Herodekseen, vallaten hänet. Jos saatana ei voinut tappaa Kristusta itseään, hänellä ainakin olisi oma mies valmiina toimimaan hänen puolestaan.

Herran taivaalliset enkelijoukot vartioivat lasta, niin että saatana ei voinut koskea häneen. Paholainen joutui odottamaan uutta tilaisuutta kolmekymmentä vuotta nielläkseen Kristuksen. Hänen seuraava mahdollisuutensa tuli aivan Jeesuksen toiminnan alussa, kun Pyhä Henki julisti hänet Messiaaksi. Silloin saatana johti Kristuksen erämaahan kiusattavaksi, mutta Jeesus voitti hänet siinäkin taistelussa. Jumala suojeli Poikaansa lähettäen enkeleitä palvelemaan häntä hänen ruumiillisen heikkoutensa aikana.

Paholainen yritti viimeisen kerran tuhota Kristuksen. Tällä kertaa hän siirsi joukkonsa paikoilleen voidakseen tappaa Jeesuksen ristiinnaulitsemalla ja heittämällä hänet hautaan. Hän lähetti demonisia henkiä kiihottamaan väkijoukkoa, meni pappien, sotilaiden ja poliittisten johtajien sekä väärien todistajien ruumiiseen. Lopulta saatana ajatteli, että nyt olisi hänen valtansa hetki. Nyt hän alkaisi täyden sodan.

Tiedät tämän tarinan lopun: Ylösnousemuksen päivä oli saatanalle nöyryyttävä tappio. Kun Jeesus nousi taivaaseen, hän pääsi lopullisesti pois paholaisen ulottuvilta. ”Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö”(Ilm.12:5). Koko helvetti järisi, koska saatana oli joutunut tappiolle taas kerran. Vaikka hän käytti kaikkia voimiaan, hän ei silti pystynyt voittamaan Jumalan Poikaa.