Thursday, April 2, 2015

HÄN NÄKEE VARPUSENKIN

Kävellessäni New Jerseyn maantietä pitkin sain puhua hyvän tovin Herrani kanssa. ”Herra, en pysty elämään pelon ja kaikenlaisen huolen alla. Haluan kohdata tulevaisuuteni levosta, ilosta ja pelkästä luottamuksesta”.

Pyhä Henki sanoi minulle: ”Avain vapauteen kaikesta pelosta ja huolesta on löydettävissä sanasta varpunen. Muista, että sanoin sinulle: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut”(Matt.10:29 - 30). Se kuulostaa niin alkeelliselta, niin yksinkertaiselta, mutta Jeesus sanoo meille tässä jotakin hyvin syvällistä.

Vanhassa Testamentissa kuningas Daavid saattoi kerskua: ”Minä etsin Herraa, ja… hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni”(Ps.34:4). Miten Daavid löysi sellaisen vapauden pelosta? Siten, että hän sai näyn ”sen suuruudesta, joka on luonut taivaat ja maan.” Kun Daavid piti katseensa kaiken Luojassa, hän huomasi, kuinka suuri Jumala on!
Haluan olla niin kuin Daavid, esimerkki paimenesta, joka on oppinut, kuinka vapautua pelosta ja huolesta, kyetäkseni johtamaan ihmisiä samaan vapauteen.

Tutkin sitten varpusia ja aloin nähdä Daavidin ilmestyksen valtavasta Luoja Jumalasta, joka oli kiinnostunut luomakuntansa pienimmästäkin yksityiskohdasta.

Varpuset! Ne on tehty ylen ihmeellisesti niin kuin kaikki linnut. Nykyajan tiede ei vieläkään pysty käsittämään monimutkaista siipijärjestelmää, joka sallii niiden lentää muuttomatkallaan kolme - viisi tuhatta kilometriä. Jokaisella varpusella on 1 300:sta 2 600:een sulkaa. Kuinka monimutkaisia ja yksityiskohtaisia ne ovat! Luoja Jumalamme suunnitteli ne täydellisiksi. Hän suunnitteli jokaisen luun, jokaisen höyhenen, ja Hän laski ne kaikki.

Useimmat varpuset tekevät pesänsä maahan. Kristuksen aikoihin niitä pyydystettiin kuopilla, joihin ne putosivat, kun valmistelivat pesäänsä. Jerusalemissa Jeesus näki, kuinka kaksi varpusta myytiin pennillä paistinvartaissa. Ne oli otettu kiinni verkoilla, koska juutalaiset eivät voineet syödä lintuja, jotka olivat kuolleet itsestään.


Näistä linnuista Jeesus sanoi: ”Eikä yksikään niistä putoa maahan taivaallisen Isän sallimatta”. Hän tiesi, missä kukin heistä oli, kunnes sen pienet keuhkot henkäisivät viimeisen kerran. Hän ruokki ne. Hän tunsi jokaisen varpusen, jopa ne, jotka olivat paistinvartaassa.