Monday, July 28, 2014

JUMALALLE ON MIELEEN SIUNATA SINUA by Gary Wilkerson

”Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä”(1 Moos. 26:12).

Tämä oli tosiasiassa nälänhädän vuosi. Edellisenkään nälänhädän pöly ei ollut vielä laskeutunut, ja kuitenkin Jumala käski kansansa kylvää uutta viljaa.

Iisak totteli Jumalaa silloinkin, kun hänen mielestään se ei toimisi. Hänestä ei ollut mitään järkeä kylvää uutta viljaa. Hän kuitenkin totteli Jumalaa radikaalisti, ja sen tuloksena hän korjasi valtavan, ”satakertaisen” sadon.

Se on paljon se! Jos seurakuntamme kasvaa kahdellakymmenellä prosentilla tai oma talouteni saman verran tai jos saisin saman verran lisää menestystä ihmissuhteissa, näet, mihin tähtään tällä! Kuinka moni teistä haluaisi nähdä kaksikymmentä prosenttia parempia avioliittoja, parempia lapsia (siis paremmin käyttäytyviä) tai lisää vaurautta talouteenne? Se olisi tosi hienoa, eikö niin? Tässä ei kuitenkaan ollut kyse kahdestakymmenestä prosentista tai sadasta, vaan satakertaisesta sadosta. Se tarkoittaa, että kylvetty satakertaistui. Tämä vielä tapahtui nälänhädän aikana.

Vakuutan sinulle, että Jumala ei ole huolissaan Amerikan taloudesta. Hän ei ole huolissaan siitä, mitä työpaikallasi tai kotonasi tapahtuu. Jumalalla on kyky, tarvittavat varat ja voima taivaassa vastata kaikkiin sinun tarpeisiisi oman rikkautensa mukaan kirkkaudessa.

Hän haluaa sinun tietävän, että hän on siunannut sinua. Se on hänen sydämensä. Koeta päästää irti siitä mallista, että hän on pahantuulinen, vanhanaikainen Jumala korkealla taivaassa vain odottamassa, että teet jonkin virheen, jotta hän voisi ottaa sinulta kaiken antamansa. Hävitä mielestäsi ”joulupukki”- Jumala, joka tarkistaa listansa nähdäkseen, oletko ollut tuhma vai kiltti ja palkitsee sinut sen mukaisesti. Jumala haluaa antaa sinulle voimaa olla tottelevainen, koska hän mielellään siunaa sinua.

Uudestaan ja uudestaan olen nähnyt, missä Jumala on sanonut: ”Tee tämä tai tuo. Luota minuun siinä”. Sinusta saattaa tuntua, kuin olisit nälänhädän keskellä, koska sinun varasi ovat vähissä. Saatat ajatella, että hengellinen elämäsi on erämaassa, eikä sinulla tunnu olevan mitään antamista. Et tunne kykeneväsi todistamaan tuolle joukolle tai puhua tuolle ihmiselle tai mennä tuohon maahan ja työskennellä siellä lähetyskentällä. Kun minusta tuntuu tuollaiselta, jatkan silti eteenpäin ja teen, mitä Jumalan käskee minun tehdä ja saan aina siunauksen. Silloin hän aina vuodattaa minulle armonsa kirkkautta.

Saturday, July 26, 2014

HÄNEN KÄTENSÄ ON SUUREMPI by Claude Houde

Lapsi seisoi karkkikaupan edessä jalkakäytävällä kuin paikoilleen naulattuna. Sisällä oli suunnaton suklaakakkujen universumi, parhaat ja makeimmat ihmisen koskaan näkemät piparit! Karkkikaupan omistaja koetti epätoivoisesti olla huomaamatta tätä pennitöntä pikkupoikaa, jolla oli suuret silmät. Niillä hän katsoi omistajaa kärsivällisesti sanomatta sanaakaan. Pitkien minuuttien jälkeen omistaja kävi kärsimättömäksi ja mutisi: ”En voi antaa pipareita ja karkkeja joka lapselle, joka pysähtyy kauppani eteen! Tämä on kauppa, ja minun pitää ansaita elantoni!”

Lapsen viimeinen katse osoittautui kuitenkin menevän yli kauppiaan sietokyvyn. Antaen peräksi hän viittoili lasta tulemaan sisälle. Salamana ovela poika oli sisällä. Karkkikaupan pitäjä poisti kannen valtavan suuren purkin päältä. Se oli täynnä mitä houkuttelevimman makuisia ja tuoksuisia (ja varmasti myös erittäin kalliita) suklaita. Hän viittasi kädellään ja sanoi: ”Tule ja ota muutama”. Poika katsoi häneen leveä hymy kasvoillaan, mutta pudisti päätään. Omistaja toisti: ”Tule nyt, tarkoitan ihan tosissani, ota mitä haluat! Ilmaiseksi!! Taaskin poika pudisti päätään! Silloin tämä mies työnsi kätensä purkkiin ja antoi pojalle valtavan kourallisen namuja!

Uteliaana kauppias kysyi pojalta: ”Mikset ottanut niitä itse?” Viisas poika vastasi riemastuneena: ”Koska sinun kätesi on suurempi kuin omani!”


Hyvä ystävä, Jumalan käsi on suurempi kuin meidän. Hänen voimansa on riittävä. Hänen mahtava kaikkivaltias kätensä ottaa meidän tärisevän ja heikon kätemme, ja yliluonnollisia alkaa tapahtua! Hänen kätensä sallii minun käteni suorittaa sen, mitä hän on valmistanut minua varten.

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! (Matt. 7:11).


__________

Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, July 25, 2014

VAIN PERHETTÄ VARTEN

“Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen”(1 Moos.43:30). Tämä on kuva Vapahtajamme sydämestä.

Sen jälkeen kun Joosefista oli tullut Egyptin valtias, hänen veljensä olivat hänen talossaan, söivät ja joivat hänen läsnä ollessaan. ”Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan” (1 Moos.43:32). Nämä miehet iloitsivat Joosefin läsnäolosta, vaikka eivät olleet oikein vielä taintuneet kokemastaan, eivät tunteneet häntä hyvin, eivätkä olleet saaneet ilmestystä rakkaudesta ja armosta.

Me voimme olla ylistäviä ihmisiä, jotka syömme ja juomme Herran läsnäolossa, mutta emme ole saaneet vielä ilmestystä hänen loppumattomasta rakkaudestaan. Vielä jää tunne siitä, ettemme ole rakastettuja. Näin on niiden, jotka tulevat Jumalan huoneeseen laulamaan, ylistämään ja kiittämään ja sitten menevät kotiin siihen vanhaan valheeseen: ”Jumala ei näytä minulle yhtään todistetta siitä, että hän rakastaa minua. Rukouksiini ei tule vastausta. Hän ei todellakaan välitä minusta samalla lailla kuin muista.”

Joosefin veljet joutuivat ottamaan lopullisen askeleen, ennen kuin heille voitiin antaa rakkauden täysi ilmestys. Sellaisen ilmestyksen saavat ne, joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli. ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps.51:17). Joosefin veljien sydän ei ollut vielä murtunut.

Joosef käski palvelijansa panemaan yksityisen hopeamaljansa Benjaminin, nuorimman veljen säkkiin, kun veljet valmistautuivat palaamaan Kanaanin maahan. He olivat tuskin päässeet matkan alkuun, kun Joosefin miehen saavuttivat heidät ja syyttivät heitä maljan varastamisesta. Veljet olivat varmoja viattomuudestaan ja sanoivat: ” Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi." (1 Moos.44:9). He eivät enää riidelleet, eivät olleet enää ylpeitä. Nöyryytettyinä ja särkyneinä he palasivat Joosefin palatsiin.

Sitten tuli valtava Jumalan rakkauden ilmestys. ”Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään … Hän huusi: ’Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!’ Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen”(1 Moos.45:1).

Tästä rakkauden ilmestyksestä maailma ei tiedä mitään. Jumala asuu nöyrien ja niiden luona, joilla on särkynyt sydän. Hän iloitsee perheestään. Lepää hänen rakkaudessaan sinua varten!

Thursday, July 24, 2014

SUUREMPI KOSKETUS

Elia ja Elisa jatkoivat matkaansa Jerikoon, mikä merkitsee “mukava paikka”. Tämä kaupunki kuitenkin poti lapsettomuutta, oli kuiva ja täysin eloton. Ei ollut puita, ei laitumia, ei hedelmiä. Kaikki oli kuihtunut, koska myrkyllinen virta oli päässyt sisälle Jerikon vesivarantoihin. Kaupunki edustaa kuollutta, kuivaa kristillisyyttä, seurakuntaa, jota Jeesus kuvaili Ilmestyskirjassa näin: ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm.3:1).

Elia perusti profeettakoulun Jerikoon, ja kun hän ja Elisa vierailivat koulussa, jotkut nuoret profeetanoppilaat lähestyivät Elisaa, kysyen: "Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi ylitse?"(2 Kun.2:5). Elisa keskeytti heidät nopeasti ja sanoi: ”Tiedän kyllä; olkaa vaiti".

Tuon sukupolven työntekijät lähetettäisiin Jordanin yli Juudaan ja Israeliin saarnaamaan seurakunnalle. Selvästikin heiltä puuttui jotakin: voima ja voitelu ja valtuutus Pyhältä Hengeltä. Seuraavana päivänä samat oppilaat pyysivät Elisalta lupaa mennä etsimään Elian ruumista, jos vaikka Pyhä Henki olisi pudottanut hänet johonkin vuoristoon ja laaksoon. He eivät tienneet mitään Pyhän Hengen toimintatavoista. He saattoivat todistaa, saarnata ja puhua ihmeistä, mutta he eivät olleet itse kokeneet Jumalan voimaa.

Näyttää siltä, että Elia ehdotti: ”Elisa, sinä tähtäät seuraavaan sukupolveen. Miksi et asettuisi tänne ja opettaisi näitä oppilaita tuntemaan Pyhän Hengen tietä? Sinä olet oikea mies herättämään tämän kuolleen, kuivan seurakunnan.”
Elisa tiesi, mitä tapahtuisi, jos hän alkaisi kaita tätä profeettojen laumaa. He jäisivät vain Elian voimallisen palvelutyön lumoihin ja kävisivät jatkuvasti Elisan kimppuun kysellen siitä. ”Kuinka monta tuntia sinun opettajasi rukoili päivässä? Millaisia keinoja hän käytti? Minkälaista oppia hän julisti? Elisa joutuisi kuluttamaan kaiken aikansa menneen muistelemisessa. Nämä nuoret oppilaat käyttäisivät myös kaiken energiansa yrittämällä jäljitellä Eliaa, toivoen voivansa tehdä hänen ihmeitään, ilman Pyhän Hengen voimaa ja valtuutusta.

Seurakunta tänään on langennut aivan samaan ansaan. Me tutkimme menneitä liikkeitä ja herätyksiä, etsien avaimia, yrittäen keksiä keinoja saada tuli lankeamaan taivaasta. Niin kauan kuin muistan, seurakunta on pyytänyt vanhanaikaista, Pyhän Hengen vaikuttamaa herätystä. Kaikki kuitenkin pohjautuu halusta nähdä Jumalan luovan jotakin, mitä hän teki ennen.

Elisa tiesi, ettei hän voisi saada mitään aikaan tässä kuolleessa, kuivassa seurakunnassa, ennen kuin hän saisi oman kosketuksensa Jumalalta. Hän ei voinut luottaa Elian suuriin tekoihin. Hän sanoi Elialle: ”Minä kunnioitan esi-isieni uskoa, menneisyyden uskonsankareita. Tiedän kuitenkin, että Herra haluaa tehdä uutta. Minun täytyy siis saada häneltä suurempi kosketus kuin mikään, mitä olen nähnyt ennen.”

Wednesday, July 23, 2014

KAKSINKERTAINEN ANNOS

Ihmettelemme ehkä, miksi Elia halusi Elisan seuraavan häntä Beeteliin(ks.2 Kun.2:1-4). Ei se varmaan ollut aivan sentimentaalinen matka Elialle, viimeinen retki Muistojen kujalle. Ei, tämä viisas, vanha mies halusi opettaa Elisaa, niin kuin meitäkin tänään, tarpeesta saada enemmän Jumalan voimaa ja voitelua.

Nyt kun he vaelsivat pitkin kaupungin katuja, Elia varmaan huomasi palvelijansa kauhun ja suuttumuksen täysin langenneelle yhteiskunnalle. Elia itse oli saanut halveksuntaa ja pilkkaa omana aikanaan, Karmel -vuorella. Hän kyllä tiesi, että tämän uuden sukupolven kohtaamiseen tarvittaisiin entistä suurempaa yliluonnollista voimaa. Nämä nuoret olivat paljon paatuneempia ja jumalattomampia kuin epäjumalan papit, joita vastaan hän oli taistellut.

Uskon Elian juuri tässä kohdin halunneen koetella palvelijaansa. Varmaan hän ehdotti: ”Elisa, miksi et halua asettua tänne ja kaita tätä ihmisjoukkoa? Sinulla on varma kutsu, ja sinut on koulutettu hyvin. Sinä voisit auttaa jälleenrakentamaan Beetelin suurta perintöosaa.”

Tarkastellessaan tilannetta Beetelissä Elisa tiesi, ettei ollut valmis nousemaan pahoja henkiä vastaan siellä. Hän tajusi, mitä Elia oli tiennyt koko ajan. Hän tarvitsi Pyhää Henkeä tekemään suurempia, voimallisempia tekoja hänessä, ennen kuin hän voisi vastustaa kaupungin pahuutta. Niinpä hän sanoi mestarilleen: ”Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua"(2 Kun.2:6). Sitten Raamattu sanoo: ”Niin he kulkivat molemmat yhdessä”(sama jae).

Luulen, että Beetel edustaa tuollaista pahaa yhteiskuntaa, jollainen omasta kansakunnastamme on tullut yhden sukupolven aikana. Mekin elämme pilkkaajien ja ilkkujien keskuudessa, aistillisten ihmisten keskellä, jotka ovat antautuneet himoilleen, epäjumalanpalvelukseen, homoseksuaalisuuteen. Nykyinen sukupolvi on pahempi kuin Elian tai Elisa kohtaama. Nuo pyhät profeetat näkivät lapsia pilkkaamassa, ivaamassa ja harjoittamassa Jumalan pilkkaa, mutta Amerikan lapset murhaavat toinen toisiaan. Nuoret lapset tappavat aivan ilman syyllisyyden tuntoa tai sääliä, leikkelevät vanhempiaan, luokkatovereitaan tai viattomia vieraita.

En halua tuomita kaikkea nuorisoa laveasti ja lopullisesti. Tiedän, että tässä yhteiskunnassa on monia hurskaita nuoria, joissa palaa tuli Jeesukselle. Kiitän Jumalaa jokaisesta nuoresta, joka nousee puolustamaan Jeesuksen asiaa näinä pahoina aikoina.
Tänä pahana päivänä Jumalan kansalta vaaditaan kaksinkertaista annosta hänen voimaansa ja valtuutustaan, jotta tämä kadotettu sukukunta voidaan saavuttaa. Siihen vaaditaan sellaista voitelun määrää, jota emme ole nähneet koko historian aikana Se vaatii pyhää jäännöstä nousemaan ylös ja huutamaan Elisan kanssa: ”Oi, Herra, me tarvitsemme enemmän!”

Tuesday, July 22, 2014

PILKKAHENGEN KOHTAAMINEN

Elisa meni takaisin Beeteliin, korruptoituneeseen kadotettujen nuorten yhteisöön. Heti, kun hän saapui sinne, häntä pilkattiin:

”Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: "Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!" Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi”(2 Kun.2:23- 24).

Mikä kauhea näky se olikaan! Saatat ajatella: ”Kuinka julmaa, että Jumala antoi pienten lasten joutua karhun saaliiksi”. Tässä on kyllä tosi huono käännös sanoille ”pienet lapset”. ”Alkukielessä, hepreassa tässä lauseessa puhutaan ”nuorista miehistä”.

Aiheuttiko Elisa heidän kuolemansa itsekkäässä vihastuksen purkauksessan? Ei, sillä tämä Jumalan mies liikkui Pyhän Hengen voimassa ja valtuutuksessa. Tosiasiassa, nuo pilkkaavat nuoret miehet olivat tehneet sanoinkuvaamattoman synnin. Anna minun selittää.

Epäilemättä pojat olivat kuulleet Elian tempaamisesta taivaaseen. Nyt, kun he suututtivat Elisaa huutamalla hänelle: ”Tule (nouse tänne) ylös, kaljupää”, he pilkkasivat Pyhän Hengen työtä. He eivät hyväksyneet Pyhän Hengen pyhän työn totuutta, ja heidän toimintansa Elisaa vastaan oli Hänen pilkkaamistaan.

Jumala oli ollut kärsivällinen Beetelin langennutta seurakuntaa kohtaan. Ihmisjoukot parveilivat siellä palvelemassa vain sovitun tavan mukaan alttarin edessä. Herra lähetti monia profeettoja, mukaan lukien Elian lausumaan varoituksia. Tuli sitten kuitenkin aika, jolloin Jumala ei enää sietänyt kaupungin epäjumalan palvontaa ja pahuutta. Niinpä hän lausui tuomion lähettämällä tähän pahaan tilanteeseen miehen, jolla oli kaksinkertain määrä Pyhää Henkeä. Elisa liikkui Beetelissä valtuutettuna saarnaamassa tuomiota heidän synneistään.

Tänäkin päivänä liian monet nuoret papit luottavat samoihin lihallisiin tapoihin kuin Beetelin langennut seurakunta. He tuovat Jumalan huoneeseen aivan samaa musiikkia kuin ne, jotka kiihottavat tätä kansakuntaa kapinaan ja aistillisuuteen. He innostavat synnin läpitunkemaa yhteiskuntaa oppimaan, kuinka voivat saada houkutetuksi ei-uskovia kirkkorakennuksiin. Sen sijaan, että tarjoaisivat ylistystä, he järjestävät sketsejä, juhlia ja rokkikonsertteja. He yrittävät viihdyttää nuorisoa sen sijaan, että johdattaisivat sen näkemään syntinsä ja tyhjyytensä yksinkertaisella, puhtaalla evankeliumilla. Seurakunta kohtaa saman pilkkahengen kuin Elisa aikoinaan.

Monday, July 21, 2014

AVAA MINUN HUULENI by Gary Wilkerson

Daavid kirjoittaa: “Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palaisivat. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi”(Ps.51:13, 15).

Kun Jumala sytyttää meihin tulen, sen tarkoituksena ei ole vain oma hyötymme. Sen tarkoitus on sytyttää meissä into paikkakuntamme ja koko maailman kadotettujen tähden. Jos annamme tämän liekin palaa meissä, se pakottaa meidät viemään hyvää sanomaa oman seurakuntamme muurien ulkopuolelle. Me tajuamme: ”Sisimmässäni palava tuli ei saa sammua. Voi minua, jos pidän sen vain itselläni.”

Jos olemme saaneet henkilökohtaisen puhdistuksen Jumalalta ja täyttyneet päättäväisestä nälästä saada hänen elämänsä sisimpäämme, emme yksinkertaisesti pysty pitämään intoa sisällämme. Tämä panee meidät huutamaan hänen ylistystänsä koko maailmalle. Parhaita ylistäjiämme sunnuntaisin ovat, ne, jotka huutavat: ”Kiitos, Jeesus, että minun työtoverini istuu vieressäni penkillä ja saa kokea sinun ihmeellistä rakkauttasi.”

Jos meillä ei ole tällaista tulta sisimmässämme, ei meihin vaikuta voimallisemmatkaan jumalanpalvelukset. Taivaallisia liekkejä voi levätä päidemme päällä, ja me voimme langeta kasvoillemme Jumalan pelosta, mutta ne eivät osoita helluntain voimaa. Niin kauan kuin herätys pysyy seurakunnan sisällä, se ei ilmeisestikään ole herätystä. Jos todellinen tuli palaa, se kyllä ajaa meidät luomaan uutta tulta omassa kaupungissamme. Rukouksemme pitää olla: ”Jumala, jos aiot koskettaa kipinälläsi minua, vaikuta minussa, että puhun syntisille. Voitele minut opettamaan heille rakkaudestasi. Lähetä minut syrjäteille Jeesuksen vaativa rakkaus sydämessäni.”

Jos Jumalan Pyhän Hengen tuli toimii elämässäsi, tiedät, ettei elämäsi ole enää vain kipinä vaan soihtu.

Friday, July 18, 2014

JERIKON MYRKYLLISET VEDET

Saatuaan Jumalan kosketuksen Elisa meni eteenpäin omassa uskossaan. Hänen ensimmäinen pysähdyspaikkansa oli Jeriko(2 Kun.2:15).

Viidenkymmenen oppilaan profeettakoulu, joka kokoontui siellä, huomasi heti Jumalan koskettaneen Elisaa. He sanoivat: "Elian henki on laskeutunut Elisaan”. Oli ilmeistä, että tämä Jumalan salattu palvelija liikkui nyt Pyhän Hengen syvemmässä voimassa ja valtuutuksessa.

Nuoret profeetat sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niin kuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia"(2 Kun.2:19). He sanoivat: ”Vedessä on myrkkyä ja se tappaa kaiken.” Nämä viisikymmentä eivät kuitenkaan mahtaneet sille mitään eivätkä voineet lopettaa myrkyn aiheuttamia kuolemia Jerikossa.

Jesajan mukaan tämä ”ilo-istutus” edustaa Jumalan valtakunnan työtä: ”Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa”(Jes.5:7). Vesi edustaa tässä Jumalan sanaa.

Ymmärräthän kuvan? Jerikon myrkylliset vedet merkitsevät kaupungin saarnatuoleista julistettua vääristynyttä sanaa. Nämä Jumalan miehet eivät olleet käsitelleet omia syntejään, ja niin heidän saarnansa olivat täynnä saastuneiden sydämien myrkkyä. Heidän eloton, lihallinen opetuksensa aiheutti hengellistä kuolemaa kansan keskuudessa.

Mikä paransi Jerikon veden? Se, että vesilähde puhdistui. Sen juuri Elisa teki. Hän otti puhtaan astian, täytti sen suolalla ja kaasi sen kaupungin vesien lähteeseen. Piankin vedet puhdistuivat ja elämää ilmestyi joka puolelle.

Elisan suola tietenkin edustaa puhtauden ja pyhyyden evankeliumia. Puhdas astia, jota hän käytti, ovat ne työntekijät, jotka puhdistautuvat Kristuksen veressä ja pyhittäytyvät Hengen puhdistavassa tulessa, valmiina saarnaamaan puhdasta evankeliumia. Rakas lukija, puhtaat astiat, jotka vaeltavat pyhyydessä ja julistavat puhdasta evankeliumia tuoreessa voitelussa, voivat padota pahan nousuveden Jumalan huoneessa.

Thursday, July 17, 2014

HENGEN VOIMASSA

Ennen kuin Jumala otti Elian taivaaseen, tämä viimeisimpinä tekoinaan kysyi Elisalta, mitä hän toivoi Elialta. Kun Elisa vastasi, että hän halusi kaksinkertaisen osan Elian hengestä, Elia sanoi Elisalle tämän olevan vaikea tehtävä.

Kenelle tämä tehtävä olisi vaikea? Olisiko se vaikeata Jumalalle? Olisiko se vaikea Elialle, miehelle, joka oli herättänyt kuolleita ja kutsunut tulen alas taivaasta? Ei, kyllä se olisi vaikeata Elisalle! Tämä oli jotakin, minkä hänen pitäisi hankkia itse itselleen, koska Elialla ei ollut kykyä antaa palvelijalleen osaa voimasta, joka oli hänen itsensä sisäpuolella. Ainoastaan Jumala voisi jakaa Henkeään ihmiselle.

Elia kuitenkin vastasi: ”Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää täyttämättä" (2 Kun.2:10). On tärkeää huomata, että sanat ”jos” ja ”otetaan” eivät esiinny hepreankielisessä alkutekstissä. Ne lisättiin myöhemmin englanninkieliseen (KJV) käännökseen. Siksi uskon Elian sanoneen Elisalle: ”Jos näet, kuinka minut otetaan pois luotasi”.

Elia sanoi siis: ”Pyhä Henki ei voi tehdä erityistä työtään sinussa niin kauan, kuin sinä tukeudut minun muistiini. Sinun pitää ymmärtää minun lähteneen pois. Sinä et tarvitse minua, Elisa. Käänny Herran puoleen, jonka Henki teki työtään myös minussa. Hän vastaa rukoukseesi”.

Kun Elisa sitten näki opettajansa temmattavan pois taivaallisissa vaunuissa, hän oletti vastuunsa Jumalan työn jatkamisesta siirtyneen omalle sukupolvelleen. Kun hän sitten seisoi Jordan-virran rannalla ja löi vettä hän käytti sanoja: ”Missä on Herra, Elian Jumala?" (2 Kun.2:14). Nuori profeetta sanoi: “Herra, kaikki minun hengelliset esi-isäni ovat kuolleet pois. Tänä kauheana hetkenä minulta vaaditaan jopa enemmän kuin olet antanut tähän asti. Tee jälleen tekosi, Herra, tällä kertaa minun kauttani. Sinun pitää antaa minulle enemmän Henkeäsi.”

Wednesday, July 16, 2014

JUMALA TAHTOO HALKAISTA VEDET SINUN EDESSÄSI

Kun vanha profeetta Elia vietti viimeisiä päiviään maan päällä, hän päätti mennä katsomaan Beetelin ja Jerikon kaupunkeja. Hän pyysi mukaansa palvelijansa Elisan. Niin tämä pari lähti nähdäkseni ”opetusmatkalle”. Kun he olivat käyneet kummassakin näistä kaupungeista, he tulivat Jordanvirran rannalle. Elia otti viittansa, suuren löysästi istuvan vaatteen ja löi sillä vettä. Yliluonnollisesti vedet jakautuivat kahtia, ja nuo kaksi miestä kulkivat kuivaa myöten yli (ks. 2 Kun.2:8).

Miksi Elia vaati virran ylittämistä noin ihmeenomaisesti? Jordan ei ole syvä, leveä joki, eikä Raamattu anna todistetta siitä, että se olisi tulvinut. Sitten vielä viisikymmentä nuorta profeettaa toisella puolen virtaa olisivat voineet rakentaa lautan heille ihan muutamassa tunnissa.

Uskon, että Elia halusi opettaa nuorelle seuraajalleen menneen ajan ihmeellisiä ylitsekulkuja, Mooseksesta Joosuaan ja vielä tähän päivään asti, jotka olivat menneitä tapahtumia. Hän halusi haastaa Elisaa aivan kuin sanoakseen: ”Kun alat oman toimintasi ja saarnaat, että Jumala on ihmeitä tekevä Jumala, sinun pitää todistaa siitä, mitä hän tehnyt sinulle henkilökohtaisesti. Pian olen lähtenyt, Elisa. Kun siis palaat huomenna tälle virralle, haluan sinun menevän takaisin sen yli samalla tavalla, kuin tulit. Usko, että Jumala tekee ihmeitä sinunkin elämässäsi.”

Monien meistä on mahdotonta uskoa, että Jumala tekisi ihmeitä meidän elämässämme tänä päivänä. Me vietämme aikamme ihmetellen uskomattomia ihmeitä Raamatussa, ja kuitenkin Jumala tahtoo sanoa meille: ”Minulla on paljon parempaa sinua varten. Tahdon tehdä ihmeitä sinun elämässäsi, muuttaa kotisi, hoitaa avioliittosi, pelastaa pelastumattomat omaisesi. Sinun pitää tulla omalle Punaiselle merellesi, omalle Jordanvirrallesi ja minä tahdon halkaista vedet sinun edessäsi.”

Tuesday, July 15, 2014

JUMALA TAHTOO TEHDÄ SUUREMPIA TEKOJA

Toisen Kuningastenkirjan toinen luku sisältää koko Vanhan Testamentin vaikuttavimpia kohtia. Tämä luku kertoo vanhenevan profeetta Elian ja hänen palvelijansa Elisan ihmeellisen tarina. Kun me tulemme mukaan tähän kertomukseen, Jumala on ilmoittanut Elialle, että hänen toimintansa maan päällä on lopussa. Nyt hänen piti ylittää Jordanvirta ja mennä tiettyyn paikkaan, josta taivaalliset vaunut noutaisivat hänen ylös ja tempaisivat hänet kirkkauteen.

Kun Elia ja Elisa tulevat määränpäähänsä, Elia kääntyy palvelijansa puoleen ja sanoo: "Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennen kuin minut otetaan pois sinun tyköäsi". Epäröimättä nuorempi mies vastaa: "Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa"(2 Kun.2:9).

Ensi näkemällä Elia Elisan vastaus näytti yllättävän, kun hän sanoi: "Pyyntösi on vaikea täyttää" (2 Kun.2:10). Elia jatkoi neuvomalla Elisaa katselemaan tarkkaan, mitä Jumala tekisi, ettei jäisi siitä paitsi ja menisi pettyneenä kotiin.

Kun miehet kulkivat eteenpäin, yhtäkkiä vaunut ilmestyivät taivaasta ja erottivat heidät. Elia otettiin vaunuihin silmänräpäyksessä, ja Elisa sai todistaa koko tapahtuman! Hän huusi: " ’Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!’ Sitten hän ei enää nähnyt häntä. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi”(2 Kun.2:12).

Elia oli lähtenyt, mutta hänen viittansa oli pudonnut maahan. Kun Elisa näki sen, hän riisui omat vaatteensa, repi ne kappaleiksi ja pani Elian viitan selkäänsä. Kun hän palasi Jordanille, hän otti viitan päältään ja löi sillä vettä, niin kuin hänen mestarinsakin oli tehnyt. Heti paikalla vedet jakautuivat kahtia, ja Elisa kulki kuivaa myöten yli. Niin alkoi nuoren profeetan ihmeellinen toiminta.

Tämän Raamatunkohdan tapahtumat ovat täysin uskomattomia. Mitä tämä kappale sanoo meille tänään? Uskon, että Jumala on antanut meille opetuksen, jota ei voi ymmärtää väärin, selkeän, yksinkertaisen sanoman: Jumala tahtoo tehdä suurempia tekoja jokaisen seuraavan sukupolven kautta. Jokaisen uuden sukupolven tulee etsiä Herraa saadakseen oman kokemuksensa Pyhästä Hengestä ja myös voiman täyteyden häneltä.

Monday, July 14, 2014

ÄLÄ OTA MINULTA POIS PYHÄÄ HENKEÄSI by Gary Wilkerson

Psalmista Daavid kirjoittaa: ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”(Ps.51:11). Tiedämme, että Jumala on kaikkialla läsnä, mutta hänen tuntuva läsnäolonsa on jotakin aivan toista. Sen tähden niin monet ylistysillat aloitetaan lauluilla, joissa pyydetään Pyhää Henkeä tulemaan alas tekemään läsnäolonsa tuntuvaksi. Daavid sanoo tässä: ”Herra, minä tarvitsen sinun läsnäoloasi, ei vain tänään vaan huomenna. En tahdo halventaa sitä, koska en halua kääntyä penseyden tielle. Hyvä Jumala, älä ota minulta Pyhää Henkeäsi. Pysy luonani silloinkin, kun lopetan sinun ylistämisesi.”

Kaikkihan me tiedämme, mitä se tarkoittaa. Seurakunnassa ja toistemme yhteydessä saatamme tuntea Jumalan läsnäolon. Sisäiset kipinät lentelevät, tuovat tunnun tuoreesta, uudesta elämästä, ja me itkemme pyytäen Jumalaa koskettamaan meitä samalla tavalla päivän jokaisena hetkenä. Kuitenkin kipinät sammuva, kun päivät kuluvat ja meitä pommitetaan työn vaatimuksilla, perhevelvollisuuksilla ja laskuilla, jotka kuluttavat ja hämmentävät meitä.
Minä joudun joka syksy tähän kehään, kun meidän työntekijöillämme on ns. ODOTUS (EXPECT) - konferenssi. Minua puhuttavat ja liikuttavat hurskaat johtajat, jotka puhuvat täällä. Heidän voimalliset saarnansa vievät minut polvilleni. Silti minä viime syyskuussa rukoilin rohkeasti Jumalalta: ”Herra, jos et aio pitää huolta kipinästä, älä anna minulle sitten mitään”.

Olin väsynyt vuoristorataan, siihen, että olin saanut kipinän, mutten liekkiä, joka olisi pitänyt sitä elossa. Niinpä oli vuorenhuipulla yhtenä viikkona, puisevassa työssä seuraavana. Niinpä pyysin: ”Jumala, minkä liekin sytytätkään minuun, anna sen aina vain kasvaa. Anna minulle uskollinen henki, niin kuin Daavid sanoi. Jos annat minulle kipinän, muuta se soihduksi.” Jumala on pitänyt yllä liekkiä näiden viimeisten kuukausien ajan.

Seurakunnalla, jota johdan, on nyt pastori, joka palaa rukouksessa laumansa puolesta. En ehkä voi viedä jokaista heistä kahville tai pelaamaan golfia, mutta minulla on uskollinen henki, joka rukoilee heidän puolestaan päivin ja öin nähdäkseni, että heidän elämästään tulee juuri niin suurta kuin voi, Jeesukselle.

Saturday, July 12, 2014

EI VAIN ITSEÄMME VARTEN by Carter Conlon

Raamattu kertoo meille, että Hanna kaikkein epätoivoisimpana hetkenään lopulta ”teki lupauksen sanoen: ’Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä’"(1 Sam.1:11).

Sitä Jumala vain oli odottanutkin! Usein me näet saadessamme vastauksen liian nopeasti, inhimillinen luontomme yrittää selittää sen. Tietenkin me voimme todistaa, kuinka Jumala oli uskollinen ja siunasi meitä, mutta lopulta me otamme siunauksen ja kulutamme sen itseemme. Siksi Jumalan täytyy antaa meidän odottaa, kunnes tulemme epätoivon hetkeen niin kuin Hanna. Se on paikka, jossa olemme valmiit ottamaan vastauksen ja antamaan sen takaisin Herralle hänen kunniakseen.

Hannalla ei silloin ollut aavistustakaan siitä, että hänen pyhä toivottomuutensa oli juuri sitä, minkä Jumala aikoi vaikuttaa kansassaan. Hänen vastauksensa oli tarkoitettu estämään sitä tuhoa, joka oli tulossa sitä kohti. Hanna kuitenkin tiesi, että hänen tekemänsä lupaus maksaisi hänelle jotakin. Kuvittele, kuinka vaikeata onkaan ollut luvata poikansa temppelin palvelukseen, tietäen, että pappeus oli aivan pahentunut ja luopumuksen tilassa ja kansakunta vaakalaudalla. Silti hän halusi tuoda poikansa ja antaa hänet temppelipalvelukseen.

Voin kuvitella Hannan naapurien sanoneen, kun hän lähti viimeisen kerran temppeliin viedäkseen poikansa sinne: ”Mitä ihmettä sinä aiot, Hanna? Jumala vastasi vihdoinkin sinun rukouksiisi ja antoi sinulle tämän lapsen!” Saman asian kanssa mekin, sinä ja minä taistelemme pitkin matkaa, väärän järkeilyn kanssa: ottaako neuvoja niiltä, jotka eivät ole koskaan kulkeneet sellaista matkaa.

Jotenkin Hannalla oli järkeä tietää, että Kristuksen meille siunaama elämä ei ole meitä itseämme varten vaan toisia. Sen Hanna tajusi ollessaan temppelissä tekemässä lupaustaan. Hän lupasi tuoda Jumalalle takaisin sen elämän, jonka hän tältä saisi. Tosiasiassa juuri siinä hetkessä Hannan ulkomuoto muuttui, eikä hän ollut enää surullinen (ks.1 Sam1:18).


__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, July 11, 2014

MURTUMISPISTEESSÄ

Pastorit ovat kirjoittaneet minulle olevansa huolissaan uskostaan luopumaisillaan olevista seurakuntalaisistaan. ”Hyvät, rehelliset uskovat ovet niin syyllisyyden ja tuomion alla, että se aiheuttaa epätoivoa. Kun he eivät voi elää omien odotuksiensa mukaisesti, kun he lankeavat takaisin syntiin, he päättävät luopua.

Kasvavat määrät uskovia ovat murtumispisteessä. Harvat heistä uskaltavat edes helliä ajatusta lakata rakastamasta Jeesusta, mutta epätoivossaan he miettivät antaa itse periksi.

Jotkut työntekijät puhuvat vain positiivisia asioita. Voit kuulla heidän kertovan, että jokainen uskova saa välittömiä vastauksia rukouksiinsa ja kokee elämässään ihmeitä. Jokainen kokee olevansa onnellinen ja elävänsä hyvin. Koko maailman on ruusuinen ja valoisa. Mielelläni kuulen senkaltaista saarnaa, koska todella haluan kaikkia noita hyviä ja terveellisiä asioita Jumalan kansalle. Asia ei ole kuitenkaan juuri sellainen useimmille hyvin rehellisille ja vakaville uskoville.

Ei ihme, että meidän nuoremme lannistuvat joutuessaan tappiolle. He eivät voi elää sen kuvan mukaan, jonka ovat luoneet huolettoman, rikkaan, menestyvän, aina positiivisesti ajattelevan uskonnon edustajat. Heidän maailmansa ei ole ihanteellinen. He elävät särkynein sydämin, hetkestä hetkeen kriiseissä, ja perheongelmissa.

Paavali puhui vaikeuksista: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin”(2 Kor.1:8).

Positiivinen ajattelumalli ei poista näitä vaikeuksia, ja vaikka ”tunnustaisimme”, ettei niitä ole, ne eivät siitä muutu. Mikä avuksi? Tässä on kaksi perustotuutta, jotka ovat tuoneet minulle lohdutusta ja apua:
  • Jumala rakastaa minua. Hän on rakastava isä, joka haluaa vain nostaa meidät pois heikkouksistamme. 
  • Uskoni miellyttää häntä eniten. Hän haluaa minun luottavan häneen. 
”Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun (Ps.18:1-3).

Wednesday, July 9, 2014

“HERRA ON TÄÄLLÄ”

Jotta voit olla todellinen Jumalan seurakunnan jäsen, sinut pitää tuntea nimellä Jahve Sammah, hepreaksi ”Herra on täällä"(Hes.48:35). Toisten pitää voida sanoa sinusta: ”On selvää, että Herra on tämän henkilön kanssa. Joka kerta, kun näen hänet, tunnen Herran läsnäolon. Hänen elämänsä todella heijastaa Jumalan kunniaa ja läsnäoloa”.

Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy tunnustaa, ettemme aisti Herran suloista läsnäoloa toisissamme kovin usein. Miksi niin? Uskovat viettävät aikansa hyvissä uskonnollisissa harrastuksissa, rukouspiireissä, raamattupiireissä, evankeliointityössä, kotiryhmissä ja kaikki se on kovin suositeltavaa. Moni näistä samoista uskovista viettää kovin vähän aikaa palvellen Herraa salaisessa kammiossa ja tutkistelussa.

Herran läsnäoloa ei voi teeskennellä. Tämä totuus sopii niin yksityisen kuin seurakunnankin elämään. Kun puhun Jumalan läsnäolosta, en puhu jostakin hengellisestä kehästä, joka mystisesti ympäröi jotakuta tai tulee alas seurakunnan kokouksessa. Puhun pikemminkin yksinkertaisen uskonvaelluksen tuloksesta. Jos se on ilmeistä yhden uskovan tai koko seurakunnan elämässä, sen kuitenkin huomaa. Ihmiset sanovat itselleen: ”Tämä henkilö on ollut Jeesuksen kanssa” tai ”Tässä seurakunnassa tosiaan uskotaan siihen, mitä siellä puhutaan.”

Tarvitaan enemmän kuin vain hurskas pastori tuottamaan Jahve Sammah – seurakunnan. Siihen tarvitaan vanhurskaita, Jumalan kanssa kammioon sulkeutuneita ihmisiä. Jos vieras tulee seurakunnan tilaisuudesta ja sanoo: ”Minä tunsin Jeesuksen läsnäolon siellä”, voit olla varma, ettei se johtunut saarnasta tai ylistyksestä. Se johtui siitä, että seurakunta oli mennyt sisälle Jumalan huoneeseen, ja Herran kirkkaus asui heidän keskellään.

Ap.t. 4: 13:ssa me luemme Pietarista ja Johanneksesta, kuinka heidät vietiin Ylimmäisen papin muiden johtajien eteen: ”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”.

Tuesday, July 8, 2014

TUHLAAJAPOIKAVERTAUKSEN OPETUS

Raamattu sanoo: “Mutta kun hän [tuhlaajapoika] vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa” (Luuk.15:20- 23).

Luulenpa, että tuhlaajapoika tuli kotiin siksi, että hänellä oli historia isänsä kanssa. Tämä nuori mies tunsi isänsä luonteen ja oli ilmeisesti saanut osakseen tältä hyvin paljon rakkautta. Hän varmaan tiesi, että häntä ei kotiin palatessa soimattaisi ja tuomittaisi tekojensa tähden.

Pane merkille, kuinka tuhlaajapojan isä otti hänet vastaan hänen säälittävästä olemuksestaan huolimatta. Nuori mies tarjosi aivan sydäntä särkevää tunnustusta isälleen. Kun hän sitten oli kasvokkain isänsä kanssa, hänelle ei jäänyt tilaa tunnustaa tekojaan, sillä isä keskeytti hänet juoksemalla häntä vastaan ja syleilemällä häntä.

Nuori mies ehti vain aloittaa puheensa sanomalla: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan”(Luuk.15:21). Isä ei kuitenkaan odottanut hänen puheensa päätöstä. Hänelle nuoren miehen synti oli jo annettu anteeksi. Isä vastasi aiheeseen vain antamalla palvelijoille käskyn: ”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa (Luuk.15:22 -23). Iloitkoon jokainen, sillä minun poikani on palannut kotiin!” Isä tunsi poikansa sydämen ja tiesi, että tämä oli tehnyt täyden parannuksen.

Synti ei ollut mikään juttu isälle. Ainoa tärkeä asia hänen mielessään oli rakkaus. Hän tahtoi poikansa tietävän olevansa hyväksytty jo ennen kuin hän pystyi ilmaisemaan tunnustustaan. Tämä Jumala tahtoo meidän oppivan: Hänen rakkautensa on suurempi kuin kaikki meidän syntimme. ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room.2:4).

Friday, July 4, 2014

KESTÄ LOPPUUN ASTI

”Sillä, jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? ”(Luuk.14:28 -30).

Kristus tiesi, että monilta hänen seuraajistaan puuttuisi tarmoa kestää loppuun asti. Hän tiesi, että he kääntyisivät pois eivätkä kilpailisi loppuun asti. Varmaan uskovan elämän surullisin tila on, kun on päättänyt luottaa Kristukseen, kasvaa kypsäksi opetuslapseksi ja tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, ja sitten kuitenkin ajautuu omille teilleen. Juuri sellainen henkilö on se, joka teki suunnitelman taloa varten, mutta ei voinut saada sitä valmiiksi, koska ei etukäteen laskenut kustannuksia.

Kyllä on ihanaa tavata niitä, jotka juoksevat loppuun asti! Nämä uskovat kasvavat Kristuksen tiedossa ja viisaudessa. He muuttuvat päivä päivältä, hetki hetkeltä. Paavali sanoo heille rohkaisten: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor. 3:18). Eivät nämä uskovat etsi taivasta, vaan Kristusta hänen kirkkaudessaan!

Tiedän, että jotkut, jotka nyt lukevat tätä sanomaa, ovat tauolla uskostaan tai ottamassa askeleen taaksepäin. Se saattaa näyttää pieneltä askelelta, mutta se aiheuttaa nopean taantumisen hänen rakkaudestaan. Jos tämä pitää paikkansa sinusta, tajua, että Pyhä Henki kutsuu sinua takaisin koko matkan, katumukseen, itsensäkieltämiseen ja antautumiseen. Juuri tällä hetkellä aika on tärkeä tekijä. Jos koskaan olet aikonut ottaa kiinni Kristuksesta, se aika on nyt, kestä loppuun asti.

Thursday, July 3, 2014

ELÄMÄMME OVAT KIRJEITÄ

Ajan viettäminen Herran läsnäolossa tuo Kristuksen julki kadotetulle maailmalle.

”Sen tähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä”(2 Kor.4:1-2).

Paavali puhuu tässä näkyvästä julkitulemisesta. Alkukielessä ”esiin loistava”, joka merkitsee jotakin selvää ja ymmärrettävää. Lyhyesti sanoen Paavali tarkoittaa, että meidät on kutsuttu tekemään Jeesus tunnetuksi ja ymmärretyksi kaikille ihmisille. Sinun elämässäsi ja minun pitäisi olla tämä ”esiin loistava” Kristuksen luonnon ja kaltaisuuden ilmituleminen.

Paavali vie tämän Kristuksen ilmitulemisen kaavan vielä pitemmälle. Hän sanoo, että me olemme oikeastaan Jumalan kirjeitä maailmalle: ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin”(2 Kor.3:2). Meidän elämämme ovat kirjeitä, jotka Pyhä Henki on kirjoittanut ja lähettänyt kadotetulle maailmalle. Kaikki ympärillämme olevat, elämäämme seuraavat lukevat meitä jatkuvasti.

Miten meistä, tarkkaan ottaen, tulee Jumalan kirjeitä maailmalle? Se tapahtuu Pyhän Hengen työn kautta. Sillä hetkellä, kun pelastumme, Pyhä Henki piirtää meihin itse Jeesuksen kuvan, ja hän muotoilee tätä kuvaa meissä koko ajan. Pyhän Hengen tehtävä on muotoilla meidät Kristuksen kuvaksi, joka on niin tarkka ja totuudellinen, että se lävistää ihmisten omantunnon.

Wednesday, July 2, 2014

HÄNEN IANKAIKKINEN PÄÄMÄÄRÄNSÄ

Ensimmäisen Samuelin kirjan 9. luvussa luemme, että Saulin isä lähetti poikansa etsimään karanneita aaseja. Ottaen mukaansa palvelijan Saul etsi kaikkialta maasta, kunnes hän lopulta menetti toivonsa ja oli valmis luopumaan etsinnöistä. Silloin palvelija kertoi hänelle profeetta Samuelista, joka saattaisi voida sanoa, missä aasit olivat.

Samuel oli Jumalan mies, eräänlainen Pyhän Hengen esikuva, joka tunsi Jumalan mielen. Hänellä oli kuitenkin mielessään enemmän kuin vain antaa ohjeita Saulille, koska hän tiesi Jumalan valinneen tämän omien iankaikkisten päämääriensä täyttymiseksi!

Ensimmäiseksi, Saulin tultua paikalle, Samuel kutsui kokoon juhla-aterian (ks. 1 Sam.9:19). Tätä juuri Pyhä Henki odottaa meiltä: istumista Herran pöytään ja palvelemaan häntä, viettäen laatuaikaa yksin, kuunnellen hänen sydäntään.
Samuel pyysi Sauli tyhjentämään mielensä niin, että he voisivat keskustella (1 Sam. 9:20- 25). Samuel sanoi: ”Älä enää etsi neuvoa aasien löytämiseen, se asia on jo kunnossa. Nyt on käsillä tärkeämpiä asioita. Sinun pitää päästä tuntemaan Jumalan sydän, hänen iankaikkiset päämääränsä.”

Seniltaisen yhteysaterian jälkeen Samuel pyysi Saulia lähettämään palvelijan pois huoneesta niin, että he voisivat keskustella läheisesti, kasvoista - kasvoihin(ks. 1 Sam.9: 27- 10:1).

Huomaatko, mitä Jumala sanoo tässä? ”Jos todella vaellat Hengessä, jos todella haluat voiteluni, sinun pitää etsiä minulta enemmän kuin vain neuvoa. Sinun pitää tulla läsnäolooni ja päästä tuntemaan minun sydämeni, haluni! Minä haluan näet voidella sinut käyttöön valtakunnassani!”

Rakas lukija, unohda neuvonpyyntö, unohda kaikki muu juuri nyt! Anna Pyhän Hengen opettaa sinulle syviä, salaisia Jumalan asioita. Ole hiljaa hänen läsnäolossaan ja anna hänen näyttää sinulle Herran sydän. Tämä on Hengessä vaeltamisen korkein muoto.

Tuesday, July 1, 2014

JUMALA OMPI LINNAMME

Psalmissa 46:1 luemme: “Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”. Jumalamme on läsnä nyt! Hän oli meidän apumme menneisyydessä, mutta hän on hyvin läsnä oleva apu nyt, tänään, minkä hyvänsä ja kaikkien vaikeuksien keskellä.

”Sen tähden emme pelkää” (Ps.46:2). Meidän ei tarvitse pelätä, koska Jumala on lapsilleen kuluttava tuli, puolustaja ja kilpi.

”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen(2 Tim.1:7). Hän on täysin uskollinen ja pitää sanastaan kiinni.

Jumala on sen[temppelinsä] keskellä, ei se horju”(Ps. 46:5). Minun ruumiini on Pyhän Hengen temppeli, ja Jumala sanoo, että hän on sen temppelin keskellä. Kristus itse ottaa asuinpaikkansa sydämeeni. Silloin en voi horjua ja järkkyä! ”Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat”(Ps.46:6). Antaa pakanoiden pauhata, antaa kaikkien maailman kuningaskuntien horjua ja järkkyä. Meidän Jumalamme tuhoaa täydellisesti kaikki demoniset hyökkääjät.

”Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, hän polttaa sotavaunut tulessa(Ps.46:9). Hän on minun armeijani vihollista vastaan, niitä vastaan, jotka sotivat minua vastaan. ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton…Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra”(Jes.54:17).

Hän sanoo: ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala”(Ps.46:10). Lepään kokonaan sen tiedon varassa, että Hän on Jumala. Hän on minun Jumalani, Vapahtajani, Puolustajani, Kaikkivaltias Herra kaiken yllä. Hänen läsnäolonsa ympäröi minut rakkautensa katoksen alla, ja minä seison lujana ja katson hänen majesteettisuuttaan ja kirkkauttaan!
”Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun”(Ps.18:2-3).