Thursday, October 2, 2014

“FILIPPUS” -TYÖ

Jokaiselle Kristuksen pyhyydessä vaeltavalle uskovalle on olemassa ”Filippus”- työtä.

”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa”(Ap.t.8:5-8).

Filippus ei ollut saarnatuolimies, vaan Pyhällä Hengellä täytetty maallikko, joka yksinkertaisesti uskoi Kristuksen ylösnousemusvoimaan. Hän oli torimies, joka meni kaikkialle odottaen, että tapahtuisi ihmeitä. Emme koskaan vaikuta tähän kaupunkiin tai mihinkään muuhunkaan, ennen kuin joka Kristuksen ruumiin jäsenestä tulee Häntä nauttiva Filippus, maallikkoevankelista, jolla on uskoa ajaa ulos pahoja henkiä ja rukoilla työtoverien pelastusta ja parantumista. Me voimme ja kuohutamme tämän pahan kaupungin!

Monta vuotta sitten Plymoth’issa, Englannissa alkoi liike, Plymoth – veljet. He olivat hurskas joukko. joka vei evankeliumin kaduille. Heillä oli valtava hätä sieluista! Suuri herätys puhkesi ja Kristus ilmestyi heille taivaassa olevana kirkastettuna ihmisenä. He alkoivat tutkia Kristusta niin, että keskittyivät ylistyksen muotoon, ja silloin he menettivät hädän sieluista. He jakautuivat kahdeksi ryhmäksi: Avoimet ja Suljetut Veljet. Suljetut veljet lopulta tulivat päätökseen, ettei jumalanpalvelukseen oteta mukaan ketään, jota ei ole kutsuttu. Tänä päivänä alkuperäisestä liikkeestä on jäljellä vain suuria kirjoituksia sellaisilta miehiltä, kuin Darby, Stoney, Macintosh ja Raven, joiden kaikkien kirjoitukset ovat ihania opetuksia Kristuksesta ja pyhyydestä. Sisään oli kuitenkin hiipinyt hengellinen ylimystö, eikä hätää sieluista enää ollut. Me tarvitsemme syvää, puhdasta Sanaa ja sitä yhdistettynä hätään sieluista.

Jollemme tottele Herran käskyä saarnata evankeliumia, meistä tulee itsekeskeisiä ja vain omista ongelmistamme kiinnostuneita.

"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”(Mark.16:15).

Wednesday, October 1, 2014

HILJAISET TODISTAJAT?

Paavali kuohutti ihmisiä saarnaamalla Jeesusta kuninkaana, jolla on ylösnousemusvoima: “Niin hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja Jumalaa pelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi … hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta”(Ap.t.17:17).

Miksi uskovat, jotka rukoilevat, nauttivat Jumalan sanaa ja vaeltavat pyhyydessä, ovat niin pelkurimaisen hiljaa Jeesuksesta? Koska sydämemme ei, päinvastoin kuin Paavalin, liikutu nähdessämme ihmisten antautuvan epäjumalanpalvelukseen kaikkialla ympärillämme(ks. Ap.t. 17:16). Emme uskalla sanoa: ”Paavali oli saarnaaja. Hänet oli kutsuttu tähän työhön!” Me kaikki olemme Jeesuksen Kristuksen suurlähettiläitä eikä meidän pidä koskaan kätkeä lamppuamme vakan alle.

Nämä ateenalaiset olivat aivan samanlaisia kuin ne ihmiset, joiden parissa työskentelet tänä päivänä. Heillä ”ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan” (Ap.t.17:21). Niin asia on kaikkialla maassamme: suurin osa ympärilläsi olevista työkavereista on antautunut epäjumalanpalvelukseen, juoruiluun ja kaikenlaiseen taikauskoon.

Paavali ei antanut ongelman suuruuden hämmentää itseään. Hän ei suostunut ihmettelemään Saatanan valtaa kaupungissa, koska hän tiesi, että hänellä oli salainen ase sitä vastaan: ylösnousemusvoiman evankeliumi. Paavali huomasi, mitä paholainen oli tehnyt, ja keskittyi siihen, mitä Jeesus voisi tehdä ylösnousemusvallassaan! Ei ollut väliä, vaikka he nimittivät häntä ”lavertelijaksi”, mikä tarkoitti tyhjäntoimittajaa, turhan saarnaajaa.

Onko sinua koskaan nimitetty ”lavertelijaksi”? Ehkä joku on sanonut sinulle: ”Lakkaa rajoittamasta oikeuksiani. Lopeta tuon uskontosi työntäminen minun päälleni. Lakkaa yrittämästä saada minut uskomaan laillasi.” Mikään tällainen pilkka ei pysäyttänyt Paavalia, koska hänen sydämensä vuoti verta. Hän tiesi, että jos hän ei seisoisi Kristuksen puolella, hänen ympärillään olevat kuolisivat synteihinsä.

Ei riitä, että elät oikein tai olet esimerkillinen. Aivan liian pitkään olemme piileskelleet vanhan kliseen takana. ”Teot puhuvat kovempaa kuin sanat.” Väitämme olevamme hiljaisia todistajia, jotka elävät Hänen elämäänsä, mutta meidän todistukseemme tulee kuulua myös puhuttu sana: ”Vartijasi korottavat äänensä”(Jes.52:8). ”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Room. 10:14.

Tuesday, September 30, 2014

HE KÄÄNSIVÄT MAAILMAN YLÖSALAISIN

"Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet”(Ap.t.17:6). Kenen maailman he käänsivät ylösalaisin? Se on maanpiiri, jossa kukaan ei ota vakavasti Kristuksen kuninkuutta.

Erään pastorin vaimo täällä New Yorkissa sanoi minulle: ”Times Square – seurakunta on saanut kuohuksiin melkein kaikki kaupungin karismaattiset seurakunnat. Tiedäthän sinä sen?” En tiennyt. En tiedä, onko se edes totta. Jos se on totta ja johtuu siitä, että saarnatuolistamme julistetaan röyhkeästi. Tai jos seurakuntalaiset kulkevat kehuskelemassa, että ainoastaan meidän seurakuntamme julistaa oikeaa pyhyyttä, silloin tiedän, että olemme tosi väärässä! Toisaalta taas, jos pastorit ja seurakunnat ”ovat joutuneet kuohuksiin”, koska me saarnaamme Kristuksen eittämätöntä kuninkuutta. Jos ihmiset lähtevät seurakunnista, koska heidän syntejään ei paljasteta ja haasteta. Jos ihmiset lähtevät täältä ja tulevat enemmän Jeesuksen kaltaisiksi, vaeltavat hänen puhtaudessaan, silloin kuohutamme ihmisiä oikeista syistä!

Voin vakuuttaa sinulle Jumalan sanasta, että mikään ei järkytä tai vihastuta kuollutta, kompromisseissa elävää kirkkoa ja saarnaajia kuin joku, joka liikkuu Kristuksen täyteydessä, elää ja saarnaa Paavalin vaatimaa pyhyyden evankeliumia. Se on moite! Joka seurakunnassa on ”hartaita” uskovia, niin kuin Paavali heitä nimitti. Sinä päivänä, jolloin sanot yhdessä Paavalin kanssa: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla”(Fil.3:8), sinä päivänä saat häiriköijän leiman.

”Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan”(Ap.t.17:10). Taas kerran Saatana näytti voittaneen taistelun, kun Paavali ja Silas joutuivat lähtemään yön pimeyden turvin salaa kaupungista. Kuvittele, kuinka ihmiset kehuskelivat seuraavana sapattina synagogassa: ”Mikä herätys se muka oli! Me olemme olleet täällä ennen heitä ja olemme täällä heidän lähdettyään. Jatketaan Jumalan kanssa entiseen tapaan ilman enempiä häirintöjä näiltä pyhyyden lietsojilta.” Paavali ja Silas olivat kääntäneet kääntyneiden katseet itsestään Jeesusta kohti. Niinpä he saattoivat lähteä kaupungista tietäen, että Kristuksen ruumis kukoistaisi siellä. Vainon alla Tessalonikan seurakunta vahvistui niin uskossa, että heistä tuli voimallinen todistus koko Vähälle-Aasialle. Heistä tuli niin ikään Paavalin sydämen riemu!