Tuesday, December 15, 2015

JUMALA NÄYTTÄÄ MEILLE RAKKAUTTAAN

Uskon, että Jumalan suurimpia armonlahjoja seurakunnalle on Hänen uskolliset palvelijansa, jotka rakkaudellisesti moittivat meitä syntiemme tähden. Tiedän, että rakastavana paimenena minun pitää olla tarkka äänensävyni suhteen. En silti voi pyytää anteeksi saarnatessani synnin tuntoon johdattavaa totuutta. Mitä tapahtuu seurakunnalle, kun papit eivät enää osoita ihmisille heidän rikkomuksiaan? Mieti, mihin kuningas Daavid olisikaan joutunut, jollei hänellä ollut Naatania näyttämässä hänen pahuuttaan (ks.2 Sam.12).

Sinun pitää ymmärtää, että Naatan oli nähnyt Daavidin menettävän hermonsa usein. Niinpä hän oli hyvin tietoinen, että vallassa oleva kuningas olisi voinut tappaa hänet milloin tahansa. Naatan olisi voinut sanoa: ”Olen vain Daavidin ystävä. Minä rukoilen hänen puolestaan ja olen läsnä hänen tarvitessaan, mutta minun pitää luottaa, että Pyhä Henki vaikuttaa hänessä synnintunnon”. Mitä sitten olisi tapahtunut?

Ilman Naatanin vakuuttavaa sanaa Daavid olisi uskoakseni langennut ihmiskunnan pahimman mahdollisen tunteman tuomion alle. Se tuomio tulee, kun Jumala itse kääntyy sinusta pois päin syntisi tähden ja lopettaa kaiken Pyhän Hengen toiminnan elämässäsi. Tätä tapahtuu tänä päivänä monille uskoville. He mieluummin kuuntelevat pehmeää, lihaa vahvistavaa julistusta. Milloin ei ole synnintuntoa vaikuttavaa sanaa, ei ole myöskään Jumalan mielen mukaista murhetta synnin tähden. Missä ei ole Jumalan mielen mukaista murhetta synnin tähden, siellä ei ole myös parannuksen tekoa. Missä taas ei ole parannuksen tekemistä, siellä sydämet kovettuvat.

Apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: ”Nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi. …Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman”(2 Kor.7:9- 10). Paavali sanoi, että hänen kehotuspuheensa Korinton seurakunnalle tuotti Jumalan mielen mukaista murhetta heissä. Se taas johti heidät parannukseen. Se puolestaan vaikutti heissä vihaa syntiä kohtaan, pyhää pelkoa Jumalaa kohtaan ja halun elää hurskaasti. Tätä ei olisi koskaan tapahtunut, jos hän ei olisi saarnannut terävästi, pistävin sanoin, jotka johtivat heidät synnin tuntoon.

Syy Paavalin kovaan puheeseen korinttolaisille oli tämä: ”Että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä”(2 Kor.7:12). Toisin sanoen: ”En yrittänyt hermostuttaa tai tuomita teitä. Paljastin teidän syntinne, jotta voisitte nähdä paremmin, kuinka paljon rakastan ja huolehdin teistä. Kun Pyhä Henki koputtaa sydämenne ovelle, se joskus kuulostaa kovalta hakkaamiselta. Oikeastaan Jumala vain näyttää teille hellän rakkautensa.”