Friday, February 12, 2016

KORKEA AIKA

Onko vielä olemassa pieni jäännös, joka tahtoo taistella sytyttääkseen Jumalan vanhurskauden tulen? Kansa, joka muistaa Herraa ja haluaa pitää Hänen nimensä puolia?

Herra on sanonut: ”Jos näen suitsuavan kynttilänsydämen, en sammuta sitä. Liekki on ehkä jo hiipunut, eikä tulta näy enää, mutta jos näen kipinöitä palavan, en anna sen sammuakaan. Niin kauan kuin kuulen edes heikon huudon jostakin päin uskollisilta palvelijoiltani, en anna tuon särkyneen ruo’on murtua” (ks. Jes.42:3).

Jumala ei ole päästänyt meitä käsistään. On kyllä totta, että elämme ”korkeaa aikaa”. Näen tätä joka puolella, kun matkustan, erityisesti Euroopassa. Tuo mannermaa on paljon maallistuneempi kuin Yhdysvallat, maa, joka tieten tahtoen on tullut täysin jumalattomaksi. Kun kuljet joiden maiden kaduilla, aistit antikristuksen hengen ja häpeämättömyyden Jumalaa kohtaan.

Ruotsi on nyt Euroopan kansoista kaikkein vaurain ja mitä rikkaammaksi se tulee, sitä enemmän on luopumusta. Samaan aikaan evankelinen seurakunta siellä on vaarassa menettää intonsa vaelluksessaan Kristuksen kanssa. Irlanti, kansakunta, joka kärsi vuosikausia köyhyydestä, on ruvennut menestymään. Sielläkin hengellinen ilmasto on apaattinen, maallistumisen hiipiessä sisään.

Koko asenne Euroopassa näyttää olevan: ”Entä sitten, jos tuomio tulee? Eläkäämme, syökäämme, juokaamme ja olkaamme iloisia.” Ei ole kiireellisyyden tunnetta, ei tarvita Jumalaa.

Uskon, että Herra puhuu tällä hetkellä selvän sanoman koko maailmalle. Hänellä on voima pysäyttää mikä hyvänsä terroristihyökkäys milloin haluaa. Hän voisi vain sanoa sanan, ja enkelit painaisivat maahan kaiken pahan vallan. Sen sijaan Hän on päättänyt lähettää ja sallia kansainvälisiä kauheuksia. Ne ovat kaikki merkkejä siitä, että meillä on koettavana juuri nyt Hänen korkea aikansa.

”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa”(Jes.42:3-4).

Thursday, February 11, 2016

MURTUNUT MIELI

Kun Kristus tuli maan päälle, Israel eli Rooman valtakunnan murskaavassa hallinnossa. Juutalaiset kantoivat raskasta taakkaa Rooman verojen ja lakien takia. Samaan aikaan ahne papisto hyötyi leskistä ja köyhistä. Maahan poljetut joutuivat pilkan ja ivan kohteiksi, ja ihmiset sokeutuivat korruption takia. Juuri tämän tähden niin monet profeetat ennustivat, että Kristus tulisi tänne pimeimpänä hetkenä tuoden kirkkaan valon.

Jeesus tuli ulkokultaisuuden vaivaamaan yhteiskuntaan, joka oli täynnä syntiä. Kun Hän katseli kansakunnan tilaa, Hän itki Jerusalemin tähden (ks. Luuk.19:41) ja ennusti, että se tulisi autioksi. Kuitenkin Hän antoi sille vielä seitsemänkymmentä vuotta aikaa evankeliumin kuulemiseen. Nuo vuodet olivat täynnä Hengen täyttämien todistajien julistusta toivosta ja kääntymisestä. He tekivät ihmeitä ja kutsuivat ihmisiä voimallisesti Hänen valtakuntaansa. Jeesus ei yksinkertaisesti halunnut murtaa särjettyä ruokoa, jollainen Israelista oli tullut.

Tällä hetkellä se kuvaa Amerikkaa: yhteiskuntaa, jonka moraali on täysin murtunut. Olemme myös kansa, joka on masentunut ja sekaisin. Ihmiset elävät pelossa ja henkisessä ahdingossa. On enemmän psykologeja, psykiatreja, sosiaalityöntekijöitä ja avioliittoneuvojia kuin koskaan ennen historiassa. He eivät kuitenkaan pysty vastaamaan kaikkien ihmisten anomiseen, saada edes hetken helpotuksen. Tämä pätee myös seurakuntaan: kristillisiä sielunhoitajia vilisee kaikkialla maassa, mutta he ovat ylikuormitettuja, koska ihmiset tunkeilevat heidän luonaan saamassa apua vaikeuksiinsa.

Lapsemme saavat ruhjeita särkyneiden kotien takia, hyväksikäytön ja seksuaalisen väärinkäytön seurauksena. Teinit saavat ruhjeita moraalittomuudesta, materialismista ja tunteettomuudesta. Saatana on päästänyt valloilleen pahan tulvan. Se taas on jättänyt jälkeensä vinoutuneita ja ruhjoutuneita ihmisiä.

Suuri osa seurakunnasta on mustelmilla tämän saman hengen vaikutuksesta. Kirjeestä kirjeen jälkeen luen uskovista, jotka kuivuvat megaseurakunnissa, joissa ei enää julisteta syntiä tai vanhurskautta. Uskovat ovat äimistyneet ihmetellen: ”Mistä löydän todellista ylistystä? Tänään en tunne minkäänlaista Kristuksen läsnäoloa. Ei ole särkyneisyyttä”. Pastoritkin kirjoittavat tunnustaen: ”Veli Dave, olen luopunut uskosta”.

New York Times julkaisi kertomuksen helluntaiseurakunnasta, jossa oli kymmenen tuhatta jäsentä. Sen sanoma oli: ”Meidän tehtävämme on tehdä teidät onnellisiksi”. Se vain tuo väärää toivoa ja väliaikaista helpotusta.

”Suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta”(Jes.42:3). Jossakin päin tätä kansakuntaa Jumala näkee kynttilänsydämiä, jotka savuttavat, kynttilänsydämiä, jotka kerran paloivat, innokkaalla liekillä Jumalan tarkoitusperiä ja huolenpitoa varten. Nyt ne vain enää savuttavat.

Wednesday, February 10, 2016

TUOMIO AMERIKALLE?

Monet uskovat kysyvät tänä päivänä: “Miksi Jumala ei ole jo vienyt Amerikkaa tuomiolle? Miksi Hän ei ole kohdellut meitä syntiemme mukaan? Hän antoi Nooan sukupolvelle 120 vuotta varoituksia, mutta sen jälkeen Hän sanoi: ”Riittää” ja tuotti vedenpaisumuksen. Jumala on kärsinyt Amerikan syntejä nyt pitkää aikaa. Miksi emme ole nähneet Hänen vanhurskasta tuomiotaan meitä kohtaan?

Minä rakastan tätä maata enkä itse ollenkaan halua nähdä Jumalan lopullista tuomiota Amerikan yllä. Ihmettelen niin kuin monet muutkin, miksi Jumalan tuomio viivästyy.

Uskon, että näemme tuomion alkamista. Näen hirveitä kauheuksia tapahtuvan ympäri maailmaa varoituksina. Amerikan talous ei ole mennyt nurin, ja kansakuntamme on edelleen kykenevä toimimaan, niin kuin se on toiminut. Me näytämme ajautuvan kriisistä kriisiin, kun meille on annettu mahdollisuus mahdollisuuden jälkeen.

Olen varma, että tähän ihmeellisyyteen on vain yksi vastaus: meidän Vapahtajamme hellyys ja pitkämielisyys, Tästä saamme todisteen Jesajalta: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta”(Jes.42:3). Amerikasta on tullut muserrettujen ruokojen kansakunta!

Ruoko on pitkä kasvi, jolla on ontto varsi, niitä löytyy useimmiten soisilla alueilla tai vesistöjen ääressä. Ruoko voi taipua vain niin pitkälle, että se lopullisesti katkeaa, ja tulva kantaa sen pois.

Niin kuin ruoko tyynessä säässä Amerikka oli kerran ylpeä ja pitkä, täynnä tarkoitusta ja lupausta. Meidän koko yhteiskuntamme kunnioitti Jumalaa, ja Raamattua pidettiin kaikkien lakiemme ja oikeuslaitoksemme perustana. Vielä minun elinaikanani koulukirjoissa oli Raamatun kertomuksia ja opetuksia. Jeesusta pidettiin Jumalan Poikana, joka antaa suosionsa ja ennen näkemättömiä siunauksia maallemme.

Nyt, menestyksemme myötä, meistä on tullut kuin entinen Israel: ylpeä ja kiittämätön. Olemme langenneet pitkän matkan lyhyessä ajassa. Jumala on työnnetty ulos oikeuslaitoksestamme, kouluistamme, Hänen nimeään pilkataan ja ivataan.

Yhteiskuntamme on kokonaan kadottanut moraalisen kompassinsa, ja tuloksena on, että Amerikka, joka kerran seisoi pitkänä, on nyt rampa, kuin särjetty ruoko.

Tuesday, February 9, 2016

UUSI ILMESTYS MESSIAASTA

”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa” (Jes.42:1 -4).

Tämä Raamatunkohta puhuu yksinomaan Jeesuksesta. Pyhä Henki on liikkunut profeetta Jesajan yllä tuoden hänelle ilmestyksen siitä, minkälainen Messias on, kun Hän saapuu. Jesajan avaussana, ”Katso”, ilmaisee kuuntelijoille: ”Valmistaudu uuteen ilmestykseen Messiaasta”.

Kuva, joka tulee näköpiiriin näistä neljästä jakeesta, on hyvin selvä: Kristus ei tulisi pakottamaan kansaa kuuntelemaan itseään. Hän ei tulisi suurella loistolla, Hän tulisi hellänä, rakastavana Vapahtajana.

Me löydämme Jesajan kirjan ennustuksen toteutuneena Matteuksen evankeliumin 12. luvussa. Fariseukset olivat juuri neuvotelleet suunnitelmasta saada Jeesus tapetuksi, vain koska Hän oli sapattina parantanut miehen, jolla oli kuivettunut käsivarsi. Matteus kertoo: ”Kun Jeesus huomasi sen, väistyi hän sieltä pois” (Matt.12:15).

Kristus ei kostanut vihassa tai käynyt niiden kimppuun, jotka juonivat Hänen kuolemaansa. Hän ei ollut niin kuin opetuslapset, jotka halusivat kutsua tulen taivaasta Hänen vastustajiensa päälle, vaikka Kristus olisi voinut tehdä sen. Oikeastaan Hän olisi voinut kutsua legioonan enkeleitä peittoamaan vihollisensa, mutta Jeesus ei halunnut kostoa.

Juuri tämä hellä henki, Matteus sanoo, ilmaisee Jesajan profetian toteutumisen: ”Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduill”(Matt.12:19).

Jesaja sanoi lyhyesti kerrottuna: ”Vapahtaja ei ole tulossa pakottamaan ketään valtakuntaansa. Hän ei tulisi kovaäänisenä, ylivertaisena henkilönä. Ei, sinä kuulisit Hänen puhuvan hiljaisella, pienellä äänellä sisäisenä äänenä.”

Monday, February 8, 2016

TARPEESSA OLEVAT LAPSET by Gary Wilkerson

Kristus alkaa työnsä meissä usein, kuin olisimme lapsia, joiden tarpeista Hän pitää huolen. Tämä tapahtui kaikissa evankeliumeissa, kun Hän palautti sokean näön, paransi verenvuotoa sairastavan naisen ja ruokki nälkäisiä ihmisjoukkoja. Hän kohtasi kärsiviä ihmisiä siellä, missä he olivat ja täytti heidän tarpeensa. Se oli riittävä syy ihmisten parveiluun Hänen perässään. Jopa jotkut fariseukset seurasivat Kristusta Hänen tekemiensä ihmeiden takia.

Itse päätin seurata Jeesusta, kun hän oli täyttänyt syvimmän tarpeeni. Olin teini-ikäisenä usein kovin epävarma Jumalan todellisuudesta. Olin polveutunut pitkästä sarjasta pappeja. Miten en voinut olla varma siitä, ettei se ollut vain omien vanhempieni oppineisuutta? Jeesus tuli minun luokseni, minun kipeään sydämeeni ja näytti, mitä minun pitikin tietää: että Buddha ei rakastanut minua, ei myöskään Muhammed tai Konfutse, mutta Jeesus rakasti. Hän näytti minulle oman puhtaan rakkautensa, ja se käänsi elämäni ympäri.

Jeesus siunaa meitä silloin, kun meillä on tarpeita. Se on kuitenkin vain alkupiste elämässämme. Hän vie meidät siunatuksi tulemisesta särkyneisyyteen, koska se on ainoa tapa meidän todelliselle kasvullemme. Särkyneisyyden tiellä alamme vähitellen ottaa vastaan Hänen antavaa luontoaan.

Myöntäkäämme, että lihamme vihaa ajatusta antavasta elämästä, koska se edellyttää särkyneisyyttä. Mieti kaikkia bestseller-kirjoja, joiden otsikot ehdottavat siunausta. Kuvittele sitten erilainen otsikko kirjahyllyyn. Tämän nimi on Antava elämä. Ajattelet: ”Haluan olla antaja” ja niin selaat sitä kirjaa. Luet Paavalista, joka kertoo olleensa haaksirikossa, tulleensa hakatuksi ja kivitetyksi, koska hän oli kutsuttu antamaan. Luet toisista apostoleista, joita vainottiin, koska Jeesus kutsui heidät antavaan elämään. Lukiessasi pian tajuat: ”Tästä ei tule bestselleriä”.

Sellaista oli Jeesuksen päivinä. Ihmisjoukot lakkasivat seuraamasta Häntä, kun Hän alkoi saarnata vaikeita totuuksia (ks. Joh.6). Kun ihmiset alkoivat etsiä ulko-ovea, ”niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’Tahdotteko tekin mennä pois?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä’" (Joh.6:67 - 69).

Jeesuksen kysymys panee meidät samaan asemaan opetuslasten kanssa. Meidän tulee luottaa Hänen hyvyyteensä ja uskollisuuteensa. Emme näet voi valita itse omaa elämänsuunnitelmaamme. Jos valitsisimme, olisimme kaikki saajia, emmekä antajia. Siksi Jeesus asettaa kutsumuksemme. Kun Hän sitten johtaa meidät vaikealle polulle, voimme olla varmoja siitä, että Hän tekee sen rakkaudessaan.

Friday, February 5, 2016

HÄN HALUAA NÄHDÄ SINUN HYMYSI

Oleta, että juuri ennen Jeesuksen taivaaseenastumista Hänen katsellessaan seurakuntaansa ja ennen paluutaan tapahtuvaa sadonkorjuuta, Hän näkeekin lankeamisen. Hänen sielunsa on murheellinen, koska Hän näkee maailmanlaajuisen luopumuksen. Sen sijaan, että Hänen kansansa käyttäisi aikansa ja energiansa leikkaamaan kypsynyttä viljaa, se etsiikin maallista menestystä ja aineellisia asioita.

Niinpä Jeesus sanoo Isälleen: ”He eivät saa sadonkorjuuta suoritetuksi. Kaikki valjenneet vainiot makaavat laossa. Minä lähetän enkeliarmeijan leikkaamaan elon”. Isä myöntyy ja yhtäkkiä tuhansia taivaallisia olentoja ilmestyy maan päälle, hohtaen yliluonnollista säteilyä.

Minkälainen tämä näkymä mahtaisikaan olla: tuonpuoleisia olentoja, kirkkauteen puettuja, puhumassa kirkoissa ja julkisilla paikoilla. Heitä haastatellaan sanomalehtiin, radioon ja televisioon suorissa lähetyksissä. He puhuvat rististä, ylösnousemuksesta, taivaaseen astumisesta, Kristuksen rakkaudesta ja tulossa olevasta viimeisestä tuomiosta. He puhuvat sellaisella voimalla ja vakuuttavuudella, että jokainen on ihastuksissaan. He ovat kuin monet Joonat, varoittamassa maailmaa.

Oleta nyt, että lyhyen ajan kuluttua nämä samat säteilevät enkelit ihastuvat ympäröivään maailmaan. He ”tykästyvät” hienoihin ruokiin, aineelliseen omaisuuteen, rikkauteen ja turvallisuuteen. Pian he alkavat pyrkiä menestykseen, maineeseen ja vaurauteen. Ennen pitkää heistäkin tulee toinen toisensa kadehtijoita, näyttävät vihansa, ylpeytensä, kateutensa ja ahneutensa.

Toisin sanoen heistä tulee aivan samanlaisia kuin seurakunta on tänään! Kysyn sinulta, miten paljon he voivat nyt vaikuttaa maailmaan? Kuinka he voisivat odottaa tuovansa sisään satoa, kun heidät saadaan kiinni maailmallisuudesta? Heidän todistuksensa olisi halvennettu ja heistä olisi vuotanut ulos kaikki hengellinen voima, jättäen heidät lannistuneiksi, pelokkaiksi ja epäileviksi.

Kerropa, miksi kukaan haluaisi kuulla evankeliumiani, jos he näkisivät minut siinä tilassa, ahdistuneena ja ilottomana? Miksi he uskoisivat sanomaani: ”Jeesus riittää, minun kaikkeni, minun auttajani alati”, jos olen aina pelokas ja huolissani ilman rauhaa?

Ei kukaan kuuntelisi sanaani. Sen sijaan he miettisivät: ”Minkä eron Kristus siis tekee? Hän ei näytä olevan hyvä lääkäri, jos olet aina tässä kunnossa”.

Rakas lukijani, Meidän ulkomuotomme merkitsee. Kuuntele, mitä Kristus sanoo morsiamestaan Salomon Korkeassa Veisussa: ”Kyyhkyseni, … anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi" (Laul.l.2:14). Kristus sanoo meille lyhyesti: ”Minä haluan nähdä hymysi”. Onko se sinun ulkomuotosi?

Thursday, February 4, 2016

ON AIKA ALOITTAA ELONLEIKKUU

Jeesus sanoi: “Sato on valmista ja sitä on paljon. On aika alkaa sen korjaaminen” (ks. Matt.9:37 - 38). Sillä hetkellä alkoi viimeinen hengellinen elonkorjuu Jeesuksen sukupolven juutalaisten ja pakanoiden keskellä. Sama elonkorjuu jatkuu siihen asti, kunnes Kristus tulee takaisin.

Kun luen tätä Raamatunkohtaa, ihmettelen, mitä Jeesus näki omana aikanaan sellaista, joka saattoi Hänet sanomaan: ”Sato on kypsää, on aika korjata eloa.” Näkikö Hän Israelissa hengellisen heräämisen? Oliko synagogissa herätystä? Kääntyivätkö papit takaisin Jumalan luo? Olivatko kirjanoppineet ja fariseukset tulleet synnintuntoon? Mikä todisti sadon olevan valmista leikattavaksi?

Evankeliumit eivät anna paljonkaan todisteita hengellisestä liikkeestä Jumalaa kohti. Ne päinvastoin näyttävät aivan muuta. Jeesusta pilkattiin synagogissa. Kansan hengelliset johtajat hylkäsivät Hänet, kyseenalaistivat hänen moraalinsa ja jumaluutensa. Yksi uskonnollinen ryhmä yritti jopa heittää Hänet vuorenharjanteelta. Kristus itse moitti Israelin kaupunkeja siitä, etteivät ne tehneet parannusta Hänen puheensa seurauksena: ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua Beetsaida! Voi sinua Tyyro ja Siidon! Voi sinua Kapernaum! (ks. Matt.11:21–23).

Ihmisjoukot kiistelivät sekasortoisessa epätoivossa. Raamattu sanoo: “Kun Hän näki heidät, he olivat kuin lampaat ilman paimenta” (ks. Matt.9:36). Kyseessä oli yhteiskunta, joka oli pelokas, uupunut, masentunut. Ihmiset juoksivat sinne tänne, niin kuin hajalle joutuneet lampaat, etsien, mistä voisivat saada apua. Juuri tänä suuren epätoivon hetkellä Kristus julisti: ”Elo on kypsynyt, ja satoa on paljon”.

Luuletko Jeesuksen sanojen sadosta ja sen kypsyydestä sopivan tähän päivään? Mistä saamme todisteen siitä, että pellot ovat vaalenneet ja valmiita leikattaviksi? Tekevätkö kansat parannusta? Käykö meidän yhteiskunnassamme kova kohina? Heräävätkö perinteiset kirkot? Onko hengellisillä johtajilla herätyksen nälkä, etsivätkö he Kristusta uudelleen? Huutaako tämä sukupolvi pyhyyden perään?

En näe sellaisia asioita tapahtuvan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ne eivät kuitenkaan olekaan niitä asioita, jotka liikuttivat Jeesusta Hänen aikanaan. Pikemminkin Häntä liikutti nähdä sitä surkeata olotilaa joka puolella. Minne Hän katsoikin, ihmiset olivat masennuksen ja ahdistuksen valtaamia. Hän sanoi: ”On aika ryhtyä leikkaamaan eloa”.