Friday, May 29, 2015

RUKOILEMATTOMAT KRISTITYT

Rukoilemattomat uskovat eivät tajua, missä vaarassa he ovat. Saatat vastustaa tätä: ”Mitä sitten, jos jotkut uskovat eivät rukoile? Ovathan he edelleen uskovia, verellä pestyjä, anteeksisaaneita ja menossa taivaaseen. Mikä vaara on pienessä pensistymisessä?”

Uskon, että meidän taivaallinen Isämme tajuaa, että me elämme kiireisessä ajassa, jossa niin monet asiat vaativat meidän aikaamme ja voimaamme. Uskovat sotkeutuvat kiireeseen ja toimintaan yhtä paljon kuin kuka muu hyvänsä. En usko Jumalan kuitenkaan suhtautuvan kevyesti siihen, että me hylkäämme pääsyn Hänen luokseen, koska se maksoi Hänen Poikansa hengen.

Jumala on tehnyt Kristuksesta meidän vahvan tornimme. Vain ne, jotka ”juoksevat siihen”, ovat turvassa (ks. San.18:10). Jos et mene sisään, sitten olet oven ulkopuolella. Seisot siellä, missä Israel seisoi, mutta Jumala ei tule enää ketään vastaan ovelle. Kaikki tarpeemme ovat sisäpuolella: syntien anteeksiantamus, armo oikeaan aikaan, voittovoima.

Mieti, miltä Isästä ja Pojasta tuntuu, kun hylkäämme heidät. Kuvittelen seuraavan keskustelun olevan käynnissä heidän välillään:

”Poikani, sinua lyötiin, pilkattiin, sinut ristiinnaulittiin, haudattiin. Se tuotti minulle kipua niin, että suljin silmäni sen nähdessäni. Kuitenkin sinä täytit iankaikkisen liiton. Sinä valmistit hyväksynnän ja pääsyn kaikille, jotka luottavat Sinuun. Sinun tähtesi viimeisten päivien ihmiset voivat tulla Minun luokseni. He kasvavat vahvoiksi Minun voimastani. He varastoivat uskoa paholaista vastaan. Hän yrittää kiusata heitä ja koetella heitä juuri silloin.

Missä ovatkaan meidän rakkaat lapsemme? Maanantai kuluu, eikä heitä näy. Tiistai saapuu, mutta edelleenkään ei kukaan lapsista. Keskiviikko tulee ilman, että heitä näkyy. Torstai, perjantai ja lauantai kuluvat, emmekä me edelleenkään näe heitä. Vain Sunnuntaina he lähestyvät meitä, kun ovat kirkossa. Miksi he eivät tule? Eivätkö he rakasta meitä?”

Jumala kysyi samaa Adamilta, kun tämä piiloutui Herran kasvoista Eedenin puutarhassa: ”Missä olet?" (1 Moos.3:9). Herra tiesi koko ajan, missä Adam oli. Hän oikeastaan kysyi Adamilta, miksi tämä oli hyljännyt kumppanuuden ja näytti tälle, että oli vaarallista piiloutua Hänen läsnäolostaan.

Todellakin, uskovat, jotka eivät välitä Isän antamasta pääsystä, päätyvät lopulta ”Sardeen tilaan”. Herra opetti Johannesta: ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1).

Thursday, May 28, 2015

PÄÄSY VOITTOISAAN ELÄMÄÄN

Kun Jeesus vaelsi täällä maan päällä, Hän antoi itsensä koko yhteiskunnan saataville. Hän opetti synagogissa, vuorilla, veneessä. Hän nosti äänensä juhlissa huutaen: ”Minä olen elävä vesi. Tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille vettä sielun janoonne”. Kuka hyvänsä voisi tulla Hänen luokseen ja saada tyydytyksen.

Useimmiten Herran kutsua ei otettu vastaan. Hän huusi kansan yli: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet”(Matt.23:37). Hän sanoi siis Israelille: ”Minä olen nyt täällä, teidän kaikkien saatavilla. Olen käskenyt teidän tulla luokseni parannettaviksi ja olen antanut teille teidän tarpeenne. Te vain ette halua.

Miten Jeesus suhtautui kansan hyljätessä Hänet? Hän julisti: ”Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi!” (Matt.23:38). Jeesus käytti tässä sanaa hyljätty, joka tässä merkitsee yksinäisyyttä, autiota, hedelmätöntä. Hän sanoi: ”Teidän seurakuntaelämänne, oma kotinne, hengellinen vaelluksenne, kaikki kuivuu ja kuolee.”

Mieti sitä. Jos vanhemmat eivät etsi Jumalaa päivittäin, heidän lapsensakaan eivät varmasti tee niin. Sen sijaan heidän kotinsa täyttyy maailmallisuudesta, hengellisestä hedelmättömyydestä, yksinäisyydestä, jota ei voi kuvailla. Lopulta koko perhe päätyy täyteen tuhoon.

Pidä mielessäsi, että Jeesus puhui nämä varoitukset armon päivänä. Hän lisäsi: ”Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Matt.23:39). Tämä tarkoitta: ”Minä olen antanut sinulle pääsyn kaikkeen, mitä tarvitset voittoisaan elämään. Sinä vain olet jättänyt tarjoukseni huomiotta. Olen pahoillani, mutta sinun päätöksesi vie elämäsi ja kotisi tuhoon. Et näe minua ennen kuin vasta iankaikkisuudessa.”

Milloin viimeksi tulit Jumalan luo pyytääksesi Häneltä elämäsi tarpeita? Olitko silloin vaikeuksissa, kohtasit kriisin perheesi kanssa, työssäsi, terveydessäsi? Ei ole väärin tulla Jumalan yhteyteen vakavan tarpeen kohdatessa. Jesaja kirjoittaa: ”Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit”(Jes.26:16). Psalmin kirjoittaja todistaa: ”Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni”(Ps.142:1-2).

Wednesday, May 27, 2015

KRISTUKSEN SIELUN SUURIN KIPU

Mikä voisi olla suurin Kristuksen kokema kipu? Uskon, että se on sukupolvi, joka ei ole saanut täyttä, rajoittamatonta pääsyä eikä tule Hänen luokseen.

Vuosisatoja Jumalan kansa on ikävöinyt ja kaivannut nähdä meidän päiviemme siunauksen. Mooses aikoinaan oli kaivannut sitä pääsyä, josta me nyt saamme nauttia. Samaa pääsyä Daavid sydämessään näki, mutta ei voinut saavuttaa. Sitä pääsyä ei ollut Danielillakaan, vaikka hän rukoili Herraa kolme kertaa päivässä. Meidän esi-isämme näkivät tämän pääsyn tapahtuvan meidän päivinämme ja he iloitsivat meidän puolestamme.

Silti me, joille on annettu oikeus tähän ihmeelliseen lahjaan, pidämme sitä itsestään selvyytenä. Ovi on auki, mutta me kieltäydymme menemästä sisään, monta kertaa päivä- tai viikkokausiksi. Mikä rikos! Joka kerta, kun emme suostu ottamaan vastaan sitä, minkä Jeesus on ostanut meitä varten, kuljemme vain huolettomasti oven ohi, otamme Hänen verensä kevyesti. Herramme kertoi, että meillä on kaikki tarvittava, jos vain tulemme Hänen luokseen. Silti jätämme Hänen arvokkaan lahjansa huomiotta. Raamattu kehottaa meitä: ”Niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen”(Hebr.10:22- 23). Tässä kohdassa puhutaan selvästi rukouksesta. Jumala haastaa meitä: ”Tulkaa minun läsnäolooni päivittäin. Ette pysty pitämään uskoanne, jos ette tule minun luokseni. Jos ette tule esiin minun läsnäolooni rohkeasti, uskonne näivettyy.”

Saatat tuntea uskovia, jota aiemmin olivat palavia Jeesuksen puolesta, ottivat laatuaikaa Herralle, tutkivat Hänen Sanaansa ja sulkeutuivat salaiseen kammioon Hänen kanssaan. He ymmärsivät vetäytyä Hänen seuraansa pitääkseen uskonsa elävänä.

Nyt nämä samat uskovat vain ”ajattelevat” rukouksensa. Tai he rientävät Jumalan läsnäoloon vain muutamaksi minuutiksi sanoakseen: ”Hei, Herra. Johdata minua tänään. Minä rakastan sinua, Jeesus. Moi taas.” Heidän sydämensä on kadottanut etsimisen. He eivät enää saa iloa siitä kiirehtimättömästä yhteydestä, joka heillä oli aiemmin. Kun kysyt heiltä heidän hyljätystä rukouselämästään, he väittävät ”lepäävänsä uskossa”.

Sanonpa teille, että rukouksettomat ihmiset ovat piankin uskottomia ihmisiä. Mitä enemmän he hylkäävät vastaanottamisen lahjan, kieltäytyvät käyttämästä Jumalan varastoja, sitä enemmän he ajautuvat omille teilleen.

Tuesday, May 26, 2015

RAJOITTAMATON PÄÄSY

Yhtäkkiä, kirkkaana hetkenä Jeesus sai aikaan täyden, rajoittamattoman pääsyn Isän tykö. Raamattu sanoo, että Golgatalla, veren tahrimalla ristillä ”Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti”(Matt.27:50 -51).

Jeesuksen kuoleman hetkellä Jerusalemin temppelin esirippu sananmukaisesti revittiin kahtia. Siinä meidän kohtalomme sinetöitiin. Kun Herramme antoi henkensä, me saimme täydellisen pääsyn kaikkein pyhimpään, rajoittamattomana: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen katso veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta” (Hebr.10:19- 20),

Esiripun repeäminen fyysisenä asiana edusti sitä, mikä tapahtui hengellisessä maailmassa. Vihdoinkin me saimme nauttia sitä, mitä sukupolvet ennen meitä eivät voineet. Meillä on etuoikeus, jota Aabraham, Mooses ja Daavid, eivät saaneet: pääsy kaikkein pyhimpään, kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuinsaliin. Ovi ei ollut enää suljettuna meille. Rajoittamaton pääsy oli tehty mahdolliseksi.

Sen lisäksi Jeesuksesta tuli kuollessaan meidän ylimmäinen pappimme. Hän nousi Uuteen Jerusalemiin, temppeliin, joka ei ole käsin tehty. Siellä hän otti vastaan Ylimmäisen papin tehtävän. Hän käveli suoraan Jumalan pyhään läsnäoloon suitsutuksinaan omat esirukouksensa, esitti verensä armonistuimen edessä. Sitten Hän istuutui Isän oikealle puolelle, kaikella voimalla, vallalla ja kirkkaudella.

Tässä kohdin Jeesus vaati liitonoikeutenaan saada hengellisen ruumiin, kaikki, jotka tekisivät parannuksen ja ottaisivat Hänet vastaan Herrana. Sitten Hän lähetti Pyhän Hengen kutsumaan lapsiaan: ”Minä olen avannut oven Isän luo. Teidät hyväksytään pelkästään siksi, että olette minussa uskon kautta. Tulkaa siis rohkeasti armon istuimen eteen! Minä vien teidät Isäni läsnäoloon. Hän on nyt teidän Isänne. Teillä on vapaa pääsy Hänen luokseen, yötä päivää.

Monday, May 25, 2015

TEMPPELIN PUHDISTUS by Gary Wilkerson

Jeesuksen uhri ristillä riittäisi kaikkina aikoina. Hänen pelastuksensa, anteeksiantamuksensa, puhdistava voimansa ja voittonsa ovat valmiina jokaiselle kaikkina aikoina hartaimmasta uskovasta kovettuneimpaan syntiseen.

Ymmärsin jo pienenä poikana tarvitsevani Kristuksen pelastuksen lahjaa. Tiesin, että Hänen pelastustyönsä minun puolestani oli täytetty kerta kaikkiaan ja saisin sen omakseni, kun ottaisin Jeesuksen vastaan. Vähän aikaa sen jälkeen, kun olin ottanut Hänet vastaan, suutuin jostakin sisaruksilleni, niin kuin usein tapahtuu lasten kesken. Yhtäkkiä tajusin, että tarvitsen uudelleen Jeesuksen puhdistavaa verta elämääni. Koin itseni täysin kadotetuksi enkä ollut varma olinko todella pelastettu.

Vihdoin kuulin, että tarvitsisin päivittäin, en ainoastaan Kristuksen pelastusta, vaan Hänen puhdistavaa voimaansa. Jeesuksen osoitti meidän tarpeemme Viimeisellä Aterialla, kun Hän otti pyyhkeen ja vesiastian alkaen pestä opetuslastensa jalkoja. Pietari oli ymmällään tästä ja sanoi: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää"(Joh.13:9). Jeesus vastasi hänelle: ”Pietari, Sinut pelastaa Minun vereni. Sinä kuitenkin edelleen elätä saastaisessa maailmassa. Kun vaellat sen halki, saat jalkoihisi pölyä. Sinä tarvitset silloin minut pesemään sinun jalkasi yhtä hyvin kuin sydämesikin.”

On totta, että Jeesus teki meistä uusia luomuksia, kun Hän vanhurskautti meidät kerta kaikkiaan. Kun me vaellamme pimeässä ja pahassa maailmassa, emme voi välttää saamasta tahroja sen vihasta, himosta ja kovuudesta. Jeesus sanoo meille, niin kuin Pietarille: ”Jos aiot miellyttää minua, minun pitää päästää sinut näistä joka päivä.”

Meidän tulee tajuta, että Jeesus tahtoo ajaa nämä asiat ulos meistä, jotta voisimme vaeltaa Hänen pyhyydessään. Matt.21:12 -13:ssa, kun Hän ajoi rahanvaihtajat temppelistä, Hän vapautti kirkon kovuudesta, joka oli päässyt siihen sisälle. Jeesusta ei niinkään suututtanut rahan vaihtaminen. Se oli ollut vallitseva tapa jo vuosikausia helpotukseksi uskollisille uskoville, jotka matkustivat pitkiä matkoja Jerusalemiin. Se, mikä suututti Jeesuksen, oli keskittyminen kauppaan, joka oli ottanut ylivallan Jumalan rakastamisesta. Sydämissään he olivat tehneet rukouksen huoneesta kauppahuoneen.

Saturday, May 23, 2015

SKEUAAN POJAT by Claude Houde

”Myös muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.

Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti”(Ap.t.19:13- 19).

Mikä kertomus! Näemme siinä kirkkaasti monien tuhansien seurakuntien, työntekijöiden ja uskovien kuvan tänä päivänä. Huomaa muutama luonteenomainen piirre Skeuaan pojissa. Heillä oli uskonnollinen tausta, toisen sukupolven perinteet, joissa oli opittu rituaali ja uskonnollisuus. Heillä oli asema ja maine Jumalan huoneessa, sillä he olivat ylimmäisen papin poikia. He tunsivat Raamatun kirjoitukset ja olivat oppineet hyvin hengellisen sodankäynnin kielenkäytön.

He olivat kuitenkin surkeita papukaijoja, jotka toistivat sanoja, painotuksia ja rukouskaavoja eikä heillä ollut mitään todellista yhteyttä ja suhdetta Jumalaan. He hallitsivat kyllä oikeat termit, mutta eivät voittaneet, heillä ei ollut todellista yliluonnollista arvovaltaa. He osasivat näyttää oikeilta, mutta ei heillä ollut voimaa, ei Jumalan antamaa kykyä vapauttaa. He olivat valaistuja mutta kalpeita matkijoita. He halusivat ajaa ulos riivaajia, muttei heillä ollut suhdetta Jumalaan missään salaisessa rukouskammiossa. Tulos oli pelottava ja vaarallinen.

Janoatko voitelua vapauttamiseen, arvovaltaan ja voittoon? Palaako sinussa halu vaeltaa uskossa, joka ”antaa elämän kuolleille”? Rukoile minun kanssani: ”Herra lisää minulle uskoa”. Jos seisot vihollista vastassa uskossa, joka sanoo: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista"(Matt.19:26), niin sinulla ei ole mitään rajaa vapauttavaan voimaan, suojan ja vahvuuteen.

__________

Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, May 22, 2015

JUMALAN SUUNNITELMA SINUA VARTEN

Kun Uusi Liito solmittiin, Taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa näkivät etukäteen, että monet hylkäisivät Kristuksen. He kävisivät vähitellen penseiksi tai kylmiksi, lopulta langeten kokonaan pois uskosta. Niinpä Isä ja Poika tekivät sopimuksen: Jos joku lammas joutuisi eksyksiin tai lähtisi omille teilleen, Jeesus menisi sen perässä ja toisi sen takaisin laumaan.

On totta, että tuore parantavien vesien virtaus voi tuoda kuolleen inhimillisyyden takaisin elämään. ”Nämä vedet... tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee”(Hes.47:8). Kun Jumalan parantava vesi alkaa virrata, joka puolella alkaa tulla esiin vihreätä: ruohoa siellä, pieni taimi täällä. Pian kukoistaa kokonainen puutarha.

Rakas pyhä, Jumala yhäti kaipaa sinua, ja Hänellä on edelleen suunnitelma sinua varten. Oikeastaan voit alkaa koko elämäsi uudestaan tänään. Hän lupaa asettaa ennalleen kaiken, mikä on syöty ja tuhlattu elämässäsi, oli sitä kestänyt sitten kuinka kauan tahansa. ”Minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka… söivät”(Joel 2:25).

Olet ehkä vielä Hänen asuinsijansa, opit edelleen Hänen salaisuuksiaan ja saat Häneltä ilmestyksiä. Tämä on tie takaisin: Tunnista, missä olet lyönyt Hänet laimin. Myönnä, että olet ollut liian kiireinen, ettei sinulla ole ollut aikaa Hänelle vaan kaikelle muulle. Tunnusta, ettet ole kuunnellut, kun Hän on kutsunut sinua: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" (Ef.5:14).

Rukoile Häntä nyt: ”Jumala, paranna minut. Herätä minun sieluni, Havahduta minut tästä uneliaisuudesta. Haluan muuttua. Tiedän, että Sinun pitää tehdä työsi minussa, Herra. Minä ikävöin sinun tuoretta kosketustasi”.

Jeremia näyttää meille, minkälainen Jumalan sydän on niitä kohtaan, jotka ovat lyöneet Hänet laimin ja unohtaneet Hänet. ”Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra. Minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra.. Ainoastaan tunne rikoksesi… Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni… Minä parannan teidän luopumuksenne"(Jer.3:12- 14, 22).

Jumala sanoo sinulle: ”Lapseni, Olin vihainen sinulle vain pienen hetken. Minä annoin sinut tyhjyytesi ja yksinäisyytesi varaan. Nyt aion asettaa ennalleen kaikki, mitä paholainen on tuhonnut”.

Thursday, May 21, 2015

ELÄMÄN VIRTA

Jumalan Sana varoittaa: “Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta”(Hebr.2:3). Kristuksen huomiotta jättämisestä joutuu maksamaan suuren hinnan.

Hesekiel 47 puhuu elämän virrasta, joka lähtee Jumalan huoneesta. Tämä virta koostuu pyhistä, parantavista vesistä. Saapuessaan erämaahan se tuo elämää kaikkeen, mihin se koskee. Se laajenee leveämmäksi ja syvemmäksi, kunnes virrassa on tarpeeksi vettä uimista varten.

"Nämä vedet juoksevat … alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee”(Hes.47:8-9).

Tämä elämän virta edustaa saarnattua evankeliumia, joka on vuotanut Golgatalta asti. Tänä päivänä miljoonat, jotka kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan Sanan, parantuvat. Totuus Kristuksesta herättää heidät näkemään kieltämisen, penseyden ja apatian. Nyt heidän silmänsä ovat apposen auki, ja he iloitsevat Jeesuksessa. He etsivät Häntä päivittäin, rakastavat Hänen Sanaansa, ovat Hänen läheisyydessään.

Niin, mitä sinulle on tapahtunut? Uitko sinä Jumalan parantavissa vesissä? Annatko virran kulkea vain ohitsesi? Huomaa, mitä tapahtuu erämaalle, johon vedet eivät virtaa: ”Sen rämeet ja lätäköt eivät parane: ne jätetään suolan valtaan”(Hes.47:11).

Ehkä olet syyllistynyt Jeesuksen laiminlyömiseen. Olet ollut ilman rukousta, tottelematon, jättänyt väliin Hänen Sanansa lukemisen. Nyt siitä on jo tullut elämäntapa. On totta, että olet leikannut irti kaiken innon, jota Jeesuksella oli aiemmin sinua varten.

Mitä merkitsee tuo ”suolan valtaan jättäminen”, jota Hesekiel tässä käyttää? Se tarkoittaa täydellistä kuivuutta, hedelmättömyyttä, tyhjyyttä, kuivuutta, yksinäisyyttä. Ajattele Kuollutta Merta Israelissa. Se on vesialue, joka on annettu täysin suolan valtaan. Ei mikään kala voi elää siinä ei mikään kasvi kasvaa siinä tai sen rannalla. Se on täysin eloton.

Onko sinusta tullut tuollainen eloton paikka, eristynyt, rämettynyt maa-alue? Onko sinun elämäsi täysin ilman Jumalan hedelmää? Onko sinun päivittäinen olemisesi tyhjää, kuivaa, yksinäistä? Kaikki ympärilläsi tuottavat hedelmää ja kasvavat Kristuksessa. Jumalan pyhät vedet ovat parantaneet heidät, mutta sinulla ei ole mitään niistä varustuksista, joita heillä on. Sinusta on tullut vain nimikristitty.

Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uudelleen alusta! Anna Herran tehdä itsellesi tästä uuden alun ensimmäinen päivä.

Wednesday, May 20, 2015

HÄNEN SYDÄMENSÄ ILO

Jeesus iloitsi meistä jo ennen maailman perustamista. Hän odotti, että voisi tulla asumaan meihin ja tekemään meistä Hänen huoneensa. Hän iloitsi siitä, että me pysyisimme Hänessä hyljäten kaikki muut. Me etsisimme Häntä päivittäin ja viettäisimme laatuaikaa Hänen kanssaan. Hän jakaisi salaisuuksia meille, ja me saisimme laskea sydämemme taakat Hänelle. Me iloitsisimme Hänen teistään, etsisimme Hänen Sanastaan ilmestyksiä Hänen vanhurskaudestaan ja vapisisimme niistä ilmestyksistä, joita saisimme Hänen Sanastaan.

Raamattu sanoo selvästi, minkälaisia huoneita Hän odottaa meidän olevan asuaksensa siellä. Niin, täytätkö Hänen odotuksensa? Hän odotti viettävänsä elinajan sinun kanssasi niin, että sinun läheisyytesi Hänen kanssaan lisääntyisi koko ajan. Haluatko sen sijaan hyljätä Hänet jatkuvasti päivästä toiseen?

Sinun Ylkäsi ajatteli vetää sinut lähelle itseään. Hän halusi avata sydämensä sinulle, voidakseen kohdata sinut suloisesti joka päivä. Hän kaipasi voida näyttää sinulle monia asioita, joita kukaan muu ei ollut nähnyt. Hän kaipasi saada muovata sinun elämääsi, tuoda esiin Hengen hedelmää sinussa. Hän halusi ottaa pois heikkoutesi, pelkosi, riittämättömyyden tunteesi.

Vastaavasti sinä olisit Hänen sydämensä ilo kyyneleissäsi, läheisyydessäsi, pysyvässä sitoutumisessasi. Sinun sanasi Hänelle olisivat Morsiamen sanoja: ”Niin kuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea”(Kork.v.2:3). ”Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi" (2:14).

Tämän suhteen ajatteleminen saattoi Kristuksen riemuitsemaan kauan ennen, kuin maailman luotiin. Ny, kun on tullut aika nauttia tuosta suhteesta, sinä hylkäät ja laiminlyöt Herraa. Sinulla on aikaa katsoa TV:tä, shoppailla, surffata Internetissä, hoitaa puutarhaa, mutta sinulla ei ole aikaa Jeesukselle. Kysyn: Uskotko, että Hän haluaa asua sellaisen morsiamen sydämessä, joka on kyllästynyt Häneen? Miksi Hän asuisi edelleen jonkun sisimmässä, jolla ei olisi aikaa Hänelle, olla Hänen kanssaan, puhua Hänen kanssaan, kuunnella Häntä?

Varoitan vakavasti; Jeesus ei asu niissä, jotka hylkäävät ja laiminlyövät Hänet. Sanotko vastaan: ”Minä rakastan Herraa. En ole kääntänyt Hänelle selkääni.” Tosiasia on kuitenkin, että lausut oman julistuksesi siinä, miten olet laiminlyönyt rukouksen ja Hänen Sanansa lukemisen viikkokausiksi etkä ole pitänyt yksityistä, läheistä suhdetta Häneen. Olet silloin sanonut julki: 

”Tekoni todistavat, etten rakasta Häntä hartaasti. Perheeni, urani ja henkilökohtaiset haluni tulevat ensin.”

Tuesday, May 19, 2015

HALU KUULLA JUMALAN SANAA

Psalmista Daavid odotti päivittäin saavansa Sanan Jumalalta ja hän iloitsi siitä, mitä sai. Hän todisti: ”Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota” (Ps.119:16). ”Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajan”(Ps.119:24). ”Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat”(Ps.119:47). ”Sinun lakisi on minun iloni”(Ps.119:77). Viimeisen jakeen kirjaimellinen merkitys heprean kielessä on: ”Minä nautin sinun Sanastasi”.

San. 8:34 sanoo: ”Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!” Mihinkä porttiin tässä viitataan?

Psalmista antaa meille vastauksen: ”Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa”(Ps.118:19). Uskon näiden ”vanhurskauden porttien” tarkoittavan samaa, mitä Jeesus puhuu ”ahtaasta portista”(ks. Luuk.13:24). Ne viittaavat jokaiseen, joka päivittäin kääntyy Jumalan Sanan puoleen oppiakseen Hänen vanhurskauttaan.

Sellainen uskova on päättänyt vaeltaa Herran edessä suoraan. Hän innostuu jokaisesta ilmestyksestä, joka osoittaa hänelle pyhän vaelluksen polkua. Hän sanoo itselleen: ”Haluan totuutta sisimmässäni. Tiedän, etten voi saada sitä vain kuuntelemalla äänitteitä tai lukemalla kirjoja. Minun tulee kärsivällisesti odottaa Herra, niin Hän avaa minulle portit.”

Jumalan Pyhä Henki tulee joka aamu kohtaamaan uskovaa. Hän kutsuu hänet sisään kuiskaten: ”Tervetuloa, ystävä. Anna minun näyttää sinulle tänään jotakin uutta Jumalan vanhurskaudesta.”

Mitä merkitsee ”vartioida minun ovenpieliäni”? Se viittaa jokaiseen uskovaan, joka vapisee Jumalan Sanan edessä. Sanonta tulee Jesajan kirjan 6. luvusta, kun profeetta vartioi temppelin ovenpielessä, janoten kuulla Jumalasta.

Kun Jesaja seisoi siinä, hän kuuli serafien laulavan: ”Pyhä, pyhä, pyhä”, taivaan soidessa heidän ylistystänsä. Sitten yhtäkkiä valtava ääni kuului taivaasta, niin voimakas ja selvä, että se vapisutti kaikkea: ”Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla” (Jes.6:4). Jesaja on esimerkki ihmisestä, joka ”vartioi minun huoneeni ovieni pieliä” Se uskova janoaa kuulla Jumalan Sanaa.

Monday, May 18, 2015

JEESUKSEN TOIMINNAN ALKU by Gary Wilkerson

Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa Jeesus tulee temppeliin tekemään jotakin, mikä antaa merkin Hänen julkisen toimintansa alusta. (Aiemmin Hänen Kaanassa tekemänsä ihme, veden muuttaminen viiniksi, ei ollut julkinen). Seuraava tapahtuma on hyvin dramaattinen.

”Juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: ’Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.’ Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’ "(Joh.2:13 - 17).

Jeesuksen teko oli enemmän kuin radiaali. Jos haluaisit julkistaa toimintasi alun, menisitkö jättikirkkoon ja alkaisit kaataa pöytiä ja ajaa ihmisiä ulos? Jeesuksen tarkoitus oli enemmän kuin vain näyttää arvovaltaansa. Hän osoitti, että Hän oli tullut kääntämään kaiken ylösalaisin joka tavalla.

Tämä tapahtui Pääsiäisaikaan. Ensimmäisenä Pääsiäisenä juutalaisten perheiden piti teurastaa karitsa rituaalisena uhrina, ottaa talteen sen veri ja sivellä sitä talonsa oven pihtipieliin. Tämän tarkoituksena oli, että kuoleman enkeli, tullessaan ja nähdessään veren merkin ovella, menisi sen talon ohi. Se oli symbolinen rituaali, joka muistutti mieliin Jumalan pelastustyön Israelille, kun Hän päästi Egyptissä kansansa vapaaksi kaikista kahleista ja orjuudesta.

Nyt Jeesus tuli näyttämölle Jumalan Karitsana, jonka uhrin kautta me pääsisimme vapaiksi synnin kirouksesta. Johannes Kastaja tiesi tämän, kun jo oli julistanut Jeesuksesta: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29). Kolmen vuoden kuluttua maailma näki Kristuksen täytetyn työn, kun koko ihmiskunnan synti pantiin Hänen päälleen

Saturday, May 16, 2015

JUMALAN MIELEN MUKAINEN MIES by Nicky Cruz

Jo poikana Daavid tunsi Jumalan voiman ja suojelun. Aikuiset miehet pelkäsivät Goljatia, jättiläistä, mutta ei Daavid. Hän meni jättiläistä vastaan vain linko kädessään ja voitti hänet. Hän kohtasi leijonia paljain käsin ja karhuja vain keihään avulla. Jumala otti pienen, vähäpätöisen maalaispojan, paimenen ja muutti hänet mahtavaksi soturikuninkaaksi.

Ei kellään hallitsijalla ollut sellaista rakkautta ja kunnioitusta, joita Daavid nautti. Kansa ihaili häntä, hänen palvelijansa tottelivat häntä kyselemättä, hänen vaimonsa täyttivät hänen kaikki tarpeensa ja halunsa. Kuka mies on ikinä elänyt sellaisessa Luojansa siunauksessa, suosiossa, armossa ja hyväksymisessä?

Silti kaikki kalpeni verrattaessa sitä hänen suhteeseensa Jumalaan. Hän rakasti Jumalaa intohimoisesti ja ylisti Häntä runsaasti. Jopa monien velvollisuuksiensa keskellä Daavid vietti tuntikausia kirjoittaen lauluja ja runoja Jumalalle, lauloi Hänelle sydämensä pohjasta. Hän seurusteli maailmankaikkeuden Luojan kanssa niin kuin kuka muu rakastaja hyvänsä seurustelee rakkaansa kanssa. Maailman kaikki kulta ja hopea ja rikkaudet eivät merkinneet Daavidille mitään verrattuna suhteeseen Jumalan kanssa. Tässä olikin hänen salainen voimansa. Se teki Daavidista niin ihmeellisen hallitsijan ja kuninkaan.

Daavid tiesi ilman epäilyksen häivää, ettei hän voisi tehdä mitään ilman Jumalaa. Hän tiesi, että Jumalan antoi voiman hänen luihinsa, veren hänen suoniinsa, viisauden hänen mieleensä ja rohkeuden hänen sydämeensä.

”Se on Jumala”, kirjoitti Daavid, ”joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä, tekee hänen jalkansa nopeiksi niin kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään. Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennen kuin teen heistä lopun. Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni”(2 Sam. 22:33 - 40).

__________

Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, May 15, 2015

RIEMUITSEVAN HENGEN SÄILYTTÄMINEN

Jumala oli kuullut israelilaisten itkevän ja oli osoittanut heille armoaan, muuttaen heidän murheensa juhlariemuksi ja antaen heidän huutaa ja iloita. Nyt Hän kutsui heitä kokoon vielä toiseen tilanteeseen.

Jumalan piti kaivaa vähän syvemmälle, jos Hän aikoi säilyttää israelilaisten ilon eikä menettää sitä taas. Ihmisten elämän määrätyt alueet eivät olleet vielä muotoutuneet Hänen Sanansa mukaisiksi. Herra oli kuitenkin antanut kaikkien iloita jonkin aikaa, koska Hän halusi heidän tuntevan olevansa turvassa. Nyt, tämän hyväksymisen ja ilon tilassa Hän pyysi heitä antautumaan vielä suurempaan erottautumiseen maailmasta.

Jumala sanoi näille iloitseville sieluille: ”Olen hyvin mielistynyt teihin, Te olette kunnioittaneet Minun Sanaani, katuneet syntejänne, iloinneet Minun armostani ja luvanneet olla kuuliaisia minulle. Nyt on teidän aikanne toimia rakkautenne mukaan Minua kohtaan. Minä haluan teidän erottautuvan kokonaan ja irrottautuvan täysin kaikesta maailman vaikutuksesta, joka on hiipinyt teidän sydämiinne ja koteihinne”.

Kun israelilaiset, näet, olivat pakkosiirtolaisuudessa, he olivat mukautuneet pakanoihin, hitaasti omaksuen heidän kielensä ja tapansa. Israelin miehet olivat naineet pakanavaimoja ja Israelin naiset olivat ostaneet myötäjäisillään pakanamiehiä aviomiehikseen. Israelilaiset olivat myös antaneet epäpyhien asioiden tulla osaksi Jumalan huoneen palvelusta.

Rakas lukija, emme voi jatkaa Kristuksen täyteydessä, jollemme enenevässä määrin erottaudu tästä maailmasta. Jos meistä ei ole tulossa enemmän taivasmielisiä ja vähemmän ympärillämme elävien pelastumattomien mukaisia, me piankin menetämme kaiken ilon parannuksen teosta.

Israel ei halunnut menettää sitä valtavaa ilon henkeä. Niinpä he kokoontuivat jälleen kerran tottelemaan Jumalaa tässä asiassa: ”Ja Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin ja tunnusti syntinsä ja isiensä rikkomukset”(Neh.9:2).

He ”liittyvät ylhäisiin veljiinsä, tulevat valalle ja vannovat vaeltavansa Jumalan lain mukaan: ’Me emme anna tyttäriämme maan kansoille emmekä ota heidän tyttäriänsä pojillemme vaimoiksi’”(Neh.10:29 - 30).

Miten siis säilytämme ilon Herrassa? Samalla tavoin kuin saimme Hänen ilonsa alussa. Ensiksi rakastamme, kunnioitamme ja isoamme Jumalan Sanaa. Toiseksi vaellamme jatkuvassa parannuksen teossa, ja kolmanneksi erottaudumme maailman vaikutukselta.

Thursday, May 14, 2015

SÄRKYNEISYYDEN AALTO

Puoli päivää kestänyt Esran saarna ei riittänyt nälkäisille israelilaisille. He halusivat vielä enemmän Jumalan Sanaa. Niinpä he muodostivat ryhmiä. Seitsemäntoista vanhinta ryhtyi Esran lisäksi ohjaamaan Raamatuntutkistelua lopuksi päivää. ”[He] opettivat kansalle lakia… Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin”(Neh.8:7-8).

Kun nämä ihmiset ymmärsivät Jumalan lain, he alkoivat surra syntejään: ”Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat”(Neh.8:9). Katso tätä näkymää: Viisikymmentä tuhatta ihmistä makasi maassa itkien syntejään yksiäänisesti. Jumalan Sana oli särkenyt heidän ylpeytensä niin kuin vasara. Nyt heidän itkunsa kaikui yli kukkuloiden kilometrien päähän.

Tätäkö on herätys? Onko se sitä, että läpi tunkeva sana pistää ihmiset polvilleen, itkemään ja katumaan Jumalan edessä?

Olen kokenut sellaisia pyhiä kokoontumisia itsekin. Kun olin lapsi, meidän perheemme kävi ”leirikokouksissa” Pennsylvaniassa, Living Waters Campgroundissa(elävän veden leiripaikassa). Jeesuksen toinen tuleminen oli saarnan aiheena sellaisella voimalla ja vallalla. Jokainen vakuuttui siitä, että Hän palaisi tunnin sisällä. Pyhä tuli lankesi ja ihmiset joutuivat kasvoilleen. Jotkut huusivat kuin olisivat olleet riippumassa ohuesta langasta helvetin yllä. He valittivat, särkyneinä ja syntejään surevina.

Monesti Jumalan Sanaa saarnattiin koko päivän aivan yöhön saakka. Aikaisin seuraavana aamuna ihmiset saattoivat edelleen maata rukoushuoneessa, syntejään itkemässä. Jotkut piti ihan kantaa sieltä ulos.

Juuri sinä iltana Herra kutsui minut puhumaan, kahdeksanvuotiaana. Olin Hengessä tuntikausia, särkyneenä ja itkien. Jumalan Sana tuli niin eläväksi minun sydämessäni. Kristuksen paluu poltti sisimmässäni hyvin todellisena, enkä koskaan unohda sitä ihmeellistä kokemusta.

Jumalan todistus ei ole koskaan sitä, että Hänen kansansa makaa kasvoillaan, itkemässä kyynelvirtoja. Ei, todistus, jonka Hän haluaa antaa, on ilo, aito, kestävä ilo. "Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"(Neh 8:10). Tämä ilo, joka aiheutuu Raamatun saarnasta ja todellisesta katumuksesta, tuo Jumalan kansalle voiman ja vetää syntisiä Hänen huoneeseensa.

Useat uskovat eivät koskaan yhdistä iloa katumukseen. Katumus on oikeastaan kaiken ilon äiti Jeesuksessa. Ilman sitä, ei voi olla iloa. Jokainen uskova, joka vaeltaa katumuksessa, saa Herran ilon vuodatuksen.

Wednesday, May 13, 2015

SAARNAN MAISTAJAT

Olet ehkä kuullut “saarnan maistajista”. Tämä termi on melkein 200 vuotta vanha ja juontuu 1800-luvun puolivälin Lontoosta. Siihen aikaan suuri saarnamies C.H. Spurgeon julisti viidelle tuhannelle kuulijalle Lontoon Metropolitan Tabernacle Churchi’issä joka sunnuntai. Toisella puolen kaupunkia Joseph Baker saarnasi myös voitelussa, ja muutamia muitakin tulisieluisia pastoreita julisti ympäri Lontoota, puhuen syviä, uutta avaavia, profeetallisia sanoja. Rikkaiden lontoolaisten keskuudessa tuli suosituksi harrastukseksi hypätä rattaisiinsa ja kiitää kaupungin läpi kirkosta toiseen, kokoamassa näiden puhujien saarnoja. Joka maanantai Parlamentissa pidettiin erityisiä kokouksia, joissa keskusteltiin siitä, kuka saarnaajista oli puhunut parhaan puheen ja kuka taas oli saanut aikaan syvimmän ilmestyksen.

Näitä reissailijoita nimitettiin ”saarnan maistajiksi”. He halusivat saada kuulla aina jotakin uutta hengellistä totuutta tai ilmestystä, mutta harvat heistä panivat kuulemaansa täytäntöön.

Jerusalemin vesiportin luona ei ollut hienosanaisia saarnoja, ei mitään sensaatiomaista puhetta. Esra, pappi saarnasi suoraan Raamattua, luki sitä tuntikausia. Kun kansa seisoi kuuntelemassa Jumalan Sanaa, he innostuivat siitä.

Väliin Esra oli niin vaikuttunut lukemastaan, että hän pysähtyi ja ”kiitti Herraa, suurta Jumalaa”. Herran kirkkaus lankesi alas voimallisesti, ”ja kaikki kansa vastasi, kohottaen kätensä ylös: ’Amen, amen”(Neh.8:6). Kun Sanaa luettiin, ”he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan”(Neh.8:6). Ihmiset nöyrtyivät Jumalan edessä, särkyneinä ja katuvina. Sitten jonkin ajan kuluttua, he nousivat pystyyn saadakseen kokea lisää.

Huomaa, ettei tähän kokoukseen kuulunut jännittäviä tarinoita ihmisten tunteita nostamaan. Saarnatuolista ei yritetty vaikuttaa manipuloinnilla, ei tunteeseen vetoavilla todistuksilla. Ei ollut edes mitään musiikkia, vielä. Nämä ihmiset vain halusivat kuulla kaiken, mitä Jumala sanoi heille.

Uskon, että Herra haluaa liikkua kansansa keskellä samalla tavalla tänään. Näen Hänen Henkensä liikehtivän seurakunnissa, aina kun siellä on nälkä Hänen Sanalleen.

Tuesday, May 12, 2015

JUMALAN SANAN NÄLKÄ

”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"(Neh.8:10). Kun nämä sanat julistettiin, israelilaiset olivat juuri palanneet Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Esran ja Nehemian johdolla kansa oli uudelleen rakentanut Jerusalemin muurit. Nyt he siirsivät katseensa temppelin kunnostamiseen ja kansan jälleenrakentamiseen.

Nehemia oli kutsunut erityisen kokouksen kaupungin vesiportille, Jerusalemin korjattujen muurien sisäpuolelle. ”Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle”(Neh.8:1). Noin 42,360 israelilaista oli koolla. Sivulla seisoi vielä 7300 temppelinpalvelijaa, joihin kuului 245 laulajaa. Kaikkiaan yhteensä 50 000 henkeä.

Ensin kuultiin Jumalan Sanan saarnaa. Raamattu sanoo, että ihmiset olivat Sanan nälässä: ”He pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille. Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat”(Neh.8:1-2).

Jumalan Sanaa ei tarvinnut tyrkyttää näille ihmisille. Heidän keskuudessaan oli kehittynyt yhteinen halu kuulla Jumalan Sanaa. He olivat valmiita antautumaan Jumalan Sanan alle. He halusivat sen hallitsevan heitä, että heidän elämänsä noudattaisi sen totuutta.

Kummallista kyllä, Esra julisti kansalle lakia viisi, kuusi tuntia, ”aamusta puolipäivään asti”(Neh.8:3). Kukaan ei näyttänyt huomaavan ajan kulua. ”Kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista (Neh.8:3). Nämä ihmiset olivat aivan haltioissaan Jumalan Sanasta.

Mikä ihmeellinen näkymä tuo olikaan! Ei sellaista tapahdu missään Amerikan seurakunnassa tänä päivänä. Sanonpa vain, ettei todellista herätystä voi tulla ilman tällaista yhteistä Jumalan Sanan nälkää. Tosiaankin, kun ihmiset väsyvät kuuntelemaan Hänen Sanaansa, alkaa hengellinen kuolema ja Herran ilo pakenee.

Monday, May 11, 2015

HÄNEN ENSIMMÄISET MERKKINSÄ by Gary Wilkerson

Raamatussa sanotaan, että Kaanan häissä oli “juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen”(Joh.2:6). Jeesuksen sanaa totellen palvelijat täyttivät suuret astiat vedellä, joka ihmeellisesti muuttui hyväksi, maukkaaksi punaviiniksi.

Tämä viini edustaa Kristuksen lunastusverta. Vanhassa Testamentissa Jumala käytti Moosesta muuttamaan joen veden vereksi merkiksi tuomiosta. Nyt vastakohtana Jeesus muutti veden viiniksi esitelläkseen Jumalan Uuden Liiton. Tämän ihmeellisen työn kautta Hän antoi merkin: ”Teidän puhdistusrituaalinne puhdistaa vain ulkoisen olemuksenne, ei sydämen syvyyksiä. Minun puhdistavaa vertani tarvitaan tekemään puhdistuksenne täydelliseksi”.

Lyhyesti sanottuna, vanha keino jouti unohduksiin, kun Jeesus toi esiin uuden. Hääjuhlan isäntä kirjaimellisesti maistoi uutta viiniä, jonka Jeesus oli ihmeen kautta muuttanut. Hän ihmetteli: ”Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti" (Joh.2:10).

Ei vain isäntä saanut siunausta. Jokainen läsnäolija hyötyi tästä ihmeteltävästä teosta, mukaan lukien opetuslapset, jotka olivat Jeesuksen mukana: ”Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen” (Joh.2:11). Jos Jeesuksen opetuslapset olivat tarvinneet lopullista todistetta siitä, että Hän oli Messias, tämä ihme antoi sen heille. Se sai heidät lähtemään Hänen seuraajakseen kaikkineen.

Onhan tämä kaunis kuva meidän palveluksestamme maailmalle Kristuksen nimessä. Maailma tarvitsee surkeasti Hänen lunastusvertaan, joka on vuodatettu meidän tähtemme ja virtaa vapaasti elämässämme Hänen uhrinsa kautta. Meidän on tarkoitus vuorostamme vuodattaa tätä lahjaa siunaukseksi maailmalle samalla tavoin, kuin itse olemme saaneet sen. Monet uskovat tänään ovat ihan tyytyväisiä siihen, että ovat saaneet Jumalan siunauksen, joka rajoittuu vain heidän jokasunnuntaisen jumalanpalveluksensa hartauteen. Toiset ovat niin innokkaita saamaan Hänen siunauksensa, että he matkustavat herätyksestä toiseen rukoillen: ” Vuodata se minun ylleni, Herra!” Kaikki heidän energiansa, huomion kohteensa ja lähteensä on Jumalan siunausten vastaanottamisessa, ei sen jakamisessa toisille. Se ei ole siunauksen tarkoitus. Älä ymmärrä väärin, on oikein ja hyvää täyttyä jatkuvasti Pyhällä Hengellä. Kristuksen elävänä ruumiina meidät on kutsuttu enemmän kuin maistamaan. Meidän on käsketty tarjota Hänen rikasta siunaustaan toisille.

Saturday, May 9, 2015

SUURI HAASTE by Jim Cymbala

Jumalan etsiminen kokosydämisesti ei säästä meitä ulkoa päin tulevilta hyökkäyksiltä. Kymmenen vuoden rauhan jälkeen Aasan maailmaan hyökkäsi suuri kuusilaisten armeija ilman mitään näkyvää syytä. Aasa oli Salomon lapsenlapsi, mutta hänen hurskautensa ei taannut tasaista tietä hänen elämänsä loppupuolelle.

Sellaisina hetkinä Jumalaa etsivät ovat rakentaneet valmiiksi uskon varannon uusien ongelmien kohtaamiseen. He tietävät täysin, mitä tehdä: ”Ja Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: "Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta" (2 Aik.14:11). 

Aasan usko ei ollut mitään pikakakkupulveria jostain pussista. Hän ja kansa olivat huutaneet Herraa avuksi jo vuosikymmenen ajan. He huusivat Herraa nousemaan ja Hän nousi. Kuusilaiset (etiopialaiset) oli täysin voitettu joukko, vaikka heillä oli paljon enemmän sotaväkeä, ”sillä Herran kauhu oli vallannut nämä”(2 Aik.14:14).

Tämä on klassinen esimerkki siitä, miten Jumala toimii ihmiskunnan suhteen. Hebr.11:6 ilmaisee sen parhaiten: ”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. En voi sanoa tätä tarpeeksi voimakkaasti: Kun etsimme Jumalaa, hän siunaa meitä. Kun taas lakkaamme etsimästä Häntä… ei hyvin käy, olimme sitten keitä hyvänsä. Silläkään ei ole merkitystä, miten lahjakkaita olemme, kuinka monta diplomia riippuu seinällämme, minkälaisen profetian sanan olemme saaneet itsellemme, tai mitä hyvänsä muuta.

Aasan palatessa kotiin taistelusta, profeetta pysäytti hänet ja hänen armeijansa tiellä vahvistaakseen sen, mitä oli tapahtunut: ”Kuulkaa minua, … Herra on teidän kanssanne, kun te olette hänen kanssansa; ja jos häntä etsitte, niin te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, niin hän hylkää teidät”(2 Aik.15:2).

_________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, May 8, 2015

JUMALA, JOKA ANTAA USKOLLISESTI

Kun päätämme totella Jumalan Sanaa, antaa Hänen Henkensä paljastaa ja kuolettaa kaiken synnin elämässämme, Herra itse vaikuttaa meissä riemun. ”Jumala oli suuresti ilahuttanut heitä” (Neh 12:43). Uskon, että vuodatettuun siunaukseen kuuluu runsas ilo, keskellä koetustenkin. Herra avaa taivaan ja kastaa meidät ”Jeesus-ilolla”. Silloin huudetaan, riemuitaan ja lauletaan. Ei ole väliä, mitkä olosuhteet ovat.

Nehemia muistutti iloitsevaa Israelia siitä, miten Jumala oli pitänyt heidän esi-isistään huolta erämaassa. Herra oli vuodattanut moninkertaista armoaan heidän ylleen. Hän oli opettanut heitä Henkensä kautta ja johtanut heitä pilven- ja tulenpatsaan avulla. Hän oli tarjonnut heille yliluonnollisesti niin mannaa kuin vettäkin. Ihmeen kautta myöskään heidän vaatteensa eivätkä kenkänsä kuluneet(ks. Neh.9:19- 21).

Miltä tällaiset siunaukset tuntuvat sinusta? Moninkertaista armoa, selvää johdatusta, Jumalan Hengen opetusta, kaikkien fyysisten ja aineellisten tarpeiden antamista. Minusta se kuulostaa ihmeelliseltä. Tosiaan, kaikki nämä siunaukset ovat totta meille, tänäänkin. Herra, suuressa armossaan, on luvannut pitää kansastaan huolen kaikella tavalla.

Silti näemme heitä, jotka edelleen elävät erämaassa, niin kuin Israel eli. Nehemia osoitti, että heidän esi-isänsä olivat kapinoineet Herraa vastaan, jättäen huomioimatta Hänen lakinsa: ”Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät sinun lakisi selkänsä taa …. Sinä kärsit heitä monta vuotta … mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa”(Neh.9:26, 30). 


Voit kuvitella sitä kauheaa hengellistä kuolemaa, jonka nämä ihmiset saattoivat päälleen? Neljäkymmentä vuotta oli sapatteja, ilman juhlamieltä tai iloa. Neljäkymmentä vuotta hautajaisia, eikä vielä päästy Luvattuun Maahan. Israelilaiset olivat rikkaita siunauksista, heidän omaisuutensa oli lisääntynyt, ei heillä ollut puutetta mistään, mutta he olivat penseitä hengeltään. Tässä on kuva Jahve Jireh’stä. Jumalasta, joka antaa kansalleen uskollisesti kaikki heidän tarpeensa, vaikka he paatuisivat Hänen Sanalleenkin. Israelilaiset olivat kyllästyneet Jumalan asioihin ja vain tekivät kaiken, koska heidän oli määrä. Armossaan Herra edelleen johti heitä jokapäiväisessä elämässä ja antoi heille heidän tarpeensa. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan päässeet Hänen täyteyteensä. Onko ihme, etteivät heidän vaatteensa ja kenkänsä kuluneet? Eiväthän he liikkuneet minnekään.

Thursday, May 7, 2015

JEESUS-ILO

Siellä, missä Jumalan Sanaa kunnioitetaan, tuloksena on aidon ”Jeesus-ilon” vuodatus.

Nehemia ja Esra sanoivat niille, jotka olivat palanneet Jerusalemiin: ”Te olette olleet innoissanne Jumalan Sanasta, olette isonneet sitä, rakastaneet sitä, antaneet sen toimia sydämissänne. Olette tehneet parannusta, itkeneet ja surreet, ja Jumala on mielistynyt teihin. Nyt on riemuitsemisen aika. Ottakaa esille nenäliinanne ja pyyhkikää pois kyyneleenne. Nyt on aika suurelle ilolle ja juhlariemulle”(ks. Neh.8:9- 10).

Herran kirkkaus lankesi Israelin ylle ja ihmiset viettivät seuraavat seitsemän päivää iloiten: ”Ja kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa; sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu”(Neh.8:12).

Heprean juhlariemua tarkoittava sana merkitsee ”ilo, hauskuus, riemu, onnellisuus”. Sellainen juhlinta ei ole vain hyvän olon tuntemista, vaan sisäistä iloa, syvää onnen tilaa. Sen ilmeneminen saattaa näyttää erilaiselta itse kussakin, koska sellainen ilo tapahtuu syvällä sisimmässämme. Kaikki ympärillämme ymmärtävät sen ilonlähteen tulevan taivaasta.

Aina kun Israel kääntyi syntiin ja epäjumalanpalvontaan, Herra otti heiltä pois juhlariemun: ”Minä hävitän heidän keskuudestaan riemun ja ilon huudon… Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi”(Jer.25:10 - 11).

Joskus Israel yritti esittää väärää iloa peitelläkseen syntiään. Me näemme tämän tapahtuvan tänä päivänä monissa seurakunnissa. Me näemme laulua, tanssia, ilmestyksiä, kovaäänistä ylistystä, mutta ne, jotka rakastavat Jumalan Sanaa, huomaavat eron oikean ja teeskennellyn ilon välillä.

Saatat muistaa, kuinka Israel huusi, kun he tanssivat kultaisen vasikan ympärillä. Kun Joosua kuuli äänen, hän sanoi: "Sotahuuto kuuluu leiristä"(2 Moos.32:17). Mooses vastasi hänelle: ”Se ei ole voittajien huutoa, eikä se ole voitettujen huutoa; minä kuulen laulua"(2 Moos.32:18). Mooses tarkoitti sanoa: ”Se on vielä siteissä olevan kansan huutoa. He eivät ole päässeet synnin isännäksi.” Kullasta oli tullut Israelin jumala. Se sai aikaan tämän huudon kansan huulilta. Se oli silti väärän ilon huutoa, ääntä, jossa oli merkkejä tuomion odotuksesta.

Wednesday, May 6, 2015

SIELUN TYYDYTTÄVÄ ILO!

Se, mikä puuttuu lukuisilta seurakunnilta tänä päivänä, on juuri se, mitä kadotetut tarvitsevat eniten: aito, sielua tyydyttävä ilo.

Usein kuulen uskovien sanovan: ”Me rukoilimme herätyksen seurakuntaamme”. Minä taas sanon, ettei se voi tapahtua vain rukouksen avulla. Sellaista herätystä ei tule, jollei pastori ja seurakunta janoa ahkerasti Jumalan Sanaa. Heidän pitää täydellisesti antautua Raamatun hallintaan. Emme voi saada taivaan iloa, ennen kuin puhdas Sana on saanut meidät synnin tuntoon, murtumaan kaiken ylpeyden, ennakkoluulot ja väärän itsekunnioituksen.

Kun Daavid oli tottelematon Herran ohjeille, hän menetti ilon Herrassa. Sen voi saada takaisin vain todellisessa parannuksen teossa, ja niin hän rukoili: ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni… Puhdista minut”(Ps.51:2, 3, 7). Daavid rukoili myös, että hän saisi takaisin sen, minkä oli kadottanut: ”Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin”(Ps.51:7).

Uskon tämän selittävän sen kuoleman mustan pilven, joka riippuu monen seurakunnan yllä. Lyhyesti sanottuna: leirissä on syntiä. On mahdotonta säilyttää Herran iloa, jos synti on läsnä. Miten Pyhä Henki voi vuodattaa iloa ihmisten ylle, jotka jatkavat aviorikoksissa, riippuvuudessa ja aineellisuudessa, eläen kuin pelastumattomat.

Herra nosti kirkkautensa Siilosta, koska ylipappi, Eeli kieltäytyi käsittelemästä Herran huoneessa ollutta syntiä (1 Sam.2:22- 36). Eeli oli tottunut mukavaan elämään, ja jos sinä olet riippuvainen nautinnosta, et varmaan halua syntisi paljastuvan. Jumala kirjoitti lopulta sanan ”Iikabod” pyhäkön oven ylle. Se merkitsi: ”Kirkkaus on lähtenyt”. Sitten Hän poisti Siilon esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu seurakunnalle, joka kieltäytyy näkemästä syntiä. Jumalan kirkkaus, mukaan lukien riemun ja ilon, hälvenee yksilöidenkin ja koko ruumiin yltä.

Tuesday, May 5, 2015

KATSO VIHOLLISEN PAKENEMISTA

”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle”(Jes.44:3).

Onko Herra lähettänyt sinulle Hänen janon sammuttavan Sanansa? Onko Hän tullut luoksesi kuivina aikoina ja vuodattanut yllesi Pyhän Henkensä? Juotko Hänen Sanansa puhdasta vettä?

Jos niin teet, olet valmis ottamaan vastaan toisen liitonlupauksen: ”Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla”(Jes.44:3-4).

Kuten tiedät, pajut kasvavat nopeasti, suuriksi ja ne levittäytyvät laajalle alueelle. Näet niitä usein purojen varsilla ja vesien äärellä. Jumala sanoo tässä: ”Koska olen valinnut sinut, aion vuodattaa Henkeni sinun lastesi päälle. Minä vaikutan heissä kasvun suuriksi ja vahvoiksi Herrassa.”

Kun luet näitä jakeita uudelleen ja uudelleen, kehotan sinua lisäämään siihen niiden lastesi nimet, jotka eivät vielä seuraa Herraa. Ota vastaan Jumalan sinulle antama lupaus rukoillen: ”Herra, sinä sanoit, että vuodattaisit Henkesi lasteni päälle. Siunaa nyt minun poikaani (laita tähän hänen nimensä). Vuodata Henkesi tyttäreni päälle (laita tähän hänen nimensä). Vaikuta heissä jano sinun elävää vettäsi kohtaan, että he kääntyisivät sinun puoleesi.”

Jumala sanoo, että sinun lapsesi lopulta todistavat: ”Minä kuulun Herralle”( jae 5). Mikä ihmeellinen lupaus se onkaan!

Kuitenkaan näitä lupauksia ei ole annettu kenelle hyvänsä, joka vain sanoo: ”Minä kuulun Kristukselle”. Ne on annettu vain nälkäisille, janoisille vanhemmille, niille, jotka juovat päivittäin Jumalan Sanaa, rukoilevat säännöllisesti ja pyytävät Pyhää Henkeä vuodattamaan voimansa ja läsnäolonsa heidän päällensä.

Jos tässä kuvataan sinua, luota Jumalan lupauksiin, niihin kaikkiin! Ota ne vastaan ominasi ja pidä muistuta Herraa niistä rukoillessasi muiden puolesta. Kylvetä sitten perheesi rukouksessa ja katso kuinka vihollinen pakenee.

Monday, May 4, 2015

YKSINKERTAINEN KUULIAISUUS by Gary Wilkerson

Galilean Kaanan häissä Kristuksen äiti, Maria huomasi, että viini oli loppunut. Hän ohjasi palvelijat Poikansa luokse ja sanoi: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää"(Joh.2:5). Englanninkielisessä Kuningas Jaakon versiossa sanat ovat samat kuin meidän 33/38 – Raamatun käännöksessämme.

Monille meistä Pyhällä Hengellä täyttyminen saattaa tapahtua rukouskammiossamme tai seurakuntapiirissämme. Monet uskovat täyttyvät vasta, kun he alkavat vakavasti totella Jumalan selviä käskyjä. Olen varma siitä, että monet uskovat jäävät paitsi näitä asioita, koska he eivät kunnioita Jumalan Sanaa ja heidän sisimmässään kuuluvaa Herran ääntä. Kun he kieltäytyvät ottamasta vastaan Hänen johdatustaan elämäänsä, erityisesti Hänen iankaikkisia päämääriään, heiltä helposti katoaa vapaus ja luottamus.

Puhuin erään nuoren naimattoman miehen kanssa muutama kuukausi sitten. Hän kertoi päättäneensä muuttaa asumaan yhteen avoliitossa elävän pariskunnan kanssa. Minä haastoin häntä: ”Minusta tuo ei kuulosta sinulle kovin terveelliseltä ympäristöltä”. Hän vastasi minulle: ”Minusta se tuntuu turvalliselta. En usko, että Jumala on kovin tuohtunut siitä, mitä aion tehdä.” Hän ei sanonut tätä, kuin olisi oikeasti uskonut siihen. Se tuntui hänestä samanlaiselta kuin joskus teini-iässä, kun oli lähtenyt pois kodistaan.

Lopulta avoliitto hajosi, ja piankin uskova nuorukainen oli romanttisessa suhteessa naiseen. Lopulta nuorukainen joutui seksuaalisesti sidotuksi häneen. Kerron tämän, en tuomiomielellä vaan pelkästään kuvauksena. Paras tapa täyttyä Herran Hengellä on yksinkertaisesti kuunnella Hänen ääntään ja totella Hänen käskyjään. Se antaa meille rauhan, turvan ja ilon. Se myös sallii meille oikeuden puhua Jumalan puolesta arvovallalla. Niin kuin Maria sanoi häissä palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää”.

Voimme juosta alttarille etsimään Jumalan Hengen viiniä, mutta monille vastaus piilee vain kuuliaisuudessa.

Saturday, May 2, 2015

HERRAN RUKOUS by Carter Conlon

Luukkaan evankeliumissa, 11:2-4 Jeesus opetti meille rukouksesta. Tutkimme nyt lyhyesti Hänen opettamiaan pääasioita siitä.

Isä meidän” – Meidän pitää ymmärtää, että olemme suhteessa Isään Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä takaa meille oikeuden seisoa Hänen valtaistuimensa edessä ja saattaa anomisemme Hänelle tiettäväksi.

Joka olet taivaissa” - Hänen tiensä ovat meitä teitämme korkeammat, Hänen ajatuksensa korkeammat meidän ajatuksiamme. Hän elää täydellisen ja lopullisen voiton paikassa. Jumalassa ei ole tappion mahdollisuutta.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi” – Jumalan nimi ja maine on luotettava. Hän on oikeudenmukainen eikä koskaan puhu meille mitään totuuden vastaista.

Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaissa” – Se tapa, millä asiat ovat olemassa Hänen sydämessään ja mielessään, ovat niin kuin niiden pitäisi olla maan päällä. Kun vaellamme Jumalan kanssa, meille syntyy kasvava halu nähdä Hänen valtakuntansa tulevan kirkkaudessaan ja voimassaan, nähdä Hänen tahtonsa tapahtuvan maan päällä niin kuin taivaissa. Niin meidän rukoustemme tulisi muuttua. Niiden ei tulisi enää kohdistua vain itseemme vaan myös toisiin. Tästä löytyy rukouksen todellinen voima

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” – Jumala täyttää päivittäin tarpeitamme, kun pyydämme Häneltä sitä ja tunnustamme Hänet varustajaksemme..
Anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet” - Me, sinä ja minä olemme Jumalan valtakunnan anteeksiantamuksen suurlähettiläitä. Siksi meidän on ehdottomasti annettava anteeksi toisille, muutoin emme voi edustaa Jumalan anteeksiantamusta maan päällä.

Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta” – Meidän tulee luottaa Jumalaan, että Hän johdattaa ja vapahtaa meidät. Meidän tulee huomata, ettemme ole tarpeeksi viisaita selviämään elämästä omin neuvoin. Me olemme petollisia sisimpäämme asti. Luulemme tietävämme, mikä on Jumalan johdatusta, vaikka itse sydämessämme olisimmekin johtamassa. Meidän ei tule arvella itse valitsemaamme polkua oikeaksi, vaikka se näyttäisikin siltä omissa silmissämme. Raamatun mukaan: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie”(San.16:25.)

__________

Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, May 1, 2015

RUKOILEVAT VANHEMMAT

Jonakin päivänä me seisomme vielä tuomioistuimen edessä ja vastaamme Herralle siitä, kuinka me kasvatimme lapsemme. Sillä hetkellä ei kukaan meistä pysty esittämään tekosyitä tai syyttämään toisia. Siksi meidän tulee kysyä itseltämme tänään: olemmeko me kasvattaneet lapsemme Herran pelossa ja kunnioituksessa? Olemmeko me antaneet heille mallin rakkaudellisesta ja Jumalaa kunnioittavasta elämästä?

Muistan leikkineeni pikkupoikana ulkona ja kuulleeni äitini rukoilevan minun puolestani kotimme kolmannessa kerroksessa. Hänen esimerkkinsä pysyy elävänä muistoissani. Myöhemmin, kun me Gwenin kanssa kasvatimme omia lapsiamme, teimme samoin: rukoilimme lastemme puolesta Jumalan Sanan mukaan: ”Herra, tee meidän pojistamme niin kuin tammet elämän vesipurojen varrelle ja tee meidän tyttäristämme niin kuin palatsisi kiillotettuja kiviä. Suojele heitä kaikilta pahan juonilta”(ks. Jes.61:3 ja Ps.144:12).

Jokaisella uskovalla vanhemmalla on suuret odotukset lapsensa suhteen. Näen tätä säännöllisesti seurakunnassa, kun vanhemmat tuovat lapsiansa eteen siunattaviksi Herran omiksi. Meidän rukoustiimimme rukoilee Jumalan rakkautta ja varjelusta näille pienille. Sitten me voitelemme heidät öljyllä ja pyydämme Pyhää Henkeä asettamaan heidän ympärilleen tulimuurin.

Toisinaan en voi olla miettimättä, kuinka moni noista kallisarvoisista lapsista lopulta päätyy paholaisen kynsiin, huumeisiin, rikoksiin, koska heidän äitinsä tai isänsä lakkasi huolehtimasta kodin hengellisestä ilmapiiristä. Päätyvätkö he raunioiksi vain, koska heidän vanhempansa olivat liian kietoutuneita omiin ongelmiinsa eivätkä koskaan antaneet heille huomiota tai oikeata kuritusta?

Ehkä sinä olet vanhempi, jota sattuu, koska sinun aikuinen poikasi tai tyttäresi ei enää palvele Herraa. Ehkä sinun sydämesi on särkynyt, koska nuoresi on joutunut huumeiden tai alkoholin koukkuun. Olet nähnyt kerran niin herkän lapsesi muuttuvan katkeraksi, kovaksi ja kadotetuksi.

Tämän sanoman ei pitäisi tuomita sinua. Kukaan ei pysty ottamaan takaisin mennyttä. Minulla on kuitenkin sinulta kysyttävää. Kun katsot taaksepäin vuosia, jolloin lapsesi olivat pieniä: Olitko sinä oikea talonhoivaaja? Peititkö lapsesi päivittäin rukouksiin? Vai olitko liian kiireinen? Annoitko lastesi hallita sinua?

Tuo kaikki on nyt menneisyyttä. Voit kuitenkin tehdä jotakin: Sinua kutsutaan edelleen rukoilemaan ahkerasti lapsesi pelastusta. Voit yhä etsiä Jumalan kasvoja, kaataa omaisesi ylle rukouksia ja pyytää Pyhää Henkeä vaikuttamaan hänessä synnintunnon ja tuomaan hänet ristin juurelle.