Wednesday, April 22, 2015

EI KOSKAAN OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ

Markuksen evankeliumin 5. luku kertoo meille Jairuksesta, epätoivoisesta synagogan esimiehestä, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Kaksitoistavuotias tyttö oli kuolemaisillaan. Jairus anoi Kristusta tulemaan kotiinsa ja laittamaan kätensä tytön päälle.

Jeesus myöntyi pyyntöön lähteä mukaan. Ensin Hän kuitenkin pysähtyi parantamaan naisen, jolla oli verenvuototauti. (Tämä nainen parantui, kun hän kosketti Jeesuksen viitan reunaa). Kun Jeesus siis viipyi, sanantuoja tuli ikävän uutisen kera: Jairuksen tytär oli jo kuollut. Sanansaattaja sanoi synagogan esimiehelle: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" (Mark.5:35).

Murhe kouristi Jairuksen sydäntä. Hän ajatteli: “Jospa olisimme tulleet ajoissa. Nyt on liian myöhäistä. Minun tyttäreni on kuollut”. Jeesus kuitenkin vakuutti hänelle: “Älä pelkää, usko ainoastaan”(Mark.5:36).

Kun joukko lähestyi Jairuksen kotia, he kuulivat valituksen ja murehtimisen ääntä. Jairuksen perhe ja naapurit surivat tyttöä. Tässä kohtauksessa on vastakohtaisuus, sillä siinä oli lihaan tullut Jumala, maailmankaikkeuden Luoja, joka pystyy tekemään kaiken kuviteltavissa olevan. Kuitenkin ihmiset itkivät Hänen läsnä ollessaan. Lyhyesti sanoen he todistivat: ”Jumala voi auttaa ainoastaan niin kauan, kuin merkki toivosta on näkyvissä. Kun elämä on loppunut, ei Häntä tarvitse enää pyytää apuun. Ei edes Hän voi korjata tällaista tilannetta”.

Kuinka monet uskovat lakkaavat tänä päivänä huutamasta Herraa avuksi, koska he ajattelevat, että heidän ongelmansa on toivoton? Ihmisjoukot luottavat Jumalaan ainoastaan siihen pisteeseen asti, kun jotakin kuolee heidän elämässään. En nyt viittaa jonkun henkilön kuolemaan vaan pikemminkin avioliiton, suhteen, unelman, toivon pelastumattomien läheistesi puolesta. Mitä ikinä kuvittelet elämässäsi mahdottomaksi korjata, muuttaa tai saattaa ennalleen.

Jeesus moitti sellaista epäuskoa. Hän sanoi itkevälle joukolle Jairuksen kodissa: ”Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu" (Mark.5:39). Hän siis lausui: “Tämä tilanne ei ole sellainen, miltä se näyttää ja te luulette. Te luulette, että kaikki toivo on mennyttä, mutta minä sanon teille, että kaikki tulee ennalleen.”. Hän meni sitten pienen tytön huoneeseen ja sanoen ainoastaan yhden sanan hän toi lapsen takaisin elämään. ”Ja heti tyttö nousi ja käveli” (Mark.5:42).

Miksi Pyhä Henki liitti tämän kertomuksen Markuksen evankeliumiin? Hän teki sen näyttääkseen meille, ettei mikään ole niin ”kuollut” tai mennyt niin pitkälle, ettei Jeesus voi asettaa ennalleen. Hän sanoo: ”Usko ongelmasi korjaaminen minun haltuuni. Ei minulle ole koskaan liian myöhäistä korjata jotakin.”