Friday, April 29, 2016

KAMMIORUKOUS

Ollessamme yksinämme, salassa tapahtuu kammiorukous. ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle”(Matt.6:6).

Mutta siinä on muutakin. Kreikan sana kammio tässä jakeessa merkitsee ”yksityishuone, salainen paikka”. Jeesuksen kuulijoille se oli selvää puhetta, koska heidän kulttuurissaan kodeissa oli sisähuone, joka palveli eräänlaisena varastohuoneena. Jeesuksen käsky tarkoitti menemistä tuohon salaiseen kammioon ja sulkea ovi perässään. Se käsky kuului yksilöille, koska se ei ollut rukousta, jota rukoiltiin seurakunnassa tai rukouskumppanin kanssa.

Jeesus antoi tästä esimerkin mennessään yksinäisiin paikkoihin rukoilemaan. Uudelleen ja uudelleen Raamattu kertoo meille, että Hän ”vetäytyi” viettämään aikaa rukouksessa. Kenelläkään ei ollut kiireisempää elämää, kun Häntä ympäröivät jatkuvasti tarpeessa olevat ja Hänellä oli kovin vähän aikaa itsekseen. Silti meille kerrotaan: ”Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili”(Mark.1:35). ”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä”(Matt.14:23).

Mieti käskyä, joka annettiin Saulukselle Apostolien teoissa. Kun Kristus ilmestyi tälle seurakunnan vainoojalle, Saulusta ei lähetetty yhteiseen seurakunnan kokoukseen tai Ananiaan, suuren rukoustaistelijan luokse. Ei, Sauluksen oli määrä viettää kolme päivää yksin, erillään ja rukoilla ja tulla tuntemaan Jeesus.

Meillä kaikilla on tekosyitä, miksi emme rukoile salassa, erityisessä paikassa yksin. Me sanomme, ettei meillä ole sellaista paikkaa eikä aikaa tehdä sitä. Thomas Manton, hurskas puritaani kirjailija sanoo tästä asiasta: ”Me sanomme, ettei meillä ole aikaa rukoilla salaa. Kuitenkin meillä on aikaa kaikkeen muuhun: aikaa syödä. juoda, aikaa lapsille, mutta ei aikaa sille, mikä on kaikkein tärkeintä. Me sanomme, ettei meillä ole salaista paikkaa, mutta Jeesus löysi vuoren, Pietari talonkaton, profeetat erämaan. Jos rakastat jotakuta, löydät kyllä paikan olla yksin.”

Thursday, April 28, 2016

RUKOUKSEN PAIKKA

Kotiemme tulee olla rukouksen paikkoja!

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa”(Matt.18:19). Jotkut uskovat nimittävät tätä ”rukoussopimukseksi”. Olet syvästi siunattu, jos sinulla on harras veli tai sisar, jonka kanssa rukoilla. Tosiaan kaikkein voimallisimmat tuntemani esirukoilijat ovat rukoilleet kaksin tai kolmisin. Jos Jumala on siunannut minua tässä elämässä, jos Hän on käyttänyt minua kunniansa kirkastamiseen, tiedän sen tapahtuneen muutaman mahtavan esirukoilijan tähden, jotka rukoilevat puolestani joka päivä.

Paikka, jossa tällaiset rukoukset lausutaan, on kaikkein vahvimmillaan koti. Vaimoni, Gwen ja minä, rukoilemme yhdessä päivittäin ja uskon, että se pitää meidän perhettämme yhdessä. Rukoilimme jokaisen lapsemme puolesta heidän kasvuvuosinaan, ettei yksikään heistä joutuisi kadotukseen. Rukoilimme heidän ystäviensä ja seurustelusuhteittensa puolesta. Rukoilimme myös heidän tulevien aviopuolisoittensa puolesta. Nyt teemme saman lastenlapsillemme.

Surullista kyllä, vain harvat uskovat perheet ottavat aikaa rukoukseen kodissaan. Henkilökohtaisesti voin todistaa, että olen hengellisessä työssä perheeni rukouksen voimasta. Joka päivä, missä hyvänsä sisarukseni leikkivät kanssani, äitini tuli huutamaan kotimme etuovelle: ”David, Jerry, Juanita, Ruth, on rukoushetken aika!” (pikkuveljeni Don ei ollut vielä syntynyt).

Koko naapurusto tiesi meidän perheemme rukoushetkistä. Joskus vihasin kuulla tuota huutoa ja purnasin sitä vastaan. Joskus silti tapahtui selvästi jotakin noiden rukoushetkien aikana, kun Pyhä Henki liikkui perheemme keskellä ja kosketti sielujamme.

Ehkä et osaa nähdä itseäsi pitämässä perheen rukoushetkiä. Ehkä sinulla on aviopuoliso, joka ei tee yhteistyötä tai lapsi, joka kapinoi. Rakas lukija, ei merkitse mitään, kuka valitsee osallistumisensa. Sinä voit silti tulla keittiön pöydän ääreen ja painaa pääsi rukoukseen. Se voi käydä perheesi rukoushetkestä ja jokainen perheen jäsen tietää sen.

Wednesday, April 27, 2016

PUHALTAKAA PASUUNAAN SIIONISSA

Mitä meidän tulisi rukoilla tällaisena aikana?

Tässä on Jooelin resepti Israelille tuona pimeyden ja pelon päivänä: ”Puhaltakaa pasuunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset … Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"(Jooel2:15 -17).

Tässä oli kutsuhuuto seurakunnalle: ”Älkää lannistuko tai antako periksi epätoivolle. Teidän ei pidä uskoa paholaisen valheita, ettei herätyksen toivoa ole”. Sen sijaan Jooelin mukaan, kansan rukouksen tulisi olla: ”Herra, lopeta tämä nimesi pilkkaaminen. Älä anna seurakuntaasi pilkata pitempään. Lopeta pakanakansojen iva meitä kohtaan, kun he ärsyttävät kysyen: ”Missä on teidän Jumalanne?”

Saatat ajatella: ”Mitä Jumala lupaa tässä, on ainoa mahdollisuus. Hän sanoo, että Hän saattaa pidättää tuomiotaan. Se ei ole muuta kuin ”ehkä” tai “mahdollisesti”. Kaikki, mitä Hän pyytää kansaltaan, saattaa yhtä hyvin olla turhaa.”

En usko, että Jumala huijaa seurakuntaansa. Hän ei lähetä kansaansa hölmöläisten hommiin. Kun Aabraham rukoili Jumala säästämään Sodoman (jossa hänen veljenpoikansa Loot asui), Herran sydän suostui säästämään kaupungin, vaikkei siellä olisi kuin kymmenen vanhurskasta. Aabraham rukoili tätä, kun tuhoajaenkelit olivat menossa kaupunkiin! Olen varma, että Jumalan kansan pitää tänään rukoilla Herraa samalla tavalla.

Jooelin profetia, joka koskee Pyhän Hengen vuodatusta, löytyy Jooel 2:28- 32:ssa ja apostoli Pietari toistaa sen saarnassaan Ap.t.2:17- 21:ssä. Profetia alkaa sanoilla: ”'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat”(Ap.t.2:17- 21).

Tuesday, April 26, 2016

VIELÄ NYTKIN

”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa”(Jooel2:12- 13).

Kun luen tätä Raamatunkohtaa, huomaan sanat: ”Vielä nytkin”. Kun suuri pimeys lankesi Israelin päälle, Jumala pyysi kansaansa: ”Tulkaa Minun tyköni, vaikka olette työntäneet minut ulos yhteisöstänne, armo näyttää mahdottomalta, ihmiskunta on pilkannut varoituksiani, pelko ja kauhistus peittävät maan. Minä haastan teitä tulemaan takaisin minun tyköni. Olen hidas vihaan ja olen halunnut pidättää tuomioitani ajaksi, niin kuin tein Joosialle”.

Näetkö tässä Jumalan sanoman meille? Hänen kansanaan meitä pyydetään rukoilemaan, ja Hän kuulee meitä ja vastaa pyhiensä totisiin, hartaisiin ja palaviin rukouksiin.

Minulla on varoituksen sana tämän hetken seurakunnalle: Varokaa! Saatana tulee juuri sellaisena pimeänä hetkenä, kun tuho värjyy maan päällä, kun pakanat raivoavat ja terrorisoivat kansoja. Paholainen tietää, että olemme haavoittuvia, ja hän heittää tämän valheen: ”Mitä hyvää pystyt tekemään? Miksi yrität evankelioida muslimeja, kun he haluavat tappaa sinut? Et voi muuttaa mitään. Voisit yhtä hyvin antaa periksi synnin täyttämälle maailmalle. Ei kannata rukoilla Hengen vuodatusta. Kaikki parannuksen tekemisesi on turhaa”.

Jumala tulee meidän tykömme tämän Jooelin kirjan sanan kera: ”Vielä on toivoa ja armoa, vielä nytkin! Minulla on paljon anteeksiantamusta ja olen hidas vihaan. Sinun on nyt aika kääntyä Minun tyköni rukouksessa. Pidätän tuomioni ja tuon jopa siunauksen sinulle.”

Vielä nytkin, murhanhimoisten islamilaisten ääriliikkeiden, leviävän homoseksuaalisuuden aikaan, kun kansamme on menettänyt moraalisen kompassinsa, kun tuomioistuimet ajavat Jumalan ulos yhteiskunnasta, kun pelko tarttuu koko maailmaan, on aika kääntyä Herran tykö rukouksessa.

Monday, April 25, 2016

ASTU VIRTAAN - Gary Wilkerson

Epäuskoiset sanoivat Joosualle: “Jos ylitämme Jordan-virran, joudumme kohtaamaan vihollisia enemmän kuin koskaan. Tiedäthän sinä uutiset. Maassa, johon olemme menossa, on kolmekymmentäyksi eri kuningasta ja jokainen heistä haluaa tuhota meidät. Tiedätkö kuinka monta kuningasta olemme lyöneet viimeisinä neljänä kymmenenä vuotena? Tarkalleen kaksi. Mitä ihmettä oikein luulet? Kuinka tämä on sitä, minkä Jumala haluaa meidän tekevän?”

Joosua tiesi, että se olisi vaikeaa, oikeastaan mahdotonta. Hän tiesi kuitenkin, että Israelilla oli ainoastaan yksi suunta, johon piti mennä: eteenpäin. He ylittäisivät joen ja tekisivät sen uskossa, luottaen, että Jumalalla oli parhaat mielessä heitä varten.

Tiedämme, että lopussa Joosua ja Israel omistivat maan ja saivat siunauksen.

Liiton arkkia kantavat papit astuivat kuohuvaan jokeen, ja heti, kun heidän varpaansa koskettivat vettä, Jumala halkaisi virran yliluonnollisesti. Sen jälkeen kaikki epäuskoisten ennustamat asiat kääntyivät Jumalan kansan hyväksi.

Kansa tuli suureen, muurilla varustettuun kaupunkiin, jossa heidän vihollisensa asuivat. Kun he marssivat sen ympäri, läpipääsemättömät muurit sortuivat. Kourallinen kuninkaita, joita Israel oli pitänyt vihollisina, tuli heidän avukseen ja kaksinkertaisti heidän armeijansa.

Tekikö tämä kaikki Joosuasta ja Israelista supersankareita? Ei suinkaan. Yhdessä kohdassa Joosua löi laimin Jumalan tottelemisen, mutta hänen tehtyään nopeasti parannuksen, Herra käytti tätä kokemusta vahvistamaan Joosuaa.

Haluatko sinä astua jokeen? Jumala saattaa sanoa: ”Jos vain suostut kastamaan varpaasi veteen, näet minun halkaisevan aallot sinun kulkeaksesi. Ei väliä, kuinka monta vihollista ja varustusta kohtaat. Minä kannan sinut toiselle puolelle. Olen jo laatinut suunnitelman sinua varten. Saatan sinut niiden läpi toteutukseen asti ja kaikki minun kunniakseni.”

Kehotan sinua: ”Luota, että Jumala johtaa sinut oman Jordanisi ylitse. Anna Hänen hiljentää kaikki epäuskon äänet. Hänen ”suunnitelmansa A” sinua varten ei joudu tuhoon. Hän on uskollinen ja Hän antaa sinulle voiton!

”Silloin Herra sanoi Joosualle: ’… niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi”(Joos.3:7).

Saturday, April 23, 2016

USKON KUTSU - Claude Houde

Daavidin julkisen toiminnan alku on tuo järisyttävä hetki, jolloin hän surmaa Goljat-nimisen jättiläisen. Daavid oli kotoisin perheestä, jota tänä päivänä sanottaisiin ”toimimattomaksi”. Häntä ei otettu huomioon, vaan laiminlyötiin. Teini-ikäisenä hänet jätettiin paimentamaan laumaa vuorilla, yksinäiseen ja vaaralliseen tehtävään.

Kun Jumalan mies etsi ehdokasta kuninkaaksi Saulin paikalle, Daavidin isä, Iisai näytti kaikki muut poikansa, mutta jätti Daavidin huomioimatta. Oli kuin Daavidia ei olisi ollut olemassa. Hänen veljensä halveksivat häntä, ivasivat häntä, kysyivät pahantahtoisesti ja ivasivat hänen jaloimpia ideoitaan.

Kun Daavid heistä huolimatta löi vihollisen ja tuli voittajana taistelusta Goljatia vastaan, hän lähti kotoaan. Kuningas Saul otti hänet siipiensä suojaan.

Saul oli pahan hengen vaivaama ja petollinen johtaja. Piankin hän alkoi kadehtia Daavidia. Saul koki Jumalan Daavidille osoittaman suosion uhkaavan itseään samoin kuin ihmisten selvä rakkaus Daavidia kohtaan. Kun Daavidilla oli ensin isä, joka ei ottanut häntä huomioon, Daavid kärsi edelleen ”adoptioisän hahmosta”, joka järjettömän turvattomuuden tunteensa takia lopulta yritti tappaa tämän.

Noina päivinä Saul otti ensimmäisen horjuvan askeleensa julkisessa toiminnassaan, kun taas Daavid koki ensimmäiset voittonsa. Hän oli voimakas ja täynnä taitoa, vaikka hänet kutsuttiinkin yliluonnollisesti. Hän oli myös kauhean yksin ja haavoittuva. Daavid sanoi itsestään tuohon aikaan: ”Olen yhä heikko, vaikka minut onkin voideltu kuninkaaksi” (ks. 2 Sam.3:39).

Jumala sitten lähetti Joonatanin Daavidin luo. Joonatan vastasi ystävyyden ja uskollisuuden kutsuun, epäitsekkääseen tukeen ja nöyryyteen suuremman asian hyväksi. Tällainen kutsu pakottaa antamaan ja auttamaan jotakuta, jolta ei voi odottaa mitään vastapalvelusta. Et voi kuvitella sitä Jumalan síunauksen virtaa, joka pääsee valloilleen, kun päätät tehdä oman osasi. Tämä ilmestys voi koskettaa ja muuttaa avioliittoja, perhettä, seurakuntaa ja jopa kansaa. ”Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niin kuin omaa sieluansa. Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä”(1Sam.18:3-4).

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa.. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, April 22, 2016

JEESUS JA LASARUS

Niin kuin Johanneksen evankeliumin 11.luvussa kerrotaan, Jeesuksen vaellus Betaniaan ei ollut niinkään Lasaruksen kuoleman, vaan Hänen oman kuolemansa takia. Mieti tätä: Kun tulisi aika Jeesuksen kohdata risti, kuinka Hänen seuraajansa voisivat uskoa Hänen ylösnousemiseensa? Oli vain yksi keino saada heidät uskomaan. Se oli Jeesukselle, jonka rakkaat ystävät olivat Hänen mukanaan Betaniassa, käymistä toivottomimpaan tilanteeseen ja tehdä tehtävänsä inhimillisesti mahdottoman edessä.

Olen varma, että Jeesus ei olisi antanut kokea tätä kenenkään Hänen sisäpiirinsä ulkopuolella. Sellaiset jutut olivat varattuina vain niille, jotka olivat Hänelle läheisiä eiväkät ajatelleet maailman tavoin. Vain sellaisissa ystävissä, ihmisissä, jotka tuntevat Kristuksen sydämen ja luottavat Häneen täysin, Hän voi synnyttää uskon, jota ei horjuteta.

On totta, että Jeesus tiesi kaikki tulevat vaikeudet, jotka tapahtuisivat näitten Hänelle rakkaitten ihmisten elämässä. Hän tiesi jokaisen sairauden ja murhenäytelmän, joita he joutuisivat kohtaamaan. Hän halusi nähdä heissä uskon, joka luottaisi Häneen, joutuisivat he sitten kohtaamaan kuinka kauheita asioita hyvänsä.

Kun Jeesus lopulta saapui Betaniaan, Martan ensimmäiset sanat olivat: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot"(Joh.11:21 - 22). Nämä sanat saattavat kuulostaa syvältä uskolta Martan puolelta, mutta kun Jeesus vastasi: "Sinun veljesi on nouseva ylös"(Joh.11: 23), Martan vastaus oli paljastava: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä"(Joh.11:24), toisin sanoen: ”Se on nyt ohitse, Jeesus, olet myöhässä”.

Jeesus vastasi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh.11:25 - 26).

Kristus kertoi hänelle toisien sanoen: ”Ei Martta, Minä olen ylösnousemus ja elämä. Usko minuun, niin et kuole koskaan.” Taaskaan Hän ei puhunut Lasaruksesta, vaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Hänelle Lasarus oli jo suoritettu loppuun juttu: ”Martta, etkö usko, että voin mennä jopa hautaan ja tehdä mahdottoman sinulle Marialle, koko elämäksi?”