Thursday, March 31, 2016

AHDISTUKSEN PÄTSI

”Jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin”(Room.8:17 - 18). Apostoli Paavali sanoo, etteivät hänen kärsimyksensä ole mitään siihen verrattuna siihen kirkkauteen, joka odottaa häntä?

Samoin hän tahtoo meidän kääntävän katseemme nykyisistä kärsimyksistämme ja kiinnittävän sen tulevaan, joka muuttaa kaiken. Kun olemme yhden hetken uudessa kodissamme, emme enää muista, mitä oli ennen. Hän kehottaa ylistämään jo nyt, iloitsemaan siitä riemusta, joka odottaa meitä. ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät”(Hebr.13:15).

Jumala on valinnut ne, joita Hän on ”sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä”(Jes.48:10). Ne ihmiset, joille Jesaja kertoi tämän näyn uudesta maailmasta, olivat juuri kärsineet vihollisen raivon kauheutta. Nyt he horjuivat kärsimyksen, pelon ja uupumuksen vallassa. He tunsivat, että Jumala oli hyljännyt heidät ja pelkäsivät tulevaisuutta.

Minkä Sanan Jumala siis lähetii heille? Saman, minkä Hän antaa tänä päivänä omilleen: ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen. Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem; irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion. Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan”(Jes.52:1-3).

”Ja … minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: ’Se on minun kansani’, ja se sanoo: ’Herra, minun Jumalan’ "(Sak.13:9).

Wednesday, March 30, 2016

YLISTYSKOULU

Kuinka Jumala vei Israelin lapset pois Egyptistä? Hänen piti laittaa heidät kärsimyksen pätsiin saadakseen heidät siihen pisteeseen, jossa he huusivat: “Nyt riittää! En halua olla enää täällä.” Sitten, kun tuli aika Jumalan sanoa: ”Lähtekää”, he olivat valmiit irrottamaan juurensa ja lähtemään Luvattua Maata kohti.

Jumala auttaa meitä erottautumaan aineellisesta, tämän ajan hengestä ja suuntaamaan kaikki ikävöimisemme kohti Uutta Jerusalemia.

Jesaja ennusti, että Jumala loisi ylistyksen paikan, jossa asukkaat iloitsisivat: ”Vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan”(Jes.65:18). Hebrean sana luoda tässä jakeessa merkitsee ”tuoda eloon”. Näetkö, mitä Jesaja sanoo? Jumala luo ei vain uutta maailmaa, vaan myös erityisen kansan. Hän tuo eloon morsiamen, jota ei vain ole vierotettu tästä maailmasta, vaan hän on oppinut ylistämään koetustensa tiellä.

Totisesti meidän nykyiset kärsimyksemme ovat ylistyskoulua. Kaikkialla me opimme ylistämään Jeesusta, erityisesti kärsimyksissämme, jotka harjoittavat meitä sitä ihanaa päivää varten. Mitä tämä kmerkitsee uskovalle, joka elää päivänsä alituisissa peloissa ja huolissa? Miten ne, jotka elävät, kuin Jumala olisi kuollut, oppisivat yhtäkkiä ylistämään muutoin kuin koetusten kautta?

On tärkeätä, kuinka me suhtaudumme nykyisiin vaikeuksiimme. Kun Israel oli kovimmassa kärsimyksen hetkessään, he lakkasivat toivomasta. He päättivät, etteivät kestäisi enempää ja istuutuivat yksinkertaisesti maahan. Tässä oli Jumalan kansa, jolle on annettu kallion lujat lupaukset, mutta silti he istuivat kahleet kaulansa ympärillä.

Samoin tänään jotkut uskovat lannistuvat tässä kohdin. He eivät kyllä lakkaa uskomasta, mutta he lakkaavat etsimästä Jeesusta koko sydämestään ajatellen: ”En voi elää tällaista vaativaa elämää. Näyttää, että joudun kärsimään enemmän, kun pääsen lähemmäs Kristusta”. He ihmettelevät, miten Paavali saattoi sanoa: “Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne” (Kol.1:24).

Juuri siksi Paavali saattoi lausua tämän: hänet oli viety taivaaseen ja näki meitä odottavan kirkkauden. Näkemänsä takia Paavali pystyi ottamaan ilolla vastaan koetuksensa ja vaikeutensa tässä elämässä, oppien ylistämään Jumalaa kaikissa tiloissa. Hän oli päättänyt oppia sydämen iloa, oli tilanne mikä hyvänsä, ja hän alkoi harjoitella ylistystä valmistuakseen tulevaan maailmaan.

Tuesday, March 29, 2016

PORTIN ULKOPUOLELLA

Aabraham joutui kovaan uskonkoetukseen, kun hän kuuliaisena Jumalalle uhrasi poikansa. Se merkitsi testin lisäksi vieraantumista tästä maailmasta. Tämän todisti se, että hän oli valmis uhraamaan Iisakin. Hänellä oli usko, että siihen liittyi korkeampi tarkoitus, kuin mitä hän itse pystyi näkemään. Tässä oli todella mies, joka oli maailmassa mutta ei o maailmasta, vaan hän näki olevansan toisen maailman kansalainen.

Mieti nyt, mitä Hebrealaiskirje sanoo Kristuksesta: ”Sentähden myös Jeesus… kärsi portin ulkopuolella”(Hebr.13:12). Jeesus kärsi ulkopuolisena, aina muodollisen uskonnon, hyväksytyn yhteiskunnan ulkopuolella. Kristus tosin oli myös ”ulkopuolella” siinä mielessä, ettei Hänellä ollut paikkaa, mihin päätänsä kallistaa tässä maailmassa. Kaikessa, mitä Jeesus teki, Hän katsoi aina taivasta kohti.

Niin kuin Vapahtajamme ja esi-isämme Aabraham ”ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme”(Hebr.13:14). Me elämme ja toimimme tämän maan päällä, mutta olemme muukalaisia. Meidän todellinen kotimaamme on Uudessa Jerusalemissa., Niin Hebrealaiskirje kehottaa meitä: ”Niin menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, hänen pilkkaansa kantaen”(Hebr.13:13). Niin kauan kuin emme ole ”ulkopuolella” leirin, tämän maailman himojen ja aineellisuuden ulkopuolella, emme ole siellä, missä Ylkämme on.

Minä asun kauniissa kodissa ja ajan mukavaa autoa. Kuitenkin yritän jatkuvasti suojautua sellaisilta aineellisilta asioilta ja otan sydämestäni vaarin. On totta, että sinulla voi olla mahtava usko muttei kuitenkaan ikävää Kristuksen puoleen. ”Vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi”(1 Kor.13:2).

Surkeata, että katsoessani ympärilleni tänään näen joukoittain uskovia, joilla on suuri usko, mutta ei minkäänlaista halua olla Jeesuksen kanssa. Sen sijaan he ovat kiinnittäneet silmänsä tämän maailman asioihin ja siihen, miten pääsisivät käsiksi niihin. Sellaiset ihmiset eivät halua keskittyä taivaaseen tai vieraantua tästä maailmasta. Heille sellainen sanoma merkitsee poikkeamista ”hyvästä elämästä”, jota he nauttivat täällä.

Kiitos Jumalalle, että Hänellä on ihania tapoja työntää meitä ulkopuolelle portin. Hän sanoo meille: ”Jos aion antaa Poikani sinulle aviopuolisoksi, ei sinulla pidä olla mitään muuta viehätystä elämässäsi. Haluan olla varma, että en himoitse mitään etkä ketään muuta kuin Kristusta yksin. Jännittävin haaveesi, syvin veto sydämessäsi, on olla Kristuksen kanssa.”

Monday, March 28, 2016

EPÄILYKSEN ÄÄNI by Gary Wilkerson

Me kaikki olemme Herran kutsumia elämämme monissa eri vaiheissa. Hän on asettanut eteemme ennaltamäärätyn suunnitelman toteutettavaksi. Lisäksi Jumala lupaa, että Hän antaa suunnitelmansa tuottaa hedelmää, jos toimimme uskossa, luottaen Häneen.

Tämä ei kuitenkaan ole helppo tie. Niin kuin jokainen Jeesuksen kanssa jonkin aikaa vaeltanut tietää, että Hänen kutsunsa seuraaminen merkitsee erilaisten vaikuksien kohtaamista, joista kaikkein tavallisin on epäilyksen ääni. Kun etsimme tietä ylittääksemme Jordanin Virran Luvattuun maahan, kuulemme kaikenlaisten äänien sanovan meille, ettei meidän pitäisi mennä siitä yli. Ne mumisevat meille hyvin järkevään sävyyn: ”Se ei voi tapahtua. Kerronpa sinulle, miksi”.

On kolmenlaisia epäilyksen ääniä, jotka tulevat esiin jokaisen uskovan elämässä:

Ensiksi on ulkoa tuleva epäilys. Se on joku ystävä, tuttava tai perheenjäsen, joka haastaa meidän uskoamme Jumalan tottelemiseen.

Sitten on demonien aiheuttama epäilys. Tämä on paholaisen ääni, joka yrittää saada meidän luottamuksemme Jumalaan pois raiteiltaan.

Viimeiseksi tulee sisäinen epäilyksemme. Tämä on ääni meidän sisimmässämme. Se nostaa esiin kaikenlaisia syitä siihen, miksi meidän ei tarvitsisi totella Jumalaa eikä tehdä, mitä Hän käski.

Joosua kuuli kaikkia näitä kolmea ääntä, kun Jumala kehotti häntä johtamaan Israelin Jordanin yli. Virran ylittämiseen kuuluivat kaikki Jumalan antamat lupaukset Hänen kansansa tulevasta kunniasta maan päällä. Voit olla varma, etteivät he olisi yrittäneet ylitystä, jos olisivat kuulleet epäilyksen kimakkaa ääntä sen yrittäessä saada heitä muuttamaan mieltänsä.

Jumalamme haluaa poistaa kaikki epäilyksen äänet, jotka voisivat estää meitä tottelemasta Hänen johdatustaan suurempaan kunniaan. Kun Hän pyytää meitä ottamaan uskon askeleen, Hän johdattaa meidät ”ylittämään” sellaisella uskon määrällä, jota meillä ei ollut aiemmin.

”Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua”(Joos.1:5).

Friday, March 25, 2016

USKON MATKA

Jumala toimii juuri tällä hetkellä uuden maailman, uuden taivaan ja uuden maan valmistelussa kansalleen. Tämä uusi luomus käsittää myös uuden Jerusalemin, Kristuksen Morsian kodin. Jesaja näki tämän uuden maailman, jonka Jumala luo, ja sen näkeminen varmaan sai hänet ihmetyksiin. Jumala sanoo profeettansa kautta: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan”(Jes.65:17 - 18).

Tässä Jumala lausuu voimakkaan väitteen Kristuksen Morsiamesta. Hän itse asiassa sanoo: ”Nykyisen koetuksenne keskellä teidän tulee kiinnittää mielenne tähän totuuteen: nykyinen maailma ei ole teidän kotinne. Kaikki, minkä näette, tulee tuhoutumaan: maa, kuu, aurinko ja tähdet. Minä luon uuden maailman, jossa ei ole tulipaloja, tulvia, paholaisia, koetuksia eikä vaikeuksia”.

Ymmärrätkö, mitä sanon? Sinun koetuksesi loppuu, ja sinun vaikeutesi lakkaavat. Kiinnittäkää sen tähden silmänne Kristukseen ja tähdätkää rakkautenne iankaikkisuuden viettämiseen Hänen kanssaan uudessa maailmassa. Hänen mukaansa maailmaa, jossa nyt askaroimme, kaiken surun ja kivun kanssa, ei enää muisteta, kun tuo päivä tulee. Se ei astu enää ajatuksiimmekaan!

Rakas lukija, tämä selittää sen, että koetus, jossa monet ovat juuri nyt, ei ole testausta, vaan treenausta! Meitä valmistetaan maailmaan, jossa ei enää ole kipua. Sitä maailmaa asuttavat aivan uudet ruumiit. Paavali kertoo meille, että hautaan menevä ruumiimme ei ole se, jossa nousemme ylös. Me saamme upouuden ruumiin, jonka DNA on Kristuksen oma.

Aabraham antaa meille esimerkin henkilöstä, joka tähyili tulevaa maailmaa kohti. Raamattu sanoo hänestä: ”Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa… sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala”(Hebr.11:9-10).

Thursday, March 24, 2016

KRISTUKSEN MORSIAN

On totta, etteivät kaikki meidän koetuksemme ole uskon koetuksia. Usein Herralla on mielessään jotakin enemmän, kun joudumme vaikeuksien helteeseen. Tosiaankin, mitä lähempänä Kristusta vaellat ja mitä syvempiä koetuksesi ovat, sitä enemmän Hän toimii sinussa saadakseen aikaan jotakin muuta kuin uskoa.

Älä silti ymmärrä väärin: Kun meidän uskomme alkaa horjua, koetukset seuraavat. Emme koskaan pääse niistä. Jumalan koetuksissa on kyllä toinenkin tarkoitus. Isä valmistaa Morsianta Pojalleen.

Hän haluaa meistä koetuksissa paljon enemmän kuin suurempaa uskoa. Morsianta tullaan koettelemaan hyvin voimakkaasti, ja hänen rakkautensa Ylkää kohtaan joutuu menemään tulen läpi. Morsiamen luottamus Ylkään puhdistuu tulessa, tulvissa ja vaikeuksissa. Nämä koetukset eivät ole vain Morsiamen rakkauden ja sitoutumisen koettelemista. Pikemminkin ne ovat siksi, että hänen rakkautensa niiden kautta puhdistuu, vaikka se jo ennestään on sitoutunutta. Anna minun selittää.

Uskon monien tätä lukevien olevan täysin sitoutuneita Kristukseen. Jeesus on sinun elämäsi suuri rakkaus. Sinun luottamuksesi Häneen kukoistaa. Varmasti on edelleen aikoja, jolloin luottamus pannaan testiin. Jumala odottaa sinulta jotakin muuta, enemmän. Hänen Morsiamensa valmistamiseen kuuluu, että Hän tekee sinussa yliluonnollista työtään.

Tämän Morsiamen, Jeesuksen valitun rakastetun tulee ikävöidä saada olla Ylkänsä kanssa. Hänen tulee vieraantua kaikista muista ihastuksista. Hänen pitää haluta Yljän ruumiillista läsnäoloa intohimoisesti. Paavali viittaa tähän ikävään, kun hän kirjoittaa omasta halustaan: ”haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö”(2 Kor.5:8). ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto”(Fil.1:21).

Tässä ei ollut Paavalilla kyse sairaalloisesta kuolemantoivosta. Apostoli eli selvästi täyttä, jokapäiväistä elämää, mutta hän sanoi: ”Jokin minussa ikävöi olla Herran kanssa, siellä, missä Hän on. Ikävöin saada olla kasvokkain Hänen kanssaan”. Paavali oli siis vieraantunut tästä maailmasta ja sen viehätyksistä, voidessaan antaa tämän lausunnon.

Wednesday, March 23, 2016

KESTÄVÄ USKO

Paavali todistaa joutuneensa monien koetusten painamaksi. Hän kuitenkin päätti juoksunsa voittaen uskon kilvoituksen. Hän kirjoittaa: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt”(2 Tim.4:7). Tosin Paavali tiesi, että hänellä oli edelleen paljon työtä tehtävänä. Hänen edessään oli paljon suuria koetuksia ja kärsimyksiä. Kuitenkin hän pystyi sanomaan rehellisesti:

”Ehkä en ole ymmärtänyt Kristusta, niin kuin olisin halunnut enkä ole päässyt täydellisyyteen. Mitä uskoon ja luottamukseen Jumalaan tulee joka koetuksessa, tiedän, kehen olen uskonut ja olen varma siitä. Kun vihollinen tulee tulvan lailla, tiedän, että Herra asettaa sille rajan. Olen oppinut tämän kaiken koetusten helteessä.”

Minä voin todistaa saman kuin Paavali. Jumalan armosta Pyhä Henki on auttanut minut läpi monista koetuksista viime vuosina. Vaikein niistä oli kaksitoistavuotiaan lapsenlapseni, Tiffanyn kuolema. Herra antoi voimaa ja uskoa koko murskaavan tapahtuman aikana ja tulin siitä ulos sanoen: ”Tiedän, keneen uskon ja tiedän, että hänellä on suunnitelma. Jumala ei olisi antanut sellaisen syvän kivun tulla perheeni päälle ilman sen takana olevaa tarkoitusta. Oi, Herra, annan tämän sinulle uskossa.”

Mieti omaa tämän hetkistä vaikeuttasi tai koetustasi. Oletko epäillyt, pelännyt tai ollut vihainen sen kestäessä? Oletko syyttänyt Jumalaa liian raskaan taakan sälyttämisestä päällesi, kun olet joutunut koetukseen tarpeettomasti? Oletko lähellä kaiken kesken jättämistä ja ajattelet: ”Olen rukoillut uskollisesti, lukenut Raamattua, käynyt kirkossa, mutta mikään ei auta.”

Vai, oletko silti katsonut taivasta kohti ja sanonut: ”Tiedän, että Herra on hyvä ja minä aion luottaa Häneen tämän kaiken loppuun. En aio elää epäillen. Hän vie minut ulos kirkkauteensa”. Jos tämä kuvaa sinua, silloin sinun uskosi on kestänyt tulikokeen. Jos sen sijaan se ei ole kuva sinusta, kysyn sinulta: kuinka monta koetusta ja vaikeutta sinun pitää kokea, ennen kuin voit sanoa: ”Minun uskoni kesti”?

Tuesday, March 22, 2016

USKON KOETUS

Jumala koettelee lapsiaan mielellään. Raamattu sanoo, että Kristus on myötätuntoinen meitä kohtaan kaikissa meidän koetuksissamme, koska meidän tunteemme koskettavat Häntä. Ilmestyskirjassa, 2:9 Hän sanoo seurakunnalleen: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi ”. Hän sanoo siis: ”Minä tiedän mitä joudut käymään läpi. Et ehkä ymmärrä sitä, mutta minä tiedän siitä kaiken.”

On oleellista, että käsitämme tämän totuuden, koska Herra koettelee kansaansa. Raamattu sanoo: ”Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niin kuin hopea sulatetaan” (Ps.66: 10). ”Teidän uskonne … tulessa koetellaan”(1 Piet.1:7). ”Herra tutkii vanhurskaat”(Ps.11:5).

Tosiaankin, jokainen, joka seuraa Jeesusta, kohtaa kipuja. Psalmista kirjoittaa: ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä”(Ps.34:19). Paavali kertoo, että hän oli ”suuressa sydämen ahdistuksessa… monin kyynelin”(2 Kor.2:4). Hebrealaiskirje kuvaa pyhiä, jotka ”ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä” ja ”kestäneet monet kärsimysten kilvoituks”(Hebr.11:37, 10:32).

Tosiasiassa Raamattu puhuu aika paljon kärsimyksestä, koetuksista, vaikeuksista uskovien elämässä. Psalmistan mukaan: ”Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa”(Ps.88:3). Samoin Daavid kirjoittaa kestäneensä ”paljon ahdistusta ja onnettomuutta”(Ps.71:20).

En pysty nimeämään yhtään Jeesuksen seuraajaa, joka ei ole kärsinyt kaikkia näitä asioita. Raamattu mainitsee: koetuksia, ahdistuksia, huolia, vaikeuksia, masennusta. Tiedän, että voin sanoa Daavidin kanssa: ”Olen kärsinyt kipua ja suuria vaikeuksia ja koetuksia.” Ja tiedän, että monet tätä lukevat voivat sanoa: ”Tuo kertoo juuri minun elämääni. Minulla on nyt monia ahdistavia koetuksia ja vaikeuksia.”

Siitä syystä jokaisen uskovan on tiedettävä ja hyväksyttävä, että Jumalalla on tarkoituksensa kaikissa kärsimyksissämme. Elämäämme ei tule yhtään koetusta Hänen sallimattaan. Yksi Jumalan tarkoituksista on tuottaa meissä horjumatonta uskoa. Pietari kirjoittaa: ”Että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä”(1 Piet.1:7). Pietari nimittää näitä kokemuksia ”helteeksi … joka on teille koetukseksi”(1 Piet.4:12).

Monday, March 21, 2016

HERRALTA TULEVA ONNELLISUUS by Gary Wilkerson

Haluaako Jumala meidän olevan onnellisia? Tämä on monelle kristitylle hyvin painava kysymys. Alusta loppuun asti Raamattu antaa meille selvän vastauksen, ja sen on määrä muuttaa elämäntapamme.

Kyllä, Jumala haluaa meidän olevan onnellisia. Hän haluaa, että meidän onnellisuutemme on vakavalla pohjalla, raamatullisuuteen perustuva, Raamatun totuuteen pohjautuva. Kaikki nykyiset Raamatun käännökset puhuvat onnellisuudesta kerran toisensa jälkeen!

Holman Christian Standard Bible, yksi uudemmista käännöksistä sanoo: ”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat riemullisen huudon, Jahve, he vaeltavat sinun läsnäolosi valossa” (Ps.89:15). Vuoden 38-käännös suomeksi: ”Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!” (Ps.89:15). ”Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen”(Jer.31:13).

The New Living Translation, toinen hyvin kunnioitettu versio sanoo: ”Ja katso! Minä luon Jerusalemin onnellisuuden paikaksi”(Jes.65:18). The GOD’S WORD Translation sanoo: ”Herran vapahtamat palaavat… Iankaikkinen onnellisuus on heidän päässään kruununa”(Jes.35:10). Vuoden -38 käännös suomeksi: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo”. Seuraava jae kuvaa nykyisen sukupolven tautia: ”Sinä et palvellut Herraa sinun Jumalaasi iloisella ja onnellisella sydämellä, kun sinulla oli niin paljon”(5 Moos.28: 47). Vuoden -38 käännös: ”Et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea”.

Haluatko sanan onnellisuus myös Uudesta Testamentista? ”Vaikka et ole koskaan nähnyt Kristusta, sinä rakastat häntä… Olet ylen onnellinen, ilosta ja ylistät tavalla, jota ei voi ilmaista sanoilla”(1 Piet.1:8). Vuoden -38 käännöksessä suomeksi: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla”.

Yhteensä löysin 2 700 Raamatun kohtaa, jotka puhuvat onnellisuudesta, ilosta, riemusta, iloitsemisesta, ihastuksesta ja jopa nautinnosta. Kaikkia näitä tunteita on meidän ihmeellisessä tulevaisuudessamme, kun elämme Kristuksessa.

Voitko saada takaisin onnen, kun se pakeni sinun elämästäsi niin kauan sitten?

Miten onnellisuus on mahdollista, kun olet fyysisissä kivuissa, kun sielusi on huolia täynnä, kun perheesi on hajoamaisillaan? Tässä sinulle muutama sana avuksi:
  1. Usko, että Hän haluaa sinun olevan onnellinen! Olet saanut raamatullisen todisteen siitä, että Jumala haluaa sinun olevan onnellinen. 
  2. Usko, että Hänen antamansa onnellisuus on täysin realistinen, ei vain päiväunta. 
  3. Uudista mielesi tässä asiassa Hänen Sanansa kautta. Älä anna vihollisen ryöstää sinulta Jumalan totuutta.

Thursday, March 17, 2016

EVANKELIUMIA EI VOI PYSÄYTTÄÄ

”Jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi”(1 Kor.11:31 -32). Niin, miten voimme tuomita itsemme, niin kuin Paavali käskee?

Tässä on kriteeri, jonka mukaan itse tuomitsen itseni: ”Olenko mitenkään estänyt Kristuksen evankeliumin leviämistä?” Tiedämme, että maailma ei voi estää evankeliumia, mutta on totta, että, jotka saarnaamme, voimme. Paavali tuomitsi itsensä tässä asiassa kirjoittaen: ”Mutta me … kestämme kaikki, ettemme panisi mitään estettä Kristuksen evankeliumille”(1 Kor.9:12).

Apostoli sanoo pähkinänkuoressa: ”Minun pitää olla tarkka siitä, miten esitän evankeliumin. Jos olen mieleltäni materialistinen tai hellin kateutta tai himoa, en voi edustaa Kristusta kunnolla. Se saattaisi aiheuttaa esteen esiin tuomalleni evankeliumille. Ei, elämäntapani täytyy olla osa evankeliumia, jota saarnaan.”

Kuvitellaan korinttolaisia Paavalin aikaan. He toivat hienoja ruokia juhlapöytään, kun taas köyhät heidän keskuudessaan olivat vallan ilman ruokaa. Paavali sanoi heille monisanaisesti: ”Te ette todellakaan välitä Kristuksen ruumiin tarpeista, jos silmänne ovat kiinnitetyt vain siihen, miten saisitte paremman omasta elämästänne. Ette yksinkertaisesti voi keskittyä Jumalan asioihin, jos ette välitä veljistänne, joilla ei ole tarpeeksi rahaa seuraavaan ateriaan.”

Mitkään teot, jotka suoritetaan tällä asenteella, eivät kestä Herran pyhää tulta. Lukuisat menestyksekkäät metodit ja valtavat aikaansaannokset eivät merkitse mitään sillä hetkellä, sillä Jumala tuomitsee sydämen motiivien mukaan. Kysykäämme itseltämme tänään: ”Teenkö minä tämän saadakseni tunnustusta? Ollakseni joku? Varmistaakseni oman tulevaisuuteni, vähääkään välittämättä veljieni tai sisarteni tarpeista?”

Älä ymmärrä väärin: Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta menee eteenpäin esteettä, valtavana ja pysäyksettä. Se tapahtuu vain, kun sitä saarnataan ja opetetaan sen täyteydessä. Se pitää tuoda esiin Jumalan koko tahdon yhteydessä. Niin kuin Paavali sanoo: ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa”(Ap.t.20:27, kursiivi kirjoittajan).

Wednesday, March 16, 2016

OPERAATIO ROOMA

Se, mitä Jumala teki Paavalin vankeuden kautta, oli ihmeellistä. Herra ei tarvinnut erinomaisia metodeja lähettääkseen evankeliumin eteenpäin. Hän tarvitsi vain yhden palvelijan. Tämä palvelija oli piilotettuna sivukadulle, pieneen vuokrataloon, aseellisten vartioiden valvonnassa. Kaksi vuotta tasainen virta nälkäisiä sieluja elämän kaikilta aloilta tuli hänen tykönsä tuohon tekovankilaan (ks. Ap.t.28:30 -31).

Itse asiassa pieni vuokratalo palveli Pyhän Hengen ”Operaatio Rooman” suurena keskuspäämajana. Sisäpuolella Jumalan Henki kohotti antautuneiden uskovien ryhmän, joka lähtisi ulos saarnaamaan evankeliumia voimalla ja voideltuna. He veisivät hyvän sanomaan Kristuksesta valtakunnan äärimmäisiin nurkkiin asti.

Mitä Jumala tahtoo kertoa meille tämän kautta? Voisiko Herra kertoa meille tässä, ettei meidän tule katsoa palvelun suuruuteen, ei keskittyä numeroihin tai menetelmiin? Yksinkertaisesti sanottuna, Jumala sanoo meille, että Pyhä Henki voi ottaa käyttöönsä kenet hyvänsä tavan ihmisen, viedä hänet täydellisen riippuvuuden paikkaan. Hänen kauttaan sitten tavoittaa yhteisöjä, kaupunkeja, jopa kansoja mitä merkityksettömimmistä paikoista.

Miksi Paavalin luo kulki virtanaan ihmisiä? Miksi he vastasivat suusta suuhun saatuun kutsuun kuulla kurjaa, ei-kuuluisaa saarnaajaa? Minusta tämä tapahtui, koska tuo talo oli täynnä Pyhää Henkeä. Jeesus oli siellä läsnä, Pyhä Henki johti synnintuntoon kaikki, jotka tulivat ovesta sisään. Kristuksen läsnäolo paransi heidän nälkäiset sielunsa.

Älä nyt ymmärrä väärin: En minä tässä saarnaa: ”Ole pieni”. Minä saarnaan: ”Jumala voi käyttää nöyrimpiä.” Hän voi käyttää jokaista, joka on halukas riisuutumaan kaikesta luottamuksesta lihaan ja olemaan täysin riippuvainen hänestä. Herra voi tehdä tämän kenelle tahansa uskovalle, millä elämän alueella tahansa. Tiedän sen, koska olen yksi esimerkki siitä. Jumala löysi laihan saarnaajan Pennsylvanian maaseudulla ja lähetti hänet New Yorkiin työskentelemään jengien ja huumeriippuvaisten keskellä. Mikä voisi olla epätodennäköisempää?

”Mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään”(1Kor.1:27).

Tuesday, March 15, 2016

EVANKELIUMIA EI VOI ESTÄÄ

Apostolien tekojen kirja päättyy merkilliseen huomioon. Viimeiset kaksi jaetta löytävät Paavalin kahleissa, kotiarestissa ja roomalaisten sotilaiden vartioimana. Luepa kuitenkin, miten iloiseksi Paavalin tilannetta kuvaillaan: ”Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä”(Ap.t.28:30- 31).

Kreikankielisessä alkutekstissä sana ”estämättä” tarkoittaa juuri sitä. NASV (New American Standard Version) sanoo, että Paavali saarnasi ja opetti evankeliumia ”avoimesti, esteettömästi”. Ihmeellinen lause, ottaen huomioon, että Paavali oli vankina. Evankeliumilla ei ollut ”esteitä”, mikä tarkoittaa, ettei sitä lopetettu, eikä estetty. Kirjoittaja käyttää tätä todistetta päättämään Apostolien teot voimakkaalla julistuksella: ”Evankeliumia ei voi estää.”

Älä ymmärrä väärin. Paavalin sanomalle oli olemassa esteitä kaikkialla. Kun hän kutsui Rooman juutalaiset johtajat vierailemaan luonaan hänen vankeudessaan, he olivat vihaisia. He sanoivat: ”Emme edes tunne sinua. Kuka sinä olet meille?” Kun Paavali vihdoin pystyi saarnaamaan heille Kristusta, he alkoivat kiistellä keskenään. Samaan aikaan keisari Nero kidutti ja tappoi kristittyjä Rooman kaduilla.

Kun edessä oli näin korkeitten vuorten esteet, miten Jumala aikoi vaikuttaa jumalattomaan Rooman keisarikuntaan? Mikä Hänen metodinsa olisi seurakunnan rakentamiseen Roomaan? Mikä vaikuttaisi maailmaan kautta koko valtakunnan tuleviin aikakausiin? Voisiko se todella olla tämä vangittu, aiemmin juutalaisena terroristina tunnettu, jonka puhe oli kuulemma halveksittavaa? Oliko Paavali Jumalan paras työväline evankelioimaan Rooma ja kaikkia sen laajoja alueita?

Kaksi vuotta apostoli oli suljettuna johonkin mitättömään taloon sivukadulla. Hänellä ei ollut apulaisevankelistaa, ei Timoteusta eikä Barnabasta työskentelemässä rinnalla. Hänellä ei ollut mikrofonia, jolla saada sanomansa kuulumaan. Hänellä ei ollut apuna neuvonantajia tai poliittisia suhteita. Paavalilla ei ollut suunniteltua ohjelmaa tai agendaa. Jos hänellä olisi ollut, ei ollut mitään keinoa mainostaa sitä. Hän ei voinut mennä ovelta ovelle ja evankelioida tai pitää katukokouksia.

Hän julisti monin sanoin: ”Tässä olen Herra, käytä minua niin kuin parhaaksi näet.”

Ei, Paavali vain oli siellä. Kuitenkin hän oli täysin tyytyväinen siihen, mihin Jumala oli pannut hänet. Hän julisti monin sanoin: ”Tässä minä olen Herra, käytä minua niin kuin parhaaksi näet. En tunne sinun suunnitelmaasi, mutta tiedän, että olet pannut minut juuri tähän paikkaan. Sinun evankeliumisi menee eteenpäin esteettä.”

Monday, March 14, 2016

KRISTUKSEN LÄÄKE PELKOA VASTAAN by Gary Wilkerson

Monet seurakunnan jäsenet elävät nykyään aivan, kuin olisivat hyväksyneet tappionsa. Heidän ajatuksiaan määrää epäily pikemmin kuin usko, ja he elävät synnin tapamalleissa. He pitävät uskonsa itsellään, ajatellen, että he ehkä saattaisivat auttaa jotakuta, jos ponnistelevat oikein kovasti.

Oikeastaan siltä opetuslastenkin elämä näytti ristiinnaulitsemisen jälkeen. Mitä Jeesus siis teki ensimmäiseksi työkseen ylösnousemuksensa jälkeen? Hän käsitteli seuraajiensa pelkoa: ”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" (Joh.20:19).

Opetuslapset olivat kirjaimellisesti lukinneet itsensä sisään, kun pelkäsivät ulkopuolella olevaa maailmaa. He pelkäsivät pilkkaa, halveksuntaa, vainoa, jopa sellaisen kuoleman mahdollisuutta, minkä Jeesus oli kokenut. Kristus tuli siis suoraan seinien läpi kohtaamaan heitä heidän pelossaan. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: ”Minä annan teille rauhan”. Silti he edelleen pelkäsivät, niin että Jeesuksen täytyi sanoa heille kahdesti: ”Rauha teille!" (Joh.20:21). Kristus ei moittinut eikä tuominnut heitä pelon tähden. Sen sijaan Hän kohtasi heidät heidän syvimmän tarpeensa hetkellä.

Sama tapahtui noin viikkoa myöhemmin. Taaskin opetuslapset olivat lukittujen ovien takana pelon tähden. Taaskin Jeesus tuli sään tuoden rauhan: ”Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" (Joh.20:26).

Joskus Jeesuksen täytyy sanoa asiansa meille enemmän kuin vain yhden kerran. Silti Hän ei tuominnut opetuslapsia pelon takia. Hän sen sijaan osoitti heille kärsivällisyyttä. Aiemmin viikolla Tuomas oli ilmaissut epäuskonsa, mutta nyt Jeesus kutsui hänen tutkimaan haavojaan, jotta epäily voisi haihtua. ”Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Joh.20:28.

Tässä Tuomaan vastauksessa me näemme Kristuksen lääkkeen pelkoomme: usko! Jeesus julistaa tämän seurakunnalleen, ja se julistaa sitä joka viikko kaikille, jotka tulevat ovista sisään: “Rauha teille. Älkää pelätkö, Uskokaa Häneen!”

Saturday, March 12, 2016

SEURAKUNNAN SYNTY by Jim Cymbala

Kristillinen seurakunta syntyi Pyhän Hengen voimasta. Kun luemme Apostolien kirjan läpi ja Uuden Testamentin kirjeet, näemme kuvan alkuseurakunnasta sillä tavalla, kuin Jumala halusi sen olevan. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa”(Ap.t.2:42).

Tällainen oli uskovien yhteisö, joka vapaasti rakasti Jumalan Sanaa ja oli antautunut apostolien opetukseen.. Ei kenenkään tarvinnut maanitella tai pakottaa heitä rakastamaan Sanaa. Sen sijaan heissä asuva Pyhä Henki innoitti heitä. Sama Henki, joka kirjoitti Raamatun, loi heidän sisimpäänsä ruokahalun kuulla opetusta. He rakastivat kaikki toinen toistaan Hengen heidän sydämiinsä antamalla rakkaudella. Heistä tuli myös rohkeita Kristuksen todistajia, jotka täytettiin yli heidän koulutuksensa menevällä viisaudella. Heidän sydämensä olivat täynnä Pyhää Henkeä ja he kokivat yllätyksiä, kun Jumala teki asioita, joita kukaan ei osannut odottaa.

Pyhä Henki ei ollut vain lähetetty maan päälle, vaan Hän toimi kansassaan ja heidän kauttaan, osoittaen voimaansa kirkastaa Kristusta. Alkuseurakunta koki Hänen toimintansa sydämissään ja elämässään. Heitä ympäröivä vihamielinen maailma ajoi heitä usein takaisin Jumalan luo saamaan tuoretta varustusta Pyhältä Hengeltä. He olivat tarpeeksi viisaita kurottautuakseen Hänen suuntaansa. Liikkuuko Pyhä Henki tällä lailla meidän elämässämme? Tai seurakunnassamme?

Joskus mietin, tunnistaisiko alkuseurakunta meidän elämässämme sitä, mitä me kutsumme kristillisyydeksi, jos he olisivat meidän keskellämme täällä? Meidän versiomme on valjumpi, melkein kokonaan älyllistä luonteeltaan ja tyhjää Pyhän Hengen voimasta, jota alkuseurakunta koki säännöllisesti. Kuinka paljon kärsimme puutetta, koska emme odota Pyhän Hengen tulevan keskuuteemme niin kuin on luvattu? Kaikki, mitä luemme Uuden Testamentin alkuseurakunnasta, keskittyi Pyhän Hengen voiman vaikutukseen uskovien sydämissä. Ikävää, sillä moni meistä ei ole koskaan kokenut mitään siitä.

Uskon, että on aika palata siihen uskoon, jonka näemme Uuden Testamentin seurakunnassa. He uskoivat Jumalan Sanan, he odottivat Hengen tekevän suuria tekoja ja Hän tuli niin kuin oli luvattu.

Hän tekee saman tänä päivänä meille.

___________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.

Friday, March 11, 2016

KIIVAUS HERRAN HUONEEN PUOLESTA

Kun Jeesus vaelsi maan päällä, Hän todisti: ”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut“ (ks. Joh.2:17). Nyt Hänen sanomansa Sardeen uskoville ja meille on tämä: ”Sinä sait nauttia minun suosiostani, joka takasi sinulle kaikkialla hyvän maineen. Sinua siunattiin voimallisella ylistyksellä ja saarnalla. Sen sijaan, että olisit päässyt eteenpäin, sinä aloit ajatella: ’Olemme jo maalissa’. Niin sinä rentouduit. Et enää valvonut ja välinpitämättömyys alkoi saada otetta sinusta. Nyt olet asettunut hengellisen elämän mukavuusalueelle. Et lähtenyt täyttämään sitä tehtävää, jonka sinulle annoin.”

Jumalan Sana osoittaa meille, mitä tapahtuu, kun lyömme laimin Hänen huoneensa ja annamme ensimmäisen tilan omille asioillemme. Se on kuvattuna Haggain kirjassa.

Kun Haggai profetoi, Jumala oli juuri päästänyt kansansa ulos Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja johdattanut heidät takaisin Jerusalemiin rakentamaan uudelleen Hänen huonettaan. Herra halusi ”lampunjalkaseurakunnan”, jossa Hän voisi ilmentää läsnäolonsa kansalleen näkyvällä tavalla. Hän halusi kaikkien kansojen näkevän israelilaisten ja maan siunauksella ja kirkkaudella muuttuneen elämän. Hän käski Israelia: ”Keskittykää minun seurakuntaani, se on teidän ensimmäinen tehtävänne. Jos olette uskollisia Minun huoneeni huolehtimisessa, pidän huolta teidän huoneestanne”.

Ihmiset alkoivat toimittaa Herran antamaa tehtävää, Hänen temppelinsä uudelleen rakennusta.

Vähän ajan päästä he sanoivat: ”Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta"(Hagg.1:2). Sen tulkinta on seuraavanlainen: ”Meillä ei ole aikaa suorittaa tätä työtä. Meillä on liian kiire”. Totuus on, että he olivat omien hienojen talojensa rakentamisen ja toimiensa pauloissa.

Miten Herra vastasi? Hän sanoi Haggain kautta: ”Minun huoneeni… on rauniona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi”(Hagg.1:9). Profeetta siis sanoi: ”Jumala vapautti teidät ja asetti teidät tekemään Hänen huonettaan. Teillä oli liian kiire rakentamaan omaan taloanne. Te löitte laimin Hänen huoneensa rakentamisen. Herran asiat eivät ole enää teidän elämänne keskipisteessä. Olette aivan liiaksi kietoutuneet omiin asioihinne.”

Oletko sinä syyllistynyt samanlaiseen tahraamiseen? Onko sinulla voimaa juosta kaikkialle omien asioittesi hoidossa, mutta menettänyt sen Herran asioiden suhteen? Onko sinulla aikaa tehdä työtä oman talosi, mutta vain muutama hetki Jumalan huoneen hyväksi sunnuntaisin?

Otatko aikaa shoppailuun tai TV:n katsomiseen, mutta hyvin vähän rukoukseen? Tärkeämpää vielä on, onko sinussa kykyä herätä näiden Herralta tulleiden sanojen kautta?

Thursday, March 10, 2016

KUOLLUT SEURAKUNTA

Sardeen seurakunta oli alkanut suurella apostolisella voimalla, Jumalan siunauksella ja suosiolla. Ilmestyskirjan 3. luvussa Kristus sanoo Sardeen seurakunnan johtajalle: ”Minä tiedän, että aloitit voimallisella maineella, mutta olet antanut saamasi elämän lakastua. Sano seurakunnallesi näin: Sinä olet kuollut. Onkohan sinulla enää kykyä edes kuulla näitä sanoja, puhumattakaan siitä, että ottaisit sen vastaan ja se saisi puhutella sinua.?”

Rakas lukija, jos Jeesus nimittää seurakuntaa kuolleeksi, se todella on kuollut! Kristus sanoo kuitenkin, että siinä oli pyhä, valveilla oleva jäännös. Sille Hän vielä antaa toivoa: ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan” (Ilm.3:4).

Kun Jeesus puhuu tahrituista vaatteista, Hän kuvaa hengellistä kuolemaa. Mikä sai aikaan Sardeen uskovien saastumisen? Se tapahtui, koska jokin ”erityinen kiinnostuksen kohde” oli saanut tarttumapintaa heidän sydämissään. Alussa jokaisen elämän keskus oli Jumalan asiat: rakkauden teot, lähetystyönasenne, Hänen ruumiinsa uskollinen kokoontuminen. Yksinkertaisesti ilmaistuna, Kristuksen työ oli ollut heidän päähuolensa. Nyt sen sijaan kaikki välittivät vain omien etujensa hoitamisesta.

Sardes oli menestyvä kaupunki, tunnettu kullansulatoistaan ja hienojen vaatteiden valmistuksesta. Ilmeisesti Sardeen uskovat olivat ihastuneet ympäröivän kulttuurin loistoon ja heidän fokuksensa oli muuttunut. He alkoivat pian ajautua Herran asioista materialistisuuteen.

Koska kaikki ulospäin näytti hyvältä, kukaan ei huomannut mitään vikaa uskovien pyrkimyksissä. He ansaitsivat elantonsa, rakensivat liikeasioitaan ja pitivät huolta perheestään. Kuitenkin näistä asioista tuli niin kaiken kattavaa, että he alkoivat lyödä laimin Jumalan teot. Jeesus ilmaisi varoituksen uskolliselle jäännökselle: ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus”(Ilm.3:2-3).

Mitä Jeesus tarkoittaa tässä, kun Hän puhuu niistä, jotka ”ovat olleet kuolemaisillaan”? Hän sanoo: Varokaa! Se into, joka teillä oli Minun huonettani, Minun Sanaani kohtaan, ilonne yhteisessä jumalanpalveluksessa, rakkaudessa toinen toisianne kohtaan, on ollut kuolemaisillaan. Väsymys on laskeutumassa silmiinne, ja teistä on tullut penseitä. Herätkää nyt! Jos ette, saatatte todella kuolla hengellisesti.”

Wednesday, March 9, 2016

HILJAINEN, PIENI ÄÄNI

Niin sielunvihollinen kuin meidän lihammekin haluaa tulla kuulluksi. Se vaatii, että sen haluja on sopivaa lepyttää aika ajoin. Niinpä me tarvitsemme vain ystävän olemaan kanssamme samaa mieltä, ja Jumala hyväksyy ratkaisumme.

Herra antaa meille toisen suuren ja kallisarvoisen lupauksen. Raamattu sanoo, että Pyhä Henki taistelee meissä kaikkea sitä vastaan, mikä on lihaa: ”Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan”(Gal.5:17). Paavali sanoo, että me emme voi voittaa taistelua lihaa vastaan. Vain Pyhä Henki voi kuolettaa lihamme.

Pyhän Hengen ääni kehottaa sinua ottamaan Hänen Sanansa rukoukseen ja vahvistaa sen myös Jumalan Sanan kautta. Meille on annettu kaikki nämä lupaukset suojasta mihin hyvänsä mahdolliseen tilanteeseen elämässämme. Voimme käyttää niitä kaikissa eteemme tulevissa konflikteissa, olkoot ne suuria tai pieniä.

Silloin, kun lihamme tai paholainen tulvii sisään, Pyhä Henki on aina uskollinen ja tulee hätiin ja torjuu hyökkäyksen, jos luotamme Häneen.

Tänä päivänä kokonainen uskovien sukupolvi tekee ratkaisuja keskustelematta Pyhän Hengen kanssa. Monet uskovat toimivat joko pelon tai epätoivon takia, eivätkä luota Jumalan lupauksiin. He vain päättävät tehdä oman päänsä mukaan, sen perusteella, mikä heistä tuntuu parhaalta.

Mitä tällaisista uskovista tulee? Mitä tapahtuu, kun Jumalan palvelijat toimivat Pyhän Hengen hallinnan ulkopuolella, kun he keksivät omat suunnitelmansa, eivätkä suostu Pyhän Hengen johtoon ja ohjaukseen? He sohaisevat hengelliseen mehiläispesään saaden aikaan, ei lepoa, vaan kipua ja sekaannusta.

En itsekään ole monesti kuunnellut Pyhän Hengen ääntä. Voisin oikeastaan kirjoittaa kokonaisen kirjan niistä kerroista, jolloin menin omille teilleni, seurasin omia ohjeitani. Silloin asiat menivät tosi huonosti.

Olen oppinut vuosien mittaan kuuntelemaan Pyhän Hengen hiljaista, pientä ääntä. Olen päättänyt sanoa ”niin ja aamen” Hänen ehdottomaan hallintaansa elämässäni. Tiedän, että Hän johtaa minut kaikkeen totuuteen, että Hän opastaa minua ja näyttää minulle tulevaiset. Niin, voin todistaa, että sellainen elämä on mahdollinen. Hän on myös opettanut minulle sanomaan pelkästään kyllä.

Haluatko sinä?

Tuesday, March 8, 2016

HENGEN SUOJAAMANA

Ehkä mietit samaa kuin minä: “Kuinka voin olla varma, että kuulen Pyhän Hengen äänen enkä jonkun toisen ääntä?”

Ensinnäkin Pyhä Henki ei voi eikä halua hallita uskovaa, joka ei ole kokonaan antautunut Hänen tahtoonsa. Henki puhuu niille, jotka ovat valmiit tottelemaan Hänen ääntään. Minua mietitytti myös Hengessä vaeltaminen. Jos Hengessä vaeltaminen edellyttää täydellistä luottamusta Hänen äänensä kuulemiselle ja sen johdolle, miten voimme saada suojan petosta vastaan? Kuinka voimme tietää kuulevamme Hengen äänen, ei omaamme tai paholaisen ääntä?

Olen varmaa, että lukemattomat uskovat ovat kehittäneet epäilyksiä Hengen äänen kuulemiselle, koska heillä on huonoja kokemuksia menneisyydessä. He miettivät: ”Miten voin tietää, puhuuko Pyhä Henki minulle tällä kertaa? Viime kerralla luulin kuulleeni sen selvästi, mutta sitten kävi ilmi, ettei se ollutkaan Hän. Tunsin itseni petetyksi”. Sitten on toisia, jotka ovat saaneet tarpeekseen omituisista tyypeistä, jotka kulkevat ympäriinsä sanoen: ”Jumala sanoi minulle tämän ja tuon”.

Tämä tärkeä asia vaatii meitä sanomaan toisen kerran ”aamenen” luottamiseen siihen, että Jumala lupaa suojan. Paavali osoittaa, että sellainen pyyntö on uskon ilmaisua: ”Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet”(Ef.6:16). Herra on antanut lupauksen suojasta, että Hän on kilpemme luulottelua ja virheitä vastaan.

Saatanan ääni huutaa jatkuvasti kaikenlaisia syytteitä meitä kohtaan. Ainoa tapa sulkea pois sen kauheat tikat, on kääntyä Jumalan lupaukseen, jonka Hän on antanut meille: ”ei mikään meitä varten valmistettu ase ole menestyvä” (ks. Jes.54:17). Saatanan aseisiin kuuluvat tuomiot ja valheet. Pyhä Henki on uskollinen ja paljastaa ne meille. Vihollisen ääni pakottaa sinua toimimaan hetken mielijohteesta ilman, että tarkistat asian Jumalan Sanasta. Hengen jokainen Sana on vahvistettu Raamatussa.

Monday, March 7, 2016

YLÖSNOUSEMUSVOIMAN VASTAANOTTAMINEN by Gary Wilkerson

”Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat”(1 Kor.15:16 – 19).

Teini-ikäisenä minä epäilin Jumalan olemassaolosta ja aloin etsiä muita uskontoja. Siihen aikaan pidin Baha’i -uskoa houkuttelevana, koska se sanoo periaatteessa, että kaikki uskonnot ovat totta ja kaikki uskon tiet vievät taivaaseen. Sitten luin suurta kristittyä kirjailijaa, C. S. Lewisiä, joka korjasi minun löysähkön ajatteluni. Hän kirjoitti, että koko kristinusko lepää yhdessä ainoassa kysymyksessä: Oliko ylösnousemusta vai ei?

Jos emme pysty vastaamaan tähän kysymykseen myöntävästi, ei ole merkitystä kirjaimellisella Nooan arkilla tai kuuden päivän pituisella luomistyöllä Eedenin puutarhassa. Jos Kristuksen ylösnousemusta ei tapahtunut, millään muullakaan ei ole merkitystä. Jos taas ylösnousemus tapahtui, silloin kaikki muukin mahdollistuu. Lasarus saattoi herätä kuolleista, ihmiset voivat parantua, synnit voitiin poistaa, taivas voisi olla totta. Sitä on ylösnousemusvoima, ja se antaa meille Paavalin siunatuksi nimittämän toivon, ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä”(Tiit.2:13).

Mitä enemmän luin teini-iässä, sitä vahvemmaksi uskoni tuli niiden todistajien kautta, jotka näkivät Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen: ”Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois”(1 Kor.15:6). Aloin nähdä ylösnousemuksen, ei vain jonkinlaisena lisätapahtumana, vaan Jeesuksen kuoleman merkityksen meille korkeimpana kohtana ja vahvistajana. Siunattu toivo, joka istutettiin minuun, tuli jokapäiväisen elämän lähteeksi.

Jos emme ota vastaan Jeesuksen ylösnousemusvoimaa jokapäiväiseen elämäämme, emme koe, mitä Hänen ylösnousemuksensa voitti meille.

Saturday, March 5, 2016

JUMALAN AINUTLAATUINEN TAHTO by Carter Conlon

Jumalan ainutlaatuinen tahto on johdattanut minut elämäni aikana moniin paikkoihin. Se on ollut uskomaton matka. Silti, meidän on opittava tekemään ensimmäiset asiat ensin. Tule takaisin ensimmäiseen rakkauteesi, jos sitä tarvitset. Avaa Jumalan Sana ja ala lukea sitä. Älä elä harhakuvitelmassa, että jonain päivänä Jumalan ihmeellinen tahto putoaa syliisi, jos päätät olla huolimatta Jumalan ilmeisestä tahdosta.

Raamattu sanoo: ”Sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä”(1 Piet.2:15). Jumalan ilmeinen tahto on tämä; hyvää tehden, puhuen totuutta, huolehtien huolehtimattomasta ajasta, rukoillen, kun kukaan muu ei rukoile, opiskellen, kun kaikki muut laiminlyövät Jumalan Sanan, lausuen Jeesuksen nimen, kun kaikki muut haluavat kirota sitä. Näissä luonne muotoutuu! Sinun täytyy voittaa taistelut salassa, ennen kuin voit voittaa ne julkisuudessa. Muista, ettei sinusta tule superevankelistaa, joka rakastaa jokaista, jos et ole oppinut rakastamaan ihmisiä yksityisesti. Niin se toimii. Älä siis huolehdi niin paljon Jumalan ainutlaatuisen tahdon löytymisestä elämääsi. Se tulee sinulle. Huolehdi tänään Jumalan ilmeisestä tahdosta. Jumalan ainutlaatuinen tahto kyllä seuraa.

Paavali sanoi kirjeessään efesolaisille, että meidän tulee ”Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehdä, mitä Jumala tahtoo”(Ef.6:6). Rohkaisen sinua pyytämään Jumalalta sitä, että voisit tehdä Hänen tahtonsa. Tule Hänen luokseen ja sano: ”Herra, avaan minun sydämeni sille, mitä tahdot antaa elämääni. Älä anna minun pitää mitään liian pienenä tai vähäpätöisenä. Auta minua ole se, joka näkee paperinpalan lattialla ja nostaa sen ylös. Auta minua olemaan ystävällinen, rehellinen ja uskollinen, rakentaja ennen kuin tuhoaja. Auta minua olemaa se, joka edistää yhteyttä jakautuneessa yhteisössä. Anna minulle kuitenkin tahto seistä totuuden puolesta, kun kaikki muut ovat tyytyväisiä valheisiin. Herra, annan minulle rohkeutta seurata sinua täydellisesti”.

Kun luotat Jumalan tahtovan tehdä tahtonsa, uskon, että Jeesuskin ilmestyy sinulle. ja tavalla, jota et ole koskaan ennen tuntenut. Tulet olemaan täysin ihmeissäsi siitä, minne Jumala vie sinut ja mitä Hän tekee sinun elämäsi kautta.

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, March 4, 2016

PYHÄ HENKI JA JUMALAN LUPAUKSET

Mieti näitä Jumalan lupauksia, jotka Hän on antanut meille ja katso, voitko vastata niihin: “Kyllä ja aamen”:

1. Herra on alkanut sinun uskosi, sinetöinyt sinut, täyttänyt sinut ja voidellut sinut Pyhällä Hengellään. ”Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme”(2 Kor.1:21- 22).

Et voi vaeltaa Hengessä ennen kuin uskot, että olet täytetty Hengellä. Totta on, että Pyhä Henki on meidän kanssamme joka aika, silloinkin, kun olemme tehneet jotakin väärää. Oikeastaan me tarvitsemme Hän aivan yhtä paljon silloin, kun olemme tehneet väärin kuin, kun olemme tehneet oikein.

2. Jeesus lupasi, että Hän lähettää Pyhän Hengen ”olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva”(Joh.14:16- 17,26). Lyhyesti, Henki täyttää meidän mielemme totuudella ja johdattaa meitä siinä totuudessa. Oletko siis vastannut tähän lupaukseen sanomalla ”kyllä”? Voitko sanoa: ”Aamen, Herra, tapahtukoon minulle niin”?

3. Jeesus lupasi, että Henki olisi meissä sisäisenä äänenä johdattamassa meitä, kirkastamassa Kristusta meissä ja näyttämässä meille tulevia asioita. ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen… ja tulevaiset hän teille julistaa” (Joh.16:13). Epäiletkö edelleen, että sellainen suuri lupaus olisi totta? Näyttääkö se liian hyvältä, että Henki haluaa johdattaa sinua joka askeleella läpi elämän? Vai sanotko: ”kyllä, Herra, tapahtukoon niin”?

4. Jumala on luvannut johdattaa sinua kaikilla teilläsi: ”Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa”(San.l.3:6). Oletko hyväksynyt Hänen johdatuksensa tulemisiisi ja menemisiisi, kirjaimellisesti viikkosi, päiväsi, tämän hetken joka askeleen? Oletko antautunut tällaiseen vaellukseen? Onko vastauksesi kyllä ja aamen?

Thursday, March 3, 2016

SANO VAIN KYLLÄ!

Pyysin Herraa avaamaan minulle Paavalin lauseen merkityksen: “Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme”(Gal.5:25). Lähestyin aihetta rukoillen: ”Herra, tee se kaikki selväksi ja ymmärrettäväksi”. Näin uskon Pyhän Hengen vastanneen minulle: kultainen avain Hengessä vaeltamiseen ei ole monimutkainen. Se ei edellytä mitään teologista koulutusta. Oikeastaan, se on niin yksinkertainen, että monet meistä eivät huomaa sitä. Jos me kuitenkin pystymme tajuamaan tämän totuuden, voimme käydä sisälle elämään, joka on vapaa huolista, täynnä varmuutta oikeasta suunnasta, ja leimallista siinä on täydellinen lepo. Henki vakuutti minua näillä kolmella sanalla: ”Sano vain kyllä”.

SANO VAIN KYLLÄ!

Heti, kun tämä lause välähti tietoisuuteeni, vastasin: ”Herra, no se on tosi helppoa, mutta mitä se tarkoittaa?”

Mennäänpä Paavalin galatalaisille kirjoittamaan jakeeseen. Apostoli väitti rohkeasti: ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme”(2 Kor.1:20). Paavalin mukaan Hengessä vaeltaminen alkaa, kun annamme luottavan, vaikeasti sanottavan ”kyllä-sanan” kaikille Jumalan lupauksille. Se merkitsee horjumatonta luottamusta siihen, että Herra pitää Kirjansa kaikki lupaukset. Sinun pitää siis sanoa: ”Isä, olen lukenut sinun lupauksesi ja sanon kyllä niille kaikille. Uskon Sanasi minua varten.”

Mieti Jaakobin varoitusta: ”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa”(Jaak.1:6 -7).

Nyt tiedämme mitä tarkoittaa sanoa ”kyllä”. No, mitä Paavali sitten tarkoittaa ”aamenella” samassa jakeessa? Itsessään sana merkitsee: ”Niin olkoon. Voit luottaa siihen”. Raamatunkohdan yhteydessä “aamen” merkitsee: Minä uskon sinun sanasi omalle kohdalleni, Herra. Tapahtukoon niin elämässäni.”

Wednesday, March 2, 2016

PILVI SEURATTAVANA

Tahi kun pilvi viipyi pysyen asumuksen päällä pari päivää tai kuukauden tai vielä pitemmän ajan, niin olivat israelilaiset leiriytyneinä eivätkä lähteneet liikkeelle; mutta kun se kohosi, lähtivät he liikkeelle. Herran käskyn mukaan he leiriytyivät ja Herran käskyn mukaan he lähtivät liikkeelle. He noudattivat, mitä Herra Mooseksen kautta oli käskenyt heidän noudattaa”(4 Moos.9:22 - 23).

Pilvi, joka johdatti Israelin lapsia erämaassa, nostettiin lopulta ylös taivaaseen. Vuosisatoja myöhemmin toinen pilvi laskeutui alas taivaasta Yläsaliin Jerusalemissa. Pyhä Henki, sama Henki, joka oli leijunut ilmestysmajan yllä, tuli alas ja leijui 120 rukoilijan yllä. He kokoontuivat Yläsalissa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tämä pilvi tuli alemmas, juuri siihen huoneeseen, jossa ihmiset istuivat. Hän asettui kunkin pään päälle erillisinä tulen liekkeinä.

Kreikan sanan erillisinä merkitsee ”täydellisesti jakautuneena”. Pilvenpatsas oli siis jakautunut ja oli kunkin henkilön päällä Yläsalissa. Sitten liekit tulivat sisälle ihmisten ruumiiseen.

Tässä kohdin Jeesuksen seuraajat olivat ”Hengessä”, Pyhä Henki siis asui heissä. On kuitenkin eri asia saada Pyhä Henki asumaan sydämeen, ja aivan eri juttu, kun joku elää täydellisesti antautuneena Hengen johtoon. Sinä voit täyttyä Pyhällä Hengellä, mutta ei se tarkoita, että vaeltaisit tottelevaisena Hänelle, antaen Hänen hallita sinua.

Meillä, jotka tänään rakastamme Jeesusta, on myös pilvi seurattavana. Voimme täyttyä Pyhällä Hengellä, rukoilemme ja laulamme Hengessä tai koemme Hengen ilmestyksiä. Silti meidän tulee alistua ottamaan vastaan ohjeita Häneltä. Jos emme odota Hänen johdatustaan kaikissa asioissa, me emme todellakaan vaella Hengessä. Paavalin ohje tekee aivan selväksi: ”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme”(Gal.5:25).

Tuesday, March 1, 2016

ANTAUTUNEENA PYHÄN HENGEN JOHDATUKSEEN

Meidän tulee vaeltaa täydellisesti antautuneina Pyhän Hengen johdatukseen, niin kuin Kristuskin vaelsi täydellisessä alistuneisuudessa Isälle. Jeesus todisti: ”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee”(Joh.5:19).

En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niin kuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt”(Joh.5:30).

Kuinka voimme mitenkään luulla, ettei meidän tarvitse riippua Isästä kaikissa asioissa, kun Kristus itsekin sanoi tehneensä niin? Uskallammeko Jeesusta rakastavina ja Hänen seuraajinaan ajatella, että voimme tehdä, mitä Vapahtajamme ja Herramme ei voinut? Jeesus odotti apua Isältä, etsien aina Jumalan mieltä.

Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy tunnustaa, että taivas on usein viimeinen paikka, johon käännymme, kun tarvitsemme johdatusta. Useimmiten juoksemme sielunhoitajien luokse tai vietämme tuntikausia puhelimessa ystävien kanssa etsien vastausta: ”Mitä ajattelet? Onko hyvä idea lähteä tuohon suuntaan? Mitä minun pitäisi tehdä sinun mielestäsi?” Valitettavasti me menemme Pyhän Hengen luokse aivan viimeisenä mahdollisuutena, jos ollenkaan.

Neljännessä Mooseksen kirjassa luemme pilvestä, joka tuli alas ja peitti ilmestysmajan erämaassa. Tämä pilvi edustaa Jumalan jatkuvaa läsnäoloa kansansa keskellä. Meitä pilvi palvelee tänä päivänä Pyhän Hengen esikuvana Hänen työstään elämässämme.

Iltaisin, ilmestysmajan yläpuolella oleva pilvi muuttui tulenpatsaaksi, lämpimäksi hohteeksi pimeydessä: ”Niin oli aina: pilvi peitti sen päivällä ja tulenhohde yöllä”(4 Moos.9:16).

Israelin lapset seurasivat aina tätä yliluonnollista pilveä, joka johdatti heitä. Kun se nousi ilmestysmajan yllä, ihmiset kokosivat tavaransa ja seurasivat sitä. Kun sitten pilvi pysähtyi, ihmisetkin pysähtyivät ja alkoivat pystyttää telttojaan. He liikkuivat ja pysähtyivät pilven selvän johdatuksen mukaan.

Israelilaiset olivat tarkkoja siitä, että he liikkuivat ainoastaan, kun pilvi liikkui. He näet tiesivät, että se oli Jumalan antama johdatus. Se saattoi liikkua joka päivä tai joka viikko ja sitten ehkä ei ollenkaan kuukauteen. Oli sitten päivä tai yö, israelilaiset liikkuivat aina sen mukaan kuin pilvi johdatti.( ks.4 Moos.9: 18- 19).