Tuesday, December 31, 2013

UUDEN LIITON SIUNATTU LAHJA

Sen jälkeen kun Jumalan Henki lähti kuningas Saulista, hänen puolisydäminen kuuliaisuutensa avasi hänet Saatanan vaikutukselle. Pian paha henki vaivasi Saulia, ja hän päätyi hakemaan neuvoa noidalta(ks. 1 Sam.28).

Ehkä lukiessasi Saulin elämänkertaa mietit: ”Saulhan yritti parhaansa, eikä se niin huonosti mennyt. Miksi Jumala oli niin ankara häntä kohtaan?”

Jumala sanoo meille tämän Raamatunkohdan välityksellä, että hän tarkoittaa, mitä sanoo! Hän sanoo: ”Minä osoitan, miltä minusta tuntuu sinun kuuliaisuutesi minua kohtaan. Haluan koko sydämesi, rakkautesi, ei vain puolisydämistä kuuliaisuutta!”

Jos Herran viesti Saulille olisi ollut epäselvä, voisimme vanhurskaasti sanoa, että hänen olisi pitänyt katsoa Saulia vähän läpi sormien. Tämä oli kuitenkin saanut erittäin tarkat ohjeet, eikä ollut epäilyn häivää siitä, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä. Meidänkään ei sovi tänä päivänä epäillä sitä, mitä Jumala on puhunut meille. Me tiedämme, mitkä hänen käskynsä ovat, koska hän on ilmaissut ne meille Sanassaan ja Henkensä kautta meidän sydämessämme.

Saatat kysyä: ”Saulin tapaushan oli Vanhan Liiton aikaa, lain alla. Me elämme nyt armon alla. Varmaankaan Herra ei ole niin ankara meitä kuin Saulia kohtaan, kun me emme ole kuuliaisia.”

Jumalan Sana sanoo tästä asiasta Uuden Liiton, armon liiton aikana: ”Hänen, ’joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön”(Room.2:6- 11).

Yritän nyt vääntää rautalangasta, mikä on ero Vanhan Testamentin Saulin ja kaikkien Uuden Liiton uskovien välillä: Kun joku haluaa todella sydämestään totella Jumalan käskyjä, hän rakastaa ja kunnioittaa Jumalan Sanaa, ja Pyhä Henki antaa hänelle kaiken voiman ja taidon täyttää nuo käskyt. Siinä on Uuden Liiton siunattu lahja.

Monday, December 30, 2013

YLÖS KUOPASTA by Gary Wilkerson

Teini-ikäisenä vietin kesäni apupoikana eräällä karjatilalla, Itä-Texasissa. Tilanjohtaja, Jimmie, oli suuri, ladonoviharteinen mies, joka ei nähnyt oikein hyvin, mutta osasi kaikenlaiset tehtävät tilalla. Hän opetti minulle heinänkaadon ja - noston.

Eräänä päivänä me lapioimme maata saadaksemme aikaan noin kaksi metriä syvän kuopan kaivoa varten. Kun pidimme juomataukoa, Jimmie erehtyi kuopan paikasta ja astui sitä kohti. Oma suuni oli liian täynnä vettä varoittaakseni häntä, ja niin hän putosi kuoppaan. Pelkäsin, että häneltä oli murtunut joku raajoista suuren pudotuksen takia, ja ryntäsin heti apuun. Kun katsoin kuoppaan, Jimmie jo kiipesi ylös kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sellainen oli Jimmien elämä. Hänen edessään oli monia kuoppia päivittäin, koska näön lisäksi hänen kuulonsakin oli huononemassa. Silti Jimmie kiipesi jokaisesta kuopasta, johon oli pudonnut, ja jatkoi matkaansa. Minulle hän on uskon esimerkkinä jokaiselle Kristuksen ruumiin jäsenelle. Meille kaikille sattuu noita kuoppaan putoamisia. Sellaista elämä vain on. Jumalan Sana osoittaa meille, että meidän tulee kohdata kuoppamme uskon silmien kautta.

Ehkä olet juuttunut kuoppaan juuri nyt. Se voi olla vaikea ihmissuhde, taloudellinen kuoppa, sairaus, jotakin, johon olet joutunut vähäksi aikaa. Ihmettelet, pääsetkö koskaan kiipeämään ylös. Aikaisempi läheinen vaellus Kristuksen kanssa näyttää nyt kaukaiselta unelta. Jumala haluaa kuitenkin sanoa jotakin voimallista nykyisestä kuopastasi.

Me luomme noita kuoppia välillä ihan itse. Saatamme pudota vanhaan syntiimme tai epäterveelliseen elämäntapaan, joka pitää meitä kiertämässä kehää. Huomaamme ajelehtivamme, vaeltavamme, liikkuvamme aina vain kauemmaksi Jumalan antamasta rikkaasta elämästä. Ei ole väliä, millaisessa kuopassa me olemme. Armollinen Herramme avaa meille tien ulos niistä kaikista.

"Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?” (Matt.12:11). Jeesus sanoo siis: ”Vaikka olisit itse luonut kuoppasi, ei edes laki pysty estämään minua tulemasta ja nostamasta sinua ylös siitä”.

Wednesday, December 18, 2013

RUKOUS ILMAN VASTAUSTA

Eräs teini-ikäinen tyttö tunnusti minulle: “Kaksi vuotta sitten äitini ja isäni saivat surmansa auto-onnettomuudessa. He olivat parhaat vanhemmat, mitä tyttö ikinä voi saada. Kuinka Jumala saattoi antaa heidän kuolla niin väkivaltaisella tavalla? Viimeiset kaksi vuotta olen kantanut kaunaa hänelle. Suojeleeko Jumala omiaan? En voi enää rukoilla todella luottaen häneen, koska uskon, että hän petti minut. Mitä voin tehdä? Voin varmaan sanoa olevani vihainen Herralle”.

Eräs tuntemani nuoripari on kantanut kaunaa Herralle jo melkein kymmenen vuotta. Heidän kaunis, viisivuotias tyttärensä kuoli aivokasvaimeen, ja he katkeroituivat. He ovat kyllä pysyneet seurakunnassa ja ovat käsitelleet asiaa kaikin tavoin, mutta eivät enää voi uskoa rukouksen tehoon. He eivät uskalla luopua Jumalasta, sanoa häntä valehtelijaksi tai uskottomaksi isäksi, mutta he eivät ole koskaan voineet antaa hänelle anteeksi ”heidän ainoan lapsensa pois ottamista”.

Melkein kaikilla uskovilla on elämässään joskus sellainen kokemus, ettei hänen rukoukseensa ole vastattu. Rukoukseen ei tule vastausta viikkoihin, kuukausiin - ei edes vuosiin. Odottamaton sairaus tai tragedia koskee läheistä. Asioita tapahtuu ilman selvää syytä, ja silloin usko alkaa horjua. Raamattu tekee aivan selväksi, että epäilevä ihminen ei koskaan saa mitään Jumalalta.

Jeesus ymmärsi, että hänen opetuslastensa joutuvat helposti kantamaan kaunaa taivasta vastaan, kun vuoret eivät siirtyneetkään ajoissa. Hän varoitti Pietaria pyytämästä mitään Jumalan edessä, jos hänellä olisi jotakin lähimmäistään vastaan.

”Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne" (Mark.11:25).
Uskon Jeesuksen tarkoittaneen sanoa: ”Älä pyydä Jumalalta vuorten siirtymistä tai omien syntiesi anteeksi antamista, jos kannat kaunaa taivasta vastaan. Poista se ensin! Anna anteeksiantamuksen Hengen virrata lävitsesi. Rukoile uskollista Isääsi. Hän ei ole pettänyt sinua. Kyllä hän vastaa. Hän antaa runsaudestaan. Antaudu ja pyydä häneltä anteeksi, että olet antanut näiden epäilyksien nousta mieleesi”.

Tuesday, December 17, 2013

JEESUS JA ANTEEKSIANTAMUS

Koko maailman vaikein asia uskovalle on anteeksiantamus. Huolimatta seurakunnan kaikesta puheesta anteeksiantamuksesta, eheytymisestä ja parantumisesta, siitä näkyy vähän mitään todellista. Me kaikki pidämme itseämme rauhantekijöinä, langenneitten nostajina, aina anteeksi antavina ja unohtavina. Silti vakavimmatkin hengelliset ihmiset ovat syyllistyneet veljien ja sisarten haavoittamiseen, kun eivät ole osoittaneet anteeksiantamuksen henkeä.

Parhaimmatkaan uskovat eivät koe voivansa antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet heidän ylpeyttään. Jos kaksi hyvää uskovaa ystävystä joutuu riitaan, niin on odotettavissa koko eliniän kestävä kauna. He tuskin tunnustavat sitä, koska he peittävät anteeksi antamattoman henkensä kohteliaisuuskäyntien, mukavien sanojen ja vierailukutsujen ”tule joskus käymään” alle. Mikään ei kuitenkaan ole enää samaa kuin ennen. Emme me oikeastaan vihaa vastapuolta. Me vain sanomme: ”Ei minulla ole mitään häntä vastaan, mutten halua olla tukkanuottasilla hänen kanssaan. Annan hänen kulkea omaa tietään ja kuljen itse omaani.” Me jätämme huomiotta ne ihmiset, joille emme voi antaa anteeksi.

Kaikkein vaikeinta on antaa anteeksi henkilölle, joka on kiittämätön. Sinä rakastit jotakuta saamatta vastarakkautta. Sinä uhrauduit auttamaan ystävää hädässä, mutta sait vain arvostelua ja olit hänelle itsestäänselvyys. Hyvät aikomuksesi tulkittiin ja hyvät tekosi ymmärrettiin väärin, itsekkäistä motiiveista tehdyiksi. Annammeko koskaan anteeksi tuolle kiittämättömälle ihmiselle? Tuskinpa. Me hymyilemme hänelle, heilautamme kättä tervehdykseksi kaukaa, mutta “päätämme olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan”.

Sitten ovat ne, jotka pettävät meitä. Heille meidän on melkein mahdotonta antaa anteeksi. Itse haluamme ehdottomasti saada anteeksi omat valheemme ja epäonnistumisemme, mutta mikään ei raivostuta meitä enempää kuin sen huomaaminen, että joku on valehdellut meille.

Entä sitten se, joka väittää meidän olevan väärässä? Meidän on ylettömän vaikeata antaa anteeksi sille, joka arvelee meidän tehneen jonkin virheen, koska itse pidämme tekojemme syitä oikeina. Sen sijaan, että katsoisimme rehellisesti, mitä joku sanoo meille, me vanhurskautamme tekemisemme.

Opetuksessaan rukouksesta Jeesus sanoi: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (Matt.6:11- 12).

Monday, December 16, 2013

PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN by Gary Wilkerson

”Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? “(Matt.6:25).

Jeesus ei halua sinun olevan huolissasi elämästäsi. On helppo huolestua pienistä asioista, mitä laittaisit yllesi tai mitä söisit. Hän jatkaa jakeessa 27: ”Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” Jeesus sanoo tässä: ”Älä tee niin! Et voi lisätä vuosiesi määrää murehtimalla”. Hän vapauttaa meidät huolista ja kutsuu meitä Jumalan lasten ihanan vapauden kokemiseen.

Jakeessa 33 Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”. Hän sanoo tietävänsä jo tarpeesi ja, kun etsit häntä, hän antaa sinulle tarvitsemasi.

Halleluja! Kristus lisää oman vanhurskautensa häntä etsivän elämään, kun tämä isoaa ja janoaa häntä. Kun me kohtasimme Jeesuksen ristillä ja meistä tuli hänen verellään ostettuja, pyhitettyjä seuraajiaan, saimme voiton!

Jotkut ehkä sanovat: ”Tiedän, että hän toi minulle vanhurskauden, mutta jos teen jotakin, mikä ei miellytä häntä, hän ottaa sen pois”. Ei, Raamattu ei sano niin. Se sanoo: ”Älä ole huolissasi vanhurskaudestasi”. Pyhä Henki osoittaa sinulle syntisi. Jumala tietää, kuka sinä olet ja mitä olet käymässä läpi. Tahdon vakuuttaa sinulle tänä päivänä, että hän on syntiä ja synnin luontoa voimakkaampi. ”Sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa”(1 Joh.4:4).

Jeesuksen tunteminen vaikuttaa lepoa ja rauhaa. Voit siksi painaa pääsi tyynyyn illalla ja nukkua rauhallisesti. Tiedät, että hän puhdistaa sinut ja tekee kaiken uudeksi. Hän ei tee sitä elämässäsi ainoastaan kerran, vaan joka päivä uudestaan. Hän vaeltaa kanssasi, tekee työtä kanssasi ja huolehtii kaikesta elämässäsi.

Saturday, December 14, 2013

USKO MIELLYTTÄÄ JUMALAA by Claude Houde

Kristus moitti Laodikean seurakuntaa, joka edustaa lopun ajan kirkkoa. Hän antoi sille varoituksen, joka ulottuu vuosisatojen yli puhumaan sinulle ja minulle tänään: ”Koska olet penseä, … olen minä oksentava sinut suustani ulos”(Ilm. 3:16). Miten uskomattomat sanat nämä ovat! Mikä on uuden ajan seurakunnan tekemä rikos, käsittämätön synti? Kuuntele hänen sanojaan, joka on kaiken yläpuolella, etsii meidän uskoamme, luottamustamme ja antautumistamme: ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:17, 20).

Tämä Raamatunkohta, jota on siteerattu niin usein ja niin paljon täysin irti yhteydestään, ei ole tarkoitettu kadotetulle maailmalle, jolla olisi syytä ”päästää Jeesus sisälle”. Pikemminkin se on suora ja vakava huuto nykyajan uskoville, jotka makaavat laiskoina välinpitämättöminä vuoteillaan, melko tyytyväisinä itseensä ja siihen osaan, mikä heillä on. Tämä sukupolvi on paholaisen sokeuttama. Se ei näe hengellistä ilmestystä, että ilman palavaa uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa. Jeesus on kirjaimellisesti ja dramaattisesti itseriittoisen ja niin itseensä tyytyväisen seurakunnan ovella. Seurakunta luottaa metodeihin, strategioihin ja uusimpien sanavalintojen ja taktiikkojen voimaan. Ne on lainattu maallisilta kauppatoreilta. Jeesus huutaa: ”Päästäkää minut sisään! Tehkää parannus! Kääntykää pois rikkinäisten vesiastioiden luota, jotka eivät tarjoa elävää vettä! Minä kutsun ihmisiä, jotka luottavat ja uskovat, pitämään vakavasti kiinni lupauksistani. Minä haluan ihmisiä, joiden usko sallii nähdä näkymättömän, uskoa uskomattoman ja vastaanottaa mahdottoman!”

Seurakunnan ohjelmassa voi olla ylistystä, suurenmoisia musiikkiesityksiä, näyttäviä rakennuksia, huomattavia osanottajamääriä, aktivoivaa opetusta, mitä tahansa seurakunta- ja sosiaalista ohjelmaa, jopa uskovien ”kaanaankieltä” ja Raamatun sitaatteja, mutta ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa! Jumala iloitsee saadessaan siirtää vuoria ja vapauttaa erityisiä taivaallisia voimia tullen ihmeellisesti väliin, kun vilpitön ihmisen yksinkertaisesti kääntyy hänen puoleensa totisessa ja palavassa uskossa.

Palava, rohkea usko avaa edelleenkin taivaat, liikuttaa hänen sydäntään ja kättään ja antaa meille rajattoman pääsyn yllättäviin, ehtymättömiin, selittämättömiin, ihmeenomaisiin ja yliluonnollisiin varantoihin. Jumala sanoo: ”Minä rakastan uskoa! Usko liikuttaa minua! Usko näkee minun voimani ja saa suosioni!” Kun olin pastorina Montrealissa, minun tarvitsi vain katsoa siihen monituhantiseen joukkoon, joka kokoontui sunnuntaiaamuisin, ja tulla muistetuksi tämän päivän ihmeistä, kertomuksista ja todistuksista, jotka iloisesti julistavat kyyniselle ja epäuskoiselle maailmalle, että usko miellyttää Jumalaa!


__________
Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia.

Friday, December 13, 2013

JUMALAN KIUSAAMISEN MERKITYS

Psalmista kirjoittaa Israelin synnistä: “He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi”(Ps.78:18). Hepreankielen merkitys tälle lauseelle osoittaa, että israelilaisia ”koeteltiin aivan kestokyvyn rajoille” asti. Tämä tarkoittaa, ettei heillä ollut inhimillisiä keinoja käytettävissään. Kun he tulivat tähän paikkaan, he uskoivat, että Jumala oli hyljännyt heidät ja pysytteli hiljaa, kauempana.

Lyhyesti: tätä tarkoittaa Jumalan kiusaaminen. Se tapahtuu, kun hänen valittunsa, siunattunsa joutuvat koetusten tuleen, ja heidän kriisinsä vain syvenee, kunnes pelko kouristaa heidän sydäntään. Silloin he rukoilevat: ”Herra, missä sinä olet? Missä on vapautukseni? Mikset ole tässä? Oletko minun kanssani vai etkö?”

Pelastumattoman ihmisen on mahdotonta kiusata Herraa, koska sellainen henkilö ei tunnusta Jumalaa millään elämänalueella. Hänelle, kaikki mitä tapahtuu, on joko hyvää tai huonoa onnea. Vain ne, jotka ovat lähimpänä Herraa, voivat kiusata häntä. Ne jotka ovat nähneet hänen voimansa, maistaneet hänen armoaan ja laupeuttaan. Ne, jotka on kutsuttu vaeltamaan uskossa.

Jopa vanhurskas Johannes Kastaja kohtasi koetuksen, joka saattaa johtaa Jumalan kiusaamiseen. Kun hän istui vankilassa, hän varmaan ihmetteli, missä Jumala oli siinä tilanteessa. Hänelle oli tuotu sanoma Jeesuksen ihmeellisistä teoista: hän paransi, teki ihmeitä, kansanjoukot kokoontuivat hänen luokseen, niin kuin he kerran olivat olleet Johanneksen laumassa. Nyt hän istui yksin, odottamassa kuolemantuomiota.

Johannes oli tiennyt, että hänen pitää vähetä, jotta Kristus voisi kasvaa. Nyt hänen mieleensä tuli ajatus: ”Vähentyä kyllä, mutta kuolema? Miksi minun pitäisi kuolla, jos Jeesus on todella Jumala? Jos hän tekee kaikkia näitä ihmeitä toisille, miksei hän voi vapauttaa minuakin? Herra, tämä on liikaa kestettäväksi.” (Muista, että Kristus ei ollut vielä poistanut kuoleman otaa)”.

Jeesuksen Johannekselle lähettämät viimeiset sanat olivat uskomattoman merkitykselliset: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt.11:6). Kristus sanoi tälle jumaliselle palvelijalle: ”Älä loukkaannu minuun, Johannes. Tiedät, että teen ainoastaan sen, mitä näen ja kuulen Isältä. Hänellä on suunnitelma tässä kaikessa ja häneen kannattaa luottaa. Jos hän haluaisi minun tulevan ja vapauttavan sinut, sinä tiedät, että olisin siellä heti paikalla. Sinä voit levätä varmana siitä, että mitä ikinä tästä tulee, se on hänen kunniaksensa. Se myös merkitsee ikuista kunniaa sinulle!

Sinä käyt juuri läpi viimeistä koetustasi, Johannes. Älä anna epäilyn ryöstää uskoasi. Lepää sen sijaan Isän rakkaudessa ja uskollisuudessa sinuun. Ei hän sinua tuomitse. Päinvastoin, hän arvostaa sinua kovasti. Pysy vain lujana!”

Uskon, että Johannes kesti. Kun Herodes lopulta lyötti häneltä pään poikki, hän meni kotiin kirkkauteen täynnä uskoa ja kunniaa!

Thursday, December 12, 2013

JEESUS TIESI, MITÄ HEIDÄN SYDÄMISSÄÄN OLI

Opetuslapsilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä heidän sydämissään oli, mutta Jeesus tiesi ja hän johdatti heidät koetuksen paikkaan, kaiken paljastukseen. Hän käski niiden kahdentoista mennä veneeseen ja ylittää järven tietäen aivan hyvin, että myrsky nousisi aivan tuota pikaa.

Nyt nuo miehet luulivat olevansa Mestarin luottavaisia seuraajia. Olivathan he nähneet, miten tuhannet ihmiset saivat ruokaa kourallisesta kaloja ja muutamasta pienestä leivästä. Niinpä he astuivat veneeseen ja ajattelivat, etteivät enää koskaan epäilisi Jeesusta.

On kaksi eri asiaa nähdä pastorinne elämässä ihmeitä tekevää voimaa kuin kokea itse sitä samaa. Nyt, kun tuulet alkoivat puhaltaa ja aallot nousivat korkeammiksi, opetuslapset joutuivat koetukseen. Pian vene oli aivan täynnä vettä. Miehet alkoivat äyskäröidä sitä niin nopeasti, kuin pystyivät. Muutamassa minuutissa heidän veneensä näytti olevan vajoamassa.

Kuuntele, mitä näiden miesten sydämistä kumpusi koetuksen hetkellä: ”Herra, etkö välitä siitä, että olemme kuolemaisillamme? Me hukumme! Auta, Jeesus. Oletko Jumala vai etkö? Etkö välitä meistä?”

Jeesuksen omat opetuslapset kiusasivat häntä! Tosiaankin, he lausuivat melkein samoja sanoja, kuin israelilaiset olivat sanoneet Moosekselle, ja kiusasivat Herraa sanoen: "Onko Herra meidän keskellämme vai ei?” (2 Moos.17:7).

Kuitenkin Jeesus tiesi koko ajan, mitä hän aikoi. Hän olisi voinut käskeä tuulia ja aaltoja laantumaan kauan ennen. Hänellä oli voima ja valta tehdä milloin vain. Sen sijaan hän antoi opetuslapsien joutua testiin, kirjaimellisesti keskelle elämää tai kuolemaa.

”Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: ’Minä se olen; älkää peljätkö’. Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla”(Joh. 6:16- 21).

Wednesday, December 11, 2013

KOETUKSEN JA TESTIN PAIKKA

Monet uskovat tulevat koetuksen ja testin paikkoihin. Joskus Herra vie meidät Maaran tapaiseen paikkaan, jossa elämän vedet ovat katkeran makuisia(ks. 2 Moos.15:22 -23). Siellä kohtaamme tyydyttämättömän janon, kalvavia kysymyksiä ja syviä epäilyksiä. Saatat vastustaa: ”Ei, et voi verrata minua noihin epäjumalanpalvelijoihin, irstaisiin israelilaisiin! Et voi sanoa, että olen heidän kaltaisensa”.

Eivät nuo israelilaisparatkaan tunnistaneet näitä asioita itsessään. He eivät tajunneet, mitä heidän sydämessään oli, ennen kuin koetuksen ajat tulivat. Uskon, että sama pätee tämän päivän Jumalan kansaan. Profeetta Jeremia kirjoittaa: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer.17:9).

Muista, että nämä samat ihmiset vapisivat Herran edessä Siinain vuorella kuultuaan hänen käskynsä. He vastasivat nopeasti: ”Kaikki mitä Jumala on sanonut, me teemme. Me tottelemme joka käskyä!” He todella vilpittömästi tarkoittivat jokaista sanaansa. He olivat täynnä Jumalan pelkoa ja varmoja siitä, etteivät epäonnistuisi hänen kunnioittamisessaan. Heillä vain ei ollut mitään tajua siitä, mitä heidän sydämessään asui. Tosiasiassa he olivat hengellisessä vararikossa.

Israelilaiset näet elivät pastorinsa ja opettajansa, Mooseksen uskossa. Heillä ei ollut omaa uskoa. Kun Jumala sitten otti Mooseksen pois heidän keskuudestaan, he luopuivat siitä 40 päivässä.

Sama tapahtuu monille uskoville tänä päivänä. Kun he kuulevat Jumalan sanaa julistettavan, he innokkaina lupaavat noudattaa sitä koko sydämestään, mutta todellisuudessa he elävät jonkun toisen uskossa. He ruokkivat itseään kuuntelemalla äänitteitä, seminaareja, pastoriensa ilmestyksiä eikä heillä itsellään ole omaa, syvää kokemusta Kristuksen kanssa.

Rakas lukija, et voi saada Jumalan todellista ilmestystä joltakulta toiselta. Niin kauan kuin sinulla ei ole omaa kokemusta eikä historiaa Jeesuksen kanssa, et voi tuntea häntä. Hänen sanansa täytyy tehdä tietä sinun sydämeesi, kunnes saat elävän kokemuksen siitä.

Tuesday, December 10, 2013

ONKO HERRA MEIDÄN KESKELLÄMME

Keitä Paavali kuvaili 1 Kor.10:8- 10:ssä, kun hän mainitsi tuhansia, jotka kaatuivat samana päivänä”? Ihmiset kuolivat käärmeenpuremista ja toiset ”saivat surmansa tuhoojalta”. He eivät olleet mooabilaisia, kanaanilaisia, filistealaisia eikä mitään muutakaan pakanakansaa Israelin ympärillä. Ei, Paavali puhui tässä Jumalan itse valitsemista uskovista!

Jumalan kansa sai todistaa erämaassa uskomattomia ihmeitä. He saivat syödä yliluonnollisella tavalla tullutta hengellistä ruokaa ja he saivat juoda hengellistä vettä kalliosta, jonka Paavali sanoo olleen itse Kristus. Heitä opetettiin ja heistä pidettiin hyvää huolta. Kuitenkin samat ihmiset joutuivat Jumalan kiivaan vihan kohteiksi, ja käärmeet tappoivat heitä.

Apostoli kertoo meille 1 Kor.10:5:ssä, että nämä israelilaiset murehduttivat Jumalaa niin, että hän antoi heidän ”hukkua” erämaahan. Tässä käytetty heprean sana tarkoittaa ”hän heitti heidät kädestään, sirotellen heidät maahan niin kuin saman määrän pölyä.”

Mitä se merkitsee? Herra sanoi tässä Israelille:” Minä en hyväksy teiltä tällaista. Jos olisitte viattomat, jos ei teitä olisi opetettu niin hyvin tai jos ette olisi saaneet hengellistä ruokaa kädestäni tai nähneet todisteita kunniastani, silloin armahtaisin teitä. Koska olette valinneet kaikesta paljosta siunauksesta huolimatta himot ja epäjumalat, niin minä hajotan teidät ja heitän teidät kokonaan pois kädestäni.”

Miten se olisi mahdollista? Miksi Herra olisi niin julma omalle kansalleen sen jälkeen, kun he olivat saaneet häneltä niin paljon hyvää? Paavali kertoo selvästi 9. jakeessa, että he kiusasivat Kristusta! ”Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niin kuin muutamat heistä kiusasivat.”

Mitä Paavali tarkoittaa, kun hän sanoo, ettei meidän tule ”kiusata Herraa”? Hän viittaa tapahtumaan 2 Moos. 17:ssä, kun israelilaiset olivat juuri kokeneet mannan ihmeen, valkoisia ohuita hiutaleita, jotka sisältävät kaiken ravinnon, mitä he tarvitsivat pitämään heitä hengissä. Näitä ”pieniä, valkoisia pyöreitä” ilmestyi maahan heidän keskelleen joka aamu. Ihmiset eivät ansainneet tätä yliluonnollista ruokaa tai olleet sen arvoisia. Herra ruokki heitä vain armostaan, eikä heidän tarvinnut muuta kuin koota sitä maasta. Sitten heillä ei ollut vettä. He tulivat paikkaan, nimeltä ”Maara, jossa oli vain karvasta vettä. Taas he olivat joutuneet kriisiin, jossa heitä koeteltiin.

Heti paikalla kansa alkoi haukkua johtajaansa, Moosesta syyttäen häntä sydämettömäksi valehtelijaksi, joka oli tuonut heidät erämaahan tuhotakseen heidät. Sitten he sanoivat ”kiusaten Herraa: ’Eikö Herra ole meidän keskellämme?" (2 Moos.17:7).

Monday, December 9, 2013

ONKO SINUT VAPAUTETTU? by Gary Wilkerson

Teen sinulle yksinkertaisen mutta tärkeän kysymyksen: Oletko päässyt vapaaksi? Vastauksesi saattaa olla ensi kuulemalta ”olen”, mutta todellisuudessa monet meistä elävät jonkinlaisessa unelma-luulousko-maailmassa. Meidät on päästetty vapaiksi. Meidät on pesty puhtaiksi, meidät on lunastettu, me olemme puhtaita, pestyjä. Me elämme Jumalalle jonkinlaisessa toisesta maailmasta olevassa tilassa, jossakin varjomaailmassa. Sinne ei ymmärryksemme ylety.

Todellisuudessa alamme saada erilaisen tuntuman elämään, kun elämme taivaan kohdatessa maan. Olenko päässyt oikeasti vapaaksi? Monet meistä anovat ja kiusaavat Jumalaa päivittäin: ”Herra, vapauta minut! Päästä minut vapaaksi siteistä, irrota minut synnin vallasta, näistä huonoista tavoista ja riippuvuuksista”. Me pyydämme Jumalaa alinomaa vapauttamaan meidät.

Totuus on, että sinut on jo vapautettu, jos olet kohdannut Jeesuksen Kristuksen, jos sinut on pesty Karitsan verellä ja puhdistettu hänen kalliissa veressään. Sinä olet voitokas ja uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa!

”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran ”(2 Kor. 5:17 -18).

Sinun ei tarvitse tulla alttarille ja pyytää ja anoa ja velloa epätoivossa, syyllisyydessä ja rukoilla: ”Voi, Herra päästä minut vapaaksi! Jumala, muuta minut!” Ei, koska hän on jo muuttanut sinut. Hän on jo tehnyt sinut uudeksi. Hän on jo antanut sinulle synnintunnon syyllisyydestäsi ja istuttanut sinuun vanhurskautensa. Jeesukseen Kristukseen uskovana et voi käskeä häntä tekemään sinua vanhurskaaksi. Jos olet kohdannut hänet, hän on jo tehnyt sinut vanhurskaaksi ja täydeksi. Halleluja! Tämä on hyvä uutinen!

Saturday, December 7, 2013

UUSI ALKU by Jim Cymbala

Yli sata vuotta sitten Charles Haddon Spurgeon, suuri brittiläinen pastori sanoi eräässä saarnassaan: “Seurakunnan tilaa voidaan mitata hyvin tarkkaan sen rukouskokouksilla.”

Brooklyn Tabernaclen ensimmäisessä tiistain rukouskokouksessa viisitoista - kahdeksantoista ihmistä tuli yhteen. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Nousin vain ylös ja johdin ihmiset laulamaan ja ylistämään Jumalaa. Siitä syntyi pitkällinen rukous. Tunsin aivan uuden yhteyden ja rakkauden, kun Jumala näytti kutovan meidät yhteen.

Sitä seuraavina viikkoina rukouksiin tuli paljon vastauksia. Meidän joukkoon liittyi uusia taitavia ja kyvykkäitä ihmisiä, jotka auttaisivat tilannettamme. Pelastumattomia sukulaisia ja täysin vieraita alkoi ilmestyä paikalle. Aloimme ajatella itseämme jonkinlaisena ”Pyhän Hengen ensiapuasemana, jossa ihmiset voisivat saada pelastuksen hengelliseen traumaansa. Niinpä viikko toisensa jälkeen rohkaisin ihmisiä rukoukseen.

Emme olleet tulleet yhteen vain kuulemaan toinen toistemme ääntä hienoin sanakääntein muotoilluissa rukouksissa. Meillä oli liian suuri hätä tehdäksemme niin. Me keskityimme ylöspäin, Jumalaan enemmänkin kuin ihmisiin vieressämme. Suuuren osan ajasta huusimme Herraa yhteänä joukkona, kaikki rukoillen ääneen yhtaikaa, mitä tapaa noudatamame edelleen. Toisin ajoin otamme toisiamme käsistä kiinni rukouspiireissä tai useat eri ihmiset, joilla on erityisiä taakkoja, avaavat sydämensä ja puhuvat niistä. Rukouspiirin muoto ei ole ollenkaan niin tärkeä kuin sen ydin, Kaikkivaltiaan kosketus, rukoileminen yhtenä miehenä.

Noina aiempina aikoina seurakunnassamme, kun ihmiset tulivat lähelle Herraa, saatiin kokea Hengen täyteyttä ja ensimmäinen rakkautemme syttyi uudestaan palamaan. He luonnollisesti alkoivat puhua siitä työpaikoilla, asuintaloissaan, suvun kokoontumisissaan. Pian he toivat mukaan uusia ihmisiä.

Siitä päivästä lähtien aina tähän asti ei ole koskaan ollut sellaista aikaa, että seurakunta olisi pienentynyt, kiitos Jumalalle. Hänen armostaan meillä ei ole noussut ryhmiä, jotka olisivat halunneet erota meistä. Jumala on aina lähettänyt ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Useinkaan emme edes saaneet selville, mistä he olivat kuulleet meistä.


__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.

Tuesday, December 3, 2013

MINÄ EN LUOVUTA

Uskon, että Paavalilla oli kauheat ajat Kristuksen kanssa vaelluksensa alkutaipaleella. Niin kuin useimmat meistä, hänkin varmaan uskoi, että hän pääsisi kaikista vaikeuksista, kunhan vain luottaisi tarpeeksi Herraan.

Kun Paavali esimerkiksi joutui ensi kertaa vankilaan, hän saattoi rukoilla vapautusta: ”Herra, avaa tämän vankilan ovet. Hommaa minut pois täältä evankeliumin takia!” Samoin hänen ensimmäinen haaksirikkonsa merellä koetteli häntä kovin. Saatuaan ensimmäisen kerran raippoja hän varmaan kyseli, pitääkö Herra ollenkaan sanaansa: ”Herra, sinä lupasit suojella minua. En ymmärrä, miksi joudun sietämään tällaista kauheaa koettelemusta.”

Kaikki asiat kääntyivät aina vain huonompaan suuntaan Paavalin elämässä. Raamattu antaa vähän todisteita siitä, saiko apostoli kokea helpotusta vaikeuksissaan.

Uskon, että Paavali ajatteli toisen haaksirikon tapahtuessa: ”Tiedän, että Herra on minussa ja että hänellä täytyy olla jokin hyvä syy tähän koetukseen. Hän on sanonut minulle, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja ovat kutsutut hänen aivoituksensa mukaan (ks. Room.8:28). Jos hän näin saa aikaan suurempaa Kristuksen elämän ilmentymistä minussa, niin olkoon sitten niin. Upotaan tai uidaan, elämäni on hänen käsissään.”

Kolmannen haaksirikon aikaan Paavali varmaan sanoi: ”Katsokaa minua, kaikki kirkkauden enkelit! Katsokaa minua kaikki helvetin pahat riivaajat. Katsokaa minua, kaikki veljet ja syntiset. Joudun taas kerran alas syviin, synkkiin vesiin ja haluan teidän kaikkien tietävän, ettei kuolema voi minua pidättää. Jumala on sanonut, etten ole vielä elämäni lopussa, enkä aio luovuttaa. En kysele Herralta, miksi minua koetellaan tällä tavalla. Tiedän vain, että tämä kuolemantilanne päättyy suureksi kunniaksi hänelle. Niin, että katsokaa, kuinka minun uskoni tulee esiin puhtaana kultana!”

Yksinkertaisesti sanottuna, meidän kuolemantilanteemme ovat tarkoitetut lopettamaan omat henkilökohtaiset ponnistuksemme. Isämme vie meidät paikkaan, jossa tajuamme, että meidän pitää riippua kokonaan Kristuksessa. Muuten emme koskaan selviydy. Hän tahtoo meidän sanovan: ”Jeesus, jos et sinä vapauta minua, ei ole toivoa. Minä luotan, että sinä teet kaiken.”

Monday, December 2, 2013

NOUSE JA MENE SARPATIIN by Gary Wilkerson

Profeetta Elia sai Jumalalta profetian, että maahan oli tulossa nälänhätä. Tämän tehtävän suorittaminen ei tehnyt Eliasta kovin suosittua, mutta hän pysyi kuuliaisena Herralle. Tämä suojeli häntä ja lähetti hänet erääseen paikkaan Keritin puron varrelle. Nimi on hyvin kaunis, vaikka me emme tiedäkään, oliko puro niin kaunis, kuin miltä nimi kuulosti. Sitten purokin kuivui(ks.1 Kun.17:3-7). Jokainen voi kestää jonkin aikaa syömättä, mutta vain muutamia päiviä ilman vettä. Ilman sitä elämä ei voi jatkua. Kuvittelen Elian huolestuneen kovasti, kun hänen vesivarantonsa kuivui.

Hänelle tuli HERRAN sana: "Nouse ja mene Sarpatiin… Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä" (1 Kun.17:9). Elia, jolla oli itsellään kovin vähän eväitä, luotti ja totteli Jumalaa, vaikka hänet lähetettiinkin köyhän leskivaimon luokse. ”Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni"(1Kun.17:10).

Elia pyysi häneltä vesikannullista ja leipäpalasta, ja hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa" (1 Kun.17:12).

Leskivaimo vastasi oman elämänsä kivun keskeltä. Hän ja hänen poikansa olivat kuolemaisillaan nälkään, ja Elia oli tullut sanomaan hänelle: ”Jumala lähetti minut tänne, että sinä ruokkisit minua.” Vaimo katsoo varastoaan ja miettii: ”Ihan mahdotonta!”. Sitten hän sanoo Elialle: ”Katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme" (jae 12).

Elian vastaus oli aika outo: ”Älä pelkää; mene ja tee, niin kuin olet sanonut” (jae 13).

Miksi hän sanoin näin? Siksi, että hän tiesi, ettei Jumala hylkäisi tätä naista eikä hänen lastaan. Hän tiesi, että vaimo saisi siunauksen, jos hän tottelisi Jumalaa ja siunaisi toisiakin sen vähän kautta, mitä hänellä oli. Mitä enemmän hän antoi pois, sitä enemmän Jumala lisäsi sitä, mitä hänellä oli (ks. jakeet 14- 16).

Tottele Jumalaa ja tulet näkemään taivaan ikkunoiden avautuvan. Jumala ei pidätä kättänsä sinulta. Hän haluaa vuodattaa siunauksiaan sinulle ja sillä tavalla näyttää mielisuosiotansa.

Friday, November 29, 2013

JUMALA TARKOITTAA, MITÄ SANOO

Istutko kuuntelemassa vahvaa saarnaa, joka rakastavasti paljastaa sinun syntisi? Jos niin on, annatko sanan tuomita itsesi? Vai menetkö takaisin syntiisi murehtimatta sitä ollenkaan?

Jos hylkäät Pyhän Hengen pysäyttävät varoitukset, jatkat tottelemattomuudessa edelleen, et sure sitä sydämessäsi, silloin olet jo antikristuksen kultin kandidaattina. Paholainen totuttaa sinua hiljaa ”rikkomuksen salaisuuteensa”, ja kun lupaava, ihmeitä tekevä antikristus tulee, sinut lakaistaan hänen valheidensa mukaan, ja joudut luulouskon valtaan.
Kuule, mitä Paavali sanoo uskovien kompromisseista, kun he kieltäytyvät rakastamasta ja tottelemasta Jumalan pyhää sanaa: ”Että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen”(2 Tess.2:12).

Seuraavassa ilmeiset tulokset epäuskosta ja Jumalan totuuden hylkäämisestä:
  1. Sydän kovettuu synnin petollisuuden kautta. 
  2. Saatana toimii kovetetussa sydämessä vanhurskauttaen sen, niin että se pääsee kaikesta rangaistuksen pelosta. 
  3. Usko sokeutuu valheesta, joka sanoo, ettei synnillä ole palkkaa ja ettei ole mitään Tuomiopäivää ja että hän pääsee kuin koira veräjästä kaikkine himokkaine nautintoineen. 
  4. Uskova lankeaa saaliiksi riivaajien opille, ajatellen, että paha on hyvä ja hyvä paha. 
  5. Lopulta hän ajautuu niin kauas Kristuksesta ja totuudesta, että hän sokeutuu eikä näe, kuka antikristus on, ja lopulta alkaa jumaloida ja palvella häntä jumalana. 
  6. Tuomiopäivänä Jumala sanoo sellaiselle henkilölle: ”Mene pois minun tyköäni, sinä vääryyden tekijä!” 
Rakas lukija, tämän ei tarvitse tapahtua meille kenellekään. Jumala on tehnyt liiton lupauksen, että hän poistaa meistä kaiken luulouskon ja antaa meille voiton synnistä Kristuksen ristin voiman kautta. Hän pyytää vain, että me julistamme sodan omalle synnillemme sanoen: ”En tee rauhaa tämän tavan kanssa. Kieltäydyn olemasta sen kanssa. Vapauta minut Isä, Henkesi kautta.” Kun Jumala kuulee nämä sanat, hän lähettää sellaisen Pyhän Hengen voiman ja kirkkauden taivaasta, ettei paholaiselle jää enää mitään mahdollisuutta!

Rukoile juuri nyt, että Jumala istuttaisi sinuun suuren kunnioituksen hänen sanaansa kohtaan. Pyydä häntä auttamaan sinua lukemaan säännöllisesti Raamattua ja pyydä Henkeä auttamaan sinua ottamaan vaarin siitä, mitä luet ja usko, että Jumala tarkoittaa, mitä sanoo.

Thursday, November 28, 2013

NIILLE, JOTKA EIVÄT TOTTELE

Raamatun läpi Jumala antaa meille kuvan siitä, miten tärkeätä on totella hänen sanaansa. Näemme esimerkin tästä kuningas Saulin elämässä. Jumala antoi Saulille selvän, erityisen käskyn profeetta Samuelin kautta: ”Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit"(1 Sam. 15:3).

Totteliko Saul tätä Herran käskyä? Raamattu kertoo: ”Saul voitti amalekilaiset ja ajoi heitä takaa Havilasta Suuriin päin, joka on Egyptistä itään päin. Ja hän otti Agagin, Amalekin kuninkaan, elävänä vangiksi... Mutta Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat raavaat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta; sitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi. Mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi”(1 Sam.15:7 - 9).

Jumala oli puhunut Saulille kristallinkirkkailla sanoilla. Silti taisteluun lähdettyään Saul totteli Herraa vain osaksi. Sen sijaan, että olisi tuhonnut kaikki ihmiset, eläimet ja tavaran, hän säästi kuningas Agagin ja otti myös sotasaalista.

Samuel oli aivan murheen murtama. Hän sanoi Saulille: ”Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun'. Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?" (1 Sam.15:18 - 19).

Tässä kohdin Raamattu antaa meille murheellisen, pelottavan sanan: “Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: ’Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttänyt minun käskyjäni’. Samuel pahastui, ja hän huusi Herraa kaiken sen yön”(1 Sam.15:10 - 11).

Kuvaako tämä sinun elämääsi? Onko Jumala käskenyt sinua selvin sanoin käsittelemään joitakin elämäsi tapoja? Oletko silti pitänyt niistä kiinni, kieltäytynyt päästämästä niistä irti? Hänen Henkensä saattaa puhua sinulle juuri nyt pienellä hiljaisella äänellä: ”Syntisi on meidän välillämme, estäen yhteyden. En voi siunata sinua enää, kun sinä vastustat sitä. Luota Henkeni apuun, lapseni”.

Samuel sanoi Saulille: ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana"(1 Sam.15:23). Jumala hylkäsi Saulin hänen tottelemattomuutensa vuoksi.

Jumala sanoo meille tämän kohdan kautta, että hän tarkoittaa, mitä sanoo. Nyt hän sanoo: ”Minä näytän sinulle, miltä sinun tottelemattomuutesi tuntuu minusta. Minä haluan sinun sydämesi, en vain puolisydämistä tottelemista”.

Wednesday, November 27, 2013

SYNNIN KANSSA FLIRTTAILU

Pahat ovat aina olleet “vailla” totuutta, halveksien, maahan polkien, pilkaten. Näin tästä esimerkin aivan äskettäin The New York Postissa, kun eräs kirjoittaja lausui vakuuttavasti: “Tiede on nyt astunut totuuden sijaan.”

Paavalilla oli suurempi huoli aina niistä, jotka olivat tunteneet totuuden tien, tunnustaneet uskonsa Kristukseen, mutta edelleenkin flirttailivat synnin kanssa. Paavali kirjoitti heistä, jotka yrittävät pitää totuutta epävanhurskaudessa, mikä vihastuttaa Jumalan. ”Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden. Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin” (Room.1:25 - 26).

Toiset kääntyivät himokkaiden nautintojensa siteissä väärien opettajien puoleen yrittäen löytää rauhaa. He lopulta hyväksyivät ” turmiollisia harhaoppeja… Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; (2 Piet.2:1 2).

Paavalin kaikki saarnat luopumusta ja antikristusta vastaan olivat suunnatut lihallisiin uskoviin. Heidän ei pitänyt olla Rooman epäjumalien, pakanallisen Kreikan, eikä tuntemattomissa paikoissa asuvien pakanaheimojen epäjumalien palvelijoita. Paavalin sanoma oli hyvin tärkeä seurakunnalle. Hän kirjoitti sen luettavaksi seurakunnissa, suoraan uskoville!

Paavali näet kutsui Jumalan kansaa joka puolella totuuden rakkauteen, etsimään sitä, tutkimaan ja tottelemaan sitä. Hän kirjoitti siis: ”Antakaa totuuden olla oppaananne. Älkää kääntykö pois sen luota. Pyytäkää Pyhää Henkeä antamaan teille näkevät silmät, kuulevat korvat ja rakastava sydän. Muutoin avaatte itsenne petoksille ja lopulta uskotte valheen. Saatana kykenee panemaan teissä alkuun antikristuksen palvonnan kultin”.

Jos ette usko tätä, muistelkaa Raamatun sanaa. Se sanoo, että aivan vähän ennen Jeesuksen paluuta Saatana tuo esiin sellaisen ylitsevuotavan petoksen tulvan, että hän pettää jos mahdollista valitutkin. Silloin ei ole enää kyse siitä, kuinka kauan joku uskova on vaeltanut Jeesuksen kanssa. Hän kohtaa koetuksia, niin kuin ei koskaan ennen elämässään. Vahvinkin uskova joutuu kiusaukseen epäillä Jumalan uskollisuutta ja lakkaa luottamasta hänen pyhään sanaansa.

”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24:24).

Tuesday, November 26, 2013

LAITTOMUUDEN HENKI

”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa” (2 Tess.2:7).

Paavalin tässä käyttämä kreikankielinen sana laittomuus tarkoittaa sitä kirjaimellisesti. Siksi sen salaisuus on siinä, että suuret joukot ihmisiä käyttäytyvät laittomasti tai estottomasti.

Silti laittomuus ei ole vain ihmisen kapinaa sääntöjä vastaan. Se ei ole kapinaa yhteiskunnan arvovaltaa vastaan tai ryöstön, raiskauksen tai murhan tekemistä. Nämä asiat tietenkin sytyttävät Jumalan vihan, mutta laittomuuden salaisuus menee paljon syvemmälle. Se on suoranaista Kristuksessa olevan totuuden hylkäämistä, Jumalan pyhän sanan heittämistä sivuun ja kapinaa Raamatun käskyjä vastaan.

Laittomuuden henki on tänään laajalle levinnyt kansankuntamme keskuudessa. Se on se lainsäätämisen takana oleva voima, jolla yritetään pyyhkiä Jumala yhteiskunnastamme. Se on se sama henki, jolla Saatana petti Eevan, kun hän kertoi hyvin monisanaisesti: ”Jumala on ihan ”iisi”. Ei hän rankaise teitä tottelemattomuudesta. Voitte ihan hyvin syödä hedelmän ja täyttää himonne, ettekä joudu maksamaan siitä mitään.”

Tänä päivänä Saatana käyttää samaa valhetta vakuuttamaan uskovien joukkoja, että he voivat rauhassa antautua syntiensä valtaan joutumatta maksamaan siitä rangaistusta. Tällainen on pirullinen juoni, jonka kautta Kristuksen armon evankeliumi vääristyy ja siitä tuleekin moraalittomuuden sanoma. Surullista kyllä, monet penseät uskovat joutuvat tämän laittomuuden hengen lumoihin.

Paavali sanoo antikristuksen nousevan valtaan, koska ihmiset ovat sokeita ja oman syntinsä pettämiä: ”Tuo, jonka tulemus tapahtuu Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua”(2 Tess.2:9- 10).

Saatana pettää ihmisjoukot vakuuttamalla heille vähäpätöisellä mutta voimallisella valheella niin kuin hän petti Eevan: ”Jumala ei rankaise syntiä”.

Paavali sanoo, että tämä petos tulee ”kaikilla vääryyden viettelyksillä, … sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua” (2 Tess.2:10). Sitten hän lisää: ”Sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen”(2 Tess.2:11).

Apostoli sanoo siis tässä: ”Ne, jotka kieltäytyvät tottelemasta ja kunnioittamasta Jumalan sanaa, joutuvat voimallisen petoksen uhriksi. Ensin he alkavat katsoa syntiä sormiensa läpi ja hyväksyä sen. Piankin he etsivät aktiivisesti helpon armon sanomaa. He keksivät armon, joka on kaukana siitä, mitä Jumala tarkoitti. Hänen armonsa ei koskaan johda laittomuuteen vaan aina katumukseen.”

Monday, November 25, 2013

COWBOYSAAPPAAT by Gary Wilkerson

”Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää(2 Kor.9:6).

Useita vuosia sitten palvelin pastorina Times Square Churchissa, New Yorkissa. Aiemmin Texasissa ollessani olin ostanut aidot texasilaiset cowboysaappaat, ja ne olivat tosi hienot! Pidin niitä toimistossa, kun eräs koditon tuli sisään. Hän oli ajelehtinut ja liftannut ristiin rastiin pitkin maata ja oli kova mies.

”En tiedä, miksi olen täällä”, hän sanoi. Kaikki kirkkonne ovat samanlaisia. Te tuhlaatte rahaa rakennuksiin, ja teillä rikkailla pastoreilla on kaikki nuo autot ja tavarat.”

Sitten hän katsoi alas ja sanoi: ”Katso nyt itseäsi. Sinulla on nuo hienot cowboysaappaat ja minulla on nämä risat, vanhat kangaskengät.
”Pidätkö cowboysaappaistani?” kysyin. Ennen kuin hän ehti vastata, en ajatellut kahdesti, kun otin saappaat jalastani ja annoin ne hänelle. Menin sitten kotiin ilman kenkiä.

Noin puolen vuoden kuluttua sain puhelinsoiton eräältä ystäväpastorilta Greensborosta, Pohjois-Karolinasta. ”Gary”, hän sanoi,” et varmaan usko tätä juttua. Minun toimistossani istuu mies, joka kertoo saaneensa sinulta cowboysaappaat puoli vuotta sitten. Hän ei voi unohtaa sinua eikä seurakuntaasi. Hän on kulkenut ympäri maata liftaten tämän ajan. Kulkiessaan hän katsoo saappaitaan ja kiittää Jeesuksen rakkautta.”

Tämä mies meni ystäväni seurakuntaan ja sanoi: ”Hei, pastori New Yorkissa antoi minulle nämä saappaat. Menin Times Square Churchiin, ja hän oli yksi sen seurakunnan apulaispastoreista.”

Steve kysyi: ”Oliko hänen nimensä Gary?”

”Oli, oli, sama mies. Hänen nimensä oli Gary.”

Ystäväni Steve sanoi miehelle: ”Selvästi Pyhä Henki on ollut kintereilläsi puoli vuotta. Joko olet valmis antamaan elämäsi Kristukselle?”

Mies vastasi: ”Juuri siksi olen tullut. Tulin tänne antaakseni elämäni Jeesukselle tänään.”

Haluan rohkaista sinua. Vaikka koet itsesi nääntyneeksi, etsi tilaisuuksia. Onko sinun avioliittosi näännyksissä? Etsi keinoja palvella, olla siunaukseksi, rakkaudeksi puolisollesi. Onko tilanne sama lapsiesi suhteen? Onko teidän välillänne välirikko ja hämmennys? Etsi tilaisuutta rakastaa, palvella ja hallita perhettäsi Herran neuvon mukaan.

Oletko taloudellisissa vaikeuksissa? Etsi tapoja, joilla voit olla siunaukseksi toisille tämän uupumuksen keskellä, niin huomaat taivaan ikkunat avatuiksi. Jumala vuodattaa elämääsi rikkaita siunauksia.

Saturday, November 23, 2013

PELON KARKOITTAMINEN by Carter Conlon

Ihmispelko saa polttoaineensa omasta luonnostamme. Se alkoi hetkellä, jolloin Saatana ei enää tyytynyt ylistämiseen taivaassa, päinvastoin hän halusi saada ylistä itselleen. Tämä himo pani hänet ajattelemaan asioita sen rajan ulkopuolella, jonka Jumala oli laittanut hänelle. Kun hän tuli Eedenin paratiisiin Aadamin ja Eevan luo, hän heti kylvi tämän langenneen luonnon himon ihmisrotuun. Se oli halu elää ja ajatella riippumatta Jumalasta, lopulta halu olla Jumalan kaltainen.

Kun tämä synninluonto oli nyt istutettu ihmiskuntaan, seuraava askel oli halu saada osakseen ihailua. Niinpä langennut ihminen alkoi kääntyä toinen toisensa puoleen saadakseen hyväksyntää. Siksi me olemme niin alttiita toisten ihmisen mielipiteille, mitä he ajattelevat meistä. Siksi meidän koko minuutemme riippuu yhtäkkiä siitä, olemmeko menestyviä vai epäonnistujia toisten ihmisten silmissä. Tosiasiassa tämä halu saada ihmisten ylistystä on ajanut yrityksiin elää suosionosoitusten valokeilassa. Kun he vähitellen saavuttavat ihailun ytimen, he ovat jo tulleet riippuvaisiksi ihmisten suosiosta eivätkä enää voi elää ilman sitä, vaikka he alun perin tajusivat ansan.

Mieti, kuinka kaameata on sitten seistä Herran edessä ja kuulla jonkun, joka aikanaan katsoi meitä silmiin, sanovan meille: ”Sinä tiesit totuuden. Sinä tiesit, että on olemassa taivas ja helvetti! Tiedän, että olin tuhma, mutta miksi sinä et avannut suutasi ja sanonut sitä minulle? Tiesit, että joutuisin tänne ja tiesit, että lapsenikin joutuisivat ´. Miksi et puhunut minulle?

Surullista kyllä Jumalan lapsella ei ole muuta sanottavaa kuin: ”Minä pidin omaa onnistumistani tärkeämpänä kuin Jumalan suosiota. Halusin sinun pitävän minusta. En halunnut, että nauraisit minulle. Halusin sinun ihailusi.” Minkä ansan ihmisten suosio muodostaakaan Jumalan suosion rinnalla!

Paavalin mukaan ainoa tie vapauteen ihmisten suosion tavoittelusta on huutaa avuksi Jumalaa. Tiedämmehän, ettei hän ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen (ks.2 Tim.1:7). Vain Jumala voi antaa meille kyvyn paeta ihailun halua tai ihmisten arvostelua. Pikemminkin, Raamattu sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon” (1 Joh.4:18). Jumalan rakkaus ei vain aja ulos pelkoa, vaan se vaatii meitä menemään takaisin niiden luokse, jotka elävät ilman Jumalaa, tekemään heille hyvää välittämättä siitä, miten he vastaan ottavat sen.


__________
Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001. Vahvana, tunnollisena johtajana, hän on usein puhujana työntekijäkonferensseissa, joita World Challenge pitää kaikkialla maailmassa.

Friday, November 22, 2013

MIKÄ ESTÄÄ KRISTUKSEN ELÄMÄN ILMENEMISTÄ MEISSÄ

Jos esteesi on intohimo, Jumala saattaa aukaista sinulle oven valtavaan tilaisuuteen. Se saattaa olla koko elämäsi suurin ja intohimoisin projekti. Jumala haluaa sinun astuvan siihen ajatellen: ”Tämä se on! Vihdoin sain suuren läpimurtoni”.

Sitten Herra antaakin koko hankkeen kaatua. Siinä sitten seisot unelmiesi raunioilla rukoillen: ”Herra, luulin tämän hankkeen olevan sinun tahtosi. Luulin saaneeni siihen sinun siunauksesi. Rukoilin sitä uskollisesti, ja sinä veit minut tähän. Kuinka voit antaa minun joutua tällaiseen tappioon?”
Hankkeesi tappion on määrä olla kuolema kaikelle sille, mikä estää Kristus-elämän ilmentymistä sinussa.

Sinun esteesi voivat olla myös ne erinomaiset ilmestykset, joita saat Jumalan sanasta. Saatat kysyä: ”Kuinka tuore ilmestys voisi olla este sille, joka rakastaa Jeesusta?” Jonakin päivänä saat aivan uusia näkyjä, syviä opinkohtia, joita et ole nähnyt koskaan ennen. Sinun luottamuksesi kasvaa, koska saat jatkuvasti uusia näkyjä vaellukseesi Herran kanssa.

Sitten yhtäkkiä, ilman mitään näkyvää syytä, sielusi joutuu kuivuuden valtaan. Pian ilosi ja varmuutesi joutuu antamaan tietä heikkoudelle ja hyödyttömyydelle. Selittämätön masennus täyttää sielun ja jokaisesta uudesta päivästä muodostuu sinulle taakka.

Raamattu, josta oli tullut sinulle niin elävä, näyttää nyt suljetulta kirjalta. Sen sijaan että saisit ilmestyksiä, ihmettelet, voitko enää koskaan oppia mitään, vaikka ongelmana ei olekaan älyn puute. Kuivuutesi on tarkoitus nopeuttaa kuolemaasi luottamuksessa omaan lihaasi. Se on kuolema halullesi saada kunniaa ilmestyksillä, joita on annettu sinulle, pikemminkin kuin että saisit ilosi Kristuksesta.

Tosiasiassa ilmestykset saavat helposti aikaan ylpeyttä. Siksi Jumala antoi Paavalille piikin hänen lihaansa. Hän eristi Paavalin tämän ilmestysten kunnian loisteessa paistattamiselta. Jumala halusi uskollisen palvelijansa pysyvän nöyränä kaikissa asioissa.

Koko tämä prosessi, jossa koetaan ”kuolemaa”, voi näyttää julmalta. Ei tarvitse kyseenalaistaa sitä, että se on varmaan tuskaisinta koko vaelluksessamme Jeesuksen kanssa. Jos annamme kuoleman saattaa päätökseen työnsä meissä, Kristuksen oma ylösnousemuselämä voi virrata vapaasti meistä ulospäin. Jos toisaalta vastustamme kuoleman työtä, meillä ei ole koskaan ole Kristus-elämää itsessämme.

Thursday, November 21, 2013

JEESUKSEN ELÄMÄ

Apostoli Paavali sanoo: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten”(1 Kor.4:9).

Lyhyesti sanottuna, kun täynnä Kristus-elämää olevat jumaliset pyhät johdetaan kokemaan kuolemaa, se ei koskaan ole yksityisasia. Raamattu sanoo, että me olemme kolmen eri ryhmän katseltavina: enkelien, riivaajien ja ihmisten.

Joskus tunnet olevasi yksin taistelussasi, mutta sitä ei käydä missään pimeässä nurkassa. Päinvastoin, kolme valtaa katsoo sinua erittäin kiinnostuneena. Riivaajat, enkelit ja ihmiset katselevat sinua. He kaikki miettivät: ”Mitenkähän tämä Jumalan palvelija kestää tämän koetuksen?”

Mistä tällaisessa koetuksessa on kyse? Miksi meidän täytyy kohdata näitä kuoleman hetkiä? Mihin Jumala pyrkii meissä? Taivaallinen Isämme tietää, että jotkin pelastuksen ulkopuolella olevat alueet elämässämme estävät Kristuksen elämän täydellistä murtautumista esiin. Hän tietää kompastuskivemme, pelkomme, intohimomme, himomme, kaiken, mikä estää meiltä Jeesuksen täyden loiston. Niin hän antaa meidät ”kuolemaan” irrottaakseen nämä esteet sydämestämme.

Jos esteesi on ihmispelko, Jumala ehkä johtaa sinun elämääsi jonkun, joka aivan halvaannuttaa sinut pelosta. Kaikki tuon ihmisen sanat ja teot vain lisäävät pelkoasi, kunnes siitä tulee sietämätöntä.

Olen nähnyt sellaisen pelon aiheuttavan fyysistä tuskaa Jumalan pyhissä. Jotkut päätyvät hyperventilaatiokohtaukseen jonkun elämänsä ”kovan ihmisen” takia, kirjaimellisesti menettämään ”henkensä”(hengittämisensä). Miksi Jumala antaa sellaisen miehen tai naisen tulla elämääsi? Siksi, että sinun rakastava Isäsi antaa sinut kuolemaan. Hän sanoo sinulle: ”Sinun ihmispelkosi estää Kristus-elämän virtaamisen vapaasti elämässäsi. Siksi et voi synnyttää elämää toisissa. Tämän pelon täytyy loppua. Sinun pitää kuolla sille!”

Saatat rukoilla: ”Herra, auta minut ulos tästä!” Jumala vastaa silloin: ”Ei, annan kuoleman tehdä tehtävänsä. Olen järjestänyt kaiken tämän, jotta Jeesus-elämä tulisi ilmi sinussa!”

Wednesday, November 20, 2013

ANNETUT JOKAPÄIVÄISEEN KUOLEMAAN

Jumalinen apostoli Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä ja ilmestystietoa. Hän rukoili palavasti ja vaelsi päivittäin läheisessä yhteydessä Jeesuksen kanssa. Kuitenkin hän tunnusti olevansa jatkuvasti sysimisen, häväistyspuheiden, halveksunnan ja arvostelun kohteena. Hänestä juoruttiin, hänen henkilöänsä moitittiin ja nimeänsä halvennettiin.

Paavali joutui kärsimään niin paljon, niin usein, että jopa hänen hengelliset lapsensa olivat ihmeissään siitä, että hän jatkuvasti kohtasi vaikeuksia ja vainoa. Joka kerta, kun he näkivät hänet, hänen kasvonsa olivat mustelmilla, luunsa murtuneet tai hänen ruumiinsa oli täynnä naarmuja. Tietenkin tämä loukkasi Paavalia syvästi. Siinä oli Jumalan armon ja vapautuksen voimallinen, vilpitön saarnaaja. Minne hän vain kääntyikin, hän kohtasi pilkkaa ja moitetta.

Apostoli sanoi, ettei hänellä ollut enää muuta ystävää kuin Onesiforus, joka ”ei ole kahleitani hävennyt”(2 Tim.1:16). Paavali sanoi siis ystävästään: ”Tämä mies ei ole häpeissään minun vankeudestani. Hän tuntee minut paremmin, niin ettei ajattele minulla olevan jotakin salaista syntiä elämässäsi.”

Paavali sanoi myös saaneensa rohkaisua ryhmältä uskovia. Hän sanoi heille: ”Vankien kanssa te olette kärsineet”(Hebr.10:34). Hän siis tarkoitti: ”Nämä ihmiset tietävät, mitä minä koen.” He seisoivat Paavalin rinnalla hänen koetuksissaan, koska he itse olivat ”häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla” (Hebr.10:33). Nämä uskovat olivat ruvenneet apostolin ”osaveljiksi ahdistuksissa”, koska sama, mikä tapahtui Paavalille, tapahtui myös heille.

Tunnen erään syvästi hengellisen julistajan, joka joutui sietämään vuosikaudet toisten uskovien pirullista sysimistä ja vainoa. Joka kerta tavatessamme hän pyysi minua rukoilemaan hänen vaikeuksiensa puolesta. Joka kerta ilolla lupauduin, mutta ajan pitkään, kun hänen koetuksensa jatkuivat, huolestuin. Kysyin häneltä aivan suoraan: ”En ymmärrä, miksi olet jatkuvasti niin ahdistunut. Olet jumalisimpia tuntemiani pastoreita. Sinä elät lähellä Herraa, aina rukouksessa, jatkuvasti hänen sanansa tutkimisessa. Miksi hän antaa sinun kohdata jatkuvaa huolta?”

Nyt ymmärrän, että tämä jumalinen pastori joutui päivittäin kuolemaan, koska hän oli täynnä ylösnousemuselämää. Jumala tahtoi käyttää häntä voimallisella tavalla. Niinpä hän antoi pastorin jatkuvasti kuolemaan elämän kaikilla alueilla. Jumala ei halunnut jäävän mitään, mikä olisi estänyt Kristuksen kaunista julistusta hänessä.

Saatana oli ottanut päämääräkseen tuhota Paavalin, koska hän tiesi, että Kristuksen piti kirkkaasti ilmentyä hänen elämässään. 

Tuesday, November 19, 2013

ANNETUT KUOLEMAAN

Apostoli Paavali kirjoittaa: “Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin”(2 Kor. 4:11).

Kun Paavali sanoo: ”Me, jotka elämme” hän toistaa kaikuna Jeesuksen sanoja Ilm. 1:18:sta: ”Minä elän”. Paavali puhuu tässä uskovista, jotka luottavat Kristukseen ja joissa hänen elämänsä asuu. Silti Paavali sanoo meille oikeastaan, että meidätkin on annettu kuolemaan.

Niinpä, samoin kuin Isä antoi Poikansa kuolemaan, samoin hän antaa kuolemaan ne, jotka ovat Kristuksessa. Jumala johtaa jokaisen meistä aivan kuoleman porteille ja sanoo: ”Hei, kuolema, ota tämäkin. Tee hänelle, mitä tahdot.” Siinä kohdin Jumalan käsi ei enää suojele, vaan työntää meitä päinvastoin kuoleman kitaan.

Kysyt, voiko Jumala tehdä tällaista. Hän tekee sen samasta syystä, kuin hän antoi oman Poikansa kuolemaan. Hän tietää, että kuolema, kipu ja murhe eivät voi niellä tai tuhota meitä, sillä sisimmässämme on Kristuksen elämä.

Jumala tietää, ettei siinä ole mitään riskiä, niin kuin ei ollut Jeesuksenkaan kohdalla. Hänellä on voiton suunnitelma meitä varten, niin kuin hänellä oli omaa Poikaansa varten. Tämän voiton saamme ainoastaan kuoleman kautta.

Paavali sanoo: ”Jos teillä on sisimmässänne Kristuksen ylösnousemuselämä, Jumala upottaa teidät joka elinpäivänänne kuolemaan.”

Sitten apostoli lisää: ”Niin kuin kirjoitettu on: ’Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina"(Room.8:36). Alkukielen ajatus on seuraava: ”Joka päivä meidät annetaan kuolemaan.” Lyhyesti, Paavali sanoo: ”Kohtaan joka päivä uuden kuoleman.”

Koeta ymmärtää, että Paavali ei puhu fyysisestä kuolemasta, vaan sellaisesta, joka kohtaa meitä joka päivä, kun vaellamme Kristuksessa. Kun hän todistaa: ”Joka päivä minä olen kuoleman kidassa”(1 Kor.15:31), hän viittaa kärsimykseen, vaikeuksiin, vainoihin, vaaroihin ja moniin ongelmiin.

Paavali sanoo lyhyesti: ”Me, joilla on Kristus–elämä sisimmässämme, joudumme jatkuvasti kohtaamaan kuoleman. Joka päivä meidän päällemme heitetään uusi koetus. Meillä on kuitenkin sisimmässämme Jumalan Pojan elämä”. 

Monday, November 18, 2013

SIUNATTU OLEMAAN SIUNAUKSENA by Gary Wilkerson

Jumala haluaa siunata ja suosia sinua. Hän haluaa rikastuttaa avioliittosi ja hengellisen elämäsi. Hän halua sinun olevan viisas ja harkitseva ja tekevän älykkäitä päätöksiä, jotka johtavat siunaukseen elämässäsi.

Meidän pitää kuitenkin olla tarkkoja Jumalan siunauksen kanssa. Ei siksi, että hän siunaisi meitä, vaan sen takia, mitä me teemme noilla siunauksilla. Monet meistä saavat siunauksia Jumalalta, mutta me käännämme ne itsekkäiksi asioiksi.

Luuk.12:16- 19:ssä Jeesus puhuu miehestä, joka sai siunauksen: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?”

Jumala on avokätinen, ja hänestä on ihanaa kaataa lahjoja lastensa päälle. Kertomuksen mies oli saanut runsaan siunauksen, mutta kun katsomme tarkkaan kertomuksen kulkua, huomamme, että kaikki kääntyy väärään suuntaan.

Näemme, että siunattu mies mietti mielessään: ”Mitä minä teen tällä?” Kun alamme kulkea ihmetellen siunauksiemme määrää, itsekkyys usein seuraa sitä. Huomaa sanavalinta: ”Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ ”

Kenen viljaa se (siunaus) oli? Se oli Jumalan omaa, kaikkihan kuuluu Jumalalle! Niinpä tämän miehen mieli oli jo käymässä itsekkääksi. Hän alkoi nähdä Jumalan lahjat, ihmissuhteet, taidot, ominaan. Hän saattaisi käyttää niitä omaksi hyväkseen. Niin itsekkyys alkoi tunkeutua hänen olemuksensa jokaiseen säikeeseen.

”Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’ ”(Luuk.12:18- 19).

Meidän pitää siis varoa, kun kuulemme julistusta Jumalan siunauksista. On elintärkeää huomata hänen siunauksensa. Haluammeko kasata siunauksia itsellemme, jotta saisimme kootuksi täydellisen pienen perhosenkotelon omaksi mukavuudeksemme ja iloksemme? Vai haluammeko katsoa ympärillemme ja siunata muita? Me olemme siunauksen saaneita, aivan Jumalan siunauksen liiton alusta asti, jonka hän antoi ihmiskunnalle: olla siunattuna siunaukseksi! 

Saturday, November 16, 2013

ILMAN USKOA ON MAHDOTONTA MIELLYTTÄÄ HÄNTÄ by Claude Houde

Uskon syvästi, että epäusko on nykyajan uskovien tuhoisin synti. Epäusko saa meidät hengellisesti nukkumaan ja sitoo meitä vähitellen, peruuttamattomasti, vuosi suoden jälkeen, kunnes hyväksymme sen, mitä ei saa hyväksyä.

Jumalan valtakunta kokee parhaillaan maailmanlaajuisesti koko ihmiskunnan historian suurinta hengellistä herätystä. Kuitenkin samaan aikaan enemmän kuin 90 % evankelisista seurakunnista Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa on lakannut kasvamasta merkittävästi. Ne ovat nyt tyytymässä muistelemaan aiempia herätyksiä tai riippuvat epätoivoisesti kiinni viimeaikaisessa lupauksessa ihmeellisestä ja nopeasta voitosta. Koeta ymmärtää minua. Herätykset Afrikassa, Kiinassa, Koreassa, latinalaisessa Amerikassa ja entisen rautaesiripun takaisissa maissa täyttää meidät ilolla ja ylistyksellä. Kiitän Jumalaa siitä, mitä hän on tehnyt eilen, mutta tässä minä olen tänään! Minun täytyy tehdä parannusta (muuttaa suuntaa) uskoni tylsyydestä, joka on saanut minut sietämään sietämätöntä. On mahdotonta elää sellaisessa hengellisessä kuivuudessa ja hyväksyä tätä kauheaa tottumusta, kun historian suurimman herätyksen uusia sivuja kirjoitetaan samaan aikaan aivan silmiemme edessä, kaikkialla maailmassa.

Epäusko on vakavampaa ja tuhoisampaa, kuin voimme ymmärtää ja kuvitella. Jeesuskin pysyi lujana kaikenlaisen moraalittomuuden, korruption, epäjumalanpalvonnan ja pirullisten rituaalien ympäröimänä. Hän itki heidän epäuskoaan. Se repi hänet aivan kappaleiksi. Evankeliumeissa Jeesus itki heidän sydämensä kovuutta ja kieltäytymistään uskomasta häneen, kun oli kyse Lasaruksen kuolleista herättämisestä (Joh. 1:33 -35). Hän itki, koska he eivät halunneet uskoa lupauksiin voimasta ja ylösnousemuksesta. Hän itkee tänään, koska me vain istumme mukavasti hengellisessä apatiassa sepittäen järkiperäisiä ja hämmentäviä valeuskonnollisia ”oppeja”, rituaaleja ja ylimielisiä selityksiä, jotka antavat meille oikeuden hyväksyä elämämme niin tyhjänä voimasta ja yliluonnollisesta hedelmästä.

Ystäväni, Jeesus Kristus on saman eilen, tänään ja iankaikkisesti, eikä Jumala suosi ketään toisen kustannuksella (ks. Hebr.13:8 ja Ap.t. 10:34- 35). Hän on muuttumaton(ei muutu koskaan), kaikkivaltias (mikään ei ole hänelle mahdotonta), täysin oikeudenmukainen ja antautunut ja halukas toimimaan sinun elämässäsi, kaupungissasi, seurakunnassasi, mitä hän tekee niin mahtavasti ja yliluonnollisesti kaikkialla maailmassa. Meidän ja hänen rajattoman voimansa välillä on epäuskon kuilu. Siksi emme voi elää enää yhtään päivää rukoilematta: Herra, lisää meille uskoa!


_________

Claude Houde, johtava pastori Eglise Nouvelle Vie (Uuden Elämän Seurakunnassa) Montrealissa, Canadassa on usein puhujana Expect Church Leadership-konferensseissa, joita World Challenge vetää kaikkialla maailmassa. Hänen johdossaan Eeden Elämän Seurakunta on kasvanut kourallisesta ihmisiä enempään kuin 3 500 seurakuntalaiseen siinä osassa Canadaa, jossa on vähän protestanttisia seurakuntia. 

Friday, November 15, 2013

YLÖSNOUSEMUSELÄMÄ

Kun Jeesus makasi hiljaa haudassa, Saatana ja hänen laumansa iloitsivat. He luulivat saaneensa lopullisen voiton, mutta Jumalan ennalta päättämä suunnitelma, ylösnousemuselämä oli käymässä toteen.

Herra lähetti Pyhän Henkensä alas aivan tuonelan sisuksiin asti virvoittamaan eloon Jeesuksen ruumiin, nostamaan hänet ylös kuolleista. Ulos haudasta astui siunattu Vapahtajamme, paksun kiven läpi, ja hän tuli esiin tämän todistuksen kanssa: ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”(Ilm.1:18). Kristus sanoi siis: ”Minulla on iankaikkinen elämä! Olin kuollut, mutta elän nyt ja iankaikkisesti. Minulla on kädessäni avaimet elämään ja kuolemaan!”

Kun Jeesus astui ulos kuoleman vankilasta, hänestä tuli ylösnousemus ja elämä. Hän ei tehnyt tätä vain itseään vaan kaikkia varten, jotka uskoisivat häneen siitä päivästä eteenpäin. Hän on tuonut meille ylösnousemuselämän, johon vihollisella ei ole enää pääsyä. Herramme voitti hänet täysin: ”Hänet (Jeesuksen) Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää”(Ap.t.2:24).

Jos olet ottanut Jeesuksen Vapahtajaksesi ja Herraksesi, hän asuu sinussa ylösnousemuselämän valtavassa voimassa. Sama ylösnousemusvoima, joka toi hänet haudasta, tukee myös sinua. ”Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta” (2 Kor. 13:5).
Sinussa on kaikki se, mikä on Kristuksessa, elämänvoima, jota Saatana ei kykene tuhoamaan!

”Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta”(Ef.3:14- 16).

Thursday, November 14, 2013

LUOVUTETTU KUOLEMAAN

Helluntaipäivänä apostoli Pietari julisti Jerusalemin kansalle: ”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t.2:22- 23).

Mitä Pietari tarkoitti sanoessaan näin? Eräs kreikankielinen sanakirja kääntää jakeen: ”Jeesus luovutettiin vihollisille, annettiin kuolemaan Jumalan etukäteen tekemän suunnitelman mukaan”.

Minkälainen tämä etukäteen tehty suunnitelma oli? Miksi Jumala antoi oman rakkaan Poikansa kuolemaan? Pietari antaa meille vastauksen seuraavassa jakeessa: ”Niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää”(Ap.t.2:24).

Jumala tiesi, että Jeesusta oli mahdotonta pitää pysyvästi kuoleman kourissa. Niinpä hän ei joutunut riskeeraamaan mitään antaessaan Poikansa kuolemaan, koska hän tiesi, että Jeesus tulisi haudasta voittaen kuoleman kunniakkaasti, Pyhän Hengen elämää antavan voiman nostamana.

On tärkeätä, että ymmärrämme ajan, jossa Pietari puhui nämä sanat. Golgatalle asti kuolema oli ollut ihmiskunnan pelätyin asia. Se kuului edelleenkin paholaisen valtapiiriin, hänen hallintaansa ja herruuteensa ja oli siksi pelättävä vihollinen.

Jumala tiesi, että kuoleman valta oli voitettava, ja siksi hän antoi Poikansa kuolemaan.

”Että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen” (Hebr.2:14). Jumala halusi poistaa kuoleman pistimen, murtaa Saatanan vallan kuolemaan kerta kaikkiaan. Siksi hän antoi Jeesuksen mennä kuolemaan nielemään sen kokonaan. 

Wednesday, November 13, 2013

USKO HÄNEN SANANSA

Jos ihmettelet, miksi aina lankeat uudestaan, miksi tunnet itsesi heikoksi ja voimattomaksi, teet asioita, joita vihaat, se saattaa johtua siitä, ettet ole täysin uskonut Jumalan ihaniin lupauksiin.

Jumala antoi Aabrahamille monia lupauksia. Hän lupasi olla tämän kilpenä ja palkkana, voittaa kaikki tämän viholliset ja jopa tehdä hänelle ihmeitä. Sellainen olisi ehdottomasti lapsen saaminen vanhalla iällä. Aabraham uskoi nämä lupaukset ja Jumala sanoi, että hänen uskonsa on vanhurskauttanut hänet.

Samoin, sillä hetkellä, kun lakkaamme taistelemasta hengellisiä vihollisiamme vastaan omin voimin ja alamme istuttaa sydämiimme, että Jumala voi tehdä kaiken lupaamansa, me näemme vanhurskautemme alkavan koittaa.

Jumala auttaa meitä tässä lähettämällä oman Henkensä asumaan sydämiimme. Pyhä Henki on Jumalan voima, ja se voima julistaa sodan kaikkia paholaisen valtoja vastaan: ”Henki (taistelee) lihaa vastaan”(Gal.5:17).

Henki julistaa: “Tämä on nyt minun asuinsijani, paholainen. Sinulla ei ole enää valtaa täällä, ja taistelusi ei ole enää lastani vastaan. Nyt taistelet pelkästään minua vastaan, ja minä estän juonesi ja taistelen sinua vastaan joka rintamalla. Tämä lapsi on nyt Pyhän Hengen temppeli!”

Hengessä vaeltaminen ei ole monimutkaista. Se on yksinkertaisesti sen uskomista, mitä Jumala on sanonut: ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä”(Gal.5:16). Lyhyesti sanottuna: ”Luottakaa Pyhään Henkeen! Uskokaa hänen lupaukseensa ajaa teidän asiaanne ja vaeltakaa siinä hänen lupauksessa, että hän taistelee teidän puolestanne.”

Jumalan sana antaa meille raudanlujan lupauksen, joka varmasti parantaa kaikista mielen huolista: ”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:25- 27).

Näetkö, mitä Jumala sanoo? Hänen Henkensä tekee kaiken työn sinussa! Hän puhdistaa sinut, antaa sinulle uuden sydämen ja vie sitten kuuliaisuuteen. Sinun osasi on vain uskoa ollenkaan epäilemättä, että hän pitää sanansa.

Usko ongelmasi, tulevaisuutesi, elämäsi ja syntisi kaikkivaltiaan Jumalan käsiin! 

Tuesday, November 12, 2013

SUURI PALKKA

Monet äänet analysoivat tämän päivän ihmisiä ihmetellen, miksi he ovat niin hämmentyneitä ja huolissaan. He eivät kuitenkaan pysty selvittämään sen syytä. Itse asiassa ei kukaan Jeesusta todellisesti rakastava voi olla huolissaan mahdollisten aineellisten menetysten edessä. Pikemminkin hän on huolissaan hengellisten asioiden tähden.

Paavali tunsi hämmennyksemme ja paineidemme todellisen syyn. Hän puhui tästä Roomalaiskirjeen 7. luvussa sen jakeissa 15 ja 19: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”.

Apostoli sanoo tässä: ”Huomaan aina tekeväni juuri sitä, mitä en tahdo. En kuitenkaan näe pystyväni ainoaan rakastamaani asiaan, kuuliaisuuteen Jumalalle”.

Paavali puhuu tässä tuhansille vilpittömille uskoville. He ovat huolissaan, koska eivät vain pysty voittamaan syntiään! He haluavat tehdä oikein, elää pyhää ja puhdasta elämää Herran edessä. He vihaavat syntiä, joka niin helposti kiusaa heitä ja häiritsee heidän yhteyttään Kristuksen kanssa. Kuitenkin he jatkuvasti palaavat siihen!

He ovat lopulta masentuneita, huolissaan, uupuneita ja rukoilevat: ”Voi minua viheliäistä ihmistä! En halua tehdä sitä enää koskaan, mutta en näytä pystyväni vastustamaan sitä! Miksi olen niin heikko? Kuinka kauan minun pitää kestää tätä taistelua? Onko minun vaellettava koko elämäni ajan itkien kyynelvirtoja, tunnustaen ja katuen ja sitten mentävä taas siihen takasin?”

Aabraham kysyi Herralta samantapaista, kun hän ei nähnyt mitään poispääsyä itseään kovin vaivaavasta ongelmasta. Jumalan vastaus kuului: ”Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri" (1 Moos.15:1). Herra siis sanoi hänelle: “Aabraham, minä annan itseni sinulle ja siinä kaikki. Minä olen sinun puolustajasi ja suuri palkkasi siksi, että aion olla sinun Jumalasi.”

Monday, November 11, 2013

OLET SIUNATTU by Gary Wilkerson

”Sinun (Iisakin) siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sen tähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani."(1 Moos.26:4-5).

Noudatti on avainsana tässä kohdassa, sillä kuuliaisuus antaa siunauksen. Otat uskon askelen ja sanot: ”Jumala, tämä on vaikeaa, enkä ole edes varma, voinko tehdä tämän.” Kuitenkin astut eteenpäin ja sanot: ”Jumala, minä aion totella” ja, kun teet sen, taivaan ikkunat avautuvat sinulle. Armo vahvistaa meidät tekemään sen, mihin Jumala kutsuu meitä.

Meidät on kutsuttu olemaan pyhiä, erotettuja, Herraa kunnioittavia, hänen käskyjensä noudattajia. Tottelemattomuus ryöstää meiltä usein Jumalan suosion ja siunauksen sekä sen työn suorittamisen, jonka hän on antanut meille elämän tehtäväksi.

Tottele Jumalaa, mitä ikinä hän käskeekään sinun tehdä. Jos hän käskee sinun antaa, tottele. Jos hän käskee sinun mennä, tottele. Jos hän käskee sinun pysyä paikallasi, tottele. Älä elä sen mukaan, mitä itse haluat tehdä, elä sen mukaan, mitä Jumala haluaa sinun tekevän. Silloin huomaat siunauksen tulevan sinun päällesi, ympärillesi. Herra siunaa kaiken, mitä kosketat.

”Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä”(1 Moos. 26:12). Näemme, että Iisak istutti ja korjasi suuren sadon. Jumala ei ole kiinnostunut tai pois tolaltaan Amerikan taloudesta. Hän ei ole huolissaan siitä, mitä tapahtuu sinun työpaikallasi tai omassa kodissasi. Hänellä on kaikki valta, mahdollisuudet ja voima taivaassa täyttää kaikki tarpeesi oman rikkautensa mukaan.

Jumala haluaa sinun tietävän, että hän siunaa sinua. Sellainen on hänen sydämensä. Koeta päästä eroon kuvasta, jossa hän on nalkuttava, vanhanaikainen Jumala taivaassa. Hän muka vain odottaa sinun tekevän jonkin virheen niin, että voi ottaa sinulta kaiken pois. Ei! Jumala tahtoo vahvistaa sinua tottelemaan häntä, koska hänestä on ihana siunata sinua. 

Saturday, November 9, 2013

SYTTYÄ PALAMAAN by Jim Cymbala

Palattuani lyhyeltä, levolliselta matkalta tervehdin seurakuntalaisia tärkeällä sydämelläni olevalla asialla.

”Veljet ja sisaret”, aloin ”koen kuulleeni Jumalalta sanoman seurakuntamme tulevaisuudesta. Sillä aikaa kun olin poissa, huusin Jumalaa avuksi, minun avukseni, ymmärtääkseni, mitä hän haluaa meistä eniten. Uskon kuulleni vastauksena:

”Ei se ole hienoa, syvällistä tai esittämistä. Haluan vain sanoa teille tänään mitä vakavimmin: Tästä päivästä lähtien rukouskokoukset tulevat olemaan seurakuntamme ilmapuntarina. Tiistai-illan tapahtumat ovat siten mittarina, jonka mukaan arvioimme onnistumista tai epäonnistumista, koska se on se mitta, jolla Jumala siunaa meitä.

Jos huudamme Herraa avuksi, hän on luvannut sanassaan vastata, tuoda pelastumattomia luokseen, vuodattaa Henkensä meidän keskuuteemme. Jos emme rukoile Herraa, hän ei ole luvannut yhtään mitään. Niin yksinkertaista se on. Aivan sama, mitä saarnaan tai mitä väitämme uskovamme, tulevaisuus riippuu meidän rukoushetkistämme.

Tämä on seurakuntaamme vahvistava kone. Niin, haluan teidän edelleen tulevan sunnuntaisin, mutta tiistain rukouskokous on kaikkein tärkein.”
Sinä aamuna paikalla oli eräs pastori Australiasta (vai oliko hän Uudesta Seelannista?), mikä on hyvin harvinainen tapaus. Kun olin esitellyt hänet ja pyytänyt häntä sanomaan pari sanaa, hän meni eteen ja sanoin vain lyhyen kommentin:

”Kuulin, mitä pastorinne sanoi. Siinä on mietittävää. Luulette voivanna arvioida, kuinka suosittu seurakuntanne on pelkästään sillä perusteella, kuka tulee kirkkoon sunnuntaina. Samoin saatatte luulla tietävänne, kuinka suosittu joku pastori tai evankelista on sen mukaan, kuka tulee kirkkoon sunnuntai-iltana. Sanon teille, että voitte arvioida, kuinka suosittu Jeesus on siitä, kuka tulee rukouskokoukseen.”

Sitten hän meni takaisin paikalleen. Siinä kaikki. En enää koskaan nähnyt häntä.


__________


Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu säännöllisesti World Challengen tukemissa työntekijäkonferensseissa ympäri maailmaa. 

Friday, November 8, 2013

JUMALAN SUUNNITELMA MEIDÄN ELÄMÄÄMME

Jumalan suunnitelma meidän elämäämme on aina ollut hyvin yksinkertainen. Hän on sanonut: ”Sinun ei tarvitse pelätä mitään voimaa, joka tulee sinua vastaan. Minä toimin puolustajanasi koko ajan. Jos vain luotat minun antamiini lupauksiin, heittäytyen minun huolenpitooni uskossa, minä olen sinun kaikkivaltias Jumalasi. Minä voitan kaikki sinun vihollisesi ja suistan heidät maahan sinun eteesi. Sinusta tulee voittaja, se on enemmän kuin valloittaja, joka elää kaikki päivänsä rauhassa ilman pelkoa.”

Kysyn sinulta: elätkö päiväsi pelotta, rauhallisin sydämin ja mielin? Monet meistä eivät elä sillä tavoin edes murto-osaa ajastamme. Me käymme sisään ja ulos rauhamme hetkinä, mutta emme pääse oikeasti Jumalan lepoon.
Jos olet huolissasi, hämmentynyt, paineiden alla helmasyntiesi tähden, sinun pitää käsittää, ettei Jumala ole sinulle vihainen! Hän ei halua kurittaa tai tuomita sinua. Päinvastoin, hän ikävöi vuodattaa sinuun kaikkivoivan voimansa.

Jumala sanoo itse asiassa saman asian kaikissa liitoissaan: ”Liittoa, jonka minä tein teidän kanssanne, älkää unhottako. Älkääkä peljätkö muita jumalia, vaan peljätkää ainoastaan Herraa, teidän Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä" (2 Kun.17:38 -39).

Vanhassa Testamentissa nuo viholliset olivat pakanakansoja: filistealaisia, mooabilaisia, heettiläisiä, jebusilaisia, kanaanilaisia. Kaikki nämä pahat voimat yrittivät tuhota Jumalan kansan ja viedä heidät takaisin orjuuteen.

Tänä päivänä meidän vihollisemme ovat hengellisessä maailmassa: demonisia voimia, lihan himoja, pahoja haluja, ja Uudessa Testamentissa Jumala toistaa pyyntönsä omalle kansalleen: ”Olen oleva teidän Jumalanne ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Itse asiassa te olette lapsiani tästä alkaen aina iankaikkisuuteen asti. Muistakaa sen tähden liittoa, jonka tein teidän kanssanne. Teidän ei tule pelätä ketään ihmistä tai mitään muuta voimaa kuin minua. Minä vapautan teidät kaikkien vihollistenne käsistä, mukaan lukien demonien häirinnästä, teissä kiinni riippuvista himoista, hallitsevista tavoista, kaikista helmasynneistä”(ks. Hebr.8:10). 

Thursday, November 7, 2013

AABRAHAMIN SIEMEN

Meille on varattuna voitto kaikkiin mieltämme huolettaviin asioihin. Se on paketoituna Jumalan tekemään liittoon Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä kanssa vuosia sitten:

”Pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme”(Luuk.1:71 - 75).

Jumalan vala Aabrahamille ja hänen lapsilleen on kristallinkirkas: Hän vapauttaa meidät kaikista vihollisistamme, niin että voimme elää ilman pelkoa, huolettomina ja levossa kaikkina elämämme päivinä!

Rakas lukija, tämä liitto koskee jokaista tänä päivänä elävää uskovaa. Paavalin mukaan kaikki, jotka ovat ottaneet Kristuksen vastaan Herranaan uskossa, ovat ”Aabrahamin siementä”. ”Eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi” (Room.9:8). ”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia” (Gal.3:7).

Niin, miten pääsemme osallisiksi tämän liiton lupauksista? Aabraham teki saman kysymyksen Herralle, kun ei nähnyt mitään ratkaisua tähän ongelmaan. Hän kysyi: ”Mitä sinä annat minulle, Herra, kun et ole antanut minulle jälkeläistä?” Näin Jumala vastasi: ”Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri" (1 Moos.15:1).

Herra sanoi hänelle: ”Aabraham, minä annan itseni sinulle, siinä kaikki. Minä olen sinun puolustajasi ja sinun suuri palkkasi, koska olen se, joka minä olen. sinun ei enää koskaan tarvitse pelätä yhtään vihollistasi niin kauan kuin elät, koska minä olen sinun Jumalasi.”

Herra antaa meille ihanan lupauksen, samanlaisen kuin se, jonka hän antoi uudessa liitossa, kun hän sanoi: ”Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Hebr.8:10). Aivan luomisen alusta asti läpi koko Raamatun me kuulemme Jumalan pyytävän ihmiskuntaa: ”Minä haluan olla teidän Jumalanne!” 

Wednesday, November 6, 2013

JUMALAN MIELEN MUKAINEN MURHE

Uskon, että voimme tunnistaa hengellisen tilamme siitä, kuinka huolissamme olemme pienimmästäkin synnistä Herraa vastaan.

Jotkut uskovat ovat murheellisia ns. suurista synneistä kuten aviorikos, huumeriippuvaisuus, juominen, kiroilu. Tosi hengellinen ihminen tietää, ettei Jumalan silmissä ole olemassa pieniä syntejä. Niinpä hän suree joka kerran, kun hän juoruaa, kertoo likaisia vitsejä tai hellii pahoja ajatuksia. Hän tietää, että nämä asiat nousevat hänen sydämestään, olemuksensa ytimestä.

Voit olla Jumalalle tottelematon noissa ”pienissä asioissa” ja antaa itsellesi anteeksi ja unohtaa ne kokonaan. Jos niin teet, et koskaan kasva kypsäksi uskovaksi. Sinun vanhurskautesi mitataan siinä, ettet tahdo hyväksyä mitään, mikä murehduttaa siunattua Vapahtajaasi.

Vähän aikaa sitten sanoin vaimolleni jotakin, joka ei ollut yhtään Kristuksen kaltaista. Sanani olivat täysin ajattelemattomia, ja koin heti synnintuntoa. Tiesin tehneeni hänelle väärin ja pyysin anteeksi. Sitten halasin häntä ja sanoin rakastavani häntä.

Silti sydäntäni raskautti edelleen. Ajattelin: ”Kuinka voin tehdä jotakin sellaista, joka on niin vähän Jeesuksen kaltaista? Enhän ole koskaan ollut lähempänä Herraa kuin nyt. En ole koskaan rukoillut enemmän kuin menneinä parina viime vuotena. Minussa on varmaan jotakin täysin pahaa, kun tuollainen umpimähkään lausuttu asia nousee sydämestäni.”

Sillä hetkellä vihollinen kuiskasi korvaani: ”Tuo lipsahdus ei tosiaankaan ollut mikään iso juttu. Se oli niin pieni asia”. Pyhä Henki sen sijaan nousi heti sydämessäni tuomitsemaan paholaisen äänen. Hän vakuutti minulle: ”David, se, että suret tätä syntiäsi, on merkki siitä, että minä toimin sinussa. Mitä enemmän suret pienintäkin rikkomustasi rakkauttani kohtaan, sitä lähemmäs olet päässyt voittoa”.

Jumala lähetti meihin Henkensä käymään sotaa lihaamme, sen haluja ja himoja vastaan. Niin, jos et ole pahoillasi lankeemuksestasi, jos pystyt pudistamaan päältäsi syntisi ilman syyllisyyden tuntoa, surua tai katumusta, ei Pyhä Henki ole käymässä sotaa sinussa.

”Nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi. Sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä”(2 Kor.7:9).

Jos tunnet tuomiota pienimmästäkin rikkomuksesta, olet lähellä todellista voittoa. Pyhä Henki voittaa sydämesi taistelutantereella tuottaen Jumalan mielen mukaisen murheen, joka johtaa parannukseen. 

Tuesday, November 5, 2013

ÄLÄ OLE MURHEELLINEN

Murheellinen mieli on sellainen, joka kärsii jatkuvasta tyytymättömyydestä. Se on masennusta, sekavuutta, levottomuutta, huolta tulevaisuudesta ja menneisyydestä sekä tämän hetken olosuhteista. Olen varma, että ihmisillä on paljon enemmän huolta mielessä tänä päivänä kuin aiemmilla sukupolvilla.

Monet Jeesusta rakastavat ovat ilmeisesti yhtä huolissaan kuin ei-uskovien joukot. Tästä olen saanut todistuksen muutamista meidän keskukseemme lähetetyistä kirjeistä. Lukemattomat uskovat viettävät yönsä valveilla, huolissaan ja masentuneina. He menevät kirkkoon toivoen kokevansa vähän huojennusta taakoistaan. Kirkosta ulos tullessaan he huomaavat niiden palaavan.

Jeesus ennusti, että ihmisten sydämet ovat viimeisinä päivinä täynnä huolta kaiken maailmassa olevan sekasorron takia.

”Ja on oleva … ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät”(Luuk.21:25 - 26).

Jeesus sanoi, että tulevat tapahtumat maailmassa ovat niin pelottavia, että ihmiset sanan mukaisesti menehtyvät sydänkohtaukseen.

Vuosia sitten tuli kirje eräältä yli yhdeksänkymmenvuotiaalta julistajalta. Hän muistaa 1920-luvun moraalittomuuden, joka saattoi Amerikan päälle rangaistuksen suuren laman muodossa. Hän on kokenut kaksi maailmansotaa. Hän on nähnyt, kuinka liikkuminen on muuttunut hevosvaunuista avaruusraketteihin ja yhteydenpito rätisevistä radioista Internetiin. Lyhyesti sanottuna, hän on nähnyt sen kaiken.

Nyt hän kirjoittaa, että se pahuus, joka nyt rehottaa kansamme keskellä pahoittaa häntä enemmän kuin mikään hänen aiemmin näkemänsä. Hän ei melkein pysty tajuamaan sitä kaikkea, koska kaikki tapahtuu sellaisella vauhdilla ja moraalinen alennus on niin syvää, ettei sitä voi käsittää.

Kuitenkin Jeesus antaa meille rauhoittavan sanan siitä huolimatta, mitä nyt tapahtuu. Hän kehottaa: ”Katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu”(Matt.24:6). Hän sanoo siis meille: ”Älkää antako minkään näistä mainitsemistani pahoista asioista huolestuttaa mieltänne.” 

Monday, November 4, 2013

UUSI LUKU by Gary Wilkerson

Apostolientekojen kirjassa on 28 lukua. Jumala on kuitenkin vuosisatojen ajan kirjoittanut siihen uutta lukua kymmenien tuhansien opetuslastensa välityksellä. Heidän nimensä eivät ole Filippus tai Tabita tai Timoteus. Ei, nykyään heidän nimensä ovat sellaisia kuin Jenny, Jimmy tai Jonathan.

Jenny, punatukkainen australialainen, käy seurakunnassamme Colorado Springsissä. Hänellä on ennen kuulumattoman hauska nauru, ja hän on hulluna evankeliumiin. Joka päivä hän ja hänen miehensä näkevät Jumalan voiman liikkuvan niissä ihmisissä, joita he tapaavat.

Sitten on opetuslapsi nimeltä Jimmy, jonka kanssa olen ollut työtoveruudessa jo vuosikymmenien ajan. Vain harvat osaavat evankelioida niin kuin Jimmy. Äskettäin, kun hän johti jonkun Jeesuksen luokse, hän ehdotti: ”Anna minun pitää raamatuntutkistelu sinun talossasi.” Pian tuli lisää ihmisiä naapurustosta, ja he tulivat uskoon. Jimmy toisti tempun toisessa asumalähiössä ja taas seuraavassa. Raamattupiirejä alkoi syntyä joka puolelle kaupunkia, koska yksi radikaali kristitty uskoi, että Hengen voima liikuttaa sydämiä yliluonnollisesti.

Jonathan on kolmetoistavuotias opetuslapsi meidän seurakunnassamme. Hän rukoilee kuin koko ikänsä lähetyssaarnaajana olleen arvovallalla. Hänen rukouksensa pudottavat aikuiset polvilleen, koska hänellä on särkyneen ja nöyrän sydämen ääni. Jonathan janoaa nähdä Jumalan pelastavan kadotettuja, ja hänen hengellinen nälkänsä tarttuu helposti.

Kuvailen tässä 2000-luvun uskovia, joille on annettu ensimmäinen vuosisadan voima. Meidät, sinut ja minut on kutsuttu varustautumaan Jumalan Hengellä Jumalan työhön. Uskon, että nyt on monissa seurakunnissa aika lakata olemasta vain Jumalana sanan kuulijoita ja lähteä toteuttamaan sitä. Tietenkin raamattupiirit ja rukousryhmät ovat hyviä. On kuitenkin eri asia tuntea Jeesus ja hänen kirkkautensa, kuin saada hänen Henkensä sisimpäämme, että voisimme julistaa hänen tavallaan. Pyhä Henki on tullut asumaan meihin, että hän voi toteuttaa päämääränsä meidän kauttamme.

Kehotan sinua yhtymään kanssani rukoukseen: ”Herra, haluan olla vahva sinun sanasi kuulemisessa ja sen tekemisessä. Anna meille helluntai tänään, Herra! Aamen.” 

Friday, November 1, 2013

AHABIN LIITTO MAAILMAN KANSSA

Kerran Ahab teki parannusta Elian saarnan ansiosta. ”Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, en minä anna onnettomuuden tulla hänen aikanansa: hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuansa." (1 Kun.21:29). Siitä päivästä asti hän saattoi sanoa: ”Parannusko? Kyllä tein sitä sen suuren Jumalan profeetan, Elian saarnan vaikutuksesta.” Se oli valitettavasti vain kertakokemus, ei Ahabin päivittäistä vaellusta. Ongelma oli siinä, että hän oli veljeytynyt maailman kanssa. Veljeytynyt, tarkoittaa ”yhteisymmärrystä, että olemme samanlaisia, sellaisia, joita kunnioitan.” Hän oli liitossa, jonka Jumala oli kironnut. Ahab väitti rakastavansa totuutta, mutta syvällä sisimmässään hän vihasi moitetta.

Moni sanoo tänä päivänä: ”Me haluamme vain totuutta. Julista sitä!” Silti he sydämessään sanovat: ”Liian tuomiohenkistä, liian vaikeaa. En kestä tätä enempää.”

Ahab oli sokea sille kauhealle asialle, että häntä johti valheen henki. Tämä valheen henki pani Sidkian, väärän profeetan kerskumaan, että Jumalan Henki oli hänen päällään (ks. 1Kun.22:24). Nyt Ahab oli varma siitä, että hän kuuli Jumalan äänen ja palaisi voittajana.

Uskovat, jotka pitäytyvät Iisebelin oppiin, ovat sataprosenttisen varmoja siitä, että ovat oikeassa. He eivät saata nähdä petosta. Ahab ei lähtenyt sotaan ajatellen: ”Ne neljäsataa ovat vääriä profeettoja. Heillä ei ole sanaa Jumalalta”. Ei, hän lähti täysin vakuuttuneena, petettynä ja vieteltynä väärään.

Miksi useat uskovat lankeavat petokseen? ”Mutta katso, te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä. Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' - tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!”(Jer.7:8- 10). Siinä on vastaus: riippuminen helmasynnissä, sydämen salaisessa epäjumalassa, synnin vanhurskauttamisessa, veljeydessä maailman kanssa. Kun he tulevat Jumalan huoneeseen kerskuen: ”Ei minussa ole syytä”, se on avoin kutsu valheen hengelle. 

Thursday, October 31, 2013

IISEBELIN HENKI

Iisebelin henki vihaa Jumalan profeettoja ja jumalisia profetioita. ”Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat,

lähetti Iisebel sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: ’Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty"(1 Kun.19:1-2).

Iisebelin hengen sitomat uskovat eivät ota huomioon Jumalan pyhiä profeettoja. He istuvat Iisebelin lailla kylmänä, tunteettomana, kun Ahab joutui Karmelin vuorella ihmeellisen, korkeimman auktoriteetin vaikuttaman näytelmän yksityiskohtiin. Se ei tehnyt vaikutusta Iisebeliin. Se vain kivetti hänen päätöksensä.

Niin on nytkin. Iisebelin opin julistajat ja ne, jotka pitävät Ahabista eivätkä halua avautua Pyhän Hengen vaikutukselle tai katumukseen ja pyhyyteen tähtäävälle saarnalle, kuulevat sen ja menevät pois, yhä vakuuttuneempina omasta opistaan. Heidän silmiensä edessä ei ole enää edes Jumalan pelkoa.

Varmin merkki väärästä opettajasta ja Iisebelin opista on profeetallisten varoitusten ja tuomion julistuksen hylkääminen. He sanovat niitä maailmanlopun meiningiksi. He nauravat ja pilkkaavat. Jeremia sanoo sellaisia paimenia sokeiksi ja mykiksi. Herra on käskenyt heitä tottelemaan: ”Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa”(Jer.7:24).

Ne, jotka opettavat Iisebelin oppia, väittävät olevansa profeettoja, mutta oikeat ja väärät profeetat voi testata. Iisebelin profeetat ennustavat vain hyviä asioita, rauhaa ja menestystä. ”Mutta Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot profeetoista: ’Katso, minä syötän heille koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä; sillä Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus levinnyt koko maahan’. Näin sanoo Herra Sebaot: ’Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta. He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus”(Jer.24:14 - 17).

Iisebelin hengenvallassa olevat eivät käännä ihmisiä heidän pahuudestaan. He puhuvat utopiaa ja käyttäytyvät saarnatuolissa hölmösti.

Wednesday, October 30, 2013

SUURIN PETOS

Nykyaikaisen seurakunnan suurin petos on käyttää Jumalan sanaa kateuden hyväksymiseen. Pinnallisesti katsottuna Iisebelin oppi toimii(ks.1 Kun.21:14 -16). Se antoi Ahabille, mitä hän halusi. Hänellä oli oikeutensa, kun mies tuomittiin kivitettäväksi petoksen vuoksi kuningasta vastaan. Kaikki hänen omaisuutensa tuli kuninkaalle.

Jisreeliläinen Naabot sanoi Ahabille, ettei antaisi hänelle isiensä perintöä, koska Herra kielsi häntä tekemästä niin.

”Niin Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: ’En minä anna sinulle isieni perintöosaa’. Ja hän pani maata vuoteellensa, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään. Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: ’Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?… Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan’ (1 Kun.21:4 -7).

Kuuntele Iisebelin oppia: ”Sinä olet kuningas, ykkönen ja sinulla on oikeuksia. Älä anna minkään estää sinua saamasta, mitä haluat”. Hän sanoi siis Ahabille: ”Ole iloinen! Minä hankin sen sinulle!” Siinä on väärä oppi pähkinänkuoressa. “Älä huolehdi sen takia. Älä tunne itseäsi surulliseksi tai noiden sydäntäsi kalvavien halujesi tuomitsemaksi. Minä hankin sen sinulle!” Iisebelin käyttämän väärän opin tavoin ne vääntävät ja käyttävät väärin Raamattua.

Ahab ei kuitenkaan pystynyt nauttimaan saamastaan Jumalan ärsyttävän profeetan takia. ”Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: ’Nouse ja mene tapaamaan Ahabia… Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa. Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön? Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi'. Ahab sanoi Elialle: ’Joko löysit minut, sinä vihamieheni?’ Hän vastasi: Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä’(1 Kun.21:17 -20).

Kuvittele Ahab katsastamassa uutta omaisuuttaan puhuen itsekseen: ”Eikö elämä ole ihanaa? Voi, Iisebeliä. En kyllä hyväksy kaikkia hänen menetelmiään, mutta kyllä hän silti saa paljon aikaan.” Hänen jokaista askeltaan seurasi profeetta Elia.

Niin on tänäänkin. Jumalan on lähettänyt profeettoja, huutamaan kovaan ääneen, vastustamaan Iisebelin aineellisuuden oppia, tekemään epämiellyttäväksi kenenkään uskovan nauttia leikkikaluistaan tai saavutuksistaan. He ovat myyneet itsensä niille. He eivät pysty näkemään, että synti on kaiken takana. Joka kerta, kun huudan menestysoppia vastaan, tunnen Elian hengen ja voiman laskeutuvan ylleni. Kaikkialla kuullaan profeetallisia huutoja, selkeitä ja kovia: ”Synti! Olet joutunut synnin valtaan myymällä itsesi sille.”

Tuesday, October 29, 2013

SALAISESSA SYNNISSÄ ELÄMISEN VAARA

Kolme Iisebelin opin erottavaa merkkiä löytyy Vanhan Testamentin Iisebelissä, väärien oppien äidissä ja ruumiillistumassa. Jeesus samaisti hänen nimensä väärään oppiin, mihin hyvänsä, joka opettaa jonkin pahan olevan hyvää tai että Jumalaa halveksiva voi olla puhdas.

Iisebelin nimi merkitsee heprean kielellä ”seksuaalisesti puhdas, neitseellinen, epäjumalan palveluksesta vapaa”. Ajattele, koko Raamatun jumalattomin, epäjumalan palvontaan antautunein, juonitteleva, vihamielinen on nimeltään hyveellinen, synnitön. Jokin paha on nimetty hyväksi ja ironista kyllä ”seksuaalisesti puhtaaksi”?

Kuinka hänestä olisi tullut seksuaalisesti puhdas? ”Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin … ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä”(1 Kun.16:30 - 31). Nimi Ahab merkitsee ”isänsä luonteella leimattu”. Iisebel edustaa väärää oppia ja Ahab on sen uhri. Raamattu kertoo, ettei riittänyt Ahabin sydämen taipuminen syntiin, epäjumalanpalvelukseen ja kompromisseihin. Hän tuo elämäänsä vielä saatanallisen tehon, joka vahvistaa hänen syntiään. ”Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä”(1 Kun.21:25).

Sanoman ydin on siinä, että salaisiin synteihin ja himoihin pitäytyvät uskovat ovat alttiita syleilemään ja liittoutumaan vääriin oppeihin, jotka vain lisäävät ja vahvistavat heidän syntejään. Iisebel oli viimeisin asia, mitä Ahab olisi tarvinnut. Hän se toi Ahabissa esiin kaikkein pahimmat puolet, moninkertaisti ne ja tuhosi hänet. Niin käy väärän opin kanssa. Jos sinussa on syntiä, himoa tai maailmallisuutta, huonoin asia, mitä voit ottaa vastaan, on väärä oppi, joka tuo esiin kaikkein huonoimmat puolesi.

Kun Daavid teki syntiä Batseban kanssa, hän ei tarvinnut väärää profeettaa tuomaan lohduttavaa sanomaa siitä, kuinka Jumala rakasti häntä. Hän tarvitsi kompromisseja tekemättömän Naatanin profeetaksi osoittamaan sormellaan ja huutamaan: ”Sinä olet se mies”.

Ne, jotka saarnaavat Kristuksen oppia, näyttävät ihmisille pahan ja hyvän välisen eron. Heidän huulillaan ei ole näiden kahden sekoitusta. ”Ja opettakoot he minun kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta” (Hes.44:23).

Meillä on nyt kokonainen sukupolvi lapsia, jotka eivät osaa tunnistaa pahaa, kun sen näkevät. Väärät profeetat ovat pettäneet heidät. He nimittävät hyväksi sitä, kun violettihiuksiset rokkaajat, puettuina sadomasokisteiksi, kulkevat rinta rottingilla ja keikuttelevat lantiotaan seksikkäästi jopa saarnatuolista. Heille on kerrottu, että seksi avioliiton ulkopuolella on hyvää, niin kauan kuin rakastat ja todella kunnioitat tuota henkilöä. Vääristä profeetoista on tullut synnin puolustajia.