Wednesday, December 31, 2014

HERRAN TAAKAN JAKAMINEN

Kaikki Herran antamat taakat ovat syntyneet syvästä, elämää muuttavasta kohtaamisesta Jeesuksen läsnäolon kanssa. Vuonna 1957 Jumalan Henki tuli päälleni itkun henkenä. Myin televisioni, joka hallitsi vapaa-aikaani. Vuoden vietin salaisessa kammiossani Herran läsnäoloon sulkeutuneena. Aika kului rukouksessa työhuoneessani tai metsässä. Sins kun olin <hänen läsnäolossaan, Hän avasi minulle sydäntään ja näytti koko kärsivän maailman. Tästä tuli sitten käsky: ”Lähde New Yorkiin”. Minä tottelin ja kun sitten kuljin näitä katuja, Hän jakoi minulle huolensa jengeistä, huumeiden ja alkoholin riippuvuudessa olevista.

Muutama vuosi sitten Jumala kutsui minua paljon syvempään suhteeseen itsensä kanssa. Vietin kuukausia yksin Jeesuksen kanssa, Hänen puhdistettavanaan, kaikkien intohimojen poistuessa. Minä halusin vain miellyttää Häntä. Taas kerran tuli käsky: ”Mene takaisin New Yorkiin”. Nyt meidän työmme toimii vain rukouksen voimalla ja Hänen läsnäoloonsa sulkeutumalla. Meidän taakkamme pitää olla Hänen taakkansa, muutoin kaikki on turhaa.

Kun olin kahdeksanvuotias, kaikenlaiset leirit olivat suosittuja. Siihen aikaan ei ollut mitään erityisiä leirintäalueita tai kristittyjen kokoontumisia. Seurakunnat saattoivat hankkia vain telttoja ja pieniä mökkejä. Me, Gwen ja minä, menimme ”Elävän veden leirille”, Cherry Treehen, Pennsylvaniassa. Ihmiset tulivat leirille, joka oli täynnä Hänen läsnäoloaan. Meillä ei ollut TV:tä, eikä kukaan uskaltanut edes ajatella teatteriin menemistä. Jeesus oli meille kaikki kaikessa!

Kokoukset saattoivat kestää koko illan. Jos Jeesus loisti valoaan voimallisesti, niin kaikki halusivat juosta alttarille. Muistan polvistuneeni oljille. Kun olin Jumalan läsnäolossa, Hän tuli elämääni. Hän puhui minulle siellä sanoen: ”Anna elämäsi minulle”. Luulenpa, etten olisi Hänen työssään tänään, jos leirille ei olisi tullut niin paljon rakkaita uskovia täynnä Jeesusta. He julistivat Hänen kirkkauttaan. Minä makasin tuntikausia itkien ja vapisten leirin alttarilla. Kun vihdoin nousin ylös, vain nuori poika, Jumalan käsi oli elämäni yllä ja Hänen taakkansa sielussani.

Ei kukaan ole jakanut Herran taakkaa niin kuin apostoli Paavali. Jeesus laski hänen hartioilleen oman sydämensä ikeen. Kuinka Paavali oikeastaan sai tuo taakan? Hän kohtasi Kristuksen auringonkirkkaan olemuksen! ”Yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan”(Ap.t.9:3 -4). Siinä oli Jeesuksen todellinen läsnäolo. Paavalin palvelustyö lähti liikkeelle tuosta kohtaamisesta. Huomaa, että ”Nouse ja mene”(jae 6) tuli seuraavaksi. Kun olet oikeasti Jeesuksen elävässä läsnäolossa, et tarvitse komiteoita, strategioita tai seminaareja neuvoksi. Pyhä Henki tulee ja sanoo: ”Mene tuonne… tuonne … tee se näin”. Hän sanoo sinulle, milloin, missä ja miten!

Tuesday, December 30, 2014

KAADUIN HÄNEN JALKOIHINSA

Tulee päivä, jolloin Jeesus näyttäytyy kokonaan pahalle ihmiskunnalle. Kun se tapahtuu, ihmiset pyytävät kallioita ja vuoria kaatumaan heidän päällensä ja piilottamaan heidät Hänen pelottavalta olemukseltaan. ”Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!” (Ilm.6:15 - 16).

Times Square – seurakunnassa saarnaamme usein syntiä vastaan. Monet voivatkin sanoa: “Olen pannut pois kaiken, minkä Pyhä Henki on paljastanut minussa, ei - Jeesuksen kaltaiseksi”. Silti tajuan, että emme ole päässeet päämäärään. Me olemme edelleen vailla Hänen kirkkauttaan. Ei mikään saarnaaminen saa aikaan vihaa syntiä vastaan, mikä olisi tarpeen niin monille näinä viimeisinä päivinä. Siihen tarvitaan syvä, viiltävä Jumalan pyhyyden ilmestys, koska opimme vihaamaan syntiä vain Hänen läsnäolossaan, ja vaeltamaan Hänen pelossaan.

Kuulen uskovien kerskuvan: ”Tuomiopäivänä minun ei tarvitse langeta kasvoilleni. Minä seison rohkeana, kaikkineni, koska luotan Hänen pelastukseensa, en omiin tekoihini”. On totta, että meitä eivät pelasta omat tekomme. Jos emme tottele Kristuksen käskyjä, silloin emme ole koskaan rakastaneet Häntä, eikä Hän ole saanut meissä muotoa(Joh.14:21).

Apostoli Johannes, ”veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen” (Ilm.1:9), joka kerran lepäsi vasten Jeesuksen rintaa, näki Kristuksen kirkkaana pyhyydessään. Johannes todisti: ”Ja minä käännyin katsomaan… Ihmisen Pojan muotoisen, … hänen silmänsä niin kuin tulen liekki… hänen äänensä oli niin kuin paljojen vetten pauhina… hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! ”(Ilm. 1:12- 17).

Olet niin kuin Johannes, vanhurskas veli tai sisar Herrassa, palvelija, joka olet kärsinyt paljon ahdistusta. Ei kukaan meistä voi seistä ilman mustia laseja Jumalan läsnäolossa, joka loistaa kirkkaana kuin aurinko. Sinä Hän antaa meille kyvyn siihen, koskettaa meitä ja vakuuttaa meille, ettei tarvitse pelätä.

”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen... hänelle kunnia, majesteetti, voima”(Juud.1:24 -25).

Monday, December 29, 2014

ELAV LEPING by Gary Wilkerson

„See, kes teid süüdistab, on hoopis Mooses, kelle peale te oma lootuse olete pannud.“ (Johannese 5:45). Mida Jeesus küll selle all mõtles, kui seda ütles? Mooses esindab Vana Testamendi käske, mille Jumal kord Siinai mäel andis. Kui meie lootus on Jumala käskude täitmise peal, on Moosese hääl see, mis meid süüdistab, kui nende täitmises põrume. Sa võid nüüd mõelda: „Miks peaks keegi üldse lootma Vana Testamendi peale?“ Usu mind, kristlased teevad seda koguaeg! See sünnib läbi mõtteviisi: „Jumal on andnud mulle käsud, mida täita ja ma saan sellega hakkama. Suudan pidada kinni Ta pühadest standarditest!“ See on see, mida tähendab „oma lootuse Moosese peale panemine“. Samas on see ka hetk, kui me süda hakkab haigestuma: „Pikk ootus teeb südame haigeks…“ (Õpetussõnad 13:12). Meil pole mingit lootust, kui keskendume Moosese seaduse täitmisele, sest meil pole võimet seda täita.

Kõike ülaltoodut arvesse võttes võime küll püüda ülistada Jeesust, kuid miski me südameis ei tundu õige – see tundub kuidagi nii maalähedane. Me kogeme, et midagi on puudu ja nii ongi – Jumala arm, mis tuleb me juurde läbi Kristuse, elava lepingu. Kui Moosese hääl süüdistab meid: „Sa pole püha!“, püüame veelgi enam, kuid tulemused jäävad ikka samaks ja me langeme meeleheitesse.

Jumal ei süüdista meid, mistõttu on äärmiselt oluline, et sellest teadmisest saaks me kindel alus. Alus, mis ei tugine käsule, süüdistustele ega meeleheitele, vaid Jumala enda aulistele ja armulikele tegudele. Kui Ta kuuleb me vastu käivaid süüdistusi, ütleb Ta Jeesusele: „Purusta need!“ Ja sel samal hetkel kuuleme me Püha Vaimu häält ütlevat: „Ära kuula seda valet! See on juba tühistatud ristil.“ Jumal ei süüdista meid, kuna Ta Poeg on teinud meid vabaks. Meile on antud Jeesus, kes keset meie suuremat meeleheidet ütleb: „Ega minagi mõista sind surma. Mine, ja nüüdsest peale ära enam tee pattu!” (Johannese 8:11). Andku Jumal sulle armu rajada oma elu sellele alusele ja tunda elust rõõmu!

Saturday, December 27, 2014

USKON ISÄ by Claude Houde

Jos haluat kasvaa hengellisesti, jos janoat ihmeitä ja taivaallisia jokapäiväisessä elämässäsi, sinun pitää kiinnittää huomiosi Aabrahamiin. Hän ei ole aivan tavallinen Vanhan Testamentin henkilö, vain yksi nimi listassa. Apostoli Paavali nimitti häntä ”uskon isäksi”, esimerkiksi, malliksi, luotilangaksi, mitaksi ja kaikkien uskovien isäksi (ks. Room.4:12).

Profeetta Jesaja ilmaisee meille elävän kutsun: ”Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet. Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille” (Jes.51:1 -4).

Saatko näistä lauseista sen vaikutelman, että Aabrahamilla on jotakin sanottavaa meille? Olet aivan oikeassa. Paavali, oppinut apostoli ja maailman muuttaja, jonka huomattavat ja Hengen innoittamat kirjoitukset ovat olleet tärkeitä ihmiskunnan historialle, sanoo meille että ”lupaus pysyisi lujana … sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä” (Room.4:16).

Rakas lukija, kohottakaamme verho pois ja paljastakaamme aarre. Sukeltakaamme Alkujen Kirjaan(1 Moos.1), Aabrahamin uskoon kaivaaksemme esiin hengellisen kulta-aarteen, jolla on iankaikkinen arvo: kieltäymyksen usko.

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä" (ks. 1 Moos.12:1-3).

Rakkaat ystävät, tämä usko, jossa on kieltäymystä, joka leimaa ja määrittää Aabrahamin persoonaa ja elämää, kosketti kovin Jumalan sydäntä. Siitä tuli täydellisen täyttymyksen ihmeellinen lupaus, jonka juuri luit. Raamatullisin termein ja Raamatun globaalia näkökulmaa silmällä pitäen Aabraham ei ole vain miljoonien juutalaisten isä läpi koko historian. Hän on jokaisen uskovan hengellinen isä, joka asetti uskonsa Kristukseen kautta vuosisatojen, aina meidän päiviimme asti. Maapallolla on yli miljardi Kristuksen seuraajaa. Me olemme nopeimmin kasvava uskonnollinen liike maailmassa, ja Raamatun mukaan jokainen näistä kallisarvoisista uskovista on Aabrahamin poika tai tytär.

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa,

Friday, December 26, 2014

TÄMÄ ON PYHYYTTÄ

”Hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme” (Room.1:3-4). Todellinen pyhyys on taustalla toimiva henki. Missä ikinä löydät Jeesuksen läsnäoloa kansansa keskellä, löydät heissä runsaasti enemmän kuin kuuliaisuutta, enemmän kuin eroa maailmasta, enemmän kuin vain jumalattomien asioiden hylkäämistä. Sinä löydät kuuliaisuuden hengen.

Näille ihmiselle kuuliaisuus ei ole enää vain sen tekemistä, mikä on oikein ja sen varomista, mikä on väärin. Uskovalla, joka niin iloitsee Herran miellyttämisestä, on yllään henki, joka automaattisesti vetää häntä valoon päin. ”Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."(Joh. 3:20 - 21). 


Pyhä ihminen ei pelkää Jumalan valkeuden läsnäoloa. Pikemminkin Hän kutsuu sitä kirkasta valoa, koska pyhyyden henki hänessä huutaa: ”Haluan kaikkien salassa olevien asioiden paljastumista! Haluan olla niin Jeesuksen kaltainen kuin mahdollista ihmiselle tämän maan päällä”. Tämä palvelija juoksee valoon ja, kun hän antautuu, Kristuksen läsnäolon valo muuttuu hänessä puhtaaksi kirkkaudeksi.

Kuuntele pyhyyden Hengen kieltä, sen hengen motivaatiota: ”Pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista”(1 Joh.3:22). Kreikankielisessä käännöksessä nämä sanat ovat hyvin vahvat: ”Me pidämme hänen käskynsä, antautuen kaikkeen innostavaan, koska tiedämme sen miellyttävän häntä.”

Uskon, että pyhyyden henki toimii seurakunnassa, jossa Jeesuksen läsnäolo on ilmeinen. Ennen kaikkea, veljet ja sisaret, tulkaa kirkkoonne voittajien hymy huulillanne. He todistavat: ”Minua muutetaan! Herra laittaa sydämeeni halun totella ja vaeltaa moitteettomasti Hänen läsnäolossaan.” Kun todistat näin, sinun henkesi iloitsee sanoen sydämessäsi: ”Kiitos Jumala, että taas yksi palvelija miellyttää Häntä! Veljeni ja sisareni saavat taivaan riemuitsemaan.”

Intosi ulottuu yli sen vapauden, jota nautimme parhaillaan, yli oman pelastumisemme paholaisen vallasta. Enemmän kuin mitään muuta, meistä tulee ruumis, joka oppii miellyttämään Häntä. Me riemuitsemme Kristuksen ilosta, iloitsemme siitä, kun Hänen sydämensä iloitsee! Tämä on pyhyyttä!

Thursday, December 25, 2014

JUMALAN LÄSNÄOLO

Jeesuksen läsnäololla on voima tuhota ja ajaa ulos syntiä! “Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä”(Ps.68:1-2).

Tämä on kuva siitä, mitä pitäisi tapahtua, kun olet yksin Jumalan kanssa salaisessa kammiossasi. Hänen ihmeellinen, todeksi tuleva ilmestymisensä on kuin hurrikaani, joka puhaltaa pois kaiken himon lian ja savun. Se on kuin palava tuli, se sulattaa kaiken kovuuden. Pahuus tuhoutuu Hänen läsnäolossaan.

”Vuoret sulavat niin kuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä”(Ps.97:5). Tämän psalmin vuoret edustavat paholaisen linnaketta ja vuoret uppiniskaisuutta. Ne kaikki sulavat pois niistä, jotka sulkevat itsensä Jumalan läsnäoloon. Voimme rukoilla itsemme uuvuksiin: ”Oi Jumala lähetä sinun synnit paljastavat ja tuhoava voimasi kaikkiin seurakuntiimme”. Mikään ei auta, ennen kuin Pyhä Henki nostaa rukouksen, pyhässä jäännöksessä, jonka puhdas sydän kutsuu Hänen läsnäolonsa pyhäkköön.

Et tule kokemaan mitään todellista Jeesuksen läsnäoloa, ennen kuin sisimmässäsi on kasvava viha syntiä kohtaan, viiltävä tunto omista pahoista teoistasi ja syvenevä, enenevän synnintunnon aistimus. Ne, joilla ei ole Kristuksen läsnäoloa, kokevat vähenevässä määrin synnintuntoa. Mitä kauemmas he joutuvat Hänen läsnäolostaan, sitä rohkeammiksi, häikäilemättömimmiksi he tulevat. Heistä on aina vain mukavampaa tehdä kompromisseja. Ei meille riitä se, että syömme ja juomme Hänen läsnäolossaan. Meidän täytyy myös tulla muutetuiksi ja puhdistetuiksi Hänen kanssaan olemisesta. ”Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät”(Luuk.13:26 - 27).

Ne, jotka tunnustavat syöneensä ja juoneensa Hänen läsnäolossaan todella rupeavat sanomaan: ”Mehän olimme sinun läsnäolossasi, me istuimme kuuntelemassa sinun opetuksiasi”. Niinpä heidät tuomitaan omien sanojensa perusteella. He myöntävät istuneensa Hänen läsnäolossaan, mutteivät muuttuneensa. He jäivät sokeiksi omalle synnillisyydelleen, kovettuivat eikä Kristuksen läsnäolo enää vaikuttanut heihin. ”En tunne teitä. Menkää pois!” Kuinka vaarallista onkaan istua Jumalan pyhien joukossa, jotka säteilevät Hänen kirkkauttaan ja läsnäoloaan, jossa Jeesus voimallisesti ilmaisee itsensä, ja jäädä muuttumattomiksi. Kuinka kuolettavaa onkaan se, ettei näe synnin rumuutta, sydämen kiusaa! Uskallatko sinä sanoa Herralle: ”Minä olin siellä kirkossa, jossa Sinun läsnäolosi oli todellinen. Minä istuin sinun läsnäolossasi”? Olisi parempi, ettet olisi koskaan tuntenutkaan Hänen läsnäoloaan.

Wednesday, December 24, 2014

TODELLINEN HERÄTYS

Äskettäin neljä teini-ikäistä poikaa sanoi minulle: ”Sinä saarnasit meidän kirkossamme viime vuonna, ja siihen aikaan se oli kuollut. Silloin me neljä aloimme keskenämme rukousryhmän. Me halusimme päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, tehdä parannusta ja palaa Jeesukselle. Ryhmämme kasvoi kymmeneen, ja me autoimme muita uskoon. Nyt me kutsumme diakoneita ja pastoreita rukoilemaan kanssamme. Me olemme todella saaneet seurakunnassamme muutoksen aikaan.”

Todellinen herätys, kuten minä sen näen, on tämän kaltainen uudistuminen. Se tapahtuu palavan rakkauden kautta Kristukseen. Sitä leimaa uusi halu totella Hänen jokaista sanaansa. Samoin sydämen asenne, joka sanoo: ”Mitä Hän sanookin, sen tahdon tehdä”. Todellakin, herätys on paluuta kuuliaiseen rakkauteen. Sen tekevät ihmiset, jotka ovat henkilökohtaisesti tunnustaneet ja hyljänneet syntinsä, haluten vain tulla Kristuksen läsnäolon kanaviksi. Herätys on ruumiillistunut näissä ihmisissä. He kantavat Kristuksen kirkkautta ja läsnäoloa mukanaan, koska Hänen elämänsä virtaa heidän kauttaan koko ajan.
Suurten kirkkojen pastorit ovat sanoneet minulle: ”Sinun pitää tulla katsomaan, mitä Jumala tekee. Tuhannet tulevat, ja tilamme ovat täpösen täynnä. Myös ylistyksemme on näkemisen arvoista”. Kävin sitten vierailulla joissakin näistä seurakunnista suurin odotuksin, mutta harvoin koen tai aistin Jeesuksen varsinaista läsnäoloa näissä massakokouksissa. Seurakunnat eivät osoittaneet mitään totista parannusta. Jos profeetta olisi noussut seisomaan ja paljastanut seurakunnassa olevia avioeroja, aviorikosta, haureutta ja sekaantumista paholaisen musiikkiin, puolet joukosta olisi varmasti kävellyt ulos.

Heillä oli hauskaa! Eräässä seurakunnassa tilaisuuden johtaja kutsui noin viisikymmentä ihmistä tulemaan rukoustilaan, jossa hän piti mainospuheen. Heidän piti ensin liittyä seurakuntaan: ”varmistaaksemme, että rukouksiimme tulisi vastaus”. Siinä seurakunnassa ei ollut Jumalan läsnäolon instrumentteja tai kanavia. Ns. ylistys ja palvonta olivat yksinkertaisesti äänekkäitä. Tiesin, ettei kestäisi kauan, kun väki alkaisi itkeä ihan viihteen vuoksi. Missä ei ole todellista Kristuksen läsnäoloa, siellä ihmiset etsivät vain kokemuksia.

Lähdin näistä tilaisuuksista tietäen sydämessäni, ettei Jeesus ollut näiden ihmisten keskuudessa. Oli selvää, etteivät he eläneet Hänen kuuliaisuudessaan. Totta varmaan, he eivät rakastaisikaan Häntä. Jeesus ei halua ilmestyä niille, jotka sanovat rakastavansa, mutta teot eivät todista sitä. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh.14:23).

Tuesday, December 23, 2014

TÄYNNÄ KRISTUKSEN LÄSNÄOLOA

Kysypä keneltä hyvänsä uskovalta: “Rakastatko Jeesusta?”, ja hän vastaa: ”Ehdottomasti rakastan”. Sanat eivät kuitenkaan yksin riitä todistamaan sitä Hänen Sanansa pyhässä valossa, sillä Jeesus itse sanoi kahden eri asian ilmaisevan meidän rakkauttamme Häneen. Jos nuo kaksi todistetta eivät ole nähtävissä sinun elämässäsi, silloin sinun rakkautesi Jeesukseen on vain sanoja, ei totuutta ja tekoja. Nämä kaksi asiaa ovat: 1) Jeesuksen jokaisen käskyn tottelemista ja 2) Hänen läsnäolonsa ilmentyneenä elämässäsi.
Tässä on asian ydin: “Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle"(Joh.14:21). ”Ilmoitan” tarkoittaa ”loista tai tulla esiin”, toisin sanoen tulla välineeksi tai kanavaski, jonka kautta Kristuksen läsnäolo säteilee.

Seurakunta rukoilee niin kovin usein: ”Oi, Herra. lähetä meille läsnäolosi. Tule meidän keskellemme, lankea päällemme, liiku yllämme. Ilmesty meille.” Jumalan läsnäolo ei vain tule alas. Se ei äkkiä lankea ja yllätä tai valtaa seurakuntaa. Meillä näyttää olevan ajatus siitä, että Kristuksen läsnäolo on näkymätön savu, jota Jumala suihkuttaa ilmakehään, niin kuin Vanhan Testamentin kirkkauden pilvi. Se täytti temppelin niin, etteivät papit pystyneet menemään sinne palvelusta.

Me unohdamme, että tänä päivänä meidän ruumiimme on Jumalan temppeli. Jos Hänen kirkkautensa tulee, sen täytyy ilmentyä sydämissämme ja täyttää ruumiimme. Kristus ei asu rakennuksissa tai jossain erityisessä ilmapiirissä. Itse asiassa Hän ei mahdu edes Taivaisiin. Pikemminkin Hän ilmestyy meidän kuuliaisen, pyhitetyn ruumiimme, Hänen temppelinsä kautta: ”Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani"(2 Kor.6:16). ”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on? ”(1 Kor.6:19). Miksi meidän seurakuntiemme keskellä on niin vähän tai ei yhtään Jeesuksen läsnäoloa? Miksi niin monet seurakunnat ovat kuolleita? Siksi, että joko papit tai seurakuntalaiset, tai molemmat, ovat hengellisesti kuolleita! Jeesuksen läsnäolon kokeminen seurakunnassa ei ole niinkään yhteinen vaan yksilöllinen asia. On totta, että hengellisesti kuollut, rukoilematon paimen voi levittää kuolemaan ihmisiin. Silti jokainen jäsen on edelleen temppeli ja pysyy henkilökohtaisesti vastuullisena Jumalan tottelemisesta ja valmiina olemisesta Hänen läsnäolonsa instrumenttina Sinun seurakuntasi voi olla kuollut, ja kuitenkin sinä voit olla täynnä Kristuksen läsnäoloa.

Monday, December 22, 2014

ARMON NÄLKÄ by Gary Wilkerson

Olen vakuuttunut siitä, että Kristuksen armon nälkää on ympäri maailmaa, ja Raamattu todistaa sen. Luukas kirjoittaa, että kansaa tuli tuhatmäärin, kun Jeesus saarnasi vuorella. ”Ja myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi”(Luuk 6:18). Nämä ihmisjoukot tulivat, koska he olivat kuulleet huhuja armon miehestä, joka parantaisi heidät.

”Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta”(Luuk.6:17). Nämä tuskaiset ihmiset eivät taivaltaneet noita matkoja kuullakseen saarnaajaa, joka kehottaisi heitä yrittämään kovempaa. He olivat jo lannistumisen, taudin ja epätoivon lamaannuttamia yritettyään pysyä hurskaina. Tässä kokouksessa ei ollut vain ”hyviä” ihmisiä. Monet olivat elämän liepeiltä, syrjäytyneitä rikkinäisen tilansa takia. Miten asia sitten olikaan, Lain noudattaminen ei vienyt heitä elämään.

Näille nälkäisille taivaltajille armollisen Jeesuksen maine oli käynyt toteen. Hän ei vain saarnannut armoa, vaan osoitti sen parantamalla heidät kaikki: ”Hänestä lähti voima, joka paransi kaikki”(Luuk.6:19).

Pikkupoikana mittasin vaellustani Kristuksen kanssa sillä, kuinka hyvin esitin nöyryyttä, puhtautta ja laupeutta. Jos sain itseni kiinni aggressiivisuudesta, ajattelin: ”Minun pitää olla nöyrempi ja pehmeämpi.” Tai jos minulla oli seksuaalisia ajatuksia, ihmettelin: ”Kuinka minä todella koskaan pystyn pitämään sydämeni puhtaana?” Niin kuin monet ennen minua, käännyin Jumalan siunauksen armolupauksesta lakiin, jota yritin pitää. Jos ”elin” autuaaksi julistamisia tarpeeksi hyvin, silloin ehkä Jumala sanoisi: ”Gary, olet siunattu”.

Ei! Tämä on täysin väärin päin ja vastoin Kristuksen evankeliumia. Kun Jeesus katsoi kansanjoukkoja, Hän näki heidät jo hengellisesti köyhinä, polvillaan alhaisuudessa, sairauden raastamana, uupuneina yrityksistään elää hyvää elämää. Niin, mitä Hän teki? Hän lausui siunauksia heidän ylleen! Juuri samoin, kuin Herra sanoi Luomisen täydellisen pimeyden tyhjyyteen, Jeesus lausui taivaallisia siunauksia tuhotuille syntisille, ihmisille, jotka elämä oli lyönyt kasaan. Hän vakuutti heille: ”Te tulitte tänne murheellisina, mutta Minä sanon teille, että te olette Jumalan silmissä siunattuja, siunattuja avioliitoissanne, töissänne, siunattuja sydämen syvyyksiin saakka.” Tämä oli radikaali sanoma heidän korvilleen! Nämä ihmiset vain tunsivat Vanhan liiton ehdot. He luulivat ansaitsevansa kuulla: ”Te olette kirotut! Te ette täyttäneet viidennen Mooseksen kirjan lakia. Jos olisitte tehneet niin, olisitte siunattuja elämässänne”. Jeesus kertoi heille sen vastakohdan: ”Ennen kuin te olette tehneet Minulle yhtään mitään, ennen kuin olette rukoilleet, ylistäneet ja tunnustaneet, olen jo siunannut teitä!”

Saturday, December 20, 2014

ANTEEKSIANTAMUKSEN SIEMENIÄ by Nicky Cruz

Toivoisin sinun voivan kokea saman ihmeen, joka tapahtui omalle perheelleni. Toivoisin, että voisit tuntea eron nykyisen ja nuoruuteni päivien elämämme välillä. Tänään rakastan veljiäni ja sisartani hellästi. En tee mitään muuta niin mielelläni, kuin istuskelen ja nauran ja puhun ja itken oman perheeni keskellä.

Ne kerrat, kun pääsen matkustamaan takaisin Puerto Ricoon, ovat kalleimpia muistojani. Kun menen kotiin, en ole enää Nicky Cruz, evankelista ja puhuja. Olen vain veli. Olen vain yksi perheessä ja pidän siitä. Itse asiassa kaksi veljistäni on pastoreina Puerto Ricossa. He eivät ole koskaan pyytäneet minua puhumaan seurakunnassaan. He tietävät, että haluan vain levätä, kun tulen kotiin.

Minulla on paljon muistoja valvomisesta perheeni kanssa, syöden, nauraen ja vitsaillen sekä rukoillen ja itkien yhdessä. Joskus me valvomme yhteen asti yöllä ja kerromme juttuja. Vaihdamme tarinoita. Iloitsemme kaikesta, mitä jaamme. Se on kuin suuri juhla!

Sellaista ei ollut ennen. Emme olleet aina niin onnellisia, huolettomia ja rakastavia. Kun Jeesus tuli elämäämme, Hän toi rakkauden räjähdyksen! Hän avasi armon ja anteeksiantamuksen tulvaluukut. Menneisyydessä perheellämme oli paljon tuskaa, mutta ei kukaan meistä enää helli vihaa niistä ajoista. Kenelläkään ei ole enää mitään hampaankolossa. Meillä ei ole sydämissämme mitään muuta kuin rakkautta. Emme vietä enää aikaa katuen, me vain iloitsemme Jeesuksessa, jonka tunnemme tänään. Tulevaisuudessa Hän tuo meidät kaikki yhteen.

Sydäntäni särkee, kun näen perheitä, jotka pitäytyvät menneisyydessä. Veljet ja sisaret, jotka riippuvat kiinni katkeruudessa ja kaunassa kauan sitten menneitten päivien tähden. Aviomiehet ja – vaimot, jotka ovat loukkaantuneet sanoista tai teoista, antavat kivun tulehduttaa, kasvaa, syödä heidät eläviltä kuin syöpä.

Jeesus voi tehdä ihmisen sydämelle sen, mitä kukaan muu ei voi tehdä. Kun Hän tulee elämään sydämeemme, Hän tekee enemmän kuin vain antaa sinulle anteeksi. Hän kylvää siemeniä anteeksiantamukseen. Yliluonnolliset siemenet, jotka eivät vain pyyhi pois syntiä, vaan pyyhkivät myös kivun, jonka synti on aiheuttanut.

En koskaan pysty kyllin kiittämään Jeesusta siitä, mitä Hän on tehnyt minun perheelleni. Kiitän anteeksiantamuksesta ja armosta, jotka Hän on antanut tuodessaan meidät takaisin yhteen.

Tämän Hän pystyy tekemään kenelle hyvänsä.

__________

Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, December 19, 2014

ÄLÄ SÄÄLI RUUTIA

Naomi yritti rohkaista Ruutia vielä kerran palaamaan kotiinsa, mutta Ruut ei halunnut mennä. ”Ruut riippui kiinni hänessä”(Ruut 1:14). Tässä käytetty sana merkitsee tyttöä polvistuneena isäntänsä eteen kädet hänen vyötäröllään, aivan kuin hän ei päästäisi tätä koskaan menemään. Ruut halusi Jumalaa!

Kun Ruut ylitti Juudan rajan, hän oli matkalla voittamaan Kristusta. Ei tiellä ollut viittoja, mutta me tiedämme, minne se tie vei: suoraan Jeesuksen sydämeen. Ruut ja Naomi tulivat siunauksen paikkaan, köyhinä ja tietämättä, mistä voisivat saada seuraavan ateriansa, mutta he tulivat juuri sadonkorjuun alussa.

Ruut oli rahaton, mitään ei näkynyt tulevaisuudesta. Hän oli kuitenkin hyveellinen nainen ja oli antanut kaikki Herran käsiin. Hän sanoi: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä" (Ruut 2:2). Vain hyvin köyhät tekivät sellaista työtä. Laki vaati, etteivät maanomistajat saaneet leikata peltojensa kulmia eikä poimia sieltä, niin että köyhät saattoivat saada ne. ”Kun te korjaatte eloa maastanne, niin älä leikkaa viljaa pelloltasi reunoja myöten äläkä poimi tähkäpäitä leikkuun jälkeen … vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle”(3 Moos.19:9- 10).

Näytti, että Ruut oli tehnyt huonon kaupan: Hänen hartautensa vei hänet vieraaseen tilanteeseen ja nyt hän hikoili kaikkein surkeimmalla palkalla. Hän oli paljon köyhyysrajan alapuolella. Katso nyt häntä tarkkaan, koska näin sinun saattaa käydä, jos irrotat kätesi vanhasta ja lähdet luottaen kokonaan Jumalaan!

Tämä oli Paavalin risti kuolemaansa asti: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi. Meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten. Me olemme houkkia Kristuksen tähden,… me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan,… vainotaan,... parjataan,… meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti” (1 Kor. 4:9 - 13).

Älä sääli Ruutia, sillä hän oli juuri voittamaisillaan Kristuksen!

Thursday, December 18, 2014

RAJAN YLITYS

Kuten näemme Ruutin kirjan 1.luvussa, Naomi, Orpa ja Ruut saapuivat Mooabin ja Juudan väliselle rajalle ja siellä he joutuivat tekemään päätöksen. Seuraisivatko he Jumalan armon vaikutusta Kristuksen täyteyteen? Heidän nimensä antavat meille vihjeitä: Naomi merkitsee armoa, Orpa jäykkäniskaisuutta ja Ruut merkitsee ystävää, kumppania.

Vastakkainasettelu tapahtuu rajalla, kun Naomi päättää koetella Orpan ja Ruutin sitoutumista ja päätöstä. Heille päätös lähteä oli enemmän kuin vain tunneasia, enemmän kuin sanat. Heidän täytyy valita joko palaaminen tai jatkaminen. Silloin heille ei luvattu palkkiota eikä selvää näkyä päätöksensä tulevasta suuresta hinnasta.

Naomi esittää heille kuvan kärsimyksestä ja köyhyydestä ennemminkin kuin tulevasta hyvin voinnista, elämän helppoudesta ja menestyksestä. Hän ei lupaa maallista hyvää, vain vaellusta uskossa. Itse asiassa hän rohkaisee heitä palaamaan oman äitinsä kotiin (ks. Ruut 1:8-9).

Sekä Orpa että Ruut pysyvät lujina tässä kohdin: ”Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo"(Ruut 1:9- 10). Orpan nimestä jo tiedät, että huolimatta hänen kyynelvirroistaan, kaikista voimakkaista sanoistaan jatkaa, hän kuitenkin jättäytyy pois ja menee takaisin epäjumalanpalveluunsa. Ulkonaisesti hän kyllä on särkynyt, hellä ja näyttää olevan mukana palaamaan Jumalan luo.

Uskon, että Naomi näki Orpan sydämen, hänen taistelunsa. Hän varmaan ajatteli itsekseen: ”Lapsiparka! Hän luulee haluavansa Herran täyteyttä, mutta hän on edelleen kiinni tämän maailman siteissä. Hän olisi onneton, jos jatkaisi matkaa, koska hän aina katselisi taaksepäin.”

Niinpä Naomi sanoo: ”Mene nyt vain tietäsi!” Orpa varmaan teki sydämessään ratkaisun: ”Minä palaan Mooabin maahan ja palvelen Jumalaa omalla tavallani! Silti rakastan näitä pyhiä ihmisiä, mutta haluan mennä eteenpäin elämässäni. En ole valmis luopumaan menneisyydestäni!”

Raamattu sanoo: ”Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi”(Ruut 1:14). Alkuperäisessä käsikirjoituksessa on lisättynä lause: ”ja meni takaisin”.


Jotkut teistä lukijoista ovat juuri hyvästelemässä veljiänne. Jokin teidän sydämessänne vetää, erityisesti ystäväpiiri tai vanha rakkaus. Niin kuin Naomi sanoi Oprasta: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo"(Ruut 1:15), samoin sinun sydäntäsi vallitsee epäjumala, jokin sinun menneisyydessäsi ei päästä sinua irti.

Wednesday, December 17, 2014

NÄLÄNHÄDÄN LOPPU

Luemme Ruutin kirjan 1:6:ssa. ”Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää”. Naomi sai kuulla, että nälänhätä oli ohi Israelissa, että Jumala oli tullut kansansa avuksi ja antanut runsaasti leipää ja siunauksia. Naomin sydämeen tulvi muistoja entisistä siunauksista ja hänen alkoi tehdä mieli pyhään paikkaan. Hän oli kiusaantunut Mooabiin, sen epäjumalan palvontaan ja kuolemaan. ”Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut … matkalle Juudan maahan”(Ruut 1:6- 7).

Naomin miniät, Orpa ja Ruut hyvästelivät vanhempansa, ystävänsä ja sukunsa. He kertoivat koko elämänsä ikäisille lähimmäisilleen aikovansa lähteä iäksi Juudaan, paikkaan, jossa Jumala ”vieraili kansansa luona”.

Tänäänkin Jumala taas vierailee omiensa luona! Taas kerran nälänhätä on päättynyt! Täällä Times Square Church’issä ja muissa seurakunnissa ympäri maailmaa Jumalan puhdas Sana on lähtenyt liikkeelle. Kun Jumala vierailee kansansa luona, Hän antaa heille ”leipää”.

Viimeisen Sanan nälänhädän aikana, kun muut pakenivat Mooabiin, maailmallisuuteen, laiskuuteen, kylmyyteen, nautintoihin ja menestykseen, pyhä jäännös jäi paikalleen. He kestivät TV-evankelistojen itsekorostuksen, häpeämättömän aistillisuuden, joka on pyyhkäissyt yli Jumalan huoneen, typeryyden saarnatuoleissa ja luopuneiden uskovien pilkan.

He rukoilivat, paastosivat ja pitivät esirukouksia, ja nyt Herra on kuullut heidän huutonsa ja vierailee heidän luonaan. Miksi Times Square Church on täyteen ahdettu nälkäisiä etsijöitä? Siksi, että on lähtenyt liikkeelle sana, että Jumala on täällä. Ihmiset kuulevat, että Jumalalta lähtee virtaamaan Sanaa. Sama on totta muissa paikoissa, joista sana lähtee liikkeelle, että Jumala vierailee sielläkin. Nälänhätä on ohi! Jumala on lähettänyt leipää taivaasta. Jos et ole maistanut sitä, lähde Mooabista ja palaa sinne, missä Jumala vierailee kansansa luona.

Näin Naomi ja hänen miniänsä tekivät. Heidän lähtönsä Juudan rajalle oli esikuva kääntymisestä Herran puoleen. Jumalan Henki veti ja kutsui heitä, kun he kuulivat uutisia Hänen vierailustaan.

Tänä päivänä näen Hengessä lukemattomia tuhansia kulkemassa samalla tavalla kotiin päin, takaisin Kristuksen täyteyteen, pois ylimainostuksesta, helpon elämän ja menestyksen evankeliumin tyhjyydestä, kaksinaismoraalista ja puolisydämisyydestä.

Tuesday, December 16, 2014

RUUTIN KIRJA

Ruutin kirja on ihana kertomus juutalaiseksi kääntyneestä pakananeitosesta, joka voitti maallisen isäntänsä sydämen. Uskon sen olevan profeetallinen kirja, sanoma, joka puhuu meille tänään hyvin voimallisesti. Me voitamme Kristuksen samalla tavalla kuin Ruut voitti Booaksen.

Tämä tarina on kuitenkin enemmän kuin vain historiaa! Paavali kirjoittaa: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”(1 Kor.10:11).

Ruutin kirja alkaa sanoilla: ”Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan” (Ruut.1:1). Niinpä israelilainen Elimelek, hänen vaimonsa Naomi ja heidän kaksi poikaansa, Mahlon ja Kiljon, pakenivat Juudasta Mooabiin. Elimelek kuoli siellä ja Naomin kaksi poikaa nai pakanavaimot, Orpan ja Ruutin. He jäivät vielä kymmeneksi vuodeksi Mooabiin.

Mooabissa palveltiin epäjumalia. Se oli pahojen seurakunta, pilkkaajien tyyssija. Mooab, jonka mukaan seutu oli saanut nimensä, oli syntyisin Lootin insestisestä suhteesta kahden tyttärensä kanssa. Nimi Mooab merkitseekin ”aviorikosta”. Hän se viekoitteli Israelin erämaassa ja 24 000 israelilaista kuoli ruttoon. Jumala kielsi israelilaisia naimasta Mooabin tyttäriä, sillä ”he varmasti taivuttavat teidän sydämenne seuraamaan heidän jumaliansa”(1 Kun.11:2).

Hengen maailmassa sama tapahtuu, kun Jumalan Sanasta on puute: Jumalan kansa kääntyy takaisin maailmaan, antautuu epäjumalanpalveluksen kiusaukseen ja sekaantuu jumalattomien kanssa. Sellainen puute ajaa uskovat muualle etsimään jotakin, joka tyydyttäisi heidän sisäiset tarpeensa.

Tänä päivänä uskovat käyvät kylmiksi ja luopuvat, koska eivät saa mistään oikeata hengellistä ruokaa. He menevät kirkkoon, mutta ruokakaappi on tyhjä. He kuulevat pinnallista saarnaa, ei lihaa, ei elävää vettä, vain viihdykettä. Sanan puute on runsasta juuri Jumalan huoneessa!

Siksi meidän kirkkomme hukkuvat avionrikkomiseen, avioeroihin, rokkiin, epäraamatulliseen psykologiaan, New Age – evankeliumiin. Nuorisomme käyttää huumeita, ja heillä on monia seksikumppaneita. Sanan puute kirkoissa on ajanut heidät Mooabiin, epäjumalanpalveluksen paikkaan. Mooab on paikka, jossa nuoret miehet kuolevat, aivan niin kuin Naomin pojat kuolivat Mooabissa.

Monday, December 15, 2014

HÄN SANOO SINUA SIUNATUKSI by Gary Wilkerson

Monet uskovat eivät myönnä syvimmiltään ajattelevansa, että Jumalan armo on liian hyvää ollakseen totta. He luulevat sen antavan heille niin paljon vapautta, että pitävät kiinni tekojen järjestä. He ovat vakuuttuneita siitä, että se on ainoa asia, joka pitää heidät vanhurskauden tiellä.

Paavali miettii tätä ajatellen, mikä on tekojen loppu: ”Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? (Room.6:15- 16).

Mihin oppiin Paavali tässä viittaa? Onko se sitä, että meidät omistaa nyt Jeesuksen Kristuksen armo! Niinpä emme enää jatka synnissä niin kuin aikaisemmin, koska se ei ole meidän identiteettimme: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut”(2 Kor.5:17). Lopuksi Paavali sanoo: ”Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle”(Room.7:4).

Se uusi elämä, joka on annettu meille, Kristuksen oma elämä, vaikuttaa meissä ylösnousemisen palvelemaan Häntä vapaudessa, rauhassa ja ilossa. Päästettynä irti väsyttävien tekojen kahleista me nyt voimme huutaa Daavidin kanssa: ”Mielelläni minä teen sinun tahtosi, Herra!” Emme voi muuta kuin todistaa Jeesuksesta koko maailmalle, joka on nälkäinen, epätoivoinen, kuollut ilman Hänen armoaan. Sanalla sanoen: Armo tuottaa tuloksia!

Ystäväni, et voi vääntää elämää jostakin, joka on kuollut. Vain Jeesuksella on voima nostaa sinut ylös vanhasta ihmisestä uuteen elämään. Sen kaltainen armo on vaikeaa tajuttavaksi. Se käy niin yli meidän ymmärryksemme, ettemme koskaan elämämme aikana täysin pysty ottamaan sitä vastaan. Emme myöskään koskaan pysty saamaan sitä omin voimin. Niin kuin Paavali kirjoittaa: ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan”(1 Kor.13:12).

Huomaa viimeinen lause: Herra kyllä tuntee sinut täydellisesti silloinkin, kun olet keskellä surun ja särkyneisyyden sotkemaa elämää. Hän sanoo silloin, että olet siunattu. Uusi elämäsi näet ei ole yrittämisen vaan vastaanottamisen tulos. Niin, lasketko nyt maahan vaakasi ja vaellat uudessa elämässä, jonka Jeesus on antanut sinulle armosta? Hän on jo puhunut siunausta yllesi. Ota se siis vastaan!

Saturday, December 13, 2014

TULEE PÄIVÄ by Jim Cymbala

Apostoli Paavali sanoo, että on tuleva päivä, jolloin ”kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan”(1 Kor.3:13 - 14). Kulta, hopea ja kallisarvoiset kivet kestävät, kun taas puu, heinät ja oljet palavat savuna ilmaan.

Paavali ei sano, että tekojemme määrä koeteltaisiin. Hän ei sano mitään osallistumisluvuista. Sen sijaan, kaikki kohdistuu tekojemme laatuun.

Warren Wiersbe(Chicagon Moody- seurakunnan aiempi pastori ja useiden radio-ohjelmien puhuja) teki mielenkiintoisen havainnon tästä Raamatunkohdasta Brooklynin Tabernacle’n henkilökunnalle. ”Mikä muu on näiden aineiden ero, paitsi, että toinen ryhmä on tulenkestävä, toinen ei? Luulenpa, että noita toisia aineita, puuta, heinää ja olkia, on runsaasti aivan ovesi ulkopuolella tai ainakin muutaman kilometrin säteellä. Metsänomistajan ja maatilallisen tiloilla näitä on runsaasti. Jos sen sijaan tahdot kultaa, hopeaa tai kallisarvoisia kiviä, sinun täytyy kaivaa saadaksesi niitä. Joudut tekemään ahkerasti työtä löytääksesi niitä. Niitä ei löydy maasta joka paikassa. Joudut menemään syvään maaperään”.

Minusta nämä sanat ovat syvällisiä ajatuksia. Hengellinen ”rakentaminen”, jossa käytetään puuta, heiniä ja olkia, on helppoa, vähän työtä, vähän etsintää, ei raatamista, ei synnyttämistä. Sinä vain huitaiset sen valmiiksi, ja se näyttää ihan kelvolta, jonkin aikaa. Jos haluat rakentaa jotakin, joka kestää Tuomiopäivänä, työ on paljon vaativampaa.

Sinä päivänä ei merkitse mitään, mitä kanssakulkijasi on ajatellut sinusta. Ei merkitse mitään, mitä markkina-asiantuntijat neuvoivat tekemään. Sinä ja minä seisomme Hänen edessään, jonka silmät ovat ”niin kuin tuli”. Me emme voi lepyttää Häntä kertomalla, kuinka erinomainen meidän työtapamme oli. Me joudumme kohtaamaan Hänen kärventävän katseensa.

Hän kysyy meiltä ainoastaan, olimmeko rohkeasti uskollisia Hänen sanalleen.

__________

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, December 12, 2014

KUULIAISUUSRAJAN YLITYS

“Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi"(Luuk.22:31- 32).

Kun Jeesus vaelsi maan päällä, Hän tiesi liiankin hyvin pahuuden voimien raivon ja, kuinka saatana tulee seulomaan Herran opetuslapsia kaikin mahdollisin helvetin asein. En usko, että kukaan meistä tietää ja ymmärtää sitä suurta konfliktia, joka parhaillaan velloo hengellisessä ulottuvuudessa. Emme myöskään tajua, kuinka määrätietoisesti saatana haluaa tuhota kaikki pyhät, jotka ovat päättäneet lujasti käydä tiensä loppuun asti Kristuksen kanssa.

Uskon vaelluksessamme me ylitämme rajan. Sanon sitä ”kuuliaisuusrajaksi”, jonka ylitys laukaisee kaikki hälyttimet helvetissä. Kun menet tuon rajan yli kuuliaisuuden elämään ja riippuvuuteen Jeesuksesta, päätät sydämessäsi, ettet koskaan käänny pois, niin sinusta tulee uhka pimeyden valtakunnalle ja kaikkien valtojen ja voimien raivon kohde. Jokaisen sydämestään Herran puoleen kääntyvän, jokaisen, jolla on nälkä päästä pyhyyteen ja syvemmälle vaelluksessa Jeesuksen kanssa, jokaisen sellaisen uskovan todistus vaikuttaa äkkinäisiä outojen ja voimakkaiden vaikeuksin ja koetusten esiin puhkeamista.

Olit ehkä ennen osa-aikaopetuslapsi. Rakastit Herraa, mutta oli hengellisesti laiska. Et opiskellut ahkerasti Raamattua tai ollut erityisen kiinnostunut hengellisistä asioista. Et halunnut olla fanaatikko. Elämäsi sujui aika silkkisesti. Paholainen ei välittänyt sinusta, koska olit vain aidalla-istuja.

Nyt olet täysin antautunut Jumalalle. Hänen sanansa on tullut eläväksi ja sinä rukoilet, itket, rakastat kadonneita sieluja. Kaikki on muuttunut, myös koetuksesi. Minkä valtavan sydämen muutoksen oletkaan kokenut!

Samalla olet tehnyt aaltoja näkymättömään maailmaan. Olet ylittänyt kuuliaisuusrajan. Niille, jotka ovat ylittäneet sen, Jeesus sanoo: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään" (Luuk.22:32).

Thursday, December 11, 2014

VIIMEINEN YLITYS

”Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy roukkioksi. Kun kansa sitten lähti liikkeelle teltoistaan mennäksensä Jordanin poikki, liitonarkkia kantavien pappien käydessä kansan edellä … Ja Herran liitonarkkia kantavat papit seisoivat alallaan kuivalla pohjalla keskellä Jordania, kaiken Israelin kulkiessa kuivaa myöten, kunnes koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli”(Joosua 3:13- 14, 17).

Jordanin ylitys on esikuva siirtymisestä Kristuksen vapauteen. Jumala vie meidät aina ulos jostakin tuodakseen meidät luoksensa! Ei riitä, että pakenemme saatanan voimaa, ulos siteiden vankilasta, meidän pitää myös mennä sisälle Kristuksen ylösnousemuselämään. Tässä Kanaanin maa ei edusta taivasta, koska tämä maa on hengellisen taistelun paikka. Se on kuitenkin paikka, jossa Jeesus haluaa meidän nauttivan Hänen voittonsa hyvyyttä. Se on riemun, ilon ja täyteyden paikka.

Kun Israel tuli yli Jordanin, heitä ei enää johdattanut pilvi päivällä eikä tulenpatsas yöllä (ks. 2 Moos.13:21), vaan Liiton arkki. Me näemme Arkin, Jeesuksen esikuvan, menevän alas Jordaniin, kastuen kuolemaan sanoen: ”Seuratkaa minua”. Siinä Jeesus kutsuu meitä antamaan kastaa itsemme Häneen.

Kun Israelin lapset nousivat Jordanin vedestä, he saapuivat Luvattuun Maahan, joka on esikuva Kristuksessa asumisesta. ”Kansa astui ylös Jordanista ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä. Ja he leiriytyivät Gilgaliin, Jerikon itäiselle rajalle”(Joosua 4:19). Tässä kohdin heitä suojasi veri, heidät oli vapautettu vihollisen vallasta ja heidät oli nostettu ylös elämään Jumalan maidon ja hunajan maan uutuutta.

Wednesday, December 10, 2014

OLETKO VOITTANUT JUMALAN SYDÄMEN?

”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen”(Fil.3:8).

Oletko sinä voittanut Herran sydämen? Apostoli Paavali julisti menneen elämänsä luovuttamisen päämäärän: ”Että minä voittaisin omakseni Kristuksen”. Hän oli täysin Kristuksen valtaama, silmiä vain Herralle.

Miksi Paavali tunsi tarvetta ”voittaa omaksensa” Kristuksen? Kristus oli jo ilmaissut itsensä, ei vain hänelle, vaan hänessä. Silti Paavali asetti päämääräkseen voittaa omakseen Kristuksen sydämen ja mielisuosion.

Paavalin koko olemus, näet, hänen valtakunnan työnsä, koko elämänsä tarkoitus oli keskittynyt vain Mestarinsa ja Herransa miellyttämiseen. Kaikki muu oli hänelle roskaa! Uskon, että yksi syy siihen, ettei Paavali mennyt naimisiin, oli, että hän halusi antaa itselleen enemmän aikaa huolehtia ”siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi”(1 Kor.7:32). Hän kehotti toisia samaan suuntaan ”vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti” (Kol.1:10).

Onko tämä raamatullista, tämä ”Jeesuksen sydämen voittaminen”? Emmekö me kaikki ole Jumalan rakkauden kohteita, kaikesta huolimatta? Todellakin, Hänen hyvää tarkoittava rakkautensa ulottuu koko ihmiskuntaan. On olemassa toisenlaistakin rakkautta, tunteellista rakkautta, jota ilmenee aviomiehen ja – vaimon välillä. Sitä vain harvat pääsevät kokemaan.

Tätä rakkautta ilmentää Laulujen laulu (Salomon Korkea Veisu), jossa Salomo on Kristuksen esikuvana. Tässä Raamatunkohdassa Herra puhuu morsiamestaan: ”Olet lumonnut minut, siskoni, morsiameni, lumonnut minut yhdellä ainoalla silmäykselläsi, yhdellä ainoalla kaulakoristeesi käädyllä. Kuinka ihana onkaan sinun rakkautesi, siskoni, morsiameni! Kuinka paljon suloisempi viiniä on sinun rakkautesi”(Kork.v.4:9 - 10). Myöhemmin Hän sanoo: ”Käännä pois silmäsi minusta, sillä ne kiehtovat minut”(6:5). Hänen morsiamensa vastaa: ”

Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa" (7:10).

Uskon, että Kristuksen morsian koostuu pyhästä kansasta, joka elää miellyttäen Herraansa, niin kuuliaisesti, niin erottautuneesti kaikista muista, että Hänen sydämensä lumoutuu. Tässä jakeessa sana tarkoittaa ”varastaa hänen sydämensä”. Kristuksen seuraajat kietovat Hänen sydämensä yhdellä silmäyksellään(4:9). Tämä yksi silmäys tarkoittaa sitä, että heidän mielensä on kohdistunut yksinomaan Kristukseen.

Tuesday, December 9, 2014

EGYPTIN HÄPEÄ

Joosuan 5. luvussa Israel oli loistonsa ja voimansa kukkuloilla kokemassa uskomattomia ihmeitä. Sen kansa oli rakastettu ja turvattu, ja heidän vihollisensa sydämet olivat sulaa vahaa. ”Niin raukesi heidän sydämensä, eikä heissä enää ollut rohkeutta asettua israelilaisia vastaan”(jae 1). Jakeessa kaksi sanotaan, että ”siihen aikaan”, eli voiton, siunauksen, johdatuksen ja suosion aikaan heidän piti mennä ottamaan maa omakseen. Jumala sanoi itse asiassa: ”Lopettakaa kaikki! Meillä on ongelma. Kaikki näyttää hyvältä, suurempia voittoja on saavutettavissa, mutta yksi asia on selvittämättä. Egyptin häpeä on edelleen sydämissänne. Se pitää leikata pois ja heittää menemään.”

Tässä Jumala siis sanoi kansalleen: ”Olen kärsivällisesti kestänyt teidän luopumustanne, valitustanne, loputonta ja jatkuvaa himoitsemistanne. Kymmenen kertaa isänne hyökkäsivät Minua vastaan erämaassa, ja minä annoin sen heille anteeksi. Kun löysin teidät kuluttamassa itseänne hukkaan Egyptin rautapätsissä, minä pesin teidät, varjelin teidät veren suojassa ja vapahdin teidät vihollistenne käsistä. Kaiken aikaa olette kuitenkin kantaneet sydämessänne salaista syntiä. Olette kieltäytyneet hylkäämästä epäjumalaa, jolla on linnoitus sydämissänne.”

Profeettaa Aamos vahvisti, että Israelilla oli sisimmässään sydämen epäjumala: ”Toitteko te teurasuhreja ja ruokauhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te Israelin heimo?
Te olette kantaneet kuningastanne Sikkutia ja Kijjunin-kuvianne, tähtijumalaanne, sitä, jonka te olette itsellenne tehneet”(Aamos 5:25 -26). Tässä oli moite: Kaiken aikaa, Jumalan rakkaudesta, suojelusta, siunauksesta ja johdatuksesta huolimatta israelilaiset olivat kantaneet salaisuutta sydämessään. Silloinkin kun he lauloivat ylistystä Herralle, toinen jumala hallitsi heidän sisimpiä motiivejaan.

He olivat piilottaneet isiensä epäjumalat matkatavaroihinsa. Ei edes pelottava pyhän Jumalan hirvittävä ääni saanut heitä luopumaan pienistä kotialttareistaan, kultaisista jumalankuvistaan, jotka oli tuotu Egyptistä. He halusivat mennä eteenpäin ja palvella Jumalaa, kuitenkin pitäen kiinni epäjumalista. Herra oli ollut kärsivällinen tähän asti, mutta antoi nyt uhkavaatimuksen: ”Minä liikun vain pyhän kansan mukana. Edessänne on maailma täynnä iloa ja rauhaa, mutta te ette saa tuoda siihen häpeää. Leikatkaa se pois! Teroittakaa veitset! Mikään lihallinen ei ole luvallista tästä eteenpäin! Ei epäjumalanpalvelua! Ei himoja, joista pidätte kiinni! Ei salaista häpeää!”.

Monday, December 8, 2014

ARMON SIUNAUKSEN VASTAANOTTAMINEN by Gary Wilkerson

Monille uskoville tänä päivänä elämä näyttää olevan kuin oikeuden vaa’assa. Toisella puolella ovat kaikki heidän hyvät tekonsa ja toisella kasvava syntien ja epäonnistumisten kasa. Jos he ajattelevat elämäänsä oikein, viisari taipuu enemmän epäonnistumisten puolelle. Heidän pitäisi mielestään rukoilla, tutkia Raamattua ja käydä kirkossa entistä enemmän. Ei mikään hyvien tekojen määrä pysty tasaamaan itse tehdyn oikeudenmukaisuuden vaa’an kuppeja.

Katsoin äskettäin pikaruokalan drive-in -ikkunasta otettua videon pätkää. Kun kuljettaja oli antanut tilauksensa, ääni toisessa päässä kysyi: ”Ja mitä sitten?” Syyllisyyden tunnossaan ajaja lisäsi tilaukseensa ranskalaiset. Taaskin ääni sanoi: ”Ja sitten?” Vihoissaan ajaja lisäsi tilaukseen jälkiruoan. Taaskin ääni sanoi: “Ja sitten?” Lopulta kuljettaja huusi: “Ei, ei, ei! Ei ’ja sitten’ ”.

Tässä näemme itsemme yrittämässä saada itsellemme Jumalan vanhurskautta. Mitä enemmän laitamme mukaan omia ponnistuksia, sitä lähemmäksi tulemme hetkeä, jolloin huudamme: ”Ei enempää” ja sitten ”minulle”. Se selittää, miksi niin monet uskovat kokevat väsymystä jo ajatellessaankin Jumalan palvelemista. Paavali kutsuu heidän ponnisteluitaan ”kuolleiksi teoiksi” syystä: Heidän lähentymisyrityksensä eivät koskaan tuota vanhurskautta tai iloa, vaan vain uupumusta ja kurjuutta. Siinä ei ole elämää, vain kuolemaa, koska se ei ole Kristuksen evankeliumi.

Paavali kirjoittaa: ”Yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta” (Room.5:17). Jos kuolema hallitsee sinun vaellustasi, jos sinulla on jatkuvasti synnin tuomaa syytöksen kuormaa, jos mikään, mitä sinä teet, ei ole koskaan riittävän hyvää, silloin kuuntelet vanhaa Aadamin luonnon ääntä. Siitä vanhasta luonnosta nousevat kaikki lihalliset yritykset tyynnyttää Jumalaa, mikä on täysin vastakkaista omalle identiteetillesi Kristuksessa.

Paavali vielä lisää samassa jakeessa: ”Niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta”. Miten me sitten voimme saada tämän vanhurskauden? Paavali sanoo sen seuraavassa lauseessa: ”Niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi”(Room.5:18). Meidät on edeltä määrätty voittamaan kaikki synti, ei omien yritysten kautta, vaan tämän yhden miehen, Jeesuksen kautta. Niinpä Kristus kehottaa meitä: ”Miksi ette ota omatekoista vaakaa ja pane sitä ristin juurelle? En koskaan pyytänyt teitä tyynnyttämään Minua. Olen kutsunut teitä tekemään vain yhden asian: ”ottamaan vastaan armon siunaukseni.”

Saturday, December 6, 2014

HERRAN MIEKKA by Carter Conlon

”Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssansa, tulivat leirin laitaan keskimmäisen yövartion alussa; vartijat olivat juuri asetetut paikoilleen. Silloin he puhalsivat pasuunoihin ja särkivät saviruukut, jotka heillä oli käsissään. Niin ne kolme joukkoa puhalsivat pasuunoihin, murskasivat saviruukut, tempasivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan pasuunat, puhalsivat niihin ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!" Ja he seisoivat kukin paikallaan leirin ympärillä. Mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat”(Tuomarit 7:19 -21).

Koko vihollisjoukko pakeni Gideonin ja hänen kolmen sadan miehensä edessä. Pasuunojen äänen kuullessaan israelilaiset ottivat ruukut käsiinsä. Se merkitsi kaiken inhimillisen järkeilyn, kaiken inhimillisen haurauden, kaiken itseinhon ja arvottomuuden tunteen hylkäämistä. He rikkoivat ne kaikki ja kohottivat soihtunsa, jotka olivat olleet astioiden sisällä. Se taas merkitsi Jumalan voimaa.

”Herran ja Gideonin miekka”, he huusivat. Tämä viittaa Jumalan voimaan Häneen uskovien ihmisten kautta. Kun sinä näet päätät seistä julkisella paikalla, kieltäytyen pitämästä Jumalan todistusta salassa, Jumala tekee sinulle saman kuin Gideonille ja hänen armeijalleen. Hän lähettää sekasorron vihollisen riveihin. Raamattu kertoo meille, että midianilaiset alkoivat kääntyä taistelemaan toinen toistansa vastaan. Sekasorto aiheutui siitä, että Jumala nosti taas kerran näkyvän todisteen maan päällä. Sen Hän teki niiden ihmisten kautta, jotka vain uskoivat Jumalaan huolimatta heikkoudestaan ja hauraudestaan.

Sama uskomaton voitto on valmiina sinua ja minua varten juuri tänä päivänä. Kaikki, mitä pitää tehdä, on siinä, että joku, tai ehkä kymmenen tai kaksikymmentä tai viisikymmentä tai sata, nousee jaloilleen ja julistaa: ”Minä uskon Jumalaan! Uskon, että Jumala voi ottaa minun elämäni ja tehdä muutoksen. Uskon, että Hän voi laittaa sydämeeni myötätunnon. Hän voi tehdä minusta äänen tälle sukupolvelle. Uskon Häneen huolimatta omasta riittämättömyydestäni. Tiedän, ettei minulla ole paljon antaa, mutta uskon, että saan Jumalalta kaiken tarvitsemani.”

Juuri nytkin kuvittelen, että helvetti tärisee, sillä vihollinen tietää, mitä tapahtuu, kun sinä ja minä uskallamme uskoa kaiken tämän!

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, December 5, 2014

TERÄVÄ MIEKKA

Johannes oli seitsemän seurakunnan paimen Vähässä Aasiassa. Jeesus ilmestyi hänelle ja näytti kansan salaiset synnit. Johannes nimitti näitä rakkaitaan Jumalan lapsiksi, joita Hän ”rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä”(Ilm.1:5). Heidät oli tehty ” kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ”(Ilm.1:6). Erityisenä Herran päivänä Jumalan Henki tuli Johanneksen ylle, ja hän kuuli Jumalan Sanan kuin pasuunan äänenä: ”Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikään kuin pasuunan äänen”(Ilm.1:10). Jeesus ilmestyi hänelle ja ” hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka”(Ilm.1:16).

Terävä miekka ilmestyi rakkaalle, verellä pestylle seurakunnalle! Heidän hyvyydestään, kovasta työstään ja rakkaudestaan huolimatta Jumala löysi heistä puutteita. Ilmestyskirjan toisessa luvussa Johannes kuvaa Efeson ihmeellistä seurakuntaa. He olivat kärsivällisiä ja tekivät kovasti työtä. He vihasivat pahaa, mutta heidän rakkautensa oli alkanut viilentyä. He olivat menettäneet valkeana hehkuvan rakkautensa Jeesukseen ja väsyneet. Jeesus huusi heille: ”Tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta” (Ilm.2:5). Pergamon seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne” (Ilm.2:13). Heilläkin oli yksi asia aivan väärin: Valheopettajat olivat hiipineet sisään ja paholaisen opit olivat vallanneet alaa. Jeesus sanoi: ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin teitä vastaan suuni miekalla”(Ilm.2:16).

Iisebelin henki oli päässyt luikertelemaan sisään Tyatiraan, vaikka ihmiset siellä olivat hyvän tekijöitä, täynnä uskoa, kärsivällisyyttä ja hyviä töitä. Tälle seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Minä syöksen heidät … suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm.2:22).

Sardeen seurakunnalla oli elävän seurakunnan maine, mutta Jeesus sanoi: "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1). Heissä ei ollut enää paljon hengellisyyttä jäljellä, koska heidän sydämensä eivät olleet ehyesti antautuneet Herralle. Silti, niin kuin monet nykyiset seurakunnat, he näkivät olevansa täynnä elämää. Vain ne, jotka vaelsivat Hengessä, tiesivät, että olivat itse asiassa kuolleita.

Jeesus tuli esiin terävä miekka kädessään ja asetti heidät viiltävän Sanansa alle. Tämä on todellista rakkautta!

Thursday, December 4, 2014

EGYPTIN HÄPEÄN POISTAMINEN

”’Tee itsellesi kiviveitsiä ja ympärileikkaa taas israelilaiset toistamiseen’. Niin Joosua teki itselleen kiviveitsiä ja ympärileikkasi israelilaiset Esinahkakukkulan luona”(Joos.5:-3).

En aio nostattaa mitään teologista keskustelua ympärileikkauksesta, mutta tällä vanhalla tavalla on suuri merkitys tämän päivän seurakunnalle. Mikä kipeä kokemus israelilaisille olikaan poistaa esinahkansa terävällä veitsellä merkiksi maailmalle, että he olivat solmineet uskollisen liiton Jumalan kanssa! Nämä ihmiset olivat syntyneet erämaassa eikä heitä ollut vielä ympärileikattu. Tämän tapahtuman jälkeen he olivat päiväkausia avuttomia ja heikkoja.

Tänä päivänä veitsen alle joutuminen merkitsee alistumista Jumalan terävän, viiltävän Sanan alle! ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka”(Hebr.4:12). Sana todella viiltää: ”Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä” (Ap.t.5:33). Kun Stefanus saarnasi, ”viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa”(Ap.t.7:54).

Raamattu sanoo, että Jumalan Sana on ympärileikannut meidän sydämemme. ”Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta”(Room.2:29). ”Ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella”(Kol.2:11).

Jokaisella meistä on sisimmässään ”Egyptin häpeä”, joka täytyy vierittää pois. Se merkitsee koko meidän vanhaa ihmistämme. On olemassa leikkaus, jossa Jumalan Henki leikkaa pois kaikki nuo pahan himot ja hallinnan. Kun Jumalan Sanaa julistetaan Jumalan voidellussa voimassa ja Pyhän Hengen läsnäolossa, siitä tulee terävä veitsi! Jumalalla on tänäkin päivänä omat Joosuansa, ja Hän on käskenyt heitä ottamaan tämän veren alla olevan, vapahdetun, sovitetun ja ylösnousemuksesta osallisen kansan ja panemaan heidät Sanansa veitsen alle poistaakseen heistä kaikki jäljet epäjumalanpalvelusta ja kompromissien tekemisestä.

Wednesday, December 3, 2014

LOPUNAJAN KYLVÄJÄT

Herralla on oleva viimeisinä päivinä suuri joukko halukkaita kylväjiä!

”Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon' ”(Matt.25:20 -23).

Aion todistaa sinulle, että Jeesuksen Kristuksen todellinen kirkko ei lähde vaikertamaan! Sitä eivät rusenna tai rampauta pahuuden vuorovedet. Se ei ole heikko, hämillään tai riivaajien voimalla lyöty. Ei koskaan! Tämä vertaus todistaa, että lopussa Jumalalla on oleva hedelmällinen, kunniakas sadonkorjuu. Kaksi Herran kolmesta palvelijasta tulee tuomiolle mukanaan hedelmää ja täynnä iloa, onnellisena suuressa sadonkorjuussa. Eivät he menetä sijaansa tai vain pidä sitä. Sen sijaan he sanovat: ”Olen saanut lisää! Se, minkä Jumala antoi minulle, on kaksinkertaistunut”. He ovat ”hyviä ja uskollisia”, eivät luopuneita ja kuolleita. Heitä ei ole masennettu maahan tai hyljätty, vaan pikemminkin, heillä on ilo Herrassa.

Jeesus on se ”mies, joka matkusti muille maille”(ks. Matt.25:14), joka ”pitkän ajan kuluttua”(ks. Matt.25:19) palasi ja ryhtyi tilintekoon palvelijoidensa kanssa. Me olemme noita palvelijoita, ”Hänen omiaan”, ja leiviskät edustavat meille annettua armon ja Jeesuksen ilmestyksen määrää. Meidän on käsketty lähteä ulos ja kylvää tätä ilmestystä. Joillakin on suurempi määrä Jeesuksen ilmestystä kuin toisilla. Kaikkien tulee kuitenkin kylvää.

Tuesday, December 2, 2014

ELETÄÄN KRISTUS- ELÄMÄÄ

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”(Joh.1:1, 14).

Kuinka suuri osa Sanaa tuli lihaksi? Kaikki! ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”(Kol.2:9). Niin, kuinka me voimme elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Hänen suustaan? Otammeko muistilehtiön ja kirjoitamme muistiin Jeesuksen jokaisen käskyn, sitten paneudumme jokaiseen niistä, kunnes olemme oppineet ne? Rakas lukija, kaikkien näiden julistusvuosieni jälkeenkään en tunne kaikkia Herran monista kallisarvoisista käskyistä!

Näkemykseni mukaan Herran miellyttämiseen on vain yksi tie: Anna ruumiisi Hänelle, pane itsesi pois tieltä, ja anna Jeesuksen elää elämäänsä sinussa. Paavali sanoi: ”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa”(Gal.2:20). Tämä ei ole mitään mystistä henkielämää, jota eletään jossakin mielemme sopukoissa. Ei! Paavali jatkaa samassa jakeessa: ”Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa”.

Jumala johtaa meitä suureen, hyvään maidon ja hunajan, öljyn ja viinin maahan, hengellisiin siunauksiin Kristuksessa, joihin Jumala on meidät valmistanut. Kun meidän ruumiimme on kuollut, ristiinnaulittu, nöyryytetty ja riippuvainen, Kristus omistaa sen ja elää elämäänsä meissä ja meidän kauttamme. Jumala ei toimi lihan kautta, ei edes ”hyvän” lihan. Hän toimii vain Poikansa Jeesuksen kautta!

Paavali oli ”hyvä” mies, pyhä, moitteeton, piti Jumalan käskyt. Sen ”hyvän” Paavalin täytyi kuitenkin kuolla päivittäin, jotta Kristus voisi tehdä työnsä ja elää elämäänsä hänessä. Paavalin avain oli: ”en enää minä, vaan Kristus minussa”, eli päivittäin Paavali riisuttiin pois ja tilalle puettiin Kristus. Kuitenkaan monet meistä eivät halua elää Kristus-elämää, haluamme vain pukeutua Häneen, kun se meille sopii, vaihtaa Häntä niin kuin vaatteita.

Kristus-elämä ei ole monimutkaista. Ensiksi, sinun pitää haluta Hänen elämäänsä kaikella sillä, mikä on sisimmässäsi. Sitten sinun pitää panna itsesi syrjään ja antaa kaikki Hänelle, luottaa, että Hän omistaa sinut kokonaan. Lopuksi, sinun pitää uskoa, että sen tilan, mikä sinussa tyhjenee, Hän täyttää itsellään.

Monday, December 1, 2014

TODELLINEN USKO by Gary Wilkerson

Vanhassa Testamentissa Daavidin ei ollut koskaan määrä mennä temppelin Kaikkein pyhimpään. Mutta hän meni ja hänen kokemuksensa sai aikaan voimallisen psalmin, jota Jumalan kansa laulaa tänä päivänä: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy”(Ps. 91:1).

Vaikka Daavid meni paikkaan, jonne hänellä ei ollut lupaa mennä, se antoi hänelle heijastuksen Jumalan läsnäolon ihmeellisestä ilmestyksestä täällä maan päällä. Tarkoitan tätä: Monet pyhät Raamatussa ja läpi koko historian ovat löytäneet tavan ratkaista pahat olosuhteet pelkän uskon kautta. He ovat menneet hartailla rukouksillaan Jumalan kalenterin edelle.

Eräs näistä oli ei-juutalainen, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen sairaan tyttärensä. ”Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: ’Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni’ " (Matt.15:22). Tämä nainen lähestyi Jeesusta suuren tarpeensa tähden. Hänen tytärtään vaivasi riivaajahenki. Kristus ei kuitenkaan toiminut heti: ”Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: ’Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme’ "(15:23).

Nainen vain jäi paikalleen ja häiritsi heitä pyynnöillään, kieltäytyen lähtemästä tiehensä. Jos tunnet Raamattua, tiedät, että Jeesus kertoi monta vertausta, joissa Hän kehui tällaista sinnikkyyttä: ”Kolkuttakaa, etsikää, anokaa. Jumala palkitsee teidän uskonne.”

Tämän naisen olisi ollut helppo antaa periksi. Silti hän vain pyysi ja pyysi. Lopulta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille"(Matt.15:26), viitaten Israelin oikeuteen ennen pakanoita. Minusta naisen vastaus Jeesukselle on hämmästyttävä: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat"(Matt.15:27). Hän siis sanoi: ”Jeesus, jos on puhe taivaan voimasta, niin pikku raapaisukin riittää.”

Hän oli oikeassa: Jumalan pöydältä putoavat murusetkin riittävät täyttämään mitkä hyvänsä maan päälliset tarpeemme. Naisella oli usko, joka pienimmässäkin määrin olisi vapauttanut hänen tyttärensä kokonaan. Ystävä, tässä oli todellinen usko. Nainen ei pyytänyt ujosti. Hän pyysi uskoen Jumalan hyvyyteen, tietäen, että pieninkin murunen Hänen kirkkauttaan riittää ihmeelliseen parantumiseen.