Monday, February 29, 2016

HÄNEN YLÖSNOUSEMUSVOIMANSA VASTAANOTTAMINEN by Gary Wilkerson

Muistuttaaksemme toinen toisiamme ylösnousemuksen käänteentekevistä vaikutuksista, vaimoni Kelly ja minä, olemme oppineet toistamaan määrättyä lausetta: “Jeesus maksoi kaiken”. Hän täytti työnsä, Hän nousi kuolleista ja Hän on siunannut meitä elämän uudistuksella. Meidän tulee vastaanottaa Hänen ylösnousemusvoimansa, vaatettaa itsemme siihen. ”Kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’ "(1 Kor.15:54).

Paavali sanoo rohkeasti, että ilman Kristuksen ylösnousemusta ei olisi yhtään mitään syytä olla kristitty. Seurakunnassa kuuluu sanottavan, ettei ole niin tärkeätä, oliko ylösnousemusta vai ei. Jotkut ovat kirjoittaneet kerskuen: ”Olisin kristitty, vaikka todistettaisiin, ettei ylösnousemusta ollutkaan. Kristinusko on tehnyt minusta paremman ihmisen ja paremman maailman.” Jotkut oppineet pitävät Jeesuksen kohtaamisia ylösnousemuksen jälkeen vain myyttisinä kertomuksina, joiden oli määrä rohkaista alkuseurakuntaa.

Paavali kieltää tämä kaiken mahdollisimman voimakkain sanoin. Hän sanoo, että seuraukset ovat kovat, jos Kristus ei ole noussut kuolleista. ”Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä”(1 Kor.15:14 - 15).

Paavali sanoo siis: ”Jos et usko Kristuksen nousseen kuolleista, lakkaa silloin uskomasta Jumalaan. Jokaisen tulee lopettaa saarnaaminen, evankeliointi ja hyvien tekojen tekeminen Jeesuksen nimessä. Silloin meidän olisi parempi. Voisit saada paremminkin viisautta tohtori Phililtä tai Oprah’lta tai joltakin muotipsykologilta. Heillä on enemmän sanottavaa kuin jollakin, jonka kaikki toiminta perustuu sellaiselle, mitä ei koskaan tapahtunutkaan.”

Lyhyesti sanoen, kristillinen usko ei ole mikään moraalikokoelma, jota pitää noudattaa. Me emme kokoonnu sunnuntaisin vain saadaksemme hyvänolon tunteen iankaikkisuudesta. Kristus on joko noussut ylös tai sitten ei. Jos Hän ei ole noussut kuolleista, silloin meidän syntimme jäävät anteeksiantamatta.

Friday, February 26, 2016

KÄSILLÄ AUTTAMINEN

Jos rakastamme maailmaa ja sen asioita, emme voi olla Jumalan: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä” (1 Joh.2:15). Jos kadehdimme, haluten enemmän ja enemmän tavaroita, emme ole Hänen lampaitaan: ”Eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa”(1 Kor.6:10).

Nämä uskovat ovat varmasti niitä vuohia, mutta ei sen tähden, että he himoitsevat tavaraa tai eivät auta tarvitsevia. Herra sanoo heille: ”Te edustitte minua väärin Maailmalle. Te aiheutitte sen, että jumalattomat samaistavat minut menestykseen, rahaan ja hyvinvointiin. Te petitte köyhät kertomalla heille, että minä olisin halunnut tehdä heistä rikkaita. Te kerroitte sairaille, että he sairastivat uskonsa puutteen vuoksi.

”Siunasin teitä, vuodatin teille varoja, koska rakastin teitä. Te vain ette avanneet korvianne kuullaksenne tarvitsevien huutoja ympärillänne. Sen sijaan te tukehduitte omiin tavaroihinne. Jos te olisitte minun, jos rakastaisitte minua, olisitte totelleet käskyjäni.”

Jos sanot: ”Veli Dave, tämä on liian kovaa puhetta. Ei Jumala varmaankaan pidä tästä”, lue Hesekielin sanat: ”Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut” (Hes.16:49, kursiivi kirjoittajan). Kun Jumala tuomitsi Sodoman, Hän ei maininnut heidän homoseksuaalisuuttaan tai epäjumalanpalvelustaan. Tuomion syynä olivat ylpeys, mukavuus ja tarvitsevien laiminlyöminen. He eivät välittäneet köyhistä.

Miten voisit päästä tekemisiin tarvitsevien kanssa? Se on Pyhän Hengen työtä. Jos tämä saarna kosketti sinua, mene Hänen luokseen. Hän johdattaa sinut suoraan niiden tarpeiden luokse, joita Hän tahtoo sinun kohtaavan. Yksi alue on käsillä auttaminen. Tämän kirjoituksen ei ole määrä syyllistää eikä tuomita sinua, vaan auttaa sinua tutkimaan sydäntäsi Jeesuksen sanan valossa.

Herra ei odota meidän tekevän mitään yksin. Tiedän, että Hän odottaa meidän sitoutuvan henkilökohtaisesti käsillä auttamiseen ainakin yhdellä tarpeen alueella. Voitko sanoa olevasi valmis seisomaan Kristuksen edessä sinä päivänä, tietäen, että olet auttanut köyhien ruokkimisessa ja pukemisessa, käynyt katsomassa vankeja ja siunannut leskiä ja isättömiä vieraillessasi heidän luonaan?

Thursday, February 25, 2016

SINÄ VOIT TEHDÄ JOTAKIN

Olen rukoillut kuukausia leskien, isättömien ja köyhien puolesta. Saamme kirjeitä köyhiltä ihmisiltä, joilla ei ole enää varaa maksaa vakuutuksia tai asumista. Olemme pyytäneet Jumalalta: ”Sinä olet sotajoukkojen Jumala. Ruoki heidät. Anna heille heidän tarpeensa.” Viimein Herra vastasi minulle: “Sinun pitää tehdä heille enemmän kuin vain rukoilla, David. Sinä voit tehdä jotakin sen hyväksi. Ruoki sinä heitä. On sinun vallassasi tehdä niin.”

Älä nyt ymmärrä väärin. Ei kukaan voi pelastua omilla hyvillä töillään, mutta meidät tuomitaan sen mukaan, mitä teemme toisille. Ei ole kyse siitä, kuinka monta tarvitsevaa ihmistä ruokin tai vaatetan. Keskeinen juttu on: ”Tunnustanko Kristuksen Herrakseni ja sitten elän vain itselleni?” Edustanko huonosti Jeesusta kahmimalla ja tuhlaamalla aikaa, lisäämällä tavaroita? Suljenko silmäni köyhien ja avuttomien tarpeilta?”

Todistuksemme synnin kiroamalle maailmalle pitää olla sekä saarnaa että toteennäyttämistä, sekä Sanaa että tekoja. Kristuksesta julistamisemme ei saa olla erillään avustustyöstä. Niin kuin Jaakob sanoo, sellaiset teot auttavat vahvistamaan evankeliumin voimaa.

”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” (Jaak.2:14 - 16).

Lukemattomat uskovat vastaavat Jeesuksen ennustukseen kahdella tavalla. On niitä “helpon evankeliumin” ihmisiä, jotka sanovat: “ Jumala ei ole niin kova. Tämä on kaikki sitä tuomipäivän julistusta. Minun Jumalani on liian rakastava tuomitakseen niin tiukasti.” Sitten on niitä “kovan evankeliumin” ihmisiä, jotka sanovat: “Tämä on liian tarkkaa, liian vaativaa. En pysty hyväksymään sellaista hämmentävää sanaa. En ikinä pysty siihen.”

Niinpä molemmat evankeliumit kulkevat omaa tietään, vanhurskautuneina ja muuttumattomina. Toinen ryhmä jatkaa herätyksen toimittamista pelastumattomille. Toiset pitävät rukouskokouksia, pyytäen Jumalaa vastaamaan köyhien tarpeisiin. Jouluaikaan me jaamme ruokakoreja tarvitseville perheille ja muuhun aikaan, sujautamme muutaman kolikon kerjäläisille. Surullisen vähän tehdään mitään kokoaikaisesti, sitoutuneena käsillä auttamiseen Jeesuksen käskyn mukaisesti.

Wednesday, February 24, 2016

PYHÄN HENGEN LOHDUTUS

Emme voi tuntea Jumalan rauhaa vaikeina aikoina, ennen kuin Hänen päämääränsä asuu meidän sielussamme. Meidän pitää ymmärtää, että pimeät hetkemme, kivuliaat koetukset ovat olleet Herran sallimia Hänen oman ihanan tarkoituksensa tähden. Mikä on tämä tarkoitus? Yksinkertaisesti sanottuna, meidän tulee oppia keskittymään Pyhän Hengen valtavaan lohdutukseen.

Tulemme tulesta puhdistettuina ja vahvempina. Meille annetaan tehtävä, joka on suurempi kuin maailman kuuluisimpien saarnaajien. Se on tuskaisten ihmisten lohduttaminen ja voittaminen. Tehtävän tulos on sama, minkä Daniel kuvasi: ”Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät”(Dan.12:10).

Ajatella, minkälainen kutsu meillä on! Me kärsimme suuria koetuksia, jotta meistä voisi tulla Jumalan lohduttavia käsiä toisille.

Tyttäreni Debi ja hänen miehensä Roger menettivät 12-vuotiaan tyttärensä, Tiffanyn aivosyövälle. Tiedän, minkälaisen ahdistuksen läpi he joutuivat käymään, ihmetellen yökausia: ”Mikä tarkoitus Jumalalla mahdollisesti on tässä?”

Vähän aikaa sitten Debi oli kauppakeskuksessa, kun hän näki erään naisen istuvan penkillä kyyneleet poskillaan. Debi lähestyi häntä ja kysyi: ”Voisinko auttaa sinua?” Nainen vastasi: ”Et voi ikinä ymmärtää, mitä käyn läpi juuri nyt”. Lopulta Debi suostutteli naisen kertomaan kivustaan. Nainen kertoi: ”Olen menettänyt lapseni syövälle.”

Sillä hetkellä, taivaan suloisuus laskeutui. Debi laittoi kätensä naisen ympärille. Kun tyttäreni kertoi oman tarinansa, molemmat naiset löysivät Jumalan parantavan rakkauden.

Rakas pyhä, Jumala ei ole unohtanut sinua syvään, pimeään koetukseesi. Annan sinulle psalmista tämän rohkaisun: ”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista” (Ps.34:17- 19).

Tuesday, February 23, 2016

PYHÄN HENGEN JOHTAMINA

Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme”(Gal.5:25). Hyvin yksinkertainen neuvo, jonka apostoli Paavali antaa meille selvinä sanoina: ” Jos Pyhä Henki elää teissä, antakaa Hänelle täysi hallinta elämässänne. Meidän tulee kulkea Hengen johdattamina”.

Pyhä Henki lähetettiin meille alituiseksi, erehtymättömäksi oppaaksi ja Hän asuu niissä, jotka tunnustavat Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Henki pitää meidän ruumistamme asuinpaikkanaan ja hallitsee sydäntemme asuinsijassa.

Useimmilla uskovilla on vaikeuksia hyväksyä, että Pyhä Henki johtaa meitä Jeesuksen luo ja että Hän toimii meissä koko ajan, joka hetki. Useimmat meistä ovat pyytäneet Häntä avukseen lukemattomia kertoja kriisiaikoina. Me kunnioitamme Henkeä, saarnaamme Hänestä ja opetamme Hänen lahjoistaan ja hedelmästä. Me rukoilemme Häntä, etsimme Häntä, anomme Häntä avaamaan taivaat ja herättämään seurakuntansa. Monet uskovat ovat kokeneet aitoja Hengen ilmestyksiä, mutta minusta tuntuu, että tiedämme todella vähän siitä, mitä merkitsee Hengessä vaeltaminen.

Jos ymmärtäisimme totuuden Hengessä vaeltamisesta, se voisi säästää meidät monilta sekaannuksilta, riidoilta, masennukselta, jopa lihan himoilta. Niin, mikä on totuus? Paavali summasi sen selvästi: ”Myös Hengessä vaeltakaamme”(Gal.5:25).

Uskova voi vaeltaa ainoastaan kahdella tavalla: lihassa tai Hengessä.

Lihalla on oma uppiniskainen tahto: se valitsee, mitä tahtoo, sitten pyytää Jumalaa siunaamaan valintansa. Se nousee seisomaan ja julistaa: ”Herra antoi minulle terveen mielen ja minä voin tehdä älykkäitä valintoja. Minun ei tarvitse odottaa Hänen johdatustaan. Jumala auttaa niintä, jotka auttavat itseään.”

Hengessä vaeltaminen on aivan tämän vastakohta. Me antaudumme Pyhän Hengen tahtoon ja luotamme, että Hänen hiljainen, pieni äänensä ohjaa meitä kaikissa asioissa. Todellakin, Pyhä Henki oli lähetetty ottamaan Kristuksen täydelliseen hallintaan koko elämämme. Raamattu sanoo meille: ”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa”(Ps.37:23) ja Henki juuri vahvistaa. Hän haluaa johtaa ja ohjata meidän jokaista liikettämme.

Monday, February 22, 2016

MIKÄ ON YLÖSNOUSEMUKSEN MERKITYS? by Gary Wilkerson

Melkein jokainen uskova voi sanoa sinulle: “Jeesus kuoli minun syntieni tähden.” Yllättävää on, että vain harvat osaavat kertoa, mitä Hänen ylösnousemuksensa merkitsee heidän jokapäiväisessä elämässään. He tuntevat jotkut määrätyt kohdat siitä, miten Jeesus kuoli ja nousi jälleen. He eivät kuitenkaan tiedä tarpeeksi voidakseen sovittaa Jumalan voimalliset totuudet tapaansa elää ja uskoa. Se juuri erottaa meidät maailmasta.

Kristuksen ylösnousemuksella on radikaaleja seurauksia, ei vain iankaikkista, vaan myös maan päällä elettävää jokapäiväistä elämää ajatellen. Mikä on ylösnousemuksen tarkoitus? Useimmat meistä yhdistävät sen iankaikkiseen elämään, ei täällä maan päällä elettävään jokapäiväiseen elämään. Miten tärkeä ylösnousemus on meidän avioliitollemme, työpaikallemme, perheellemme? Kuinka se vaikuttaa elämään, jossa on päivittäin lukemattomia viestejä tai harmillisia asioita, tehtäviä, velvollisuuksia, vaatimuksia?

Paavali muistuttaa, että Kristuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus ovat kaikkein tärkeimpiä. ”Meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden”(Room.4:24 – 25, kursiivi kirjoittajan). Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että Jeesus herätettiin kuolleista, jotta meidän voitaisiin vanhurskauttaa?

Vanhurskautuksella on osansa elämän uudistuksessa. Ilman sitä olisimme muuttumattomassa synnin ja anteeksiantamuksen kehässä. Mieti, miten paljon synti painaa käytännöllisesti meidän elämäämme. Kuinka monta kertaa olet maannut yöllä saamatta unta, kun murehdit jonkin kauhean sanasi tai tekemäsi asian tähden? Häpeä, syyllisyys ja tuomio kulkevat yhdessä jokapäiväisen elämän kanssa. Emme pääse niistä eroon. Silti Paavali sanoo, että Jeesus nousi kuolleista, jotta Hän voisi puhdistaa meidät kaikista näistä asioista.

Eikö siis riitä, että saamme syntimme anteeksi? Juuri siinä jakeemme jälkimmäinen osa tulee esiin: Jeesus ”on herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden”. Ei ainoastaan meidän rikkomuksiamme ole pois pyyhitty, vaan meidät itsemme on vanhurskautettu. Se tarkoittaa, ikään kuin emme olisi koskaan tehneetkään noita syntejä. Nyt olemme Jumalan silmissä pelkkänä ilona. Lyhyesti sanoen, meidät herätään kuolleista uuteen elämään, joka päivä!

Mikä suuri ja voimallinen totuus se onkaan! Kuitenkaan uskovat eivät usein koe tätä uutta elämää joka päivä. Tunnustan, että on päiviä, jolloin sanon vaimolleni, Kellylle: ”Onko tämä nyt sitä uutta elämää? Olen turhautunut, huonotuulinen, pettynyt”. Kuinka kovasti yritämmekin, meillä ei ole henkilökohtaisesti voimaa uudistaa elämäämme. Emme yksinkertaisesti voi tehdä itsestämme uusia. Se tulee ainoastaan Jeesukselta, ja sitä kutsutaan ylösnousemusvoimaksi.

Friday, February 19, 2016

SINUN VAPAUTTAVA SANASI

Raamattu kertoo, että Elian ollessa luolassa piileskelemässä Iisebeliä ”suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä”(1 Kun.19:11). Jumala ei ollut tuossa viestissä.

”Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä” (1 Kun.19:11). Odotatko kuulevasi tulisen sanan? ”Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa”(1 Kun.19:12).

Jumala tietää minkälaisen sanan sinun tarvitsee kuulla, kun olet mustelmilla ja haavoilla. Se ei ole tuomion sana, ei kova sana, ei tulipunainen saarna. Uskon, että Herra sanoo meille tässä Raamatun kohdassa: ”Kun koetuksesi painavat sinut maahan, en kohtele sinua kovasti.” Ei, Elian täytyi saada kuulla pehmeä, ystävällinen ääni: ”Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä”(1 Kun. 19:12). Joissakin käsikirjoituksissa tämä lause käännetään ”hellä puhallus”, merkiten ”pehmeää, virvoittavaa tuulenhenkäystä”.

Tämä sama hiljainen, pieni ääni tulee edelleen meille Isän sydämeltä tänään. Sen sanoma on sama: ”Lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen”(Jaak.5:11).

”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät… Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä”(Ps.103:8 -11,13).

Näin kuuluu sinun vapauttava sanasi: ”Nouse ylös ja luota! On tullut aika sinun uskoa, että Jeesus on kanssasi jokaisessa myrskyssä. Hän antaa sinulle voimaa kestää sen.

Älä usko sitä valhetta, että murskautuisit. Paholainen ei ole niskan päällä. Herra on sanonut: ”Ei väliä, kuinka murskana tunnet olevasi, en anna sinun murtua En anna tulesi sammua. Henkeni puhaltaa hiillokseen ja sinun liekkisi tulee takaisin.”

Thursday, February 18, 2016

JUMALA EI OLE VIHAINEN SINULLE

Olet elänyt uskollisena palvelijana, olet rukoillut palavasti ja olet kuullut Jumalan ääntä. Olet voittanut menneisyydessä monia taisteluita ja rakastat syvästi Herraa. Nyt sinua on ruhjottu perin pohjin, haavoitettu pahemmin kuin koskaan aiemmin etkä saa itseäsi edes rukoilemaan.

Rakas lukijani, tämä uskovan vaellus on sodankäyntiä. Se merkitsee taisteluja, uupumusta, haavoja, ja raaka vihollinen on lähtenyt liikkeelle tuhoamaan sinut. Olet kaikkein haavoittuvin tuomitsevien ajatusten tähden. Omatuntosi sanoo sinulle: ”Et rukoile niin kuin ennen. Et tutki Raamattua tarpeeksi. Olet kuiva ja penseä, tulesi on sammumassa etkä ole enää mikään hyvä todiste. Nyt olet Antanut Saatanan ryöstää Jumalan antaman rauhan. Ei sinusta ole tähän.”

Me ajattelemme silloin: ”Olen pettänyt Herran. En ole totellut Hänen sanaansa”. Sinun horjuva uskosi on suitsuava kynttilänsydän ja paholainen haluaa innokkaasti nähdä sen sammuvan kokonaan.

Olet yhtä väsynyt ja lannistunut kuin profeetta Elia. Haluat vain nukkua. Raamattu sanoo, että tuo hurskas mies teki juuri niin: ”Ja hän paneutui maata ja nukkui"(1 Kun.19:5). Hän ei vain enää pystynyt kantamaan taakkaansa.

Herra ei kuitenkaan moittinut Eliaa tästä. Jumala tiesi, että Hänen palvelijansa oli aivan poikki. Kuvittelen meidän rakkaan Isämme sanoneen Eliasta: ”Katso tätä uskollista miestä, ruhjeilla ja tuskissa. Hän on tullut omien voimiensa loppuun, ei pysty edes selittämään tuskansa määrää kenellekään. Olen luvannut hänelle: ’En särje murtunutta ruokoa’ ”.

Mitä sitten tapahtui? ”Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: ’Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi’ "(1 Kun.19:7).

Tämä on uskomaton sana jokaiselle, joka on särkynyt ruoko ja lukee tätä sanomaa. Ei ole väliä sillä, kuinka ruhjeilla olet, kuinka alas kumartunut koetuksen tulvassa. Jumala on antanut lupauksen: ”Et sinä murru kokonaan. En anna sinun liekkisi hiipua. Uskosi ei sammu”.

Rakas pyhä, tämä sanoma on sinulle taivaasta. Sinua on koskettanut sana, joka kutsuu sinua: ”Nouse nyt ylös. Jumala ei ole vihainen sinulle. Hän ei anna sinun suistua maahan. Hän tietää, että tämä tilanne on liian vaikea sinulle. Hän antaa sinulle yliluonnollisen voiman. Hän antaa sinulle, mitä tarvitset voidaksesi liikkua.”

Wednesday, February 17, 2016

USKOMATON RAKKAUS

Jeesus kääntyi kerran muutamien omaistensa puoleen ja sanoi: ”Teitä ei maailma voi vihata” (Joh.7:7).

Näillä sanoilla Jeesus antaa meille lakmuspaperitestin tosiseurakuntaa ja tosi opetuslapseutta varten. Kuinkahan monet seurakunnat ja uskovat voisivat sopia tänään näihin sanoihin: ”Maailma ei voi vihata teitä”.

Kristus sanoo lyhyesti: ”Te olette tuoneet niin paljon maailmaa seurakuntaan, olette vesittäneet evankeliumini niin, että maailma syleilee teitä. Teistä on tullut maailman ystäviä”. Jaakob antaa tästä varoittavan esimerkin: ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen”(Jaak.4:4).

Tietenkin Jeesus oli poliitikkojen ja syntisten ystävä. On kirjoitettu, että Hän oli ”syntisistä erotettu”(Hebr.7:26). Hän toimi syntisten hyväksi, kuitenkin aina Isänsä alaisuudessa. Meidätkin on kutsuttu Hänen laillaan olemaan maailmassa, mutta ei maailmasta.

”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin... Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat”(Joh.15:20). Ei sinun pidä etsiä vainoa. Sitä ei tule työsuorituksesi, tai rotusi tai ulkomuotosi tähden. Ei, se tulee vain, koska teet Kristuksesta Herrasi.

Nyt annan teille rohkaisun sanan. Vaikka maailman vihaa ja vainoaa Kristuksen tosi opetuslapsia, löydämme kasvavaa rakkautta ja harrasta myötäelämistä Hänen seurakuntansa jäsenien keskuudessa. Tosiaankin, se, mikä saattaa maailman vihaamaan meitä, vaikuttaa yhä enenevää rakkautta vanhurskaitten veljiemme ja sisartemme joukossa.

Tulevina päivinä Jumalan huoneen rakkaus on oleva entistä kallisarvoisempi. Koko maailma tulee vihaamaan meitä, media halveksimaan, Hollywood ivailemaan, yhteiskunta tekemään meistä naurunalaisia. Kun sitten tulemme Jumalan huoneeseen, tulemme paikkaan, jossa on uskomaton rakkaus, kun rakastamme toinen toistamme, niin kuin Kristus rakastaa meitä.

Olemme sitten kohdanneet minkälaista vainoa tahansa, sillä ei ole väliä. Saamme kuulla nämä sanat: ”Tervetuloa kotiin, veli, tervetuloa kotiin sisko. Täällä sinua rakastetaan”. Meidät eheytetään voidaksemme jatkaa, niin kuin Herramme käski meitä, todellisen evankeliumin viemistä.

Tuesday, February 16, 2016

MIKSI MAAILMA VIHAA SEURAKUNTAA?

Tosi uskova on rakastava, rauhaisa, anteeksi antava ja välittävä. Ne, jotka tottelevat Jeesuksen sanoja ovat itsensä uhraavia, nöyriä ja ystävällisiä.

Yleinen viisaus sanoo, että ei ole luonnollista vihata niitä, jotka rakastavat, siunaavat ja rukoilevat sinun puolestasi. Pikemminkin ihmiset vihaavat niitä, jotka käyttävät heitä hyväkseen, ryöstävät ja kiroavat heitä. Miksi, sitten uskovia vihataan niin kovasti?

Jeesus sanoo: ”Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä... Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne”(Joh.15:18, 20). Miksi näin?

Seurakuntaa vihataan sen tehtävän takia, joka on enemmän kuin vain kertoa kadotetuille ihmisille: ”Jeesus rakastaa sinua”.

Saatat yllättyä, kun muistutan sinua siitä, mikä meidän tehtävämme on. Yksinkertaisesti ilmaistuna tehtävämme on uskovina vaatia jumalattomilta pois se, mikä on heille kaikkein arvokkainta: omavanhurskaus.

Maailmalliselle ihmiselle kaikkein arvokkain asia on hänen omavanhurskautensa. Mieti sitä: hän on koettanut koko elämänsä muodostaa hyvän käsityksen itsestään. Hän on rakentanut epäjumalaa omista hyvistä töistään. Hän ylistää itseään siitä, että hän on todella hyväsydäminen ja ystävällinen toisia kohtaan. Hän on varma, että on tarpeeksi hyvä taivaaseen ja liian hyvä helvettiin.

Tämä jumalaton mies on viettänyt vuosikausia piiskaten omaatuntoaan ja soimaten sitä. Hän on opetellut hiljentämään jokaisen synnintunnon ajatuksenkin, joka käy häntä kohti. Hän iloitsee väärästä rauhasta ja on antanut itsensä uskoa, että Jumala ihailee häntä.

Nyt, juuri, kun hän on saanut omantuntonsa äänen vaikenemaan, sinä, uskova, tulet hänen luoksensa. Se totuus, jota sinä tarjoat, puhuu kovemmin kuin hänen kuollut omatuntonsa: ”Jollet synny uudesti, ylhäältä, et voi päästä Taivasten valtakuntaan”.

Yhtäkkiä sinä muodostat miehen sielulle uhkan. Olet joku, joka haluaa riistää häneltä hänen varmuutensa siitä, että hänen sielunsa laita on hyvin. Koko ajan hän on ajatellut, että hänellä on kaikki hyvin, mutta nyt sinä sanot hänelle, että hänen hyvät tekonsa ovat vain saastainen vaate.

Kerronpa sinulle, ei tämä mies todellakaan pidä sinua hyvän sanoman tuojana. Ei, hänen silmissään olet kiduttaja, joku, jonka tarkoituksena on ottaa pois hänen rauhaisan unensa yön aikana.

Monday, February 15, 2016

AGAPE-RAKKAUS by Gary Wilkerson

Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen, Hän piti heille viimeisen oppitunnin. Se alkoi niin, että Hän kysyi Pietarilta, rakastiko tämä Häntä. Hän kysyi tätä opetuslapseltaan kolme kertaa, ja joka kerta Pietari vastasi: kyllä. Vuorollaan Jeesus vastasi joka kerta: ”Ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani”(Joh.21:15- 17).

Jeesuksen tässä kohdassa käyttämä sana rakkaus on kreikankielellä agape, joka ilmaisee epäitsekästä, uhrautuvaa, ehdotonta rakkautta. Tällainen rakkaus sanoo: ”Jos sinä halveksit minua, minä annan silti sinulle. Jos hylkäät minut, silti minä annan sinulle. Jos loukkaat minua, minä edelleen annan sinulle.”

Kun Pietari vastasi Jeesukselle, hän käytti erilaisia sanoja rakkaudelle. Vannoessaan rakkauttaan Kristukselle, hän käytti sanaa phileo, mikä merkitsee veljellistä rakkautta. Sellainen rakkaus on molemminpuolista, se antaa ja saa. Pietari sanoi siis Jeesukselle: ”Kun sinä annat minulle, minäkin annan sinulle”.

Jeesus antoi Pietarille käskyn elää antavaa elämää. Hän tiesi opetuslapsensa olevan kykenevä siihen, koska Pietari kuluneiden viikkojen aikana oli todella murtunut syvästi. Jeesuksen seuraavat sanat hänelle kuvaavat siis antavan elämän ristiä: murtuneisuutta: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua"(Joh.21:18 -19).

Tällä viimeisellä opetuksella Jeesus johti Pietarin siunatusta elämästä murtuneisuuteen, antavaan elämään. Näin tehden Hän antoi Pietarille Taivasten valtakunnan avaimet. Kipu, ahdistus ja murhe siis odottivat Pietaria antavassa elämässä, jonka Jumala oli valmistanut hänelle. Kuitenkin, niin kuin Johanneksen evankeliumi tässä kertoo meille, jopa Pietarin kuolema kirkastaisi Jumalan kunniaa.

Sinulla ja minulla saattaa olla elämä, jossa voimme itse päättää, mitä teemme, mutta meillä voi olla myös elämä, joka heijastelee Herran antavan luonnon kunniaa. Kun antaa agapeella kaiken toisille, löytää itsensä kivulla vuodatettuna, niin kuin ehtoollisviini. Kun teet niin, sinusta tulee toiset huomioiva, voimakas, vaikuttava ja maailma näkee eron. Sinun antava elämäsi ilmentää Jumalan omaa kunniaa, todistuksena maailmalle Hänen anteliaasta, rakastavasta luonnostaan.

Friday, February 12, 2016

KORKEA AIKA

Onko vielä olemassa pieni jäännös, joka tahtoo taistella sytyttääkseen Jumalan vanhurskauden tulen? Kansa, joka muistaa Herraa ja haluaa pitää Hänen nimensä puolia?

Herra on sanonut: ”Jos näen suitsuavan kynttilänsydämen, en sammuta sitä. Liekki on ehkä jo hiipunut, eikä tulta näy enää, mutta jos näen kipinöitä palavan, en anna sen sammuakaan. Niin kauan kuin kuulen edes heikon huudon jostakin päin uskollisilta palvelijoiltani, en anna tuon särkyneen ruo’on murtua” (ks. Jes.42:3).

Jumala ei ole päästänyt meitä käsistään. On kyllä totta, että elämme ”korkeaa aikaa”. Näen tätä joka puolella, kun matkustan, erityisesti Euroopassa. Tuo mannermaa on paljon maallistuneempi kuin Yhdysvallat, maa, joka tieten tahtoen on tullut täysin jumalattomaksi. Kun kuljet joiden maiden kaduilla, aistit antikristuksen hengen ja häpeämättömyyden Jumalaa kohtaan.

Ruotsi on nyt Euroopan kansoista kaikkein vaurain ja mitä rikkaammaksi se tulee, sitä enemmän on luopumusta. Samaan aikaan evankelinen seurakunta siellä on vaarassa menettää intonsa vaelluksessaan Kristuksen kanssa. Irlanti, kansakunta, joka kärsi vuosikausia köyhyydestä, on ruvennut menestymään. Sielläkin hengellinen ilmasto on apaattinen, maallistumisen hiipiessä sisään.

Koko asenne Euroopassa näyttää olevan: ”Entä sitten, jos tuomio tulee? Eläkäämme, syökäämme, juokaamme ja olkaamme iloisia.” Ei ole kiireellisyyden tunnetta, ei tarvita Jumalaa.

Uskon, että Herra puhuu tällä hetkellä selvän sanoman koko maailmalle. Hänellä on voima pysäyttää mikä hyvänsä terroristihyökkäys milloin haluaa. Hän voisi vain sanoa sanan, ja enkelit painaisivat maahan kaiken pahan vallan. Sen sijaan Hän on päättänyt lähettää ja sallia kansainvälisiä kauheuksia. Ne ovat kaikki merkkejä siitä, että meillä on koettavana juuri nyt Hänen korkea aikansa.

”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa”(Jes.42:3-4).

Thursday, February 11, 2016

MURTUNUT MIELI

Kun Kristus tuli maan päälle, Israel eli Rooman valtakunnan murskaavassa hallinnossa. Juutalaiset kantoivat raskasta taakkaa Rooman verojen ja lakien takia. Samaan aikaan ahne papisto hyötyi leskistä ja köyhistä. Maahan poljetut joutuivat pilkan ja ivan kohteiksi, ja ihmiset sokeutuivat korruption takia. Juuri tämän tähden niin monet profeetat ennustivat, että Kristus tulisi tänne pimeimpänä hetkenä tuoden kirkkaan valon.

Jeesus tuli ulkokultaisuuden vaivaamaan yhteiskuntaan, joka oli täynnä syntiä. Kun Hän katseli kansakunnan tilaa, Hän itki Jerusalemin tähden (ks. Luuk.19:41) ja ennusti, että se tulisi autioksi. Kuitenkin Hän antoi sille vielä seitsemänkymmentä vuotta aikaa evankeliumin kuulemiseen. Nuo vuodet olivat täynnä Hengen täyttämien todistajien julistusta toivosta ja kääntymisestä. He tekivät ihmeitä ja kutsuivat ihmisiä voimallisesti Hänen valtakuntaansa. Jeesus ei yksinkertaisesti halunnut murtaa särjettyä ruokoa, jollainen Israelista oli tullut.

Tällä hetkellä se kuvaa Amerikkaa: yhteiskuntaa, jonka moraali on täysin murtunut. Olemme myös kansa, joka on masentunut ja sekaisin. Ihmiset elävät pelossa ja henkisessä ahdingossa. On enemmän psykologeja, psykiatreja, sosiaalityöntekijöitä ja avioliittoneuvojia kuin koskaan ennen historiassa. He eivät kuitenkaan pysty vastaamaan kaikkien ihmisten anomiseen, saada edes hetken helpotuksen. Tämä pätee myös seurakuntaan: kristillisiä sielunhoitajia vilisee kaikkialla maassa, mutta he ovat ylikuormitettuja, koska ihmiset tunkeilevat heidän luonaan saamassa apua vaikeuksiinsa.

Lapsemme saavat ruhjeita särkyneiden kotien takia, hyväksikäytön ja seksuaalisen väärinkäytön seurauksena. Teinit saavat ruhjeita moraalittomuudesta, materialismista ja tunteettomuudesta. Saatana on päästänyt valloilleen pahan tulvan. Se taas on jättänyt jälkeensä vinoutuneita ja ruhjoutuneita ihmisiä.

Suuri osa seurakunnasta on mustelmilla tämän saman hengen vaikutuksesta. Kirjeestä kirjeen jälkeen luen uskovista, jotka kuivuvat megaseurakunnissa, joissa ei enää julisteta syntiä tai vanhurskautta. Uskovat ovat äimistyneet ihmetellen: ”Mistä löydän todellista ylistystä? Tänään en tunne minkäänlaista Kristuksen läsnäoloa. Ei ole särkyneisyyttä”. Pastoritkin kirjoittavat tunnustaen: ”Veli Dave, olen luopunut uskosta”.

New York Times julkaisi kertomuksen helluntaiseurakunnasta, jossa oli kymmenen tuhatta jäsentä. Sen sanoma oli: ”Meidän tehtävämme on tehdä teidät onnellisiksi”. Se vain tuo väärää toivoa ja väliaikaista helpotusta.

”Suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta”(Jes.42:3). Jossakin päin tätä kansakuntaa Jumala näkee kynttilänsydämiä, jotka savuttavat, kynttilänsydämiä, jotka kerran paloivat, innokkaalla liekillä Jumalan tarkoitusperiä ja huolenpitoa varten. Nyt ne vain enää savuttavat.

Wednesday, February 10, 2016

TUOMIO AMERIKALLE?

Monet uskovat kysyvät tänä päivänä: “Miksi Jumala ei ole jo vienyt Amerikkaa tuomiolle? Miksi Hän ei ole kohdellut meitä syntiemme mukaan? Hän antoi Nooan sukupolvelle 120 vuotta varoituksia, mutta sen jälkeen Hän sanoi: ”Riittää” ja tuotti vedenpaisumuksen. Jumala on kärsinyt Amerikan syntejä nyt pitkää aikaa. Miksi emme ole nähneet Hänen vanhurskasta tuomiotaan meitä kohtaan?

Minä rakastan tätä maata enkä itse ollenkaan halua nähdä Jumalan lopullista tuomiota Amerikan yllä. Ihmettelen niin kuin monet muutkin, miksi Jumalan tuomio viivästyy.

Uskon, että näemme tuomion alkamista. Näen hirveitä kauheuksia tapahtuvan ympäri maailmaa varoituksina. Amerikan talous ei ole mennyt nurin, ja kansakuntamme on edelleen kykenevä toimimaan, niin kuin se on toiminut. Me näytämme ajautuvan kriisistä kriisiin, kun meille on annettu mahdollisuus mahdollisuuden jälkeen.

Olen varma, että tähän ihmeellisyyteen on vain yksi vastaus: meidän Vapahtajamme hellyys ja pitkämielisyys, Tästä saamme todisteen Jesajalta: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta”(Jes.42:3). Amerikasta on tullut muserrettujen ruokojen kansakunta!

Ruoko on pitkä kasvi, jolla on ontto varsi, niitä löytyy useimmiten soisilla alueilla tai vesistöjen ääressä. Ruoko voi taipua vain niin pitkälle, että se lopullisesti katkeaa, ja tulva kantaa sen pois.

Niin kuin ruoko tyynessä säässä Amerikka oli kerran ylpeä ja pitkä, täynnä tarkoitusta ja lupausta. Meidän koko yhteiskuntamme kunnioitti Jumalaa, ja Raamattua pidettiin kaikkien lakiemme ja oikeuslaitoksemme perustana. Vielä minun elinaikanani koulukirjoissa oli Raamatun kertomuksia ja opetuksia. Jeesusta pidettiin Jumalan Poikana, joka antaa suosionsa ja ennen näkemättömiä siunauksia maallemme.

Nyt, menestyksemme myötä, meistä on tullut kuin entinen Israel: ylpeä ja kiittämätön. Olemme langenneet pitkän matkan lyhyessä ajassa. Jumala on työnnetty ulos oikeuslaitoksestamme, kouluistamme, Hänen nimeään pilkataan ja ivataan.

Yhteiskuntamme on kokonaan kadottanut moraalisen kompassinsa, ja tuloksena on, että Amerikka, joka kerran seisoi pitkänä, on nyt rampa, kuin särjetty ruoko.

Tuesday, February 9, 2016

UUSI ILMESTYS MESSIAASTA

”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa” (Jes.42:1 -4).

Tämä Raamatunkohta puhuu yksinomaan Jeesuksesta. Pyhä Henki on liikkunut profeetta Jesajan yllä tuoden hänelle ilmestyksen siitä, minkälainen Messias on, kun Hän saapuu. Jesajan avaussana, ”Katso”, ilmaisee kuuntelijoille: ”Valmistaudu uuteen ilmestykseen Messiaasta”.

Kuva, joka tulee näköpiiriin näistä neljästä jakeesta, on hyvin selvä: Kristus ei tulisi pakottamaan kansaa kuuntelemaan itseään. Hän ei tulisi suurella loistolla, Hän tulisi hellänä, rakastavana Vapahtajana.

Me löydämme Jesajan kirjan ennustuksen toteutuneena Matteuksen evankeliumin 12. luvussa. Fariseukset olivat juuri neuvotelleet suunnitelmasta saada Jeesus tapetuksi, vain koska Hän oli sapattina parantanut miehen, jolla oli kuivettunut käsivarsi. Matteus kertoo: ”Kun Jeesus huomasi sen, väistyi hän sieltä pois” (Matt.12:15).

Kristus ei kostanut vihassa tai käynyt niiden kimppuun, jotka juonivat Hänen kuolemaansa. Hän ei ollut niin kuin opetuslapset, jotka halusivat kutsua tulen taivaasta Hänen vastustajiensa päälle, vaikka Kristus olisi voinut tehdä sen. Oikeastaan Hän olisi voinut kutsua legioonan enkeleitä peittoamaan vihollisensa, mutta Jeesus ei halunnut kostoa.

Juuri tämä hellä henki, Matteus sanoo, ilmaisee Jesajan profetian toteutumisen: ”Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduill”(Matt.12:19).

Jesaja sanoi lyhyesti kerrottuna: ”Vapahtaja ei ole tulossa pakottamaan ketään valtakuntaansa. Hän ei tulisi kovaäänisenä, ylivertaisena henkilönä. Ei, sinä kuulisit Hänen puhuvan hiljaisella, pienellä äänellä sisäisenä äänenä.”

Monday, February 8, 2016

TARPEESSA OLEVAT LAPSET by Gary Wilkerson

Kristus alkaa työnsä meissä usein, kuin olisimme lapsia, joiden tarpeista Hän pitää huolen. Tämä tapahtui kaikissa evankeliumeissa, kun Hän palautti sokean näön, paransi verenvuotoa sairastavan naisen ja ruokki nälkäisiä ihmisjoukkoja. Hän kohtasi kärsiviä ihmisiä siellä, missä he olivat ja täytti heidän tarpeensa. Se oli riittävä syy ihmisten parveiluun Hänen perässään. Jopa jotkut fariseukset seurasivat Kristusta Hänen tekemiensä ihmeiden takia.

Itse päätin seurata Jeesusta, kun hän oli täyttänyt syvimmän tarpeeni. Olin teini-ikäisenä usein kovin epävarma Jumalan todellisuudesta. Olin polveutunut pitkästä sarjasta pappeja. Miten en voinut olla varma siitä, ettei se ollut vain omien vanhempieni oppineisuutta? Jeesus tuli minun luokseni, minun kipeään sydämeeni ja näytti, mitä minun pitikin tietää: että Buddha ei rakastanut minua, ei myöskään Muhammed tai Konfutse, mutta Jeesus rakasti. Hän näytti minulle oman puhtaan rakkautensa, ja se käänsi elämäni ympäri.

Jeesus siunaa meitä silloin, kun meillä on tarpeita. Se on kuitenkin vain alkupiste elämässämme. Hän vie meidät siunatuksi tulemisesta särkyneisyyteen, koska se on ainoa tapa meidän todelliselle kasvullemme. Särkyneisyyden tiellä alamme vähitellen ottaa vastaan Hänen antavaa luontoaan.

Myöntäkäämme, että lihamme vihaa ajatusta antavasta elämästä, koska se edellyttää särkyneisyyttä. Mieti kaikkia bestseller-kirjoja, joiden otsikot ehdottavat siunausta. Kuvittele sitten erilainen otsikko kirjahyllyyn. Tämän nimi on Antava elämä. Ajattelet: ”Haluan olla antaja” ja niin selaat sitä kirjaa. Luet Paavalista, joka kertoo olleensa haaksirikossa, tulleensa hakatuksi ja kivitetyksi, koska hän oli kutsuttu antamaan. Luet toisista apostoleista, joita vainottiin, koska Jeesus kutsui heidät antavaan elämään. Lukiessasi pian tajuat: ”Tästä ei tule bestselleriä”.

Sellaista oli Jeesuksen päivinä. Ihmisjoukot lakkasivat seuraamasta Häntä, kun Hän alkoi saarnata vaikeita totuuksia (ks. Joh.6). Kun ihmiset alkoivat etsiä ulko-ovea, ”niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’Tahdotteko tekin mennä pois?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä’" (Joh.6:67 - 69).

Jeesuksen kysymys panee meidät samaan asemaan opetuslasten kanssa. Meidän tulee luottaa Hänen hyvyyteensä ja uskollisuuteensa. Emme näet voi valita itse omaa elämänsuunnitelmaamme. Jos valitsisimme, olisimme kaikki saajia, emmekä antajia. Siksi Jeesus asettaa kutsumuksemme. Kun Hän sitten johtaa meidät vaikealle polulle, voimme olla varmoja siitä, että Hän tekee sen rakkaudessaan.

Friday, February 5, 2016

HÄN HALUAA NÄHDÄ SINUN HYMYSI

Oleta, että juuri ennen Jeesuksen taivaaseenastumista Hänen katsellessaan seurakuntaansa ja ennen paluutaan tapahtuvaa sadonkorjuuta, Hän näkeekin lankeamisen. Hänen sielunsa on murheellinen, koska Hän näkee maailmanlaajuisen luopumuksen. Sen sijaan, että Hänen kansansa käyttäisi aikansa ja energiansa leikkaamaan kypsynyttä viljaa, se etsiikin maallista menestystä ja aineellisia asioita.

Niinpä Jeesus sanoo Isälleen: ”He eivät saa sadonkorjuuta suoritetuksi. Kaikki valjenneet vainiot makaavat laossa. Minä lähetän enkeliarmeijan leikkaamaan elon”. Isä myöntyy ja yhtäkkiä tuhansia taivaallisia olentoja ilmestyy maan päälle, hohtaen yliluonnollista säteilyä.

Minkälainen tämä näkymä mahtaisikaan olla: tuonpuoleisia olentoja, kirkkauteen puettuja, puhumassa kirkoissa ja julkisilla paikoilla. Heitä haastatellaan sanomalehtiin, radioon ja televisioon suorissa lähetyksissä. He puhuvat rististä, ylösnousemuksesta, taivaaseen astumisesta, Kristuksen rakkaudesta ja tulossa olevasta viimeisestä tuomiosta. He puhuvat sellaisella voimalla ja vakuuttavuudella, että jokainen on ihastuksissaan. He ovat kuin monet Joonat, varoittamassa maailmaa.

Oleta nyt, että lyhyen ajan kuluttua nämä samat säteilevät enkelit ihastuvat ympäröivään maailmaan. He ”tykästyvät” hienoihin ruokiin, aineelliseen omaisuuteen, rikkauteen ja turvallisuuteen. Pian he alkavat pyrkiä menestykseen, maineeseen ja vaurauteen. Ennen pitkää heistäkin tulee toinen toisensa kadehtijoita, näyttävät vihansa, ylpeytensä, kateutensa ja ahneutensa.

Toisin sanoen heistä tulee aivan samanlaisia kuin seurakunta on tänään! Kysyn sinulta, miten paljon he voivat nyt vaikuttaa maailmaan? Kuinka he voisivat odottaa tuovansa sisään satoa, kun heidät saadaan kiinni maailmallisuudesta? Heidän todistuksensa olisi halvennettu ja heistä olisi vuotanut ulos kaikki hengellinen voima, jättäen heidät lannistuneiksi, pelokkaiksi ja epäileviksi.

Kerropa, miksi kukaan haluaisi kuulla evankeliumiani, jos he näkisivät minut siinä tilassa, ahdistuneena ja ilottomana? Miksi he uskoisivat sanomaani: ”Jeesus riittää, minun kaikkeni, minun auttajani alati”, jos olen aina pelokas ja huolissani ilman rauhaa?

Ei kukaan kuuntelisi sanaani. Sen sijaan he miettisivät: ”Minkä eron Kristus siis tekee? Hän ei näytä olevan hyvä lääkäri, jos olet aina tässä kunnossa”.

Rakas lukijani, Meidän ulkomuotomme merkitsee. Kuuntele, mitä Kristus sanoo morsiamestaan Salomon Korkeassa Veisussa: ”Kyyhkyseni, … anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi" (Laul.l.2:14). Kristus sanoo meille lyhyesti: ”Minä haluan nähdä hymysi”. Onko se sinun ulkomuotosi?

Thursday, February 4, 2016

ON AIKA ALOITTAA ELONLEIKKUU

Jeesus sanoi: “Sato on valmista ja sitä on paljon. On aika alkaa sen korjaaminen” (ks. Matt.9:37 - 38). Sillä hetkellä alkoi viimeinen hengellinen elonkorjuu Jeesuksen sukupolven juutalaisten ja pakanoiden keskellä. Sama elonkorjuu jatkuu siihen asti, kunnes Kristus tulee takaisin.

Kun luen tätä Raamatunkohtaa, ihmettelen, mitä Jeesus näki omana aikanaan sellaista, joka saattoi Hänet sanomaan: ”Sato on kypsää, on aika korjata eloa.” Näkikö Hän Israelissa hengellisen heräämisen? Oliko synagogissa herätystä? Kääntyivätkö papit takaisin Jumalan luo? Olivatko kirjanoppineet ja fariseukset tulleet synnintuntoon? Mikä todisti sadon olevan valmista leikattavaksi?

Evankeliumit eivät anna paljonkaan todisteita hengellisestä liikkeestä Jumalaa kohti. Ne päinvastoin näyttävät aivan muuta. Jeesusta pilkattiin synagogissa. Kansan hengelliset johtajat hylkäsivät Hänet, kyseenalaistivat hänen moraalinsa ja jumaluutensa. Yksi uskonnollinen ryhmä yritti jopa heittää Hänet vuorenharjanteelta. Kristus itse moitti Israelin kaupunkeja siitä, etteivät ne tehneet parannusta Hänen puheensa seurauksena: ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua Beetsaida! Voi sinua Tyyro ja Siidon! Voi sinua Kapernaum! (ks. Matt.11:21–23).

Ihmisjoukot kiistelivät sekasortoisessa epätoivossa. Raamattu sanoo: “Kun Hän näki heidät, he olivat kuin lampaat ilman paimenta” (ks. Matt.9:36). Kyseessä oli yhteiskunta, joka oli pelokas, uupunut, masentunut. Ihmiset juoksivat sinne tänne, niin kuin hajalle joutuneet lampaat, etsien, mistä voisivat saada apua. Juuri tänä suuren epätoivon hetkellä Kristus julisti: ”Elo on kypsynyt, ja satoa on paljon”.

Luuletko Jeesuksen sanojen sadosta ja sen kypsyydestä sopivan tähän päivään? Mistä saamme todisteen siitä, että pellot ovat vaalenneet ja valmiita leikattaviksi? Tekevätkö kansat parannusta? Käykö meidän yhteiskunnassamme kova kohina? Heräävätkö perinteiset kirkot? Onko hengellisillä johtajilla herätyksen nälkä, etsivätkö he Kristusta uudelleen? Huutaako tämä sukupolvi pyhyyden perään?

En näe sellaisia asioita tapahtuvan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ne eivät kuitenkaan olekaan niitä asioita, jotka liikuttivat Jeesusta Hänen aikanaan. Pikemminkin Häntä liikutti nähdä sitä surkeata olotilaa joka puolella. Minne Hän katsoikin, ihmiset olivat masennuksen ja ahdistuksen valtaamia. Hän sanoi: ”On aika ryhtyä leikkaamaan eloa”.

Wednesday, February 3, 2016

ELONKORJUUN TYÖKALUT

”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa" (Matt.9:36 - 38).

Jeesus puhui selvästi: ”Sato on kypsynyt, mutta työntekijöitä on vähän”. Niin, miksi on niin vähän työntekijöitä? Seurakunnat ovat tänä päivänä täynnä uskovia, jotka väittävät Kristuksen olevan heidän varsinainen elämänsä. Miljoonia dollareita käytetään ylistyskeskusten rakentamiseen joka puolella.

On totta, että itse alennamme arvomme työntekijöinä, jos emme osaa korjata sielujen satoa, jos emme heijasta julistamamme evankeliumin muuttavaa voimaa. Vaelluksemme Kristuksen kanssa tulisi todistaa maailmalle siitä, että Jumalan lupaukset ovat tosia.

Työntekijöinä me olemme elonkorjuun työkaluja Herran kädessä. Kristuksen päivinä sellainen työkalu oli viikate, pitkä kaareva- ja yksiteräinen, jossa oli pitkä varsi. Seppä oli takonut sen, laittanut sen tuleen, sitten ottanut sen alasimelle, nuijinut sitä ja taivuttanut muotoonsa. Koko prosessi kerrattiin monta kertaa, kunnes leikkuuterä oli viilattu karheapintaisella kovasimella.

Vertauskuva on selvä: Jumala takoo työntekijöitä. Hän ei tao pois vain syntiä. Tämä takomisprosessi selittää, miksi työntekijöitä on niin vähän. Suurin osa kirkossa kävijöistä ovat kuin ne Vanhan Testamentin tuhannet, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi lähtemään Gideonin kanssa. Jumala näki pelkoa monissa heistä, Hän tiesi, etteivät he kestäisi tulta, takomista, kovia aikoja. Tuhansista, jotka seurasivat Gideonia, vain kolmesataa valittiin.

Sama tapahtuu tänään. Ne, jotka ovat todella kutsutut elonkorjuuseen, ovat kutsutut kestämään seulomisen, ahjon tulen ja jatkuvan vasaroimisen. Niinpä vain harvat kestävät.

Tuesday, February 2, 2016

JUMALAN USKOLLISUUDEN MUISTAMINEN

Raamattu osoittaa, että Daavid, Job ja muut Vanhan Testamentin pyhät selvisivät pimeistä ajoistaan muistamalla Jumalan uskollisuutta menneille sukupolville. Daavid kirjoittaa, että sydämensä ollessa tyhjä: ”Minä muistelen muinaisia päiviä, tutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kättesi tekoja”(Ps.143:5). Aasaf, joka kirjoitti kaksitoista psalmia, teki samoin: ”Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi”(Ps.77:11). Aasaf todella sanookin, että kaikki ”Israel muisti, että Jumala oli heidän kallionsa”(Ps.78:35).

On ihmeellinen siunaus muistaa kaikkia menneitä avunsaanteja. Viides Mooseksen kirja sanoo meille: ”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut … Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi” (5 Moos.8: 2, 11).

Jumalan auttamisen muistaminen oli enemmän kuin siunaus Vanhan Testamentin pyhille. Se oli myös tarpeellinen tapa. Israelilaiset suorittivat kaikenlaisia rituaaleja ja käskyjä muistaakseen Herran hoidon elämässään.

Samoin tänään Jeesuksen Kristuksen seurakunnan pitäisi muistaa Jumalan apu menneisyydessä. Me olemme saaneet muistamiseen keinon, joka on paljon parempi kuin Vanhan Testamentin aikoihin. Daavidin ja Aasafin päivien jälkeen Jumala on vuodattanut Pyhän Henkensä, ja Henki elää nyt ihmisen ruumiissa.

Pyhä Henki lohduttaa meitä pimeinä aikoina ja tuo muistiimme Jumalan aiemman uskollisuuden. Hän tekee enemmänkin. Henki antaa meidän usein ymmärtää tulisten koetustemme takana olevia asioita niin, ettei uskomme sorru.

Kun katsomme Aasafin elämää, näemme, että tämä hurskas mies ei kokemuksiaan meidän kanssamme Psalmissa 77. Yksinkertaisesti sanottuna, me emme tiedä, mitä hänen pimeät hetkensä saivat aikaan hänen elämässään. Ainoa, mitä hän kertoi meille, on: ”Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet” (Ps.77:19). Aasafin päätelmä oli: ”Jumalan tiet ovat tuntemattomat. En tiedä, miksi Hän salli minun langeta sellaiseen masennukseen ja lannistumiseen. Iloitsen vain siitä, että Hän vapautti minut.”

Monday, February 1, 2016

ANTAVA ELÄMÄby Gary Wilkerson

Isän luontoa on antaminen. Lapsi, joka kasvaa antavassa kodissa, oppii jakamaan, ja Jeesuksella on Isänsä antava luonto. Nyt Jeesus kutsuu meitä viemään eteenpäin perheen nimeä antavalla elämällä.

Jotta pystyisimme tähän, Kristus antaa meille vahvan kuvan Viimeisellä Aterialla. Hän nostaa leivän ja viinin ja sanoo: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini". Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä”(Mark.14:22- 23). Huomaa, mitä Jeesus tekee leivälle: Hän siunaa, murtaa ja antaa sen. Tehdessään näin Kristus osoittaa meille, miltä eteenpäin vuodatettu elämä näyttää. Se on siunattu. Se on murrettu. ja se annetaan eteenpäin. Sellaiselta se näyttää elävän Jumalan poikana tai tyttärenä.

Keskeinen ero tavallisen itsestään huolehtivan ihmisen ja sen välillä, joka on löytänyt elämän tarkoituksen, on vuodattaa itsensä toisille. Kristuksessa meitä on kutsuttu siirtymään elämässämme ”saamisesta” ”antamiseen”. Jeesus antaa voimaa tähän muuttumiseen Hengessä, korvaten maailman hengen omalla Jumalan Hengellään. Hän sanoo meille: ”Te olette siunatut minussa, ja nyt teidän on tarkoitus antaa tuota siunausta eteenpäin.”

Tämä on ihanaa teologiaa, mutta muuttuminen on elämämme vaikein asia. Muutaman viime vuoden aikana ostetuimpia kirjoja ovat olleet ne, jotka ovat keskittyneet elämän ”saavaan” puoleen. Niiden keskeinen teema on, kuinka Jumala haluaa siunata lapsiaan. Tiedämme, että se on totta Jumalasta, koska Hänellä on antava luonto. Hän haluaa avata meille taivaan ovet ja vuodattaa kaiken meille varaamansa. Hän todella haluaa siunata avioliittomme, terveytemme, taloutemme. Niinpä nämä eniten ostetut kirjat ovat ansainneet paikkansa. Tunnustan myös saaneeni apua niistä.

Jotakin kuitenkin puuttuu näistä kirjoista. On olemassa jotakin parempaa kuin siunattu elämä, jossa saadaan. Se on murrettu antamisen elämä. Saava elämä on helppo, antava elämä vaikea, mutta palkitseva.

Muista, Hän siunasi, mursi ja antoi eteenpäin. Usein prosessi katkeaa heti ensimmäisen askeleen jälkeen. Monet uskovat eivät pääse ohi siunauksen osan. He eivät salli elämänsä murtuvan Jumalan edessä, niinpä he eivät koskaan saavuta viimeistä askelta: antamista. Näin he eivät koskaan näe Jumalan tarkoituksen täyttymistä siunauksena itsessään.