Friday, July 3, 2015

ELÄMÄ JUMALAN LEVOSSA



Vaimoni, Gwen oli kolmekymmentäneljävuotias, kun syöpä löydettiin hänessä ensimmäistä kertaa. Olimme raunioina kuullessamme uutisen. Olimme juuri muuttaneet perheemme New Yorkiin, jotta voisin alkaa työn katujengien parissa. Nyt minun oli pakko yrittää painaa kyyneleet ja pelon taka-alalle kulkiessani saarnaamassa jengiläisille ja päihderiippuvaisille. Herra rohkaisi minua jatkuvasti: ”Olen uskollinen, David. En jätä sinua tai rakkaitasi.” Jumala kulki kanssani tuon pelottavan syöpätilanteen läpi ja muidenkin vaikeuksien sen jälkeen.

Herra ei kuitenkaan halua meidän voittomme olevan vain kertakokemus. Hänen päämääränsä meitä kohtaan ei ole nousta kriisistä ja sanoa: ”Kiitos Jumalalle, minä pidin uskoni loppuun asti.” Niin, sinä olet ehkä käynyt sen läpi joskus. Niin kuin voittoisa Israel Punaisen Meren rannalla, koetukset tulevat lopulta, eikä mikään niistä ole toistensa kaltainen.

Jumalan levossa eläminen on elämäntapa. Hän haluaa meidän pysyvän rauhassa ja luottamuksessa kaikissa vaikeuksissamme, tietäen, että Ylimmäinen pappimme suree sairauksiemme aiheuttamia tunteita.

Älä ymmärrä väärin. En puhu jonkinlaiseen ”nirvanaan” vaipumisesta. Monet New Agen opettajat väittävät, että ainoa keino kestää tulevia kriisejä, on kovettaa sydämesi nyt ja luopua kaikesta rakkaudestasi. Lyhyesti sanoen, jos vain lakkaat välittämästä ihmisistä, ei sinuun koske. Siksi sinun pitää terästäytyä elämän kauheuksia vastaan.

Jumala vain ei saa kunniaa, kun Hänen palvelijansa turruttavat itsensä. Siitä ei ole kyse Hänen levossaan. Siinä opetellaan luottamusta Hänen lupaukseensa olla uskollinen meitä kohtaan kaikessa.

Olen itse neljän lapsen isä ja isoisä ja voin kertoa rehellisesti, ettei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin voisin katsella jälkeläisteni kipua ilman, että haluaisin päästä osalliseksi siitä. Sellaisina aikoina olen tehnyt kaikkeni, jotta voisin parantaa ja pelastaa heidät. Kysyn sinulta: Kuinka paljon enemmän taivaallinen Isämme rakastaakaan meitä, kulkee kanssamme koetuksissamme ja kaipaa saada parantaa kipumme?

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”(Matt.7:11).

Thursday, July 2, 2015

TÄYDELLISEN LEVON PAIKKA

Kristuksessa on paikka, jossa ei ole mitään pelkoa tulevaisuudesta. Tuossa paikassa ei ole äkillistä uhkaavaa vaaraa, vaikeuksien, työttömyyden pelkoa. Siellä ei tarvitse pelätä ihmisiä, lankeamista, sielun menetystä. Tuo paikka on täydellistä luottamusta Jumalan uskollisuuteen. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja nimittää sitä täydellisen levon paikaksi.

Sellaista täydellistä paikkaa tarjottiin Israelille. Kansan epäusko ja epäily estivät heidän pääsynsä Jumalan lepoon: ”Ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden”(Hebr.4:6). Israelilaiset elivät jatkuvassa pelossa, odottaen aina seuraavaan kriisiä. Tuloksena oli, että he joutuivat erämaahan koetuksiin.

Jos Israel olisi päässyt tuohon lepoon, Jumalan työ kansansa keskuudessa olisi ollut loppuun suoritettu. Koska he eivät päässeet, Herra jatkaa jokaisessa sukupolvessa niiden etsimistä, jotka pääsevät siihen: ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva”(Hebr.4:9).

Jumala sanoo meille: ”Tämä on tarjous teille tänä päivänä päästä lepoon. Minussa on edelleen olemassa paikka, jossa ei ole enää epäuskoa eikä pelkoa. Se on paikka, jossa voit ottaa vastaan, mitä hyvänsä tulee vastaasi.” Näin Hän kehottaa: ”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle”(Hebr.4:1).

Tänään, lukuisat Jumalan ihmiset eivät tiedä mitään tästä levosta Kristuksessa. Kun he lukevat kauheita uutisia päivälehdissä, uutisia onnettomuuksista, vaaroista, kuolemista, heidät täyttää pelko. Heidän jatkuva rukouksensa on: ”Voi, Jumala, älä ota pois ketään omaisiani. En kestäisi surua.”

Jos olet Herran levossa, sinua ei pääse haittaamaan sellainen pelko. Et sinä joudu paniikin valtaan tai murru, kun sinua kohtaa jokin ennalta odottamaton kriisi. Et sinä menetä toivoasi, syyttäen Jumalaa vaikeuksiesi aiheuttamisesta. Sielusi vain pysyy levossa, koska tiedät, että Jumalalla on hallinnassaan. kaikki sinua koskeva.

Wednesday, July 1, 2015

JUMALAN VARJELEVA VOIMA

Maailma janoaa saada todistuksen Jumalan varjelevasta voimasta. Se kysyy meiltä siihen asti, kunnes Jeesus tulee: “Voi uskova, näen sinun palvelevan Jumalaa uskollisesti. Sinä paastoat, rukoilet ja todistat Hänen kirkkaudestaan, silti näen sinun olevan kovassa koetuksessa elämässäsi. Kerro minulle, onko Jumalasi kannatellut sinua koko tämän testauksen ajan. Mikä on todistuksesi nyt, kun olet leijonien luolassa?”

Voit kuvitella Daarejaveksen ilon. kun hän kuuli Danielin äänen huutavan: "Kuningas eläköön iankaikkisesti! Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet " (Dan.6:21 - 22). Daniel oli elossa ja terve. En silti usko, että tämä Jumalan palvelija nukkui rauhallisesti läpi yön. Hän ei ollut yli-ihminen enempää kuin mekään tänä päivänä. Jumalamme ei odota meiltä yliluonnollista käyttäytymistä, kun kohtaamme sellaisia ongelmia. Pelon tunteemme ovat silloin täysin normaaleja.

Minä luulen, että Daniel valvoi ja rukoili koko yön. Joka kerta, kun leijona haukotteli ja paljasti hampaansa, Daniel varmasti rukoili mielessään: ”Minä luotan, Herra. Uskon, että Sinä suljet noiden eläinten kidat”. Hän pysyi uskossaan ja Raamattu kertoo: ”Ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa”(Dan.6:23).

Yksi mies luotti Jumalaan ihmisten edessä, ja koko valtakunta muuttui. Raamattu kertoo: ”Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: ”… Minä olen antanut käskyn, että minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä." (Dan.6:25- 27).

Huomaatko, mitä kuningas Daarejaves sanoi tässä? Hän korotti Jumalaa, ei vain luonnonihmeitten takia, vaan, koska Hän oli pelastanut Danielin kuolemasta. Tämä pakanakuningas sai tulla tuntemaan vain yhden uskovan, joka todella luotti siihen, mitä saarnasi. Vuorostaan hän siis julisti: ”Minä näin miehen, joka pysyi todistuksessaan Jumalasta. Hän ei epäillyt koskaan. Herra vapahti hänet helvetin vallasta”.