Monday, November 21, 2011

HERRAN MIELEN JA TAHDON TUNTEMINEN

”Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi”(Ps.10:17).

Tässä jakeessa Daavid osoittaa yksinkertaisen, kolmen askeleen suunnitelman Herran mielen ja tahdon tuntemiseen elämässäsi:

  1. Rukoile häntä
  2. Valmista sydämesi kuulemaan hänen äänensä
  3. Hän antaa sinun tietää, eli Pyhä Henki puhuu sinulle.

Aivan pian Jumala aikoo vuodattaa kirkkautensa maljan sellaisessa määrin, ettei maailma ole koskaan ennen nähnyt. Pyhä Henki todistaa sen naapureillesi, työtovereillesi ja pelastumattomille perheenjäsenillesi.

Ihmiset kaikkialla tulevat tunnontuskiin ja kääntyvät kuolleista seurakunnistaan etsimään niitä, jotka vaeltavat Jumalan kanssa. Epätoivoissaan he etsivät niitä, joiden sydän on valmiina.

Jumala käyttää satojatuhansia tavallisia palvelijoitaan tässä lopunajan työssä, joka tapahtuu ihmiseltä ihmiselle. Niinpä kysyn sinulta: Haluatko sydämestäsi olla valmiina, jotta hänen työnsä saadaan päätökseen sinussa ja sinun kauttasi?

Tunnusta tänään Jumalalle: ”Herra, minä haluan elämäni olevan hyödyksi. Tiedän, että elän vain leivästä epätoivon erämaassa, mutta haluan elää!”

Sukella hänen sanaansa. Opi etsimään hän päivittäin. Kun valmistat sydämesi, löydät vallankumouksellisen voiman. Sen kautta elämääsi tulee tarkoitus ja täyteys. Tunteesi ja persoonallisuutesi muuttuvat, ja sinuun vuotaa voimaa.

Kun Jumala näkee sinut valmiina, hän tuo sinulle suuria tilaisuuksia työskennellä hänen hyväkseen. Sinun ei tarvitse edes lähteä kodistasi. Jumala tuo tarpeet ovellesi.

Voimallinen Jumala, jota palvelemme, valmistaa kansaansa juuri tällä hetkellä valtavaan työhön.

”Herra lähtee sotaan niin kuin sankari, niin kuin soturi hän kiihottaa kiivautensa; hän nostaa sotahuudon ja karjuu, uhittelee vihollisiansa”(Jes. 42:13).

Valmista sydämesi kohtaamaan häntä! Anna valmistaa itsesi palvelijaksi, varustetuksi ja valmistetuksi hänen suurta Hengen vuodatustaan varten. Silloin hänen kirkkautensa tulee sinussa eläväksi!

Friday, November 18, 2011

ENEMMÄN KUIN PELKKÄÄ JULISTUSTA JA OPETUSTA

Uskon, että evankeliumin julistamisessa tulisi olla Pyhän Hengen läsnäolo ja voima, joka tekee ihmeellisiä tekoja ja osoittaa evankeliumin todeksi!

Paavali julisti rohkeasti: "Minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista" (1 Kor. 2:4). Kreikankielen sanat tarkoittavat tässä "oikeaksi todettu". Paavali sanoi: "Minä saarnaan oikeaksi todettua evankeliumia. Jumala ja Pyhä Henki vahvistavat saarnani merkein ja ihmein!" Hebr.2:4 sanoo, että Jumala vahvisti Paavalin sanoman merkein ja ihmein: "Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan".

Alkuseurakunnan uskovilla oli vain yksi rukous: "ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta" (Ap.t. 4:30). Nämä apostolit menivät kaikkialle saarnaten täyttä evankeliumia.

"Monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta"(Ap.t.2:43). "Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä... Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot" (Ap.t.5:12,14).

Tässä yksi kaikkein selvimpiä todistuksia siitä, että täyden evankeliumin saarnaamisen tulee sisältää merkkejä ja ihmeitä: "Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta" (Ap.t.14:3). Tämä jae sanoo, että apostolit tekivät työtään rohkeasti kauan aikaa, saarnaten armoa ja katumusta. Sitten Jumala siunasi sen merkein ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kauttaan.

Jumalan viimeisten päivien seurakunta "lähtee ja saarnaa kaikkialla, ja Herra vaikuttaa heidän kanssansa ja vahvistaa sanan sitä seuraavien merkkien kautta"(Mark.16:20). Tällaisen näyn Jumala antaa meille.

Viimeisten päivien seurakunnan ihmeet ovat aitoja, niitä ei voi kyseenalaistaa tai kieltää, vaikkei niistä tiedetä yleisesti. Sen sijaan, niiden sanoma lähtee eteenpäin tavallisten, pyhien ja Jumalalle erotettujen kautta. He tuntevat Jumalan ja ovat läheisessä suhteessa Jeesukseen.

Nämä uskovat tulevat salaisista rukouskammioistaan. Se on vähälukuinen, mutta täynnä uskoa oleva valmis armeija. Se ei halua muuta kuin tehdä Jumalan tahdon ja kirkastaa häntä. He ovat pelottomia ja voimakkaita rukouksessa. He avaavat kokonaisia kansakuntia evankeliumille ja Jumala vahvistaa sanansa heidän valtavien tekojensa kautta!

Thursday, November 17, 2011

TÄYDEN EVANKELIUMIN JULISTAMINEN

Apostoli Paavali sanoi omalle sukupolvelleen: "Olen vienyt päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen"(Room.15:19). Tämä ilosanoman julistamisen "päätökseen vieminen" on paljon enemmän kuin sanoja. Se on sanojen ja tekojen ilosanoma! "En näet rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on minun kauttani tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen avulla" (Room. 15:18).

Paavali sanoi: "Pakanat kääntyivät Kristuksen puoleen, ei ainoastaan julistukseni vuoksi, vaan koska minun sanojani seurasivat ihmeelliset teot!"

"Tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla. Näin olen vienyt päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen kiertäen kaikkialla Jerusalemista aina Illyriaan saakka" (j. 19).

Jos Paavali olisi saarnannut ja opettanut ilman merkkejä ja ihmeitä, hänen viestinsä ei olisi saanut aikaan niin paljon. Se ei olisi ollut päätökseen vietyä evankeliumin julistamista! Hän sanoi korinttilaisille: "Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla"(2 Kor. 12:12).

Huomaa Paavalin sanat tässä jakeessa: tunnusmerkit, ihmeet ja voimateot. Useimmat uskovat kavahtavat näinä päivinä näitä sanoja! Miksi? Koska häikäilemättömät, vallanhaluiset julistajat ja opettajat ovat tehneet niistä irvikuvia! On suuri onnettomuus, että ylilyönnit ovat saaneet monet Jumalaa pelkäävät pastorit, evankelistat ja maallikot kääntymään pois täyden evankeliumin totuudesta.

Rakas lukija, Jumala on yhä Jumala ja hän tekee edelleen ihmeitä ja voimatekoja! Hän on yhä parantajamme ja haluaa näyttäytyä vahvana niiden vuoksi, jotka luottavat häneen! Suuret, yliluonnolliset teot tapahtuivat alkuseurakunnassa ilman ylilyöntejä, mainostamista tai teatraalisuutta. Kukaan ei ottanut itselleen kaikkea voimaa ja valtaa. Paavalin lähetystyö on tästä esimerkkinä:

Kun Paavali saarnasi pitkään Trooaassa, nuori mies istui ikkunalaudalla, nukahti ja putosi kolmannesta kerroksesta maahan. Raamattu sanoo, että nuori mies "nostettiin ylös kuolleena" (ks. Apt. t. 20:9- 12).

Kun Paavali tuli miehen luo, hän pyysi hiljaisuutta. Sitten, aivan niin kuin Elia oli tehnyt, hän kävi makaamaan kuolleen pojan päälle, ja yhtäkkiä elämä vain palasi takaisin. Poika oli herännyt kuolleista! Miten voimallinen ihme!

Paavali ei lähettänyt ketään levittämään uutista tämän ihmeen tapahtumisesta. Ei, sitä hän ei tehnyt. Kaikki menivät takaisin kolmanteen kerrokseen, nauttivat ehtoollista ja Paavali jatkoi saarnaamistaan. Raamattu ei edes mainitse tätä nuorta miestä uudestaan. Miksi? Siksi, että seurakunta piti yliluonnollisia asioita tavallisina! He saarnasivat täyttä evankeliumia, jota merkit ja ihmeet seuraavat!

Wednesday, November 16, 2011

VIIMEISTEN PÄIVIEN SEURAKUNTA

Uskon, että Jumalan antama näky viimeisien päivien seurakunnalle perustuu hänen Sanaansa. Raamattu kuvaa selkeästi, minkälainen Jeesuksen Kristuksen seurakunta on juuri ennen hänen tulemistaan.

Amerikan seurakunnat ovat kaukana siitä. Suurimmaksi osaksi kokonaiset kirkkokunnat toimivat näinä päivinä ilman Pyhää Henkeä. Niillä ei ole Jeesuksen läsnäoloa eikä armolahjoja. Niissä harjoitetaan jonkinlaista uskontoa vailla voimaa, synnintuntoa tai pelastavaa sanomaa. Niistä on tullut maailman kanssa yhteen sopivia, enemmän poliittisia kuin hengellisiä yhteisöjä. Ne kohauttavat olkaansa synnille, iskevät silmää avioerolle ja vitsailevat yliluonnollisesta. Samalla ne työntävät syrjään opetuksen taivaasta, helvetistä, katumuksesta ja tuomiosta.

Uuden Testamentin seurakunta sai paholaisen vapisemaan! Se ajoi syvyyksiin demonien armeijoita, rukoili vankiloiden ovet auki ja sai vallassa olijat kavahtamaan pelosta. Noilla varhaisilla uskovilla oli sellainen usko ja voima, että rammat nousivat hyppimään ja kerjäläisistä tuli evankelistoja. He uskoivat yliluonnolliseen, avasivat sokeiden silmät, kuurojen korvat ja paransivat kaikenlaisia sairauksia. He jopa herättivät kuolleita!

En väitä, että Jumalan viimeisten päivien seurakunta on jonkinlainen uusinta tai kopio ensimmäisen vuosisadan seurakunnasta. Ei, sanon, että se on jopa suurempi! Se on mahtavampi, voimakkaampi ja Jeesus ilmaisee itsensä sille voimakkaammin. Pyhä Henki toimii siinä voimakkaammin kuin koskaan ennen, voimakkaammin kuin Helluntaina! Jumala säästää parhaan viininsä aina viimeiseksi!

Profeetta Daniel vahvistaa tämän. Hän sanoi, että tietyt profeetalliset totuudet ovat lukittuina ja tulevat ilmi vasta viimeisinä päivinä: "Niin hän sanoi: ’Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät” (Dan. 12:9- 10).

Näinä päivinä Pyhä Henki näyttää näitä asioita hengellisille, tarkkaavaisille pyhille! ”Niin kuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin” (1 Kor.2:9- 10).

Herra valmistelee voimakasta mutta samalla nöyrää, oman sydämensä mukaisten paimenien armeijaa, ja myös nälkäisten lampaiden seurakunnan jäännöstä, joka ovat kääntyneet pois nykyaikaisen seurakunnan kuolleisuudesta ja synnistä. Näyttämö on valmiina seurakunnalle, joka on palava, ei penseä ja vapisuttaa helvetin perustuksia. Mikään voima maan päällä ei voi olla huomaamatta sitä eikä halveksi sitä!

Tuesday, November 15, 2011

JUMALA EI NÄÄNNY

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut:
Herra on iankaikkinen Jumala,
joka on luonut maan ääret?
Ei hän väsy eikä näänny,
hänen ymmärryksensä on tutkimaton”(Jes.40:28).

Jumalan mitätöinti on sitä,
Että epäillään hänen enää ilmestyvän
Ihmiskunnalle sen kriisien ja tarpeiden keskelle,
Että hän on joko kuollut tai nukkuu
Kykenemättömänä tarkastelemaan
Tai ohjailemaan ihmisen askeleita.
Mutta kuka pystyy mittaamaan Jumalaa?
Kehenkä me vertaisimme häntä
Tai kenenkä kaltainen hän olisi?
Etkö ole tiennyt?
Etkö ole kuullut?
Iankaikkinen Luoja,
Maailman lopun Jumala,
Ei torku eikä nuku.
Hän ei väsy
Eikä näänny,
Vaan ne, jotka häneen luottavat
Saavat uuden uskon ja voiman
He lentävät kuin kotkat:
He juoksevat eivätkä väsy,
Eivätkä näänny.

Monday, November 14, 2011

LAKKAA MIETTIMÄSTÄ, KELPAATKO

”Kansa pelkäsi Herraa.… ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä”(Hagg.1:12, 14). Israelilaiset katuivat itsekkyyttään ja ryhtyivät jälleen rakentamaan temppeliä. He olivat taas siellä, missä heidän pitikin, rakentamassa Jumalan huonetta!

He seisoivat temppelin perustusten äärellä, ja seinät alkoivat kohota. Jokin oli kuitenkin hullusti, ja monet vanhuksista alkoivat itkeä. Miksi? Siksi, että he olivat nähneet Salomon temppelin loiston kuusikymmentä vuotta aikaisemmin. Uusi temppeli ei vetänyt sille vertoja. Päinvastoin, se ei näyttänyt oikein miltään!

Kansa alkoi puhua menneestä loistosta ja sanoi: ”Tässä temppelissä ei ole edes liitonarkkia, ei armonistuinta eikä kerubeja. Alttarilla ei ole kuluttavaa tulta eikä shekina-pilvi laskeudu temppelin ylle. Kaiken raskaan työmme, uhrauksiemme ja kuuliaisuutemme jälkeen, vaikka olimme panneet Jumalan asiat ensimmäisiksi, me emme saa valmista aikaan! Tämä ei ole mitään verrattuna entiseen. Miksi nähdä vaivaa, miksi jatkaa, kun näemme niin vähän tulosta aherruksestamme.”

Jumalan kansan enemmistö antaa periksi tänä päivänä, koska he ajattelevat, etteivät saa mitään aikaan! He menevät israelilaisten lailla takaisin Jumalan luo, panevat hänet etusijalle, etsivät hänen tahtoaan, rakentavat hänen huonettaan. Kun he katsovat omaa elämäänsä, he sanovat: ”Minulla on niin vähän tuotavana kaikesta yrittämisestäni huolimatta. Minussa on niin vähän Jumalan pyhyyttä, niin vähän hänen kunniaansa. Verrattuna muihin uskoviin minä en täytä mittaa. Mitä kannattaa yrittääkään! En saa koskaan voittoa!

Olen varma siitä, että monet uskolliset uskovat luopuvat yrittämisestä. He vertaavat itseään toisiin uskoviin ja lannistuvat, koska tuntevat alemmuutta.

Jos vain pysyt uskollisena Herralle etkä yritä mitata itseäsi millään muulla kuin omalla rakkaudellasi Jeesusta kohtaan, voit olla varma hengellisestä kasvusta. Lisäksi Jumala lupaa olla kanssasi.

Rakas lukija, voit panna merkille tämän, koska juuri Jumala antaa sinulle tämän lupauksen! Tästä hetkestä lähtien kiinnität katseesi Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Asetat syrjään kaiken vertaamisen ja itsekkäät tiesi, annat hänen tulla kaikeksi kaikessa. Silloin alat nähdä hänen moninkertaisen siunauksensa. Voit kirjaimellisesti merkitä sen muistiin! Tulet tietämään, että hän suosii sinua, hymyilee sinulle, riemuitsee sinusta!

Friday, November 11, 2011

JUMALAN SIUNAUKSESSA JA SUOSIOSSA PYSYMINEN

Jumala siunaa niitä, jotka vaeltavat uskollisina, ja osoittaa suosiotaan niitä kohtaan, jotka tekevät niin hänelle!

Kuinka kansakunnat, perheet ja yksittäiset ihmiset menettävät Jumalan siunauksen ja suosion? Profeetta Haggai puhuu tästä. Ensimmäinen syy siihen hänen listassaan on, että ihmisen mielenkiinnon kohteet korvaavat Jumalan asiat! "Tämä kansa sanoo: Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta"(Haggai 1:2). Israelilaiset lopettivat Herran huoneen rakentamisen ruveten rakentamaan omia kotejaan!

Tämä tapahtui kuusikymmentä kahdeksan vuotta Salomonin temppelin tuhoamisen jälkeen. Vain kansan jäännös oli palannut Babylonian vankeudesta Jerusalemiin nimenomaan uudelleen rakentamaan Jumalan huonetta. He tosiaan pystyttivät temppelin perustukset innolla ja jännittyneinä!

Sitten heitä kohtasivat vaikeat olosuhteet, vaikeudet ja lannistuminen. Vähitellen he menettivät mielenkiintonsa Jumalan töihin sanoen: ”Nyt ei vain ole se aika. Meillä on liikaa ongelmia. Sitä paitsi vietämme niin paljon aikaa tämän asian parissa, että olemme alkaneet lyödä laimin omia perheitämme ja toimiamme."

Yksi toisensa jälkeen he käänsivät selkänsä keskittyäkseen omiin asioihinsa. Herran asiat, jotka vaikuttivat heidän omaan hyvään oloonsa, jäivät toissijaisiksi! He alkoivat rakentaa omia talojaan ja käyttivät siihen puutavaran, joka oli varattuna temppelin pystyttämistä varten.

Kuinka uskovat näinä päivänä menettävät Jumalan siunauksen ja suosion? Se tapahtuu lakkaamalla rakentamasta hänen temppelinsä, kun lopetamme rukoilemisen ja Jumalan etsimisen, kun lakkaamme huolehtimasta hänen hengellistä ruumistaan!

Haggai osoittaa tämän ongelman: Kun kansa asetti Jumalan mielenkiinnon kohteet ensisijalle, hän huolehti heidän ruuastaan ja asuinsijoistaan. Totisesti hän huolehti heistä kaikin tavoin. Heidän viinitarhansa kukoistivat, heidän rypäleterttunsa olivat painavat. He nukkuivat yönsä rauhassa, ja heidän lapsensa tanssivat kaduilla. Yksikään heidän vihollisistaan ei voittanut heitä. Se oli Jumalan siunausten ihmeellistä aikaa, mutta sitten kansa tuli vedetyksi omiin tarkoitusperiinsä!

Tätä juuri tapahtuu tänäkin päivänä! Meidän maailmamme on itsekkyyden kuluttama, oman ylpeyden, kunnianhimon ja tahdon. Jokainen ihminen juoksee vain oman parhaansa perässä! Ei ihme, että niin monet ovat juopuneita ja huumeiden pökerryttäm

iä, vaeltavat pimeydessä ja hämmennyksessä.

Jumala sanoo: "Ja minä olen kutsunut kuivuuden maahan...kaikelle kätten vaivannäölle"(Haggai 1:11). Hän sanoo: "Jos alatte laiminlyödä sieluanne ja käännytte aineelliseen, päädytte olemaan ilottomia, tyytymättömiä, tyhjiä ja kuivia! Haluan teidän laittavan minun asiani etusijalle, sitten voin taas siunata ja osoittaa teille suosiotani!"

Thursday, November 10, 2011

JEESUS HALUAA PARASTA MORSIAMMELLEEN

Kuinka se murtaakaan Herran sydäntä, että kyseenalaistamme hänen kykynsä ja halunsa toimia parhaaksemme. Raamattu sanoo selvästi, kuinka Herra piti ihmeellisen tunnontarkasti huolta Ruutista. Ruut sitoutui rakastamaan Jahve Jumalaa ja sanoi anopillensa, Noomille: "Sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani"(Ruut:1:16).

Jumala rakasti Ruutia ja avasi hänelle ovia. Hän oli köyhä ja joutui poimimaan tähteitä toisten pelloilta, mutta Raamattu sanoo: "Hänelle sattui niin, että se peltopalsta oli Booaan" (Ruut:2:3). Missään maailmassa ei tapahdu mitään "sattumalta." Se oli Herran tekoa. Hän tiesi, mikä oli parasta Ruutille!

Ruut yksinkertaisesti rakasti Herraa, laittoi kaiken turvansa häneen, ja Jumalalla olikin varattuna hänen aviopuolisokseen hyvin rikas mies! Booas näki Ruutin pelloilla ja havaitsi heti: "Hän on erilainen, todella erilainen." Se vei miehen sydämen!

Voi, mikä rakkaustarina ja mitkä ihmeelliset olosuhteet panivat sen alkuun. Ruut nai tämän vanhurskaan miehen. Jos Herra oli valmis tekemään näin Ruutille, eikö hän tekisi niin myös oman morsiamensa hyväksi, missä olosuhteissa hyvänsä?

Meillä on Hän, joka paljon vauraampi ja vaikutusvaltaisempi kuin Booas. Hänellä on karjaa tuhansilla kukkuloilla. Hän tietää kaiken, voi tehdä mitä vain ja hän rakastaa morsiantaan! Kyllä, Herra toimii sinun täydelliseksi parhaaksesi kaikissa elämäsi asioissa. Sen tekeminen tuottaa hänelle suurta mielihyvää.

Kärsimyksissä ja koetuksissakin jokainen Jeesusta rakastava saa hänen täydellisen huomionsa! Surullista kyllä, emme useinkaan lepää siinä. Me epäilemme, ettei hän toimi kaiken aikaa meidän parhaaksemme.

Rakas lukijani, mikään ei murra hänen sydäntään enempää! Paavali kuvaa Kristuksen morsiamen olevan "kirkastettu seurakunta, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista" (Ef.5:27). "Ryppy" tässä tarkoittaa "poimua" kasvoilla, ”kulmia kurtussa”. Ne puhuvat huolista ja murehtimisesta. Paavali sanoo, ettei Jeesuksen morsiamella ole "huolien uurteita" kasvoissaan.

Kristuksen morsian lepää hänen rakkaudessaan. Hän uskoo sulhasen tietävän, missä morsian on, millaisia tunteita tällä on. Sulhanen tietää, mitä morsian joutuu käymään läpi ja mikä on parasta hänelle. Hänen rakkautensa antaa morsiamelle rauhan ja levon. Morsian tietää, ettei sulhanen salli minkään erottavan häntä itsestään tai satuttavan häntä. Hän pitää huolta morsiamestaan, koska hän sanoi: "Hän on minun!"

Wednesday, November 9, 2011

KRISTUKSEN MORSIAN

Mitä mies ajattelisi, jos hänen tuleva vaimonsa kutsuisi hänet luokseen, pyytäisi häntä istumaan olohuoneeseen ja menisi sitten touhuihinsa? Miehen odottaessa, hän työskentelee keittiössä, pyyhkii huonekaluista pölyjä, lakaisee lattioita eikä sano sanakaan hänelle!

Jeesus joutuu kestämään samanlaista tuskaa kuin kuka tahansa mies tuntisi, jos hänen rakastettunsa uudestaan ja uudestaan sanoisi hänelle: "Minä rakastan sinua", mutta ei huomaisi häntä juurikaan!

Hänen sydänkäpysensä saattaisi väittää: "Hän on aina minun mielessäni." Olen kuullut monien sanovan samaa Jeesuksesta: "Hän on mielessäni kaiken päivää, kaikessa mitä teen." Voit pitää hänet mielessäsi kaiken päivää ja silti hyljeksiä Häntä! Kun tuleva vaimo tekee näin, hänen ns. rakkautensa on valhetta! Hän saattaa sanoa kihlatulleen, miten paljon hän rakastaa häntä, mutta hänen tekonsa kertovat aivan toista.

Herra kysyy: "Unhottaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unhottanut minut epälukuisina päivinä" (Jer.2:32). Myös Daavid kertoi Israelin jatkuvasti unohtavan Herransa: "He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja" (Ps.106:21).

Herra Raamatussa omasta kivustaan, jotta koko maailma sen näkisi! Hän sanoi avoimesti: "Minun kansani hyljeksii minua alituiseen!" Miksi Herra kertoisi maailmalle sellaisesta? Eikö rakastuneiden tulisi salata erimielisyytensä? Ei, hän haluaa meidän tietävän, kuinka loukkaantunut hän on! Hän kertoo sen koko maailmalle, koska hänen sydämensä on särkynyt meidän käyttäytymisemme vuoksi!

Kuvittele, että olet nuori nainen, kihloissa ja menet kirkkoon tulevan miehesi kanssa. Sinä tartut hänen käteensä ja kuulutat kaikille: "Me olemme menossa naimisiin. Minä rakastan häntä. Hän on aivan ihmeellinen!" Ulos tultuanne sinä sulkisit suusi etkä puhua pukahtaisi sanaakaan! Mitä hänen tulisi ajatella siitä?

En haluaisi morsianta, joka julistaa ominaisuuksiani, sanoo rakastavansa minua julkisuudessa, kertoo, kuinka ihmeellinen olen, sitten myöhemmin muuttuu kylmäksi ja välttelee ajan viettämistä kanssani. Sellainen ei ole todellista kiintymystä!

Rakas lukija, jos et vietä laatuaikaa Jeesuksen kanssa joka päivä, jos et vietä aikaa rukouksessa hänen kanssaan tai tutki hänen sanaansa, et rakasta häntä ja särjet hänen sydämensä!

Tuesday, November 8, 2011

VOIMAN SALAISUUS

”Mutta hurskas pysyy tiellänsä,
ja se, jolla on puhtaat kädet,
kasvaa voimassa”(Job 17:9).

Ihmiset alkavat menettää elämänsä hallinnan,
Pilkkaajia joukoittain
Ärsyttäjiä joka puolella.
Viisaita ei löydy.
Kun vuoteet sijataan pimeydessä,
Lahjusten ottamisesta on tullut heidän isänsä.
On aika viattomien
Olla ihmeissään tästä ja
Nousta teeskentelijöitä vastaan.
Voi, kunpa voisi löytää Jumalan miehen,
Niin vanhurskaat voisivat pysyä tiellään
Ja Paholaisen valo sammuisi
Kuolisi hänen tulensa kipinä.
Paholaisen tie on liukas
Ja synti on moite, kuluttava voima,
Mutta se, jolla on puhtaat kädet
On vahvempi
Ja yhä vahvempi.

Monday, November 7, 2011

PALVELLEN HERRAA ILOITEN

Jumala haluaa meidän olevan täysin vakuuttuneita hänen hellästä rakkaudestaan. Hän itse on niin paneutunut työhön, jotta saisi tuoduksi meidät hänen parhaaseensa. Silloin voisimme saada jatkuvan ilon ja riemun vaellukseemme hänen seurassaan. Mooses varoitti Israelia: ”Koska et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea,
on sinun palveltava vihollisiasi, jotka Herra sinun kimppuusi lähettää, nälässä ja janossa ja alastomuudessa ja kaiken puutteessa. Ja hän panee sinun kaulallesi rautaisen ikeen, kunnes hän sinut tuhoaa”( 5 Moos.28:47 – 48).

Jumala sanoo meille tänään: ” Olkaa iloiset ja riemuitkaa siitä, mitä olen tähän mennessä tehnyt hyväksenne! Jos kuljette ympäriinsä itsesäälissä, jupisten ja valittaen, joudutte ikuisesti olemaan hengellisesti nälissänne ja alastomina, hyvä saalis vihollisellenne!” Jumala tahtoo meidän luottavan hänen rakkauteensa meitä kohtaan niin, että me todistamme elämällämme ilosta ja hyvästä mielestä! Hän haluaa julistajia, joilla on ilo sydämessään, täynnä totuuteen perustuvaa riemua.

Hänen totuutensa tuottaa ilon rikkauden, joka virtaa luonnollisesti eteenpäin sydämestämme: ”Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla”(Ps.100:2). ”Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan”(Ps.105:43). ”Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset”(Ps.32:11). ”Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta”(Ps.68:3).

Kysyt ehkä: ”Miten kauan minun pitää jatkuvasti olla iloinen Herran työssä?” Monet uskovat sen kestävän vain niin kauan, kuin virvoituksen aikoja tulee ylhäältä tai niin kauan kuin asiat ovat oikealla tolallaan. Ei, Meidän tulee iloita kaikkina aikoina! Näin juuri Raamattu sanoo: ”Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme”(Ps.90:14). ”Te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä, katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan”(Jes.65:18). Me olemme ”ylhäältä laskeutuva Jerusalem”, uudestisyntyneet ja hänelle elävät ilon ja riemun hengessä! Luottakaan Isää, uskokaa hänen lausumansa sana hänestä itsestään ja nähkää hänen ilonsa vuotavan omaan elämäänne.

Friday, November 4, 2011

JUMALAN ARMOTEOT

”Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni”(Jer.31:9).

Efraimin heimo, Israelin suurin, oli lähinnä Jumalan sydäntä. Herralla oli iankaikkinen suunnitelma tätä erityisen siunattua heimoa kohtaan., mutta Efraim lankeili ja murehdutti Jumalaa. Kansa teki enemmän syntiä kuin kukaan muu Israelissa! Hylkäsikö Jumala Efraimin? Aivan päinvastoin: Herra sanoi, että heistä tulisi vapaa ja sovitettu kansa! He saisivat elää lihavuuden ääressä. Se merkitsee Jumalan suurinta siunausta (ks.Jer.31:14).

Mitä Jumala näki Efraimissa? Heillä oli katuva sydän. He häpesivät syntiään ja olivat valmiita palaaman Herran tykö. Kaikista heidän rikkomuksistaan huolimatta tämä piirre heissä veti Jumalan sydäntä heidän puoleensa. Kun voimakas profeetallinen sana tuli heille, he vastasivat ja kun heitä moitittiin, he itkivät syntejään.

Kun he olivat syvimmällä luopumuksessaan, Jumala sanoi: ”Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra” (Jer.31:20). Jumala tarkoitti siis tällä: ”Efraimin rikkomuksista ja virheistä huolimatta näen katumuksen hengen enkä siksi ota pois hellää rakkauttani. Iankaikkinen aivoitukseni Efraimia kohtaan menee minun suunnitelmani mukaisesti.”

Rakas lukijani, Jumalalla on suunnitelma sinunkin elämällesi. Hän vie päätökseen kaiken, mitä on tarkoittanut sinulle, vaikka olisitkin juuri nyt kovassa koetuksen ajassa. Jumala on tarkkaan miettinyt tulevaisuuttasi.

Minulla on profeetallinen sana jollekin tätä lukevalle: ”Et voi punnita Jumalan iankaikkista aivoitusta elämässäsi sen mukaan, mitä tunnet ja luulet”. Jumala tahtoo sanoa sinulle: ”Pidä sydämesi nöyränä minun edessäni. Luota sanaani siitä, minkälainen minä olen. Minä olen hellä rakastava Isä, joka on panostanut paljon sinuun enkä aio antaa sinun mennä menojasi. Sinä olet minun ihana lapseni ja minä vapahdan sinut!”

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”(Jer.29:11).

Thursday, November 3, 2011

JUMALA TIETÄÄ, MIKÄ ON PARASTA MEILLE!

On aikoja, jolloin Jumala ottaa meiltä jotakin pois ja aikoja, jolloin rukoilemme jotakin, jota luulemme tarvitsevamme, eikä Jumala kuitenkaan anna sitä meille. Joka tapauksessa "... Herra tuntee vanhurskasten tien" (Ps.1:6). Jonakin päivänä Jumalan teot osoittautuvat olleen meidän ja hänen valtakuntansa parhaaksi!

Elämämme tyydyttää meitä parhaiten, kun olemme täydellisesti Jumalan tahdossa, teemme hänen työtään, elämme hänen valintojensa mukaan. Useimmat meistä ovat vakuuttuneita siitä, että itse tiedämme, mikä on tarpeen tekemään meidät tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Useimmiten se, mikä mielestämme olisi parasta, kuitenkin tuhoaisi meidät! Jumala ei ole ihmiskunnan historiassa koskaan ottanut lapsiltaan mitään antamatta tilalle jotain parempaa, kauniimpaa ja tyydyttävämpää.

Jumalan parasta ei pitäisi pelätä. Hän ei ainoastaan tiedä, mikä on parasta sinulle, hän haluaa sinun myös saavan sen! Jos todella uskoisimme tämän, saisimme ihmeellisen levon, rauhan ja ilon elämäämme! Me emme murehtisi asioista, joista joudumme luopumaan. Tietäisimme, että meidät on vapautettu kaikista siteistä! Me sanoisimme: "Herra, jos otat tämän minulta, se varmasti merkitsee, että sinulla on jotain paljon parempaa minulle. Joten ota se - sinä saat sen!"

Rakas lukijani, meidän tulee levätä rakastavan Isämme käsissä! Meidän pitää päästä sellaiseen luottamukseen, että voimme sanoa: "Minulla on rakastava Isä, joka tahtoo minulle kaikkein parasta. Hän tietää kaiken!" Kuinka Job lopulta päätyi levon paikkaan? Hän vakuuttui siitä, että Jumala tiesi, mitä aikoi tehdä ja että hänellä oli kaikki hallinnassa! Job sanoi: "Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin"(Job 23:10).

Monet uskovat näkevät Jumalan toimivan elämässään, mutta silti miettivät: "Mitä jos epäonnistun? Mitä jos teen jotain väärin, ja Jumala vihastuu tai käy kärsimättömäksi? Pettävätkö kaikki hänen lupauksensa? Pitääkö minun tyytyä johonkin vähempään kuin hänen parhaaseensa?" Ei - ei ikinä! Jos sydämesi on oikea Jumalan edessä, jos käännyt aina hänen puoleensa ja etsit häntä kaikesta sydämestäsi, mikään ei voi muuttaa Hänen suunnitelmiaan sinua kohtaan!

Wednesday, November 2, 2011

KAHDENLAISTA RAKKAUTTA

Isällä on kahdenlaista rakkautta: yleinen rakkaus kaikkia syntisiä kohtaan ja erityinen rakkaus kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat Hänen perhettään. Jumalan yleisen rakkauden voi saada osakseen jokainen, joka tulee hänen luokseen katuen. Jumalan sydän on myös täynnä toisenlaista rakkautta, erityistä ja poikkeuksellista kaikkia lapsiaan kohtaan!

Jumalalla on aina ollut valittu kansa, jolle hän on lahjoittanut valtavan rakkautensa. Kerran Israel oli tämän erityisen rakkauden ainoa kohde:

"Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ... niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä" (4 Moos. 7:6-8).

Jumala osoitti nämä sanat Israelille. Jos olet ottanut Jeesuksen vastaan Vapahtajaksi ja Herraksi, jos olet adoptoitu Jumalan perheeseen ja hän on sinun rakastava Isäsi, sinun täytyy tajuta, kuinka erityinen olet Hänelle! Saat vastaanottaa Jumalan ainutlaatuisen rakkauden, ja hän sanoo sinulle näin:

"Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ‘olette armahdetut’(1 Piet.2:9- 10).

Ennen ette olleet hänen erityisen rakkauden kohteita, mutta nyt olette! Teidät on sovitettu ja annettu Isälle ja hän rakastaa teitä syvästi - juuri nyt, tällä hetkellä!

Tuesday, November 1, 2011

ISÄN RAKKAUS

Monista ihmisistä on vaikeata mieltää Jumalaa rakastavaksi isäksi. He näkevät hänet menneisyyden kokemusten hämärtämin silmin jumalattoman isän tai isäpuolen tähden.
Tuhannet ihmiset eivät usko Jumalan rakastavan heitä, koska heidän maalliset isänsä hylkäsivät, haavoittivat ja murehduttivat heitä niin pahasti. Rukoilen, että tämä kirjoitus voisi puhua sekä heille että niille, jotka eivät ole vielä kokeneet Taivaallisen Isän rakkauden syvyyttä.
Monet meistä tuntevat Jumalan suuren rakkauden takana olevan Raamatun ja teologian. Kuitenkaan monet eivät ole oppineet soveltamaan sitä. Emme siis osaa nauttia sen tuomista eduista.

Kuule, miten Jumala kuvaa itseään Moosekselle: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit…"(2 Moos.34:6-7).

Kun olemme koetusten helteessä, unohdamme, mitä Jumala on sanonut olemuksestaan. Jos me uskoisimme häneen noina aikoina, saisimme sieluumme suuren varmuuden. Raamattu puhuu kannesta kanteen Jumalan äänenä, ilmaisten meille, kuinka hellä ja rakastava hän on.

Hän on valmis antamaan anteeksi milloin hyvänsä. ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat”(Ps.86:5).

Hän on kärsivällinen meidän kanssamme, täynnä hellyyttä ja armoa. ”Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan”(Ps.119:156). ”Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. (Ps.145:8)

Kun menet Herran eteen rukoilemaan ja ylistämään, huolehdi siitä, että sinulla on oikea kuva Jumalasta ja hänen läsnäolostaan. Sinun pitää olla täysin varma hänen rakkaudestaan itseäsi kohtaan ja uskoa, että hän on kaikkea, mitä sanoo.

Monday, October 31, 2011

KIELEN PARANTAMINEN

Profeetta Jesaja antaa esimerkin siitä, miten voimme parantaa kielemme.

1. Jesaja meni Herran eteen ja rukoili häneltä näkyä Jumalan pyhyydestä. ”Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella” (Jes. 6:1).

Sen, joka haluaa elää Herralle mieliksi, pitää mennä jatkuvasti hänen läsnäoloonsa, kunnes käsittää Jumalan pyhyyden. Kaikki parantuminen, kaikki todelliset siunaukset, kaikki voitot alkavat hänen valtaistuimeltaan. Siellä me näemme Jumalan pyhyydessään.

2. Jumalan pyhyyden läsnäolossa Jesaja varmistui siitä, että hänellä on epäpuhtaat huulet. ”Niin minä sanoin: ’Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin’ " (Jes.6:5).

Miksi Jesaja huudahtaa: ”Minulla on saastaiset huulet”? Siksi, että hän näki Kunnian Kuninkaan! Syntimme tulevat erityisen raskaiksi, kun tulemme Jumalan läsnäoloon! Hänen pyhien kasvojensa valkeus nostaa esille kaiken, mikä ei ole hänen mukaistaan.

Jesaja antoi Herran koskea ja puhdistaa hänet pyhällä tulellaan. ”Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ’Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu’(Jes.6:6-7).

Jumalan sanan on elävä kivi ja Pyhä Henki on sen tuli! Juuri nyt Pyhä Henki on koskettanut sinua tämän sanoman kautta. Jumala tahtoo panna tulensa sinun kielellesi ja pyhittää sen. Hän tekee sen, jos annat Jumalan sanan tuomita itsesi! Hän on ainoa, joka voi tehdä sen. Sinun osasi on tunnustaa, niin kuin Jesaja: ”Voi minua, minä olen saastainen!”

Anna tämän sanan mennä suoraan sydämeesi ja puhdistaa sinut tulellaan. Tunnusta: ”Kyllä, juuri minä! En tahdo tämän sanan menevän ohitseni. Puhdista huuleni ja kieleni. Puhdista suuni ja sydämeni!”

Thursday, October 27, 2011

DE L'ABONDANCE DU COEUR

Quand j'étais enfant, ma mère me lavait la bouche avec du savon chaque fois que je disais quelque chose de grossier. Mais ce n'était pas ma bouche qui avait besoin d'être lavée, c'était mon cœur! En fait, la langue dit seulement ce qui se trouve sur notre cœur. C'est ce qu'exprime notre Seigneur Jésus Christ lorsqu'il dit que des paroles lâches, mauvaises, négligentes proviennent d'un cœur souillé.

En tant que croyant, nous ne prenons pas assez au sérieux ce que dit notre Seigneur concernant l'apprivoisement de nos langues. C'est pourtant une question capitale! Non seulement ma langue négligente discrédite toute ma spiritualité, mais elle me met également face au fait que mon cœur est souillé.

Si je colporte des rumeurs, si je racontes des histoires douteuses, si je dénigre d'autres personnes, élève ma voix et crie après les membres de ma famille, je dois me demander : “Quelle chose sale et dégoutante demeure encore en moi pour que je sois capable de parler de cette façon?”

Je dois examiner mon cœur et me demander : “D'où cela provient-il? Il doit y avoir quelque chose qui n'est pas réglée ou je ne dirais pas de telles choses. Pourquoi est-ce que je continue à colporter des ragots ? Pourquoi est-ce que je prononce des mots si négligents ? Quelles places fortes non sanctifiées ont encore une telle emprise sur mon cœur ?”

Jésus attribuait beaucoup d'importance à ce sujet : “Races de vipères, comment pourriez-vous dire de bonnes choses, méchants comme vous l'êtes ? Car c'est de l'abondance du cœur que la bouche parle. L'homme bon tire de bonnes choses de son bon trésor, et l'homme méchant tire de mauvaises choses de son mauvais trésor.”(Matthieu 12:34-35) Jésus dit en fait : “si tu est négligent dans ce que tu dis, te querellant, te plaignant, murmurant, commérant, alors tu as un sérieux problème au niveau de ton cœur ! Ton cœur n'est pas entier pour Dieu, et le problème est ancré profondément. Il y a en toi un mauvais trésor, caché de la même manière que le poison dans les joues des serpents. Si tu dégages un poison mortel, c'est que le sac le contenant n'a pas été vidé!”

A chaque fois que je permets à quelque chose d'impur de sortir de mes lèvres, je dois m'arrêter et dire au Seigneur : “Maître, il doit encore y avoir une racine de jalousie, d'envie ou de convoitise dans mon cœur. Creuse profondément à l'intérieur de mon cœur et retire toutes les racines d'amertume, d’orgueil ou quoi que soit d'autre !” Dieu veut arriver jusqu'à ce mal ancré dans ton cœur, cette réserve de poison cachée au plus profond de toi! Il veut enlever ces racines et te guérir entièrement.

Wednesday, October 26, 2011

HUOLIMATTOMAT SANAT

“Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi"(Matt.12:36 - 37).

Me näytämme ajattelevan, että sanamme vain putoavat maahan ja kuolevat, tai häviävät tyhjään ilmaan ja liukenevat olemattomiksi. Näin ei ole. Sanamme elävät, ne eivät kuole!

Saatat sanoa: ”Kerroin tämän juorun ainoastaan yhdelle ystävälle, ja hän lupasi olla kertomatta sitä eteenpäin. Häneen se jää.” Ei, sekään ei pidä paikkansa! Meidän jokainen sanamme tallennetaan, kirjoitetaan muistiin iankaikkisuudessa. Tuomiopäivänä ne toistetaan meille.

Muistan joutuneeni tunnontuskiin juoruttuani eräälle ystävälleni. Se mitä sanoin, oli totta. Siinä oli kyse erään työntekijän moraalisesta tilanteesta, johon jouduin ottamaan kantaa. Hänen nimensä mainittiin keskustelussamme ja sanoin: ”En luota häneen. Tiedän jotakin hänestä!”

Kun lausuin tämän, tunsin jo tuomion kohdistuvan itseeni. Pyhä Henki kuiskasi minulle: ”Lopeta heti paikalla. Ei kenenkään tarvitse tietää sitä. Älä puhu enempää, koska siinä ei ole mitään järkeä. Vaikka se on totta, älä toista sitä!”

Jo sanomani oli tarpeeksi paha asia. Kuitenkin menin lavertelemaan pikkuyksityiskohdatkin! Tiesin, että olisi pitänyt vaieta. Siksi Pyhä Henki tuomitsi minut. Myöhemmin soitin ystävälleni ja sanoin: ”Anteeksi, että juorusin. Se oli väärin. Älä kerro sitä eteenpäin. Koeta olla ajattelematta sitä!”

Peittääkö Jeesuksen veri syntini? Kyllä, koska tunnustin sen ja annoin Pyhän Hengen näyttää lainalaisen ylpeyteni. Annoin hänen nöyryyttää itseni ja parantaa! Nyt, milloin sanon jotakin jotakuta toista vastaan, tottelen Pyhää Henkeä, kun hän sanoo minulle kovaa ja selvään: ”Lopeta!”

KESYTÄ KIELESI

"Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä" (Jaak. 3:8).

Tässä kirjeensä jakeessa Jaakob puhuu uskovien kielestä. Hän kutsuu seurakuntaa hallitsemaan kielensä, ennen kuin se tuhoaa heidät! Saatat kysyä, kuinka vakava asia kielen kesyttäminen on?

Voiko "kuriton kieli" todella olla niin synnillinen asia?

Sopimaton kieli tekee uskomme täysin arvottomaksi! Se tekee hengellistä työstämme Jumalan silmissä kelvotonta: "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha"(Jaak.1:26).

Jaakob tarkoittaa tässä nimenomaan seurakunnan jäseniä. Ei narkomaaneja eikä kadun ihmisiä, vaan Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka ulospäin näyttävät hartailta ja hengellisiltä. He ovat aktiivisia Herran työssä, mutta heidän kielensä on hillitön, hallitsematon! Jaakob mitätöi niitä, jotka näyttävät olevan pyhiä, lempeitä, hyviä ja rakastavia, mutta jotka samalla liikkuvat seurakunnassa, työpaikalla tai perheensä parissa kieli happamana. He kertovat huhujen herkkupaloja tai ainakin kuuntelevat niitä halukkain korvin. He valittavat ja murehtivat. Jumala sanoo heidän uskontonsa, kaiken heidän esittämänsä hengellisyyden olevan tyhjää ja arvotonta!

Rakas lukija, en tahdo seistä Kristuksen tuomioistuimen edessä ja huomata, että kaikki työni Herralle, koko hengellinen urani, on ollut turhaa! En tahdo kuulla Hänen sanovan: "David, teit suuria tekoja minun nimessäni. Sinä ruokit nälkäiset, puetit alastomat, ajoit ulos pahoja henkiä ja rakennutit kuntoutuskeskuksia huumeiden käyttäjille ja koteja alkoholisteille. Kyllä, saarnasit lukemattomille tuhansille ja voitit monta valtakuntaani, mutta kaikki turhaan! Monet rohkaisevat sanat tulivat ulos suustasi, mutta ne olivat myös katkeria, epäystävällisiä, vihaisia ja kateellisia sanoja! Otit varoitukseni tässä kielen hallitsemisen asiassa aivan liian kevyesti!"

Saatat väittää vastaan: "Ei kai Jumala sentään ole niin rakkaudeton, että hän alentaisi hengellisyyteni arvon, koska sanoin jotain rakkaudetonta!" Puhun nyt uskovista, joiden kieltä ei ole koskaan kesytetty, jotka puhuvat Jumalan kansaa vastaan silmää räpäyttämättä! Näin sanoo Jumalan Sana: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi" (1 Kor. 13:1-3).

Tuesday, October 25, 2011

HISKIA – MIES, JOKA VÄLTTI KUOLEMAN KOLKUTTELUN

”Niihin aikoihin sairastui Hiskia ja oli kuolemaisillaan; ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane". Niin Hiskia … rukoili Herraa” (Jes.38:1-2).

Hän oli voittoihin ratsastanut kuningas,
Jumalan ihmeellisesti pelastama
Kuningas Sanheribin sotajoukon kourista.
Hän oli rikas ja kuuluisa.
Kun sairaus iski häneen
Vieden hänet kuoleman partaalle,
Profeetta varoitti:
”Valmistaudu kuolemaan
Elämäsi loppuu.”
Mutta kuningas rakasti elämää,
Ja kääntäen päänsä seinään päin
Itki ja rukoili Herralta
Uutta mahdollisuutta elää.
Jumala kuuli ja antoi hänelle viisitoista vuotta lisää.
Mutta kuinka pitää elää ihmisen,
Joka on välttänyt kuoleman?
Niin kuin monet elävät,
Vaikka ovatkin joutuneet lähelle kuolemaa.
Eikö hänen pitäisi elää joka päivä kiitollisena,
Antaa itsensä nöyrästi Jumalalle ja ihmiskunnalle?
Mutta ihmisen lihan mieli ei ole sellainen.
Kuningas alkoi antaa kunniaa omalle itselleen
Hän vaipui aineellisuuden mutaan
Esitellen aarteitaan vierasmaalaisille.
Tuli toinen viesti profeetalta
Tuomio hänen tulevaisuudelleen
Ylpeydestä ja kiittämättömyydestä.
Ja kuinka monet tänään ovatkaan saaneet
Uuden mahdollisuuden elämään,
Kuitenkin viettävät lainatut vuotensa
Hankkien Itsekkäästi tavaraa,
Jolla ei ole arvoa?
Iankaikkisuus näyttää,
Että olisi ollut parempi
Toisille kuolla,
Kuin välttää sen kolkutukset.

Monday, October 24, 2011

MINNE MENEMME SYÖMÄÄN?

Miikan profetian seitsemäs luku sisältää yhden voimallisimmista sanomista, mitä uudesta liitosta on koskaan saarnattu. Tässä ihmeellisessä julistuksessa Miika puhuu luonnollisesta Israelista. Silti hän itse asiassa puhuu viimeisten päivien Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta. Hän alkaa saarnansa sydäntä särkevällä huudolla. Tänä päivänä se huuto kuuluu hengellisesti uupuneiden uskovien sydämestä ympäri maailmaa: ”Voi minua, …ei ole rypälettä syödäkseni” (Miika 7:1).

Miika kuvailee nälänhädän vaikutusta Israelissa, leivän ja Jumalan Sanan nälän. Siinä kaikuu aiemman profeetan, Aamoksen sanat: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he … samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä”(Aam.8:11- 12).

Israelissa oli sadonkorjuun aika ja viinitarhojen olisi kuulunut olla täynnä hedelmää, mutta siellä riippui vain joitakin surkeita rypäleitä. Miika näki ihmisten menevän viinitarhaan poimimaan rypäleitä, mutta palaavan takaisin tyhjin korein. Profeetan silmällä Miika näki viimeisten päivien ihmisten juoksevan paikasta paikkaan saadakseen kuulla tosi sanan Jumalalta. Hän kuvasi ihmisiä kiiruhtamassa seurakunnasta seurakuntaan, herätyksestä herätykseen, kansasta kansaan. Kaikki he etsivät saadakseen tyydyttää nälkänsä ja janonsa jollakin, mikä ravitsisi heidän sielujaan. Vieläkin tuo huuto kuuluu: ”Voi minua ei ole rypälettä syödäkseni!”

Maassa on kova nälänhätä. Ihmisjoukot juoksentelevat ympäriinsä etsien hengellistä ruokaa. Niitä, jotka todella haluavat Jumalan sanaa, on vain pieni jäännös (ks. Miika 7:14, 18). Tämä on nyt yhtä totta kuin aiemmin Israelissa. Harvat uskovat haluavat todella kuulla puhdasta Jumalan sanaa. Sen sijaan enemmistö lihottaa itseään Sodoman omenilla, ravitsee itseään vääristetyllä evankeliumilla.

Friday, October 21, 2011

PYHÄN TOTUUDEN LÄPITUNKEVAT NUOLET

Uskon, että Jumalan on saatettava meissä loppuun työnsä, ennen kuin voimme ottaa käyttöömme yhtään uuden liiton lupauksista. Mitä on työ, johon kaikki muut perustuvat? Jeremia sanoo:
”Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu”(Jer.32:40). Jumala tekee työtään edeltä käsin laittamalla meidän sydämiimme pelkonsa Pyhän Hengen kautta.

Jeremia puhuu tässä Jumalan uuden liiton varustuksista, ei vanhan. Jumala sanoo tässä hyvin selvästi, kuinka uuden liiton ensimmäinen työ tapahtuu: ”Minä panen pelkoni heidän sydämiinsä”. Hän antaa meidän tietää, ettemme itse voi saada sitä aikaan kätten päälle panemisella tai omilla yrityksillämme. Sen voi vaikuttaa meissä ainoastaan Jumalan Hengen työ.

Jumala sanoo meille tässä Raamatun kohdassa: ”Aion tehdä sinussa ihmeellisiä tekoja. Minä lähetän oman Henkeni asumaan sinuun ja annan sinulle uuden sydämen. Hän kuolettaa sinussa kaikki lihan teot ja johtaa sinut täydelliseen vapauteen synnistä. Hän jopa vaikuttaa sinussa tahtomisen ja tekemisen, että minun hyvä tahtoni tapahtuisi.

Henkeni tosin täytyy tehdä yksi työ sinussa ennen kaikkia muita töitä. Hän laittaa sydämeesi todellisen Jumalan pelon syntiin nähden. Hän istuttaa sisimpääsi syvän pelon pyhyyttäni kohtaan. Niin et joudu pois käskyjeni tieltä. Muutoin syntisi johtaa sinua jatkuvasti poispäin minusta.”

Yksinkertaisesti, Pyhä Henki muuttaa tapamme nähdä oma syntimme. Hän tietää, että me emme koskaan pääse vapaaksi, jollemme lakkaa katsomasta syntiämme liian kevyesti. Miten Pyhä Henki tekee tämän? Hän käyttää Jumalan Sanan tuomiota, pyhän totuuden läpitunkevia nuolia.

Thursday, October 20, 2011

KUOLLEET LUUT VOIVAT ELÄÄ

Hesekielin 37. luku kertoo Jumalan haluavan, että me voisimme ottaa vastaan hänen uuden liittonsa lupaukset, voisimme oppia nauttimaan liiton siunauksesta.

Olemme kuulleet Hesekielin kertomuksen ”kuivista luista”. On tärkeätä huomata, että ne makasivat elottomina maassa ja kuitenkin kuuluivat uuteen liittoon. Herra oli näet sanonut heille: ”Kuivat luut, kuulkaa Herran sana”(Hes.37:4). He olivat kuulleet Jumalan liiton lupauksen: ”Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi”.

Vaikka siis kuivat luut olivat kuulleet saarnan uuden liiton lupauksesta, he eivät olleet käyneet sisälle sen siunausten osallisuuteen. Tänäänkin monet uskovat tuntevat Jumalan uuden liiton. Kuitenkaan he eivät kunnolla usko siihen, koska se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. He sanovat: ”Tiedän kyllä, että Jumala antoi Henkensä asumaan meissä. Tiedän myös, että Pyhä Henki on ottanut vastatakseen meidän kuuliaisuudestamme Kristukselle. Haluan kovasti tuon siunauksen, mutta kuinka voin saada sen elämääni?”

Meidän itsemme täytyy tehdä jotakin. Hesekiel kirjoittaa, että Jumala käski hänen profetoida: ”Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi"(Hes.37:9). Sitten Hesekiel sanoo: ”Minä ennustin, niin kuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylen määrin suuri joukko”(Hes.37:10).

Yhtäkkiä Hesekielin edessä seisoi suuri sotajoukko, elävä ja hengittävä! Pyhä Henki oli täyttänyt kaikki nuo kuolleet ruumiit elämällä ja nyt he olivat valmiina taisteluun. Yhdessä hetkessä he olivat päässeet sisälle nauttimaan uudesta liitosta ja sen siunauksesta. Jumalan Henki oli ottanut oikeutetun sijan heidän sisimmässään ja hän suoritti kaikki luvatut muutokset heissä.

Wednesday, October 19, 2011

OLE VALMIS KUOLEMAAN

Kun Jumala teki uuden liiton, hän sitoi itsensä valaan. Hän lupasi varata kaiken vallan ja voiman, mitä tarvittaisiin liiton kaikkien tilanteiden ja vaatimusten täyttämiseksi. Niinpä Jumala sanoo vannoen valalla: ”Minä teen sen” ja meissä oleva usko vastaa: ”Tapahtukoon niin”.

Haluan esittää ihmeellisen totuuden tästä uudesta liitosta. Se väittää, ettei Herra koskaan pääse tarpeeksi lähelle omiaan eikä koskaan niin lähelle, kuin itse haluaisi. Siksi hän yhdistää, sitoo ja vetää meidät lähelle itseään, ja itsensä meihin tällä sitovalla sopimuksella.

Uusi liitto puhuu vain Herramme sitoutumisesta varjella lapsiaan lankeamasta. Hän tahtoo lohduttaa ja vakuuttaa meitä siitä, että meissä asuva Pyhä Henki voi särkeä synnin voiman ja hallintavallan.

Tämä totuus on ainoa toivo uskoville, jotka ovat murtuneet ponnistellessaan helmasyntiään vastaan. Kun uusi liitto kirkastuu meille, opimme synnin voittamisen salaisuuden.

Kuolema on ainoa tie ulos vanhasta liitosta, ja sisälle uuteen liittoon. Lihallisen uskon on kuoltava. Sen ei pidä enää yrittää uskoa. Jos aion omistaa uskon, todellisen, Kristuksen uskon, hänen pitää antaa se minulle. Meille on annettu uskon määrä. En kuitenkaan voi tehdä itse mitään, koska tässä on kysymyksessä hänen uskonsa. Siksi Raamattu puhuu ”Kristuksen uskosta”.

Oletko syntisairas? Haluaisitko mieluummin elää pyhää elämää, vapaana totutuista himoista? Valmistaudu sitten kuolemaan. Ole valmiina ottamaan vastaan risti. Uusi liitto vie sinut voimiesi loppuun, mitättömyyteen. Kun olet hylännyt kaiken toivon päästä irti synnistä omalla inhimillisellä voimallasi ja tahdollasi, silloin olet valmis astumaan sisään vapauden ihanaan valtapiiriin uuden liiton kautta.

Tuesday, October 18, 2011

SAAMME KAIKKI EDUT

Jumala antoi Poikansa, Poika antoi henkensä ja me saamme kaikki edut!

Yhteisellä sopimuksella Isä ja Poika tekivät keskenään liiton varjelemaan ja ylläpitämään Kristuksen siementä. Tällä varmistettiin, että me kestämme loppuun asti.

”Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'. Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi. Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niin kuin aurinko”(Ps.89:26- 36).

Isä teki tämän liiton vakuudeksi Pojalleen: ”Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi”(Jes. 42:6). Jumala siis sanoi: ”Käteni on oleva aina sinun kätesi tukena, etkä sinä joudu koskaan minun varjelevan voimani ulkopuolelle. Minä vakuutan pitäväni sinut suojassa kaikilta sielunvihollisen juonilta”.

Isän antama vakuus on meidänkin ulottuvillamme nyt, koska Pojan uhri ristillä on tuonut meidät tämän liiton osallisuuteen. Jumala vakuutti Pojalleen: ”Jos menet, minä varjelen ja yllä pidän kaikki sinun siemenesi, niin kuin olen varjellut ja pitänyt yllä sinua. En koskaan siirrä uskollisuuttani sinusta tai sinun lapsistasi.”

Monday, October 17, 2011

YHTEYTEEN KUTSUTUT

Apostoli Paavali kirjoittaa: "Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen"(1 Kor. 1:9).

Tämä lause avaa meille totuuden, joka voi auttaa meidät läpi elämän kaikkien myrskyjen. Tämä on yksinkertainen totuus, joka säilyttää sydämemme levon silloin, kun kaikki ympärillämme olevat asiat järkkyvät. Tämä Jumalan Sana pitää kaukana meistä pelon, joka vavisuttaa nyt koko maailmaa.

Totuus on tämä: Me opimme tuntemaan Jumalan uskollisuuden vastaamalla kutsuun pysyä Jeesuksen yhteydessä. "Kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen" (1 Kor.1:9).

Meitä ei ole kutsuttu luottamaan omaan järkeemme, ei lihaan, ei ihmisiin eikä mihinkään, mikä on tästä maailmasta. Jeesus kutsuu meitä: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon"(Matt.11:28).

Kristus yksin on meidän rauhamme, luottamuksemme ja tyytyväisyytemme. Olen kokenut suurta tyytyväisyyttä nähdessäni, uskon kautta, Herrani kunniassaan. Hän rakastaa minua, kutsuu minua suloiseen läsnäoloonsa, kertoo minulle olevansa tarpeeksi. Minun ei tarvitse anella tai pyydellä tai olla peloissani. Mitä enemmän kohdistan katseeni Jeesukseen kaikissa asioissa, sitä enemmän tiedän hänen olevan hyvillään, koska ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Häntä.

On surullista, että monet Jeesusta rakastavat uskovat joutuvat pois raiteiltaan kriisiaikoina. He murehtivat ja ovat huolissaan. He tuhlaavat aikaa yrittäessään löytää pakokeinon tai tavan, jolla selviytyä koetuksesta. He eivät kuuntele hänen kutsuansa "tulla aterioimaan" hänen kanssaan. En tarkoita, että viettäisit joka päivä yhden tunnin rukouksessa. Tarkoitan keskittymistä häneen koko päivän: "Rukoilkaa lakkaamatta" (1 Tess. 5:17). Se on yksinkertaista, hiljaista puhetta, vain puhumista hänelle, tulemista yhä tutummaksi hänen kanssaan. Silloin meidän ei kriisiaikoina tarvitse kiiruhtaa järkyttyneinä rukouskammioomme ja anella apua kuin vieraalta.

Hän kuulee kaikki itkut, kovaääniset ja hiljaiset ja vastaa meille aina uskollisuudessaan.

Friday, October 14, 2011

KUIVALLA MAALLA

Jumala vaatii, että Punaisen Meren läpi pitää kulkea "kuivaa maata" pitkin. "Israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten" (2 Moos. 14:16). Merkillisesti Jumala käyttää tätä lausetta neljään otteeseen kertoessaan kansalleen: "Tulette kulkemaan kuivaa maata pitkin".

Voimme nähdä tämän saman lauseen uudelleen, kun Israelia käskettiin mennä Kanaanin maahan. He ylittivät Jordanin kuivaa maata pitkin matkallaan Luvattuun Maahan.

Yksinkertaisesti sanottuna, kuiva maa on polku. Jos olet sillä, olet menossa jonnekin. Et menetä maata jalkojesi alta tai kulje taaksepäin. Sinun kuiva maasi on Herran suunnitelma, hänen työtään sinun elämässäsi ihmeiden tekemistä varten. Liikut kohti ilmestystä, uutta voittoa Kristuksessa, kohti jotain suurempaa.

Raamattu todistaa tästä. Huoma, missä faarao ja hänen armeijansa hävisivät taistelun: Jumalan antamalla kuivalla maalla. Kuiva maa on juuri se paikka, missä paholainen jahtaa sinua. Hän haluaa hyökätä kimppuusi, kun olet heikoimmillasi. Tällä samalla kuivalla maalla Herra poistaa saatanan valtojen ja voimien "voitokkaat vaunut" ”Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut”(1 Moos.14:28).

Jumala siis sanoo: "Haluan sinun oppivan liikkumaan uskossa. Ei vain saadessasi näyn tai kuullessasi äänen, vaan silloin, kun olet matkasi kuivassa jaksossa. Haluan sinun olevan varma siitä, että minä johdatan sinua jonnekin, vaikket kuule minun ääntäni tai näe eteenpäin, ollessasi kuivalla maalla."

Herra lupaa muuttaa meidän kuivan maamme virvoittaviksi vesilähteiksi: "Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä.… Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi”(Jes. 41:17 -18).

Rakas pyhä, oletko keskellä kuivuutta? Jumala sanoo sinulle: "Kohta näet sadon. Missä kerran oli kuivaa maata, elämä pulppuaa jalkojesi juuressa. Minä olen luonut sen. Odota hiljaa ja katso, mitä aion tehdä sinun kuivalle maallesi.

Wednesday, October 12, 2011

AJATUKSIA RAKKAUDESTA JA USKOSTA

Haluan jakaa muutaman hyvin parantavan ajatuksen uskosta ja rakkaudesta. Uskon Jumalan tekevän ihmeitä vastaamalla uskon rukoukseen. Uskon myös kaikkiin Jumalan Sanan lupauksiin. Olen tajunnut kärsittyäni ja itkettyäni paljon jotain ihmeellistä Jumalan työskentelytavasta. Seuraavan tulisi auttaa uudistamaan varmuuttasi Herrassa. Sen tulisi myös vapauttaa sinut yrittämästä ymmärtää uskoa.
Nämä ovat päätelmäni:

  • Jos et pysty antamaan Jumalalle täydellistä uskoa, anna Hänelle täydellinen rakkaus. ”Täydellinen rakkaus poistaa kaiken pelon.” Täydellinen rakkaus on se lepo, jonka Jumala antaa kansalleen. Hän haluaa meidän lepäävän Hänen rakkaudessaan. Saamme myös luottaa siihen, että hän tulee aina avuksemme, niin kuin isä tulee kipuja kärsivän lapsensa luo, vajavaisesta uskostamme huolimatta.

Lopeta uskosi arvioiminen ja pisteyttäminen. Lakkaa yrittämästä ymmärtää uskoa. Raamattu sanoo: ”Näin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus; mutta suurin niistä on rakkaus” (1 Kor. 13:13). Jos haluat erikoistua johonkin, erikoistu rakkauteen. Usko toimii rakkaudesta.

  • Jos Jumala ei vastaa johonkin tiettyyn rukoukseemme, voimme olla varmoja, että hänellä on jokin suurempi iankaikkinen tarkoitus tehdessään niin.

Kaiken ydin on siinä, että Jumalalla on kaikki voima ja hän voi tehdä mitä vain. Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Hän on luvannut vastata kaikkiin rukouksiin Kristuksen nimessä. Meidän tulee siis pyytää täydessä uskon varmuudessa ja odottaa vastausta. Jos Jumala viivyttää vastaustaan tai valitsee toisen tien meille, hänellä on syynsä siihen. Mitä hyvänsä Jumala salliikin elämäämme, meidän tulee uskoa, että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme (Room. 8:28).

Meidän taivaallinen Isämme tietää tarkalleen, missä olemme ja mitä tarvitsemme. Hän antaa meille sen, mikä on parasta Pyhän Hengen aikataulun mukaisesti (Matt.7:11).

Jumala ei salli koetusten lannistavan sinua. Saatat ajatella tulleesi sietokykysi rajoille, mutta sinä selviät. Elät kertoaksesi hänen uskollisuudestaan, jos et paaduta sydäntäsi, vaan heittäydyt hänen käsivarsilleen luottaen hänen ikuiseen rakkauteensa.

Tuesday, October 11, 2011

KATASTROFI

Eräs tiedemies sanoi katastrofin “järisyttäneen koko maailmaa”. Toinen sanoi sen olleen ”maailman historian pahin luonnonmullistus”. Näillä lauseilla he kuvailivat merenalaista maanjäristystä, joka tuhosi laajoja rannikoita Aasiassa muutama vuosi sitten.

Kymmeniätuhansia ihmisiä kuoli. Me yhä näemme tuhoa ympärillämme.

Kauheiden tapahtumien yllättäessä, menen Isän luokse kysymään häneltä: ”Herra, mitä tämä kaikki on? Oliko tämä vain selittämätön luonnon onnettomuus, vai onko jotain, mitä kansasi tulisi tietää tapahtuneen syystä?”

Me suremme sanoin kuvaamatonta kipua ja murhetta, joita suuri joukko ihmisiä joutui kestämään. Me rukoilemme hartaasti niiden puolesta, jotka kärsivät. Työyhteisömme on lähettänyt kristillisten avustusjärjestöjen kautta tuhansia dollareita auttamaan kirkkojen ja kotien uudelleen rakentamista tuhoalueilla. Raamattu sanoo, että haavoitettujen tunteet koskettavat taivaallista Isäämme. Pyhä Henki vuodattaa lohdutustaan uskoville tuhojen kohtaamissa maissa.

Amerikka on myötätuntoinen ja avulias kansa. Kiitän Jumalaa niistä, jotka osallistuivat rukoilemalla, antamalla ja menemällä auttamaan. Kuitenkin olen huolestunut syvällä sielussani. Tuhojen valtavuus ei näytä kolahtavan meihin. Se kaikki vain mykistää ja tympäännyttää meitä.

Kiitän Jumalaa kaikista hyvistä siunauksien uutisista eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Amerikan. Jos emme suostu polvillemme irtipäästettyjen voimien edessä, jos emme pysty nöyrtymään hirvittävien luonnontuhojen tähden, mikä voi hiljentää Jumalan pilkkaajat? Onko meistä tullut järkytyksenkestäviä`

Mieti näitä:

  • Jumalan poistaminen yhteiskunnastamme poliittisen oikeudenmukaisuuden vuoksi
  • Koko maailman kääntyminen sekularismiin ja materialismiin
  • Seurakunnan muuttuminen maailmallisemmaksi kuin maailma itse
  • Väkivallan ja välinpitämättömyyden kasvu
  • Raamattua ei tunnusteta enää Jumalan Sanaksi
  • On murennettu ajatus päivästä, jolloin kaikki voidaan järkyttää
  • Kun ajattelevilla ihmisillä kaikkialla on intuitiivinen ajatus siitä, että ”joku peukaloi luontoa. Tapahtuu jotakin selittämätöntä”
  • Kun yhteiskunta jatkaa toimiaan ilman ainuttakaan ”taukoa Jumalalle”, ajattelematta sitä, että Jumala ei anna itseään pilkata

Näiden asioiden tapahtuessa olemme tulleet lähelle tai ylittäneet hengellisen kovakorvaisuuden rajan, jolloin ei mikään määrä jumalallista armoa voi enää auttaa.

Jumala on armollinen, laupias ja valmis antamaan anteeksi. Osoittakoon Jeesus rakkautensa ja myötätuntonsa opetuslastensa kautta Herran päivän lähestyessä.

Friday, October 7, 2011

JUMALA KUVAA RAKKAUTTAAN OMALLE KANSALLEEN

Jumala kuvaa itseään näin: “Minä opetin Efraimin kävelemään. - Hän otti heidät käsivarsillensa. - Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin”(Hoos.11:3).

Alkukielessä tämä jae kuuluu seuraavasti: ”Minä tulin heidän luokseen, kun heillä oli ahdistus ja hoidin heidät hellästi pahojen paikkojen ohi. Minä pidin heitä käsivarsillani kuin sairaanhoitaja!” Hoosea 11:7 sanoo: ”Minun kansani on taipuvainen luopumaan minusta.” Sana ”taipuvainen” tässä merkitsee ”riippuu luulevaisuudessa, epäilevänä”.

Israel ei ollut varma Herran rakkaudesta ja hellyydestä. Siksi Jumala sanoi Hoosealle: ”Minun kansani epäilee rakkauttani heitä kohtaan. He eivät oikein tunne minua ja ovat epävarmoja rakkaudestani.”

Se oli totta! Israel ei voinut uskoa, että Jumala rakasti heitä yhä. He olivat palvelleet epäjumalia, olivat luopuneita ja epäilijöitä. Ilmeisesti he ajattelivat: ”Jumala ei enää ole mielistynyt meihin. Olemme tehneet syntiä tahallamme. Jumala varmaan tuomitsee meidät.” Jumalapa sanoi: ”Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim?… Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää”(Hoos.11:8).

Kuuntele hänen lohduttavia ja parantavia sanojaan sinulle:

”Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen (Jes. 57:16). Herra sanoi heille: ”Jos et näkisi minussa muuta kuin vihaa, henkesi nääntyisi, koska se olisi liian murskaavaa.”

”Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa”(Jes.57:17- 18). Kuulostaako tämä siltä, kuin Jumala olisi hyljännyt kansansa, kun he hylkäsivät hänet?

Saatat kulkea syvissä vesi juuri nyt. En tarkoita ehdottomasti kiusauksia tai koetuksia. Puhun yli voimien käyvistä tapahtumista, jotka heitetään päällesi. Et ymmärrä niitä. Kaikenlaiset tuulet ja aallot tulvivat yllesi, asiat, joita et ymmärrä. Ne tulevat kotiisi, seurakuntaasi, työpaikallesi, joka puolelta. Jumala tahtoo kantaa sinut kaiken läpi! Hän haluaa palauttaa sinun hengellisen terveytesi. Jospa voisit tällä hetkellä uskoa, että hän rakastaa sinua kaikesta niskoittelustasi huolimatta. Hän pyytää sinua katsomaan häntä omana taivaallisena sairaanhoitajana, sillä se riittää.

Thursday, October 6, 2011

TOIVON, ILON JA RAUHAN TÄYTTÄMÄNÄ

Jos haluat Jumalan rauhan vallitsevan elämääsi, sinun pitää luopua monista asioista:

  • Sinun pitää lakata ymmärtämästä, miten Jumala järjestää kaikki asiat.
  • Sinun pitää lakata murehtimasta ja huolehtimasta: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil.4:6).
  • Sinun pitää lakata sanomasta Jumalalle, mikä sinun mielestäsi olisi hyvä itsellesi.
  • Ennen kaikkea, sinun pitää lakata ajattelemasta, että sinusta ei ole mihinkään. Lakkaa luulemasta, ettet voi miellyttää Jumalaa!

Saatanan tehokkaimpia ansoja, joilla hän ryöstää uskovan rauhan, on saada hänet vakuuttuneeksi, miten kovasti hänen pitää ponnistella lihassa miellyttääkseen Jumalaa! Tämän ansan hän heittää päälleni jatkuvasti.

Joskus, kun tarvitsen rauhaa hiljentymiseen, menen autooni ja ajan johonkin yksinäiseen paikkaan. Voin ylistää Herraa ja nauttia hänen läsnäolostaan katsellessani vihreitä peltoja ja metsiä. Joskus minuun kuitenkin iskee ajatus, etten tällä tavalla tee mitään Herralle kelpaavaa!

Rukoilen: ”Herra, en todellakaan tee kovin paljon valtakuntasi hyväksi. Minä vain rukoilen, kokoan saarnan juuria ja menen kirkkoon saarnaamaan. Koko maailman on menossa helvettiin, mutta minä en tee mitään sinulle!”

Iskevätkö tällaiset ajatukset joskus mieleesi? Teetkö kaikkesi ollaksesi mieliksi Herralle? Silti et tunne itseäsi pyhäksi? Minä tunnen itseni kovin harvoin pyhäksi. Se pitää paikkansa jopa parhaimpina hetkinäni, jopa silloin, kun saarnaan Pyhän Hengen voitelussa!

Kysyt: ”Sinäkö veli David? Tunnet usein, ettet tee mitään Jumalalle?” Paholainen tulee ja saa meidät kaikki tuntemaan itsemme arvottomiksi, epätäydellisiksi. Menetämme rauhan, kun annamme periksi näille kamalille tunteille.

Kuuntele, miten Paavali rukoilee meidän puolestamme: ”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta” (Room.15:13).

Luota hänen hyvyyteensä. Usko hänen rakkauteensa ja armoonsa. Älä väitä hänen olevan vihainen ja järkyttynyt tähtesi tai puhumaton sinulle. Anna hänen rauhansa vallita sydämessäsi ja koko elämässäsi!

Wednesday, October 5, 2011

HÄNEN RAUHANSA LAHJA

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil.4:6-7).

Kun vastikään luin tämän Raamatunkohdan, huomasin jotain, mitä en ollut ennen tajunnut. Paavali neuvoo meitä lakkaamaan murehtimasta. Meidän tulee mennä Jumalan luo rukouksessa ja anomisessa ja kiittää häntä vastauksesta. Paavali ei sano mitään johdatuksen sanan, vapautuksen, ihmeiden tai paranemisen saamisesta. Sen sijaan hän puhuu meille Jumalan rauhan lahjasta.

Jumala vastaa kaikkiin meidän pyyntöihimme ja anomisiimme oman rauhansa lahjalla: ”Saattakaa pyyntönne Jumalalle tiettäviksi; ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa.” (Fil.4: 6-7).

Toisin sanoen Jumalan ensimmäinen vastaus meidän jokaiseen rukoukseemme ja pyyntöömme on hänen rauhansa. Kaikille rukoileville ihmisille on yhteinen asia: Kuinka pahalta heistä tuntuukaan rukouskammioon mennessä, he tulevat sieltä ulos Jumalan rauha sydämessään! Jumala on rajoittunut omaan hallitsemiseensa. Tätä sanotaan Jumalan huolenpidoksi. Hän tekee asioita siellä ja täällä, valmistaa ihmisten sydämiä ja pane liikkeelle tapahtumia. Vihdoin viimein hänen huolenpitonsa aikaan saa vastaukset rukouksiisi. Siihen asti hän sanoo: ”En anna sinulle, mitä ajattelet tarvitsevasi, vaan mitä tiedän sinun tarvitsevan: sydämen ja ajatusten rauhan”.

Monet meistä painivat rukouksessa Herran kanssa. Me anomme häneltä itkien ja kyynelehtien. Me kolkutamme taivaan porteilla, tartumme joka lupaukseen. Kun päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat, me alamme ihmetellä: ”Miksi et vastaa, Herra? Mikä estää minun rukoukseni? Millä olen murehduttanut sinut tai rikkonut sinun mieltäsi vastaan?

Totuus on, että Jumala on jo sanonut meille: ”Tässä on minun rauhani, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Ota se ja anna sen vallita sydäntäsi sillä aikaa, kun minä toimin kaikessa sinun hyväksesi!” Meidän tulee pysytellä Jumalan rauhassa, kunnes hänen lupauksensa on täyttynyt Pyhän Hengen kautta!

Pidä kiinni hänen rauhastaan ja anna sen vallita sydämessäsi!

Tuesday, October 4, 2011

ANTAKAA JUMALAN RAUHAN VALLITA SYDÄMISSÄNNE

“Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset”(Kol.3:15).

Tässä lauseessa on ihmeellinen käsky: Jumala kutsuu Jeesuksen Kristuksen koko ruumista antamaan Hänen rauhansa vallita sydämiämme, mieliämme ja ruumiitamme! Jumalan rauhan tulee olla elämämme rauhantekijänä, hallitsijana kaiken yläpuolella. Juuri tänään on päivä, jolloin tämä kutsu kuuluu sekasorron ja hämmennyksen keskellä!

Miksi Herra käski alkuseurakunnan antaa hänen rauhansa vallita heidän elämäänsä? Siksi, että hän tiesi, mitä oli tulossa, ja hän halusi valmistaa heitä siihen. Muutaman vuoden kuluttua valtava sekasorto tulisi heidän päälleen. Heitä kidutettaisiin ja vainottaisiin. He joutuisivat kohtaamaan vaikeita aikoja, menettäisivät kotinsa ja heidän omaisuutensa takavarikoitaisiin. He joutuisivat pahojen ihmisten hyökkäysten kohteeksi. Nämä luulisivat tekevänsä Jumalalle mieliksi tappaessaan heidät. Jumala varoitti heitä etukäteen: ”Teidän täytyy elää minun rauhani perustuksella, koska se yksin voi auttaa teidät läpi edessänne olevista muutoksista.”

”Mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne”(Fil.4:9).

Juuri nyt väärää rauhaa levitetään moniin seurakuntiin. Rauhaa, joka pettää ahdistuksen päivänä. Se on uppiniskaisten, synnin sokaisemien uskovien rauhaa! Mooses nimitti sellaista uskoa ”itsesiunaukseksi”, mikä itse asiassa tarkoittaa itsepetosta. Hän varoitti Israelia kirouksesta, joka tulisi kaikkien pahojen, tottelemattomien Jumalan lasten päälle, jotka harjoittivat epäjumalanpalvelusta. Hänen mukaansa he laittavat väärän rauhan laastarin oman syntisen vaelluksensa päälle: ”Niin että se, joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseänsä sydämessään sanoen: 'Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa'. Siten hän hukuttaisi kaikki, sekä kostean että kuivan maan”(5 Moos.29:19).

Mooses kuvaa tässä Jumalan lasta, joka päättää tyydyttää pahan himonsa. Hän löytää sopivan opin, joka antaa hänelle luvan tehdä mitä vain. Silti hän olisi pelastettu, matkalla taivaaseen, vaikka jatkaisikin syntielämäänsä. Hän sanoo itselleen: ”Voin tehdä, mitä huvittaa, enkä silti menetä sydämeni rauhaa.”

Tapahtuu Amerikassa tai muualla maailmassa mitä tahansa, ei mikään helvetin valta voi ryöstää sinulta rauhaa Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Sen rauhan hän istuttaa sieluusi! Jumala haluaa hallita kansaansa rauhalla.

”Vallitkoon teidän sydämissänne Jumalan rauha”.

Monday, October 3, 2011

EPÄUSKOSTA PARANTUMINEN

Tutkin kommentaarejani ja löysin listan tapoja epäuskosta ”parantumiseen”. Mikään niistä lukuisista asioista ei kolahtanut minuun. Niinpä pyysin Jumalalta yksinkertaista ratkaisua. Hän antoi minulle kaksi ajatusta eroon pääsyyn sydämeni epäuskosta:

1. Kokoa kaikki huolesi, pelkosi ja taakkasi ja vie ne Jeesukselle hänen kannettavikseen!

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1Pe 5:7).

Rakkaani, Jumala kutsuu tässä sinua henkilökohtaisesti: ”Pane kaikki minun päälleni! Älä kanna mitään enää hetkeäkään pidempään. Minä huolehdin sinusta, kaikesta, mitä sinulle tapahtuu ja olen tarpeeksi iso kantamaan kaiken sinun puolestasi!”

Vähän aikaa sitten eräs ystävä soitti minulle perin juurin vaikeassa tilanteessa ja pyysi rohkaisun sanaa. Sinä päivänä olin kuitenkin niin monien huolten saartama, etten pystynyt ottamaan vastaan enempää. Niin vastasin hänelle: ”Olen pahoillani, mutta sinun täytyy soittaa minulle uudestaan. Olen liian raskautettu tällä hetkellä.” Kiitos Herralle, ettei hän koskaan stressaannu. Hänellä ei ole koskaan liikaa tehtävää! Hänen olkapäänsä voivat kantaa kaikkien lastensa taakat! Hän kehottaa: ”Heitä ne kaikki minun päälleni!”

”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua” (Ps.55:22). Käy läpi huoliesi lista juuri nyt: ”Jumala, annan sinulle tämän ja tämän ja tuon. Annan sinulle tämän taakan, tämän huolen, tuon ihmissuhteen, tuon ongelman.” Pidä sitten totena, että Hänen tosiaan huolehtii niistä!

2. Pitäydy täydessä uskossa Jumalan sanaan. Ota vastaan Herran haaste elää hänen sanansa mukaan!

'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee' " (Matt.4:4). Sinun täytyy pystyä sanomaan: ”Aion elää ja kuolla Jumalan sanan mukaan!”

Kysyn sinulta: ”Miten voimme luottaa hänen sanaansa lupauksiin iankaikkisesta elämästä, mutta ei jokapäiväisistä tarpeistamme ja ongelmistamme? Uskomme häneen vain vaikeimmissa asioissa. Miksi on vaikeampaa uskoa, että hän auttaa ja johdattaa ja antaa voiman syntiä vastaan? ”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen” (Juud.1:24). Jumala lupasi tämän sinulle. Anna hänen ottaa itsestäsi huolehtimisen taakka! Mene Herran luo ja haasta hänet hänen omista sanoistaan. Kerro hänelle, että aiot luottaa koko elämäsi niiden varaan! Näytä hänelle, että uskot hänen sanansa, jokaisen niistä ja ole siunattu!

Friday, September 30, 2011

EPÄUSKO SULKEE TIEN JUMALAN LÄHEISYYTEEN!

”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Heb.11:6).

Kaikki maailman rukoukset eivät hyödyttäisi sinua, jos et rukoile uskossa! Voit paastota ja rukoilla kolme päivää tai viikkoa, mutta ilman uskoa et ole Jumalalle mieliksi. Kaikki viettämäsi tunnit rukouksessa, anomisesi ja ”hänen luokseen tulemisesi” ei hyödytä, jollei sydämesi ole ankkuroituna uskoon!

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa” (Jaak.1:6-7).

Jos vietät kaksi tuntia päivässä Jumalan kanssa, etkä silti usko hänen vastaavan sinulle, nolaat häntä kaksi tuntia! Se saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi tai pyhäksi, mutta todellisuudessa haaskaat aikaasi! Annat Jumalalle kaksi tuntia epäuskoa ja epäilyä.

Tiedän uskovia, jotka sanovat rukoilevansa päivittäin, usein itkien Herran edessä, muttei mitään tapahdu. He jäävät raskassydämisiksi ja masentuneiksi. Heidän elämänsä on aina sekaisin, koska he nolaavat Herran tulemalla hänen läsnäoloonsa epävarmoina siitä, että Hän tekee niin kuin on luvannut!

”Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva” (Mark 11:24).

”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt. 21:22).

Moni Jumalan ihminen elää hengellisessä köyhyydessä, koska jokin sai heidät epäilemään Jumalan rakkautta. He sanovat: ”Kuinka voisin luottaa Jumalaan, kun en ymmärrä lainkaan, miksi Hän salli tällaista tapahtua minulle?”

Heidän hämmennykseensä ei löydy inhimillistä vastausta. Vain Jumala tietää lopun alusta asti ja vasta taivaassa voimme ymmärrämme, miksi Jumala salli näiden tuulten ja aaltojen riepottelevan meitä.

Jesaja vastasi tähän ja uskon sen olevan kaikki, mitä meidän tarvitsee tietää juuri nyt. Hän sanoi: ” Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt” (Jes. 49:15- 16).

Jumala on antanut meille oman Sanansa: ”Sinä olet minun lapseni. Sinä olet piirrettynä kämmeneeni, joten luota minuun!”

Thursday, September 29, 2011

EPÄUSKO TEKEE JUMALASTA VALEHTELIJAN!

“Joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa” (1 Joh. 5:10).

Mieti kaikkia pahoja syntejä, joita Israel teki erämaassa; nurinaa, valitusta, epäjumalanpalvontaa, kiittämättömyyttä, kapinaa ja irstautta. Mikään näistä synneistä ei nostanut Jumalan vihaa. Heidän epäuskonsa vihoitti Jumalan! ”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?” (4 Moos. 14:11).

Jumala sanoi Moosekselle: ”Nämä ihmiset tekevät valhetta kaikesta, mitä olen tehnyt heidän hyväkseen! Olen tehnyt ihmeen toisensa perään ja vapauttanut heidät kerta toisensa jälkeen. Aikovatko he ikinä luottaa minuun ja levätä minussa?”

Pysähdy hetkeksi miettimään kaikkia asioita, joita Jumala on tehnyt sinun hyväksesi. Hän on varjellut sinua. Hän on vastannut tähän ja tuohon rukoukseen. Hän on tullut mukaan sinun kriiseihisi siellä, täällä. Hän on vienyt sinut läpi koetusten, ruokkinut sinua taivaan mannalla, tehnyt asioita sinulle, jotka ovat vähintään ihmeitä.

Neljäkymmentäkahdeksan pitkää vuotta Israel unohti Jumalan Sanan ja välttivät mielessään hänen ihmeensä. He lankesivat niin usein valittamaan ja epäuskoon, että Jumala sanoi: ”Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin” (4 Moos.14:12). Hän sanoi Moosekselle: ”Minä hylkään oman kansani, koska he eivät ikinä opi luottamaan minuun!”

Kun israelilaiset seisoivat Jordanin paremmalla puolella, Mooses antoi juhlallisen julistuksen: ”Katso, Herra, sinun Jumalasi, antaa maan sinun valtaasi. Mene ja ota se omaksesi... älä pelkää äläkä arkaile. Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne... Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne... Kun Herra kuuli teidän puheenne, vihastui hän ja vannoi sanoen: 'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa teidän isillenne” (5 Moos. 1:21, 29- 30, 32, 34- 35).

Jumalan antaa suuremman kunnian Sanalleen kuin nimelleen. Hänen jokaisella sanallaan on tarkoitus. Kaikki asiat, jotka Jumala kertoi Israelille, hän on sanonut myös meille. Minä kysyn sinulta: Emmekö joudu myös hänen vihansa alaisuuteen, jos toimimme epäuskossa?

Me luemme hänen sanaansa ja kuulemme hänen lupauksiaan saarnatuolista. Sitten palaamme omiin oloihimme ja nurisemme, jos hän ei täytä heti kaikkea meidän mielemme mukaan. Vaikka kuulemme suuria ja mahtavia lupauksia, emme anna hänen sanansa ankkuroitua sieluihimme. Kun käyttäydymme kuin meidät olisi hylätty, teemme Jumalasta valehtelijan!