Thursday, December 31, 2015

EI TÄSTÄ MAAILMASTA

Jeesus sanoi: “Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:18 - 19).

Nämä jakeet osuvat aivan sen ytimeen, miksi meitä vihataan. Kun pelastuimme, siirryimme ”ulos maailmasta”. Samalla hyväksyimme kutsun vaatia muitakin ”lähtemään ulos maailmasta”.

”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole”(Joh.17:14).

”Te ette ole maailmasta… sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:19). Kristus sanoo lyhyesti tulkittuna: ”Maailma vihaa teitä, koska Minä olen kutsunut teidät ulos ihmisryhmästänne. Se merkitsee, että olen kutsunut teidät pois heidän seurastaan. En kuitenkaan kutsunut teitä vain ulos. Sitten Minä lähetin teidät kutsumaan kaikkia muitakin ulos”.

Protestanttinen antikristus toimii estääkseen uskovien erottautumisen maailmasta. Se tekee sen antamalla näyttää mahdottomalta, että uskovat voisivat pysyä maailmassa ja silti pitää itseään uskovina.

Saatat kysyä: ”Mitä Jeesus oikeastaan tarkoittaa sanoessaan ”maailma”?

Hän ei puhu vain jumalattomista himoista, nautinnonhalusta, pornografiasta tai aviorikkomisesta. Ei, ”maailma”, johon Kristus viittaa, ei ole jonkinlainen lista pahoja tapoja. Se on vain osa sitä.

”Maailma”, josta Jeesus puhuu, on haluttomuus antautua Hänen johtoonsa. Lyhyesti sanottuna maailmallisuus on mitä hyvänsä, joka johtaa siihen, että sekoitamme oman tahtomme Kristukseen.

Kun me näet antaudumme Kristuksen herruuteen, me kiinnitymme Jeesukseen. Pyhä Henki johtaa meitä, askel askeleelta puhtauteen ja oikeamielisyyteen. Me alamme silloin hyväksyä Jumalan moitteet.

Wednesday, December 30, 2015

JEESUKSEN LÄSNÄOLON VOIMA

En voi puhua toisten pastorien puolesta, voin vain puhua siitä, mitä tiedän. Viisikymmentä vuotta olen puhunut kovimmille, pahimmille syntisille maan päällä: huumeaddikteille, alkoholisteille, prostituoiduille. Sanonpa vain, että nämä syntiset vastustivat evankeliumin totuutta vähemmän kuin monet, jotka istuvat kirkonpenkissä ja ovat sokeita omalle tilalleen.

Tuhannet ihmiset, jotka käyvät kirkossa säännöllisesti ympäri Amerikkaa, ovat paatuneempia kuin kukaan kadulla asuva. Ei mikään kaunopuhe, puolitotuuden evankeliumi voi murtaa heidän pahuutensa muureja.

Saulus Tarsolainen oli juuri sellainen paatunut uskonnollinen ihminen: fariseus fariseusten joukossa, suoraselkäinen hahmo, uskonnollisen yhteisönsä eliittiä. Hänellä on kaikki hallinnassa. Tuliko Jeesus siis kilpailemaan suosiosta tämän miehen kanssa, kysyen, mitä tämä mies tahtoi nähdä synagogajumalanpalveluksessa?

Ei, Jeesus painoi Sauluksen maahan sokaisevalla valolla, Kristuksen läsnäolon koko loisteella. Se oli lävistävä kohtaaminen, joka paljasti Sauluksen sydämen ja osoitti hänen syntinsä (ks. Ap.t.9:1- 9).

Kristuksen evankeliumin julistajana minun on syytä tehdä samoin. On minun asiani saada ihmiset vakuuttumaan syntisyydestään. Minun pitää varoittaa heitä vaarasta, joka odottaa heitä, jos he jatkavat elämäänsä entisellä tavalla. Siihen ei kuulu imartelu, tai hienovaraisuus tai se, että saan heidät pitämään minusta. Ne eivät muuta heidän tilaansa.

Yksinkertaisesti ilmaistuna minun tulee johtaa ihmiset hylkäämään kaiken ja seuraamaan Kristusta, jota he pitävät epämiellyttävänä. Vain minussa asuva Pyhä Henki voi selviytyä tehtävästä. ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa” (Ap.t.20:27).

Älä ymmärrä väärin, mitä yritän sanoa. Minä julistan anteeksiantamusta, armoa ja Kristuksen rakkautta kaikille. Teen sen kyyneleiden läpi. Ainoa asia, joka voi lävistää paatuneiden ihmisten sydämiin nousseita muureja, on Jeesuksen läsnäolo. Sen täytyy kuulua katuvien, rukoilevien pastoreiden ja seurakuntalaisten suusta.

Tuesday, December 29, 2015

KRISTUKSEN MISSIO

Seurakunta, jonka maailma hyväksyy ja tunnustaa, on ristiriidassa olemassa olonsa ehtojen kanssa. Jeesuksen mukaan on mahdotonta, että seurakunta on rakastunut maailmaan. Silloin se on maailmasta, ei Kristuksesta.

”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:19).

Minun elämääni ovat vaikuttaneet hyvin suuresti George Bowenin, presbyteeripapin kirjoitukset. Hän oli lähetystyöntekijä, joka teki työtä Intiassa vuosina 1848- 1888. Hän luopui palkastaan, muutti asumaan slummiin ja eli sikäläisten ihmisten tapaan. Hänen elämänsä oli niukkaa, melkein köyhyyttä. Tuon päätöksensä takia hän kuitenkin jätti todisteen Kristuksen yhteydessä elämisen todellisesta voimasta.

Tämä vanhurskas mies varoitti tulevasta antikristuksen hengestä. Hän samaisti sen ”nykyaikaisen yhteiskunnan henkeen”. Bowenin mukaan tämä henki soluttautuisi protestanttiseen kirkkoon suuremman yhteisön asenteilla, tavoilla ja moraalilla.

Antikristuksen henki jatkaisi vaikuttamistaan, kunnes yhteiskunnalla ja seurakunnalla ei olisi enää eroa. Ajan pitkään maailma lakkaisi vihaamasta Kristuksen seurakuntaa ja tosi uskovia.

Se lopettaisi seurakunnan vainoamisen, ja maailma rakastaisi ja hyväksyisi sen. Kun tämä pääsisi tapahtumaan, antikristuksen henki istuutuisi valtaistuimelleen.

Muutama vuosi sitten, kun Irakin ovet näyttivät avautuvan kristillisille hyväntekeväisyyttä harjoittaville järjestöille, The New York Times julkaisi siitä kriittisen artikkelin. Sellaista voi odottaa vapaamieliseltä, maalliselta medialta. He saattaisivat antaa luvan ruoka-avustukselle Irakissa, mutta ei varmasti Kristuksen saarnaamiselle.

Artikkeli siteerasi erästä protestanttista oppinutta, joka myös kritisoi kyseistä toimintaa. Hän arvosteli sitä kovasti sanoen, että seurakunnan kuuluisi pysyä omissa asioissaan. Hän näytti suorastaan hämmentyneen siitä, että seurakunta aikoi myös evankelioida. Tuo juuri on maailmallista asennetta!

Mitä lähemmäksi pääsemme Kristuksen missiota, Hänen antamaansa käskyä evankeliumin julistamiseksi, sitä enemmän maailma halveksii meitä.

Monday, December 28, 2015

ÄLÄ MENE TAKAISIN EGYPTIIN by Gary Wilkerson

Aabraham teki ihmeellisiä tekoja, kun Jumala johti häntä siunauksensa täyteyteen. Myöhemmin, kuitenkin, kun tilanne muuttui huonoksi, Aabraham lakkasi kohdistamasta katsettaan Jumalan kirkkauteen. Hän turvautui sen sijaan omaan voimaansa: ”Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova” (1 Moos.12:10).

Kertomuksesta käy ilmi, että Egypti oli viimeinen paikka, mihin Aabrahamin olisi pitänyt mennä. Matkalla hän asetti vaimonsa vaaraan, kun hän lyhyeksi ajaksi menetti vaimonsa vihamieliselle kuninkaalle. Hän valehteli ja muunteli asioita pelastaakseen nahkansa. Tämä mies oli luottanut Jumalaan aina siihen asti täysin. Miksi hän ei luottanut Jumalan vievän hänet vaikeuksien läpi?

Ehkä sinulle tapahtuu samoin omissa ongelmissasi. Kun elämä muuttuu kovaksi, taloudellisesti, terveydellisesti, perheessäsi, pysyvätkö silmäsi edelleen luotuina Jumalan kirkkauteen kaikessa? Jos olet koskaan ”mennyt Egyptiin” saadaksesi apua, tiedät kuinka olematon yrityksesi voi olla. Usein se vain vaikeuttaa ongelmaa entisestään, lisää siihen häpeää ja epätoivoa.

Tarkoitan tätä: Meidän erottautumisemme tästä maailmasta ei tapahdu oman yrityksemme tai kykymme kautta. Se tapahtuu Jumalan ilmestyksen kautta. Hänen kirkkautensa pysyy meissä silloinkin, kun ajat ovat kovat. Mieti profeetta Jesajaa. Tullessaan sisälle temppeliin, hän näki Jumalan kirkkauden: ”Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin”(Jes.6:1). Tuo pyhä näky pani Jesajan laskeutumaan lattialle nöyrässä pelossa: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin"(Jes.6:5).

Siinä hetkessä Jesaja tunnisti Jumalan erottamisen. Herra sanoi hänelle: ”Olen erottanut sinut omia tarkoitusperiäni varten. Lähetän sinut saarnaamaan Sanaani korruptoituneelle kansalle. He vastustavat sinua, mutta kestät sen, koska olet nähnyt minun kirkkauteni. Kun he käyvät kimppuusi, sinun ei tarvitse ’lähteä Egyptiin’, sillä olet nähnyt Jumalan luonnon, Hänen, joka on kutsunut sinut”.

Saturday, December 26, 2015

IANKAIKKISET KÄSIVARRET by Claude Houde

Jumala ei hylkää ketään, joka vakavalla sydämellä tulee takaisin Hänen luokseen uudelleen rakentamaan hengellistä elämäänsä, joka on rikkoutunut! Haluan jakaa sinulle lupauksen. Usko se. Mieti sitä. Pidä kiinni siitä ja niin, niin lähellä sydäntäsi. Lupaukset ovat Jumalan rakkauskirjeitä, tarkoitettuja sinulle, kirjoitettuja sinulle Hänen uskollisuutensa sivuille Hänen vuotaneen verensä tähden sinun vuoksesi.

”Ei kukaan ole niin kuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien päällitse. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret”(5 Moos.33:26 - 27).

Kun olet tehnyt pahimmat virheesi, ja elämän myrskyt raivoavat, kun olet niin häpeissäsi, että haluat kadota, kun olet langennut syvälle ja katsot alas, voit aina nähdä alapuolellasi iankaikkiset käsivarret. Jos vaatii kaikkesi, että jaksat juuri ja juuri poimia maasta ensimmäisen ja pienimmän kiven alttarisi uudelleen rakentamista varten ja sinun yrityksesi tulla takaisin Jumalan luokse ja Hänen kutsuna sinun elämääsi varten tuntuu niin merkityksettömältä ja todella toivottomalta, sinä kuulet aina Hänen äänensä puhuvan sinulle nämä sanat: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle”(Jes.42:3-4).

Kun meidän uskomme on vahva ja alttarimme suorassa ja seisomme suorana Jumalan edessä sitoutumisemme kaikella innolla ja meidän silmämme katsovat korkealle taivaaseen, sellaisina aikoina ei ole vaikea uskoa, että Hänen käsivartensa voivat kantaa meitä. Koemme armon hetkiä ja ihmeellisiä vastauksia rukouksiimme. Hänen läsnäolonsa on niin lähellä ja niin todellinen. Me pystymme saavutuksiin, jotka yllättävät meidät itsemmekin ja täyttävät meidät ihmetyksellä ja intohimoisella ylistyksellä. Hänen kasvonsa on niin lähellä, että voimme melkein koskea Häntä. Hänen sanansa on makea ja liikuttaa meitä.

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Kanadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Kanadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, December 25, 2015

JUMALA EI OLE LOPETTANUT

Kysyn sinulta rakas pyhä, onko sinun elämässäsi jotakin kaduttavaa. Kiusaako sinua jokin täyttymätön odotus? Onko jokin Kristuksessa loukannut sinua? Kutsuitko Häntä avuksi, mutta Hän ei tullut ajoissa? Oletko rukoillut pelastumattoman lapsesi puolesta ilman näkyvää tulosta? Tuntuuko sinusta, kuin olisit vaikean avioliiton tai työpaikan vankilassa. Vuosien rukous ei ole kuitenkaan muuttanut mitään? Näyttävätkö sinun pyyntösi kaikuvan kuuroille korville?

Juuri nyt Saatana haluaa sinun olevan kärsimätön. Hän haluaa saada sinut epäilemään Jumalan lupauksia omaan elämääsi, perheeseesi, tulevaisuuteesi, toimintaasi. Hän toimii saadakseen sinut vakuuttumaan, että Jumala on liian hidas, että Hän on jättänyt pyyntösi huomiotta, että Hän on hyljännyt sinua. Vihollinen haluaa viedä sinut siihen pisteeseen, että olet valmis luopumaan kaikesta luottamuksesta Herraan.

Juuri siihen tilanteeseen Saatana johti Johannes Kastajan. Johannes teki kuitenkin ahdinkonsa keskellä oikein: hän vei epäilynsä suoraan Jeesukselle, joka heti tiesi, että Johannes pyysi apua. Jeesus rakasti tätä miestä niin paljon, että antoi Johannekselle juuri sen, mitä tämä tarvitsi. Sen tuloksena, niin uskon, Johannes ei enää koskaan ilmaissut kärsimättömyyttään. Olen varma, että Johanneksen seisoessa pyövelin edessä, hänen viimeiset sanansa olivat: ”Jeesus on Kristus, Jumalan Karitsa. Minä olen Johannes, huutavan ääni erämaassa. Jumalan armon ja voiman kautta minä olen tehnyt Hänen polkunsa suoraksi.”

Samoin, rakas lukija, Jumala toimii sinussa ja aikoo päättää täydellisen työnsä sielussasi. Sinun tehtäväsi on vain pitää kiinni uskosta. Kun sitten olet kestänyt kaiken, voit sanoa: ”Kristus on ylösnoussut ja istuu valtaistuimellaan. Minä olen Hänen rakkaansa eikä minua kaduta mikään. Hän on täyttänyt kaikki odotukseni”.

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi”(Fil.4:6).

Thursday, December 24, 2015

KÄRSIMÄTTÖMÄT USKOVAT

Paholainen näytti aistivan Johannes Kastajan kärsimättömyyden tämän ollessa vangittuna ennen kuolemaansa. Kärsimättömyys on kyvyttömyyttä odottaa tai kantaa vaikeuksiansa tyynesti. Kun me käymme kärsimättömiksi Jumalan kanssa, innokkaiksi saamaan Häneltä vastauksia, ja kun sekoitamme kärsimättömyyden uskoon, meidän rukousasenteemme muuttuu ”vieraaksi suitsutukseksi” Herralle. Se täyttää olemuksemme, Hänen temppelinsä, myrkyllisellä hajulla. Rukouksen hyvältä tuoksuvan suitsutuksen sijaan lähtee ylös, eritämme pahaa lemua. Saatana huomaa tämän hajun nopeasti.

Kärsimättömät uskovat loukkaantuvat, kun he näkevät Jumalan tekevän ihmeitä kaikkialla heidän ympärillään, mutta ei heidän omassa elämässään. He loukkaantuvat, koska uskovat Jumalan olevan hidas vastaamaan heille. Ajan pitkään he kokevat itsensä hyljätyiksi ja sidotuiksi. Hebrealaiskirje sanoo sellaisen kärsimättömyyden olevan eräänlaista hengellistä laiskuutta: ”Ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”(Hebr.6:12). Meitä neuvotaan seuraamaan Aabrahamin esimerkkiä: ”Näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli” (Hebr.6:15).

Raamattu sanoo meille myös, että ”Jumalan Sana koetteli [Joosefia]”. Samoin tänä päivänä Jumalan lupaukset voivat koetella meitä joskus. Jos emme saa lisää kärsivällisyyttä niissä, me lopulta loukkaamme Jumalaa. Sananlaskut 18:19 lausuu: ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat”. Heprean kielen sana loukkaa, niin kuin sitä käytetään tässä, merkitsee ”murtautua ulos, luopua”. Toisin sanoen, kun me loukkaannumme Jumalaa, olemme aina vaarassa joutua kokonaan uskon ulkopuolelle. Mitä kauemmin pidämme kiinni loukkaantumisestamme, sitä vaikeampaa on murtautua ulos epäuskon vankilamme kalterien takaa.

Jaakob 1:2-4 antaa meille tämän lääkkeen: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset”.

Wednesday, December 23, 2015

EI KATUMISIA

Jeesus paljasti yhden vihollisen suurimpia tapoja saattaa Jumalan kansan kompastumaan, kun hän puhui tämän sanoman Johannekselle: “Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt.11:6). Sana loukkaantua merkitsee kreikan kielessä ”saada ansaan, kompastumaan”. Uskon, että Jeesus hellästi varoitti Johannesta: “Sinä kysyt, olenko minä se, jonka sinä olet väittänyt minun olevan. Johannes, etkö näe, mitä tässä tapahtuu? Saatana yrittää päästä käsiksi minuun. Sen hän tekee nyt tuolla kysymyksellä sinun kauttasi.”

Kristus oli käynyt läpi saman testin itsekin neljänkymmenen päivän aikana erämaassa. Nyt Hän sanoi Johannekselle: ”Paholainen tekee sinusta syntipukin, yrittää saada sinut ansaan. Et saa kuunnella hänen valheitaan. Hän sanoo, että en ole se, mikä väitän olevani. Et saa langeta tähän Saatanan ansaan”.

Anna minun kysyä sinulta: ”Mitä ajattelet Jeesuksen tarkoittaneen, kun Hän sanoi ”loukkaannu minuun”? Mikä tekeekään näistä sanoista niin voimalliset? Se, että Jeesus tiesi mitä seurauksia siitä olisi Johannekselle, jos hän antautuisi Saatanan valheille. Hän tiesi, mitä tapahtuisi, jos tämä hurskas mies alkaisi epäillä, että Hän ei ollutkaan Kristus.

Saatana näet yritti saada Johanneksen sanomaan kolme sanaa: jotka äkkiä tekisivät tyhjäksi kaikki profetiat, joita oli saatu vuosisatojen ajan. Kaikki hyvä, mitä Jumala oli tehnyt Johanneksessa ja hänen kauttaan, olisi turhaa. Lukemattomien ihmisten usko, mukaan lukien tulevat sukupolvet, joutuisivat haaksirikkoon. Mitkä olivat nuo sanat, jotka Saatana halusi Johanneksen sanovan? ”Minä kadun”.

Sana ”kadun” merkitsee ”harmi toteutumattomista odotuksista”. Katuminen tarkoitti, että sanoo: ”Minun toiveeni eivät täyttyneet.” Lyhyesti, se on lausunto, joka myöntää, että oma uskokin on väärä.

Tuesday, December 22, 2015

JUMALAN LUPAUKSET

Jumalan lupaukset on annettu sitä varten, että meidän odotuksemme Häneen vahvistuisivat. Meidän tulee ottaa Hänen Sanansa vastaan kallionlujana lupauksena rakastavalta, voimalliselta Isältä Hänen lapsilleen. Silti me usein, kun emme näe Hänen Sanansa toteutuvan oman aikataulumme mukaan, vihollinen tulvii mieliimme kysymyksiä Jumalan uskollisuudesta. Saatanan päämäärä on yksinkertainen: ryöstää meiltä luottamuksemme Herraan.

Olen varma siitä, että paholainen halusi herättää epäilyjä Johannes Kastajassa, kun tämä oli vankilassa. Kuvittelen hänen kuiskaavan Johanneksen korvaan: ”Niin, tämä Jeesus on pyhä mies, mutta hän on vain profeetta profeettojen joukossa, tehden ihmeitä ja hyviä tekoja. Jos Hän on Messias, miksi sinun tilanteesi on edelleen tämä? Miksi Hän ei pitänyt Sanaansa, niin kuin Jesaja ja profeetat ovat ennustaneet? Miksi ei oma julistuksesi ole auttanut itseäsi?

Saatana käyttää samoja valheita ja petoksia meitä kohtaan tänään. Hänen päämääränsä on kylvää epäilyksen siemeniä meihin, ettemme voisi luottaa Jumalan Sanaan, Hänen lupauksiinsa, Hänen mielisuosioonsa meitä kohtaan. Vihollinen kuiskii: ”Sanot, että taivaallinen Isäsi on ihmeiden Jumala, mahdottoman mahdollistaja, että Hän kuulee anomuksesi, ennen kuin rukoiletkaan. Miksi sitten on kaikki tämä kärsimys? Miksi ei taivas vastaa? Miksi et saa todisteen häivääkään siitä, että Jumala on kuullut huutosi?

”Katso ympärillesi. Kaikki muut saavat rukousvastauksia, vain sinä et. Olet sidottu avioliittoon, joka ei tyydytä sinua. Rukoilet, että lapsesi pelastuisivat, mutta mikään ei muutu. Vuosia olet julistanut Jumalan uskollisuutta toisille. Miksi se ei ole toiminut omalla kohdallasi? Miksi Hän on jättänyt sinut tähän kauheaan tilaan?”

Varma merkki siitä, että epäusko on saanut sijaa sydämessäsi, on, että olet lakannut rukoilemasta sitä, minkä uskoit aiemmin Jumalan pystyvän tekemään. Et enää tuo taakkojasi Hänelle. Et tule Hänen luokseen uskossa. Lyhyesti, sinä et enää halua antaa Hänen tehdä sitä, mitä Hän haluaisi sinun elämässäsi.

”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt.7:7).

Monday, December 21, 2015

ILOLLA EROTTAUTUNUT by Gary Wilkerson

Aabraham ei ollut kristitty eikä juutalainen. Sikäli kuin tiedämme, hänellä ei ollut mitään tekemistä Jumalan kanssa. Eräänä päivänä Jumala kuitenkin kutsui hänet: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”(1 Moos.12:1). Niin Aabraham pakkasi laukkunsa ja lähti!

Me kaikki polveudumme Aabrahamista, uskon esi-isästämme. Hänen tarinansa on tosi merkillinen. Tässä on mies, jolla oli kaikkea: rikkautta ja perintö, ihana vaimo ja paljon karjaa ja maata. Uskomatonta kyllä, kun ääni sanoi hänelle: ”Nouse ja lähde”, hän otti siitä vaarin. Hän halukkaasti erottautui kaikesta tuntemastaan, hyvistäkin asioista, seuratakseen Jumalaa.

Nyt kysyn sinulta, joka olet naimisissa: Pitäisitkö kummallisena, jos puolisosi sanoisi, että ääni käski hänen luopua työpaikastaan, kodistaan ja omaisuudestaan ja muuttaa perheensä kanssa toiseen maahan. Hän ei saisi mitään lupausta toimeentulosta tai tuesta, vaikka hän luulisi Jumalan puhuneen hänelle? Ehkä haluaisit lähteä, mutta etkö olisi ainakin vähän taipuvainen soittamaan ensin psykiatrille?

Mikä pakotti Aabrahamin tekemään tämän? Mikä antoi hänelle voiman erottautua? Kun katsomme Stefanusta Apostolien tekojen 6. ja 7. luvussa, saamme jonkinlaisen kuvan. Alkuseurakunta erotti Stefanuksen Jumalan työhön, tekemään ihmeitä ja tunnustekoja Kristuksen nimessä. Silti hän joutui vaikeuksiin uskonnollisten johtajien kanssa. Kun hän seisoi heidän edessään tuomittavana, hän julisti: ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa”(Ap.t.7:2).

Stefanus sanoi itse asiassa: ”Loukkaako teitä minun uskoni? No, kaikki alkoi isästämme Aabrahamista, kun hän lakkasi riippumasta tämän maailman asioista seuratakseen Jumalaa. Kerran kun hän sai katsella Herran kirkkautta, hän ilolla erottautui kaikesta, minkä tunsi.

Monet teistä, jotka luette tämän, tietävät, mistä Stefanus puhui. Kun ensi kerran kohtasit Kristuksen, huomasit: ”Olen juuri saanut maistaa sellaista, mitä en ole maistanut koskaan ennen. En ole tuntenut tällaista iloa. En koskaan kokenut tällaista pyhää pelkoa ja kunnioitusta. Nyt olen varma siitä, että olen pyhällä maaperällä.”

Saturday, December 19, 2015

RYÖMI KRISTUKSEN SYDÄMELLE by Nicky Cruz

Kun ajattelen, kuinka hellä ja myötätuntoinen Jumala oli minua kohtaan silloin, kun menin kotiin hautaamaan äitiäni, tunnen Hänen ylitsevuotavaa hyvyyttään ja armoaan. Kun tarvitsin eniten lohdutusta, Hän oli vierelläsi, halasi minua, kuiskasi korvaani: ”Älä huoli, Nicky. Äitisi on luonani”. Löydän suuremman suojan ja lohdutuksen Jumalan käsivarsilla, kuin olen koskaan kokenut maan päällä.

Hätäni hetkellä ryömin Kristuksen sydämelle, ja Hän otti minut syliinsä, niin kuin Hän on aina tehnyt pimeinä ja yksinäisinä hetkinä. Sellainen suhde minulla on Jeesukseen. Sillä tavalla Hän antaa minun tietää, kuin paljon Hän välittää minusta, kuinka Hän välittää kaikista, jotka riippuvat Hänessä. Niistä, jotka rakastavat Häntä ja huolivat Hänet veljekseen.

Tämä muistuttaa minua siitä, kun lapseni olivat pieniä. Usein he leikkivät maton päällä ja saattoivat loukata sormensa leluun. He rupesivat itkemään ja minä menin katsomaan, mitä oli tapahtunut. Kumarruin alas ja ojensin käteni ja sanoin: ”Tule isin luo. Minä puhallan pipiäsi”.

He tapasivat heti ryömiä luokseni, ja antoivat minun nostaa heidät syliini. Sitten pitelin heitä, suutelin heitä ja lohdutin. ”Älä huoli”, kuiskasin heidän korvaansa. ”Isi on tässä. Kaikki on hyvin.”

Tällaista suhdetta Hän haluaa meidän jokaisen kanssa. Sellaista Jumalaa me palvelemme. Hänen myötätuntonsa on syvää ja laajaa ja rajatonta. Hänen rakkautensa on todellista ja yhtä todellista kuin aamukaste tai iltarusko. ”Sinuun, Herra, minä turvaan”, Daavid kirjoitti. ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä.… Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän” (Ps.71:1,3,6).

Daavid ymmärsi, että elämä ei olisi elämisen arvoista ilman Jumalan armoa ja myötätuntoa. Hän ei palvellut vain maailmankaikkeuden Luojaa, vaan hänellä oli suhde rakastavaan ja armolliseen Isään. Se erotti hänet muista kuninkaista ja sen ajan juutalaisista. Se juuri antoi hänelle niin vahvan kokemuksen Jumalasta.

Näin Jumala haluaa kaikkien lapsiensa näkevän Hänet.

__________
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, December 18, 2015

JUMALAN RAKKAUS

Daavid kuunteli profeetta Naatanin puhumaa Jumalan sanaa. Hän katui ja totteli. Tuloksena tästä hän vietti lopun elämänsä kasvaen Jumalan tuntemissa. Herra toi Daavidin elämään suuren rauhan, ja lopulta hänen vihollisensa vaiennettiin.

Selvin todistus Jumalan ennalleen asettamisesta Daavidin elämässä on hänen oma todistuksensa. Lue, mitä Daavid kirjoitti ennen kuolemaansa:
  • "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani”(2 Sam.22:2 -3). Tämä todistus ei tule sellaiselta, joka on hiipunut pois. 
  • ”Hän kuuli minun ääneni... Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”( 2Sam.22:7, 17, 20). Kaiken sen jälkeenkin, mitä Daavid teki eläessään Herran mielen vastaisesti, hän saattoi sanoa: ”Herra iloitsee minusta.”

Syy siihen, että Daavid muistetaan ikuisesti ”Jumalan mielen mukaisena miehenä” on: hän teki parannusta synneistään nopeasti ja aidosti. Sananlaskut kertovat:
  • ”Kunnia nuhdetta noudattavalle!” (San.13:18). Jumala kunnioittaa sinua, jos rakastat ja tottelet Jumalalta tullutta moitetta. 
  • ”Eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä… Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa” (San.1:3 - 32). Jos et kallista korvaasi Jumalan moitteelle, päädyt lopulta tuhoon.
  • ”Kurittava nuhde on elämän tie”(San.6:23). Yksinkertaisesti, Jumalan synnin paljastava Sana tuo elämää.

Jos sinua koetellaan Jumalan Sanalla, jos Hänen Henkensä ei anna sinun istua mukavasti synnissäsi, silloin se on armon osoitus. Siinä Jumalan syvä rakkaus toimii, kutsuen sinua kuolemasta elämään.

Aiotko vastata Hänelle Daavidin tavoin? Jos, niin tulet näkemään todellisen ennalleen asettamisen ja sovituksen. Jumala asettaa ennalleen kaiken, minkä vihollinen on varastanut.

Thursday, December 17, 2015

HERRA LUPAA ASETTAA ENNALLEEN

On totta, että kuningas Daavid maksoi kovia seuraamuksia synnistään. Itse asiassa hän profetoi itse tuomionsa. Hän sanoi profeetta Naatanille, että rikas mies, joka varasti köyhän miehen karitsan, joutuisi maksamaan siitä nelinkertaisesti (ks.2 Sam.12:¬5-6). Aivan niin tapahtui Daavidin elämässä: Batseban synnyttämä lapsi kuoli muutaman päivän ikäisenä. Kolme Daavidin muuta poikaa: Ammon, Absalom ja Adonia kohtasivat traagisen, ennenaikaisen kuoleman. Niin, Daavid maksoi synnistään neljä omaa karitsaansa.

Raamattu osoittaa selvästi, että sydämen pohjasta tuleva parannus, kun palaamme aidosti Herran tykö, saa Jumalan vastaamaan ehdottomalla sovinnolla ja ennalleen asettamisella. Meidän ei tarvitse joutua samanlaiseen loppuun kuin Saul, alas hulluuteen ja väkivaltaan. Eikä meidän tarvitse ”haipua pois” elämästä, häveten hiljaa, kunnes Herra ottaa meidät kotiinsa. Päinvastoin, profeetta Joel vakuuttaa meille, että Jumala astuu heti kehiin, kun me palaamme Hänen luokseen: ”Reväiskää rikki sydämenne … ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa” (Joel 2:13).

Ihmeellisesti Jumala antaa meille sitten uskomattoman lupauksen: ”Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti” (Joel 2:25 - 26). Herra lupaa asettaa kaiken ennalleen.

Ymmärrä, että Jumala oli jo lausunut tuomion Israelille, kun tämä profetia annettiin. Kansa teki parannuksen, ja Jumala sanoi: ”Nyt teen teille ihmeellisiä asioita. Aion asettaa ennalleen kaiken, minkä paholainen on varastanut.”

Rakas lukija, Jumalan hellä armo sallii pahimmankin syntisen sanoa: ”En ole huumeriippuvainen. En ole alkoholisti. En ole avionrikkoja. Olen elävän Jumalan lapsi. Minulla on kaikki taivaan oikeudet sydämessäni. En enää elä tuomion alla, koska menneisyyteni on kokonaan takanani. Ei minun tarvitse maksaa menneistä synneistäni, koska Jeesus maksoi hinnan minun puolestani. Vielä enemmän, Hän sanoi minulle, että Hän asettaa kaiken ennalleen.”

Wednesday, December 16, 2015

LUO MINUUN PUHDAS SYDÄN

Jos ei olisi ollut Naatanin kaltaista profeettaa, ei läpitunkevaa, profeetallista sanaa, Daavidille olisi käynyt kuten Saulille: hän olisi kuollut hengellisesti, ilman Pyhän Hengen johdatusta, menettänyt kaiken läheisyyden Jumalan kanssa.

Kun Daavid kuunteli Naatanin rakkaudellisia mutta polttavia sanoja, hän muisti ajan, jolloin edellinen kuningas oli saanut varoituksen profeetalta. Daavid oli kuullut kaiken profeetta Samuelin varoituksesta kuningas Saulille. Hän oli myös kuullut Saulin puolisydämisen vastauksen, muka tunnustuksen: ”Olen tehnyt syntiä” (En usko, että Saul rukoili sydämestään, niin kuin Daavid teki, ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan!”)

Daavid näki läheltä tuhoisat muutokset, jotka kohtasivat Saulia. Kerran hurskas, Hengen johdossa ollut, kuningas alkoi jatkuvasti hylätä Hengen moitteet, joita profeetta toi hänelle. Pian Saul alkoi vaeltaa oman tahdon mukaan, katkerana ja kapinallisena. Lopulta Pyhä Henki lähti hänestä: ”Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana" (1 Sam.15:23). ”Herra oli hänen (Daavidin) kanssansa, mutta oli poistunut Saulista”(1 Sam.18:12), ja Saul lopulta joutui kääntymään noitavaimon puoleen saadakseen johdatusta. Hän tunnusti tälle: ”Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä" (1 Sam.28:15).

Daavid muisti hulluuden, rumuuden ja väkivallan ympäröineen tätä miestä, joka oli sulkenut ulkopuolelleen Jumalan sanan. Yhtäkkiä totuus lävisti hänen oman sydämensä: ”Jumala ei katso henkilöön. Olen tehnyt syntiä niin, kuin Saul teki. Oi, Herra olen tehnyt syntiä sinua vastaan! Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi niin, kuin otit Saulilta.”

Daavid kirjoitti: ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; Puhdista minut… Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”(Ps.51:3-4, 7. 10- 11).

Tuesday, December 15, 2015

JUMALA NÄYTTÄÄ MEILLE RAKKAUTTAAN

Uskon, että Jumalan suurimpia armonlahjoja seurakunnalle on Hänen uskolliset palvelijansa, jotka rakkaudellisesti moittivat meitä syntiemme tähden. Tiedän, että rakastavana paimenena minun pitää olla tarkka äänensävyni suhteen. En silti voi pyytää anteeksi saarnatessani synnin tuntoon johdattavaa totuutta. Mitä tapahtuu seurakunnalle, kun papit eivät enää osoita ihmisille heidän rikkomuksiaan? Mieti, mihin kuningas Daavid olisikaan joutunut, jollei hänellä ollut Naatania näyttämässä hänen pahuuttaan (ks.2 Sam.12).

Sinun pitää ymmärtää, että Naatan oli nähnyt Daavidin menettävän hermonsa usein. Niinpä hän oli hyvin tietoinen, että vallassa oleva kuningas olisi voinut tappaa hänet milloin tahansa. Naatan olisi voinut sanoa: ”Olen vain Daavidin ystävä. Minä rukoilen hänen puolestaan ja olen läsnä hänen tarvitessaan, mutta minun pitää luottaa, että Pyhä Henki vaikuttaa hänessä synnintunnon”. Mitä sitten olisi tapahtunut?

Ilman Naatanin vakuuttavaa sanaa Daavid olisi uskoakseni langennut ihmiskunnan pahimman mahdollisen tunteman tuomion alle. Se tuomio tulee, kun Jumala itse kääntyy sinusta pois päin syntisi tähden ja lopettaa kaiken Pyhän Hengen toiminnan elämässäsi. Tätä tapahtuu tänä päivänä monille uskoville. He mieluummin kuuntelevat pehmeää, lihaa vahvistavaa julistusta. Milloin ei ole synnintuntoa vaikuttavaa sanaa, ei ole myöskään Jumalan mielen mukaista murhetta synnin tähden. Missä ei ole Jumalan mielen mukaista murhetta synnin tähden, siellä ei ole myös parannuksen tekoa. Missä taas ei ole parannuksen tekemistä, siellä sydämet kovettuvat.

Apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: ”Nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi. …Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman”(2 Kor.7:9- 10). Paavali sanoi, että hänen kehotuspuheensa Korinton seurakunnalle tuotti Jumalan mielen mukaista murhetta heissä. Se taas johti heidät parannukseen. Se puolestaan vaikutti heissä vihaa syntiä kohtaan, pyhää pelkoa Jumalaa kohtaan ja halun elää hurskaasti. Tätä ei olisi koskaan tapahtunut, jos hän ei olisi saarnannut terävästi, pistävin sanoin, jotka johtivat heidät synnin tuntoon.

Syy Paavalin kovaan puheeseen korinttolaisille oli tämä: ”Että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä”(2 Kor.7:12). Toisin sanoen: ”En yrittänyt hermostuttaa tai tuomita teitä. Paljastin teidän syntinne, jotta voisitte nähdä paremmin, kuinka paljon rakastan ja huolehdin teistä. Kun Pyhä Henki koputtaa sydämenne ovelle, se joskus kuulostaa kovalta hakkaamiselta. Oikeastaan Jumala vain näyttää teille hellän rakkautensa.”

Monday, December 14, 2015

VALTAKUNNAN ARVOT by Gary Wilkerson

Aivan viime vuosiin asti erottautuminen on ollut luonteenomaista Kristuksen kirkolle. Erillisyys oli selvä käsky Jumalana Sanasta ja osa jokaisen uskovan kutsua. Tänä päivänä näyttää olevan hyvin vähän eroa seurakunnan ja maailman välillä. Se on surullista, koska Jumala on asettanut kansansa erilleen valtakuntansa tarkoitusperien tähden. Sen piti olla muutoksen instrumentti, päämääränä muuttaa maailma.

Monet seurakunnat tänä päivänä sovittelevat maailman kanssa. He tekevät kompromisseja Kristuksen evankeliumin takia, ja tuloksena monet uskovat antavat itselleen luvan mukautua maailman arvoihin ennemmin kuin Kristuksen.

Tämä ei varmaan tee Jumalaa onnelliseksi. Kun tämän maailman kadotetut sielut kohtaavat elämänkriisejä ja ovat sekaisin, ilman toivon kipinääkään, seurakunnan olisi tarkoitus tehdä selväksi se ero, jota he etsivät. Elämämme pitäisi erottua toivon, rauhan, rakkauden ja antamisen kautta. Monet Jeesuksen seuraajat kuitenkin ovat pyyhkineet pois nuo erot hiipien kompromissin rajaa kohti ja joskus jopa ylittäen sen. Tuloksena kadotetut ja tuskaiset ihmiset näkevät uskovien elämän aivan samanlaisena kuin omansa.

Jeesus ilmaisi tämän, kun sanoi opetuslapsilleen: ”Maailma näkee minut yhdellä tavalla, mutta olen ilmaissut itseni teille täydellisesti. Te olette nähneet, että se rauha, jota tarjoan, on jätetty vastaanottamatta. Olen esitellyt teille valtakuntani arvot: kuinka elää, uskoa, vaeltaa ja palvella Isää. Nämä arvot ovat jyrkässä ristiriidassa maailman kanssa. Teidän tulee elää minun valtakuntani arvojen mukaan. Jos Saatanalla ei ole minussa mitään, ei hänellä voi olla mitään teidänkään elämässänne” (ks. Joh.14:27).

Kun Jumala puhuu erottautumisesta maailmasta, Hän ei tarkoita lähtemistä siitä pois. Erottautuminen, jota Hän haluaa, tapahtuu sydämessä. Se heijastuu meidän haluihimme, valintoihimme, elämäntyyliimme. Vanhempien sukupolvien uskovat pitivät tätä esim. juomisesta tupakoimisesta tai juhlimisesta pidättäytymisenä. Ne ovat vain ulkonaisia asioita, mutta Jumala puhuu paljosta muustakin. Hän kysyy: ”Onko sinun sydämesi yhteydessä maailmaan tavalla, joka poistaa minut elämästäsi? Otatko rauhan ja itseisarvon siitä, mitä maailman sanoo sinusta ja vai siitä, miten minä näen sinut?”

Saturday, December 12, 2015

MAHTAVA SOTIJA by Jim Cymbala

Mahtavien sotijoiden joukossa, joita olen saanut tuntea, pidän Delores Bonneria, erästä eteläafrikkalaista naista, joka elää yksin Bedford-Stuyvesantissa, eräässä Brooklynin kovimmista lähiöistä. Hän on ollut lääkintävahtimestarina Maimonaides Sairaalassa enemmän kuin kolmekymmentä vuotta. Me, Carol ja minä, tapasimme hänet eräänä jouluna, kun olimme viemässä lahjoja joillekin seurakuntamme köyhille lapsille.

Deloresilla oli vastuullaan koko hoito-osasto sinä päivänä, mutta nämä lapset eivät olleet hänen. Hän oli tuonut heidät jostakin läheisestä suojakodista tapaamaan meitä. Heidän luonnollinen äitinsä oli liian ongelmiensa nielemä olemaan läsnä edes tällaisessa tilanteessa.

”Miten tapasit nämä lapset?” kysyin.

Hän mumisi jotakin vaatimattomasti. Se ei ollut todellakaan vastaus kysymykseeni. Vain muilta kuulin, että hän oli, heti uskoon tulonsa jälkeen eräässä rukouskokouksessa vuonna 1982, saanut sydämelleen lapset kaduilla ja huumeriippuvaisten luona. Jumala kosketti hänen sydäntään, ja hän alkoi tuoda lapsia pyhäkouluun. Ensin hän pani heidät taksiin. Myöhemmin joku kuuli, mitä hän teki, ja osti hänelle auton. Tänä päivänä hänellä on tila-auto, niin että hän voi kuljettaa enemmän lapsia ja teinejä kuulemaan evankeliumia.

Tämä on vain osa Deloresin kertomusta. Sunnuntaisin jumalanpalvelusten välissä hän valvoo siivousryhmän toimintaa kirkossa, niin että se on siisti seuraavaa tilaisuutta varten. Sunnuntaisin hän lähtee ulos evankelioimistiimin kanssa, kolkuttelee köyhille rakennettujen talojen oville jakamaan Jumalan rakkautta. Arkipäivisin löydän hänet polvillaan yläkerrassa rukoustiimin kanssa rukoilemassa vuorollaan ihmisten tarpeiden tähden. Hän teki saman jutun työmatkallaan Peruun, jossa hän liittyi muihin kutsumaan ihmisiä Jumalan luokse, kun minä saarnasin ulkoilmatilaisuudessa.

Delores on hiljainen määrätietoinen nainen. Samanlaisen henkilön tapaamme 1 Aik.12:8:ssa: ”Mutta henki täytti Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän sanoi: ’Sinun me olemme, Daavid, ja sinun puolellasi olemme, sinä Iisain poika. Rauha, rauha sinulle, ja rauha sinun auttajillesi, sillä sinun Jumalasi auttoi sinua!’” Taas kerran jumalallinen toiminta ja ihmisen yritys yhdistyivät selvästi.

__________

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Friday, December 11, 2015

UUSI RAKKAUDEN JA HUOLENPIDON ASENNE

Muistat kertomuksen Ananiaasta ja Safiirasta. He olivat uskovia, jotka kaatuivat kuolleina maahan, koska he olivat edustaneet väärin sitä, kuka Jeesus oli. He valehtelivat Pietarille rahamäärästä, jonka olivat saaneet maan myynnistä. Pietari sanoi heille, että he olivat valehdelleet Pyhälle Hengelle. Todellakin, jos uskova valehtelee jollekin, se on aivan sama kuin valehdella Pyhälle Hengelle.( ks. Ap.t.5:1- 11).

Mistä aviopari oikeastaan valehteli? Se oli heidän välinpitämättömyytensä rahasta, joka oli tarkoitettu köyhille. He varmaan todistivat ostajalle: ”Kaikki, mitä maksat meille, tulee Kristuksen asialle. Se menee kaikki leskille ja köyhille”. He kuitenkin pidättivät itselleen osan rahasta.
Ananiaan ja Safiiran kertomuksen takana oleva opetus on, että sinun ei tule koskea siihen, mikä kuuluu köyhille ja tarvitseville. Jumala ei vain seiso vierellä katsomassa, miten ne, jotka nimittävät itseään Hänen nimensä mukaan, edustavat väärin Hänen Poikaansa maailmalle.

Kysyn sinulta: ”Miten Pyhä Henki saattoi aikaan yhtäkkisen muutoksen niiden sydämessä, jotka oli juuri kastettu Jerusalemissa? Heidän muutoksensa oli uskomaton ihme. Vastaus on, että nämä uskovat olivat Malakian profetian lapsia. Malakia oli viimeinen profeetta, jonka tapaamme Vanhassa Testamentissa. Jumala puhui Hänen kauttaan: ”Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi velhoja ja avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot”(Mal.3:5).

Nyt kelaamme nopeasti eteenpäin Jerusalemin seurakuntaa. Nämä uskovat kulkivat seuroissaan talosta taloon. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa”(Ap.t.2:42). Mitä se apostolien opetus oli? Se oli Jeesuksen omia sanoja. Jeesus oli neuvonut opetuslapsiaan: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut”(Joh.14:26).

Jeesuksen sanat vaikuttivat herätyksen heidän sydämessään, ja he tiesivät, etteivät voisi enää elää samalla tavalla kuin ennen. Yhtäkkiä he näkivät, kuinka vakava asia tämä Jeesuksen edustaminen oli. Se ajoi heidät taloihinsa katsomaan, oliko siellä mitään, mitä eivät tarvitsisi. Nuo tavarat he asettivat esiin kadulle myyntiä varten. Yksinkertaisesti sanottuna: Kristuksen sana Matt.25:ssä antoi näille uskoville uuden rakkauden ja huolenpidon asenteen köyhiä kohtaan.

Thursday, December 10, 2015

VAELLA VALKEUDESSA

Meille on kerrottu, että Kristus on maailman valo, “että kaikki uskoisivat hänen kauttansa” (Joh.1:7). Sitten me luemme: ”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”(Joh.1:7, 11).

Epäusko on aina murehduttanut Jeesuksen sydäntä. Kun Herramme tuli maan päälle ihmiseksi, Hän toi maailmaan uskomattoman kirkkaan valon. Se valo oli tarkoitettu aukaisemaan ihmisten silmät. Huolimatta Jeesuksen hämmästyttävästä valon esiin tuomisesta, Raamattu kertoo, että uskomatonta epäuskoa ilmeni juuri tätä valoa vasten.

Ehkä mikään muu Raamatun kappale ei sisällä yhtä paljon todistusta Jeesuksen jumaluudesta kuin Johanneksen evankeliumin 12. luku. Me näemme miehen, joka herää kuolleista pelkällä Jeesuksen käskyllä. Näemme vuosisatoja vanhan profetian näkyvän toteutumisen, jonka jokainen israelilainen tunsi. Me myös kuulemme kirjaimellisesti äänen puhuvan taivaasta.

Senkin jälkeen, kun ihmiset olivat todistaneet näitä ihmeitä, heillä oli otsaa kysyä Jeesukselta: ”Kansa vastasi hänelle: ’Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän?’ "(Joh.12:34). He siis sanoivat: ”Sinä väität, että sinut ristiinnaulitaan. Me taas tiedämme, että oikea Messias elää ikuisesti”.

Sitten ihmiset kysyivät jotakin, joka äimistytti Jeesusta: “Kuka on se Ihmisen Poika?” (Joh.12:34). Kristus ei ollut uskoa heidän sokeuttaan. Tosiasiassa Hän ei ryhtynyt edes vastaamaan heille. Sen sijaan Hän varoitti: “Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa… Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen” (Joh.12:35 - 36).

Valo oli loistanut heidän pimeyteensä, mutta heidän pimentynyt mielensä ei tajunnut sitä (ks. Joh.1:12). Kreikankielen sana tajunnut merkitsee ”tarttua siihen, ottaa siitä kiinni, omistaa elämää ja voimaa tuottava totuus”. Nämä ihmiset olivat saaneet elämää muuttavan totuuden, mutta he eivät ottaneet siitä vaarin tai tarttuneet siihen. He eivät ymmärtäneet Kristuksen totuutta, koska he eivät etsineet sitä.


”Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä” (Joh.12:36). Tässä yhdessä ainoassa jakeessa näemme Jumalan asenteen epäuskoa kohtaan. Tosiaankin, Raamatun kannesta kanteen Jumalalla ei ole koskaan ollut sympatiaa tai sääliä epäuskoa kohtaan. Tässä tapahtumassa näemme juuri sen. Jeesus vain meni pois näiden epäuskoisten keskeltä. Tuloksena oli, että nämä ihmiset lähtivät Jerusalemista pimeydessä, koska he eivät vaeltaneet siinä valossa, joka heille oli annettu.

Wednesday, December 9, 2015

SUURI LUOPUMUS

Tänä päivänä on nähtävissä suuri luopumus uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Paavali varoitti tästä: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin” (2 Tess.2:3).

Vanhassa Testamentissa Herra antaa meille esimerkin siitä, mitä tapahtuu niille, jotka luopuvat uskostaan Jumalan voimaan heidän puolestaan. 2 Aik.14:ssä kuningas Aasa joutui kasvotusten Etiopian miljoona-armeijan kanssa. Kuninkaalla oli kuitenkin luja usko: ”Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: ’Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta’ "(2 Aik.14:11).

Mitä sitten tapahtui? ”Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset” (2 Aik.14:12). Kuinka vahva usko Aasalla olikaan! Vuosiksi tämän jälkeen: ”Eikä ollut sotaa Aasan kolmanteenkymmenenteen viidenteen hallitusvuoteen asti”(2 Aik.15:19). Vuosia Aasa vaelsi uskossa Herran edessä, ja se toi Jumalan suosion Juudalle. Suuri rauha laskeutui maahan ja se oli oleva todistus maailmalle. Pian ympäröivistä maista tulvi nälkäisiä ihmisiä Juudaan, koska he tiesivät Aasan vaeltavan Jumalan kanssa.

Sitten, hallittuaan 36 vuotta, Aasa joutui toiseen kriisiin. Israelin kuningas nousi Juudaa vastaan, valloitti Raaman yrittäessään katkaista kaiken kulun Jerusalemiin ja sieltä pois. Suunnitelma oli näännyttää Juuda nälkään, jotta se antautuisi. Aasa tuli kovin haavoittuvaksi, mutta tällä kertaa hän ei turvautunut vaikeuksissaan Herraan. Sen sijaan, että olisi rukoillut Jumalalta johdatusta ja neuvoa, hän kääntyi Aramin (Syyrian) kuninkaan puoleen. Saadakseen Aramilta apua, hän avasi Israelin aarrekammion ja jakoi pois valtion kullan ja hopean.

Näin Juuda pelastui viholliseltaan, mutta ei Herralta. Kunnia meni Aramin vieraalle armeijalle. Juudan todistus Jumalan voimasta maailmalle oli myös mennyttä. Vanhurskas profeetta tuli Aasan luokse tämän viiltävän sanoman kanssa: ”Siihen aikaan tuli näkijä Hanani Aasan, Juudan kuninkaan, tykö ja sanoi hänelle: ’Koska sinä turvauduit Aramin kuninkaaseen etkä turvautunut Herraan, Jumalaasi, sen tähden on Aramin kuninkaan sotajoukko päässyt sinun käsistäsi. …Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia." (2 Aik.16:7, 9).

Olen varma siitä, että monet uskovat tänään ovat huolissaan samasta syystä kuin Aasa. Heidän sieluissaan on sota, koska he ovat vaihtaneet uskonsa itseluottamukseen. Tosiasia on, että Jeesuksen seuraajalla ei ole mitään mahdollisuutta johonkin toiseen lähteeseen, vaan silloin huoli on läsnä.

Tuesday, December 8, 2015

JUMALAN PÄIVITTÄINEN USKOLLISUUS

Juuri nyt elämäsi voi näyttää kuin veneeltä raivoavan myrskyn keskellä. Tilanteesi näyttää aivan toivottomalta. Ympärilläsi tuivertava myrsky saattaa olla pelottavampi kuin ikinä. Hän on edelleen Jumala, ja sinun vierelläsi on Suurempi kuin Salomo. Hän on joka myrskyn Mestari, joka käyttää sitä testatakseen sinua. Hän antaa sinulle kriisin nähdäkseen, mitä sydämellesi kuuluu.

Mietit ehkä: ”Mitä, jos laivani sitten hukkuukin? Mitä teen sitten?” Ajattele Paavalin esimerkkiä Apostolien teoissa. Hänen laivansa upposi, mutta hän ei menettänyt henkeään. Hän riippui Jumalan hänelle antamassa Sanassa keskellä myrskyä: ”Sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu”. Kun myrsky lakkasi, Jumala sai kunnian uskollisuudestaan. Seurasi suuria ihmeitä, joista puhkesi valtava herätys (ks. Ap.t.28:1- 10).

Niin, Herra ehkä antaa sinun kestää jotakin, joka näyttä aivan kauhealta. Sinä kuitenkin jäät eloon, ja niin jää sinun uskosikin, jos luotat Häneen. Laivasi voi upota, mutta Jumala antaa sinulle voimaa uida rannalle, niin kuin Hän antoi Paavalille. Menetät vain sen, mikä on aineellista. Sen Jumala voi korvata helposti. Hänellä on suurempia, parempia laivoja ja hän kykenee siunaamaan sinua enemmällä, kuin olet menettänyt. ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua”(Ps.55:22).

Täytyy myöntää, että ajattelin lukiessani Jeesuksen moitetta opetuslapsiansa kohtaan: ”Herra, tuo ei ole reilua. Saan joka päivä kirjeitä ihmisiltä, joilla on edessään omat hirvittävät katastrofinsa. He menettävät kotinsa, työpaikkansa, rakkansa. Et kai Sinä vaadi heitä pysymään täydessä uskossa.”

Sitten Pyhä Henki muistuttaa minua joistakin köyhyyden vaivaamista alueista, joissa olen vieraillut. Olen nähnyt ihmisten asuvan hökkeleissä ja nukkuvan maalattialla. Silti heillä on ollut ilo, jota en ole tavannut missään muualla. He iloitsevat Jumalan uskollisuudesta heitä kohtaan päivittäin, ja Hän vaikuttaa heidän uskonsa tulemisen runsaammaksi huolimatta koetuksista.

Monday, December 7, 2015

EROTTAMINEN by Gary Wilkerson

Ristiinnaulitsemistaan edeltävänä iltana viimeisellä aterialla Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää”(Joh.14:19). Se oli aika kiinnostava väite Jeesukselta Hänen tietäessään, etteivät opetuslapset käsittäisi sitä. Yksi heistä kysyikin: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"(Joh.14:22).

Tietenkin Jeesuksella oli mielessään opetus. Hän vastasi: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. … Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennen kuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu. En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää" (Joh.14:23, 27, 29 – 31).

Olen tahallani vähän suoristanut Jeesuksen vastausta tuodakseni esiin asian, jota Hän ajoi takaa läpi koko tämän kohdan. Se asia on erottautuminen. Näissä muutamissa jakeissa Kristus tekee selvän eron oman valtakuntansa ja maailman kesken: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut”(Joh.14:19). ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa” (Joh.14:27). ”Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään”(Joh.14:30).

Miksi Jeesus mainitsi nämä asiat seuraajilleen? Hän piti tärkeänä, että huomaisimme tämän eron. On totta, että Jumala tekee sellaisia jakoja läpi koko Raamatun. Luomisessa Hän erotti valon pimeydestä ja päivän yöstä. Hän erotti Israelin muista kansakunnista. Uudessa Testamentissa Hän käskee seurakuntaansa: ”Lähtekää heidän keskuudestaan ja olkaa erillänne”. Tuomiossa Hän erottaa lampaat vuohista. Läpi koko Sanansa Jumala jatkuvasti vetää rajan, joka sanoo meille hyvin selvästi: ”Tämä on yksi asia ja tämä toinen”.

Saturday, December 5, 2015

KAIKKIEN IHMISTEN SUOSIOSSA by Carter Conlon

Saanko kysyä sinulta jotakin tänään Jumalan puolesta? Haluatko rakastaa lähimmäisiäsi niin kuin Jeesus kehotti?

Haluatko avata kotisi toisille, jos on tarpeen, antaa omastasi toisten tarpeisiin Kristuksen ruumiissa? Haluatko olla astia, jonka kautta Jumala antaa juomaa janoiselle? Ruokaa nälkäiselle? Vaatteita alastomalle? Suojaa asunnottomalle?

Älä nyt vain ymmärrä minua väärin, en tarkoita, että sinun pitäisi mennä ulos ja kutsua paikalle kiinteistönvälittäjä, myydä talosi tai asuntosi, mennä pankkiin, ottaa tililtäsi kaikki säästösi ja vain heitellä kaikki tuuleen. Haluan sanoa, että Jumala ennalta nähdessään edessämme olevat päivät, tietää, mitä meidän tulee kuulla ja miettiä, sillä tässä on todellinen korvamerkki Jeesuksen Kristuksen seurakunnalle. Se on myös kyseessä Apostolien teoissa: ”Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen”(Ap.t.2:46- 47).

Kun sanotaan ”ollen kaiken kansan suosiossa”, uskon sen tarkoittavan juuri sitä, minkä Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus"(Joh.13:35).

Viimeisten vuosikymmenten aikana monet ovat tehneet paljon todistaakseen Jumalan läsnäoloa heidän keskuudessaan. Uuden käskyn noudattaminen on kuitenkin ainoa todiste! Kielillä puhumista voi matkia, Pyhän Hengen lahjoja voi teeskennellä, profetia voi olla lihallista. Kaikki tämä voi olla petosta, mutta jatkuvaa, hyvää tarkoittavaa, itsensäuhraavaa rakkautta ei voi teeskennellä, ainakaan kovin pitkään. Siksi, kun maailman ihmiset näkevät Kristuksen ruumiin elävän aidossa yhteydessä, se on voimakas vastakohta tämän sukupolven itsekeskeisyydelle ja jakautuneisuudelle. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tunnistaa, että tämän voi saada aikaan vain Jumalan Henki!

__________

Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, December 4, 2015

HÄNEN USKOLLINEN YSTÄVYYTENSÄ

Kuinka hirveästi Herramme joutuukaan murehtimaan, kun me unohdamme kaikki Hänen saamansa voitot elämässämme, kaikki Hänen tekemänsä pelastusihmeet. Hän on sanonut meitä ystävikseen (ks. Joh.15:15), ja kuitenkin me kriiseissämme usein unohdamme kaiken Hänen uskollisesta ystävyydestään. Siksi Jeesus varoitti opetuslapsiaan fariseusten hapatuksesta (Mark.8). Hän sanoi heille: ”Jos tulette minun luokseni vaikeiden kysymysten kanssa, älkää odottako Minun vastaavan teille, jos teidän sydämessänne on epäuskoa. Teidän pitää tulla luokseni luottaen ja uskoen, että minä olen suurempi kuin Salomo”.

Mark.4:35- 41:ssä opetuslapset ovat taas ylittämässä järveä. Tällä kertaa: ”Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi”(Mark.4:37). Laineet tulvivat veneeseen ja opetuslapset kiirehtivät hädissään äyskäröimään nousevaa vettä. He olivat kokeneita kalastajia ja huomasivat piankin, että olivat hengenvaarassa. Silloin he äkkiä herättivät Jeesuksen, joka oli nukkunut veneen takaosassa, ja huusivat: ”Mestari, me hukumme”.

Kun näen Jeesuksen heränneen, lihani haluaa Hänen rohkaisevan opetuslapsia: ”Olen iloinen siitä, että herätitte minut. Tämä on vakava tilanne. Voi veliraukat, olen pahoillani, että annoin teidän kestää tällaista myrskyä niin pitkään. Antakaa anteeksi, etten toiminut aiemmin. Toivottavasti ette luule minun olleen välinpitämätön teidän kriisistänne.”

Ei, Jeesuksen reaktio oli aivan päinvastainen. Hän moitti opetuslapsia! ”Ja hän sanoi heille: ’Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?’ ” (Mark.4:40). Kuvittele, mitä nuo miehet miettivät sinä hetkenä: ”Odottiko Jeesus todella meidän seisovan vyötäisiämme myöten vedessä ilman pelkoa? Tämä on pahin myrsky, mitä ikinä olemme kokeneet. Aallot tulvivat sisään, vene on hukkumaisillaan. Meidänkö pitäisi nyt harjoittaa uskoamme tässä näköjään toivottomassa tilanteessa?”

Vastaus on: Kyllä, tietenkin! Jeesus koetteli heidän uskoaan. Hän halusi tietää, ”Haluavatko nämä seuraajani luottaa Minuun kuoleman edessä? Takertuvatko he uskoonsa?” Lihassa Kristus ehkä nukkui, mutta Jumalana Hän ei nuku koskaan: ” Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku”(Ps.121:4).

Thursday, December 3, 2015

TAISTELU KÄYDÄÄN VAIN USKOSTA

Paholaisen uhka seurakunnalle tänä päivänä on enemmän kuin saastan kaatamista maan päälle. Se menee yli materialismin, riippuvuuden tai intensiivisten viettelyksen. Taistelumme on uskon taistelu. Mitä lujemmin päätät etsiä Jeesusta, sitä viheliäämmin Saatana hyökkää uskoasi kohtaan.

Viime kuukausina olen kuullut hurskaiden pyhien tunnustavan syntejään. He puhuvat kauheista hyökkäyksistä mieltänsä vastaan. Heitä kiusaavat epäilyn ja Jumalan uskollisuutta varjostavat ajatukset. Monet raahautuvat eteenpäin, horjuen uskossaan, ajatellen: ”En tiedä, miten voin jatkaa”.

Eräs 81-vuotias nainen kirjoitti kirjeessään: ”Aviomieheni kärsii luusyövästä, poikamme on kuolemaisillaan aidsiin ja minäkin hitaasti hiivun diabeteksen kourissa”. Kun luin, mitä tuo perhe kärsi, pudistin päätäni miettien: ”Kuinka on mahdollista säilyttää ilonsa? Tämän kantaminen on liikaa kenelle hyvänsä. Kai Jumala voisi antaa hänelle vähän löysää uskon elämän alueella.

Sitten luin hänen kirjeensä viimeisen kappaleen: ”Kaikesta huolimatta Jumala on uskollinen. Hän ei ole koskaan pettänyt yhtäkään Sanaansa, jonka Hän on luvannut meille. Olemme luovuttaneet poikamme Jeesuksen käsiin. Nyt odotamme sitä päivää, jolloin näemme rakkaan Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.”

Niin, taistelu on vain uskostamme. Näemme kuvauksen siitä Mark.8:ssa, kun Jeesus oli juuri ruokkinut neljä tuhatta ihmistä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalasella. Sen jälkeen hän meni veneeseen opetuslapsiensa kanssa purjehtiakseen toiselle puolen.

”Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista". "Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän". Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"(Mark.8:14 -21).

Wednesday, December 2, 2015

SELITTÄMÄTTÖMÄT ARVOITUKSET

Markuksen 4:2:ssa meille kerrotaan: “Ja hän [Jeesus] opetti heitä paljon vertauksilla”. Kuvittele, mitä tapahtui suurimmalle osalle ihmisistä, kun he menivät kotiin. Naapurit tunkeilivat heidän ympärillään innokkaina kuulemaan, mitä Jeesus oli sanonut: ”Mitä Hän kertoi? Kertokaa, mitä Hän opetti”. Ne, jotka olivat kuunnelleet Hänen puheitaan, saattoivat toistaa Hänen vertauksensa, mutta heidän sanansa olivat varmasti kuolleita. Niissä ei ollut vaikutusta tai elämää muuttavaa voimaa.

Luulenpa, että samaa tapahtuu Kristuksen seurakunnassa tänä päivänä. Sanaa lähtee leviämään monista saarnatuoleista kuolleena kirjaimena, ilman Pyhän Hengen ilmestystä tai voimaa pelastaa synnistä. Sitten, kun ihmiset menevät kotiin, monet heistä vain toistavat sanan, jonka kuulivat ilman Hengen elämää. Se on hyvin vastakohtainen nälkäisille opetuslapsille ja muille, jotka jäivät Kristuksen seuraajiksi tilaisuuden jälkeen. Nämä ihmiset edustavat jokaista Jumalan sanan nälkäistä ja sellaista, joka pyrkii Jeesuksen luo millä hinnalla hyvänsä. He ovat ”Saban kuningattaren porukkaa”, palvelijoita, jotka haluavat Kristuksen elämää muuttavaa ilmestystä.

Miten Jeesus vastaa heidän pyyntöönsä? Hän sanoo: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa”(Mark.4:11). Kreikankielen sana vertaus tässä merkitsee salaisuuksia. Lyhyesti sanottuna Kristus ilmaisee itsensä vain niille, jotka isoavat elämää muuttavaa totuutta. Hän sanoo: ”Jos haluatte vastauksia kysymyksiinne, etsikää Minua. Viettäkää aikaa Minun kanssani. Minä kyllä ilmestyn teille Sanassani ja osoitan teille totuuden, jota muut eivät näe.” 


Niin, keitä ovat nuo ”ulkopuolella olevat”(Mark.4:11)? Jeesus viittaa ihmisjoukkoihin, jotka eivät välitä odottaa Häntä. He eivät luovu mukavuudesta, joka pitäisi antaa pois, jotta he voisivat oppia kuulemaan Hänen äänensä. He saattavat käydä kirkossa säännöllisesti ja etsiä Herraa saadakseen Häneltä kaikki inhimilliset tarpeensa, mutta eivät ole kiinnostuneet kuulemaan Hänen ääntään. Hänen vapauttava totuutensa jää heille hämmennykseksi, sarjaksi selittämättömiä arvoituksia.

Tuesday, December 1, 2015

TOTUUDEN NÄLKÄ

”Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo” (Matt.12:42).

Meidän pitää vastata elintärkeään kysymykseen tänä päivänä: Jos eräs, suurempi kuin Salomo, on meidän keskellämme, jättäisikö Hän meidät mahdollisesti epäilyksiin? Jos Hänen viisautensa on aina tarjolla, etsimmekö sitä yhtä intohimoisesti kuin Etelän kuningatar etsi Salomon viisautta?

Jumala puhuu kansalleen vielä tänäkin päivänä. Hän puhuu yhtä selvästi kuin Vanhassa Testamentissa tai apostoleille, tai alkuseurakunnalle. Meidän pitää kuitenkin tajuta yksi asia: Jumala haluaa puhua vain niille, joilla on korvat kuulla. Kuvaan nyt tätä.

Mark.4:2 sanotaan, että Kristus ”opetti heitä paljon vertauksilla”. Sitten Jeesus kertoi vertauksen kylväjästä, miehestä, joka kylvi siemenen maahan. Kun Hän lopetti tämän kertomuksen, kansanjoukko oli hämmästyksissään. He ihmettelivät: ”Kuka on kylväjä, jota Hän kuvaa? Mitä siemenet edustavat? Kaikki tämä puhe linnuista, paholaisesta, orjantappuraisesta maasta, hyvästä maaperästä, mitä se kaikki merkitsee?”

Jeesus ei selittänyt heille. Sen sijaan Raamattu sanoo: ”Ja hän sanoi: ’Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon’ "(Mark.4:9). Vain opetuslapset ja muutamat muut, pieni jäännös, halusi saada vastauksia. Niin he tulivat Jeesuksen luo jälkeenpäin ja pyysivät saada tietää vertauksen selityksen: ”Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia”(Mark.4:10). Silloin Kristus otti aikaa vastatakseen kaikkiin heidän kysymyksiinsä (ks.4:14- 20).

Näetkö, mitä tässä tapahtuu? Jeesus on antanut kansanjoukolle totuuden ilmestyksen, sanan suoraan Jumalan suusta, kuitenkin se ihmetytti heitä. Varmaan mietit: ”Miksi Jeesus ei selittänyt vertausta sen tarkemmin?” Myöhemmin samassa luvussa saamme vihjeen: ”ilman vertausta hän ei puhunut heille”(Mark.4:34). Uskon Jeesuksen tarkoittaneen sanoa: ”Jos haluatte ymmärtää minun sanani, teidän pitää pyytää vastauksia vielä kovemmin. Teidän pitää tulla luokseni niin kuin Saban kuningatar tuli: nälkäisenä totuudelle, joka voi tehdä teidät vapaiksi. Annan teille ilmestyksen, jota tarvitsette. Teidän vain pitää tulla luokseni halukkain korvin.”

Monday, November 30, 2015

MITÄ KRISTUKSESSA PYSYMINEN TARKOITTAA by Gary Wilkerson

Jumalan armo ei ainoastaan pelasta, vaan myös harjoittaa meitä.

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille”(Tiit.2:11). Tosi hyvä uutinen! Paavali ylistää Jumalan ihanaa armoa, joka pelastaa meidät. Sen pituinen se, vai? Ei, ei se siihen pääty. Paavali lisää nopeasti että tämä sama armo “kasvattaa meitä”(Tiit.2:12).

Paavali kuvaa tässä, mitä Kristuksessa pysyminen merkitsee. Se vaatii, ”että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa”(Tiit.2:12). Toisin sanoen, Jumalan armo antaa meille, ei vain iankaikkista elämää, vaan myös ylenpalttisen runsaan elämän nyt, tänään. Kun me pysymme puolestamme Kristuksessa, se johtaa siunattuun, hurskaaseen, rauhaisaan elämään.

Paavali ei lopeta vielä tähänkään. Hän neuvoo Tiitusta rohkeasti: ”Puhu tätä ja kehota ja nuhtele kaikella käskyvallalla”(Tiit.2:15). Muista, että Paavalin tähtäyspiste tässä kohdassa on armo. Hän väittää lyhyesti sanottuna: ”Kun armoa julistetaan, jotakin puuttuu siitä, jos se ei vaikuta sinulle harjaantumista kieltämään jumalattomuuden”. Jos haluamme palvella Jeesusta, emme voi välttää kuritusta, tulee se sitten Jumalan sanasta tai kunnioitetuilta ystäviltämme. Meille on kuitenkin luvattu tästä Jumalan kurittavasta puhdistuksesta: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut”(Hebr.12:11).

Hänen puhdistuksensa on voimallista, niin sen kivuliaisuudessa kuin ihanassa hedelmässä. Puuttuuko sinulta rauhaa? Oletko ajautunut viinipuusta, elämäsi lähteestä, nauttimaan muista lähteistä? Pyydä Jumalaa käyttämään oksasaksiansa sydämessäsi. Hän voi leikata ja ottaa pois asioita, jotka eivät kuulu sinne. Kun hän on lopettanut, ihana puu sinun puutarhassasi saattaa näyttää vain pelkältä kannolta. Mitä siitä sitten kasvaa, on hedelmä, jota et olisi koskaan voinut kuvitellakaan, jotakin, jota et olisi pystynyt tuottamaan itse.

Miksi Jeesus puhuu jäähyväispuheessaan veitsestä? Hän selittää: ”Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”(Joh.15:11). ”Täydellinen” viittaa läpikäyvään, kokonaiseen, voimalliseen. Mitkä ihanat, hyvät, todelliset ja kauniit jäähyväissanat Hän antoikaan opetuslapsilleen. Ne ovat tänään mannaa meille. Jumalan leikkaaminen ja puhdistaminen päättyy tuotteliaaseen iloon. Kaikki tulee asiantuntijapuutarhurin kädestä, joka rakastaa meitä.

Saturday, November 28, 2015

AABRAHAM JA HENGELLINEN NÄLÄNHÄTÄ by Claude Houde

Nälänhätä paheni, ja Aabraham alkoi ajautua pois alttariltaan. Katso nyt lujasti häneen, koska Aabraham on sinä ja minä jollakin uskovan elämän vaelluksen aikaan. Sanot: ”Olen kadottanut jotakin: haluni rukoukseen, rauhani, ylistykseni, iloni, intoni Hänen huonettaan kohtaan, ystävällisyyteni, anteliaisuuteni, kykyni liikkua sekä lähellä että kaukana olevien ihmisten tarpeiden mukaan.” Aabraham oli menettänyt alttarinsa, koska oli nälänhätä.

Mitä on nälänhätä? Se on sarja kovia kolauksia, yksi kipu toisensa jälkeen. Se on sitä, kun joudut kulkemaan läpi pettymysten sarjan. Me urhoollisesti yritämme jatkaa, kuin olisimme kunnossa. Aabraham oli kadottanut kohteensa, näkynsä. Kuuntele häntä, kuinka hän miettii ajatusta ”että MINÄ voin hyvin, että MINÄ pääsisin rauhaan, että MINUN elämäni säästyisi”(ks.1 Moos.12:10- 13). Hänet oli kutsuttu siunaukseksi toisille, mutta hän oli kadottanut juuri sen päämäärän.

Aabraham oli vajoamassa kuolemaan hengellisen nälänhädän kourissa. Hän kadotti, ei vain intoaan ja päämääräänsä, vaan myös suosionsa ja uskonsa. Mies, joka oli kutsuttu olemaan siunauksen lähde, alkoi niin murheellisesti hyljätä sen, mikä oli tehnyt hänestä suuren. Juuri se usko, joka oli tuonut hänelle Jumalan suosion ja hänen kauttaan muille kosketuksen ja siunauksen.

”Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviansa Saarain, Abramin vaimon, tähden. Silloin farao kutsui Abramin luoksensa ja sanoi: ’Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on sinun vaimosi?’ ”( 1 Moos.12:17 -18). Aabrahamilla ei ollut enää ilon ja kunnian lähdettä. Itse asiassa hänestä oli tullut henkilö, joka toi häpeää ja kipua. Hän oli kokonaan kadottanut uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan.

Tule lähemmäs ja katso häntä. Häntä on kiusattu, peloissaan, ja hänen hengellinen perintönsä on vaarassa. Kun polvistumme hänen viereensä, tajuamme, miksi häntä pidetään uskon isänä. Hän ei ollut esimerkki, koska oli tahraton ja synnitön, tai koska hänen elämänsä oli jatkuvasti menestynyt tuloksissa, viisaudessa ja moitteettomassa täydellisyydessä. Raamattu ei käsittele häntä kevyesti tai tuomitse häntä millään tavoin. Kuitenkin hänellä on sanoma meille kaikille, koska hän tiesi, kuinka rakentaa uudelleen alttarinsa ja löytää Jumala. ”Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä, siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä”(1 Moos.13:3-4).

__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Uuden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, November 27, 2015

SEKAVUUDEN PILVI

Kuinkahan moni uskova on juuri nyt sekavuuden pilvessä lukiessaan tätä saarnaa. Kuvaako tämä sinua? Ehkä rukouksesi jäävät vastaamattomiksi. Olet jatkuvasti maassa. Kohtaat elämässäsi asioita, joita et voi selittää. Olet pettynyt olosuhteisiisi ja ihmisiin. Epäilet jatkuvasti itseäsi, kysymykset kiusaavat sinua ja tutkit jatkuvasti sydäntäsi nähdäksesi, missä menit vikaan. Tunnet itsesi epätoivoiseksi, toivottomaksi, päättämättömäksi etkä saa ravisteltua tunnetta harteiltasi.

Olet ehkä kypsä uskova. Vuosikaudet olet istunut puhtaan evankeliumin saarnan alla, mutta nyt epäilet itseäsi ja koet itsesi epäkelvoksi. Et tunne iloa Herrasta samalla lailla kuin aiemmin. Nyt mietit, onko Herralla jotakin sinua vastaan.

Kysyn nyt sinulta: Luotatko Hänen lupauksiinsa? Rakastatko Hänen kallista Sanaansa? Vieläkö jatkat taistelua Saatanan hyökkäyksiä vastaan Sanalla, jota olet kuullut julistettavan? Vai unohdatko Herran aiemman uskollisuuden sinua kohtaan? Etkö luota siihen, että Hän seisoo sinun kanssasi halliten kaikkea, mitä on elämässäsi juuri nyt? Jos on niin, olet avannut sydämesi pimeydelle.

Jeesus kuvaa henkilöä, joka elää pimeydessä sanoen: ”Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee”(Joh.12:35). Toisin sanoen: ”Sellainen henkilö on eksynyt. Hänen askeleensa ovat sekavia, hän on päättämätön ja vaeltaa sokeudessa”.

Tiedän, millaista on joutua sellaiseen pimeyden pilveen. Kaikki on sekavaa. Et voi kuulla selvää sanaa Jumalalta. Haluat vastauksia nopeasti, huudat Jumalan puoleen: ”Oi, Herra, en näe enkä kuule Sinua niin kuin ennen”. Lopulta pyydät Häneltä sympatiaa ja sääliä tilaasi kohtaan.

Totuus on kuitenkin, ettei Herra sääli silkkaa epäuskoa. Häntä murehduttaa se. Hän odottaa meidän vaeltavan valossa, jonka olemme saaneet. Meidän tulee luottaa Hänen Sanaansa ja pitää kiinni Hänen lupauksistaan. Kun palaamme Hänen Sanansa tuntemiseen ja Pyhän Hengen vaikuttamaan synnintuntoon, pääsemme tästä pimeydestä, mutta vasta sitten!

Thursday, November 26, 2015

VALOSSA VAELTAMINEN

”Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa”(Joh.12:35). Pimeys tässä tarkoittaa ”hengellistä sokeutta, hämmennystä, selvyyden kadottamista, toivottomuutta.” Ensin mietin: ”Pimeys niissä, jotka rakastavat Jeesusta? Kuinka pimeys voi tulla Jumalan ihmisten ylle?”

Itse silmääkään räpäyttämättä tunnustan, että Jeesuksen valo on tulvinut ylleni. Enemmässä kuin viidenkymmenen vuoden työssä, olen saanut todistaa Herran voimaa herättää hengellisesti kuolleita. Olen nähnyt monien tulevan huumeriippuvuuden ja alkoholismin haudasta. Kirjani Risti ja linkkuveitsi kertoi yksinomaan Jumalan ihmeitä tekevästä voimasta. Olen saanut koko ikäni katsoa, kuinka kuolleista tulee eläviä Hänen ylösnousemusvoimansa kautta.

Olen nähnyt monta muuta valonsädettä, Jumalan elämää antavasta nimestä, Hänen Uuden Liittonsa lupauksistaan, Hänen profetioidensa toteutumisiin. Jossakin mielessä olen todistanut kaiken, mitä Johanneksen 12. luvussa kuvataan ja paljon enemmänkin. Tosiaankin Jumala on näyttänyt kansalleen sen, mitä Jeesuksen aikaiset juutalaiset eivät voineet nähdä. Emme tiedä vain Raamatusta vaan omasta kokemuksestamme, että Jumala on valmistanut suuria niille, jotka rakastavat Häntä. Meille on annettu Uusi Testamentti neuvomaan meitä siinä ja Pyhä Henki opettamaan meitä. Samoin meillä on ”paremmat lupaukset”. Voimme päästä osalliseksi Hänen taivaallisesta luonnostaan.

Meille on myös annettu voideltuja opettajia, pastoreita, evankelistoja ja profeettoja valaisemaan sydämiämme ja mieliämme valolla. He kostuttavat meidät totuudella, täyttävät meidät ihanilla lupauksilla ja muistuttavat että Jumalan uskollisuus pelastaa meidät ajasta aikaan. Kysyn sinulta, mielessäni kaikki nämä siunaukset, kuinka me voisimme mitenkään saada yllemme pimeyden pilviä?

Tavallisesti, kun ajattelemme hengellistä pimeyttä, ajattelemme ateistia. Tai me ajattelemme kyllästyneitä, synnin kyllästämiä syntisiä, jotka keräävät surua ja tyhjyyttä. Ei Jeesus kuvaa sellaista pimeyttä Joh.12:ssa. Ei, se pimeys on hämmennyksen pilvi, hengellinen sokeus, päättämättömyys, hengen ja mielen epätoivo, ja se tulee uskovien päälle. 


Kun nuo ajat tulevat, kun olemme epätoivon kiusauksen voittamia, meidän tulee sanoa luottamuksella: ”Sinä vapahdit palvelijasi yliluonnollisesti koko historian ajan. Tee se taas ja anna voimasi tulla täydelliseksi minun heikkoudessani.”

Wednesday, November 25, 2015

HÄNEN RAKKAUTENSA IHMEEELLISYYS

Meidän täytyy ottaa sydämeemme tämä Kristuksen vertauksen sana: ”Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan... eikö sinun olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niin kuin minäkin sinua armahdin?”(Matt.18:32- 33).

Jokaisen uskovan pitäisi kysyä itseltään: ”Annanko veljilleni anteeksi? Siedänkö heidän erilaisuuttaan?” Jos kieltäydyn rakastamasta ja antamasta heille anteeksi, niin kuin minä itse olen saanut, Jeesus nimittää minua ”pahaksi palvelijaksi”.

Älä ymmärrä väärin. Tämä ei tarkoita, että meidän sopii tehdä kompromisseja. Paavali saarnasi armoa rohkeasti, mutta hän silti neuvoi Timoteusta: ”nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella”(2 Tim.4:2). Meidän tulee olla puhtaan opin rohkeita vartijoita.

Meidän ei kuitenkaan sovi käyttää oppia rakentaaksemme muureja keskuuteemme. Sehän oli fariseusten synti. Laki sanoi heille: ”Muista pyhittää lepopäivä”, mutta käsky ei ollut riittävä heidän lihalleen. He lisäsivät omia hätävarjelun liioittelujaan, moninkertaisia sääntöjä ja määräyksiä, jotka antoivat luvan mahdollisimman vähään fyysiseen liikkumiseen Sapattina. Laki sanoi myös: ”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä. Fariseukset rakensivat yhä korkeammat muurit: ”Emme ollenkaan lausu Jumalan nimeä, silloin emme voi tehdä sitä turhaan.”

Mikä olikaan Jeesuksen vertauksen kuninkaan vastaus palvelijansa kiittämättömyyteen? Raamattu sanoo: ”Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa”(Matt.18:34). Kreikan kielestä tämän voisi kääntää: ”viekää hänet pohjimmaiseen tyrmään kidutettavaksi”. Minun mielestäni Jeesus puhuu tässä helvetistä.

Mitä tämä vertaus siis opettaakaan meille? Miten Kristus tiivistää sanomansa opetuslapsilleen, lähimmille seuralaisilleen? ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi" (Matt.18:35).

Kun luen tätä vertausta, minua puistattaa. Se panee minut haluamaan heittäytyä kasvoilleni ja pyytää Jeesusta rakkauden kastetta kanssapalvelijoitani kohtaan. Tässä on rukoukseni ja haastan sinua ottamaan sen omaksi:

”Jumala, anna anteeksi. Minä ärsyynnyn niin helposti toisiin ja aivan liian usein vastaan vihaisena. En kuitenkaan tiedä, missä oma elämäni olisi ilman sinun armoasi ja pitkämielisyyttäsi. Olen ihmeissäni rakkaudestasi. Auta minua ymmärtämään ja ottamaan vastaan rakkautesi täysin. Sitten voin olla kärsivällinen veljilleni, sinun rakkauden ja armon Hengessäsi.”

Tuesday, November 24, 2015

JUMALAN IHMEELLINEN RAKKAUS

Mikä on tuomitsevan kiistan takana? Miksi Jumalan palvelijat, joille itselleen on annettu niin paljon anteeksi, kohtelevat veljiänsä huonosti ja kieltäytyvät toistensa seurasta? Tämä on peräisin kaikkein pahimmasta mahdollisesta synnistä: Jumalan hyvyyden hylkäämisestä.

Tulin tähän tulokseen siksi, että tutkin omaa sydäntäni löytääkseni vastauksen. Muistin oman henkilökohtaisen taisteluni Jumalan armon ja hyvyyden hyväksymisessä. Olin vuosikaudet elänyt ja saarnannut lain kahleen alla. Yritin kovasti elää niiden periaatteiden mukaan, joiden luulin vievän pyhyyteen. Se olikin vain lista kieltoja ja käskyjä.

On totta, että tunsin oloni paljon mukavammaksi jyrisevien profeettojen seurassa, kuin ristin luona, jossa tarpeeni paljastuivat. Saarnasin rauhaa, mutta en koskaan oikein kokenut sitä itse. Miksi? Siksi, että olin epävarma Herra rakkaudesta ja Hänen pitkämielisyydestään huonouttani kohtaan. Näin itseni niin heikkona ja pahana, että olin varmasti arvoton saamaan Jumalan rakkautta. Lyhyesti sanottuna, minä nostin syntini Hänen armonsa yläpuolelle.

Kun en kokenut Jumalan rakastavan minua, tuomitsin kaikki muut. Näin toiset samalla tavalla kuin arvioin itseni: kompromisseihin valmiina. Tämä vaikutti julistukseeni. Minä raivosin pahaa vastaan toisissa, kun tunsin sen nousevan omasta sydämestäni. Niin kuin kiittämätön palvelija minäkään en ollut uskonut Jumalan hyvyyteen itseäni kohtaan (ks. Matt.18:32- 35). Koska en voinut sovittaa Hänen pitkämielisyyttään, minulla ei ollut sitä toisia kohtaan.

Lopulta minulle selvisi varsinainen kysymys. Se ei ollut sen pitempi kuin: ”Miksi monet uskovat ovat niin kovia ja anteeksiantamattomia?”. Nyt kysyin: ”Kuinka pystyn täyttämään Kristuksen rakkaudenkäskyn toisia kohtaan, niin kuin Hän rakasti minua, kun en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että Hän rakastaa minua?” 


Paavali kehottaa: ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut”(Ef.4:31 -32).

Monday, November 23, 2015

KANTAISI RUNSAAMMAN HEDELMÄN by Gary Wilkerson

Jeesus sanoo: “Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän”(Joh.15:2).

Puhdistetaanko ne uskovat, jotka kantavat hedelmää? Useimmat meistä eivät varmaankaan odota sellaista elämältä Jumalan palveluksessa. Syvimmältään meistä jokainen odottaa palkkiota. Eihän kuritus ole reilua?

Se, mitä Jeesus tässä lausuu, on odotuksiemme ja kulttuurimme vastaista. Kun olin nuori, ei useinkaan saanut kiitosta mistään saavutuksesta. Tänä päivänä, jos lapsi ottaa vain osaa johonkin joukkueurheiluun, hän jo saa siitä pokaalin. Älä luule, että olen joku katkera vanha ukko, joka ei koskaan saanut mahdollisuuttaan. Monien vanhempien ihmeellinen tuki lapsilleen puhuttelee minua tänä päivänä. Yhteiskuntamme vain alkaa huomata lellimisen kielteisen vaikutuksen lapsissamme. Heidät opetetaan vihaamaan kuristusta. Kun heitä juhlitaan kaikesta tekemästään, he luulevat tekevänsä aina oikein.

Tämä kuvaa hyvin nykyajan seurakuntaa. Kristittyinä me olemme ehdottoman rakkauden kohteina, mutta vihaamme kuritusta. Kuvatessaan viinipuuta Jeesus sanoo, että meidän Isämme haluaa meidän tuntevan syvempää rakkautta kuin lellivä vanhempi voi antaa. Rakastava Isämme sanoo oikeastaan: ”Niin, te kannatte hyvää hedelmää ja se miellyttää Minua. Haluaisin enentää myös teidän iloanne yltäkylläisestä elämästä. Aion edelleenkin puhdistaa teitä.”

”Hän puhdistaa, että me kantaisimme runsaampaa hedelmää”. Vaimoni ja minä opimme tämän kantapään kautta viime vuonna, kun puutarhurimme alkoi veitsellään poistaa liikoja versoja kasveistamme. Tulimme kotiin eräältä matkalta ja huomasimme, että kaikki vihreä oli vähentynyt olemattomaksi pihassamme. Kaunis puutarhamme näytti kuivettuneelta maisemalta jollakin yksinäisellä planeetalla. Olimme valmiit antamaan puutarhurille potkut.

Kun sitten tuli uusi kevät tänä vuonna, jokainen kasvi oli kaksinkertaistanut kukintonsa. Kaikki oli nyt paljon runsaampaa ja täydempää. Se, mikä oli ennen sotkuista, oli nyt puhdasta ja kaunista, täynnä kukintoja. Jumalan puhdistustyö elämässämme on juuri tällaista. Se ei ole meille helppo paikka, oikeastaan kovin kivuliasta. Eikä se ole somaa, vaan se kantaa hienon hedelmän, jota ei olisi saatu aikaa millään muulla keinolla.

Saturday, November 21, 2015

LÖYDÄ TULESI by Nicky Cruz

Viimeaikaiset tutkimukset ovat ennustaneet, että vuoteen 2020 mennessä islamista tulee Norjan ja kaikkien Skandinavian maiden pääuskonto. Jos tämä on totta, saamme nähdä Norjan valtion uskonnon vaihtuvan islamiksi muutaman vuoden kuluttua. Se on tapahtunut jokaisessa maassa, johon islaminuskoiset ovat saaneet maaperää.

Minua murehduttaa, kuinka vähän kristityt Euroopassa ovat välittäneet tästä. Me olemme olleet kaikkea muuta kuin voimattomia saavuttaessamme kadotettuja, ei vain Euroopan maissa, vaan myös USA:ssa. Me rukoilemme Jumalaa levittämään aluettamme, auttamaan Kristuksen ruumista kasvamaan ja kukoistamaan, mutta harvat kirkkokunnat oivat saaneet nähdä sitä. Useimmat vain kutistuvat ja muutamat ovat aivan kuolemaisillaan.

Mitä se maksaisi Jumalalle ottaa lopullinen ote ja tuoda se muutos, jota me tarvitsemme, muutos jonka puolesta rukoilemme? Milloinka me vihdoin nousemme ja teemme vakavan särön Saatanan jalansijaan maailmassa?

Vastaus on niin yksinkertainen, että tuntuu oudolta täytä sanoa se. Meidän tulee uskoa Jumalan tekevän ihmeitä! Meidän pitää nousta yhdessä rohkein sydämin ja uskossa pyytäen Jumalaa tekemään meistä mahtavia valtakunnan sotijoita. Niin kuin nuoret, jotka tekevät työtä kanssamme, kaksitoista opetuslastamme, meidän tulee avata sydämemme ja elämämme Jumalalle ja antaa Hänen herättää intohimonsa sydämessämme sieluista, kehittää sielujen voittamisvimman sydämissämme. Murtaa meidät, käyttää meitä, vahvistaa meidät palvelukseen!

Kun katsot meidän pientä nuorten ryhmäämme, näitä kahtatoista, tuskin mitään sankareita, näitä ruhjottuja ja hakattuja lapsia, joilla ei ole muuta kuin muutama vaatekerta. Heillä on kuitenkin raivoava tulisydämessään ja näet kuin valtaavasti Jumala käyttää heitä taistelun etulinjassa. Silloin ajat saada aivan pienen vilahduksen siitä, mitä Jumala voi tehdä aivan kaikkein pienimmälläkin uskonmäärällä. Näet, mikä aiheutti alkuseurakunnan räjähdysmäisen kasvun jäsenissä. Kuinka se veti ihmisiä sanoman luokse, sanoman Jeesuksesta. Näet myös, kuinka paljon Jumala voi saada aikaan niin vähällä.

”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään”(1 Kor.1:27).

__________

Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.

Friday, November 20, 2015

JUMALAN HYVYYS

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room.2:4).

Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, että tämä henkilö halveksii Kristuksen hyvyyttä? Tässä käytetty sana halveksii tarkoittaa, ”hän ei ajattele sen olevan mahdollista”. Toisin sanoen tämä uskova sanoi: ”Sellainen armo ja anteeksiantamus eivät ole mahdollisia. En voi kuvitella sitä.” Se ei siis sopinut hänen teologiaansa. Niinpä, vastaanottamisen sijaan hän kääntää mielensä sitä vastaan.

Miksi ei kiittämätön palvelija Matt.18:23- 35:ssä ottanut vastaan kuninkaan armoa? Siihen on yksi syy: hän ei halunnut ottaa todesta oman syntinsä vakavuutta. Silti kuningas sanoi hänelle: ”Olet vapaa. Sinun päällesi ei laiteta enempää syytä, moitetta, ei vaadita ehdonalaisvalvontaa tai tekoja. Sinun tarvitsee nyt vain keskittyä hyvyyteen ja pitkämielisyyteen, jonka olen näyttänyt sinulle.”

Valitettavasti henkilö, joka ei ota vastaan rakkautta, ei kykene rakastamaan ketään muutakaan. Hän menettää kuninkaan häntä kohtaan osoittaman rakkauden ytimen. Jumalan pitkämielisyys ja ansaitsematon anteeksiantamus ovat näet tarkoitetut yhtä päämäärää varten: johtamaan meitä parannukseen. Paavali kysyy: ”Etkö tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2:4).

Vertauksesta käy ilmi, että isäntä tämän takia antoi palvelijalleen anteeksi. Hän halusi tämän luotetun miehen kääntyvän omista, lihan töistä kuninkaan uskomattoman hyvyyden lepoon. Sellainen lepo vapauttaisi hänet vuorostaan rakastamaan ja antamaan anteeksi toisille. Parannuksen sijaan palvelija valitettavasti meni pois epäillen isäntänsä hyvyyttä. Hän oli päättänyt pitää kiinni sattuman kaupasta. Halveksien kuninkaan armoa hän kohteli toisia tuomiten.

Voitko kuvitella sellaisen henkilön kidutettua mieltä? Mies lähti anteeksiantamuksen pyhästä paikasta, jossa hän oli kokenut isäntänsä hyvyyttä ja armoa. Iloitsemisen sijaan hän halveksi ajatusta sellaisesta äärettömästä vapaudesta. Sanonpa vain, että jokainen uskova, joka luulee Jumalan hyvyyttä mahdottomaksi, avaa sydämensä kaikille Saatanan valheille. Hänen sielunsa ei saa rauhaa. Hänen mielensä on jatkuvassa myllerryksessä. Hän pelkää jatkuvasti tuomiota.

Kuinkahan moni uskova tänä päivänä elää tällaista kidutuselämää. Senkö takia on niin paljon taistelua, niin paljon jakautuneisuutta Kristuksen ruumiissa? Siksikö monet papit ihmettelevät, miksi niin monet kirkkokunnat kieltäytyvät toistensa seurasta?

Thursday, November 19, 2015

VASTUU ARMOSSA

Katsoiko kuningas Matt.8:23- 35:n vertauksessa palvelijansa syntiä läpi sormien? Jättikö hän palvelijan velan huomiotta ja antoiko hänelle anteeksi? Ei, ei suinkaan. Tosiasia on, että antaessaan hänelle anteeksi kuningas laittoi hänen kannettavakseen suuren taakan, vastuun, joka oli ehkäpä suurempi kuin hänen velkansa. Palvelija tosiaan oli velkaa isännälleen enemmän kuin ennen. Miten niin? Hän oli velvollinen antamaan anteeksi toisille ja rakastamaan heitä, aivan niin kuin kuningas oli tehnyt hänelle.

Mikä uskomaton vastuu tämä onkaan? Sitä ei voi erottaa Kristuksen muista opetuksista Jumalan valtakunnasta? Jeesushan sanoi: ”Jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne”(Matt.6:15). Hänen tarkoituksensa on selvä: ”Jos et anna toisille anteeksi, en Minäkään anna anteeksi sinulle”. Tämä sana ei ole valinnainen, vaan käsky. Jeesus meille: ”Minä olin pitkämielinen sinun kanssasi. Kohtelin sinua rakkaudella ja armolla ja annoin sinulle anteeksi hyvyyteni ja laupeuteni tähden. Samoin sinun pitää olla rakastava ja armollinen veljiäsi ja sisariasi kohtaan. Sinun tulee antaa heille anteeksi vapaasti, niin minäkin sinulle. Sinun pitää mennä kotiisi, kirkkoosi, työpaikallesi, kaduille ja osoittaa jokaiselle armoa ja rakkautta, joita minä osoitin sinulle.”

Paavali viittaa Jeesuksen käskyyn sanoessaan: ”Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa”(Kol.3:13). Sitten hän selittää yksityiskohtaisesti, miten voimme totella tätä käskyä: ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. … Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side”(Kol.3:12- 14).

Mitä tarkoittaa pitkämielisyys? Kreikan sana merkitsee ”kestää, kärsiä”. Se vihjaa siihen, että meidän tulee kärsiä asioita, joista emme pidä. Meitä käsketään sietää toisten virheitä, ymmärtää ja kestää tapoja, joita emme ymmärrä.