Tuesday, May 31, 2016

RUKOUSHUONE

Profeetta Sakarjan mukaan on kolme paikkaa, jotka on tehty rukousta varten: 1) Jumalan huone (kirkko); 2) jokainen koti ja 3) salainen kammio. Herra sanoi Sakarjalle: ” Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle … armon ja rukouksen hengen… Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen [merkiten seurakuntaa] … Leevin huoneen sukukunta erikseen [perhe ja koti] ja heidän naisensa erikseen [eli yksityiset ihmiset] (Sak.12:10, 12 -13, kursiivit kirjoittajan).

Kun Sakarja puhui tämän, Israelia piiritti vihollinen, jonka tarkoituksena oli tuhota heidät. Silloin pelättiin kovasti vapisten, mutta tilanteen keskelle tuli ihana sana: ”Jumala tulee ja käsittelee nuo pahat voimat, jotka ovat sinua vastaan. Niinpä, ala vakavasti rukoilla pyhäkössä. Ala rukoilla kodissasi ja omassa salaisessa kammiossasi. Pyhä Henki tulee ja Hän varustaa sinut armon ja rukouksen Hengellä, joka auttaa sinua rukoilemaan.”

Näetkö tässä kappaleessa mitään Jumalan sanomaa meille? Hän kertoo seurakunnalleen kaikkina aikoina: ”Terrorin ja pelon aikoina Minä haluan vuodattaa Henkeni teidän päällenne. Mutta voin vuodattaa sen vain rukoilevien ihmisten päälle.”

Kaikki Vanhan Testamentin profeetat kutsuivat Jumalan kansaa yhteiseen rukoukseen. Jeesus itse julisti: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan"(Matt.21:13). On totta, että maailman historiaa ovat muovanneet Kristuksen seurakunnan rukoukset.

Mieti tätä: Pyhä Henki annettiin ensimmäisen kerran Jumalan huoneeseen, Yläsaliin. Siellä opetuslapset ”pysyivät yksimielisesti rukouksessa”(Ap.t.1:14). Meille kerrotaan, että enkeli oli päästänyt Pietarin vankilasta, kun ”oli monta koolla rukoilemassa” (Act 12:12). Yhteinen esirukous oli jatkunut, kunnes Pietari oli päässyt vapaaksi.

Selvästikin Jumala vapauttaa paljon voimaa seurakunnan rukouksen takia. Sen tähden kutsua sellaiseen rukoukseen ei saa aliarvioida. Tiedämme, että seurakunta on kutsuttu voittamaan sieluja, tekemään hyvää, palvelemaan Jumalan kokoontumispaikkana, jossa Jumalan Sanaa saarnattaisiin. Ensin ja ennen kaikkea seurakunnan kuuluu olla rukoushuone. Tämä on sen ensimmäinen kutsumus, koska kaikki muut näkökulmat seurakunnan elämään syntyvät rukouksesta.

Monday, May 30, 2016

PYSYVÄ RAUHA - Gary Wilkerson

Ei ole syntiä sanoa: “Herra, tämä aika elämässäni käy yli voimieni ja on epämukavaa. Tarvitsen sinun voimaasi ja rohkeuttasi”. Hän ottaa vastaan tällaisen synnintunnustuksen ja rukouksen. Jumalalla vain on ongelma uskovan kanssa, joka sanoo: ”Lähdin matkaan uskossa, mutta kun aloin tuntea rauhan puutetta, tiesin, että se ei ollut Herrasta. Silloin pysähdyin”.

Sellaisessa ajattelussa on ongelma. Jos lakkaisimme vaeltamasta uskossa joka kerran, kun meiltä puuttuu rauha, emme tekisi koskaan mitään kuuliaisuudesta Herralle.

Niin, meillä pitäisi olla pysyvä rauha, joka on kaiken tekemisemme pohjalla. Sellainen rauha tulee Jumalan muuttumattomasta Sanasta. Meidän tulee kuitenkin tietää, että rauhamme horjuu silloin tällöin, jos olemme Isämme asioilla. Jopa sellainen uskon mies kuin Joosua joutui välillä horjumaan. Siksi Jumala sanoi hänelle: ”Ole luja ja rohkea” (ks. Joos.1:6, 7 ja 9).

Tiedän, ettei isäni David Wilkerson olisi ikinä mennyt New Yorkiin työhön jengiläisten pariin, jos hän ei olisi ajatellut, että kaiken rauhan puutteen kautta Jumala käski häntä lähtemään. Joskus meidän täytyy kuulla Jumalan ääni silloin, kun meitä horjutetaan. Hänen halunsa meitä kohtaan kaoottisina aikoina ei ole lopettaa kuulemasta Hengen ääntä, vaan erottaa se. Sillä tavoin löydämme rauhan, kun maailmamme järkkyy.

Vuosisata sitten Kiinassa monet uskolliset lähetit viettivät vuosikymmenen toisensa jälkeen ahkeroiden saadakseen nähdä pienimmänkin tuloksen ponnisteluistaan. Jotkut heistä pystyivät saattamaan uskoon vain yhden tai kaksi, toiset eivät sitäkään. He kärsivät vuosikymmeneen ajan kovia, tarkoin valvottuja olosuhteita, ja monet kuolivat, tai heidät ajettiin ulos maasta. Ei ollut mitään syytä uskoa, että heidän yrityksensä olisivat tuottaneet muuta kuin valtavan tappion.

Tänä päivänä kymmeniä miljoonia kiinalaisia uskovia palvelee Jumalaa yksinomaan maanalaisessa seurakunnassa. Sosiologit sanovat, että vuoteen 2050 mennessä seurakunta Kiinassa on suurempi kuin kaikkien kristittyjen yhteinen määrä koko maailmassa.

Epäonnistuivatko siis noiden lähettien yritykset? Eivät ollenkaan. Nuo uskolliset palvelijat kylvivät siemeniä, tietämättä, mikä olisi lopputulos. Useimmat heistä kuolivat saamatta tietää tuloksista. Kehotan sinua ottamaan sydämellesi heidän esimerkkinsä. Kun me kohtaamme kielteisiä olosuhteita, meidän kutsumme on totella Häntä. Tulokset ovat Hänen vastuullaan.

Saturday, May 28, 2016

KATSELE, KUINKA JUMALA SIUNAA SINUA - Claude Houde

Jaoin juuri erään sanan Times Square -seurakunnassa, joka on pastori David Wilkersonin alkamaa työtä. Hän ja minä olimme syöneet illallista, ja kun kuljimme takaisin yhdessä, halusin kysyä häneltä neuvon sanaa, kun meidän kirkkomme avattaisiin muutaman kuukauden päästä. Pastori Wilkerson, useamman kuin neljänkymmenen kirjan kirjoittaja, perusti Teen Challenge Centereitä (Etsivän Nuorisotyön keskuksia), joiden kautta päihderiippuvaiset ovat vapautuneet kaikkialla maailmassa. Hän alkoi World Challenge- järjestön, joka tukee kristillisiä lähetysjärjestöjä ja lukemattomia muita työaloja. Viimeisinä vuosinaan pastori Wilkerson puhui konferensseissa tuhansille pastoreille, ja häntä pidetään miehenä, joka oli hyvin merkittävä meidän sukupolvellemme Jumalan kansalle.

Olin vähän hermostunut. Pastori Wilkerson oli nöyrä mies, mukava, ystävällinen ja huomaavainen, mutta samaan aikaan äärimmäisen vakava ja voimakas. Minä rakastan, kunnioitan ja ihailen häntä ja olen niin kiitollinen kaikesta, mitä hän on tehnyt minulle ja Jumalan työlle ranskankielisessä maailmassa.

Kun kävelin hänen kanssaan New Yorkin ruuhkaisia, kirkkaasti kuin päivänvalolla valaistuja katuja, en halunnut sanoa mitään väärää. Lopulta keräsin rohkeuteni ja suustani purskahti ulos: ”Pastori Dave, pian alamme seurakuntamme toiminnan. Onko sinulla jokin avain, neuvon sana, jonka haluaisit jakaa minulle? Yritän kysyä, onko mitään, mitä minun pitäisi tehdä tai tietää. Mitä sanot?”

Hänen vastauksensa hämmästytti minua. Hän pysähtyi äkkiä paikoilleen ja alkoi puhua hyvin kovaa ja palavalla innolla: ”Sinä haluat tietää, mikä avain on? Haluatko todellakin tietää?”

Vastasin hänelle väräjävällä äänellä: ”Kyllä, haluaisin todella tietää”.

Yhtäkkiä hänen ilmeensä ja äänensävynsä muuttuivat ja hänen kasvonsa alkoivat loistaa. Niin kuin lapsi, jolla on salaisuus, hän sanoi: ”Etsi köyhiä! Anna köyhille! Auta köyhiä! Pane koko sydämesi ja tarmosi niiden ihmisten auttamiseen, jotka eivät pysty koskaan maksamaan takaisin tai tekemään vastapalveluksia.” Sitten hän pysähtyi hetkeksi ja lisäsi täydellisen iloisesti: ”Sitten katsele, kuinka Jumala siunaa sinua.”

”Autuas se, joka kurjia armahtaa! ”(San.14:21).

__________
Claude Houde on johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Kanadassa. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Kanadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, May 27, 2016

LUPAUKSIA UUDISTUKSESTA JA VOIMASTA

Olen varma, että juuri tällä hetkellä Kristuksen ruumis on julman, saatanallisen hyökkäyksen kohteena.

Tiedämme, että Saatana on aina tehnyt kovia hyökkäyksiä Jumalan kansaa kohtaan ja aiheuttanut kauheata kärsimystä. Vuosisatojen ajan marttyyrien verta on vuotanut. Jobin kaltaiset hurskaat pyhät ovat joutuneet koviin koetuksiin. Tämän päivän hyökkäys uskollisia vastaan on Saatanan viimeinen yritys.

Niin kuin pahuus vallitsee kaikkialla maailmassa tänä päivänä, niin myös Jumalan seurakunnassa on kärsimyksiä ja koetuksia. Tapahtuu ennennäkemättömiä iskuja: meitä kohtaa sairaudet, kärsimykset, huolet huolten perään, ongelma toisensa jälkeen. Kaikki tämä saa meidät tuntemaan, ettei ole mahdollista elää voitokasta elämää uskovana.

Uskomme ja voimamme heikentyvät, mutta heikkoutemme aikoja varten Jumala on antanut meille ihmeellisiä lupauksia uudistaa ja voimaannuttaa. Tässä on muutamia Hänen lupauksistaan, jotka kannattelevat minua:
  • Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä... Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät... Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat”(2 Sam.22:33, 17 -18, 31).
  • ”Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni”(2 Sam.22:40).
  • ”Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla”(Ps.29:11).
  • ”Peljättävä on Jumala, joka ilmestyy sinun pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansallensa voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala”(Ps.68:35).
  • ”Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni… Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan”(Ps.71:9, 16).
  • ”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa… He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa”(Ps.84:5, 7).
Uskotko, että sinun Jumalasi on vahva, niin kuin psalminkirjoittaja julistaa? Jos Hän on, ei mikään valta kestä Hänen edessään. Anna kaikki Hänen vahvoihin voimakkaisiin käsiinsä, ja Hän aukaisee tien. Ennen kaikkea usko Hänen Sanaansa: ”Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman”(Ps.138:3).

Thursday, May 26, 2016

KÄRSIMYKSEN AIKOINA

En ehkä näe todistetta siitä, että Jumala aina toimii. Hän valmistaa minulle tietä päivän jokaisena hetkenä, jokaisen tuntina nukkuessani. Hänen suunnitelmansa on aina aikataulussa, silloinkin kun minusta näyttää, että Hänen pyhä työnsä on myöhässä. Hän tunkee syvälle minun sisimpäni hoidettaviin asioihin, että Hänen lupauksensa voivat toteutua.

Jonakin päivänä katson taaksepäin näihin koetuksen aikoihin ja sanon: ”Herra, nyt minä näen. Sinä olit lähellä kaiken aikaa ja vaikutit ihmeitä minussa.”

Ne, jotka ovat epätoivoisia, saattavat joutua kiusaukseen sulkea itsensä Jumalan yhteydestä. Sen tekeminen on kuitenkin kohtalokasta. Psalmissa 88 löydät kuvauksen siitä, mitä käyt läpi. Hurskas mies, nimeltä Heeman kertoo toivottomasta tilanteestaan: ”Sieluni on täynnä huolta. Minut on viety rotkoon ja olen kuolleiden joukossa. Jumala on pannut minut alimpaan rotkoon, pimeyteen. Hänen vihansa on raskaana päälläni. Ystäväni ovat hyljänneet minut. Minut on suljettu vankilaan. Minä murehdin kärsimykseni takia”( kirjoittajan ajatuksia). Sitten Heeman haastaa Jumalaa: ”Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi? Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?”(Ps.88:10 -12).

Heeman sanoo itse asiassa: ”Minä tarvitsen ihmeen nyt, Herra, ei vasta ylösnousemuksessa. Tämä on viimeinen toivoni. Pian on liian myöhä, koska olen kuollut. Tässä on sinun viimeisin jättöpäiväsi, Jumala. Auta minua! Miksi heität minut luotasi? Miksi kätket minulta kasvosi? Miksi et vastaa minun rukouksiini?”

Tämä on toivottomuutta, epätoivoa, ilmeisen mahdoton kriisi.

Mitä hurskas sielu voi tehdä? Miten vanhurskas sielu reagoi tähän? Niin kuin Heeman, meidän tulee huutaa yötä päivää: ”Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen… Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi” (Ps.88:1-2, 13).

Tässä on kolme asiaa, joita minä teen kärsimykseni aikoina:
  1. Minä otan vastaan ja uskon taivaallisen Isäni rakkauteen ja iloon minua kohtaan.
  2. Minä vuodatan sydämeni Hänen eteensä rukoillen hiljaa.
  3. Minä rohkaisen sieluni joka päivä Hänen lupauksillaan.

Wednesday, May 25, 2016

RUKOUKSEN LUOKKAHUONE

Joskus olemme liian toisaikaisia rukoilijoita. Vaikeina aikoina huomaamme silti painivamme Herran kanssa rukouksessa päivittäin, kunnes olemme hengessämme varmoja, että Hänellä on kaikki hallinnassaan. Mitä enemmän haluamme muistutusta siitä varmuudesta, sitä enemmän menemme rukouskammioomme.

Totta on, ettei Jumala koskaan salli kärsimyksiä elämäämme muutoin kuin rakkaudesta meihin. Näemme tämän kuvattuna Israelissa Efraimin sukukunnassa. Kansa oli joutunut syvään ahdinkoon ja he huusivat Jumalan puoleen murheessaan. ”Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan”(Jer.31:18).

Daavidin tavoin Efraim todisti: ”Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niin kuin vikuroiva vasikka… sillä sinä olet Herra, minun Jumalani”(Jer.31:18). Toisin sanoen: ”Herra, sinä olet kurittanut meitä jostakin syystä. Me olemme niin kuin nuori kouluttamaton sonni, täynnä energiaa, mutta Sinä olet kurittanut kesyttääksesi meidät sinun palvelukseesi. Sinä toit järjestyksen meidän erämaahamme.”

Jumalalla oli näet suuret suunnitelmat Efraimin sukukunnalle, hedelmälliset, tyydyttävät suunnitelmat. Ensin heidät vain piti opettaa ja kouluttaa. Niinpä Efraim julisti: ”Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni”'(Jer.31:19). He sanoivat siis: ”Aiemmin, kun Jumala piti meitä luokkahuoneessa valmistaen meitä Hänen palvelukseensa, me emme ottaneet kurituksesta vaarin. Me juoksimme pois, huutaen: ”Tämä on liian kovaa”. Me olimme uppiniskaisia, heitimme jatkuvasti päältämme Hänen ikeensä. Sitten Jumala laittoi meille tiukemman ikeen ja Hän käytti rakastavaa sauvaansa murtaakseen jäykkäniskaisuutemme. Nyt suostumme Hänen ikeeseensä.”

Mekin olemme Efraimin kaltaisia: nuoria, itsekeskeisiä sonneja, jotka emme halua painaa päätämme ikeen alle. Vältämme kyntämisen kuritusta, kivun kokemista, sauvan alla olemista. Me odotamme saavamme nyt kaiken: voiton, siunauksen, hedelmällisyyden, vain tarttumalla Jumalan lupauksiin tai ”ottamalla ne vastaan uskossa”. Me murrumme salaisen rukouksen koulussa, kun meidän pitää painia Jumalan kanssa, kunnes Hänen lupauksensa täyttyvät elämässämme. Sitten, kun ahdistus tulee, me ajattelemme: ”Me olemme Jumalan valittu kansa. Miksi tämä tapahtuu meille?”

Rukouskammio on meidän luokkahuoneemme. Jollemme ota aikaa yksin Jeesuksen kanssa, jos emme pidä kiinni Hänen läheisyydestään, emme ole valmiit, kun tulva tulee.

Tuesday, May 24, 2016

TÄRKEÄ JEESUKSELLE JA HÄNEN VALTAKUNNALLEEN

Isoäiti Carosso, vaimoni Gwenin äiti kuoli yhdeksänkymmenen viiden vuoden iässä. Hän oli rukoileva nainen, hiljainen ja vaatimaton.

Sen jälkeen kun hän meni Herran luo, Gwen ja minä, löysimme hänen komerostaan pahvilaatikon, joka oli täynnä shekkivihon kantalipukkeita monelta vuodelta. Isoäiti Carosso oli käyttänyt rahaa vain vähän omiin tarpeisiinsa, mutta todisteista kävi ilmi, että hän oli tukenut lähettejä monien vuosien ajan. Hän lähetti rahaa pieninä summina, viiden, kuuden ja kymmenen dollarin määrinä.

Siihen aikaan isoäiti Carosso oli ajatellut, ettei hän tehnyt niin paljon Jumalan valtakunnan työtä. Hän oli sanonut, ettei hänellä ollut lahjoja, ei kutsumusta. Kuitenkin hän oli Jeesukselle ja Hänen valtakunnalleen yhtä tärkeä kuin ne monet lähetit, joita hän tuki vuosien mittaan uhrilahjoillaan.

Kun rakas Herramme palkitsee niitä ihania lähettejä, joita Isoäiti Carosso tuki, hän saa saman osan siitä saaliista, jota eturintamassa olleet saivat saaliina. Muista, mitä Jeesus sanoi köyhästä leskestä, joka antoi uhrilippaaseen kaksi ropoa: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut”(Luuk.21:3). Leski antoi kaiken, mitä hänellä oli.

Vaimoni Gwen jäi aina kotiin, kun minä matkustelin vuosikaudet evankeliumin eturintamassa. Gwen on aika lailla äitinsä kaltainen: hiljainen, vaatimaton ja hyvin sitoutunut perheeseensä. Vuosikymmenten ajan, kun matkustin pitkin maailmaa työssäni, olin poissa kotoa suuren osan ajastani. Gwen’in täytyi jäädä kotiin pitämään huolta meidän neljästä lapsestamme. Hän oli aina läsnä, kun he tulivat kotiin koulusta, aina läsnä, kun he tarvitsivat jotakin.

Kun minä palasin matkoiltani, Gwen iloitsi kertoessani, kuinka lukuisia sieluja oli pelastunut Kristukselle tai kun päihderiippuvaisia tai alkoholisteja parani. Itse hän ei voinut olla mukana tekemässä tätä työtä.

Monta kertaa kuulin vaimoni sanovan: ”En osaa puhua enkä laulaa. En ole kirjoittaja. Tunnen tekeväni niin vähän, jos mitään, Herralle”. Kuitenkin Gwen oppi uskomaan, että hänen kutsumuksensa oli olla uskollinen vaimo ja äiti (ja lopulta isoäiti).

Kirjoittaessani tätä sanomaa kerroin vaimolleni: ”Kun kerran seison Jeesuksen edessä, Gwen, minä jaan ne kanssasi tasan kaiken palkkion, jos olen ollut käytössä sielujen pelastukseksi tai esiin tulee hurskaita tekoja, jotka miellyttävät häntä.”

Monday, May 23, 2016

RAKKAUS KULKEE TOISENKIN VIRSTAN - Gary Wilkerson

Jotkut uskovat luulevat rauhan tekemistä konfliktien välttämiseksi. Se kuitenkin johtaa vain suurempaan jakautumiseen, riitaan ja epäjärjestykseen. Milloin viimeksi vältit tarpeellisen kohtaamisen jonkun kanssa? Päädyitkö lopulta olemaan passiivisen hyökkäävä sitä henkilöä kohtaan ja pidätitkö ystävällisyytesi? Oliko sähköposteissasi tai FB -kommenteissasi terävyyttä?

Hengen johtamassa elämässä ei tunneta konfliktin välttelyä sinänsä. tosiasiassa Jeesus käskee meidän tehdä aivan päinvastoin. Hän antaa siihen erityisen neuvon: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi” (Matt.18:15). Jeesuksen neuvo tässä aivan tihkuu viisautta. Ihmisen kohtaaminen kahdestaan antaa toiselle mahdollisuuden säilyttää kasvonsa syntiin nähden. Se antaa myös totuuden valaista valollaan synnin.

Niin, jonkun kohtaaminen tällä tavoin ei ole vain kertaluonteinen juttu. Miksi? Ensinnäkin se ei ehkä toimi, niin kuin Jeesus osoittaa: ”Mutta jos hän ei sinua kuule…”(Matt.18:16). Tämä ei olekaan vain lopullinen käsky, josta voimme jälkeenpäin kävellä pois ja sanoa: ”Minähän tein, mitä Jeesus sanoi. Sillä sipuli. Minun ei tarvitse enää kestää tätä kaveria”. Jeesuksen mukaan meidän pitää tehdä enemmän, koska rakkaus kulkee vielä toisenkin virstan. ”Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla' ”(Matt.18:16).

Se ei pääty edes siinä. Rakkaus kulkee vielä toisen virstan, uudelleen ja uudelleen: ”Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niin kuin olisi pakana ja publikaani”(Matt.18:17). Tämä viimeinen lause kuulostaa kuin viimeiseltä hylkäämiseltä, mutta sekään ei ole varmaa. Oman reaktiomme on tarkoitus heijastaa syntisen käyttäytymistä niin, että hän voi tehdä parannuksen ja päästä takaisin porukoihin.

Tämä järjestys näyttää meille jotakin muuta. Se opettaa meille sitä, miten pitkälle Jumala ulottaa armonsa ja sen hinnan meille armon välittäjinä. Jumalan sydän on aina halukas tuomaan kadonneet lampaat takaisin laumaan. Miten pitkälle tämä armo venyy? Kun Jeesus sanoi Pietarille, että meidän pitää antaa anteeksi veljillemme ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa”, se merkitsee, että anteeksi on annettava aina tarvittaessa. Taas kerran tässä tarvitaan sitä ristille uhrautuvaa rakkautta. Se rakkaus sanoo: ”Olen edelleen tässä luonasi. En lähde minnekään”. Tämä rakkaus vaatii Hengellä täytettyä vaellusta, koska lihamme ei kykene siihen.

Saturday, May 21, 2016

VAHVISTETTUINA SUURIA ASIOITA VARTEN - Nicky Cruz

Meille, sinulle ja minulle, on annettu suurempi lahja, kuin olemme ikinä kuvitelleet ja anoneet. Meille on uskottu voimallisin siunaus, jonka koskaan voimme saada: Pyhän Hengen lahja. Pyhä Henki on Jumala, joka asuu meissä, ohjaa, johdattaa ja vahvistaa meitä suuria, valtavia tekoja varten.

Lahja tulee suuren vastuun kera. Meidän tulee ottaa se ja käyttää sitä Jumalan kunniaksi. Käytä sitä Jumalan kunnian kuuluttamiseen, työn lisääntymiseen Jumalan valtakunnassa.

Kun liikumme Jumalan siunauksessa, emme voi koskaan unohtaa tämän siunauksen lähdettä tai syytä siihen, miksi Hän siunaa meitä. Se ei anna meille mukavaa oloa, vaan vahvistaa meitä suurempaan palvelukseen.

Kukaan ei ole enemmän innoissaan sielujen voittamisesta kuin Jumala. Hänen sydämensä palaa niille, jotka tarvitsevat Hänen rakkauttaan ja anteeksi antamustaan, niille, jotka kieltäytyvät uskomasta tulevaisuuttaan Hänelle. Heidän vielä tulee ymmärtää, kuinka paljon Hän rakastaa heitä ja välittää heistä, kuinka paljon Hän haluaa pitää heitä hellässä sylissään, suudella pois kivut ja tuoda heidät iankaikkisuuden huomaan.

Jumala elää nähdäkseen sen päivän, kun taivas kirjaimellisesti ratkeaa liitoksistaan sielujen tähden. Hän on antanut sinulle ja minulle mahdollisuuden nähdä sen, kun se tapahtuu. Hän on pannut uskonsa meihin kantaaksemme tätä kuormaa Hänelle, kantaaksemme Hänen toivon sanomaansa kadotetulle maailmalle. Hän kaipaa sitä, että syvällä sydämessämme kehittyisi sielujen nälkä.

Jos et ole vielä saanut intohimoa sieluihin, sellaista, jota Jumala haluaisi meillä kaikilla olevan, sellaista, jota Jeesus näytti elämänsä aikana täällä maan päällä, niin ala tänään pyytää Jumalaa polttamaan se sinun sydämeesi.

”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka"(Ap.t.1:8).

__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, May 20, 2016

MAHDOTTOMIEN KOHTAAMINEN

Minulla on erityinen sana kaikille, jotka kohtaavat mahdottomia asioita: “Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee"(Sefanja3:17).

Tässä ilmenee ihanasti Jumalan rakkauden muuttumattomuus kansaansa kohtaan. Raamattu kertoo meille, että Hän lepää ja iloitsee rakkaudestaan meitä kohtaan.

Heprean sana ”lepo” tässä merkitsee, ettei Jumala yhtään epäröi rakastaa meitä. Toisin sanoen, Hän on korjannut, tai asettanut rakkautensa meitä kohtaan eikä Hän koskaan ota sitä pois. Oikeastaan meille kerrotaan, että Jumala on niin tyytyväinen rakkauteensa meitä kohtaan, että Hän laulaa siitä.

Voitko kuvitella sitä? Taivas julistaa Jumalan ilosta sinua kohtaan. John Owen tulkitsee tämän jakeen näin: ”Jumala hyppii ilon valtaamana”.

Lisäksi Paavali sanoo meille, että kaikki, mikä ei kuulu Jumalan hallintaan, siis epäusko ja sekaannus, muuttuu Jumalan rakkauden ilmestyessä. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,”(Tiit.3:4).

Edeltävässä jakeessa Paavali sanoo: ”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia”(Tiit.3:3). Toisin sanoen: ”Kaikki oli vinossa”. Uskomme ei ollut voittoisaa. Jumalan ihmisrakkaus ilmestyi, ja Isä vuodatti sen runsaasti meidän päällemme Kristuksen kautta.”

Kun Paavali sanoo, että Jumalan rakkaus ”ilmestyi”, hän käyttää kreikan sanaa, jonka juuri tarkoittaa ”asettaa päällekkäin”. Lyhyesti sanoen Herra katsoi alas meidän surkeisiin, ponnisteleviin sieluihimme, jotka olivat täynnä pelkoa ja kysymyksiä ja Hän asetti tämän ilmestyksen päällekkäin meidän kanssamme: ”Minun rakkauteni pelastaa sinut. Lepää ja iloitse rakkaudestani sinua kohtaan.”

Kiitän Jumala päivästä, jolloin Hänen rakkautensa ”ilmestyi” minulle. Ei ole uskoa, joka voisi seistä mahdottomien edessä, jollei kaikkea: ongelmia ja kärsimystä, olisi annettu Isämme rakastavaan huomaan. Kun minun tilanteeni on vaikeimmillaan, minun tulee levätä yksinkertaisessa uskossa.

Thursday, May 19, 2016

LÄHDE LIIKKKEELLE USKOSSA

Sanonpa vaan, että olemme keskellä sotaa! Kohtaat pahoja voimia, taistelet uskosi puolesta valheitten isää vastaan. Hän on se, joka on kylvänyt nuo pienet ajatukset: ”Missä Jumalasi on? Asiathan menevät vain hullummaksi. Kipusi, kärsimisesi, tarpeesi kasaantuvat. Jumala on luvannut valmistaa sinulle poispääsyn. No, missä se pakotie nyt on? Missä Jumalasi on nyt, kun tarvitset Häntä kaikkein eniten?”

Sinua järkytetään ja seulotaan nyt. Kaiken keskellä uskosi näyttää pettävän. Rakas lukijani, minulla on sinulle hyviä uutisia: Jumala ei ole sinulle vihainen.

Saatat kysyä: ”Eikö Jeesus kärsi, kun epäilemme Häntä? Eikö Herra murehdi, kun horjumme ja kyseenalaistamme Hänen Sanaansa ja uskollisuuttansa?” Kyllä, kyllä, Hän todella murehtii. Ne, jotka ovat pettyneet uskossaan, voivat silti pitää silmänsä luotuina Jeesuksessa.

Kuinka kärsivällinen, kuinka armollinen Herramme onkaan. Hän kuulee kaikki valittamisemme ja kyseenalaistamisemme. Hän näkee niin monia epäileviä ajatuksia mielissämme. Kuitenkin Hän katsoo meihin anteeksiantavana ja myötätuntoisena.

Kun Pietari oli kieltänyt Herran, hänet eheytettiin, ja hän eli sen jälkeen suuren uskon elämän. Muista, Jeesus oli antanut hänelle tämän rohkaisun sanan pääsiäisaterialla: ”Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi" (Luuk.22:32). Tämä on Herran sana sinulle ja minullekin. Hän sanoo meille samat sanat kuin Pietarille: ”Kiinnitä katseesi Minuun. Sinä selviät tästä ja vielä autat veljiäsi ja sisariasi Minun huoneessani.”

Myöhemmin Apostolien tekojen kirjassa (ks. Ap.t.12:1- 10), tapaamme Pietarin suljettuna sisimpään vankikoppiin. Enkeli tulee hänen luokseen, kirvoittaa hänen kahleensa ja käskee hänen nousta ja lähteä. Siinä paikassa Pietarille ei tule mieleen ihmetellä ympärillään olevaa mahdotonta: rautaportteja, joista hänen piti kulkea läpi, monia vartijoita ja sotilaita, joiden ohitse hänen piti mennä henkensä uhalla. Sen sijaan Pietari nousee uskossa enkelin neuvon mukaan. Kun hän tulee rautaporteille, ne avautuvat itsestään.

Niin sinullekin tapahtuu, rakas pyhä, jos haluat nousta ja lähteä liikkeelle uskossa.

Wednesday, May 18, 2016

TÄYSIN VARMANA

Aabraham ei horjunut uskossaan. Päinvastoin, ”hän oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää”(Room.4:21). Hän tunnusti, että Jumala kykeni tekemään tyhjästä jotakin. Todellakin Herramme luo tyhjästä. Mieti 1 Mooseksen kirjan kertomusta: Jumala loi maailman ”ei mistään”. Hän luo pelkällä sanalla. Hän voi luoda ihmeitä meille – tyhjästä.

Kun kaikki muu pettää, kaikki suunnitelmasi ovat valuneet tyhjiin, silloin on aika heittää kaikki Jumalalle. Sinun tulee hyljätä luottamus kaikkeen muuhun löytääksesi ratkaisun. Sitten, kun olet valmis uskomaan, tulet näkemään Jumalan. Et näe Häntä vain savenvalajana, joka tarvitsee savea, vaan Luojana, joka tekee tyhjästä. Ei mistään, joka olisi tästä maailmasta tai sen aineesta, Jumala tekee tavoilla, joita et itse olisi koskaan voinut kuvitella.

Kuinka vakavasti Herra ottaa meidän uskomme Häneen, kun kohtaamme mahdottomia?

Löydämme vastauksen tähän kysymykseen Sakariaan, Johannes Kastajan isän kertomuksesta. Hän sai vieraakseen enkelin, joka kertoi, että hänen vaimonsa Elisabeth synnyttäisi erityisen lapsen. Sakarias, joka oli ikääntynyt niin kuin Aabrahamkin, kieltäytyi uskomasta sitä. Jumalan lupaus ei yksin ollut hänelle kylliksi.

Sakarias vastasi enkelille: ”Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut" (Luuk.1:18). Yksinkertaisesti ilmaistuna Sakarias mietti mahdotonta. Hän sanoi: ”Tämä ei ole mahdollista. Sinun täytyy todistaa minulle, miten se voi tapahtua”. Se ei kuulostanut järkevältä.

Sakariaan epäily ei miellyttänyt Herraa. Enkeli sanoi hänelle: ”Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen"(Luuk.1:20).

Sanoma on selvä: Jumala odottaa, että me uskomme Häntä, kun Hän puhuu. Samoin Pietari kirjoittaa: ”Sen tähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on”(1 Piet.4:19, kursiivi kirjoittajan).

Tuesday, May 17, 2016

JUMALALLE MIELUINEN USKO

”Eikä hän [Aabraham] heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut” (Room.4:19).

Todellisen uskon ydin on tässä yhdessä jakeessa. Jumala on juuri luvannut Aabrahamille, että tämä saisi pojan, josta tulisi monien kansojen siemen. Ihme kyllä, Aabraham ei kavahtanut lupausta, vaikka hän oli jo aikaa ohittanut lasten siittämisajan. Sen sijaan meille kerrotaan, että Aabraham uskoi saatuaan tämän sanan Herralta, ”vaikka näki, että hänen ruumiinsa ja Saaran kohtu oli kuolettunut”.

Luonnolliselle mielelle tuon lupauksen toteutuminen oli mahdottomuus. Aabraham ei kuitenkaan hellinyt sellaista mahdottomuutta. Paavalin mukaan patriarkka ei luonut yhtään ajatusta siihen, miten Jumala pitäisi lupauksensa. Hän ei kyseenalaistanut sitä Jumalalle: ”Herra, mutta minulla ei ole enää siementä. Saaralla ei ole enää elämää kohdussaan. Vaimoni on aikaa sitten ohittanut kyvyn synnyttää lapsia. Niin, miten aiot tehdä sen, Herra?” Sen sijaan Aabraham yksinkertaisesti ”ei heikontunut uskossaan”.

Tosiasia on, että kun Jumala toimii tuottaen uskon, joka koetellaan ja on parempaa kuin kulta, Hän ensin tuomitsee kaikki ihmisen mahdollisuudet kuolemaan. Hän sulkee oven inhimilliseltä järkeilyltä, ohittaen kaikki loogisen harkinnan keinot.

Jumalaa miellyttävä usko syntyy kuoleman paikassa. Puhun tässä kaikkien inhimillisten mahdollisuuksien kuolemisesta. Se on paikka, jossa ihmisen tekemät suunnitelmat ensin kukoistavat, mutta kuolevat sitten. Se on paikka, jossa ihmisen toiveet tuovat väliaikaista helpotusta, mutta murskautuvat pian, vain lisäten avuttomuuden tunnetta. Oletko ollut tällaisen kuolettuneisuuden paikassa? Onko näyttänyt siltä, ettei ole enää mitään mahdollisuutta? Et voi soittaa kenellekään pyytääksesi neuvoa. Taivas on kuin rautaa rukoillessasi, pyyntösi putoavat maahan.

Julistan sinulle, että tämä on Jumalan työtä. Hänen Henkensä toimii saadakseen sinut lakkaamaan miettimästä mahdotonta, lakkaamaan etsimästä inhimillistä keinoa, saadakseen sinut lakkaamaan etsimästä omaa tietä ulos tilanteestasi. Pyhä Henki kehottaa sinua: ”Lopeta avun etsiminen ihmisiltä. Lakkaa katsomasta tilanteesi toivottomuutta. Ne ovat vain uskosi esteitä.”

Monday, May 16, 2016

AINOA RATKAISU - Gary Wilkerson

Paavalin tavasta kirjoittaa Korinton seurakunnalle voi päätellä, että se oli kypsä mutta täynnä karkeita syntejä. Totuus on, että heillä kuitenkin oli valtavasti Pyhän Hengen lahjoja. Paavalin kirje heille osoittaa, miten voimallisesti nuo lahjat vaikuttivat heissä. Vaikka korinttolaisilla oli paljon tietoa Jumalan asioista, heiltä puuttui rakkaus, jota Jeesus vaatii meiltä. Paavali osui juuri heidän heikkoon kohtaansa:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi”(1 Kor.13:1 -3).

Huomaa Paavalin painava sana tässä: ei mitään. Sen arvoinen oli Korinton seurakunnan rakkaus. Hän sanoi heille, etteivät he koskaan pystyisi täyttämään Jumalan tarkoitusta. Kristuksen rakkaus, jossa elämä annetaan ristille, on korkea käsky, mahdoton noudattaa paitsi Pyhän Hengen kautta.

Tämä nyt saattaa kuulostaa sinusta yllättävältä 1 Kor.13:n tulkinnalta. Useimmat meistä tuntevat tämän luvun Raamatun ”rakkauden lukuna”. Jopa ei-uskovat tuntevat sen, koska se luetaan niin monissa vihkiäisissä. Siinä yhteydessä 1 Kor.13 ei ole muuta kuin onnittelukorttitunnelmaa. Tosiasiassa Tämä luku on täysi vastakohta listalle kaikista lihan synneistä, joita Paavali mainitsee 2 Kor.12:ssa. Siihen kuuluu ”riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä”. Huomaa vastakohta:

”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii”(1 Kor.13:4-7). Kun vertaamme näitä listoja toisiinsa, alamme nähdä 1 Kor.13:n hengellisenä ratkaisuna syntiongelmaamme, itse asiassa ainoana ratkaisuna siihen.

Saturday, May 14, 2016

VAIN PYHÄ HENKI - Jim Cymbala

Muistakaamme, miten tullaan uskoon. Ennen kuin henkilö voi tuntea tarvisevansa Jeesusta Kristusta Vapahtajana, hänen pitää ensin tulla synnintuntoon. ”Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion”(Joh.16:8). Pyhä Henki osoittaa meille meidän syntimme ja Vapahtajan tarpeemme. Tämän jokainen uskova on kokenut kääntyessään Kristuksen puoleen.

Jeesus opetti myös, että pääsy sisään Jumalan valtakuntaan (uudestisyntymään) voi tapahtua vain Pyhän Hengen työn kautta. Jeesus sanoi Nikodeemukselle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”(Joh.3:5).

Juuri Pyhän Hengen toiminta sisimmässämme vaikuttaa meissä kääntymyksen synnistä ja katseen kiinnittymisen Jeesukseen. Jos meillä on kiusaus ajatella, että voimme itse luoda tunnetilan, jonka kautta tämä tapahtuu, niin totuus on, että tällaista uudestisyntymistä ei voi tapahtua kuin Pyhän Hengen työn kautta.

Apostoli Paavali opetti, että uskovat ovat ”Pyhän Hengen temppeleitä”(1 Kor.6:19). Pyhän Hengen asuminen meissä tekee meistä erilaisia, kuin koko muu maailma on. Jos Pyhä Henki ei asu sisimmässä, ei mikään jäsenyys seurakunnassa tai edes vakava yritys elää hyvää elämää, tee ihmisestä uskovaa. Vain tosi usko Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana, Pyhän Hengen vahvistamana tekee meistä uusia luomuksia. Pyhän Hengen asuminen jokaisessa uskovassa on yhtä kuin sanonta ”Kristus meissä”, sillä Pyhän Hengen läsnäolo edustaa Jeesusta.

Kun Jumala katsoo alas maan päälle, Hän ei katso rotuun eikä koskaan tunnusta uskonnollisia kirkkokuntia. Hän näkee vain kahdenlaisia ihmisiä: lapsia, joiden sisimmässä Henki asuu ja ei-uskovia, joiden sisimmässä Henki ei asu. Niin yksinkertaista se on. Tänä päivänä halomme hiuksia oppikysymyksissä, joilla todistamme uskomme. Alkuseurakunnan aikoihin määritelmä oli yksinkertaisempi. Joko olemme temppeleitä tai emme. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa”(Room.8:9). Apostoleista olisi ollut mahdotonta pitää henkilöä todellisena uskovana Jeesukseen ilman Hengen antamaa todistusta ja työtä hänessä. Jumala Henki oli tuo raja.

___________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.

Friday, May 13, 2016

KRISTUKSEN KALTAINEN RAKKAUS

Jeesus käski opetuslapsiaan alkamaan työnsä Jerusalemissa, kotikaupungissaan, ennen kuin he lähtisivät maailman kaikkiin ääriin (ks. Ap.t.1:8). Tämä kertoo meille meidän ensimmäisestä tehtävästämme omassa sydämessämme. Toisin sanoen Pyhän Hengen pitää tehdä työnsä meissä, ennen kuin Hän voi tehdä sitä meidän kauttamme.

Muutama vuosi sitten aloin kysellä Herralta oman lähetystyönäkyni laajentumista. Siihen aikaan aloin matkustella ympäri maailmaa pitämässä työntekijäkonferensseja. Näin silloin maailman pahimpia slummeja. Sydämeni paloi päästä tietämään, kuinka voisin vastata niihin epätoivoisiin huutoihin, jotka nousivat noista slummeista. Niinpä vietin tuntikausia aikaa rukouksessa Herran edessä, etsien Hänen tehtäväänsä ja pyytäen johdatusta.

Ensimmäinen sana, jonka sain Pyhältä Hengeltä, oli tämä: ”David, ennen kaikkea, istuudu talon matalimpaan tuoliin. Jos haluat sydämen, jotka saavuttaa ihmisen tarpeen, sinun pitää nöyrtyä”.

Rukoilin Jumalalta armoa tähän. Aloin myös saarnata tätä kirkossa, jotta meidän lähetykseen suuntautunut seurakuntamme saisi saman sanoman, kuin itse oli kuullut Herralta.

Sitten myöhemmin rukouksessa sain seuraavan sanoman: ”Kuoleta loppu ylpeytesi. En voi tehdä työtä sinussa täysin, jollet käsittele tätä. Inhimillisen hädän kohtaaminen on kova juttu, ja kaikki ylpeys täytyy poistaa”. Taaskin pyysin Jumalalta armoa.

Sitten myöhemmin tuli tämä sana: ”Käsittele kiivautesi. Toisinaan provosoidut yhä helposti työpaikalla ja kotona. Pyhän Hengen täytyy saada kuolettaa se”.

Kaikessa tässä Henki muistutti edelleen Paavalin sanoista: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus”(1Kor.13:13).

Juuri tätä kirjoitettaessa seurakuntamme on rakentamassa kattoja Kenian kirkkoihin. Autamme taloudellisesti Kenian orpolasten ohjelmassa pääkaupungissa, Nairobissa. Autamme kaivamaan kaivoja köyhille alueille. Tuemme työtä huume- ja alkoholiriippuvaisten keskuksessa. Autamme ruokkimaan nälkäisiä lapsia. Herra on selvästi kutsunut meidät tekemään kaikkea tätä työtä intohimoisesti.

Tästä kaikesta ei olisi mitään hyötyä, jos se ei vuotaisi todellisesta Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta.

Thursday, May 12, 2016

PAIKKAMME HÄNEN RUUMIISSAAN

On tärkeää olla turhautumatta siitä, ettet ole lähetti Afrikassa tai jollain muulla lähetyskentällä ympäri maailmaa. Herra ei koskaan tuomitse yhtäkään lapsistaan kutsumuksen takia, kun Hän itse on pannut sinut siihen, missä olet Hänen ruumiissaan. ”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut”(Kor.12:18).

Tietenkin on tärkeää pysyä avoimena ja halukkaana kuulemaan Hengen sanomaa palvelemisesta jossakin muualla. Meidän tulee antaa tämä palvelemisasia täysin Herran johtoon. Jumala tietää, miten innostaa meitä ja avata ovet kutsumukseen, kotona tai ulkomailla.

Apostoli Paavali tuo syvältä vakuuttavan sanan tästä Herran palvelemisen asiasta. Hän oli maailmaa kiertävä lähetti, jolla oli sydäntä köyhille. Hän kuuli köyhimpien huudot jokaisessa kansakunnassa, jossa hän vieraili, ja hän neuvoi monia alaisiaan pastoreita ja evankelistoja: ”Muistakaa köyhiä”.

Paavalilla oli tapana koota säännöllisesti kolehtia köyhille. Eräässä vaiheessa matkojaan hän kokosi rahaa Jerusalemille, jossa nälänhätä oli kova. Kaikista koskaan eläneistä ihmisistä Paavali ymmärsi inhimillisen tarpeen. Silti, niin paljon kuin tämä hurskas apostoli uhrasi, aina köyhänä marttyyrikuolemaan asti, Paavali antoi vakavan varoituksen:

”Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi”(1 Kor.13:3, kursiivi kirjoittajan).

Kysynpä vain, olemmeko valmiit ottamaan vastaan Paavalin vakavat sanat? Hän sanoo oikeastaan: ”Voit itkeä köyhien surkeiden rukouksien tähden. Voit mennä Afrikan likaisiin slummeihin. Voit olla valmis kuolemaan marttyyrina. Jos sinulla ei ole rakkautta, kaikki mitä teet on turhaa, niin kotona kuin kaukana lähetyskentällä”.

Wednesday, May 11, 2016

KORKEA KUTSUMUKSEMME HERRASSA

Tilinteon päivänä kuvittelen apostoli Paavalin kutsutun eteen. Kaikki hänen sielujenvoittamisensa laskettaisiin, kuten myös kaikki seurakunnat, jotka hän perusti. Sitten joitakin tuntemattomia miehiä ja naisia Antiokiasta kutsutaan eteen seisomaan Paavalin viereen. Nämä ovat ihmisiä, jotka paastosivat ja rukoilivat apostolin puolesta, jotka laskivat kätensä hänen päälleen ja lähettivät hänet lähetys matkalle. He myös tukivat häntä uhrilahjoin.

Miksi näille muille annettaisiin apostolin määrän mukainen osa? Siksi, että he olivat tärkeitä jokaiselle Paavalin pelastamalle sielulle, jokaiselle seurakunnalle, jonka hän perusti ja jokaiselle matkalle, jonka hän teki.

Jumala haluaa, että me kaikki lepäämme ja iloitsemme kutsumuksessamme. Monet uskovat kokevat syyllisyyttä, koska he eivät ole palvelleet lähetyskentällä. Kotimaahan jääminen on myös korkea kutsumus Jeesuksessa Kristuksessa. Jos rakastat Herraa ja vaellat Hänen Hengessään, voit olla varma kutsumuksestasi. Jumalan Sana vakuuttaa meille: ”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut” (1 Kor. 12:18).

Näetkö, mitä Paavali tässä sanoo? Jos kuulut seurakunnan vanhimmistoon, sinulla on korkea kutsumus Herrassa. Sama pätee niihin, jotka opettavat Pyhäkoulussa. Kuitenkin sama pätee yksinhuoltajaäitiin, joka ponnistelee kasvattaakseen lapsensa Kristukselle. Hänellä on korkea kutsumus juuri siinä, missä hän on.

Jos olet liikemies, asianajaja tai lääkäri, lepää kutsumuksessasi. Jos olet myyjä, asentaja, opettaja tai ruokapalvelussa työskentelijä, sinun ei tarvitse yrittää päästä jollekin lähetyskentälle miellyttääksesi Jumalaa. Jollei Hänen Henkensä kehota sinua muuhun, voit levätä siellä, missä olet.

”Mutta te olette Kristuksen ruumis… Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien”(1 Kor.12:27 - 31).

Tuesday, May 10, 2016

JUMALAN JOKAPÄIVÄINEN TAUSTA-ARMEIJA

Haluan puhua jokaiselle uskovalle, joka ei voi lähteä vieraalle lähetyskentälle olosuhteitten takia. Viittaan niihin, jotka ovat olleet uskollisia rukoilijoita, uhraavaisia antajia, lähetyksen tukijoita. Kaikille sellaisille uskoville on tämä kirkas sanoma 1 Samuel 30:24:stä: ”Ja kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Sillä taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus; heidän on jaettava tasan." Sinä kuulut kuormastoon, ja sinulle kuuluu osa sotasaaliista.

Sinä ihanana päivänä, kun taistelumme on päättynyt, kun vihdoin voimme laskea hengelliset miekkamme, moni seisoo Herran edessä luullen tulevansa tyhjin käsin. Nämä ilman kehuja ja kuuluisuutta jääneet pyhät sanovat itsekseen: ”Minulla ei ole mitään vietäväksi Herralle. En ole tehnyt oikein mitään. En koskaan johtanut yhtään sielua Kristuksen luo.”

Silti, mikä kunniakas hetki odottaakaan niitä, kun Jeesus alkaa jakaa saalista. Heille vuotaa iloa, kun heidän silmänsä avautuvat näkemään, kuinka tärkeitä he olivat taistelussa. Ne, jotka luulivat, ettei heillä ollut hyviä tekoja esiteltäviksi, tulevat saamaan yhtäläisen osan saaliista! Näiden joukossa ovat lesket, sisään suljetut ja eläkeläiset, jotka antoivat uhrilahjansa lähetystyön tueksi.

Kun ajattelen näitä huomaamattomia pyhiä, näen amerikkalaisia naisia, jotka pitivät huolta kodeista toisen maailmansodan aikana. Kun heidän miehensä, veljensä ja poikaystävänsä taistelivat etujoukoissa, Tyynellä Merellä, Euroopassa ja Afrikassa, nämä naiset miehittivät valtavia kokoamishihnoja. He työskentelivät kellon ympäri, ahertaen ja hikoillen, tehtaitten kovat äänet jatkuvasti hyristen heidän korvissaan.

Olosuhteet eivät sallineet näiden naisten olla taistelukentällä. Niinpä he ”seisoivat kuorman luona” tukemassa omaisiaan. Ilman heidän työnsä hedelmää, heidän uskollista tuotteliaisuuttaan kokoamishihnoilla, sotaa ei olisi voitu voittaa koskaan.

Rakas lukija, tämä on todellinen kuva jokaisen tuntemattoman pyhän ikuisuudessa, joka luulee, ettei hänellä ole mitään tuotavaa Jeesukselle.

Monday, May 9, 2016

KASVAVA USKO - Gary Wilkerson

”Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua… niin kuin HERRAN puutarha”(1 Moos.13:10).

Huomaa, mitä Raamattu kertoo Lootin tehneen. Hän katsoi maata silmillään. Hän ei odottanut ohjausta, johdatusta, viisautta Herralta. Hän näki, mitä hän halusi omin silmin ja lähti uhmakkaasti ottamaan sitä omakseen, mitä halusi ja mitä hänen lihansa himoitsi.

”Se näyttää minusta hyvältä. Se on melkein kuin Eedenin puutarha. Se on niin kaunis. Minä valitsen sen.”

Loot katsoi silmillään tilannettaan sen sijaan, että olisi katsonut Jumalaan. Jotkut meistä saattavat itsensä niin suureen hankaluuteen. Jos voisimme tietää, miten tarina päättyy, mitä Jumala aikoi tehdä. Hän kutsuu meitä välttämään sitä ja tätä, mutta kun lihalliset silmämme ihastuvat, me kallistumme liikkumaan siihen suuntaan, koska emme ole keskittyneet Jeesukseen.

Tässä on yksinkertainen ohje tämän tyyppiselle passiiviselle uskolle. Uskon on pidettävä silmänsä Jeesuksessa. Uskon on pidettävä itsensä keskittyneenä Herraan, muutoin se ei ymmärrä, mitä tietä kulkea. Se ei tiedä, mennäkö vasemmalle vai oikealle.

Loot valitsi sen, minkä me tunnemme Sodomana ja Gomorrana. Tänä päivänä monet teistä ovat valinneet silmillään, koska se näytti niin hyvältä. Lihan kiusaukset viehättävät ja viekoittelevat teidät helposti tavoittelemaan noita asioita. Jumala kutsuu kansaansa välttämään lihan intohimon sielullisen alueen kanssa toimimista. Sen sijaan meidän tulee siirtyä siihen, jossa sielumme enenee ja lihamme vähenee.

Sitä kutsutaan opetuslapseudeksi. Sitä sanotaan kasvuksi. Sitä nimitetään vaellukseksi kasvavassa uskossa Herran kanssa. Hän kutsuu meitä siirtymään siihen paikkaan.

Saturday, May 7, 2016

YLILUONNOLLINEN VARUSTUS - Carter Conlon

”Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi" (Matt.17:27).

Me ymmärrämme, että Jeesus halusi varmistaa temppeliveron maksun. Kysymme vain, miksi Hän ei vain pannut kättänsä taskuun ja antanut kolikkoa Pietarille? Miksi Hän antoi tälle hyvin yksityiskohtaiset ohjeet järven rantaan menemisestä, ongen heittämisestä veteen ja rahan löytymisestä ensimmäisen saaliskalan suusta? Jos Jeesuksella ei olisi ollut rahaa taskussaan, Hän olisi voinut tehdä ihmeen ja saada rahan taskuunsa yhtä hyvin, kuin Hän hommasi sen kalan suuhun! Mikä tässä nyt oli se tärkeä juttu?

Jeesus opetti tässä Pietarille, saman, mitä Hän yrittää opettaa meille tänään: ”Jos nyt olet uskollinen pienissä asioissa, minä avaan sinulle tien yliluonnolliseen uskoon ja varustukseen. Minä avaan sinulle jotakin, mikä tuo kunniaa Jumalan nimelle.”

Kuvittele Pietari menossa rantaan ja selittämässä ihmisille, että Jumala oli käskenyt hänen onkia kalan, koska sillä oli suussa raha temppeliveron maksua varten. Toiset kalastajat olisivat päättäneet: ”Hän on seonnut! On oleskellut liian kauan tämän opettajan kanssa!” Kun Pietari tuntia myöhemmin palasi kolikko kädessään, hän saattoi todistaa: ”Tapahtui juuri niin kuin Herra sanoi! Minä ongin kalan, avasin sen suun, ja siellä oli kolikko, tarpeeksi arvokas minun ja Jeesuksen temppeliveron maksuun.”

Juuri tämän kuvan mukaisesti meidän, sinun ja minun, tulee tehdä oikeat päätöksemme, kun se paikka tulee ja löydämme yliluonnollisen varustuksen, jota tarvitsemme: rehellisyyden, ilon ja mukavuuden varustuksen, jota olemme yrittäneet löytää muualta. Se alkaa, kun annamme Jeesuksen tulla temppelin nurkkiin (se temppeli olet sinä ja minä) ja sanoa meille: ”Minä haluan puhua sinulle jostakin”. Kun Jeesus puhui Pietarille temppelissä, Pietari olisi voinut helposti lähteä tiehensä ja sanoa: ”Selvä, olen vapaa, ei minun tarvitse maksaa temppeliveroa ”. Kiitos Herralle, hän ei tehnyt niin, sillä Jeesus opetti hänelle jotakin yliluonnollisesta.

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001.

Friday, May 6, 2016

HERRAN ÄÄNEN TOTTELEMINEN

Vuonna 1988 Jumala kutsui minut työhön New Yorkiin perustamaan seurakunnan Times Squareen. Vaati suuren kuuliaisuuden askeleen ottamista jättää mukava texasilainen ympäristömme ja tulla tähän kaupunkiin. Meillä ei ollut seurakuntaa, ei rakennusta, ja hyvin vähän rahaa. Ainoa asia, jonka Jumala kertoi meille, oli: ”Lähde ja minä olen oleva sinun kanssasi. Siunaan sinua. Olen itse sinun palkkiosi”.

Niin me lähdimme ja Herrasta tuli meidän kilpemme. Hän antoi meille itsensä vuosi vuodelta. Vuosikymmenten kuluttua meillä on kasvava, kypsyvä, lähetysmielinen seurakunta Times Squarella, joka seisoo todisteena Hänen ihmeestään.

Jumalan Sana käsittää erityisen, määrätyn lupauksen niille, jotka ovat kutsutut astumaan ulos kuuliaisuudessa. Seuraavassa vain muutamia näistä lupauksista, joita voit kantaa Jumalan valtaistuimen teen. Voit panna elämäsi samaan linjaan näiden kanssa:

  • ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun” (2 Moos.19:5).  
  • ”Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte” (Jer.7:23).
Meillä on myös raudanluja lupaus, että Pyhä Henki on meidän kanssamme läpi kaikkien kuuliaisuuden askeliemme ja koetuksen aikoinamme: ”Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." (Ap.t.5:32).

Jos Jumala käskee meitä hylkäämään jotakin, astu ulos ja tee se. Raamattu sanoo selvästi, että jos tottelet Herraa, Hän antaa sinulle Pyhän Hengen johtamaan sinua ja olemaan voimasi. Hän antaa sinulle kaiken, mitä tarvitset toimittaaksesi kuuliaisuuden tehtäväsi.

Thursday, May 5, 2016

JUMALA ON KILPEMME

Kun Jumala pyytää palvelijoitaan astumaan tuntemattomaan, sitä ei tapahdu vain kerran. Se on vaellusta, joka vaatii koko elinaikamme. Kuuliaisuutemme tuottaa meille kuitenkin suuren palkkion: ”Abramille näyssä tämä Herran sana: ’Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri’ " (1 Moos.15:1).

Tässä Jumala antaa meille ihanan julistuksen: Ne, jotka tottelevat Häntä ja astuvat ulos

tietämättä, mitä heille tulee tapahtumaan, sokeasti luottaen Hänen Sanaansa, eivät ole koskaan Hänen suojeluksensa ulkopuolella. Hän sanoo: ”Minä suojaan heitä kilvellä. ja olen heidän palkkionsa. Annan heille itseni”. ”Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niin kuin kilvellä”(Ps.5:12).

Jumala pyysi erästä seurakuntamme entistä jäsentä, tunnustettua näyttelijätärtä luopumaan ammatistaan täydellisen kuuliaisuuden osoituksena. Hän tiesi sydämessään, että erraHerra käski hänen jättää sen kaiken taakseen. Niinpä hän pani syrjään parhaan näyttelijäsuorituksensa palkkion ja

Herra käski häntä jättämään sen elämän taakseen. Niin hän hylkäsi parhaan näyttelijäsuorituksen palkintonsa ja astui suureen tuntemattomaan. Hänellä ei ollut työtä tai takuuta minkäänlaisesta työstä: Hän lähti tietämättä, mihin oli menevä.

Aivan seuraavana päivänä hänen agenttinsa soitti kertoakseen, että hänelle oli tarjottu pääosaa elokuvassa, jossa oli mukana kolme parasta näyttelijää alalla. Sen jälkeen kun hän laski luurin alas, hän sanoi: ”Ei, Saatana, tiedän, mitä sinä yrität. En aio muuttaa mieltäni.”

Rakas lukija, Näin tulee tapahtumaan monille. Kun astut ulos uskon kuuliaisuuteen, paholainen tuo houkutuksia vetääkseen sinut takaisin tottelemattomuuteen. Kuuliaisuus maksaa aina jotakin!

Samalla viikolla näyttelijä meni oikeuden eteen ja voitti suuren voiton huoltajakiistassa. Hänen kilpensä toimi hänen hyväkseen! Hän oli voittanut Kristuksen ja hänen palkkionsa oli ollut Herra itse.

Wednesday, May 4, 2016

JUMALAN LUPAUKSEN SEURAAMINEN

Jumala odotti Aabrahamilta uskomatonta kuuliaisuutta: Hän pyysi tätä astumaan tuntemattomaan tulevaisuuteen. Aabraham pystyi ottamaan tämän askeleen tukeutuen Jumalan lupaukseen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”(1 Moos.12:1).

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: ”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään, … hän lähti tietämättä, minne oli saapuva”(Hebr.11:8). Herra ei esittänyt Aabrahamille siistiä, yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa. Sen sijaan Hän sanoi vain: ”Kokoa perheesi, pakkaa omaisuutesi, jätä sukusi ja lähde paikkaan, josta kerron sinulle”.

Aabraham oli seitsemän kymmentä viisi vuotta vanha, kun häntä käskettiin heittäytymään täysin Jumalan uskollisuuden varaan. Hänelle ei annettu mitään selitystä tai varoitusta mahdollisista vaaroista. Niin Aabraham lähti matkaan tietämättä. Hänen täytyi vain levätä tämän lupauksen varassa: ”Minä näytän sinulle ja siunaan sinua.”

Hänen vaimonsa Saara ei varmaan ollut yhtään erilainen kuin nykyaikaiset naiset. Hän kysyi saman, mitä kuka tahansa vaimo kysyisi: ”Lähdetkö etelään vain pohjoiseen? Minkälaisia vaatteita pitäisi pakata? Aiommeko asettua jonnekin vai vain kierrellä paikasta toiseen?” Aabraham ei pystynyt vastaamaan kuin: ”Jumala käski lähteä ja niin me teemme. Hän kyllä osoittaa meille seuraavan askeleen, kun vain lähdemme liikkeelle”.

Joskus ajattelemme, että kaikki sujuu kuin silkki, kun Jumala käskee meitä tekemään jotakin ja me tottelemme. Me ajattelemme, että Hän on varmaan kiitollinen kuuliaisuudestamme ja asettaa meidät siunauksen nelikaistaiselle moottoritielle. Aabraham totteli Jumalan Sanaa, mutta on totta, ettei yksi kuuliaisuuden teko ehdottomasti takaa vaellusta kuuliaisuudessa.

Aabrahamilla oli Jumalan lupaus, mutta matkalla hänen piti käydä läpi Negevin erämaan, lumen peittämien vuorten, taas halki erämaan ja sotaisten kanaanilaisten ohi. Sitten hän saapui keskelle Egyptin nälänhätää. Olen iloinen, että Jumala ei kertonut Aabrahamille, mistä hänen polkunsa kulkisi!

Tämä polku oli juuri sellainen, jota pitkin Aabraham ei ollut vielä kulkenut. Kaiken tämän keskellä hän ei kuitenkaan ollut koskaan minkäänlaisessa vaarassa. Ei kukaan koskenut häneen. Jumala oli hänen kilpensä ja suojansa joka päivä. Uskonsa tähden Aabrahamista tuli Jumalan ystävä.

Tuesday, May 3, 2016

HERRAAN LUOTTAMINEN

Jokainen kristitty väittää luottavansa Herraan. Todellisuudessa monet Jumalan lapset eivät kuitenkaan ole valmiita kohtamaan mustaa myrskyä, joka on tulossa maailman ylle. Emme ole valmiita kovia aikoja varten, jos emme pidä kiinni erityisestä, horjumattomasta luottamuksesta Herraamme nyt tai tulevaisuudessa.

Kun täysivoimainen myrsky puhkeaa ja epävarmuus verhoaa ihmiskunnan niin kuin pilvi, lukuisat uskovat eivät ole kykeneviä selviytymään tilanteesta. Pelko voittaa ja heidän voitonlaulunsa hiipuu. Keitä ovat uskovat, jotka eivät ole valmistautuneita myrskyn kestämiseen?

He ovat niitä, jotka eivät ole harjoittaneet rukouselämäänsä Herran kanssa eivätkä ole perustaneet uskoansa Hänen Sanaansa.

Vuosikaudet hurskaat paimenet ovat kehottaneet ottamaan aikaa Jumalan kohtaamiseen rukouksessa joka päivä. Kiitos Herralle, monet ovat oppineet vuodattamaan sydämensä Jeesukselle. He saavat palkakseen pyhän uskon ja luottamuksen. Heidän uskonsa toden totta kasvaa Hänen Sanaansa luottamisen kautta.

Yhteys näet synnyttää luottamusta. Kun vuodatamme Herralle kaikki huolemme, pääsemme Hänen lepoonsa ja varmuuteen: ”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne”(Ps.62:8). Tämän psalmin mukaan ”luottamus” ja sydämen vuodattaminen” ovat erottamattomia. Jos meidän tulee luottaa Herraan joka aika, myös pimeinä aikoina, silloin meidän tulee vuodattaa sydämemme Herralle lakkaamatta.

Kun päivistä tulee pelottavampia, nousee Jumalan kansa, joka vain vahvistuu ja rohkaistuu. Nämä ovat uskovia, jotka huutavat avukseen Herran nimeä päivittäin, ”niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’ " (Hebr.13:6). Jumalan Sanan ilmestykset pitävät heitä yllä vaikeimpina aikoina.

Daavid oppi huutamaan Herraa avukseen kaikissa elämänsä kriiseissä. Kerran toisensa jälkeen tämä hurskas mies juoksi salaiseen kammioonsa, tyhjensi sydämensä Herran edessä: ”Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät”(2 Sam.22:7, 18).

Monday, May 2, 2016

RAKASTAKAA TOINEN TOISTANNE - Gary Wilkerson

Jos sinun pitäisi nimetä Jeesuksen opetusten paras kohta, minkä valitsisit? Saamme jonkin verran tietoa Hänen viimeisestä illastaan opetuslastensa kanssa ennen joutumistaan ristille. Hänellä oli vain muutama tunti aikaa viettää läheisimpien ystäviensä kanssa. Niinpä Hän summasi kaiken, mitä Hän oli opettanut heille yhteen sanaan: rakkaus. ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut”(Joh.15:12).

Kun puhumme rakkaudesta seurakunnassa, itse asiassa, kun luemme tämän jakeen, mieleemme tulvii helliä ajatuksia. Ajattelemme ystävällisyyttä, jalomielisyyttä, olemista hyvä toisille ja tosiaankin Uusi Testamentti sanoo paljon tällaisesta rakkaudesta. Se käyttää sanontaa ”toinen toisillenne” noin viisikymmentä kertaa, käskien kohdella toinen toistamme kärsivällisyydellä, rohkaisulla, anteliaisuudella. Efesolaiskirje käyttää sanaa ”yhdessä” hyvin usein, korostaen Kristuksen suurta käskyä rakastaa seurakunnassa.

Opetuslapsilla ei varmaan ollut ongelmaa tämän käskyn kanssa. Itse asiassa he luultavasti ajattelivat olevansa aika hyviä tässä asiassa. He olivat viettäneet kolme vuotta kokoaikaisessa toiminnassa Mestarinsa kanssa oppien, miten Hänen opetuksensa pannaan käytäntöön.

Meidän puheena olevassa kohdassa Jeesus puhuu rakkaudesta toisenlaisessa asiayhteydessä. Se käy selväksi Hänen seuraavasta lauseestaan: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä” (Joh.15:13). Tämä on vakavanlaatuista rakkautta. Uskon opetuslasten katsoneen toisiinsa ihmetellen: ”Kuolisinko minä tämän vieressäni istuvan kaverini puolesta? Hän on joskus tosi ärsyttävä.” Ehkä he eivät rakastaneet toinen toisiaan, niin kuin luulivat.

Sanomani on, että Jeesuksen käsky rakastaa toinen toistamme ei ollut mikään kevyt asia. Se ei ole mikään romantisoitu aate, joka perustuu tunteille tai ajatuksille. Mitä Hän käskee, on rakkauden evankeliumia, voimallista, ehdotonta, uhrautuvaa rakkautta, jonka juuret ovat Kristuksen ristissä. Jeesus aikoi näyttää seuraajilleen rakkauden kaikkein voimallisimman teon, minkä kukaan koskaan voisi kokea, kun Hän meni ristille meidän syntiemme tähden. Tehdessään niin Hän näytti, kuinka tämä rakkaus on sovellettava meidän vihollisiimmekin, koska Hän antoi henkensä heidän puolestaan.