Wednesday, April 29, 2015

HERÄTYKSEN ALKU

Todellinen herätys alkaa silloin, kun uskovien hurskas joukko ottaa harteilleen Herran taakan syntiin tarttuneen seurakunnan tai kaupungin puolesta. Tämä joukko paastoaa ja rukoilee. Se anoo, että Jumala alkaisi rakentaa uudelleen Hänen kansaansa vihollisilta suojaavia muureja ja portteja.

Kun Jerusalemin muurit oli saatu rakennetuksi uudelleen ja sen portit asetettu paikoilleen, nimettiin portinvartijat ja vartiomiehet jokaiseen taloon. Muureilla ja porteilla ei ole mitään virkaa, jollei ole portinvartijoita, jotka tietävät kenet ja mitä päästää sisään. Niinpä Nehemia sanoo: ”Kun muuri oli rakennettu, asetin minä ovet paikoillensa; ja niiden vartioimisen saivat ovenvartijat, veisaajat ja leeviläiset tehtäväkseen”(Neh.7:1).

Huomaa, ettei portinvartijoiksi nimetty vain pappeja. He olivat maallikoita, muusikoita, kantajia, ihmisiä kaikilta elämän aloilta. Heille annettiin ohjeet: "Jerusalemin portteja älköön avattako, ennen kuin aurinko on polttavimmillaan; ja vartijain vielä seisoessa paikoillaan on ovet suljettava ja salvoilla teljettävä”(Neh.7:3). Jumala sanoi näin kansalleen: ”Minun huoneeni on oleva valon paikka, eikä mitään pimeyttä saa päästää sisään. Jokainen sisään tulija tai tuleva olkoon kuin avoin kirja, alamainen minun Sanani valolle.”

Sanon jokaiselle vanhimmalle, joka lukee tämän sanoman, mukaan lukien Times Square seurakunnan vanhimmat: Älkää antako koskaan läheisten siteiden työntekijöihin sokaista silmiänne Jumalan sanalta. Jumala on nimittänyt teidät Hänen huoneensa ovenvartijoiksi. Jos joku tuo sisään evankeliumia, joka ei pidä yhtä Raamatun kanssa, on teidän velvollisuutenne sanoa saarnaajalle, että hän on väärässä.

Ovenvartijoina meidän tulee vahtia Jumalan huoneen ovilla nöyrinä, paastoten, rukoillen ja rakastaen, ilmaisten Jumalan pelkoa.

Nehemia sanoi: ”Jerusalemin asukkaita pantakoon vartioimaan, kukin vartiopaikallensa, kukin oman talonsa kohdalle”(Neh.7:3). Nehemian mukaan vartijoita ei pitänyt asettaa ainoastaan pyhän kaupungin, vaan myös jokaisen kodin kohdalle. Lyhyesti sanoen, jokaisen perhekunnan pää, siis vanhemmat, oli vastuussa kaikesta, mikä tuli heidän kotiinsa.