OPIMME VAELTAMAAN NIIN KUIN HÄN VAELSI
Jeesus eli maan päällä täysin riippuvana Taivaallisesta Isästään. Vapahtajamme ei tehnyt eikä sanonut mitään, ennen kuin oli neuvotellut kirkkaudessa olevan Isänsä kanssa. Hän ei myöskään tehnyt muita ihmeitä kuin niitä, joita Isä neuvoi Häntä tekemään. Hän julisti; ”Puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. … hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh.8:28 - 29).
Jeesus tähdentää, että Hän eli päivittäin Isänsä ohjauksessa. Hän harjoitti täydellistä riippuvuutta, aina kuunnellen Isänsä ääntä. Se oli osa hänen päivittäistä vaellustaan. Näemme tämän yhdessä Johanneksen evankeliumin kohtauksessa. Eräänä sapatinpäivänä, kun Jeesus kulki Betesdan lammikon ohitse, Hän näki ramman miehen makaavan matollaan. Jeesus kääntyi miehen puoleen ja käski hänen ottaa mattonsa ja käydä. Samassa mies tervehtyi ja kulki parantuneena.
Juutalaiset johtajat raivostuivat tästä. Heidän mielestään Jeesus oli rikkonut sapattisääntöä parantamalla miehen pyhäpäivänä. Kristus vastasi heille: ”Tein vain sen, mitä’ Isä käski minun tekemään.” Hän selitti: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".… Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee” (Joh.5:17- 20).
Jeesus sanoi hyvin selvästi: ”Minun Isäni on opettanut minulle kaiken, mitä minun kuuluu tehdä.” Ihmettelet varmaan, milloin Isä Jumala näytti Kristukselle, mitä tehdä. Milloin Jeesus näki Jumalan tekevän ihmeitä? Milloin Isä puhui Hänen kaikesta, jota Hänen piti sanoa?
Tapahtuiko tämä kaikki kirkkaudessa, ennen kuin Kristus tuli ihmiseksi? Istuivatko nämä kaksi yhdessä ennen luomista ja kartoittivat Jeesuksen elämän jokaisen päivän? Kertoiko Isä Pojalleen, että tämä kohtaisi juutalaisten kuudennen kuukauden toisena sapatinpäivänä ramman miehen Betesdan lammikolla. Käskikö Hän sanomaan miehelle, että tämän tuli nousta ja kävellä?
Jos niin olisi, ei kukaan meistä pystyisi käsittämään sitä. Sellaisella järjestelyllä ei olisi mitään yhteyttä meidän jokapäiväiseen vaellukseemme Herran kanssa. Kuitenkin tiedämme, että Jeesus tuli asettamaan meille mallin seurattavaksi. Joka tapauksessa Hän tuli maan päälle kokemaan kaiken, minkä me koemme, tuntemaan meidän tunteemme ja kokemaan meidän kipumme ja raihnautemme kosketuksen. Vastaavasti meidän tulee elää niin kuin Hän eli, vaeltaa, kuin Hän vaelsi.
Jeesus tähdentää, että Hän eli päivittäin Isänsä ohjauksessa. Hän harjoitti täydellistä riippuvuutta, aina kuunnellen Isänsä ääntä. Se oli osa hänen päivittäistä vaellustaan. Näemme tämän yhdessä Johanneksen evankeliumin kohtauksessa. Eräänä sapatinpäivänä, kun Jeesus kulki Betesdan lammikon ohitse, Hän näki ramman miehen makaavan matollaan. Jeesus kääntyi miehen puoleen ja käski hänen ottaa mattonsa ja käydä. Samassa mies tervehtyi ja kulki parantuneena.
Juutalaiset johtajat raivostuivat tästä. Heidän mielestään Jeesus oli rikkonut sapattisääntöä parantamalla miehen pyhäpäivänä. Kristus vastasi heille: ”Tein vain sen, mitä’ Isä käski minun tekemään.” Hän selitti: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".… Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee” (Joh.5:17- 20).
Jeesus sanoi hyvin selvästi: ”Minun Isäni on opettanut minulle kaiken, mitä minun kuuluu tehdä.” Ihmettelet varmaan, milloin Isä Jumala näytti Kristukselle, mitä tehdä. Milloin Jeesus näki Jumalan tekevän ihmeitä? Milloin Isä puhui Hänen kaikesta, jota Hänen piti sanoa?
Tapahtuiko tämä kaikki kirkkaudessa, ennen kuin Kristus tuli ihmiseksi? Istuivatko nämä kaksi yhdessä ennen luomista ja kartoittivat Jeesuksen elämän jokaisen päivän? Kertoiko Isä Pojalleen, että tämä kohtaisi juutalaisten kuudennen kuukauden toisena sapatinpäivänä ramman miehen Betesdan lammikolla. Käskikö Hän sanomaan miehelle, että tämän tuli nousta ja kävellä?
Jos niin olisi, ei kukaan meistä pystyisi käsittämään sitä. Sellaisella järjestelyllä ei olisi mitään yhteyttä meidän jokapäiväiseen vaellukseemme Herran kanssa. Kuitenkin tiedämme, että Jeesus tuli asettamaan meille mallin seurattavaksi. Joka tapauksessa Hän tuli maan päälle kokemaan kaiken, minkä me koemme, tuntemaan meidän tunteemme ja kokemaan meidän kipumme ja raihnautemme kosketuksen. Vastaavasti meidän tulee elää niin kuin Hän eli, vaeltaa, kuin Hän vaelsi.