Saturday, February 28, 2015

KUTSU LÄHTEMÄÄN ULOS by Claude Houde

Jos olet tottumaton Raamatun lukija, saatat nopeasti lukiessasi 1 Moos.11 ja 12, tehdä sen johtopäätöksen, että Aabrahamin isä oli jo kuollut, kun Jumala ojensi hänelle taivaallisen kohtalon kätensä. Kuitenkin, kun tutkimme yksinkertaisesti historiallisten henkilöiden elinikää ja ikäkautta, samalla tehden tarkkaa analyysiä sukupuista, saamme selville, ettei näin ollut laita.

Raamatun tulkitsijat ovat samaa mieltä siitä, että Aabrahamin piti lähteä pienestä ja kuivasta maasta ja jättää se mukavuus ja kompromissi, joissa hänen isänsä oli ollut, silloin kun hän oli vielä elossa. Aabrahamin siis piti lähteä isänsä talosta. Usko, joka suostuu kieltäymykseen, saa kokea yliluonnollisen, koska sen ei ole tarkoitus kuolla pienessä maassa, ja tottelee kutsua ”lähteä isäsi talosta”(ks. 1 Moos.12:1).

Rakas lukija, en puhu tässä hengellisestä ylpeydestä ja ylimielisyydestä tai teeskentelevästä asenteesta, joka halveksii vanhempiaan ja syyttää entisiä sukupolvia kaikista nykyajan vaikeuksista. Meitä ei ole kutsu vertailemaan itseämme kehenkään, vaan meidät on kutsuttu kunnioittamaan isiämme ja äitejämme niin lihallisia kuin hengellisiäkin. Meidän tulee pitää arvossa perintöämme, pitää kiinni siitä, mikä on arvokasta ja iloita hyvästä ja aidosta todistuksesta, joita monet ovat antaneet ennen meitä.

Olen kuitenkin aivan vakuuttunut siitä, että usko, jolla on halu vastaanottaa yliluonnollista, väkisinkin saa intoa enempään kuin, mikä on ollut normin mukaista, enempään kuin, mitä on ympärillämme tai mikä oli ennen meitä. Se kieltäytyy henkisestä keskinkertaisuudesta ja tyytymisestä vähimpään. Mikä sukusi historian luonne ja rajoittuneisuus onkin, Jumala kutsuu sinua lähtemään isäsi talosta. Saulin haarniska ei riitä tämän päivän jättiläisten lyömiseen. Sinun pitää lähteä isäsi talosta.

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa.

Friday, February 27, 2015

KANNATTAA TOTELLA

”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.

Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet… Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti”(Hebr.11:24- 27).

Mooses olisi voinut omistaa materialistisen Egyptin kaiken kullan ja hopean, hevoset, haaremin, kaikki ylellisyydet ja nautinnot! Hän oli Egyptin prinssi, faaraon kuninkaallisesta hovista, mutta hän ”kieltäytyi suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä”. Se päätös maksoi hänelle kaiken. Hän katsoi ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki Egyptin aarteet, ja kärsi mieluummin Jumalan kansan kanssa. Mooseksen katse oli suunnattuna Jeesukseen eikä tämän maailman asioihin.

Kannattaako siitä maksaa? Kannattaako kuulla Jumalan sanomaa? Vertaa näitä kahta Raamatun miestä: Salomoa, joka katsellessaan elämäänsä sanoi: ”Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, … Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, … niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla”(Val.v.2:1- 11). Salomo jatkoi:

”Niin minä kyllästyin elämään” (Val.v.2:17).

”Eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa”(Val.v.2:23).

”Ja minä ylistin vainajia, … onnellisemmiksi kuin eläviä”(Val.v.4:2).

”On raskas onnettomuus,… rikkaus, joka on säilytetty onnettomuudeksi haltijallensa” (Val.v.5:13).

”Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet”(Val.v.7:26).

Katso sitten Moosesta: Sadan kahdenkymmenen vuoden iässä hänen silmänsä olivat kirkkaat, ja kaikki hänen fyysinen voimansa oli yhtä vahva silloin, kun Jumala kutsui hänet kotiin. Jumala henkilökohtaisesti otti Mooseksen ruumiin!

Tässä on Jumalan todiste Mooseksesta muistoksi koko ihmiskunnalle: ”Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin; ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki Egyptin maassa faraolle ”(5 Moos.34:10 -11). Kannattaa siis totella!

Thursday, February 26, 2015

TOTTELEMATTOMUUDEN TULOS

Tottelemattomuus Jumalan Sanaa kohtaan tuottaa lopulta moraalin ja kristillisen luonteen kukistumisen.

Kaikki alkaa julkisesta tottelemattomuudesta Jumalan selvää Sanaa vastaan. Lisää siihen tuo puolisydäminen synnintunto, puolisydäminen parannus ja päädyt lopulta samaan kuin Salomo: Täydelliseen luopumukseen! ”Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa....Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä… Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä… Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta”(1 Kun.11:4-9). Nämä sanat karmivat selkäpiitäni.

Salomo oli nyt evankeliumin paaduttama. Jumalan Sanalla ei olut enää mitään vaikutusta häneen. Hän oli niin säälittävä! Siellä, minne hän aikoinaan rakensi vieraalle vaimolleen talon, seisoi nyt valtavan kokoinen haaremi. Faaraon tyttärestä oli tullut vain yksi rakastajatar tuhannen joukossa! Salomo itse oli nyt vanha ja raihnas. Jumala taas oli hiljaa ja vihainen hänelle. Hän ei enää rukoillut Jumalaa eikä hänellä ollut enää iloa. Hänen sydämensä oli sairas kun hän kirjoitti surkean sepitelmän turhuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Jerusalem oli saastutettu pakanatemppeleillä, jotka oli rakennettu korkeilla veroilla. Kuningas joi rankasti, kyllästyneenä kaikkiin ihaniin taloihinsa ja puutarhoihinsa. Hänen sydämensä oli täynnä epäjumalanpalvelusta. Jumalan kosketuksen päivät olivat vain hämärä muisto. ”katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua”(Saarnaaja 1:14).

Onko tämä sama mies, joka kerran rukoili niin vuolaasti temppelin vihkiäisjuhlassa? ”Jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, …kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, niin kuule silloin taivaasta. … Anna anteeksi … jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä, … jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut” (1 Kun.8:38 - 40). Niin, jatka vain epäjumaliisi takertumista! Vanhurskauta tottelemattomuutesi alueet ja esitä tekosyitä pienille synneillesi! Eräänä päivänä siitä syntyy raivoava, hallitsematon moraalittomuuden ja luopumuksen tuli.

Wednesday, February 25, 2015

PUOLISYDÄMISET KRISTITYT

Salomo lokeroi elämänsä: puolet Jumalalle ja puolet omille nautinnoilleen. Jumalan Sana puolittain tuomitsi hänet. Hän koki puolittaista surua, puolittaista katumusta, puolittaisella muutoksella! En tiedä, mitä tapahtui, mutta Salomo joutui puolittaiseen synnintuntoon pakanavaimonsa takia, kun hän eli pyhässä paikassa, lähellä liitonarkkia. Niinpä Salomo päätti siirtää vaimonsa ulos, puolitiehen kaupunkia kohti. ”Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista linnaan, jonka hän oli tälle rakentanut; sillä hän sanoi: ’Älköön nainen asuko Daavidin, Israelin kuninkaan, linnassa; sillä se on pyhäkkö, koska Herran arkki on tullut sinne’ "(2 Aik.8:11).

Totuus oli, ettei Salomo tahtonut luopua vaimostaan! Hän tiesi sydämessään, että se oli aivan väärin ja muistutti häntä sisimmässä. Saatan kuulla hänen sanovan: ”Kyllä, minun pitää tehdä jotakin asian hyväksi. Näytän Herralle, että haluan tehdä asiat oikein.” Lähettikö hän vaimon takaisin Egyptiin?

Kirkkomme ovat tänä päivänä täynnä puolisydämisiä kristittyjä, puoliksi Jumalan Sanan tuomitsemia ja puoliksi katuvia. He tekevät elämässään puolittaisia muutoksia. On vain vähän pelkoa ja vavistusta Jumalan Sanan edessä. Kuulen monien jatkavan entisissä julkisynneissään. He sanovat: ”Jumala tietää, että tarkoitan tehdä hyvin. Hän näkee minun sydämeni. Minä todella rakastan Herraa. Olen tehnyt joitakin muutoksia ja elän nyt paremmin.” Ei riitä, että tarkoitamme, mutta emme tee.

Salomo oli rakentanut temppelin ja oli päättänyt kaikki rakennusprojektinsa. Silti hän eli edelleen tottelemattomuudessa näillä alueilla näkemättä niissä piileviä vaaroja. Kuitenkin Jumala oli niin armollinen häntä kohtaan, että Hän edelleen vastasi hänen rukouksiinsa. Salomo kävi edelleen kolme kertaa vuodessa uhraamassa ja oli iloinen ja riemuitsi Herran läsnäolosta.

Uskon, että tämä on kaikkein vaarallisin kohta kristitylle. Hänen rukouksensa tulevat edelleen kuulluiksi, ja hän iloitsee ja riemuitsee. Kuitenkin aina jää jäljelle tottelemattomuuden alueita, joissa Sanalla ei ole ehdotonta arvovaltaa. Samalla aikaa uskova on sokea koko ajan tapahtuvalle tilansa huononemiselle. Jumala ilmestyi uudelleen Salomolle voimakkaan saarnan, väkevän Sanan kautta: ”Vaella valkeudessa. Tottele Sanaani”. Koko ajan Salomo liukui poispäin Jumalasta, kovettuen ja käyden välinpitämättömäksi Sanaan nähden, sokeutuen Hänen siunauksiensa ja armonsa tähden. Kuinka moni uskova saa siunauksen, tuntee Jumalan Hengen, iloitsee Hänessä ja sanoo: ”Kaikki on hyvin, koska Jumala siunaa minua”?

Tuesday, February 24, 2015

SAARNANKESTÄVÄ

Jotta voisi väittää olevansa saarnankestävä, täytyisi kuulla Jumalan Sanaa, väittää rakastavansa sitä, harjoittaa sen tottelemista, mutta sitten ei toimisi sen mukaan! Silloin olisi niin paatunut, ettei sydän enää liiku vaan on täysin saarnojen ulottumattomissa. Tätä voisi nimittää ”evankeliumin paaduttamaksi”.

Mietitäänpä kaikkia Vanhan Testamentin kertomuksia ja henkilöitä. Kuka heistä olisi kaikkein saarnankestävin? Kuka istui selvimmän, vahvimman sanan alla eikä kuitenkaan antanut sen mitenkään vaikuttaa itseensä?

Oliko se Saul? Hän kuuli selvää, vahvaa sanaa: ”Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit" (1 Sam.15:3). Saul ei totellut tätä sanomaa. Sen sijaan: ”Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat raavaat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta”(1 Sam.15:9). Sitten Samuel ilmestyi, ja Saulista tuli valehtelija! ”Saul sanoi hänelle… ’Minä olen täyttänyt Herran käskyn" (1 Sam.15:13). Samuel oli kauhuissaan, koska hän saattoi kuulla säästettyjen lampaiden määkinä. ”Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?"(ks.1 Sam.15:19).

Oliko Saul paatunut? Oliko hän saarnankestävä? Miksi muutoin hän olisi valehdellut niin kirkasotsaisesti Jumalan profeetalle, joka oli auttanut häntä? Kuuntele hänen valheitaan vielä kerran todisteena siitä, että hän valehteli aivan kaikesta: "Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti”(1 Sam.15:20). Jouduttuaan kiinni verekseltään Saul syytti toisia ja keksi uskomattomia tekosyitä synnilleen: ”Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita… uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi"(1 Sam.15:21).

Samuel ymmärsi ongelman ytimen. Hän tiesi, että Saul oli saarnankestävä, koska hän oli jo antanut sydämensä taikuuteen: ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut”(1 Sam.15:23). Saarnankestävä Saul päätyi lopulta hakemaan apua ja neuvoa noidalta ja kuoli ennenaikaisen, raa’an kuoleman.

Monday, February 23, 2015

KAIKKI KUNNIAKKAAT TEOT by Gary Wilkerson

Jumala on kaikkien kunniakkaiden tekojen takana eikä Hän jaa kunniaansa. Hän ei anna minkään esteen tulla Poikansa loistavan kirkkauden eteen. Siksi Hän tarvitsee puhtaita astioita tekemään työtään. Juuri sillä hetkellä, kun Hänen siunauksensa ja voimansa vuotavat vapaasti kansansa läpi, Hän sanoo heille: ”Pitäkää tauko ja laittakaa itsenne ”pitoon”. Minä haluan tutkia teidän sydäntänne.

Koin Jumalan haluavan minun sanovan tämän sanan, kun meidän seurakuntamme vietti kolmatta vuosipäiväänsä. Kuvittele, kuinka minua epäilytti sanoa sitä. Ajattelin, että koko seurakunta tuijottaisi minua ihmeissään miettien: ”Odota! Sinä kerrot meille kaikkia suuria asioita, mutta sitten käännyt ympäri ja pyydät meitä muuttumaan.” Olet kuin mies, joka kutsuu vaimonsa viettämään hääpäivää ja sanoo: ”Kultaseni, toivoin saavani puhua liikakiloista, joita on kertynyt vyötäröllesi”.

Ei tuo nyt ole aivan sama asia, kuin se, että Jumala käskee meitä tutkimaan itseämme. Mehän tiedämme, että oma vanhurskautemme on kuin likainen vaate ja me tarvitsemme Hänen armoansa. Totta on kuitenkin, että Jumala pyytää meitä miettimään näitä kysymyksiä silloin, kun olemme Jumalan suurimpien töiden partaalla elämässämme: ”Onko sydämessäni jotakin, joka ei miellytä Herraa? Olenko lyönyt laimin jotakin, mitä Hän pyysi minua tekemään? En halua minkään estävän elämässäni sitä, minkä Jumala haluaa tehdä.”

Jumala tuo yhäti kansansa tähän pisteeseen. Miksi? Siksi, että Hänen pitää tehdä meissä jotakin hyvin syvää, ennen kuin Hän voi tuoda esiin parhaansa. Hän haluaa antaa meille voittonsa, mutta Hän haluaa myös meidän antautuvan täydellisesti Hänelle.

Mihin Herra on nyt asettanut peukalonsa sinun elämässäsi? Pitäisikö sinun poistaa jotain pientä? Vai pitäisikö sinun lisätä jotakin, jonka olet aiemmin laiminlyönyt? Älä vitkastele vastaustasi Pyhän Hengen uskolliselle äänelle. Tuon pienen asian hoitaminen saattaa vaikuttaa koko tulevaisuuteesi. Haluatko tutkia sitä? Jos, niin tiedä, että Jumalan paras on edessäpäin, ja sinä voit levätä varmuudessa, että olet miellyttänyt Häntä, joka haluaa siunata sinua.

”Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö”(Val.v.3:40).

Saturday, February 21, 2015

JUMALA EI OLE KOSKAAN HYLJÄNNYT MINUA by Nicky Cruz

Ikävöitkö Jumalan suurien tekojen tekemistä? Sitä, että voit palvella ja rakastaa Häntä viimeiseen hengenvetoosi asti? Haluatko Jumalan määrittelevän itsellesi kunniakkaan tulevaisuuden?

Lakkaa sitten yrittämästä tehdä sitä itseksesi. Älä yritä valita elämäsi polkua ja sitten pyytää Jumalaa siunaamaan sen. Sen sijaan, vietä aikaa tutustumalla Häneen. Opi istumaan Hänen läsnäolossaan. Palvo Häntä runsaasti. Ylistä Häntä ja rakasta Häntä koko sielusi syvyydestä. Tottele Häntä, aivan pienimpään yksityiskohtaan asti. Rukoile ja mieti Hänen Sanaansa. Pidä arvossa luomisen kirkkautta!

Opi kohdistamaan ajatuksesi Jumalaan ja Häneen yksin. Silloin Hän huomaa.
Yhden totuuden tiedät varmaan: Jumalalla on sopimus valmiina sinua varten, erityinen suunnitelma ja tarkoitus sinun tulevaisuuttasi varten. Se on kunniakkaampi, kuin osaat koskaan kuvitella omasta päästäsi. Jos Hän ei ole laskenut tätä sopimusta sydämellesi, se on vain siksi, ettet ole vielä valmis siihen. Hän odottaa sinua, valvoen. Ikävöiden saada jakaa tämän näyn sinun kanssasi ja auttaa sinua ottamaan se omaksesi. 

Kun olin nuori mies vähän yli kahdenkymmenen, hämmentyneenä tulevaisuuden suhteen, en olisi koskaan voinut kuvitella suunnitelmia, jotka Jumalalla oli minun elämälleni. Olin vain nuori mies, rakastunut Jeesukseen. Kaipasin vain saada viettää lopun elämääni Hänen läsnäolossaan. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä. En aavistanut Hänellä olevan sopimusta valmiina minua varten. Ei sitä, että Hänellä oli hyvin voimallinen tarkoitus elämälleni.

Minä rakastin Jeesusta intohimoisesti ja olin päättänyt totella Jumalaa, pani Hän tehtäväkseni sitten mitä vain. Niinpä hyväksyin Hänen sopimuksensa, vähä kerrassaan, päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta. Yritin parhaani pysyä uskollisena eikä Jumala koskaan pettänyt minua.

__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, February 20, 2015

HE SEISOIVAT MUURINAUKOSSA

Kaikilla murheellisilla, sydämensä särkeneillä Jumalan miehillä Raamatussa oli yksi yhteinen tekijä: he samaistuivat jäännöksen synteihin.

He eivät koskaan rukoilleet fariseuksen tavoin: ”Kiitos Jumala, etten ole niin kuin toiset.” He murehtivat aviorikoksia petoksia ja kompromisseja, mutta rukoilivat myös: ”Jumala minäkin olen syyllinen.” Ei syyllinen karkeisiin synteihin, vaan siihen, että olen Jumalan kirkkautta vailla.

Esra rukoili: "Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän rikkomuksemme ovat nousseet päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti. Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden… Katso, me olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme; emmekä me tämän tähden voi sinun edessäsi kestää"(Esra 9:6,13,15). ”Kun Esra näin rukoili ja tunnusti, itkien ja maahan langeten, Jumalan temppelin edustalla”(Esra10:1).

Nehemia rukoili: ”Sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet! Me olemme pahoin tehneet sinua vastaan; emme ole noudattaneet käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle” (Neh.1:6-7).

Danielkin samaistui Jumalan kansan synteihin. Hän rukoili: ”Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle… Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit”(Dan.9:5-6, 20).

Nämä olivat pyhiä miehiä, moitteettomia Jumalan edessä. He eivät olleet tehneet kompromisseja eivätkä sekoittuneet maailmaan. Edelleen he seisoivat muurinaukossa, tunnustivat kansan syntejä ominaan. Jos seuraat samaa polkua kuin nämä miehet ja päätät sydämessäsi, niin kuin he tekivät, etsiä Herraa, paastoten, rukoillen, itkien, murehtien syntien tähden, sillä on edelleen sama teho sinuun itseesi nähden. Jumalan käsi koskettaa sinua, ja Hän lähettää Sanansa sinulle. Saat osasi Jumalan omasta sydämestä ja pääset Hänen kirkkautensa läsnäoloon. Kun olet sitten siellä, ymmärrät kuinka kauas Hänen kirkkaudestaan olemme kaikki joutuneet.

Thursday, February 19, 2015

JUMALAN KÄDEN KOSKETUS

Nehemia oli Jumalan suuren voiman mies. ”Tuli Hanani, eräs minun veljistäni, ja muita miehiä Juudasta. Ja minä kyselin heiltä juutalaisista, siitä pelastuneesta joukosta, joka vankeudesta palanneena oli jäljellä, ja Jerusalemista. Ja he sanoivat minulle: ’Jotka vankeudesta palanneina ovat jäljellä siinä maakunnassa, ne ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyksen alaisina; ja Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut’. Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä”(Neh.1:2-4).

Jäännös oli palannut pyhään paikkaan, mutta moitteet ja penseys olivat hiipineet sisään. Asiat olivat edelleen surkeassa jamassa, ei ollut näkyvissä hengellistä kasvua.

Raamattu sanoo, että Nehemia alkoi itkeä, murehtia ja ”rukoilla yötä päivää”( jae 6). Siinä ei ollut kyse Jumalan herättämisestä keskellä yötä ja taakan laskemisesta hänen sydämelleen. Ei! Tämä Jumalan mies itse taivutti itsensä sen alle! Hän pyysi sitä! “Minä kyselin heiltä juutalaisista, siitä pelastuneesta joukosta, joka vankeudesta palanneena oli jäljellä, ja Jerusalemista”(Neh.1:2).

Samoin Danielkin vietti tunteja, päiviä ja viikkoja tutkien Jumalan Sanaa. Jumala ei pudottanut jotakin yliluonnollista kuormaa hänen sydämelleen, päinvastoin, Danielin sydän tuli surulliseksi sen tähden, mitä oli tapahtunut. Hän kasvatti ja ravitsi kuormaa sydämellään Jumalan kansan hyväksi tutkimalla ahkerasti ja saamalla lisää ymmärrystä siitä, mitä Jumala sanoi. ”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa”(Dan.9:3).

Puhu voimasta, murheesta ja itkemisestä! Daniel sanoi: ”Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät. Herkullista ruokaa minä en syönyt, ei liha eikä viini tullut minun suuhuni, enkä minä voidellut itseäni öljyllä, ennen kuin kolmen viikon päivät olivat loppuun kuluneet…. eikä minussa ollut voimaa mihinkään”(Dan.10:2-3, 8).

Kun Jumalan käsi kosketti Danielia, nämä sanat tulivat suoraan valtaistuimelta: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut” (Dan 10:12). Heprean kielellä sana ”taivutit” merkitsee pelottaa ruumista, jotta se antautuisi. Paavali sanoo myös: ”minä kuritan ruumistani ja masennan sitä” (1 Kor.9:27). Herra on saava itselleen tänä päivänä kansan, joka on täysin antautunut Hänelle, innokkaana, mielihyvällä ja särkyneenä, antaen jokaisen vapaan tunnin ja rahansa siihen, mikä edustaa Jumalan kiinnostuksen kohteita maan päällä.

Wednesday, February 18, 2015

VOIMAN HENKI

Kun Jumala on aloittamassa uutta työtä, Hän vuodattaa kansansa ylle voiman hengen. Emme voi olla enää hengellisesti laiskoja, tyytyväisiä itseemme, pelkureita ja rentoja. Meistä pitää tulla vahvoja, lämmöllä ja intohimolla täytettyjä Kristusta kohtaan, tuntea syvää ja vakavaa huolta Jumalan työstä. Tänä päivänä Jumala nostaa esiin kansan, joka vihaa syntiä ja vapisee Hänen Sanansa edessä. Hänen jäännöksensä täytyy kuulla ja uskoa pyhiä profeettoja. Heidän ei pidä olla penseitä, vaan heidän tulee ottaa aina vain vakavammin Jumalan asiat, kun päivät kuluvat.

Mieti Esran voimaa. Katso lähemmin hänen intohimoaan kaikkea sitä vastaan, mikä loukkaa Jumalaa. Sinä näet hänen puhtaan vihansa sitä kohtaan, että sotkeudutaan maailman kanssa. ”Kun minä tämän kuulin, repäisin minä vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja istuin tyrmistyneenä. Ja minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan tyrmistyneenä ehtoouhriin asti”(Esra 9:3-4).

Mikä näytelmä se olikaan! Esra istui kuin jumalallisen surun ilmentymänä, kiskoi hiuksiaan ja partaansa sen tähden ”mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta” (Esra 9:4). Yksi kerrallaan kaikki, joilla oli vapiseva sydän, kokoontuivat hänen ympärilleen. Jumalalla oli vain yksi mies, joka punastui synnin tähden ja hänen kauttaan nousi esiin surijoiden joukko.

”Kun Esra näin rukoili ja tunnusti, itkien ja maahan langeten, Jumalan temppelin edustalla, kokoontui hänen luoksensa sangen suuri joukko Israelin miehiä, naisia ja lapsia; sillä kansakin itki katkerasti”(Esra 10:1).

Kokonaiset Jumalan kansan perhekunnat alkavat kerääntyä maailmasta, mutta useat teistä itkevät pyhyyden ja maailmasta erottautumisen tähden. Sinä tunnet Jumalan murheen synnin tähden ja sinä punastut häpeästä. Tiedät, että on aika ruveta vakavasti vaeltamaan Hänen kanssaan.

Tuesday, February 17, 2015

MITÄ ON PYHÄN HENGEN PUNASTUMINEN?

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra”(Jer.6:13, 15).

Profeetta Jeremia näki kauhean tilanteen tulevan Jumalan kansan ylle. He olivat alkaneet elää pinnallisen rauhan ja turvallisuuden fasadin takana vain peitelläkseen syntejään. Ahneus ja kateus olivat niin vallanneet heidän sydämensä, että he pukivat kipunsa teeskennellyn murtumisen naamioon. Heidän koko elämänsä oli tullut pinnalliseksi: pinnallisia kyyneleitä, pinnallista katumusta, jopa parantamista.

Jumalan kansa oli kadottanut häpeän tunteensa ja surunsa syntien, yhteisön ja heidän oman elämänsä synnin tähden. He eivät enää tunteneet Jumalan vihaa rikkomuksia kohtaan. Synnistä oli tullut ”yksi noista asioista”.

Jeremia huusi: ”Miksi te ette hävenneet, kun he tekivät syntiä? Ei! He eivät olleet ollenkaan häpeissään, eivätkä he punastuneet häpeästä.

Pyhän Hengen punastuminen ei ole vain punaisia poskia yksinkertaisessa vaatimattomuudessa. Se on tunne haavoittuneisuudesta, häpeästä, tuhosta, surusta, että Jeesuksen Kristuksen nimi ja puhtaus on poljettu maahan, että Hänen maineensa on liattu.

Jumalan kansa oli tämän polttavan totuuden sanoman alla, mutta he eivät siltikään kääntyneet siitä pois. He kapinoivat sitä vastaan! ”He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, eivät ole tahtoneet kääntyä”(Jer.5:3). He olivat tehneet aviorikoksen meluten porttojen kanssa ja himoiten naapuriensa vaimoja. Saman luvun jakeessa 11 Jeremia nimittää sitä ”peräti uskottomuudeksi” Herraa kohtaan.

Vaikka profeetta Jeremia varoitti heitä, nämä ihmiset jatkoivat iloista menoaan, sanoen: ”Ei meitä kohtaa onnettomuus, emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää”(Jer.5:12). ”Ei Jumalan sanoma ole meille tuomion sanoma”, he sanoivat.

Jumala kehotti kansaansa ottamaan vaarin heille lähetetyn sanan ohjeesta tai Hän jättäisi heidät: ”Ota ojentuaksesi, Jerusalem, ettei minun sieluni vieraannu sinusta”(Jer 6:8). Ja taaskin Jumala sanoi: ”Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? ”(Jer 6:10).

Monday, February 16, 2015

ERITYINEN USKO by Gary Wilkerson

Aavistatko, että Jumala aikoo tehdä elämässäsi jotakin ihmeellistä? Ehkä Hän on puhunut sydämellesi. “Olen valmistanut sinua varten jotakin erityistä. Vaelluksesi kanssani muuttuu sellaiseksi, jota et ole ennen kokenut”. Ehkä elämäsi on jo ollutkin Jumalan suuresti siunaama. Nyt Pyhä Henki kertoo sinulle, että Hänen pitkällinen lupauksensa kantaa vihdoin hedelmää. Se ihmetyttää sinua.

Jos tämä kuvaa sinun elämääsi juuri nyt, voin kertoa sinulle Raamatun arvovallalla: Valmistaudu tutkimaan sydäntäsi.

Puhutaanpa nyt siitä, mitä minä nimitän ”erityiseksi uskoksi”. Hullu usko on uskomista siihen, että on tulossa vielä parempaa, vaikka asiat ovat nytkin hyvin. Usko sanoo: ”Unelmoimmepa tai teimmepä kuinka suuria Jumalan valtakunnalle, Hänen näkynsä on aina suurempi.” Mitä Herra on tehnyt sinä lyhyenä aikana seurakunnassa, jonka pastorina toimin, menee yli sen, mitä olin kuvitellut hurjimmissa odotuksissani. Ei ole kulunut viikkoakaan ilman, että joku on antanut elämänsä Jeesukselle. Useimpina viikkoina heitä tulee monia. Kun jaamme ruokaa köyhille, monet heistä sanovat: ”Miksi teette tätä?” Me vastaamme: “Se on Jeesus”, ja he antavat elämänsä Hänelle.

Tätä kaikkea tapahtuu ihmeenomaisesti. Muutaman vuoden kuluessa kirkon osanottajanmäärä on kasvanut ilmiömäisesti. Uudet uskovat kasvavat nopeasti uskollisiksi opetuslapsiksi, oppien tuntemaan Jumalaa. He ovat kovaa vauhtia menossa meidän ehdotonta päämääräämme kohti: tulla Jeesuksen radikaalisti antautuneiksi lähetyssaarnaajiksi, minne ikinä Hän heidät lähettäneekin.

Jumala ei vain ylitä odotuksiamme, Hän näyttää meille, mitkä Hänen omat odotuksensa ovat. Sitä on hienoa katsoa. Alueellamme on vielä neljännesmiljoona ihmistä, jotka eivät tunne Kristusta. Herra onkin kehottanut meitä perustamaan kaksi uutta seurakuntaa tänne, vaikeuksissa olevaan kaupunginosaan. Minä vain ihmettelen Herran suuria töitä.

Kaikkein erityisin juttu on tämä: Uskon, että vielä on tulossa suurempia asioita.

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”(Hebr.11:1).

Thursday, February 12, 2015

OLEN RUKOILLUT SINUN PUOLESTASI

Herra sanoi Pietarille: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään" (Luuk.22:32). Katson tätä ihmeellistä esimerkkiä Kristuksen rakkaudesta ja tajuan, etten tiedä ollenkaan miten tulisi rakastaa niitä, jotka lankeavat. Varmaan Jeesus on se ”ystävä veljiäkin uskollisempi”(San.18:24).

Jeesus näkee sekä hyvän että pahan Pietarissa ja päättää: “Tämä mies kannattaa pelastaa! Saatana haluaa häntä, mutta minä haluan häntä vieläkin enemmän”. Pietari rakasta todella Herraa ja Herra todella rakasti Pietaria, vaikka Hän tiesi tämän henkilökohtaiset piirteet.

Jeesus sanoi: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi!” ei, ”Minä rukoilen sinun puolestasi”. Jeesus vietti ilmeisesti useita tunteja Isänsä kanssa puhuen Pietarista, kuinka Hän rakasti tätä, kuinka tarpeellinen tämä olisi Hänen kuningaskunnassaan, kuinka Hän piti tätä arvossa ystävänä.

Herra, anna meille kaikille sellaista rakkautta! Niin, että kun näemme jonkun tekevän kompromisseja tai suuntaavan vaikeuksiin tai tuhoon, me rakastamme häntä riittävästi ja varoitamme häntä yhtä selkeästi kuin Jeesus varoitti Pietaria. Sitten voimme sanoa: ”Rukoilen sinun puolestasi”. Meidän pitää sanoa se rakkaudella, ei soimaten.

Vie hänet Jumalan valtaistuimen eteen, ano, että hän pääsisi läpi koettelemuksestaan uskon tärveltymättä. Jeesus ei läksyttänyt Pietaria, vaan sanoi vain: ”Olen rukoillut sinun puolestasi”.

”Olen rukoillut sinun puolestasi”. Kreikankielessä sana ”sinä” on monikossa, tarkoittaen ”teitä kaikkia”. Jeesus ei puhunut vain Pietarille, vaan kaikille opetuslapsille ja tänään meille. ”Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun.… Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut.… En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta”(Joh 17:9, 11, 15).

Mitä ikinä oletkin kulkemassa läpi, mitä valheita onkaan edessäsi, Jos sinun sydämesi on täynnä rakkautta Jeesukseen, Hän rukoilee sinun puolestasi.

Wednesday, February 11, 2015

RIEMULLA VYÖTETTY

On vain yksi tapa ilahduttaa sydämesi ja pysyä iloisena. ”Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. … Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin… Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni… Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta”(Ps.42:2 -5). Tämä on Jumalan sanoma kaikille, jotka ”murehtivat”, kaikille, jotka ovat suruissaan, lyötyjä, masentuneita, lannistettuja ja ilottomia.

Miksi olen masentunut? Miksi olen surullinen ja murheissani? Miksi olen hämmentynyt? Miksi murehdin? Daavid ei edes yritä vastata näihin kysymyksiin psalmissaan. Hän vain sanoo: ”Panen toivoni Jumalaan! Hän on minun apuni”

Niille, jotka kärsivällisesti odottavat Jumalaa ”Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan”(Ps.42:8).

Jumala on käskenyt selvästi, että meidän tulee palvella Häntä iloiten. 5 Moos.28:ssa me luemme kaikista kirouksista ja sairauksista, jotka tulevat epäuskoisten osaksi: ”Kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi, vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, kunnes tuhoudut, koska et kuullut Herran, sinun Jumalasi ääntä etkä noudattanut hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka hän on sinulle antanut. …Koska et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea”( 5 Moos.28:45 -47).

Jumala sanoo: ”Sinä olet kohdistanut huomiosi pieneen harmiin, johonkin väärään asiaan ja sillä lailla unohtanut kaikki siunaukset ja ihmeelliset asiat, joita olen tehnyt sinua varten.”

Kristus muuttaa sinun toivottomuutesi riemuitsemiseksi ja vaatettaa sinut ilolla, jos haluat vapauttaa uskosi Häneen.”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla”(Ps.30:11).

Tuesday, February 10, 2015

ON VIRTA

”Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa”(Ps. 46:4 -5).

Niin, tuo virta on Jeesus, Hänen läsnäolonsa. Kun heität pois kaiken epäilyn ja pelon ja huudat: ”Herra, minä uskon ja Sinussa on toivoni, runsas toivo”, silloin Pyhä Henki voimallaan istuttaa sinut tämän virran äyräille.

On tärkeää juurtua syvälle Jumalaan, koska pahin on vielä tulossa!

"Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset ja ne sinut väsyttävät, kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa? Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa, kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä”(Jer.12:5).

Nyt meillä on muka hyvät ajat. Elämme pienessä sadekuurossa verrattuna tulevaan myrskyyn. Tämä on lasten leikkiä verrattuna edessä oleviin vaikeuksiin. Saatat ajatella, että juuri nyt sinulla on aika kamalaa, mutta nyt on rauhallista sen ahdistuksen valossa, joka tulee pian koko maailmaan.

Meillä täytyy olla juuret syvällä! Jos et saa voimaasi Hänestä tänään, et kestä, kun hirveä pimeys peittää maan. Meitä testataan nyt ”kevyillä ahdistuksilla”(2 Kor.4:17), jotka ajavat meitä Herran luo, jotta kaivaisimme syvemmälle elämänlähteen salaisuuteen.

”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:7-8).

Monday, February 9, 2015

TUHOON TUOMITUT ASIAT by Gary Wilkerson

Herra varoitti Israelia ottamasta sotasaalista viholliselta, jonka he olivat lyöneet. Miksi tuli tämä kielto? Siksi, etteivät he luottaisi ihmisen voimaan tai yrittäisi voittaa vihollisiaan aineellisen hyödyn vuoksi. Jumalan tahtoi, että heidän silmänsä olivat kohdistetut ylhäällä oleviin, ei ”tuhoon tuomittuihin”(aineellisiin tavaroihin, jotka kuihtuisivat kuin ruoho, ks. Joos.6:18).

Yksi mies, Aakan, päätti ottaa jotakin itselleen. “Kun minä näin saaliin joukossa kauniin sinearilaisen vaipan, kaksisataa sekeliä hopeata ja kultalevyn, viidenkymmenen sekelin painoisen, niin minussa syttyi niihin himo, ja minä otin ne; ne ovat kätkettyinä maahan keskelle minun telttaani, hopea alimpana"(Joos.7:21). Se ei ollut paljon, oikeastaan vain kaunis vaate ja kourallinen hopeata ja kultaa. Silti aina juuri yksi pieni asia on se, johon Jumala painaa peukalonsa. Miksi? Siksi, että Hän tietää yhden asian voivan estää Hänen koko suunnitelmansa toteutumisen meidän elämässämme.

Onko sinulla jotakin, josta olet ollut välinpitämätön, yksi asia, joka voisi estää Jumalan parhaan sinua varten? Monelle meistä se voisi olla jotakin järkevää. Ehkä halu pitää kiinni säästöistä, joita Herra tahtoo meidän antavan pois, tai kiinni pitäminen vaativasta urasta, joka ottaa meidät pois perheemme luota. Niin kuin Aakan, me voimme tarttua johonkin ”merkityksettömään” miettimättä, mitä se tekee sydämellemme. Jumala sanoo meille: ”Niin, ota pois se, mikä ei kuulu tähän. Käy toimimaan, koska juuri se pieni salainen asia voi estää vertaansa vailla olevan voiton, jonka tahdon antaa sinulle!”

Jumalamme haluaa tehdä valtavia tekoja meidän kauttamme. Hän tahtoo ilmaista rakkautensa maailmalle meidän kauttamme. Niin, jos pidämme kiinni siitä yhdestä, joka tulee Hänen asiansa toteutuksen tielle, jokin itsepäisyys, jokin kieltäytyminen luottamasta Häneen kaikessa, Hän kyllä osoittaa sen meille.

Mitä Herra osoittaa sinun elämässäsi? Pitäisikö sinun luopua jostakin pienestä? Ehkä sinun pitäisi tehdä jotakin, jonka olet laiminlyönyt? Älä jätä vastaamatta pian Pyhän Hengen uskolliseen ääneen.

Saturday, February 7, 2015

SYNNIN KUOLETTAVUUS by Carter Conlon

“Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkö tähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?”(2 Kor.12:14- 15).

Paavalin sanoja, miehen, jonka sydän ja elämä olivat Jeesus Kristus ruumiillistuneena. Paavalin elämä oli annettu Jumalan kansalle, mikä kuuluisi jokaiselle todelliselle Jumalan palvelijalle. Hän halusi matkustaa myrskyn, tulva ja tulen läpi, kärsiä henkilökohtaista ikävää ja puutetta, ahdistettuna jopa siihen pisteeseen, että hän oli epätoivoissaan elämästään. Sen kautta hän tuli Jumalan kansan luokse mukanaan Hänen rakkautensa sanoma. Silti Paavali huomasi, että ihmiset jättivät hänet sitä varmemmin kuin hän ilmaisi heille rakkauttaan. Miksi näin tapahtui?

Uskon löytäväni vastauksen seuraavasta jakeesta: ”Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava. Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille. Niin kuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne. Samoin sanon nytkin, kun olen poissa, etten ole teitä säästävä, kun taas tulen”(2 Kor.13:1-2).

Muista, että Korintin seurakunta oli tulossa ulos jostakin, jota voitaisiin pitää moraalittomana syvyytenä. Heidän kaupunkinsa keskellä seisoi päätemppeli, jossa oli enemmän kuin tuhat prostituoitua. Tätä pidettiin siinä yhteiskunnassa jumalanpalveluksen aktina. Selvästi väärästä oli tullut oikeaa ja oikeasta väärää.

Paavali oli apostoli ja pastori. Niinpä hän oli tietoinen synnin kuolettavuudesta. Hän ymmärsi vaaran, joka uhkasi sitä, joka jatkuvasti kohtasi väärän vääntämistä oikeaksi. Tämä on ihmiselämän ongelma: mitä pitempään teemme jotakin, minkä Jumalan Sana määrittelee synniksi, sitä enemmän meidän langennut luontomme nousee sitä vastaan ja alkaa määritellä väärää ja oikeaa. Paavali tiesi, etteivät ihmiset enää voisi tarttua ristin voittoon, jos he jatkaisivat tieten tahtoen pahan tekemistä, rauhan tekemistä niin asioiden kanssa, joista Kristus heidät vapautti.

Heille jäisi käteen vain illuusio, toisin sanoen, heillä olisi tieto, muttei sen takana olevaa voimaa. Niinpä Paavali Korintin seurakunnan todellisena hengellisenä isänsä yritti johtaa heitä oikeaan tapaan ajatella ja elää. Siksi hän sanoi: ”En ole teitä säästävä”. Surullista kyllä, tässä kohdin monet päättivät lähteä pois.

___________

Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, February 6, 2015

VEDEN AMMENTAMINEN ELÄMÄN VIRRASTA

Miksi jotkut uskovat ovat täynnä rauhaa ja iloa, säteilevät hengellisen elämän hohdetta ja terveyttä kaikille, joita he tapaavat? Siksikö, että heillä ei ole ongelmia? Ei! Totuus on, että heillä saattaa olla niitä enemmän kuin sinulla, enemmän kuin useimmilla ihmisillä.

Nämä pyhät ovat oppineet salaisuuden: pitää juurensa Jumalan virrassa. Jos olet juurtunut Jumalan virtaan, sinä et kaipaa herätystä. Et tarvitse siunauksen suihkua. Et tarvitse erityistä Hengen vuodatusta. Et tarvitse yhtäkkisen voiton tulvaa. Koska nautit jatkuvaa elämää antavan veden virtaa, tunnista toiseen, et heilahtele jatkuvasti kuivista ajoista siunauksiin, aallon pohjasta sen harjalle, herätyksestä kylmyyteen. Hengellinen nälänhätä ei kosketa sinua, luopumuksen paahtava paiste ei hämmennä sinua, koska ammennat vettä elämänvirrasta!

Jos minun pitäisi valita herätyksen ja juurten kesken, valitsisin juuret milloin hyvänsä. Kauan sen jälkeen, kun herätys on ohi, minulla olisi edelleen elämää juurteni takia, jotka antavat minulle päivittäin, mitä tarvitsen.

Hesekiel näki elämän virran pulppuavan temppelistä. ”Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset”(Hes.47:12).

Jumala näytti profeetalle virran, joka pulppusi Hänen pyhästä temppelistään. Kun aikaa kului, se paisui pienestä norosta joeksi, jossa hän voi uida. Hesekiel näki miehen mittaavan elämän virran kasvamista, kunnes ”tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi”

(Hes.47:5). Alkuseurakunta näet koki veden, joka ulottui nilkkoihin asti. Uskonpuhdistus pääsi lantioon asti ulottuvaan veteen. Tänä päivänä ja aikana vesi on noussut niin paljon, että me voimme nyt uida siinä!

Joen rannalla on paljon puita, kaikki vihreitä ja hedelmää kantavia. Mitä nämä puut ovat? Kaikki ovat sellaisia, joilla on luottamuksen juurensa Hänessä. ”Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee”
(Hes.47:9).

Thursday, February 5, 2015

JUMALAN VIRRASSA

”Hän on kuin veden partaalle istutettu puu”(Jer.17:8). Tässä on ilmaistu jatkuvassa toivossa elämisen salaisuus, täynnä iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä olemisen salaisuus. Sitä ei löydä yrittämällä uudistua, tekemällä lupauksia Jumalalle. Et pysty niitä kuitenkaan pitämään.

Henkilö, joka kokee tämän lupauksen, ei voi olla enää toisten loukattavana, koska hän ei pane toivoansa heihin. Hänen odotuksensa kohdistuvat kaikki Herraan. Hän ei välitä, mitä ihminen tekee tai sanoo. Hänen silmänsä ovat Herrassa yksin. Herra ei koskaan hylkää tai petä häntä!

”Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen”(Jer.17:8). Ihmeellistä heprean kielen sanaa käytetään tässä ”istutetusta”. Se merkitsee oikeastaan ”siirretty kasvamaan”. Usko juurtuu kuivaan, hedelmättömään erämaan pensaaseen, joka on poudan paahtama, yksin ja ruma. Usko siirtää sen elävän virran luokse, joka tuo veden Libanonilta.

Daavid sanoi: ”Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa”(Ps.46:4-5). Daavid sanoi Jumalasta: ”Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. ... Sinä kastelet sen … ja siunaat sen laihon”(Ps.65:9 - 10).

Aseta juuresi syvälle Hänen virtaansa, niin sinun ei tarvitse pelätä helteen tuloa. Sillä sinun ”lehtesi, ulkonäkösi on oleva vihreä (tuore, elävä)”(Jer.17:8). Kuivuus, kuivat ajat, eivät vaikuta sinuun ja sinä kannat jatkuvasti hedelmää.

Et ole jatkuvasti väsynyt, itkuinen, yksinäinen, kuiva etkä koe itseäsi hyljätyksi. Sen sijaan, sinut ”siirretään kasvamaan”, kun luotat ja uskot Häneen leväten Hänen Sanassaan. Piankin sinä kasvatat juuresi syvälle Hänen elämänvirtaansa.

Wednesday, February 4, 2015

VEDEN AMMENTAMINEN HERRAN LÄHTEESTÄ

Yksi Amerikan suurista ihmeistä on uskomaton New Yorkin vesijohto. Se on rakennettu tiilistä, on kokonaan maan alla kilometrien pituisena ja tuo vettä tähän suurkaupunkiin. Mitä tapahtuisi, jos se katkaistaisiin eikä vettä enää virtaisi? New Yorkista tulisi ”poudan polttama paikka… asuttamaton suolamaa”(Jer.17:6). Voimme tulla toimeen ilman polttoainetta mutta emme ilman vettä.

Sama tapahtuu omassa elämässämme! Kun ihmiset menettävät toivonsa, he eivät juokse Herran luokse, vaan he sulkevat kuorensa ja juoksevat sisäänpäin. He kääriytyvät sisimpäänsä ja luopuvat toivosta. Heidän sydämestään tulee poudan polttama paikka, suolamaa.

Tänä päivänä uskovat kokevat äärimmäistä epätoivoa, aivan sellaista, jota juuri kuvailin. Jumala sanoo kansalleen: ”Te olette epätoivoisia, koska ette luota Minuun. Te käännytte lääkäreiden, ystävien, sielunhoitajien, lääkkeiden ja talousasiantuntijoiden puoleen. Minun lupaukseni eivät kohota mieltänne. Teistä tuntuu kuivalta, tyhjältä ja yksinäiseltä, koska ette ammenna vettä Minun lähteestäni.”

Jer.18: 13- 14:ssa Jumala osoittaa, miten hirveää syntiä Hänen oma kansansa tekee: ”Sen tähden, näin sanoo Herra: ’Kysykää kansojen keskuudessa, kuka on tämänkaltaista kuullut? Ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel. Luopuuko aukealta kalliolta Libanonin lumi? Ehtyvätkö kaukaa virtaavat vedet, kylmät, kuohuvaiset?”

Mikä tämä Jumalan kansan tekemä hirveä teko on?

Samoin kuin sulavasta lumesta virtaa kylmää, virvoittavaa vettä, Jumala antaa kansalleen ehtymättömän voimavarauksen. Tämä vesi on voiman vettä, aina otettavissa ja loputon. Kuitenkin Jumalan ihmiset usein jatkavat omaan tapaansa, kuivina, tyhjinä ja surkeina sanoen: ”Meidät on jätetty oman onnemme nojaan. Mennään siis omaa tietämme, kun meitä ei haluta”.

Tässä on kuva toivottomista uskovista, jotka ovat unohtaneet Jumalan lupaukset. He istuvat Jumalan rakkauden joen äärellä ja ajattelevat: ”Herra ei toimi minun elämässäni. Minun pitää vain kiristellä hampaitani ja tehdä parhaani. Ei kannata toivoa enempää. On oma asiani, miten pysyn elossa.”

Tuesday, February 3, 2015

NAUTTIEN RAUHAA JA ILOA HERRASSA

”Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:5-8).

Jeremia esittelee tässä kaksi hengellisen elämän muuttamatonta lakia: ensimmäinen johtaa elämään ja toivoon ja toinen kuolemaan ja toivottomuuteen. On olemassa avain sen ymmärtämiseen, miksi jotkut uskovat nauttivat jatkuvaa rauhaa ja iloa Herrassa, kun taas toiset saavat kouriinsa vain epätoivoa ja toivottomuutta.
Mistä tiedät sen, milloin turvaat enemmän ihmisiin kuin Jumalaan? Jos menet hajalle, kun joku toinen pettää sinut tai jos toisten toimet vaikuttavat sinun vaellukseesi Jumalan kanssa, silloin tiedät nojaavasi lihan käsivarteen!

Jos panet luottamuksesi ihmiseen, sinuun sattuu takuuvarmasti, koska jossain vaiheessa joku pettää sinut ja loukkaa sinua hyvin syvästi. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?”(Jer.17:9).

Paljon tuskastasi ja toivottomuudestasi on tulosta siitä, että joku on pettänyt sinut, joku, johon luotit. Vaimo saattaa väittää: ”Jos vain mieheni muuttuisi, olisin onnellinen! Hän todella on loukannut minua syvästi. Hän lyö minut laimin eikä edes yritä ymmärtää. Hän tappaa minun rakkauteni.”

Ongelmasi ei ole aviomies, vaan ongelmasi on Jumala. Jeremia sanoo, että olet kuin pensas erämaassa. Et näe koska hyvää tulee, vaan asustelet mieluummin erämaan paahtuneissa paikoissa. Tämä merkitsee sitä, että sinut on leikattu irti todellisen onnellisuutesi ja toivosi lähteestä. Olet lyönyt laimin Herran etkä ammenna Hänen elävää vettään. Sinusta on tullut kuin erämaan kuollut, kuiva, hedelmätön pensas.

Älä usko kehenkään tai mihinkään muuhun kuin Jumalaan. Vain Hän voi antaa sinulle onnen ja toivon. Se, millä luulet itse ratkaisevasi ongelmasi, saattaa vain pahentaa oloasi.