Tuesday, May 24, 2016

TÄRKEÄ JEESUKSELLE JA HÄNEN VALTAKUNNALLEEN

Isoäiti Carosso, vaimoni Gwenin äiti kuoli yhdeksänkymmenen viiden vuoden iässä. Hän oli rukoileva nainen, hiljainen ja vaatimaton.

Sen jälkeen kun hän meni Herran luo, Gwen ja minä, löysimme hänen komerostaan pahvilaatikon, joka oli täynnä shekkivihon kantalipukkeita monelta vuodelta. Isoäiti Carosso oli käyttänyt rahaa vain vähän omiin tarpeisiinsa, mutta todisteista kävi ilmi, että hän oli tukenut lähettejä monien vuosien ajan. Hän lähetti rahaa pieninä summina, viiden, kuuden ja kymmenen dollarin määrinä.

Siihen aikaan isoäiti Carosso oli ajatellut, ettei hän tehnyt niin paljon Jumalan valtakunnan työtä. Hän oli sanonut, ettei hänellä ollut lahjoja, ei kutsumusta. Kuitenkin hän oli Jeesukselle ja Hänen valtakunnalleen yhtä tärkeä kuin ne monet lähetit, joita hän tuki vuosien mittaan uhrilahjoillaan.

Kun rakas Herramme palkitsee niitä ihania lähettejä, joita Isoäiti Carosso tuki, hän saa saman osan siitä saaliista, jota eturintamassa olleet saivat saaliina. Muista, mitä Jeesus sanoi köyhästä leskestä, joka antoi uhrilippaaseen kaksi ropoa: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut”(Luuk.21:3). Leski antoi kaiken, mitä hänellä oli.

Vaimoni Gwen jäi aina kotiin, kun minä matkustelin vuosikaudet evankeliumin eturintamassa. Gwen on aika lailla äitinsä kaltainen: hiljainen, vaatimaton ja hyvin sitoutunut perheeseensä. Vuosikymmenten ajan, kun matkustin pitkin maailmaa työssäni, olin poissa kotoa suuren osan ajastani. Gwen’in täytyi jäädä kotiin pitämään huolta meidän neljästä lapsestamme. Hän oli aina läsnä, kun he tulivat kotiin koulusta, aina läsnä, kun he tarvitsivat jotakin.

Kun minä palasin matkoiltani, Gwen iloitsi kertoessani, kuinka lukuisia sieluja oli pelastunut Kristukselle tai kun päihderiippuvaisia tai alkoholisteja parani. Itse hän ei voinut olla mukana tekemässä tätä työtä.

Monta kertaa kuulin vaimoni sanovan: ”En osaa puhua enkä laulaa. En ole kirjoittaja. Tunnen tekeväni niin vähän, jos mitään, Herralle”. Kuitenkin Gwen oppi uskomaan, että hänen kutsumuksensa oli olla uskollinen vaimo ja äiti (ja lopulta isoäiti).

Kirjoittaessani tätä sanomaa kerroin vaimolleni: ”Kun kerran seison Jeesuksen edessä, Gwen, minä jaan ne kanssasi tasan kaiken palkkion, jos olen ollut käytössä sielujen pelastukseksi tai esiin tulee hurskaita tekoja, jotka miellyttävät häntä.”

Monday, May 23, 2016

RAKKAUS KULKEE TOISENKIN VIRSTAN - Gary Wilkerson

Jotkut uskovat luulevat rauhan tekemistä konfliktien välttämiseksi. Se kuitenkin johtaa vain suurempaan jakautumiseen, riitaan ja epäjärjestykseen. Milloin viimeksi vältit tarpeellisen kohtaamisen jonkun kanssa? Päädyitkö lopulta olemaan passiivisen hyökkäävä sitä henkilöä kohtaan ja pidätitkö ystävällisyytesi? Oliko sähköposteissasi tai FB -kommenteissasi terävyyttä?

Hengen johtamassa elämässä ei tunneta konfliktin välttelyä sinänsä. tosiasiassa Jeesus käskee meidän tehdä aivan päinvastoin. Hän antaa siihen erityisen neuvon: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi” (Matt.18:15). Jeesuksen neuvo tässä aivan tihkuu viisautta. Ihmisen kohtaaminen kahdestaan antaa toiselle mahdollisuuden säilyttää kasvonsa syntiin nähden. Se antaa myös totuuden valaista valollaan synnin.

Niin, jonkun kohtaaminen tällä tavoin ei ole vain kertaluonteinen juttu. Miksi? Ensinnäkin se ei ehkä toimi, niin kuin Jeesus osoittaa: ”Mutta jos hän ei sinua kuule…”(Matt.18:16). Tämä ei olekaan vain lopullinen käsky, josta voimme jälkeenpäin kävellä pois ja sanoa: ”Minähän tein, mitä Jeesus sanoi. Sillä sipuli. Minun ei tarvitse enää kestää tätä kaveria”. Jeesuksen mukaan meidän pitää tehdä enemmän, koska rakkaus kulkee vielä toisenkin virstan. ”Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla' ”(Matt.18:16).

Se ei pääty edes siinä. Rakkaus kulkee vielä toisen virstan, uudelleen ja uudelleen: ”Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niin kuin olisi pakana ja publikaani”(Matt.18:17). Tämä viimeinen lause kuulostaa kuin viimeiseltä hylkäämiseltä, mutta sekään ei ole varmaa. Oman reaktiomme on tarkoitus heijastaa syntisen käyttäytymistä niin, että hän voi tehdä parannuksen ja päästä takaisin porukoihin.

Tämä järjestys näyttää meille jotakin muuta. Se opettaa meille sitä, miten pitkälle Jumala ulottaa armonsa ja sen hinnan meille armon välittäjinä. Jumalan sydän on aina halukas tuomaan kadonneet lampaat takaisin laumaan. Miten pitkälle tämä armo venyy? Kun Jeesus sanoi Pietarille, että meidän pitää antaa anteeksi veljillemme ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa”, se merkitsee, että anteeksi on annettava aina tarvittaessa. Taas kerran tässä tarvitaan sitä ristille uhrautuvaa rakkautta. Se rakkaus sanoo: ”Olen edelleen tässä luonasi. En lähde minnekään”. Tämä rakkaus vaatii Hengellä täytettyä vaellusta, koska lihamme ei kykene siihen.

Saturday, May 21, 2016

VAHVISTETTUINA SUURIA ASIOITA VARTEN - Nicky Cruz

Meille, sinulle ja minulle, on annettu suurempi lahja, kuin olemme ikinä kuvitelleet ja anoneet. Meille on uskottu voimallisin siunaus, jonka koskaan voimme saada: Pyhän Hengen lahja. Pyhä Henki on Jumala, joka asuu meissä, ohjaa, johdattaa ja vahvistaa meitä suuria, valtavia tekoja varten.

Lahja tulee suuren vastuun kera. Meidän tulee ottaa se ja käyttää sitä Jumalan kunniaksi. Käytä sitä Jumalan kunnian kuuluttamiseen, työn lisääntymiseen Jumalan valtakunnassa.

Kun liikumme Jumalan siunauksessa, emme voi koskaan unohtaa tämän siunauksen lähdettä tai syytä siihen, miksi Hän siunaa meitä. Se ei anna meille mukavaa oloa, vaan vahvistaa meitä suurempaan palvelukseen.

Kukaan ei ole enemmän innoissaan sielujen voittamisesta kuin Jumala. Hänen sydämensä palaa niille, jotka tarvitsevat Hänen rakkauttaan ja anteeksi antamustaan, niille, jotka kieltäytyvät uskomasta tulevaisuuttaan Hänelle. Heidän vielä tulee ymmärtää, kuinka paljon Hän rakastaa heitä ja välittää heistä, kuinka paljon Hän haluaa pitää heitä hellässä sylissään, suudella pois kivut ja tuoda heidät iankaikkisuuden huomaan.

Jumala elää nähdäkseen sen päivän, kun taivas kirjaimellisesti ratkeaa liitoksistaan sielujen tähden. Hän on antanut sinulle ja minulle mahdollisuuden nähdä sen, kun se tapahtuu. Hän on pannut uskonsa meihin kantaaksemme tätä kuormaa Hänelle, kantaaksemme Hänen toivon sanomaansa kadotetulle maailmalle. Hän kaipaa sitä, että syvällä sydämessämme kehittyisi sielujen nälkä.

Jos et ole vielä saanut intohimoa sieluihin, sellaista, jota Jumala haluaisi meillä kaikilla olevan, sellaista, jota Jeesus näytti elämänsä aikana täällä maan päällä, niin ala tänään pyytää Jumalaa polttamaan se sinun sydämeesi.

”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka"(Ap.t.1:8).

__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, May 20, 2016

MAHDOTTOMIEN KOHTAAMINEN

Minulla on erityinen sana kaikille, jotka kohtaavat mahdottomia asioita: “Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee"(Sefanja3:17).

Tässä ilmenee ihanasti Jumalan rakkauden muuttumattomuus kansaansa kohtaan. Raamattu kertoo meille, että Hän lepää ja iloitsee rakkaudestaan meitä kohtaan.

Heprean sana ”lepo” tässä merkitsee, ettei Jumala yhtään epäröi rakastaa meitä. Toisin sanoen, Hän on korjannut, tai asettanut rakkautensa meitä kohtaan eikä Hän koskaan ota sitä pois. Oikeastaan meille kerrotaan, että Jumala on niin tyytyväinen rakkauteensa meitä kohtaan, että Hän laulaa siitä.

Voitko kuvitella sitä? Taivas julistaa Jumalan ilosta sinua kohtaan. John Owen tulkitsee tämän jakeen näin: ”Jumala hyppii ilon valtaamana”.

Lisäksi Paavali sanoo meille, että kaikki, mikä ei kuulu Jumalan hallintaan, siis epäusko ja sekaannus, muuttuu Jumalan rakkauden ilmestyessä. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,”(Tiit.3:4).

Edeltävässä jakeessa Paavali sanoo: ”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia”(Tiit.3:3). Toisin sanoen: ”Kaikki oli vinossa”. Uskomme ei ollut voittoisaa. Jumalan ihmisrakkaus ilmestyi, ja Isä vuodatti sen runsaasti meidän päällemme Kristuksen kautta.”

Kun Paavali sanoo, että Jumalan rakkaus ”ilmestyi”, hän käyttää kreikan sanaa, jonka juuri tarkoittaa ”asettaa päällekkäin”. Lyhyesti sanoen Herra katsoi alas meidän surkeisiin, ponnisteleviin sieluihimme, jotka olivat täynnä pelkoa ja kysymyksiä ja Hän asetti tämän ilmestyksen päällekkäin meidän kanssamme: ”Minun rakkauteni pelastaa sinut. Lepää ja iloitse rakkaudestani sinua kohtaan.”

Kiitän Jumala päivästä, jolloin Hänen rakkautensa ”ilmestyi” minulle. Ei ole uskoa, joka voisi seistä mahdottomien edessä, jollei kaikkea: ongelmia ja kärsimystä, olisi annettu Isämme rakastavaan huomaan. Kun minun tilanteeni on vaikeimmillaan, minun tulee levätä yksinkertaisessa uskossa.

Thursday, May 19, 2016

LÄHDE LIIKKKEELLE USKOSSA

Sanonpa vaan, että olemme keskellä sotaa! Kohtaat pahoja voimia, taistelet uskosi puolesta valheitten isää vastaan. Hän on se, joka on kylvänyt nuo pienet ajatukset: ”Missä Jumalasi on? Asiathan menevät vain hullummaksi. Kipusi, kärsimisesi, tarpeesi kasaantuvat. Jumala on luvannut valmistaa sinulle poispääsyn. No, missä se pakotie nyt on? Missä Jumalasi on nyt, kun tarvitset Häntä kaikkein eniten?”

Sinua järkytetään ja seulotaan nyt. Kaiken keskellä uskosi näyttää pettävän. Rakas lukijani, minulla on sinulle hyviä uutisia: Jumala ei ole sinulle vihainen.

Saatat kysyä: ”Eikö Jeesus kärsi, kun epäilemme Häntä? Eikö Herra murehdi, kun horjumme ja kyseenalaistamme Hänen Sanaansa ja uskollisuuttansa?” Kyllä, kyllä, Hän todella murehtii. Ne, jotka ovat pettyneet uskossaan, voivat silti pitää silmänsä luotuina Jeesuksessa.

Kuinka kärsivällinen, kuinka armollinen Herramme onkaan. Hän kuulee kaikki valittamisemme ja kyseenalaistamisemme. Hän näkee niin monia epäileviä ajatuksia mielissämme. Kuitenkin Hän katsoo meihin anteeksiantavana ja myötätuntoisena.

Kun Pietari oli kieltänyt Herran, hänet eheytettiin, ja hän eli sen jälkeen suuren uskon elämän. Muista, Jeesus oli antanut hänelle tämän rohkaisun sanan pääsiäisaterialla: ”Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi" (Luuk.22:32). Tämä on Herran sana sinulle ja minullekin. Hän sanoo meille samat sanat kuin Pietarille: ”Kiinnitä katseesi Minuun. Sinä selviät tästä ja vielä autat veljiäsi ja sisariasi Minun huoneessani.”

Myöhemmin Apostolien tekojen kirjassa (ks. Ap.t.12:1- 10), tapaamme Pietarin suljettuna sisimpään vankikoppiin. Enkeli tulee hänen luokseen, kirvoittaa hänen kahleensa ja käskee hänen nousta ja lähteä. Siinä paikassa Pietarille ei tule mieleen ihmetellä ympärillään olevaa mahdotonta: rautaportteja, joista hänen piti kulkea läpi, monia vartijoita ja sotilaita, joiden ohitse hänen piti mennä henkensä uhalla. Sen sijaan Pietari nousee uskossa enkelin neuvon mukaan. Kun hän tulee rautaporteille, ne avautuvat itsestään.

Niin sinullekin tapahtuu, rakas pyhä, jos haluat nousta ja lähteä liikkeelle uskossa.

Wednesday, May 18, 2016

TÄYSIN VARMANA

Aabraham ei horjunut uskossaan. Päinvastoin, ”hän oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää”(Room.4:21). Hän tunnusti, että Jumala kykeni tekemään tyhjästä jotakin. Todellakin Herramme luo tyhjästä. Mieti 1 Mooseksen kirjan kertomusta: Jumala loi maailman ”ei mistään”. Hän luo pelkällä sanalla. Hän voi luoda ihmeitä meille – tyhjästä.

Kun kaikki muu pettää, kaikki suunnitelmasi ovat valuneet tyhjiin, silloin on aika heittää kaikki Jumalalle. Sinun tulee hyljätä luottamus kaikkeen muuhun löytääksesi ratkaisun. Sitten, kun olet valmis uskomaan, tulet näkemään Jumalan. Et näe Häntä vain savenvalajana, joka tarvitsee savea, vaan Luojana, joka tekee tyhjästä. Ei mistään, joka olisi tästä maailmasta tai sen aineesta, Jumala tekee tavoilla, joita et itse olisi koskaan voinut kuvitella.

Kuinka vakavasti Herra ottaa meidän uskomme Häneen, kun kohtaamme mahdottomia?

Löydämme vastauksen tähän kysymykseen Sakariaan, Johannes Kastajan isän kertomuksesta. Hän sai vieraakseen enkelin, joka kertoi, että hänen vaimonsa Elisabeth synnyttäisi erityisen lapsen. Sakarias, joka oli ikääntynyt niin kuin Aabrahamkin, kieltäytyi uskomasta sitä. Jumalan lupaus ei yksin ollut hänelle kylliksi.

Sakarias vastasi enkelille: ”Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut" (Luuk.1:18). Yksinkertaisesti ilmaistuna Sakarias mietti mahdotonta. Hän sanoi: ”Tämä ei ole mahdollista. Sinun täytyy todistaa minulle, miten se voi tapahtua”. Se ei kuulostanut järkevältä.

Sakariaan epäily ei miellyttänyt Herraa. Enkeli sanoi hänelle: ”Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen"(Luuk.1:20).

Sanoma on selvä: Jumala odottaa, että me uskomme Häntä, kun Hän puhuu. Samoin Pietari kirjoittaa: ”Sen tähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on”(1 Piet.4:19, kursiivi kirjoittajan).

Tuesday, May 17, 2016

JUMALALLE MIELUINEN USKO

”Eikä hän [Aabraham] heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut” (Room.4:19).

Todellisen uskon ydin on tässä yhdessä jakeessa. Jumala on juuri luvannut Aabrahamille, että tämä saisi pojan, josta tulisi monien kansojen siemen. Ihme kyllä, Aabraham ei kavahtanut lupausta, vaikka hän oli jo aikaa ohittanut lasten siittämisajan. Sen sijaan meille kerrotaan, että Aabraham uskoi saatuaan tämän sanan Herralta, ”vaikka näki, että hänen ruumiinsa ja Saaran kohtu oli kuolettunut”.

Luonnolliselle mielelle tuon lupauksen toteutuminen oli mahdottomuus. Aabraham ei kuitenkaan hellinyt sellaista mahdottomuutta. Paavalin mukaan patriarkka ei luonut yhtään ajatusta siihen, miten Jumala pitäisi lupauksensa. Hän ei kyseenalaistanut sitä Jumalalle: ”Herra, mutta minulla ei ole enää siementä. Saaralla ei ole enää elämää kohdussaan. Vaimoni on aikaa sitten ohittanut kyvyn synnyttää lapsia. Niin, miten aiot tehdä sen, Herra?” Sen sijaan Aabraham yksinkertaisesti ”ei heikontunut uskossaan”.

Tosiasia on, että kun Jumala toimii tuottaen uskon, joka koetellaan ja on parempaa kuin kulta, Hän ensin tuomitsee kaikki ihmisen mahdollisuudet kuolemaan. Hän sulkee oven inhimilliseltä järkeilyltä, ohittaen kaikki loogisen harkinnan keinot.

Jumalaa miellyttävä usko syntyy kuoleman paikassa. Puhun tässä kaikkien inhimillisten mahdollisuuksien kuolemisesta. Se on paikka, jossa ihmisen tekemät suunnitelmat ensin kukoistavat, mutta kuolevat sitten. Se on paikka, jossa ihmisen toiveet tuovat väliaikaista helpotusta, mutta murskautuvat pian, vain lisäten avuttomuuden tunnetta. Oletko ollut tällaisen kuolettuneisuuden paikassa? Onko näyttänyt siltä, ettei ole enää mitään mahdollisuutta? Et voi soittaa kenellekään pyytääksesi neuvoa. Taivas on kuin rautaa rukoillessasi, pyyntösi putoavat maahan.

Julistan sinulle, että tämä on Jumalan työtä. Hänen Henkensä toimii saadakseen sinut lakkaamaan miettimästä mahdotonta, lakkaamaan etsimästä inhimillistä keinoa, saadakseen sinut lakkaamaan etsimästä omaa tietä ulos tilanteestasi. Pyhä Henki kehottaa sinua: ”Lopeta avun etsiminen ihmisiltä. Lakkaa katsomasta tilanteesi toivottomuutta. Ne ovat vain uskosi esteitä.”