Friday, January 29, 2016

MISSÄ OVAT TIMOTEUKSET?

Elämme aikaa, jossa vaanii maailmanlaajuinen uhka. Sen aiheuttaa suunniteltu ydin- tai kemiallinen räjähdys. Miljoonien ihmisten sydämet pettävät pelosta. Kristuksen seurakuntaa haastetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin historian aikana. Katsomme maailmaa, joka kieppuu kaaokseen.

Kun katselen tätä kaikkea, kysyn: ”Missä on Kristuksen auktoriteetin ääni? Missä ovat paimenet, seurakunnat, maallikkouskovat, joka ajattelevat Jeesuksen tavoin? Missä ovat ne, jotka eivät ponnistele oman päämääränsä saavuttamisessa, vaan etsivät Herran mieltä näinä aikoina?”

Ne, jotka keskittyvät vain oman itsensä parantamiseen, ajautuvat kauas Kristuksen läheisyydestä. He saattavat kyllä saarnata Kristusta, mutta he tuntevat Häntä vähemmän ja vähemmän. He avaavat sydämensä suurille kiusauksille.

Kysynpä sinulta: Pyrkiikö oma seurakuntasi vastaamaan Kristuksen huolenaiheisiin, vaikkei kukaan näytäkään olevan samanmielinen Paavalin kanssa? Entä sinä itse? Kun näet jonkun työttömänä, rukoiletko hänen puolestaan? Yritätkö löytää tapoja auttaa häntä? Palvella?

Missä ovat tämän päivän nuoret Timoteukset? Missä ovat Jumalan nuoret miehet ja naiset, jotka pystyvät vastustamaan houkutusta menestykseen ja tunnustukseen? Missä ovat ne, jotka suostuvat hartaaseen rukoukseen ja alistavat kaiken elämässään Kristukselle ja Hänen seurakunnalleen, uskollisina palvelijoina?

Rukouksemme tulisi olla: ”Herra, en tahdo keskittyä vain itseeni maailmassa, joka kieppuu hallitsemattomasti. En halua huolehtia omasta tulevaisuudestani. Tiedän, että Sinä pidät polkuni käsissäsi. Herra, anna minulle Sinun mielesi. ajattelusi, huolen aiheesi. Minä haluan sinun palvelijasi sydämen”.

”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat”(1 Tim.4:16).

Wednesday, January 27, 2016

PYHÄ HENKI OLI HÄNEN OPETTAJANSA

Jos minun sydämeni päämäärä on saada toisten hyväksyminen, jos se on mielenlaatuni, vaikuttaa omalla elämäntavallani, uskollisuuteni on jakautunutta. Yrittäisin aina miellyttää muita kuin Jeesusta.

Muutama vuosi sen jälkeen, kun Paavali oli kääntynyt, hän meni Jerusalemin seurakuntaan yrittäen päästä toisten opetuslasten joukkoon. ”Mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi”(Ap.t.9:26).

Apostolit tunsivat Paavalin vainoojanmaineen. ”Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. Heidän kuuloonsa oli vain tullut: ’Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti"(Gal.1:22- 23).

Barnabas auttoi apostolit pääsemään pelostaan Paavalia kohtaan. Niin he tarjosivat hänelle ystävyyttään. Paavali oli päättänyt alkaa evankeliumin levittämisen pakanoiden keskuudessa. Todellakin Paavali on tarkka siitä, miten hänen kutsumuksensa kuvattiin. Hän lausui, että ”hän oli virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt”(Gal.1:1).

Sitten hän lisää korostaen: ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.. Minä, heti alun pitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä”(Gal.1:11 -12, 16).

Paavali sanoo siis tässä jotakin, joka sopii kaikkiin, jotka haluavat saada Kristuksen mielen: ”Minä en lukenut kirjoja tai lainannut ihmisten menettelytapoja saadakseni sen, mitä minulla on nyt. Minä sain sanomani, toimeni ja voiteluni polvillani ollessani. Sanon teille, että nämä asiat tulivat, kun olin sulkeutuneena salaiseen kammioon Herran kanssa, rukoukseen ja paastoon. Kaiken ilmestyksen Kristuksesta olen saanut Pyhältä Hengeltä, joka asuu minussa ja johtaa elämääni. En voi antautua toisten oppivirtausten ja tapojen johdateltavaksi.”

Oikeastaan Paavali teroittaa, että ennen kuin hän ajattelikaan Jerusalemiin vaeltamista, ”hän meni pois Arabiaan”(Gal.1:17). Hän toisin sanoen sanoo: ”En saanut ilmestyksiä Jerusalemin pyhiltä. Sen sijaan menin erämaahan, jotta Kristus ilmestyisi minulle. Vietin siellä ihanaa aikaa, tyhjentäen itseni, kuunnellen Pyhän Hengen opetusta.”

Ymmärrä, ole hyvä, ettei Paavali ollut ylpeä, nokkava saarnamies. Hänellä oli palvelijan sydän ja oli luopunut kaikista omista intohimoistaan löydettyään täyden tyydytyksen Kristuksessa. Paavali ei tarvinnut kenenkään neuvoja Kristuksen julistamiseen tai kuinka syntisten voittamiseen evankeliumille. Pyhä Henki oli opettanut hänet!

Tuesday, January 26, 2016

RUKOUKSEN LAIMINLYÖMISEN SEURAUKSET

Rukouksen laiminlyönnistä on vakavia, kauheita seurauksia. “Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta”(Hebr.2:3). Kuinka kukaan meistä Kristuksessa olevista voi odottaa väistävänsä rukouksettoman elämän seurauksia?

Tiedän, minkälaista on hengellisen siunauksen valtatien muuttuminen vähitellen tiettömäksi erämaaksi. Tiedän, minkälaista on, kun elämän veden lähde tukkeutuu ja kaikki siunaukset elämässäni kuivuvat kokoon. Sellaista sattui kausina, jolloin olin huolimaton rukouksen suhteen.

Niinä aikoina rukouselämäni koostui vain meditoinnista ja hiljaisista hetkistä. En rukoillut tehokkaasti, hartaasti. Miksi? Siksi, että elämän murheet ryöstivät minulta ajan Herran kanssa.

Niin, mitä minulle tapahtui noina aikoina? Palvelu muuttui itsesääliksi. Valtakunnan työ tuntui taakalta, ei siunaukselta. Sieluuni virtasi kurjuutta kurjuuden päälle.

Taistelin yksinäisyyttä, uupumusta, epäuskoa ja huolestuttavaa tunnetta vastaan, että olin saanut elämässäni aikaan niin vähän. Ajattelin silloin jopa lopettaa koko valtakunnan työn. Jumalan siunaukset estyivät. Suhteeni happani, menetin hengellisen erottamiskykyni. Lisäksi Kristuksen ilmestykset lakkasivat.

Kuitenkin tunsin, millainen kirkkaus tulisi ollessani rukouksessa Herran kanssa. Niin usein kuin palasin rukouskammiooni, siunauksia alkoi virrata. Minulla oli ilo ja rauha, suhteeni paranivat, ja Jumalan sana tuli eläväksi.

”Ja hän [Ussia] etsi Jumalaa, niin kauan kuin Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä. Ja niin kauan kuin hän etsi Herraa, antoi Jumala hänen menestyä”(2 Aik.26:5). ”Me [kuningas Aasa] olemme etsineet häntä, ja hän on suonut meidän päästä rauhaan joka taholla"(2 Aik.14:7). ” Ja koko Juuda iloitsi siitä valasta, sillä he olivat vannoneet sen kaikesta sydämestään, ja he etsivät Herraa kaikella halullansa ja löysivät hänet; niin Herra soi heidän päästä rauhaan joka taholla” (2 Aik.15:15).

Raamattu tekee selväksi, että rukoilevat palvelijat löytävät siunauksen ja levon joka puolella.

”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”(Ps.34:17- 18).

Monday, January 25, 2016

KUTSU ANTAMISEEN by Gary Wilkerson

Oli Viimeisen Ehtoollisen ilta, ja Jeesus alkoi lopetella keskusteluaan opetuslasten kanssa. Kaiken sinä iltana puhumansa Hän sanoi tietäen, että Hän joutuisi jättämään heidät. Hän päätti kokoontumisen rukoillen rohkaisevasti tulevien tapahtumien puolesta: seurakunta, joka voittaisi ja olisi juhliva kansa, jonka rakkaus toinen toistansa kohtaan olisi todistus maailmalle. Jumalallinen voima ja valta vuotaisivat Hänen seuraajiensa lävitse ja Hänen Isänsä kirkkaus lepäisi Hänen kansansa yllä. Näitä kaikkia asioita Jeesus antaisi seurakunnalleen Pyhän Hengen kautta.

Ajattele, mitä Jeesus oli jo tehnyt. Kolmen vuoden toimintansa Hän oli parantanut sairaat, palauttanut sokeille näön, herättänyt kuolleita, ruokkinut ihmeen kautta valtavia ihmisjoukkoja, saarnannut hyvää uutista köyhille ja opettanut ihmisille totuutta heidän taivaallisesta Isästään. Tämä lista suoritetuista teoista on hämmästyttävä. Sen Poika teki kuuliaisuudesta Isänsä tahdolle.

Kristus tekee selväksi, että tämä kaikki johtui vain Isän anteliaasta luonnosta. Rukouksessaan Joh.17:ssa Jeesus mainitsee yhden sanan useammin kuin minkään muun: ”Isä, sinä olet antanut minulle…, sinä olet antanut heidät…, minä olen antanut heille.” Kahdenkymmenen kuuden jakeen sisällä Jeesus käyttää seitsemäntoista kertaa jotakin ”antaa” - sanan muotoa.

Ensimmäinen asia, jonka huomaamme tässä ihmeellisessä rukouksessa on se, kuinka usein ja anteliaasti Isä antaa. Se on Hänen luonnossaan: antaa hyviä lahjoja lapsilleen. Jeesus listasi kaikki ne asiat, jotka Isä antoi Pojalle lähettäessään tämän maailmaan: ”Minä annan sinulle nimeni voiman ja vallan. Minä annan sinulle maailman ihmiset. Minä annan sinulle sanat puhua ja teot suorittaa ja Minä annan sinulle kirkkauteni”

Näemme, että Jeesuksella on sama antelias luonto kuin Hänen Isälläänkin. Itse asiassa Jeesuksen rukous toistaa kaikki asiat, jotka Kristus oli jo antanut opetuslapsilleen. Niitä Hän antaisi edelleenkin! Tämä Raamatunkohta valaisee kirkkaasti Jumalan anteliaan luonnon Hänen sydämessään.

Jollakin tavoin Jeesus antoi sinä iltana opetuslapsilleen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa. Hän sanoi: ”Minä olen perustanut valtakuntani antamiselle. Näin minä tahdon valtakuntani jatkuvan teidän kauttanne”. Viimeinen asia, jonka hän antoi ennen lähtöään, oli erityinen kutsu: kutsu antamiseen.

Tuesday, January 19, 2016

KRISTUKSEN MIELI

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli”(Fil.2:5).

”Mutta meillä on Kristuksen mieli”(1 Kor.2:16).

”Uudistukaa mielenne hengeltä”(Ef.4:23).

Nämä kaikki kehotukset ovat apostoli Paavalin käsialaa. Hän sanoo Jumalan kansalle: ”Antakaa sen mielen, joka on Kristuksessa, Jeesuksen oman ajattelun, olla myös teidän omanne. Hänen mielenlaatunsa on se, mitä me kaikki etsimme.”

Mitä tarkoittaa Kristuksen mieli? Yksinkertaisesti se tarkoittaa, että ajattelemme ja toimimme Jeesuksen tavalla. Silloin teemme Kristuksen mielen mukaisia päätöksiä, jotka määräävät elämäämme. Se tarkoittaa myös, että tuomme kaikki mielemme alueet saadaksemme Kristuksen mielenlaadun.

Joka kerta, kun katsomme Jumalan sanan peiliin, meidän tulee kysyä itseltämme: ”Onko se, mitä näen itsestäni heijastuvan, Kristuksen luontoa ja ajattelua? Muutunko minä kuvasta kuvaan, Jeesuksen kaltaisuuteen jokaisessa kokemuksessa, jonka Jumala tuo minun elämääni?”

Paavalin mukaan tässä on Kristuksen mielenlaatu: ”Vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen”(Fil.2:7).

Jeesus teki päätöksen ollessaan vielä taivaassa. Hän teki sopimuksen Isänsä kanssa tyhjentää itsensä taivaallisesta kirkkaudesta ja tulla maan päälle ihmiseksi. Hän tulisi maailmaan nöyränä palvelijana ja yrittäisi palvella pikemminkin kuin olla palveltavana.

Kristukselle tämä tarkoitti: ”Menen tekemään sinun tahtosi, Isä”. Tosiaan Jeesus päätti ennen ajan alkua: ”Minä alistan tahtoni, jotta sinun tahtosi, Isä tapahtuisi. Minä alistan tahtoni, niin että voin syleillä sinun tahtoasi. Kaikki, mitä sanon tai teen, tulee sinulta. Minä suostun siihen, että olen kaikessa sinusta riippuvainen”.

Monday, January 18, 2016

TOTUUS, JOKA TEKEE MEIDÄT VAPAIKSI by Gary Wilkerson

”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:-4).

”Tarvitsenko minä todella pyhitystä ja vanhurskautusta?” Vastauksesi tähän kysymykseen muuttaa elämäsi. On suuri ero elää kahleissa tai vapaana, vanhan elämäntavan kahleissa tai vaeltaa vapaudessa, uudistuneessa elämässä. Vastauksesi tähän kysymykseen on avain siihen, miten selviydyt voittajana synnistä, kiusauksesta, Saatanasta ja maailmasta. 


Jos vaaditaan niin pyhitystä kuin vanhurskautustakin, niin tulevatko ne samasta lähteestä? Tämä on myös tärkeä kysymys. Jos molempia tarvitaan, saadaanko ne samalla tavalla? Mietipä tätä hetkisen verran. Luulen monien meistä ajattelevan, että Jumala vanhurskauttaa armosta uskon kautta. Monet meistä uskovat myös, että toinen näistä tulee ihmisen kautta ja vain ihmisen kautta. Monet uskovat väärin, että Jumala vanhurskauttaa meidät, mutta meidän kuuluu pyhittää itse itsemme. Jumalan vastuulla on siis saattaa meidän valtakuntaansa. Meidän vastuullamme on pysyä hurskaina ihmisinä ja käyttäytyä kuten hurskaat ihmiset tekevät päästyämme sisälle Jumalan valtakuntaan. Monet meistä sanovat: ”Sain vanhurskautuksen armosta ja nyt minun täytyy itse ponnistella päivästä toiseen saadakseni pyhityksen ja pysyäkseni siinä.”

Me taas sanomme: ”Kiitos Jumala, että vanhurskautit minut. Kiitos, että ristillä sovitit minut. Kiitos, että annoit syntini anteeksi ja maksoit rangaistuksen. Sinä otit minun paikkani ja kannoit syntini harteillasi. Kiitos, että vanhurskautat minut. Haluan puolestani tehdä sinun mieliksesi ja näytän sinulle, kuinka hyvin pystyn pyhittämään itseni.”

Totuus, joka tekee meidät vapaiksi, ei ole laki, jonka tunnemme tai oma innokas yrityksemme noudattaa sitä. Totuus, joka tekee meidät vapaiksi, on henkilö, Jeesus Kristus. Hän on ainoa vapautuksen lähde synneistämme.

Friday, January 15, 2016

ELÄVÄ TODISTE JEESUKSEN KÄRSIVÄLLISYYDESTÄ

Missä opetuslapset alkoivat oman toimintansa? Jeesus lähetti heidät masentuneiden, köyhien luokse, niiden, jotka olivat synnin maahan painamia, kahleissa ja elämää raskauttavien tapojen uhreina. ”Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi’ ”(Luuk.14:23).

Ajattelen Teen Challengen huumeriippuvaisten ja alkoholistien kuntoutustyötä, jolla on 1 100 keskusta eri puolilla maailmaa. Ajattelen myös niitä muiden, toisiin maihin menneiden elonkorjaajien lukuja. He ovat nähneet pelastusihmeitä, kun he ovat toimineet kaikkein eniten tarvitsevien, köyhimpien, paholaisen kahleissa olevien keskuudessa. He alkavat sadonkorjuun juuri siellä, missä Jeesus aloitti omansa: kadonneiden lampaiden, orjuutettujen, särkyneiden sydänten, vankien, spitaalisten, sokeiden, köyhien luona, niiden, jotka valittavat, joilla on raskas mieli, niiden jotka ovat masentuneita ja pelokkaita.

Mieti Paavalin sanoja: ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä”(1 Kor.1:26 - 29).

Rakas pyhä, Jeesus tiesi, mitä tulisimme kohtaamaan näinä viimeisinä päivinä: sukupolven, joka painunut syntiin paljon enemmän kuin mikään aiempi: paineisiin ja yksinäisyyteen, jollaista ihminen ei ole koskaan ennen kokenut, taloudellisiin tuhoihin, tavanomaiseksi tulleeseen avioeroon, avoimeen hiomoseksuaalisuuteen, moraalittomuuteen, joka sai pahimman syntisenkin punastumaan kolmekymmentä vuotta sitten.

Tämän tähden Kristus etsii työntekijöitä, jotka ovat alistuneet tuleen ja vääryyksiin. Hän tahtoo kansan, joka seisoo maailman edessä ja julistaa: ”Jumala on kanssani! Saatana ei voi pysäyttää minua. Katsokaa elämääni. Olen joutunut kulkemaan tulen läpi uudestaan ja uudestaan, saanut iskuja kerta toisensa jälkeen. Olen päässyt tästä kaikesta enemmän kuin voittajana Kristuksen kautta, joka elää minussa. Mitä olen saarnannut, on ollut myös itseäni varten. Olen elävä todiste siitä, että Jeesus kärsii kaiken”.

Thursday, January 14, 2016

SADONKORJUUN AIKA

Mooses sanoi faaraolle: “ Päästä kansani menemään”, koska Jumala oli ilmoittanut sadonkorjuun ajan. Oli tullut hetki, jolloin Israel vapautettaisiin orjuudesta!

”Mutta farao vastasi: ’Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia’ " (2 Moos.5:2). Faarao edustaa Saatanan hallintajärjestelmää, johon kuuluvat väärä uskonto ja sorto, joka piti kansaa siteissä.

Ennen kuin Israel voitiin vapauttaa, pimeyden vallat täytyi saada järkkymään. Niinpä Jumala iski Egyptiä yhdeksällä luonnollisella tapahtumalla. Nuo yhdeksän vitsausta vain paaduttivat faaraon sydäntä lisää.

Viimein tuli kaikkein kauhein, niin tuhoisa, joka antoi jokaisen, Egyptin johtomiehistä tavallisiin kansalaisiin, tietää, että ei ollut vain kyseessä luonnon järkkyminen. Jumala puhui niissä. Herra oli lähettänyt kuoleman enkelin, ja eräänä yönä jokaisen egyptiläisen perheen esikoispoika, myös faaraon poika kuoli. Juuri sinä päivänä Israel marssi pois Egyptistä. Se oli sadonkorjuu, joka tapahtui juuri ennen tuomiota.

Vuosisatoja myöhemmin, kun Jeesus julisti Jerusalemissa sadon olevan kypsää, Hän tiesi, että tuomio olisi tulossa. Vuosia sen jälkeen Tiitus ja hänen armeijansa miehittäisi kaupungin ja 1.2 miljoonaa ihmistä saisi surmansa. Monet naulittiin ristille, ja kaupunki itse poltettiin maan tasalle.

Siksi Jeesus varoitti omaa sukupolveaan: ”Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi(Joh.4:35). Teidän pitää noudattaa Jumalan tahtoa, koska kauhein hirveys on ovella. Minä valtuutan teidät saattamaan päätökseen Minun työni. Sadonkorjuun aika on tänään.”

Millaiseksi Jeesus kuvaili kauheutta, joka olisi tulossa? ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”(Matt.24:21).

Ennen tuhon tuloa on vielä sadonkorjuun aika.

Wednesday, January 13, 2016

SADONKORJUUN LAKI

Jeesus ymmärsi ihmisen sydäntä ja tiesi, että me menestyksen aikoina unohdamme Jumalan.

Kristus tiesi, että ahdistuksen ja kauheiden tapahtumien kautta ihmiset joutuvat ajattelemaan iankaikkisuutta. Mieti Hänen sanojensa sisältöä: ”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän’ ” (Matt.9:36 -37, kursiivi Wilkersonin).
Tuo totuus on osoitettu koko Jumalan kansan historian aikana. Mooses moitti omaa sukupolveansa sanoen: ”Jumala johti teitä. Hän lisäsi teidän määräänne. Hän siunasi teitä runsaasti, antoi teille vihreitä niittyjä, hunajaa, voita, maitoa, lampaita, öljyä, hedelmiä. Te silti paisuitte ja kapinoitte. Te arvioitte Pelastuksenne kallion kevyeksi, ja Hän hylkäsi teidät.”
”Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota”(5 Moos.32:15).
Raamattu kertoo meille, että Israel joutui kovin ahtaalle tämän jälkeen. Ahdistuksissaan he kuitenkin huusivat Herraa ja Hän pelasti heidät: ”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan”(Ps.107:6, kursiivi Wilkersonin).

Mieti myös Daavidin todistusta: ”Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa”(Ps.18:4-6, kursiivi Wilkersonin).

Huolet ja epätoivo ja hämmennys ovat aina saaneet aikaan avunhuudon. Tämä on ollut kaava läpi vuosituhanten. Muistat, mitä tapahtui sen jälkeen kun New Yorkin kaksoistornit kaatuivat: Kirkot täyttyivät! Rukouskokouksia pidettiin New Yorkin Stadionilla. Kongressin edustajat kokoontuivat Washingtonissa Kongressitalon portaille rukoilemaan ja laulamaan: ”Jumala siunatkoon Amerikkaa”.

Jonkin aikaa Jumala oli koko kansakunnan puheissa. Pelko ja ahdistus olivat panneet ihmiset etsimään totuutta. Se summaa sadonkorjuun lain: MITÄ PIMEÄMMÄT PÄIVÄT, SITÄ VAALEAMPI SATO.

Tuesday, January 12, 2016

ELO ON VALMISTA KORJATTAVAKSI

Jeesus näyttää meille kuvan viimeisistä päivistä. Tämä viimeisten päivien kuva alkoi Hänen noustessaan taivaaseen, ja se loppuu, kun Hän tulee takaisin. Me olemme jo aika lähellä näitä tapahtumia!

Jeesuksen opetuslapset halusivat tietää millaista olisi viimeisten päivien lähestyessä. Hän vastasi puhumalla nälänhädästä, maanjäristyksistä, ahdistuksesta, kansojen jakautumisista. Vääriä profeettoja ja ”kristuksia” nousee pettämään ja johtamaan ihmisjoukkoja harhaan. Uskovia vihataan jo Kristuksen nimen mainitsemisen tähden. Monien rakkaus kylmenee, monet lankeavat, koska synti ja laittomuus pääsevät valtaan.

”Ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät”(Luuk.21:25 - 26). Lyhyesti kerrottuna Jeesus kuvaa kaikkien aikojen ahdistavinta, masentavinta, uupuneinta sukupolvea.

Niin, ovatko Hänen ennustuksensa täyttymässä juuri nyt, omien silmiemme edessä? Mieti sitä. Tämä sukupolvi on varmasti täynnä ahdistusta ja huolta. Ihmisjoukot pelkäävät katsoessaan uskomattomia tuhoja: hurrikaaneja, maanjäristyksiä, tsunameja, mutavyörymiä, tornadoja. Kokonaiset kansat vapisevat pelosta terroriuhan takia. Sydänkohtaus on tämän päivän maailman ykköstappaja.

Väärät uskonnot, profeetat, ”kristukset” johtavat monia harhaan. Miljoonat kääntyvät islaminuskoon, kansa kansan jälkeen joutuu islamistien soluttautumisen uhriksi. Sinun pitäisi olla tosi sokea, jos et näkisi kaiken sen järkkyvän, mikä vain voi järkkyä.

Kaiken tämän sekamelskan ja hämmennyksen keskellä kuulen Jeesuksen sanat: ”Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi” (Joh.4:35). Olen vakuuttunut, että Jeesus puhuu seurakunnalleen: ”Ihmiset ovat valmiita kuulemaan. Nyt on aika uskoa elonkorjuuta varten. Nyt on aika teidän alkaa leikata viljaa.”

Kristus on elon Herra ja jos Hän julistaa, että sadonkorjuu voi alkaa, meidän tulee uskoa se. Ei väliä, kuinka pahaksi tämä sukupolvi on tullut. Ei väliä sillä, kuinka vahvaksi Saatana näyttää tulleen. Herramme sanoo meille: ”Lakatkaa keskittymästä ympäröiviin vaikeuksiin. Nostakaa sen sijaan silmänne. Teidän on aika nähdä, että sato on valmiina korjattavaksi.”

Monday, January 11, 2016

KRISTUS ON LAIN LOPPU by Gary Wilkerson

”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4).

Jotkut asiat elämässäsi pitää saada päätökseen. On tuo synti, nuo mallit ja tavat, ponnistelut ja ongelmalliset tilanteet. Kaikki tämä väsyttää ja uuvuttaa meitä. Ne pitää saada loppumaan.

Pyhä Henki on istuttanut jokaisen tämän päivän maailman ihmisen, miehen, naisen, pojan ja tytön sydämeen nälän. Se on halu elää vanhurskaasti ja tehdä kaikki oikein. Jopa ne, jotka eivät tunne Jeesusta, muiden uskontojen ihmiset, kaikilla heilläkin on synnynnäinen halu elää elämänä hyvin, rakastaa toisia, yrittää tehdä parhaansa.

Synnin ja saatanan sudenkuoppien takia moni valitsee väärin ja saa palkaksi vääristyneen ajattelutavan. Syvällä sydämessämme me kuitenkin kaikki haluamme voittaa synnin. Haluamme puhdistua. Kun olemme pyytäneet Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi kaikesta siitä, mitä olemme, ajattelemme ja haluamme, silloin Pyhä Henki laittaa meihin itse kuhunkin suuremman halun olla pyhä ja puhdas ja vanhurskas Jumalan edessä.

Sana vanhurskaus yllä olevassa Raamatunkohdassa tarkoittaa: olla oikeassa suhteessa Jumalaan, toimia oikein, oikealla motiivilla, mielellä ja tunteilla. Se merkitsee, että poistamme asiat, jotka ovat pahoja ja epäsovussa Jumalan kanssa ja alistamme suunnitelmamme, päämäärämme, tahtomme ja sydämemme Isän mukaan. Raamattu nimittää tätä pyrkimiseksi vanhurskauteen.

No, mitä vanhurskaus sitten on? Onko se vain oikeiden asioiden tekemistä? Ehdottaisin, ettei niin ole, koska monet ihmiset voivat tehdä oikeita asioita vääristä motiiveista. Sitä nimitetään uskonnollisuuden hengeksi, ja tänä päivänä monen sydämessä asuu tämä henki. Ulkoisesti he toimivat ja tekevät oikeita tekoja, mutta sisällä heillä on kuolleiden luita.

Paavali siis sanoi Room.10:4:ssä, että Kristus on jo täyttänyt sen päämäärän, joka oli annettu laille. Sen tuloksena kaikki, jotka uskovat Häneen, tehdään kelpaaviksi (vanhurskautetaan) Jumalan edessä.

Thursday, January 7, 2016

JUMALA EI OLE KERTAAKAAN PETTÄNNYT

Paavali osoittaa meille Jumalan syvimpien, pimeimpien koettelemuksen hetkiemme erityistarkoituksen: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myös lohdutus runsaana Kristuksen kautta. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva, koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta”(2 Kor.1:3-7).

Näetkö tässä Jumalan tarkoituksen? Vaikeuksiemme keskellä Henki lohduttaa meitä. Vastaavasti me kykenemme tuomaan lohdutusta niille, jotka kärsivät syvistä vaikeuksista. Tämä on Hengen työtä: tuoda lohdutusta Hänen kansalleen koeteltujen äänien kautta. Siksi voimme tietää, että omien kärsimystemme kasvaessa suuremmiksi, Herran lohdutus tulee vielä voimallisempana meihin.

Meidän toimistomme postituslistalla on kaksi rakasta veljeä, Israel ja Jesse. Israel on satavuotias ja Jesse satakaksi. Toinen jäi pois työstä yhdeksänkymmentäkaksivuotiaana, toinen yhdeksänkymmentäseitsemän. He molemmat rakastavat Herraa ja ovat saaneet saarnani postissa vuosikaudet.

Nämä miehet eivät ole ainoastaan luonnollisia veljiä vaan myös ”veljiä Herrassa”. Molemmat todistavat, että elämänpituisen kovan koetuksen jälkeen Hengen ilo on syventynyt heissä. He ovat todistaneet koko vuosisadan hirvittävät tuhot, lamakauden, kaksi maailmansotaa, kovia kuivuuden aikoja ja he ovat henkilökohtaisesti kärsineet koko elämänä ajan. Silti nämä miehet korkeasta iästään huolimatta pystyvät hymyilemään ja julistamaan entistä luottavaisemmin: ”Kaikessa tässä Jumala ei ole koskaan pettänyt.” Heidän todistuksensa ”kaiken nähtyään” on Pyhän Hengen lohdutus meille muillekin.

Wednesday, January 6, 2016

HÄN PELASTAA MEIDÄT

Ei edes hurskas, sitoutunut apostoli Paavali ollut immuuni lannistumisen ajoille. Hän kirjoitti korinttolaisille: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin” (2 Kor.1:8).

Kreikankielen sana, jota Paavali käyttää epätoivosta tässä jakeessa, on käännettynä: ”Emme pystyneet tajuamaan sitä, olimme epätoivoisia kuolemaan asti”. Hän sanoo siis: ”Halusimme kuolla, koska emme kyenneet ymmärtämään tapahtumia, joiden läpi olimme menossa. Olimme ahdistuneet yli kestokykymme”.

On vaikea kuvitella näiden sanojen tulevan Paavalilta. Kuka luotti Jumalaan enemmän kuin tämä peloton apostoli? Kuka paastosi ja rukoili enemmän kuin Paavali? Kenen rukouksiin olisi vastattu enemmän? Silti Paavalin kohdallekin osui murheen hetki, jonkalaista hän ei ollut koskaan kokenut. Millainen tila se oli?

Jotkut Raamatun tulkitsijat uskovat, että se oli yhdistelmä koetuksia, niiden joukossa syvä mielen ahdistus. Sen aiheuttivat ne ihmiset, joita Paavali rakasti ja jotka myöhemmin kääntyivät häntä vastaan. Nämä läheiset ystävät eivät ainoastaan torjuneet häntä, vaan levittivät hänestä valheita. He vetivät lokaan hänen nimensä. Lisäksi Paavali joutui alamaihin pahojen sairauksien tähden. Hän koki haaksirikon enemmän kuin yhden kerran, ja häntä vastaan punottiin pahoja salajuonia hänen tappamisekseen. Kaiken kukkuraksi Paavalilla oli suuri huoli monista seurakunnista.

Tämä kaikki olisi näyttänyt liian suurelta taakalta yhden miehen kannettavaksi. Kun lasketaan kaikki yhteen, ne eivät yksin olisi selittäneet sitä syvää epätoivoa, jota Paavali tunsi. Hän kirjoitti: ”Vajosin sellaiseen ahdistukseen, etten uskonut selviäväni siitä hengissä. Ajattelin sen voivan tappaa minut.”

Tietenkin Paavali pelastui siitä. Hän palasi voittajana, mutta hän ei koskaan unohtanut tuota kaameaa epätoivon hetkeä.

”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa”(2 Kor.1:10). Paavali siis sanoi: ”Jumala pelasti meidät ja Hän pelastaa meidät vastakin. Olemme panneet toivomme Häneen ja Hän kyllä pelastaa meidät.”

Tuesday, January 5, 2016

HERRA KUULEE RUKOUKSEMME

Oletko koskaan kokenut masennusta? Oletko koskaan ollut niin huolissasi ja hämmentynyt, että vietit unettomia öitä? Onko sinulla ollut aikoja, jolloin tunsit kiusausta luopua yrityksestä ja koit, että olit totaalisen epäonnistunut elämässäsi?

En puhu nyt fyysisestä tilasta. En viittaa niihin, jolla on jokin kemiallinen epätasapaino ja mielisairaus. Puhun uskovasta, joka silloin tällöin joutuu taistelemaan ulkoapäin iskevää masennusta vastaan. Heidän tilansa ei usein johdu yhdestä, vaan monista syistä. Joskus heitä lyödään joka puolelta, kunnes ovat niin hakattuja, etteivät näe epätoivonsa tuolle puolen.

Jos tunnet samaistuvasi tähän, silloin psalmi 77 on kirjoitettu sinua varten. Sen tarkoitus on osoittaa tie ulos masennuksesta ja pelosta. Tämän psalmin kirjoitti Aasaf -niminen mies, leeviläinen, israelilaisesta pappissuvusta. Aasaf oli laulaja ja palveli Daavidin asettamana kuoronjohtajana. Hän kirjoitti yksitoista psalmia ja ne ovat niin täynnä hurskaita neuvoja Jumalan kansalle, että minä nimittäisin tätä miestä maallikkosaarnaajaksi.

Aasaf kirjoitti psalmin 77 sen jälkeen, kun hän vaipui hirvittävään masennukseen. Hänen tilansa kävi niin pahaksi, että hän luuli olevansa lohdutuksen ulottumissa: ”Minun sieluni ei lohdutuksesta huoli”(Ps.77:2). Tämä hurskas mies oli sellaisessa epätoivossa, etteivät kenenkään mitkään sanat saaneet häntä pois ahdistuksesta. Aasaf itse ei pystynyt edes puhumaan: ”Minä olen niin levoton, etten voi puhua”(Ps.77:4).

Silti Aasaf rukoili. Me näemme sen tässä samassa psalmissa, kun hän todistaa: ”Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan… että hän minua kuulisi”(Ps.77:1).

Olen varma, että Aasaf oli kuullut hyvin samanlaisen todistuksen Daavidilta psalmissa 34: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa”(Ps.34:15). Daavid sanoo aiemmin tässä psalmissa: ”Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni …Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa”(Ps.34:4, 6).

Monday, January 4, 2016

HÄN TEKEE KOTINSA LUOKSEMME by Gary Wilkerson

Kun Jumalan kirkkaus ilmestyy, se paljastaa hänen eroavaisuutensa meistä: Hänen puhtautensa, pyhyytensä ja kaikkivaltiutensa. Jopa taivaalliset olennot Hänen läheisyydessään näkevät Hänet erilaisena ja täynnä ihanuutta. Juuri nyt lukemattomat enkelit ovat Jumalan läsnäolossa eivätkä koskaan lakkaa ylistämästä häntä yötä päivää. Heidän lakkaamaton laulunsa on: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen"(Ilm.5:12). Sellainen vaikutus Jumalan pyhällä luonnolla on. Hän herättää meissä ylistyksen kaikkina aikoina ja kaikissa tiloissa.

Ihme kyllä, tämä pyhä Jumala sanoo meille: ”Maailma ei minua näe, mutta te näette”.

Juutalaiset johtajat tiesivät Jumalan eron ihmisistä, mutta eivät voineet nähdä Hänen hellyyttään ja olivat raivoissaan, kun Jeesus sanoi Jumalan olevan Hänen Isänsä. He näkivät siinä jumalanpilkkaa ja halusivat tappaa Hänet siitä hyvästä. Jeesus otti uhkarohkean askeleen, kun Hän sanoi opetuslapsilleen: Taivaallinen Isä ei ainoastaan pidä teistä huolta, vaan Hän tulee luoksenne asumaan.

"Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan”(Joh.14:23).

Kuvittele olevasi yksi opetuslapsista Yläsalissa, kun Jeesus sanoi tämän. Sinulle oli opetettu samaa kuin vanhimmillesi, ettei kukaan voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon. Niinpä, kuullessasi Jeesuksen opetuksen, olisit aivan varmasti ajatellut: ”Eihän Jumala voi tulla asumaan minuun. Hän on liian pyhä, liian pelottava, liian toisenlainen. Niin ei voi olla!” Kuitenkin Jeesus uskoi meille tämän ihmeellisen kaksoistotuuden: Jumala on todella puhdas ja pyhä, ja Hän haluaa asua meissä, Luomistyössään.

Ajattelepa, mitä Jeesus opetti untuvikkoseurakunnalleen sinä iltana. Hän alkoi sanomalla, että Hän lähtisi pois heidän luotaan mennäkseen valmistamaan heille kotia. Hän päätti puheensa sanomalla, että Hän tulisi asumaan meihin. Tässä näkyy Jumalamme paradoksaalinen kauneus: pyhä ja puhdas ja kuitenkin läheinen ja huolehtiva. Hän on meidän yläpuolellamme ja meidän kanssamme ja Hän antaa meille rauhan, jota emme koskaan voisi löytää itseksemme. Siinä on Jumala, arvollinen saamaan luottamuksemme kaikessa ja kaiken keskellä.

Saturday, January 2, 2016

VUODATETTU TOISIA VARTEN by Carter Conlon

Olen varma, että jokaisen uskovan halu on rakastaa Kristuksen tavalla, elää Raamatun mukaan, kulkea se matka, jonka Jeesus oli valmis kulkemaan kadotetun ihmiskunnan tähden. Niinpä lähdemme siitä, että tottelemme Hänen käskyään rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän rakastaa meitä… kunnes, kuten Pietari, me kohtaamme kykymme rajat tehdä niin.

Sydämesi avaaminen toisille ihmisille on aina riskin ottamista. Monet ovat rakastaneet syvästi, antaneet avokätisesti, avanneet sydämensä ja lopulta saaneet puukon selkäänsä. Niin, joskus tätä tapahtuu. Ihmiset saattavat juosta pakoon ja kieltää koskaan tunteneensa meitä. Jotkut toiset, jotka kerran tukeutuivat meihin ja sanoivat rakastavansa meitä, lopulta lähtevät tiehensä hädän hetkellä. Meidät on silti annettu heitä varten, emmekä me lakkaa olemasta siinä?

Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”(Matt.16:24). Et voi ottaa ristiäsi ja paeta koetuksia. Tulee hetki, jolloin ihmiset sylkevät sinua kasvoihin, mutta Kristuksen seuraajana sinun pitää edelleen rakastaa heitä.

Kun Jeesus sanoi: ”Rakastakaa toinen toistanne, niin kuin minä olen rakastanut teitä”, se ei ollut ehdotus vaan käsky. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää, että siinä Hän lisäsi taas yhden käskyn sarjaan käskyjä, joita ei kukaan pysty noudattamaan. Laki ja Jumalan käskyt on tarkoitettu alleviivaamaan toivottomuutta ja turhuutta yrittää tulla vanhurskaaksi omin voimin. Siksi sinun on parasta olla kanssani samaa mieltä siitä, että suurin tarpeemme tällä hetkellä on Pyhän Hengen vuodatus. Me tarvitsemme rakkautta, myötätuntoa ja hyväntahtoisuutta, joka oli leimallista alkuseurakunnalle. Jumalan pitää synnyttää ja pitää sitä yllä meissä.

Se lähtee halusta sanoa: ”Jumala, vuodata Henkesi ja auta minua rakastamaan sinun laillasi. Kiitän sinua siunauksista elämässäni. Ymmärrän, ettei niitä ole annettu minulle turhaan. Näytä minulle siksi niiden tarkoitus. Älä anna minun ottaa kaikkea vastaan vain käyttääkseni sitä omaksi hyväkseni. Oi, Jumala, avaa minun silmäni ja sydämeni ja anna minulle rohkeus välittää. Vie minut sinne, minne en pääse omassa voimassani. Auta minua seuraamaan sinua sinne, minne Sinä menit, missä sinut vuodatettiin toisten hyväksi.”

__________
Carter Conlon tuli pastoritiimiimme Times Square – seurakuntaan vuonna 1994 perustajapastorimme David Wilkersonin kutsusta. vuonna 2001 hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan.

Friday, January 1, 2016

RISTIN VAATIMUSTEN KOHTAAMINEN

Kukaan ei voi tulla Kristuksen herruuden alle, ennen kuin hän kohtaa Golgatan ristin vaatimukset.

Tämän totuuden tajuan joka kerta, kun nousen saarnaamaan. Joka viikko, kun katson saarnatuolista meidän seurakuntaamme, näen uskollisten uskovien keskellä hajallaan istuvia ei-uskovia, jotka tulivat sisään ensimmäistä kertaa. Jotkut heistä ovat menestyneitä, itseriittoisia, kovaa työtä tekeviä liikemiehiä. Toiset taas tulevat elämän eri alueilta. He kaikki ovat kuitenkin salaisten syntien raskauttamia. Nämä ihmiset elävät niin kuin mielivät, ei minkään hengellisen arvovallan alla, vaan tyhjinä ja pettyneitä. He ovat kyllästyneet etsimään nautintoa, joka ei koskaan tyydytä heitä.

Voisin saarnata erilaisia saarnoja periaatteista ja käyttäytymissäännöistä tai siitä, kuinka selvitä stressistä tai käsitellä pelkoa ja syyllisyyttä. Mikään näistä saarnoista ei kuitenkaan saa ketään ”jättämään maailmaa”. Se ei muuta kenenkään sydäntä.

Siksi minun täytyy vain kertoa ei-uskovalle, että hänen omatahtoisuutensa, itseluottamuksensa ja uppiniskainen ponnistelunsa tehdä kaikki omalla tavallaan, tuhoaa hänet. Lopulta se vie hänet iankaikkiseen kadotukseen.

Jos en anna hänelle tätä sanomaa, suljen häneltä taivaan ikuisiksi ajoiksi. Silloin minä olen tehnyt hänestä kaksinkertaisesti jäsenen helvettiin. Hänen tilansa on oleva pahempi, kuin ennen tuloaan ovista sisään.

Minun täytyy tuoda tuo ihminen kasvotusten sanoman kanssa, jossa hänen pitää tulla ristiinnaulituksi riippumattomuuteensa. Minun täytyy osoittaa hänelle, että hänen pitää tulla ulos uskotellusta omahyväisyyden maailmastaan. Minun täytyy kertoa hänelle, ettei ole muuta tietä rauhaan tässä elämässä kuin täyden antautumisen kautta Kuningas Jeesukselle.


Muutoin olen pettänyt tämän ihmisen. Olen lisäksi tehnyt hirvittävän, pahimman laatuisen ylpeyden synnin: Olen pitänyt häntä ”kääntyneenä”, jotta itse näyttäisin hyvältä. Älköön sitä tapahtuko koskaan!

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin julistajana minun tulee puhua Hänen totuuttaan kaikille, jotka tekevät totisen parannuksen: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2 Tim. 3:12).