Wednesday, July 23, 2014

KAKSINKERTAINEN ANNOS

Ihmettelemme ehkä, miksi Elia halusi Elisan seuraavan häntä Beeteliin(ks.2 Kun.2:1-4). Ei se varmaan ollut aivan sentimentaalinen matka Elialle, viimeinen retki Muistojen kujalle. Ei, tämä viisas, vanha mies halusi opettaa Elisaa, niin kuin meitäkin tänään, tarpeesta saada enemmän Jumalan voimaa ja voitelua.

Nyt kun he vaelsivat pitkin kaupungin katuja, Elia varmaan huomasi palvelijansa kauhun ja suuttumuksen täysin langenneelle yhteiskunnalle. Elia itse oli saanut halveksuntaa ja pilkkaa omana aikanaan, Karmel -vuorella. Hän kyllä tiesi, että tämän uuden sukupolven kohtaamiseen tarvittaisiin entistä suurempaa yliluonnollista voimaa. Nämä nuoret olivat paljon paatuneempia ja jumalattomampia kuin epäjumalan papit, joita vastaan hän oli taistellut.

Uskon Elian juuri tässä kohdin halunneen koetella palvelijaansa. Varmaan hän ehdotti: ”Elisa, miksi et halua asettua tänne ja kaita tätä ihmisjoukkoa? Sinulla on varma kutsu, ja sinut on koulutettu hyvin. Sinä voisit auttaa jälleenrakentamaan Beetelin suurta perintöosaa.”

Tarkastellessaan tilannetta Beetelissä Elisa tiesi, ettei ollut valmis nousemaan pahoja henkiä vastaan siellä. Hän tajusi, mitä Elia oli tiennyt koko ajan. Hän tarvitsi Pyhää Henkeä tekemään suurempia, voimallisempia tekoja hänessä, ennen kuin hän voisi vastustaa kaupungin pahuutta. Niinpä hän sanoi mestarilleen: ”Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua"(2 Kun.2:6). Sitten Raamattu sanoo: ”Niin he kulkivat molemmat yhdessä”(sama jae).

Luulen, että Beetel edustaa tuollaista pahaa yhteiskuntaa, jollainen omasta kansakunnastamme on tullut yhden sukupolven aikana. Mekin elämme pilkkaajien ja ilkkujien keskuudessa, aistillisten ihmisten keskellä, jotka ovat antautuneet himoilleen, epäjumalanpalvelukseen, homoseksuaalisuuteen. Nykyinen sukupolvi on pahempi kuin Elian tai Elisa kohtaama. Nuo pyhät profeetat näkivät lapsia pilkkaamassa, ivaamassa ja harjoittamassa Jumalan pilkkaa, mutta Amerikan lapset murhaavat toinen toisiaan. Nuoret lapset tappavat aivan ilman syyllisyyden tuntoa tai sääliä, leikkelevät vanhempiaan, luokkatovereitaan tai viattomia vieraita.

En halua tuomita kaikkea nuorisoa laveasti ja lopullisesti. Tiedän, että tässä yhteiskunnassa on monia hurskaita nuoria, joissa palaa tuli Jeesukselle. Kiitän Jumalaa jokaisesta nuoresta, joka nousee puolustamaan Jeesuksen asiaa näinä pahoina aikoina.
Tänä pahana päivänä Jumalan kansalta vaaditaan kaksinkertaista annosta hänen voimaansa ja valtuutustaan, jotta tämä kadotettu sukukunta voidaan saavuttaa. Siihen vaaditaan sellaista voitelun määrää, jota emme ole nähneet koko historian aikana Se vaatii pyhää jäännöstä nousemaan ylös ja huutamaan Elisan kanssa: ”Oi, Herra, me tarvitsemme enemmän!”

Tuesday, July 22, 2014

PILKKAHENGEN KOHTAAMINEN

Elisa meni takaisin Beeteliin, korruptoituneeseen kadotettujen nuorten yhteisöön. Heti, kun hän saapui sinne, häntä pilkattiin:

”Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: "Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!" Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi”(2 Kun.2:23- 24).

Mikä kauhea näky se olikaan! Saatat ajatella: ”Kuinka julmaa, että Jumala antoi pienten lasten joutua karhun saaliiksi”. Tässä on kyllä tosi huono käännös sanoille ”pienet lapset”. ”Alkukielessä, hepreassa tässä lauseessa puhutaan ”nuorista miehistä”.

Aiheuttiko Elisa heidän kuolemansa itsekkäässä vihastuksen purkauksessan? Ei, sillä tämä Jumalan mies liikkui Pyhän Hengen voimassa ja valtuutuksessa. Tosiasiassa, nuo pilkkaavat nuoret miehet olivat tehneet sanoinkuvaamattoman synnin. Anna minun selittää.

Epäilemättä pojat olivat kuulleet Elian tempaamisesta taivaaseen. Nyt, kun he suututtivat Elisaa huutamalla hänelle: ”Tule (nouse tänne) ylös, kaljupää”, he pilkkasivat Pyhän Hengen työtä. He eivät hyväksyneet Pyhän Hengen pyhän työn totuutta, ja heidän toimintansa Elisaa vastaan oli Hänen pilkkaamistaan.

Jumala oli ollut kärsivällinen Beetelin langennutta seurakuntaa kohtaan. Ihmisjoukot parveilivat siellä palvelemassa vain sovitun tavan mukaan alttarin edessä. Herra lähetti monia profeettoja, mukaan lukien Elian lausumaan varoituksia. Tuli sitten kuitenkin aika, jolloin Jumala ei enää sietänyt kaupungin epäjumalan palvontaa ja pahuutta. Niinpä hän lausui tuomion lähettämällä tähän pahaan tilanteeseen miehen, jolla oli kaksinkertain määrä Pyhää Henkeä. Elisa liikkui Beetelissä valtuutettuna saarnaamassa tuomiota heidän synneistään.

Tänäkin päivänä liian monet nuoret papit luottavat samoihin lihallisiin tapoihin kuin Beetelin langennut seurakunta. He tuovat Jumalan huoneeseen aivan samaa musiikkia kuin ne, jotka kiihottavat tätä kansakuntaa kapinaan ja aistillisuuteen. He innostavat synnin läpitunkemaa yhteiskuntaa oppimaan, kuinka voivat saada houkutetuksi ei-uskovia kirkkorakennuksiin. Sen sijaan, että tarjoaisivat ylistystä, he järjestävät sketsejä, juhlia ja rokkikonsertteja. He yrittävät viihdyttää nuorisoa sen sijaan, että johdattaisivat sen näkemään syntinsä ja tyhjyytensä yksinkertaisella, puhtaalla evankeliumilla. Seurakunta kohtaa saman pilkkahengen kuin Elisa aikoinaan.

Monday, July 21, 2014

AVAA MINUN HUULENI by Gary Wilkerson

Daavid kirjoittaa: “Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palaisivat. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi”(Ps.51:13, 15).

Kun Jumala sytyttää meihin tulen, sen tarkoituksena ei ole vain oma hyötymme. Sen tarkoitus on sytyttää meissä into paikkakuntamme ja koko maailman kadotettujen tähden. Jos annamme tämän liekin palaa meissä, se pakottaa meidät viemään hyvää sanomaa oman seurakuntamme muurien ulkopuolelle. Me tajuamme: ”Sisimmässäni palava tuli ei saa sammua. Voi minua, jos pidän sen vain itselläni.”

Jos olemme saaneet henkilökohtaisen puhdistuksen Jumalalta ja täyttyneet päättäväisestä nälästä saada hänen elämänsä sisimpäämme, emme yksinkertaisesti pysty pitämään intoa sisällämme. Tämä panee meidät huutamaan hänen ylistystänsä koko maailmalle. Parhaita ylistäjiämme sunnuntaisin ovat, ne, jotka huutavat: ”Kiitos, Jeesus, että minun työtoverini istuu vieressäni penkillä ja saa kokea sinun ihmeellistä rakkauttasi.”

Jos meillä ei ole tällaista tulta sisimmässämme, ei meihin vaikuta voimallisemmatkaan jumalanpalvelukset. Taivaallisia liekkejä voi levätä päidemme päällä, ja me voimme langeta kasvoillemme Jumalan pelosta, mutta ne eivät osoita helluntain voimaa. Niin kauan kuin herätys pysyy seurakunnan sisällä, se ei ilmeisestikään ole herätystä. Jos todellinen tuli palaa, se kyllä ajaa meidät luomaan uutta tulta omassa kaupungissamme. Rukouksemme pitää olla: ”Jumala, jos aiot koskettaa kipinälläsi minua, vaikuta minussa, että puhun syntisille. Voitele minut opettamaan heille rakkaudestasi. Lähetä minut syrjäteille Jeesuksen vaativa rakkaus sydämessäni.”

Jos Jumalan Pyhän Hengen tuli toimii elämässäsi, tiedät, ettei elämäsi ole enää vain kipinä vaan soihtu.

Friday, July 18, 2014

JERIKON MYRKYLLISET VEDET

Saatuaan Jumalan kosketuksen Elisa meni eteenpäin omassa uskossaan. Hänen ensimmäinen pysähdyspaikkansa oli Jeriko(2 Kun.2:15).

Viidenkymmenen oppilaan profeettakoulu, joka kokoontui siellä, huomasi heti Jumalan koskettaneen Elisaa. He sanoivat: "Elian henki on laskeutunut Elisaan”. Oli ilmeistä, että tämä Jumalan salattu palvelija liikkui nyt Pyhän Hengen syvemmässä voimassa ja valtuutuksessa.

Nuoret profeetat sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niin kuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia"(2 Kun.2:19). He sanoivat: ”Vedessä on myrkkyä ja se tappaa kaiken.” Nämä viisikymmentä eivät kuitenkaan mahtaneet sille mitään eivätkä voineet lopettaa myrkyn aiheuttamia kuolemia Jerikossa.

Jesajan mukaan tämä ”ilo-istutus” edustaa Jumalan valtakunnan työtä: ”Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa”(Jes.5:7). Vesi edustaa tässä Jumalan sanaa.

Ymmärräthän kuvan? Jerikon myrkylliset vedet merkitsevät kaupungin saarnatuoleista julistettua vääristynyttä sanaa. Nämä Jumalan miehet eivät olleet käsitelleet omia syntejään, ja niin heidän saarnansa olivat täynnä saastuneiden sydämien myrkkyä. Heidän eloton, lihallinen opetuksensa aiheutti hengellistä kuolemaa kansan keskuudessa.

Mikä paransi Jerikon veden? Se, että vesilähde puhdistui. Sen juuri Elisa teki. Hän otti puhtaan astian, täytti sen suolalla ja kaasi sen kaupungin vesien lähteeseen. Piankin vedet puhdistuivat ja elämää ilmestyi joka puolelle.

Elisan suola tietenkin edustaa puhtauden ja pyhyyden evankeliumia. Puhdas astia, jota hän käytti, ovat ne työntekijät, jotka puhdistautuvat Kristuksen veressä ja pyhittäytyvät Hengen puhdistavassa tulessa, valmiina saarnaamaan puhdasta evankeliumia. Rakas lukija, puhtaat astiat, jotka vaeltavat pyhyydessä ja julistavat puhdasta evankeliumia tuoreessa voitelussa, voivat padota pahan nousuveden Jumalan huoneessa.

Thursday, July 17, 2014

HENGEN VOIMASSA

Ennen kuin Jumala otti Elian taivaaseen, tämä viimeisimpinä tekoinaan kysyi Elisalta, mitä hän toivoi Elialta. Kun Elisa vastasi, että hän halusi kaksinkertaisen osan Elian hengestä, Elia sanoi Elisalle tämän olevan vaikea tehtävä.

Kenelle tämä tehtävä olisi vaikea? Olisiko se vaikeata Jumalalle? Olisiko se vaikea Elialle, miehelle, joka oli herättänyt kuolleita ja kutsunut tulen alas taivaasta? Ei, kyllä se olisi vaikeata Elisalle! Tämä oli jotakin, minkä hänen pitäisi hankkia itse itselleen, koska Elialla ei ollut kykyä antaa palvelijalleen osaa voimasta, joka oli hänen itsensä sisäpuolella. Ainoastaan Jumala voisi jakaa Henkeään ihmiselle.

Elia kuitenkin vastasi: ”Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää täyttämättä" (2 Kun.2:10). On tärkeää huomata, että sanat ”jos” ja ”otetaan” eivät esiinny hepreankielisessä alkutekstissä. Ne lisättiin myöhemmin englanninkieliseen (KJV) käännökseen. Siksi uskon Elian sanoneen Elisalle: ”Jos näet, kuinka minut otetaan pois luotasi”.

Elia sanoi siis: ”Pyhä Henki ei voi tehdä erityistä työtään sinussa niin kauan, kuin sinä tukeudut minun muistiini. Sinun pitää ymmärtää minun lähteneen pois. Sinä et tarvitse minua, Elisa. Käänny Herran puoleen, jonka Henki teki työtään myös minussa. Hän vastaa rukoukseesi”.

Kun Elisa sitten näki opettajansa temmattavan pois taivaallisissa vaunuissa, hän oletti vastuunsa Jumalan työn jatkamisesta siirtyneen omalle sukupolvelleen. Kun hän sitten seisoi Jordan-virran rannalla ja löi vettä hän käytti sanoja: ”Missä on Herra, Elian Jumala?" (2 Kun.2:14). Nuori profeetta sanoi: “Herra, kaikki minun hengelliset esi-isäni ovat kuolleet pois. Tänä kauheana hetkenä minulta vaaditaan jopa enemmän kuin olet antanut tähän asti. Tee jälleen tekosi, Herra, tällä kertaa minun kauttani. Sinun pitää antaa minulle enemmän Henkeäsi.”

Wednesday, July 16, 2014

JUMALA TAHTOO HALKAISTA VEDET SINUN EDESSÄSI

Kun vanha profeetta Elia vietti viimeisiä päiviään maan päällä, hän päätti mennä katsomaan Beetelin ja Jerikon kaupunkeja. Hän pyysi mukaansa palvelijansa Elisan. Niin tämä pari lähti nähdäkseni ”opetusmatkalle”. Kun he olivat käyneet kummassakin näistä kaupungeista, he tulivat Jordanvirran rannalle. Elia otti viittansa, suuren löysästi istuvan vaatteen ja löi sillä vettä. Yliluonnollisesti vedet jakautuivat kahtia, ja nuo kaksi miestä kulkivat kuivaa myöten yli (ks. 2 Kun.2:8).

Miksi Elia vaati virran ylittämistä noin ihmeenomaisesti? Jordan ei ole syvä, leveä joki, eikä Raamattu anna todistetta siitä, että se olisi tulvinut. Sitten vielä viisikymmentä nuorta profeettaa toisella puolen virtaa olisivat voineet rakentaa lautan heille ihan muutamassa tunnissa.

Uskon, että Elia halusi opettaa nuorelle seuraajalleen menneen ajan ihmeellisiä ylitsekulkuja, Mooseksesta Joosuaan ja vielä tähän päivään asti, jotka olivat menneitä tapahtumia. Hän halusi haastaa Elisaa aivan kuin sanoakseen: ”Kun alat oman toimintasi ja saarnaat, että Jumala on ihmeitä tekevä Jumala, sinun pitää todistaa siitä, mitä hän tehnyt sinulle henkilökohtaisesti. Pian olen lähtenyt, Elisa. Kun siis palaat huomenna tälle virralle, haluan sinun menevän takaisin sen yli samalla tavalla, kuin tulit. Usko, että Jumala tekee ihmeitä sinunkin elämässäsi.”

Monien meistä on mahdotonta uskoa, että Jumala tekisi ihmeitä meidän elämässämme tänä päivänä. Me vietämme aikamme ihmetellen uskomattomia ihmeitä Raamatussa, ja kuitenkin Jumala tahtoo sanoa meille: ”Minulla on paljon parempaa sinua varten. Tahdon tehdä ihmeitä sinun elämässäsi, muuttaa kotisi, hoitaa avioliittosi, pelastaa pelastumattomat omaisesi. Sinun pitää tulla omalle Punaiselle merellesi, omalle Jordanvirrallesi ja minä tahdon halkaista vedet sinun edessäsi.”

Tuesday, July 15, 2014

JUMALA TAHTOO TEHDÄ SUUREMPIA TEKOJA

Toisen Kuningastenkirjan toinen luku sisältää koko Vanhan Testamentin vaikuttavimpia kohtia. Tämä luku kertoo vanhenevan profeetta Elian ja hänen palvelijansa Elisan ihmeellisen tarina. Kun me tulemme mukaan tähän kertomukseen, Jumala on ilmoittanut Elialle, että hänen toimintansa maan päällä on lopussa. Nyt hänen piti ylittää Jordanvirta ja mennä tiettyyn paikkaan, josta taivaalliset vaunut noutaisivat hänen ylös ja tempaisivat hänet kirkkauteen.

Kun Elia ja Elisa tulevat määränpäähänsä, Elia kääntyy palvelijansa puoleen ja sanoo: "Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennen kuin minut otetaan pois sinun tyköäsi". Epäröimättä nuorempi mies vastaa: "Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa"(2 Kun.2:9).

Ensi näkemällä Elia Elisan vastaus näytti yllättävän, kun hän sanoi: "Pyyntösi on vaikea täyttää" (2 Kun.2:10). Elia jatkoi neuvomalla Elisaa katselemaan tarkkaan, mitä Jumala tekisi, ettei jäisi siitä paitsi ja menisi pettyneenä kotiin.

Kun miehet kulkivat eteenpäin, yhtäkkiä vaunut ilmestyivät taivaasta ja erottivat heidät. Elia otettiin vaunuihin silmänräpäyksessä, ja Elisa sai todistaa koko tapahtuman! Hän huusi: " ’Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!’ Sitten hän ei enää nähnyt häntä. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi”(2 Kun.2:12).

Elia oli lähtenyt, mutta hänen viittansa oli pudonnut maahan. Kun Elisa näki sen, hän riisui omat vaatteensa, repi ne kappaleiksi ja pani Elian viitan selkäänsä. Kun hän palasi Jordanille, hän otti viitan päältään ja löi sillä vettä, niin kuin hänen mestarinsakin oli tehnyt. Heti paikalla vedet jakautuivat kahtia, ja Elisa kulki kuivaa myöten yli. Niin alkoi nuoren profeetan ihmeellinen toiminta.

Tämän Raamatunkohdan tapahtumat ovat täysin uskomattomia. Mitä tämä kappale sanoo meille tänään? Uskon, että Jumala on antanut meille opetuksen, jota ei voi ymmärtää väärin, selkeän, yksinkertaisen sanoman: Jumala tahtoo tehdä suurempia tekoja jokaisen seuraavan sukupolven kautta. Jokaisen uuden sukupolven tulee etsiä Herraa saadakseen oman kokemuksensa Pyhästä Hengestä ja myös voiman täyteyden häneltä.

Monday, July 14, 2014

ÄLÄ OTA MINULTA POIS PYHÄÄ HENKEÄSI by Gary Wilkerson

Psalmista Daavid kirjoittaa: ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”(Ps.51:11). Tiedämme, että Jumala on kaikkialla läsnä, mutta hänen tuntuva läsnäolonsa on jotakin aivan toista. Sen tähden niin monet ylistysillat aloitetaan lauluilla, joissa pyydetään Pyhää Henkeä tulemaan alas tekemään läsnäolonsa tuntuvaksi. Daavid sanoo tässä: ”Herra, minä tarvitsen sinun läsnäoloasi, ei vain tänään vaan huomenna. En tahdo halventaa sitä, koska en halua kääntyä penseyden tielle. Hyvä Jumala, älä ota minulta Pyhää Henkeäsi. Pysy luonani silloinkin, kun lopetan sinun ylistämisesi.”

Kaikkihan me tiedämme, mitä se tarkoittaa. Seurakunnassa ja toistemme yhteydessä saatamme tuntea Jumalan läsnäolon. Sisäiset kipinät lentelevät, tuovat tunnun tuoreesta, uudesta elämästä, ja me itkemme pyytäen Jumalaa koskettamaan meitä samalla tavalla päivän jokaisena hetkenä. Kuitenkin kipinät sammuva, kun päivät kuluvat ja meitä pommitetaan työn vaatimuksilla, perhevelvollisuuksilla ja laskuilla, jotka kuluttavat ja hämmentävät meitä.
Minä joudun joka syksy tähän kehään, kun meidän työntekijöillämme on ns. ODOTUS (EXPECT) - konferenssi. Minua puhuttavat ja liikuttavat hurskaat johtajat, jotka puhuvat täällä. Heidän voimalliset saarnansa vievät minut polvilleni. Silti minä viime syyskuussa rukoilin rohkeasti Jumalalta: ”Herra, jos et aio pitää huolta kipinästä, älä anna minulle sitten mitään”.

Olin väsynyt vuoristorataan, siihen, että olin saanut kipinän, mutten liekkiä, joka olisi pitänyt sitä elossa. Niinpä oli vuorenhuipulla yhtenä viikkona, puisevassa työssä seuraavana. Niinpä pyysin: ”Jumala, minkä liekin sytytätkään minuun, anna sen aina vain kasvaa. Anna minulle uskollinen henki, niin kuin Daavid sanoi. Jos annat minulle kipinän, muuta se soihduksi.” Jumala on pitänyt yllä liekkiä näiden viimeisten kuukausien ajan.

Seurakunnalla, jota johdan, on nyt pastori, joka palaa rukouksessa laumansa puolesta. En ehkä voi viedä jokaista heistä kahville tai pelaamaan golfia, mutta minulla on uskollinen henki, joka rukoilee heidän puolestaan päivin ja öin nähdäkseni, että heidän elämästään tulee juuri niin suurta kuin voi, Jeesukselle.

Saturday, July 12, 2014

EI VAIN ITSEÄMME VARTEN by Carter Conlon

Raamattu kertoo meille, että Hanna kaikkein epätoivoisimpana hetkenään lopulta ”teki lupauksen sanoen: ’Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä’"(1 Sam.1:11).

Sitä Jumala vain oli odottanutkin! Usein me näet saadessamme vastauksen liian nopeasti, inhimillinen luontomme yrittää selittää sen. Tietenkin me voimme todistaa, kuinka Jumala oli uskollinen ja siunasi meitä, mutta lopulta me otamme siunauksen ja kulutamme sen itseemme. Siksi Jumalan täytyy antaa meidän odottaa, kunnes tulemme epätoivon hetkeen niin kuin Hanna. Se on paikka, jossa olemme valmiit ottamaan vastauksen ja antamaan sen takaisin Herralle hänen kunniakseen.

Hannalla ei silloin ollut aavistustakaan siitä, että hänen pyhä toivottomuutensa oli juuri sitä, minkä Jumala aikoi vaikuttaa kansassaan. Hänen vastauksensa oli tarkoitettu estämään sitä tuhoa, joka oli tulossa sitä kohti. Hanna kuitenkin tiesi, että hänen tekemänsä lupaus maksaisi hänelle jotakin. Kuvittele, kuinka vaikeata onkaan ollut luvata poikansa temppelin palvelukseen, tietäen, että pappeus oli aivan pahentunut ja luopumuksen tilassa ja kansakunta vaakalaudalla. Silti hän halusi tuoda poikansa ja antaa hänet temppelipalvelukseen.

Voin kuvitella Hannan naapurien sanoneen, kun hän lähti viimeisen kerran temppeliin viedäkseen poikansa sinne: ”Mitä ihmettä sinä aiot, Hanna? Jumala vastasi vihdoinkin sinun rukouksiisi ja antoi sinulle tämän lapsen!” Saman asian kanssa mekin, sinä ja minä taistelemme pitkin matkaa, väärän järkeilyn kanssa: ottaako neuvoja niiltä, jotka eivät ole koskaan kulkeneet sellaista matkaa.

Jotenkin Hannalla oli järkeä tietää, että Kristuksen meille siunaama elämä ei ole meitä itseämme varten vaan toisia. Sen Hanna tajusi ollessaan temppelissä tekemässä lupaustaan. Hän lupasi tuoda Jumalalle takaisin sen elämän, jonka hän tältä saisi. Tosiasiassa juuri siinä hetkessä Hannan ulkomuoto muuttui, eikä hän ollut enää surullinen (ks.1 Sam1:18).


__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, July 11, 2014

MURTUMISPISTEESSÄ

Pastorit ovat kirjoittaneet minulle olevansa huolissaan uskostaan luopumaisillaan olevista seurakuntalaisistaan. ”Hyvät, rehelliset uskovat ovet niin syyllisyyden ja tuomion alla, että se aiheuttaa epätoivoa. Kun he eivät voi elää omien odotuksiensa mukaisesti, kun he lankeavat takaisin syntiin, he päättävät luopua.

Kasvavat määrät uskovia ovat murtumispisteessä. Harvat heistä uskaltavat edes helliä ajatusta lakata rakastamasta Jeesusta, mutta epätoivossaan he miettivät antaa itse periksi.

Jotkut työntekijät puhuvat vain positiivisia asioita. Voit kuulla heidän kertovan, että jokainen uskova saa välittömiä vastauksia rukouksiinsa ja kokee elämässään ihmeitä. Jokainen kokee olevansa onnellinen ja elävänsä hyvin. Koko maailman on ruusuinen ja valoisa. Mielelläni kuulen senkaltaista saarnaa, koska todella haluan kaikkia noita hyviä ja terveellisiä asioita Jumalan kansalle. Asia ei ole kuitenkaan juuri sellainen useimmille hyvin rehellisille ja vakaville uskoville.

Ei ihme, että meidän nuoremme lannistuvat joutuessaan tappiolle. He eivät voi elää sen kuvan mukaan, jonka ovat luoneet huolettoman, rikkaan, menestyvän, aina positiivisesti ajattelevan uskonnon edustajat. Heidän maailmansa ei ole ihanteellinen. He elävät särkynein sydämin, hetkestä hetkeen kriiseissä, ja perheongelmissa.

Paavali puhui vaikeuksista: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin”(2 Kor.1:8).

Positiivinen ajattelumalli ei poista näitä vaikeuksia, ja vaikka ”tunnustaisimme”, ettei niitä ole, ne eivät siitä muutu. Mikä avuksi? Tässä on kaksi perustotuutta, jotka ovat tuoneet minulle lohdutusta ja apua:
  • Jumala rakastaa minua. Hän on rakastava isä, joka haluaa vain nostaa meidät pois heikkouksistamme. 
  • Uskoni miellyttää häntä eniten. Hän haluaa minun luottavan häneen. 
”Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun (Ps.18:1-3).

Wednesday, July 9, 2014

“HERRA ON TÄÄLLÄ”

Jotta voit olla todellinen Jumalan seurakunnan jäsen, sinut pitää tuntea nimellä Jahve Sammah, hepreaksi ”Herra on täällä"(Hes.48:35). Toisten pitää voida sanoa sinusta: ”On selvää, että Herra on tämän henkilön kanssa. Joka kerta, kun näen hänet, tunnen Herran läsnäolon. Hänen elämänsä todella heijastaa Jumalan kunniaa ja läsnäoloa”.

Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy tunnustaa, ettemme aisti Herran suloista läsnäoloa toisissamme kovin usein. Miksi niin? Uskovat viettävät aikansa hyvissä uskonnollisissa harrastuksissa, rukouspiireissä, raamattupiireissä, evankeliointityössä, kotiryhmissä ja kaikki se on kovin suositeltavaa. Moni näistä samoista uskovista viettää kovin vähän aikaa palvellen Herraa salaisessa kammiossa ja tutkistelussa.

Herran läsnäoloa ei voi teeskennellä. Tämä totuus sopii niin yksityisen kuin seurakunnankin elämään. Kun puhun Jumalan läsnäolosta, en puhu jostakin hengellisestä kehästä, joka mystisesti ympäröi jotakuta tai tulee alas seurakunnan kokouksessa. Puhun pikemminkin yksinkertaisen uskonvaelluksen tuloksesta. Jos se on ilmeistä yhden uskovan tai koko seurakunnan elämässä, sen kuitenkin huomaa. Ihmiset sanovat itselleen: ”Tämä henkilö on ollut Jeesuksen kanssa” tai ”Tässä seurakunnassa tosiaan uskotaan siihen, mitä siellä puhutaan.”

Tarvitaan enemmän kuin vain hurskas pastori tuottamaan Jahve Sammah – seurakunnan. Siihen tarvitaan vanhurskaita, Jumalan kanssa kammioon sulkeutuneita ihmisiä. Jos vieras tulee seurakunnan tilaisuudesta ja sanoo: ”Minä tunsin Jeesuksen läsnäolon siellä”, voit olla varma, ettei se johtunut saarnasta tai ylistyksestä. Se johtui siitä, että seurakunta oli mennyt sisälle Jumalan huoneeseen, ja Herran kirkkaus asui heidän keskellään.

Ap.t. 4: 13:ssa me luemme Pietarista ja Johanneksesta, kuinka heidät vietiin Ylimmäisen papin muiden johtajien eteen: ”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”.

Tuesday, July 8, 2014

TUHLAAJAPOIKAVERTAUKSEN OPETUS

Raamattu sanoo: “Mutta kun hän [tuhlaajapoika] vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa” (Luuk.15:20- 23).

Luulenpa, että tuhlaajapoika tuli kotiin siksi, että hänellä oli historia isänsä kanssa. Tämä nuori mies tunsi isänsä luonteen ja oli ilmeisesti saanut osakseen tältä hyvin paljon rakkautta. Hän varmaan tiesi, että häntä ei kotiin palatessa soimattaisi ja tuomittaisi tekojensa tähden.

Pane merkille, kuinka tuhlaajapojan isä otti hänet vastaan hänen säälittävästä olemuksestaan huolimatta. Nuori mies tarjosi aivan sydäntä särkevää tunnustusta isälleen. Kun hän sitten oli kasvokkain isänsä kanssa, hänelle ei jäänyt tilaa tunnustaa tekojaan, sillä isä keskeytti hänet juoksemalla häntä vastaan ja syleilemällä häntä.

Nuori mies ehti vain aloittaa puheensa sanomalla: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan”(Luuk.15:21). Isä ei kuitenkaan odottanut hänen puheensa päätöstä. Hänelle nuoren miehen synti oli jo annettu anteeksi. Isä vastasi aiheeseen vain antamalla palvelijoille käskyn: ”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa (Luuk.15:22 -23). Iloitkoon jokainen, sillä minun poikani on palannut kotiin!” Isä tunsi poikansa sydämen ja tiesi, että tämä oli tehnyt täyden parannuksen.

Synti ei ollut mikään juttu isälle. Ainoa tärkeä asia hänen mielessään oli rakkaus. Hän tahtoi poikansa tietävän olevansa hyväksytty jo ennen kuin hän pystyi ilmaisemaan tunnustustaan. Tämä Jumala tahtoo meidän oppivan: Hänen rakkautensa on suurempi kuin kaikki meidän syntimme. ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room.2:4).

Friday, July 4, 2014

KESTÄ LOPPUUN ASTI

”Sillä, jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? ”(Luuk.14:28 -30).

Kristus tiesi, että monilta hänen seuraajistaan puuttuisi tarmoa kestää loppuun asti. Hän tiesi, että he kääntyisivät pois eivätkä kilpailisi loppuun asti. Varmaan uskovan elämän surullisin tila on, kun on päättänyt luottaa Kristukseen, kasvaa kypsäksi opetuslapseksi ja tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, ja sitten kuitenkin ajautuu omille teilleen. Juuri sellainen henkilö on se, joka teki suunnitelman taloa varten, mutta ei voinut saada sitä valmiiksi, koska ei etukäteen laskenut kustannuksia.

Kyllä on ihanaa tavata niitä, jotka juoksevat loppuun asti! Nämä uskovat kasvavat Kristuksen tiedossa ja viisaudessa. He muuttuvat päivä päivältä, hetki hetkeltä. Paavali sanoo heille rohkaisten: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor. 3:18). Eivät nämä uskovat etsi taivasta, vaan Kristusta hänen kirkkaudessaan!

Tiedän, että jotkut, jotka nyt lukevat tätä sanomaa, ovat tauolla uskostaan tai ottamassa askeleen taaksepäin. Se saattaa näyttää pieneltä askelelta, mutta se aiheuttaa nopean taantumisen hänen rakkaudestaan. Jos tämä pitää paikkansa sinusta, tajua, että Pyhä Henki kutsuu sinua takaisin koko matkan, katumukseen, itsensäkieltämiseen ja antautumiseen. Juuri tällä hetkellä aika on tärkeä tekijä. Jos koskaan olet aikonut ottaa kiinni Kristuksesta, se aika on nyt, kestä loppuun asti.

Thursday, July 3, 2014

ELÄMÄMME OVAT KIRJEITÄ

Ajan viettäminen Herran läsnäolossa tuo Kristuksen julki kadotetulle maailmalle.

”Sen tähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä”(2 Kor.4:1-2).

Paavali puhuu tässä näkyvästä julkitulemisesta. Alkukielessä ”esiin loistava”, joka merkitsee jotakin selvää ja ymmärrettävää. Lyhyesti sanoen Paavali tarkoittaa, että meidät on kutsuttu tekemään Jeesus tunnetuksi ja ymmärretyksi kaikille ihmisille. Sinun elämässäsi ja minun pitäisi olla tämä ”esiin loistava” Kristuksen luonnon ja kaltaisuuden ilmituleminen.

Paavali vie tämän Kristuksen ilmitulemisen kaavan vielä pitemmälle. Hän sanoo, että me olemme oikeastaan Jumalan kirjeitä maailmalle: ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin”(2 Kor.3:2). Meidän elämämme ovat kirjeitä, jotka Pyhä Henki on kirjoittanut ja lähettänyt kadotetulle maailmalle. Kaikki ympärillämme olevat, elämäämme seuraavat lukevat meitä jatkuvasti.

Miten meistä, tarkkaan ottaen, tulee Jumalan kirjeitä maailmalle? Se tapahtuu Pyhän Hengen työn kautta. Sillä hetkellä, kun pelastumme, Pyhä Henki piirtää meihin itse Jeesuksen kuvan, ja hän muotoilee tätä kuvaa meissä koko ajan. Pyhän Hengen tehtävä on muotoilla meidät Kristuksen kuvaksi, joka on niin tarkka ja totuudellinen, että se lävistää ihmisten omantunnon.

Wednesday, July 2, 2014

HÄNEN IANKAIKKINEN PÄÄMÄÄRÄNSÄ

Ensimmäisen Samuelin kirjan 9. luvussa luemme, että Saulin isä lähetti poikansa etsimään karanneita aaseja. Ottaen mukaansa palvelijan Saul etsi kaikkialta maasta, kunnes hän lopulta menetti toivonsa ja oli valmis luopumaan etsinnöistä. Silloin palvelija kertoi hänelle profeetta Samuelista, joka saattaisi voida sanoa, missä aasit olivat.

Samuel oli Jumalan mies, eräänlainen Pyhän Hengen esikuva, joka tunsi Jumalan mielen. Hänellä oli kuitenkin mielessään enemmän kuin vain antaa ohjeita Saulille, koska hän tiesi Jumalan valinneen tämän omien iankaikkisten päämääriensä täyttymiseksi!

Ensimmäiseksi, Saulin tultua paikalle, Samuel kutsui kokoon juhla-aterian (ks. 1 Sam.9:19). Tätä juuri Pyhä Henki odottaa meiltä: istumista Herran pöytään ja palvelemaan häntä, viettäen laatuaikaa yksin, kuunnellen hänen sydäntään.
Samuel pyysi Sauli tyhjentämään mielensä niin, että he voisivat keskustella (1 Sam. 9:20- 25). Samuel sanoi: ”Älä enää etsi neuvoa aasien löytämiseen, se asia on jo kunnossa. Nyt on käsillä tärkeämpiä asioita. Sinun pitää päästä tuntemaan Jumalan sydän, hänen iankaikkiset päämääränsä.”

Seniltaisen yhteysaterian jälkeen Samuel pyysi Saulia lähettämään palvelijan pois huoneesta niin, että he voisivat keskustella läheisesti, kasvoista - kasvoihin(ks. 1 Sam.9: 27- 10:1).

Huomaatko, mitä Jumala sanoo tässä? ”Jos todella vaellat Hengessä, jos todella haluat voiteluni, sinun pitää etsiä minulta enemmän kuin vain neuvoa. Sinun pitää tulla läsnäolooni ja päästä tuntemaan minun sydämeni, haluni! Minä haluan näet voidella sinut käyttöön valtakunnassani!”

Rakas lukija, unohda neuvonpyyntö, unohda kaikki muu juuri nyt! Anna Pyhän Hengen opettaa sinulle syviä, salaisia Jumalan asioita. Ole hiljaa hänen läsnäolossaan ja anna hänen näyttää sinulle Herran sydän. Tämä on Hengessä vaeltamisen korkein muoto.

Tuesday, July 1, 2014

JUMALA OMPI LINNAMME

Psalmissa 46:1 luemme: “Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”. Jumalamme on läsnä nyt! Hän oli meidän apumme menneisyydessä, mutta hän on hyvin läsnä oleva apu nyt, tänään, minkä hyvänsä ja kaikkien vaikeuksien keskellä.

”Sen tähden emme pelkää” (Ps.46:2). Meidän ei tarvitse pelätä, koska Jumala on lapsilleen kuluttava tuli, puolustaja ja kilpi.

”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen(2 Tim.1:7). Hän on täysin uskollinen ja pitää sanastaan kiinni.

Jumala on sen[temppelinsä] keskellä, ei se horju”(Ps. 46:5). Minun ruumiini on Pyhän Hengen temppeli, ja Jumala sanoo, että hän on sen temppelin keskellä. Kristus itse ottaa asuinpaikkansa sydämeeni. Silloin en voi horjua ja järkkyä! ”Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat”(Ps.46:6). Antaa pakanoiden pauhata, antaa kaikkien maailman kuningaskuntien horjua ja järkkyä. Meidän Jumalamme tuhoaa täydellisesti kaikki demoniset hyökkääjät.

”Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, hän polttaa sotavaunut tulessa(Ps.46:9). Hän on minun armeijani vihollista vastaan, niitä vastaan, jotka sotivat minua vastaan. ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton…Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra”(Jes.54:17).

Hän sanoo: ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala”(Ps.46:10). Lepään kokonaan sen tiedon varassa, että Hän on Jumala. Hän on minun Jumalani, Vapahtajani, Puolustajani, Kaikkivaltias Herra kaiken yllä. Hänen läsnäolonsa ympäröi minut rakkautensa katoksen alla, ja minä seison lujana ja katson hänen majesteettisuuttaan ja kirkkauttaan!
”Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun”(Ps.18:2-3).

Monday, June 30, 2014

VARMA PERUSTUS by Gary Wilkerson

Me elämme epävarmuuden aikoja, epävarmoina työpaikastamme, taloudestamme ja/tai ihmissuhteistamme. Tämä aiheuttaa meissä tunteen kaiken järkkymisestä, epävakaudesta ja jopa uskomme epävarmuudesta. Sellaisin aikoina Jumala tahtoo meidän tietävän, että hän on varma perustus. Kaikki voi ympärillämme järkkyä, mutta hän pysyy lujana.

Markuksen evankeliumin kuudennessa luvussa heti verenvuotoa sairastaneen naisen (Mark.5:25- 34) ja synagogan esimiehen tyttären parantamisen (Mark.5:35- 43) jälkeen Jeesus meni kotikaupunkiinsa, jossa hän kohtasi selkeän epäuskon.

Olen aina ihmetellyt seuraavaa jaetta: ”Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen” (Mark. 6:5).

Tämä jae vesittää teologiani. Kuinka voivat Kaikkivaltiaan Jumalan kädet olla sidotut ihmisten epäuskon tähden? On totta, että Jeesus lähetti kaupunkiin sanoman, joka on ytimeltään: ”Valitan, mutta toisilla on sellainen usko, että he voivat tehdä aukon kattoon saadakseen laskettua sairaan miehen minun eteeni parannettavaksi. Te ette usko, että voin edes parantaa.”

Tämä Raamatunkohta päättyy uskomattomaan lauseeseen: ”Hän ihmetteli heidän epäuskoansa” (Mark.6:6). Olkoon tämä varoituksena kaikille. Älä lähde lukemasta tätäkään kirjoitusta epäusko sydämessäsi.

Tietenkin elämässämme on aikoja, jolloin Jumala saattaa tehdä toisinkin, vastoin meidän toiveitamme. Me rukoilemme, anomme, uskomme, että Herra tulee apuun, mutta hän vain menee toiseen suuntaan. Tarkoittaako se siis sitä, että Jumalan haluaa meidän hylkäävän uskon, lakkaavan pyytämästä, toivomasta, eläen ilman kaipausta.

Uskotko edelleen, että Jeesus voi? Uskotko, että hän tahtoo? Mikä koetuksesi sitten onkaan, miten kaukana toivo näyttää olevan, hän on valmis auttamaan. Pyydä häntä puhaltamaan sinuun uskoa.

Saturday, June 28, 2014

OLEMME VAIKEUKSISSA by Jim Cymbala

Sanon, että olemme vaikeuksissa ja on korkea aika herätä! Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta seurakunta on tänään kuin Laodikean seurakunta. Tosiasiassa olemme laitostaneet laodikealaisuuden niin, että luulemme penseyden olevan normaalia. Jokaista seurakuntaa, joka voittaa enemmän kuin muutaman ihmisen Kristukselle, pidetään ”erinomaisena”.

Jeesuksen lujat sanat sopivat meihin yhtä hyvin kuin ensimmäisen vuosisadan lopun uskoviin:

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse”(Ilm.3:15- 17). Toisin sanoen he lausuivat ihmeellisen ”positiivisen tunnustuksen”. He julistivat voittoa ja siunausta. Vika oli siinä, että he eivät vakuuttaneet Jeesusta, vaan Hän vastasi:

”Etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus”(Ilm.3:17,19).

Kovaa kieltä, varmasti, mutta Jeesus käsittelee aina kovakouraisesti niitä, joita hän rakastaa: ”Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? kysyy kirjoittaja Hebrealaiskirjeessä(12:7).

Huomaa, että laodikealaiset olivat Jumalan pyhiä, joille oli annettu kaikki lupaukset. He olivat osa Kristuksen ruumista, jotka lauloivat ylistystä sunnuntaisin, nauttivat fyysisiä etuja, ja epäilemättä pitivät itseään pakananaapureitaan vanhurskaampana. Kuitenkin he olivat juuri tulemassa oksennuksena ulos. Mikä herätyskutsu!

Silloin, kun Kristuksen ruumis joutuu vaikeusiin, tarvitaan vahvaa toimintaa. Emme voi vain istua ja toivoa, että ongelma ratkeaa itsestään.

Alkuseurakunta alkoi kehittyä voimallisesti. He olivat yksimielisiä, ahkeria rukouksessa, Pyhällä Hengellä täytettyjä, kaiken aikaa Jumalan työssä Jumalan tahdon mukaan ja näkivät tuloksia, jotka kirkastivat hänen nimeään.

Sitten tuli ensimmäinen hyökkäys (ks. Ap.t. 4:2-3). Miten he suhtautuivat siihen? He alkoivat nopeasti rukoilla näin: “Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: ’Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!

Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta’ "(Ap.t.4:24, 29- 30).

Juuri tätä profeetat kautta vuosisatojen ovat käskeneet heitä tehdä: Hyökkäyksen tullessa, uuden haasteen edessä, kaikkina aikoina, kaikkina vuodenaikoina, huuda avuksi Herran nimeä ja hän auttaa sinua.


__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, June 27, 2014

ELÄMÄN VIRTA

Hesekielin profetian luvussa 47 näytettiin seuraavaa: Viimeisinä päivinä Jeesuksen Kristuksen seurakunta on kirkkaampi ja voitokkaampi kuin koko historiansa aikana. Herran todellinen ruumis ei heikkene tai vähene voimassa tai hengellisessä vallassa. Ei, Hänen seurakuntansa lähtee voiman ja kirkkauden leimahduksessa, ja se nauttii Jeesuksen täydellisimmästä ilmestyksestä mitä kukaan on koskaan tiennyt.

Hesekiel kirjoittaa: ”Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon”(Hes.47:10). Uskovien joukko tulee esiin uiden Herran läsnäolon kohoavissa vesissä.

Hesekielin näky kohoavista vesistä (Hes.47:3-4) puhuu Pyhän Hengen enentymisestä. Viimeisinä päivinä Jumalan läsnäolo kansansa keskellä lisääntyy.

Tämän virran perustus on ristissä. Näemme tämän kuvan toteutuvan seuraavassa jakeessa: ”Yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä”(Joh.19:34).

Veden lisääntyvä virta on kuva Helluntaista, kun Pyhä Henki annettiin opetuslapsiin. Tämän Hengen lahjan mukana Kristuksen seuraajat saavat lupauksen, että hän on elämän veden virta, joka kumpuaa heistä. Se virta tulvisi yi koko maan(ks. Joh.7:38- 39).

Hesekielin näyn mukaan elämän virta tulee esiin juuri ennen Herran tulemista. Jumala vie profeetan ihmeelliselle matkalle, ja Hesekiel todistaa: ”Mies, mittanuora kädessään, … antoi minun käydä veden poikki”(Hes.47:3). Herra kehotti profeettaa kulkemaan eteenpäin, syvemmälle ja kauemmas veteen. Hesekiel sanoo, että vesi oli lopulta liian syvää hänelle, liian hämmentävää: ”Vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki” (Hes. 47:5).

Saatan vain kuvitella miehen hämmästystä, kun Herra kysyi häneltä: ”Hesekiel, Mikä tämä meri on, joka on noussut? Jos tämä virta on pelkästään elämää ja ylösnousemusvoimaa, ketkä saavat niin suuren siunauksen, että voivat uida tässä kirkkaudessa?” Hesekiel saattoi vain kuvitella sitä, mitä me nyt elämme ja nautimme.

Thursday, June 26, 2014

LAULA, HUUDA JA YLISTÄ

Saatana ei näytä tietävän, Hengen täyttämästä palvelijasta nousee sitä enemmän ylistystä, mitä enemmän hän hyökkää tätä kohtaan. Heitä Jumalan pyhä kriisiin, ja hän laulaa, huutaa ja ylistää Jeesusta! Jos sidot Hengen täyttämän Jumalan lapsen vaikeuksiin ja hankaluuksiin, hän laulaa, huutaa ja ylistää sitä enemmän!

Heti Paavalin ajettua ulos demoneja tytöstä(Ap.t.16:16- 18), Saatana alkoi hämmentää asioita. Hän lietsoi ihmisjoukon Paavalia ja Silasta vastaan, ja yhtäkkiä he olivat kauheassa kriisissä!

Kaupunginjohtajat antoivat ruoskittaa heidät ja heittää heidät vankilaan. Joka ruoskan iskulla kuulen paholaisen sanovan: ”Vieläkö aiot voittaa taistelun? Luulet, että voit ajaa ulos minun demonini ja ottaa vallan minusta?”

Paholainen ei näyttänyt tietävän, että Jumalan palvelijat, jotka vaeltavat Hengessä, ylistävät ruoskasi takia, mitä enemmän sinä ruoskit heitä. ”Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä”(Ap.t.16:25).

Jos aiomme vaeltaa Hengessä, silloin meidän tulee uskoa, että Jumala voi pelastaa meidät yliluonnollisesti kaikista Saatanan siteistä, vaikka hänen sitten pitäisi aiheuttaa suuri maanjäristys sen tähden. Tämän hän juuri teki Paavalin tarinassa: ”Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat”(Ap.t.16:26).

Saatana yrittää saattaa yllesi kaikkein hirveimmät koskaan kohtaamasi kiusaukset tai koetukset. Hän haluaa syöstä sinut syyllisyydentuntoon, tuomioon ja itsesyytöksiin. Rakas pyhä, sinun tulee nousta Hengessä, ja nostaa silmäsi tilanteestasi ja siteistäsi. Älä yritä ymmärtää mitään. Ala vain ylistää, laulaa ja luottaa Jumalaan, hän pitää sinusta ja vapautuksestasi huolen.