Friday, April 29, 2016

KAMMIORUKOUS

Ollessamme yksinämme, salassa tapahtuu kammiorukous. ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle”(Matt.6:6).

Mutta siinä on muutakin. Kreikan sana kammio tässä jakeessa merkitsee ”yksityishuone, salainen paikka”. Jeesuksen kuulijoille se oli selvää puhetta, koska heidän kulttuurissaan kodeissa oli sisähuone, joka palveli eräänlaisena varastohuoneena. Jeesuksen käsky tarkoitti menemistä tuohon salaiseen kammioon ja sulkea ovi perässään. Se käsky kuului yksilöille, koska se ei ollut rukousta, jota rukoiltiin seurakunnassa tai rukouskumppanin kanssa.

Jeesus antoi tästä esimerkin mennessään yksinäisiin paikkoihin rukoilemaan. Uudelleen ja uudelleen Raamattu kertoo meille, että Hän ”vetäytyi” viettämään aikaa rukouksessa. Kenelläkään ei ollut kiireisempää elämää, kun Häntä ympäröivät jatkuvasti tarpeessa olevat ja Hänellä oli kovin vähän aikaa itsekseen. Silti meille kerrotaan: ”Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili”(Mark.1:35). ”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä”(Matt.14:23).

Mieti käskyä, joka annettiin Saulukselle Apostolien teoissa. Kun Kristus ilmestyi tälle seurakunnan vainoojalle, Saulusta ei lähetetty yhteiseen seurakunnan kokoukseen tai Ananiaan, suuren rukoustaistelijan luokse. Ei, Sauluksen oli määrä viettää kolme päivää yksin, erillään ja rukoilla ja tulla tuntemaan Jeesus.

Meillä kaikilla on tekosyitä, miksi emme rukoile salassa, erityisessä paikassa yksin. Me sanomme, ettei meillä ole sellaista paikkaa eikä aikaa tehdä sitä. Thomas Manton, hurskas puritaani kirjailija sanoo tästä asiasta: ”Me sanomme, ettei meillä ole aikaa rukoilla salaa. Kuitenkin meillä on aikaa kaikkeen muuhun: aikaa syödä. juoda, aikaa lapsille, mutta ei aikaa sille, mikä on kaikkein tärkeintä. Me sanomme, ettei meillä ole salaista paikkaa, mutta Jeesus löysi vuoren, Pietari talonkaton, profeetat erämaan. Jos rakastat jotakuta, löydät kyllä paikan olla yksin.”

Thursday, April 28, 2016

RUKOUKSEN PAIKKA

Kotiemme tulee olla rukouksen paikkoja!

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa”(Matt.18:19). Jotkut uskovat nimittävät tätä ”rukoussopimukseksi”. Olet syvästi siunattu, jos sinulla on harras veli tai sisar, jonka kanssa rukoilla. Tosiaan kaikkein voimallisimmat tuntemani esirukoilijat ovat rukoilleet kaksin tai kolmisin. Jos Jumala on siunannut minua tässä elämässä, jos Hän on käyttänyt minua kunniansa kirkastamiseen, tiedän sen tapahtuneen muutaman mahtavan esirukoilijan tähden, jotka rukoilevat puolestani joka päivä.

Paikka, jossa tällaiset rukoukset lausutaan, on kaikkein vahvimmillaan koti. Vaimoni, Gwen ja minä, rukoilemme yhdessä päivittäin ja uskon, että se pitää meidän perhettämme yhdessä. Rukoilimme jokaisen lapsemme puolesta heidän kasvuvuosinaan, ettei yksikään heistä joutuisi kadotukseen. Rukoilimme heidän ystäviensä ja seurustelusuhteittensa puolesta. Rukoilimme myös heidän tulevien aviopuolisoittensa puolesta. Nyt teemme saman lastenlapsillemme.

Surullista kyllä, vain harvat uskovat perheet ottavat aikaa rukoukseen kodissaan. Henkilökohtaisesti voin todistaa, että olen hengellisessä työssä perheeni rukouksen voimasta. Joka päivä, missä hyvänsä sisarukseni leikkivät kanssani, äitini tuli huutamaan kotimme etuovelle: ”David, Jerry, Juanita, Ruth, on rukoushetken aika!” (pikkuveljeni Don ei ollut vielä syntynyt).

Koko naapurusto tiesi meidän perheemme rukoushetkistä. Joskus vihasin kuulla tuota huutoa ja purnasin sitä vastaan. Joskus silti tapahtui selvästi jotakin noiden rukoushetkien aikana, kun Pyhä Henki liikkui perheemme keskellä ja kosketti sielujamme.

Ehkä et osaa nähdä itseäsi pitämässä perheen rukoushetkiä. Ehkä sinulla on aviopuoliso, joka ei tee yhteistyötä tai lapsi, joka kapinoi. Rakas lukija, ei merkitse mitään, kuka valitsee osallistumisensa. Sinä voit silti tulla keittiön pöydän ääreen ja painaa pääsi rukoukseen. Se voi käydä perheesi rukoushetkestä ja jokainen perheen jäsen tietää sen.

Wednesday, April 27, 2016

PUHALTAKAA PASUUNAAN SIIONISSA

Mitä meidän tulisi rukoilla tällaisena aikana?

Tässä on Jooelin resepti Israelille tuona pimeyden ja pelon päivänä: ”Puhaltakaa pasuunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset … Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"(Jooel2:15 -17).

Tässä oli kutsuhuuto seurakunnalle: ”Älkää lannistuko tai antako periksi epätoivolle. Teidän ei pidä uskoa paholaisen valheita, ettei herätyksen toivoa ole”. Sen sijaan Jooelin mukaan, kansan rukouksen tulisi olla: ”Herra, lopeta tämä nimesi pilkkaaminen. Älä anna seurakuntaasi pilkata pitempään. Lopeta pakanakansojen iva meitä kohtaan, kun he ärsyttävät kysyen: ”Missä on teidän Jumalanne?”

Saatat ajatella: ”Mitä Jumala lupaa tässä, on ainoa mahdollisuus. Hän sanoo, että Hän saattaa pidättää tuomiotaan. Se ei ole muuta kuin ”ehkä” tai “mahdollisesti”. Kaikki, mitä Hän pyytää kansaltaan, saattaa yhtä hyvin olla turhaa.”

En usko, että Jumala huijaa seurakuntaansa. Hän ei lähetä kansaansa hölmöläisten hommiin. Kun Aabraham rukoili Jumala säästämään Sodoman (jossa hänen veljenpoikansa Loot asui), Herran sydän suostui säästämään kaupungin, vaikkei siellä olisi kuin kymmenen vanhurskasta. Aabraham rukoili tätä, kun tuhoajaenkelit olivat menossa kaupunkiin! Olen varma, että Jumalan kansan pitää tänään rukoilla Herraa samalla tavalla.

Jooelin profetia, joka koskee Pyhän Hengen vuodatusta, löytyy Jooel 2:28- 32:ssa ja apostoli Pietari toistaa sen saarnassaan Ap.t.2:17- 21:ssä. Profetia alkaa sanoilla: ”'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat”(Ap.t.2:17- 21).

Tuesday, April 26, 2016

VIELÄ NYTKIN

”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa”(Jooel2:12- 13).

Kun luen tätä Raamatunkohtaa, huomaan sanat: ”Vielä nytkin”. Kun suuri pimeys lankesi Israelin päälle, Jumala pyysi kansaansa: ”Tulkaa Minun tyköni, vaikka olette työntäneet minut ulos yhteisöstänne, armo näyttää mahdottomalta, ihmiskunta on pilkannut varoituksiani, pelko ja kauhistus peittävät maan. Minä haastan teitä tulemaan takaisin minun tyköni. Olen hidas vihaan ja olen halunnut pidättää tuomioitani ajaksi, niin kuin tein Joosialle”.

Näetkö tässä Jumalan sanoman meille? Hänen kansanaan meitä pyydetään rukoilemaan, ja Hän kuulee meitä ja vastaa pyhiensä totisiin, hartaisiin ja palaviin rukouksiin.

Minulla on varoituksen sana tämän hetken seurakunnalle: Varokaa! Saatana tulee juuri sellaisena pimeänä hetkenä, kun tuho värjyy maan päällä, kun pakanat raivoavat ja terrorisoivat kansoja. Paholainen tietää, että olemme haavoittuvia, ja hän heittää tämän valheen: ”Mitä hyvää pystyt tekemään? Miksi yrität evankelioida muslimeja, kun he haluavat tappaa sinut? Et voi muuttaa mitään. Voisit yhtä hyvin antaa periksi synnin täyttämälle maailmalle. Ei kannata rukoilla Hengen vuodatusta. Kaikki parannuksen tekemisesi on turhaa”.

Jumala tulee meidän tykömme tämän Jooelin kirjan sanan kera: ”Vielä on toivoa ja armoa, vielä nytkin! Minulla on paljon anteeksiantamusta ja olen hidas vihaan. Sinun on nyt aika kääntyä Minun tyköni rukouksessa. Pidätän tuomioni ja tuon jopa siunauksen sinulle.”

Vielä nytkin, murhanhimoisten islamilaisten ääriliikkeiden, leviävän homoseksuaalisuuden aikaan, kun kansamme on menettänyt moraalisen kompassinsa, kun tuomioistuimet ajavat Jumalan ulos yhteiskunnasta, kun pelko tarttuu koko maailmaan, on aika kääntyä Herran tykö rukouksessa.

Monday, April 25, 2016

ASTU VIRTAAN - Gary Wilkerson

Epäuskoiset sanoivat Joosualle: “Jos ylitämme Jordan-virran, joudumme kohtaamaan vihollisia enemmän kuin koskaan. Tiedäthän sinä uutiset. Maassa, johon olemme menossa, on kolmekymmentäyksi eri kuningasta ja jokainen heistä haluaa tuhota meidät. Tiedätkö kuinka monta kuningasta olemme lyöneet viimeisinä neljänä kymmenenä vuotena? Tarkalleen kaksi. Mitä ihmettä oikein luulet? Kuinka tämä on sitä, minkä Jumala haluaa meidän tekevän?”

Joosua tiesi, että se olisi vaikeaa, oikeastaan mahdotonta. Hän tiesi kuitenkin, että Israelilla oli ainoastaan yksi suunta, johon piti mennä: eteenpäin. He ylittäisivät joen ja tekisivät sen uskossa, luottaen, että Jumalalla oli parhaat mielessä heitä varten.

Tiedämme, että lopussa Joosua ja Israel omistivat maan ja saivat siunauksen.

Liiton arkkia kantavat papit astuivat kuohuvaan jokeen, ja heti, kun heidän varpaansa koskettivat vettä, Jumala halkaisi virran yliluonnollisesti. Sen jälkeen kaikki epäuskoisten ennustamat asiat kääntyivät Jumalan kansan hyväksi.

Kansa tuli suureen, muurilla varustettuun kaupunkiin, jossa heidän vihollisensa asuivat. Kun he marssivat sen ympäri, läpipääsemättömät muurit sortuivat. Kourallinen kuninkaita, joita Israel oli pitänyt vihollisina, tuli heidän avukseen ja kaksinkertaisti heidän armeijansa.

Tekikö tämä kaikki Joosuasta ja Israelista supersankareita? Ei suinkaan. Yhdessä kohdassa Joosua löi laimin Jumalan tottelemisen, mutta hänen tehtyään nopeasti parannuksen, Herra käytti tätä kokemusta vahvistamaan Joosuaa.

Haluatko sinä astua jokeen? Jumala saattaa sanoa: ”Jos vain suostut kastamaan varpaasi veteen, näet minun halkaisevan aallot sinun kulkeaksesi. Ei väliä, kuinka monta vihollista ja varustusta kohtaat. Minä kannan sinut toiselle puolelle. Olen jo laatinut suunnitelman sinua varten. Saatan sinut niiden läpi toteutukseen asti ja kaikki minun kunniakseni.”

Kehotan sinua: ”Luota, että Jumala johtaa sinut oman Jordanisi ylitse. Anna Hänen hiljentää kaikki epäuskon äänet. Hänen ”suunnitelmansa A” sinua varten ei joudu tuhoon. Hän on uskollinen ja Hän antaa sinulle voiton!

”Silloin Herra sanoi Joosualle: ’… niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi”(Joos.3:7).

Saturday, April 23, 2016

USKON KUTSU - Claude Houde

Daavidin julkisen toiminnan alku on tuo järisyttävä hetki, jolloin hän surmaa Goljat-nimisen jättiläisen. Daavid oli kotoisin perheestä, jota tänä päivänä sanottaisiin ”toimimattomaksi”. Häntä ei otettu huomioon, vaan laiminlyötiin. Teini-ikäisenä hänet jätettiin paimentamaan laumaa vuorilla, yksinäiseen ja vaaralliseen tehtävään.

Kun Jumalan mies etsi ehdokasta kuninkaaksi Saulin paikalle, Daavidin isä, Iisai näytti kaikki muut poikansa, mutta jätti Daavidin huomioimatta. Oli kuin Daavidia ei olisi ollut olemassa. Hänen veljensä halveksivat häntä, ivasivat häntä, kysyivät pahantahtoisesti ja ivasivat hänen jaloimpia ideoitaan.

Kun Daavid heistä huolimatta löi vihollisen ja tuli voittajana taistelusta Goljatia vastaan, hän lähti kotoaan. Kuningas Saul otti hänet siipiensä suojaan.

Saul oli pahan hengen vaivaama ja petollinen johtaja. Piankin hän alkoi kadehtia Daavidia. Saul koki Jumalan Daavidille osoittaman suosion uhkaavan itseään samoin kuin ihmisten selvä rakkaus Daavidia kohtaan. Kun Daavidilla oli ensin isä, joka ei ottanut häntä huomioon, Daavid kärsi edelleen ”adoptioisän hahmosta”, joka järjettömän turvattomuuden tunteensa takia lopulta yritti tappaa tämän.

Noina päivinä Saul otti ensimmäisen horjuvan askeleensa julkisessa toiminnassaan, kun taas Daavid koki ensimmäiset voittonsa. Hän oli voimakas ja täynnä taitoa, vaikka hänet kutsuttiinkin yliluonnollisesti. Hän oli myös kauhean yksin ja haavoittuva. Daavid sanoi itsestään tuohon aikaan: ”Olen yhä heikko, vaikka minut onkin voideltu kuninkaaksi” (ks. 2 Sam.3:39).

Jumala sitten lähetti Joonatanin Daavidin luo. Joonatan vastasi ystävyyden ja uskollisuuden kutsuun, epäitsekkääseen tukeen ja nöyryyteen suuremman asian hyväksi. Tällainen kutsu pakottaa antamaan ja auttamaan jotakuta, jolta ei voi odottaa mitään vastapalvelusta. Et voi kuvitella sitä Jumalan síunauksen virtaa, joka pääsee valloilleen, kun päätät tehdä oman osasi. Tämä ilmestys voi koskettaa ja muuttaa avioliittoja, perhettä, seurakuntaa ja jopa kansaa. ”Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niin kuin omaa sieluansa. Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä”(1Sam.18:3-4).

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa.. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, April 22, 2016

JEESUS JA LASARUS

Niin kuin Johanneksen evankeliumin 11.luvussa kerrotaan, Jeesuksen vaellus Betaniaan ei ollut niinkään Lasaruksen kuoleman, vaan Hänen oman kuolemansa takia. Mieti tätä: Kun tulisi aika Jeesuksen kohdata risti, kuinka Hänen seuraajansa voisivat uskoa Hänen ylösnousemiseensa? Oli vain yksi keino saada heidät uskomaan. Se oli Jeesukselle, jonka rakkaat ystävät olivat Hänen mukanaan Betaniassa, käymistä toivottomimpaan tilanteeseen ja tehdä tehtävänsä inhimillisesti mahdottoman edessä.

Olen varma, että Jeesus ei olisi antanut kokea tätä kenenkään Hänen sisäpiirinsä ulkopuolella. Sellaiset jutut olivat varattuina vain niille, jotka olivat Hänelle läheisiä eiväkät ajatelleet maailman tavoin. Vain sellaisissa ystävissä, ihmisissä, jotka tuntevat Kristuksen sydämen ja luottavat Häneen täysin, Hän voi synnyttää uskon, jota ei horjuteta.

On totta, että Jeesus tiesi kaikki tulevat vaikeudet, jotka tapahtuisivat näitten Hänelle rakkaitten ihmisten elämässä. Hän tiesi jokaisen sairauden ja murhenäytelmän, joita he joutuisivat kohtaamaan. Hän halusi nähdä heissä uskon, joka luottaisi Häneen, joutuisivat he sitten kohtaamaan kuinka kauheita asioita hyvänsä.

Kun Jeesus lopulta saapui Betaniaan, Martan ensimmäiset sanat olivat: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot"(Joh.11:21 - 22). Nämä sanat saattavat kuulostaa syvältä uskolta Martan puolelta, mutta kun Jeesus vastasi: "Sinun veljesi on nouseva ylös"(Joh.11: 23), Martan vastaus oli paljastava: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä"(Joh.11:24), toisin sanoen: ”Se on nyt ohitse, Jeesus, olet myöhässä”.

Jeesus vastasi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh.11:25 - 26).

Kristus kertoi hänelle toisien sanoen: ”Ei Martta, Minä olen ylösnousemus ja elämä. Usko minuun, niin et kuole koskaan.” Taaskaan Hän ei puhunut Lasaruksesta, vaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Hänelle Lasarus oli jo suoritettu loppuun juttu: ”Martta, etkö usko, että voin mennä jopa hautaan ja tehdä mahdottoman sinulle Marialle, koko elämäksi?”

Thursday, April 21, 2016

EPÄUSKON HAAVOITTAMA

Koko Psalmien kirjan ja muiden viisauskirjojen läpi meille kerrotaan, että meillä on Jumala, joka nauraa, itkee, murehtii ja voi joutua vihan valtaan. Samoin Uudessa Testamentissa me näemme taivaassa ylimmäisen papin, jota koskevat meidän vaikeutemme. Se samaa lihaa ja verta oleva ihminen, joka oli maan päällä Jumalana, on nyt kirkastettuna ihmisenä ikuisuudessa.

Ei ole epäselvää, että Herramme on Jumala, jolla on tunteet. Minua ihmetyttää: miten Jeesusta ei haavoita se suuri epäusko, joka tänä päivänä vallitsee kaikkialla maailmassa?

Kuinka usein seurakuntakin haavoittaa Herraa epäuskollaan?

Ajattele opetuslasten epäuskoa veneessä Jeesuksen kanssa, kun siihen alkoi tulvia vettä tyrskyävistä aalloista. Kuinka se mahtoikaan haavoittaa Jeesusta, kun he kohdistivat nämä syyttävät, epäuskoiset sanansa Hänelle: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" (Mark. 4:38).

Entä silloin, kun Jeesus ruokki ihmiset ihmeellisesti muutamalla kalalla ja leivällä? Kaksi kertaa Hän teki tämän ihmeen, ruokkien yhteensä yhdeksän tuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia niissä tilanteissa. Silti, näidenkin ihmetekojen jälkeen Jeesuksen omat opetuslapset olivat epäuskon vallassa. Yhden tällaisen ruokkimisihmeen jälkeen Kristus puhui heille fariseusten hapatuksesta ja ”he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää”(Mark.8:16).

Heidän sanansa varmasti järkyttivät Jeesusta. Hän oli juuri, kuin ihmeenä, monistanut leipää näille kansanjoukoille, opetuslasten nähden. Selvästi hän oli loukkaantunut ja haavoitettu, kun Hän vastasi heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" . Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"(Mark.8:17- 19, 21).

Wednesday, April 20, 2016

EPÄUSKON PALKKAPÄIVÄ

Luukkaan evankeliumin 19. luku näyttää voimallisen kuvan Jeesuksen tulosta Jerusalemiin viimeistä kertaa. Se on kuva Kristuksesta, joka saapuu kaupunkiin aasin selässä suuren väkijoukon huutaessa Hänen ylistystään. Hän lähti liikkeelle Öljymäeltä ja mitä lähemmäs Hän tuli kaupunkia, sitä suuremmaksi väkijoukko paisui. Pian ihmiset heittivät maahan vaatteitaan Hänen eteensä ja huusivat: ”Hän on täällä! Israelin kuninkaan saapumisen hetki on tullut. Rauha on tullut Jerusalemiin. Vihdoinkin valtakunta on täällä!”

Mistä johtui sellainen suuriääninen riemuitseminen? ”He luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä”(Luuk.19:11). Ihmisten mielissä Jeesus oli Jumalan valtakunnan airut, joka ”lupasi valtakunnan maan päälle”.

Ei tämä kuitenkaan tarkoittanut, että he uskoivat Hänen olevan heidän Messiaansa. Heidän ainoa ajatuksensa oli, että Jumalan hallitus oli alkanut: ”Näkemiin Rooman hallinto! Nyt ei tule enää sotia, koska meidän kuninkaamme nousee miekka kädessään ja hakkaa maahan kaikki viholliset. Me näemme rauhan Jerusalemissa ja Israelissa, ei enää kahleita, ei enää ruoanpuutetta. Jumala on vihdoinkin lähettänyt odotetun kuninkaansa.”

Ei kukaan katsojista silloin osannut odottaa, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Kun Jeesus tuli alas vuorta ja väkijoukko huusi Hänen ylistystään, Hän katsoi Jerusalemia ja puhkesi itkuun. ”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä”(Luuk.19:41). Tässä oli Jumala, lihan tulleena, ja Hän itki!

Mikä oli syynä Hänen kyyneleisiinsä? Se oli kansan ilmiselvä epäusko. Saatat ajatella: ”Nämä joukothan lauloivat ylistystä Hänelle, huutaen Hoosiannaansa. Ei se minusta vaikuta epäuskolta”. Kuitenkin Raamattu sanoo, että Jeesus tiesi, mitä ihmisten sydämessä oli.

Jeesus näki epäuskon palkkapäivän olevan tulossa. Hän ennusti väkijoukolle: ”Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk.19:43 – 44, kursiivi kirjoittajan).

Tuesday, April 19, 2016

EI MUUTA NIMEÄ

Pahojen ihmisten sydämessä on kasvava viha Jeesuksen nimeäkin kohtaan. Joka puolella maailmaa nousee tulipunainen viha Jumalan Sanaa vastaan. Jumalattomat halveksivat, pilkkaavat ja kiroavat Raamattua. Kysyn: Mikä Jeesuksen nimessä saa aikaan sellaista vihaisuutta jo silloin, kun se mainitaan? Mitään nimeä ei halveksita niin, vaikka ei pelastusta ole missään muussa kuin Hänen nimessään. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman"(Ap.t.4:12).

Tiedämme, että pahat ihmiset ovat aina vihanneet Jeesuksen nimeä, mutta nyt viha on muuttunut demoniseksi raivoksi. Kaikkialla maailmassa vaikuttavat kansojen lakiasäätävät elimet pyyhkivät Kristuksen nimen pois yhteiskunnasta hitaasti ja huomaamatta.

Olen kuullut monista luotettavista lähteistä ihmetystä herättävästä kehityksestä Yhdysvaltojen armeijassa. Armeijan pastoreita, olivat he katolisia tai protestantteja, on kielletty mainitsemasta Jeesuksen Kristuksen nimeä. Tämän takana oleva syy on uskomaton: ”Meillä’ täytyy olla hengellistä kypsyyttä moniarvoisessa yhteiskunnassa.” Mikä petos! Mieti tätä: Ensin Jeesuksen nimen mainitsemisen kieleltään ja sitten sanotaan, että se on hengellistä kypsyyttä. Tämä on suoraan helvetistä!

Miksi on olemassa niin suuri raivo Jumalan Poikaa kohtaan? Miksi pahat ihmiset tärisevät inhosta, kun Hänen nimensä mainitaan? Onko sen tähden, mitä Kristuksen nimi edustaa: vapahdusta synnistä. Hänen nimensä merkitsee vapautta synnin vallasta. Se merkitsee kuolemaa vanhalle, langenneelle, syntiselle luonnolle ja sisäänpääsyä uuteen elämään. Se merkitsee voimaa hyljätä ja kieltää kaikki jumalattomat himot ja nautinnot.

Jumalan Sana kertoo meille, että ihmisen vihan vaikuttama tuho ja jumalanpilkka eivät kestä enää kauan. ”Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen” (Ps.76:10). Miten tämä tapahtuu? Yksinkertaisesti siten, että Jumala vuodattaa armoaan sitä enemmän, mitä enemmän ihmisten viha kasvaa. ”Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi”(Room.5:20).

Monday, April 18, 2016

POLKU VALTAVIEN VETTEN KESKELLÄ - Gary Wilkerson

Israelin kulkeminen Jordan -virran poikki tapahtui elonkorjuun aikaan. Silloin vesi ei ollut vain korkealla vaan yli äyräiden pursuava. Inhimillisesti puhuen se oli pahin mahdollinen aika virran ylitykseen.

Epäuskoiset Joosuan ympärillä varmaan moittivat häntä: ”Sinä valitsit väärän ajan, Joosua. Meillä on raskaana olevia naisia, sairaita, vanhuksia. Tämä ei ole Jumalasta.”

Kuitenkin Jumala kutsuu meitä tekemään asioita, jotka ovat inhimillisesti ja fyysisesti mahdottomia. Hän katsoo meidän tilannettamme ja sanoo: ”Olosuhteet ovat täydelliset minun toimia kansani puolesta. Nyt maailma näkee, kuinka minä iloitsen saadessani antaa kaiken palvelijoilleni.”

Juuri nyt saatat miettiä: ”Jumala, minusta tuntuu, että viet minua tekemään vaikeata päätöstä. Tiedän, ettei minusta ole sen suorittamiseen.” Juuri siinä Herra tarvitsee sinua. Heikkoudessamme Jumalan voima vahvistuu. Puutteessamme Jumalamme on suuri. Me sanomme, että se on mahdotonta, mutta Jumalan kanssa, Hänen ollessa keskiössä, mikään ei ole mahdotonta. ”Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: ’Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista’ ”(Matt.19:26).

Tuohon hetkeen asti historiassa Jumala oli kyllä halkaissut vedet Israelille, mutta tällä kertaa Hän pyysi heitä astumaan veteen ensin. Hän käski erityisesti pappeja kantamaan Liiton Arkkia vuolaana virtaavaan veteen uskossa.

Kuvittele, mitä epäuskoiset nyt sanoivat! ”Jumala ei ole koskaan johtanut meitä tekemään tällaista. Hän on aina halkaissut vedet meitä varten. Tämä ei ole Hänen tottelemistaan, vaan kiusaamistaan.”

Jopa Joosua alkoi ehkä epäillä: ”Herra, olen kyllä vaeltanut Sinun kanssasi tätä tietä aiemminkin ja tiedän, miten se toimii. Olet aina halkaissut ensin vedet. Miksi Sinun pitää saada meidät astumaan tähän vuolaana virtaavaan saviseen veteen? Siinä ei ole mitään järkeä”.

Ei ole koskaan väliä, kuinka vaarallista tai haastavaa on sillä polulla, jonka Jumala on pannut eteemme. Jos astumme uskossa, Hän kyllä halkaisee vedet. Niin voimme kulkea kuivaa maata pitkin.

”Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin”(Jes.43:16).

Saturday, April 16, 2016

JUMALAN SOTAVÄKI - Nicky Cruz

Yhden asian olemme oppineet toimintamme kautta, kun olemme kohdanneet vihollisen sen omalla maaperällä uudelleen ja uudelleen, päivästä toiseen, viikko viikon perään. olemme oppineet tuntemaan Saatanan pelkuruuden. Se valitsee keskuudestamme kaikkein heikoimmat, toivottomimmat ja epätoivoisimmat. Niin kuin leikkikentän kiusaaja, joka juoksee suojaan, kun samankokoinen lapsi ilmestyy paikalle, Saatana peräytyy nähdessään ensimmäisen merkin todellisesta voimasta.

Ymmärrämmekö todella voiman, joka on kätemme ulottuvilla? Käsitämmekö kadotetulle maailmalle välittämämme sanoman merkityksen? Tajuammeko, kuinka helposti paha voidaan kukistaa ja teilata, kun yksinkertaisesti avaamme itsemme Pyhän Hengen toiminnalle?

Tiedämmekö, mitä Jumala kykenee tekemään keskuudessamme?

Kuinka ikävöinkään sitä päivää, jolloin uskovat seisovat hartia hartiassa, käsi kädessä tässä sodassa Saatanaa vastaan. Lopulta he piirtävät hiekkaan viivan keskelle sen polkua. Viivan, joka pysäyttää sen kuolleena tielleen. Viivan, joka sanoo: ”Siinä oli päiväsi! Sait huvisi! Nyt se vain on lopussa. Jeesuksen nimessä, et voi jatkaa”.

Kaipaan nähdä sotajoukon nousevan häntä vastaan. Uskovien varuskunnan, jolla on nälkä pelastaa sieluja, joka nostaa aseensa taisteluun pahaa vastaan. Jumalalle palavien sydänten, miesten ja naisten armeijan, jotka ovat pyhittäneet elämänsä Hänen tahdolleen.

Eikö se ole armeija, jossa haluaisit olla mukana? Etkö haluaisi edes pientä osaa valtavasta taistelusta Jumalan puolella? Etkö ole odottanut, toivonut, rukoillut ja uskonut Jumalan tuovan tiellesi juuri tätä?

Jos niin, silloin Jumala haluaa sinun tietävän, että armeija on jo valmiudessa. Tähän sotaan on varustauduttu. Sinun tulee vain nostaa miekkasi ja etsiä paikkasi hänen rivistössään!

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle”(Room.1:16).

__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, April 15, 2016

JEESUS HALLITSEE JO KUNINKAANA

Kuningas Daavid joutui ymmälleen aikansa Jumalan vastaisesta hengestä. Hän rukoili Herraa: ”Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla” (Ps.25:19). Samoin Psalmi 124:2-3 sanoo: ”Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan”.

Daavid lausuu sen, mitä monet seurakunnassa kokevat tänä päivänä. Joskus näyttää, että seisomme avuttomina pahojen voimien kerääntyessä meitä vastaan. En voi uskoa, kuinka päivä päivältä moraalia poljetaan lisääntyvässä määrin maahan tässä maassa.

Antaako Herra tämän vihan Häntä ja Hänen seurakuntaansa kohtaan jatkua, kunnes yhteiskuntamme on kuin Sodoma, jossa oli voimassa jokamiehen laki? Ei ikinä! Juuri nyt saamme kokea Herran uskomatonta kärsivällisyyttä. Hän kyllä tuo tuomion, mutta kaikki Hänen tuomionsa ovat lunastusta varten. Jesaja antaa meille ihanan kuvan tästä:

”Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä. Mutta ne peräytyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetuille kuville: ’Te olette meidän jumalamme’. Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää”(Jes.42:16 -18).

Rakas lukija, Jesajan kuvaama Jumalan armo muutti Sauluksen vainoajasta apostoli Paavaliksi. Se nosti esiin monimiljoonaisen seurakunnan kommunisti - Kiinassa. Se lähettää pakolaisia terrorismin ja sodan kourista Kristuksen hurskaiden palvelijoiden rakastaviin käsiin. Juuri nyt, tässä väärien uskontojen hallussa olleessa maassa, etsivän nuorisotyön keskus (Teen Challenge) on nostanut viisisataa huumeriippuvaista kääntymykseen. He ovat nyt innokkaita Kristus-saarnaajia. Jumala todella on vuodattanut lunastavaa armoaan näinä viimeisinä päivinä.

Meidän ei tule olla huolissamme niistä Saatanan taisteluista, jotka hän näyttää voittavan. Taistelu, jossa olemme, on iankaikkinen ja helvetin portit eivät voita Kristuksen seurakuntaa. Isämme on julistanut sen: Jeesus hallitsee jo kuninkaana!

Thursday, April 14, 2016

HÄN ON KAIKEN HERRA

Tänä päivänä jyrkkä pakanauskonto on Babylonian kaltainen, jolla on hullut johtajat niin kuin Nebukadnessar. Tämä uskonto uhkaa koko maailmaa vaatimuksineen kumartaa sen jumaluutta. Terroristijärjestöt, joissa on uskonnollinen tausta, käskevät: ”Kumartakaa meidän jumalaamme tai me räjäytämme teidän lentokoneenne. Me pommitamme teidän kaupunkejanne, junianne, bussejanne ja tunneleitanne. Me kidnappaamme teidät, kidutamme teitä ja katkaisemme päänne. Meidän uskontomme voittaa”.

Kun mietimme sellaisia demonisia voimia, meidän pitää palata Nebukadnessarin ja niiden kolmen uskollisen Jumalan palvelijan kertomukseen Danielin kirjan 3. luvussa. Se kertoo meille, että yhdessä hetkessä Herra tuli alas ja pelasti palvelijansa. Sen kautta kaikki muuttui.

Kaikki näytti erilaiselta, kun Herra ilmensi oman voimansa. Se pani kuninkaan huutamaan: "Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa”(Dan.3:28). Heti Nebukadnessar julkaisi erilaisen määräyksen. Siinä sanottiin, että ainoastaan noiden kolmen juutalaisen nuorukaisen Jumalaa tulee kumartaa: ”Sillä ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä"(Dan.3:29).

Kääntykäämme nyt psalmistan puoleen, joka kysyi, miksi pakanat raivoavat Herraa vastaan. Hänen mukaansa Jumala vastaa siihen vihalla: ”Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan”(Ps.2:4 -5).

Silloin Herra itse julistaa: " ’Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni’ … ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin’ ” (Ps.2:6 -7). Uskonnollisten ryhmien tukemat terroristit ja muut pakanajärjestöt saattavat toivoa, että heidän jumalansa asetetaan kuninkaaksi hallitsemaan koko maailmaa. Jahve, Jumala sanoo: ”Olen jo asettanut Poikani, Jeesuksen Kristuksen, Messiaan taivaitten ja maan kuninkaaksi. Hän on jo nyt kaiken Herra.”

Wednesday, April 13, 2016

KUN JEESUS ILMESTYY

Danielin kirjan 3. luvussa kuningas Nebukadnessar pystyttää kultaisen epäjumalanpatsaan Babyloniaan ja vaatii, että sitä pitää kumartaa. Jokaisen viranomaisen, johtajan ja kansalaisen kaikissa yli sadassa Babylonian maakunnassa oli heittäydyttävä maahan tämän epäjumalan edessä kuoleman tuomion uhalla. Oli vain kaksi mahdollisuutta: kumartua tai palaa. Kuka hyvänsä kieltäytyisi kumartamasta Nebukadnessarin epäjumalanpatsasta, se käristettäisiin elävältä valtavassa uunissa.

Kun tämä määräys julkistettiin, kolme hurskasta nuorta juutalaista valtakunnassa kieltäytyi kumartamasta. Raivon vallassa Nebukadnessar raahautti heidät eteensä ja vaati saada tietää: ”Kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?" (Dan.3:15). He vastasivat näin: “Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt" (Dan.3:17- 18).

Riivaajan vallassa olevan kuninkaan vastaus oli odotettu: ”Silloin Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen … Ja hän käski ja sanoi, että pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti”(Dan.3:19). Tämä oli selvästi demonista vihaa Jahve Jumalaa kohtaan. Totuus on, että kaikki, jotka seisovat Kristuksen puolella, voivat odottaa kohtaavansa samanlaista raivoa. Heidän kuuliaisuutensa nostaa aina esiin niiden raivon, jotka ottavat ohjeensa Saatanalta.

No, miten tässä kävikään? Kenen Jumala voitti Babyloniassa? Kisan aikana Jeesus itse ilmestyi voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun kuningas Nebukadnessar kurkisti punaisena hohtavaan, kuumaan pätsiin, hän järkyttyi näkemästään. Hän huusi: ”Mehän heitimme tulee kolme miestä, mutta, katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niin kuin jumalan poika"(Dan.3:25, kirjoittajan vapaa tulkinta).

Kun Jeesus ilmestyy, Hänen vihollisensa joutuvat pakenemaan Hänen edestään.

Tuesday, April 12, 2016

HORJUMATON USKO

Kerran, kun olin ”rukouskävelyllä” ja puhuin Jumalalle huolissani useampien perheenjäsenien terveydestä, tuli eräs raamatunkohta hyvin elävänä mieleeni: ”Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? ... Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?”(Hebr.3:17 - 18). Huomasin rukoilevani kyynelten läpi: ”Herra, ne ihmiset panivat sinut itkemään! Olenko minäkin pannut Sinut itkemään oman epäuskoni tähden? Minulla on ollut ihania hetkiä Sinun kanssasi näinä viitenäkymmenenä vuotena, Jeesus. Minä rakastan Sinua ja tiedän, että Sinä rakastat minua, mutta viime aikoina mieleeni on hiipinyt epäilyksiä. Olen ihmetellyt, miksi muutamiin rukouksiin ei ole vielä tullut vastausta”.

Siitä lähtien olen kuullut Hänen suloisen, hiljaisen äänensä sanovan: ”Minä rakastan sinua aina, David. Minä varjelen sinua lankeamasta ja aion viedä sinut Isän eteen moitteettomana. Mutta, kyllä nuo sinun epäuskon ja horjuvan uskon aikasi ovat haavoittaneet minua.”

Niin, rakas lukijani, oletko itse juuri tällä hetkellä yli voimiesi menevän koetuksen keskellä? Oletko rukoillut, itkenyt ja anonut apua, ja silti asiat ovat näyttäneet menevän huonommin? Ehkä tilanteesi on luisunut yli kaiken inhimillisen mahdollisuuden, ja sinä ajattelet: ”On liian myöhäistä”.

Kerronpa sinulle, että Jumala on sallinut sinulle tämän kriisin. Jumala olisi voinut puuttua siihen milloin hyvänsä, mutta tässä on Hänen tilaisuutensa tuottaa sinussa horjumattoman uskon, jota tarvitset. Hän etsii luottamusta itseään kohtaan, ei ainoastaan tätä tilannetta varten, vaan kaikkia mahdottomia tilanteita varten tästä eteenpäin, kunnes pääset Hänen luokseen kotiin. Älä ymmärrä väärin: Hän iloitsee sinusta. Kuitenkin Hän rakastaa sinua myös tarpeeksi rakentaakseen sinussa uskoa, jotta selviät kaikesta.

Rukoile kanssani: ”Anna minulle anteeksi, Herra, että olet aiheuttanut Sinulle murhetta. Auta nyt minun epäuskoani”. Tee tästä sitten oma rukouslauseesi: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivä”(Hebr.11:6).

Monday, April 11, 2016

JUMALAN KUTSUN SEURAAMINEN - Gary Wilkerson

Minkälaisen haasteen Joosua kohtasikaan, kun hän pyysi Israelia ottamaan uskon askeleen ja ylittämään Jordanin maahan, jonka Jumala oli luvannut heille. Siinä oli hyvinkin yli miljoona israelilaista, paitsi lapsia ja vauvoja. Mieti, minkälaisen ponnistuksen, suunnitelman ja työtaakan se vaati monien velvollisuuksien lisäksi.

Tähän monet uskovat kompastuvat. He sanovat itselleen: ”Se on varmasti vaikeaa, se ei voi olla Herrasta. Voiko?”

Jumalan kutsun totteleminen ei ole aina helppoa. Sen sijaan se on aina armontäyteistä. Pietari sanoo, että ristillä täytetty työ sai aikaan kaiken, mitä me tarvitsemme elääksemme Hänelle. ”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään”(2 Piet.1:3).

Sinun ei tarvitse elää omassa voimassasi. Pyhä Henki elää sinussa voimallaan. Hän antaa sinulle kaiken voiman Jumalan käskyjen noudattamiseen. Et uuvu, jos elät ja vaellat Hengessä ja saat voiman Häneltä.

Aina, kun sinun pitää ylittää Jordan, kohtaat ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi. Itse asiassa teet monet heistä vihaisiksi. Jos heidän äänen pääsevät voitolle, alat epäillä, voitko ollenkaan ottaa riskiä mennä eteenpäin.

Mieti nyt sitä painetta, jonka Joosua kohtasi. Hänelle oli annettu suuri johtajan tehtävä, ja siinä hän oli saavuttanut aika suuren kansan luottamuksen. Se oli tärkeätä johtajalle, jonka kansakuntaa jatkuvasti ympäröi vaara.

”Haluatko perustaa firman – tässä taloustilanteessa?”

”Haluatko tuollaisen tehtävän? Miksi?”

Mitä oikein haluat elämältäsi? En voi tukea sinua. En usko Jumalan olevan mukana tässä.”

Haluan lisätä vielä tämän: rohkea uskon liike ei vedä puoleensa vain epäuskoisia, se vetää mukaan ympärilläsi olevan Jumalan kansan armeijan. Saat esirukousta, tukea ja energiaa sellaisilta uskollisilta tahoilta, mitä et olisi koskaan voinut odottaa.

Friday, April 8, 2016

LUVATTUUN MAAHAN PÄÄSEMINEN

”Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä”(Hebr.3:19). Yhden ainoan synnin tähden Israel ei päässyt Luvattuun Maahan.

Kanaanin maa edustaa levon, rauhan. hedelmällisyyden, turvallisuuden, täyteyden ja tyydytyksen paikkaa, kaikkea, mitä uskova voi toivoa. Se on myös paikka, jossa Herra puhuu selvästi kansalleen johdattaa heitä: ”Tässä on tie, sitä käykää”. Israel siis ei päässyt Luvattuun Maahan yhden ainoan synnin tähden.

Se synti ei ollut aviorikos (ja Raamattu nimittää näitä Israelilaisia avionrikkojasukukunnaksi). Ei se ollut myöskään kasvavat avioerojen määrä (Jeesus ja Mooses sallivat avioeron tuolle sukukunnalle, koska he olivat kovasydämisiä). Se ei ollut raivo, kateus, laiskuus tai pahan puhuminen. Se ei ollut edes heidän salainen epäjumalanpalveluksensa.

Epäuskon synti esti Jumalan kansan pääsyn Kanaanin maahan. Siksi Hebrealaiskirje kehottaa meitä tänään: ”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä”(Hebr.4:11).

Olen tuntenut monia uskovia, jotka päättivät ruveta vakavasti vaeltamaan Herran kanssa. He päättivät ruveta lukemaan Hänen Sanaansa ahkerammin. He paastosivat ja rukoilivat uudella innolla. He kiinnittivät sydämensä Jumalaan kaikissa elämänsä tilanteissa. Kun tarkkasin heidän elämäänsä, ajattelin: ”Varmaan kaikki tämä hartaus tuo heille ilon hehkun. Heidän on pakko heijastaa Jumalan rauhaa ja lepoa.”

Aivan liian usein heidän elämässään kävi päinvastoin. Monet eivät koskaan päässeet Jumalan lupaamaan lepoon. He olivat edelleen epävarmoja, levottomia, kyseenalaistivat Jumalan johdatuksen, olivat huolissaan tulevaisuudesta. Miksi? Siksi, että heillä oli tapana epäuskon hapatus eikä mikään heidän pyrkimyksensä ja toimintansa sen tähden tuottanut tulosta.

Uskova palvelija riippuu kiinni Jumalan Uuden Liiton lupauksesta: ”Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:27). Hän myös pitää kiinni tästä sanasta: ”Minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä… Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu”(Jer.30:21, 31:9).

Thursday, April 7, 2016

EI TUORETTA ILMESTYSTÄ

Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa on yksi ilmeisimpiä tapauksia epäuskosta. Muistat kertomuksen vanhurskaasta Sakariaasta, Johannes Kastajan isästä. Sakarias oli hurskas pappi, joka joutui kärsimään yhden ainoan epäuskon hetken tähden. Hänen kertomuksensa kuvaa sitä, kuinka vakavasti Jumala ottaa synnin.

Raamattu kertoo, että Sakarias oli ”hurskas Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomana”(Luuk.1:6). Tässä oli hurskas mies, joka kantoi kunnioitetun asemansa viittaa. Hän palveli suitsutusalttarin edessä. Se merkitsee rukousta ja esirukousta, puhtaan jumalanpalveluksen tointa. Lyhyesti sanottuna Sakarias oli uskollinen ja kuuliainen, palvelija, joka odotti Messiaan tuloa.

Eräänä päivänä Sakarias oli palvelutehtävässään. Jumala lähetti enkeli Gabrielin kertomaan hänelle, että hänen vaimonsa saisi pojan. Gabriel sanoi, että pojan syntymästä seuraisi iloa monille Israelissa. Enkeli antoi Sakariaalle ohjeet pojan kasvatuksesta. Kun enkeli puhui, Sakarias vapisi pelosta. Yhtäkkiä tämän hurskaan miehen mieli oli täynnä epäilyä, ja hän antautui kauhean epäuskon valtaan. Hän kysyi enkeliltä: ”Mistä tiedän, että puhut totta? Me olemme vanhoja, minun vaimoni ja minä”( ks. Luuk.1:18).

Jumala ei katsonut hyvällä Sakariaan epäilyä ja hän antoikin papille seuraavan rangaistuksen: ”Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut minun sanojani" (Luuk.1:20, kursiivi kirjoittajan).

Mitä tämä tapahtuma opettaa meille? Se sanoo, että epäusko sulkee meidän korvamme Jumalalta, silloinkin kun Hän puhuu meille selvästi. Se sulkee meiltä tuoreen ilmestyksen ja estää meidän läheisen yhteytemme Herraan. Yhtäkkiä meillä ei olekaan mitään puhuttavaa tai todistettavaa, koska emme enää kuule mitään Jumalalta. Ei ole väliä, kuinka uskollisia ja ahkeria olemme olleet. Niin kuin Sakarias, me saatamme itsemme lamaantumaan sekä korviltamme että kieleltämme.

Wednesday, April 6, 2016

OIKEAAN AIKAAN

”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Hebr.4:16).

Mikä on meidän ”oikea aikamme”? Se on aina silloin, kun olemme pettäneet siunatun Herramme. Kun teemme syntiä, olemme heti armon ja anteeksiantamuksen tarpeessa. Jumala kutsuu meitä tulemaan rohkeasti Hänen valtaistuimensa eteen, luottaen, että saamme kaiken mitä tarvitsemme. Meidän ei tule mennä Hänen eteensä vain silloin, kun koemme itsemme hyviksi ja pyhiksi. Meidän tulee mennä sinne aina, kun olemme sen tarpeessa.

Sitä paitsi meidän ei tule odottaa, että meidän sielumme puhdistuu. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”(1 Joh.1:9). Johannes sanoo, ettei meidän tule yrittää tunti-, päivä- tai viikkokausia tehdä itsestämme puhtaita. Se tapahtuu heti, kun tulemme Herran luokse.

Onko sinulla siis uskoa luottaa siihen, että Jumala antaa silmänräpäyksessä anteeksi? Voitko hyväksyä välittömään, lakkaamattomaan yhteyteen Isän kanssa? Juuri sen Raamattu kehottaa meitä tekemään. Sama usko näet, joka pelastaa meidät ja antaa meille anteeksi, on myös se usko, joka varjelee meitä. Pietari sanoo: ”Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana”(1 Piet.1:5). Mikä uskomaton totuus!

Silti epäuskomme estää meitä pääsemästä Jumalan varjelevan voiman alle. Ajan mittaan, kun jatkuvasti kohtaamme synnin hyökkäyksiä, alamme vaipua epätoivoon. Rakas lukija, niin ei saa olla. Jumala on antanut meille valtavat Uuden Liiton lupaukset, mutteivät ne hyödytä meitä, ellemme usko ja käytä niitä. Herramme on vannonut, että Hän laittaa lakinsa sydämiimme, on Jumala meissä, varjelee meitä lankeamasta, istuttaa pelkonsa sisimpäämme, antaa meille voiman totella, vaikuttaa meissä voiman vaeltaa Hänen teitään. Meidän vain täytyy uskoa tähän täysin.

Tuesday, April 5, 2016

JUMALALTA PIILOUTUMINEN

Synti saa aikaan sen, että haluamme piiloutua Jumalan läsnäolosta. Siinä on kristittyjen epäuskon ydin. Kun teemme syntiä ja petämme Jumalaa, yritämme juosta pois Hänen läsnäolostaan. Luulemme, että Hän on liian vihainen halutakseen olla yhteydessä meihin. Miten Hän voisikaan olla yhteydessä meihin, kun olemme tehneet niin paljon syntiä?

Niinpä lakkaamme rukoilemasta. Häpeäksemme ajattelemme: ”En voi mennä Jumalan luo tässä tilassa.” Niinpä alamme tehdä omin voimin työtä päästäksemme takaisin Hänen armoihinsa. Olemme varmoja, että tarvitsemme vain aikaa voidaksemme puhdistautua. Jos pysymme jonkun viikon puhtaina, välttäen synnillisiä tapoja, ajattelemme todistavamme arvollisuutemme lähestyä Hänen valtaistuintaan uudestaan.

Tämä on pahaa epäuskoa ja Jumalan silmissä rikos. Kun me tunnustamme syntimme, mukaan lukien helmasyntimme, Jumala ei kuulustele meitä. Hän ei vaadi todistetta katumuksestamme, kysyen: ”Oletko todella pahoillasi? En näe yhtään kyyneltä. Lupaatko olla tekemättä syntiä koskaan enää? Mene nyt, paastoa muutama päivä ja rukoile tunti päivässä. Jos pystyt olemaan lankeamatta niin kauan, voimme keskustella uudelleen.”

Kun Jeesus sovitti meidät Isän kanssa ristillä, se riittää aina. Se merkitsee, että minun ei tarvitse saada uutta sovitusta Jumalalta, jos teen syntiä. Minua ei suljeta pois Herrasta, siksi etten ole enää sovitettu. Ei, erottava väliverho repesi kahtia ikuisiksi ajoiksi. Minulla on ainiaaksi pääsy Jumalan valtaistuimen eteen, Kristuksen veren kautta. Ovea ei koskaan suljeta edessäni: ”Jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö”(Ef.3:12).

Raamattu lausuu selvästi, että meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, kun olemme tehneet syntiä. Voimme seisoa valtaistuinsalin ovella, tuntea itsemme kurjiksi ja saastaisiksi. Kun me seisomme siellä, kieltäytyen menemästä sisään, emme todellakaan ole nöyriä, vaan toimimme epäuskossa. ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Hebr.4:16).

Monday, April 4, 2016

YLITTÄMINEN - Gary Wilkerson

Vuosien mittaan monet vilpittömät uskovat alkavat ajautua uskossaan sivuraiteelle. Tämä johtuu ehkä aiemmista pettymyksistään. Uskossa eteenpäin pääsemiseen tarvitaan tuon pettymyksen ”ylittäminen”, luottamus Jumalaan uudella tavalla.

Ehkä luotat Jumalalle perheesi tai lastesi siunaamisen. Ehkä uskot Häneen, jotta jokin tietty tehtävä elämässäsi toteutuu. Ehkä etsit Jumalaa päästäksesi vapaaksi jostakin huonosta tavasta. Tai haluat päästä vapaaksi jostakin sisäisestä taistelusta, joka estää sinua luottamasta Häneen.

Jotkut meistä tarvitsevat suoranaisia ihmeitä, Jumalan yliluonnollisia väliintuloja elämäämme tai rakkaamme elämään. Lyhyesti sanottuna Jumala on kutsunut meidät kaikki ylittämään. Kun Israel tuli Jordan- virralle, Jumala tahtoi, ettei yhtäkään Hänen kansastaan jätettäisi porukasta.

Kuka hyvänsä kokenut kristitty voi sanoa sinulle, ettet koskaan kohtaa enemmän pelkoa, ahdistusta, epäilyä ja epävarmuutta, kuin silloin, kun sinun on määrä ylittää oma Jordanisi. Miksi näin? Siksi, että olet juuri astumassa omistamaan sitä maata, jonka Jumala on käskenyt sinun asuttaa. Silloin juuri vihollinen ja oma lihasi vastustavat kaikkein eniten.

Elämä on aina helpompaa tällä puolella Jordanin, koska se on mukavaa. Meiltä ei vaadita mitään. Kun Jumala sitten työntää meitä ylityshetkeä kohti, noista mukavista asioista tuleekin yhtäkkiä epämukavia. Ne alkavat tuntua paikallaan makaavalta vedeltä, lahoilta jopa kuolemaisillaan olevilta. Jos pysymme mukavassa paikassamme, joudumme vaaraan menettää näkymme ja intohimon elämiseen Jumalassa.

Joosua ei ollut immuuni tälle kiusaukselle. Kun Jumala kutsui häntä toimimaan, ensimmäinen Joosuan saama neuvo oli: ”Ole luja ja rohkea”(Joos.1:6). Jumala sanoi tämän Joosualle kolme kertaa neljän jakeen aikana, koska Hän tiesi, että Joosuan oli hyvä kuulla ne.

Meidän jokaisen tulee kerätä voimamme, kun Herra on kutsunut meidät tekemään jotakin. Meidän täytyy koota rohkeutemme. Joillekin tämä merkitsee niiden asioiden hylkäämistä, jotka ovat antaneet väärän mukavuuden tunteen. Jos olet paineiden alla, hämmentynyt tai uupunut hengessäsi, pyydä Herraa näyttämään, mistä se johtuu. Jos Hän käskee sinun luopua jostakin, se saattaa olla juuri ensimmäinen askel uskoa kohti.

Friday, April 1, 2016

YLISTYKSEN VAIKUTUS

Danielin kirjan 3. luvussa meille annetaan vahva esimerkki ylistyksen voimasta käsimyksen aikana kolmen hebrealaisen nuorukaisen tarinan kautta. Kuningas Nebukadnessar heitti heidät tuliseen pätsiin. Näitä miehiä ei koeteltu siksi, että olisi nähty, oliko heillä uskoa. Juuri uskonsa takia he joutuivat sinne. Herra tarkoitti jotakin muuta. Mieti tätä: pakanababylonialaisia eivät puhutelleet näiden miesten rukoukset tai saarna. Heihin ei vaikuttanut heidän viisautensa eikä pyhä elämänsä. Ei, babylonialaisiin vaikutti se, kun ihmiset näkivät pätsin ja näiden miesten reimuitsevan, ylistävän Jumalaa kaikkein kovimpana hädän hetkenään (ks. Dan. 3:24- 30).

Jeesus ilmestyi tuohon pätsiin ja uskon Hänen sanoneen ensimmäiseksi näille hebrealaisille nuorille: ”Veljet, nouskaa nyt, teidän kahleenne ovat irronneet. Antaka näiden pakanajohtajien ja jumalattomien ihmisten nähdä ilonne ja ylistyksenne Jumalaanne kohtaan ahdistuksenne hetkellä.”

Miehet tekivät juuri niin, ja Raamattu kertoo, että Nebukadnessar oli ihmeissään. ”Sen nähdessään hän nousi kiireesti, huutaen: ’Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?’ He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ’Totisesti, kuningas!’ Hän vastasi ja sanoi: ’Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika’ "(Dan.3:24 - 25).

Ylistyksemme tuovat meidät läpi ahdistuksiemme. Miten oletkaan toiminut oman hätäsi hetkellä? Juotko maljasta vapisevin huulin tuntien itsesi niin heikoksi, ettei sinulla ole voimaa vastustaa vihollista? On aika ravistaa päältäsi raskaat siteet ja nostaa pyhät kädet ylistämään Vapahtajaasi. Olet vapaa, oli koetuksesi sitten kuinka kova hyvänsä. Iloitse ja riemuitse, tietäen, että neljäs mies on pätsissä kanssasi. Kristus ilmestyy sinulle koetuksessasi. Tuli polttaa kaikki siteesi.

Melko varmaan sinua ei koetella vaan koulutetaan!