Saturday, December 7, 2013

UUSI ALKU by Jim Cymbala

Yli sata vuotta sitten Charles Haddon Spurgeon, suuri brittiläinen pastori sanoi eräässä saarnassaan: “Seurakunnan tilaa voidaan mitata hyvin tarkkaan sen rukouskokouksilla.”

Brooklyn Tabernaclen ensimmäisessä tiistain rukouskokouksessa viisitoista - kahdeksantoista ihmistä tuli yhteen. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Nousin vain ylös ja johdin ihmiset laulamaan ja ylistämään Jumalaa. Siitä syntyi pitkällinen rukous. Tunsin aivan uuden yhteyden ja rakkauden, kun Jumala näytti kutovan meidät yhteen.

Sitä seuraavina viikkoina rukouksiin tuli paljon vastauksia. Meidän joukkoon liittyi uusia taitavia ja kyvykkäitä ihmisiä, jotka auttaisivat tilannettamme. Pelastumattomia sukulaisia ja täysin vieraita alkoi ilmestyä paikalle. Aloimme ajatella itseämme jonkinlaisena ”Pyhän Hengen ensiapuasemana, jossa ihmiset voisivat saada pelastuksen hengelliseen traumaansa. Niinpä viikko toisensa jälkeen rohkaisin ihmisiä rukoukseen.

Emme olleet tulleet yhteen vain kuulemaan toinen toistemme ääntä hienoin sanakääntein muotoilluissa rukouksissa. Meillä oli liian suuri hätä tehdäksemme niin. Me keskityimme ylöspäin, Jumalaan enemmänkin kuin ihmisiin vieressämme. Suuuren osan ajasta huusimme Herraa yhteänä joukkona, kaikki rukoillen ääneen yhtaikaa, mitä tapaa noudatamame edelleen. Toisin ajoin otamme toisiamme käsistä kiinni rukouspiireissä tai useat eri ihmiset, joilla on erityisiä taakkoja, avaavat sydämensä ja puhuvat niistä. Rukouspiirin muoto ei ole ollenkaan niin tärkeä kuin sen ydin, Kaikkivaltiaan kosketus, rukoileminen yhtenä miehenä.

Noina aiempina aikoina seurakunnassamme, kun ihmiset tulivat lähelle Herraa, saatiin kokea Hengen täyteyttä ja ensimmäinen rakkautemme syttyi uudestaan palamaan. He luonnollisesti alkoivat puhua siitä työpaikoilla, asuintaloissaan, suvun kokoontumisissaan. Pian he toivat mukaan uusia ihmisiä.

Siitä päivästä lähtien aina tähän asti ei ole koskaan ollut sellaista aikaa, että seurakunta olisi pienentynyt, kiitos Jumalalle. Hänen armostaan meillä ei ole noussut ryhmiä, jotka olisivat halunneet erota meistä. Jumala on aina lähettänyt ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Useinkaan emme edes saaneet selville, mistä he olivat kuulleet meistä.


__________
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.