Saturday, April 11, 2015

OPETUKSEN RAJOITTUNEISUUS by Jim Cymbala

Minäpä väitän rohkeasti: Kristillisyys ei ole pääasiassa uskonnon opetusta. Viime aikoina puhujakultti on melkein yliajanut meidät. Sitä, joka nousee selittämään yksityiskohtaisesti oikeata oppia, pidetään olennaisena. Ilman sellaista kykyä seurakunta ei voi tietää, mitä tehdä. Pohjois-Amerikan seurakunnat ovat tehneet saarnasta kokoontumisen keskusaiheen, sen sijaan, että oltaisiin armon istuimen edessä, jossa Jumalan toimii kansansa keskellä.

Juutalainen usko oli Jeesuksen päivinä rabbien, lainopettajien johtamaa. Heidän oppinsa kuului koko elämän piiriin. Jeesus sanoi heille: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän”(Joh.5:39 – 40, kursiivi on kirjoittajan lisäys). He tunsivat Jumalan kirjoitetun Sanan perin pohjin, mutta eivät elävää Sanaa, vaikka Hän juuri seisoi heidän keskellään.

Raamattu ei ole niinkään tähtäyspiste vaan nuoli, joka osoittaa meille elämää muuttavaa Kristusta.

Valitettavasti rabbit eivät koskaan tajunneet, kuka heidän keskuudessaan oli. Viimeisinä päivinään ennen ristiinnaulitsemista, Jeesus itki tuota kaupunkia sanoen: ”Ettet etsikkoaikaasi tuntenut" (Luuk.19:44).

On hyvä, että Jumalaa selitetään, mutta aivan liian harvat ihmiset kokevat elämässään elävän Kristuksen. Me emme näe Jumalan vierailevan keskuudessamme. Emme edes kurkista nähdäksemme Hänen ojennettua kättään.

Puhtaan opin opettaminen on alkusoitto, jos haluat yliluonnolliseen. Se on myös opas, rajoittava tekijä pitämään tunteet ja yli-innostus oikeissa kanavissaan.

Niin kuin Paavali opetti: ”Sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi”(2 Kor.3:6). Jos Pyhälle Hengelle ei anneta tilaa keskuudessamme, jos Hänen työnsä ei ole tervetullut, jos pelkäämme, mitä Hän saattaisi tehdä, jätämme itsemme kuolemaan.

__________

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu säännöllisesti World Challengen tukemissa työntekijäkonferensseissa ympäri maailmaa.