Tuesday, November 25, 2014

KOETUS

Israelin lapset olivat täysin avuttomia, isät, äidit, päämiehet, johtajat, kaikki, koska heillä ei ollut paikkaa, mihin palata. Ei ollut matkaeväillä lastattuja kameleita. Ei kuivattuja hedelmiä, kuivattua kalaa, leipää, viikunoita, taateleita, rusinoita tai pähkinöitä. Varmaankin he olivat nähneet faaraon karavaanin joutuvan huiskaistuksi mereen: valtavia vaunuja, joihin oli lastattu ruokaa, ajelehtimassa Punaisen meren rannalla. He varmaan ajattelivat: ”Jumala tiesi tarkalleen päivän ja tunnin, jolloin meidän piti lähteä Egyptistä. Mooses puhuu Jumalan kanssa. Miksei hän käskenyt meitä tuomaan mukanamme puolen vuoden ruokatavaroita? Jopa Egyptin jumalat kohtelivat paremmin sotilaitaan. Miksi meidän piti lainata vain kultaa, hopeata ja jalokiviä? Emmehän me voi syödä niitä. Ne ovat aivan hyödyttömiä täällä!”

Ei ollut näkyvissä ruohon tupsuakaan, ei riistaeläimiä, ei hedelmäpuita, ei muukalaisia käymässä kauppaa heidän kanssaan. He eivät olisi voineet palata Egyptiin, vaikka olisivat tahtoneet, koska Punainen meri esti heidän pääsynsä sinne. Jos he olisivat halunneet mennä merenlahden ympäri, egyptiläiset olisivat estäneet heidän paluunsa seipäin ja kivin, koska olivat saaneet tarpeekseen vitsauksista.

Nyt olisi siis jäljellä vain kolkko, uhkaava erämaa edessä. Lapset itkivät ja vaimot vääntelivät käsiään. Jokainen isä ja aviomies tunsi itsensä avuttomaksi ja nöyryytetyksi. He olivat kaikki kokoontuneet Mooseksen ympärille ja valittivat: ”Te olette tuoneet meidät tähän erämaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään"(2 Moos.16:3).

Tämä oli nöyryytys Israelille ja oppitunti meille tänä päivänä. ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niin kuin he himoitsivat… Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”(1 Kor.10:6, 11).

Jumala toi Israelin täydellisen nöyryytyksen paikkaan.

Israelilaisten koetuksessa ei ollut kyse rohkeudesta kohdata voimakkaita vihollisia, koska Jumala oli jo luvannut taistella heidän taistelunsa heidän puolestaan. Oli kyse siunauksista, joihin he eivät olleet valmistautuneet: hyvät talot, suuret täydet viinileilit, maitoa virtaavat joet, hunajan runsaus, vilja ja karja, puhumattakaan kaikenlaisista hengellisistä siunauksista.

”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee”(5 Moos.8:3).

Monday, November 24, 2014

USKON MITTA by Gary Wilkerson

Evankeliumit tekevät selväksi, että saamamme uskon määrä on meille sopiva.

”Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: ’Heillä ei ole viiniä’ "(Joh. 2:1-3).

Onko sinulta koskaan loppunut mikään? Ehkä kärsivällisyys kapinoivaa lasta kohtaan? Toivo avioliittosi puolesta? Näissä häissä Kaanassa Jeesuksen äiti, Maria huomasi, että viini oli loppunut juhlasta. Niin hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: ”Tee jotakin”.

Jeesus vastasi: ”Minun aikani ei ole vielä tullut"(2:4). Maria olisi voinut hyväksyä Poikansa vastauksen vahvana väitteenä: ”Taivaasta on majesteetillisesti julistettu, ettei näissä häissä moninkertaisteta viinin määrää”. Sen sijaan hän toimi niin, kuin hyvä juutalainen äiti tai kuin kuka tahansa äiti, ja ohitti poikansa vastauksen. ”Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ’Mitä hän teille sanoo, se tehkää’ "(Joh.2:5).

Teologisesti pidän tärkeänä Jumalan majesteettisuutta. Uskon, ettei mitään tapahdu, jollei Hän määrää sitä. Joskus vain Jumalan määräys on: ”Jätän tämän sinun varaasi”. Kyseessä olevan kappaleen antama vaikutelma on, että Jeesus ei toimisi Marian pyynnöstä. Hänellä oli vahva teologinen syy tähän: ”Minun aikani ei ole vielä tullut”, tarkoittaen sillä, että Jumala ei ollut vielä julistanut Hänen julkista toimintaansa alkaneeksi.

Maria ei voinut odottaa taivaallisen kalenterin määräaikaa. Hän tarvitsi Jumalan puuttumista asioihin heti paikalla, ja niin kalenteri muuttui. ”Jeesus sanoi heille: ’Täyttäkää astiat vedellä’. Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: ’Ammentakaa nyt ja viekää edes käyvälle’…

Mutta kun edes käypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen - kutsui edes käypä yljän ja sanoi hänelle: ’Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti’ ”(Joh.2:7- 10). Tämä ei ollut vain viinin ”korviketta”. Se oli parasta viiniä!

Tapahtui ihme, joka kävi jopa yli Marian odotusten. Tosin asiat olisivat voineet mennä aivan toisin. Maria olisi lannistunut Jeesuksen vastauksesta. Hän olisi voinut hyväksyä kuulemansa ja sanoa: ”Ei varmaan ole oikea aika”. Sen sijaan hän nosti uskoa taivaalliselta tililtään, vaikka ei ollut vielä edes tallettanut.

Saturday, November 22, 2014

HE VALAISEVAT KOKO VALKOKANKAAN by Claude Houde

Kun uusi uskova alkaa lukea Raamattua ja tutkia sitä, hänen suurimpia yllätyksiään on, että Raamatun miehet ja naiset ovat niin inhimillisiä. Heissä ei ole ehostusta, ei temppuja eikä kasvojenkohotusta. Ei ole mitään Hollywood-käsikirjoituksia, ei ”liian - hyvää – ollakseen – totta” eikä ”elämää suurempia”, moitteettomia sankareita.

Eräs syy siihen, että Raamattu on yhä edelleen, vuosi vuoden jälkeen, maailman luetuin kirja, on se, että sen sivuilta löytyvät tapahtumat ja henkilöt ovat yksinkertaisesti kiehtovia. Raamattu on eniten luettu kirja maailmassa, koska kuusikymmentäkuusi kirjaa, joista se koostuu, ovat oikeastaan peili, jossa löydämme oman itsemme heijastuksen ennemmin tai myöhemmin. Vaikka Vanhan ja Uuden testamentin miehet ja naiset ovat meistä kovin kaukana, ajassa, paikassa, asiayhteyksissä, tavoissa ja kulttuurissa, he ovat juuri siellä. On uskomatonta, kuinka lähellä he sittenkin ovat inhimillisen kokemuksensa ja inhimillisyytensä puolesta. Jos katsot sitä, sinä joudut myöntämään, että nämä ihmiset ”valaisevat koko valkokankaan”. Raamatun lukeminen on mitä äärimmäisin tosi -TV – kokemus! Jokainen sivu tempaa mukaansa ja sinkoaa meidät ihmiselämän teatterin etupenkeille, yhteyteen Jumalan kanssa.

Meitä järkyttää, puhuttelee, ”asettaa kyseenalaiseksi” ja liikuttaa heidän seikkailunsa, taistelunsa, toiveensa, epäilynsä. intohimonsa ja uskonsa, koska ne ovat niin kipeän samanlaisia kuin omamme. Aina kun se tulee niin lähelle, ettei se tunnu enää mukavalta, niin tosiasiassa käännämme peilin pois itsestämme. Nämä Raamatun kertomukset elävästä elämästä saavat meidät sekä nauramaan että itkemään. Meidän henkemme rusentuu, kun he epäonnistuvat, hajoaa, kun he tekevät virheitä ja kuitenkin kohoaa, kun he voittavat.

Nämä Jumalan Sanan miehet ja naiset ovat lihaa ja verta. He haaveilevat, kärsivät, lankeavat, itkevät, ovat pettyneitä ja läheisimpien ystäviensä pettämiä. Ihmiset, joihin he luottivat, pettävät heitä kaikkein eniten. Joskus he pelkäävät omaa sisintään. He haavoittuvat ja vuotavat verta. He kääntävät selkänsä Jumalalle ja epäilevät jopa Hänen olemassa oloaan. Sitten he juoksevat hulluina Häntä kohti, kun sattuu ikäviä asioita. Niin vahvoja ja niin heikkoja, eivätkä he tee sitä, minkä tietävät heidän pitäisi tehdä, ja usein lopulta tekevät sitä, mitä vihaavat ja tietävät vääräksi. He haaveilevat kauneudesta ja ylevyydestä, paremmasta maailmasta, oikeudesta ja ”elämän uudelleen alkamisesta”.

Raamattu on totisesti oikea korulipas, täynnä hiomattomia timantteja. Jokainen kirja ja jokainen luku heijastaa sen ihmisen kokemuksen särmää, joka etsii oleellista, ikuista ja tarkoituksellista. Kun luet Raamattua, voit löytää Jumalan ja itsesi.


____________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Thursday, November 20, 2014

ETULINJASSA

Halukas palvelija ei pelkää ”leijonaa tiellä”, ulkona kadulla. Laiska uskova sanoo: ”Ulkona on leijona ja minut varmasti tapetaan kaduilla, jos menen sinne.”

”Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla"(San.26:13).

Onko kaduilla leijona? Kyllä! Ärjyvä leijona etsii, kenet saisi niellä. Hengellä täytetty palvelija ei pelkää leijonaa. Ennen kuin tulin pastoriksi New Yorkiin, paholainen yritti panna pelon sydämeeni. Olin nähnyt, mitä oli tulossa ja, kuinka pahoiksi kadut tulevat. Saatana sanoi: ”Sinut tapetaan kaduilla!” Mutta Jeesus käski: ”Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle”(Luuk.14:21). Me emme pelkää!

Mietin, kuinka ihanaa on varmaan elää rauhallisessa, yksityisessä paikassa, ja monilla onkin se etuoikeus. Silti lisääntyvä uskovien joukko ”lähtee vuorille” vain piileskelemään. Leijona on jahdannut heitä, ja nyt he etsivät turvallista paikkaa. Olen jo käynyt läpi tämän kaltaisen ajattelun. Gary North, johtava uudistaja, kirjoitti kirjan nimellä Hätätilahallitus, jossa hän varoittaa uskovia haalimasta itselleen tavaroita ja aseita, jotta voisi päästä piilopaikkaan ja puolustaa omaisuuttaan. Hän ehdottaa varattavaksi viinoja ja tupakkaa, joilla voi lahjoa poliisia anarkian aikana.

Nämä ovat niitä, jotka sanovat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät … Karitsan vihalta! (Ilm.6:16). ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen”(Matt.16:25).

Tämä Hengellä täytetty seurakunta ei piiloudu, vaan tulee etulinjaan, taistelemaan hyvän taistelun ja tekemään sielujen elonkorjuun.

Wednesday, November 19, 2014

VIIMEISTEN PÄIVIEN SADONKORJUU ODOTTAA!

Viimeisen suuren sadonkorjuun palvelijoissa on jotakin erityistä ja ainutlaatuista. Ennen kaikkea, he eivät pelkää ”kyntää syksyllä”.

”Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee”(San.20:4).

Jeesus sanoi, että pelto on maailma, mikä tarkoittaa kansakuntia, kansoja ja rotuja. Kun tulin New Yorkiin vuonna 1958, seurakunta, yhteiskunta ja hallitus kaikki väittivät, ettei huumeriippuvaisia, varsinkaan heroiinin käyttäjiä, voi parantaa. He tosiaan sanoivat: ”On liian kylmää kyntää! Eivät he halua Jumalaa! Heitä ei voi saavuttaa”. Mutta Jumala sanoi minulle: ”Mene kyntämään! Se on timanttikaivos ja minä aion saada sieltä satoa”. Niin Hän on saanutkin.

Eteläisillä rajoillamme väännellään käsiä, kun miljoonat laittomat tulvivat maahan. New Yorkissa ja Kaliforniassa laittomat muukalaiset valuvat sisään kaikkialta maailmasta. Jumala on herättänyt seurakuntia voittamaan heidät Kristukselle, koska nämä vasta kääntyneet uskovat työntekijät ovat nähneet kyntämisen mahdollisuuden. Jumala on tuonut lähetyskentän heidän luokseen. Nyt nuoret papit, jotka kerran olivat laittomia muukalaisia, lähtevät lähetteinä takaisin evankelioimaan kotimaitansa.

Kyllä! Luopumuksen kylmät aallot pyyhkivät yli maan. Juutalaiset ovat kylmiä, niin kuin muslimitkin. Niin monet näyttävät epätoivoisilta ja kovilta. Herra sanoo: ”Älkää laiskotelko, vaan menkää kyntämään!” Ei mitään ihmisryhmää eikä yksilöä saa pitää liian kylmänä, kovana tai liian kauaksi joutuneena. Mene kylvämään! Kynnä ja saat niittää! Tämän päivän voimassa Henki johtaa kaikki synnintuntoon.

Ennen Times Square -seurakunnan perustamista meille sanottiin, että New York oli liian kova, liian paha. Ei sillä ollut toivoa. Kukaan ei uskaltaisi tulla kirkkoon sunnuntai-iltana. Oli liikaa kyynisyyttä, rikollisuutta, ja ihmiset eivät uskaltaisi lähteä kodeistaan Times Square’lle iltaisin, minään iltana. Oli muka liian kylmää kyntää. Tämän täyteen ahdatun kirkon kävijät todistavat nyt, kuinka väärässä nämä puhujat olivat.

Tuesday, November 18, 2014

JUMALAN KANSA ON OLEVA ALTIS

Psalmi 110 on suoraa profetiaa viimeisten päivien kansasta, joka ”on altis sinun sotaan lähtösi päivänä” (Ps.110:3). Martti Luther nimitti tätä psalmia ”Kristuksen kuningaskunnan kirkkauden profetiaksi”. Hän lisäsi: ”Sen pitäisi olla rakas jokaiselle seurakunnassa”.

Jumalan kansa on oleva ”altis” sinä päivänä. He ilmoittautuvat spontaanisti vapaaehtoisiksi. Jumala tekee sen näin: Kun Hän määrittää voimansa päivän tulemisen, Hän nostaa esiin pyhät profeettansa, vartijansa ja paimenensa, jotka puhaltavat pasuunaan. Jumala liikkuu kansansa vastauksen yllä yliluonnollisesti. He ottavat vaarin parannuskehotuksesta, kokoontuvat ja nousevat esiin uskossa haastamaan vihollisen. He heräävät, menevät ulos ja haastavat pimeyden voimat. Jumalan kansa alkaa rukoilla, ja Hän lähettää profeettansa herättämään seurakuntaa.

Niin oli silloinkin, kun Siisera ja hänen suuret raudoitetut vaununsa tulivat Israelia vastaan. Jumala nosti silloin Deboran, koska ”israelilaiset huusivat Herraa”(Tuomarit 4:3). Herran Henki tuli silloin heidän päällensä, kuten Debora myöhemmin lauloi: "Johtajat johtivat Israelia, kansa oli altis”(Tuomarit 5:2). Kun Jumalan Henki totisesti tulee kansan päälle, ei tarvitse pakottaa, anoa, vetää tai uhata. He tulevat alttiisti Hänen voimansa päivänä. Näen tämän tapahtuvan täällä Times Square’n seurakunnassa. Sana puhdistaa, ja Jumalan Henki tulee monen päälle. Meillä on nyt runsaasti vapaaehtoisia, alttiita tekemään mitä hyvänsä Jeesukselle.

”Altis on sinun kansasi sinun sotaan lähtösi päivänä: pyhässä asussa ”(Ps.110:3). Tämän profetian mukaan Jumalalla on oleva kansa, joka ei näe pyhyyttä taakkana, liian raskaana kantaa. He eivät näe sitä minkäänlaisena vaikeutena tai lakina, vaan kauniina. He eivät kiristele hampaitaan kovan sanoman alla. He pikemminkin näkevät, että Jumala siinä leikkaa ja hioo timanttia, niin, että vielä enemmän valon säteitä taittuu sen pinnasta. Se profetia annetaan pahuuden, moraalittomuuden päivänä. Jumala nostaa esiin pyhän joukon, joka vaeltaa ilolla kaikissa Hänen käskyissään.

Monday, November 17, 2014

TAIVAAN VARANNOT by Gary Wilkerson

Mitä tulee taivaan varantoihin, profeetta Sakarja puhuu voimallisen mutta salaperäisen sanan: ”Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niin kuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niin kuin jumal'olento, niin kuin Herran enkeli heidän edessänsä”(Sak.12:8).

Sakarja katsoi läpi historian meidän päiviimme asti. Kristuksen meidän puolestamme tekemän työn tähden kaikkein heikoinkin kristitty on vahva kuin Daavid, Israelin suurin kuningas. Kaikkein vahvin uskova on ”kuin Jumala”, tarkoittaen Kristusta. Tämä kuulostaa kovin vieraalta. Silti Jumala antaa meille tässä profetiassa kuvan niistä varoista, joita Hän on tallettanut seurakuntaansa varten. Nämä taivaan pankin varat on määrä vuodattaa meidän päällemme Hänen suureksi kunnakseen, varsinkin koetusten aikana.

Suuri osa seurakuntaa täytyy saada vielä tajuamaan tämä. Kun muutamat uskovat tulevat pankkitiskille, he seisovat siinä mykkinä. Kun Pyhä Henki kysyy heiltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”, silloin he eivät tiedä pyytää rikkauksia, jotka ovat talletettuina heitä varten. Sen sijaan he vastaavat: ”Herra, anna meille, mitä Sinä haluat. Minulla ei ole mitään intohimoa, vaan Sinä olet majesteetti. Voit tehdä, mitä tahdot.”

Tämä saattaa kuulostaa nöyrältä, jopa hurskaalta, mutta Raamattu väittää, että tämä asenne todella turhauttaa Pyhän Hengen. Hänen vastauksensa on: ”Mitä tarkoitat, ettei sinun sydämessäsi ole mitään? Etkö näe vihollisen raastavan niitten elämää, jotka ovat sinulle rakkaita? Etkö näe rakkaittesi pelkoa ja siteitä, joista heidän pitäisi vapautua, jos he vain tuntisivat minun vapauttavan voimani? Katso ympärillesi. On vallattavia valtoja, lyötäviä vihollisia, ulosajettavia riivaajia.”

Paavali käskee meidän ”tavoitella hengellisiä lahjoja”. Se tarkoittaa, että meidän tulee tiskillä sanoa: ”Herra, minulla on uskon lahja. voisitko antaa minulle myös evankelioimisen lahjan, niin voisin tuoda muita uskoon?” tai ”Herra, olet antanut minulle profetoimisen lahjan. Ole hyvä ja anna minulle tänään sana sisarelleni, joka on suurissa tuskissa ilman toivoa.”

Tärkeimpiä isäni, David Wilkersonin minulle opettamia asioita oli: ”Voit saada Jeesukselta aivan niin paljon kuin haluat.” Minun on nyt vuoro sanoa sinulle: ”Mene pankkitiskille ja pyydä ylen määrin”.

Saturday, November 15, 2014

PELKKÄ PAIMENPOIKA by Nicky Cruz

Daavid oli vain nuori paimenpoika, joka hoiti isänsä lampaita, kun Jumala valitsi hänet Israelin kuninkaaksi. Jumala oli hyljännyt Saulin kuninkaana, koska Hän oli paha. Siksi Hän lähetti profeetta Samuelin etsimään Daavidia, pelkkää paimenpoikaa. ”Hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: ’Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on’. Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin”(1 Sam.16:12 - 13).

Yritä kuvitella, miltä Daavidista tuntui tuolla hetkellä. Kuinka hän saattoi mitenkään kuvitella itsensä tulevaksi Israelin kuninkaaksi? Pystyikö hän edes tajuamaan, mitä oli tapahtumassa? Hän oli vain poikanen, joka hoiti lampaita, yrittäen ajatella ottavansa isänsä asiat hoitaakseen jonakin päivänä. Paimenen työ oli kaikkein alhaisin homma, jonka kukaan saattoi saada itselleen. Iisain nuorimpana poikana Daavid oli lähetetty niitylle joka päivä pitämään huolta laumoista. Hänen veljensä saivat ”tärkeämpiä’” tehtäviä. Isäkään ei osannut nähdä mitään suuruutta Daavidin sydämessä.
Jumala muutti kaiken tämän. Hän näki Daavidin sydämen ja astui tekemään hänen kanssaan liiton, suuren ja kunniakkaan tulevaisuuden, paljon paremman kuin Daavid olisi koskaan kuvitellut itselleen.

Tuohon aikaan Daavid oli täysin tyytyväinen elämäänsä niityillä yksin Jumalan kanssa. Hänellä oli tapana juosta ruohikossa ja laulaa Herransa edessä, palvoen, rukoillen ja nauttien ihanasta vuoristoilmasta. Aikaisin aamulla hän etsi kohdan korkealta kalliolta ja katseli majesteetillista auringonnousua, hengittäen sisään värejä, kun ne muuttuivat hetki hetkeltä. Joka aamu hän nautti pohjoistuulesta vahvistaen luitaan saadessaan viettää aikaa vapaudessa, avarassa paikassa.

Juuri noilla niityillä Daavid kohtasi Jumalan ensi kertaa. Hän oppi puhumaan Hänen kanssaan ystävänä. Siksi Daavidin psalmit ovat niin kauniita ja inspiroivia. Psalmeissa hän vie meidät takaisin niihin päiviin, jolloin hän oli kahden Herran kanssa. He tanssivat yhdessä niityillä, pitivät huolta lampaista, kasvoivat rakkaudessa ja ystävyydessä.

”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.... Auringolle hän on tehnyt niihin majan. Se on niin kuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä”(Ps.19:1-2, 4-6).

Paimenena Daavid rakasti Jumalaa hartaasti, ja Jumala piti sitä arvossa.

__________ 
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, November 14, 2014

JUMALAN ÄÄNEN OIKEIN KUULEMINEN

Kun Jumalan ääntä ei kuulu, ihmiset juoksevat ja työskentelevät Hänelle ilman käskyä ja valtaa. He tekevät omiaan. Olen ollut siellä: tehnyt hyviä tekoja, ottanut haasteita vastaan, uskonut täysin, että seisoin pahuuden tekijää vastaan. Minä käytin loppuun tuhansia dollareita velkaa, väsyneenä ja sekavana, rukoillen apua joka käänteessä. Ei Jumala ollut minua lähettänyt, mutta en ymmärtänyt sitä. Olin särkynyt, raskautettu, halukas antamaan peräksi niin paljon. Se ei ollut syntynyt rukouksessa, se oli vain inhimillistä myötätuntoa.

Sitten sanoin: ”Ei enää yhtään enempää, Herra! Ei enää askeltakaan, jollet Sinä käske sitä. Ei enää liikettä, ennen kuin olen kuullut sinun äänesi!” Aina kun rahaa tarvitaan, sitä riittää, kun Jumala tukee sitä, minkä Hän aloittaa. Se on ilo, ei taakka, rauhaa eikä kerjäämistä. Kun hengellisessä työssä kerjätään rahaa nykyään, siinä ihminen tekee hyvää, vaikkei Jumalan ääni olekaan häntä lähettänyt! He luulevat oman halunsa olevan Jumalan pyyntöä.

Jeesus ei tehnyt liikettäkään, jollei Hän kuullut ääntä taivaasta. ”Minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla.… En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut" (Joh 8:26, 28). ”Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman… Sen tähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut" (Joh.12:49 - 50).

Tässä muutamia ohjeita Jumalan äänen oikein kuulemiseen:

  1. Hänen äänensä tuo sinut aina Jeesuksen luo ja paljastaa kaiken synnin ja himon. Johannes kuuli hänen äänensä ja sanoi: ”Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen” (Ilm.1:17).
  2. Hänen läsnäolonsa(tai ulkonäkönsä) seuraa aina Hänen ääntään. Olet aina ihmeissäni ja ylitsevuotavan iloinen Hänen läsnäolonsa kirkkaudesta.
  3. Hänen äänensä antaa sinulle hengellisen varmuuden. Pyhä Henki johtaa sinut Hänen Sanansa vahvistumiseen. Kaikki, minkä Jumala puhuu, on oltava samassa linjassa Raamatun Sanan kanssa joka kohdassa.
  4. Mitä hyvänsä Hän puhuu, kestää Kristuksen tuomioistuimen edessä puhtaudessa ja epäitsekkyydessä.

Thursday, November 13, 2014

HÄNEN ÄÄNENSÄ SOINTI

Jumala tahtoo, että hänen kansansa suurin ilo tulisi Hänen äänensä soinnista.

”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi”(Joh.3:29). Suurin ilomme tulisi olla: ”Minä kuulin Hänen äänensä! Olin yksin, odotin ja kuulin Hänen puhuvan minulle!” Korkeaveisussa voimme kuulla viimeisten päivien morsiusdueton. Ylkä kehottaa morsianta piiloutumaan salaa Hänen kanssaan: ”Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi"(Kork.v.2:14). Myöhemmin samassa kirjassa morsian vastaa: ”Kuule, rakkaani kolkuttaa: ’Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni’ "( Kork.v.5:2).

Niille, joiden sydän on kylmennyt, jotka eivät enää kuule Jumalan ääntä, Hän on luvannut antaa uuden, herkän sydämen, jos he katuvat ja kääntyvät uskoon. Kova sydän ei ole lopullinen, jos haluat sen muuttuvan. Ei Jumala tehnyt sitä sinulle, vaan sinä itse suljit itsesi Jumalan Sanalta! Tässä on sinulle lupaus: ”Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa”(Hes.11:18- 20).

”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:25 - 27).

Wednesday, November 12, 2014

HÄNEN RAKASTAVAT KÄSIVARTENSA

”Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni”(Ps.6:6).

Tämä jättiläisen tappaja, mahtava sotilas, josta he lauloivat: ”Daavid löi kymmenen tuhatta”, tämä runoilija, joka kirjoitti niin paljon luottamuksesta Jumalaan ja kaikkien huolien heittämisestä Hänen päälleen. Tämä sama Jumalan mies huusi: ”Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet”(Ps.6:2). Daavid oli tehnyt vakavan synnin ja tunnusti: ”Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää(Ps. 38: 4-6).

Daavid ilmaisi sen, mitä joku teistä lukijoista kokee juuri nyt. Tunnet synnin peittävän sinut kuin odottamaton valtameren aalto, se pyyhkäisee sielusi ylitse. Et voi ymmärtää, miksi sinulle on annettu enemmän kuin pystyt kantamaan. Huudat: ”Jumala, tämä on liikaa! En pysty enää käsittelemään tätä”. Olet haavoilla, tiedät, että hukut sisäisesti syntiisi. Tiedät olleesi typerä ja hölmö. Koet vääristyneesi hengellisesti, ja mielesi on niin sairas, että se vaikuttaa myös kehoosi. Epäonnistumisesi, voiton puutteesi on pannut sinut ”murehtimaan kaiken päivää”, masentuneena ja peloissasi. Olet huolissasi, alas painettu, sielusi on sekaisin!

Daavid koki, että hän kärsi tekemiensä syntien takia. Hän ei sanonut, että Jumala kuritti häntä, vaan hän halusi, että häntä ojennetaan rakkaudessa: ”Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita. Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet”(Ps.6:1-2). Daavid siis rukoili näin: ”Herra, oma typeryyteni, helmasyntisi on tuonut ylleni tämän kärsimyksen! Tiedän, että sinä olet oikea kurittaessasi minua. Muista kuitenkin, että olen yhä lapsesi! Vuodata vihasi niiden päälle, jotka eivät halua sinua. Olen tehnyt syntiä, mutta rakastan sinua yhä. Ojenna minua rakkaudessasi. Ole armollinen”.

Jos tunnet Jumalan nuolten sielussasi menneiden ja nykyisten syntiesi tähden, mutta haluat katua ja kääntyä pois synnistäsi, voit pyytää häntä ojentamaan rakkaudessa. Hän parantaa sinut, suurella armolla ja myötätunnolla, niin kuin isä, joka piiskaa lastaan rakkaudesta. Sinä et tunne Hänen vihaansa, niin kuin pakanat kokevat, vaan Hänen vitsansa tuntuu sinusta rakastavalta, ojennetulta käsivarrelta.

Tuesday, November 11, 2014

AIKA VIRVOITTUA

Jumalan Sana on täynnä kertomuksia suurista miehistä, jotka löysivät itsensä omien keinojensa ja voimiensa lopussa. Saarnaan sanomaa, jonka nimi on ”Jumalan mieheksi tuleminen”, kolmesta asiasta, jotka Jeesus kohtasi Getsemanen puutarhassa: tuskan malja, epävarmuuden hetki ja erilleen joutumisen yö. Kaikki Jumalan miehet ja naiset ovat käyneet läpi nämä.

Ehkä olet itse aiheuttanut tämän hetkisen kärsimyksesi. Kuinka monet vaimot kärsivät nyt, koska menivät naimisiin miehen kanssa, josta Jumala varotti heitä? Kuinka moni lapsi särkee vanhempainsa sydämet, vieden heidät aivan loppuun? Niin monet ovat epätoivoissaan Aidsin ja muiden tautien vuoksi, jotka ovat aiheutuneet aiemmista synneistä. Nyt on aika siirtyä eteenpäin siitä, mikä aiheutti sinun vaikeutesi, ja särkyä, parannukseen ja uskoon. On aika ottaa vastaan Pyhältä Hengeltä uusi voimaruiske ja uudistua ja virvottua!

Jos sinun sydämesi tuntee Jumalan mielen mukaista murhetta ja sinä rakastat Häntä, saatat olla alamaissa, mutta ei Hän anna sinun mennä pois. Vaeltaessaan parannuksessa Daavid sanoi uskoen: ”Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni. Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme - se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi, tekee minun jalkani nopeiksi niin kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään! Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni”(Ps.18:28 – 36, 39).

Jumala lupasi voidelluilleen voimansa: ”Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen. Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän. Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva. Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti”(Ps.28: 6-9).

Jos korotat äänesi ja rukoilet, Hän vuodattaa voimansa sinuun: ”Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman. Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua”(Ps.138:3,7).

Monday, November 10, 2014

TAIVAAN PANKKI by Gary Wilkerson

En ole viime aikoina pystynyt häivyttämään mielestäni yhtä kuvaa. Se on taivaan pankki, jossa Jumalan kansa tekee tilisiirtonsa. Tämä pankki on aina auki, niin että voimme tehdä tilillepanot, kaikki syntimme, pelkomme, huolemme ja murheemme. Pankkiholvi, johon tilillepanot siirretään, on tietenkin Jumalan armon valtaistuinsali.

Voimme myös nostaa tästä taivaallisesta pankista. Tiskin takana istuu Pyhä Henki, valmiina varustamaan meitä millä hyvänsä taivaallisella tavaralla. Kun me astumme tuon tiskin ääreen, me voimme nostaa Jumalan armon loputtomista varoista, voimaa, uskoa ja toivoa.

Kun katselen näkyä tästä pankista, tajuan, että monet meistä seurakunnassa tekevät jatkuvasti talletuksia, mutta emme läheskään niin paljon nostoja. Sen sijaan me voimme astua tiskille pyytämään pientä summaa. ”Herra, en halua häiritä Sinua”, änkytämme, ”mutta tarvitsisin pienen lisäarmon päästäkseni tämän vaikeuden läpi, jos vain autat minua eteenpäin. Minä yritän hoitaa lopun”.

Minulla on sinulle uutinen: Jumala ei halua meidän hoitavan sitä ”loppua”. Hän haluaa meidän tallentavan kaiken Häneen: kaikki ahdistuksemme, taistelumme, syntimme ja sydänsurumme. Hän haluaa meidän menevän lähelle Hänen loputtomia varastojansa, jotka ovat säilytettyinä Hänen holveissaan vain meitä varten. Hän tahtoo meidän sanovan: ”Herra, olen kyllästynyt pyytämään kymmenen dollarin kokoista uskoa päästäkseni tästä pälkähästä. Minä tarvitsen Sinun armosi tuhansissa yksiköissä. En halua vain ratkoa ongelmiani, vaan pyytää saada nähdä Sinun kunniasi perustettavan maan päälle. Tästä lähin, aina kun tulen tälle tiskille, pyydän suurempaa Hengen vuodatusta. Tarvitsen enemmän Sinun elämääsi, sinun Henkeäsi, sinun liikettäsi sydämessäni”.

”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Hebr.4:16).

Friday, November 7, 2014

PYHÄN HENGEN KOULU

Miksi asiat menivät pieleen Daavidin kohdalla? Siksi, että hän oli Pyhän Hengen koulussa. Jumala tahtoi tuottaa hänessä luonnetta. Sen voi saada esiin vain vaikeus. Ei tarvittu enää lisää Sauleja, itsekurittomia ja kouluttamattomia, koettelemattomina. Saul alkoi ihan hyvin, mutta pian lakastui, kun häntä ei ollut koskaan testattu. Jumala etsi nyt miestä, johon Hän voisi luottaa, miestä, jolle Hän voisi rakentaa kestävän huoneen.

Ei koskaan ollut hetkeä, jolloin Pyhä Henki ei olisi ollut Daavidin kanssa. Jumala olisi voinut lähettää enkeleitä, Hän olisi voinut sanoa sanan. Hän olisi voinut lähettää taivaallisen sotajoukon pitämään Daavidin poissa vaikeuksista. Sen sijaan Hän salli kaiken, jotta Daavidin omat keinot loppuisivat ja hän heittäytyisi kokonaan Herran huomaan. Meillä ei olisi niin hienoja psalmeja luottamuksesta ja uskosta, jos Daavidia ei olisi koeteltu.

Jotkut teistä ovat Daavidin kanssa Siklagissa tai olet menossa sinne! Ensimmäisessä Samuelin kirjassa luvussa 30 kerrotaan, miten amalekilaiset olivat vallanneet Jumalan kansan maat, tuhonneet elämää ja omaisuutta. Daavid oli kovassa ahdistuksessa, kun hänen oma väkensä vielä aikoi kivittää hänet. He syyttivät häntä tästä tuhosta. ”Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa”(1 Sam.30:6). Kun hän kääntyi Herran puoleen(jae 8), hän sai varmuuden siitä, että kaikki ryöstetty saataisiin takaisin. Jakeessa 19 näemme lopullisen tuloksen: ”Kaiken Daavid toi takaisin”.

Daavid sai takaisin perheensä, omaisuutensa, mutta paljon muutakin. Tärkein oli, että hän sai takaisin luottamuksensa Jumalaan, varmuuden siitä, että Jumala oli edelleen hänen kanssaan. Voitelun voima oli uudistettu, samoin vihollisen häntä kohtaan tuntema viha. Sinä päivänä Daavid sai todistuksen! Hän oli oppinut pyytämään Herralta ja rohkaisemaan itsensä Herrassa. Siitä päivästä lähtien hänestä tuli vahvempi ja vahvempi, ja hän voitti.

Thursday, November 6, 2014

KUN TEET OIKEIN JA ASIAT SILTI MENEVÄT PIELEEN

Daavid on esimerkki miehestä, jolla on Jumalalle antautunut sydän. Hän on esikuva miehestä, joka tekee oikein (paitsi Batseban ja Uurian kohdalla). ”Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, eikä koko elinaikanaan ollut poikennut mistään, mitä hän on käskenyt, paitsi heettiläisen Uurian asiassa”(1Kun.15:5). Siitä hetkestä lähtien, kun Samuel vuodatti öljyn hänen päähänsä voidellakseen hänet Israelin kuninkaaksi, ”Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1 Sam.16:13). On sanottu: ”Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista... Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa... Ja Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa”(1 Sam.18:12, 14, 28).

Mitä hyvää Daavid siis sai tästä? Vaikeuksia oli joka puolella! Muista, että Jumala oli kuitenkin yhä hänen rinnallaan.

Mieti, miten tämä sama Jumalaa pelkäävä mies seisoi pelottomasti Goljatin, jättiläisen edessä. Ajattele, miten joukot hurrasivat: ”Daavid löi kymmenen tuhatta”. Nyt hän kutistuu pelosta, ja hänen paras ystävänsä on erotettu hänestä. Hän on niin paniikin vallassa, että hän teeskentelee olevansa hullu pelastaakseen henkensä. Lopulta hän piileskelee Adullamin luolassa neljänsadan roskajoukkoon kuuluvan miehen kanssa, jotka olivat kokoontuneet hänen luokseen. Daavid sanoi: "Kerran Saulin käsi kuitenkin tuhoaa minut. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin pelastautua filistealaisten maahan"(1 Sam.27:1). Daavid oli nyt monien pelkojen repimä. Varmaan hän ajatteli, että päivä, jolloin hänet voideltiin kuninkaaksi, oli erehdys. Hän ajatteli: ”Herra, et sinä varmaan ole minun kanssani, en voi enää olla sinun voideltusi. Kaikki on mennyt pieleen. Ei mistään ole apua. Ilmeisesti olen vihastuttanut Sinut”. Oletko koskaan sanonut mitään samankaltaista?

Jumala ei ollut hyljännyt Daavidia, ei hetkeksikään! Sillä me tiedämme, että ”Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1Sam.16:13). Samoin on sinun ja minun suhteeni. Sinä päivänä, jolloin Herran Henki toi meidät Jeesuksen luokse ja voiteli meidät, Hän tuli jäädäkseen meihin asumaan. Koetuksissa, kurjuudessa Hän on sinun Lohdutuksesi. Asiat voivat näyttää menevän pieleen, mutta sinulle, joka luotat Jumalaan, Hänellä on aina kaikki hallinnassa.

Wednesday, November 5, 2014

LEPO HERRAN AIKATAULUSSA

Jos et usko Pyhän Hengen ajoitukseen, et koskaan tule ymmärtämään, miksi rukouksiin ei näytä tulevan vastausta kuin viiveellä. Jumalan kaikki lupaukset nousevat sinulle koetukseksi, jos et voi levätä Herran aikataulussa! On kirjoitettu Joosefista, joka makasi avuttomana vankilassa: ”Siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi” (Ps.105:19). Tämä jae, josta käy ilmi Pyhän Hengen ajoitus ikään kuin voina kahden leivän, näiden kahden väitteen välissä: 1) ”Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin” (jae 18) ja 2) ”Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti”(jae 20).

Joosefin odottamiskoetus mursi hänen sydämensä. Kuuntele hänen säälittävää anomistaan juomanlaskijalle, kun Joosef oli ilmaissut tälle, että hän pääsisi vankilasta elämään: ”Mutta muista minua, kun sinun hyvin käy, ja tee minulle laupeus mainitsemalla minusta faraolle ja toimittamalla minut pois tästä talosta. Sillä minut on varastettu hebrealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt mitään, mistä minut olisi tullut panna tähän vankikuoppaan"(1 Moos.40:14- 15).

Joku saattaa kysyä, missä Joosefin usko oli. Hän oli niin lähellä Jumalaa, että hän voi selittää unia ja salaisuuksia. Jumala puhui hänelle, niin miksei hän vain levännyt ja luottanut, että Jumala järjestäisi hänet ulos vankilasta? Miksi hän anoi säälittävästi juomanlaskijaa puhumaan hänestä faaraolle? Sana koetteli häntä! Voit lukea sitä, rukoilla sitä, julistaa sitä, mutta se ei luo elämää, ennen kuin se on koetellut sinua. Jotkut teistä ovat juuri nyt kovissa Sanan koetuksissa. Olet nähnyt Jumalan vastaavan moniin rukouksiin, mutta juuri nyt odotat vastausta pitkäaikaiseen rukoukseesi. Sinun itkusi, huutosi, kohotetut kätesi, työsi, kaikki näyttää menevän ilman, että niitä kuullaan. Missään ei näy todistetta siitä, että niihin vastattaisiin.

Kerronpa sinulle, mikä auttaa meitä voittoon näinä viimeisinä päivinä. Meidän pitää seistä jokaisen lupauksen päällä ja rukoilla uskossa, tehokkaasti, palavasti, epäilemättä ja sitten odottaa ja levätä, luottaa, että Herra tekee, mikä on oikein, omalla ajallaan ja tavallaan. Harvat uskovat odottavat tänä päivänä kärsivällisesti Herran toimivan ajallaan. Mitä enemmän se viivästyy, sitä vihaisemmaksi muutamat tulevat. Toiset antavat lopulta peräksi ajatellen, ettei Jumala vastaakaan.

Sano Habakukin kanssa: ”Minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää… Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä … eivätkä pellot tuota syötävää … eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra, Herra on minun voimani. Hän … antaa minun käydä kukkuloillani”(Hab.3:16- 19).

Tuesday, November 4, 2014

KUN RUKOUKSIIN EI NÄYTÄ TULEVAN VASTAUSTA!

Katsellaanpa hetki Raamatun erään hyvin pyhän miehen syvää ahdistusta ja katsotaan, osaatko päätellä, kuka puhuu: ”Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni… mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus”(Val.v.3:1, 7-8, 18).

Kuka oli mies, joka oli heittänyt toivonsa ja sanoi, että Jumala oli vaientanut hänen rukouksensa? Ei se ole sen vähempi kuin profeetta Jeremia. ”Olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse”(Val.v.3:44). Tässä voisi hyvin olla sinä tai minä jonkin elämämme kriisin keskellä, kun näyttää siltä, että Jumala on sulkenut taivaan. Rukoiletko Jeremian kanssa: ”Minä olen se, joka olen nähnyt huolta. Nyt olen tilanteessa, josta ei näy ulospääsyä”?

Älä ajattele, että Jeremia jatkoi epätoivossaan! Niin kuin Daavid, hänkin tuli toivon ja voiton paikkaan. Hän muisti, että hänen Jumalansa on täynnä myötätuntoa ja hellää laupeutta: ”Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua… Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa(Val.v.3:21 -26, 31- 32).

Psalminlaulaja Daavid sanoi: ”Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen. Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan” (Ps.6:8-9). Hän on tallettanut kaikki kyyneleet, kuullut jokaisen huudon, kuunnellut tarkkaavasti jokaista rukousta. Voit levätä turvallisesti, vaikka joutuisit käymään läpi tuskien pätsin. Hän on aina kanssasi niissäkin. Jumalalla on tarkoitus kaikessa, minkä Hän antaa meitä kohdata. Jokaisesta vaikeasta koetuksesta Hän antaa erityisen armon.

Monday, November 3, 2014

NIIN SUURI PELASTUS by Gary Wilkerson

”Sen tähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille”(Hebr.2:1-3),

Jumalan ihmiselle antama laki ”pysyi lujana”. Silti tämä näyttää paradoksilta. Jos tämä laki oli mahdoton pitää kenenkään ihmisen, kuinka se voisi olla luja? Ensinnäkin, lakia ei ollut koskaan tarkoitettu pelastuksen keinoksi. Se oli tarkoitettu näyttämään meille pelastuksen tarpeemme. Laki teki sen lujaksi. Jonkin ajan kuluttua Raamattu selvästi ilmaisee, kuinka surkeasti ihminen epäonnistui sen täyttämisessä.

Huomaa jotakin seuraavassa kappaleessa. Taas kirjoittaja käyttää sanaa ”suuri” siitä, minkä Jeesus on tehnyt. Kristus on tehnyt Isän kanssa täydellinen liiton, sellaisen, joka toimii vakuutena ”niin suurelle pelastukselle”(Hebr.2:3). Puhu jostain lujasta! Kristuksen pelastuksen lahja vapauttaa meidät synnin ja kuoleman laista ja se on suunniteltu toimimaan elämässämme. Lisäksi armon Uusi Liitto on Jumalan voima, joka toimii elämässämme. Se antaa meille voimaa noudattaa Hänen käskyjään Hänen voimassaan, ei omassamme. ”Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?”(Hebr.2:4).

Miksi kukaan haluaisi hyljätä näin suurta pelastuksen lahjaa? Tässä syy: Me olemme ehdollistettuja vastaamaan lakiin teoilla. Jopa uskon alueella, meillä on alttius langeta takaisin tekoihin. Meidän mielen asenteemme saattaa olla pelastus armosta, mutta syvällä sisimmässämme moni meistä yhä uskoo, että teoilla varmistetaan Jumalan siunaukset.

Meidän mielemme on lapsuudesta asti ehdollistettuna lankeamaan lainpitämiseen, aina silloin kun epäonnistumme. Jokaisessa taloudessa on omat sääntönsä: siivoa huoneesi, auta tyhjentämään ruokapöytä aterian jälkeen. Nämä ovat ehdollistettuja järjestelyjä, jotka perustuvat palkkioihin ja rangaistukseen, ja useimmat vanhemmat käyttävät niitä pysyäkseen järjissään.

Tämä järjestys ehkä sopii perhe-elämään, mutta ei Jumalan valtakuntaan. Silti useimmat meistä kasvatettiin siihen. Vuosia myöhemmin edelleen näemme elämän tämän linssin läpi. Jos me epäonnistumme missä hyvänsä asiassa, luonnollinen reaktiomme on palata tekoihin.

Teot eivät koskaan saavuta sitä, minkä ainoastaan risti voi tarjota meille. Teot eivät voi lisätä yhtään ainoata pyhyydenastetta elämässämme. Teot ovat todella pyhiä, jos ne ovat Jumalan armoa vaikuttamia. Niitä teemme kiitollisuudesta, ilosta ja uskollisuudesta, koska meille on annettu ”niin suuri pelastus”.

Saturday, November 1, 2014

PIPARIPAKETTI by Carter Conlon

Kun Jumala kutsuu meitä vaeltamaan yliluonnollisissa, asioissa, joihin pidämme itseämme epäpätevinä, silloin meidän sydämeemme nousee pelko. Näin kävi Gideonille, ja Herra neuvoi häntä: ”Sinä yönä Herra sanoi hänelle: ’Nouse ja käy [vihollisen]leirin kimppuun, sillä minä annan sen sinun käsiisi. Mutta jos sinä pelkäät käydä sen kimppuun, niin mene palvelijasi Puuran kanssa alas leiriin ja kuuntele, mitä siellä puhutaan. Sitten saat rohkeutta käydä leirin kimppuun’"(Tuomarit7:9- 11).

Toisin sanoen: ”Jos pelkäät, mene vihollisen leiriin. Siellä kuulet, mitä he puhuvat, ja se antaa sinulle voimaa lähteä siihen, mikä luonnollisesti ajatellen on itsemurharetki.”

”Niin hän meni palvelijansa Puuran kanssa alas aina leirin etuvartijoiden luo … Kun Gideon tuli, niin muuan mies kertoi untansa toiselle. Hän sanoi: ’Minä näin unta ja katso, ohraleipäkakku tuli pyörien midianilaisten leiriin. Se tuli teltalle saakka, iski siihen niin, että se kaatui, ja käänsi sen ylösalaisin, ja teltta jäi kumoon.’ Niin toinen vastasi ja sanoi: ’Se ei ole mikään muu kuin israelilaisen Gideonin, Jooaan pojan, miekka; Jumala antaa hänen käsiinsä Midianin ja koko leirin’"(Tuomarit7:11- 14).

Kuinka vihollinen saattoi tietää sen? He tiesivät, koska olivat olleet vastaanottamassa loppua jo pitkän aikaa. He tiesivät, mitä tapahtuisi, jos muutamat Jumalan kansasta nousisi ja päättäisi lähteä eteenpäin. He tiesivät, mikä vaara uhkaisi pimeyden valtakuntaa, jos ohrakakku tulisi pyörien mäkeä alas!

Tiedätkö sinä, mikä tämä ohrakakku on? Se ei ole muuta kuin muutamat piparit, jotka tulevat yhteen ja päättävät lähteä liikkeelle! Sinä ja minä elämme hetkeä, jolloin meidän täytyy päästää irti ylpeydestämme ja inhimillisestä järkeilystä. Meidän tulee hyväksyä se, ettei meitä luulla paremmaksi kuin mitä olemme. Me olemme vain juhliin kutsuttuja pipareita, ihan jokainen meistä. En ole koskaan ollut mitään, en edelleenkään ole mitään ja eikä minusta koskaan tule mitään. Minulla on vain se, minkä Jumala päättää antaa minulle.

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.