Tuesday, April 15, 2014

OLEMME JATKUVASSA MUUTOKSESSA

Pidät tästä tai et, me olemme kaikki muuttumisprosessissa tavalla tai toisella. Hengellisellä alueella ei ole olemassa pelkkää olemassaoloa. Meitä muutetaan joko huonoon tai hyvään suuntaan. Joko meistä tulee enemmän Herramme tai maailman kaltaisia, joko kasvamme Kristuksessa tai luopumuksessa.

Niin, oletko muuttumassa lempeämmäksi, niin kuin Jeesus oli? Katsotko joka päivä vakavasti peiliin ja rukoilet: ”Herra, minä haluan sinun kuvasi tulevan vahvemmaksi kaikilla elämäni alueilla”?

Vai onko katkeruutesi juurtunut, muuttanut sydämesi kapinalliseksi ja kovaksi? Oletko oppinut suojaamaan itsesi Jumalan Hengen ääneltä, joka tuomitsee sinut synnistäsi? Suollatko nyt suustasi asioita, joita et luullut uskovan koskaan pystyvän sanomaan? Tuletko koko ajan kovemmaksi, niin ettet ehkä voi enää muuttua?

Jos tämä kuvaa sinua itseäsi, anna minun sanoa vain: Et koskaan pääse vapaaksi, jos et muutu. Elämäsi syöksyy aina vain enemmän kaaokseen, ja tilanteesi pahenee. Lakkaa rakentamasta itsellesi lupaa osoittaa sormella muita, vanhurskauttaen itsesi. Jumala ei kohtaa sinua, ennen kuin heräät ja tunnustat: ”Mikään ei muutu, ellen minä muutu”.

Rukoile Herraa rehellisesti: ”Muuta minut, Jumala. Kaiva minuun syvälle, näytä, missä olen epäonnistunut ja mennyt omalle tielleni. Paljasta ylpeyteni, vihani, uppiniskaisuuteni ja syntini. Auta minua luopumaan siitä kaikesta.”

Kuinka monen asiantuntijan, sielunhoitajan, yksinäisen yön ja hedelmättömän yrityksen läpi sinun täytyy käydä, ennen kuin heräät totuuteen? Jos tapahtuu jotain parantumista ja ennalleen asettamista, sinun täytyy ottaa siitä vastuu. Ihmeesi riippuu omasta muuttumisestasi.

”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista”(Ps.34:17 -19).

Monday, April 14, 2014

HUOMAA, MITÄ JUMALA TEKI TÄNÄÄN by Gary Wilkerson

Hebrealaiskirje mainitsee kahdenlaisia todistuksia. Me pidämme ensimmäistä parempana, kun pyhät voittivat valtakuntia, tuhosivat vihollisia, löivät kuoliaaksi jättiläisiä. Toinen todistus on täysin erilainen: Uskovia sahattiin kahtia, he näkivät nälkää, paleltuivat kuoliaaksi, piileksivät luolissa.

Tämän päivän kristittyjen on helppo pysyä hengissä toisten todistuksilla. Kuinka usein me saamme itsemme kiinni sanoista: ”Oletko kuullut hengellisestä herätyksessä Afrikassa?” ”Amerikan seurakunnat tekevät hienoa työtä köyhien parissa”. ”Meidän seurakuntamme on aukaissut ovensa saavuttaakseen huumeriippuvaisia.” Meidän tulisi tietenkin iloita niistä, jotka muuttavat asioita Jeesuksen nimessä, mutta Paavali kieltäytyi elämästä toisten tekemisillä: ”Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi”(2 Kor.10:15).

Saatat ajatella, ettei sinun elämäsi täytä mittaa, että et ansaitse kerskauksen arvoista todistusta, mutta ei siitä ole kyse. Kaikki voi muuttua yksinkertaisen uskonrukouksen kautta. Äskettäin juuri ennen saarnaani eräs seurakuntamme nainen kertoi minulle, mitä hänelle oli tapahtunut sillä viikolla. Jumala oli vapauttanut hänet kolme kymmentä kahdeksan vuotta kestäneestä marihuanan käytöstä. Se tapahtui yksinkertaisesti, kun kaksi meidän seurakuntamme maallikkojäsentä vieraili hänen luonaan. Kun he alkoivat rukoilla hänen kanssaan, hän tuli tietoiseksi huoneistossaan olevasta piipusta ja heitti sen heti ulos.

Naisen vapautus on todellinen ja kestävä. Hän on saanut itselleen kerskauksen arvoisen todistuksen Jumalan voimasta vapauttaa. Myös ne kaksi maallikkoa saivat todistuksen. Jumala käytti heitä tavalla, jota he eivät itse olleet suunnitelleet. Kaikki kolme voivat sanoa: ”Katso, mitä Jumala teki tänään meidän keskellämme.”

Usko alkaa kasvaa mitä pienimpien askelien kautta meidän sydämissämme. Me tajuamme: ”Jumala teki sen viime viikolla ja hän voi tehdä sen tälläkin viikolla.” Minä haluan kerskata sillä, että seurakuntamme työskentelee tehokkaasti. Se alkoi juuri tällä tavalla, koska yksi ihminen oli uskollinen auttaessaan toista ihmistä. Uskovan rukoustoiminta johtaa joka tapauksessa sielunhoitotehtävään, lähimmäisen auttamiseen, opetuslapseuttamiseen ja enemmänkin. Sama voi olla totta jokaisen uskovan kohdalla. Kun rakennamme todistusten historiaa, uskomme kasvaa odottamaan Jumalalta suurempia asioita.

Friday, April 11, 2014

VOITOKKAAN KRISTUKSEN ÄÄNI

Kun Jumala sanoi: ”Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin"(Hebr.12:26). Hän tarkoitti sanoa: ”Minä järisytin maan Siinain vuorella. Näinä viimeisinä päivinä, kun minä puhun, ääneni järkyttää sekä luonnolliset että hengelliset maailmat. Kaikki olevainen vapisee, mikään ei jää entiselleen. Mikä on ollut uskonnollista, koko Kristuksen seurakunta, järkkyy minun Poikani äänen voimasta, kun hän puhuu taivaasta”.

Jumala oli varoittanut Israelia siitä, että ne, jotka eivät suostuisi kuuntelemaan hänen profeettansa sanoja, joutuisivat tilille: ”Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille”(5 Moos.18:19). Hän siis tarkoitti: ”Aion ottaa kiinni jokaisen, joka ei tottele, ja voit olla siitä aivan varma.”

Raamattu paljastaa, että ne, jotka torjuivat Jumalan profeetan, tuhoutuivat. Heistä tuli kuivettuneita ja katkeria, ilottomia ja rauhattomia kuollessaan. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista”(Hebr.12:25).

Rakas lukija, emme voi paeta Jumalan vihaa, emme kansana emmekä yksityisinä henkilöinä. Juuri nyt Jeesuksen ääni järisyttää kaikkia kansoja, vaikuttaen järkytyksen instituutioille, johtajille ja taloushallinnolle. Hän sanoo tuulelle ja luonnonvoimille: ”Puhaltakaa maan päälle”. Hän sanoo pilville: ”Pidättäkää sateenne”. Hän sanoo maailmantaloudelle: ”Kaikki ahneus tuomitaan.”

Jumala käskee: ”Vankilat, järiskää. Hallitukset, vapiskaa. Talousjärjestelmät, järkkykää. Koulut vapiskaa. Sotavoimat, vapiskaa. Oikeusistuimet ja – laitokset, järiskää. Kaikki maan päällä järkkyy, kunnes ei jää muuta perustusta kuin Herra.”
Kaiken järisyttäjänä ei ole paholainen, vaan voitokkaan Kristuksen ääni. Kirkastettu Ihminen on noussut valtaan istuimellensa, ja hän puhuu sanan, joka järisyttää koko maailman.

Thursday, April 10, 2014

JUMALA PUHUU SELVÄSTI

Jumala puhuu edelleen selvästi tänäkin päivänä. Hänen taivaallinen äänensä kaikuu valtavana läpi koko maailman. Tämä ääni tulee ihmisen, Jeesuksen kautta, joka istuu Isän oikealla puolella. Mieti Hebrealaiskirjeen sanoja: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasuunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ’Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön’; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: ’Minä olen peljästynyt ja vapisen’!

Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’.
Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät”(Hebr.12:18- 27).

Tajuatko tämän Raamatun kohdan kuvan? Kun Jumala puhui ensimmäisen kerran, ihmiset vastasivat: ”Älä puhu meille enää taivaasta. Puhu meille ihmisen kautta.” Mooses ennusti: ”Niin kuin olette anoneet, Jumala herättää teille profeetan. Hän on oleva täysi ihminen, ja hän puhuu teille Jumalan sanoja.”

Jeesus oli tämä luvattu profeetta. Hän oli lihaan tullut Jumala, Herra inhimillisessä ruumiissa. Hänellä oli tehtävä maan päällä ihmisenä, ja todistajien joukot näkivät hänen nousevan taivaaseen ihmisen muodossa. Nyt hänellä on ihmeellinen ruumis, joka on hänen seurakuntansa. Silti Jeesus on edelleen lihaan tullut ihminen, hänellä on edelleen niitä inhimillisiä tunteita, joita me kaikki koemme.

Tänä päivänä, näinä viimeisinä päivinä, Jumala puhuu vielä kerran taivaasta ja kertoo meille, että hän järkyttää kaiken, mikä on näkyvää.

Wednesday, April 9, 2014

SAARNAA MEILLE MUKAVIA ASIOITA

Eräs mies kirjoitti äskettäin meidän toimistoomme: “En tiedä, kuka pani minut teidän postituslistallenne, mutta pyydän teitä poistamaan nimeni siitä heti paikalla. En kestä lukea teidän kolkkoa evankeliumianne ja teidän moukaroimistanne syntiä vastaan. Ei meistä kukaan ole täydellinen, ette edes te itse. Olen saanut tarpeekseni vanhan käännöksenne tuomion evankeliumista.”

Jesaja puhui juuri tällaisesta vastauksesta: ”Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä" (Jes.30:9 - 11).

Sana ”mieluisa” tässä jakeessa merkitsee ”mukavaa, imartelevaa”. Israelin kansa sanoi lyhyesti: ”Älä puhu ikävistä asioista. Kuvaile sitä, kuinka me menestymme, kuinka suuria asioita on tulevaisuudessa. Jos et näitä puhu, häivy silmistämme.”

Ei uskova, joka salaa sydämessään syntiä, halua kuulla pyhää, synnit paljastavaa sanaa. Hän haluaa aina paeta Pyhän Hengen ääntä totuudesta. Hän kääntyy sellaisten saarnamiesten puoleen, jotka katsovat syntiä läpi sormiensa, tarjoavat pehmeätä puhetta ja imartelevia ennustuksia.

Niin, kysyt, minkä kovan saarnan Jumalan ääni antoi kansalleen Siinain vuorella. Hän sanoi yksinkertaisesti näin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa… Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä”(5 Moos.5:6-9).

Siinä oli Herran puhdas, ehdoton sana, joka tuli suoraan hänen suustaan. Sen olisi pitänyt saada kansan tulemaan ulos teltoistaan ja murskaamaan veistetyt kuvansa. Sen olisi pitänyt vaikuttaa heidän sydämissään ja saada heidät polvilleen. Sen sijaan he huusivat: ”Ei enää ukkosta, tulta, maanjäristystä, ei enää ääntä puhumassa meille. Anna meille puhemies, meidän kaltaisemme, joka puhuu meille. Sitten me kuulemme ja tottelemme.”

Tuesday, April 8, 2014

TARVITSEMME PEHMEÄMPÄÄ SAARNAA

”Mutta Mooses vastasi kansalle: ’Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmienne edessä, ja ettette syntiä tekisi"(2 Moos.20:20).

”Vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne"(5 Moos.5:33).

Mooses sanoi tiivistettynä: ”Jumala ei ole vihainen teille. Sitä kokemuksenne ei todellakaan tarkoita. Ei, Hän haluaa vahvistaa teitä Jumalanpelolla. Hän yrittää rakentaa teihin voimallisen aseen ja Hän aikoo tehdä niin, että te voitte elää elämänne voitokkaasti kaikkina päivinänne.”

Sitten seurasi Raamatun kummallisinta logiikkaa. Johtajat sanoivat Moosekselle: ”Katso, Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan, niin kuin me, kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?”(5 Moos.5:24- 26). He siis sanoivat Moosekselle: ”Me tiedämme, että voimme kuulla Jumalan puhuvan tulesta ja jäädä silti henkiin. Silti, jos joudumme olemaan hänen suoran, puhtaan, pyhän äänensä alla, me menehdymme. Miksi meidän pitäisi kuulla? Kaikista maailman ihmisistä me olemme ainoat, jotka olemme kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon.”

Herra antaa meille sitten vihjeen siitä, mitä oikeasti tapahtui: ”Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”(5 Moos.5:29).

He antoivat Jumalalle kunnian vain huulillaan, mutta heidän sydämensä oli kaukana hänestä. Siteeraan Jesajaa: ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä”(Jes.29:13).

Israelilaiset palvelivat niin hartaasti omia pieniä kultaisia kuviaan, ettei mikään voinut pitää heitä erossa epäjumalanpalvelemisesta. Lopulta he eivät halunneet kuulla Jumalan ääntä, kaikessa sen pyhyydessä ja valtasuuruudessa.

Kun Israelin vanhimmat sanoivat: ”Me tarvitsemme pehmeämpää saarnaa, muutoin kuolemme”, kuinka oikeassa he olivatkaan. Joka kerta, kun istut kuulemassa Pyhän Hengen saarnaa, kun kuulet Jumalan voidellun, synnintunnon herättävän sanan, olet kuoleman oma. Se tarkoittaa, että kuolet synteihisi.

Friday, April 4, 2014

SALATTU SYNTI

Kun Israelin kansa oli leiriytyneenä Siinain vuorella, heidät ympäröi yhtäkkiä paksu pimeys ja uskomaton leiskuva tuli. Näiden ihmeellisten luonnonvoimien keskeltä Jumala puhui: ”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä”(5 Moos.5:22).

Tämän tapahtuessa israelilaiset jäykistyivät pelosta. He olivat varmoja, että he kuolisivat, ennen kuin Herran ääni lakkaisi puhumasta. Lopulta ääni hiljeni, salamat lakkasivat sinkoilemasta, järistys loppui, ja ennen pitkää aurinko alkoi paistaa. Kun ihmiset katselivat ympärilleen, he näkivät kaikkien olevan elossa. He olivat siis todella kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon!

Ilmeisesti tämän uskomattoman ilmestyksen päätyttyä Israelin vanhimmat ja sukujen päämiehet kokoontuivat. Varmaan luulit, että se olisi ollut ihmiskunnan historian suurin ylistyskokous. Siitä ei kuitenkaan muodostunut ylistyskokousta, ei sinne päinkään. Vaikea uskoa, mutta vanhimmat sanoivat Moosekselle: ”Me emme pysty ottamaan vastaan tällaista kokemusta. Emme halua kuulla enää Jumalan pelottavaa ääntä. Jos hän puhuu meille uudestaan tällä tavoin, kuolemme. Tästä lähin haluamme kuulla hänen sanansa ihmisen äänellä”.

Heidän reaktionsa on täysin hämmästyttävä. Miksi kukaan suhtautuisi tällä tavalla sellaiseen Jumalan tekemään ihmeeseen? Kerronpa miksi: Israelilaisten salaisten syntien takia, joita heillä oli sydämessään. He palvelivat salaa epäjumalia.

On aivan uskomatonta, että tämä kansa edelleen piti kiinni pienistä kultaisista jumalankuvistaan, joita he olivat tuoneet Egyptistä. Apostoli Stefanus sanoi näiden jumalankuvien olleen ”kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne”(Ap.t.7:43). Israelilaiset olivat veistäneet ne egyptiläisten jättikokoisten kultaisten vasikoiden näköisiksi, joita siellä oli palvottu. He rukoilivat: ”Sinä veit meidät pois Egyptistä. Sinä olet meidän Jumalamme.” Nyt erämaassakaan he eivät olleet päästäneet irti tuosta kauheasta epäjumalanpalveluksesta.

Stefanus nimitti tätä kansaa ”erämaan seurakunnaksi”( jae 38). Hän ihmetteli, että senkin jälkeen, kun Herra oli puhunut heille kuuluvasti, heidän sydämensä olivat kääntyneinä Egyptiin. Hän sanoi heille: ”Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan … kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin (jae 39).

Voit nähdä, miksi Jumalan ääni pani nämä ihmiset vapisemaan. He myös luulivat, että he kuolisivat pyhän, voimallisen Jumalan, ei minkään elottoman, veistetyn jumalankuvan edessä. Jumalan Henki tarttui heidän sieluunsa, ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi.

Thursday, April 3, 2014

AUTAMME TOISIAMME RUKOUKSESSA

Eräs pastorinvaimo jätti surkean viestin meidän toimistomme puhelinvastaajaan. Hän sanoi hyvin sammaltavalla puheella: ”Veli Dave, tuhannet julistajien vaimot juovat salaa peittääkseen tuskaansa. Niin minäkin teen tukahduttaakseni kivun.” Toiset julistajien vaimot kirjoittavat heidän hajoavasta avioliitostaan tai aviomiestensä riippuvuudesta pornoon.

Rakas lukija, nämä ovat ihmisiä, joiden puolesta rukoilen. Rukoilen julistajien ja heidän perheidensä puolesta, koska tiedän heidän tarvitsevan sitä. Olen oppinut, että esirukous auttaa. Raamattu sanoo, että ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa Pietarin edestänsä”, kun hän oli sidottuna vankilassa (Ap.t.12:5). Jumala pelasti Hänet ihmeen kautta!

Paavali ei vain pyytänyt ihmisiä esirukoilijoiksi, vaan hän oli itsekin esirukoilija. Hän tiesi, että se oli osa hänen evankeliumin julistustyötään. Hän kirjoitti filippiläisille: ”Kaikille pyhille … sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille. Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta … koska te olette minun sydämessäni”(Fil.1:1, 3,4,7).

Tiedätkö jonkun veljen tai sisaren, jonka avioliitto on sekaisin? Jos, niin mitä aiot tehdä sen puolesta? Kerrotko vain toisille, miten suuri harmi on, että he aikovat erota? Vai vietkö heitä jatkuvasti rukouksessa Herran eteen ja ponnistelet heidän puolestaan rukoillen?

Haluatko palvella esirukoilijana? Jos et tiedä ketään, joka on esirukouksen tarpeessa, ala rukoilla ensin kaikkien uskovien avioliittojen puolesta ja kaikkien Jumalan pyhien puolesta. Rukouksiesi ei tarvitse olla pitkiä. Sano vain pyyntösi ja luota, että Jumala kuulee sinua.

Tämä näytettiin minulle, kun oli sairasvuoteella. Eräs lapsenlapseni tuli sisään ja sanoi: ”Isoisä, minä aion rukoilla puolestasi”. Pieni esirukoilijani laittoi kätensä minun pääni päälle ja rukoili: ”Jeesus, paranna hänet.” Hymyilin ja kiitin häntä, mutta hän ei lakannut katsomasta minuun. Lopulta hän sanoi: ”Sinä parannuit. Nouse ylös!” Niin nousin vuoteesta ja olin terve! Hänen uskon rukouksensa sai minut takaisin jaloilleni!

Ihmeellisiä vapautuksia tapahtuu, kun Jumalan pyhät etsivät häntä ahkerasti lapsenomaisella uskolla veljien ja sisarten tarpeitten puolesta.

Wednesday, April 2, 2014

VAIKEUKSIEN KESKELLÄ PAAVALI OPPI SUURIA ASIOITA

Paavalin vaikeuksien keskellä oppimista asioista kaikkein merkittävin oli se, että hänen piti kääntyä Herran ja hänen liittonsa lupauksien puoleen. Hän tiesi, ettei enää voisi luottaa omaan lihaansa, kykyihinsä tai tahtoonsa. Hän kirjoittaa: ”Itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää”(2 Kor. 1:9).

Paavali koetus oli vienyt hänet oman kestokykynsä loppuun. Hän tiesi, ettei hänellä ollut enää voimaa jäljellä taistella pimeyden voimia vastaan. Niinpä hän tuomitsi oman lihansa kuolemaan. Jumala pelasti hänet ihmeellisesti: ”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa”( jae 10).

Miten hän pelasti Paavalin? Siihen kuului monta asiaa: Ensinnäkin, hän oli valtava rukouksen mies ja toiseksi, hänellä oli suuri luottamus Herraan. Paavali tiesi, että Jumala pitäisi liittonsa lupaukset. Hän saattoi sanoa: ”Niin kuin Herra pelasti minut aiemmin, niin hän pelastaa minut tästä nykyisestäkin koetuksesta. Kuolinpäivääni asti elän Hänen pelastavan voimansa alla.”

Paavalin tavoin meillekin suodaan näitä vaikeuksien aikoja, niin että luottamuksemme inhimilliseen taitoon kuolee varmasti. Herra antaa meidän murskautua, tulla avuttomiksi ja heikoiksi. Silloin hän saa meidät vakuuttumaan siitä, ettemme voi voittaa vihollista vain lihan ponnistuksilla.

Kun vertaamme omaa elämäämme Paavalin elämään, saatamme joutua kiusaukseen ajatella: ” En koskaan pääse kokemaan sellaista pelastusta kuin tämä mies. Hän oli hyvin oppinut Raamatuissa ja sai vielä suuria ilmestyksiä Herralta Jeesuksesta, evankeliumista ja Uudesta Liitosta.

”Paavali julisti Pyhän Hengen voimassa ja ilmestyksessä. Hän yksinään järkytti kaupunkeja ja kansoja. Häntä ei paholainen pystynyt tappamaan, edes kivityksien jälkeen, kansanjoukkojen hyökkäyksissä, kolmessa haaksirikossa. Jumala käytti häntä jopa kuolleiden herättämiseen, Tämä mies oli historian suurimpia Jumalan voitelemia miehiä. Hän oli niin hengellinen.”

Ei niin, Paavalin mukaan. Apostoli tekee selväksi, että hänen pelastumiseensa oli toisia tärkeitä syitä: rukoilevien ystävien voimallinen esirukous. ”Kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut”(jae 11). Tässä Paavali siis sanoi: ”Uskon, että Jumala pelastaa minut. Te autatte sen tapahtumista rukouksillanne.”

Tuesday, April 1, 2014

ESIRUKOILIJOIDEN KAUTTA VAPAUTETTU

”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin”(2 Kor. 1:8). Kreikan sana ”rasitus” merkitsee tässä kohdassa ”raskaan taakan alla, pahasti murskana”. Paavali kertoo näille pyhille: ”Kriisimme oli niin vakava, että se melkein murskasi minut. Ajattelin jo loppuni tulleen.”

Kun Paavali sanoo, että hän oli epätoivoissaan elämästään niin suuren taakan alla, tiedoistamme hänen olleen aivan kalliopohjalla. Toisissa Raamatun kohdissa hän vähättelee kärsimyksiään. Saatat muistaa, kuinka hän yksinkertaisesti ravisti kädestään myrkyllisen käärmeen, joka oli tarttunut siihen. Hän joutui kolme kertaa haaksirikkoon, mutta mainitsee tämän tosiasian vain ohimennen. Paavalia ruoskittiin, ryöstettiin, kivitettiin ja vangittiin. Kuitenkaan hän ei koskaan valittanut.

Tässä Raamatunkohdassa kuitenkin apostoli oli täydellisen uupumuksen kourissa. Uskon, että hänen mainitsemansa ”ahdistus” oli enemmänkin mielen tila. Emme voi tietää tarkasti, mikä Paavali vaiva oli, mutta 2 Kor.7:5 antaa meille vihjeen: ”Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa”.

Uskon, että Paavali viittasi kipuun, jonka aiheuttivat hänen paimentamansa lampaat. Väärät opettajat olivat nousseet esiin Korintossa ja olivat yrittäneet käännyttää ihmiset häntä vastaan. Nyt Paavali pelkäsi laumansa hylkäävän myös hänen sanomansa ja seuraavan miehiä, joilla ei ollut sydämen kiinnostusta heistä.

Häntä lohdutti Tiituksen saapuminen. Tämä toi hyviä uutisia ”rakkaista lapsista” Korintossa. Paavali kirjoittaa: ” Mutta Jumala, … lohdutti meitä Tiituksen tulolla, eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myös sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän”(2 Kor. 7:6-7).

Minä olen tuntenut tällaista ahdistusta elämässäni. Joskus tunsin, että rakastamieni ja auttamieni ihmisten sanat pistivät minua kuin veitsi selkään. Voin sanoa Daavidin kanssa: ”Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat”(Ps.55:21). Noina vaikeina aikoina tarvitsin ”esirukoilijoita”.

Monday, March 31, 2014

KERSKUMISENARVOINEN TODISTUS by Gary Wilkerson

Elämme ajassa, jolloin Raamatun ennustukset tulevat näkyviin. Paavali kirjoitti, että näinä viimeisinä päivinä tulee maan päälle vaarallisia aikoja (ks. 2 Tim.3:1). Juuri nyt tapahtuu asioita, joita emme olisi voineet kuvitella muutama vuosi sitten.

Jeesus ennusti, että ihmisistä tulisi itserakkaita, rahaa rakastavia, vihamielisiä ja röyhkeitä. Tänä päivänä kansamme johtajat eivät pysty sopimaan perusasioista. Jos jollakin on otsaa mainita sana synti, häntä nimitellään suvaitsemattomaksi ja hänet hyljätään porukoista. Kun Jumala sana siirretään kulttuurista syrjään, synti pääsee enemmän esiin.

Pastorit kohtaavat hengellistä pommitusta. Viikko viikon jälkeen kuulen uutisia siitä, että se ja se avioliitto on hajoamassa. Lapset viiltelevät itseään itseinhossa. Huumeet ovat levinneempiä kuin koskaan ennen. Avunantajia on vähemmän, kun joka kuukausi n. tuhat viisisataa pappia lopettaa työnsä.

Kristuksen ruumina emme voi ohittaa näitä asioita. Vanha Testamentti puhuu Isaskarin pojista, ryhmästä, jolla oli tieto ajoista ja käsitti, mitä pitää tehdä (ks.1 Aik.12:32). Voiko samaa sanoa Kristuksen ruumiista tänä päivänä? Jos mietimme aikoja, tiedämme, että nyt ei ole varaa velttoiluun. Meidän täytyy ymmärtää, ettei seurakunta voi olla vain tavallinen liikeasia. Jeesus sanoi tietyistä riivaajista: ”Tätä lajia ei ulos muuta kuin rukouksella ja paastolla” (Matt.17:21). Näinä aikoina meidän pitää rukoilla palavina, koska tilanne on todella vakava, jos ei hengellistä muutosta tapahdu.

Keskellä pimeyttä Jeesus kutsuu meidät olemaan valona. Tällaista aikaa varten on olemassa sana: ”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa”(1 Joh.4:4). Jumala on tehnyt ihmeellisiä tekoja kansansa elämässä, ja jokainen meistä on kutsuttu julistamaan hänen kirkkauttaan kerskauksenarvoisella todistuksella.
Millainen se on? Viittaan tällaiseen kerskaukseen: ”Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra”(2 Kor.10:17). Jotta voisimme kerskata sillä tavalla, mitä Paavali kuvaa, meillä pitää olla Jumalan kirkkauden arvoinen kerskaus.

Wednesday, March 26, 2014

EI PUOLISYDÄMISTÄ RUKOUSTA

Herran palvelijana me olemme jatkuvasti vaarassa vihollisen suunnalta. Rakkautemme Jeesukseen on uhka helvetille, emmekä voi tehdä yhtään pyhää työtä kohtaamatta kaikenlaisia Saatanan juonia.

Eräs avioliittoneuvoja soitti minulle äskettäin. ”Minne vain käännynkin seurakunnassa, avioparit päätyvät eroon”, hän sanoi, ”se on juuri nyt kirjaimellisesti ruttona Kristuksen ruumiissa.”

Kuulen kaikenlaisia syitä uskovien kotien sekasortoiseen tilaan: yhteensopimattomuus, keskustelun vähyys, tunteiden puute, uskottomuus. Totuus on kuitenkin, että se on paljon enemmän kuin tätä. Kaiken takana on helvetin hyökkäys Jumalan pyhiä vastaan.

Syy ei-uskovien kotien rikkoutumiseen ei ole mikään salaisuus. Vanhurskaitten kotien keskuudessa sen sijaan on eri syitä. Mieti tätä. Kuinka antautuneet uskovat, jotka vuosikaudet ovat istuneet kuulemassa Jumalan mielen mukaista opetusta, yhtäkkiä menettävät kaiken auktoriteetin kodeissaan? He tietävät aivan hyvin, että Jumalan liiton vala on heidän voimansa. He tietävät, että hän lupaa tuhota kaiken Saatanan voiman, joka kohtaa heitä. Niin, miksi sitten paholainen voittaa? Miksi heidän avioliittonsa ovat jatkuvasti uhan alla?

Uskon, että syynä on se, että ainakin toinen puolisoista on jollakin tavalla avannut oven Saatanan valheelle. Ehkä molemmat ovat tehneet kompromisseja elämässään, tai he ovat laiskistuneet hengellisesti. Ehkä raivostunut paholainen on saanut sillanpääaseman heidän sydämiinsä ja koteihinsa.

Jos nyt olet tällaisen hyökkäyksen kohteena, sinun pitäisi kysyä opetuslasten tavalla: ”Herra, miksi me emme voineet ajaa ulos tuota riivaajaa?” Jeesus vastasi, että riivaajat eivät tottele, kun puolisydämiset panevat kätensä heidän päällensä, kertarukouksena. Sellaisten sillanpääasemat on ojitettu niin syvälle, että niiden ulosajamiseen tarvitaan tueksi rukous ja paasto.

Rukouksen voima on tänä päivänä hämärtynyt seurakunnassa. Verho on laskeutunut miljoonien silmien päälle. Aina kun he kohtaavat vaikeuksia, he kääntyvät viimeisenä Jeesuksen puoleen.. He ovat luopuneet salaisesta rukouskammiosta. Sen sijaan he ovat panneet toivonsa psykologiaan, sielunhoitajiin, kirjoihin, ystäviin, kaikkialle muualle, mutta ei Herraan.

Jos sanot, että avioliittosi on hajalla ja haluat, että se eheytyy, kysyn, kuinka paljon vietät aikaa kahden Jumalan kanssa. Kuinka monta kertaa olet pannut televisiosi kiinni tunniksi vain istuaksesi Jeesuksen edessä ja vuodattaaksesi sydämesi hänelle? Kuinka monta ateriaa olet jättänyt syömättä, jotta voisit paastota avioliittosi puolesta?

”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”(Jaak.5:16).

Tuesday, March 25, 2014

RUKOUKSEN KESKITTÄMINEN

Usein uskovan elämän itsekkäin alue on rukous. Kun mietit tätä, huomaat, että meidän rukouksiemme kohteena ovat usein omat tarpeemme. Meidän esirukoustemme kaksi pääaihetta ovat oman hengellisen elämän kasvu ja perheidemme ja ystäviemme tarpeet.

Satunnaisesti saatamme ulottua omien kapeitten huoliemme yli ja rukoilla toisten puolesta. Useimmiten kuitenkin sanomme: ”Rukoilen puolestasi”, emmekä sitten rukoile. Tai me rukoilemme kerran ja sitten nopeasti unohdamme heidän tarpeensa.

Aivan äskettäin tutkin omaa rukouselämääni Raamatun valossa ja vakuutuin oman rukoilemiseni kapeudesta ja rajoittuneisuudesta. Niin kuin useimmat uskovat, minäkin vietän aikaa rukouksessa etsiäkseni Herraa oman vaellukseni tähden. Pyydän tulla pyhäksi, hänen kaltaisekseen, saada johdatusta elämään, voitelua omaan palvelustyöhöni. Minulla on ihana yhteys häneen, hiljainen ylistyshetki, ja virkistyn hänen läsnäolostaan.

Rukoilen päivittäin myös oman perheeni puolesta. Pyydän Herraa suojelemaan lapsiani paholaisen juonilta, tekemään pojistani Jumalan puron varrelle istutettuja tammia, tyttäristäni puhdistettuja kiviä hänen palatsiinsa ja lapsenlapsistani Jeesusta rakastavia. Rukoilen meidän seurakuntaruumiimme tarpeitten puolesta. Rukoilen myös sellaisten henkilöiden puolesta, joilla on kriisejä, ja monien lähetyssaarnaajien ja työntekijöiden puolesta, joiden työtä tuemme.

Voisit sanoa: ”Tämä kaikki on hyvin suositeltavaa, veli Dave. On rauhoittavaa tietää, että sulkeudut Herran läsnäoloon, olet yhteydessä häneen ja rukoilet kaikkien näiden tarpeiden vuoksi.”

Kuitenkin Jumalan sanan mukaan pelkkä ihana yhteys ei riitä. Niin, se on kyllä hengellisen kasvun salaisuus eikä meillä voi olla hienompia kokemuksia maan päällä. Jos menemme valtaistuimen eteen vain oman henkilökohtaisen elämän parannuksen ja tarpeitten vuoksi, olemme itsekkäitä. Emme voi jättää rukoilematta kaikkialla ympärillämme näkyvän hädän puolesta
”Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa"(Matt. 9:37- 38).

Monday, March 24, 2014

JUMALAN ANTAMAT UNET by Gary Wilkerson

1 Moos. 37:5 kertoo meille: ”Kerran Joosef näki unen”. Jumala puhui Joosefille tämän unissa suoraan eikä peräytynyt siitä. Hän antoi unien sytyttää sydämeensä Jumalan mielen mukaisen intohimon. Sana uni esiintyy 113 kertaa Raamatussa ja 30 niistä on Joosefin yhteydessä.

Jakeemme jatkuu: ”(Hän) kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. (1 Moos.37:5). Monet meistä häpeävät niitä unia tai unelmia(englanninkielessä sanalla ”dream” myös tämä toinen merkitys, suom. huom.), joita Jumala on laittanut sydämellemme. Osa häpeästä tulee muitten ihmisten mielipiteitten pelosta. Se ei kuitenkaan toteudu ennen kuin puhumme intohimostamme. Kun sanoitamme une(lma)mme, otamme itse asiassa uskon askeleen.

Vuosikaudet minulla oli unelma johtaa elävää seurakuntaa kuten Springs Church’iä, mutta kun sanoin sen ääneen, saatoin nähdä epäilyä ihmisten silmissä. Olisi ollut helppoa mennä mukaan heidän epäilyynsä. Enhän ollut johtanut aiemmin kuin pieniä seurakuntia. Kiitos Jumalalle, hänen Henkensä rohkaisi minua sanomaan jatkuvasti ”kyllä” sille unelmalle, jonka hän oli laittanut minun sydämelleni, ja luottamaan hänen toteuttavan sen.

Jumalan antamaa unelmaa ei tuhoa niin helposti mikään muu kuin siveettömyys. Se, mikä sinusta saattaa näyttää pitkältä koetuksen ajalta, voikin olla sitä, että Jumala pitää sinulle paikkaa hänen kunniakkaaseen palvelemiseensa. Pelkäätkö unelmaa? Pyydä Jumalaa vaihtamaan pelkosi uskoksi. Onko menneisyydessäsi huonosti toimiva yhteisö? Luota Jumalaan, että hän johtaa sinua huolimatta jäljelle jääneistä arvista. Pelkäätkö, että olet elänyt synnissä liian pitkään? Muista hänen lupauksensa mennä jokaisen lampaansa perään, joka on lähtenyt omille teilleen.

Jumala toivottaa tervetulleeksi uskonelämään jokaisen syntisen ja hän päästää kaikki luottavat palvelijansa niistä kuopista, joihin he ovat langenneet. Älä anna minkään estää sitä kutsua, joka Herralla on sinun varallesi. Hän haluaa asettaa sinut pikapolulle, joka tuo hänen nimellensä kunniaa.

Friday, March 21, 2014

IKUISESTI HÄNEN!

Saatat miettiä, kuinka monta kertaa Herra haluaa antaa anteeksi sinun viihtymisesi saman synnin tekemisessä kerran toisensa jälkeen. Ole rauhassa. Hänen uskomaton anteeksiantamuksensa on rajaton. Joka kerta, kun teet syntiä, voit mennä Jeesuksen luo ja löytää vapautuksen. Herran anteeksiantamus ei ole kuitenkaan epäviisas tai sokea. Tietenkin taivaallinen Isämme antaa anteeksi, mutta tietyssä pisteessä Hän rankaisee meitä, jotta emme jatkaisi synnissä.

Kun minun neljä lastani olivat kasvuiässä, minun piti rangaista heitä vääristä teoista. Silloin kutsuin heidät huoneeseeni selkäsaunaa varten, ja he puhkesivat itkuun sanoen: ”Isä, ei. Olen pahoillani. Anna anteeksi.”

Annoin heille anteeksi, se ei estänyt minua piiskaamasta heitä.. Tiesin, että anteeksiantamuksesta tulisi merkityksetöntä, jos en myös antaisi heille selkäsaunaa, se olisi vain vitsi eikä kuritus. Samoin Jumalan laki on aina muistuttamassa meitä hänen pyhyydestään, hänen tiestään ja siitä, että hän tarkoittaa, mitä sanoo!

Anna minun jättää sinut nyt ilman toivon sanaa. Jos olet juuri nyt syvyyksissä syntisi tähden, rohkaise itsesi. Hän kurittaa sinua hellän rakkautensa tähden. Hän haluaa sinun tietävän, mitä Herran pelko on.

Mitä se sitten merkitsee? Se merkitsee, että pystyt sanomaan: ”Tiedän, että minun Isäni rakastaa minua. Olen aina turvallisesti hänen ja tiedän, että hän ei koskaan hylkää minua. Hän tuntee minun tuskani, kun joudun taistelemaan, ja hän on kärsivällinen minun kanssani, kun olen sodassa syntiä vastaan. Hän on aina valmis antamaan anteeksi, milloin hyvänsä rukoilen häntä. Tiedän kuitenkin myös sen, että Hän ei anna minun jatkaa tottelemattomuudessa. Taivaallinen Isäni ei säästä minua, koska hän rakastaa minua syvästi.”

Tässä juuri on pääasia. Jumalan tahtoo meidän ottavan vastaan hänen anteeksiantamuksensa niin, että me pelkäämme häntä.”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin” (Ps.130:4). Kun pelkäämme Herraa, haluamme vain totella häntä. Haluamme miellyttää häntä, saada hänet hymyilemään. Siinä on siunattu Herran pyhän pelon tulos.

Thursday, March 20, 2014

YKSIN USKOSTA

Yksi Uuden Liiton perustavista lupauksista löytyy Jer.31:34: “Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä”. Paavali lisää Uudessa Testamentissa: ”Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset”(Kol.2:13). Jumala on luvannut meille anteeksiantamuksensa, kaikkiin synteihin.

Kuitenkin tämä lupaus rajoittuu vain tiettyihin ihmisiin. Se sopii vain niihin, joiden synnit ovat murtaneet ja kyllästyttäneet heidät, jotka ovat masentuneet syyllisyyden syvyydestä, ovat kestäneet Pyhän Hengen tutkimisen, ovat katuneet ja kääntyneet uskossa Kristukseen!

Jeesus itse sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan”(Matt.7:21). Valitettavasti kristittyjen joukot eivät ole ollenkaan huolissaan synneistään. Helmasynnit eivät voisi vähempää kiinnostaa heitä. He ovat vakuuttuneita, että Jumala on niin armollinen ja täynnä armoa, että hän kyllä antaa heille anteeksi, vaikka he uppiniskaisesti jatkavat syntielämäänsä.

Ei ikinä! He ovat suoneet itselleen väärän rauhan, tukahduttaen Pyhän Hengen syytökset, etsinnän ja toiminnan. He ovat etsineet anteeksiantoa, ennen kuin heidän syyllisyytensä on voinut kypsyttää heissä Jumalan mielen mukaista murhetta.
Kuitenkin samaan aikaan, Jumalan anteeksiantamus voidaan ottaa vastaa vain uskon kautta. Emme voi järkeillä sitä pois. Kristuksen lahja meille verensä sovituksessa on niin syvä, niin armollinen ja ihmeellinen, että se on kaiken inhimillisen ymmärryksen yläpuolella. Me voimme tuntea tuomiota, pelkoa ja syyllisyyttä rikkomuksistamme, mutta taivaallinen Isämme seisoo rakastavana meidän vierellämme kaikkina aikoina, valmiina antamaan anteeksi. Kristuksen veri, Isän rakkaus, Herran halu antaa anteeksi, kaikki nämä siunaukset voidaan tuntea vain uskon kautta: ”Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta"(Gal.3:11).

Wednesday, March 19, 2014

JUMALA ON HYVÄ JA VALMIS ANTAMAAN ANTEEKSI

Monet uskovat hämmentyvät niin kovasti omista epäonnistumisistaan, että he ajan pitkään tuntevat olevansa kaiken avun saavuttamattomissa. Jesaja kirjoitti sellaisista uskovista: ”Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton!”(Jes.54:11).

Muutamat suuttuvat Jumalalle. He eivät jaksa odottaa Hänen toimiaan ja he huutavat syyttäen: ”Herra, missä sinä olit, kun tarvitsin sinua? Minä pyysin vapahdusta, mutta sinä et koskaan vastannut. Olen tehnyt kaiken niin kuin pitikin enkä siltikään ole vapaa. Olen väsynyt katumukseen ja rukoukseen, kun en koskaan näe muutosta”. Monet sellaiset uskovat lannistuvat, lakkaavat yrittämästä ja antautuvat himonsa valtaan.

Toiset putoavat hengellisen apatian sumuun. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala ei enää välitä heistä. He sanovat itselleen: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?(Jes.40:27). "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut"(Jes.49:14).

Silti monet päätyvät katsomaan vain syntiään, yrittävät pitää itseään jatkuvassa synnintunnossa. Tämä sitten aiheuttaa vain sen, että he menevät aivan sekaisin ja itkevät: ”Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?”(Hes.33:10). Tosiasia on, että synnintunto ei ole minkään loppu. Kun syyllisyys ja synnin suru nöyryyttää meitä, meidän ei pidä jäädä noihin tuntoihin. Niiden on määrä vain ajaa meidät omien keinojemme loppuun ja ristin voittoon.

Kaiken itkemisensä ja Herralle huutonsa jälkeen Daavid päättää todistukseen: ”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:4). Pyhä Henki alkoi vuodattaa hänen sieluunsa muistoja Jumalan armosta. Hän muisti kaiken, mitä hän oli oppinut Isän anteeksi antavasta luonteesta. ”Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa”(Neh.9:17).

Pian Daavid riemuitsi, muistuttaen itseään: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutava”(Ps.86:5).

Tuesday, March 18, 2014

JUMALA EI OLLUT VIHAINEN JOONALLE

”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?”(Ps.130:3).

Monet uskovat taistelevat Daavidin lailla. Kun heidän sydämiinsä on istutettu Jumalan pyhä ja vanhurskas pelko, Hänen hirmuinen suuruutensa on aina heidän silmiensä edessä. Daavidin tavalla hekin rukoilevat: ”Herra, kuka voi seistä sinun edessäsi? Kuka kestää sinun pyhyyttäsi?”

Joonakin kysyi samaa. Hän oli meren pohjassa, kykenemättömänä pakenemaan ongelmaansa, kun hän rukoili: ”Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. Minä vajosin alas”(Joona 2:3 ja 6).

Kuka syöksi Joonan alas pimeyden syvyyteen? Se oli Jumala! Taivaallinen Isä vei profeetan alas pohjalle ja valmisti suuren kalan nielaisemaan hänet.

Jumala ei ollut vihainen Joonalle. Miksi hän sitten antoi tämän kohdata Joonaa? Siksi, että hän halusi estää palvelijaansa pakenemasta Hänen tahtoaan. Hän halusi Joonan seuraavan hänen suunnitelmaansa, niin että hän saisi siunauksen. Lyhyesti sanottuna, Jumala vei Joonan syvyyteen saattaakseen hänet ennalleen.

Joonan 2:2 sanoo tarkalleen, mitä Jumala tarkoitti: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni”. Herra odotti Joonan kääntyvän Hänen puoleensa, rukoilevan yksin Häntä. ”Minä ajattelin: Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi”(jae 4). “Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa”(jae 7).

Tänä päivänä Herra tekee saman tempun meidän kanssamme: Hän antaa meidän vajota syvälle epätoivoon syntiemme tähden, kunnes meillä ei ole muuta keinoa kuin kääntyä hänen puoleensa. Lopulta, aivan helvetin kuilussa me huudamme: ”Oi, Herra, kuule minua. Minulla ei ole enää toivoa! Sinun täytyy pelastaa minut”.

Ehkä olet joutunut kalliopohjalle syntisi takia. Et vain näytä saavan voittoa siitä helmasynnistäsi, ja Herra on antanut sinun vajota syvyyksiin. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Hän toivoo, Joonan lailla, että ”saat katsella Häntä”.

Lepää varmana. Kun Joona rukoili Herraa, Jumala vapautti hänet nopeasti: ”Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle”(jae 10). Jumala sanoi kalalle: ”Riittää! Sylje hänet nyt ulos! Palvelijani on rukoillut minua ja minä vastaan hänelle”.

Monday, March 17, 2014

JUMALAN ELÄMÄNHENKÄYS by Gary Wilkerson

”Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut” (Hes.37:8). Näkymä on todella traaginen! Tiedän paljon seurakuntia, joissa ohjelmat ja strategia ovat paikoillaan, mutta elämä puuttuu. Niin monissa seurakunnilla on seminaareja, konferensseja, kirjoja, nettisivustoja, radio- tai video-ohjelmia ja kokouksia jokaiselle ikä- ja tarveryhmälle. Kaikkia näitä on suunniteltu tarkoittamaan hyvää, mutta ne eivät ole mitään, jollei Jumalan Henki puhalla niihin elämää. Tosiaan, nämä asiat toisaalta ryöstävät meiltä sitä elämää, jota Jumala haluaisi antaa meille.

Kun tarkastelemme liikehdintää seurakunnassa, me hairahdumme ajattelemaan sitä hengelliseksi. Näyttää siltä, että kuivat luut kokoontuisivat yhteen, mutta todellisuudessa niistä puuttuu Jumalan eläväksi tekevä Henki. Arvelisin, että tuhat jumalanpalvelusta ja kymmenentuhatta strategiaa vastaa yhtä ainoaa Jumalan Hengen puhallusta. Vain Jumala voi puhaltaa elämän siihen, mitä teemme – että nämä kuivat luut tulisivat eläviksi.

”Niin hän sanoi minulle: ’Ennusta hengestä" (Hes.37:9). Hepreankielinen sana ”henki” on ruuach, joka tarkoittaa Jumalan Henkeä. Taas Jumala käski Hesekielin profetoida. Ensi kerralla hänen piti ennustaa luille, jotka merkitsivät ihmisiä, toisella kertaa käsky ennustaa kohdistui Jumalaan itseensä, ruuachiin, Pyhään Henkeen.

Mitä Jumala sanoikaan tässä jakeessa? Hän kertoi meille, ettei opinkappaleiden lausuminen toisille riitä. Emme voi puhua ihmisille vain Jumalan asioista. Meidän pitää myös puhua Jumalalle ihmisistä, pyytäen Häntä toimimaan. Jumala kutsuu kaikkia uskon miehiä ja naisia rukoilemaan Häntä eri elämän tilanteissa ja muuttamaan siten asioita. Vain Pyhä Henki voi tuoda elämän. Silmämme eivät voi nähdä, korvamme eivät voi kuulla, suumme ei voi puhua mitään Hänestä, jos hän ei ensin tee meitä eläviksi.

Kun hän tekee sen, tulos hämmästyttää meitä: ”Minä ennustin, niin kuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa”(Hes.37:10).

Jumalan henkäys nostaa meidät rohkeuteen. Sama tapahtui Ap.t. 2:ssa: ”Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa”(jae 14). Pietarin helluntaina julistama evankeliumi ei mitenkään eronnut hänen tuntemastaan, mutta nyt hän nousi ylös ja puhui voimalla korkeudesta.

Jumala tahtoo tässä elämässä puhaltaa meihin niin, että kuivista luista tulee eläviä. Se henkäys tuo elämää pimentyneeseen, epätoivoiseen ympäristöön. Jeesus tuo elämän kaaoksesta. Hän tuo tuhkasta esiin kauneuden. Kauheassa tilanteessa, jonka vihollinen on tarkoittanut tuhoamaan, Jeesus puhaltaakin uuden elämän!

Friday, March 14, 2014

HUUDA AVUKSI HÄNEN NIMEÄÄN

“Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa”(Ps.38:8-9).

Onko sinusta tullut yhtä epätoivoinen kuin Daavidista? Oletko sulkeutunut Herran läheisyyteen, langennut kasvoillesi ja rukoillut häntä? Tylsä, hiljainen, laiska rukous ei auta. Jos et tyhjennä sydäntäsi Jumalalle, et oikeasti haluakaan parantua, vaan haluat vain ulos!

Sinun pitää huutaa ääneesi, niin kuin Daavid teki. ”Herra, kuule minun ääneni! En päästä sinua ennen kuin vastaat minulle”.

Haluan kuvata sinulle, millaisessa epätoivossa Daavid oli. Olet menossa kotiin ja kun käännyt kadun kulmasta kotiisi päin, huomaat, että talosi edessä on paloauto. Musta savu tulvii ulos ikkunoista, ja koko paikka on tulessa. Tiedät, että puolisosi ja lapsesi ovat sisällä satimessa.

Kerropa, miten rauhallinen ja hiljainen kuvittelisit olevasi sillä hetkellä? Kuinka kauan seisoisit tekemättä mitään, toivoen, että tuli sammuisi itsestään? Istuisitko siinä hiljaa ja rukoilisit: ”Jeesus, toivon, että sinä sammutat palon”? Ei! Jos sydämessäsi olisi yhtään rakkautta, sinä ryntäisit savun läpi taloosi ja yrittäisit tehdä jotakin!

Jos avioliittosi on vaikeuksissa, talosi on tulessa, ja sinun suhteesi palaa poroiksi. Jos annat palon jatkua, menetät kaiken.
Onko sinulla Jumalan pelkoa itsessäsi avioliittoosi nähden? Oletko syyllisyyden ja tuomion taakan alas painama roolisi tähden tässä hajotuksessa? Jos, niin älä yritä itse huojentaa omaatuntoasi. Jumala lähettää sinulle voimakkaan sanansa, koska hän rakastaa sinua. Hän varoittaa sinua armollisesti, yrittää herättää sinut itsetuhosta. Niinpä, juokse hänen luokseen ja rukoile hartaasti. Kaikki paraneminen alkaa siitä, että huudat avuksi hänen nimeään!