Friday, July 31, 2015

JEEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYS

Nykyään on valtavasti hyvin koulutettuja pastoreita, korkealle arvostettuja miehiä, joilla on pitkät opinnot. He ovat viettäneet vuosia seminaareissa, tutkineet teologiaa, filosofiaa ja etiikkaa. Heitä ovat opettaneet lahjakkaat opettajat, arvostetut miehet, jotka ovat alansa asiantuntijoita.

Kun monet näistä koulutetuista pastoreista seisovat saarnatuolissa, he puhuvat vain tyhjiä sanoja. He voivat kertoa mielenkiintoisia asioita Kristuksen elämästä ja toiminnasta. Silti he jättävät henkesi tyhjäksi. Miksi? Siks, että heillä ei ole ilmestystä Jeesuksesta, ei henkilökohtaista kokemusta Hänestä. Kaikki, mitä he tietävät Kristuksesta, suodattuu toisten ihmisten ajatusten välityksellä. Heidän sisäinen elämänsä on vain lainattua oppia.

Efesolaiskirjeen 4. luvussa jakeessa 20 Paavali sanoo: ”Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan”. Toisin sanoen, kuka opetti teitä tietämään ja mitä Jeesuksesta? Tuliko se monien pyhäkoulun opetusten kautta, joita olette kuulleet? Jos niin on, se on hyvä. Sen enempää ette kuitenkaan tiedä Kristuksesta Ei ole väliä, kuinka voimallisesti pastorisi saarnaa tai kuinka voideltuja opettajanne ovat. Sinun täytyy saada enemmän Jeesusta, kuin vain pään tietoa.

Monet uskovat tyytyvät siihen, mitä minä sanon alkeelliseksi, kertakäyttöiseksi Kristuksen ilmestykseksi, joka on Hänen pelastavan voimansa ja armonsa näkemistä. Tämä on ainoa ilmestys, minkä he ovat koskaan kokeneet. He todistavat: ”Jeesus on Messias, Vapahtaja. Hän on Herra, Jumalan Poika.” Jokainen todellinen uskova kokee tämän ihanan elämää muuttavan ilmestyksen. Se on kuitenkin vain ensimmäinen askel. Edessäpäin on kokonainen elämä syvempää, ihanampaa Kristuksen ilmestymistä.

Paavali tiesi tämän. Hän sai Jeesuksesta uskomattoman ilmestyksen Damaskon tiellä. Paavali aivan kirjaimellisesti putosi hevosen selästä, ja ääni puhui hänelle taivaasta. Kukaan ei ole koskaan saanut henkilökohtaisempaa ilmestystä Kristuksesta, kuin tämä oli. Kuitenkin Paavali tiesi, että se oli vain alkua. Siitä hetkestä alkaen hän ”päätti olla … tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna”(1 Kor.2:2).

Thursday, July 30, 2015

YHÄ ENENEVÄ JEESUKSEN ILMESTYS

Muistatko Korneliusta, sadanpäämiestä? Hän ei ollut saarnamies eikä maallikkopuhuja. Oikeastaan, koska hän oli pakana, häntä ei edes laskettu Jumalan kansaan. Kuitenkin raamattu sanoo, että tämä sotilas oli ”hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa”(Ap.t.10:2).

Hän oli kiireinen mies. Korneliuksella oli sata sotilasta alaisenaan. Kuitenkin hän rukoili jokaisena vapaana hetkenään. Eräänä päivänä rukouksessa ollessaan hän kuuli Herran puhuvan hänelle. Enkeli ilmestyi ja kutsui häntä nimeltä. Sadanpäämies tunnisti Jumalan äänen ja vastasi: ”Mikä on, Herra?" (Ap.t.10:4).

Herra puhui suoraan Korneliukselle ja kertoi, että hänen tuli lähettää etsimään apostoli Pietaria. Hän sai yksityiskohtaiset ohjeet, mukaan lukien nimet, osoitteen, jopa, mitä piti sanoa. Samalla aikaa Pietari rukoili talon katolla, kun ”hänelle tuli ääni”(Ap.t.10:13). Taaskin Pyhä Henki antoi yksityiskohtaiset ohjeet: ”Pietari, kuulet pian, että muutamia miehiä on ovella. Mene heidän kanssaan, sillä minä olen lähettänyt heidät”( ks. Ap.t.10:19- 20).

Pietari lähti miesten kanssa Korneliuksen taloon todella taivaalliselle vierailulle. Mitä tapahtui sitten, järisytti koko juutalais-helluntailaista seurakuntaa. Herra avasi evankeliumin pakanoille. Kaikkein vaikein asia juutalaisten uskovien oli hyväksyä, että Jumala oli puhunut tavalliselle, kouluttamattomalle pakanalle. He eivät voineet ymmärtää, kuinka Kornelius oli kuullut Jumalan äänen niin selvästi ja puhunut sellaisella voimalla. Se haastoi kaikkia sikäläisiä uskovia.

Paavalikin oli saanut ilmestyksen Jeesukselta suoraan taivaasta. Hän todisti, ettei kukaan ihminen ollut opettanut hänelle asioita, joita hänelle oli näytetty. Kun hän oli polvillaan rukoilemassa, hän kuuli itsensä Jeesuksen sanovan. ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut”(Gal.1:11 -12). ”Mutta kun hän, … näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alun pitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä”(Gal.1:15 -16).

Paavalin aikana oli suuria opettajia, Jumalan Sanassa vahvoja johtajia, sellaisia kuin Apollos ja Gamaliel. Oli apostoleita, jotka vaelsivat ja puhuivat Jeesuksen kanssa. Paavali tiesi kuitenkin, ettei toisen käden tieto Kristuksesta riittäisi. Hänen piti saada yhä enenevä ilmestys Jeesukselta, Herralta itseltään.

Wednesday, July 29, 2015

YKSIN ERÄMAASSA

Valitettavasti useat saarnamiehet tänä päivänä pitävät kuolleita puheita. Heidän sanomassaan ei ole syntiä tuomitsevia ajatuksia eikä sydämen syvimpiin kysymyksiin antavia vastauksia. Tämä on aivan rikollista. Suureen nälkään vuodatettu tyhjä filosofia vaikuttaa vain syvempää surua kuulijoissa.

Johannes Kastaja opetti: ”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi(Joh 3:29). Kirjaimellisesti kreikankielinen lause kuuluu: ”Yljän ystävä, joka pysyy ja jatkaa Hänen kanssaan.” Johannes Kastaja kertoi opetuslapsilleen: ”Olen kuullut Yljän äänen ja siitä on tullut suurin iloni. Sen sointi täyttää sydämeni. Miten saatoin kuulla Hänen äänensä? Siten, että seisoin Hänen lähellään ja kuuntelin Hänen puhuvan sydämensä asioita.”

Ihmettelet varmaan, miten Johannes oppi kuulemaan Jeesuksen äänen. Sikäli kuin tiedämme, nämä kaksi kohtasivat toisensa ainoastaan yhden kerran, Kristuksen kasteessa. Sekin oli hyvin lyhyt keskustelu, vain muutaman sanan mittainen.

Johannes oppi kuulemaan Herran äänen samalla tavalla kuin Jeesus: hän oli yksin erämaassa. Tämä mies oli eristäytynyt erämaahan jo varhaisesta iästään. Hän ei sallinut itselleen tämän maailman nautintoja, maukkaita ruokia, pehmeää sänkyä ei edes miellyttäviä vaatteita. Hänellä ei ollut opettajia, opastajia, kirjoja. Noiden yksinäisten vuosien aikana Johannes vietti aikaa yhteydessä Herran kanssa. Koko sinä aikana Jumalan hiljainen, pieni ääni opetti häntä. Niin, Kristus puhui Johannekselle jo ennen ihmiseksi syntymistään.

Johannes oppi kaiken tietonsa jatkavassa yhteydessä Herraan. Siten hän sai saarnattavakseen parannusta, tunnisti Jumalan Karitsan, ymmärsi, että hänen piti vähetä ja Messiaan kasvaa. Johannes oppi kaikki nämä Herralta. Jumalan äänen sointi oli hänen ilonsa.

Jos me annamme itsellemme päivittäin tällaisen yhteyden mahdollisuuden, Herra kyllä johdattaa elämäämme uskollisesti, antaapa meille yksityiskohtaisia ohjeitakin.

Tuesday, July 28, 2015

JEESUKSEN RUOKA-AIKA

Olen kysynyt Herralta, olisiko mahdollista tänä armon aikana elää, kuten Hän eli. Voimmeko olla täydellisen riippuvaisia kirkkaudessa olevan Isän äänestä? Onko mahdollista kuulla Hänen johdatuksensa elämässämme päivä päivältä, hetki hetkeltä? Onko meitä varten valmiina sellaisia askeleita, että voimme sanoa: ”Puhun vain sitä, minkä kuulen Herran sanovan ja teen vain, mitä näen Hänen tekevän?”

Tunnen ilon, jonka saan sulkeuduttuani yksin Kristuksen seuraan. Se tulee ylistämisestä, Hänen palvelemisestaan, siitä, kun odottaa Hänen ilmaisevan minulle sydämensä. Minä nimitän tätä Jeesuksen ateria-ajaksi. Istun Hänen läsnäolossaan, kuuntelen Hänen hiljaista, pientä ääntänsä. Hän puhuu minulle, opettaa minua, palvelee minua Pyhän Henkensä kautta, näyttää asioita, joita en olisi koskaan voinut lukea kirjoista tai kuulla joltakin toiselta ihmiseltä. Hänen totuutensa tulee eläväksi hengessäni. Sydämeni hyppii ilosta sisimmässäni.

Tietenkään, en koe tätä jatkuvasti. Tällainen satunnainen kokemus ei ole vieläkään muuttunut elämäntavaksi. Siispä kysyn Herralta: ”Onko täysin riippuvainen elämä mahdollista? Vai onko se vain toiveajattelua? Unelmoinko jostakin, mikä on mahdotonta toteutua?”

Uskon, että useimmat meistä elävät niiden etuoikeuksien alapuolella, jotka meillä olisi Jumalan lapsina. Esimerkiksi, luen profeetta Eliasta, joka seisoi Herran edessä ja kuunteli Hänen ääntään. Luen Jeremiasta, joka seisoi Jumalan läsnäolossa, kuunnellen Hänen neuvojaan. Hän huutaa: ”Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?"(Jer.23:18). Samaan tapaan huusi Jesaja: “Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’ "(Jes.30:21).

Miksi Jumala ei tahtoisi puhua meidänkin sukupolvellemme, kun on olemassa niin paljon pelkoa ja turvattomuutta? Maailma on sekasorron vallassa, etsii vastauksia. Miksi Herra olisi hiljaa nyt, kun me tarvitsemme Hänen äänensä kuulemista enemmän kuin koskaan?

Monday, July 27, 2015

PYSY KRISTUKSESSA by Gary Wilkerson

Pysyikö Isä uskollisena tekemänsä liiton ehtoihin? Johdattiko Hän Jeesusta lupauksensa mukaisesti? Oliko Hänen Henkensä koko ajan Hänen Poikansa yllä antamassa rohkaisua ja lohdutusta? Veikö Hän tämän läpi kaikkien koetusten ja voittoisasti aina kirkkauden kotiin asti? Kyllä, ehdottomasti! Isä on antanut myös meille valallisen lupauksen, meidän hyväksemme.

Jeesus sanoi: ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta”(Joh.17:15). Kristus siis sanoi: ”Isä pyhitä heidät totuudessasi. Tee heistä pyhiä ja puhtaita ja varjele heidät pahalta. Olen heidän kanssaan kaikissa heidän kiusauksissaan. Olkoot Sinun minulle antamasi lupaukset myös heidän omiaan.”

Isän kirkkaus ilmestyi maailmalle siinä, että Hän piti liittonsa lupaukset rakkaudessa. ”Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä ja sinä minussa - , että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut”Joh.17:22 - 23).

Seuraavalla kerralla, kun taistelet helmasyntiäsi vastaan, saatat kuulla moittivan äänen: ”Olet mennyt liian pitkälle syntiin ja lisäksi liian usein. Jumala on sallinut sinulle irstaan mielen. Sinä olet epäpuhdas, epäpyhä, evankeliumin loukkaus. Olet ajanut Pyhän Hengen kokonaan pois elämästäsi.” Kun näin tapahtuu, muistuta Jumalaa, paholaista ja itseäsi: ”Olen liitossa Isän ja Pojan kanssa. Jeesus on minun kanssani allekirjoittanut sopimuksen omalla verellään. Isä on luvannut varjella minua kaikissa kiusauksissani. Hän pitää minua kädestä, tulee mitä hyvänsä, eikä koskaan siirrä minusta rakkauttaan. Hän johtaa minut voittoon!” 


Jumala tahtoo poistaa kaikki epäilykset varjeluksesta ilmaistessaan meille liittonsa. Hän ikään kuin sanoo: ”Minä aion kohdella sinua, kuin sinulla ei olisi uskoa ollenkaan. Teen niin vahvan sopimuksen sinun kanssasi, ettei sinulla ole muuta mahdollisuutta, kuin uskoa minuun.” Meidän tulee pysyä Kristuksessa, vaeltaa Hänessä, luottaa Häneen, riippua Hänestä. Jos sen teemme, näemme kyllä lopulta Hänen kirkkautensa!

Friday, July 24, 2015

TUORE SANA HERRALTA

Raamattu kertoo meille, että joskus ”kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi” (ks. Mark.6:56). Toisinaan Hän ei parantanut ihmisten epäuskon tähden. Miten Jeesus tiesi, milloin parantaa milloin? Hänen piti kuunnella hiljaista pientä Isän ääntä, joka antoi Hänelle johdatuksen sanan. Hän kirkasti Isänsä ääntä kuunnellessaan sitä.

Sama pätee meidän kutsumuksemme. Tiedämme kaiken, mitä Raamattu vaatii meiltä: meidän tulee rakastaa toinen toistamme, rukoilla lakkaamatta ja palvella köyhiä, sairaita, tarvitsevia ja vankeja. Meidänkin pitää tehdä tiettyjä toisia juttuja, joita ei ole mainittu Raamatussa. Kohtaamme tarpeita omassa päivittäisessä vaelluksessamme joko kriisien tai muiden tilanteiden kautta. Sellaisina hetkinä tarvitsemme Isän ääntä johdattamaan meitä, puhumaan meille asioita, joita ei ole erityisesti kuvattu Hänen käskyissään. Yksinkertaisesti tarvitsemme saman Isän äänen kuulemista, jota Jeesus kuunteli ollessaan täällä maan päällä.

Tiedämme, että Kristuksella oli sanan vaihtoa Isänsä kanssa. Hän kertoi opetuslapsilleen: ”Minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni”(Joh.15:15). Hän sanoi myös uskonnollisille johtajille: ”Te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt”(Joh.8:40). Mitä Jeesus tarkoitti tällä viimeisellä lauseella? Sanoiko Hän Israelin opettajille: ”Olen antanut teille totuuden suoraan Isän sydämeltä. Aabraham ei pystynyt tekemään sitä.”

Kristus sanoi siis: ” Te elätte kuollutta teologiaa. Te tutkitte menneisyyttä, kunnioittaen isäänne Aabrahamia, opetellen sääntöjä ja käskyjä elämäänne varten. Se, mitä minä puhun teille, ei ole jotakin kaukaista historiaa. Olen juuri ollut Isäni kanssa ja Hän antoi minulle sen, mitä saarnaan nyt teille. Hän näytti minulle, mitä teidän tarvitsee kuulla.”

Johannes Kastaja todisti näitä uskonnollisia johtajia vastaan: ”Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan” (Joh.3:32). Tänään Jeesus puhuu meille saman viestin: ”Olette tyytyväisiä saarnoihin, jotka on otettu suoraan selityskirjoista. Minä haluan antaa teille tuoreen Sanan.”

Thursday, July 23, 2015

ISÄNSÄ LÄSNÄOLOSSA

Juuri Isänsä kanssa vietettyjen tuntien aikana Kristus kuuli Hänen äänensä puhuvan. Tosiaankin, Jeesus sai jokaisen rohkaisevan sanan, profeetalliset varoitukset ollessaan rukouksessa. Hän anoi Isältä, ylisti Häntä ja antautui Hänen tahtoonsa. Jokaisen ihmeen, jokaisen opetuksen, jokaisen kohtaamisen jälkeen fariseusten kanssa Jeesus kiiruhti takaisin yhteyteen Isänsä kanssa.

Me näemme tällaisen hartauden Matteuksen evankeliumin 14. luvussa. Jeesus oli juuri saanut tiedon Johannes Kastajan kuolemasta. ”Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen” (Matt.14:13). (Olikohan se sama erämaa, jossa Johannes oli viettänyt vuosia mietiskellen ja valmistautuen toimintaansa varten).

Jeesus oli siellä yksin rukoilemassa ja murehtimassa syvästi Johannes kuolemaa. Johannes oli ollut Hänen rakas ystävänsä, niin kuin myös Jumalan kunnioittama profeetta. Nyt Jeesus pyysi ja sai vastaanottaa armon ollessaan yhteydessä Isäänsä. Siellä erämaassa Jeesus vastaanotti johdatuksen seuraavaa päivää varten.

Heti lähdettyään sieltä Jeesus alkoi tehdä ihmeitä: ”Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa”(Matt.14:14). Samana päivänä Jeesus ruokki viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Yritä kuvitella, miten kiireinen, täysi, raskas päivä se oli Hänelle. Myöhemmin samana päivänä Hän lähetti ihmiset pois.

Mitä Jeesus siis teki sen jälkeen? Saatat ajatella, että Hän olisi etsinyt lepoa tai rauhallista ateriaa. Ehkä Hän kokosi muutamat läheisimmät opetuslapsensa ja muisteli päivän tapahtumia. Tai, ehkä Hän halusi mennä Betaniaan, saamaan nauttia Marian ja Martan vieraanvaraisuudessa.

Jeesus ei tehnyt mitään näistä. Raamattu sanoo: ”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä”(Matt.14:23). Taas kerran Jeesus kiirehti takaisin Isänsä luo. Hän tiesi ainoan paikan, jossa voisi virvottua Isänsä läsnäolossa.

Wednesday, July 22, 2015

SUORAAN ISÄN SYDÄMELTÄ

Jeesuksen piti luottaa maanpäällisen toimintansa aikana Isän äänen sisäiseen kuulemiseen. Hänen piti luottaa Isään kaikkina aikoina, jotta voisi kuulla Hänen johdatuksensa äänen. Muutoin Kristus ei yksinkertaisesti voisi tehdä niitä tekoja, joita Hän teki. Hänen piti kuunnella Isänsä ääntä tunti tunnilta, ihme ihmeeltä, päivä kerrallaan.

Miten Jeesus pystyi kuulemaan Isänsä pienen, hiljaisen äänen? Raamattu osoittaa meille, että se tapahtui rukouksessa. Uudestaan ja uudestaan Jeesus meni yksinäisyyteen rukoilemaan. Hän oppi kuulemaan Isän äänen ollessaan polvillaan, ja Isä uskollisesti näytti Hänelle kaiken sanottavan ja tehtävän.

”Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili”(Mark.1:35).

”Paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistansa. Mutta hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili”(Luuk.5:15 – 16).

Kuvittele Jeesusta ennen suuria päätöksiä, kuten opetuslasten valintaa. Miten Herra valitsi kaksitoista valtavasta kansanjoukosta, joka seurasi Häntä? Se oli hyvin tärkeä ratkaisu. Hänen opetuslapsistaanhan piti tulla Hänen Uuden Liiton seurakuntansa tukipilareita. Antoiko Hänen Isänsä kaksitoista nimeä, kun Hän oli vielä kirkkaudessa? Jos niin oli, miksi Jeesus sitten vietti kokonaisen yön rukouksessa ennen noiden kahdentoista nimeämistä.

Samana yönä Isä antoi Pojalleen autuaaksi julistukset, nuo Vuorisaarnan sanonnat: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, … autuaita ovat murheelliset, … autuaita ovat hiljaiset”(ks. Matt. 5:1-). Jeesus sanoi ne suoraan Isän sydämeltä.

Tuesday, July 21, 2015

OPIMME VAELTAMAAN NIIN KUIN HÄN VAELSI

Jeesus eli maan päällä täysin riippuvana Taivaallisesta Isästään. Vapahtajamme ei tehnyt eikä sanonut mitään, ennen kuin oli neuvotellut kirkkaudessa olevan Isänsä kanssa. Hän ei myöskään tehnyt muita ihmeitä kuin niitä, joita Isä neuvoi Häntä tekemään. Hän julisti; ”Puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. … hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh.8:28 - 29).

Jeesus tähdentää, että Hän eli päivittäin Isänsä ohjauksessa. Hän harjoitti täydellistä riippuvuutta, aina kuunnellen Isänsä ääntä. Se oli osa hänen päivittäistä vaellustaan. Näemme tämän yhdessä Johanneksen evankeliumin kohtauksessa. Eräänä sapatinpäivänä, kun Jeesus kulki Betesdan lammikon ohitse, Hän näki ramman miehen makaavan matollaan. Jeesus kääntyi miehen puoleen ja käski hänen ottaa mattonsa ja käydä. Samassa mies tervehtyi ja kulki parantuneena.

Juutalaiset johtajat raivostuivat tästä. Heidän mielestään Jeesus oli rikkonut sapattisääntöä parantamalla miehen pyhäpäivänä. Kristus vastasi heille: ”Tein vain sen, mitä’ Isä käski minun tekemään.” Hän selitti: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".… Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee” (Joh.5:17- 20).

Jeesus sanoi hyvin selvästi: ”Minun Isäni on opettanut minulle kaiken, mitä minun kuuluu tehdä.” Ihmettelet varmaan, milloin Isä Jumala näytti Kristukselle, mitä tehdä. Milloin Jeesus näki Jumalan tekevän ihmeitä? Milloin Isä puhui Hänen kaikesta, jota Hänen piti sanoa?

Tapahtuiko tämä kaikki kirkkaudessa, ennen kuin Kristus tuli ihmiseksi? Istuivatko nämä kaksi yhdessä ennen luomista ja kartoittivat Jeesuksen elämän jokaisen päivän? Kertoiko Isä Pojalleen, että tämä kohtaisi juutalaisten kuudennen kuukauden toisena sapatinpäivänä ramman miehen Betesdan lammikolla. Käskikö Hän sanomaan miehelle, että tämän tuli nousta ja kävellä?

Jos niin olisi, ei kukaan meistä pystyisi käsittämään sitä. Sellaisella järjestelyllä ei olisi mitään yhteyttä meidän jokapäiväiseen vaellukseemme Herran kanssa. Kuitenkin tiedämme, että Jeesus tuli asettamaan meille mallin seurattavaksi. Joka tapauksessa Hän tuli maan päälle kokemaan kaiken, minkä me koemme, tuntemaan meidän tunteemme ja kokemaan meidän kipumme ja raihnautemme kosketuksen. Vastaavasti meidän tulee elää niin kuin Hän eli, vaeltaa, kuin Hän vaelsi.

Monday, July 20, 2015

SAAMME KAIKEN HYÖDYN by Gary Wilkerson

Kun taas kerran luemme evankeliumeita, näemme, että Jeesus teki maan päällä kaiken täyttääkseen Isän kanssa sovitut liiton ehdot. Hän lähti etsimään kadonneita lampaita, avaamaan sokeain silmiä, herättämään kuolleita, avaamaan vankiloiden ovia, puhumaan iankaikkisen elämän sanoja, tekemään ihmetekoja, ajamaan ulos riivaajia ja parantamaan kaikkinaisia sairauksia. Evankeliumien joka jakeessa Jeesus täytti sen, mitä varten Isä oli Hänet lähettänyt.
Näin Jeesus otti käyttöön Isän Hänelle antamia lupauksia: ”Jumalani on tullut minun voimakseni ”(Jes. 49:5). "Minä panen uskallukseni häneen”(Hebr.2:13). ”Herra, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä” (Jes.50:5-6).

Kun Jeesus lausui viimeisen rukouksensa, näemme taas kerran avointa neuvottelua Isän ja Pojan välillä: ”Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan”(Joh.17:5). Ennen kuin palasi kirkkauteen Jeesus muistutti Isää tämän osasta sopimuksessa:

”Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ’Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; … Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni’ ”(Joh.17:1, 4).

Mitä tällä on tekemistä sinun tai minun kanssani? Siinä on kuva Jumalan rakkaudesta omaa luomakuntaansa kohtaan! Hän teki sopimuksen, koska ei halunnut yhtään lastaan tuhon omaksi. Jeesus sanoo tässä: ”Isä, minä olen täyttänyt osani sopimuksesta, Olen tuonut ihmiskunnalle sovituksen ja olen tehnyt sinun ruumiisi yhdeksi. Puhutaan nyt siitä, mitä tapahtuu siemenelleni, kaikille, jotka uskovat minuun.”

Lyhyesti sanoen, Jumala antoi Poikansa, Poika antoi henkensä ja me saamme kaiken hyödyn. ”Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt”(Ps.89:29, 34).

Saturday, July 18, 2015

HERRAN SIUNAUS by Nicky Cruz

Jumala antoi Daavidille anteeksi hänen syntinsä, mutta katso, mitkä siunaukset Daavid menetti lankeamisellaan. Katso, mistä hän luopui suhteensa takia Batsebaan. Se oli salainen hinta, jonka hän joutui maksamaan, kun hän joutui pois polulta, jonka Jumala oli laittanut hänen eteensä: ”Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä”(2 Sam.12:7-8).

Jumala odotti siunausten siivillä, joita Daavid ei ollut edes osannut kuvitella, siunausten, joita Hän olisi halunnut kaataa palvelijansa ylle. Siunaus olisi ollut vielä suurempi kuin kaikki, mitä Hän oli antanut Daavidille ennen. Syntinsä tähden Daavid joutui elämään ja kuolemaan tietämättä, mitä se olisi ollut. ”Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä”, Jumala sanoi.

Mikään ei miellytä Jumalaa enemmän kuin ihmeellisten siunauksien kaataminen lastensa päälle. Taivas on täynnä valtavia armonosoituksia, vain odottamassa pääsyä niiden palvelijoiden ylle, jotka ovat uskollisia. Palvelijoiden, jotka ovat menneet Jumalan luomaan liittoon niitä varten, jotka pysyvät totuudessa: Hänen tahtonsa ja päämääränsä heidän elämässään. Ne siunaukset eivät ole talletettuina vain kuninkaita ja sotamiehiä, vaan sinua ja minua varten. Jokaista varten, joka kutsuu Jumalaa ”Isäkseen”.

Miten ja milloin nuo siunaukset tulevat, jää täysin meidän varaamme. Kuuliaisuutemme avaa ne Jumalan kädestä ja tuo ne elämäämme. Voimme elää Jumalan tahdossa ja kokea Hänen armoaan joka päivä, tai voimme vaeltaa omaa polkuamme ja jäädä niistä paitsi.

”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa”(Ef.3:20).

___________

Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, July 17, 2015

IKIAIKOJEN KALLIO

Danielin kirja antaa meille profeetallisen näyn viimeisten päivien sodan kulusta ja lopusta. Kuningas Nebukadnessar näki unen ja Daniel tulkitsi sen:

”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea”(Dan.2:31 -33).

Kuningas oli nähnyt unen valtavan kokoisesta, ihmisen muotoisesta, kirkkaasta, loistavasta ja pelottavasta kuvapatsaasta. Sen koko ruumis oli tehty kestävästä metallista. Kuitenkin sen jalat olivat savea. Daniel osoitti, että kuvapatsas edusti maailman valtakuntia. Savi sen jaloissa merkitsi viimeisten maailmanvaltojen heikkoutta. Nämä valtakunnat olisivat vähemmän kirkkaita ja kauheita katsella, kun loppu lähenisi. Sitten Daniel jatkoi:

”Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan”(Dan.2:34 -35).

Kivi, jota Daniel kuvaa tässä, ei voi olla kukaan muu kuin Jeesus Kristus. Hän on Ikiaikojen Kallio ja Hän tulee alas taivaasta murskaamaan kaikki maalliset valtakunnat. Kun maailma näkee se tapahtuvan, ei kukaan enää epäile Herran jumaluutta. Jokainen polvi notkistuu Hänen edessään ja jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra.

Me emme pysty tuhoamaan terroristeja omilla aseillamme, pommeilla tai ohjuksilla. Emme voi poistaa maailmasta niin suurta pahuutta ihmisvoimin. Jumala sanoo, että Hänen Poikansa valtakunta murtautuu lopulta esiin ja kuluttaa kaikki pahat valtakunnat. Niin, sitten oikeus tulee, ylhäältä taivaalliselta Isältä.

Sinä päivänä kaikki maailman terroristit heräävät Kristuksen tuomioistuimen edessä. He ajattelevat: ”Meille oli luvattu paratiisi uhrimme tähden. Meille kerrottiin, että saisimme kauniita naisia ja herkkuruokaa ja juomaa koko iankaikkisuuden ajan.” He yhtäkkiä tajuavat, että se nimi, jota he olivat yrittäneet pyyhkiä pois maan päältä, seisoo nyt heidän tuomarinaan.

Thursday, July 16, 2015

VILPITTÖMYYS KRISTUKSESSA

”Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan”(2 Kor. 11:3).

Paavali varoittaa meitä turmeltumasta pois ”Kristuksen vilpittömyydestä ja puhtaudesta”. Kreikan sana vilpittömyys merkitsee päämäärätietoisuutta, muun pois sulkemista. Toisin sanoen: ”Kristus ei ole monimutkainen käsite. Totuus Hänestä on hyvin yksinkertainen. Jeesus on Jumala. Hän on jumalallinen, neitseestä syntynyt, ristiinnaulittu ja noussut ylös kuolleista. Pelkään vain, että olette turmeltuneet pois tästä päämäärätietoisesta, muut pois sulkevasta totuudesta.”

Sitten Paavali varoittaa pappeja, jotka saarnaavat toisenlaista Jeesusta: ”Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte”(2 Kor.11:4). Paavali sanoi siis korinttolaisille: ”Te kuuntelette toisenlaista evankeliumia, ei Kristuksen evankeliumia. Te kuulette toisenlaisesta Jeesuksesta, ei Hänestä, joka pelasti teidät. Pelkään, että teidät turmelee tämä toisenlainen, epätodellinen Jeesus, joka ei ole ollenkaan tosi Jeesus.

Ette tunnista sitä, mutta teidät on johdettu pois jumalallisen Jeesuksen luota. En voi uskoa, että suostutte siihen. Siedätte näitä opettajia, jotka turmelevat teidät. Ette edes arvioi, mitä he sanovat nähdäksenne, onko se Raamatun mukaista. Juuri nyt te olette menettämäisillänne erottamisen kyvyn. Istutte kuulemassa pirullista evankeliumia, jonka mukaan toisenlainen Jeesus korotetaan. Ette myöskään tiedä, mihin se johtaa teidät lopulta.”

Tämänkertainen sanomani on tiivistetty lyhyessä jakeessa: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani’ ”(Joh.14:6). Jeesuksen väite on ehdottoman pois sulkeva. Ei muslimit, hindut, ei juutalaiset, ei pakanat, ei kukaan voi tulla Isän tykö, muutoin kuin Kristuksen kautta.

Jeesus kysyy meiltä tänään samalla tavalla, kuin Hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" (Mark. 8:27). Opetuslapset vastasivat: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista"( 8:28). Mutta todellinen kysymys Jeesuksen seuraajille tuli seuraavaksi: ”Niin hän kysyi heiltä: ’Kenenkä te sanotte minun olevan?’(Mark. 8:29).

Vastauksemme pitäisi olla sama kuin Pietarin: ”Sinä olet Kristus"(8:29). Olkoon tämä tunnustuksemme koko maailman edessä, nyt ja aina.
 

Wednesday, July 15, 2015

SAATANAN “LEMMENLOUKKU”

Kun Saatanan yhden-maailman kirkko vihdoin toitottaa sanomaansa kaikkialla, miljoonat penseät kristityt tulevat petetyiksi. Silloin he järkeilevät: ”Tämän yhden-kirkon liiton pitää varmasti olla oikein. Sen johtajat puhuvat niin paljon Jeesuksesta. Jokainen, joka puhuu niin paljon Jeesuksesta, on varmasti ihan laillisesti kristillisessä uskossa”.

He eivät voisi olla enemmän väärässä. Saatanan oma mantra pirullisessa liitossa on: ”Jeesus, Jeesus, Jeesus.” Tänä päivänä evankelikaaliset johtajat kyselevät jo: ”Miksi eivät eri uskonnolliset ryhmät voi yhdistyä Jeesuksessa? Kyllähän juutalaisetkin tunnustavat Jeesuksen profeetaksi. Muslimit näkevät Hänessä hyvän ihmisen ja suuren opettajan. Jopa sikhit ja hindut kunnioittavat Jeesusta.”

Pysähdyn tässä tekemään selväksi jotakin: Olen kiitollinen kaikesta siitä kansallisesta yhdistymisestä, joka nousi syyskuun 11. 2001 tragedian jälkeen. Olen kiitollinen, että erilaisista uskonryhmistä olevat amerikkalaiset voivat seisoa yhdessä, kun kansakunta yhdistyi. Rukoilin, että tuo yhteys voisi jatkua pitkään sen jälkeen, kun murheemme laimenisi.

Tuleva uskonnollinen yhteys, jonka pian näemme, on jotakin aivan toista. Näen sen sisältyvän Jeesuksen lausumaan profetiaan: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'(Matt.7:22).

Melkein kaikissa uskonnoissa suoritetaan henkien ulosajamista. Muutamat kirkot väittävät menestyneensä suuresti riivaajien ulosajamisessa. Monet sellaiset kirkot tekevät kaikkea tätä: henkien ulosajamista, opetusta ja hyviä töitä ”toisessa” Jeesuksen nimessä. Niin kuin Kristus tässä osoittaa, nämä ihmiset väittävät tuomiopäivänä: Herra, mehän teimme kaikki nämä teot Sinun nimessäsi. Me olimme Jeesus-kansaa”. Herra vastaa tähän: ”Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'(Matt.7:23).

Jeesus sanoo heille: ”En tunne teitä ja tekään ette varmasti tunne minua. Minä olin elävä Jumalan Poika, mutta te sanoitte kaikille, että minä olin vain ihminen. Te yrititte ottaa evankeliumistani pois kaiken voiman. Teillä on väärä Jeesus. Nyt, menkää pois minun tyköäni, sillä teillä ei ole mitään osuutta Minun valtakuntaani.”

Tuesday, July 14, 2015

TÄMÄ VIIMEINEN SOTA

Tämän sodan keskuksessa on Jeesuksen jumaluus. Onko Hän Kristus, Isän Jumalan ainoa Poika, Jumala ihmiseksi tulleena, maailman Vapahtaja? Vai, oliko Jeesus vain yksi profeetoista, joka kulki tekemässä hyvää? Oliko Hän tavallinen ihminen, ei Jumala, ei ylösnoussut Vapahtaja, joka istuu Isän kanssa kirkkaudessa?

Apostoli Pietari todisti Kristuksen ainutlaatuisuudesta: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Ap.t. 4:12). Pietari poistaa kaiken epäilyn: ei ole muuta nimeä taivaan alla, joka antaisi Iankaikkisen pelastuksen. Jeesus yksin on Kristus, Messias, Jumalan pyhä Poika. Hän ei anna kunniaansa kenellekään muulle.

Samoin Paavali julistaa: ”Mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa”(Ef.1:19 -21). Paavali lisää sitten, että Jeesus on kaiken pää: ”Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää”(Ef.1:2- 23).

Paavali osoittaa, että eräänä päivänä kaikki luodut tunnustavat Jeesuksen Herraksi: ”Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”(Fil.2:9-11).

Jokaisen kielen luomakunnassa on siis todistettava, että Jeesus Kristus on se yksi ja Jumalan Karitsa, ei Muhammed, tai Allah tai yksikään hindulaisten miljoonasta jumalasta. Tämä asia on tämän sodan sydämessä. Älä siis mene harhaan: Viimeinen sota käydään nimen tähden. Se on sota Jeesuksen jumaluudesta, ylösnousseesta Herrasta.

Monday, July 13, 2015

TUO HEIDÄT KOTIIN KIRKKAUTEEN by Gary Wilkerson

Taivaallinen Isä ei halunnut menettää rakkaita luotujaan helvetin voimille. Niinpä Hän suunnitteli pelastuksen meitä varten. ”Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: ’Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni’ ”(Ps.89:19). Isä sanoi Pojalleen: Ihmiskunta on tulossa heikoksi ja kurjaksi syntiensä tähden, avuttomiksi löytämään tietä takaisin Minun luokseni. Asetan sinut Pyhäkseni auttamaan heitä takaisin Minun suosiooni.”

Kuulemme Pojan omat liittoon sitoutumisen sanat: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni"(Ps.40:8). Kaikki, mitä Jeesus teki maan päällä, oli liiton ehtojen toteuttamista: ”Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman” (Joh.12:49).

Raamattu määrittelee nämä ehdot selvästi. Jeesuksen piti tyhjentää itsensä kaikesta taivaan kirkkaudesta ja ottaa ihmisen hahmo: ”Vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen”(Fil.2:7). Hänen tuli kestää moitetta ja kärsimystä, olla ”murheen mies”, sairauden tuttava. Hänen piti kasvaa maailmassa, joka ei halunnut Häntä: ”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet”(Jes.53:2). Kaiken jälkeen Hänen piti alistua pahojen ihmisten käsiin, ja antaa henkensä suuressa kivussa uhrina ihmiskunnan syntien tähden. Suorittaessaan sovitusta Hänen pitäisi kestää vähän aikaa Jumalan vihaa.

Sitten Jumala laati tehtävän, jonka Hänen Poikansa suorittaisi ihmiskunnan vapahtamiseksi. Hän sanoi Jeesukselle: ”Sinun tehtäväsi on papin virka. Olen tuntenut kaikki lapseni maailman perustamisesta asti ja nyt annan heidät laumaksi, sinun paimennettavaksesi.” Jeesus todisti maan päällä: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”(Joh.6:37).

Lopuksi Isä ohjeisti Poikaansa: ”Jos suostut menemään, nämä työt vaaditaan sinulta: Saarnaa hyvää sanomaa nöyrille, sido särkyneet sydämet, julista vapautta vangituille. Avaa vankiloiden ovat niille, jotka ovat kahleissa. Kanna heikkojen taakkaa, kanna ymmärtämättömiä hellästi sylissäsi. Korvaa heidän puutteensa voimallasi. Syötä laumaa, kanna heitä sylissäsi, johda nuoria hellästi, anna voimaasi lainaksi heikoille. Johdata heitä neuvoillasi, lupaa lähettää heille Pyhä Henkesi jatkamaan heidän vapautustyötään. Tuo heidät kanssasi kotiin kirkkauteen(ks. Jes.61:1-3).

Saturday, July 11, 2015

JUMALAN SUURET IHMISET by Jim Cymbala

Daavidin mahtavien sotijoiden lista on 1 Aik.11:22:ssa. Se esittelee meille Benajan, joka voitti kaksi mooabilaista valiomiestä. Hän myös tappoi leijonan lumiseen, liukkaaseen kuoppaan. Ehkä ihmeen kaupalla hän peittosi myös egyptiläisen, joka oli tarpeeksi kookas ollakseen Chicago Bull’sin pelaaja. Tämä melkein kolmemetrinen jättiläinen piteli keihästä jonka varsi oli kuin kangastukki, kun taas Benajalla oli vain puunuija.

Yhtäkaikki, Benaja ”tempasi keihään egyptiläisen kädestä ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään. Tällaisia teki Benaja, Joojadan poika.… Hän oli arvossa pidetty niiden kolmenkymmenen joukossa” (1 Aik.11:23 - 25).

Ei tohtorinarvo tuonut ihmiselle kunniaa noina päivinä. Kunnia ei leijaillut henkilölle rahan tai neuvottelutaidon tai mediaan pääsyn kautta. Kunnia oli tuloksena kuninkaalle suoritetuista urotöistä.

Kuka tekee urotöitä Jumalalle tänä päivänä? Missä vihollinen ajetaan pakoon? Se on kaikkien hengellisesti orientoituvien ihmisten suuri haave. He eivät ihastu siloteltuihin saarnoihin ja fiksuun organisointitekniikkaan. Missä ovat Jumalan voitelemat mahtavat miehet ja naiset, jotka saavat jotakin aikaan?

Tunnen ainakin yhden näistä Jumalan suurista ihmisistä. Hän on Rina Gatdula, filippiiniläinen nainen, joka on kuin sisar vaimolleni Carolalle ja minulle. Jumala lähetti hänet jonkin aikaa sitten Brooklyn Tabernacle’en, rohkeahenkisen naisen, joka osoittautui suureksi siunaukseksi. Kun suntiomme hämmentyivät satunnaisista juopoista tai vihamielisistä ihmisistä, jotka tulivat sisään ovesta, Rina meni heitä vastaan pelottomasti Pyhän Hengen voimassa.

Vaikka hän ei ollutkaan erityisen lahjakas puhuja, hänellä oli rukous- ja esirukoustehtävä, joka auttoi meitä kestämään monet taistelut. Jos on tarve suuremmasta rakennuksesta tai joku luopio pitäisi palauttaa Herran luokse, Rinalla on Benajan henki. Hän ei anna Jumalalle rauhaa, kun tarvitsevat ihmiset tulevat alttarille etsimään apua. Hän tietää hienon tavan rukoilla ihmisten kanssa ”perille asti”. Monet ovat löytäneet vapautuksen Kristuksessa, koska hän on seisonut heidän kanssaan armonistuimen edessä. Tänä päivänä Rina matkustaa niihin seurakuntiin, jotka Brooklyn Tabernacle on perustanut, niin tässä maassa kuin muuallakin, merten äärissä. Hän muistuttaa heitä niistä urotöistä, joita he voivat tehdä Jumalan kautta. Hänellä näyttää aina olevan rukouskipinä. Oli se sitten Harlemissa, San Franciscossa, Limassa, Perussa, hän elää uskonsankarittaren esimerkkinä.

__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, July 10, 2015

HERRA LÄHETTI HERÄTYSKUTSUJA

Herran ensimmäinen herätyskutsu tuli Israelille Assyrian miehityksen kautta. Kansan arkkivihollinen hyökkäsi kahteen Israelin maakuntaan, Sebuloniin ja Naftaliin. Onneksi hyökkäykset rajoittuivat näihin kahteen kohtaan, ja tuho oli vaatimaton. Kuitenkin Jumala puhui selvästi kansalleen. Herran valittu kansa menetti turvallisuudentunteensa ja jätti huomiotta sanoman, jonka Jumala puhui.

Sitten Israel sai toisen herätyskutsun ja tämä oli jo ankarampi. Kaksi kansaa, joita Raamattu nimittää ”Israelin vihollisiksi”, syyrialaiset (aramilaiset) ja filistealaiset yhdistivät voiman äkkinäiseen hyökkäykseen. Jesajan mukaan tämä hyökkäys tuli ”edestä ja … takaa” (Jes.9:12). Tämä merkitsee sitä, että hyökkääjät tulivat idästä ja lännestä, ympäröiden Israelin. Heidän äkillinen hyökkäyksensä tuotti täydellisen tuhon.

Kaksoistorneihin 11. syyskuuta 2001 tehdyn hyökkäyksen jälkeen useimmat amerikkalaiset kysyivät: Missä Jumala oli tämän äkillisen invaasion aikana. Mitä Hänen omiensa pitäisi ajatella tuhosta, joka oli tullut heidän osakseen? Jesaja kertoo meille, että Jumala uskollisesti puhui kansalleen Israelin päivinä: ”Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin”(Jes.9:8). Jumala puhui selvän sanan ja Hän lähetti sanoman koko kansakunnalle.

Rakas lukija, Tämä jae kertoo meille jotakin hyvin tärkeää oman aikamme tuhoista. Se sanoo yksinkertaisesti: ”Jumala lähettää sanansa.” Jumala ei ole koskaan historian aikana jättänyt kertomatta omilleen tulevasta kauhun ajasta. Hän ei ole koskaan hyljännyt meitä ja pakottanut meitä järkeilemään asioita itse. Hän antaa meidän aina ymmärtää Sanansa.

Nytkin Herra kohottaa jumaliset vartijat puhumaan Hänen puolestaan näinä aikoina. Nämä paimenet murehtivat, itkevät ja tekevät parannusta, kun he etsivät Jumalan kasvoja. Uskon, että he kuulevat ja ymmärtävät Herran sanoman nykyisten tapahtumien takana. Vielä enemmän, he eivät pelkää julistaa ankaria varoituksia, koska he tietävät kuulleensa sen Jumalalta. Heidän on pakko puhua Hänen tarkoituksistaan kauheiden tapahtumien takana.

Thursday, July 9, 2015

MEIDÄN EI TULE JÄTTÄÄ VIESTIÄ HUOMAAMATTA

Julistajat ja teologit kaikkialla sanovat: ”Ei Jumalalla ole mitään tekemistä tuhojen kanssa. Hän ei antaisi tapahtua kauheita asioita”. Kuitenkaan mikään ei ole kauempana totuudesta. Tällainen ajattelu aiheuttaa sen, että Jumalan surullisten tapahtumien kautta maallemme saarnaama sanoma jää huomiotta.

Tosiasia on, että meidän tulee saada sana Jumalalta. Kuten monet pastorit, minäkin itkin ja murehdin kauheita tuhoja. Olen etsinyt Herraa rukouksessa ja Hänen Sanansa kautta. Haluan sanoa sinulle, että olen kokenut murhetta, joka on syvempää kuin surra viattomien ihmisten kuolemaa. On murheellista, että me jäämme ilman Jumalan sanomaa, jos käännämme kuuron korvan sille, mitä Hän julistaa kovaa, sillä paljon pahempaa on tulossa.

Profeetta Jesaja puhuu suoraan siitä, mitä olemme kokeneet. Jos kieltäydyt käyttämästä Vanhan Testamentin esimerkkejä, mieti Paavalin sanoja tästä asiasta: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1 Kor.10:11). Paavali tekee selväksi, että Vanhan Testamentin esimerkit ilmaisevat juuri sitä, miten Jumala toimii meidän aikamme kaltaisessa tilanteessa.

Kun Jesaja profetoi, Jumala oli ollut kärsivällinen Israelia kohtaan noin kaksisataaviisikymmentä vuotta. Herra oli lähettänyt ”kevyitä vaikeuksia” kansalleen, kutsuen heitä parannukseen. Hän yritti viekoitella heidät pois rautaisesta epäjumalanpalveluksesta ja takaisin Hänen siunaukseensa ja suosioonsa.

Kaikki profeetat vuosien varrella olivat puhuneet Israelille keskeisen sanoman: ”Nöyrtykää.” Raamattu sanoo: ”He olivat polttaneet uhreja … Ja Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettainsa, kaikkien näkijäin, kautta ja sanonut: "Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni"(2 Kun.17:- 13).

Jumalan valittu kansa hylkäsi Hänen kutsunsa parannukseen. ”Mutta he eivät kuulleet, vaan olivat niskureita”(2 Kun.17:14). Tämä kansa pilkkasi profeettoja, jotka kutsuivat heitä nöyrtymään. Sen sijaan ”he seurasivat turhia jumalia, ja turhanpäiväisiksi he tulivat…, he hylkäsivät Herran, Jumalansa, kaikki käskyt... , he myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä…, Niin Herra vihastui suuresti Israeliin” (2 Kun.17:15 -18).

Wednesday, July 8, 2015

TÄYSIN VALMIINA

Tahdon olla sotilas, joka on täysin valmis taistelukenttää varten. Tiedän, että voitto on saatu jo kauan ennen, kuin taistelu alkaa. Se on saatu harjoitteluleirillä, koulutuksessa ja kokemuksen kautta. Kun vihollinen yhtäkkiä tulee minua kohti, tarvitsen kaiken saatavilla olevan varustuksen. Sen antaa Jumalan voimallinen Sana, kun kätken sen sydämeeni. Niin, seuraavalla kertaa, kun paholainen hyökkää, luotan siihen, että olen saanut varusteet. Voitan taistelun yksin Jumalan kanssa, jo ennen sodan alkamista.

Oletko sinä sitoutunut sotilas, uskot, että Jumala varustaa sinua juuri nytkin? Jos niin on, silloin täytät kolme vaatimusta:

1. Olet Jumalan Sanan ahkera lukija.

Kun tutkit Raamattua, alat ymmärtää, kuinka paljon Jumala rakastaa sinua. Jos et ole vakuuttunut Hänen ehdottomasta rakkaudestaan, et kykene hallitsemaan kriisiä, joka on tulossa. ja sinä voit vakuuttua Hänen rakkaudestaan ainoastaan syömällä Hänen Sanaansa.

2. Harjoitat läheisyyttä Jumalan kanssa päivittäin, vietät laatuaikaa rukouksessa.

Herramme haluaa meidän etsivän Häntä omissa vaikeuksissamme. Niiden aikana lausutut rukoukset eivät silti riitä. Meidän tulee etsiä Isäämme myös hyvinä aikoina. Uskomme ei ole tarkoitettu olemaan vain ajoittaista, tilaisuuksista riippuvaa. Sen täytyy muodostua siitä, että suhteemme Herraan tulee läheisemmäksi.

3. Uskot, ettei Jumala salli sinun kohtaavan sellaista koetusta, josta Hän ei ole valmistanut pääsyä.

Jos suuri koetus tulee kohdallesi, sinun ei tarvitse miettiä sitä, onko uskosi tarpeeksi vahva tai liian heikko. Isämme antaa armonsa, kun sitä tarvitaan. Jos olet kehittänyt läheisen suhteen Häneen, Hän kaataa päällesi kestävän armonsa, kun sitä tarvitset.

Jumala kutsuu sinua lepoonsa tänään.

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon”(Matt. 11:28).

Tuesday, July 7, 2015

JUMALAN LEPOON PÄÄSEMINEN

Päästäksemme Jumalan lepoon, meidän pitää sanoutua irti omista yrityksistämme. Usko antaa meille sisäänpääsyn täydelliseen lepoon: ”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon”(Hebr.4:3). Yksinkertaisesti sanottuna, meidän pitää panna sydämemme uskomaan, että Jumala on uskollinen ja pelastaa meidät kaikista tilanteista, vaikka ne näyttäisivät kuinka mahdottomilta.

”Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa”(Hebr.4:10). Kun olemme levossa Kristuksessa, emme enää yritä näyttää urhealta, kun meillä on vaikeuksia. Me emme pumppaa itsestämme esiin väärää kriisin hyväksyntää. Eikä meidän tarvitse kantaa huolta siitä, että joutuisimme pelon valtaan ja alkaisimme kyseenalaistaa Jumalan rakkautta. Eli, omat yrityksemme ”mielenkin” alueella ovat lakanneet ohjaamasta meitä. Olemme oppineet yksinkertaisesti luottamaan Herraan.

Miten kehitämme sellaisen luottamuksen? Me etsimme Herraa rukouksessa, mietimme Hänen sanaansa ja vaellamme kuuliaisuudessa. Saatat nyt väittää: ”Nuohan ovat kaikki tekojamme”. Olen eri mieltä. Ne ovat kaikki uskon tekoja. Kun pidämme kiinni näistä tavoista, me luotamme Pyhän Hengen toimivan meissä, rakentavan voimavarastoa, jota tarvitsemme hädän hetkellä. Ehkä emme tunne Jumalan vahvistavan meitä sisäisesti, emme myöskään sitä, että voimaa kerääntyy meihin. Seuraavan koetuksemme tullen nämä taivaalliset varastot tulevat ilmi.

Tämä on tärkein syy siihen, että etsin Herraa ahkerasti, paastoten, rukoillen, tutkien, noudattaen Hänen käskyjään Pyhän hengen voiman kautta. Se ei johdu siitä, että olen pastori, joka haluaa olla esimerkillinen. Teen näitä tekoja, koska tiedän, että kohtaan vielä monia koetuksia. Niin kauan kuin palvelen Herraa, paholainen ei anna minulle ikinä rauhaa. Joudun kohtaamaan ankaraa sotaa, yllätyshyökkäyksiä. Kaikista kokemistani voitoista ja rauhasta huolimatta tarvitsen aina taivaan varastoja, että kestäisin loppuun asti.

Monday, July 6, 2015

UUTEEN LIITTOON TARRAUTUMINEN by Gary Wilkerson

”En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt”(Ps.89:34). ”Liitto”- termillä on hyvin merkittävä osa kristillisessä uskossa. En ole kuitenkin koskaan kuullut, että joku julistaja tai opettaja olisi kuvannut kyllin selvästi sen merkitystä kristityn elämässä. Raamattu itse on jaettu kahteen liittoon (tai Testamenttiin), Vanhaan ja Uuteen. Läpi koko Vanhan Testamentin Jumala tekee liiton toisensa perään ihmiskunnan kanssa. Mistä noissa liitoissa on kyse? Vielä tärkeämpää, mitä tekoa niillä on meidän elämässämme tänä päivänä?

Liitto on sopimus tai lupaus kahden tai useamman osakkaan välillä. Se sisältää ehdot tai vastuut, jotka jokainen osakas on velvoitettu suorittamaan voidakseen täyttää sopimuksen. Sellaiset liitot ovat laillisesti sitovia, ja kun ne on kerran tehty, jokaista osakasta voidaan rangaista ehtojen noudattamatta jättämisestä.

Jumalan luodessa Uutta Liitoa, hän näyttää ihmiskunnalle ihmeellisen rakkautensa täydellisesti. Silti seurakunta on ollut sokea tälle opille vuosikymmenien ajan. Nuorena uskovana minulle opetettiin ainoana oikeana oppina ”liiton teologiaa”, joka keskittyi Uuteen Liittoon. Vallitsevana ajatuksena oli, että uusi Liitto vapauttaa ihmisen niin ihanasti, että hän saattaisi käyttää sitä väärin, luvallisesti nauttien sopimattomasta elämäntavasta.

Mitä enemmän ymmärrän Uutta Liittoa, sitä vakuuttuneempi olen, että me tarvitsemme sen turvaa näinä vaarallisina viimeisinä päivinä. Sen lupauksena on valta päästää irti kaiken ylittävä voittovoima Jumalan seurakunnassa. Se on voimaa, jota tarvitsemme ollaksemme enemmän kuin maanperijöitä, missä hyvänsä tilanteessa.

Uusi Liitto on virallinen sopimus Isän ja Pojan välillä. Tänä päivänä me, hengellisen Israelin siemen, pääsemme tähän liittoon uskon kautta. ”Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu”(Hebr.8:6).

”Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja” (Ps.89:28).

Saturday, July 4, 2015

ET KELPUUTA KIELTEISTÄ VASTAUSTA by Carter Conlon

Raamattu kertoo miehestä, joka meni naapuriin myöhään illalla ja pyysi leipää, koska oli saanut vieraan eikä hänellä ollut mitään tarjottavaa.

”Ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee”(Luuk.11:7-8).

Hellittämättömyys tarkoittaa yksinkertaisesti, ettei hän lähde pois. Tänä päivänä se saattaa olla ihminen, joka rukoilee näin: ”Tiedän tämän sukupolven tarvitsevan leipää, mutta minulla ei ole tarpeeksi varoja. Tietoni on vajaa, voimani raukeaa. Myötätuntoni on liian vähäinen, rohkeuteni ehdollinen. Minulla ei ole niin paljon Pyhää Henkeä, että voisin tehdä jotakin tässä sukukunnassa. Tiedän kyllä, että Sinulla, Herra on sitä, enkä lähde, ennen kuin saan sen!” Tällaista rukousta Jumala odottaa.

Jeesus jatkaa kertomalla lisää: ”Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan”(Luuk.11:9- 10).

Kuinka moni saa? Jokainen! Ei vain suuret, ei vain sattumoisin Elia tai Elisa, vaan jokainen! Se tarkoittaa sinua!

Pidä mielessäsi, että Herra ei viittaa vain johonkin satunnaiseen pyyntöön. Kun 120 opetuslasta oli koolla Yläsalissa, he eivät umpimähkään pyytäneet Jumalalta Hänen Henkeään. He tiesivät, että ulos meneminen ja vihamielisen ihmisjoukon kohtaaminen johtaisi kuolemaan. Kuitenkin he tiesivät, että Jeesus oli luvannut heille, että heistä tulisi Hänen todistajiaan.. Niinpä he alkoivat rukoilla hyväksymättä kielteistä vastausta.

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, July 3, 2015

ELÄMÄ JUMALAN LEVOSSA



Vaimoni, Gwen oli kolmekymmentäneljävuotias, kun syöpä löydettiin hänessä ensimmäistä kertaa. Olimme raunioina kuullessamme uutisen. Olimme juuri muuttaneet perheemme New Yorkiin, jotta voisin alkaa työn katujengien parissa. Nyt minun oli pakko yrittää painaa kyyneleet ja pelon taka-alalle kulkiessani saarnaamassa jengiläisille ja päihderiippuvaisille. Herra rohkaisi minua jatkuvasti: ”Olen uskollinen, David. En jätä sinua tai rakkaitasi.” Jumala kulki kanssani tuon pelottavan syöpätilanteen läpi ja muidenkin vaikeuksien sen jälkeen.

Herra ei kuitenkaan halua meidän voittomme olevan vain kertakokemus. Hänen päämääränsä meitä kohtaan ei ole nousta kriisistä ja sanoa: ”Kiitos Jumalalle, minä pidin uskoni loppuun asti.” Niin, sinä olet ehkä käynyt sen läpi joskus. Niin kuin voittoisa Israel Punaisen Meren rannalla, koetukset tulevat lopulta, eikä mikään niistä ole toistensa kaltainen.

Jumalan levossa eläminen on elämäntapa. Hän haluaa meidän pysyvän rauhassa ja luottamuksessa kaikissa vaikeuksissamme, tietäen, että Ylimmäinen pappimme suree sairauksiemme aiheuttamia tunteita.

Älä ymmärrä väärin. En puhu jonkinlaiseen ”nirvanaan” vaipumisesta. Monet New Agen opettajat väittävät, että ainoa keino kestää tulevia kriisejä, on kovettaa sydämesi nyt ja luopua kaikesta rakkaudestasi. Lyhyesti sanoen, jos vain lakkaat välittämästä ihmisistä, ei sinuun koske. Siksi sinun pitää terästäytyä elämän kauheuksia vastaan.

Jumala vain ei saa kunniaa, kun Hänen palvelijansa turruttavat itsensä. Siitä ei ole kyse Hänen levossaan. Siinä opetellaan luottamusta Hänen lupaukseensa olla uskollinen meitä kohtaan kaikessa.

Olen itse neljän lapsen isä ja isoisä ja voin kertoa rehellisesti, ettei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin voisin katsella jälkeläisteni kipua ilman, että haluaisin päästä osalliseksi siitä. Sellaisina aikoina olen tehnyt kaikkeni, jotta voisin parantaa ja pelastaa heidät. Kysyn sinulta: Kuinka paljon enemmän taivaallinen Isämme rakastaakaan meitä, kulkee kanssamme koetuksissamme ja kaipaa saada parantaa kipumme?

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”(Matt.7:11).

Thursday, July 2, 2015

TÄYDELLISEN LEVON PAIKKA

Kristuksessa on paikka, jossa ei ole mitään pelkoa tulevaisuudesta. Tuossa paikassa ei ole äkillistä uhkaavaa vaaraa, vaikeuksien, työttömyyden pelkoa. Siellä ei tarvitse pelätä ihmisiä, lankeamista, sielun menetystä. Tuo paikka on täydellistä luottamusta Jumalan uskollisuuteen. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja nimittää sitä täydellisen levon paikaksi.

Sellaista täydellistä paikkaa tarjottiin Israelille. Kansan epäusko ja epäily estivät heidän pääsynsä Jumalan lepoon: ”Ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden”(Hebr.4:6). Israelilaiset elivät jatkuvassa pelossa, odottaen aina seuraavaan kriisiä. Tuloksena oli, että he joutuivat erämaahan koetuksiin.

Jos Israel olisi päässyt tuohon lepoon, Jumalan työ kansansa keskuudessa olisi ollut loppuun suoritettu. Koska he eivät päässeet, Herra jatkaa jokaisessa sukupolvessa niiden etsimistä, jotka pääsevät siihen: ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva”(Hebr.4:9).

Jumala sanoo meille: ”Tämä on tarjous teille tänä päivänä päästä lepoon. Minussa on edelleen olemassa paikka, jossa ei ole enää epäuskoa eikä pelkoa. Se on paikka, jossa voit ottaa vastaan, mitä hyvänsä tulee vastaasi.” Näin Hän kehottaa: ”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle”(Hebr.4:1).

Tänään, lukuisat Jumalan ihmiset eivät tiedä mitään tästä levosta Kristuksessa. Kun he lukevat kauheita uutisia päivälehdissä, uutisia onnettomuuksista, vaaroista, kuolemista, heidät täyttää pelko. Heidän jatkuva rukouksensa on: ”Voi, Jumala, älä ota pois ketään omaisiani. En kestäisi surua.”

Jos olet Herran levossa, sinua ei pääse haittaamaan sellainen pelko. Et sinä joudu paniikin valtaan tai murru, kun sinua kohtaa jokin ennalta odottamaton kriisi. Et sinä menetä toivoasi, syyttäen Jumalaa vaikeuksiesi aiheuttamisesta. Sielusi vain pysyy levossa, koska tiedät, että Jumalalla on hallinnassaan. kaikki sinua koskeva.

Wednesday, July 1, 2015

JUMALAN VARJELEVA VOIMA

Maailma janoaa saada todistuksen Jumalan varjelevasta voimasta. Se kysyy meiltä siihen asti, kunnes Jeesus tulee: “Voi uskova, näen sinun palvelevan Jumalaa uskollisesti. Sinä paastoat, rukoilet ja todistat Hänen kirkkaudestaan, silti näen sinun olevan kovassa koetuksessa elämässäsi. Kerro minulle, onko Jumalasi kannatellut sinua koko tämän testauksen ajan. Mikä on todistuksesi nyt, kun olet leijonien luolassa?”

Voit kuvitella Daarejaveksen ilon. kun hän kuuli Danielin äänen huutavan: "Kuningas eläköön iankaikkisesti! Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet " (Dan.6:21 - 22). Daniel oli elossa ja terve. En silti usko, että tämä Jumalan palvelija nukkui rauhallisesti läpi yön. Hän ei ollut yli-ihminen enempää kuin mekään tänä päivänä. Jumalamme ei odota meiltä yliluonnollista käyttäytymistä, kun kohtaamme sellaisia ongelmia. Pelon tunteemme ovat silloin täysin normaaleja.

Minä luulen, että Daniel valvoi ja rukoili koko yön. Joka kerta, kun leijona haukotteli ja paljasti hampaansa, Daniel varmasti rukoili mielessään: ”Minä luotan, Herra. Uskon, että Sinä suljet noiden eläinten kidat”. Hän pysyi uskossaan ja Raamattu kertoo: ”Ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa”(Dan.6:23).

Yksi mies luotti Jumalaan ihmisten edessä, ja koko valtakunta muuttui. Raamattu kertoo: ”Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: ”… Minä olen antanut käskyn, että minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä." (Dan.6:25- 27).

Huomaatko, mitä kuningas Daarejaves sanoi tässä? Hän korotti Jumalaa, ei vain luonnonihmeitten takia, vaan, koska Hän oli pelastanut Danielin kuolemasta. Tämä pakanakuningas sai tulla tuntemaan vain yhden uskovan, joka todella luotti siihen, mitä saarnasi. Vuorostaan hän siis julisti: ”Minä näin miehen, joka pysyi todistuksessaan Jumalasta. Hän ei epäillyt koskaan. Herra vapahti hänet helvetin vallasta”.