Saturday, December 20, 2014

ANTEEKSIANTAMUKSEN SIEMENIÄ by Nicky Cruz

Toivoisin sinun voivan kokea saman ihmeen, joka tapahtui omalle perheelleni. Toivoisin, että voisit tuntea eron nykyisen ja nuoruuteni päivien elämämme välillä. Tänään rakastan veljiäni ja sisartani hellästi. En tee mitään muuta niin mielelläni, kuin istuskelen ja nauran ja puhun ja itken oman perheeni keskellä.

Ne kerrat, kun pääsen matkustamaan takaisin Puerto Ricoon, ovat kalleimpia muistojani. Kun menen kotiin, en ole enää Nicky Cruz, evankelista ja puhuja. Olen vain veli. Olen vain yksi perheessä ja pidän siitä. Itse asiassa kaksi veljistäni on pastoreina Puerto Ricossa. He eivät ole koskaan pyytäneet minua puhumaan seurakunnassaan. He tietävät, että haluan vain levätä, kun tulen kotiin.

Minulla on paljon muistoja valvomisesta perheeni kanssa, syöden, nauraen ja vitsaillen sekä rukoillen ja itkien yhdessä. Joskus me valvomme yhteen asti yöllä ja kerromme juttuja. Vaihdamme tarinoita. Iloitsemme kaikesta, mitä jaamme. Se on kuin suuri juhla!

Sellaista ei ollut ennen. Emme olleet aina niin onnellisia, huolettomia ja rakastavia. Kun Jeesus tuli elämäämme, Hän toi rakkauden räjähdyksen! Hän avasi armon ja anteeksiantamuksen tulvaluukut. Menneisyydessä perheellämme oli paljon tuskaa, mutta ei kukaan meistä enää helli vihaa niistä ajoista. Kenelläkään ei ole enää mitään hampaankolossa. Meillä ei ole sydämissämme mitään muuta kuin rakkautta. Emme vietä enää aikaa katuen, me vain iloitsemme Jeesuksessa, jonka tunnemme tänään. Tulevaisuudessa Hän tuo meidät kaikki yhteen.

Sydäntäni särkee, kun näen perheitä, jotka pitäytyvät menneisyydessä. Veljet ja sisaret, jotka riippuvat kiinni katkeruudessa ja kaunassa kauan sitten menneitten päivien tähden. Aviomiehet ja – vaimot, jotka ovat loukkaantuneet sanoista tai teoista, antavat kivun tulehduttaa, kasvaa, syödä heidät eläviltä kuin syöpä.

Jeesus voi tehdä ihmisen sydämelle sen, mitä kukaan muu ei voi tehdä. Kun Hän tulee elämään sydämeemme, Hän tekee enemmän kuin vain antaa sinulle anteeksi. Hän kylvää siemeniä anteeksiantamukseen. Yliluonnolliset siemenet, jotka eivät vain pyyhi pois syntiä, vaan pyyhkivät myös kivun, jonka synti on aiheuttanut.

En koskaan pysty kyllin kiittämään Jeesusta siitä, mitä Hän on tehnyt minun perheelleni. Kiitän anteeksiantamuksesta ja armosta, jotka Hän on antanut tuodessaan meidät takaisin yhteen.

Tämän Hän pystyy tekemään kenelle hyvänsä.

__________

Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, December 19, 2014

ÄLÄ SÄÄLI RUUTIA

Naomi yritti rohkaista Ruutia vielä kerran palaamaan kotiinsa, mutta Ruut ei halunnut mennä. ”Ruut riippui kiinni hänessä”(Ruut 1:14). Tässä käytetty sana merkitsee tyttöä polvistuneena isäntänsä eteen kädet hänen vyötäröllään, aivan kuin hän ei päästäisi tätä koskaan menemään. Ruut halusi Jumalaa!

Kun Ruut ylitti Juudan rajan, hän oli matkalla voittamaan Kristusta. Ei tiellä ollut viittoja, mutta me tiedämme, minne se tie vei: suoraan Jeesuksen sydämeen. Ruut ja Naomi tulivat siunauksen paikkaan, köyhinä ja tietämättä, mistä voisivat saada seuraavan ateriansa, mutta he tulivat juuri sadonkorjuun alussa.

Ruut oli rahaton, mitään ei näkynyt tulevaisuudesta. Hän oli kuitenkin hyveellinen nainen ja oli antanut kaikki Herran käsiin. Hän sanoi: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä" (Ruut 2:2). Vain hyvin köyhät tekivät sellaista työtä. Laki vaati, etteivät maanomistajat saaneet leikata peltojensa kulmia eikä poimia sieltä, niin että köyhät saattoivat saada ne. ”Kun te korjaatte eloa maastanne, niin älä leikkaa viljaa pelloltasi reunoja myöten äläkä poimi tähkäpäitä leikkuun jälkeen … vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle”(3 Moos.19:9- 10).

Näytti, että Ruut oli tehnyt huonon kaupan: Hänen hartautensa vei hänet vieraaseen tilanteeseen ja nyt hän hikoili kaikkein surkeimmalla palkalla. Hän oli paljon köyhyysrajan alapuolella. Katso nyt häntä tarkkaan, koska näin sinun saattaa käydä, jos irrotat kätesi vanhasta ja lähdet luottaen kokonaan Jumalaan!

Tämä oli Paavalin risti kuolemaansa asti: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi. Meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten. Me olemme houkkia Kristuksen tähden,… me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan,… vainotaan,... parjataan,… meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti” (1 Kor. 4:9 - 13).

Älä sääli Ruutia, sillä hän oli juuri voittamaisillaan Kristuksen!

Thursday, December 18, 2014

RAJAN YLITYS

Kuten näemme Ruutin kirjan 1.luvussa, Naomi, Orpa ja Ruut saapuivat Mooabin ja Juudan väliselle rajalle ja siellä he joutuivat tekemään päätöksen. Seuraisivatko he Jumalan armon vaikutusta Kristuksen täyteyteen? Heidän nimensä antavat meille vihjeitä: Naomi merkitsee armoa, Orpa jäykkäniskaisuutta ja Ruut merkitsee ystävää, kumppania.

Vastakkainasettelu tapahtuu rajalla, kun Naomi päättää koetella Orpan ja Ruutin sitoutumista ja päätöstä. Heille päätös lähteä oli enemmän kuin vain tunneasia, enemmän kuin sanat. Heidän täytyy valita joko palaaminen tai jatkaminen. Silloin heille ei luvattu palkkiota eikä selvää näkyä päätöksensä tulevasta suuresta hinnasta.

Naomi esittää heille kuvan kärsimyksestä ja köyhyydestä ennemminkin kuin tulevasta hyvin voinnista, elämän helppoudesta ja menestyksestä. Hän ei lupaa maallista hyvää, vain vaellusta uskossa. Itse asiassa hän rohkaisee heitä palaamaan oman äitinsä kotiin (ks. Ruut 1:8-9).

Sekä Orpa että Ruut pysyvät lujina tässä kohdin: ”Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo"(Ruut 1:9- 10). Orpan nimestä jo tiedät, että huolimatta hänen kyynelvirroistaan, kaikista voimakkaista sanoistaan jatkaa, hän kuitenkin jättäytyy pois ja menee takaisin epäjumalanpalveluunsa. Ulkonaisesti hän kyllä on särkynyt, hellä ja näyttää olevan mukana palaamaan Jumalan luo.

Uskon, että Naomi näki Orpan sydämen, hänen taistelunsa. Hän varmaan ajatteli itsekseen: ”Lapsiparka! Hän luulee haluavansa Herran täyteyttä, mutta hän on edelleen kiinni tämän maailman siteissä. Hän olisi onneton, jos jatkaisi matkaa, koska hän aina katselisi taaksepäin.”

Niinpä Naomi sanoo: ”Mene nyt vain tietäsi!” Orpa varmaan teki sydämessään ratkaisun: ”Minä palaan Mooabin maahan ja palvelen Jumalaa omalla tavallani! Silti rakastan näitä pyhiä ihmisiä, mutta haluan mennä eteenpäin elämässäni. En ole valmis luopumaan menneisyydestäni!”

Raamattu sanoo: ”Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi”(Ruut 1:14). Alkuperäisessä käsikirjoituksessa on lisättynä lause: ”ja meni takaisin”.


Jotkut teistä lukijoista ovat juuri hyvästelemässä veljiänne. Jokin teidän sydämessänne vetää, erityisesti ystäväpiiri tai vanha rakkaus. Niin kuin Naomi sanoi Oprasta: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo"(Ruut 1:15), samoin sinun sydäntäsi vallitsee epäjumala, jokin sinun menneisyydessäsi ei päästä sinua irti.