Monday, August 31, 2015

KATSOJAT by Gary Wilkerson

Jumalan perheenä me kokoonnumme kirkkoihin ylistämään, laulamaan, kuuntelemaan ja antamaan. Jos emme ole varovaisia, päädymme olemaan katsojia, kun on kyse elämisestä niin, kuin Jeesus haluaisi meidän elävän. Usein, kun näemme ihmisiä synnissä, hellimme salaista ajatusta siitä, että he joutuvat kiinni, sen sijaan, että auttaisimme heitä ulos siitä. Kun he sitten joutuvat kiinni, me koemme oikeudenmukaisuutta ajatellen: ”Tiesinhän minä sen. Tuon ihmisen elämä oli aina vähän poissa sijoiltaan.”

Miksi teemme näin? Se johtuu ehkä omasta synnistämme, josta tunnemme syyllisyyttä. Meillä kaikilla on elämässämme jotakin, jonka perusteella toiset voisivat kivittää meidät. On totta, että ne farisealaiset, jotka toivat Jeesuksen eteen aviorikoksesta kiinni otetun naisen, olisivat voineet raahata kenet hyvänsä ihmisjoukosta ja vaatia hänet kivitettäväksi. Nykyään syyttävät ihmiset tekevät niin sosiaalisen median kautta.

Jeesuksen tapa on erilainen. ”Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee"(Joh.8:10- 11).

Evankeliumin julistajana rakastan noita sanoja: ”En minäkään.” Jeesus ei tuominnut häntä. Hänen tekemäkseen se oli radikaali teko. Sitä se on myös tänä päivänä, kun Hän sanoo meille jokaiselle, jotka teemme parannusta: ”Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa”(Joh.8:26). Vau! Se kuulostaa loukkaukselta, mutta itse asiassa Jeesuksella oli kokonainen likapyykkilista asioita, joita Hän olisi voinut tuomita heissä. Samanlainen lista Hänellä on tänä päivänä meistäkin. Tuomitseminen sijasta Hän sanoo: ”En minäkään sinua tuomitse”.

Se oli ihmeellinen hetki. Se ilmaisi Jumalan armon takana olevan voimallisen rakkauden. ”Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme”(Room.5:8).

Friday, August 28, 2015

ÄÄNETÖN HUUTO

Juuri ennen kuin Jeesus paransi kuuron miehen Markuksen 7. luvussa, me luemme: ”ja hän katsahti ylös taivaaseen, huokasi”(Mark.7:34). Alkukielen jakeessa sana huokasi tarkoittaa kuuluvaa ääntelemistä. Ilmeisesti Jeesus irvisti, ja huokaus tuli Hänen sydämestään. Tietenkään mies ei voinut kuulla sitä, koska hän oli kuuro, mutta mistä tässä huokauksessa on kysymys?

Olen lukenut monia Raamatun selityksiä tästä tapahtumasta. Mikään niistä ei tue sitä, mitä minä uskon Jumalan Hengen kertovan minulle. Olen aivan vakuuttunut, että Jeesus katsoi taivaaseen ja kommunikoi Isän kanssa. Hän itki ääneti sielussaan kahta asiaa. Ensinnäkin Hän itki jotakin, jonka vain Hän saattoi nähdä tässä miehessä. Toiseksi Hän itki jotakin, minkä Hän näkee tänään, niin monen ihmisen, erityisesti nuorten sydämeen kätkettynä.

Mitä Jeesus näki sekä silloin että nyt? Mitä Hän kuuli sekä kuuron miehen että tämän päivän ihmisjoukkojen sydämessä? Kuuliko Hän äänettömän huudon? Hän kuuli sydämen huudon, sydämen, joka oli lukittu, kykenemätön ilmaisemaan mitään. Nyt Kristus itse huokaisi huudolla, jota ei voinut lausua. Hän antoi äänen kaikille, jotka eivät voi huutaa.

Mieti niitä monia öitä, jolloin kuuro mies oli itkenyt itsensä uneen, koska kukaan ei ymmärtänyt häntä. Ei edes hänen äitinsä tai isänsä voinut ymmärtää, mitä hän sanoi. Kuinka usein hän yrittikään selittää, miltä hänestä tuntui, kaikki tuli ulos kivuliaina, kummallisina äänteinä. Hän varmaan ajatteli: ”Jos vain voisin puhua, edes kerran. Jos kieleni pääsisi vapaaksi yhdeksi minuutiksi, voisin kertoa jollekulle, mitä sielussani liikkuu. Minä kiljuisin, etten ole tyhmä. En ole kirottu. Enkä minä pakene Jumalaa. Minulla on ongelmia, mutta kukaan ei voi kuulla niitä.”


Kuitenkin Jeesus kuuli tämän turhautuneen miehen sydämen ajatukset. Hän ymmärtää jokaisen ihmisen sisäisen huokauksen, jota ei voi ilmaista. Raamattu kertoo, että Herraamme sattuu meidän sairautemme. Hän tunsi myös tämän kuuron ja mykän miehen kivun. 

Thursday, August 27, 2015

MERKKIKIELI

Mitä Jeesus teki ensimmäiseksi, kun kuuro mies tuotiin Hänen luokseen? “Niin hän otti hänet erilleen kansasta”(Mark.7:33). Kristus tiesi heti, mitä kuuro mies halusi. Hän toivoi Jeesuksen kosketusta, omaa kokemusta siitä. Hänelle ei riittänyt ”heidän” löytämänsä – siitä piti tulla todellista hänelle itselleen. Hän halusi Jeesuksen avaavan hänen korvansa ja päästävän hänen kielensä vapaaksi. Sen piti tapahtua kahden kesken.

Jos olet palvellut Jumalaa vuosikaudet, haluan kysyä sinulta: Voitko katsoa taaksepäin aikaan, jolloin itse koit yliluonnollisen kohtaamisen Jeesuksen kanssa? Hän kosketti sinua, ja sinä tiesit sen. Et saanut kokemusta joltakulta toiselta. Sitä ei vaikuttanut joku kuulemasi puhe. Sinun piti kokea Kristus itseksesi. Siksi olet varma siitä, mitä sinulla on Hänessä.

Jeesus tiesi, että kuuro mies tarvitsi erityistä kohtaamista. Niinpä Hän puhui miehelle tämän kielellä, merkkikielellä. ”Hän pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä” (Mark.7:33).

Voitko kuvitella, mitä tapahtui kuuron miehen mielessä? Hän varmaan ajatteli: ”Hän ei kysele eikä syyttele minua. Hän tietää aivan tarkkaan, mitä olen käynyt läpi. Hän tietää, etten ole hyljännyt Häntä. Hän tietää, että haluan kuulla Hänen äänensä ja puhua suoraan Hänelle. Hän tietää, että minun sydämeni mielii ylistää Häntä. En voi kuitenkaan tehdä sitä, jollei Hän koske minuun ihmeellisellä kosketuksellaan. Hänen täytyy tietää, että haluan sitä.”

Vapahtajamme tietää pelastumattomien läheistemme sisäiset tunteet. Hän ei saata ketään pilkan kohteeksi. Mieti, kuinka kärsivällisesti ja huolella Hän käsitteli Saulus Tarsolaista. Tämänkin kuuluisan miehen piti saada kohdata ihmeellinen Jeesus. Kristus olisi voinut tulla hänen luokseen milloin hyvänsä. Oikeastaan Hän olisi voinut lyödä Sauluksen maahan silloin, kun Stefanusta kivitettiin ihmisjoukon edessä. Hän olisi voinut tehdä Sauluksen kääntymisestä hyvän esimerkin, mutta Hän ei tehnyt niin (ks. Ap.t.9:1-9).

Wednesday, August 26, 2015

HÄNEN AINOA TOIVONSA

Mykän miehen ainoa toivo oli, että Jeesus parantaisi(Mark.7:31 -35). Hänen piti saada tavata Hänet henkilökohtaisesti.

Huomautan tässä, että tuo mies ei ollut samanlainen, kuin Paavalin kuvaama: ”Sillä aika tulee, jolloin he … kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin”(2 Tim.4:3-4). Eikä tämän miehen ollut niin kuin: ’Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti" (Room.11:8). Eikä hän ollut niiden kaltainen, joita kuvataan Ap.t.28:27:ssä: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan”. Eikä hän ollut niiden kaltainen, jotka olivat läsnä Stefanuksen kivittämisessä ja ”tukkivat korvansa”(Ap.t.7:57).

On totta, että tämä mies halusi kuulla. Hän halusi epätoivoisesti tulla parannetuksi. Kuitenkin luemme: ”Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro”(Mark.7:32, kursiivi kirjoittajan). Mies ei päässyt Jeesuksen luokse omillaan, vaan hänet piti tuoda. Selvästi hän tiesi, kuka Jeesus oli, ja että Hänellä oli valta parantaa. Pikemminkin tämä mies tiesi, kuinka kommunikoida joko merkkikielellä tai kirjoituksella. Silti hän ei pystynyt kulkemaan yksin. Ei hän ollut tehnyt yritystäkään tulla Jeesuksen luo itse – ”heidän” piti tuoda hänet.

Keitä ”he” olivat tässä jakeessa? Voi aavistaa ainoastaan, että he olivat miehen perhettä tai häntä rakastavia ystäviä, jotka välittivät hänestä tarpeeksi tuodakseen hänet Jeesuksen luo. Uskon, että tässä tilanteessa on paljon samaa kuin nuorten elämässä tänään. He eivät pääse omillaan Jeesuksen luo. Heidän vanhempansa tai heidän ystävänsä, seurakuntaperheen jäsenten pitää tuoda heidät. Meidänkin pitää tuoda lapsemme ja rakkaamme Kristukselle samalla tavoin kuin kuuron miehen vanhempien. Miten? Jokapäiväisen rukouksen kautta.

Siinä on ainoa parantuminen, ainoa toivo, lapsillemme ja rakkaillemme, että he kuulevat totuuden ja tulevat henkilökohtaisesti kohtaamaan Jeesuksen itse. ”Ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen”(Mark.7:32).


Alkukielen sana pyysivät tarkoittaa anoa, rukoilla. Nämä vanhemmat kerjäsivät Kristusta: ”Ole hyvä, kosketa poikaamme. Laita kätesi hänen päälleen.”

Tuesday, August 25, 2015

OPETUKSIA MEILLE

Markuksen evankeliumin 7. luvussa Jeesus tekee suuren ihmeen. Koko tapahtuma on kerrottu viidessä jakeessa: ”Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse. Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene. Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi”(Mark.7:31 -35).

Kuvittele tämä tapahtuma. Kun Jeesus saapui Dekapoliin rannikolle, hän kohtasi miehen, joka oli sekä kuuro että mykkä. Mies kyllä pystyi puhumaan, mutta hänen puhettaan ei voinut ymmärtää. Kristus otti miehen syrjemmälle, pois ihmisjoukosta. Kun Hän seisoi miehen edessä, Hän pani sormensa hänen korviinsa. Sitten Jeesus sylki ja koski hänen kieltään, lausuen kaksi sanaa: ”Ole auki”, ja heti paikalla mies kuuli ja kykeni puhumaan selvästi.

Juuri ennen tätä kohtaamista Jeesus oli vapauttanut erään naisen riivaajien vallassa olleen tyttären. Sanoen vain sanan Hän ajoi pahan hengen ulos tytöstä. Miksi nämä kaksi kertomusta on otettu mukaan Raamattuun? Onko ne lisätty vain, jotta meillä olisi vielä kaksi kertomusta Herran maallisesta vaelluksesta?

Suuri kristittyjen enemmistö uskoo, että sellaiset kertomukset on säilytetty Raamatussa, koska ne antavat meille niin paljon meille. Niiden on tarkoitus osoittaa, että Jumalalla on valta yli Saatanan ja sairauden. Niiden on määrä olla todisteita Kristuksen jumaluudesta, että Hän oli tosi Jumala, ihmiseksi tulleena. Niiden on määrä myös rohkaista meidän uskoamme, osoittaa meille, että meidän Jumalamme voi tehdä ihmeitä.

Uskon, että nämä kertomukset oli talletettu näistä syistä ja paljon enemmänkin. Jeesus kertoo meille, että jokainen Hänen sanansa tuli Isältä. Hän ei sanonut eikä tehnyt mitään itsestään, vaan Isänsä johtamana. Paljon enemmän jokainen tapahtuma Kristuksen elämässä sisältää opetuksen meitä varten (ks.1 Kor.10:11).

Monday, August 24, 2015

MAAILMAN VALO by Gary Wilkerson

Oli pääsiäisaika, ja Jeesus opetti temppelissä. Suuri joukko kuunteli Häntä, koska Hänellä oli rakkauden sanojen ja Jumalan tekojen suorittamisen maine. Heti, kun tavalliset ihmiset kokoontuivat, tulivat myös uskonnolliset johtajat paikalle.

”Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle”(Joh.8:3). Nämä johtajat näkivät Jeesuksessa uhan heidän auktoriteetilleen. He toivat esiin uuden ilmiön, jonka opetukset paljastivat heidän tiukan, omavanhurskaan käytäntönsä. Nyt ”he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään”(Joh.8:6). He kysyivät Häneltä, pitäisikö nainen kivittää lain mukaan.

Tapahtui dramaattinen käänne: ”Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee"(Joh.8:6- 11).

Mikä voimallinen hetki! Jeesus ei ollut ainoastaan purkanut tuota jännitteistä tilannetta, vaan Hän oli pelastanut yhden henkilön elämän. Jokainen paikalla ollut muuttui tapahtuman kautta, ei vain syytetty, vaan myös syyttäjät ja jopa katsojat. Jeesus käytti hetken antaakseen kuuluisimman opetuksensa: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus"(Joh.8:12). Jumalan valo muutti kaiken tuossa hetkessä.

Saturday, August 22, 2015

MINNE OLEMME MENOSSA? by Claude Houde

Uskon kautta Abraham totteli Jumalan kutsua ja lähti kohti maata, jonka hän perisi lupauksen mukaan. Hän lähti ja vaelsi uskossa, eikä tiennyt, minne hän oli saapuva ( ks.1 Moos.12:1).

Voitko kuvitella keskustelun, joka varmaan käytiin Aabrahamin ja hänen ihanan vaimonsa Saaran välillä, kun tämä villi seikkailu alkoi? Aabraham oli menestynyt, rikas ja hyvin korkeassa asemassa omassa yhteiskunnassaan. Hän ja Saara olivat tehneet ahkerasti työtä ja nauttivat nyt työnsä hedelmiä. Olihan se hyvin ansaittua, vai mitä?

Kun Saara katsoi aviomiestään eräänä iltana, hän huomasi, että tämä näytti mietteliäältä ja jotenkin surulliselta. Hän ei ollut sanonut sanaakaan kotiin tultuaan.

”Mikä on vinossa? Sinä tiedät, että voit kertoa minulle ihan mitä vain”, Saara kuiskasi.
Aabraham avautui: ”Olen rukoillut monta kuukautta tätä asiaa ja olen syvästi varma siitä, etten voi saada pois mielestäni ajatusta lähtemisestä, isäni kodin kaiken sen jättämisestä, minkä tunnemme. Tunnen, että kun teemme niin ja tottelemme Jumalaa, Hän siunaa meitä.”

Jos olet naimisissa, voit kuvitella tämän kohtauksen ja melkein kuulla keskustelun, joka seurasi! ”Mitä oikein tarkoitat lähtemisellä? Me olemme onnellisia täällä! Olemme turvassa! Minusta täällä on mukavaa! Tiedät, niin kuin minäkin, mitä kauheuksia tapahtuu pakanakaupungeissa tässä meidän lähistössämme!”

Aabraham vastasi parhaalla taidollaan: ”Jumala johtaa meitä, Saara. Tiedän sen. Olen rakentanut alttarin Hänelle ja olen tosissani. Meidän pitää lähteä!”

Kun Aabraham toisti toistamistaan: “Meidän pitää lähteä, meidän pitää”, yhtäkkiä Saara kysyi: “Minne olemme menossa?” Hiljaisuus. Sitten Aabraham vastasi lammasmaisesti: ”No, sehän tässä on jännittävää. Jumala ei ole vielä kertonut”.


Uskon isä vaelsi eteenpäin, vaikka ei tíetänyt, mihin oli menossa.

__________

Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, August 21, 2015

RAJATONTA!

Rakas ystävä, Jumalan anteeksiantamuksella ei ole rajoja. Jeesus kertoi opetuslapsilleen; ”Jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi" (Luuk.17:4).

Voitko uskoa tällaisen asian? Seitsemän kertaa päivässä tämä ihminen tekee tahallisesti syntiä minun silmieni edessä ja sitten sanoo: ”Minä kadun”. Minä annan hänelle anteeksi uudestaan ja uudestaan? Kyllä, ja kuinka paljon enemmän taivaallinen Isämme antaa lapsilleen anteeksi, kun he tulevat Hänen luokseen tehden parannusta. Älä yritä järkeillä sen syytä! Älä kysy, miten ja miksi Hän antaa anteeksi niin vapaasti. Ota se vain vastaan!

Jeesus ei sanonut: ”Anna veljellesi anteeksi kerran tai kahdesti, sitten sano hänelle, että hän joutuu pois sinun yhteydestäsi, jos hän vielä kerran tekee sen! Sano hänelle, että hänen tapansa on syntinen”. Ei! Jeesus julisti rajatonta, ehdotonta anteeksiantamusta.

Jumalan luontoon kuuluu se, että Hän antaa anteeksi. Daavid sanoi: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat”(Ps.86:5). Jumala odottaa juuri nyt, että Hän voisi vuodattaa olemukseesi anteeksiantamuksen ilon. Sinun tarvitsee vain avata kaikki sielusi ovet ja ikkunat ja antaa Hänen Henkensä vuodattaa sinulle anteeksiantamusta.

Puhuen kristittynä Johannes kirjoitti: ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien”(1 Joh.2:2).

Johanneksen mukaan jokaisen uskovan päämäärä on ”olla tekemättä syntiä”. Se tarkoittaa, että uskova ei ole kallistunut syntiin päin, vaan nojaa pikemminkin Jumalaan päin. Mitä tapahtuu silloin, kun Jumalaan nojaava lapsi tekee syntiä?

”Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas… Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”(1 Joh.2:1, 1:9).

Laske maahan syyllisyytesi, ystäväni. Sinun ei tarvitse kantaa sitä taakkaa enää yhtään minuuttia. Avaa sydämesi ovet ja ikkunat ja anna Jumalan rakkauden tulla sisään. Hän antaa sinulle anteeksi uudestaan ja uudestaan! Hän antaa sinulle voiman nähdä taistelusi voitosta käsin. Jos pyydät, jos kadut, saat anteeksi. Hyväksy se, nyt!

Thursday, August 20, 2015

HÄNEN TÄYDELLINEN SUUNNITELMANSA

Eräs kaikkein rohkaisevin jae Raamatussa on 2 Kor.4:7: ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä”. Sitten Paavali jatkaa kuvaamalla noita savisia astioita, kuolevaisia ihmisiä, joka puolelta ahdistettuja, hämmentyneitä, vainottuja ja masentuneita. Vaikkei heitä koskaan hyljätä ja lasketa epätoivoon, nuo Jumalan käyttämät miehet ovat jatkuvasti oman ruumiinsa taakan alla ja, odottavat innokkaasti uuteen ruumiiseen pääsemistä.

Jumala pilkkaa ihmisen voimaa. Hän nauraa egoistisille yrityksillemme olla hyviä. Hän ei koskaan käytä korkeita ja mahtavia, vaan sen sijaan tämän maailman heikkoja näyttämään viisailta.

”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä”( 1 Kor.1:26 -29).

Kuvaako tämä yhtään itseäni! Heikko, typerä, halveksittu, ei kovin jalo, ei kovin fiksu. Kuitenkin Hänen täydellinen suunnitelmansa - suurin salaisuus maan päällä - Jumala kutsuu meidät heikkoudessamme. Hän panee oman verrattoman aarteensa meidän savisiin astioihimme, koska hän iloitsee tehdessään mahdottomat mahdollisiksi.

Minä näin Israel Narvaezin, Mau Mau- jengiläisten johtajan polvistuvan ja ottavan vastaan Kristuksen. Se ei ollut vain tunteellinen, pintapuolinen kokemus, hän todella tarkoitti sitä. Mutta Israel meni takaisin jengiin ja päätyi lopulta vankilaan, murhan avustajana. Lakkasiko Jumala välittämästä hänestä? Ei hetkeksikään! Tänään Israel on evankeliumin julistajana saatuaan ottaa vastaan kärsivällisen Vapahtajansa rakkautta ja anteeksiantamusta.

Oletko sinä langennut? Onko sinulla jokin helmasynti, johon helposti lankeat? Koetko itsesi heikoksi pelkuriksi, joka ei pääse irti salaisesta synnistään? Onko sinulla nälkä Jumalan puoleen juuri tuon heikkouden takia? Kaipaatko Häntä, rakastatko Häntä, yritätkö ulottua Häneen? Tuo nälkä ja jano ovat voittosi avaimet. Se erottaa sinut kaikista muista, jotka ovat pettäneet Jumalan. Sinun tulee pitää yllä nälkäsi. Janoa vain vanhurskautta. Älä koskaan vanhurskauta heikkouttasi, älä koskaan anna peräksi älä koskaan hyväksy sitä osaksi elämääsi.

Wednesday, August 19, 2015

KOHTI TÖRMÄYSTÄ

Jeesus käski opetuslapsiansa veneeseen, joka joutuisi vaaraan. Raamattu kertoo, että ”hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ”(Matt.14:22). Se kulki kohti vaarallisia vesiä, heittelehti kuin korkki veden päällä. Opetuslapset joutuivat kokemaan ”mini-Titanicin”. Jeesus tiesi sen koko ajan.

Missä Jeesus oli? Hän oli vuorella tähyämässä järvelle, katsomassa opetuslapsiaan ja rukoilemassa, että he kestäisivät koetuksen, jonka Hän tiesi heidän käyvän läpi. Veneretki, myrsky, tyrskyävät aallot, tuuli oli osa tätä Isän suunnittelemaa koetusta. Heidän piti oppia koko elämänsä suurin asia: kuinka tunnistaa Jeesus myrskyssä.
Tähän mennessä opetuslapset olivat oppineet tuntemaan Hänet ihmeiden tekijänä, ihmisenä, joka muutti leivät ja kalat ihmeruoaksi. He tunsivat Hänet syntisten ystävänä, joka toi pelastuksen kaikille koko ihmiskunnassa. He tunsivat Hänet kaikkien tarpeiden täyttäjänä. Hän maksoi jopa heidän veronsa kalan suusta löytyneellä rahalla.

He tunsivat Jeesuksen ”Kristuksena, Jumalan todellisena Poikana”. He tunsivat Hänet opettajana, opettamassa heille, miten rukoilla, antaa anteeksi, sitoa ja päästää. He tunsivat Hänet iankaikkisen elämän sanoina. He tiesivät Hänellä olevan voiman yli kaiken paholaisen työn, mutta he eivät olleet koskaan tunteneet Jeesusta myrskyssä.

Tässä piilee monen ongelman ydin tänä päivänä. Me luotamme Jeesukseen ihmeidentekijänä ja parantajana. Me uskomme Häneen pelastajana ja syntien anteeksi antajana. Me katsomme Häneen kaikkien tarpeidemme tyydyttäjänä. Me uskomme, että hän vie meidät kirkkauteen eräänä päivänä. Yhtäkkiä myrsky lankeaa päällemme, ja näyttää, että kaikki rikkoutuu. Meidän on vaikea nähdä Jeesusta missään lähellä. Emme voi uskoa, että Hän antaa myrskyn tulla opettamaan meille luottamusta. Emme ole koskaan aivan varmoja siitä, että Hän on lähellä, kun tilanne kääntyy oikein hurjaksi.

Opetuslasten oli määrä oppia vain yksi asia tässä myrskyssä, vain yksi. Yksinkertainen asia, ei syvää, mystistä, maata järisyttävää. Jeesus halusi vain, että he luottaisivat häneen Herranaan kaikissa elämän myrskyissä. Hän vain halusi opetuslasten pysyvän rohkeina ja luottavaisina koetuksen pimeimpänäkin hetkenä. Siinä kaikki!

Tuesday, August 18, 2015

JEESUKSEN AUKTORITEETTI

Kun Jeesus oli päättänyt vuorisaarnan, Hänen kuuntelijansa olivat ihmeissään. Raamattu sanoo: ”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt.7:28- 29). Kreikan sana auktoriteetti tässä jakeessa tarkoittaa ”mestarillinen, voima, vapaus, kuin se, jolla on valta”. Jeesuksen kuuntelijat sanoivat lyhyesti: ”Tämä mies puhuu kuin tietäisi, mitä puhuu.”

Huomaa, tässä jakeessa ei sanota Kristuksen puhuneen ”auktoriteetilla”, vaan pikemminkin, että ’”hän puhui kuin se, jolla on valta”. Eri asia on puhua sillä, mitä me pidämme auktoriteettina, kovalla äänellä, paatoksella kuin puhujalla olisi kaikki hallinnassaan. Jumalan valtakunnassa auktoriteetti on jotain aivan erilaista. Se on sitä, mitä sinulla on, ei jotakin, mitä vain puhut.

Jeesuksen auktoriteetti järisytti kokonaista uskonnollista järjestelmää. Juutalaiset johtajat tulivat Hänen luokseen vaatien tietää, mistä Hän oli saanut valtansa: ”Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?" (Matt.21:23). Jeesus vastasi heille suoraan: “En kerro teille” (ks. jakeet 24 ja 27). Herramme tiesi, ettei Hänen tarvinnut vastata paholaiselle, mistä Hän oli saanut hengellisen auktoriteetin.

Kristuksella oli se valta, ei ainoastaan saarnatuolissa, vaan myös koko paholaisen henkeä vastaan. Kun Hän tuli sisään Kapernaumin synagogaan, Hänen luokseen tuotiin mies, joka oli riivaajan vallassa. Se huusi: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan?" (Mark.1:24).

Nyt Jeesus tiesi, ettei tässä synagogassa tarvitsisi saarnata tai tulkita Lakia. Siinä ei tarvittu seminaaria tai jotakin uutta ohjelmaa. Tarvittiin vain henkilö, jolla olisi auktoriteetti, joku joka voisi ajaa paholaisen ulos heidän keskuudestaan ja puhdistaa niin riivatun miehen kuin voimattoman seurakunnan.

Kristus käytti arvovaltaansa ja teki juuri sen. Raamattu kertoo: ”Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä"(Mark.1:25). Nykyajan termein Hän sanoi: ”Turpa kiinni, ja häivy”. ja Saatana pakeni. ”Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä”(Mark.1:26). Taaskin ihmiset ihmettelivät sanoen: "Mitä tämä on? … Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä" (Mark.1:27).

Jos Jeesuksen Kristuksen seurakunta koskaan on tarvinnut Hänen voimaansa ja valtaansa, se aika on nyt!

Monday, August 17, 2015

YLJÄN YSTÄVÄ by Gary Wilkerson

Johannes Kastaja on raamatullinen esimerkki siitä, kuinka vastustetaan maailmallisia houkutuksia ja saavutetaan todellinen suuruus. Hän todisti: ”Yljän ystävä… iloitsee suuresti yljän äänestä”(Joh.3:29). Jeesuksen päivinä häiden tuki henkilön paikka oli kunnioitettu ja arvollinen. Siihen kutsuttiin suurisydämistä ja vastuullista henkilöä.

Siihen aikaan yljän ystävä oli vastuussa koko häiden tapahtumasta. Hän kutsui vieraat, sekä suunnitteli ja järjesti vihkimisseremonian. Hän myös isännöi ja johti koko vastaanottoa. Hän järjesti jopa kuherruskuukauden mennen hääparin edellä katsomaan, että kaikki oli paikallaan hänen ystäväänsä ja morsianta varten. Hän myös hommasi heidän uuden kotinsa valmistaen sen paria varten asuttavaksi. Hänen roolinsa oli siis huolellista rakkauden ja armon työtä alusta loppuun asti.

Johannes Kastaja ei sanonut: ”Teologia ei ole tärkeää”. Hän sanoi: ”Kuinka voit keskittyä tuollaisia pikkumaisuuksiin kuin tämä, jos todella haluat katsoa oleellisiin? Jeesus antaa elämänsä uhriksi, nousee haudasta ja palaa Morsiamensa luokse, jonka usko on tahraton ja rypytön. Etkö näe, mitä Jumala tekee teidän keskuudessanne?”

Johanneksella oli täysi syys näkemykseensä: ”Kuningas Herodeksen huonekunta oli alkanut vaatia hänen päätään, ja hän tiesi joutuvansa kuolemaan. Johannes kertoi seuraajilleen: ”Minulla on enää muutama päivä aikaa ja haluan, että kaikki sanomani on tämän kiireellisen sanoman polttoaineena: ’Kääntykää Jeesuksen puoleen.” Minä haluan haluni olevan vain yhteen todelliseen asiaan.”

Johannes Kastajalla oli yksi kaiken yli menevä intohimo ja se sisältyy tähän kauniiseen jakeeseen: ”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi” (Joh.3:29). Tietäen aikansa olevan lyhyt Johannes saattoi iloita yhdestä asiasta: Jeesus oli tullut julistamaan Jumalan valtakuntaa!

Me kaikki olemme Johanneksen osassa Jumalan valtakunnassa, kiveten tietä ihmisten ottaa vastaan Jeesus. Kun se on meidän yksittäinen keskipisteemme, kaikki muukin oikean paikkansa. Jumala lupaa vahvistaa meitä palveluksessamme Hänelle. Kuten Johannes Kastaja todisti: ”Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla” (Joh.3:34).

Friday, August 14, 2015

VIHOLLISEN SITOMINEN

”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut"(Matt.22:14). Näen silmissäni Jumalan katsovan juhlasalia ja julistavan: ”Monta vuotta kutsuin Israelia apostolieni kautta. He kieltäytyivät kuuntelemasta. Nyt nämä talossani olevat vieraat ovat vastanneet kutsuuni. Sanonpa teille, heidät oli valittu. En anna Saatanan viedä yhtään jäsentä ruumiistani.”

Tiedämme, että paholainen on heitetty iankaikkiseen vankilaan. Kun me ruokailemme juhla-aterialla odottamassa Ylkää saapuvaksi, meille annetaan käsky. Kuningas on käskenyt meitä sitomaan paholaisen ja heittämään hänet ulos juhlasalista. Lyhyesti, meidän tulee nousta ja lähteä toimimaan Saatanan Kristuksen ruumista vastaan tekemiä hyökkäyksiä.

Ihmeellistä kyllä tätä käskyä eivät monetkaan uskovat tottele. Milloin näemme helläsydämisen uskovan tuskissaan, ajattelemme: ”Tarjoan hänelle lohdutusta. Haluan olla kuuleva korva.” tai ”Voin antaa jonkinlaista tukea. voin tuoda hänelle aterian tai tarjota taloudellista apua.” Nämä ovat todellisia hurskaita rakkauden tekoja, mutta useinkaan ne eivät riitä.

Jos me tiedämme, että Saatana puhuu valheita jonkun elämään, meidän tulee tehdä enemmän kuin vain kuunnella tai tarjota neuvoja. Meidän pitää koota toisia uskovia yhteen ja toimia arvovallalla vihollista vastaan. Jeesus sanoo meille, ettei yhdenlaista riivaajien hyökkäystä saa poistetuksi muuta kuin ”rukouksella ja paastolla”(Matt.17:21). Niinpä paastoamalla ja rukoilemalla sidomme vihollisen. Meidän tulee heittää hänet ulos uskonystäviemme mielistä, sielusta ja olosuhteista.

Elätkö epätoivon pilven alla? Tiedätkö jonkun veljen tai sisaren, joka on maassa kuunneltuaan Saatanan syytöksiä? Kehotan sinua etsimään Kristuksen ruumiin rukoilevia jäseniä. Mene heidän luokseen, jotka todella tuntevat Jumalan sydämen ja anna heidän osoittaa vihollisen valheet heistä itsestään.

Raamattu sanoo, että jos joku meistä kärsii, me kaikki kärsimme. Siksi on ehdottoman tärkeätä kokoontua yhteen Jeesuksen nimessä toinen toistemme takia. Meidän tulee ottaa Vapahtajamme auktoriteetti, sitoa vihollinen ja heittää hänet ulos toinen toistemme elämästä. Sitten kykenemme tuomaan esille Kristukselle kuuliaisia ajatuksia. Siten pitäisi Kristuksen ruumiin toimia.

Thursday, August 13, 2015

HÄÄJUHLA

”Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.' Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita”(Matt.22:8 -10).

Golgatasta asti evankeliumi on kulkenut kaikkien ihmisten luokse: juutalaisten ja pakanoiden, orjien ja vapaiden, hyvien ja pahojen, yhtäläisesti. Tämä on sitä, että ”häähuone tuli täyteen pöytävieraita”(Matt.22:10). Koeta käsittää, että tässä kuvataan Karitsan Hääjuhlaa. Nämä vieraat ovat niistä, jotka kuulivat kutsun ottaa Kristus vastaan Herrana.

Mieti sitä. Jeesuksen mukaan tämä Morsian ovat ne ”kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät” (Matt.22:10). Ryhmään kuuluu muodollisesti huonoja ihmisiä: huumeriippuvaisia, alkoholisteja, prostituoituja, murhaajia, uhkapelureita, huumekauppiaita. Silti ryhmässä on muodollisesti hyviä ihmisiä, niitä jotka ennen luottivat lihan vanhurskauteen.

Nyt he kaikki ovat muuttuneet. He ovat tunnustaneet syntinsä, ja heidät on pesty puhtaaksi Kristuksen veressä.

Me ajattelemme hääjuhlan tavallisesti kestävän muutamia tunteja. Juutalaisessa kulttuurissa Jeesuksen päivinä ne saattoivat kestää jopa seitsemän päivää. Kuitenkin Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta. Tässä vertauksessa juhla on jatkunut Golgatasta asti. Sitä on vietetty vuosisatoja, eikä se pääty ennen kuin Ylkä palaa.

Rakas pyhä, tajuatko, mitä tämä tarkoittaa? Joka päivä on hääpäiväsi. Kristuksen ruumiin jäsenenä olet osa Hänen Morsiantaan. Se merkitsee, että sinun yllesi on jo puettu valkoinen morsiuspuku joka aamu herätessäsi. Jos siihen tulee tahroja tai likaa, tuot sen Sanan puhdistettavaksi. Sinun tulee pitää myös vihkisormustasi joka päivä. Se ilmaisee sinun olevan avioliitossa, Pyhän Hengen sinetillä vahvistettuna. Lopuksi sinä pääset syömään taivaan leipää: Kristusta, taivaan mannaa.

Tätä hääjuhlaa vietetään Kristuksen ruumiissa joka päivä.

Wednesday, August 12, 2015

LEIVAST OSASAAJAD

Jeesus ütles: „Mina olen eluleib.“ (Johannese 6:35).

See leib on see, mis määratleb meid, kui Tema Ihu liikmeid. Me erineme kogu ülejäänud inimkonnast, kuna toitume sellest ühest ja ainsast leivast – Jeesusest Kristusest. „Sest me kõik saame osa sellest ühest leivast.“ (1 Korintlastele 10:17). Samas aga leidub kristlasi, kes ei taha olla ühenduses teiste Tema Ihu liikmetega. Nad küll suhtlevad Jeesusega, kuid eraldavad end teadlikult teistest usklikest. Nad ei taha omada Ihuga mingit pistmist – ainuüksi selle Peaga. Kuid ihu ei saa kunagi koosneda vaid ühest ainsast liikmest. Suudaksid sa kujutada ette ainuüksi pead, millest kasvab välja vaid üks käsi? Kristuse Ihu ei saa koosneda ainuüksi peast, ilma, et tal oleks ka jäsemed ja muud organid. Tema Ihu koosneb mitmetest liikmetest ja me ei saa olla üks Kristusega, ilma, et me oleks üks ka Tema Ihuga.

Me ei vaja ainuüksi Pead, aga tervet Ihu. Me pole liidetud ühte mitte ainuüksi oma vajaduse kaudu Jeesuse järele, aga ka vajaduse kaudu teineteise järele. Paulus ütleb: „Ent silm ei või öelda käele: „Mul ei ole sind tarvis!” või jälle pea jalgadele: „Mul ei ole teid tarvis!” (1 Korintlastele 12:21). Pane tähele selle salmi teist osa. Isegi pea ei saa öelda mõnele teisele ihuliikmele: „Mul pole sind tarvis.“ Milline võrratu väide! Ehk teisisõnu ütleb Paulus meile: „Kristus ei ütle iialgi ühelegi oma Ihu liikmele: „Mul pole sind tarvis!“ Meie Pea igatseb ühendust igaühega meist. Mis veelgi enam, Ta ütleb, et me igaüks oleme olulised ja vajalikud, et Tema Ihu saaks toimida.

See kehtib eriti veel nende ihuliikmete puhul, kes on ehk katki ja haiget saanud. Paulus rõhutab: „Vaid hoopis vastupidi - need ihuliikmed, mis tunduvad olevat nõrgemad, on tingimata vajalikud.“ (1 Korintlastele 12:22), lisades seejärel: „…ja neid, mis meile ihus tunduvad olevat autumad, ümbritseme erilise auga, ning oma näotuile liikmeile anname rohkem nägusust.“ (12:23). Ta räägib siin neist inimestest Kristuse Ihus, kes on kui varjul, nähtamatud ja tundmatud. Jumala silmis aga on neil liikmetel veel eriliselt tähtis koht ja nad on äärmiselt olulised Tema Ihu toimimises.

Kogu sellel piiblilõigul on äärmiselt sügav tähendus me jaoks. Paulus ütleb meile: „Vahet pole, kui madal su enesehinnang ka poleks. Sulle võib ju tunduda, et sa ei anna õige kristlase mõõtu välja, kuid Jumal ise ütleb sulle: „Ma vajan sind. Sa pole mitte ainuüksi oluline osa minu Ihust, aga lausa eluliselt oluline ja vajalik, et minu Ihu võiks korralikult toimida.“

Tuesday, August 11, 2015

HÄNEN RUUMIINSA JÄSENIÄ

Apostoli Paavali neuvoo meitä: “Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä”(1 Kor.12:27). Hän sanoo erityisesti: ”Sillä niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin”(1 Kor.12:12).

Paavali sanoo meille: ”Katsokaa ruumistanne, Teillä on kädet, jalat, silmät, korvat. Ette ole vain erikseen olevat aivot, joilla ei ole mitään tekemistä muiden ruumin jäsenien kanssa. Samalla tavalla Kristuksen suhteen, Hän ei ole vain pää. Hänellä on ruumis ja me kaikki olemme sen jäseniä”.

Apostoli korostaa: ”Niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä”(Room.12:5). Toisin sanoen, me emme ole vain yhteydessä Jeesukseen, päähämme. Me olemme myös toinen toistemme jäseniä. Emme voi itse asiassa olla yhteydessä Häneen olematta yhteydessä veljiimme ja sisariimme Kristuksessa.

Paavali tähtää tähän: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset”(1 Kor.10:16 -17). Yksinkertaisesti sanottuna saamme nauttia kaikki samaa ruokaa… Kristusta, taivaan mannaa. ”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän" (Joh.6:33).

Jeesus julisti: ”Minä olen elämän leipä;… Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta… joka minua syö, elää minun kauttani”(Joh.6:35, 51, 57). Kuva leivästä tässä on hyvin tärkeä. Herramme sanoo meille: ”Jos tulette Minun luokseni, teidät ravitaan. Te olette liitetyt minuun, ruumiini jäseninä. Siksi te myös saatte voiman elämän virrasta, joka olen Minä”. Todellakin, jokainen Hänen ruumiinsa jäsen saa voimansa yhdestä lähteestä: Kristuksesta, Päästä. Kaikki, mitä tarvitsemme elääksemme voitokasta elämää., virtaa Hänestä meihin.

Monday, August 10, 2015

SUURUUDEN MITTAAMINEN by Gary Wilkerson

Johannes Kastaja ei olisi antanut harhauttaa itseään noudattamasta suurten seurausten elämää.

Johanneksen evankeliumi kertoo meille: ”Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta. Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ’Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä’ "(Joh.3:25 -26). Johanneksen seuraajat puhuivat Jeesuksesta. Heillä oli selvästi teologisia epäilyjä Hänestä. Ehkä he olivat kuulleet Hänen tekemästään ihmeestä Kaanassa ja ajattelivat, että Hän oli käsitellyt vesiastioita jotenkin.

Johannes ei antanut tämän keskustelun johtaa itseään harhaan. Hän tiesi, että kyseessä oli jotakin suurempaa kuin vain opilliset kysymykset. Hän vastasi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta”(Joh.3:27). Toisin sanoen: ”Voiko joku tehdä tällaisia ihmeitä, jos Jumala ei ole lähettänyt häntä? Tuollainen voima tulee vain taivaasta.”

Seuraavaksi Johannes lausui jotakin hyvin voimallista: ”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty… Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”(Joh.3:28, 30). Johanneksen päämäärä elämässä oli hyvin selvä. Hänen pyhä kutsumuksensa oli keskittynyt vain Jeesukseen. Siitä syystä Johannes oli tunnettu suurena miehenä.

Menestyshakuisessa kulttuurissamme monille meistä tänä päivänä on vaikeata olla etsimättä suuria asioita itsellemme. Hyvää tarkoittavat pastorit yrittävät rakentaa Twitter-seuraajia. Uskovat haluavat saada äänensä kuuluviin, vaikka se tarkoittaisi vain viittätoista sekuntia typeryyttä YouTubissa. Saatamme vakuuttua siitä, että teemme asioita Jumalalle, mutta onko Jeesus oikeasti meidän keskipisteenämme? Jollemme tutki tarkasti omaa sydäntämme, emme pysty erottamaan, miellytämmekö Mestariamme vai seuraammeko sisäistä ikävää saada arvostusta.

Profeetta Jeremia lausui tämän suoraan: ”Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä; sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra. Mutta sinulle minä annan henkesi saaliiksi, mihin paikkaan sinä menetkin"(Jer.45:5). Jeremia teroittaa, että Jumalan mitta suuruudelle on aivan eri kuin tämän maailman mitta. Huomaa, ettei hän sano: ”Älä ole suuri. Saat hengelliset hyvien töiden pisteesi väärästä nöyryydestä.” Ei, kuten Jeesus itse sanoo: suuruutta ei mitata sillä, kuinka hyvin me palvelemme toisia.

Saturday, August 8, 2015

URHEINA JUMALALLE by Jim Cymbala

”Ja Daavid tuli yhä suuremmaksi, ja Herra Sebaot oli hänen kanssansa“(1 Aik.11:9).

1. Aikakirjan 11. luvussa, jakeissa 4-9 voimakkaat sotijat auttoivat Daavidia valloittamaan kuningaskunnalle uuden pääkaupungin. Nykyajan Israelin valtio on juhlinut komeasti tämän kaupungin, Jerusalemin 3000-vuotissyntymäpäivää juutalaisen elämän keskuksena.

Se ei ollut helposti voitettu. Jebusilaiset, jotka asuivat Jerusalemissa, sanoivat Daavidille selkeästi: ”Ei käy. Tämä on muurien suojaama, luja kaupunki, etkä sinä pääse sisään. Itse asiassa 2 Sam.5:6 siteeraa heidän loukkaustaan: ”Tänne sinä et tule, vaan sokeat ja ontuvat karkottavat sinut ".

Niin käy kaikkien yritysten tehdä Jumalalle jotakin erityistä. Kun Jumala nostaa meissä haluan perustaa Hänen valtakuntansa uuteen paikkaan, vihollinen varmasti yrittää estää sen. Paholainen pyrkii jatkuvasti vakuuttamaan meitä siitä, että meitä on taklattu liian kovaa tällä kertaa ja pian joutuisimme häviölle.

Daavid ja hänen miehensä painoivat päälle. He eivät kääntyneet pakoon. Itse asiassa Daavid teki epätavallisen tarjouksen: ”Joka ensimmäisenä surmaa jebusilaisen, hän on oleva päämies " (1 Aik.11:6). Tämä merkitsi sitä, että piti mennä ensimmäisenä vastamäkeen hyvin varustettua armeijaa vastaan, joka kykki paksujen muurien harjalla, vain odottaen päästä laskemaan nuoli- ja kivisateen heidän päälleen. Daavidin nuori veljenpoika, Jooab otti varteen mahdollisuuden esittää uroteon. Hän murtautui ensimmäisenä kaupunkiin ja niin hänestä tuli Daavidin sotapäällikön johtaja moniksi vuosiksi eteenpäin.

Näinkö me valitsemme johtajia tämän päivän seurakunnassa? Me arvioimme kokemusta, ulkonäköä, koulutusta ja puolta tusinaa muuta inhimillistä asiaa. Daavid päinvastoin katsoi urheuteen ja rohkeuteen oikeassa maailman taistelussa.

Jos me olemme riittävän rohkeita lähtemään hengelliseen hyökkäykseen, olemme vahvoja rukouksen ja uskon miehiä ja naisia, ei meillä ole rajaa sille, mitä Jumala voi tehdä meidän kauttamme.

_________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, August 7, 2015

TUONELAN KOHDUSTA

"Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni” (Joona2:2). Miksi Herra vei Joonan niin syvälle? Hän oli elävän helvetin kohdussa, syöstynä pimeyteen, roikkui elämän ja kuoleman välillä. Miksi armollinen Jumala laittaisi palvelijansa tuollaiseen paikkaan? Uskon, että Joonan kertomus näyttää meille, miten Jumala käsittelee tottelematonta palvelijaansa.

Joona oli tässä helvetissä kolme päivää ja yötä. Sinä aikana hän ei kuitenkaan rukoillut. Myrsky ei ollut saanut häntä polvilleen, ei myöskään kuoleman kosketus kalan vatsassa. Vasta kolmen päivän ja yön perästä me luemme: ”Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä”(Joona2:1).

Miksei Joona rukoillut aikaisemmin? Siksi, että hän oli vakuuttunut: ”Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä” (Joona 2:4). Hän kuvaili Jumalan armoa Niiniveä kohtaan, mutta ei voinut uskoa samaa armoa itselleen. Hän ajatteli: ”Olen kuollut mies. En voi langeta enää syvemmälle. Jumala on kääntänyt selkänsä minulle. Hän vihaa minua sen takia, mitä olet tehnyt.”

Mikään ei olisi ollut kauempana totuudesta. Kun Raamattu sanoo: ”Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan” (Joona 1:17). Sana toimitti tarkoittaa tässä kohtaa ”valmisti”. Jumala oli valinnut suuren kalan ja pannut elikolle tehtävän. Kun Joona siis heitettiin yli laidan, kala oli jo siellä valmiina nielaisemaan hänet. Herra toimi edelleen.

Totuus on, että Jumala kiirehti Joonaa tämän matkalla Niiniveen. Pian profeetta kävelisi taas auringonpaisteessa. Hän saarnaisi rohkeasti tuon valitun kaupungin kaduilla valittuna sanansaattajana.

Mitä Jumala oikein aikoi saada aikaan Joonan kalanvatsakokemuksella? Hetken Joona tiesi, miltä tuntuu olla kuollut. Hän ei voinut rukoilla. Jumala oli kätkenyt Häneltä kasvonsa ja profeetalla ei ollut ketään, jonka puoleen olisi voinut kääntyä. Joonan helvetti ei ollut merilevän kietoutumisessa hänen ylleen eikä siinä, että häntä sysittiin edestakaisin. Se oli siinä, että hän tunsi Jumalan ottaneen kätensä pois hänen elämänsä yltä.

Kai tämä oli vain Joonan kuuliaisuuden testaamista. Jumala ei vaatinut: ”No niin Joona, joko tottelet minua?” Pikemminkin Jumala kysyi: ”Kenen sanaa aiot uskoa tässä kauheassa helvetissä, Joona: minun vai paholaisen?” Lopulta luemme: ”Joona rukoili” (Joona 2:1). ”Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi” (Joona 2:7). Joona juoksi takaisin Jumalan rakastaville käsivarsille. sitten hän todisti: ”Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni” (Joona 2:2).

Thursday, August 6, 2015

JUMALAN LUONNON ILMESTYS

Kuinka sellainen rukouksen mies kuin Joona saattoi ajautua kauas kutsustaan ja langeta tottelemattomuuteen? Se lähtee osittaisesta epätäydellisestä Jumalan luonnon tuntemisesta.

Joonalle annettiin voimallinen ilmestys Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Hän todisti: ”Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa” (Joona 4:2).

Joonalle tämä’ ilmestys oli syy siihen, miksi hän lähti karkuun: ”Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen” (Joona 4:2). Toiminnallaan hän tarkoitti sanoa: ”Herra, sinä annat niin helposti anteeksi jokaiselle, joka katuu. Joka kerta, kun Sinä julistat tuomion, sinut valtaa armo. Tiedän, ettet varmasti tuomitse Niiniveä. Heti kun minä profetoin, he tekevät parannuksen ja Sinä vuodatat heidän ylleen armosi.”

Huomasitko sen ongelman, jota Joona mietti? Hän kuvasi vain osaa Jumalan luonnon ilmestyksestään. Hän lisäksi syytti Jumalaa siitä, että tämä oli liian pehmeä synnille. Tietenkin Jumala on sitä kaikkea, mitä Joona kuvailee tässä: pitkämielinen, halukas antamaan anteeksi, valmis vuodattamaan runsaasti armoa. Kiitän Jumalaa tästä ihanasta ilmestyksestä, joka ilmentää Hänen luontoaan. Se on ollut eniten elämää antava totuus, jonka olen koskaan tuntenut. Pidän siitä, että saan saarnata armoa Jumalan kansalle.

Raamattu myös puhuu Jumalan pyhästä, vanhurskaasta luonnosta. ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa”(Room.1:18). Varmasti Joona tunsi tämän puolen Jumalasta. Kuinka hän voisi jättää sen huomioon ottamatta?

Uskon, että Joona ei ymmärtänyt pelätä Jumalaa. Jos ajattelet, että Jumalan on vain armollinen, sinun on helppo olla tottelematon Hänen *Sanalleen. Sinä uskot, että Hän arvioi varoituksensa löyhästi, ettei Hän tarkoita mitä sanoo. Uskon, että tässä piili syy Joonan tottelemattomuuteen.

Sellaista pelko täytyy etsiä ahkerasti. Pyhän Hengen pitää istuttaa se meihin. ”Jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen”(San.2:4-5). Niin Jumalan armo kuin Hänen pelkonsakin ovat elämää antavia. ”Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi” (San.14:27).

Wednesday, August 5, 2015

JEESUKSEN OPETETTAVANA

Onko Jeesus opettanut sinua salaisessa rukouskammiossasi? Oletko pyytänyt Häneltä asioita, joita et voi löytää kirjoista eikä opettajilta? Oletko istunut hiljaa Hänen läsnäolossaan odottaen Hänen äänensä kuulemista? Raamattu sanoo, että kaikki totuus on Kristuksessa. Hän yksin voi antaa tietoa siunatun Pyhän Hengen kautta.

Nyt nousee mielessäsi kysymys: ”Eikö ole vaarallista avata mieltänsä pienelle, hiljaiselle äänelle? Eikö juuri sen kautta monet uskovat joudu vaikeuksiin? Vihollinen tulee sisään ja matkii Jumalan ääntä, käskien heitä uskomaan tai tekemään jotakin kummallista. Niin he päätyvät lopulta pettymään. Eikö Raamattu ole se ainoa ääni, jota meidän tulee kuunnella? Eikö Pyhä Henki ole ainoa opettajasi?

Seuraavassa, mitä uskon tästä asiasta:
  1. Niin kuin Isä ja Poikakin, Pyhä Henki on erillinen, elävä, voimallinen, älykäs, jumalallinen henkilö itsessään. Hän ei ole henkilö lihassa, vaan hengessä. henkilö omalla oikeudellaan. Hän johtaa seurakuntaa. Hän tuo taivaallinen järjestyksen, lohduttaa kipeitä, vahvistaa heikkoja ja opettaa meille Kristuksen aarteita.
  2. Raamattu nimittää Pyhää Henkeä Pojan Hengeksi: ”Jumala on lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" (Gal.4:6). Hänet tunnetaan myös Kristuksen Henkenä: ”Mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi”(1 Piet.1:11). ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa” (Room. 8:9). On selvää, että Jumalan Henki ja Kristuksen Henki ovat yksi ja sama. Kristus on Jumala ja sama Henki lähtee heistä molemmista. Pyhä Henki on Isästä ja Pojasta. He yhdessä lähettävät Hänet.
  3. Meillä on turva petokselta pitkässä etsivässä rukouksessa. Varjelus on odotuksessa. Lihan ääni on aina kiireinen. Se haluaa välitöntä vastausta, sillä ei ole kärsivällisyyttä. Se aina katsoo itseensä eikä Herraan, aina etsii, miten voisi saada meidät pois Jumalan läsnäolosta.

Tuesday, August 4, 2015

KENEN IHMISET SANOVAT MINUN OLEVAN

Fariseukset ja saddukeukset tulivat ja vaativat Jeesusta näyttämään heille merkin taivaasta (ks. Matt.16:1). Jeesus vastasi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki”(Matt.16:4). Myöhemmin Jeesus kutsui opetuslapset yhteen ja kysyi: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika"(Matt.16:15- 16).

Jeesus lausui: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri o le sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa”(Matt.16:17). Lyhyesti sanottuna: Pietari sai ottaa vastaan kirkkaan, oman ilmestyksensä, joka tulee jokaiselle, joka uskoo. Kristuksen pelastuksen kirkkaus tuli ilmi hänessä.

Silti luemme: ”Silloin hän varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellekään sanomasta, että hän on Kristus”(Matt.16:20). Miksi Jeesus sanoi näin? Eikö taivas itse ollut jo ilmaissut Hänen olevan Jumalan Karitsa, joka oli tullut pelastamaan maailman?

Tosiasiassa opetuslapset eivät olleet valmiita todistamaan Hänestä Messiaana. Hänestä saatu ilmestys ei ollut vielä täydellinen. He eivät tienneet mitään rististä, kärsimyksen tiestä, Mestarinsa uhrin syvyydestä. He olivat kyllä jo parantaneet sairaita, ajaneet ulos riivaajia ja todistaneet monille. Vaikka he olivat olleet Jeesuksen kanssa nuo vuodet, he eivät edelleenkään olleet saaneet syvää henkilökohtaista ilmestystä siitä, kuka Hän oli.

Seuraava jae vahvistaa tämän: ”Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen”(Matt.16:21). Toisin sanoen Kristus alkoi ilmaista itseään heille ja näytti heille syvempiä asioita itsestään. Jakeen loppu jatkaa: ”että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös”.

Monday, August 3, 2015

PIENET ASIAT by Gary Wilkerson

Salomo kirjoitti: “Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa”(Kork.v.2:15). Salomo varoitti, että usein pienet, valitusaiheet estävät meitä vaeltamasta täysin Jumalan kutsussa yltäkylläiseen elämään Hänessä.

Muistatko, miten annoit elämäsi Jeesukselle? Niin kuin monen muun sydän, sinunkin sydämesi oli varmaan täynnä tarkoitusta. Sinä koit Jumalan parantavan rakkauden ja halusit jakaa sitä muille, evankelioiden, sovittaen ja palvellen. Kun pääsit eteenpäin tässä uudessa elämässä, aloit paremmin ymmärtää roolisi Jumalan valtakunnassa ja lahjasi, joilla voit palvella Häntä. ehkä tunsit kutsun johonkin palvelustehtävään.
Sitten huomasit tapahtuvan jotakin kummallista. Melkein joka päivä huomasit keskittymisesi Jeesukseen joutuvan ahtaalle muiden vaatimusten tähden. Pieniä asioita ponnahteli näkyviin ja ne vaativat sinun huomiotasi ja veivät sen pois, niin että hitaasti menetit Kristuksen keskiöstä.

Isäni David Wilkerson oli hyvin tuttu tämän uskovan elämänpiirteen kanssa. Hän oli päättänyt viettää läheistä elämää Jumalan kanssa rukouksen kautta. Mikään ei saanut keskeyttää sitä. Isä rukoili kahdesta neljään tuntiin päivittäin koko elämänsä ajan. Joskus hän varasi kokonaisen päivän rukousta varten ja kielsi meitä häiritsemästä.

Keskittymisen tärkeys ilmeni kuuluisassa Wallendan perheessä. He ovat esimerkillisiä ohjenuoran mukaan kulkijoita seitsemässä sukupolvessa. Vuosi sitten, Nik Wallenda lisäsi tähän perheensä tarinaan kirjaimellisen nuorallakävelyn, kun hän käveli yli Grand Canyonin nuoraa pitkin. Tuuli oli tuima sinä päivänä, mikä teki Nikin epävarmaksi koko jutusta. Koska hän oli päättänyt suorittaa kävelyn, hänellä oli laserintarkka päämäärä. Hän tuli esiin yöpymispaikastaan kasvoillaan pelottava päättäväisyys. Tanko kädessään hän lähti eteenpäin langalle ja käveli koko matkan kuilun yli silmää räpäyttämättä.

Nik Wallendan keskittymisen kohde oli elämän tai kuoleman kysymys. Meillä Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa on vielä korkeampi kutsu, mutta onko meidän päämäärämme laserintarkka? Kuinka usein meidän keskittymisemme on ollut hukassa päiviä, kuukausia jopa vuosia pelkkää meinaamista ja aikomista?

Saturday, August 1, 2015

RUKOUKSEN SUURLÄHETTILÄÄT by Carter Conlon

Kun tulemme Jumalan luo rukouksessa, meidän täytyy tietää, kuka hän on ja mitä Hän haluaa tehdä meidän hyväksemme. Meidän tulee tietää, että Hän on Isämme, huolehtijamme, vapahtajamme, että me saamme anteeksi niin, että meistä voi tulla anteeksiantamuksen suurlähettiläitä. Meidän tulee olla varmoja sydämessämme, että Jumala on uskollinen ja varjelee meidät pahan kaikilta meitä vastaan muotoilemilta aseilta.

”Ja hän sanoi heille: ’Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä' ”(Luuk.11:5 -6).

Kun pääsemme täydelliseen lepoon siitä, kuka Jumala on, luotamme täysin Hänen varjelukseensa ja suojelevaan voimaansa, silloin meidän rukouksemme muuttuvat. Rukouksen aiheena ei pitäisi silloin enää olla vain itsemme, vaan muihin keskittynyt. Siitä löytyy rukouksen todellinen voima.

Huomaa, että jae viisi kertoo meille, että oli keskiyö. Olen varma, että ymmärrät jo meidän elävän keskiyön aikaa. Kaikki tuntemamme kulkee viimeistä kapinaa kohti, jonka vastavoimat nostavat kaikkia pyhän Jumalan teitä kohtaan. Oli keskiyö, kun Paavali ja Silas löysivät itsensä vankilan tyrmästä. Kuitenkin he vain rukoilivat ja ylistivät (ks. Ap.t.16:25). Yhtäkkiä maanjäristys vavahdutti vankilan perustuksia. Kaikki vankilan ovet aukenivat, ja kaikki kahleet kirposivat. Jospa me, sinä ja minä, voisimme rukoilla niin kuin he tuona pimeänä hetkenä.

Voimme olla varmoja siitä, että Paavali ja Silas eivät vain rukoilleet: ”Anna meille anteeksi meidän syntimme ja anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Ei! Uskon, että he huusivat: ”Jumala, on keskiyö, ja täällä oleva tilanne on meille liian vaikea. Ystäviä on asetettu meidän eteemme ja he ovat täällä vankilassa, kahleissa ja toivottomina. Olet antanut meidän joutua tänne syvimpään tyrmään. Nyt sinun pitää antaa meille voimaa uskaltaa.”

Miten Jumala vastasi heidän rukouksiinsa? Hän laittoi heidän sydämeensä laulun. Kun he alkoivat ylistää Jumalaa heidän sydämensä huutoon vastaamisesta, yhtäkkiä kaikki alkoi järkkyä ja ihmeitä alkoi tapahtua. Jopa Filipin vanginvartija ja hänen koko perheensä antautuivat Jeesukselle.

__________

Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.