TÄYDEN EVANKELIUMIN JULISTAMINEN
Apostoli Paavali sanoi omalle sukupolvelleen: "Olen vienyt päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen"(Room.15:19). Tämä ilosanoman julistamisen "päätökseen vieminen" on paljon enemmän kuin sanoja. Se on sanojen ja tekojen ilosanoma! "En näet rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on minun kauttani tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen avulla" (Room. 15:18).
Paavali sanoi: "Pakanat kääntyivät Kristuksen puoleen, ei ainoastaan julistukseni vuoksi, vaan koska minun sanojani seurasivat ihmeelliset teot!"
"Tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla. Näin olen vienyt päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen kiertäen kaikkialla Jerusalemista aina Illyriaan saakka" (j. 19).
Jos Paavali olisi saarnannut ja opettanut ilman merkkejä ja ihmeitä, hänen viestinsä ei olisi saanut aikaan niin paljon. Se ei olisi ollut päätökseen vietyä evankeliumin julistamista! Hän sanoi korinttilaisille: "Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla"(2 Kor. 12:12).
Huomaa Paavalin sanat tässä jakeessa: tunnusmerkit, ihmeet ja voimateot. Useimmat uskovat kavahtavat näinä päivinä näitä sanoja! Miksi? Koska häikäilemättömät, vallanhaluiset julistajat ja opettajat ovat tehneet niistä irvikuvia! On suuri onnettomuus, että ylilyönnit ovat saaneet monet Jumalaa pelkäävät pastorit, evankelistat ja maallikot kääntymään pois täyden evankeliumin totuudesta.
Rakas lukija, Jumala on yhä Jumala ja hän tekee edelleen ihmeitä ja voimatekoja! Hän on yhä parantajamme ja haluaa näyttäytyä vahvana niiden vuoksi, jotka luottavat häneen! Suuret, yliluonnolliset teot tapahtuivat alkuseurakunnassa ilman ylilyöntejä, mainostamista tai teatraalisuutta. Kukaan ei ottanut itselleen kaikkea voimaa ja valtaa. Paavalin lähetystyö on tästä esimerkkinä:
Kun Paavali saarnasi pitkään Trooaassa, nuori mies istui ikkunalaudalla, nukahti ja putosi kolmannesta kerroksesta maahan. Raamattu sanoo, että nuori mies "nostettiin ylös kuolleena" (ks. Apt. t. 20:9- 12).
Kun Paavali tuli miehen luo, hän pyysi hiljaisuutta. Sitten, aivan niin kuin Elia oli tehnyt, hän kävi makaamaan kuolleen pojan päälle, ja yhtäkkiä elämä vain palasi takaisin. Poika oli herännyt kuolleista! Miten voimallinen ihme!
Paavali ei lähettänyt ketään levittämään uutista tämän ihmeen tapahtumisesta. Ei, sitä hän ei tehnyt. Kaikki menivät takaisin kolmanteen kerrokseen, nauttivat ehtoollista ja Paavali jatkoi saarnaamistaan. Raamattu ei edes mainitse tätä nuorta miestä uudestaan. Miksi? Siksi, että seurakunta piti yliluonnollisia asioita tavallisina! He saarnasivat täyttä evankeliumia, jota merkit ja ihmeet seuraavat!