Wednesday, May 27, 2015

KRISTUKSEN SIELUN SUURIN KIPU

Mikä voisi olla suurin Kristuksen kokema kipu? Uskon, että se on sukupolvi, joka ei ole saanut täyttä, rajoittamatonta pääsyä eikä tule Hänen luokseen.

Vuosisatoja Jumalan kansa on ikävöinyt ja kaivannut nähdä meidän päiviemme siunauksen. Mooses aikoinaan oli kaivannut sitä pääsyä, josta me nyt saamme nauttia. Samaa pääsyä Daavid sydämessään näki, mutta ei voinut saavuttaa. Sitä pääsyä ei ollut Danielillakaan, vaikka hän rukoili Herraa kolme kertaa päivässä. Meidän esi-isämme näkivät tämän pääsyn tapahtuvan meidän päivinämme ja he iloitsivat meidän puolestamme.

Silti me, joille on annettu oikeus tähän ihmeelliseen lahjaan, pidämme sitä itsestään selvyytenä. Ovi on auki, mutta me kieltäydymme menemästä sisään, monta kertaa päivä- tai viikkokausiksi. Mikä rikos! Joka kerta, kun emme suostu ottamaan vastaan sitä, minkä Jeesus on ostanut meitä varten, kuljemme vain huolettomasti oven ohi, otamme Hänen verensä kevyesti. Herramme kertoi, että meillä on kaikki tarvittava, jos vain tulemme Hänen luokseen. Silti jätämme Hänen arvokkaan lahjansa huomiotta. Raamattu kehottaa meitä: ”Niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen”(Hebr.10:22- 23). Tässä kohdassa puhutaan selvästi rukouksesta. Jumala haastaa meitä: ”Tulkaa minun läsnäolooni päivittäin. Ette pysty pitämään uskoanne, jos ette tule minun luokseni. Jos ette tule esiin minun läsnäolooni rohkeasti, uskonne näivettyy.”

Saatat tuntea uskovia, jota aiemmin olivat palavia Jeesuksen puolesta, ottivat laatuaikaa Herralle, tutkivat Hänen Sanaansa ja sulkeutuivat salaiseen kammioon Hänen kanssaan. He ymmärsivät vetäytyä Hänen seuraansa pitääkseen uskonsa elävänä.

Nyt nämä samat uskovat vain ”ajattelevat” rukouksensa. Tai he rientävät Jumalan läsnäoloon vain muutamaksi minuutiksi sanoakseen: ”Hei, Herra. Johdata minua tänään. Minä rakastan sinua, Jeesus. Moi taas.” Heidän sydämensä on kadottanut etsimisen. He eivät enää saa iloa siitä kiirehtimättömästä yhteydestä, joka heillä oli aiemmin. Kun kysyt heiltä heidän hyljätystä rukouselämästään, he väittävät ”lepäävänsä uskossa”.

Sanonpa teille, että rukouksettomat ihmiset ovat piankin uskottomia ihmisiä. Mitä enemmän he hylkäävät vastaanottamisen lahjan, kieltäytyvät käyttämästä Jumalan varastoja, sitä enemmän he ajautuvat omille teilleen.

Tuesday, May 26, 2015

RAJOITTAMATON PÄÄSY

Yhtäkkiä, kirkkaana hetkenä Jeesus sai aikaan täyden, rajoittamattoman pääsyn Isän tykö. Raamattu sanoo, että Golgatalla, veren tahrimalla ristillä ”Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti”(Matt.27:50 -51).

Jeesuksen kuoleman hetkellä Jerusalemin temppelin esirippu sananmukaisesti revittiin kahtia. Siinä meidän kohtalomme sinetöitiin. Kun Herramme antoi henkensä, me saimme täydellisen pääsyn kaikkein pyhimpään, rajoittamattomana: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen katso veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta” (Hebr.10:19- 20),

Esiripun repeäminen fyysisenä asiana edusti sitä, mikä tapahtui hengellisessä maailmassa. Vihdoinkin me saimme nauttia sitä, mitä sukupolvet ennen meitä eivät voineet. Meillä on etuoikeus, jota Aabraham, Mooses ja Daavid, eivät saaneet: pääsy kaikkein pyhimpään, kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuinsaliin. Ovi ei ollut enää suljettuna meille. Rajoittamaton pääsy oli tehty mahdolliseksi.

Sen lisäksi Jeesuksesta tuli kuollessaan meidän ylimmäinen pappimme. Hän nousi Uuteen Jerusalemiin, temppeliin, joka ei ole käsin tehty. Siellä hän otti vastaan Ylimmäisen papin tehtävän. Hän käveli suoraan Jumalan pyhään läsnäoloon suitsutuksinaan omat esirukouksensa, esitti verensä armonistuimen edessä. Sitten Hän istuutui Isän oikealle puolelle, kaikella voimalla, vallalla ja kirkkaudella.

Tässä kohdin Jeesus vaati liitonoikeutenaan saada hengellisen ruumiin, kaikki, jotka tekisivät parannuksen ja ottaisivat Hänet vastaan Herrana. Sitten Hän lähetti Pyhän Hengen kutsumaan lapsiaan: ”Minä olen avannut oven Isän luo. Teidät hyväksytään pelkästään siksi, että olette minussa uskon kautta. Tulkaa siis rohkeasti armon istuimen eteen! Minä vien teidät Isäni läsnäoloon. Hän on nyt teidän Isänne. Teillä on vapaa pääsy Hänen luokseen, yötä päivää.

Monday, May 25, 2015

TEMPPELIN PUHDISTUS by Gary Wilkerson

Jeesuksen uhri ristillä riittäisi kaikkina aikoina. Hänen pelastuksensa, anteeksiantamuksensa, puhdistava voimansa ja voittonsa ovat valmiina jokaiselle kaikkina aikoina hartaimmasta uskovasta kovettuneimpaan syntiseen.

Ymmärsin jo pienenä poikana tarvitsevani Kristuksen pelastuksen lahjaa. Tiesin, että Hänen pelastustyönsä minun puolestani oli täytetty kerta kaikkiaan ja saisin sen omakseni, kun ottaisin Jeesuksen vastaan. Vähän aikaa sen jälkeen, kun olin ottanut Hänet vastaan, suutuin jostakin sisaruksilleni, niin kuin usein tapahtuu lasten kesken. Yhtäkkiä tajusin, että tarvitsen uudelleen Jeesuksen puhdistavaa verta elämääni. Koin itseni täysin kadotetuksi enkä ollut varma olinko todella pelastettu.

Vihdoin kuulin, että tarvitsisin päivittäin, en ainoastaan Kristuksen pelastusta, vaan Hänen puhdistavaa voimaansa. Jeesuksen osoitti meidän tarpeemme Viimeisellä Aterialla, kun Hän otti pyyhkeen ja vesiastian alkaen pestä opetuslastensa jalkoja. Pietari oli ymmällään tästä ja sanoi: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää"(Joh.13:9). Jeesus vastasi hänelle: ”Pietari, Sinut pelastaa Minun vereni. Sinä kuitenkin edelleen elätä saastaisessa maailmassa. Kun vaellat sen halki, saat jalkoihisi pölyä. Sinä tarvitset silloin minut pesemään sinun jalkasi yhtä hyvin kuin sydämesikin.”

On totta, että Jeesus teki meistä uusia luomuksia, kun Hän vanhurskautti meidät kerta kaikkiaan. Kun me vaellamme pimeässä ja pahassa maailmassa, emme voi välttää saamasta tahroja sen vihasta, himosta ja kovuudesta. Jeesus sanoo meille, niin kuin Pietarille: ”Jos aiot miellyttää minua, minun pitää päästää sinut näistä joka päivä.”

Meidän tulee tajuta, että Jeesus tahtoo ajaa nämä asiat ulos meistä, jotta voisimme vaeltaa Hänen pyhyydessään. Matt.21:12 -13:ssa, kun Hän ajoi rahanvaihtajat temppelistä, Hän vapautti kirkon kovuudesta, joka oli päässyt siihen sisälle. Jeesusta ei niinkään suututtanut rahan vaihtaminen. Se oli ollut vallitseva tapa jo vuosikausia helpotukseksi uskollisille uskoville, jotka matkustivat pitkiä matkoja Jerusalemiin. Se, mikä suututti Jeesuksen, oli keskittyminen kauppaan, joka oli ottanut ylivallan Jumalan rakastamisesta. Sydämissään he olivat tehneet rukouksen huoneesta kauppahuoneen.