Wednesday, April 29, 2015

HERÄTYKSEN ALKU

Todellinen herätys alkaa silloin, kun uskovien hurskas joukko ottaa harteilleen Herran taakan syntiin tarttuneen seurakunnan tai kaupungin puolesta. Tämä joukko paastoaa ja rukoilee. Se anoo, että Jumala alkaisi rakentaa uudelleen Hänen kansaansa vihollisilta suojaavia muureja ja portteja.

Kun Jerusalemin muurit oli saatu rakennetuksi uudelleen ja sen portit asetettu paikoilleen, nimettiin portinvartijat ja vartiomiehet jokaiseen taloon. Muureilla ja porteilla ei ole mitään virkaa, jollei ole portinvartijoita, jotka tietävät kenet ja mitä päästää sisään. Niinpä Nehemia sanoo: ”Kun muuri oli rakennettu, asetin minä ovet paikoillensa; ja niiden vartioimisen saivat ovenvartijat, veisaajat ja leeviläiset tehtäväkseen”(Neh.7:1).

Huomaa, ettei portinvartijoiksi nimetty vain pappeja. He olivat maallikoita, muusikoita, kantajia, ihmisiä kaikilta elämän aloilta. Heille annettiin ohjeet: "Jerusalemin portteja älköön avattako, ennen kuin aurinko on polttavimmillaan; ja vartijain vielä seisoessa paikoillaan on ovet suljettava ja salvoilla teljettävä”(Neh.7:3). Jumala sanoi näin kansalleen: ”Minun huoneeni on oleva valon paikka, eikä mitään pimeyttä saa päästää sisään. Jokainen sisään tulija tai tuleva olkoon kuin avoin kirja, alamainen minun Sanani valolle.”

Sanon jokaiselle vanhimmalle, joka lukee tämän sanoman, mukaan lukien Times Square seurakunnan vanhimmat: Älkää antako koskaan läheisten siteiden työntekijöihin sokaista silmiänne Jumalan sanalta. Jumala on nimittänyt teidät Hänen huoneensa ovenvartijoiksi. Jos joku tuo sisään evankeliumia, joka ei pidä yhtä Raamatun kanssa, on teidän velvollisuutenne sanoa saarnaajalle, että hän on väärässä.

Ovenvartijoina meidän tulee vahtia Jumalan huoneen ovilla nöyrinä, paastoten, rukoillen ja rakastaen, ilmaisten Jumalan pelkoa.

Nehemia sanoi: ”Jerusalemin asukkaita pantakoon vartioimaan, kukin vartiopaikallensa, kukin oman talonsa kohdalle”(Neh.7:3). Nehemian mukaan vartijoita ei pitänyt asettaa ainoastaan pyhän kaupungin, vaan myös jokaisen kodin kohdalle. Lyhyesti sanoen, jokaisen perhekunnan pää, siis vanhemmat, oli vastuussa kaikesta, mikä tuli heidän kotiinsa.

Tuesday, April 28, 2015

ENNALLEENASETTAMINEN ALKAA

Nehemian kirja avaa eteemme elävän kuvan siitä, mitä tapahtuu seurakunnalle raunioitumisen ja luopumisen aikoina. Kun Nehemia ja hänen neljäkymmentäkolme tuhatta juutalaista maanmiestään palasi Jerusalemiin, he löysivät kaupungin täysin raunioituneena. Muurit oli revitty alas ja portit poistettu, niin ettei asukkailla ollut mitään suojaa vihollisiaan vastaan… ja vastustajien joukkio ryösti kaupunkia mielin määrin.

Viholliset olivat saaneet vallan Israelin luopumuksen ja Jumalan Sanan tottelemattomuuden tähden. Nehemia kirjoitti: ”Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niin kuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa" (Neh.9:37).

Jerusalem on tässä kirjassa Jeesuksen Kristuksen nykyisen seurakunnan esikuva. Niin kuin israelilaiset, ovat monet uskovatkin synnin vallassa, ja Jumalan huoneessa tapahtuvan synnin teon takia on ahdistus ja kahleet, leviävä myrkky koko Kristuksen ruumiissa.

Kuinka tämä on päässyt tapahtumaan? Totuuden muurit on revitty alas. Nuo suojelevat puomit, jotka Jumalan Sanan päällä seisovat uskovat ovat pystyttäneet. Syntiemme ja kompromissiemme tähden nuo suojelevat portit ovat kaatumaisillaan ja jättävät uskovien suuret joukot avoimiksi Saatanan voimille.

Nehemia kuitenkin edustaa Jumalan ennalleen asettamisen suunnitelmaa. Tuo mies tiesi, että turvallisen, suojaavan totuuden muurin piti varjella Jumalan kansaa, ennen kuin mitään todellista herätystä voisi tapahtua.

Lähtikö Nehemia muurittomaan kaupunkiin kutsuen yliluonnollisia ilmestyksiä herätyksen aikaansaamiseksi? Ei. Nehemian saapumisen jälkeen on nähtävissä ainoastaan miehiä ja naisia hakut ja lapiot käsissään. He tekivät kovaa työtä kaupungin muurien uudelleen rakentamiseksi ja porttien saattamiseksi ennalleen. Nehemia johti tätä työtä.

Tämä työ alkoi silloin, kun Nehemia otti kantaakseen kuormaa Herran huoneen raunioista. Kun Nehemia näki Jumalan kansan kärsivän pilkkaa ja syytöksiä, hän lankesi polvilleen ja rukoili: ”Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut"(Neh.1:3).

Mitä Nehemia teki seuraavaksi? Hän paastosi ja rukoili yöt ja päivät tunnustaen Israelin syntejä.

”Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä”(Neh.1:4).

Monday, April 27, 2015

KUN VIINI LOPPUI KESKEN by Gary Wilkerson

“Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: ‘Heillä ei ole viiniä’. Jeesus sanoi hänelle: ‘Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut.’ Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ‘Mitä hän teille sanoo, se tehkää"(Joh 2:1-5).

Useimmat uskovat tietävät, että Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä Kaanan häissä: ”Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa”(Joh 2:11).

Kristus oli juuri aloittanut toimintansa ja pieni opetuslasten joukko seurasi jo Häntä. Tämän viini-ihmeen tekemisen kautta Hän ilmoitti kirkkautensa näyttävällä tavalla koko maailmalle.
Jeesuksen tässä tekemä ihme sisältää syvän merkityksen seurakuntaa ajatellen, yli paikan ja ajan. Jakeessa kolme on symbolinen asia: ”Kun viini loppui”. Läpi koko Uuden Testamentin viini liittyy Jumalan läsnäolon ilmentymiseen Pyhän Hengen kautta. Paavali kehottaa kirjeessään: ”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä”(Ef.5:18).

Mitä Jumalan ihmisille merkitsee se, ”kun viini loppuu”? Tässä tapahtumassa viini oli keskeinen asia hääjuhlassa. Sitä tarjoiltiin kutsuvieraille vapaasti. Tämä kuvaa iloisia ihmisiä, joihin Pyhä Henki virtaa vapaasti. Sitten syntyi kuitenkin ongelma, kun viini loppui ja ihmiset olisivat tarvinneet sitä lisää pitääkseen iloa yllä.


Uskovina meillä kaikilla on Pyhä Henki sisimmässämme. On kuitenkin myös totta, että meidän pitää täyttyä Pyhällä Hengellä jatkuvasti. Jokainen meistä kokee nousuja ja laskuja vaelluksessamme Kristuksen kanssa. Aallonpohja ei tarkoita sitä, että Pyhä Henki olisi jättänyt meidät. Pikemminkin, että meitä kutsutaan kerran toisensa jälkeen takaisin sammuttamaan janoa, jonka Pyhä Henki itse panee meihin. Jumalan lapsina tarvitsemme hengellistä ravintoa, jota vain Hän voi antaa. Ravinto antaa meille voimaa rakastaa lähimmäisiä, niin kuin Hän rakastaa, ja elää pyhää elämää, joka miellyttää Häntä. Silloin voimme myös puhua Hänen Sanaansa toisille kaikella rohkeudella.

Saturday, April 25, 2015

SIELUJEN PUOLESTA by Claude Houde

Me rukoilemme, me uhraamme, me taistelemme. Sielujen puolesta.

Mikään ei ole sen tärkeämpää. Monet uskovat ovat lähteneet taistelemasta sielujen puolesta, koska ovat joutuneet salaisesti tappiolle.

Raamatussa seurakuntaa kutsutaan ruumiiksi. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät sen kanssa. Kun pidät kiinni ja peität salaista syntiä, menetät jotakin Jumalan edessä. Kun tuhannet uskovat hiljennetään tällä tavoin, seurakunnasta voi tulla voimaton ja tunnistamaton. Kuka sinä olet, mitä sinä teet, kun kukaan ei näe sinua. Se määrittelee sinun tulevaisuutesi.

Aabrahamin sanat Sodoman kuninkaalle, tulen ja tuhon paikassa muistuttavat meitä salaisen kammion muuttumattoman taistelun todellisuudesta ja vakavuudesta. Kuuntele Aabrahamia, kuinka hän vastasi Sodoman kuninkaan viettelylle. Se voi tehdä vallankumouksen elämässäsi. Hän seisoi vihollisensa edessä ja sanoi: ”En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun”(1 Moos.14:23).

Haluan kutsua sinua radikaaliin, vapauttavaan ja voimalliseen kristityn elämäntapaan, jossa sinä tajuat hengellisen sodankäynnin luonteen. ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”(Ef.6:12).

”Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia”(2 Kor.10:4).

Monet seurakunnat ja uskovat väittävät olevansa mukana ”hengellisessä sodankäynnissä”. Uskovien joukot ”sitovat henkiä”, tunnistavat linnoituksia, nimeävät tai tunnistavat riivaajien valtoja mitä kummallisimmasta ja mystisimmästä äänten sekamelskasta ja rohkeista voiton julistuksista. Itsensä itse valitsemat ”kenraalit” antavat käskyjä ja viimeisimmistä terävimmän kärjen menettelytapoja ja ilmestyksiä taattua herätystä varten uusien asiantuntijoiden joukoille. Jokainen kun laulaa ja huutaa intoa piukassa, kuinka Saatana pelkää heitä.

Rakas lukija, anna minun tehdä pari kysymystä. Missä ovat pelastuneet sielut, joiden elämä on muuttunut, vapautunut, puhdistunut ja muuttunut toiseksi? Missä ovat määrällinen kasvu ja enentyminen, todellinen rukous ja yhteys? Missä on viisaus, ihmeellinen armo ja Hengen hedelmä, joka loistaa kirkkaasti Jumalan täyttämien uskovien elämästä? Missä ovat armon ja jalomielisyyden, uhraamisen mieli lähetystyöhön, myötätunto köyhien auttamiseen? Missä on se uskovien antautuminen, joka ei laske tunteja eikä etsi tai tarvitse tunnustusta? Missä on voitto, Jumalan suojelu vihollisen ja lihan työtä vastaan?

__________

Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, April 24, 2015

JUMALALLE KAIKKI ON MAHDOLLISTA

Aivan äskettäin meille saapui sydäntä särkevä kirje eräältä vangilta. Hän kirjoitti:

”Pastori Dave, olen vankilassa seksuaalisen riippuvuuden takia. Tiedän, etten ole syntynyt tällaisena, vaan olen tullut sellaiseksi. Olen ollut naimisissa kolme kertaa ja minulla on neljä lasta.

On totta, että haluan lakata, mutta en kuitenkaan tee niin. Lakkasin tupakoimasta ja kärsin vieroitusoireet. Se ei ollut vaikeaa, mutta en ole päässyt irti pornografiasta. Uskon todella Jumalan parantavaan voimaan ja olen rukoillut ja pyytänyt Häntä apuun. En vain näytä löytävän pakotietä perversiostani.

Halu Herran tahdon tekemiseen on aina mielessäni. Työnnän sen kuitenkin jatkuvasti syrjään ja lankean takaisin himooni. Olen valehdellut Jumalalle, luvannut, etten tee sitä enää koskaan, mutta menen siihen aina takaisin.

Tunnen tuskaa, koska tiedän, että olen väsyttänyt Herran. Kun menen kirkkoon, koen itseni kaksinaamaiseksi. On ihmisiä, jotka kunnioittavat minua, koska olen antanut heille hyviä neuvoja, joita en ole itse pitänyt. Soitan pianoa ja laulan kirkossa, mutta se ei tunnu oikealta, koska en itse ole oikein.

Mieluummin kuolisin ja menisin helvettiin, kuin ikinä enää vaivaisin toista viatonta ihmistä. En kuitenkaan halua mennä helvettiin. Haluan palvella Jumalaa. Haluan Hänen rakkauttaan. Olen ansassa, koska vihaan tekemistäni ja kuitenkin jollakin tavoin pidän siitä. En tiedä, mitä tekisin.”

Minä sanoin tälle nuorelle miehelle: ”Älä luovu toivosta. Jumala haluaa antaa sinulle parannuksen.”

Sinun pitää uskoa, ettei mikään elämässäsi ole mahdotonta Jumalan kanssa. Paholaisen aseista ei mikään ole sellainen, ettei Herra voi sitä murtaa.

Niinpä rakas pyhä, pidä kiinni uskosta! Usko, että Jumala voi täydellisesti muuttaa elämäsi. Jos Hän muutti riivaajan valtaaman miehen, paransi verenvuototautia sairastavan naisen ja herätti kuolleista Jairuksen tyttären (ks. Mark.5), Hän voi tehdä sen sinullekin. Meidän Jumalamme voi korjata kaiken.

"Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista" (Mark.10:27).

Thursday, April 23, 2015

HÄN TEKEE MAHDOTTOMAT MAHDOLLISIKSI

Jumala voi yhdellä ainoalla sanalla asettaa ennalleen, mitä ikinä on näyttänyt elämässämme kuolleelta. Onko sinulla taloudellisia ongelmia, etkö pysty maksamaan laskujasi? Niin oli Herran opetuslastenkin laita, mutta Hän hoiti asian yliluonnollisesti.

Kun piti maksaa veroa, Kristukselta ja Hänen opetuslapsiltaan puuttui rahaa sen maksamiseen. Miten Herra hoiti tilanteen? Hän lähetti Pietarin onkimaan kalan. Jeesus sanoi hänelle, että hän löytäisi ensimmäisen saamansa kalan suusta rahan, joka riittäisi veron maksuun.

”Mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi”(Matt.17:27).

Voin vain kuvitella, mitä Pietari on mahtanut miettiä: ”Veroraha kalan suusta? Katsotaan nyt. Olen ollut kalastajana koko ikäni. Monenlaista on löytynyt kalojen sisältä, matoja, koukkuja, levää. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt siellä rahaa”. Kuitenkin Pietari veti kalan veneeseen, avasi sen suun ja löysi kiiltävän rahan. Se riitti veron maksuun, aivan niin kuin Jeesus oli sanonut.

Miksi Pyhä Henki johdatti evankeliumin kirjoittajat liittämään siihen tämän kertomuksen? Miksi Jeesus sitä paitsi korjasi tilanteen ihmeen kautta? Miksi Hän ei kerännyt kolehtia, tai lähettänyt opetuslapsia työhön päiväksi saadakseen verosumman kokoon?

Uskon, että Jeesus toimi yliluonnollisesti, koska Hän halusi vakuuttaa lapsensa siitä, että Hän voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi, myös meille. Hän voi korjata minkä hyvänsä taloustilanteen, perhekriisin, minkä hyvänsä yli voimien käyvän tarpeen.

Hän halusi meidän tietävän, että Hän on Jumala, joka ruokki Eliaa korpin tuomalla leivällä (ks. 1 Kun.17). Hän ruokki viisituhatta miestä (ks. Mark.6:34- 44) ja toisella kertaa neljätuhatta miestä (Mark.8:1-9) muutamalla kalalla ja leivällä. Hän tietää, että joinakin aikoina vain ihme pätee elämässämme. Hän haluaa vakuutta meille, että Hän voi tehdä meille mahdottoman mahdolliseksi missä hyvänsä tilanteessa!

Wednesday, April 22, 2015

EI KOSKAAN OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ

Markuksen evankeliumin 5. luku kertoo meille Jairuksesta, epätoivoisesta synagogan esimiehestä, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Kaksitoistavuotias tyttö oli kuolemaisillaan. Jairus anoi Kristusta tulemaan kotiinsa ja laittamaan kätensä tytön päälle.

Jeesus myöntyi pyyntöön lähteä mukaan. Ensin Hän kuitenkin pysähtyi parantamaan naisen, jolla oli verenvuototauti. (Tämä nainen parantui, kun hän kosketti Jeesuksen viitan reunaa). Kun Jeesus siis viipyi, sanantuoja tuli ikävän uutisen kera: Jairuksen tytär oli jo kuollut. Sanansaattaja sanoi synagogan esimiehelle: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" (Mark.5:35).

Murhe kouristi Jairuksen sydäntä. Hän ajatteli: “Jospa olisimme tulleet ajoissa. Nyt on liian myöhäistä. Minun tyttäreni on kuollut”. Jeesus kuitenkin vakuutti hänelle: “Älä pelkää, usko ainoastaan”(Mark.5:36).

Kun joukko lähestyi Jairuksen kotia, he kuulivat valituksen ja murehtimisen ääntä. Jairuksen perhe ja naapurit surivat tyttöä. Tässä kohtauksessa on vastakohtaisuus, sillä siinä oli lihaan tullut Jumala, maailmankaikkeuden Luoja, joka pystyy tekemään kaiken kuviteltavissa olevan. Kuitenkin ihmiset itkivät Hänen läsnä ollessaan. Lyhyesti sanoen he todistivat: ”Jumala voi auttaa ainoastaan niin kauan, kuin merkki toivosta on näkyvissä. Kun elämä on loppunut, ei Häntä tarvitse enää pyytää apuun. Ei edes Hän voi korjata tällaista tilannetta”.

Kuinka monet uskovat lakkaavat tänä päivänä huutamasta Herraa avuksi, koska he ajattelevat, että heidän ongelmansa on toivoton? Ihmisjoukot luottavat Jumalaan ainoastaan siihen pisteeseen asti, kun jotakin kuolee heidän elämässään. En nyt viittaa jonkun henkilön kuolemaan vaan pikemminkin avioliiton, suhteen, unelman, toivon pelastumattomien läheistesi puolesta. Mitä ikinä kuvittelet elämässäsi mahdottomaksi korjata, muuttaa tai saattaa ennalleen.

Jeesus moitti sellaista epäuskoa. Hän sanoi itkevälle joukolle Jairuksen kodissa: ”Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu" (Mark.5:39). Hän siis lausui: “Tämä tilanne ei ole sellainen, miltä se näyttää ja te luulette. Te luulette, että kaikki toivo on mennyttä, mutta minä sanon teille, että kaikki tulee ennalleen.”. Hän meni sitten pienen tytön huoneeseen ja sanoen ainoastaan yhden sanan hän toi lapsen takaisin elämään. ”Ja heti tyttö nousi ja käveli” (Mark.5:42).

Miksi Pyhä Henki liitti tämän kertomuksen Markuksen evankeliumiin? Hän teki sen näyttääkseen meille, ettei mikään ole niin ”kuollut” tai mennyt niin pitkälle, ettei Jeesus voi asettaa ennalleen. Hän sanoo: ”Usko ongelmasi korjaaminen minun haltuuni. Ei minulle ole koskaan liian myöhäistä korjata jotakin.”

Tuesday, April 21, 2015

HÄNEN TULEMUSTAAN IKÄVÖIDEN

Tulevina päivinä kuulet vielä uskomattomia sanomia Jeesuksen rakastamisesta. Ne saattavat kuulostaa pyhiltä ja Kristuksen kaltaisilta, mutta ne ovat harhan saastuttamia. Ne ryöstävät pyhiltä juuri sen, mikä tuottaa heille lujuutta. Näistä sanomista puuttuu puhe valmiina olemisesta tai Jeesuksen tulemisen odotuksesta. Heidän saarnaajansa latistavat tulevan tapahtuman kirkkaan totuuden ja kääntävät katseesi maalliseen kuningaskuntaan. Jos odotat innokkaasti Jeesuksen tulemusta, sinut leimataan pakenijaksi.

Nykyään saarnataan siis uutta evankeliumia, jonka mukaan Jeesus tulee vain sydämeen. Hänen toinen tulemisensa on muka vain erityinen ilmestys meidän mielissämme! Hän ilmestyy siis vain sisimmässämme.

New Age -läiset mainostavat, että heidän Kristuksensa tulee TV-ruutuihin maailmanlaajuisesti. Koko maailma näkee Hänen tulemuksensa samanaikaisesti. Kun he sitten näkevät tämän tapahtuman, he saavat siitä sisäisen ilmestyksen mieliinsä, jonkinlaisen ”tiedon”.

Joillekin uskoville tänä päivänä, tämä maailma ei ole uppoava laiva tai maailma joka on talletettu tulelle. Se on pikemminkin kansainvälinen hallintorakennus, johon tulvii epämukavia asioita, joita nämä uskovat suunnittelevat potkaisevansa ulos. He ottavat sitten heidän paikkansa, uudistavat ja hallitsevat sitä aivan itse. Sellainen ajattelu on ominaista kylmenevälle rakkaudelle Jeesusta kohtaan ja tarrautumista tähän maailmaan. ”Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne”(2 Piet.3:17). Ei voi olla hengellisesti sokeampi kuin se, joka sanoo: ” Herrani tulo viivästyy”.

Juudas sanoi kirjeessään: ”Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia"(Juud.1:14- 15). Paavali taas sanoi: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”(1 Tess.4:16- 18). Ei tässä ole sanomaa pakenemisesta. Se on lohdutuksen sanoma! Jeesus haluaa meidät luokseen.

Monday, April 20, 2015

HÄNEN ARMONSA JA KIRKKAUTENSA TÄYTEYS by Gary Wilkerson

“Me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”(Joh.1:14). Tässä käytetty kreikan sana kirkkaudesta on ”doxa”. Se on Doksologian juurena, joka on monissa kirkoissa laulettu ehtoollisrukouksen osa, joka ilmaisee Jumalan moninkertaista kirkkautta.

”Doxa” on Johanneksen kreikaksi kääntämä heprean sana ”kavod”. Se merkitsee ”tärkeä, olemuksellinen, intensiivinen, paksua. Tämä on juuri sitä, mikä asuu jokaisessa Kristuksen seuraajassa: Jumalan tärkeä, merkityksellinen, intohimoine” kirkkaus. Hänen kirkkautensa erottaa sinut: keveydestä, mielenkiinnosta itseä kohtaan, helposta uskottelusta. Siitä maailma tietää sinun olevan Jumalaa varten. Sinä et palvele Jeesusta, joka haluaa sinun olevan vain onnellinen, vaan todellista Jeesusta, jolla on valta muuttaa elämä ja tehdä siitä merkityksellinen, tarkoituksenmukainen ja tyydyttävä.

Kaikki tämä on vastoin oman itsen kirkkautta. ”Taas perkele otti hänet (Jeesuksen)kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston [doxa]”(Matt. 4:8). Maailmassa on monenlaista kunniaa ja kirkkautta, jota meitä kutsutaan hankkimaan: mainetta, vaikutusvaltaa. Mitä enemmän etsimme ja saamme vastaanottaa niitä, sitä vähemmän saamme todellista Jumalan kirkkautta, sitä vähemmän Hän säteilee meidän elämässämme.

Tämä juttu on hiipinyt seurakuntaan. Joskus meidän ylistyksemme voi nojata enemmän näyttäviin esityksiin ja tunteelliseen kokemukseen kuin Jumalan kirkkauden korottamiseen ja Hänen täyden, vahvan läsnäolonsa tuntemiseen. Johannes aivan oikeutetusti sijoittaa Jumalan kirkkauden Hänen armonsa edelle: “Me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”. Johannes osoittaa, että armo ja totuus kuuluvat Kristuksen kirkkauteen. Itse asiassa ne kulkevat sen edellä. Kuitenkin monet uskovat elävät niin kuin armo ja totuus olisivat päätepisteitä, vaelluksemme loppupisteitä Jeesuksen kanssa. He lopettavat tuntiessaan ”totuuden asemastaan”, kieltäytyvät menemästä Hänen täyteyteensä asti. Meidän elämämme on tarkoitettu ilmaisemaan Jeesusta kaikessa Hänen kirkkaudessaan. Se vaatii meiltä Hänen vaikuttamaansa muuttumista.


Ajattelemme, että meillä on se kaikki, olemme ymmärtäneet Jumalan armon täysin. Emme tarvitse enempää. Silloin lopetamme kesken, matkan Hänen kirkkauteensa. Älä anna sen tapahtua sinun elämässäsi. Etsi todellista Jeesusta Hänen täyteydessään ja ota vastaan Hänen armonsa ja kirkkautensa!

Saturday, April 18, 2015

POIKKEAMINEN JUMALAN TIELTÄ by Nicky Cruz

Välittääkö Jumala, kun me poikkeamme Hänen meille viitoittamaltansa tieltä?

Monet väittävät minua vastaan tässä kohdin, mutta olen aivan varma, että Jumalalla on aivan erityinen osa meidän jokaisen varalle. Hän on antanut meille ainutlaatuisia lahjoja, talentteja ja haluja. Hän on luonut ainutlaatuisen sopimuksen meitä varten. Sen kautta lahjat ovat meille sopivat. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan” , Jumala ennusti meille profeetta Jeremian kautta(ks. Jer.29:11). Jumala ei ole jättänyt mitään sattuman varaan. Paljon ennen kuin Hän loi meidät, Hän tiesi, mitä antaisi meidän tehtäväksemme. Hän tiesi, keitä Hän halusi meidän koskettavan ja keiden taas koskettavan meitä. Sinut ja minut luotiin tarkoitusta varten, ja Jumalan täydellinen suunnitelma on meitä varten olemassa, jotta voisimme tarttua tuohon tarkoitukseen.

Me kaikki poikkeamme Jumalan suunnitelmasta. Me teemme sitä aivan kuolinpäiväämme saakka. Jumala on kärsivällinen ja uskollinen siitä huolimatta. Kuinka parempi elämämme onkaan, jos joka päivä ponnistelemme pysyäksemme sillä polulla, jonka Jumala on asettanut eteemme? Kuinka paljon tehokkaampia me olisimme elämässä ja Jumalan valtakunnan työssä, jos oppisimme antamaan Jumalalle tilaa ohjata meitä?

En ole edelleenkään varma siitä, miksi Jumala valitsi minut nuorena uskovana ja muotoili minusta evankelistan. Tämä kuitenkin on se suunnitelma, jonka Hän teki minua varten. Minä teen parhaani täyttääkseni sen.

Entä sinä? Oletko ottanut omaksesi Jumalan sinulle tekemän suunnitelman? Oletko etsinyt Hänen tarkoitustaan elämääsi ja päättänyt tehdä kaikkesi sen täyttämiseksi? Vai elätkö poikkeillen Jumalan tieltä kerran toisensa jälkeen?

Meidän tulee kysyä tätä itseltämme. Jumala odottaa meidän vastaavan siihen.

__________

Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, April 17, 2015

ÄLÄ KOSKAAN ANNA PERIKSI

”Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: ’Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene"(Mark.9:25). Kun Jeesus oli rukoillut, poika kaatui kuin kuolleena maahan. Raamattu sanoo: ”Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi”(Mark.9:27).

Voitko kuvitella tämän tapahtuman riemua? Tuo puhdas, vapautettu poika varmaan juoksi isänsä luo syleilemään häntä. Isän sydän taas hyppäsi ilosta. Jumala oli korjannut kaiken.

No, miksihän Pyhä Henki liikutti Markusta lisäämään tämän kertomuksen evankeliumiinsa? Luulenpa siksi, että sen kautta tuosta hetkestä lähtien kaikki tietäisivät voivansa uskoa Jumalan tekevän lapsilleen mahdottomat mahdollisiksi. Herra sanoi tässä: ”Minä voin korjata minkä hyvänsä ja kenet hyvänsä. Jos vain uskot, kaikki on mahdollista Minun kauttani.”

Tänä päivänä joka puolella maailmaa lukemattomat uskovat vanhemmat ovat ahdistuneita, koska heidän lapsensa ovat paholaisen vallan alla. Omassa seurakunnassamme näen äitien tuskan, kun he matkustavat pitkiä matkoja bussissa vieraillakseen poikiensa luona vankilassa. He tietävät, mitä on istua paksun lasi-ikkunan toisella puolella ja katsoa poikaa, joka kerran oli sielultaan herkkä. Jotenkin hän joutui huumeiden koukkuun ja yritti sitten ryöstöä voidakseen kustantaa tapansa. Nyt hän on vankilassa, paatumassa edelleen. Äiti on rukoillut hänen puolestaan vuosikaudet, mutta nyt hän on kadottamaisillaan toivonsa. Hän ei usko näkevänsä poikaansa enää koskaan.

Ehkä luulet, että oma pelastumaton puolisosi on toivoton tapaus, ettei hän tule koskaan Jeesuksen luo. Tai ehkä olet lakannut toivomasta vaimosi tähden, joka lähtee joka ilta ulos tanssimaan. Kukaan ei ole kulkenut niin kauas Jumalasta, ettei Hän pystyisi korjaamaan sitä. Tunnen uskovia puolisoita, jotka todistavat tänä päivänä: ”Minä rukoilin puolisoni edestä vuosikaudet. Sitten eräänä päivänä, kun olin luopunut toivosta, Jumala pääsi läpi. Hän pelasti ja vapautta rakkaani.”

Meidän ei pidä koskaan antaa periksi kenenkään kohdalla, koska Jumalamme voi tehdä mitä hyvänsä.

Thursday, April 16, 2015

EI OLE ONGELMAA, JOTA HÄN EI OSAA KORJATA

Markuksen evankeliumin 9. luvussa järkyttynyt isä toi riivaajan valtaaman poikansa Jeesuksen opetuslasten luo, että he vapauttaisivat hänet. Tämä poika ei ollut vain hankala tai kapinallinen. Hän oli täynnä pahoja henkiä, ja ne hallitsivat hänen jokaista tekoaan. Hänen tilanteensa oli hyvin tiedossa sillä alueella, ja kun vanhemmat näkivät hänen tulevan lähelle, he varmaan kiirehtivät viemään lapsiaan sisään.

Tätä poikaparkaa pidettiin siis aivan toivottomana tapauksena. Hän oli sekä kuuro että mykkä, hän päästi vain kurkkuäänteitä. Hänen suustaan tuli vaahtoa niin kuin vesikauhuisella koiralla. Fyysisesti hän oli luuta nahkaa, mikä johtui hänen kauheasta ponnistelustaan. Hänen isänsä täytyi pitää hänestä jatkuvasti kiinni, koska riivaajat yrittivät heittää hänet lähimpään jokeen, järveen tai tuleen, haluten tappaa hänet.

Kuinkahan monta kertaa isän piti juosta lampeen ja vetää poikansa vedestä saadakseen hänet jälleen henkiin. Oli kokoaikaista työtä pitää lapsensa tappamasta itseään. Kuvittele, kuinka monta arpea ja palohaavaa pojan raastetussa kehossa oli. Olen varma, että Hänen isänsä sydän särkyi päivittäin nähdessään poikansa tuossa kunnossa, ilman toivoa avusta.

Nyt, kun isä seisoi opetuslasten edessä, saatana alkoi ilmentyä pojassa. Hän rupesi vaahtoamaan suusta ja pyörimään maassa, riuhtoen ja pyörien villisti. Raamattu sanoo, että opetuslapset rukoilivat hänen puolestaan, ehkä pitkäänkin, mutta mitään ei tapahtunut.

Se varmaan näytti mahdottomalta tilanteelta. Pian kokoontuivat epäilevät kirjanoppineet ympärille kyselemään: ”Miksi tämä poika ei parantunut? Onko tämä liian vaikea tapaus Herrallenne? Onko paholainen voimakkaampi tällaisessa tilanteessa?”

Sitten Jeesus tuli paikalle! Kun hän kysyi, mikä oli kyseessä, pojan isä vastasi: ”Minä toin poikani opetuslapsillesi, mutta he eivät pystyneet parantamaan häntä. Hän on toivoton tapaus!” ”Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo"(Mark.9:23). Kristus sanoi kaikille läsnä oleville: Uskotteko, että voin hoitaa kaikki tilanteet paitsi ne, joissa paholainen on hallitsemassa? Sanon teille, ettei ole mitään ongelmaa, ei mitään mahdotonta olosuhdetta, jota en voisi korjata”.

Wednesday, April 15, 2015

MAHDOTTOMAN JUMALA

Ei riitä, että uskomme Jumalaan vain Luojana, kaiken tekijänä. Meidän pitää myös uskoa, että Hän on Jumala, joka kaipaa tehdä mahdottomia meidän elämässämme. Raamattu tekee tämän aivan selväksi: Jos emme usko Hänestä tätä, emme luota Häneen ollenkaan.

Minun mielestäni mikään määrä sielunhoitoa ei tee ihmisestä hyvää, jos hän epäilee Jumalan ihmeitä. Älä ymmärrä väärin. En ole sielunhoitoa vastaan. On vain aivan tarpeetonta hoitaa jotakuta, joka ei ole täysin vakuuttunut siitä, että Jumala voi korjata hänen vaikeutensa, olkoon se mikä hyvänsä.

Parien pitää uskoa, että Jumala voi pelastaa heidän suhteensa, muutoin minun hoitamiseni on turhaa. Asiat voivat näyttää heistä ehdottoman toivottomilta. He ovat ehkä rakentaneet kaunaa ja katkeruutta vuosikaudet. Heidän vain pitää uskoa, että Jumala voi tehdä mahdottomia.

Sanon sellaiselle parille heti alkuun: ”Niin, voin kyllä antaa teille sielunhoitoa, mutta ensin minun pitää kysyä teiltä, uskotteko, että Jumala voi todella korjata teidän avioliittonne? Uskotteko, että ei ole väliä, kuinka huonolta kaikki teistä näyttää. Uskotteko, että Hänellä on valta korjata teidän suhteenne?”

Jotkut vastaavat: ”Et kyllä tiedä, mitä kaikkea olen saanut kokea aviopuolisoltani. Hän on haavoittanut minua syvästi. Minun tuskani on pahempi kuin voisit kuvitellakaan”. Vastaus antaa minun ymmärtää, että paholaisen valhe on mennyt heille jakeluun. Hän on vakuuttanut heille, että tilanne on toivoton. Jeesus on kuitenkin sanonut selvästi jokaiselle lapselleen: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista"(Luuk.18:27).

Kaikkialla maassamme uskovat luopuvat avioliitoistaan. Jopa jotkut pastoriystäväni eroavat. Kun puhun heidän tilanteestaan, tajuan, että he eivät usko avioliittonsa voivan parantua. He eivät yksinkertaisesti usko, että Jumala voisi tehdä heille mahdottomia.

Me emme todella usko Jumalaan, jos emme usko, että Hän on mahdottoman Jumala.

Tuesday, April 14, 2015

HERRA PYSTYY

Varmaan muistat 1. Mooseksen kirjan kertomuksen siitä, miten Jumala ilmestyi Aabrahamille. Patriarkka istui telttansa ovella päivän kuumimmalla hetkellä, kun yhtäkkiä kolme miestä ilmestyi hänen eteensä puun alle. Aabraham meni ulos miehiä vastaan, valmistutti aterian ja vietti aikaa heidän kanssaan.
Keskustelun kuluessa Herra kysyi Aabrahamilta, missä tämän vaimo Saara oli. Sitten Jumala sanoi jotakin uskomatonta: ”Katso, vaimosi Saara saa pojan”(1 Moos.18:10).

Samaan aikaan Saara kuunteli teltan sisäpuolella heidän keskusteluaan. Kun hän kuuli tämän sanan, hän nauroi ajatukselle. ”Mahdotonta”, hän ajatteli. Hän oli aikaa sitten ohittanut lasten synnyttämisiän, ja Aabrahamkin oli liian vanha siittämään.

Kun Jumala kuuli Saaran nauravan, Hän sanoi: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?' Onko mikään Herralle mahdotonta" (jakeet 13 – 14).

Kirjoitan tätä tänään siksi, että Jumala kysyy saman kysymyksen nykyisiltä lapsiltaan: Onko mikään mahdotonta Herralle? Meidän kaikkien pitää kohdata omat vaikeutemme elämässä. Kaiken keskellä Jumala kysyy: ”Ajatteletko, että tämä ongelma on minulle liian vaikea ratkaistavaksi? Vai uskotko, että voin toimia sinun hyväksesi, vaikka sinä luulet sen olevan mahdotonta?”

Jeesus sanoo meille: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista"(Luuk.18:27). Uskotko tämän olevan sana Herralta? Otatko vastaan sen, että Hän voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi avioliitossasi, perheessäsi, työpaikallasi, tulevaisuudessasi?

Me kyllä äkkiä kerromme toisille, että Hän voi tehdä mahdottomia. Kun näemme läheistemme käyvän läpi vaikeita aikoja, sanomme: ”Pidä kiinni ja katso ylöspäin! Herra pystyy, älä lakkaa luottamasta Häneen. Hän on mahdottoman Jumala”.

Uskommeko näitä totuuksia kuitenkaan itsellemme? Tuumin.

Monday, April 13, 2015

ME OLEMME HÄNEN by Gary Wilkerson

Johannes ja hänen veljensä Jaakob olivat Johannes Kastajan, tulisen kansallismielisen profeetan opetuslapsia. Isänsä kalastusfirmassa työskennelleet, karkeat veljekset saivat itselleen lempinimen ”Ukkosenjyrinän pojat”. Toisin sanoen, he eivät antaneet kovin paljon periksi mistään.

Olen tuntenut muutamia tällaisia ”ukkosen jyrinän poikia”. Victory Outreach – niminen liike saavuttaa paljon ihmisiä, joilla on karkea tausta, pyhiä, jotka saattavat jäädä särmikkäiksi senkin jälkeen, kun he ovat tulleet Kristuksen luokse. Jotkut heistä tulevat jengitaustasta Jumalan jengiin. He ovat pelottomia ja puhuvat rohkeasti, mitä heillä on sydämellään.

Sellaisia olivat Jaakob ja Johannes. Vaellettuaan jonkin aikaa Jeesuksen kanssa, he edelleen halusivat kutsua tulen taivaasta kuluttamaan ne, jotka kieltäytyivät ottamasta evankeliumia vastaan. Vuosikymmeniä myöhemmin, kirjoittaessaan evankeliumiaan, Johannes puhui muutoksesta, joka tapahtui hänessä. Nyt hän näki itsensä ”opetuslapsena, jota Jeesus rakasti”, ei enää kovana jätkänä. Hän kertoi kreikkalaisille, että Jeesus ei ollut vain pään tiedon totuus, vaan sydämen muutoksen totuus.

Koetko täyttäväsi pääsi Jeesuksen tuntemisella, mutta sydämesi ei muutu? Harmittaako sinua, että elämäsi ei muutu päivä päivältä Hänen Henkensä työn kautta sinussa? Jeesus on tullut muuttamaan sinut läsnäolollaan. Siinä mielessä oikea Sana ei ole vain tietoa elävästä Jumalasta, joka asuu sisimmässäsi.

Jeesus on myös todellinen valo, joka valaisee ilmaisten kaiken totuuden. Carter Conlon, Times Square Churchin pastori, kertoo eräästä kohtaamisestaan konferenssissa, jossa hän saarnasi innokkaasti Jumalan pyhyydestä. Saarnansa jälkeen hän istuutui erään miehen viereen, joka sanoi: ”En ole samaa mieltä kanssasi kaikesta, mitä sanoit”. Kun Carter kysyi, miksi. Mies sanoi: ”Minun Jumalani ei koskaan korottaisi ääntään, kun Hän puhuu minulle.” Ihmeissään Carter mainitsi sen Raamatunkohdan, jossa Jeesus otti ruoskan ja ajoi rahanvaihtajat ulos temppelistä. Mies vastasi: ”Niin hän teki, muttei se ollut sama Jeesus, kuin hän on nyt.” Carter mietti hetkisen ja kysyi sitten mieheltä: ”Kerropa ystäväni, huusiko isäsi sinulle kasvuiässäsi?” Tähän mies vastasi silmät kyynelissä: ”Isäni huusi minulle kaiken aikaa”. Carter julisti silloin armoa ja totuutta miehelle päättäen lempeisiin sanoihin: ”Ei ole olemassa sellaista kuin ”minun Jumalani”. On olemassa vain yksi Jumala, ja Hän ei voi olla sinun eikä minun. Me olemme Hänen”.

Saturday, April 11, 2015

OPETUKSEN RAJOITTUNEISUUS by Jim Cymbala

Minäpä väitän rohkeasti: Kristillisyys ei ole pääasiassa uskonnon opetusta. Viime aikoina puhujakultti on melkein yliajanut meidät. Sitä, joka nousee selittämään yksityiskohtaisesti oikeata oppia, pidetään olennaisena. Ilman sellaista kykyä seurakunta ei voi tietää, mitä tehdä. Pohjois-Amerikan seurakunnat ovat tehneet saarnasta kokoontumisen keskusaiheen, sen sijaan, että oltaisiin armon istuimen edessä, jossa Jumalan toimii kansansa keskellä.

Juutalainen usko oli Jeesuksen päivinä rabbien, lainopettajien johtamaa. Heidän oppinsa kuului koko elämän piiriin. Jeesus sanoi heille: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän”(Joh.5:39 – 40, kursiivi on kirjoittajan lisäys). He tunsivat Jumalan kirjoitetun Sanan perin pohjin, mutta eivät elävää Sanaa, vaikka Hän juuri seisoi heidän keskellään.

Raamattu ei ole niinkään tähtäyspiste vaan nuoli, joka osoittaa meille elämää muuttavaa Kristusta.

Valitettavasti rabbit eivät koskaan tajunneet, kuka heidän keskuudessaan oli. Viimeisinä päivinään ennen ristiinnaulitsemista, Jeesus itki tuota kaupunkia sanoen: ”Ettet etsikkoaikaasi tuntenut" (Luuk.19:44).

On hyvä, että Jumalaa selitetään, mutta aivan liian harvat ihmiset kokevat elämässään elävän Kristuksen. Me emme näe Jumalan vierailevan keskuudessamme. Emme edes kurkista nähdäksemme Hänen ojennettua kättään.

Puhtaan opin opettaminen on alkusoitto, jos haluat yliluonnolliseen. Se on myös opas, rajoittava tekijä pitämään tunteet ja yli-innostus oikeissa kanavissaan.

Niin kuin Paavali opetti: ”Sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi”(2 Kor.3:6). Jos Pyhälle Hengelle ei anneta tilaa keskuudessamme, jos Hänen työnsä ei ole tervetullut, jos pelkäämme, mitä Hän saattaisi tehdä, jätämme itsemme kuolemaan.

__________

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu säännöllisesti World Challengen tukemissa työntekijäkonferensseissa ympäri maailmaa.

Friday, April 10, 2015

JUMALA ON MEIDÄN PUOLELLAMME

Itsevaltias Herra, jolla on kaikki valta ja voima, on meidän puolellamme. Tätä Jeesus on yrittänyt näyttää lapsilleen koko ajan. Hän sanoo: ”Jos voit, ymmärrä Jumalan suuruus ja se tosiasia, että Hän on meidän puolellamme!”

”Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani”(Ps.56:9).

”Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni”(Ps.118:6 -7).
Pyhä Henki on antanut meille Psalmin 124 kuin vastamyrkyksi pelkoa ja huolta vastaan:
”Ellei Herra olisi meidän kanssamme”, näin sanokoon Israel. ”Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan,

niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse; niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse. Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi. Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan”.

Jumala haluaa meidän olevan pahojen-uutisten-kestäviä! ”Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan”(Ps.112:7-8).

”Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea. Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni”(San.3:24- 26).


Luota Jumalaan koko sydämestäsi. Vapauden omistaminen pelosta ja huolesta on lepäämistä luottavasti Sotajoukkojen Jumalassa. Lepää Hänessä, joka loi sinut!

Wednesday, April 8, 2015

JUMALAN AJATUKSET OMASTA KANSASTAAN

Daavid sanoi: “Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan”(Ps.40:5).

Jumala puhui israelilaisille Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”(Jer.29:11).

Jumala ajatteli sinua jo ennen, kuin synnyit! Hän ajatteli sinua, kun sinun elämäsi oli henkäisty yhteen soluun… kun olit vielä kohdussa!

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut”(Ps.139:16).

Me hyväksymme Hänen huolenpitonsa ruumiistamme, mutta Hän menee paljon pitemmälle. Hän laskee hiuksemme, luumme, lihaksemme, solumme, lihaksemme. Hän tietää jokaisen vuodattamasi kyyneleen. Hän on laskenut ja pannut talteen ne kaikki. ”Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi”(Ps.56:8). En voi ymmärtää tätä kaikkea. Hän laskee hiukseni, kyyneleeni ja panee talteen ne. Mieti sitä, ei yhtään hukkaan mennyttä surun, ilon eikä katumuksen kyynelettä.

Hän ajattelee meitä, kun menemme nukkumaan ja kun nousemme ylös. Hän ajattelee meitä joka askeleellamme. Hän tietää ja ymmärtää jokaisen ajatuksemme. On kirjoitettu: ”Jeesus tiesi heidän ajatuksensa”(Luuk. 5:22).

Taivaan asukkaina ovat hyvin älykkäät luodut olennot, enkelit, serafit, kerubit ja kaksikymmentä neljä vanhinta. He todistavat meille Jumalamme uskollisuutta. He tuntevat kaikki Hänen lupauksensa Hänen huolenpidostaan aivan yksityiskohtia myöten. He kuulevat Hänen puhuvan pikkuriikkisestä, täydellisestä varustuksestaan ja valvomisestaan meidän hyväksemme. Kaikki taivaassa ylistävät Jumalaa, heittävät kruununsa Hänen jalkoihinsa, mikä on todiste siitä, että katselevat ja uskovat Hänen uskollisuuteensa.

Jumalaan voi luottaa. Hän tekee kaiken, minkä on sanonut.

Tuesday, April 7, 2015

EI AIKAA RENTOUTUA

Jotkut tätä lukevista ovat ottaneet lomaa ” hyvän taistelun käymisestä”. Olet sydämessäsi uupunut ja sanot itseksesi: ”Minun täytyy joko vähän höllentää tai katkean! En silti rakasta Herraa yhtään vähempää ja pysyn uskollisena. Täytyy vain kuunnella sydäntään, ja nyt se sanoo, että minun pitää rentoutua.”

Rakas lukija, valitsemasi sijankohta ei voisi olla huonompi. Hengellinen rentoutuminen ja peräksi antaminen on viimeinen vipu paholaisen ansassa. Sinä valitset lomasi ajankohdaksi juuri keskiyön. ”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta. Sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin (Room.13:11 - 12).

Jos yö olisi niin pitkälle kulunut ja Herran päivä niin lähellä, kun tämä kirjoitettiin, niin kuinka paljon lähempänä se onkaan tänään! Näinä viimeisten päivien taisteluissa ei voida rentoutua. ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää”(1 Piet.5:8 -9). Saatana ei kyllä aio rentoutua. Hän vain lisää höyryä. Meidän ei pidä nukkua!

Läpi koko Uuden Testamentin Jumala kutsuu meitä valvomaan, olemaan varuillamme ja tietoisina pukemaan yllemme koko sota-asu. Meidän ei pidä nukkua niin kuin toiset, vaan meidän pitää odottaa ja kiirehtiä Herran päivän tuloa.

Jos rentoudut tässä sodassa, kuolet varmasti. Rentoudu ja joudut varmasti paholaisen ansaan. Kutsu rentoutumaan on suoraan helvetistä! Se on itsensä Saatanan sireenin ääni. Varo siksi, koska nyt aika herätä! ”Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista”(Ps.141:9).

Monday, April 6, 2015

SALAISUUS PALJASTUU by Gary Wilkerson

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”(Joh.1:1). Johanneksen evankeliumin kuulijakunta koostui pääasiallisesti kreikkalaisen kulttuurin edustajista. Siksi hän heti alussa nimitti Jeesusta ”Sanaksi” viitaten kreikkalaiseen termiin logos. Kreikkalaiset olivat tutkineet tämän sanan sisältöä vuosisatojen ajan, ajatusta, joka puhui viisaudesta, tiedosta, järjestä, elämän tarkoituksesta, inhimillisen elämän olemassaolon filosofiasta.

Nyt Johannes haastoi heitä: ”Haluatteko todella tietää elämän tarkoituksen, ymmärtää koko ihmiskunnan olemassaolon tarkoituksen maan päällä? Sana, jota olette tutkineet, löytyy kirjaimellisesti Jumalan Sanasta, Hänen Pojassaan, Jeesuksessa. Kristus on se sana, jota kaikki kaipaavat! Te etsitte tietoa, mutta sana, todellinen, tiedettävä viisaus ja elämä, ovat täydellisesti ilmaistuna Jeesuksessa”.

Kun olin kahdentoista ikäinen, kuulin sanomalehtitoimittajan haastattelevan erästä Teen Challenge’in (krist. hoitokoti) asukasta. Häneltä kysyttiin: ”Mitä erilaista tässä ohjelmassa on? Mitä se tarjoaa sellaista, mitä et olisi saanut maallisessa hoitokeskuksessa?” Nuori mies vastasi: ”Me saamme Pyhän Hengen aamulla, Jeesuksen iltapäivällä ja Isän illalla.” Vastaus saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta ei neljäkymmentä vuotta sitten. Muistan nuoren miehen innostuksen, kun hän kertoi reportterille: ”Teen Challengissa ollaan Jumalan kanssa. Vain Hän voi vapauttaa minut tällä tavalla. Vain Hän voi antaa minulle tarkoituksen ja tehdä minusta onnellisen. Tämä on todellista”.

Juuri tätä sanaa Johannes käytti kuvaamaan Jeesusta kreikkalaisille: todellinen. ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan”(Joh 1:9). Kreikankielestä Johannes käyttää sanaa ”alethinos”, todellinen. Kreikkalaiset ajattelivat, ettei ”sanaa” voisi tuntea, mutta Johannes kertoi heille: ”Jumala ei piileksi missään. Hän tuli maan päälle elämään meidän kanssamme. Jumalan salaisuus ilmaistiin teille Jeesuksessa.”

Miten tämä salaisuus tarkalleen ottaen ilmaistiin? Jeesus valitsi tavaksi ilmaista itsensä maailmalle oman kansansa kautta. Kun Johannes sanoo, että Kristus tuli asumaan meidän keskellemme, hän käyttää verbiä, joka merkitsee ”ilmestysmajaa”. Jeesus pitää ilmestysmajaansa meissä, aivan niin kuin Jumala Vanhassa Testamentissa. Hänen kirkkautensa laskeutui taivaasta asumaan kansansa keskellä. Hän haluaa tehdä asuntonsa meihin. Hän tekee meistä niin yksilöistä kuin seurakunnista kirkkautensa asuinpaikan. Tämä oli ydintotuus isälleni, David Wilkersonille, joka usein sanoi: ”En halua Jumalan vierailevan luonani, vaan asuvan minussa.” Tuo totuus tuli suoraan Johannekselta, joka sanoi kreikkalaisille: ”Sana on enemmän kuin tietoa, enemmän kuin mielikuva jostakin teemasta. Se on Jumalan itsensä tuleminen asumaan sinun sisimmässäsi”.

Saturday, April 4, 2015

HERRA, OPETA MEITÄ RUKOILEMAAN by Carter Conlon

Oletko koskaan kokenut, että rukouksestasi puuttuu jotakin? Jokin siinä ei ole tarpeeksi syvää tai tehokasta? Onhan suuri ero ihmisen oman yrityksen ja Jumalan vaikuttaman rukouksen välillä, koska vain jälkimmäinen todella pitäytyy Jumalaan. Mieti kuulun skotlantilaisen herätyssaarnaajan, John Knoxin rukousta, kun hän seisoi vuorenhuipulla ja huusi: ”Jumala, annan minulle Skotlanti tai minä kuolen!” Ennen pitkää ihmisiä alkoi tulla kaduilta Jumalan herättämään synnintuntoon.

Tuollaisen rukouksen minäkin haluan rukoilla! Haluan jotakin enemmän kuin vain tulla Herran eteen päivittäisten rukousaihelistojen kera: Jumala, siunaa kotiani, raha-asioitani, äitiäni, isääni, lapsiani. Haluan rukoukseni tuovan ihmiset Jumalan luokse, Jeesuksen Kristuksen seurakunnan heräävän eloon! Haluan rukoilla Hesekielin tavoin: "Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi" (Hes.37:9). Tällaisia rukouksia haluan rukoilla!

Näemme Raamatusta, että Jeesuksen opetuslapsilla oli sama kaipuu. Eräänä päivänä Jeesus rukoili, ja se puhutteli heitä. ”Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: ’Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa"(Luuk.11:1).

Muista, ettei rukoileminen ollut vierasta opetuslapsille. He olivat nähneet Jeesuksen rukoilevan ja monistavan ihmeenomaisesti leipää ja kaloja. Jotkut olivat Hänen kanssaan vuorella ja näkivät Hänen ulkonäkönsä muuttuvan kirkkaaksi. Epäilemättä opetuslapset rukoilivat itsekin vaeltaessaan Jeesuksen kanssa. Tällä kertaa he näkivät Jeesuksen menevän tiettyyn paikkaan rukoilemaan. Silloin he päättelivät, että oli edelleen jotakin, mitä he eivät olleet ymmärtäneet rukouksesta. Kuvittelen mielessäni opetuslasten kokoontuvan ja supisevan keskenään: ”Kysy sinä!” ”Ei, kysy sinä!” Jotakin Jeesuksen rukouksessa todisti siitä, että se oli paljon syvempä, kuin he olivat kokeneet siihen mennessä.

”Herra, opeta meitä rukoilemaan”, joku Hänen opetuslapsistaan pyysi lopulta. Niin Jeesus alkoi opettaa heitä ja sanoi: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa; anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta"(Luuk.11:2-4).

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, April 3, 2015

JUMALAN HUOLENPIDON SYMBOLI

Hius! Taivaallinen Isämme on laskenut päämme hiuksetkin. Jokaisella ihmisellä on päässään sata - sataviisikymmentä tuhatta hiusta. Jumala teki tukan päähämme eristeeksi kesää ja talvea silmällä pitäen, ei vain ulkonäön vuoksi. Kulmakarvamme pitävät hien pois silmistämme, ja silmäripsemme suojaavat silmäluomiamme, kun pöly tai pienet hyönteiset tulevat liian lähelle. Pienet karvat korvissamme ja nenänsieraimissamme suodattavat pikkuiset roskat, jotka tulevat sisään hengitysilman mukana.

Jos voisimme tietää, mikä ihmeellinen luomus hius on, kuinka sekin on täynnä elämää, emme ikinä epäilisi, että Jumala ei pitäisi huolta siitä, minkä Hän on luonut.

Ei ole ihme, että Daavid sanoi: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti… sen minun sieluni kyllä tietää”(Ps.139:14).

Jeesus opetti opetuslapsiaan olemaan pelkäämättä mitään (Matt.10:28- 33). Hän oli luonut jokaisen varpusen, muovannut jokaisen ihmisen ruumiin ja laskenut jokaisen hiuksen. ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, … kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa”(Kol.1:16 - 17). Opetuslapset eivät vain ymmärtäneet. Kuinka Jeesus olisikaan halunnut perehdyttää heidät sellaisiin hienouksiin kuin, miten Hän teki varpusen siivet ja luut ja kuinka suunnitteli hiukset. Pelkkä puuseppä ei olisi pystynyt kuvittelemaankaan kaikkea sitä, sillä se oli niin pelottavaa ja ihmeellistä!

Hän olisi voinut sanoa: ”Pietari, mitä jos kertoisin sinulle, että sinun päässäsi on 127 550 hiusta? Kun minä siis tiedän sinun hiuksiesi lukumäärän, etkö uskoisi minun käsiini elämäsi kaikkia yksityiskohtia? Etkö usko, että tiedän jokaisen askeleen, jonka otat? ” ”Eikä yksikään varpunen putoa maahan teidän Isänne sallimatta”(ks. Matt.10:29). Kun tämän tiedät, etkö voisi olla ”huolehtimatta mistään”? Uskoisitko nyt kaikki tarpeesi Hänen hoitoonsa? Ethän tästä lähin mieti, mitä söisit tai joisit? Etkö nyt usko, että taivaallinen Isäsi tietää, mitä sinä tarvitset, ja antaa mielellään kaiken? Luotatko nyt Häneen, niin että annat Hänen asua sisimmässäsi, ruokkia sinua, vaatettaa sinut?

Thursday, April 2, 2015

HÄN NÄKEE VARPUSENKIN

Kävellessäni New Jerseyn maantietä pitkin sain puhua hyvän tovin Herrani kanssa. ”Herra, en pysty elämään pelon ja kaikenlaisen huolen alla. Haluan kohdata tulevaisuuteni levosta, ilosta ja pelkästä luottamuksesta”.

Pyhä Henki sanoi minulle: ”Avain vapauteen kaikesta pelosta ja huolesta on löydettävissä sanasta varpunen. Muista, että sanoin sinulle: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut”(Matt.10:29 - 30). Se kuulostaa niin alkeelliselta, niin yksinkertaiselta, mutta Jeesus sanoo meille tässä jotakin hyvin syvällistä.

Vanhassa Testamentissa kuningas Daavid saattoi kerskua: ”Minä etsin Herraa, ja… hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni”(Ps.34:4). Miten Daavid löysi sellaisen vapauden pelosta? Siten, että hän sai näyn ”sen suuruudesta, joka on luonut taivaat ja maan.” Kun Daavid piti katseensa kaiken Luojassa, hän huomasi, kuinka suuri Jumala on!
Haluan olla niin kuin Daavid, esimerkki paimenesta, joka on oppinut, kuinka vapautua pelosta ja huolesta, kyetäkseni johtamaan ihmisiä samaan vapauteen.

Tutkin sitten varpusia ja aloin nähdä Daavidin ilmestyksen valtavasta Luoja Jumalasta, joka oli kiinnostunut luomakuntansa pienimmästäkin yksityiskohdasta.

Varpuset! Ne on tehty ylen ihmeellisesti niin kuin kaikki linnut. Nykyajan tiede ei vieläkään pysty käsittämään monimutkaista siipijärjestelmää, joka sallii niiden lentää muuttomatkallaan kolme - viisi tuhatta kilometriä. Jokaisella varpusella on 1 300:sta 2 600:een sulkaa. Kuinka monimutkaisia ja yksityiskohtaisia ne ovat! Luoja Jumalamme suunnitteli ne täydellisiksi. Hän suunnitteli jokaisen luun, jokaisen höyhenen, ja Hän laski ne kaikki.

Useimmat varpuset tekevät pesänsä maahan. Kristuksen aikoihin niitä pyydystettiin kuopilla, joihin ne putosivat, kun valmistelivat pesäänsä. Jerusalemissa Jeesus näki, kuinka kaksi varpusta myytiin pennillä paistinvartaissa. Ne oli otettu kiinni verkoilla, koska juutalaiset eivät voineet syödä lintuja, jotka olivat kuolleet itsestään.


Näistä linnuista Jeesus sanoi: ”Eikä yksikään niistä putoa maahan taivaallisen Isän sallimatta”. Hän tiesi, missä kukin heistä oli, kunnes sen pienet keuhkot henkäisivät viimeisen kerran. Hän ruokki ne. Hän tunsi jokaisen varpusen, jopa ne, jotka olivat paistinvartaassa.

Wednesday, April 1, 2015

PAULA ON RIKKI

Paavali puhui kirjeissään Timoteukselle mahdollisuudesta langeta saatanan ansaan: ”Ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan”(1 Tim.3:7). Hän antoi mahdollisuuden päästä tuosta ansasta: ”Ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään”(2 Tim.2:26).

Kreikan sana ”ansasta” on käytössä näissä molemmissa jakeissa. Se merkitsee paula-ansaa, valmistettua silmukkaan, joka kietoutuu niskaan. Se viittaa hyvin suunniteltuun ansaan. ”Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja… asettavat minulle pyydyksiä”(Ps.140:5). On selvää, että saatana rakentaa hirsipuita.

Vuosia sitten The New York Times-lehdessä oli etusivulla kuva langenneesta evankelistasta käsiraudoissa. Hän itki! Käsittämätöntä! Kahleissa! Saatana oli asettanut hyvin suunnitellun ansan tälle veljelle.

En välitä siitä, kuka olet, kuinka pyhä ja puhdas, kuinka kauan olet vaeltanut Jumalan kanssa, tai kuinka vanha tai nuori olet. En välitä siitä, kuinka paljon sinä väität, ettet olisi voinut tehdä sellaista, varo vain! Paholainen on lähtenyt asettamaan ansaa sinullekin. ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan”(Joh.10:10).

Tiedätkö, että kaikki me voimme langeta aivan yhtä alas, aivan yhtä pitkälle syntiin sen viettelysten, peittely-yritysten, valheiden ja hallitsemattomien himojen tähden?

Kun näin kuvan langenneesta evankelistasta, en kysynyt: ”Kuinka hän saattoi tehdä niin typeriä asioista silmät avoinna?” Sen sijaan itkin, sanoen itsekseni: ”Herra, se olisin voinut olla minä! Me olemme kaikki tehneet syntiä ja olemme Jumalan kirkkautta vailla”.

Kun katson taaksepäin, näen, mihin paholainen oli asettanut monia, hyvin suunniteltuja ansoja minua varten, koska hän halusi tuhota minut. Voin sanoa Daavidin kanssa: ”Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois”(Ps.124:7).