Saturday, July 2, 2016

HÄN ON EHDOTTOMAN USKOLLINEN - Carter Conlon

“En ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää”(Ps.37:25). Tämän uskomattoman lupauksen toinen puoli ”enkä hänen lastensa kerjäävän leipää” tarkoittaa, että Kristuksen kanssa vaeltaminen ei vaikuta vain sinun omaasi vaan myös sinun rakkaittesi tulevaisuuteen.

Muista, että tämä tapahtuu lopulta vain Kristuksen kuuliaisuuden takia Isäänsä kohtaan. Hän antoi henkensä täyttääkseen Jumalan päämäärän, että sinä ja minä, Kristuksen Jeesuksen jälkeläisinä, voimme ottaa vaarin psalmissa annetusta lupauksesta. Siitä näemme, kuinka tärkeätä on vaeltaa kuuliaisina ja antaa koko sydämemme Herralle. Kun niin teemme, lupaus ulottuu kaikkiin niihin, jotka tulevat meidän jälkeemme, lapsiimme, lastenlapsiimme, niihin joiden yli Jumala on antanut meille auktoriteetin. Olen jo nähnyt tämän olevan totta omassa elämässäni.

Sikäli kuin tiedän, olen ensimmäinen uskova Kristuksessa oman perheeni historiassa. Minulla on kuitenkin sisarusten lapsia ja muita perheenjäseniä, jotka ovat kääntyneet Jumalan puoleen. Pitkään sen jälkeen, kun olen itse mennyt tästä maailmasta, uskon, että Herran siunaus edelleen koskettaa minun kotiani, koska itse päätän vaeltaa Kristuksen vanhurskaudessa.

Sunnuntai-iltaisin täällä Times Square-seurakunnassa kuulee monia todistuksia ihmisiltä, jotka yrittivät juosta Jumalaa pakoon. Heidän elämänsä oli täynnä syntiä ja kapinaa. He käänsivät musiikin kuulumaan erityisen kovaa yrittäessään hukuttaa Jumalan äänen. Ongelma oli kuitenkin siinä, että heillä oli vanhurskas äiti tai isä. Joku rukoili heidän puolestaan! Nyt on ilmeistä, että heitä ei ole hyljätty. He eivät joudu kerjäämään leipää, koska joku heidän kodissaan vaelsi Jumalan kanssa.

Päättäkäämme mekin joka päivä vaeltaa Jumalan tietä, pitäen Jumalan totuuden vanhurskaudessa ja luottaen Hänen antavan meille voiman Hänen kokosydämiseen seuraamiseensa. Kun päätämme tehdä niin, näemme Raamatun sanan toteutuvan. Vanhurskasten siunaus on meidän päällämme samoin kuin jälkeläistemme päällä. Saamme kaiken, mitä tarvitsemme, sillä Jumala on ehdottoman uskollinen ja täyttää lupauksensa!

__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001.

Friday, July 1, 2016

JUMALA ON MEIDÄN TURVAMME

Juuri tällä hetkellä maailma ajautuu suureen sekasortoon. Tapahtuu asioita ja kaoottisia tilanteita, jotka luonnollisesti saavat aikaan pelkoa. Mutta Jumala on sanonut meille: ”Minun Sanani on sinussa. Sinut on peitetty käteni varjoon. SINÄ OLET LAPSENI”. Meidän on aika kiinnittää turvavyömme, avata Raamattumme ja puhua Isämme kanssa tästä kaikesta. Hän on sanonut, ettemme lankea: ”Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi”(Ap.t.2:25).

Kehotan sinua ottamaan tämän Jesajan voimallisen sanan omaksesi:

”Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.

Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: ’Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta’? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy”(Jes.40:26- 31).

Yhteys Hänen kanssaan tuottaa luottamuksen. Kun vuodatamme Herralle tarpeemme ja huolemme, pääsemme Hänen lepoonsa ja uskonvarmuuteen: ”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme”(Ps.62:8).

Thursday, June 30, 2016

USKON HYPPY

Meidän on mahdollista herätellä itseämme, jotta kysyisimme: “Miksi olen niin pelokas? Miksi kuljen ylös- ja alaspäin epätoivon vuoristoradalla? Miksi tulevaisuus saattaa sieluni paniikkiin?”

Tämä tapahtuu, koska emme ole kokonaan antaneet elämäämme, perhettämme, terveyttämme, työpaikkaamme, kotiamme Jumalan uskollisiin käsiin. Emme ole tehneet uskon hyppyä, joka päättää: ”Herra on totinen ja uskollinen. Vaikka minä olen langennut lukemattomia kertoja, Hän ei ole koskaan hyljännyt minua. Tulkoon, mitä tulleekin, minä annan elämäni ja tulevaisuuteni Hänen hoitoonsa”.

Kuinka pystymme tekemään sen? Ottamalla vastaan sanan, jonka Hän on antanut meille: ”Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda”(Jes.51:22). Lyhyesti sanottuna: ”En minä nuku. Olen sama Jumala, joka halkaisin Punaisen Meren, joka herättää kuolleita ja joka on varannut sinulle paljon. Kansani ei ole tarkoitettu elämään pelon siteissä.”

Juovuttava malja otetaan pois, kun heräämme tarpeeseemme hyväksyä Jumalan Sana. Kun otamme asemamme uskossa, kohtaamme yhtäkkiä pelon häilähdyksiä. Meidän pitää vastustaa noita pelkoja, panna luottamuksemme Jumalan lupauksiin ja suostua siihen, että Hän pystyy pitämään huolta kaikesta, minkä olemme antaneet Hänelle. Sitten emme enää juo epätoivon maljasta.

On totta, että mitä pimeämmiksi päivät tulevat, sitä enemmän Jumalan kansan pitää elää uskosta. Muutoin teemme Jumalasta valehtelijan aina, kun joudumme pelon tai paniikin valtaan. Kerran Newsweek- lehdessä kerrottiin, miten eräs teinityttö osoitti, mitä sellainen usko on. Lentokone lensi Newark’ista Pariisiin ja joutui kovaan turbulenssiin. Matkustajat olivat paniikissa ja alkoivat kiljua. Kaiken keskellä tämä kuusitoistavuotias tyttö istui paikallaan turvavyö kiinnitettynä ja luki hiljaa Raamattuaan. Myöhemmin häneltä kysyttiin, miksei hän pelännyt, kun kaikki ympärillä vapisivat pelosta. Hän vastasi: ”Raamattuni lupaa minulle, että Jumala pitää minusta huolen. Niinpä vain rukoilin ja luotin”.

Wednesday, June 29, 2016

OTA KANTAA!

Kuulen monista uskovista, jotka ovat juoneet epätoivon maljasta. He ovat kohdanneet niin monia ongelmia ja kestäneet niin monta kriisiä, että ovat nyt väsyneitä. He ovat niin taakoitettuja, että ajattelevat seuraavan huolenaiheen, pelon varmaan murskaavan heidät epätoivoon. He ovat tulleet murtumispisteeseen, omien keinojensa päätepisteeseen.

Mitä Jumala sanoo sellaisille pelokkaille ihmisille, jotka vapisevat ahdistuksessaan? Minkälaisen reseptin Hän määrää niille, joiden sydän halkeaa pelosta, joiden silmät näkevät vain kauheita asioita tulemassa kohti? Hän antaa heille tämän sanan: ”Herää! Nouse!” (ks. Jes.51:7). Jumala voi ottaa pelottavan maljan pois huuliltamme vain tällä ehdolla: ”Nouse! Ota kantaa!”

Rakas lukijani. Mitä ikinä tapahtuukaan, kun pahat ihmiset vain huononevat entisestään, kun talouskriisit nousevat vuoriksi, Jumalan ihmiset tarvitsevat enemmän kuin rohkaisevia sanomia. He tarvitsevat enemmän kuin saarnoja, jotka lisäävät lyhytaikaista uskoa. Eräs mies kirjoitti minulle: ”Viimeaikaiset puheesi toistavat kovin samoja asioita. Ne yrittävät jatkuvasti rohkaista epätoivoisia uskovia. Kuulostaa siltä, että vain jotkut uskaltavat laittaa uskonsa siihen, että he eivät tarvitse jatkuvaa vahvistamista. Eivätkö he tunne Raamattuansa?”

Juuri tämä oli Jumalan huolena Israelin suhteen. Mikä oli Jumalan vastaus heidän syyttelyynsä? Hän sanoi heille: ”Mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niin kuin ruohon”(Jes.51:12). Toisin sanoen: ”Olen laittanut Sanani sinun suuhusi. Olen suojellut sinua kädelläni. Olen vannonut, että olet Minun kansani. Siltikään et ole suostunut siihen. Minä aion uskollisesti toteuttaa sanan, jonka olen puhunut. Silti edelleen pelkäät ihmistä, joka kuihtuu kuin ruoho.”

Paavali saarnasi: ”Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, … sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut”(Room.12:3). Jokaiselle uskovalle on annettu tietty uskonmäärä. Siitä määrästä pitää jokaisen kasvattaa horjumaton, järkkymätön usko. Miten se tapahtuu? Kun usko kasvaa, se vahvistuu vain yhdellä tavalla: kuuntelemalla ja luottamalla Jumalan Sanaan.

Tuesday, June 28, 2016

TUTISEVA MALJA

Herra ei koskaan tarkoittanut kansansa elävän paniikissa tai täristen pelosta. Jopa Vanhassa Testamentissa Herralla oli kansa, joka luotti Hänen lupauksiinsa. Siksi heidän ympärillään oleva kaaos ei koskettanut heitä. Näemme tämä profeetta Habakukin elämässä. Hän sai nähdä näyn ”lopusta”(Hab.2:3).

Habakuk näki viimeisten päivien kansan, joka uuvuttaisi itsensä ahnehtien ja kadehtien. Hänen näkynsä mukaan kauhea väkivallan henki voittaisi tuona aikana (ks. Hab.1:9). Habakuk sanoi tästä kaikesta: ”Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan”(Hab.2:16).

Tiedämme, että profeetta puhuu aina ensin omalle sukupolvelleen. Kuitenkin Habakukin itsensä mukaan tämä profeetallinen sana oli tarkoitettu myös meidän sukupolvellemme. Hän sanoo meille: ”Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä”(Hab.2:3, kursiivi kirjoittajan). Habakuk näki tutisevan maljan: ”Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee… ja tutisen”(Hab.3:16).

Tässä oli hurskas, rukoileva profeetta, joka oli aikanaan niin kauheitten tapahtumien valtaama, että hänkin tutisi. Sitten Henki tuli Habakukin ylle ja antoi hänelle profetian: ”Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niin kuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani”(Hab.3:17- 19).

Jumala poisti tutisevan maljan palvelijaltansa Habakukilta. Hän tekee saman kaikille uskollisilleen tänään.

Monday, June 27, 2016

JUMALA JOKA SEKAANTUU ELÄMÄÄMME - Gary Wilkerson

”Ja synagogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: ’Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä (mitä sinä sekaannut meihin, suom. huom.), Jeesus Nasaretilainen?"(Luuk.4:33 - 34).

Rakastan tätä sanaa, ”sekaantua”, joka esiintyy tässä englanninkielisessä käännöksessä. Haluaisit ehkä alleviivata sen omaan Raamattuusi, jos sinulle on käännös, joka käyttää tätä sanaa. Jos ei, niin kirjoita se muistiin. Jumala, joka sekaantuu, joka katsoo kriisiäsi, tarpeitasi ja sen sijaan että seisoisi vieressä huolissaan ja ahdistuneena, Hän sekaantuu elämäsi ongelmiin.

Jeesus sekaantuu saatanallisiin suunnitelmiin, jotka on aiottu sinua vastaan. Jos Jeesus ei sekaantuisi, Saatana voisi päästä vapaasti käsiksi sinuun. Synnin ja sairauden ja kärsimyksen vallalla olisi täysi oikeus sinun elämääsi, niin ettet pystyisi seisomaan. Jeesus rakastaa sinua, Hän välittää sinusta, ja kun Saatana tulee aikomuksenaan heittää sinut yli laidan, Jeesus sekaantuu tilanteeseen.

”Ei”, Hän sanoo, ”ei se tule tapahtumaan! Minä aion pitää tämän veljen tai sisaren pystyssä.”

Kun olet peloissasi, kun tunnet lankeavasi, kun paha vyöryy päällesi joka puolelta, ole varma siitä, että Jeesus tulee väliin. Hän vie asiansa päätökseen.

Jeesus sekaantui tämän riivatun miehen elämään, ja Hän haluaisi sekaantua sinun elämääsi niin monessa kohdin. Ehkä vaellat juuri nyt tahallisessa tottelemattomuudessa ja kapinassa Jumalaa kohtaan. Hänen armonsa tulee väliin ja kutsuu sinut takaisin. Ehkä sinusta on tullut penseä, ja olet uskossa vain puolella sydämellä. Jeesus haluaa sekaantua siihen ja vetää sinut takaisin. Ehkä olet huolissasi jostakin perheesi jäsenestä, ja sinusta tuntuu toivottomalta. Et näe mitään mahdollisuutta muutokseen. Jeesus sekaantuu kaikki näihin asioihin.

Saatana tulee luoksesi samalla tavalla, kuin luimme hänen tulleen Jeesuksen luo rotkon reunalla, hän haluaa heittää sinutkin alas. Hänellä on suunnitelma elämääsi vastaan, mutta Jeesus tulee ja sekaantuu siihen. Voit sanoa: ”Ylistys Herralle”, jos haluat, koska tämä on todella hyvä uutinen.

Saturday, June 25, 2016

LAULAMMEKO KOVEMPAA? - Claude Houde

Kun rukoilemme: “Herra, lisää meille uskoa”, pyydän sinua antamaan Jumalan kirkastaa sydämesi liekin. Aabraham, uskomme malli, lähti pelastamaan ihmisiä, jotka armoton vihollinen oli saanut käsiinsä (ks.1 Moos.14:11- 16). Teksti puhuu meille ”armottomista miehittäjistä, jotka ottivat kaiken saaliiksensa”. Eloon jäi kuitenkin yksi, uhri, joka lankesi Aabrahamin jalkoihin ja pani tämän tekemään päätöksen.

Olet kuka tahansa, seurakunnan ovella koputtelevat ne, jotka kärsivät. Nykyajan kirkko on omaksunut tavan olla näkemättä niitä, jotka kärsivät sen ympärillä. Välinpitämättömyys on vastoin Jumalan omaa luontoa. Tämä seurakunta etsii innokkaasti vain omaa siunaustaan, tarpeidensa tyydyttämistä, ylistystä, jumalanpalveluksia, teologiaa ja kokemuksia Jumalan kanssa. Sillä on voimakas halu jäädä ”omiensa tykö, uskovien keskuuteen”.

Yhdessä kirjoistaan Dietrich Bonhoeffer, saksalainen pastori ja teologi kertoi jotakin, mikä järkytti minua syvästi, koska se oli todellinen kuva nykyajan kirkosta. Bonhoeffer oli pastorina toisen maailman sodan aikaan, kun natsien juutalaisvaino otti hengen kuudelta miljoonalta juutalaiselta. Historia osoittaa, että useimmat saksalaiset pastorit sietivät tai yrittivät jättää huomiotta natsien järjettömyyden ja murhanhimoisen rasismin, joka johti kansanmurhaan. Kirkko heräsi lopulta, mutta liian myöhään. Pastori Bonhoeffer puhui Kolmannen Valtakunnan hallitusta vastaan, ja joutui siksi vankilaan. Lopulta hänet tapettiin rohkeutensa ja periaatteensa takia.

Bonhoeffer kirjoitti keskustelusta, jonka hän kävi erään pastoritoverinsa kanssa vähän ennen kuin hänet pidätettiin. Pastori uskoutui hänelle: ”Se oli kauheaa. Meidän seurakuntamme on aivan rautatien varrella. Me saatoimme kuulla junien menevän viemään juutalaisia keskitysleireihin. Ensin sitä sattui harvoin, mutta nyt niitä kulkee monta kertaa päivässä. Eräänä sunnuntaina muutama viikko sitten, tapahtui jotakin hämmentävää ja hirveää. Olimme juuri keskellä jumalanpalvelusta, ja noiden junien meteli oli korviahuumaava. Sitten, juuri, kun me lauloimme virsiä, kuulimme ihmisten huutavan: ”Auttakaa meitä”, auttakaa meitä”.

Järkyttyneenä Bonhoeffer kysyi pastorilta: ”Mitä te teitte?” Tämä vastasi: ”Hetkeen en ollut aivan varma, mitä pitäisi tehdä, mutta sitten sanoin seurakunnalle: ’Veljet ja sisaret, lauletaan kovemmin”.

Pitääkö meidänkin ”laulaa kovemmin”, jotta pääsemme kuulemasta niiden huutoa, jotka pyytävät apua lähellä meitä?

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Kanadassa. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Kanadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.