Monday, November 24, 2014

USKON MITTA by Gary Wilkerson

Evankeliumit tekevät selväksi, että saamamme uskon määrä on meille sopiva.

”Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: ’Heillä ei ole viiniä’ "(Joh. 2:1-3).

Onko sinulta koskaan loppunut mikään? Ehkä kärsivällisyys kapinoivaa lasta kohtaan? Toivo avioliittosi puolesta? Näissä häissä Kaanassa Jeesuksen äiti, Maria huomasi, että viini oli loppunut juhlasta. Niin hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: ”Tee jotakin”.

Jeesus vastasi: ”Minun aikani ei ole vielä tullut"(2:4). Maria olisi voinut hyväksyä Poikansa vastauksen vahvana väitteenä: ”Taivaasta on majesteetillisesti julistettu, ettei näissä häissä moninkertaisteta viinin määrää”. Sen sijaan hän toimi niin, kuin hyvä juutalainen äiti tai kuin kuka tahansa äiti, ja ohitti poikansa vastauksen. ”Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ’Mitä hän teille sanoo, se tehkää’ "(Joh.2:5).

Teologisesti pidän tärkeänä Jumalan majesteettisuutta. Uskon, ettei mitään tapahdu, jollei Hän määrää sitä. Joskus vain Jumalan määräys on: ”Jätän tämän sinun varaasi”. Kyseessä olevan kappaleen antama vaikutelma on, että Jeesus ei toimisi Marian pyynnöstä. Hänellä oli vahva teologinen syy tähän: ”Minun aikani ei ole vielä tullut”, tarkoittaen sillä, että Jumala ei ollut vielä julistanut Hänen julkista toimintaansa alkaneeksi.

Maria ei voinut odottaa taivaallisen kalenterin määräaikaa. Hän tarvitsi Jumalan puuttumista asioihin heti paikalla, ja niin kalenteri muuttui. ”Jeesus sanoi heille: ’Täyttäkää astiat vedellä’. Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: ’Ammentakaa nyt ja viekää edes käyvälle’…

Mutta kun edes käypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen - kutsui edes käypä yljän ja sanoi hänelle: ’Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti’ ”(Joh.2:7- 10). Tämä ei ollut vain viinin ”korviketta”. Se oli parasta viiniä!

Tapahtui ihme, joka kävi jopa yli Marian odotusten. Tosin asiat olisivat voineet mennä aivan toisin. Maria olisi lannistunut Jeesuksen vastauksesta. Hän olisi voinut hyväksyä kuulemansa ja sanoa: ”Ei varmaan ole oikea aika”. Sen sijaan hän nosti uskoa taivaalliselta tililtään, vaikka ei ollut vielä edes tallettanut.

Saturday, November 22, 2014

HE VALAISEVAT KOKO VALKOKANKAAN by Claude Houde

Kun uusi uskova alkaa lukea Raamattua ja tutkia sitä, hänen suurimpia yllätyksiään on, että Raamatun miehet ja naiset ovat niin inhimillisiä. Heissä ei ole ehostusta, ei temppuja eikä kasvojenkohotusta. Ei ole mitään Hollywood-käsikirjoituksia, ei ”liian - hyvää – ollakseen – totta” eikä ”elämää suurempia”, moitteettomia sankareita.

Eräs syy siihen, että Raamattu on yhä edelleen, vuosi vuoden jälkeen, maailman luetuin kirja, on se, että sen sivuilta löytyvät tapahtumat ja henkilöt ovat yksinkertaisesti kiehtovia. Raamattu on eniten luettu kirja maailmassa, koska kuusikymmentäkuusi kirjaa, joista se koostuu, ovat oikeastaan peili, jossa löydämme oman itsemme heijastuksen ennemmin tai myöhemmin. Vaikka Vanhan ja Uuden testamentin miehet ja naiset ovat meistä kovin kaukana, ajassa, paikassa, asiayhteyksissä, tavoissa ja kulttuurissa, he ovat juuri siellä. On uskomatonta, kuinka lähellä he sittenkin ovat inhimillisen kokemuksensa ja inhimillisyytensä puolesta. Jos katsot sitä, sinä joudut myöntämään, että nämä ihmiset ”valaisevat koko valkokankaan”. Raamatun lukeminen on mitä äärimmäisin tosi -TV – kokemus! Jokainen sivu tempaa mukaansa ja sinkoaa meidät ihmiselämän teatterin etupenkeille, yhteyteen Jumalan kanssa.

Meitä järkyttää, puhuttelee, ”asettaa kyseenalaiseksi” ja liikuttaa heidän seikkailunsa, taistelunsa, toiveensa, epäilynsä. intohimonsa ja uskonsa, koska ne ovat niin kipeän samanlaisia kuin omamme. Aina kun se tulee niin lähelle, ettei se tunnu enää mukavalta, niin tosiasiassa käännämme peilin pois itsestämme. Nämä Raamatun kertomukset elävästä elämästä saavat meidät sekä nauramaan että itkemään. Meidän henkemme rusentuu, kun he epäonnistuvat, hajoaa, kun he tekevät virheitä ja kuitenkin kohoaa, kun he voittavat.

Nämä Jumalan Sanan miehet ja naiset ovat lihaa ja verta. He haaveilevat, kärsivät, lankeavat, itkevät, ovat pettyneitä ja läheisimpien ystäviensä pettämiä. Ihmiset, joihin he luottivat, pettävät heitä kaikkein eniten. Joskus he pelkäävät omaa sisintään. He haavoittuvat ja vuotavat verta. He kääntävät selkänsä Jumalalle ja epäilevät jopa Hänen olemassa oloaan. Sitten he juoksevat hulluina Häntä kohti, kun sattuu ikäviä asioita. Niin vahvoja ja niin heikkoja, eivätkä he tee sitä, minkä tietävät heidän pitäisi tehdä, ja usein lopulta tekevät sitä, mitä vihaavat ja tietävät vääräksi. He haaveilevat kauneudesta ja ylevyydestä, paremmasta maailmasta, oikeudesta ja ”elämän uudelleen alkamisesta”.

Raamattu on totisesti oikea korulipas, täynnä hiomattomia timantteja. Jokainen kirja ja jokainen luku heijastaa sen ihmisen kokemuksen särmää, joka etsii oleellista, ikuista ja tarkoituksellista. Kun luet Raamattua, voit löytää Jumalan ja itsesi.


____________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Thursday, November 20, 2014

ETULINJASSA

Halukas palvelija ei pelkää ”leijonaa tiellä”, ulkona kadulla. Laiska uskova sanoo: ”Ulkona on leijona ja minut varmasti tapetaan kaduilla, jos menen sinne.”

”Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla"(San.26:13).

Onko kaduilla leijona? Kyllä! Ärjyvä leijona etsii, kenet saisi niellä. Hengellä täytetty palvelija ei pelkää leijonaa. Ennen kuin tulin pastoriksi New Yorkiin, paholainen yritti panna pelon sydämeeni. Olin nähnyt, mitä oli tulossa ja, kuinka pahoiksi kadut tulevat. Saatana sanoi: ”Sinut tapetaan kaduilla!” Mutta Jeesus käski: ”Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle”(Luuk.14:21). Me emme pelkää!

Mietin, kuinka ihanaa on varmaan elää rauhallisessa, yksityisessä paikassa, ja monilla onkin se etuoikeus. Silti lisääntyvä uskovien joukko ”lähtee vuorille” vain piileskelemään. Leijona on jahdannut heitä, ja nyt he etsivät turvallista paikkaa. Olen jo käynyt läpi tämän kaltaisen ajattelun. Gary North, johtava uudistaja, kirjoitti kirjan nimellä Hätätilahallitus, jossa hän varoittaa uskovia haalimasta itselleen tavaroita ja aseita, jotta voisi päästä piilopaikkaan ja puolustaa omaisuuttaan. Hän ehdottaa varattavaksi viinoja ja tupakkaa, joilla voi lahjoa poliisia anarkian aikana.

Nämä ovat niitä, jotka sanovat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät … Karitsan vihalta! (Ilm.6:16). ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen”(Matt.16:25).

Tämä Hengellä täytetty seurakunta ei piiloudu, vaan tulee etulinjaan, taistelemaan hyvän taistelun ja tekemään sielujen elonkorjuun.