Tuesday, June 30, 2015

KOETELTU JA PUHDISTETTU

Mitä tarvitaan tämän kadotetun ja kipuilevan maailman saavuttamiseen? Pieni sotilasarmeija on pyrkinyt kovaan koetusten kouluun! Jumala etsii niitä, jotka haluavat joutua koetuksien tuleen, joiden uskoa Hän voi jalostaa ja tuoda esiin puhtainta kultaa.

Koko palvelutyöni vuosien ajan olen huomannut useimpien uskovien elämässä eräänlaisen kaavan. Melkein heti, sen jälkeen kun Jumala on pelastanut meidät, Hän johtaa meidän koetusten erämaahan. Miksi? Siksi, että Jumala etsii ihmisiä, jotka luottavat Häneen mahdottomissa tilanteissa ennen maailmaa. Tämä oli totta Jeesuksenkin elämässä. Kun Herra nousi kastevedestä, Henki ajoi Hänet erämaahan, jossa Häntä koeteltiin ankarasti(ks. Luuk.4: 1-2).

Me näemme sellaista luottamuksen osoitusta Danielissa. Danielin innokkaat hallitsijakaverit suunnittelivat salaliiton häntä vastaan. He saivat Kuningas Daarejaveksen suostumaan kieltämään rukoilemisen kolmeksikymmeneksi päiväksi. Aivan niin kuin salaliittolaiset olivat aavistelleetkin, Daniel rikkoi kieltoa ja rukoili kolmesti päivässä. Vaikka Kuningas Daarejaves kunnioitti Danielia, hänen oli oman käskynsä takia pakko heittää tämä harras mies leijonien luolaan.

Daniel oli täysin tietoinen, mikä rangaistus seuraisi rukoilemattomuuskäskyn rikkomisesta. Silti hän ei lakannut rukoilemasta, koska luotti Jumalaan. Hän tiesi, että Jumala auttaisi hänet ulos tästä koetuksesta.

Koko tämän tapahtuman ajan kuningas Daarejaves tarkkaili Danielia ahdistuneena. Hän oli kaikin mahdollisin keinoin yrittänyt pelastaa Danielin, mutta ei yksinkertaisesti voinut. Lopulta, juuri ennen kuin Daniel heitettiin leijonille, kuningas rohkaisi häntä: "Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut"(Dan.6:16).

Jos kerrot maailmalle, että Jeesus on Herrasi, Vapahtajasi ja Parantajasi, Jumala, joka voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi, he katsovat sinuun nähdäkseen, miten reagoit mahdottomaan tilanteeseen. Heidän silmänsä ovat liimautuneina jokaiseen, joka kerskuu Jumalan hyvyydestä, voimasta ja kirkkaudesta. Paholainen katsoo tätä myös toivoen, että uskomme pettää.

Psalmista kirjoittaa: ”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! (Ps.31:19). Mitä on tämä ”suuri hyvyys”, jota Jumala osoittaa niille, jotka turvaavat Häneen koetusten aikoina? Se on vääjäämätön kirkkauden todistus maailmalle siitä, että sinun uskosi kestää kaikissa tilanteissa.

Miten Jumala vastasi Danielin uskoon? Hän sulki noiden nälkäisten leijonien kidat(ks. Dan.6:22).

Monday, June 29, 2015

LEPÄÄ HÄNESSÄ by Gary Wilkerson

Paineen alla ollessamme toistamme tarpeitamme uudestaan ja uudestaan: “Jos minulla vain olisi tuo juttu, jos vain voisin tehdä työtä tuon heikkouden suhteen.” Jeesus sanoo, ettei meidän pidä keskittyä tarpeisiimme vaan meistä huolehtijaan. ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? (Matt.6:25 - 27).

Vanhassa Testamentissa, kun tilanne näytti kuningas Aasasta mahdottomalta, hän ei keskittynyt ongelmaansa, vaan Häneen, joka huolehti hänestä. Kun valtakunta oli lukuisan vihollisen ympäröimänä eikä ollut toivoa näkyvissä, Aasa rukoili: ”Herra, en tiedä mitä tehdä, mutta silmäni ovat kiinnittyneet sinuun”(ks. 2 Aik.14:9 - 12).

Jeesus näyttää meille, että meidän tulee antaa kiitos vaikeuksienkin keskellä. Jeesus kiitti Jumalaa, kun hän kohtasi nälkäisen ihmisjoukon, eikä heillä ollut kuin muutama kala ja leipä: ”Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville”(Joh.6:11).

Jeesus kiitti Isää, ennen kuin tarve oli täytetty, ja ihme seurasi: ”Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: ’Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan’. Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet. Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: ’Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva’ "(Joh. 6:12- 14).

Vaikeutesi eivät ole kiinni omista mahdollisuuksistasi, ne riippuvat Jumalasta. ”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa” (Fil.4:19).

Olet ehkä huutanut sydämesi pohjasta tarpeesi tähden. Nyt ei ole aika toistaa epäonnistumistasi. Sen sijaan on aika muistuttaa itseäsi Jumalan hyvyydestä. On aika lopettaa valitus suuresta tarpeestasi, ja sen sijaan antaa Hänelle kiitos. On aika olla osallisen uskonperheesi voimasta, kun sinulla ei ole sitä itselläsi. Lepää varmana, Jumalasi on juuri näyttäytymäisillään suurena elämässäsi. Usko se ja löydä leposi Hänessä!

Friday, June 26, 2015

LUOTTAEN HÄNEEN TÄYSIN

Rakas lukijani, Herra ei pelastanut meitä vain, että voisimme loputtomasti nauttia Hänen hyvyydestään, armostaan ja kirkkaudestaan. Hänellä oli iankaikkinen suunnitelma valitessaan jokaisen meistä. Se ylittää kaiken siunauksen, yhteyden ja ilmestykset. On totta, että Jumala edelleenkin tavoittelee kadonnutta ihmiskuntaa. Hän etsii uskovia, luottavia ihmisiä, joista Hän voisi muotoilla suurimmat evankelioimisen välineet.

Herramme ei käytä enkeleitä kirkkautensa todistajiksi. Hän käyttää ihmisiä. Hän haluaa harjoittaa meistä erityistä, ”kummallista” rotua (ks.1 Piet.2:9). Hän haluaa todistaa Sanan meidän elämässämme niin, että maailma uskoisi sen, kun me julistamme. Hän tahtoo näyttää uskomattomille kansakunnille uskollisen kansan, jota on heitelty kovina aikoina, murrettu syvissä koetuksissa, mutta joka silti vieläkin luottaa Häneen.

Näemme Jumalan etsivän sellaisia ihmisiä Gideonin päivinä. Kun Gideon kutsui vapaaehtoisia taistelemaan midianilaisia vastaan, tuhannet israelilaiset tulivat. Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä … Julista siis kansan kuullen näin: 'Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin ja väistyköön Gileadin vuorilta'”(Tuom.7:2-3).

Jumala sanoi Gideonille: ”Sano sille, joka pelkää, että Hänen pitää lähteä kotiin. En salli armeijani tuhoutua pelon takia.” Jumala siis käännytti vapaaehtoisia pois armeijastaan. Itse asiassa yhdessä kohdin, noin 22 000 epäilijää lähetettiin kotiin. Lopulta Gideon vähensi vapaaehtoisten määrän 10 000:ksi, mutta Jumalan mielestä sekin oli liikaa. Lopulta Herra päätyi 300 taistelussa koeteltuun sotilaaseen.

Tämän pitäisi kertoa meille jotakin. Kun Herra etsii evankeliumin julistajia, jotka Hän voi lähettää maailmaan, Hän ei todellakaan etsi vapaaehtoisia niistä kirkkojen penkeistä, jotka ovat täynnä pelokkaita, epäileviä, koettelemattomia ihmisiä. Hän ei etsi voimakkaita, tarpeeksi uskonnollisia järjestöjä tai korkeasti koulutettuja seminaarin kävijöitä. Jumala tietenkin käyttää järjestöjä ja koulutettuja, mutta heistä ei yksikään ole saanut itselleen tarpeellista varustusta, jotta pystyisi olemaan Jumalan koeteltu ja testattu sanansaattaja.

Thursday, June 25, 2015

JUMALAN USKOLLISUUDEN EPÄILEMINEN

Epäusko on se tekemistämme synneistä, jota Jumala vihaa kaikkein eniten. Niin Vanhan kuin Uudenkin Testamentin mukaan epäuskomme murehduttaa Herraa, ärsyttää Häntä, aiheuttaa Hänelle kipua. Tästä näemme parhaan esimerkin vanhassa Israelissa sen jälkeen, kun Jumala oli vienyt kansansa faaraon käsistä.

Psalmista valittaa: ”Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat. Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla”Ps.106:6-7).

Kirjoittaja tekee tässä tunnustuksen. Mikä olikaan se paha synti, jonka Israel oli tehnyt? Se oli, etteivät he uskoneet Jumalan kykenevän viemään heitä perille, vaikka Hän oli jo tehnyt suuria ihmeitä Punaisen Meren kohdalla.

Psalmista pyytää meitä kuvittelemaan Jumalan kansan riemuitsemassa voiton puolella merta. Herra oli juuri tehnyt yhden suurimmista ihmeistä koko ihmiskunnan historiassa, vienyt Israelin pois mahtavien egyptiläisten käsistä. Miten tämä sama kansa kuitenkin asennoitui vaikeuksiin, joita se kohtasi jälkeenpäin? He epäilivät Jumalan uskollisuutta.

Kirjoittaja sanookin: ”Voitteko uskoa sitä? Herramme teki yliluonnollisia tekoja meidän edestämme, vapahti meidät vihollistemme käsistä. Kuitenkin, tämän uskomattoman ihmeen jälkeen, me epäilimme Häntä. Kuinka ollenkaan saatoimme ärsyttää Jumalaa sillä tavoin?

Oli aivan toinen juttu, kun Israelin kansa seisoi meren voitokkaalla puolella. He lauloivat ja tanssivat, kun he katselivat mahtavan Egyptin armeijan vajoavan tuhoon: ”Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niin kuin erämaassa. Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle. Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään” (Ps.106:9 -12).

Israelilaiset lauloivat oikeaa laulua, ylistyslaulua Kaikkivaltiaalle Jumalalle, mutta he lauloivat sitä väärällä puolella merta. Joka ainoa voi laulaa ja riemuita sen jälkeen, kun voitto on saatu. Israel oli kuitenkin reputtanut tutkinnon Punaisen Meren koepuolella. He eivät olleet luottaneet Jumalaan ollenkaan.

Wednesday, June 24, 2015

TODELLINEN HENGELLINEN AUKTORITEETTI

Useimmat meistä samaistavat voiman johonkin näkyvään, upeaan, maata järisyttävään. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa hengelliseen auktoriteettiin nähden. Pietari sanoo, että Jumala antaa hengellisen auktoriteetin sille, joka on ”salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”(1 Piet.3:4).

Pietarin tässä käyttämä kreikan sana hiljainen tarkoittaa lempeyttä. Rauhaisa taas tarkoittaa varmaa, häiriintymätöntä. Pietari puhuu sydämestä, joka on aina levossa asemansa takia Kristuksessa. Sellainen sydän saa omakseen todellisen hengellisen auktoriteetin.

Tietenkään tämä ei sovi kaikkiin maailman filosofioihin voimasta ja auktoriteetista. Maailma sanoo meille: ”Todista se! Käytä voimaa pelotukseksi. Katso tiukasti silmiin, käytä ruumiin kieltä, tuijota muut hiljaisiksi. Pane omat tarpeesi toisten tarpeiden edelle!” Tämän asenteen heijastumia näemme nykyajan musiikkiryhmien albumien kansissa. Bändin jäsenet katsovat uhkaavasti ”syvälle silmiisi”. He samaistavat tällaisen käytöksen auktoriteettiin.

Meidän asenteemme uskovina on täysin erilainen. Me vastaanotamme voiman ja auktoriteetin vain yhtä tarkoitusta varten: saadaksemme Saatanan pakenemaan. Haluamme olla kykeneviä kestämään hänen hyökkäyksensä elämäämme, seurakuntaamme, perhettämme vastaan. Meidän pitää tunnustaa, että meillä ei ole oikeata voimaa ilman hiljaisuutta ja rauhaisuutta sisäisessä ihmisessämme,

Daavid sanoo: ”Sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi” (Ps.18:35). Lause ”tekee minut suureksi” merkitsee tässä ” lisää minulle runsaasti laupeutta toisia kohtaan”. Daavid siis lausuu: ”Herra, sinun laupeutesi minua kohtaan on lisännyt minun omaa kykyäni osoittaa armoa.”

Mieti, mitä Daavid tarkoittaa tässä. Tämä kuningas on epäillyt Jumalan uskollisuutta Israelille. Hän on tehnyt aviorikoksen ja sitten murhannut miehen peittääkseen syntinsä. Kuitenkin Herra osoitti Daavidille uskomatonta armoa ja anteeksiantamusta.

Daavid on ihmeissään siitä, kuinka lempeä ja rakastava Jumala oli häntä kohtaan tänä kauheana ajanjaksona. Nyt hän sanoi: ”Herra on ollut niin lempeä minua kohtaan. Kuinka voisin koskaan enää olla kova ketään kohtaan, joka käy läpi, mitä minä olen kokenut? Jumalan armo minua kohtaan on suurentanut minun sydämeni, niin että haluan nyt osoittaa lempeyttä kaikille muille, aviopuolisolleni, lapsilleni, jokaiselle.”

Tuesday, June 23, 2015

SISÄINEN IHMINEN

Paavali sanoo, että meillä on sisäinen ihminen (ks. Room.7:22). Koritintin seurakunnalle Paavali kertoi: ”Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu”(2 Kor.4:16). Todellakin meissä kaikissa on kaksi ihmistä. On ulkonainen ja sisäinen, salainen ihminen. Ulkonaisen näkevät aina kaikki, mutta salaisen tuntee vain Jumala. Sisäinen ihminen ei näy selvästi. Se asuu siellä, minne kukaan ei voi nähdä, mitä siinä tapahtuu. Pyhä Henki toimii jatkuvasti juuri sisäisessä ihmisessämme, vahvistaen ja valmistaen häntä ottamaan vastaan todellisen hengellisen auktoriteetin.

Paavali kuvailee tätä kaksinaisuutta meissä antamalla esimerkin eräästä naisesta. Tämä nainen on puettu hienoihin vaatteisiin, pitää kampauksensa viimeisen muodin mukaisena ja kantaa kaikenlaisia koruja, sormuksia, rannekoruja, ketjuja. Hän on elävä, hengittävä esimerkki lihan viettelyksistä.

”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis”(1 Piet.3:3-4).

On selvää, että Pietari puhuu tässä luopioseurakunnasta. Tämä seurakunta toimii lihallisesti, perustuu vain ulkonaiseen. Sillä ei ole sisäistä pyhyyttä ja siksi ei myöskään todellista auktoriteettia. Surullista kyllä, monet uskovat mieltyvät tällaiseen seurakuntaan. Heitä kiinnostaa upeat jumalanpalvelukset, joissa ei ole mitään Jumalan todellisesta kirkkaudesta.

Älä nyt ymmärrä väärin: Pietari ei käske kenenkään uskovan naisen heittämään pois meikkilaukkuaan. Paremminkin hän sanoo: ”Jos haluat liikkua hengellisessä auktoriteetissa, lakkaa yrittämästä tehdä vaikutusta toisiin ulkomuotosi perusteella. Sen sijaan keskity salaiseen ihmiseesi. Vain siten voit vastaanottaa Kristuksen auktoriteetin.”

Monday, June 22, 2015

JUMALA RIITTÄÄ by Gary Wilkerson

Yli sata vuotta sitten ranskalainen keksijä loi uuden asian, jota kutsutaan elokuvaksi. Hän huomasi, että järjestämällä valokuvat sarjaksi ja liikuttamalla niitä nopeasti kirkkaan valon edessä, syntyi hänen silmiensä eteen elävän elämän vaikutelma.

Tämä keksijä tiesi, että oli löytänyt jotakin aivan erityistä. Niinpä hän järjesti ensi-illan, josta muodostuisi kaikkien aikojen kuuluisin elokuvanäytös. Odotukset olivat korkealla, kun kynnelle kykenevät ja kutsuvieraat täyttivät katsomon. Elokuva ”Juna saapuu asemalle” oli vain viisikymmentä minuuttia pitkä, mutta sillä oli voimakas vaikutus, liiankin voimakas itse asiassa. Siinä juna näytti puksuttavan suoraan kohti kameraa. Jotkut historioitsijat väittävät, että ihmiset sen nähdessään joutuivat paniikkiin. Koska heillä ei ollut mitään aiempaa kokemusta sellaisesta, he luulivat oikean junan syöksyvän heitä kohti.

Kuitenkin se oli vain illuusio! Ihmiset olivat varmoja, että heidän elämänsä oli vaarassa, kun he todellisuudessa kokivat jotakin, joka oli vain savua ja peilejä.
Juuri tämän tempun Saatana tekee meille aina, kun uskomme on tiukalla. Sellaisina aikoina meidän tarpeemme näyttävät menevän taitomme ylitse. Näyttää kuin Jumalan antama unelma törmäisi junaan. Silloin paholainen sanoo meille: ”Kaikki on lopussa. Tähän sinulla ei ole voimia”. Saatanan esittämä ”todellisuus” on kuitenkin vain pinnallista. Totuus on se, että Jeesus on suurempi kuin mikään kohtaamamme vaikeus. Hän pitää todellisuuttamme käsissään, ja se todellisuus on voitto.

Kun kaikki näyttää menetetyltä kohdatessamme kohti tulevan ongelman, Jeesus sanoo meille, ettei meidän pidä paeta vaan ”laskeutua maahan”(Joh.6:10).

Kun Jeesus kohtasi suuren, nälkäisen ihmisjoukon, ”hän tiesi, mitä aikoi tehdä”(Joh.6:6). Kristuksen luottamus perustui siihen, että Hän aisti Jumalan todellisuuden jokaisen tilanteen takana. Niinpä Hän ohjeisti opetuslapsensa: ”Asettakaa väki aterioimaan, sillä Isä aikoo juuri täyttää heidän tarpeensa. Nyt on aika luottaa Häneen, että Hän antaa kaiken, mitä tässä tilanteessa tarvitaan.”

Ystävä, Jumala riittää kaikkiin kohtaamiimme olosuhteisiin.

Friday, June 19, 2015

USKONVANHURSKAUS

Daavid julisti: ”En minä pelkäisi mitään pahaa”(Ps.23:4). Daavidin salainen ihminen pysyi lujana, häiriintymättömänä sisimmässään, mitä Saatana vain heittikin häntä kohti. Miksi? Siksi, että hän lepäsi täysin Jumalan uskollisuuden varassa, että tämä toteuttaisi Sanansa.

Daavid saattoi sanoa: ”Minä sain ilmestyksen Isäni rakkaudesta ja kärsivällisyydestä minua kohtaan. Siksi en enää hyväksy mitään paholaisen valheita. Osaan olla kuuntelematta häntä, koska Pyhä Henki on opettanut minua. Antaa vaikeuksien myrskyn tulla, antaa riivaajien raivota, antaa vihollisten nousta joka puolelta. Antaa sairauden ja jopa kuoleman katsoa minua suoraan silmiin. Minun sydämeni on levossa, koska tiedän, että kaikki on Isäni käsissä. Hän toimii kaikessa minun hyväkseni.”

Vastakohtana, käsiään vääntelevät uskovat eivät saa auktoriteettia. He osaavat ajatella vain: ”Miksi Jumala antoi tämän tapahtua? Mitä minä nyt teen?” Heidän elämänsä on täynnä kaaosta, pelkoa ja valitusta, koska he ovat jättäneet ottamatta huomioon kaikki lähteet. He ovat jättäneet tallentamatta Jumalan Sanaa sydämeensä, niin etteivät he pysty kääntymään sen puoleen vaikeuksissaan.

Ainoa vanhurskaus, joka pelottaa Saatanan tiehensä, on uskonvanhurskaus. ”Vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti”(Jes.32:17). Et voi vastustaa paholaista vain, koska et juo etkä käytä huumeita. Saatat elää täyttäen kaikki käskyt ja kiellot, mutta ne eivät olekaan Jumalan vanhurskauden sisältö. Vanhurskaus on uskomista siihen, että Jumalan sana on totta, ja koko elämäsi antamista sen varaan. Niin yksinkertaista se on.

Kun Jesaja sanoo: ”Vanhurskauden vaikutus [on] lepo ja turvallisuus iankaikkisesti”, tässä käytetty heprean sana turvallisuus tarkoittaa luottamusta. Yksinkertaisesti sanottuna usko Jumalan lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta tuottaa meissä horjumattoman luottamuksen. Edelleen joudumme koviin kiusauksiin, mutta tiedämme, että Jeesus toimii meissä.

Lyhyesti sanottuna, hengellinen auktoriteetti on tässä: Minä vaellan täydessä varmuudessa Jumalan Sanan luotettavuudesta. Teen, mitä se sanoo, antautuen jokaiseen käskyyn. Minun uskoni Hänen Sanaansa panee sydämeni lepoon. Saatana ei voi enää hiiviskellä luonani. Minun tarvitsee sanoa vain: ”Herra moittikoon sinua, Saatana”, ja hän pakenee.

Thursday, June 18, 2015

HENGELLISEN AUKTORITEETIN SAAMINEN

Kun opetuslapset olivat voimattomia vihollista vastaan, Jeesus sanoi heille, että voima Saatanaa vastaan tulee vain rukouksesta ja paastosta. Miten niin? Uskon, että Herra tahtoo aikaa tehdä työtään meidän sisimmässämme. Hän tahtoo, että sydämemme on täysin samalla aaltopituudella Hänen kanssaan. Emme siis voi saada mitään auktoriteettia ilman tavaksi tullutta yhteyttä Hänen kanssaan.

Miten voimme odottaa ajavamme Saatanan ulos kirkoistamme, kodeistamme, vaikeuksissa olevista lapsistamme, jos emme rukoile? Kuinka vanhemmat voivat odottaa Jumalan antavan heille hengellistä auktoriteettia, kun he itse menevät ulos juomaan. Kuitenkin he raivostuvat saatuaan tietää, että heidän lapsensa polttavat ”ruohoa”.

Jeesus voi sanoa rohkeasti: ”Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään” (Joh.14:30). Jos et pysty sanomaan tätä, jäät voimattomaksi. Saatana juoksee edestakaisin sinun perhekuntasi läpi.

Pietari antaa meille avaimen hengelliseen auktoriteettiin, kun hän kirjoittaa: ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin”(1 Piet.3:1). Sanoittakin merkitsee tässä elämäntapaa tai käytöstä. Uskon, että Pietari puhuu Kristuksen morsiamesta. Tässä on kuva vaimosta, jolla on todellista hengellistä auktoriteettia.

Tämä vaimo on alamainen, koska Raamattu sanoo niin. Kun hän antaa Jumalan Sanan hallita itseään, hänen ”salainen ihmisensä” muuttuu Hänen jumalalliseksi kuvakseen. Pietari sanoo, että sellaisen vaimon ei tarvitse arvostella, vastustaa miestään tai saarnata hänelle. Vaimo voittaa hänet Kristukselle sanomatta sanaakaan. Miten? Hänen todistuksensa on sanattomassa puheessa ja jumalisen vaelluksensa voimassa.

Tällaisen vaimon mies saattaa olla hyvin epämiellyttävä ja hallitseva. Vaimon pitää purra kieltään hyvin usein. Alistumisensa tähden Jumalan Sanalle, ja vuorostaan aviomiehelleen, hän saa päivä päivältä lisää hengellistä auktoriteettia. Hänessä vapautuu valtava voima, joka lisää hänen auktoriteettiaan vihollisen otteeseen aviomiehestään.

Wednesday, June 17, 2015

TÄMÄN PÄIVÄN VOIMA

Apostoli Paavali oli lihaa ja verta niin kuin me kaikki. Silti hänellä oli hengellinen auktoriteetti paholaista vastaan. Hän sanoi rammalle temppelin portin vierellä: ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy"(Ap.t.3:6), ja mies parantui. Sen ajan uskonnolliset johtajat tunnistivat tämän voiman Pietarissa ja kysyivät häneltä: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"(Ap.t.4:7).

Raamattu ei vihjaa missään kohdin, ettei tämä voima olisi tarkoitettu tänä päivänä meille. Milloin Herra koskaan sanoi seurakunnalleen: ”Olen auttanut teitä tähän asti. Nyt on teidän vuoronne selvitä itse”? Minkälainen Jumala antaisi kansalleen voiman erämaassa, kun he tarvitsivat sitä, antaisi voiman Israelin kuninkaille, Elian kaltaisille profeetoille, ihmisjoukoille Helluntaina ja pidättää sen itsellään tältä viimeisten päivien seurakunnalta, kun me tarvitsemme sitä enemmän kuin mikään sukupolvi ennen meitä?

Raamatun mukaan Saatanan voima on lisääntynyt meidän päivinämme: ”Perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm.12:12).
Miksi Jumala salli Saatanan hyökkäävän heikon, voimattoman seurakunnan kimppuun, joka on puolustuskyvytön? Hänen kansansa ei ole koskaan kadottanut pääsyä Hänen taivaalliseen voimavarastoonsa.

Valitettavasti lukuisat uskovat eivät ole kallistaneet korvaansa ajatukselle hengellisestä auktoriteetista. Tämä on erityisen totta karismaattisissa piireissä. Tiedän useita ”voima”-seminaareja, joissa saarnaajat panevat kätensä ihmisten päälle lahjoittaen heille hengellisen auktoriteetin voitelun. Silti kotiin palatessaan niiden vastaanottajat ovat huomanneet, että heidän yrityksensä paholaista vastaan epäonnistuvat surkeasti. Lopulta he tekevät saman kysymyksen kuin opetuslapset, Jeesukselta: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan ulos näitä henkiä?”

Et voi saada yliluonnollista voimaa vain kätten päälle panemisen kautta. Se ei ole lahja, se on elämäntapa, vaellus Jeesuksen kanssa. Eikä jokainen, joka pyytää sitä auktoriteettia, muutu yhtäkkiä hengelliseksi voimalaksi. Tosi asiassa Jumala luottaa jumalallisen auktoriteettinsa vain sille, jota Pietari nimittää ”salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”(1 Piet.3:4).

Tuesday, June 16, 2015

VALTA KAIKKEA VIHOLLISEN VOIMAA VASTAAN

Uskon, että seurakunta tänä päivänä on täydellisessä kriisissä, koska siltä puuttuu hengellinen auktoriteetti. Minulle soittaa säännöllisesti pastoreita ja vanhempia, jotka ovat kauhuissaan lastensa tähden. He kertovat: ”Sain juuri selville, että lapseni on huumeriippuvainen, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä.”

Sydämeni riutuu noiden vanhempien tähden. Heillä on särkynyt sydän. He ovat epätoivoisia ja toivovat löytävänsä todellisen hengellisen auktoriteetin, joka voisi johtaa pysyvään apuun. Minun on kuitenkin ajateltava: Onko heidän kotonaan hengellistä auktoriteettia? Mielestäni monet sellaiset vanhemmat ajattelevat, että he ovat avuttomia, kun eivät kuitenkaan ole. Jollakin perheessä pitää olla voima ajaa paholainen ulos, heidän lapsistaan ja kodistaan. Sanon jokaiselle kärsivälle vanhemmalle: Teidän täytyy tarttua omaan hengelliseen auktoriteettiinne. Vaikka lapsenne sulkevat teidät ulos, te voitte silti saada tarvittavan voiman omassa salaisessa kammiossanne, rukouksessa.

Voitte panna hanttiin: ”Enhän minä ole Jeesus. Hän tuli maan päälle jumalallisessa auktoriteetissaan”. Totta on, että Jeesus, vaikka olikin Jumala ihmiseksi tulleena, joutui kohtaamaan paholaisen ihmisenä, Hengen vahvistamana ihmisenä. Hän ei taistellut Saatanaa vastaan millään muulla maaperällä. Samoin Saatana lähestyi Kristusta aina ihmisenä, vaikka hän tiesi, että tämä oli Jumalan Poika. Riivaaja tunnisti hänet myös sanoen: ”Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen?" (Mark.1:24). He puhuivat Jeesukselle, kuin tämä olisi ollut ihminen, syntynyt tietyssä kaupungissa Israelissa. Kuitenkin, vaikka Kristus oli ihminen, luuta ja verta, Hän käytti täyttä hengellistä auktoriteettia kaikkiin riivaajavaltoihin.

Saatat myös ajatella: ”Jos vain minulla olisi voima vihollista vastaan. En vain omista sellaista auktoriteettia, jolla voisin saada Saatanan pakenemaan.” Tuo juuri ei pidä paikkansa. Jeesuksen opetuslapsilla oli juuri tämä voima: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”(Matt.0:1). ”Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa”(Luuk.10:19).

Monday, June 15, 2015

TEENKÖ KAIKEN TARVITTAVAN? by Gary Wilkerson

Toimintansa alussa Jeesuksen maine parantajana ja ihmeiden tekijänä herätti laajaa kiinnostusta ihmisissä. ”Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä" (Joh.6:3, 5).

Raamatuntuntijat arvioivat tämän ihmisjoukon olevan kymmenen ja viidentoista tuhannen välillä. Sellaisen laajan joukon näkeminen rohkaisi opetuslapsia. Se vahvisti, että he seurasivat oikeaa Miestä, ja tapahtuisi vielä paljon lisää suuria asioita. Jeesusta varmaan ilahdutti nähdä heidän riemunsa, koska he oppivat odottamaan Häneltä suuria tekoja.

Kun kansaa kokoontui, opetuslapset joutuivat kohtaamaan hankaluuden: ”Hän (Jeesus) sanoi Filippukselle: ’Mistä ostamme leipää näiden syödä?’ "(Joh.6:5). Tuskin heidän unelmansa oli täyttynyt, kun kova todellisuus iski.

Onko tämä tapahtuma sinulle tuttu? Mieti ensimmäistä suurta tehtävää, joka sinulla oli. Olit hyvin jännittynyt, koska se näytti ensimmäiseltä askeleelta kutsusi täyttymiseen. Muutaman päivän perästä huomasit kuitenkin, ettei pomosi ollutkaan sitä, miltä hän ensin näytti. Sinun piti ahkeroida kovasti työkaverisi kanssa, joka näytti halveksivan sinua. Ajasta työpaikalla tuli paljon suurempi ongelma, kuin sinulle oli kerrottu. Se taas aiheutti sen, että sinulta puuttui aikaa olla perheesi kanssa. Tajusit: ”En ollut kuvitellut sen olevan näin vaikeata”.

Kuvittelen Filippuksen kokeneen juuri saman tuona hetkenä. Hän vastasi hämillään Jeesukselle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän"(Joh.6:7). Se oli valtava määrä rahaa. Jos heillä olisi ollut varaa, ja he olisivat pystyneet huolehtimaan ruoan hankkimisesta, se ei edelleenkään olisi riittänyt niin suuren joukon ruokkimiseen.

Kun luen Filippuksen vastauksen, korvaani kolahtaa sana: ”Ei riittäisi”. Kuinka usein tuo ajatus nousee mieliimme, kun kohtaamme vastuksia? Kuinka usein ajattelemme: ”En ole varma riittääkö sitä minulta. Ei minulla ole varaa ja epäilen myös kykyäni. Olenko tarpeeksi vahva Kristuksessa? Onko minulla tarpeeksi Pyhää Henkeä? Herra, olenko suistumassa radalta?”

Voimme olla varmoja tästä: Jeesus kutsui Filippuksen suureen voittoon sinä päivänä, mutta tämä ei voinut nähdä sitä vielä. Sama pätee myös meihin: Jumala on kutsunut meidät odottamaan suuria vaelluksessamme Hänen kanssaan. Niin, mitä tapahtuu, kun tilanteemme vaatii uskoa? Uskommeko Hänen tekevän tarvittavan ihmeen? Vai suistummeko tieltä omien rajoitustemme takia? Jeesuksen haasteella tässä oli tarkoitus: ”Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä” (Joh.6:6).

Saturday, June 13, 2015

LÄHDE OTTAMAAN RISKEJÄ by Jim Cymbala

Kun ryhdytään puhumaan hengellisistä asioista, emme ikinä tunne mahdollisuuksiamme Jumalassa, ennen kuin astumme ulos ja otamme riskejä aivan rintamataistelussa. Emme koskaan näe sitä mahdollista voimaa ja voitelua, ennen kuin sitoudumme Kuninkaaseemme ja lähdemme ulos Hänen nimessään perustamaan Hänen kuningaskuntaansa. Kun istumme turvallisesti itseksemme Raamattupiireissä tai valitamme keskenämme tämän päivän yhteiskunnan kauheaa tilaa, ei mitään Jumalan voimaa vapaudu. Hän kohtaa meidät taistelussa. Hän antaa voimaa, kun vihollinen on työnnettävä takaisin.

Tapaamme 1 Aik.11:12 -14:ssa Eleasarin, joka lähti Daavidin kanssa suureen taisteluun filistealaisia vastaan. Voimme kuvitella, millainen valtava vihollinen oli vastassa, kun Raamattu kertoo: ”Paikassa, jossa pelto oli täynnä ohraa, joukot pakenivat filistealaisilta.” Tämä ei ollut mikään pikkuyhteenotto. Se oli täysimittainen taistelu ylivoimaista vihollista vastaan. Monet pelästyneet israelilaiset sotilaat näkivät joukkojen tulevan, ja he lähtivät pakoon henkensä edestä.

Niin ei tehnyt Eleasar. Hän ja Daavid ”asettuivat keskelle palstaa, saivat sen pelastetuksi ja voittivat filistealaiset; ja niin Herra antoi suuren voiton”(1 Aik.11:14). Taas kerran näemme ihmisen ja Jumalan yhteisyrityksen. Jumala ei toiminut yksin. Hän ei lähettänyt salamaa iskemään ja polttamaan filistealaisia. Sen sijaan Hän katsoi sinä päivänä taivaanrantaan nähdäkseen, kuka jäisi ohrapellolle ja saisi Hänen yliluonnollisen apunsa. Kun toiset pakenivat peloissaan, nämä kaksi: Daavid ja Eleasar seisoivat lujina.

Eleasarista saamme tietää vielä lisää 2 Sam. 23:10:ssä. ”Hän jäi paikalleen ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä uupui niin, että se kouristui kiinni miekkaan”. Hän heilutti asettaan sellaisella innolla, sellaisella adrenaliiniannoksella, että hänen lihaksensa lukittuivat häneen. Hän ei voinut lopettaa. Puhu vain mahtavasta sotijasta Jumalan puolesta!

Tällaista päättävää ja epätoivoista uskoa, joka tarttuu Hengen miekkaan, Jumalan Sanaan eikä päästä irti ennen kuin voitto on saatu, tämä maailma tarvitsee ja huutaa tänä päivänä.

__________

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, June 12, 2015

RAKASTA VIHOLLISTASI

Yksi erityisiä kypsän uskovan merkkejä on rakkaus kaikkia kadotettuja ihmiskunnan jäseniä kohtaan. Sellainen uskova osoittaa rakkautta tasapuolisesti juutalaiselle ja palestiinalaiselle, bosnialaiselle ja serbille, jokaiselle.

Vain täyteen aikuisuuteen kasvanut uskova voi hyväksyä nämä Jeesuksen sanat: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat”(Matt. 5:44). Kysyn sinulta: voitko kuvitella viettäväsi kuukauden palestiinalaisessa kenttäsairaalassa, hoitaen ja ruokkien sotilaita, jotka haluavat tuhota Israelin? Pystytkö pitämään ennakkoasenteesi kurissa lukiessasi tulehtuneita uutisia tänään? Onko sinulla sama henki kuin Kristuksella, joka sanoi Häntä ristiinnaulittaessa: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”.

Jos haluat vaeltaa, niin kuin Jeesus vaelsi, et voi antaa noiden otsikoiden tukehduttaa inhimillistä myötätuntoasi. Kristus kuoli jokaisen kadotetun sielun puolesta tämän maan päällä, myös abortoivien lääkärien, murhaajien, raiskaajien, lasten hyväksikäyttäjien puolesta. Vankilamme ovat juuri nyt täynnä niitä, jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen pelastavan rakkauden, vain koska joku rakasti heitä huolimatta heidän synneistään.

Voit tietää kasvavasi armossa, jos voit rukoilla niiden puolesta, joita maailma vihaa. Kun kuulemme tapahtuvan hirvittäviä asioita, meidän tulee seistä ennakkoasenteitamme vastaan ja julistaa: ”Minä otan Kristuksen arvovallan tässä asiassa. Tahdon rakastaa ihmiskuntaa niin kuin Herrani teki”.

Tässä on suuri lupaus, joka päästää tunteemme epäilyistä ja epävarmuudesta: ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? … Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin… Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy” (Jes.40:28 -31).

Thursday, June 11, 2015

JOUTUESSAMME KRIISIIN

Varma hengellisen uudistuksen merkki on, että viet kaikki ongelmat ja kriisit heti Jeesukselle. Olet oppinut, että sinulla on paikka, minne mennä.

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi”(Fil.4:6).

Jotkut kristityt ovat alituisessa kriisissä. Joka kerta, kun tapaat heitä, he vuodattavat sinulle kauhean valituksen: ”Kaikki hakkaa vastaan. En tiedä, mitä tehdä”. He haluavat kuvailla ongelmaansa kenelle hyvänsä tapaamalleen, mutta eivät koskaan vie sitä Jeesukselle, ikään kuin Hänellä ei olisi mitään annettavaa heille.

Älä ymmärrä väärin: En viittaa uskoviin, joilla on menossa todellisia kunnon ongelmia. Joka päivä meidän toimistoomme tulee tusinoittain kirjeitä uskovilta, jotka kärsivät kovasti. Puhun paremminkin seurakunnan ”ammattivalittajista”. He ovat siinä ammattilaisia. Kun kuuntelet heitä, haluat kysyä: ”Onko Jumalasi kuollut? Miksi et käytä niitä varantoja, joita Hän on tallettanut sinua varten? Etkö tiedä, että Hän on tehnyt sinusta enemmän kuin voittajan?”

Kuinka mielissään Herra onkaan, kun haluat mennä ensimmäiseksi Hänen tykönsä kaikkien huoliesi kanssa. Tiedät, että sinulla on se uskollinen, joka kulkee kanssasi kaiken läpi.

Annan sinulle tässä monta Raamatun kohtaa, joihin voit tarttua:

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen"(1 Piet.5:7).

”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa”(Fil.4:19.)

”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”(Joh.10:10).

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33).

Kun sinulle tulee kriisi, juokse nopeasti Jumalan luo saamaan lohdutusta, apua tarpesiisi ja johdatusta!

Wednesday, June 10, 2015

UNOHDA NUO ASIAT

Saatana on kampittanut monia uskovia vakuuttamalla, että he ovat kadottaneet jotakin Herrassa. Tosiasia on, että on kauhea synti epäillä Jumalan rakkautta sinua kohtaan ja tuomita asemasi Kristuksessa väärin omien tunteittesi kautta. Jokapäiväinen asemasi Jeesuksen kanssa ei ole riippuvainen innostasi, kyyneleistäsi tai hartaudestasi. Se lepää vain uskossa.

Kuvittele, kuinka kadotettu olisit, jos pelastuksesi oikeasti riippuisi tunteistasi. Paavali kehottaa meitä: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin”(Fil.3:13). Sinun ei koskaan pidä luottaa menneisiin tunnekokemuksiisi. Tänä päivänä tärkeää on luottamus. Luotatko Hänen lupauksiinsa sinulle? Oletko valmis osaksi Hänen jumalallista luonnoaan todella raamatullisesti, ei vain tunnematkoihin tai ulkonaisiin todisteisiin, vaan heittäytymällä Hänen kirkkaisiin lupauksiinsa?

”Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”(2 Piet.1:4). Pietari tekee aivan selväksi: Me saamme Kristuksen luonnon ottamalla vastaan Jumalan liiton lupaukset, ei millään muulla muotoa.

Eräs pastori kerran kerskui minulle: ”Olen vihdoin saanut takaisin nuoruuteni uskon. Rukoilen enemmän, ja Raamattu on minulle jälleen ruokaa. Jumala antaa minulle tulen hehkuvia saarnoja seurakunnalleni, ja olen saanut takaisin rakkauden kadotettuja kohtaan. Koen uudistuneen”. Muutama kuukausi myöhemmin sama mies oli jälleen aivan maassa.

Jumala tuo elämäämme uudistusta ja tuoretta voitelua. Se ei ole kuitenkaan ravintoa, jolla me eläisimme. Meidän tulee elää jatkuvasti uskossa Hänen liittonsa lupauksiin. Hänen Sanansa on muuttumaton. Mitä ikinä meidän kokemuksemme onkin, Herramme pitää meille antamansa lupaukset: “Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen”(Juud.1:24).

Tuesday, June 9, 2015

JUMALAN SEURAAJAT

Kääntymyskokemukset ovat usein tunteellisia, koska ne ovat uusia ja niin erityisiä. Muutos, joka tapahtuu sielussamme, on niin yhtäkkinen. Se voi hyvin käyvä yli ymmärryksemme. On ihmeellistä kääntyä niin äkkiä synnistä ja kahleista aivan uuteen elämään Kristuksessa.

Hengellisen kasvumme alku on kuin lapsen kävelemään opettelemista. On ihmeellistä ja jännittävää, kun vauva ottaa ensimmäiset askelensa. Isä ja äiti hymyilevät kehottaen: ”Tule meidän luoksemme, pystyt siihen!” Haparoivin jaloin hän ottaa kaksi askelta, kolme askelta ja menee nurin. Heti paikalla hänet nostetaan maasta ja häntä kehutaan. Sisarukset rohkaisevat häntä: ”Hyvä poika”. Hän on kaikkien huomion kohteena ja lopulta, kun hän kävelee huoneen poikki, kaikki hurraavat. Mikä tunnekokemus se onkaan hänelle!

Pian vauva ei olekaan enää huomion kohteena. Kun hän pyllähtää nurin, hän nousee itse ylös ja kävelee kaikkialla talossa ja saa aikaan sotkua. Hän kaataa kukkaruukkuja, raahaa kaapista patoja ja kattiloita, repii vaatekaapista vaatteita. Häntä ojennetaan sen tähden. Yhtäkkiä mikään ei olekaan enää hänestä niin jännittävää. Hänen ensi askeleensa olivat naurun ja ilon säestämiä, mutta nyt kävely ei olekaan niin erityistä tai tunteellista.

Sinun hengellinen kasvusi on samanlaista. Kun olit vauva Herrassa, tunsit Jumalan antavan sinulle erityistä huomiota. Joka kerta, kun kaaduit, Hän nosti sinut ylös. Kuitenkin Paavali kirjoittaa, ettei sinun pidä pysyä lapsena ikuisesti. Niin kuin pikkulasta opetetaan, ettei kadulle saa mennä, sinuakin opetetaan kulkemaan hengellisten tulien läpi. Jumalan opettaa sinua seisomaan Hänen Sanansa päällä ja vaeltamaan uskossa, ei enää ryömimään kuin vauva.

”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi"(Ef.5:1- 2).

Monday, June 8, 2015

JUMALAN RAKKAUDEN KULUTTAMA by Gary Wilkerson

Kulttuurissamme kuuluu monia ääniä, jotka kehottavat meitä etsimään parasta mahdollista elämää. Tämä näkyy siinä asenteessa, millä useat uskovat lähestyvät seurakuntaa. He ajattelevat, että Jumalan pitäisi siunata heitä kaikessa, mitä he kaipaavat elämältä. Jumala ei vain siunaa heitä sillä tavalla. Hän haluaa palvella meitä meidän parhaaksemme, mutta niin, että Hänen nimensä kohoaa keskeisimmäksi, ei meidän omamme.

Jeesus käänsi nurin kaikki pöydät temppelissä huutaen: ”Viekää pois nämä täältä" (Joh.2:16). Samoin tänään meidän temppelimme pitää puhdistaa siitä, mikä syrjäyttää Hänen oikeutetun herruutensa. Jumala lähettää Jeesuksen vapauttamaan meidät kaikista näistä, valmistamaan tilaa niille asioille, joiden Hän haluaa täyttävän meidät. Hän haluaa temppelimme olevan taas kerran rukouksen, uskon ja valtakunnan voiton huone.

”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’ "(Joh 2:17). Kun Jeesus ajoi ulos rahanvaihtajat, Hänen opetuslapsensa saivat kuvan siitä, miltä into Jumalan puolesta todella näytti. Jeesuksen toiminta tuntui kovalta, mutta tosiasiassa se osoitti Jumalan rakastavan armon.

Monet uskovat tänä päivänä ajattelevat Jumalan armon olevan ennemmin innon sammuttamista kuin sen sytyttämistä. Armon ei ollut koskaan määrä jättää meitä apaattisuuteen. Päinvastoin: Kun Jumalan armo liitetään meidän elämäämme, se lahjoittaa meille innon. Se ympärileikkaa sydämemme haluamaan enemmän puhdasta elämää, enemmän Pyhän Hengen tulta toimimaan meissä ja meidän kauttamme.

Itse asiassa armo herättää vahvoja tunteita. Raamattu sanoo, että Jeesuksen opetuslapset nähdessään Mestarinsa teot ”muistivat”. Nämä hartaat miehet olivat unohtaneet, miltä into Jumalaa kohtaan näytti. Nyt, kun Jeesus ajoi ulos rahanvaihtajat, opetuslasten sydämet heräsivät siihen tajuntaan, että ”tämä oli sitä, kun rakkaus Jumalaan kuluttaa heidät”.

Oletko antanut ryöstää itseltäsi tämän innon? Onko arkipäiväinen kristillisyys ja kulutushuuma voittanut sinussa rakkauden Jeesusta kohtaan? Kutsu Hänet tänään kääntämään nurin sydämesi pöydät. Hallitkoon Hänen nimensä sinun ylistystäsi ja herättäköön sisimmässäsi vahvoja tunteita. Muistuttakoon Hän sinua innosta, joka kuluttaa sydämesi suuren ja pyhän Jumalasi palvelussa. Aamen!

Friday, June 5, 2015

KASVU KRISTUKSESSA

”Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä”(2 Kor.5:7).

Joka päivä teet asioita uudestaan ja uudestaan. Niistä tulee tosi tylsiä ja toistuvia. Esimerkiksi, jokaisena viikonpäivänä sinä nouset ylös samaan aikaan, syöt aamiaisen ja ajat saman reitin toimistollesi. Piipahdat samaan ravintolaan lounaalle, kotimatkalla samaan kahvilaan kahville ja kuuntelet samaa radioasemaa matkalla.

Sama voi olla totta hengellisessä elämässämme. Sunnuntaiaamuna menemme kirkkoon ja istumme samoilla paikoilla. Laulamme samoja virsiä ja lauluja. Jopa rukouksemme saattavat kuulostaa samanlaisilta. Teemme samoja asioita toistamiseen ja kallistumme ajattelemaan: ”En tee yhtään enempää kuin olen aina tehnyt. Luen Raamattua ja rukoilen. Laulan kuorossa. Siihen ei tule mitään muutosta. Olen tehnyt nämä samat asiat vuosikausia enkä kasva ollenkaan”.

Mitä valheita tunteesi kertovatkaan sinulle! Tuollainen ajattelu vie sinulta Jumalan armon. On totta, että kohtaamme loputonta toistoa jokapäiväisessä rutiinissamme. Se on elämää. Kasvun todisteena on se, ettemme ole lakanneet. Antaudumme Jumalan toiminnalle päivä päivältä, viikko viikolta, vuosi vuodelta.

Armossa kasvaminen ei näet tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä Jumalalle jotakin enemmän ja suurempaa. Todellinen kasvu tulee siitä, että asiat tehdään kerta toisensa jälkeen uudelleen, sydän aina vain varmempana siitä, että teemme kaiken Hänelle. Samanlaista kuin ala-asteen kirjoittamisen oppiminen. Sinä alat tekemällä ympyröitä ja viivoja, muodostamalla suuria kirjaimia. Vähän ajan päästä kirjaimet pienenevät ja lähenevät toisiaan. Lopulta osaat laittaa sanoja yhteen ja muodostaa lauseita. Vaikka et olekaan tehnyt samoja toistoja pitkää aikaa, olet kuitenkin kirjoittanut. Koko ajan on tapahtunut tärkeitä asioita.

Olen vakuuttunut siitä, että hengellinen kasvumme tapahtuu enemmän asioiden toistolla kuin hyppimisellä yhdestä seurakunnan toiminnasta toiseen. Tarvitaan enemmän armoa jatkamiseen, kunnes olemme väsyneitä, murtuneita, masentuneita tai sairaita, kuin silloin, kun kaikki on uutta. Saatat luulla itseäsi hengellisesti kuolleeksi, ettet ole menossa minnekään päin Herrassa, mutta epäilemättä sinä enenet Kristuksessa joka päivä.

Thursday, June 4, 2015

JUMALAN ANTAMA KASVU

Ehkä et ole ollenkaan tietoinen valtavasta kasvuprosessista sisimmässäsi. Paavali samaistaa meidän hengellisen kasvumme ruumiilliseen kasvuun. Hän sanoo, että meidän sielumme saa ravintonsa samalla tavalla kuin fyysiset nivelemme, lihaksemme ja jänteemme. Hän sanoo tämän olevan ”Jumalan antamaa kasvua”(Kol.2:19).

Sellainen kasvu tulee Päältä. Yksinkertaisesti sanottuna, kun sinä luotat ja pysyt Kristuksessa, Hänen elämänsä koskaan ehtymätön virtaus pulppuaa meidän sieluumme. Jeesus on sisimpäsi jatkuva elämänvoima, elävä virta, joka ei koskaan ehdy. Siksi Hänen elämänsä vuotaa jatkuvasti sinuun, silloinkin, kun nukut. Hän antaa tuoreen annoksen joka päivä, miltä sinusta sitten tuntuukin ulospäin.

Miten kuvittelet israelilaisten selvinneen neljäkymmentä vuotta erämaassa? He elivät mannasta, taivaasta lähetetystä leivästä. Tämä ”enkelien leipä” piti sisällään kaiken ravinnon, minkä israelilaiset tarvitsivat rakentamaan heidän immuunijärjestelmäänsä. Siksi Jumalan kansa ei saanut koskaan tartuntaa Egyptin taudeista. Kaikkialla heidän ympärillään kanaanilaiset ja filistealaiset kuolivat sairauksiin, mutta israelilaiset pysyivät terveinä.

Samoin on Kristuksen, tämän päivän mannamme laita. Hän on taivaasta meille lähetetty leipä ja rakentaa meidän hengellistä vastustuskykyämme kaikenlaista syntiä vastaan. Saatamme näyttää ulospäin, ettei tämä manna vaikuta meissä (aivan niin kuin emme näe oman vastustuskykymme kasvua). Jumalan Sana lupaa, että kaikki Jeesusta rakastavat kasvavat vahvemmiksi hengelliseltä immuunijärjestelmältään.

Ajattele tätä: Joskus saatat joutua kiusaukseen, mutta vuosien kuluessa olet huomannut helpommaksi vastustaa maailman viettelyksiä. Koet myös ympärilläsi olevan saastan inhottavammaksi. Et enää ajattele tai puhu niin kuin maailma tekee. Kun työtoverisi huutelevat: ”On perjantai - juhlimaan”, sinä ajattelet: ”Vain kaksi päivää sunnuntaihin”. Se tulee siitä, että sinä kasvat.

Wednesday, June 3, 2015

YLENPALTTISESTI KAIKKEA

Apostoli Paavali vakuutti tessalonikalaisille, että he olivat oppineet vaeltamaan Herran mielen mukaan. ”Niin kuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset”(1 Tess.4:1). Paavali lisäsi sitten vielä tämän kehotuksen: ”…siinä yhä enemmän varttuisitte”.

Varttua tarkoittaa lisääntymistä. Paavali sanoi: ”Olette istuneet terveen evankeliumin julistuksen alla, niin että teillä on nyt tukeva perustus allanne. Siksi teidän pitäisi kasvaa armossa joka lailla, uskossa, tiedossa ja rakkaudessa”.

Paavali puhui sellaisesta varttumisesta myös korinttolaisille: ”Niin kuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä”(2 Kor.8:7). Hän sanoi toisin sanoen: ”Jumalan Henki on tuottanut elämäänne suuria muutoksia. Siksi teidän pitäisi antaa itsestänne enemmän joka tavalla, ajastanne, rahastanne, kyvyistänne.”

Näistä Raamatun kohdista käy selväksi, että jokaisen Jumalan Sanasta ravintonsa saaneen odotetaan kasvavan armossa. Jumala on antanut lahjoja pastoreille, opettajille, profeetoille ja evankelistoille ilmaistakseen seurakuntansa kasvun tarkoitusta. Uskovien ei pitäisi jäädä vauvoiksi Kristuksessa. Meidän odotetaan kasvavan Hänessä niin, ettei mikään väärä voi saattaa meitä pois tieltä.

Jeesus itsekin puhuu elämän jatkuvasta yltäkylläisyydestä: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”(Joh.10:10). Kristus kehui Tyatiran seurakuntaa, että he olivat kasvaneet armossa: ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi”(Ilm.2:19). Jeesus sanoi heille lyhyesti: ”Olette nyt innokkaampia kuin silloin, kun aloitte. Olette antaneet minun elämäni runsastua ylenpalttisesti.”

Sananlaskut vastaavat tähän kaikuna: ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka”(San.4:18). Job julistaa: ”Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa”(Job.17:9).

Tuesday, June 2, 2015

HERÄTÄ NÄLKÄSI

Herra käski Johannesta: “Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1).

Jeesus sanoi tässä: “Saatat hyvinkin olla hyvä henkilö, sellainen, joka tekee mitä hyvänsä kenelle hyvänsä. Sinulla on hyvä maine niin seurakunnassa kuin maailmassakin. Olet tunnettu siitä, että olet todella elävä Kristuksessa, Jumalan siunaama. Kuoleman koura on kuitenkin jo hiipinyt elämääsi. Jokin maailmallinen on jo saastuttanut sinut.”

”Sinulla on Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan”(Ilm.3:4). Mitä tässä tarkoitetaan vaatteiden tahraamisella? Se on rukoilemattomuus. Tässä Jeesus varoittaa meitä: ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä”(Ilm. 3:2).

Sardeen uskovat eivät valvoneet. He eivät olleet rukouksissa, odottaen Herraa, etsien Häntä, niin kuin aiemmin. Sen sijaan he sallivat itselleen huolettomuuden. He eivät tulleet joka päivä Jumalan luo saamaan apua. Nyt tahraantuminen oli päässyt jo pitkälle heissä. Jeesus käyttää tässä sanaa tahraamisesta, joka leimaa synnin saastaa, mustaa kohtaa valkoisessa vaatteessa. Kristus sanoo meille: ”Jos ette rukoile, teillä ei ole suojaa vihollista vastaan. Teidän laiminlyöntinne saavat aikaan vaatteidenne tahraantumisen”.

Muutamista Jeesus kuitenkin lausuu: ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset”(Ilm.3:4). Hän sanoi siis: ”Sinussa palaa vielä pieni liekki, haluat vielä minua. Et halua menettää minun läsnäoloani, et jäädä hedelmättömäksi. Äkkiä nyt, herätä nälkäsi. Mene takaisin salaiseen kammioosi rukoilemaan ja huuda minua avuksi. Pane sydämesi kuin tulukseksi. Puhalla uskon liekki ennen kuin se sammuu, ennen kuin kuolema asettuu sieluusi, niin kuin se on tehnyt monelle ympärilläsi.” Älä hylkää sitä suurta lahjaa, jonka olet saanut: pääsyn rukouksessa Jumalan luo. Sinun iankaikkinen tulevaisuutesi riippuu siitä. Rukoile ja etsi Herraa. Hän on antanut sinulle pääsyn ja Hän lupaa pitää huolta kaikista tarpeistasi.

Monday, June 1, 2015

JUMALAN TEMPPELI MAAN PÄÄLLÄ by Gary Wilkerson

Me olemme Jumalan temppeli maan päällä, meidän ruumiimme on Hänen Pyhän Henkensä asuinsija(ks. 1 Kor.6:19). Jotkut asiat eivät kuulu meidän temppeliimme, sellaiset, jotka saattaisivat viedä meiltä pois rakkauden Häneen.

Kun Jeesus kaatoi pöytiä temppelissä (ks. Joh.2:13 -17), Hän kumosi enemmän kuin rahanvaihtajien kaupan. Hän pani nurin uskonnollisen järjestelmän, joka oli tuhannen vuoden ajan luottanut eläinuhreihin Jumalan suosion saamiseksi. Kristus julisti lyhyesti sanottuna: ”Teidän suhteenne Isään ei enää voi perustua lampaiden ja vuohien ja kyyhkysten uhraamiseen. Se perustuu tästä lähin minun kertakaikkiseen uhriini teidän edestänne.”

Tapahtuma temppelissä on vastaa kuvaa meidän ajastamme. Monet seurakunnat tänään ovat täynnä ääntä ja toimintaa. Monet ohjelmat ovat paikoillaan, lähetysmatkoista paikallistyöhön, kaksi tusinaa pienryhmää. Ylistyspalvelukset voivat olla täynnä kirkkaita valoja, voimakasta musiikkia ja ihmeellistä voimaa. Kuitenkin, joskus kaiken tämän eloisan toiminnan keskeltä tuntuu puuttuvan jotakin: Jeesus itse.

Jos Kristus ei ole toimintamme keskipisteenä, seurakuntamme ovat kuolleita. Ei mitään hyötyä siitä, kuinka ahkerasti teemme asioita, jotka palvelevat ja antavat kunnian Hänen nimelleen. Mikään meidän ”uhreistamme” ei voi päästä todellisen valtakunnan tuloksiin. Ulkoapäin yhteytemme saattaa näyttää vanhurskaalta, mutta kirkkomme ovat täynnä kuolleiden luita, jollemme pidä jatkuvasti Jeesusta keskipisteenä.

Eläinuhrit eivät olleet koskaan Jumalan ensimmäinen tarkoitus esittää Hänen sovintoaan syntisen ihmiskunnan kanssa. Samoin kuin Israelin kuninkuusajatus oli vain epätäydellinen järjestelmä, vaikka Jumala salli sen, käyttäen sitä vertauskuvallisesti osoittamaan johonkin korkeampaan ja parempaan.

Jumala näytti tämän Aabrahamissa. Vanhaan aikaan itäisissä kulttuureissa uhrattiin eläimiä ja jopa lapsia lepyttämään jumalia. Kun Jumala käski Aabrahamia ottamaan poikansa, viemään hänet vuorelle ja uhraamaan hänet alttarilla, Aabraham totteli vastaan panematta. Se reaktio näyttää meistä tänä päivänä oudolta, mutta se viittaa siihen vapisevaan pelkoon, joka entisajan ihmisillä oli jumaliaan kohtaan. Kun sinun jumalasi puhui, sinä hyppäsit, muutoin joutuisit nälänhädän tai tuhoeläinten kohteeksi. Se tottelevaisuus perustui pelkoon.

Aabraham koki Jumalansa erilaiseksi. Tosiaankin, Jumala näytti Aabrahamille, ettei Hän ollut niin kuin Moolok, jolle ihmiset uhrasivat lapsiaan. Kun Aabraham kohotti veitsen Iisakin päälle, Jumala pysäytti hänet (ks. 1 Moos.22:11- 12). Jumala oli varannut oinaan uhriksi. Hän julisti palvelijalleen ja jokaiselle uskovalle kaikkina aikoina: ”En tarvitse teidän uhrejanne. Minä uhraan teidän puolestanne.” Jumala käänsi pöydät täysin nurin päin, niin kuin Jeesuskin, kun Hän meni sisälle temppeliin.