Tuesday, September 30, 2014

HE KÄÄNSIVÄT MAAILMAN YLÖSALAISIN

"Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet”(Ap.t.17:6). Kenen maailman he käänsivät ylösalaisin? Se on maanpiiri, jossa kukaan ei ota vakavasti Kristuksen kuninkuutta.

Erään pastorin vaimo täällä New Yorkissa sanoi minulle: ”Times Square – seurakunta on saanut kuohuksiin melkein kaikki kaupungin karismaattiset seurakunnat. Tiedäthän sinä sen?” En tiennyt. En tiedä, onko se edes totta. Jos se on totta ja johtuu siitä, että saarnatuolistamme julistetaan röyhkeästi. Tai jos seurakuntalaiset kulkevat kehuskelemassa, että ainoastaan meidän seurakuntamme julistaa oikeaa pyhyyttä, silloin tiedän, että olemme tosi väärässä! Toisaalta taas, jos pastorit ja seurakunnat ”ovat joutuneet kuohuksiin”, koska me saarnaamme Kristuksen eittämätöntä kuninkuutta. Jos ihmiset lähtevät seurakunnista, koska heidän syntejään ei paljasteta ja haasteta. Jos ihmiset lähtevät täältä ja tulevat enemmän Jeesuksen kaltaisiksi, vaeltavat hänen puhtaudessaan, silloin kuohutamme ihmisiä oikeista syistä!

Voin vakuuttaa sinulle Jumalan sanasta, että mikään ei järkytä tai vihastuta kuollutta, kompromisseissa elävää kirkkoa ja saarnaajia kuin joku, joka liikkuu Kristuksen täyteydessä, elää ja saarnaa Paavalin vaatimaa pyhyyden evankeliumia. Se on moite! Joka seurakunnassa on ”hartaita” uskovia, niin kuin Paavali heitä nimitti. Sinä päivänä, jolloin sanot yhdessä Paavalin kanssa: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla”(Fil.3:8), sinä päivänä saat häiriköijän leiman.

”Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan”(Ap.t.17:10). Taas kerran Saatana näytti voittaneen taistelun, kun Paavali ja Silas joutuivat lähtemään yön pimeyden turvin salaa kaupungista. Kuvittele, kuinka ihmiset kehuskelivat seuraavana sapattina synagogassa: ”Mikä herätys se muka oli! Me olemme olleet täällä ennen heitä ja olemme täällä heidän lähdettyään. Jatketaan Jumalan kanssa entiseen tapaan ilman enempiä häirintöjä näiltä pyhyyden lietsojilta.” Paavali ja Silas olivat kääntäneet kääntyneiden katseet itsestään Jeesusta kohti. Niinpä he saattoivat lähteä kaupungista tietäen, että Kristuksen ruumis kukoistaisi siellä. Vainon alla Tessalonikan seurakunta vahvistui niin uskossa, että heistä tuli voimallinen todistus koko Vähälle-Aasialle. Heistä tuli niin ikään Paavalin sydämen riemu!

Monday, September 29, 2014

LIITON PITÄJÄT by Gary Wilkerson

Uuden Liiton kirkkaus ilmeni Kirkastusvuorella, jonne Jeesus oli vienyt kolme opetuslastaan. ”Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niin kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa”(Matt.17:1-3).

Kirkkaus oli niin valtava, että välähdys taivaasta murtautui hetkeksi maailman piiriin. Yhtäkkiä opetuslapset, Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät Mooseksen ja Elian puhuvan Kristuksen kanssa. Pietari oli niin hämmästynyt siitä, että hän huusi: ”Meidän pitää rakentaa tähän kolme majaa”. Pietari näki samanaikaisesti monta Jumalan liittoa, Jeesuksen, Mooseksen ja Elian kuten muidenkin profeettojen kanssa tehdyt.

Isä Jumala siirsi Mooseksen(lain) ja Elian(profeetat) Pietarin näkyvistä sanoen: ”Minun Pojassani ruumiillistuvat kaikki laki ja profeetat, kaikki liitot, kaikki, mitä ihmiskunta koskaan tarvitsee. Sinulla, Pietari on nyt yksi käsky, ja se on, kohdistaa katseesi Kristukseen. Kun rakastat hänen tavallaan, Henkeni sisimmässäsi, täytät kaiken Mooseksen lain ja profeetat. Laki ei ole enää ylläpitävä voima elämässäsi, vaan Jeesus” (ks. Matt.17:5).

Mikä ihmeellinen ilmestys se olikaan, niin Pietarille kuin meillekin, tänä päivänä! Jumalan lain täyttäminen ei ole syy Raamatun lukemiseen tai rukouksiin. Me teemme niin tunteaksemme rakastavan Isän. Samoin Isän silmissä kaikki ihmiskunnan tarpeet ovat täydellisesti täytetyt Jeesuksessa. Siksi, kun Jumala katsoo meitä tänään, hän ei näe ihmisten rikkovan hänen liittoaan jatkuvasti. Sen sijaan, Hän näkee meissä oman Poikansa arvet ja siksi katsoo meihin kuin olisimme liiton pitäjiä!

Jumala ei näe vain laiminlyöntiemme listaa hyvien töiden listan vierellä, joiden välissä on valtava rotko. Hän näkee meissä vain Poikansa. Sen mukana hän antaa meille kaikki Poikansa kanssa tehdyn liiton hyödyt. Me saamme kaiken anteeksiannon, rauhan ja hyväksynnän. Kaikki armo ympäröi meitä, huolimatta siitä, olemmeko ylhäällä vai alhaalla, menestyviä vai epäonnistujia. Hänen armonsa meitä kohtaan ei koskaan muutu.

Saturday, September 27, 2014

DANIEL PÄÄTTI LUJASTI by Claude Houde

Daniel ”päätti lujasti olla saastuttamatta itseään”(Dan.1:8). Rohkeasti tehty, ja se puhuu meille, sinulle ja minulle tänään. Teini-ikäisenä Daniel kidnapattiin ja vietiin vankeuteen vihamieliseen ja kauheaan maahan. Hän joutui pois juuriltaan ja rakkaittensa luota, mikä varmaan oli traumaattinen kokemus ja jätti syviä haavoja. Hämmentyneenä, peloissaan ja hyljättynä hän huomasi olevansa vankina moraalittoman kuninkaan hovissa. Kyyninen hallitsija antoi hänelle nimen ”Beltsassar”, mikä tarkoitti ”Bel -jumalan salaisuuksien vartija; Bel, sinua minä seuraan ja kunnioitan”. Bel oli sen ajan epäjumala, riivaajien ja inhottavien palvontamenojen kohde.

Kuningas määräsi Danielin oppimaan hovin ja maan filosofiaa, kansanluonnetta ja käytäntöjä. Hänet heitettiin moraalittomuuden, himojen, raakuuden ja väkivallan viemäriin, mutta Daniel oli suuren uskon mies. Jumala oli Henkensä kautta piirtänyt Danielin sydämeen tehtävän, näyn ja erilaiset arvot. Uskossa hän pystyisi aina kieltämään Beltsassar – nimensä. Luku luvulta näemme hänet päättäväisenä, yliluonnollisesti vahvistettuna vastustamaan. Hän ei antanut kenenkään muuttaa sitä, mikä hän oli kutsuttu olemaan, ja sitä Yhtä, jonka puolta hän piti. Nimi ”Daniel” merkitsee ”Jumala on tuomarini”.

Rakas lukija, Tämä päätös on sinua varten! Jos tragedia, epäoikeudenmukaisuus tai elämä itse on yrittänyt ”polttaa sinuun merkkinsä”, voit ja sinun täytyy vastustaa Jumalan voimassa ja uskossa. Voit vastata sielusi viholliselle ja kohtalolle yksinkertaisesti: ”Jumala on minun tuomarini, lähteeni, tulevaisuuteni, toivoni ja voimani. Hän ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa!”

Ehkä sinun ”nimesi”, elämänhistoriasi ja todellisuutesi voi olla kuvattuna sellaisiin sanoihin kuin: väärinkäytetty, unohdettu, häviäjä, rikollinen, uskoton, sidottu, epäonnistunut, eronnut, itsemurhaan altis, murhenäytelmä, petos ja kärsimys. Haluan sanoa sinulle nostaen leukasi hellästi ylös ja katsoen silmiisi: ”Jumalalla on sanoma sinulle tänään, missä oletkin maailmassa. Voit tehdä ratkaisun ja tulla Jumalan luokse uskossa, päättäneenä lujasti.”

Ymmärrän, että me olemme useinkin menneisyytemme tuotoksia, mutta meidän ei tarvitse jäädä sen vangiksi. Kun rukoilet Jumalaa uskossa, annat elämäsi hänen käsiinsä joka päivä ja saat hänen Henkensä, joka uudistaa kaiken ja tekee sen mahdolliseksi, että voit kuolettaa sen, mikä on takanasi ja lakata niistä asenteista ja tavoista, joiden olet jo kauan antanut rajoittaa ja määritellä sinua.

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, September 26, 2014

YKSI KOMPROMISSITON SANA

”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagoga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja … lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus"(Ap.t.17:1-3). Tessalonikan synagogan vanhimmat olivat luultavasti johtaneet hiljaisia kokouksia vuosikaudet, häiriintymättä. He opettivat ahkerasti Raamattua ja näyttivät ulospäin kovin pyhiltä.

Sitten Paavali, häirikkö, tuli näyttämölle, ja kolme viikkoa kestäneen Jeesuksen kuninkuudesta saarnaamisensa jälkeen hän oli kääntänyt koko Tessalonikan alueen päälaelleen. Hän tiesi kokemuksesta, että vain muutamat hurskaat ihmiset kuuntelisivat Kristuksen vaativaa sanaa ja että suurin osa jäisi edelleen kovakuorisiin uskonnollisiin perinteisiinsä. Hän tiesi myös, että heidät täyttäisi kateus ja viha mitä hyvänsä asiaa kohtaan, joka häiritsisi heidän tapaansa tehdä asioita. Paavalin mukaan hänen evankeliuminsa julistus vaikutti vastustusta: ”Meillä oli kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa (vastustus)” (1 Tess.2:2).

Mikä aiheutti väkivaltaisen vastustuksen? Paavali ja Silas eivät olleet kovaäänisiä tai ärsyttäviä eivätkä he ryöstelleet seurakuntia.

Myöhemmin Paavali kirjoitti kirjeessään niille, jotka seurasivat Herraa Tessalonikassa: ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua … niin kuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme … vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niin kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemme, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet”(1 Tess.2:3 -8). Nämä uskonnolliset ihmiset, jotka vuosia olivat käyttäytyneet niin vaatimattomasti ja Jumalaa rakastavasti, joutuivat nyt raivon valtaan. Heistä tuli vihainen joukkio, joka tunkeutui Jasonin taloon ja huolestutti kaupungin kansaa ja päälliköitä(ks. Ap.t.17). Vastustukseen oli syynä yksi kompromissiton sana: ”On olemassa toinen kuningas Jeesus”(Ap.t.17:7).

Thursday, September 25, 2014

TURVASSA KUIN NUORI LEIJONA

Saarnaan paljon rukouksesta, koska uskon vanhurskaiden tehokkaaseen, hartaaseen rukoukseen. Rukous ei kuitenkaan yksin järisytä kaupunkia!

Elia oli voimallisen rukouksen mies, mutta tarvittiin enemmän kuin hänen rukouksensa järkyttämään Ahabin kuninkuutta ja raivostuttamaan Iisebeliä. Elia itse asiassa kutsui väärät profeetan Karmelin vuorelle ja haastoi heidät. Iisebel oli tapattanut Jumalan profeetat ja johtanut Israelin luopumukseen sekä kauheaan Baalin palvontaan. Silti ei kukaan haastanut häntä. Vaikka seitsemän tuhatta uskovaa eivät olleet kumartaneet Baalia, he olivat hiljaa, tuntemattomia ja peloissaan. Sitten Elia tulee kuvaan. Ahab nimitti häntä "siksi, joka syöksee Israelin onnettomuuteen?" (1 Kun.18:17). Elia lopetti työnsä Kiisonin purolla, miekka kädessään, lyötyään kuoliaaksi satoja Baalin profeettoja ”Herran nimessä”.

Elia ei kohdellut paholaista eikä hänen joukkoaan herrasmiesmäisesti. Kun ”he hyppelivät alttarin ääressä, …, Elia pilkkasi heitä"(1 Kun.18:26 - 27). Myöhemmin seurakunta on vältellyt pelokkaana pimeyden voimia siksi, että siltä on puuttunut pyhyyttä. Raamattu nimittäin kertoo meille: ”Vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura”(San.28:1). Jotkut varmaan sanovat: ”Mutta Jeesus oli nöyrä! Hän ei avannut suutansa tai vastustellut, kun he ristiinnaulitsivat hänet”. Se johtui siitä, että oli tullut pimeyden hetki ja Jeesus piti annettaman vihollisten käsiin. Ei hän ollut hiljaa temppelissä, kun hän ajoi ulos rahanvaihtajat. Hän ei ollut hiljaa, kun hän nimitti uskonnollisia johtajia käärmeiksi, sokeiksi taluttajiksi, valkeaksi kalkituiksi haudoiksi, kyykäärmeitten sikiöiksi(ks. Matt.23). Hänhän sanoi heille rohkeasti, että Saatana oli heidän isänsä!

Monet seurakunnat ovat tänä päivänä täynnä hiljaisia, herrasmiesmäisiä diplomaatteja, jotka eivät halua aiheuttaa liikehdintää. Ei kukaan halua ongelmia! Niinpä Saatanan valtakunta saa kulkea haastamattomana. Meillä on enemmän kuin tarpeeksi hymyileviä, hiirimäisiä uskovia. Kuuntelin erästä raivoavaa miestä, joka sanoi minulle: ”Lyödäänpä vetoa, sinä ja minä ihan mistä summasta tahansa! Te seurakunnan ihmiset ette pysty lopettamaan mitään! Te saatte vähän huomiota, mutta mikään ei muutu! Te ette voi katkaista yhtään mitään. Te olette voimattomia!”. Hän puhui aborteista, ja saatoin erottaa hänen puheessaan Saatanan pilkkaavan äänen. Se oli uskaliasta! Se oli, kuin olisi sanonut: ”Te olette kaikkia hengellisiä pelkureita. Ette te kestä, te annatte peräksi, kun vastustus alkaa. Te vain juoksette takaisin omien turvallisten seiniemme sisään ja piiloudutte!” 


Ei! ”Vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori leijona.”

Wednesday, September 24, 2014

JUMALA SEISOO VIERELLÄSI

”Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; …. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat”(Ap.t.16:25 - 26). Nähdessään, mitä oli tapahtunut, vanginvartija lankesi maahan Paavalin ja Silaan eteen ja sanoi: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"(Ap.t.16:30).

Nuo kaupungin virkailijat ja uskonnolliset johtajat menivät nukkumaan ajatellen: ”Me teimme sen! Nyt emme enää joudu kuulemaan noista maankiertäjistä häiriköistä. Me suljimme heidät telkien taa!” Mikä hämmennys tapahtui seuraavana päivänä? Voi kuvitella sotilaiden koputtelevan pormestarin, kaupunginraadin jäsenten ja uskonnollisten johtajien ovella kertomassa heille: ”Kiireesti! Äkkiä kaupungintalolle! Meillä on suuri ongelma!” Aivan shokissa virkailijat luultavasti vastasivat: “Mitä? Maanjäristys? Vankilan ovet aukenivat, ja vankien kahleet putosivat itsestään, mutta kukaan ei yrittänyt paeta? Vanginvartija on siis mennyt mukaan heidän uskoonsa?”

Kaupungin päälliköt olivat todella peloissaan, sillä oli rikos ruoskia Rooman kansalaista(Paavali ja Silas olivat kumpikin roomalaisia). ”Mitä tarkoitat, että he eivät suostu tulemaan ulos vankilastamme? He vaativat mitä? Että meidän pitää tulla vankilaan pyytämään heiltä anteeksi ja viemään heidät ulos vankilasta?”

”Ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista”(Ap.t.16:39).

Tästä minä pidän! Siellä he olivat, ei ylvästellen hengellisellä auktoriteetillaan, vaan käyttäytyen vain kuin Kuningas Jeesuksen suurlähettiläät. Paavali ja Silas olivat joutuneet näkemään Kristuksen voimaa ivattavan. Nyt he halusivat sen pienen rukousryhmän näkevän, kuinka Jumala ilmaisee voimansa niille, jotka nousevat vastustamaan helvetin voimia. He menivät suoraan Lyydian taloon, ja minkä kokouksen he siellä mahtoivatkaan pitää! Uskon, että Paavali kertoi tuolle kotiseurakunnalle: ”Katsokaa, paholainen voi kyllä raivota, voi olla voimia, jotka uhkaavat, mutta Jumalalla on kaikki voima! Jumala seisoo vierelläsi, jos sinä kannatat häntä!”

Tuesday, September 23, 2014

TARVITSEMME LISÄÄ HÄIRIKÖITÄ!

Rukoilen, että Kristuksen ruumiin jokainen jäsen ryhtyy häiriköksi. Me tarvitsemme häirikköjen armeijan, joka on täynnä Pyhää Henkeä, jotta he kiihottavat New Yorkin ja kaikki maailman kaupungit. He haastavat perinteiset, kuolleet seurakunnat, haittaavat johtajia, pormestareita, kaupunginvaltuustoja, yhteisöjen johtajia! Toisin sanoen, me tarvitsemme Pyhän Hengen häiriköitä, jotka liikkuvat Hengessä, julistavat Kristuksen kuninkuutta niin tehokkaasti, että kokonaiset kaupungit joutuvat hämmennyksiin!

Paavali ja Silas olivat kaksi maailman suurinta häirikköä! Raamattu puhuu miehistä, ”jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden”(Ap.t.15:26). Paavali, Barnabas, Silas ja Timoteus olivat miehiä, jotka vaelsivat Hengessä. Kuten näemme Apostolien tekojen 16. luvussa, kun Pyhä Henki kielsi heitä puhumasta Aasiassa, he tottelivat. Kun he yrittivät mennä Bityniaan, ja Henki ei sallinut heitä tehdä niin, he menivät sen sijaan Trooaaseen, Hengen johdattamina!

Paavali sai sitten näyn miehestä, joka kutsui heitä Makedoniaan. Niin he lähtivät heti paikalla Filippiin, Makedonian pääkaupunkiin. Kun he saapuivat sinne, nuori nainen, joka oli ennustaja, seurasi heitä huutaen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien"(Ap.t.16:17). Siedettyään tätä monta päivää, Paavali ”kääntyi ja sanoi hengelle: ’Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä’. Ja se lähti sillä hetkellä” (Ap.t.16:18). Yhtäkkiä koko kaupunki joutui hämmennyksiin. Tämä ennustaja oli ilmeisesti ollut tärkeä turistien kiinnostuksen kohde. Nyt hän oli parantunut ja ylisti Herraa!

Paavali oli koskettanut status quo’ta, asioiden paikallista tilaa. Hän oli haastanut paholaista, joka oli elänyt mukavasti vuosikaudet. Parannetun orjattaren omistajat raahasivat sitten Paavalin ja Silaan torille tuomittavaksi kaupungin päälliköiden edessä. Syyte oli: ”Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa”(Ap.t.16:20).

Me tarvitsemme tällaisia häiriköitä tänään!

Monday, September 22, 2014

JEESUS OTTI PAIKKAMME by Gary Wilkerson

Kun Jeesus “otti paikkamme”, se vaati muutakin kuin vain ristille menemisen.

Niin, Hän otti paikkamme seisomalla tuomittuna meidän syntiemme tähden, mutta Hän otti paikkamme toisessakin mielessä. Hän vaelsi liitossa Jumalan kanssa täydellisesti. Jeesus eli ihmisenä, joka oli synnitön, tahraton, jokaisen pyhän käskyn pitäjä. Täyttäessään lain täydellisessä kuuliaisuudessa, Hän teki liiton täydelliseksi. Siinä on ihmeellinen sanomamme!

On kuitenkin vielä parempia uutisia: Jeesus ei pitänyt ansaitsemansa liiton hyötyjä itsellään, vaan Hän jakaa ne meidän kanssamme. Kun Hän seisoo Isän edessä, hän sanoo: ”Olen tuonut ystäväni mukanani jakamaan sinun liittosi siunauksia. Kun he seisovat sinun edessäsi, he seisovat minussa. Niinpä minun vanhurskauteni on heidän. Heidän anteeksiantamuksensa tulee voimaan meidän liitossamme, Isä”.

Kiitos Jumalan, että Hän valitsi meidät pitämään liittonsa Hänen kanssaan! Ihminen, joka on pitänyt liiton täydellisesti, pyytää meitä tulemaan Hänessä liitonsuhteeseen Isän kanssa. Kun vastaamme myönteisesti, vaellamme itse Kristuksen omassa Hengessä. Juuri tätä Hesekiel ennusti sanoessaan: ”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. … Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:26 - 27).

Jotkut uskovat yrittävät täyttää Jumalan käskyjä. He ajattelevat: ”Minun pitää lukea enemmän Raamattua, rukoilla enemmän, evankelioida enemmän.” Jos ajattelet tällä tavalla, et elä Uuden Liiton alla, elät Mooseksen laissa. Se on aivan surkeaa, koska et koskaan pysty pitämään koko lakia. Kun rikot lain yhdessä kohdin, rikot sen kokonaan.

Kun tulet Kristuksen luokse, Jumalan Uuden Liiton ilmestys saa sinut ymmärtämän. Sinun ei tarvinnut saada käskyä etsiä Jumalan kasvoja, jakaa hyvää uutista Kristuksesta naapurillesi, tuntea vapautta siinä yhdessä, joka suoritti kaiken täydellisesti sinun puolestasi. Hänen luontonsa alkoi muuttaa sinun luontoasi, ja sinä teit näitä asioita ilo sydämessäsi!

Saturday, September 20, 2014

PÄÄMÄÄRÄINEN SYDÄN by Nicky Cruz

Kun Jumala vapauttaa kansansa, hän tekee paljon enemmän kuin vain pelastaa meidät: Hän eheyttää meidät. Mitä ikinä saatana on varastanut, sen Jumala antaa takaisin. Minkä ajan me olemme tuhlanneet syntiin, Hän antaa meille takaisin rakkaudessaan. Maailman meihin kohdistamat lyönnit Hän parantaa ihmeellisellä armollaan.

Tällaista Jeesusta me palvomme, Vapahtajaa, joka kuoli, että me saisimme elää!

Tällaisen sanoman me viemme maailmalle, joka on edelleen synnin sitoma.

Tämä todistus on kertomisen arvoinen, ainoa asia, joka oikeasti on tärkeä.

Miksi emme voi huutaa sitä katoilta? Miten voimmekaan antautua hetken apatiaan kaiken sen jälkeen, mitä Jumala on tehnyt meille? Miten voimme elää penseässä intohimossa ja innossa, vaikka tiedämme, mitä tiedämme, ymmärrämme, mitä ymmärrämme saatanasta ja hänen valheistaan, sen jälkeen kun olemme kokeneet ehdottoman anteeksiantamuksen, jonka Jeesus tuo?

Kuinka kukaan voi olla hiljaa?

Sen jälkeen kun Jeesus tuli minun sydämeeni, elämäni pakkomielle on ollut pelastaa kadotettuja sieluja! Sillä hetkellä Jeesus poltti minun sydämeeni pakkomielteen, leimuavan intohimon niistä, jotka tarvitsevat Vapahtajaa. Se on tuli, joka ei ole koskaan hiipunut, ei koskaan väsynyt, ei koskaan lannistunut. Veri, joka virtaa suonissani, joka ajaa minua ihanasti eteenpäin, päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. Minun sydämeni pursuaa Jumalan rakkauden ja uskollisuuden sanomaa, ja minä tahdon vain tehdä tämän: jakaa totuutta toisille.

Joku kerran kysyi minulta: ”Mikä on suurin ihme, minkä olet nähnyt?” Minun ei tarvinnut hetkeksikään pysähtyä miettimään vastausta: ”Kun Jumala kurottaa sydämen syntiin ja korvaa sen rakkaudella, se on Jumalan suurin ihme.” Näen sen tapahtuvan joka päivä, ja joka kerta se on yhtä aito ja voimallinen minulle, kuin päivänä, jolloin koin sen itse.

__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, September 19, 2014

HERRAN TUOMIOT OVAT TOTTA

Daavidin rakkaus Herraa kohtaan ei koskaan kylmennyt, koska hän kunnioitti jokaista sanaa. ”Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka” (Ps.19:9 - 11). ”Sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin”. Kuka varoittaa kaikkia noita harhaanjohdettuja lampaita, joiden paimenet eivät kerro heille totuutta? He nimittävät tätä tuomiopäivän julistusta negatiiviseksi, vääräksi profetiaksi, mutta Daavid ja profeetat sanoivat sen olevan suloista hunajaa.

Suloisin, armollisin asia, jota Jumala tekee tänään kansalleen, on lähettää uudelleen pelottomia profeettoja ja vartijoita herättämään seurakuntaa ja Jumalan pelkoa. Kuinka suloiselta kuuluu: ”Pakene Jumalan vihaa”. Hunajaa! ”Ilman pyhitystä ei kukaan näe Jumalaa.” Hunajaa! ”Jollette tee parannusta, kuolette synteihinne”. Hunajaa! ”Maa ja kaikki, mitä siinä on, palaa poroiksi! Hunajaa! Uskon, että voit sanoa Jeremian kanssa: ”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot” (Jer.15:16).

Jeesus varoitti: ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”(Matt.24:13). Tässä puhutaan niistä, joiden rakkaus ei koskaan vähene, vaan paremminkin kasvaa ja kestää kaikki koetukset. Timoteus sitoo sen meidän suhteeseemme terveeseen oppiin: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin”(2 Tim. 4:3-4). Kova vastustus puhdasta, vääristelemätöntä oppia kohtaan tulee aivan viimeisinä päivinä. Terve oppi johtaa kuulijan jumalisuuteen, mutta monet eivät siedä sitä. He eivät kestä sitä. Pyhyyden ja profeetallisten varoitusten julistajien vastustus leviää laajalle(ks.2 Tess.2:10- 12).

Tuhannet uskovat käyvät silloin niin kylmiksi keskiyöllä, että ei edes tuleva tuomio herätä heitä kääntymään takaisin Jumalan luo. Jeremia valitti kansansa puolesta: ”Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen”(Jer.5:3). Meillä on tämä Pietarin varoitus: ”Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa”(2 Piet.3:17- 18). Älä anna johtaa itseäsi syntiin tai vääriin oppeihin tai vihaan Jumalan sanaa kohtaan!

Thursday, September 18, 2014

HUNAJAA TAIVAASTA

Meidän pitää oppia ottamaan Jumalan jokainen sana hunajana taivaasta. Voit mitata jokaisen uskovan rakkautta Herraansa kohtaan sillä, kuinka paljon hän kunnioittaa jokaista sanaa, joka lähtee Jumalan suusta. Eräs saarnaaja sanoi kerran: ”En voi palvella vihan Jumalaa! En saarnaa mitään muuta kuin rohkaisua, ei moitetta. Jumala on rakkaus! Lopeta kaikki itkuvirret ja voi-huudot!” Tämä mies ei tuntenut Jumalan hunajaa.

Herra ohjeisti Hesekieliä: "Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua... Minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti. Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet … Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niin kuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan.’ Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö. Ja hän levitti sen minun eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Ja siihen oli kirjoitettu itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot”(Hes.2:1, 3-4, 8-10).

Jumalan voi-huudot olivat hunajaa profeetoille. ”Älä ole uppiniskainen”. Kuinka Hesekiel olisi voinut olla uppiniskainen? Olemalla saarnaamatta totuutta tuomiosta, jonka Jumala oli antanut hänelle. ”Käsi ojennettiin minua kohti”. Tämä oli Jumalan käsi! Jumalan käsi ojensi kirjakääröä, johon oli kirjoitettu molemmille puolille ”itkuvirret, huokaukset ja voi-huudot”. Kaikki olivat kirjoitettuna Jumalan sormella. Mitä Hesekielillä oli tekemistä noin kovien Jumalan sanojen kanssa? Hänen käskettiin syödä ne! Täyttää mahansa niillä! ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle’. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan’. Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja” (Hes. 3:1-3).

Tämä oli ruokaa taivaasta, hunajaan kastettua mannaa! ”Täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan”. Sisälmykset edustavat sydäntä ja ”ravitse vatsasi” tarkoittaa, että se pitää ottaa sydämeesi, ottaa siitä vaarin! ”Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja”.

Jeremia sanoi, että kaikki vanhat profeetat varoittivat tuomiosta ja voi-huudoista. ”Ne profeetat, jotka ovat olleet ennen minua ja ennen sinua muinaisuudesta asti, ovat ennustaneet sotaa, onnettomuutta ja ruttoa monia maita ja suuria valtakuntia vastaan”(Jer.28:8). Kaikki profeetat elivät jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta, oli se sitten surullinen sana yhtä hyvin kuin iloinen. He ottivat sen vastaan niin kuin hunajan!

Wednesday, September 17, 2014

SIIONIN VALMISTAUTUMINEN

Pietari sai kauheita varoituksia, joilla hän voisi liikuttaa puhtaita mieliä, muistuttaa profeettojen ennustuksista(ks.2 Piet.3:1-2). Pietari jatkoi puhumistaan: ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta"(2 Piet.3:3 -4). Pietari nimittää näitä pilkkaajia valehtelijoiksi! Asiat ”eivät olleet pysyneet” normaaleina luomakunnan alusta asti! Nämä julistajat haluavat pitää itseään tahallaan tietämättöminä Jumalan aiemmista tuomioista. ”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen”(2 Piet.3:5-6).

Pietari haastaa aika kovasanaisesti! Hän sanoo: ”He tietävät, että aikoinaan eli vanhurskauden saarnaaja nimeltä Nooa, joka varoitti tuomiosta satakaksikymmentä vuotta. He tietävät, että Jumala on jo näyttänyt maailmalle, että hän tuomitsee pahuuden ja väkivallan. He tietävät, että Jumala lähetti kuohuvan tulvan ja tuhosi kaiken, mikä hengitti maan päällä.” Meillä on saarnaajia ja vääriä profeettoja, jotka tietävät, että Raamattu on täynnä varoituksia, täynnä esimerkkejä siitä, miten Jumala tuomitsee synnin (esim. Sodoman tuhoaminen), mutta he haluavat tahallaan olla tietämättömiä. Miksi? Siksi, että he vaeltavat oman himonsa mukaan! Heidän halunsa saada hyväksyntää ja suosiota on tehnyt heistä tieten tahtoen sokeita kaikille Jumalan vanhurskaille tuomioille.

Nämä julistajat puhuvat aivan päinvastaista sanomaa kuin Pietari ja muut apostolit. Pietari varoitti: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä” (2 Piet.3:13- 14).

Miksi meitä on säästetty tähän asti? Samasta syystä, kuin Jumala odotti kärsivällisesti satakaksikymmentä vuotta Nooan päivinä. ”Jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta”(1 Piet.3:20). Herra ei saa nautintoa pahojen kuolemasta. Nytkin Hän on ”pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”(2 Piet.3:9).

Jumala odottaa nyt Siionin, viimeisten päivien pyhän kansansa valmistumista. Hän vuodattaa Pyhän Henkensä, kutsuen ihmisiä, jotka ovat antautuneet ehyesti Hänelle, tahrattomina ja rypyttöminä ja moitteettomina.

Tuesday, September 16, 2014

MISTÄ MAASTA OLET KOTOISIN?

Jumalan sanan mukaan uskovan tulee elää joka päivä “niin kuin kaiken loppu olisi lähellä”- Meidän tulee odottaa hänen tulemustaan, valvoen ja ahkeroiden, niin kuin palvelija odottamassa isäntänsä paluuta pitkältä matkalta. Meidän tulee iloita siitä, että pian saamme jättää tämän maailman ja vaihtaa uuteen ruumiiseen. Meidän tulisi aina kaivata olla Herran kanssa.

Pietari kirjoittaa kirjeessään varoittaen: ”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu”(2 Piet.3:10 - 13).

Alkukielessä, kreikassa jae 11 kuuluu: ”Kun kaikki näin hajoaa valossa, mistä maasta sinä olet kotoisin?” Oletko tästä maailmasta, joka hajoaa ja sulaa pois? Vai oletko taivaallisen Siionin kansalainen, kaupungin, jonka rakentajana on Jumala? Pietari sanoo, että tämän tiedon, jonka Jumala sinulle antaa nykyisen taivaan ja maan tuhoutumisesta, tulisi rohkaista sinua pyhään elämään ja hyvin löyhästi tästä maailmasta kiinni pitämiseen. Pietari jatkaa sitten sanomalla, että meidän ei tule pelätä tulossa olevaa tuhoa, vaan me saamme odottaa sitä, valvoen ja pitäen vaatteemme tahrattomina! ”Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä”(2 Piet.3:14).

Jos Pietari olisi ylösnoussut ja vierailisi maassamme tänä päivänä, hän järkyttyisi kaikesta siirappimaisesta ”hattara”-julistuksesta, jota pehmoilijat saarnaavat. Hän kysyisi: ”Miksi he eivät varoita ihmisiä tulevasta tuhosta? Jumala antoi minulle sanoman suoraan Pyhältä Hengeltä! Miksi he eivät usko sitä? Miksi he eivät kehota kansaa pyhään elämään näiden varoitusten valossa? Eivätkö he tiedä, että Jeesus antoi saman varoituksen sanoessaan: ”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät”(Matt.24:29)?

Monday, September 15, 2014

TÄYDELLINEN LIITTO by Gary Wilkerson

”Sen tähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit” (Hebr.2:17).

Olen aina ihmetellyt tämän lauseen sanoja: ”Hänen piti”. Kohta viittaa tietenkin Jeesukseen. Miksi Jeesuksen olisi pitänyt tehdä yhtään mitään? Hän on Jumala. Me luemme, että hän valitsi itse tulemisensa maan päälle, valitsi parantaa, valitsi rakastaa jokaista ympärillään. Niin, miksi sanoa ”hänen piti” tehdä, mitä hän teki, tulla lihaksi ja uhrata itsensä elävänä uhrina meidän syntiemme tähden? Eikö hän olisi helposti voinut vain julistaa taivaasta: ”Minä lähetän enkeleitä tuomaan pelastuksen ihmiskunnalle”? Tässä on yksi niistä Raamatun kohdista, joissa Herra suostuu käskettäväksi. Miksi?

Me kaikki tiedämme, että Uudessa Liitossa meidän syntimme ovat peitetyt Kristuksen armon lahjalla. Niin, mikä on liitto? Se on sopimus kahden tai useamman osakkaan välillä, jossa jokaiselta vaaditaan ehtojen täyttäminen. On monenlaisia liittoja, mukaan lukien avioliitto, jossa kaksi ihmistä tulee yhdeksi. Lailliset sopimukset ovat liittoja liikeasioissa, esim. kun kaksi omistajaa yhdistää yrityksensä niin, että molemmat puolet hyötyvät. Rauhan sopimukset kansojen kesken ovat liittoja, joissa sotivat osapuolet sopivat vihollisuuksien lopettamisesta ja hyötyvät toisistaan muilla tavoin.

Kautta Raamatun näemme Jumalan tekevän liittoja kansansa kanssa. Jokaisessa tapauksessa hän sanoo: ”Tässä on se, mitä minä teen omalta osaltani. Kun sinä pidät oman puolesi, nämä siunaukset ja hyödyt tulevat sinulle.” Jumalan on aina pitänyt oman puolensa liitoista, mutta ihminen ei ole koskaan kyennyt siihen. Hän on jatkuvasti laistanut oman puolensa hoitamisesta jokaisessa liitossa.

Herra näki ennalta kaiken tämän ja teki aivan alusta asti suunnitelmia täydellistä liittoa varten. Sitä ei voisi rikkoa. Hän ryhtyisi liittoon, jonka laista ei olisi koskaan ennen ollut, jossa olisi ainutlaatuinen varustus: varmuus siitä, ettei kumpikaan puoli rikkoisi sitä.

Hän teki sen liitossaan, ei ihmisen, vaan Ihmisen - Jeesuksen kanssa. Monet uskovat ajattelevat, että Uusi Liitto on vain sopimus Jumalan ja ihmisen välillä, mutta ei se ole. Tämä liitto on tehty Isän ja Hänen Poikansa välille. Kristus oli se, jonka Jumala valitsi tekemään tämän liiton, ei Aadamin, ei Nooan, ei sinun eikä minun kanssani.

Jeesus itse on takuuna sille, että tämä liitto pitää. Kaikki muut olisivat pettäneet, mutta Jeesus pitää liiton täydellisesti. Siinä on meidän varmuutemme.

Saturday, September 13, 2014

SYVEMMÄLLE, EI LAAJEMMALLE by Jim Cymbala

Jumalan asioilla on valtapiiri ja se säilytetään totuuden kirjoitetussa muodossa. Kukaan ei ole koskaan voinut käsittää Jumalan totuuden syvyyttä, joka on niin kuin pohjaton kaivo.

Jos haluat päästä evankeliumin, rukouksen, Pyhän Hengen tai Jumalan rakkauden voimaan, sinun täytyy hypätä syvemmälle ja syvemmälle Jumalan lähteeseen. Jokaisen miehen tai naisen, jota Jumala on käyttänyt, on ollut mentävä alas hänen laajaan lähteeseensä.

Tänä päivänä sen sijaan on tapana vain sukeltaa totuuteen hetkeksi ja sitten hypätä lähteen ulkopuolella olevaan maahan. ”Katsokaa tätä. Jumala tekee jotain uutta!” ihmiset julistavat. Puolessa vuodessa tietenkin uutuuden viehätys väljähtyy, ja he hyppäävät uuteen ruohotilkkuun. He viettävät koko ikänsä hypellen Jumalan lähteen reunalla sivulta toiselle, kokeilematta koskaan sisäpuolella olevan elävän veden syvyyttä.

Lähteen sisäpuolelta ei ole mitään syytä lähteä tai hypätä pois. Kuka haluaakaan käsittää Jumalan rakkauden täyteyden? Kuka haluaakaan ammentaa hänen laupeutensa rikkauksia langenneelle ihmiskunnalle? Kuka voi koskaan ymmärtää rukouksen todellisen voiman?

Erityisesti vuoden 1960 jälkeen Pohjois-Amerikan kirkoissa on ollut ja mennyt erilaisia virtauksia, ja aina uudet muoti-ilmiöt ovat korvanneet ne. Leonard Ravenhill, herätyshenkinen julistaja ja kirjailija Britanniasta kertoi minulle vähän ennen kuolemaansa: ”Sanotaan, että kirkko ’kasvaa ja laajenee’. Kyllä se on nyt kymmenen mailin laajuinen ja neljännestuumaa syvä.”

Jos uskaltaudumme lukioon, kohtaamme supertähden näköisiä miehiä kalliissa lenkkareissaan. Ainoa vika heissä on, että eivät saa heitetyksi palloa koriin. Heillä on viimeisen muodin mukaiset kuteet, mutta eivät he osaa pelata koripalloa.

Jumalan kansana meillä on kaikki tarvitsemamme työkalut. Ne ovat olleet varattuina jo kaksi tuhatta vuotta. Jumala on antanut meille kaiken välttämättömän, jotta voisimme saada numeroita tulostaululle ja voittaa palkintoja Hänen nimessään. Lähtekäämme siis liikkeelle täydessä luottamuksessa siihen, mitä olemme saaneet.

Jumalassa ei muutu mikään. Hän ei ole huomenna halukkaampi auttamaan meitä, perhettämme, seurakuntiamme kuin juuri nyt. Jos yksinkertaisesti tartumme Hänen lupauksiinsa, näemme, kuinka hän tekee sellaista, jota emme osanneet edes pyytää ja ajatella, aivan niin kuin Hän toimi Uudessa Testamentissa.

__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, September 12, 2014

HENKI AJAA ETEENPÄIN

Ne, jotka eivät rukoile, jotka eivät ole valmiina, eivät kestä tulevan tuomion päivää. Heidät saa valtaansa demonilauma. Ilmestyskirjan 6:17 kysyy: ”Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" Jokainen Jumalan lapsi, joka on tallessa Hänessä tuomion tullessa, kestää sen. ”Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä”(Ef.6:13). ”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen”(Juuda 1:24).

”Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran henki ajaa eteenpäin”(Jes. 59:19). Toisinaan joudut hyökkäyksen kohteeksi odottamatta. Paistattelet valossa, iloiten, kiittäen Häntä, kun jokin yhtäkkiä yllättää sinut. Se saattaa olla oma luonteesi, koska saatana provosoi sinua. Se voi olla pelko, joka tulee yhtäkkiä, odottamatta tulvien päällesi. Se voi olla sairaus, joka kaataa sinut maahan ja ryöstää voimasi. Se voi olla vanha himo, jonka jo luulit voittaneesi. Sinä et sitä etsinyt, mutta siinä se nyt on! Tai se voi olla masennus. Et edes tiedä, mikä sen aiheuttaa, mutta yhtäkkiä se on ylläsi.

Daavidin kanssa voimme kuitenkin sanoa: ”Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni. Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä. Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet” (Ps.142).

Thursday, September 11, 2014

KUIN KASTE TAIVAASTA

Kun tutkimme profeettojen kirjoituksia, huomaamme, missä kohtaa olemme profetiassa. Me löydämme itsemme Jes. 26:ssa ja 5 Moos.4:30 -31:ssä, joissa sanotaan: ”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut”. Nämä sanat ovat viimeisiä päiviä eli meidän aikaamme varten!

Amerikka perustettiin olemaan oikeudenmukaisten maa. Jumala suosi meitä ja näytti meille hyvyyttään, mutta kansamme ei tunnusta Jumalan voimaa eikä hänen työtään meidän hyväksemme. Tästä syystä Jumala lähettää yhtäkkiä tuomion: ”Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta”(Jes.26:9). Tuomion ilta on tullut Jesajan profeetallisessa näyssä, ja kansa näkee yön pimeyden lankeavan. He kääntyvät Herran luo etsimään häntä kaikella, mitä heissä on.

Jumala nostaa esiin rukoilevan, ahkeroivan jäännöksen. ”Niin kuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niin kuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet. Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille” (Jes.26:17 - 19). Tässä on vaimo, joka ”huutaa synnytyskivuissaan”.

Vaimo on elävä seurakunta, joka nousee esiin kuolleesta kirkosta! Teitä on satoja. Muutamien viime vuosien aikana on jotakin yrittänyt syntyä, huutanut hengellisessä kivussa. Sinä halusit päästä irti. Niin kuljit sinne tänne etsien vapautusta, mutta sait kuulla vain tuomion julistusoppia. Kuitenkin sinun sydämesi oli herätetty, ja sinä olit päässyt ylösnousemukseen! ”Sinun kuolleesi virkoavat eloon”. Sinä heräsit ja nyt sinä laulat uutta virttä. ”Sinun kasteesi on valkeuksien kaste”. Se on käännettynä ”syntynyt yliluonnollisesta valosta”. Jumala toi sinut ihanan sanansa valoon. Olet hereillä ja laulat, koska sinut on nostettu kuolleista, Hänen sanansa tuoreeseen valoon joka päivä, niin kuin kaste.

Wednesday, September 10, 2014

JUMALA KUTSUU JÄÄNNÖKSEN

Vanhan Testamentin profeetat ennustivat, että viimeisinä päivinä tuhon tullessa Jumala kutsuu turviinsa jäännöksen. Yksi profeetoista, Daniel, ymmärsi Jumalan taivaallisen aikakellon omalle ajalleen, koska hän oli tutkinut menneisyyden profeettoja. ”Minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa”(Dan.9:2-3).

Tutkiessaan Jeremian profetioita Daniel huomasi, että Israelin seitsemänkymmentä vuotta pakkosiirtolaisuudessa olivat melkein ohi. Jeremia sanoo luvussa 29:10 -11: ”Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan. Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”.

Miksi Daniel ei riemuinnut? Miksi hän ei vain tarttunut lupaukseen uskossa ja levännyt, vaikka lupauksen ehdot olivat täyttyneet. Niin, Jumala lupasi vapauttaa, antaa heille hyvää, mutta saman luvun jakeissa 12 – 14 sanotaan: ”Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkottanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois”.

Synti tai välinpitämättömyys voi myös jäädyttää Jumalan lupaukset. Daniel huomasi Mooseksen varoituksen 5. Mooseksen kirjassa, että Israel hajotettaisiin maastansa synnin tähden, mutta hän huomasi myös lupauksen siitä, että kansa vapautettaisiin: ”Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. (5 Moos.4:29).

Tuesday, September 9, 2014

RUKOUKSEN VOIMA

Jumala haluaa innokkaasti näyttää meille, että meidän rukouksessamme on voima!

”Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso merelle päin". Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään". Hän sanoi: "Mene takaisin", seitsemän kertaa. Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä". Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'"(1 Kun.18:42 - 44).

Elia oli ihminen, ja häneen vaikuttivat samat asiat kuin meihinkin, samat pelot, kaipuut, toiveet, epätoivo ja tarpeet, kuitenkin hänen rukouksensa tekivät tulosta! Jumala osoittaa meille tässä, mitä meidän tulee tehdä jokaisessa kriisissä: ”Juokse hänen luokseen! Mene sisään hartaana! Rukoile ovet auki ja kiinni! Elia rukoili hartaasti ja jatkoi sitä odottaen, kunnes Herra vastasi. Seitsemän kertaa hän lähetti palvelijansa katsomaan taivaanrantaa nähdäkseen edes pienen merkin.

Tänä päivänä me annamme peräksi muutaman rukouskerran jälkeen ja vihastumme Jumalalle. Sanomme: ”Ei se toiminut minun kohdallani. Rukoilin, mutta aviomieheni ja minä olemme edelleen suurissa ongelmissa. En ole vieläkään saanut sitä, mitä tarvitsin.”

Ilmeisesti ihmiset eivät rukoile, koska ajattelevat, ettei se toimi. He eivät tiedä, mitä merkitsee olla kestävä rukouksessa, mennä takaisin Elian aikaan ja painaa pää maahan. Me nimitämme tätä ”Jumalaan tarttumiseksi”. Vanhassa Testamentissa sitä nimitettiin ”painimiseksi Jumalan kanssa”. Jaakobin rukous oli: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua"(1 Moos.32:26). Odotus, viivästys tarkoittavat sitä, että me niiden kautta vahvistumme Kristuksessa. Et voi viettää pitkää aikaa hänen läsnäolossaan tulematta tuntemaan häntä. Mitä pidempään vastaus viivästyy ja mitä tehokkaampi meidän rukouksemme on, sitä tärkeämmäksi hän tulee ja sitä vähemmän tärkeäksi näyttäytyy vastaus rukoukseemme. Tavalla tai toisella voitat.

Monday, September 8, 2014

KOHTAAMME VAIKEITA PÄIVIÄ by Gary Wilkerson

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta”(2 Tim.3:1 -5).

Paavali puhuu tässä sitoutuneista kirkossakävijöistä, mutta sanoo heissä olevan vain jumalisuuden ulkomuodon. Paavali sanoi, että nämä kristityt olivat ”aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen”(2 Tim.3:7), toisin sanoen he kyllä kuuntelivat kaikkia evankeliumin opetuksia, mutteivät koskaan ottaneet niitä omaan sydämeensä. Heistä teki voimattomia se, Paavali sanoi, että he ”vastustavat totuutta”(2 Tim.3:8).

Ehkä emme koskaan kohtaa samanlaisia koetuksia kuin Uuden Testamentin uskovat, mutta Jumala on yhä antanut meille Uuden Testamentin voiman. Varmaankin kohtaamme omia koetuksiamme, koska emme ole vastustuskykyisiä sille, mitä maailmassa tulee tapahtumaan. Nuo vaikeudet sitten vaikuttavat meissä voimaa, jota emme ole nähneet koskaan ennen.

Siksi ei meillä ole varaa olla enää normaaleja uskovia. Mieti nopeasti kasvavaa ei-uskovien joukkoa maailmassamme. Jokainen edustaa helvettiin menossa olevaa sielua, sitä, jonka puolesta Jeesus kuoli. Nuo luvut yksistään kutsuvat meitä nousemaan uskossamme ”normaalin” yläpuolelle, julistamaan Kristuksen evankeliumia pelotta ja estotta. Siihen tarvitaan Hänen voimaansa, jota ei voi saada omilla ansioilla. Se voidaan saada vain Hänen armostaan.

Olen siteerannut usein Leonard Ravenhill’iä, mutta tämä hänen kommenttinsa kannattaa toistaa: ”Tämän päivän kristillisyys on niin alle normaalin tason, että jos joku uskova alkaa käyttäytyä niin kuin normaali Uuden Testamentin uskova, häntä pidetään epänormaalina.”

Kerro minulle, kuuletko vain Jumalan Sanaa, mutta et tee sen mukaan? Vai onko Kristuksen voiman ja sinun elämäsi välillä ero? Rukoile kanssani: ”Herra, olen väsynyt sopeutumaan normaaliin kristillisyyteen. Yhdistä minun elämäni sinun taivaalliseen voimaasi. Olen tyhjä astia, täytä minut voimallasi! Mitä se maksaakin, Herra, johda minua sinne, minne tahdot viedä.” Rukoile tämä ja näet Hänen voimansa vapautuvan elämääsi.

Saturday, September 6, 2014

MEIDÄN TULEE RUKOILLA by Carter Conlon

Tuomarien kirja kuvaa aikaa, jolloin Jumalan oma kansa, Israel, joka oli kutsuttu olemaan yliluonnollisena todisteena maan päällä, alkoi toimia petollisesti hänen läsnäolossaan. He kieltäytyivät vaeltamasta rehellisesti Jumalan kanssa ja vähitellen heidän jumalanpalveluksensa kävi satunnaiseksi, jolleivät suorastaan hyljänneet Jumalan palvelemista.

Kun toimitaan petollisesti Jumalan kanssa, se aina päättyy voimattomuuteen, joka puolestaan antaa tilaa viholliselle. Vihollisilla tarkoitan niitä, jotka eivät tunne Jumalaa, joilla ei ole mitään kaipausta hänen tuntemiseensa ja jotka eivät halua kenenkään muunkaan olevan missään suhteessa häneen. Sinä ja minä elämme aika lailla samanlaisessa ajassa kuin tuossa Vanhan Testamentin kohdassa.

Israelin viholliset, tässä tapauksessa midianilaiset, tulivat juuri sadonkorjuun aikaan ryöstämään kaiken, minkä Jumalan kansa oli saanut kootuksi (ks. Tuomarit 6:2-3). Heidän päämääränään oli ajaa israelilaiset sellaiseen köyhyyteen, että se estäisi heitä toteuttamasta Jumalan heille tarkoittamaa päämäärää maan päällä. Kun Israelin lapset tiesivät, että heidän lukunsa oli paljon vihollista vähäisempi, he alkoivat huutaa Herran puoleen. Vihollisia näytti heidän silmissään olevan kuin hiekanjyväsiä maassa. Tämä sama alkaa tapahtua meidänkin aikanamme.

Jumala kuulee yksinhuoltajaäidin rukouksen, kun tämän lapset ovat kaduilla. Samoin hän kuulee isän rukouksen, joka ei tiedä, miten hän pystyy elättämään perheensä. Hän kuulee kaikkien niiden rukoukset, jotka lukevat uutisia ja näkevät jokapäiväisiksi tulleet kauheat rikokset tämän sukupolven keskuudessa.

Rakas ystävä, meidän tulee rukoilla! Päivä ja hetki vaativat meistä niitä, jotka vielä tuntevat Jeesuksen Kristuksen armon, alkavan rukoilla tämän maan puolesta. Uskon, että vain Jumalan kansan ruohonjuuritason herääminen voi sallia niiden hyvin pimeiden päivien viivästymisen, jotka ovat edessämme. Kuinka ihmeellistä olisikaan, jos taivaassa oleviin kirjoihin lisättäisiin vuosi 2014 sellaisena vuotena, jolloin sinä ja minä aloimme rukoilla tämän maan kansan puolesta uskossa ja hartaudella, jonka vain Jumala on voinut antaa meille.

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, September 5, 2014

RUKOUKSESSAMME ON VOIMA

Monetkaan uskovat eivät rukoile usein, koska heille on opetettu “ota kaikki vastaan uskossa”. Täällä Times Square – seurakunnassa me julistamme uskoa, mutta emme jätä lukuun ottamatta rukousta. Opetamme kuuliaisuutta, parannuksen tekemistä, Sanaa, uskoa ja rukousta! On sanottu: ”Miksi rukoilla? Miksi anoa Jumalalta, kun hän on jo luvannut antaa kaiken? Jos hän tietää, mitkä meidän tarpeemme ovat, ennen kuin pyydämme, miksi sitten anoa?” Jotkut opettavat jopa: ”Jos pyydät häneltä jotakin, minkä hän on jo luvannut, se on epäuskoa. Pidä vain kiinni lupauksesta ja lepää. Ei sen tähden tarvitse enää rukoilla”.

Aabrahamille oli annettu lupaus valtavan kansan isäksi tulemisesta. Lupaus oli vahvistettu valalla. Jumala oli antanut hänelle lupauksen: ”Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun”(1 Moos.13:15 - 16). Jumala oli luvannut siunata niitä, jotka siunaavat Häntä ja kirota ne, jotka kiroavat Häntä. Aabrahamilla oli niin paljon uskoa, että Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi: ”Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (1 Moos.15:6). Tässä on Jumalan mies, varma Jumalan lupauksista ja täynnä uskoa. Silti hän juoksi alttarille rukoillakseen uudestaan ja uudestaan (ks.1Moos.12:8 ja 13:4). Näemme siis, ettei hänen uskonsa sen paremmin kuin Jumalan lupauskaan ylittänyt rukousta.

Mooses piti Jumalan läheisyyttä suuremmassa arvossa kuin muita siunauksia. Katso häntä seisomassa mäen päällä, kun Aaron ja Huur pitivät hänen käsivarsiaan ylhäällä! Jumala oli jo luvannut, että he voittaisivat amalekilaiset ja Israelille oli luvattu voitto. Silti Mooses menee vuoren huipulle rukoilemaan Jumalaa kohotetuin käsin. ”Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni"(2 Moos.17:15).

Olemme ateisteja suhteessamme rukoukseen verrattuna alkuseurakunnan aikaan. Monet pitävät salaista rukouskammiota kovana työnä ja väsyttävänä, niin että he menevät sinne vain satunnaisesti. Voitko kuvitella miestä ja vaimoa asumassa samassa talossa, tuskin koskaan puhumassa toisilleen ja silti julkisuudessa käyttäytymässä, kuin heillä olisi läheiset suhteet? Niin jotkut kohtelevat meidän siunattua Herraamme! Rukous, salainen rukous, on kaikkein voimallisin ase, jonka Jumala on antanut kansalleen. Kuitenkin sitä lyödään laimin, pidetään arvottomana ja käytetään harvoin.

Jumala on innokas näyttämään meille, että meidän rukouksessamme on voima. Hän antaa meille tämän ihanan muistutuksen: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”(Jaak.5:16).

Thursday, September 4, 2014

JUMALAN ERITYISET SANAT

Pietari rukoili katolla (Ap.t.10:9), ja useiden kilometrien päässä rukoili eräs toinenkin mies, Kornelius. ”Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!" Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla" (Ap.t.10:1-6). Miten yksityiskohtaiset olivatkaan ohjeet!

Sillä aikaa Pietari sai näyn: ”Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi Henki hänelle: "Katso, kaksi miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt"(Ap.t.10:19 -20). Pietari meni Korneliuksen taloon ja tapasi rukoilevan miehen. ”Ja Kornelius sanoi: ’Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.' Sen tähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua’ "(Ap.t.10:30- 33).

Läpi Apostolientekojen luemme näitä sanoja: ”Jumala sanoi heille…, Herra sanoi…, Pyhä Henki sanoi…, Enkeli sanoi…”. Taivas ei ollut kiinni. He saivat Herran selvän tahdon, hyvin käytännöllisen, yksityiskohtaisen ja selkeän. Kuitenkin sana tuli taivaasta aina vasta paljon rukouksen jälkeen, kun oli sulkeuduttu salaiseen kammioon yksin Jumalan läheisyyteen.

Wednesday, September 3, 2014

HERRAN KASVOJEN ETSIMINEN

Apostolien tekojen kirja on kertomus pyhistä miehistä ja naisista, jotka etsivät Herran kasvoja. Alusta loppuun se kertoo, kuinka rukous liikuttaa Jumalaa. Olivat he sitten Yläsalissa, vankiloissa, salaisissa kodeissa viranomaisia piileskelevinä tai Simonin kodissa Suoran kadun varrella: he rukoilivat! Aamulla ja joskus yöllä, he rukoilivat lakkaamatta. Kornelius rukoili aina, ja Pietari rukoili katolla. Rannalla, temppelissä tai erämaassa, he huusivat Herraa avukseen lakkaamatta. He viettivät tunteja ja päiviä sulkeutuneina Jumalan yhteyteen, kunnes he saivat kalliin, yksityiskohtaisen johdatuksen. Minkälaisia ihmeellisiä erityiskohtia Jumala antoikaan heille.

Ananias oli Jumalan mies, opetuslapsi, jolle annettiin tehtävä rukoilla. ”Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: ’Ananias!’ Hän vastasi: ’Katso, tässä olen, Herra’. Niin Herra sanoi hänelle: ’Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä, katso, hän rukoilee ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen’ " (Ap.t.9:10 -12).

Kuuntele, miten tarkan ohjeen Jumala antoi. Siinä kerrottiin talo, isännän nimi ja mies, jonka puolesta hänen piti rukoilla. Sitten Jumala sanoi: ”Hän tietää, että sinä tulet, hän tietää jopa nimesi. Hän tietää, mitä sinä teet, kun menet hänen huoneeseensa, koska minä olen kertonut hänelle kaiken.” Miksi Herra kertoi tämän juuri kääntyneelle niin tarkoin yksityiskohdin? Siksi, että hän rukoili! Kolme päivää Saulus paastosi ja rukoili. Se ei ollut vain: ”Herra, mitä voit tehdä minulle?” Pikemminkin se oli: “Herra, mitä haluat minun tekevän?”

Jos Saulus olisi pelastunut meidän aikoihimme, hän olisi heti joutunut mainoksien maailmaan, mediahyökkäyksien kohteeksi, eniten ostettuun kirjaan ja hänelle olisi satanut kutsuja antamaan todistuksensa seurakuntiin kaikkialla. Monet ovat pelastuneet yhtä ihmeellisesti kuin Saulus, mutta he joutuvat heti elämään sekamelskaa, jossa eivät tiedä, mitä pitää tehdä. Jumala sanoi Saulukselle: ”Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän" (Ap.t. 9:6). Jumala siis sanoi: ”Ala rukoilla! Etsi minun kasvojani ja opettele odottamaan minua”. Hän ei saanut mitään ohjetta, ennen kuin kolme päivää oli kulunut rukouksessa. Jotakin voimallista kuitenkin tapahtui sen aikana. Saulus oppi tuntemaan Herran äänen ja luottamaan hänen johdatukseensa. Vaikka hän oli vastasyntynyt uskova, Jumala jo selvästi kuljetti häntä. Hän ei tarvinnut sielunhoitajaa tai profeettaa näyttämään, mitä tehdä. Hänen ei tarvinnut saada tiedon sanaa keneltäkään. Miksi? Siksi, että Herra sanoi: ”Sillä minä tahdon näyttää hänelle”( Ap.t.9:16).

Tuesday, September 2, 2014

ENEMMÄN JEESUSTA

En voi lukea Apostolien tekoja tuntematta häpeää. Apostolit elivät ja toimivat ihmeiden piirissä. Jopa sellaiset maallikotkin kuin Stefanus ja Filippus, pöytäpalveluksen valvojat olivat vahvoja Pyhässä Hengessä. He tekivät ihmeitä ja saivat liikkeelle kokonaisia kaupunkeja. Enkeli ilmestyivät heille, irrottivat heidän kahleensa ja veivät heidät ulos tarkkaan vartioiduista vankiloista. He saivat valtavia näkyjä, selviä ja yksityiskohtaisia.

Pietari oli niin täynnä Pyhää Henkeä, että hänen varjosakin lankeaminen kaduille tuotujen sairaiden vuoteiden yli, sai nämä parantumaan(Ap.t.5:15) Rammat paranivat ja lähtivät hyppimään temppelissä kertoen ihmeestä: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois”(Ap.t.19:11 -12).
Miksi me emme voi elää samanlaisessa ihmeiden piirissä tänä päivänä? Jumala ei ole muuttunut, me olemme! Sama Herra on meidän kanssamme. meillä on samat lupaukset, ja Jumala on enemmän kuin halukas tekemään sen taas. Valitettavasti meillä on tänä päivänä ajatus, ettemme tarvitse ihmeitä. On sanottu: ”Tällä sukupolvella on enemmän ilmestyksiä. Se on koulutetumpi ja tietää paljon enemmän. Emme siis odota Herran toimivan samalla tavalla tänään kuin silloin, kun hän perusti seurakunnan.”

Vastaukseni tuohon on: Jos ihmeitä ei enää tarvita alkamaan seurakuntaa, niitä tarvitaan sitäkin enemmän päättämään seurakunta-aikaa. Pahat ihmiset ovat tulleet pahemmiksi ja pahemmiksi, koska synti on lisääntynyt moninkertaiseksi. Viettelijät ovat lisääntyneet, väkivalta käynyt hallitsemattomaksi ja helvetti on laajentanut rajojaan. Saatana on tullut alas pitämään suurta vihaa. Kun oppeja demoneista tulee esiin tulvan lailla, luopumus käy pahemmaksi.

Me olemme lankeamassa pois. Abortti on täyttänyt maan verenvioilla. Nuorisomme on päässyt irtautumaan rajoistaan kokaiinin, crack-huumeen, heroiinin ja alkoholin voimin, jotka levittyvät kouluihin tuhoten, tappaen, tehden teineistä sairaita, tautisia varkaita ja murhaajia. Uusia tauteja leviää kylväen kuolemaa kaikkialla.

Me tarvitsemme enemmän Jeesusta, enemmän hänen pelastustaan, parantavaa voimaansa, kuin koskaan aiemmin. Apostolit tunsivat ihmeiden hinnan ja maksoivat sen innolla, mutta me emme ole halunneet maksaa sitä.

Monday, September 1, 2014

SILMÄT LUOTUINA JEESUKSEEN by Gary Wilkerson

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen” (Hebr.12:1-2).

”Synti ja kaikki, mikä meitä painaa” voivat estää meitä juoksemasta uskon kilpailussa. Kun juoksemme uskon kilparadalla, vihollinen työntää jalkansa kampatakseen meidät. Tämä tapahtuu usein suurimpien voittojemme jälkeen. Jonain hetkenä ajattelemme: ”Jumala on liikkeellä. Nyt näen hänen lupauksensa toteutuvan”, mutta sitten tilanteemme kääntyy aivan päinvastaiseen suuntaan kompastuttaen meidät uskossamme. Silloin meille jää ajatus: ”Herra, minä luulin, että tässä oli minun läpimurtoni. Nyt asiat ovat pahemmin kuin ennen.”

Niin, missä on toivomme? Löydämme sen jakeemme lopussa: ”Ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa” (Hebr.12:1). Vaikka olosuhteemme aiheuttavat meille epäilyjä ja lankeamme helposti syntiin, kilpailumme on kärsivällisyydestä. Meitä neuvotaan kestämään silmät luotuina Jeesukseen. Ei ole kyse siitä, että kokoaisimme tarpeellisen määrän uskoa, emme me pysty kokoamaan mitään omin voimin. Meidän tulee katsoa Jeesukseen, joka antaa meille uskoa, sillä hän on ”uskon alkaja ja täyttäjä” (Hebr.12:2).

Ihana asia, että Kristus alkaa uskon sydämissämme! Kauan ennen kuin hän kutsui meidät juoksemaan tässä kisassa, hänen mielessään oli ajatus: ”Haluan saada tämän suoritetuksi”. Hän alkoi meissä uskon ja pani meidät kilparadalle nähdäkseen päämääränsä toteutuvan.

Kerro, mitä Jumalan sydämeesi istuttamalle uskolle on tapahtunut? Tuntuuko sinusta, että se on kuollut? Tuntuuko sinusta kurjalta, että olet langennut niin monesti? Ystävä, älä lannistu! Jumala on luvannut alkaa uskon sinussa. Se merkitsee myös sen uskon uudelleen sytyttämistä, jonka olet tuntenut. ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room.10:17).

Jos lupaus ei ole vielä toteutunut kohdallasi, ole varma siitä, että Jumala toimii ”uskosi täyttäjänä”.